EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62020CJ0644

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 12.5.2022.
W. J. vastaan L. J. ja J. J.
Sąd Okręgowy w Poznaniun esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Sovellettavan lain määrittäminen – Elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty Haagin pöytäkirja – 3 artikla – Elatusapuun oikeutetun asuinpaikka – Asuinpaikan määrittämishetki – Lapsen luvaton palauttamatta jättäminen.
Asia C-644/20.

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2022:371

  The document is unavailable in your User interface language.

Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

12 päivänä toukokuuta 2022 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Toimivalta, sovellettava laki, päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvoitteita koskevissa asioissa – Sovellettavan lain määrittäminen – Elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista tehty Haagin pöytäkirja – 3 artikla – Elatusapuun oikeutetun asuinpaikka – Asuinpaikan määrittämishetki – Lapsen luvaton palauttamatta jättäminen

Asiassa C-644/20,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Okręgowy w Poznaniu (Poznańin alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt 10.11.2020 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.11.2020, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

W. J.

vastaan

L. J. ja J. J., laillisena edustajanaan A. P.,

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit S. Rodin, J.-C. Bonichot, L. S. Rossi (esittelevä tuomari) ja O. Spineanu-Matei,

julkisasiamies: A. M. Collins,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään A. Daniel ja A.-L. Desjonquères,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään M. Wilderspin ja W.Wils,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23.11.2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 30.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/941/EY (EUVL 2009, L 331, s. 17) (jäljempänä Haagin pöytäkirja), 3 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa vastakkain ovat W. J. ja tämän alaikäiset lapset L. J. ja J. J., joiden laillisena edustajana toimii heidän äitinsä A.P., ja jossa W.J:tä on vaadittu suorittamaan elatusapusaatava.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Vuoden 1980 Haagin yleissopimus

3        Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä vuoden 1980 Haagin yleissopimus) 12 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jos lapsi on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti viety pois tai jätetty palauttamatta ja lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisessa, missä lapsi on, vuoden kuluessa luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä lukien, asianomaisen viranomaisen on määrättävä lapsi välittömästi palautettavaksi.

Oikeus- tai hallintoviranomaisen on määrättävä lapsi palautettavaksi, vaikkakin menettely on pantu vireille vasta sen jälkeen, kun ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettu vuoden määräaika on kulunut umpeen, jollei näytetä, että lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä.”

4        Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Edellä olevan artiklan määräysten estämättä pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että:

a)      henkilö, laitos tai muu elin, jolle lapsen henkilöstä huolehtiminen kuului, ei ollut tosiasiallisesti käyttänyt huoltoa koskevia oikeuksia lapsen poisviemisen tai palauttamatta jättämisen ajankohtana taikka oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen joko sen tapahtuessa tai jälkikäteen hyväksynyt; tai

b)      on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen.

Oikeus- tai hallintoviranomainen voi lisäksi kieltäytyä määräämästä lasta palautettavaksi, jos lapsi vastustaa palauttamista ja jos viranomainen katsoo, että lapsi on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota.

Tässä artiklassa tarkoitettuja olosuhteita harkitessaan oikeus- ja hallintoviranomaisten on otettava huomioon ne lapsen sosiaalista taustaa koskevat tiedot, jotka on toimittanut sen valtion keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen, jossa lapsella on asuinpaikka.”

 Unionin oikeus

 Asetus (EY) N:o 4/2009

5        Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1) 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan.”

6        Asetuksen (EY) N:o 4/2009 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Elatusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy – – Haagin pöytäkirjan – – mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä väline sitoo.”

 Päätös 2009/941/EY

7        Elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23.11.2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan tekemisestä Euroopan yhteisön toimesta 30.11.2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/941/EY (EUVL 2009, L 331, s. 17) johdanto-osan 3 ja 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

(3) [Haagin p]öytäkirja edistää merkittävästi oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden takaamista elatusvelkojien ja ‑velallisten kannalta. Yhtenäisten lainvalintasääntöjen soveltaminen mahdollistaa sen, että elatusvelvoitteita koskevat päätökset voidaan panna vapaasti täytäntöön muissa jäsenvaltioissa ilman, että asiaa olisi enää erikseen tarkastettava täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

– –

(11) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta [vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta] tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti [Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin y]hdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.”

 Haagin pöytäkirja

8        Haagin pöytäkirjan 1 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Pöytäkirjassa määrätään laista, jota sovelletaan perhe-, sukulaisuus-, avio- tai sivusukulaisuussuhteesta johtuviin elatusvelvoitteisiin, mukaan luettuna elatusvelvoite lasta kohtaan vanhempien siviilisäädystä riippumatta.”

9        Pöytäkirjan 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Universaalinen soveltaminen”, määrätään seuraavaa:

”Tätä pöytäkirjaa sovelletaan silloinkin, kun sovellettava laki on muun kuin sopimusvaltion laki.”

