–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Nicolae ja C. Vrignon,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (EUVL 2006, L 102, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2020 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 2020/1054 (EUVL 2020, L 249, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 561/2006), 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Pricoforest SRL, joka on Romaniaan sijoittautunut metsätalousalan yritys, ja Inspectoratul de Stat pentru Controlul în Transportul Rutier (ISCTR) (kansallinen maantiekuljetusten valvontaviranomainen (ISCTR), Romania) ja jossa on kyse kyseiselle yritykselle kuljettajan vuorokautisia ajo- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen rikkomisen vuoksi määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista.

3

Asetuksen N:o 561/2006 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Tämän asetuksen tavoitteena on parantaa sen soveltamisalaan kuuluvien työntekijöiden sosiaalisia oloja sekä parantaa yleistä liikenneturvallisuutta. Tämä toteutetaan pääasiassa säännöksillä, jotka koskevat vuorokautista enimmäisajoaikaa, viikoittaista enimmäisajoaikaa ja kahden peräkkäisen viikon aikana kertyvää enimmäisajoaikaa, säännöksellä, jonka mukaan kuljettajan on pidettävä säännöllisesti vähintään yksi viikoittainen lepoaika kahden peräkkäisen viikon aikana, sekä säännöksillä, joiden mukaan vuorokautisen lepoajan pituuden olisi joka tapauksessa oltava vähintään yhtäjaksoiset yhdeksän tuntia. – –”

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämän asetuksen säännöksillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden seuranta- ja noudattamisen valvontakäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla.”

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sitä sovelletaan muun muassa maanteiden ”tavaraliikenteeseen, jossa ajoneuvon suurin sallittu massa, mahdollinen perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on yli 3,5 tonnia”.

6

Saman asetuksen 4 artiklan e ja g alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– –

– –

7

Asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan, jossa vahvistetaan vuorokautiset, viikoittaiset ja kahden peräkkäisen viikon aikana kertyvät enimmäisajoajat, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuljettajan on kirjattava ’muuksi työksi’ 4 artiklan e alakohdassa tarkoitettu aika ja aika, jonka hän käyttää ajaessaan tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvia kaupallisia tarkoituksia varten käytettävää ajoneuvoa – –. Tämä on merkittävä käsin piirturilevyyn tai tulosteeseen taikka tallennettava käsin valvontalaitteeseen.”

8

Kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat omalla alueellaan tai, kyseisen jäsenvaltion suostumuksella, toisen jäsenvaltion alueella myöntää yksittäistapauksittain asettamiensa edellytysten mukaisesti poikkeuksia 5–9 artiklan säännöksistä[, joissa asetetaan miehistöön, ajoaikaan sekä taukoihin ja lepoaikoihin sovellettavat säännöt] seuraavanlaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan liikenteeseen, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista:

– –

– –”

9

Kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja sekä kuljettajien ajojen rekisteröintijärjestelmien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamista koskevien puitteiden vahvistamisesta 7.8.2007 annetun hallituksen asetuksen nro 37 (Ordonanța Guvernului nr. 37 privind stabilirea cadrului de aplicare a regulilor privind perioadele de conducere, pauzele și perioadele de odihnă ale conducătorilor auto și utilizarea aparatelor de înregistrare a activității acestora) (Monitorul Oficial al României, nro 565, 16.8.2007) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”[Asetuksen N:o 561/2006] 13 artiklan 1 kohdan a–d, f–h ja i–p alakohdassa tarkoitetut maantiekuljetukset vapautetaan Romanian alueella kyseisen asetuksen säännösten soveltamisesta”.

10

ISCTR:n tarkastajat tarkastivat 2.9.2020 perävaunua vetävän moottoriajoneuvon, jota Pricoforest käytti puutavaran kuljetukseen, Romanian alueella sijaitsevalla paikkakunnalla, joka on tietä pitkin noin 130 kilometrin etäisyydellä kyseisen yrityksen sijaintipaikasta.

