EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020TN0393

Asia T-393/20: Kanne 23.6.2020 – Polisario-rintama v. neuvosto

OJ C 279, 24.8.2020, p. 48–49 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

24.8.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 279/48


Kanne 23.6.2020 – Polisario-rintama v. neuvosto

(Asia T-393/20)

(2020/C 279/62)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Saguia el-Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Polisario-rintama) (edustaja: asianajaja G. Devers)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi,

kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Marokon kuningaskunnan välisestä assosioinnista tehdyllä Euro–Välimeri-sopimuksella perustetussa assosiaatiokomiteassa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta tietojen vaihtoon mainittua sopimusta muuttavan kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen vaikutusten arvioimiseksi 20.2.2020 tehdystä neuvoston päätöksestä (EU) 2020/462 (EUVL 2020, L 99, s. 13) nostamansa kanteen tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että kyseisellä päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa, koska päätös 2019/217 on lainvastainen. Tämä kanneperuste jakautuu kymmeneen osaan.

1)

Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan neuvostolla ei ollut toimivaltaa tehdä riidanalaista päätöstä, koska unionilla ja Marokon kuningaskunnalla ei ole toimivaltaa tehdä Länsi-Saharaa koskevaa kansainvälistä sopimusta Länsi-Saharan kansan, jota edustaa Polisario-rintama, puolesta.

2)

Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan velvollisuus tutkia perusoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomista koskeva kysymys on laiminlyöty, koska neuvosto ei tutkinut tätä kysymystä ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

3)

Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan neuvosto laiminlöi velvollisuutensa panna täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomiot, koska riidanalaisessa päätöksessä ei oteta huomioon 27.2.2018 annetun tuomion Western Sahara Campaign UK (C-266/16, EU:C:2018:118) perusteluja.

4)

Kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla ohjaavia periaatteita ja keskeisiä arvoja on loukattu

ensinnäkin sen perusteella, että päätöksessä 2019/217 kiistetään Länsi-Saharan kansan olemassaolo korvaamalla se ilmaisulla ”asianomainen väestö”, mikä on vastoin kansan oikeutta kansallisen yhtenäisyyteen,

toiseksi sen perusteella, että päätöksen 2019/217 nojalla tehtiin kansainvälinen sopimus, jossa määrätään Länsi-Saharan kansan luonnonvarojen käytöstä ilman sen suostumusta, mikä on vastoin kansojen oikeutta käyttää vapaasti luonnonvarojaan,

kolmanneksi sen perusteella, että päätöksen 2019/217 nojalla tehtiin miehitettyä Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus Marokon kuningaskunnan kanssa tämän harjoittaman alueeseen liittyvän pakkoliittämispolitiikan yhteydessä ja perusoikeuksia loukattiin systemaattisesti, jotta kyseistä politiikkaa voitiin jatkaa.

5)

Kanneperusteen viides osa, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska riidanalainen päätös on vastoin unionin julistuksia, joissa on toistuvasti korostettu tarvetta noudattaa itsemääräämisoikeuden periaatetta ja sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaatetta.

6)

Kanneperusteen kuudes osa, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on sovellettu virheellisesti, koska ottaen huomioon Länsi-Saharan oma ja erillinen asema, itsemääräämisoikeuden loukkaamattomuus ja Länsi-Saharan kansan kolmannen osapuolen asema, neuvoston tehtävänä ei ole arvioida sellaisten etuuksien, joista aiheutuu luonnonvarojen ja erityisesti pohjavesivarantojen laajamittaisen käytön kaltaisia haittoja, myöntämisestä kyseisen alueen taloudelle väitetysti koituvien hyötyjen oikeasuhteisuutta.

