1.

Kaksi julkista yritystä, jotka vastaavat omien kuntiensa (Mantuan ja Brescian) seutu- ja paikallishenkilöliikenteestä linja-autoilla, käynnistivät Italiassa linja-auton varaosien toimittamista koskevat hankintamenettelyt. Menettelyihin hyväksyttiin sekä samanmerkkisten ajoneuvojen alkuperäiset Iveco-merkkiset varaosat että alkuperäisiä vastaavat varaosat.

2.

Hankintasopimusten tekemisen jälkeen yksi tarjouksen jättäneistä yrityksistä, jota ei ollut valittu sopimuskumppaniksi, nosti molemmista kanteet, joissa riitautetaan kysymys siitä, oliko ”alkuperäistä vastaavilla varaosilla” oltava direktiivin 2007/46/EY ( 2 ) mukainen EY-tyyppihyväksyntä.

3.

Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) haluaa ennen muuta selvittää, onko kyseinen tyyppihyväksyntä välttämätön alkuperäistä vastaavien varaosien toimittamiseksi vai onko riittävää, että tarjouksen mukana toimitetaan ilmoitus siitä, että osat vastaavat alkuperäisiä tyyppihyväksyttyjä osia.

4.

Direktiivin 2007/46 1 artiklassa (”Kohde”) säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset, jotka koskevat kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntää, jolloin tavoitteena on helpottaa niiden rekisteröintiä, myyntiä ja käyttöönottoa yhteisössä.

Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännökset, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvoihin tarkoitettujen osien ja varusteiden myyntiä ja käyttöönottoa.

Ajoneuvojen rakentamista ja toimintaa koskevat erityiset tekniset vaatimukset hyväksytään tämän direktiivin mukaisesti säädöksissä, joiden tyhjentävä luettelo on liitteessä IV.”

5.

Direktiivin 2007/46 2 artiklassa (”Soveltamisala”) säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan yhdessä tai useammassa vaiheessa suunniteltujen ja rakennettujen, maantiekäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen ja tällaisia ajoneuvoja varten suunniteltujen ja rakennettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntään.

– –”

6.

Direktiivin 2007/46 3 artiklassa (”Määritelmät”) säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä ja liitteessä IV luetelluissa säädöksissä, ellei niissä toisin säädetä, tarkoitetaan:

– –

– –”

7.

Direktiivin 2007/46 7 artiklassa (”Järjestelmien, osien tai erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksynnässä noudatettava menettely”) säädetään seuraavaa:

”1.   Valmistajan on toimitettava hakemus hyväksyntäviranomaiselle. Kustakin järjestelmän, osan tai erillisen teknisen yksikön tyypistä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus, ja se voidaan jättää ainoastaan yhteen jäsenvaltioon. Jokaisesta hyväksyttäväksi haetusta tyypistä on toimitettava erillinen hakemus.

2.   Hakemukseen on liitettävä valmistusasiakirjat, joiden sisältö määritellään erityisdirektiiveissä tai ‑asetuksissa.

– –”

8.

Direktiivin 2007/46 10 artiklassa (”Järjestelmiä, osia tai erillisiä teknisiä yksiköitä koskevat erityissäännökset”) säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Jäsenvaltioiden on myönnettävä osan tai erillisen teknisen yksikön EY-tyyppihyväksyntä osalle tai erilliselle tekniselle yksikölle, joka on valmistusasiakirjojen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä IV säädetyt, sitä koskevan erityisdirektiivin tai ‑asetuksen tekniset vaatimukset.

– –”

9.

Direktiivin 2007/46 19 artiklassa (”EY-tyyppihyväksyntämerkki”) säädetään seuraavaa:

”1.   Osan tai erillisen teknisen yksikön valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun osaan tai yksikköön asiaa koskevassa erityisdirektiivissä tai ‑asetuksessa vaadittu EY-tyyppihyväksyntämerkki, riippumatta siitä, onko kyseinen osa tai yksikkö osa jotakin järjestelmää.

2.   Jos EY-tyyppihyväksyntämerkkiä ei vaadita, valmistajan on kiinnitettävä osaan tai yksikköön vähintään kauppanimensä tai tavaramerkkinsä sekä tyyppi- ja/tai tunnusnumero.

3.   EY-tyyppihyväksyntämerkin on oltava liitteen VII lisäyksen mukainen.”

10.

Direktiivin 2007/46 28 artiklassa (”Osien ja erillisten teknisten yksiköiden myynti ja käyttöönotto”) säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot saavat sallia osien tai erillisten teknisten yksiköiden myynnin ja käyttöönoton, jos ja vain jos nämä osat tai erilliset tekniset yksiköt täyttävät niitä koskevien säädösten vaatimukset ja niissä on oikeat, 19 artiklan mukaiset merkinnät.

– –”

11.