11

Tarkastusten ja kyseiseen ajoneuvoon asennetusta ajopiirturikortista ladattujen tietojen analysoinnin perusteella todettiin yhtäältä, että kuljettaja oli 17.8.2020 klo 5.15 ja 18.8.2020 klo 19.23 välisenä aikana ajanut 15 tuntia 56 minuuttia ja ylittänyt siten 5 tunnilla ja 56 minuutilla asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn vuorokautisen enimmäisajoajan, joka on kymmenen tuntia. Kyseisellä aikavälillä kuljettaja oli pitänyt 6 tunnin ja 48 minuutin lepoajan, vaikka kyseisen asetuksen 4 artiklan g alakohdan mukaan hänen olisi pitänyt pitää vähintään yhdeksän tunnin vuorokautinen lepoaika. Pricoforestille määrättiin tästä rikkomisesta sakko, jonka määrä on 9000 Romanian leuta (RON) (n. 1800 euroa) tai 4500 RON (n. 900 euroa), mikäli maksu suoritetaan 15 päivän kuluessa.

12

Toisaalta ISCTR:n tarkastajat totesivat, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja oli pitänyt 25.8.2020 klo 00.54 ja klo 4.24 välisenä aikana 3 tunnin ja 30 minuutin lepoajan, vaikka kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdan nojalla lepoajan olisi pitänyt olla vähintään yhdeksän tuntia. Pricoforestille määrättiin tästä rikkomisesta sakko, jonka määrä on 4000 Romanian leuta (n. 800 euroa) tai 2000 RON (n. 400 euroa), mikäli maksu suoritetaan 15 päivän kuluessa.

13

Kyseinen yritys nosti 25.9.2020 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati rikkomusta koskevan pöytäkirjan kumoamista tai toissijaisesti sille määrättyjen sakkojen korvaamista huomautuksella. Pricoforest ei kiistä tarkastetun ajoneuvon ajopiirturista ladattuja tietoja mutta väittää, että rekisteröity aika liittyy asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla ajoneuvolla suoritettuihin tavarankuljetuksiin ja että nämä kuljetukset on 7.8.2007 annetun hallituksen asetuksen nro 37 nojalla vapautettu kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen soveltamisesta. Lisäksi Pricoforest katsoo, että pöytäkirjan laatinut tarkastaja samasti virheellisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitetun käsitteen ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” Pricoforestin sijaintipaikan ja kyseisen ajoneuvon tarkastuspaikan väliseen etäisyyteen tietä pitkin.

14

ISCTR puolestaan väittää, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty poikkeus koskee ainoastaan tavaroiden kuljetuksia, jotka suoritetaan enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta. Koska pääasiassa kyseessä oleva tarkastus suoritettiin noin 130 kilometrin etäisyydellä Pricoforestin sijaintipaikasta, tämän tarkastuksen kohteena ollut ajoneuvo ei ISCTR:n mukaan enää kuulu tämän poikkeuksen soveltamisalaan, joten siihen sovelletaan kyseisessä asetuksessa säädettyjä ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevia sääntöjä.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä ensinnäkin asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” tulkintaa. Vaikka kyseinen tuomioistuin myöntää, että sana ”säde” vastaa kartalle piirrettyä suoraa viivaa sen ympyrän keskipisteestä, jonka sisällä toiminta suoritetaan, se katsoo kuitenkin, että kyseisellä asetuksella tavoiteltuja päämääriä eli sekä niiden työntekijöiden sosiaalisten olojen, joihin sitä sovelletaan, että liikenneturvallisuuden parantamista, ei saavutettaisi, jos tällaisen ympyrän sisällä pidemmän etäisyyden kuljetukset olisi vapautettu ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen soveltamisesta.

16

Toiseksi mainittu tuomioistuin pohtii, onko silloin, kun asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla ajoneuvolla suoritetaan tavanomaisesti tavaroiden kuljetuksia sekä 100 kilometrin säteellä asianomaisen yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, kyseistä säännöstä tulkittava siten, että tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen sääntöjen soveltamisesta ovat vapautettuja kaikki suoritetut kuljetukset tai ainakin kuljetukset, joita ei suoriteta kyseisen 100 kilometrin säteen ulkopuolella, vai siten, ettei mitään kyseisistä kuljetuksista ole vapautettu mainittujen sääntöjen soveltamisesta.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää tältä osin, että kyseessä olevien sääntöjen soveltaminen ainoastaan tavaroiden kuljetuksiin, jotka suoritetaan 100 kilometrin säteen ulkopuolella kyseisen yrityksen sijaintipaikasta, tekisi mahdottomaksi kyseisessä asetuksessa määritettyjen viikoittaisten lepoaikojen tarkastamisen. Se huomauttaa myös, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen siten, että kaikki tarkastuksen kohteena olevalla ajoneuvolla suoritetut kuljetukset, mukaan lukien kyseisen 100 kilometrin säteen ulkopuolella suoritetut kuljetukset, on vapautettu kyseisen asetuksen soveltamisesta, merkitsisi sitä, että pääasiassa Pricoforest ei ole syyllistynyt rikkomuksiin, joista sitä moititaan.

18

Tässä tilanteessa Judecătoria Miercurea Ciuc (Miercurea Ciucin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) päätti keskeyttää asian käsittelyn ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

19

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsite ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kartalle kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikan ja ajoneuvon, jota se käyttää tavarankuljetukseen oman liiketoimintansa puitteissa, määränpään välille piirrettyä suoraa viivaa, vai onko sillä ymmärrettävä tarkoitettavan kyseisellä ajoneuvolla tosiasiallisesti tietä pitkin kuljettua etäisyyttä.

20

Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että kukin jäsenvaltio voi alueellaan myöntää yksittäistapauksittain asettamiensa edellytysten mukaisesti poikkeuksia kyseisen asetuksen 5–9 artiklan säännöksistä, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna kyseisen asetuksen 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Kyseisiä poikkeuksia ja kyseisiä edellytyksiä sovelletaan tavarankuljetuksiin maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämillä tai ilman kuljettajaa vuokraamilla ajoneuvoilla, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä tai säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta.

21

Asetuksessa N:o 561/2006 ei määritellä termiä ”etäisyy[s tai säde]”, eikä sen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ole mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen tämän käsitteen merkityksen ja ulottuvuuden määrittelemiseksi.

22

Sekä unionin oikeuden yhtenäisen soveltamisen että yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimuksista seuraa, että tällaista säännöstä on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti, ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon paitsi kyseisen säännöksen sanamuodon tavanomainen merkitys yleiskielessä myös säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä (ks. vastaavasti tuomio 16.9.2021, The Software Incubator, C-410/19, EU:C:2021:742, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Yleiskielessä sanalla ”säde” tarkoitetaan suoraa viivaa, joka vastaa puolta ympyrän halkaisijasta ja joka yhdistää ympyrän keskipisteen mihin tahansa kohtaan ympyrän kehällä.

24

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 28 ja 29 kohdassa, on lisäksi niin, että kun unionin lainsäätäjä on halunnut jossain asetuksen N:o 561/2006 muussa säännöksessä kuin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitata tietä pitkin kuljettuun tai kuljettavaan konkreettiseen etäisyyteen, se on ilmaissut sen täsmällisesti kyseisen säännöksen sanamuodossa. Tämä pätee erityisesti kyseisen asetuksen 3 artiklan a alakohtaan ja 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan loppuosaan.

25

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsite ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kartalle kyseisestä sijaintipaikasta lähtien piirrettyä korkeintaan 100:aa kilometriä vastaavaa suoraa viivaa, joka yhdistää mainitun sijaintipaikan sitä ympäröivän ympyränmuotoisen maantieteellisen alueen mihin tahansa pisteeseen. Tämä käsite ei siis kata kyseisellä ajoneuvolla tosiasiallisesti tietä pitkin kuljettua etäisyyttä.

26

Koska tämä asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta ilmenee selvästi kyseisen säännöksen sanamuodosta ja kyseisen asetuksen systematiikasta, kyseisen asetuksen tavoitteet, joihin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vedonnut ja jotka koskevat sekä niiden työntekijöiden sosiaalisten olojen, joihin kyseistä asetusta sovelletaan, että liikenneturvallisuuden parantamista, eivät voi kyseenalaistaa mainittua tulkintaa.

27

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsite ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan kartalle kyseisestä sijaintipaikasta lähtien piirrettyä korkeintaan 100:aa kilometriä vastaavaa suoraa viivaa, joka yhdistää kyseisen sijaintipaikan sitä ympäröivän ympyränmuotoisen maantieteellisen alueen mihin tahansa pisteeseen.

28

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltio on myöntänyt kyseisen säännöksen perusteella kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta poikkeuksia, joita sovelletaan mainitussa säännöksessä tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, ja kun kyseisillä ajoneuvoilla suoritetaan tällaisia kuljetuksia sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, kyseisten ajoneuvojen tällainen käyttö johtaa siihen, että kyseisiä poikkeuksia sovelletaan kaikkiin mainituilla ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, suoritetaanpa ne kyseisen säteen ulkopuolella tai sen sisällä, vai päinvastoin siihen, ettei mainittuja poikkeuksia voida soveltaa mihinkään kyseisistä kuljetuksista.

