EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62021CJ0280

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.1.2023.
P.I. vastaan Migracijos departamentas prie Lietuvos Respublikos vidaus reikalų ministerijos.
Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Yhteinen turvapaikkapolitiikka – Pakolaisaseman saamisen edellytykset – Direktiivi 2011/95/EU – 10 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta – Vainon syyt – Poliittisen mielipiteen ja oletetun poliittisen mielipiteen käsitteet – Turvapaikanhakijan yritykset puolustautua alkuperämaassaan laillisin keinoin lainvastaisesti toimivia ja jopa kyseessä olevan valtion repressiivistä koneistoa käyttäviä valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan.
Asia C-280/21.

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2023:13

 UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

12 päivänä tammikuuta 2023 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Yhteinen turvapaikkapolitiikka – Pakolaisaseman saamisen edellytykset – Direktiivi 2011/95/EU – 10 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 2 kohta – Vainon syyt – Poliittisen mielipiteen ja oletetun poliittisen mielipiteen käsitteet – Turvapaikanhakijan yritykset puolustautua alkuperämaassaan laillisin keinoin lainvastaisesti toimivia ja jopa kyseessä olevan valtion repressiivistä koneistoa käyttäviä valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan

Asiassa C‑280/21,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (ylin hallintotuomioistuin, Liettua) on esittänyt 21.4.2021 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.4.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

P.I.

vastaan

Migracijos departamentas prie Lietuvos Respublikos vidaus reikalų ministerijos,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit M. Safjan, N. Piçarra (esittelevä tuomari), N. Jääskinen ja M. Gavalec,

julkisasiamies: J. Richard de la Tour,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

P.I., edustajanaan L. Biekša, advokatas,

Liettuan hallitus, asiamiehinään K. Dieninis ja V. Kazlauskaitė-Švenčionienė,

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Azéma ja A. Steiblytė,

kuultuaan julkisasiamiehen 30.6.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9) 10 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat P.I. ja Migracijos departamentas prie Lietuvos Respublikos vidaus reikalų ministerijos (Liettuan tasavallan sisäministeriön maahanmuutto-osasto, jäljempänä maahanmuutto-osasto) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu on kieltäytynyt myöntämästä P.I:lle pakolaisasemaa.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Kansainvälinen oikeus

3

Pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Genevessä 28.7.1951 ja joka tuli voimaan 22.4.1954 (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, osa 189, s. 150, nro 2545 (1954)), sellaisena kuin se on täydennettynä New Yorkissa 31.1.1967 tehdyllä pakolaisten oikeusasemaa koskevalla pöytäkirjalla (jäljempänä Geneven yleissopimus), 1 artiklan A kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että ”pakolaisella” tarkoitetaan jokaista henkilöä, jolla ”on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, [ja joka] oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan”.

Unionin oikeus

4

Direktiivin 2011/95 johdanto-osan 4, 12, 16 ja 29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)

Geneven yleissopimus ja pöytäkirja ovat pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi.

– –

(12)

Tämän direktiivin päätavoitteena on toisaalta varmistaa se, että jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisiä perusteita kansainvälistä suojelua todella tarvitsevien henkilöiden yksilöimiseen, ja toisaalta se, että nämä henkilöt saavat vähimmäistason mukaiset edut kaikissa jäsenvaltioissa.

– –

(16)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään erityisesti varmistamaan ihmisarvon kunnioitus sekä turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten oikeus turvapaikkaan ja edistämään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 7, 11, 14, 15, 16, 18, 21, 24, 34 ja 35 artiklan soveltamista, ja se olisi näin ollen pantava täytäntöön niiden mukaisesti.

– –

(29)

Yksi edellytyksistä Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitetun pakolaisaseman myöntämiselle on syy-yhteys vainon syiden eli rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen ja vainoksi katsottavien tekojen tai teot estävän suojelun puuttumisen välillä.”

5

Tämän direktiivin 2 artiklan d alakohdassa toistetaan Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan 2 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa esitetty pakolaisen määritelmä, ja mainitun direktiivin 2 artiklan e alakohdassa määritellään ”pakolaisasemalla” tarkoitettavan ”kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa”.