10      Pöytäkirjan 3 artiklan otsikko on ”Yleissääntö sovellettavasta laista”, ja siinä määrätään seuraavaa:

”1.      Elatusvelvoitteisiin sovelletaan sen maan lakia, jossa elatusapuun oikeutetun asuinpaikka on, ellei tässä pöytäkirjassa toisin määrätä.

2.      Siinä tapauksessa, että elatusapuun oikeutetun asuinpaikka muuttuu, uuden asuinpaikan lakia sovelletaan muutoksen tapahtumishetkestä lähtien.”

11      Pöytäkirjan 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiettyjä elatusapuun oikeutettuja suosivat erityissäännöt”, määrätään seuraavaa:

”1.      Seuraavia määräyksiä sovelletaan elatusvelvoitteisiin, joissa on kyse:

a)      vanhempien elatusavusta lapsilleen;

– –

2.      Jos elatusapuun oikeutettu ei kykene saamaan 3 artiklassa tarkoitetun lain nojalla elatusapua elatusvelvolliselta, sovelletaan tuomioistuinvaltion lakia.

– –

4.      Jos elatusapuun oikeutettu ei voi saada elatusapua elatusvelvolliselta 3 artiklassa ja tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen lakien nojalla, sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen kumpikin on, jos sellainen on.”

 Asetus (EY) N:o 2201/2003

12      Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1) 1 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaan tätä asetusta ei sovelleta elatusvelvoitteisiin.

13      Asetuksen N:o 2201/2003 II luvun, jonka otsikko on ”Oikeudellinen toimivalta”, 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Vanhempainvastuu”, on sijoitettu asetuksen 8–15 artikla.

14      Asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan otsikko on ”Yleinen toimivalta”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.

2.      Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.”

15      Asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos lapsi on luvatta viety pois tai jätetty palauttamatta, toimivalta säilyy sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, siihen saakka, kun lapsi on saanut asuinpaikan toisesta jäsenvaltiosta, ja

a)      jokainen henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on suostunut pois viemiseen tai palauttamatta jättämiseen;

tai

b)      lapsi on asunut mainitussa toisessa jäsenvaltiossa vähintään yhden vuoden sen jälkeen, kun henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta, ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä ja ainakin jokin seuraavassa mainituista edellytyksistä täyttyy:

i)      lapsen palauttamispyyntöä ei ole tehty sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonne lapsi on viety tai josta lapsi on jätetty palauttamatta, yhden vuoden kuluessa sen jälkeen, kun lapsen huolto-oikeuden haltija on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto lapsen olinpaikasta;

ii)      lapsen huolto-oikeuden haltijan jättämä palauttamispyyntö on peruttu eikä uutta pyyntöä ole jätetty i alakohdassa tarkoitetussa määräajassa;

iii)      asian käsittely sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, on saatettu päätökseen 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

iv)      sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, ovat antaneet lapsen huoltoa koskevan tuomion, joka ei edellytä lapsen palauttamista.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

16      Puolan kansalaiset A. P. ja W. J. asuivat ja työskentelivät Yhdistyneessä kuningaskunnassa ainakin vuodesta 2012 lähtien, ja heidän lapsensa L. J. syntyi siellä kesäkuussa 2015 ja J. J. toukokuussa 2017. Kummallakin lapsella on sekä Puolan että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuus.

17      Syksyllä 2017 A. P. lähti tyttärensä L. J:n kanssa Puolaan tarkoituksenaan jäädä sinne 7.10.2017 saakka siitä syystä, että A. P:n henkilökortti oli vanhentunut. A. P. ilmoitti matkansa aikana W. J:lle aikomuksestaan jäädä pidemmäksi aikaa Puolaan, mihin W. J. suostui. A. P. palasi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 7.10.2107 ja lähti sieltä seuraavana päivänä poikansa J. J:n kanssa. Joitakin päiviä myöhemmin A. P. ilmoitti W. J:lle aikomuksestaan jäädä Puolaan pysyvästi L. J:n ja J. J:n (jäljempänä lapset) kanssa. W. J. ei hyväksynyt tätä.

18      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista tiedoista ilmenee, että lapset asuivat huhtikuussa 2019 eräällä paikkakunnalla Puolassa A. P:n, isovanhempiensa, enonsa ja alaikäisen serkkunsa kanssa ja että L. J. kävi siellä esikoulua, kun taas J. J. oli äitinsä hoidettavana ja terveydenhuollon viranomaisten valvonnassa, koska lapsen terveydentila edellytti määräajoin sairaalahoitoa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että A. P. on saanut Puolassa sosiaalietuuksia sillä perusteella, että lasten huolto on ollut hänen vastuullaan.

19      W. J. esitti Yhdistyneen kuningaskunnan keskusviranomaiselle vaatimuksen lasten palauttamiseksi vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla.

20      Vaatimus toimitettiin 3.1.2018 toimivaltaiselle Sąd Rejonowylle (piirioikeus, Puola), joka hylkäsi sen 26.2.2018 antamallaan päätöksellä.

21      Lapset tekivät A. P:n edustamina 7.11.2018 S Sąd Rejonowy w Pilelle (Piłan piirioikeus, Puola) hakemuksen, jossa he vaativat kuukausittaista elatusapua W. J:ltä, joka vastasi asiassa eikä esittänyt väitettä piirioikeuden toimivallan puuttumisesta.

22      Piłan piirioikeus velvoitti 11.4.2019 antamallaan tuomiolla W. J:n maksamaan kummallekin lapselle Puolan lain mukaisesti kuukausittaista elatusapua 7.11.2018 alkaen.

23      W. J. valitti edellä 20 kohdassa mainitusta 26.2.2018 annetusta päätöksestä ja edellä 22 kohdassa mainitusta 11.4.2019 annetusta tuomiosta.

24      26.2.2018 annetusta päätöksestä tehdystä valituksesta 24.5.2019 antamallaan päätöksellä asiassa toimivaltainen Sąd Okręgowy (alueellinen tuomioistuin, Puola) velvoitti A. P:n palauttamaan lapset W. J:lle 26.6.2019 mennessä sillä perusteella, että lapset oli luvattomasti jätetty palauttamatta Puolasta, että välittömästi ennen luvatonta palauttamatta jättämistä heidän asuinpaikkansa oli ollut Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja ettei ollut olemassa vakavaa vaaraa siitä, että lasten palauttaminen kyseiseen valtioon saattaisi heidät alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille tai että lapset muutoin joutuisivat kestämättömään tilanteeseen vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdassa tarkoitetulla tavalla.

25      Edellä 22 kohdassa mainitusta 11.4.2019 annetusta tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle Sąd Okręgowy w Poznaniulle (Poznańin alueellinen tuomioistuin, Puola) tekemässään valituksessa W. J. väitti, että asian tosiseikat oli arvioitu väärin, koska huomioon ei ollut otettu tämän tuomion edeltävässä kohdassa mainittua, 24.5.2019 annettua päätöstä, jolla A.P. velvoitettiin palauttamaan lapset isälleen viimeistään 26.6.2019, minkä vuoksi isälle asetettua elatusvelvollisuutta ei voitu pitää perusteltuna.

26      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo ennakkoratkaisupyynnössään esiin ensiksikin sen, että 24.5.2019 annettu päätös on lainvoimainen ja että sen täytäntöönpano merkitsee sitä, että lapset on palautettava Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, koska W. J:n asuinpaikka on yhä siellä. A.P. ei kuitenkaan palauttanut lapsia asetetussa määräajassa, eivätkä etsinnät heidän löytämisekseen ole ennakkoratkaisupyynnön esittämispäivään mennessä tuottaneet tulosta.

27      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa toiseksi, että puolalaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia asetuksen N:o 4/2009 5 artiklan nojalla, eikä W. J. ole kiistänyt tätä esittämällä väitettä toimivallan puuttumisesta.

28      Kolmanneksi se toteaa vielä, että sen tehtäviin kuuluu kyseiseen elatusvelvoitteeseen sovellettavan lain määrittäminen.

29      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tässä yhteydessä, että Puolan lakia – jonka perusteella Sąd Rejonowy w Pile antoi tuomionsa – voidaan soveltaa vain siinä tapauksessa, että lapset ovat huolimatta siitä, että heidät on luvattomasti jätetty palauttamatta Puolasta, ja tuomioistuinratkaisusta, jolla heidät on määrätty palautettavaksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, saaneet Puolaan vuonna 2017 saavuttuaan siellä asuinpaikan, minkä perusteella sovellettava laki voidaan määrittää Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti; ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ei ole mahdollista soveltaa muita liittymäperusteita, joiden perusteella olisi sovellettava Puolan lakia.

30      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii silti, olisiko tätä pöytäkirjan määräystä kuitenkin tulkittava tukeutumalla asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklaan, joka on lähtökohtaisesti esteenä sille, että vanhempainvastuuta koskeva tuomioistuimen toimivalta siirtyy jäsenvaltioon, jossa lapsella on uusi asuinpaikka luvattoman poisviennin tai palauttamatta jättämisen vuoksi.

31      Jos hyväksyttäisiin se, etteivät lapset voi saada uutta asuinpaikkaa valtiosta, josta heidät on luvattomasti jätetty palauttamatta, pääasiassa kyseessä olevaan elatusvelvoitteeseen sovellettava laki olisi Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan laki sen valtion lakina, jossa lasten asuinpaikka edelleen on.

32      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, ettei asetuksessa N:o 4/2009 eikä Haagin pöytäkirjassa ole asetuksesta N:o 2201/2003 poiketen erityisiä sääntöjä liittymäkohtien määrittämisestä yhtäältä asuinpaikan ja toisaalta elatusvelvoiteasioita koskevan tuomioistuimen toimivallan sekä tällaisiin asioihin sovellettavan lain välillä, kun elatusvelkojana on lapsi, joka on luvattomasti jätetty palauttamatta jostakin jäsenvaltiosta. Tämän perusteella voitaisiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan katsoa, että Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdan mukaan lapsen luvaton palauttamatta jättäminen jäsenvaltiosta ei vaikuta millään tavalla siihen, saako tämä lapsi asuinpaikan kyseisestä jäsenvaltiosta, joten tämän jäsenvaltion lakia voidaan uuden asuinpaikan lakina soveltaa elatusvelvoitteeseen heti, kun tällainen asuinpaikan muutos on tapahtunut.

33      Sąd Okręgowy w Poznaniu on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Onko – – Haagin pöytäkirjan – – 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että elatusapuun oikeutettu, joka on lapsi, voi saada uuden asuinpaikan valtiossa, josta hänet on luvattomasti jätetty palauttamatta, tilanteessa, jossa tuomioistuin on määrännyt hänet palautettavaksi valtioon, jossa hänellä oli asuinpaikka välittömästi ennen luvatonta palauttamatta jättämistä?”

 Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

34      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti unionin tuomioistuimelle 4.11.2021 päivätyllä kirjeellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 19.11.2021, että Sąd Najwyższy, Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznych (ylin tuomioistuin, ylimääräistä muutoksenhakua ja yleistä etua koskevia asioita käsittelevä jaosto, Puola), jolle Rzecznik Praw Dziecka (lapsiasiainvaltuutettu, Puola) oli osoittanut ylimääräisen muutoksenhaun (skarga nadzwyczajna) edellä 24 kohdassa mainitusta 24.5.2019 annetusta päätöksestä, on kumonnut tämän päätöksen osittain. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tästä seuraa, ettei tätä 24.5.2019 annettua päätöstä, jolla äiti velvoitettiin palauttamaan lapset Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, voida enää soveltaa.

35      Unionin tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja päätti 23.11.2021 antaa tämän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kirjeen tiedoksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille asianosaisille ja muille osapuolille pyytäen näitä esittämään mahdolliset huomautuksensa 15.12.2021 mennessä.

36      Ainoastaan Euroopan komissio on vastannut pyyntöön ja ilmoittanut, ettei se aio esittää lisähuomautuksia unionin tuomioistuimelle niiden huomautusten lisäksi, jotka se oli toimittanut ennakkoratkaisukysymyksen osalta.

37      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti 20.12.2021 päivätyllä uudella kirjeellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 31.12.2021, unionin tuomioistuimelle asiassa Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym. 16.11.2021 annetun tuomion (C-748/19–C-754/19, EU:C:2021:931) vuoksi, että Puolan oikeusministeri oli delegaatiomenettelyn mukaisesti määrännyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen ratkaisukokoonpanon jäsenen toistaiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistutti tässä kirjeessä myös, että edellä 34 kohdassa mainitusta ylimääräisestä muutoksenhakumenettelystä esitettiin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö, joka on unionin tuomioistuimen käsiteltävänä asiassa C-720/21.

38      Unionin tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja päätti 11.1.2022 antaa tämän ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kirjeen tiedoksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille asianosaisille ja muille osapuolille pyytäen näitä esittämään mahdolliset huomautuksensa 31.1.2022 mennessä.

39      L. J. ja J. J., Puolan hallitus sekä komissio ovat vastanneet pyyntöön.

40      Huomautuksissaan L. J. ja J.J. ovat laillisen edustajansa A.P:n mukaan vaatineet yhtäältä, että lapsiasiainvaltuutettua pyydettäisiin antamaan lausuntonsa käsiteltävässä asiassa, ja esittäneet toisaalta, että jos ylimääräistä muutoksenhakumenettelyä katsotaan rasittavan virhe, heidän ei pitäisi joutua vastaamaan tämän mahdollisista seurauksista.

41      Puolan hallitus väittää, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen uudessa kirjeessä toimitetuilla tiedoilla ei ole merkitystä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen arvioinnin eikä esitetyn kysymyksen tutkimisen kannalta.

42      Komissio on ilmoittanut, ettei se esitä huomautuksia, todeten kuitenkin, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole tehnyt selkoa siitä, miltä osin asiassa olisi syytä ottaa huomioon oikeusministerin päätös ennakkoratkaisupyynnön esittäneen ratkaisukokoonpanon jäsenen nimittämisestä kyseisen tuomioistuimen tuomarin tehtävään, tämän nimityksen mahdollisista vaikutuksista muun muassa ratkaisukokoonpanon riippumattomuuteen tai siitä, miten asiassa Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym. (C-748/19–C-754/19, EU:C:2021:931) 16.11.2021 annettu tuomio vaikuttaa käsiteltävänä olevaan asiaan. Lisäksi komissio toteaa, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella voitaisiin lausua siitä, onko asianomaisen tuomarin nimittämistä tähän tuomioistuimeen pidettävä sen riippumattomuuteen kohdistuvana loukkauksena.

43      Unionin tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja on esittelevän tuomarin esityksestä ja julkisasiamiestä kuultuaan päättänyt 4.2.2022 hylätä L. J:n ja J. J:n vaatimuksen siitä, että lapsiasiainvaltuutettua pyydettäisiin antamaan lausuntonsa käsiteltävässä asiassa, koska tämä viranomainen ei ole pääasian asianosainen ja koska tällaisen vaatimuksen hyväksyminen näin myöhäisessä menettelyvaiheessa saattaisi hyvän oikeudenkäytön vaatimuksen vastaisesti viivästyttää huomattavasti menettelyn toimittamista.

 Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

44      Ensimmäiseksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on edellä 37 kohdassa mainitussa 20.12.2021 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut unionin tuomioistuimelle, että Puolan oikeusministeri on määrännyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön esittäneen ratkaisukokoonpanon jäsenen toistaiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tuomarin tehtävään. Kuten komissio on huomauttanut, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole tehnyt tarkemmin selkoa siitä, miten tämän on katsottava vaikuttavan muun muassa kyseisen tuomioistuimen riippumattomuuteen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tätä korostamalla ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin asettaa kyseenalaiseksi asemansa SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena eli aseman, joka on ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä.

45      Tämän osalta on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, ja siis sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C-272/19, EU:C:2020:535, 43 kohta ja tuomio 29.3.202, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 66 kohta).

46      Jäsenvaltioiden tuomioistuinten riippumattomuudella on monista eri syistä perustavanlaatuinen merkitys unionin oikeusjärjestyksessä. Riippumattomuus on olennaista erityisesti sen tuomioistuinten välisen yhteistyön järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta, jota SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely edustaa, sillä tämän menettelyn voi saattaa vireille vain elin, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeutta ja joka täyttää muun muassa tämän riippumattomuuden vaatimuksen (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C-272/19, EU:C:2020:535, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47      Unionin oikeudessa edellytetyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimittämistä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella voidaan sivuuttaa yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden (tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C-272/19, EU:C:2020:535, 52 kohta ja tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C-748/19–C-754/19, EU:C:2021:931, 67–71 kohta).

48      Tässä tapauksessa ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Sąd Okręgowy w Poznaniu olisi yksi Puolan yleisistä tuomioistuimista.

49      Kunhan ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt kansallinen tuomioistuin, on lähdettävä olettamasta, jonka mukaan se täyttää edellä 45 kohdassa luetellut vaatimukset sen konkreettisesta kokoonpanosta riippumatta (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 69 kohta).

50      Tämä olettama pätee kuitenkin ainoastaan arvioitaessa sitä, täyttääkö SEUT 267 artiklan nojalla esitetty ennakkoratkaisupyyntö tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Sen perusteella ei siis voida todeta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muodostavien tuomareiden nimittämisolosuhteet ovat välttämättä sellaiset, että niiden avulla kyetään turvaamaan SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tai perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut takeet oikeudesta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 74 kohta).

51      Lisäksi on huomattava, että olettama voidaan kumota, jos kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteella olisi katsottava, että tuomari tai tuomarit, joista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin koostuu, eivät täyttäisi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua vaatimusta tuomioistuimen riippumattomuudesta, puolueettomuudesta ja siitä, että se on etukäteen laillisesti perustettu. Olettama kumoutuisi myös, jos SEUT 267 artiklan nojalla muodollisesti pyynnön esittävän tuomarin tai tuomareiden henkilökohtaisen tilanteen lisäksi olisi olemassa muita tekijöitä, jotka ovat voineet vaikuttaa sen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jossa kyseiset tuomarit toimivat, toimintaan ja siten myötävaikuttaa kyseisen tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C-132/20, EU:C:2022:235, 72 ja 75 kohta).

52      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole tässä tapauksessa tuonut esiin minkäänlaisia konkreettisia ja yksityiskohtaisia syitä, joiden perusteella voitaisiin edellisessä kohdassa tarkoitetussa tilanteessa kumota olettama siitä, että nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt edellä 45 kohdassa mainittujen vaatimusten mukainen elin.

53      Toisekseen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on edellä 34 kohdassa mainitussa, 4.11.2021 päiväämässään kirjeessä ilmoittanut unionin tuomioistuimelle, että 24.5.2019 annettu päätös, jolla A. P. velvoitettiin palauttamaan lapset W. J:lle viimeistään 26.6.2019, oli tullut vaikutuksettomasti, koska Sąd Najwyższy, Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznych oli hyväksynyt lapsiasiainvaltuutetun ylimääräisen muutoksenhaun.

54      Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämä ennakkoratkaisukysymys koskeekin pääasiallisesti sitä, mitä Haagin pöytäkirjan 3 artiklaa tulkittaessa seuraa siitä 24.5.2019 annetussa päätöksessä tehdystä toteamuksesta, jonka mukaan W.J:n ja A.P:n lapset oli luvattomasti jätetty palauttamatta Puolasta ja A.P:n piti palauttaa lapset W.J:lle, joka asuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Sąd Najwyższy, Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznychin kyseisen päätöksen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, ettei tällä kysymyksellä olisi enää merkitystä pääasian ratkaisun kannalta.

55      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien selvitysten perusteella ei näet suinkaan voida olla varmoja siitä, että Sąd Najwyższy Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznychin tällaisen päätöksen nojalla olisi katsottava, ettei 24.5.2019 annetulla päätöksellä, jolla lapset velvoitettiin palautettavaksi W. J:lle, olisi missään vaiheessa ollut vaikutuksia Puolan oikeusjärjestyksessä, joten olettama siitä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksellä on merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, ei kumoudu.

56      Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

 Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

57      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee asiallisesti sitä, onko Haagin pöytäkirjan 3 artiklaa tulkittava siten, että määritettäessä sellaisen alaikäisen lapsen elatusapusaatavaan sovellettavaa lakia, jonka toinen vanhempi on vienyt toiseen jäsenvaltioon, se, että tämän jäsenvaltion tuomioistuin on määrännyt erillisessä menettelyssä kyseisen lapsen palautettavaksi siihen valtioon, jossa hän asui vanhempiensa kanssa välittömästi ennen poisviemistä, riittää estämään sen, että lapsi voi saada asuinpaikan tästä jäsenvaltiosta.

58      Todettakoon aluksi, että koska Euroopan unionin neuvosto on hyväksynyt Haagin pöytäkirjan päätöksellä 2009/941, unionin tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan pöytäkirjan määräyksiä (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2018, Mölk, C-214/17, EU:C:2018:744, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi sillä, että kyseinen pöytäkirja ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, missä W.J. asuu, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska Haagin pöytäkirjaa voidaan sen 2 artiklan mukaan soveltaa silloinkin, kun sen mukaan sovellettava laki on muun kuin sopimusvaltion laki.

59      Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan mukaan elatusvelvoitteisiin sovelletaan sen maan lakia, jossa elatusapuun oikeutetun asuinpaikka on, ellei tässä pöytäkirjassa toisin määrätä. Artiklan 2 kohdan mukaan siinä tapauksessa, että elatusapuun oikeutetun asuinpaikka muuttuu, uuden asuinpaikan lakia sovelletaan muutoksen tapahtumishetkestä lähtien.

60      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voidaanko elatusapusaatavaan sovellettavaa lakia määritettäessä ottaa huomioon Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asuinpaikan muuttuminen tilanteessa, jossa elatusapuun oikeutettu on luvattomasti jätetty palauttamasta valtiosta, jossa hän fyysisesti oleskelee. Tarkemmin sanottuna se pohtii, voiko se, että elatusapuun oikeutettu on luvattomasti jätetty palauttamatta jäsenvaltiosta, vaikuttaa hänen oleskelunsa pysyvyyteen hänen asuinpaikkansa määrittämisperusteena.

61      Esitetty kysymys edellyttää siis Haagin pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitetun elatusapuun oikeutetun ”asuinpaikan” käsitteen tulkintaa ja sen selvittämistä, estääkö elatusapuun oikeutetun luvaton palauttamatta jättäminen jäsenvaltiosta sen, että hänen asuinpaikkansa siirtyisi sinne.

62      Ensinnäkin elatusapuun oikeutetun asuinpaikan käsitteestä on todettava, että sitä ei ole määritelty Haagin pöytäkirjassa eikä siinä myöskään viitata nimenomaisesti sopimuspuolten oikeuteen tämän käsitteen sisällön ja ulottuvuuden määrittelemiseksi. Tällaisessa tilanteessa sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että käsitettä on tavallisesti tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti ottamalla huomioon niiden säännösten muodostama asiayhteys, joissa se mainitaan, ja kyseessä olevan säännöstön tavoitteet (ks. analogisesti tuomio 13.10.2016, Mikołajczyk, C-294/15, EU:C:2016:772, 44 kohta ja tuomio 25.11.2021, IB (Puolison asuinpaikka – avioero), C-289/20, EU:C:2021:955, 39 kohta).

63      Tältä osin on aluksi todettava, että [ranskankielisessä versiossa käytetyn] adjektiivin ”vakituinen” [habituelle] käytöstä asuinpaikan yhteydessä voidaan päätellä, että asumisen oltava riittävän pysyvää, eikä kyse voi olla tilapäisestä tai satunnaisesta oleskelusta. Tätä toteamusta tukee Andrea Bonomin laatiman Haagin pöytäkirjaa koskevan selitysmuistion (kansainvälisen yksityisoikeuden Haagin konferenssin 21. istunnossa hyväksytty teksti) 42 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan kriteerinä asuinpaikka edellyttää tiettyä pysyvyyttä, mikä merkitsee sitä, että ”elatusvelvoitteeseen sovellettavaa lakia ei voida määrittää pelkästään väliaikaisen oleskelun perusteella”.

64      Tämän jälkeen on korostettava, että Haagin pöytäkirjan 3 artikla kuvastaa tällä pöytäkirjalla luotua liittymäsääntöjen järjestelmää, jolla pyritään takaamaan sovellettavan lain ennakoitavuus takaamalla se, että määritetyllä lailla on riittävä yhteys kyseiseen perheen tilanteeseen, sillä elatusapuun oikeutetun asuinpaikan lain voidaan lähtökohtaisesti ajatella olevan laki, jolla on läheisin yhteys elatusapuun oikeutetun tilanteeseen ja jolla voidaan parhaiten säännellä niitä konkreettisia ongelmia, joita tämä voi kohdata (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, KP, C-83/17, EU:C:2018:408, 41 kohta ja tuomio 20.9.2018, Mölk, C-214/17, EU:C:2018:744, 28 kohta).

65      Tässä yhteydessä on todettava, kuten edellä 63 kohdassa mainitun muistion 37 kohdasta ilmenee, että tästä liitynnästä on ennen kaikkea se hyöty, että sen nojalla voidaan määrittää elatusvelvoitteen olemassaolo ja laajuus ”sen valtion oikeusjärjestyksen ja todellisten sosiaalisten olosuhteiden perusteella, jossa elatusapuun oikeutettu elää ja hoitaa käytännön asioitaan”. Kuten tässä muistion kohdassa korostetaan, koska elatusapuun oikeutettu käyttää elatusapua elämiseensä, on syytä ”ottaa huomioon todelliset ongelmat, jotka liittyvät todelliseen yhteiskuntaan: siihen, jossa [elatusapuun oikeutettu] elää nyt ja jatkossa”.

66      Perustellusti voidaan siis katsoa, että tämän tavoitteen kannalta tarkasteltuna elatusapuun oikeutetun asuinpaikka on siellä, missä hänellä käytännössä on elinpiirinsä keskus, kun huomioon otetaan hänen perheympäristönsä ja sosiaalinen ympäristönsä. Näin on etenkin silloin, kun elatusapuun oikeutettu on pieni lapsi, koska perusoikeuskirjan 24 artiklan 2 kohdan perusteella ensisijaisesti huomioon on otettava lapsen etu, joka edellyttää muun muassa sen varmistamista, kuten Puolan hallitus on korostanut, että lapsella on siinä perheympäristössä ja sosiaalisessa ympäristössä, jossa hän tulee elämään, riittävä toimeentulo.

67      Koska edellä todetun mukaisesti sen vahvistaminen kussakin yksittäistapauksessa, kummassa jäsenvaltiossa elatusapuun oikeutetun asuinpaikka on, on tosiseikkojen arviointiin liittyvä kysymys, asiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on kaikkien kullekin tapaukselle ominaisten tosiseikkojen perusteella ratkaistava, missä asianomaisen asuinpaikka sijaitsee (ks. analogisesti mm. tuomio 2.4.2009, A, C-523/17, EU:C:2018:225, 42 kohta ja tuomio 29.3.202, HR, C-512/17, EU:C:2018:513, 40 kohta).

68      Toiseksi on todettava, että Haagin pöytäkirjassa ei ole määräyksiä, joiden nojalla voitaisiin joustaa sen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta liitynnästä elatusapuun oikeutetun uuden asuinpaikan lakiin asuinpaikan muuttumishetkestä lähtien, silloinkaan, kun alaikäinen elatusvelkoja on tuomioistuimen päätöksellä määrätty palautettavaksi jossakin toisessa valtiossa asuvalle vanhemmalle.

69      Tähän pöytäkirjan määräykseen otetulla säännöllä voidaan näet säilyttää elatusapuun oikeutetun liityntä paikkaan, jossa hän käytännössä tulee asumaan (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, KP, C-83/17, EU:C:2018:408, 43 kohta), ja ottaa näin huomioon, kun kyseessä on alaikäinen elatusvelkoja, kaikilta osin tämän lapsen etu, sillä tämän säännön avulla asiaa käsittelevä tuomioistuin voi määrittää varat, jotka lapsi tarvitsee, ottamalla mahdollisimman pitkälle huomioon lapsen perheympäristön ja sosiaalisen ympäristön, jossa lapsi tavallisesti elää.

70      Tästä seuraa, että olisi Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdan tavoitteen ja lapsen edun huomioon ottamista koskevan vaatimuksen vastaista lähteä siitä, että se, että jäsenvaltiossa on annettu tuomioistuinratkaisu, jossa alaikäisen lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen todetaan luvattomaksi ja jolla lapsi määrätään luovutettavaksi jossakin toisessa valtiossa asuvalle vanhemmalleen, estäisi lähtökohtaisesti katsomasta lapsen elatusapusaatavaan sovellettavaa lakia määritettäessä, että lapsen asuinpaikka on tässä jäsenvaltiossa.

71      Todettakoon tämän osalta, että koska sääntöjä ei tältä osin ole, ei ole myöskään minkäänlaista perustetta tulkita Haagin pöytäkirjan 3 artiklaa asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklan valossa tai tukeutumalla sen säännöksiin, joilla lähtökohtaisesti neutralisoidaan tuomioistuimen toimivallan siirtyminen vanhempainvastuuta koskevissa asioissa jäsenvaltioon, jossa on lapsen uusi asuinpaikka luvattoman pois viemisen tai palauttamatta jättämisen jälkeen, sen jäsenvaltion sijasta, jossa lapsen asuinpaikka oli ennen luvatonta poisviemistä tai palauttamatta jättämistä.

72      Unionin tuomioistuin on sitä paitsi katsonut, että asetuksen N:o 2201/2003 10 artiklassa säädettyä erityistoimivaltaa on tulkittava suppeasti, eikä sen siten voida tulkita koskevan muita kuin kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti tarkoitettuja tilanteita (ks. vastaavasti tuomio 24.3.2021, MCP, C-603/20, EU:C:2021:231, 45  ja 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73      Tästä seuraa, että asiaa käsittelevä kansallinen tuomioistuin voi määrittäessään Haagin pöytäkirjan 3 artiklan nojalla sovellettavaa lakia joutua vasta siinä yhteydessä, kun kyse on kaikkien asiassa vallitsevien olosuhteiden arvioinnista sen selvittämiseksi, onko elatusvelkojana olevan lapsen asuinpaikka todella muuttunut, ottamaan lapsen etua ensisijaisesti silmällä pitäen huomioon sen, että lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen on ollut luvatonta, yhdessä muiden sellaisten seikkojen kanssa, jotka joko osoittavat tai kumoavat sen, että lapsen läsnäolo valtiossa, johon hänet on viety, on hänen perheympäristönsä ja sosiaalisen ympäristönsä kannalta tarkasteltuna riittävän pysyvää.

74      Kun jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan, kuten käsiteltävässä pääasiassa, vaatimus elatusapusaatavan maksamiseksi sen jälkeiseltä ajalta, kun elatusvelkoja on viety kyseiseen jäsenvaltioon, on katsottava, että lähtökohtaisesti hetki, joka tuomioistuimen on konkreettisesti otettava huomioon selvittäessään tällaisen elatusvelkojan asuinpaikan sijaintia kyseisiin elatusvelvoitteisiin sovellettavan lain määrittämistä varten, on se, jolloin elatusapuvaatimus on ratkaistava, kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan esittänyt. Tällainen tulkinta mahdollistaa näet Haagin pöytäkirjan 3 artiklan 2 kohdan tavoitteen mukaisesti sen liitynnän säilyttämisen, joka vallitsee elatusapuun oikeutetun ja sen paikan välillä, jossa elatusapusaatavan, johon hänellä on oikeus, on mahdollistettava hänen toimeentulonsa.

75      Käsiteltävässä tapauksessa on todettava ensinnäkin, että Sąd Rejonowy w Pilen päätös vahvistaa Puolan lain mukaisesti lasten oikeus elatusapuun tehtiin 11.4.2019 eli hetkellä, jolloin lapset olivat asuneet äitinsä kanssa Puolassa äidin perheessä hieman yli 17 kuukauden ajan ja jolloin toimivaltainen piirioikeus, jonka puoleen W. J. oli kääntynyt vaatien lasten palauttamista, oli jo hylännyt tämän vaatimuksen.

76      Sąd Rejonowy w Pilea ei siis voida moittia siitä, ettei se ole 11.4.2019 antamassaan tuomiossa ottanut huomioon edellä 24 kohdassa mainittua 24.5.2019 annettua päätöstä, jolla lapset määrättiin palautettavaksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

77      Toiseksi on muistettava, että siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on toimivalta arvioida tosiseikat kokonaan uudestaan suhteessa Sąd Rejonowy w Pilen tekemään arviointiin, sen on vaadittuun elatusapusaatavaan sovellettavan lain määrittämiseksi selvitettävä, voidaanko kaikki lasten tilannetta koskevat olosuhteet ja heidän perheympäristönsä ja sosiaalinen ympäristönsä huomioon ottaen katsoa, että heidän asumisensa jäsenvaltiossa, jonne heidät on viety, on pysyvää.

78      Esitettyyn kysymykseen on edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella vastattava, että Haagin pöytäkirjan 3 artiklaa on tulkittava siten, että määritettäessä sellaisen alaikäisen lapsen elatusapusaatavaan sovellettavaa lakia, jonka toinen vanhempi on vienyt toiseen jäsenvaltioon, se, että tämän jäsenvaltion tuomioistuin on määrännyt erillisessä menettelyssä kyseisen lapsen palautettavaksi siihen valtioon, jossa hän asui vanhempiensa kanssa välittömästi ennen poisviemistä, ei riitä estämään sitä, että lapsi on voinut saada asuinpaikan tästä jäsenvaltiosta.

 Oikeudenkäyntikulut

79      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23.11.2007 tehdyn Haagin pöytäkirjan, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 30.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/941/EY, 3 artiklaa on tulkittava siten, että määritettäessä sellaisen alaikäisen lapsen elatusapusaatavaan sovellettavaa lakia, jonka toinen vanhempi on vienyt toiseen jäsenvaltioon, se, että tämän jäsenvaltion tuomioistuin on määrännyt erillisessä menettelyssä kyseisen lapsen palautettavaksi siihen valtioon, jossa hän asui vanhempiensa kanssa välittömästi ennen poisviemistä, ei riitä estämään sitä, että lapsi on voinut saada asuinpaikan tästä jäsenvaltiosta.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: puola.

Top