7)

Kanneperusteen seitsemäs osa, jonka mukaan itsemääräämisoikeutta on loukattu

ensinnäkin sen perusteella, että päätöksessä 2019/217 ja sen nojalla tehdyssä sopimuksessa kiistetään Länsi-Saharan kansan kansallinen yhtenäisyys itsemääräämisoikeuden subjektina käyttämällä ilmaisua ”asianomainen väestö”,

toiseksi sen perusteella, että päätöksessä 2019/217 kiistetään lähtökohtaisesti Länsi-Saharan kansan suvereeni oikeus luonnonvaroihin ja riistetään sen omat elinehdot, koska päätöksen nojalla tehdyssä muutossopimuksessa määrätään luonnonvarojen, joiden katsotaan olevan peräisin Marokosta, viennistä unioniin,

kolmanneksi – siltä osin kuin on kyse itsemääräämisoikeuden alueellisesta ulottuvuudesta – sen perusteella, että päätöksen 2019/217 nojalla tehtiin Länsi-Saharan Marokon miehittämää aluetta koskeva kansainvälinen sopimus Marokon kuningaskunnan kanssa ja kyseisellä päätöksellä loukataan siten Länsi-Saharan kansan kansallisen alueen alueellista koskemattomuutta, koska päätöksessä kiistetään kyseisen alueen oma ja erillinen asema ja vahvistetaan lainvastainen jako marokkolaisella ”muurilla”. Päätöksen 2019/217 nojalla tehdyn sopimuksen mukaan Länsi-Saharasta olevat tavarat ovat peräisin Marokosta, joten sopimus rikkoo Länsi-Saharan omaa ja erillistä asemaa, koska sen seurauksena kyseisten tavaroiden todellinen alkuperämaa salataan.

8)

Kanneperusteen kahdeksas osa, jonka mukaan sopimusten suhteellisen vaikutuksen periaatetta on loukattu, koska käyttämällä ilmaisua ”asianomainen väestö” päätöksessä 2019/217 ja sen nojalla tehdyssä sopimuksessa kiistetään Polisario-rintaman edustaman Länsi-Saharan kansan olemassaolo kolmantena osapuolena unionin ja Marokon välisissä suhteissa ja asetetaan sille sen kansallista aluetta ja luonnonvaroja koskevia kansainvälisiä velvoitteita ilman sen suostumusta.

9)

Kanneperusteen yhdeksäs osa, jonka mukaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä rikosoikeutta on rikottu

ensinnäkin sen perusteella, että päätöksen 2019/217 nojalla tehtiin Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus, vaikka Marokon miehityshallinnolta puuttuu jus tractatus kyseisen alueen osalta eikä se saa hyödyntää alueen luonnonvaroja,

toiseksi sen perusteella, että käyttämällä päätöksessä 2019/217 ja sen nojalla tehdyssä sopimuksessa ilmaisua ”asianomainen väestö”, minkä johdosta niiden soveltamisala käsittää miehitetyn Länsi-Saharan alueella olevat marokkolaiset uudisasukkaat, kyseisessä päätöksessä ja sopimuksessa hyväksytään ja vahvistetaan Marokon kuningaskunnan toteuttama väestön siirtäminen, mikä merkitsee neljännen Geneven yleissopimuksen 49 artiklan 6 kohdan ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön 8 artiklan 2 kohdan b alakohdan viii alakohdan vakavaa rikkomista,

kolmanneksi sen perusteella, että myöntämällä Länsi-Saharasta peräisin oleville ”marokkolaisille” tavaroille tullietuuksia päätöksellä 2019/217 kannustetaan marokkolaisia uudisasukkaita jäämään pysyvästi miehitetylle alueelle, jotta ne voisivat hyötyä muutossopimuksella luoduista etuuksista, mikä merkitsee edellä mainittujen määräysten vakavaa rikkomista.

10)

Kanneperusteen kymmenes osa, jonka mukaan kansainvälistä vastuuta koskevan oikeuden mukaisia unionin velvoitteita on rikottu sen perusteella, että päätöksen 2019/217 nojalla tehtiin Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus Marokon kuningaskunnan kanssa ja kyseisessä päätöksessä vahvistetaan siten Marokon miehityshallinnon vakavat kansainvälisen oikeuden loukkaukset suhteessa Länsi-Saharan kansaan ja päätös edesauttaa näiden loukkausten johdosta syntyneen tilanteen jatkumista.


Top