6

Direktiivin 2011/95 2 artiklan h alakohdassa määritellään ”kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella” tarkoitettavan ”kolmannen maan kansalaisen – – esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa”, ja kyseisen direktiivin 2 artiklan i alakohdassa määritellään ”hakijalla” tarkoitettavan ”kolmannen maan kansalaista – –, joka on tehnyt [tällaisen] hakemuksen, josta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä”.

7

Mainitun direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Tosiseikkojen ja olosuhteiden arviointi”, 3 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”3.   Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen arviointi on suoritettava tapauskohtaisesti, ja se käsittää:

a)

kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b)

hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

– –

5.   Vaikka jäsenvaltiot soveltavat periaatetta, jonka mukaan hakijan velvollisuutena on esittää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteluiksi tarvittavat seikat, ja vaikka joidenkin hakijan lausumien seikkojen tueksi ei olisi esitetty asiakirjoja tai muita todisteita, näitä seikkoja ei tarvitse todentaa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi;

b)

kaikki hakijan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys;

c)

hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa;

d)

hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja

e)

hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.”

8

Saman direktiivin 6 artiklan a ja c alakohdassa määritellään ”vainoa harjoittaviksi toimijoiksi” valtio ja ”muut kuin valtiolliset toimijat”, joiden osalta voidaan osoittaa, että valtio on kykenemätön tai haluton tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

9

Direktiivin 2011/95 9 artiklassa, jonka otsikko on ”Vainoksi katsottavat teot”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jotta tekoa pidetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuna vainoksi katsottavana tekona, sen on oltava:

a)

laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin vakava, että se muodostaa vakavan loukkauksen ihmisten perusoikeuksia vastaan ja erityisesti niitä oikeuksia vastaan, joista ei voida poiketa [Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun] ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla; tai

b)

kertymä erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia, ja joka on riittävän vakava vaikuttaakseen yksilöön a alakohdassa tarkoitettua vastaavalla tavalla.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla vainoksi katsottavat teot voivat olla muun muassa seuraavia:

– –

c)

kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

– –

3.   Edellä olevan 2 artiklan d alakohdan mukaan 10 artiklassa mainittujen syiden ja tämän artiklan 1 kohdan nojalla vainoksi katsottavien tekojen tai teot estävän suojelun puuttumisen välillä on oltava yhteys.”

10

Kyseisen direktiivin 10 artiklan, jonka otsikko on ”Vainon syyt”, 1 kohdan e alakohdassa ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Arvioidessaan vainon syitä jäsenvaltioiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

– –

e)

poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluu erityisesti se, että hakijalla on mielipiteitä, ajatuksia tai uskomuksia 6 artiklassa mainituista mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä, riippumatta siitä, onko hakija toiminut näiden mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten mukaisesti.

2.   Arvioitaessa sitä, onko hakijan pelko joutua vainotuksi perusteltu, on asiaan vaikuttamatonta, onko hakijalla todellisuudessa niitä rotuun, uskontoon, kansallisuuteen taikka yhteiskunnalliseen tai poliittiseen ryhmään liittyviä piirteitä, jotka ovat johtaneet vainoon, jos vainon harjoittaja liittää kyseiset piirteet hakijaan.”

11

Mainitun direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Pakolaisaseman myöntäminen”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on myönnettävä pakolaisasema sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, joka II ja III luvun mukaisesti täyttää pakolaisaseman myöntämisen edellytykset.”

Liettuan lainsäädäntö

12

Ulkomaalaisten oikeusasemasta 29.4.2004 annetussa Liettuan tasavallan laissa nro IX-2206 (Lietuvos Respublikos įstatymas dėl užsieniečių teisinės padėties Nr. IX-2206; Žin., 2004, nro 73-2539), jolla muun muassa direktiivi 2011/95 on saatettu osaksi Liettuan oikeutta, 83 §:n 2 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna 9.12.2014 annetulla lailla nro XII-1396 (TAR, 2014, nro 19923), säädetään seuraavaa:

”Jos hakemuksen käsittelyn aikana todetaan, ettei turvapaikanhakija vilpittömistä yrityksistään huolimatta pysty esittämään asiakirjatodisteita asemansa määrittämiseen liittyvien seikkojen tueksi, näitä seikkoja arvioidaan hakijan hyväksi, ja turvapaikkahakemusta pidetään perusteltuna, jos se on tehty heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin, jos hakija on esittänyt kaikki hallussaan olevat olennaiset seikat ja antanut tyydyttävän selityksen muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta ja jos hakijan lausumia pidetään uskottavina ja johdonmukaisina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

13

P.I., joka on kolmannen maan kansalainen, teki 15.7.2019 turvapaikkahakemuksen maahanmuutto-osastolle. Tämän hakemuksensa tueksi hän esitti, että hän oli tehnyt vuonna 2010 kotimaassaan osakkeiden ostosopimuksen sellaisen yrityksen kanssa, jonka omistaa henkilö, joka on sidossuhteessa valtaapitäviin, tiedustelupalvelut mukaan lukien. Hän oli maksanut kyseiselle yritykselle 690000 Yhdysvaltain dollaria (USD) (n. 647500 euroa). Koska kyseistä sopimusta ei ollut täytetty, P.I. oli vaatinut sopimuskumppaniaan palauttamaan tämän summan. Tämän jälkeen hän oli joutunut kyseisen yrityksen omistajan aloitteesta vireille pannun rikosoikeudellisen menettelyn kohteeksi, ja joulukuussa 2015 hän oli joutunut luopumaan suurimmasta osasta yrityksensä kehittämää hanketta, ja määräysvalta yrityksessä oli siirtynyt tietyille, muille henkilöille kuuluville yrityksille.

14

Kyseinen rikosoikeudellinen menettely oli keskeytetty tammikuussa 2016. P.I:n ryhdyttyä puolustautumaan tuomioistuimessa hankkeensa lainvastaista haltuunottoa vastaan se oli kuitenkin aloitettu huhtikuussa 2016 uudestaan sen jälkeen, kun hänen yrityksensä uusiin omistajiin sidoksissa oleva henkilö oli antanut todistajanlausunnon P.I:tä vastaan. Kyseinen rikosoikeudellinen menettely oli johtanut joulukuussa 2016 P.I:n asettamiseen syytteeseen ja tammikuussa 2017 tutkintavankeuteen määräämiseen, ja P.I. oli tällä välin menettänyt hänelle jääneen osuuden hankkeesta.

15

Maahanmuutto-osasto hylkäsi 21.9.2020 antamallaan päätöksellä P.I:n tekemän hakemuksen pakolaisaseman myöntämisestä. Tutkintansa päätteeksi kyseinen osasto katsoi, että vaikka syyttämis- ja vangitsemistoimenpiteiden vaaran taustalla olevat syyt olikin yksilöity ja niitä pidettiin uskottavina, ne eivät vastaa mitään Geneven yleissopimuksessa tarkoitettua syytä, mukaan lukien erityisesti poliittiseen mielipiteeseen perustuva syy.

16

Sen jälkeen, kun P.I:n kyseisestä päätöksestä Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin, Liettua) nostama kanne oli hylätty, P.I. valitti kyseisen tuomioistuimen tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin. Hän riitauttaa alioikeuden vahvistaman maahanmuutto-osaston päätöksen ja väittää, että kun vainoksi katsottavat teot tai puuttuva suojelu tällaisia tekoja vastaan eivät liity – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – ”poliittiseen toimintaan” perinteisessä merkityksessä tai julkisesti ilmaistuihin poliittisiin ajatuksiin vaan siihen, että konkreettisilla toimilla tehdään vastarintaa ryhmälle, joka toimii lainvastaisesti ja vaikuttaa valtioon korruption avulla, tämä vastarinta kuuluu direktiivin 2011/95 10 artiklassa tarkoitetun poliittisen mielipiteen käsitteen soveltamisalaan oletettuna poliittisena mielipiteenä. Hän täsmentää, että rikos, josta häntä syytetään (kiristys toiselle kuuluvan hyvin suuren omaisuuden anastamiseksi), on todellisuudessa talouden toimijoiden välinen varallisuusoikeudellinen riita-asia.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo P.I:n väittäneen johdonmukaisesti koko tutkinnan ajan, että liikemiehet, jotka ovat sidoksissa valtiovaltaan korruption avulla, olivat anastaneet hänen omaisuutensa, että kun hän oli vastustanut kyseistä tointa, häntä vastaan oli aloitettu rikosoikeudellinen menettely yhden näistä liikemiehistä aloitteesta ja että tämä hänen pelottelemisekseen tarkoitettu rikosoikeudellinen menettely oli sen keskeyttämisen jälkeen aloitettu uudelleen, kun P.I. oli yrittänyt puolustautua tuomioistuimessa, ja se oli johtanut muun muassa hänen määräämiseensä tutkintavankeuteen. Kyseinen tuomioistuin lisää, että turvapaikka-asioita koskevan kansallisen säännöstön mukaan rikosoikeudelliset menettelyt tai seuraamukset ovat vainoksi katsottavia tekoja, jos ne ovat suhteettomia ja syrjiviä, ja se täsmentää, että sen mielestä on todennäköistä, että kyseinen rikosoikeudellinen menettely on ”pantu vireille tekaistuin perustein”, joten jos P.I. palaa alkuperämaahansa, hän saattaa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi.

18

Tässä tilanteessa Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko sellaisen lainvastaisesti toimivan ja korruption avulla vaikutusvaltaisen ryhmän vastustamisen, joka sortaa turvapaikanhakijaa valtiokoneiston avulla ja jota vastaan on mahdotonta puolustautua pätevästi valtiovallan laajan korruption vuoksi, katsottava vastaavan [direktiivin 2011/95] 10 artiklassa tarkoitettua poliittista mielipidettä, joka hakijalla katsotaan olevan (englanniksi attributed political opinion)?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 2 kohtaa tulkittava siten, että poliittisen mielipiteen käsite kattaa tämän direktiivin 2 artiklan h ja i alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen suojelun hakijan yritykset puolustaa henkilökohtaisia omaisuus- ja talousintressejään lainmukaisin keinoin lainvastaisesti toimivia valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan, kun ne niiden yhteyksien vuoksi, jotka niillä on kyseessä olevaan valtioon korruption avulla, voivat jopa käyttää sen repressiivistä koneistoa kyseisen hakijan vahingoksi.

20

Aluksi on muistutettava, että direktiivi 2011/95 annettiin, kuten sen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, muun muassa sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisiä perusteita kansainvälistä suojelua todella tarvitsevien henkilöiden yksilöimiseen.

21

Tätä direktiiviä on tulkittava paitsi Geneven yleissopimuksen, joka on pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi – kuten mainitun direktiivin neljännessä perustelukappaleessa todetaan –, systematiikan ja tarkoituksen valossa, myös – kuten saman direktiivin 16 perustelukappaleesta ilmenee – Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja) tunnustettuja oikeuksia kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 19.11.2020, Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (Asepalvelus ja turvapaikka), C‑238/19, EU:C:2020:945, 19 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Direktiivin 2011/95 2 artiklan d alakohdan mukaan pakolaisella tarkoitetaan erityisesti kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

23

Kyseisen direktiivin 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä pakolaisasema sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle, joka täyttää erityisesti mainitun direktiivin 9 ja 10 artiklassa säädetyt edellytykset.

24

Tällaisen aseman hakijan on siis koettava alkuperämaassaan vallitsevien olosuhteiden johdosta pelkoa direktiivin 2011/95 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista vainoksi katsottavista teoista, joita häneen kohdistavat kyseisen direktiivin 6 artiklassa tarkoitetut vainoa harjoittavat toimijat, jos on olemassa kyseisen 9 artiklan 3 kohdassa, luettuna yhdessä mainitun direktiivin 29 perustelukappaleen kanssa, tarkoitettu syy-yhteys näiden tekojen tai ne estävän suojelun puuttumisen ja vähintään yhden saman direktiivin 10 artiklassa luetellun vainon syyn, joista yksi on poliittinen mielipide, välillä (ks. analogisesti tuomio 5.9.2012, Y ja Z, C‑71/11 ja C‑99/11, EU:C:2012:518, 51 kohta).

25

Poliittisen mielipiteen käsitteen osalta, josta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma, direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että kyseiseen käsitteeseen ”kuuluu erityisesti se, että hakijalla on mielipiteitä, ajatuksia tai uskomuksia 6 artiklassa mainituista mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä, riippumatta siitä, onko hakija toiminut näiden mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten mukaisesti”. Lisäksi kyseisen 10 artiklan 2 kohdan mukaan on asiaan vaikuttamatonta, onko hakijalla todellisuudessa niitä poliittisia mielipiteitä, jotka ovat johtaneet vainoon, jos vainon harjoittaja olettaa hakijalla olevan tällaisia mielipiteitä.

26

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että näiden säännösten sanamuoto itsessään edellyttää, että poliittisen mielipiteen käsitettä tulkitaan laajasti. Tämä lähtökohta perustuu useisiin seikkoihin. Tämä pätee ensinnäkin ilmaisun ”erityisesti” käyttämiseen lueteltaessa esimerkinomaisesti ne seikat, joiden avulla kyseinen käsite voidaan tarkentaa. Tämän jälkeen mainitaan paitsi mielipiteet myös ajatukset ja uskomukset mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä ilman, hakijan olisi välttämättä pitänyt toimia näiden mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten mukaisesti. Lopuksi painotetaan sitä, miten vainoa harjoittavat toimijat käsittävät niiden ”poliittisen” luonteen.

27

Tämä tulkinta saa tukea pakolaisaseman määrittämisen menettelyistä ja perusteista pakolaisten oikeudellista asemaa koskevan vuoden 1951 yleissopimuksen ja vuoden 1967 pöytäkirjan mukaisesti tehdystä käsikirjasta (Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR), 1979, uudelleenlaadittu ja ajan tasalle saatettu helmikuussa 2019, HCR/1P/14/FRE/REV4), johon on viitattava, kun otetaan huomioon niiden erityinen merkityksellisyys sen tehtävän vuoksi, joka Geneven yleissopimuksella annetaan UNHCR:lle (ks. vastaavasti tuomio 23.5.2019, Bilali, C‑720/17, EU:C:2019:448, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Myös näiden johtavien periaatteiden mukaan poliittisen mielipiteen käsite on ymmärrettävä laajasti, koska kyseinen käsite voi kattaa kaikki mielipiteet tai kysymykset, joihin liittyy valtion koneisto, hallitus, yhteiskunta tai politiikka.

28

Toiseksi direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua poliittisen mielipiteen käsitettä on tulkittava perusoikeuskirjan 11 artiklan valossa, joka mainitaan nimenomaisesti kyseisen direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleessa yhtenä niistä artikloista, joiden soveltamista kyseisellä direktiivillä pyritään edistämään, koska kyseisen käsitteen tarkoituksena on suojata oikeutta mielipiteenvapauteen ja sananvapauteen.

29

Perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaan jokaisella on oikeus sananvapauteen, joka sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ilmenee ja kuten perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, sen 11 artiklassa taattujen oikeuksien merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklassa taatuilla oikeuksilla, sellaisina kuin niitä tulkitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja sanotun rajoittamatta sitä, että unionin oikeudessa niille voidaan antaa laajempi suoja (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2022, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C‑401/19, EU:C:2022:297, 44 kohta).

30

Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan olennaisista perustoista ja yksi keskeisistä edellytyksistä sen edistykselle ja jokaisen kehittymiselle ja että sillä suojataan lähtökohtaisesti paitsi tietoja tai ajatuksia, joita pidetään hyväksyttävinä tai vaarattomina taikka yhdentekevinä, myös sellaisia tietoja tai ajatuksia, jotka ovat loukkaavia, shokeeraavia tai huolestuttavia, jotta voidaan taata moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avoimuus, joita ilman ei ole demokraattista yhteiskuntaa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.10.2015, Perinçek v. Sveitsi, CE:ECHR:2015:1015JUD002751008, 196 kohdan i alakohta).

31

Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleessa ei jätetä juuri tilaa sananvapauden rajoituksille poliittisen keskustelun tai yleisessä intressissä olevien kysymysten alalla ja että sananvapauden suojelun korkea taso myönnetään tavallisesti silloin, kun esitetyt lausumat liittyvät johonkin yleisessä intressissä olevaan aiheeseen (tuomio 15.10.2015, Perinçek v. Sveitsi, CE:ECHR:2015:1015JUD002751008, 196 kohdan i alakohta, 197, 230 ja 231 kohta). Se on täsmentänyt myös, että valtion julkisten asioiden hoitamiseen liittyvä korruptio on yleisessä intressissä oleva aihe ja että sen käsitteleminen edistää poliittista keskustelua (ks. vastaavasti tuomio 31.5.2016, Nadtoka v. Venäjä, CE:ECHR:2016:0531JUD003801005, 43 kohta).

32

Tämä perusoikeuskirjan 11 artiklan tulkinnalle merkityksellinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö tukee direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun poliittisen mielipiteen käsitteen laajaa tulkintaa. Tämän tulkinnan mukaan poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluu jokainen mielipide, ajatus ja uskomus, joka ei välttämättä ole luonteeltaan suoraan ja välittömästi poliittinen mutta joka ilmenee toimena tai laiminlyöntinä, jonka kyseisen direktiivin 6 artiklassa tarkoitetut vainoa harjoittava toimijat katsovat koskevan vainoa harjoittavia toimijoita ja/tai niiden politiikkoja ja/tai menetelmiä ja ilmentävän niiden vastustusta ja niihin kohdistuvaa vastarintaa.

33

Kolmanneksi on todettava, että poliittisen mielipiteen käsitteen laaja tulkinta direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuna vainon syynä merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tällaisen mielipiteen olemassaolon sekä sen ja vainoksi katsottavien tekojen välisen syy-yhteyden määrittämiseksi otettava huomioon pakolaisaseman hakijan alkuperämaan yleinen tilanne erityisesti poliittiselta, oikeudelliselta, historialliselta ja sosiokulttuuriselta kannalta ja tuomioistuinlaitoksen kannalta.

34

Unionin tuomioistuin on jo todennut, että tiettyjen mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten, jotka eivät ole luonteeltaan suoraan ja välittömästi poliittisia, ilmaiseminen tekona tai laiminlyöntinä voi kyseisen hakijan alkuperämaan erityisestä tilanteesta riippuen johtaa siihen, että vainoa harjoittavat toimijat tulkitsevat tällaiset mielipiteet, ajatukset tai uskomukset kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuksi poliittiseksi mielipiteeksi.

35

Se on tältä osin täsmentänyt yhtäältä, että aseellisen selkkauksen, erityisesti sisällissodan, yhteydessä, kun asevelvollisuuden välttämiseen ei ole olemassa laillista mahdollisuutta, on vahva olettama, että kyseessä olevan kolmannen maan viranomaiset tulkitsevat asepalveluksesta kieltäytymisen poliittiseksi vastalauseeksi asianomaisen mahdollisesti monitahoisemmista henkilökohtaisista syistä riippumatta edellyttäen, että sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty, varmistavat tällaisen kieltäytymisen ja kyseessä olevan vainon syyn liittyvän uskottavasti toisiinsa (tuomio 19.11.2020, Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (Asepalvelus ja turvapaikka), C‑238/19, EU:C:2020:945, 47, 48, 60 ja 61 kohta).

36

Toisaalta unionin tuomioistuin on katsonut, että kansainvälisen suojelun hakijan osallistumista valituksen tekemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen alkuperämaataan vastaan, jotta todetaan siellä vallassa olevan hallinnon loukanneen perusvapauksia, on pidettävä poliittiseen mielipiteeseen perustuvan vainon syynä, jos on olemassa perusteltua aihetta pelätä, että kyseinen hallinto mieltää osallistumisen kyseisen valituksen tekemiseen poliittista toisinajattelua ilmentäväksi teoksi, johon se voisi harkita kohdistavansa vastatoimia (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2018, Ahmedbekova, C‑652/16, EU:C:2018:801, 90 kohta).

37

Sama koskee pakolaisaseman hakijan yrityksiä puolustaa intressejään nostamalla kanne häntä vastaan laittomasti toimivia valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan, kun nämä toimijat korruption avulla luomillaan yhteyksillään valtioon kykenevät käyttämään sen repressiivistä koneistoa kyseisen hakijan vahingoksi, vaikka viimeksi mainitun nostama kanne olisi perustunut hänen omaisuus- ja talousintressiensä puolustamiseen.

38

Tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioinnissa, josta säädetään direktiivin 2011/95 4 artiklassa ja joka on sen 3 kohdan mukaan suoritettava kaikkien kyseessä olevien olosuhteiden perusteella tapauskohtaisesti kaikki asiaan vaikuttavat tosiseikat, erityisesti tämän tuomion 33 kohdassa mainitut, huomioon ottaen, jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon se, että saattaa olla erityisen vaikeaa esittää suoraa näyttöä siitä, että alkuperämaan viranomaiset todennäköisesti pitävät hakijan tiettyä toimea tai laiminlyöntiä poliittisen mielipiteen ilmaisuna. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 5 kohdassa tunnustetaan, että hakija ei aina kykene esittämään hakemuksensa tueksi asiakirjatodisteita tai muita todisteita, ja luetellaan kumulatiiviset edellytykset, joiden täyttyessä tällaisia todisteita ei vaadita (ks. analogisesti tuomio 19.11.2020, Bundesamt für Migration und Flüchtlinge (Asepalvelus ja turvapaikka), C‑238/19, EU:C:2020:945, 55 kohta).

39

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa, näiden viranomaisten asiana on siten arvioida kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, voidaanko pitää uskottavana, että vainoa harjoittavat toimivat katsovat, että hakijalla on tietty poliittinen mielipide.

40

Edellä todettujen seikkojen perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/95 10 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 2 kohtaa on tulkittava siten, että poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluvat kyseisen direktiivin 2 artiklan h ja i alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen suojelun hakijan yritykset puolustaa lainmukaisin keinoin henkilökohtaisia omaisuus- ja talousintressejään lainvastaisesti toimivia valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan, kun nämä kyseiseen valtioon korruption avulla luomillaan yhteyksillä voivat käyttää sen repressiivistä koneistoa kyseisen hakijan vahingoksi, siltä osin kuin vainoa harjoittavat toimijat pitävät näitä yrityksiä niihin tai niiden politiikkoihin ja/tai menetelmiin kohdistuvana vastustuksena tai vastarintana.

Oikeudenkäyntikulut

41

Pääasian asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 10 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 2 kohtaa

 

on tulkittava siten, että

 

poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluvat kyseisen direktiivin 2 artiklan h ja i alakohdassa tarkoitetun kansainvälisen suojelun hakijan yritykset puolustaa lainmukaisin keinoin henkilökohtaisia omaisuus- ja talousintressejään lainvastaisesti toimivia valtiosta riippumattomia toimijoita vastaan, kun nämä kyseiseen valtioon korruption avulla luomillaan yhteyksillä voivat käyttää sen repressiivistä koneistoa kyseisen hakijan vahingoksi, siltä osin kuin vainoa harjoittavat toimijat pitävät näitä yrityksiä niihin tai niiden politiikkoihin ja/tai menetelmiin kohdistuvana vastustuksena tai vastarintana.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: liettua.

Top