Direktiivin 2007/46 46 artiklassa (”Seuraamukset”) säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin ja erityisesti 31 artiklaan sisältyvien tai siitä aiheutuvien kieltojen sekä liitteessä IV olevassa I osassa lueteltujen säädösten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöön panemiseksi. – –”

12.

Liite IV (”Ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset”) jakautuu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa on luettelo tyyppihyväksyntää koskevista säädöksistä (erityisdirektiivit ja ‑asetukset) ja toisessa osassa UNECE-sääntöjen määritelmä (”Nämä UNECE-säännöt ovat niitä, joihin yhteisö on liittynyt Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission ’tarkistetun vuoden 1958 Geneven sopimuksen’ sopimuspuolena [27.11.1997 tehdyllä] neuvoston päätöksellä 97/836/EY (EYVL 1997, L 346, s. 78), tai ovat myöhemmin tehtyjä saman päätöksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja neuvoston päätöksiä”) ja sen perässä luettelo näistä säännöistä.

13.

Direktiivin 2014/25 60 artiklassa (”Tekniset eritelmät”) säädetään seuraavaa:

”1.   Liitteessä VIII olevassa 1 kohdassa määritellyt tekniset eritelmät on esitettävä hankinta-asiakirjoissa. Teknisissä eritelmissä on vahvistettava rakennusurakoilta, palveluilta tai tavaroilta vaadittavat ominaisuudet.

– –

2.   Teknisten eritelmien on mahdollistettava talouden toimijoiden yhtäläinen pääsy hankintamenettelyyn, eikä niillä saa luoda perusteettomia esteitä julkisten hankintojen avaamiselle kilpailulle.

3.   Rajoittamatta pakollisten kansallisten teknisten sääntöjen soveltamista, sikäli kuin ne ovat unionin oikeuden mukaisia, tekniset eritelmät on laadittava jollakin seuraavista tavoista:

4.   Teknisissä eritelmissä ei saa viitata tiettyyn valmistajaan tai tiettyä alkuperää oleviin tuotteisiin tai tiettyyn menetelmään, joka on ominainen tietyn talouden toimijan tuotteille tai palveluille, eikä tavaramerkkeihin, patentteihin, tyyppeihin tai tiettyyn alkuperään tai tuotantoon siten, että maininta suosisi tai sulkisi menettelystä pois tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotteita, paitsi jos tämä on perusteltua hankinnan kohteen vuoksi. Maininta tai viittaus on poikkeuksellisesti sallittu siinä tapauksessa, että hankinnan kohdetta ei ole mahdollista riittävän täsmällisesti ja täysin selvästi kuvata 3 kohdan mukaisesti. Tällaiseen mainintaan tai viittaukseen on liitettävä ilmaus ’tai vastaava’.

5.   Jos hankintayksikkö käyttää mahdollisuutta viitata 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin teknisiin eritelmiin, se ei saa hylätä tarjousta sillä perusteella, että tarjotut rakennusurakat, tavarat tai palvelut eivät ole niiden teknisten eritelmien mukaisia, joihin se on viitannut, jos tarjoaja osoittaa tarjouksessaan jollakin asianmukaisella tavalla, mukaan lukien 62 artiklassa tarkoitettu näyttö, että sen ehdottamat ratkaisut täyttävät teknisissä eritelmissä määritellyt vaatimukset vastaavalla tavalla.

6.   – –

Tarjoajan on osoitettava tarjouksessaan jollakin asianmukaisella tavalla, mukaan lukien 62 artiklassa tarkoitetut tavat, että standardin mukainen tavara, palvelu tai rakennusurakka täyttää hankintayksikön suorituskykyä koskevat tai toiminnalliset vaatimukset.”

14.

Direktiivin 2014/25 62 artiklassa (”Testausraportit, sertifiointi ja muut todistuskeinot”) säädetään seuraavaa:

”1.   Hankintayksiköt voivat vaatia, että talouden toimijat esittävät vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen laatiman testausraportin tai tällaisen laitoksen antaman todistuksen näyttönä siitä, että tarjous täyttää teknisissä eritelmissä asetetut vaatimukset tai perusteet ja että se on hankintasopimuksen tekoperusteiden tai hankintasopimuksen toteuttamisen ehtojen mukainen.

Jos hankintayksiköt vaativat erityisen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen antamien todistusten esittämistä, hankintayksiköiden on myös hyväksyttävä vastaavien muiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten antamat todistukset.

– –

2.   Hankintayksiköiden on hyväksyttävä muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu asianmukainen näyttö, kuten valmistajan tekniset asiakirjat, jos 1 kohdassa tarkoitetut todistukset tai testausraportit eivät ole olleet asianomaisen talouden toimijan käytettävissä eikä toimijan ole ollut mahdollista saada niitä asetettujen määräaikojen kuluessa, edellyttäen että käyttömahdollisuuden puuttuminen ei johdu asianomaisesta talouden toimijasta ja edellyttäen että asianomainen talouden toimija todistaa, että sen toimittamat rakennusurakat, tavarat tai palvelut täyttävät teknisissä eritelmissä edellytetyt vaatimukset tai perusteet, hankintasopimuksen tekoperusteet tai toteuttamisen ehdot.

– –”

15.

APAM Esercizio SpA on julkisen seutu- ja paikallishenkilöliikenteen alalla Mantuassa (Italia) toimiva yritys, joka julkaisi ilmoituksen ( 4 ) avoimesta hankintamenettelystä, joka koski ”kaksivuotista sopimusta alkuperäisten Iveco-merkkisten linja-auton varaosien tai niitä vastaavien varaosien toimittamisesta” (CIG 7602877C91) ja jossa hankinnan arvoksi arvioitiin 710000 euroa.

16.

Tarjouspyyntöasiakirjan 5.1 kohdassa (”Varaosien tyypit”) tehtiin ero seuraavien varaosien välillä:

17.

Edelliseen kohtaan lisättiin, että ”[alkuperäistä vastaavat] osat voi valmistaa unionin lainsäädännön ja voimassa olevien määräysten mukaisesti mikä tahansa yritys, joka pystyy milloin tahansa todistamaan voimassa olevan standardin (UNI-CEI-ENISO/IEC 17050) mukaisesti, että sen valmistamien varaosien laatu vastaa kyseisten ajoneuvojen kokoonpanossa käytettyjen alkuperäisten osien laatua”.

18.

Tarjouspyyntöasiakirjan 5.2 kohdassa (”Todistukset ja ilmoitukset”) täsmennettiin, että tarjoajan ”on tarjouskilpailumenettelyn yhteydessä esitettävä kustakin tarjoamastaan alkuperäistä vastaavasta varaosasta vaatimustenmukaisuustodistus tai erillinen tyyppihyväksyntätodistus, jonka valmistaja, tyyppihyväksynnästä vastaava viranomainen tai testauslaboratorio on antanut ISO 45000 ‑standardin mukaisesti”.

19.

Tarjouspyyntöasiakirjan 15 kohdan (”Hallinnolliset asiakirjat”) d alakohdassa edellytettiin, että ”– – kustakin tarjotusta alkuperäistä vastaavasta varaosasta toimitetaan asianmukainen tekninen asiakirja-aineisto, jonka liitteenä on: – – tarjotun alkuperäistä vastaavan varaosan valmistajan tuotteesta toimittama tyyppihyväksyntätodistus, jos se on pakollinen; tarjotun alkuperäistä vastaavan varaosan valmistajan ilmoitus siitä, että tarjottu tuote vastaa alkuperäistä tuotetta (tai ensiasennustuotetta), että sillä voidaan täydellisesti ja ilman mitään mukautuksia korvata alkuperäinen varaosa siinä kokoonpanossa tai järjestelmässä, johon se on asennettava, että sen suorituskykyominaisuudet takaavat tuotteen säännönmukaisen toiminnan ja turvallisuuden kyseisessä järjestelmässä ja että sillä on sama elinkaari kuin alkuperäisellä tuotteella”.

20.

Tarjouskilpailumenettelyyn osallistui kolme yritystä. Näiden joukossa olivat Iveco Orecchia ja Veneta Servizi International Srl unipersonale, joka valittiin sopimuspuoleksi.

21.

Brescia Trasporti SpA on julkisen seutu- ja paikallishenkilöliikenteen alalla Bresciassa (Italia) toimiva yritys, joka julkaisi ilmoituksen ( 5 ) avoimesta tarjouskilpailumenettelystä, joka koski ”kaksivuotista sopimusta alkuperäisten Iveco-merkkisten linja-auton varaosien tai niitä vastaavien varaosien toimittamisesta (CIG 7680570EDB)” ja jossa hankinnan arvoksi arvioitiin 2100000 euroa.

22.

Tarjouspyynnön tekniset eritelmät sisältävän asiakirjan 1 kohdassa (”Tekniset määritelmät”) mainitaan seuraavat kolme varaosatyyppiä: ”alkuperäiset varaosat”, ”alkuperäiset ensiasennusosat” ja ”alkuperäistä vastaavat varaosat”.

23.

Kyseisen asiakirjan 1 kohdan 3 alakohdan mukaan ”laadultaan alkuperäistä vastaavat varaosat ovat osia, joiden laatu vastaa vähintään kyseisen ajoneuvon kokoonpanossa käytettyjen osien laatua ja jotka on valmistettu alkuperäisen varaosan valmistajan laatimien teknisten eritelmien ja tuotantostandardien mukaisesti”.

24.

Kyseisen asiakirjan 2 kohdassa (”Toimitettavien varaosien ominaisuudet – –”) edellytettiin, että tarjoaja ilmoittaa kunkin varaosan kohdalla, aikooko se toimittaa sen alkuperäisenä osana, ensiasennusosana vai alkuperäistä vastaavana osana.

25.

Kyseisen asiakirjan 3 kohdassa (”Tarjouksen mukana toimitettavat asiakirjat”) edellytettiin ”laadultaan alkuperäistä vastaavien varaosien” osalta, että tarjoukseen liitetään tarjouskilpailumenettelystä poissulkemisen uhalla ”varaosien valmistajan ilmoitus, jossa vakuutetaan kunkin varaosan osalta, että

26.

Kyseisen asiakirjan 3 kohdassa lisättiin, että ”toimittajan on lisäksi esitettävä tuotteen tyyppihyväksyntätodistus, jos se on pakollinen. Jarrupäällysteiden, jarrulevyjen ja jarrurumpujen osalta toimittajan on esitettävä edellä mainittujen asiakirjojen lisäksi todistus, joka osoittaa, että niillä on EY-tyyppihyväksyntä ECE R90”.

27.

Tarjouskilpailumenettelyyn osallistuivat Iveco Orecchia ja VAR Srl, joka valittiin sopimuspuoleksi.

28.

Iveco Orecchia riitautti molemmat hankintapäätökset Tribunale amministrativo regionale per la Lombardiassa – sezione staccata di Brescia (alueellinen hallintotuomioistuin, Lombardia – Brescian osasto) lähinnä seuraavilla perusteilla:

29.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi Iveco Orecchian nostamat kaksi kannetta 25.6.2019 ja 26.8.2019 antamillaan tuomioilla, joista yhtiö on valittanut Consiglio di Statoon. ( 6 )

30.

Consiglio di Stato toteaa seuraavaa: ( 7 )

31.

Tässä tilanteessa Consiglio di Stato on esittänyt kaksi ennakkoratkaisukysymystä, joista unionin tuomioistuimen pyynnöstä tarkastelen vain ensimmäistä. Se on seuraavanlainen:

”Onko sellainen menettely unionin oikeuden – ja erityisesti direktiivin 2007/46/EY (ja sen 10, 19 ja 28 artiklan) vaatimusten sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, puolueettomuusperiaatteen, markkinaehtoperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen mukainen – ja erityisesti silloin, kun kyseessä on julkisiin palveluihin tarkoitettujen linja-autojen varaosien toimittaminen julkisina hankintoina –, jossa on sallittua, että hankintayksikkö hyväksyy tiettyyn ajoneuvoon muun kuin ajoneuvon valmistajan valmistamia varaosia, joita ei siis ole tyyppihyväksytty ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat siten edellä mainitun direktiivin liitteessä IV määriteltyjen teknisten määräysten alaisiin varaosiin (luettelo ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää koskevista säädöksistä) ja jotka sisällytetään hankintamenettelyssä tarjoukseen ilman tyyppihyväksyntätodistusta ja ilman tietoa tehdystä tyyppihyväksynnästä olettaen siten, että tyyppihyväksyntä ei olisi välttämätön ja että tarjoajan antama ilmoitus siitä, että varaosat vastaavat tyyppihyväksyttyjä alkuperäiskappaleita, olisi riittävä?”

32.

Ennakkoratkaisupyynnöt kirjattiin saapuneiksi unionin tuomioistuimeen 3.2.2021 ja 11.2.2021.

33.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Iveco Orecchia, Brescia Trasporti SpA, Var Srl, Veneta Servizi International Srl unipersonale, Di Pinto & Dalessandro SpA, APAM Esercizio SpA, Italian hallitus ja Euroopan komissio. Di Pinto & Dalessandro SpA:ta lukuun ottamatta kaikki osallistuivat 10.3.2022 pidettyyn istuntoon.

34.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ainoastaan direktiivin 2007/46 10, 19 ja 28 artiklan tulkintaa, ei voida jättää huomiotta sitä, että käsiteltävät asiat koskevat hankintasopimuksia, joiden sopimuspuolet on valittu direktiivin 2014/25 vaatimusten mukaisessa menettelyssä.

35.

Kuten nimittäin komissio korostaa ja kuten istunnossa tuotiin esiin, yritykset, joiden kanssa riidanalaiset hankintasopimukset tehtiin, toimivat kumpikin seutu- ja paikallishenkilöliikenteen alalla, jota koskevasta järjestelmästä säädetään direktiivissä 2014/25.

36.

Sekä ennakkoratkaisupyynnöissä että joissakin kirjallisissa huomautuksissa viitataan direktiiviin 2014/24/EU. ( 9 ) Mielestäni se ei kuitenkaan ole asianmukainen vertailukohta.

37.

Toistan, että tarjouskilpailumenettelyssä tehtyjen sopimusten kohteena oli käsiteltävissä asioissa linja-auton varaosien toimittaminen julkisen liikennepalvelun hoitamisen yhteydessä. Tällaisiin sopimuksiin sovelletaan direktiiviä 2014/25, sillä ne edistävät keskeisesti kyseisen direktiivin 11 artiklassa tarkoitettua ”verkkojen antamista käyttöön tai niiden toimintaa, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle kuljetuspalveluja – – linja-autoilla”.

38.

Kuljetuspalvelut on nimenomaisesti sisällytetty direktiivin 2014/25 soveltamisalaan sen 1 artiklan 2 kohdassa.

39.

Joka tapauksessa käsiteltävissä asioissa merkitykselliset direktiivin 2014/25 artiklat (60 ja 62 artikla) ovat samanlaiset kuin niiden vastineet direktiivissä 2014/24 (42 ja 44 artikla).

40.

Consiglio di Stato on rajannut kysymyksensä hyvin tarkasti: se haluaa selvittää, voiko hankintaviranomainen hyväksyä linja-auton varaosat seuraavanlaisessa tilanteessa:

41.

Vastatakseni tähän kysymykseen tarkastelen aluksi moottoriajoneuvojen ja tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää koskevia unionin oikeussääntöjä. Sen jälkeen osoitan tyyppihyväksynnän ja vastaavuuden erot ja määritän lopuksi, mitkä ovat direktiivin 2014/25 vaikutukset käsiteltäviin asioihin.

42.

Direktiivin 2007/46 tarkoituksena on ”korvata jäsenvaltioiden hyväksyntäjärjestelmät yhteisön hyväksyntämenettelyllä, joka perustuu täydellisen yhdenmukaistamisen periaatteeseen”. ( 10 )

43.

Direktiivin 2007/46 1 artiklassa, jossa määritetään direktiivin kohde, viitataan sellaisten ”yhdenmukaistettujen puitteiden” luomiseen, ”joihin kuuluvat hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset”, jotka koskevat paitsi kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen myös tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntää.

44.

Tässä samassa yhteydessä direktiivissä vahvistetaan myös ”säännökset, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvoihin tarkoitettujen osien ja varusteiden myyntiä ja käyttöönottoa”.

45.

Direktiivi 2007/46 koskee tyyppihyväksyntää, ( 11 ) joka on eri käsite kuin yksittäishyväksyntä. Tyyppihyväksyntä voi olla joko kansallinen hyväksyntä, joka on voimassa ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella, tai EY-tyyppihyväksyntä. Jälkimmäisellä varmennetaan, että tyyppi on ”direktiivin ja liitteessä IV tai XI lueteltujen säädösten sisältämien, sitä koskevien hallinnollisten säännösten ja teknisten vaatimusten mukainen”. ( 12 )

46.

Ennakkoratkaisukysymys koskee, kuten edellä jo totesin, ainoastaan niiden osien ( 13 ) luokkia, jotka mainitaan direktiivin 2007/46 liitteessä IV luetelluissa säädöksissä. ( 14 )

47.

Osille voidaan antaa EY-tyyppihyväksyntä joko uuden ajoneuvon mukana tai erikseen. ( 15 ) Direktiivin 2007/46 3 artiklan 24 alakohdan mukaan ajoneuvon osaksi tarkoitettu osa voidaan tyyppihyväksyä erikseen.

48.

Erikseen tapahtuvassa osien EY-tyyppihyväksynnässä noudatetaan direktiivin 2007/46 7 artiklassa tarkoitettua menettelyä, jota koskevat erityiset säännökset vahvistetaan sen 10 artiklassa. Viimeksi mainitun artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on myönnettävä – – EY-tyyppihyväksyntä osalle – –, joka – – täyttää liitteessä IV säädetyt, sitä koskevan erityisdirektiivin tai ‑asetuksen tekniset vaatimukset”.

49.

Direktiivin 2007/46 10 artiklan 2 kohdasta, 19 artiklasta ja 28 artiklan 1 kohdasta ilmenee, vaikkakaan ei niin selvästi kuin olisi suotavaa, että liitteessä IV luetelluilta ajoneuvojen osilta edellytetään lähtökohtaisesti tyyppihyväksyntää.

50.

Tässä on nimittäin merkityksellistä se, että direktiivin 2007/46 28 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot saavat sallia osien myynnin ja käyttöönoton vain, jos nämä osat on tyyppihyväksytty. Näillä tarkoitetaan osia, jotka ”täyttävät niitä koskevien [liitteessä IV lueteltujen] säädösten vaatimukset ja [joissa] on oikeat, 19 artiklan mukaiset merkinnät”.

51.

Direktiivissä 2007/46 se, että ajoneuvon (alkuperäiset tai muut) osat täyttävät liitteessä IV tarkoitetuissa säädöksissä asetetut tekniset vaatimukset, on tarkoitettu varmistaa nimenomaan tyyppihyväksynnällä eikä millä muulla keinolla. Mielestäni tämä on direktiivin 10 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä liitteessä IV tarkoitettujen säädösten kanssa, asianmukaisin tulkinta.

52.

On kuitenkin mahdollista (kuten VAR kirjallisissa huomauksissaan korosti ja kuten komissio ja Italian hallitus istunnossa vahvistivat), että kyseisissä säädöksissä jokin tietty osa on nimenomaisesti vapautettu pakollisesta tyyppihyväksynnästä. Tässä tilanteessa tyyppihyväksyntätodistusta ei ole pakko esittää, vaikka se muiden liitteessä IV lueteltujen osien tapauksessa onkin välttämätöntä.

53.

Tästä mahdollisuudesta säädetään direktiivin 2007/46 19 artiklan 2 kohdassa seuraavaa: ”jos EY-tyyppihyväksyntämerkkiä ei vaadita, valmistajan on kiinnitettävä osaan – – vähintään kauppanimensä tai tavaramerkkinsä sekä tyyppi- ja/tai tunnusnumero”.

54.

Tätä tilannetta lukuun ottamatta direktiivin 2007/46 liitteessä IV luetelluissa säädöksissä tarkoitettuja osia ei siis saa myydä, jos ne eivät ensin ole saaneet EY-tyyppihyväksyntää. Korostan, että ilman sitä niiden myynti ja käyttöönotto ei ole sallittua.

55.

Tämä edellytys liittyy ajoneuvoliikenteen turvallisuusvaatimuksiin, joiden johdosta varaosilta (vaikkakaan ei kaikilta) vaaditaan tyyppihyväksyntä. ( 16 ) EY-tyyppihyväksynnästä tulee siten soveltuvuusedellytys, joka vaikuttaa paitsi hankintamenettelyjen kautta tapahtuvaan varaosien käyttöönottoon myös kaikkiin varaosien markkinoille saattamisen keinoihin.

56.

Sillä, onko osat valmistanut tavaramerkin haltija itse vai varaosien valmistaja, ei ole merkitystä, kuten ei silläkään, onko ne tarkoitettu asennettaviksi uuteen ajoneuvoon vai johonkin muuhun käyttöön. Näin ollen ei voida puhua alkuperäistä vastaavien varaosien valmistajien syrjinnästä: kun kyse on EY-tyyppihyväksynnän alaisista osista, sekä alkuperäistä vastaaviin että alkuperäisiin osiin sovelletaan samaa järjestelmää. ( 17 )

57.

Tästä olettamasta käsin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti:

58.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen toisessa osassa kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko siinä mainitussa tapauksessa riittävää, että tarjoaja itse esittää ilmoituksen siitä, että osat vastaavat tyyppihyväksyttyjä alkuperäisosia.

59.

Tyyppihyväksynnän ja vastaavuuden käsitteillä on kummallakin oma merkityksensä, eivätkä ne vastaa toisiaan:

60.

Kuten edellä jo totesin, tyyppihyväksyntä on edellytys ajoneuvon osien, joiden on vastattava hyvin yksityiskohtaisia teknisiä eritelmiä, markkinoille saattamiselle. Tyyppihyväksynnän perustana ovat pakolliset turvallisuusvaatimukset, joiden noudattaminen on välttämätöntä silloin, kun on kyse ajoneuvojen liikkumisesta yleisillä teillä.

61.

Vastaavuus (tässä tapauksessa eri valmistajien valmistamien mutta samaan tehtävään tarkoitettujen varaosien vastaavuus) koskee pikemminkin sitä, ovatko vertailtavien tuotteiden ominaisuudet samanlaisia vai erilaisia.

62.

Näitä ominaisuuksia mittaavat testit eivät ole vaihdettavissa keskenään. Tyyppihyväksytty osa ei välttämättä vastaa osaa, jonka hankintaviranomainen haluaa, tai päinvastoin tyyppihyväksymätön osa voi olennaisin osin vastata tarjouspyynnön teknisissä eritelmissä tarkoitettuja alkuperäisiä osia.

63.

Jos kaksi varaosaa, joista toinen on tyyppihyväksytty ja toinen ei, vastaavat laadultaan toisiaan ja ovat vaihdettavissa keskenään, tämän voitaisiin katsoa johtuvan siitä, että molemmat täyttävät tyyppihyväksyntätarkastuksen läpäisemiseksi edellytetyt tekniset vaatimukset. Direktiivi 2007/46 ei kuitenkaan näytä mahdollistavan tällaista olettamaa. Kun kyseessä ovat tieturvallisuus ja ympäristön suojelu, on välttämätöntä, että jokin kolmas osapuoli (viranomainen tai elin, joka myöntää tyyppihyväksynnän tiettyjen menettelyjen ja testien mukaisesti) tarkastaa jokaisen prototyypin paitsi silloin, jos säädöksessä pidetään sitä tarpeettomana.

64.

En usko, että varaosat on vapautettu tyyppihyväksyntätarkastuksesta (ja että niiltä edellytetään yksinomaan vastaavuusilmoitusta) pelkästään siitä syystä, että ne on määrä asentaa jo käytettyyn ajoneuvoon. Se, että nämä osat on tarkoitettu asennettavaksi tällaiseen ajoneuvoon (määritelmän mukaisesti a posteriori), ei automaattisesti tee niistä turvallisempia, kuten jotkin menettelyn osapuolet näyttävät ajattelevan.

65.

Käsiteltävissä asioissa riitautettujen kahden hankintasopimuksen ehdot perustuivat nimenomaan tähän kriteeriin: tarjoajan oli esitettävä alkuperäistä vastaavista tyyppihyväksynnän alaisista varaosista tyyppihyväksyntätodistus hankintamenettelyn ulkopuolelle sulkemisen uhalla.

66.

Tämän nimenomaisen varaosatyypin tapauksessa tyyppihyväksyntätodistuksen esittämisen vaihtoehdoksi ei siten voida hyväksyä pelkkää tarjoajan antamaa yksipuolista ilmoitusta, jossa se vahvistaa, että varaosat vastaavat alkuperäisiä osia.

67.

Pakollisen tyyppihyväksynnän alaisten varaosien tapauksessa ei siten ole riittävää, että tarjoaja esittää ilmoituksen siitä, että varaosat vastaavat tyyppihyväksyttyä alkuperäisosia.

68.

Vielä on tarkasteltava, onko direktiivin 2007/46 tällainen tulkinta yhteensopiva direktiivin 2014/25 periaatteiden ja säännösten kanssa.

69.

Hankintaviranomaisten on julkaisemissaan tarjouspyyntöasiakirjoissa määriteltävä niiden urakoiden, palvelujen tai tavaroiden ominaisuudet, jotka hankintamenettelyssä on tarkoitus hankkia. Näihin ominaisuuksiin voivat sisältyä kyseisten tavaroiden tai palvelujen ”teknisiä eritelmiä” vastaavat ominaisuudet.

70.

Kuten aikanaan totesin, ”teknisten eritelmien puolueellinen kuvaaminen voi vähintään muodostaa merkittävän ’alallepääsyn esteen’ tietyille tarjoajille ja pahimmillaan määrätä (myös vilpillisessä tarkoituksessa) ennalta, kuka tarjoajista tulee lopullisesti valituksi hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, jos kuvatut ominaisuudet liittyvät tavaroihin tai palveluihin, joita ainoastaan se pystyy tarjoamaan”. ( 18 )

71.

Estääkseen väärinkäytökset ja varmistaakseen, että ”julkiset hankinnat avautuvat kilpailulle”, unionin lainsäätäjä on ottanut käyttöön joitakin näissä tilanteissa sovellettavia oikeussääntöjä, joiden nojalla voidaan ”esittää tarjouksia, jotka perustuvat erilaisiin teknisiin ratkaisuihin, standardeihin ja teknisiin eritelmiin markkinoilla, sekä tarjouksia, jotka perustuvat rakennettavien kohteiden, tavaroiden ja palvelujen elinkaareen ja tuotantoprosessin kestävyyteen liittyviin suorituskykyä koskeviin perusteisiin”. ( 19 )

72.

Tämä tavoite kuvastuu direktiivin 2014/25 60 artiklan 2 kohdassa, jossa säädetään seuraavaa: ”Teknisten eritelmien on mahdollistettava talouden toimijoiden yhtäläinen pääsy hankintamenettelyyn, eikä niillä saa luoda perusteettomia esteitä julkisten hankintojen avaamiselle kilpailulle.”

73.

Pääsääntöisesti ”tekniset eritelmät olisi tämän perusteella laadittava siten, ettei kilpailua kavenneta keinotekoisesti vaatimuksilla, joilla suositaan tiettyä talouden toimijaa edellyttämällä sen yleensä tarjoamien tavaroiden, palvelujen tai rakennusurakoiden keskeisiä ominaisuuksia. Tämä tavoite voidaan yleensä saavuttaa parhaiten laatimalla tekniset eritelmät toiminnallisten ja suorituskykyä koskevien vaatimusten mukaisesti”. ( 20 )

74.

Direktiivin 2014/25 60 artiklan 4 kohdan mukaan teknisissä eritelmissä on kuitenkin poikkeuksellisesti sallittua ”viitata tavaramerkkeihin, patentteihin, tyyppeihin tai tiettyyn alkuperään tai tuotantoon”. Tätä mahdollisuutta, jolla suositaan tiettyjä valmistajia, on yhtä kaikki rajoitettu säätämällä, että viittaukseen on aina liitettävä ilmaus ”tai vastaava”. ( 21 )

75.

Direktiivin 2014/25 60 artiklan 2 kohdan periaatteiden kanssa on yhteensopivaa se, että saman artiklan 5 kohdassa ja 62 artiklan 2 kohdassa säädetään mahdollisuudesta osoittaa avoimesti ja joustavasti, että teknisissä eritelmissä määritellyt vaatimukset täyttyvät, kun kyse on varaosien vastaavuuden osoittamisesta, ”mikä merkitsee sitä, että minkä tahansa tavan käyttö on sallittu”. ( 22 )

76.

Käsiteltävässä asiassa tehdyt hankintasopimukset koskivat varaosien toimittamista, ja osat saivat olla joko alkuperäisiä Iveco-merkkisiä tai niitä vastaavia varaosia. Kun kyse on varaosista, joilta edellytetään tyyppihyväksyntää, todistus, jolla tämä hyväksyntä osoitetaan, ei kuitenkaan ole välttämätön, koska ilman sitä tarjoaja ei olisi voinut edes tarjota kyseisiä (alkuperäisiä tai alkuperäistä vastaavia) varaosia, sillä se on niiden markkinoille saattamisen ehdoton edellytys.

77.

Direktiivissä 2014/25 säädetään näytön esittämisestä siitä, että teknisiä eritelmiä koskevat vaatimukset täyttyvät, viittaamatta kuitenkaan sanallakaan hankittavien tuotteiden tyyppihyväksyntään. Tämä on täysin johdonmukaista, koska tyyppihyväksynnän edellyttäminen riippuu hankittavan tuotteen tyypistä ( 23 ) ja koska alat, joihin kyseinen direktiivi vaikuttaa, ovat hyvin erilaisia.

78.

Vaikka direktiivin 2014/25 perimmäisenä tarkoituksena on avata julkiset hankinnat kilpailulle, sitä sovellettaessa ei voida jättää huomiotta muissa unionin oikeuden säännöksissä asetettuja pakollisia vaatimuksia.

79.

Tämä tunnustetaan direktiivin 2014/25 johdanto-osan 56 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että ”tämän direktiivin säännökset eivät saisi estää määräämästä tai toteuttamasta toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen – – turvallisuuden taikka ihmisten ja eläinten terveyden ja elämän suojelemiseksi, kasvien säilyttämiseksi tai muiden ympäristötoimien toteuttamiseksi”.

80.

Direktiivin 2014/25 ei siten ”pidä estää” direktiivin 2007/46 soveltamista siltä osin kuin jälkimmäisellä pyritään ”varmistamaan liikenneturvallisuuden, terveyden suojelun, ympäristönsuojelun, energiatehokkuuden ja luvattoman käytön estämisen korkea taso”. ( 24 ) Siltä osin kuin direktiivissä 2007/46 – nimenomaan näitä tavoitteita silmällä pitäen – edellytetään tiettyjen ajoneuvon varaosien tyyppihyväksyntää, tästä vaatimuksesta tulee väistämätön, eikä sitä voida kiertää vetoamalla direktiiviin 2014/25.

81.

Kuten komissio korostaa, ( 25 ) tämä sama periaate on vaikuttanut moniin muihinkin sisämarkkinoiden toimintaa koskeviin sääntöihin, joissa unionin lainsäätäjä on korostanut lex specialisin (kuten esimerkiksi moottoriajoneuvojen liikenteeseen käyttöä koskevien sääntöjen) ensisijaisuutta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaan yleiseen lainsäädäntöön nähden.

82.

Joka tapauksessa velvollisuus tyyppihyväksyä varaosat ei ole esteenä julkisten hankintojen avaamiselle kilpailulle. Sen turvaamiseksi direktiivin 2007/46 38 artiklan 1 kohdassa helpotetaan ajoneuvon valmistajan kilpailijoiden mahdollisuuksia aloittaa erillisten osien tuotanto. Ajoneuvon valmistajan on asetettava kilpailijoiden saataville kaikki asiaankuuluvat tiedot, ja ”näihin tietoihin voi tarvittaessa sisältyä säädöksen liitteessä tai lisäyksessä erityisesti lueteltuja piirustuksia – –, joita tarvitaan osien tai erillisten teknisten yksiköiden EY-tyyppihyväksyntään”.

83.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Consiglio di Staton ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY 10 artiklan 2 kohtaa, 19 artiklan 1 kohtaa ja 28 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun julkiseen liikenteeseen käytettäviin linja-autoihin tarkoitettujen varaosien toimittamisesta tehtävää hankintasopimusta koskevassa hankintamenettelyssä on sallittua tarjota alkuperäistä vastaavia varaosia, joiden tyyppihyväksyntä on jonkin kyseisen direktiivin liitteessä IV mainitun säädöksen mukaan pakollista, tarjoajat ovat velvollisia esittämään EY-tyyppihyväksyntätodistuksen, eikä pelkän vastaavuusilmoituksen esittäminen tässä tarkoituksessa ole riittävää.