29

Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että poikkeuksia, joita jäsenvaltiot voivat kyseisen säännöksen nojalla myöntää kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta, joissa vahvistetaan muun muassa kuljettajan ajoaikaan, taukoihin ja lepoaikoihin sovellettavat säännöt, sovelletaan siinä tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin silloin, kun tämän tuomion 20 kohdassa mainitut kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset täyttyvät.

30

Näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti, ja niiden ulottuvuutta määriteltäessä on lisäksi otettava huomioon erityisesti asetuksen N:o 561/2006 päämäärät (ks. analogisesti tuomio 7.2.2019, NK, C-231/18, EU:C:2019:103, 21 kohta ja tuomio 21.11.2019, Deutsche Post ym., C-203/18 ja C-374/18, EU:C:2019:999, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdalla ei siis voida tulkita olevan laajempia vaikutuksia kuin mikä on välttämätöntä niiden etujen suojaamiseksi, jotka sillä pyritään takaamaan (ks. analogisesti tuomio 13.3.2014, A. Karuse, C-222/12, EU:C:2014:142, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Tästä seuraa, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 62 ja 63 kohdassa, ettei asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voida tulkita siten, että kun siinä kyseessä olevilla ajoneuvoilla suoritetaan tavarankuljetuksia sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, kyseistä säännöstä sovellettaisiin kaikkiin kyseisillä ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, mukaan lukien kuljetukset kyseisen säteen ulkopuolella. Viimeksi mainittuihin kuljetuksiin ei siis voida soveltaa poikkeuksia kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta.

32

Sitä vastoin asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkitseminen siten, että kun siinä tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritetaan tavarankuljetuksia sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, mihinkään kyseisistä kuljetuksista ei voida soveltaa poikkeuksia kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta, poistaisi kyseiseltä säännökseltä sen tehokkaan vaikutuksen.

33

Tältä osin on muistutettava, että asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 5 kohdan mukaan kuljettajan on kirjattava ”muuksi työksi” muun muassa ”aika, jonka hän käyttää ajaessaan [kyseisen] asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluvia kaupallisia tarkoituksia varten käytettävää ajoneuvoa”. Tämän säännöksen mukaisesti ”muuksi työksi” kirjatut ajojaksot ovat kuljettajan tosiasiallisia työskentelyjaksoja, joiden aikana kuljettaja ei saa käyttää aikaa haluamallaan tavalla ja jotka voivat vaikuttaa kuljettajan ajoon siltä osin kuin ne vaikuttavat kuljettajan väsymystilaan (ks. analogisesti tuomio 18.1.2001, Skills Motor Coaches ym., C-297/99, EU:C:2001:37, 36–39 kohta).

34

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 80 kohdassa, kun kyse on asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ajoneuvon käytöstä sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseisen yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kyseisen rekisteröintivelvollisuuden perusteella tarkistaa, vastaako kyseisen asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti muuksi työksi kirjattu ajoaika sellaisia maantiekuljetuksia, joita kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla myönnetyt poikkeukset kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta koskevat. Näin ollen kansalliset viranomaiset kykenevät tarkistamaan, onko edellä mainituista 5–9 artiklasta johtuvia ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevia sääntöjä noudatettu valvonnan kohteena olevalla ajoneuvolla suoritettujen sellaisten kuljetusten osalta, joita tällaiset poikkeukset eivät koske.

35

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltio on myöntänyt kyseisen säännöksen perusteella kyseisen asetuksen 5–9 artiklasta poikkeuksia, joita sovelletaan mainitussa säännöksessä tarkoitetuilla ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, ja kun kyseisillä ajoneuvoilla suoritetaan kyseisiä kuljetuksia sekä enintään 100 kilometrin säteellä kyseessä olevan yrityksen sijaintipaikasta että kyseisen säteen ulkopuolella, kyseisiä poikkeuksia voidaan soveltaa yksinomaan kyseisillä ajoneuvoilla suoritettaviin tavarankuljetuksiin, jotka eivät ylitä mainittua sädettä.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: