1.

Normien laatiminen on usein monimutkaista ja työlästä, olipa kyse sitten kansallisesta tai (etenkin) eurooppalaisesta menettelystä. Niinpä ei ole harvinaista, että lopulta hyväksytyissä säädöksissä on säännöksiä, joiden epämääräisellä sanamuodolla pyritään ratkaisemaan normin neuvottelemiseen liittyvät ongelmat ja jätetään tuomioistuimen ratkaistavaksi kysymykset, joita lainsäätäjä ei ole kyennyt ratkaisemaan.

2.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on näin ollen tulkittava asetuksen (EY) N:o 805/2004 ( 2 ) 23 artiklan sisältämää laajaa käsitettä ”poikkeustapauksissa”, jollaiset ovat edellytyksenä täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen tai viranomaisen mahdollisuudelle lykätä alkuperäjäsenvaltiossa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanoa.

3.

Käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä ovat asetuksen N:o 805/2004 6, 10, 11, 21 ja 23 artikla.

4.

Amtsgericht Hünfeld (alioikeus, Hünfeld, Saksa) antoi 14.6.2019 Arik Air Ltd:lle tiedoksi päätöksen, jonka mukaan sen on maksettava 2292993,32 euroa korkoineen Lufthansa Technik AERO Alzey GmbH:lle. Tämän jälkeen 24.10.2019 kyseinen tuomioistuin antoi osittaista täytäntöönpanoa koskevan määräyksen, jonka perusteella se hyväksyi ja antoi 2.12.2019 eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen.

5.

Liettuassa toimivalle ulosottomiehelle esitettiin asianomaisen todistuksen nojalla täytäntöönpanopyyntö, ja Arik Airille kuuluva siviili-ilma-alus takavarikoitiin 24.1.2020.

6.

Arik Air jätti Landgericht Frankfurt am Mainiin (alueellinen alioikeus, Frankfurt am Main, Saksa) asetuksen N:o 805/2004 10 artiklan nojalla hakemuksen eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen peruuttamiseksi ja saatavan pakkoperinnän lopettamiseksi. ( 3 ) Se vetosi siihen, että Amtsgericht Hünfeld ei ollut antanut oikeudenkäyntiasiakirjoja tiedoksi asianmukaisesti, minkä seurauksena se ei ollut voinut vastustaa kyseisen tuomioistuimen antamaa maksamismääräystä määräajassa.

7.

Velallisyhtiö pyysi myös ulosottomiestä lykkäämään täytäntöönpanomenettelyä, kunnes saksalainen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisun eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen peruuttamisesta ja saatavan pakkoperinnän lopettamisesta. Ulosottomies kieltäytyi 25.3.2020 tekemässään päätöksessä hyväksymästä kyseistä pyyntöä, koska tämä katsoi, ettei asian kannalta merkityksellisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetty mahdollisuudesta tällaiseen lykkäämiseen sillä perusteella, että alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa oli vaadittu alkuperäisen tuomioistuinratkaisun kumoamista.

8.

Landgericht Frankfurt am Main asetti 9.4.2020 antamallaan määräyksellä eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun Amtsgericht Hünfeldin antaman ratkaisun täytäntöönpanon lykkäämisen ehdoksi 2000000 euron suuruisen vakuuden maksamisen ( 4 ) ja totesi, että Arik Air ei ollut osoittanut, että täytäntöönpanoperuste olisi annettu lainvastaisesti tai että vastustamiselle asetetut määräajat olisivat ylittyneet ilman sen omaa syytä.

9.

Arik Air nosti kanteen siitä, että ulosottomies oli kieltäytynyt lykkäämästä menettelyä, Kauno apylinkės teismasissa (alioikeus, Kaunas, Liettua) ja pyysi turvaamistoimien soveltamista. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 11.6.2020 antamallaan päätöksellä.

10.

Arik Airin kyseisestä päätöksestä tekemän valituksen käsitellyt Kauno apygardos teismas (alueellinen tuomioistuin, Kaunas, Liettua) kumosi 25.9.2020 antamallaan päätöksellä alioikeuden päätöksen ja määräsi, että täytäntöönpanomenettelyä lykätään, kunnes saksalainen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisun Arik Airin vaatimuksista. Toisen asteen tuomioistuin katsoi, että kun otetaan huomioon suhteettoman suuri haitta, joka täytäntöönpanomenettelystä voisi aiheutua, eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen peruuttamista koskevan vaatimuksen esittäminen alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa oli riittävä peruste kyseisen menettelyn lykkäämiseen. Se katsoi lisäksi alioikeudesta poiketen, että koska saksalaisen tuomioistuimen määrittämää vakuutta ei ollut maksettu asianomaisessa menettelyn vaiheessa, ei ollut perusteita katsoa, että asianomaisella tuomioistuimella olisi toimivalta ratkaista, hyväksytäänkö täytäntöönpanotoimien lykkäämistä koskeva hakemus.

11.

Lufthansa Technik AERO Alzey teki kyseisestä päätöksestä kassaatiovalituksen Lietuvos Aukščiausiasis Teismasiin (ylin tuomioistuin, Liettua), joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

12.

Pääasian kantaja, Liettuan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Suullisia huomautuksia 8.9.2022 pidetyssä istunnossa esittivät pääasian asianosaiset, Liettuan hallitus ja komissio.

13.

Näillä neljällä kysymyksellä, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan merkitystä ja ulottuvuutta sekä sen osalta, miten täytäntöönpanomenettelyn lykkäämisen oikeuttava käsite ”poikkeustapauksissa” on ymmärrettävä ja mikä on tässä yhteydessä täytäntöönpanevan tuomioistuimen toimivallan laajuus (ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys), että sen osalta, voidaanko kyseistä toimenpidettä soveltaa yhdessä saman menettelyn rajoittamisen kanssa (neljäs kysymys).

14.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon paitsi säännöksen sanamuoto myös sen asiayhteys ja kyseessä olevalla säännöstöllä tavoiteltu päämäärä. ( 6 )

15.

On todettava, ettei asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa ole yhtäkään viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen. Vaikka kyseisen asetuksen 20 artiklan 1 kohdassa mainitaan, että täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, tämä ei kuitenkaan rajoita mainitun asetuksen IV luvun säännösten eikä erityisesti 23 artiklan, jossa nimenomaisesti määritellään edellytykset täytäntöönpanomenettelyn mahdolliselle lykkäämiselle tai rajoittamiselle erityistapauksessa, jossa velallinen on aiemmin hakenut muutosta alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa, soveltamista. ( 7 )

16.

Asetuksen N:o 805/2004 20 artiklan 1 kohtaan sisältyvä viittaus täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeuteen ei mielestäni koske käsitteen ”poikkeustapauksissa” tunnusmerkistöä, sillä se on unionin oikeuden itsenäinen käsite. Kyseinen viittaus ei myöskään liity kysymykseen täytäntöönpanomenettelyn rajoittamisen ja lykkäämisen välisestä suhteesta.

17.

On muistettava, että unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen on Euroopan oikeusjärjestyksen perusvaatimus ( 8 ) ja nyt käsiteltävässä tapauksessa edellytys sille, että asetuksen N:o 805/2004 1 artiklan mukainen eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettujen tuomioistuinratkaisujen vapaata liikkuvuutta koskeva tavoite voidaan saavuttaa. Tämä yhtenäinen soveltaminen merkitsee näin ollen sitä, että vaikka tällaisen tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanomenettelyn lykkäämiseen sovelletaan kansallisia menettelysääntöjä muun muassa haastehakemuksen muodon, menettelyyn osallistuvien elinten tai sovellettavien määräaikojen osalta, siihen sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisia myöntämisedellytyksiä.

18.

Jo pelkkä asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan sanamuodon mukainen luenta selventää monelta osin kyseisen säännöksen merkitystä ja ulottuvuutta.

19.

Ensinnäkin täytäntöönpanomenettelyn lykkäämisestä ja rajoittamisesta, joita koskevan aloitteen voi tehdä yksinomaan velallinen, säädetään erityistapauksessa siten, että ne liittyvät erottamattomasti tuomioistuinmenettelyyn, jonka velallinen on saattanut vireille alkuperäjäsenvaltiossa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetusta ratkaisusta tai eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavasta todistuksesta sen oikaisemiseksi tai peruuttamiseksi asetuksen N:o 805/2004 10 artiklan mukaisesti. Tämä on välttämätön mutta ei riittävä ennakkoedellytys.

20.

Toiseksi asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa säädetään, että täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen ”voi” rajoittaa tai lykätä täytäntöönpanomenettelyä. Kyseisen verbin käyttö osoittaa, että kyseessä on mahdollisuus, jonka toteutuminen on jätetty asianomaisen tahon laajan harkintavallan piiriin, joten pelkkä eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun ratkaisun riitauttaminen tai eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen oikaisun tai peruuttamisen hakeminen alkuperäjäsenvaltiossa ei vielä yksinään ja välttämättä johda täytäntöönpanomenettelyn rajoittamiseen tai lykkäämiseen. Tätä harkintavaltaa on myös rajattu lykkäämistoimenpiteen osalta, sillä sen määrääminen edellyttää poikkeustapauksen toteamista.

21.

Vaikkakaan asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan sanamuoto ei anna mitään eväitä käsitteen ”poikkeustapauksissa” määrittelemiseksi, on huomattava, että yleiskielessä adjektiivi ”poikkeuksellinen” on synonyymi ”harvinaiselle”. Luonteeltaan poikkeuksellisen tilanteen olemassaoloa koskeva ennakkoedellytys merkitsee sitä, että lykkääminen on tarkoitettu itsessään poikkeukselliseksi poikkeustoimenpiteeksi. Koska unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut rajoittaa täytäntöönpanomenettelyn lykkääminen poikkeustapauksiin, asetuksen N:o 805/2004 23 artiklaa on välttämättä tulkittava suppeasti. ( 9 )

22.

Kolmanneksi maininnat niistä kolmesta päätöksestä, ( 10 ) jotka toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tehdä, on erotettu toisistaan rinnastuskonjunktiolla ”tai”, jolla voi kielitieteellisestä näkökulmasta katsottuna olla joko vaihtoehtoinen tai kumulatiivinen merkitys. ( 11 ) Huomautan lisäksi, että asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan otsikkona on ”Täytäntöönpanon lykkääminen tai rajoittaminen”. ( 12 )

23.

Asetuksen N:o 805/2004 1 artiklan sanamuodosta ilmenee, että kyseisellä asetuksella pyritään riitauttamattomien vaatimusten osalta varmistamaan tuomioistuinratkaisujen vapaa liikkuvuus kaikissa jäsenvaltioissa ilman, että täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa olisi ennen tunnustamista ja täytäntöönpanoa tarpeen suorittaa välivaiheen menettelyä. Jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatetta, joka perustuu erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa mainittuun lainkäyttöä koskevaan keskinäiseen luottamukseen jäsenvaltioissa, ilmentää mainitun asetuksen 5 artiklassa tuomioistuinratkaisujen, jotka on alkuperäjäsenvaltiossa vahvistettu eurooppalaisiksi täytäntöönpanoperusteiksi, tunnustaminen ja täytäntöönpano muissa jäsenvaltioissa. ( 13 )

24.

Näin ollen asetuksen N:o 805/2004 5 artiklan mukaisesti alkuperäjäsenvaltiossa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettu tuomioistuinratkaisu on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta sen julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

25.

Koska asetuksen N:o 805/2004 23 artikla muodostaa esteen mainitun asetuksen johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa esitetyn perustavoitteen saavuttamiselle eli sille, että tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanoa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuomioistuinratkaisu on annettu, nopeutetaan ja yksinkertaistetaan, sitä on tässä asiayhteydessä tulkittava suppeasti, mikä tukee sanamuodon mukaista tulkintaa.

26.

Asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan asiayhteyteen perustuva tulkitseminen, jossa otetaan huomioon kyseisen artiklan ja kyseisen asetuksen muiden säännösten sekä myös muiden oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa koskevien oikeudellisten välineiden syntyhistoria, on mielestäni ehdottoman tärkeää kyseisen artiklan merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi.

27.

Asetuksen N:o 805/2004 yleiselle rakenteelle on kiistattomasti leimallista se, että asetuksella poistetaan kaikki jäsenvaltiossa ennen riitauttamattomia vaatimuksia koskevan tuomioistuinratkaisun tunnustamista ja täytäntöönpanoa suoritettavat välivaiheen menettelyt eli yksinkertaisesti poistetaan kokonaan eksekvatuurimenettely. Asetuksen N:o 805/2004 20 artiklan 1 kohdan mukaan eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettu tuomioistuinratkaisu pannaan täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu tuomioistuinratkaisu. ( 14 ) Vaikka tämä uusi tuomioistuinratkaisujen suoran täytäntöönpanon järjestelmä on selvästi edullinen velkojan kannalta, on kuitenkin ilmeistä, että järjestelmällä tavoitellaan oikeudenmukaista – tai ainakin sellaiseksi oletettua – tasapainoa velkojan edun ja velallisen edun välille.

28.

Yhtäältä tuomioistuinmenettelyn, jossa ratkaisu on alkuperäjäsenvaltiossa annettu, on täytynyt täyttää asetuksen N:o 805/2004 III luvussa tarkoitetut menettelyille asetetut vähimmäisvaatimukset, joiden tarkoituksena on taata velallisen puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen. ( 15 ) Toisaalta asetuksessa N:o 805/2004 annetaan velalliselle mahdollisuus vaatia alkuperäisen tuomioistuinratkaisun ja sen ohella annetun eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen myöhempää valvontaa. Tässä yhteydessä toimivalta jaetaan alkuperäjäsenvaltion elinten ja täytäntöönpanevan jäsenvaltion elinten kesken.

29.

Vaikka näillä viimeksi mainituilla on näin ollen toimivalta käsitellä täytäntöönpanon epäämistä koskeva pyyntö tai täytäntöönpanomenettelyn lykkäämistä tai rajoittamista koskeva pyyntö, ( 16 ) asetuksen N:o 805/2004 21 artiklan 2 kohdassa säädetään selvästi, että ”tuomiota tai sen vahvistamista eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi ei niiden sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa” ( 17 ). Velallinen ei voi mitenkään riitauttaa vaatimuksen olemassaoloa eikä sen perusteltavuutta tai sitä, onko vahvistamista koskevia edellytyksiä noudatettu, eikä niitä voida arvioida kyseisessä jäsenvaltiossa.

30.

Tämä täsmennys on olennainen käsitteen ”poikkeustapauksissa” merkityksen määrittämiseksi, sillä minusta siinä suljetaan pois viittaukset siihen, että täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen arvioi – edes prima facie – asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa tarkoitettujen kaltaisten velallisen alkuperäjäsenvaltiossa käyttämien oikeussuojakeinojen hyväksyttävyyttä. ( 18 )

31.

Tämä selkeä toimivaltajako on välitön seuraus siitä, että vaatimus ja täytäntöönpanoperuste vahvistetaan alkuperäjäsenvaltiossa voimassa olevan oikeuden perusteella. ( 19 ) Lisäksi siinä menettelyssä, jonka lopputuloksena tuomioistuinratkaisu vahvistetaan eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, tämän vahvistuksen antavan elimen on selvitettävä, onko alkuperäjäsenvaltion tuomioistuinmenettely, joka on johtanut alkuperäisen tuomioistuinratkaisun antamiseen, täyttänyt asetuksen N:o 805/2004 III luvussa säädetyt edellytykset. Kyseisen menettelyn asianmukaisuuden ja toimivaltasääntöjen noudattamisen tarkastamisen lisäksi kyseisen asetuksen 6 artiklassa edellytetään muun muassa annetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden ja vaatimuksen luonteen tarkastamista. ( 20 )

32.

Tuomioistuinmenettelyn riita-asian ratkaisemalla päättäneen tuomioistuinratkaisun ja eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen tarkastaminen on alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen tehtävä. Sillä on parhaimmat edellytykset tuntea riita-asiaa koskevat oikeussäännöt ja vahvistaa asiasisällön osalta edellä mainitun tuomioistuinratkaisun ja sen ohella annetun todistuksen pätevyys. Lisäksi, mikäli on kyse asetuksen N:o 805/2004 19 artiklassa tarkoitetusta tuomioistuinratkaisun uudelleen tutkimista koskevasta pyynnöstä tai kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitetusta eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavan todistuksen oikaisua tai peruuttamista koskevasta hakemuksesta, toimivaltainen alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on se, joka on antanut kyseiset kaksi ratkaisua.

33.

Näin ollen ei mielestäni voida hyväksyä sitä, että käsite ”poikkeustapauksissa” voisi kattaa sen, että toimivaltaisen tuomioistuimen tai viranomaisen olisi tarpeen todeta täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa säädettyjen velallisen oikeussuojakeinojen osalta fumus boni juriksesta. Tällainen päätelmä on linjassa sen kanssa, että on välttämätöntä varmistaa tuomioistuinratkaisujen nopea täytäntöönpano, sillä mainitun fumuksen arvioiminen tarkoittaisi objektiivisesti tarkasteltuna menettelyn monimutkaistumista, ja tehdä tämä siten, että samalla säilytetään oikeusvarmuus, johon perustuu asianomaisen asetuksen johdanto-osan 18 perustelukappaleessa mainittu keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa. Toisin sanoen minusta ei vaikuta oikeudellisesti eikä käytännöllisesti järkevältä vaatia täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaista elintä perehtymään alkuperäjäsenvaltion oikeuteen velallisen alkuperäjäsenvaltiossa käyttämien oikeussuojakeinojen tueksi esittämien perusteiden uskottavuuden selvittämiseksi. ( 21 )

34.

Tätä tulkintaa näyttää mielestäni tukevan myös asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan syntyhistoria. On huomattava, että kyseisessä säännöksessä, sellaisena kuin se oli muotoiltu asetusehdotuksessa, ( 22 ) mainittiin ensimmäisenä mahdollisena toimenpiteenä täytäntöönpanomenettelyn lykkääminen ilman muita täsmennyksiä. Perusteluissa todettiin, että kyseisen säännöksen soveltamisessa ”ohjenuorana tulisi pitää arviota siitä, mitkä ovat mahdollisuudet, että ratkaisu on – – velallisen kannalta myönteinen, sekä sitä, kuinka todennäköistä on, että ehdoton täytäntöönpano aiheuttaisi peruuttamatonta vahinkoa”.

35.

On huomattava, ettei asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa sen enempää kuin kyseisen säädöksen johdanto-osassakaan viitata näihin kahteen seikkaan millään tavalla ja että mahdollisten toimenpiteiden järjestyksen muuttamisen lisäksi lykkäämisen määräämisen ehdoksi on asetettu ”poikkeustapauksen” toteaminen. Mielestäni nämä tekstissä tapahtuneet muutokset ilmentävät sitä, että lainsäätäjä on pyrkinyt johdonmukaisuuteen yhtäältä kyseisen asetuksen 21 artiklan 2 kohtaan sisältyvän täytäntöönpanevan jäsenvaltion elinten tehtävän tiukan rajaamisen ( 23 ) kanssa ja toisaalta tuomioistuinratkaisujen vapaan liikkuvuuden varmistamista kaikissa jäsenvaltioissa koskevan tavoitteen kanssa rajaamalla tässä tapauksessa asianomaisten elinten harkintavaltaa sen toimenpiteen osalta, jonka vaikutus on suurin. ( 24 )

36.

On tärkeää korostaa, että sanan ”todistus” käytössä on oltava varovainen, sillä asetuksessa N:o 805/2004 säädetään peräti kolmesta eri käyttötarkoituksiin tarkoitetusta todistuksesta. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan ensimmäistä näistä todistuksista. Sitä käsitellään liitteissä I–III, joiden otsikkona on ”Todistus eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta”. ( 25 ) Jotta tuomioistuinratkaisu voitaisiin kyseisen 6 artiklan mukaisesti vahvistaa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, sen pitää koskea riitauttamatonta vaatimusta ja sen on täytettävä tietyt kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset. Yksi tämän vahvistamisen edellytyksistä on se, josta säädetään mainitun artiklan 1 kohdan a alakohdassa, eli se, että tuomioistuinratkaisu on alkuperäjäsenvaltion oikeuden mukaan täytäntöönpanokelpoinen. ( 26 ) Tuomioistuinratkaisua, joka ei ole täytäntöönpanokelpoinen, ei siis voida käyttää eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen antamisen perusteena. Kyseistä säännöstä täydennetään asetuksen N:o 805/2004 11 artiklalla, jossa säädetään, että eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistavalla todistuksella on oikeusvaikutuksia vain siltä osin kuin tuomioistuinratkaisu on täytäntöönpanokelpoinen.

37.

Toinen todistus on asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 2 kohdassa mainittu todistus, jota koskee liite IV, jonka otsikkona on ”Todistus siitä, että täytäntöönpanokelpoisuutta ei ole tai että sitä on rajoitettu”. Mikäli eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettu alkuperäinen tuomioistuinratkaisu on lakannut olemasta täytäntöönpanokelpoinen tai mikäli alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on lykännyt tai rajoittanut sen täytäntöönpanokelpoisuutta, velallinen voi saada tämän todistuksen tekemällä milloin tahansa hakemuksen täytäntöönpanoperusteen alun perin antaneelle tuomioistuimelle.

38.

Kolmas todistus on asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 3 kohdassa säädetty todistus, jota koskee liite V, jonka otsikkona on ”Muutoksenhaun johdosta annettava eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen korvaava todistus”. Kyseisen säännöksen tarkoituksena on antaa velkojalle mahdollisuus ajantasaistaa asemansa saamalla aikaan se, että alkuperäjäsenvaltiossa muutoksenhaun jälkeen annettu ratkaisu, jolla on vahvistettu alkuperäinen ratkaisu, vahvistetaan myös eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi.

39.

Totean, että pääasian kantaja väittää tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa säädettyjen tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanon lykkäämisen ja rajoittamisen perusteita on tarkasteltava kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan valossa. Kyseisen kantajan mukaan jo pelkästään kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen esittäminen täytäntöönpanevalle tuomioistuimelle antaa kyseiselle tuomioistuimelle perusteen lykätä tai rajoittaa täytäntöönpanoa.

40.

Tässä tulkinnassa sekoitetaan mielestäni keskenään kaksi asetuksessa N:o 805/2004 tarkoitettua erilaista tilannetta. Asetuksen 23 artikla koskee väliaikaista ja epävarmaa tilannetta, tässä tapauksessa tuomioistuinmenettelyjä, jotka velallinen on pannut vireille ratkaisun antaneessa tuomioistuimessa alkuperäisestä vahvistetusta ratkaisusta tai itse todistuksesta, joilla on edelleen täysi oikeusvaikutus, jos ei ole säädetty, että näillä menettelyillä olisi lykkäävä vaikutus. Sillä välin, kun odotetaan näiden menettelyjen lopputulosta, joka on lähtökohtaisesti epävarma, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi harkintavaltansa puitteissa toteuttaa täytäntöönpanomenettelyä lykkääviä tai rajoittavia toimenpiteitä.

41.

Kyseinen tilanne ei ole sama kuin tilanne, jota tarkoitetaan asetuksen N:o 805/2004 6 artiklan 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen 11 artiklan kanssa: tällaisessa tilanteessa on kyse täytäntöönpanoperusteen täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistetusta muuttumisesta, joka johtaa mainitun asetuksen liitteen IV mukaisen uuden todistuksen antamiseen. Koska tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden ja eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen välillä on jälkimmäisessä säännöksessä pakottavasti ilmaistu yhteys, kaikki kyseisen täytäntöönpanokelpoisuuden myöhemmät muutokset (lopullinen päättyminen tai tilapäinen keskeytyminen sekä ulottuvuuden rajoittaminen) vaikuttavat väistämättä täytäntöönpanomenettelyyn. Kuten komissio korostaa, täytäntöönpanevan jäsenvaltion tuomioistuimen, jolle edellä mainittu todistus on osoitettu, on taattava kansallisen oikeutensa täytäntöönpanossa, että asetuksen N:o 805/2004 11 artiklaa sovelletaan tehokkaasti.

42.

Tässä tilanteessa katson, että asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa säädettyjen täytäntöönpanomenettelyn lykkäämistä tai rajoittamista koskevien toimenpiteiden määräämisen rajaaminen yksinomaan tapaukseen, jossa esitetään todistus siitä, että ratkaisu ei enää ole täytäntöönpanokelpoinen tai että sitä on rajoitettu, merkitsisi sitä, että kyseinen säännös menettäisi tehokkaan vaikutuksensa, mitä ei voida hyväksyä.

43.

Unionin lainsäätäjää ei voida arvostella siitä, ettei se olisi pyrkinyt helpottamaan saatavien rajat ylittävää perintää siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa: eurooppalainen täytäntöönpanoperuste, eurooppalainen maksamismääräys ( 27 ) ja eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely ( 28 ) ovat oikeudellisia välineitä, joiden tavoitteena on tuomioistuinratkaisujen vapaa liikkuvuus kullakin asianomaisella alalla. Näiden lisäksi on mainittava asetuksen N:o 1215/2012 muodostama yleisesti sovellettava normi. Tämä säädösten huomattava, toisten mielestä liiallisuuksiin menevä, ( 29 ) määrä herättää luonnollisesti kysymyksiä järjestelmäkokonaisuuden johdonmukaisuudesta.

44.

Sama koskee velallisen mahdollisuutta vaatia alkuperäisen tuomioistuinratkaisun valvontaa siinä vaiheessa, kun se pannaan täytäntöön täytäntöönpanevan jäsenvaltion elimissä. Vaikka kaikissa edellä mainituissa säädöksissä säädetään menettelyistä sekä täytäntöönpanomenettelyn lykkäämiseksi tai rajoittamiseksi että täytäntöönpanon epäämiseksi, on todettava, että näiden toimenpiteiden soveltamisedellytykset eivät ole keskenään yhdenmukaisia. ( 30 )

45.

Asetuksen N:o 805/2004 21 artiklassa säädetään, että täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistettu tuomioistuinratkaisu on ristiriidassa jossain toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aikaisemmin annetun tuomioistuinratkaisun kanssa. Tämä on ainoa kyseisessä asetuksessa säädetty epäämisperuste, kun taas asetuksessa N:o 1215/2012 on peräti viisi kieltäytymisperustetta, joista yksi on vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen vastaisuus. Totean, että Liettuan hallitus väittää, että asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan c alakohdassa olevaa käsitettä ”poikkeustapauksissa” olisi tulkittava siten, että se käsittää tilanteet, joissa eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano voisi vahingoittaa täytäntöönpanevan jäsenvaltion menettelyllistä oikeusjärjestystä.

46.

Tätä tulkintaa ei mielestäni voida hyväksyä, koska siinä ei oteta huomioon edellä tarkasteltua selkeää toimivaltajakoa alkuperäjäsenvaltion elinten ja täytäntöönpanevan jäsenvaltion elinten välillä. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion elinten ei pidä käsitellä millään tavalla alkuperäisen tuomioistuinratkaisun laillisuutta. Oikeusvarmuuden periaatteen näkökulmasta ei voida hyväksyä vaaraa ristiriitaisista tuomioistuinratkaisuista.

47.

Lisäksi valmistelutöitä tarkastelemalla ilmenee, että oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 2515. istunnossa 5.–6.6.2003 käytiin keskustelua täytäntöönpanon epäämisen mahdollisuudesta täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muun muassa ”oikeusjärjestystä” koskevan perusteen nojalla – tuolloin tämä peruste mainittiin jo asetusta N:o 805/2004 ajallisesti edeltäneessä asetuksessa (EY) N:o 44/2001. ( 31 ) Asetuksen N:o 805/2004 lopullisesta tekstistä käy ilmi, ettei siihen lopulta sisällytetty kyseistä perustetta. Minun on näin ollen vaikea hyväksyä sitä, että kysymys täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen vastaisuudesta voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön tulkitsemalla käsitettä ”poikkeustapauksissa”, joka asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan nojalla on peruste täytäntöönpanomenettelyn lykkäämiselle.

48.

Totean vielä, että lykkäysperuste, joka perustuu täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen loukkaamiseen, olipa peruste sitten aineellinen tai menettelyllinen, on mielestäni ristiriidassa edellä mainitussa artiklassa säädettyjen toimenpiteiden väliaikaisen luonteen kanssa, sillä niiden ainoa oikeudellinen ja ajallinen ulottuvuus on väistämättä sidoksissa ratkaisuun, joka alkuperäjäsenvaltiossa annetaan velallisen oikeussuojakeinoista. Alkuperäisen tuomioistuinratkaisun pätevyyden vahvistava tuomioistuinratkaisu merkitsisi täytäntöönpanomenettelyä lykkäävien vaikutusten päättymistä mutta jättäisi ennalleen toimenpiteen toteuttamisen perusteena olleen ongelman, joka on täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen vastaisuus. Tätä ongelmaa ei voitaisi kuitenkaan ratkaista asetuksen N:o 805/2004 yhteydessä, koska asianmukaisia säännöksiä ei ole. Tällaista tilannetta ei myöskään voida hyväksyä unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvan oikeusvarmuuden periaatteen valossa.

49.

Edellä mainitun kysymyksen osalta on otettava huomioon asetusten N:o 1896/2006, N:o 861/2007 ja N:o 1215/2012 niiden säännösten sanamuodossa tapahtuneet muutokset, jotka koskevat täytäntöönpanomenettelyn lykkäämisen tai rajoittamisen mahdollisuutta.

50.

Vaikka asetuksen N:o 1896/2006 23 artiklan sanamuoto on sama kuin asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan sanamuoto ja niissä käytetään kahteen kertaan konjunktiota ”tai” kutakin mahdollista toimenpidettä koskevien mainintojen välissä, mikä näyttää kuvastavan menettelyjen vaihtoehtoisuutta, sama ei päde muissa edellä mainituissa johdetun oikeuden normeissa, jotka on annettu myöhemmin. Asetuksen N:o 861/2007 23 artiklassa ja asetuksen N:o 1215/2012 44 artiklassa kyseinen konjunktio mainitaan vain toisen ja kolmannen mahdollisen toimenpiteen välissä, mikä antaa ymmärtää, että ensimmäinen ja toinen toimenpide voidaan yhdistää.

51.

Asianomainen lainsäädännön kehitys näyttää mielestäni kuvastavan lykkäämisen ainutkertaisuutta ja vahvistavan sen; lykkäys on toimenpiteistä voimakkain, sillä se merkitsee sitä, että velkoja ei voi ryhtyä minkäänlaisiin täytäntöönpanotoimiin. Totean tässä yhteydessä, että asetuksen N:o 1215/2012 44 artiklasta poiketen asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa ei säädetä siitä, että täytäntöönpanomenettely voidaan keskeyttää ”kokonaan tai osittain”. Pelkkä maininta siitä, että täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi ”keskeyttää” menettelyn tai ”lykätä” menettelyä, voi mielestäni viitata vain tilanteeseen, jossa menettely keskeytetään kokonaan.

52.

Rajoittamistoimenpiteiden käyttäminen yhdessä edellä mainitulla tavalla ymmärretyn lykkäämistoimenpiteen kanssa näyttää minun mielestäni loogisesti ja käytännöllisesti mahdottomalta. Tämä päätelmä voidaan tehdä jo asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan otsikosta, jossa käytetään konjunktiota ”tai” merkitsemään sitä, että menettelyt ovat toisistaan erillisiä. ( 32 ) Sen sijaan on teoreettisesti mahdollista, joskin käytännössä varsin epätodennäköistä, että täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi määrätä, että velkojan on annettava vakuus, joka on edellytys luonteeltaan yksinomaan turvaavien täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamiselle. Tällainen toimenpideyhdistelmä kuuluisi kyseisten elinten laajan harkintavallan piiriin, ja sen toteutuksessa on otettava huomioon asianomaisen tapauksen erityisolosuhteet.

53.

Edellä tarkastellut erilaiset tulkinnat, joita osapuolet ovat esittäneet käsitteestä ”poikkeustapauksissa”, näyttävät minusta todellisuudessa poikkeavan asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan loogisesta ja järkevästä tulkinnasta.

54.

Sikäli kuin on kyse täytäntöönpanotoimien lykkäämisestä, on selvää, että käsitteellä viitataan kyseisen täytäntöönpanon vaikutuksiin ja että ”poikkeustapaus” kytkeytyy siihen vahinkoon, jonka tuomioistuinratkaisun välitön täytäntöönpano voisi aiheuttaa velalliselle. Edellytetyn poikkeuksellisuuden vuoksi tällaisille tapauksille on oltava ominaista se, että kyseisestä täytäntöönpanosta aiheutuva vahinko on vakava ja korjaamaton väliaikaisessa ja epävarmassa tilanteessa, joka on seurausta velallisen alkuperäjäsenvaltiossa aloittamista menettelyistä. Näiden seikkojen on siten osoitettava, että kyseessä on kiireellinen tilanne, joka tekee välttämättömäksi väliaikaisen päätöksen antamisen, jotta voidaan estää tällaisen vahingon aiheutuminen lykkäystoimenpidettä pyytävälle asianosaiselle. ( 33 )

55.

Edellä mainitun vahingon tulkinnan osalta voidaan tukeutua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, joka koskee SEUT 278 artiklassa määrättyä toimen täytäntöönpanon lykkäystä.

56.

Tämän oikeuskäytännön mukaan välitoimia hakevan asianosaisen, ja näin ollen tässä tapauksessa velallisen, on aina esitettävä ja osoitettava vakavan ja korjaamattoman vahingon todennäköinen aiheutuminen. ( 34 ) Vaikka on totta, ettei kyseisen vahingon olemassaolon osoittamiseksi ole tarpeen edellyttää vahingon aiheutumisen ja välittömyyden näyttämistä toteen ehdottomalla varmuudella vaan riittää, että mainittu vahinko on odotettavissa riittävällä todennäköisyydellä, hakijan on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden vuoksi tällaista vahinkoa voidaan olettaa aiheutuvan. ( 35 )

57.

Vahingon luonteesta unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että puhtaasti taloudellista vahinkoa ei lähtökohtaisesti voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana, koska rahamääräisellä korvauksella voidaan pääsääntöisesti saattaa vahinkoa kärsinyt henkilö asemaan, jossa hän oli ennen vahingon aiheutumista, tarvittaessa vahingonkorvauskanteella. ( 36 ) Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen elimen on arvioitava seikkoja, joiden perusteella voidaan todeta, voisiko lykkäämistä koskevan pyynnön kohteena olevan tuomioistuinratkaisun välitön täytäntöönpano aiheuttaa velalliselle peruuttamattomia vahinkoja, joita ei voitaisi korjata, jos kyseinen tuomioistuinratkaisu todettaisiin alkuperäjäsenvaltiossa pätemättömäksi tai jos eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen vahvistava todistus, joka on edellytys suoran täytäntöönpanon mahdollisuudelle toisessa valtiossa, peruutettaisiin.

58.

On huomattava, että asetuksen N:o 805/2004 soveltamisala huomioon ottaen siinä on kyse sekä yksityisoikeudellisista että kaupallisista saatavista ja että velalliset voivat näin ollen olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Talouden toimijoiden osalta on selvää, että mikäli näköpiirissä on tilanne, joka on omiaan vaarantamaan talouden toimijan taloudellisen elinkelpoisuuden ennen ratkaisun saamista alkuperäistä tuomioistuinratkaisua tai todistusta koskevissa pääasian oikeudenkäynneissä, edellytetyn vahingon tunnusmerkistö voi täyttyä. ( 37 ) Mikäli velallinen on luonnollinen henkilö, on aiheellista selvittää, johtaisiko tuomioistuinratkaisun täytäntöönpano hänen omaisuutensa osittaiseen tai täydelliseen ulosmittaukseen, joka heikentäisi vakavasti asianomaisen ja hänen perheensä aineellisia elinolosuhteita esimerkiksi perheen asunnon pakkomyynnin seurauksena. ( 38 )

59.

Mikäli velallisen esittämien seikkojen perusteella voidaan todeta, että tälle aiheutuisi taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia mutta että ne eivät kuitenkaan ole luonteeltaan vakavia ja peruuttamattomia, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisella elimellä on mahdollisuus toteuttaa asetuksen N:o 805/2004 23 artiklan a ja b alakohdassa säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä sillä edellytyksellä, että velallinen on hakenut niitä, tapauksen mukaan toissijaisesti. Tältä osin on tärkeää korostaa, että kyseisen artiklan soveltamisessa noudatetaan määräämisperiaatetta, jonka mukaan asianosaiset määrittävät riita-asian kohteen.

60.

On syytä muistaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomari punnitsee asiaan liittyviä etuja, kun kaksi muuta täytäntöönpanon lykkäyksen edellytystä ( 39 ) täyttyvät. ( 40 ) Tällaista ratkaisua on mielestäni sovellettava myös nyt käsiteltävässä tapauksessa, kun huomioidaan, että asetuksen N:o 805/2004 23 artiklassa säädetään täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen elimen laajasta harkintavallasta, sillä tällä artiklalla tavoitellaan oikeudenmukaista kompromissia velkojan edun, joka on varmistaa tuomioistuinratkaisun nopea täytäntöönpano, ja velallisen edun, joka on välttää vahingot, jotka voivat olla vakavia ja korjaamattomia, jos välittömän täytäntöönpanon aiheuttamaa menetystä ei voida korvata, välille. Tämän etujen punninnan yhteydessä vastaajana oleva velkoja voi väittää, että se, että siltä evätään mahdollisuus saada tuomioistuinratkaisu välittömästi täytäntöönpannuksi ja näin ollen periä riidanalaiset summat viipymättä, voi johtaa siihen, että se menettää lopullisesti oikeutensa tilanteessa, jossa velallisen oikeussuojakeinot myöhemmin hylätään.

61.

Näin ollen velallisyhtiön esittämän täytäntöönpanomenettelyn lykkäämistä koskevan pyynnön tutkinnassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuuluu arvioida pääasian kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella, voiko velallisyhtiölle aiheutua edellä mainitussa merkityksessä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, jos alkuperäinen tuomioistuinratkaisu pannaan välittömästi täytäntöön, ja mikäli näin on, punnita kyseessä olevia etuja. ( 41 )

62.

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, lykätäänkö täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa aloitettua täytäntöönpanomenettelyä automaattisesti asetuksen N:o 1215/2012 36 artiklan 1 kohdassa määritetyn sääntelyn mukaisesti, mikäli eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuus keskeytyy alkuperäjäsenvaltiossa, vai onko kyseisen valtion toimivaltaisen elimen annettava erityinen kyseisen asetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukainen päätös.

63.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. SEUT 267 artiklalla luotu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita nämä tarvitsevat ratkaistakseen asiat, jotka on saatettu niiden käsiteltäviksi. Ennakkoratkaisupyynnön esittämisen perusteena ei ole neuvoa-antavien lausuntojen esittäminen yleisistä tai hypoteettisista kysymyksistä vaan oikeusriidan todelliseen ratkaisemiseen erottamattomasti liittyvä tarve. Kuten SEUT 267 artiklan sanamuodosta itsestään ilmenee, pyydetyn ennakkoratkaisun on oltava tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi antaa ratkaisun käsiteltäväkseen saatetussa asiassa. ( 42 )

64.

Nyt esillä olevassa asiassa on selvää, että ajankohtana, jona ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti unionin tuomioistuimelle nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön, tuomioistuimessa oli vireillä riita-asia, jossa sen oli annettava ratkaisu, jossa sen pitäisi ottaa huomioon tuleva ennakkoratkaisu, ( 43 ) sillä vaikka alkuperäjäsenvaltiossa ei vielä tuolloin ollut annettu päätöstä alkuperäisen tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden väliaikaisesta keskeyttämisestä tai lykkäämisestä, ( 44 ) tämä oli ja on yhä mahdollista velallisen kyseisessä valtiossa vireille panemassa ja edelleen vireillä olevassa muutoksenhakumenettelyssä, mikä voisi saada aikaan sen, että velallinen esittäisi tuomioistuimelle uuden vaatimuksen.

65.

Lisäksi on syytä muistaa, että vaikka SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa oleva ilmaus antaa ratkaisu kattaa kokonaisuudessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamaan ratkaisuun johtavan menettelyn, tätä ilmausta on tulkittava laajasti, jotta voidaan välttää lukuisten menettelyllisten kysymysten tutkimatta jättäminen ja se, ettei unionin tuomioistuin voisi antaa niitä koskevaa tulkintaa eikä voisi arvioida kaikkien niiden unionin oikeuden säännösten tulkintaa, joita ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on sovellettava. ( 45 )

66.

Toisin kuin viidennen ennakkoratkaisukysymyksen epäselvästä sanamuodosta voisi päätellä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei pohdi mahdollisuutta soveltaa asetuksen N:o 1215/2012 säännöksiä täytäntöönpanomenettelyyn, joka kuuluu, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, asetuksen N:o 805/2004 soveltamisalaan. ( 46 ) Se tiedustelee, minkälaisia oikeudellisia seurauksia alkuperäjäsenvaltiossa annetun alkuperäisen tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuutta lykkäävällä päätöksellä on kyseiselle menettelylle, todettuaan, että asetuksessa N:o 805/2004 ei nimenomaisesti säännellä tätä kysymystä toisin kuin asetuksessa N:o 1215/2012, jonka osalta kyseeseen tulee kyseisen asetuksen 36 artiklan 1 kohta tai 44 artiklan 2 kohta. ( 47 )

67.

Tämä lähtökohta on mielestäni virheellinen, sillä asetuksen N:o 805/2004 6 artikla ja erityisesti sen 1 ja 2 kohta sekä 11 artikla muodostavat asian kannalta merkityksellisen oikeudellisen kehyksen, jota on jo kuvattu tässä ratkaisuehdotuksessa. ( 48 ) Siitä ilmenee, että kun ratkaisun antanut tuomioistuin on antanut kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen ja kun asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on toimittanut todistuksen täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, näiden viranomaisten on täysin loogisesti ryhdyttävä kaikkiin sen edellyttämiin toimenpiteisiin täytäntöönpanomenettelyn toteutuksessa ilman, että asetuksen N:o 805/2004 11 artiklassa jätettäisiin viranomaisille tässä suhteessa minkäänlaista harkintavaltaa.

68.

Näin ollen edellä mainitussa todistuksessa oleva maininta alun perin eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi vahvistetun tuomioistuinratkaisun täytäntöönpanokelpoisuuden lykkäämisestä johtaa vääjäämättä samanlaiseen toimenpiteeseen täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa. Kun asianomainen tuomioistuinratkaisu todetaan pätemättömäksi ja sen seurauksena kumotaan alkuperäjäsenvaltiossa, mikä merkitsee täytäntöönpanokelpoisuuden menettämistä, seurauksena on väistämättä täytäntöönpanomenettelyn päättyminen. Kuten komissio perustellusti korostaa, 11 artiklan täytäntöönpanoon liittyvistä menettelyllisistä näkökohdista ei säädetä asetuksessa N:o 805/2004, joten niihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion oikeutta, jota on sovellettava niin, että varmistetaan kyseisen säännöksen täysi tehokkuus.

69.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos Aukščiausiasis Teismasille seuraavasti: