–

Bayerische Motoren Werke AG, edustajinaan R. Hackbarth ja F. Schmidt-Sauerhöfer, Rechtsanwälte,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi T. Scharf, É. Gippini Fournier ja M. Wilderspin, sittemmin T. Scharf, É. Gippini Fournier ja D. Triantafyllou,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (EUVL 2007, L 199, s. 40) 8 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Acacia Srl ja Bayerische Motoren Werke AG (jäljempänä BMW) ja joka koskee BMW:n yhteisömallin väitettyä loukkaamista.

3

Asetuksen N:o 6/2002 19 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisömallin antamat oikeudet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröity yhteisömalli antaa haltijalleen yksinoikeuden käyttää mallia ja estää kolmatta osapuolta käyttämästä sitä ilman haltijan lupaa. Edellä mainittu käyttö käsittää erityisesti sellaisen tuotteen, johon kyseinen malli sisältyy tai johon sitä sovelletaan, valmistamisen, tarjoamisen, markkinoille saattamisen, maahantuonnin, maastaviennin tai käytön sekä tällaisen tuotteen varastoinnin näihin tarkoituksiin.”

4

Kyseisen asetuksen 80 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot nimeävät alueellaan mahdollisimman rajoitetun määrän kansallisia ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimia (yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet), joiden tehtävänä on hoitaa niille tällä asetuksella osoitetut tehtävät.”

5

Mainitun asetuksen 81 artiklassa, jonka otsikko on ”Loukkausta ja mitättömyyttä koskeva toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”Yhteisömalleja käsittelevillä tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta käsitellä seuraavat kanteet:

6

Asetuksen 82 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansainvälinen toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei tämän asetuksen säännöksistä – – muuta johdu, 81 artiklassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella vastaajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa tällä on liike.

2.   Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa eikä liikettä jonkin jäsenvaltion alueella, nämä menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella kantajalla on kotipaikka tai, jos tällä ei ole kotipaikkaa jossakin jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä on liike.

3.   Jollei vastaajalla eikä kantajalla ole tällaista kotipaikkaa tai liikettä, nämä menettelyt käydään sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella [Euroopan unionin teollisoikeuksien] viraston [(EUIPO)] kotipaikka sijaitsee.

– –

5.   Edellä 81 artiklan a ja d kohdassa tarkoitetuista kanteista ja vaatimuksista johtuvat menettelyt voidaan myös käydä sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella loukkauksen käsittävä toimi on tapahtunut tai ollut vaarassa tapahtua.”

7

Asetuksen N:o 6/2002 83 artiklassa, jonka otsikko on ”Loukkausta koskevan toimivallan laajuus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisömalleja käsittelevällä tuomioistuimella, jonka toimivalta perustuu 82 artiklan 1, 2, 3 tai 4 kohtaan, on toimivalta tehdä ratkaisu jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkauksen käsittävän toimen tai tällaisen toimen uhan osalta.

2.   Yhteisömalleja käsittelevällä tuomioistuimella, jonka toimivalta perustuu 82 artiklan 5 kohtaan, on toimivalta tehdä ratkaisu ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkauksen käsittävän toimen tai tällaisen toimen uhan osalta, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.”

8

Kyseisen asetuksen 88 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettava oikeus”, säädetään seuraavaa:

”1.   Yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet soveltavat tämän asetuksen säännöksiä.

2.   Kysymyksissä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, yhteisömalleja käsittelevät tuomioistuimet soveltavat valtionsa kansallista oikeutta, mukaan lukien sen kansainvälinen yksityisoikeus.

3.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin soveltaa samankaltaisiin mallin rekisteröintiin liittyviin kanteisiin sovellettavia sen jäsenvaltion menettelysääntöjä, jonka alueella tuomioistuin sijaitsee.”

9

Mainitun asetuksen 89 artiklan, jonka otsikko on ”Loukkauskanteisiin liittyvät seuraamukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin havaitsee loukkauskannetta tai loukkauksen uhkaa koskevaa kannetta käsitellessään, että vastaaja on loukannut tai uhannut loukata yhteisömallia, se antaa, jollei ole erityistä syytä pidättyä, määräyksen seuraavista toimenpiteistä:

10

Kyseisen asetuksen 110 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännös”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunnes tähän asetukseen [Euroopan] komission ehdotuksesta tehtävät muutokset tulevat voimaan, yhteisömalliin perustuvaa suojaa ei ole mallilla, joka on osa moniosaista tuotetta, jota käytetään 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kyseisen moniosaisen tuotteen korjaamiseen sen alkuperäisen ulkoasun palauttamiseksi.”

11

Asetuksen N:o 864/2007 johdanto-osan 14, 16, 17, 19 ja 26 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

12

Tämän asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Yleissääntö”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu vahingonkorvausvastuun perustavasta tapahtumasta, sovelletaan sen maan lakia, jossa vahinko aiheutuu, riippumatta siitä, missä maassa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, ja siitä, missä maassa tai maissa tuon tapahtuman välilliset seuraukset ilmenevät.”

13

Kyseisen asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta, sovelletaan sen maan lakia, jonka osalta suojaa vaaditaan.

2.   Sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu Euroopan yhteisön yhtenäisen teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta, sovelletaan niiden kysymysten osalta, joihin ei sovelleta asiaa koskevaa yhteisön välinettä, sen maan lakia, jossa oikeutta loukkaava teko tehtiin.

– –”

14

Acacia on Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka valmistaa Italiassa ajoneuvojen vanteita ja myy niitä useissa jäsenvaltioissa.

15

Koska BMW katsoi, että Acacian suorittama tiettyjen vanteiden myynti Saksassa merkitsee sen rekisteröidyn yhteisömallin loukkaamista, se nosti Saksan liittotasavallan nimeämässä yhteisömalleja käsittelevässä tuomioistuimessa loukkauskanteen. Kyseinen tuomioistuin totesi olevansa toimivaltainen asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla. Acacia on vastaajana väittänyt, että kyseessä olevat vanteet kuuluvat tämän asetuksen 110 artiklan soveltamisalaan ja ettei näin ollen ole kyse oikeuksien loukkaamisesta.

16

Mainittu tuomioistuin totesi Acacian syyllistyneen BMW:n väittämiin loukkaustoimiin, velvoitti sen lopettamaan loukkaamisen ja sovelsi asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdan nojalla Saksan oikeutta BMW:n esittämiin vahingonkorvauksen maksamista, tietojen antamista, tositteiden toimittamista, kirjanpidon esittämistä ja tavaroiden luovuttamista niiden hävittämistä varten koskeviin liitännäisvaatimuksiin. Kansallisen oikeuden sääntöjen perusteella nämä vaatimukset hyväksyttiin olennaisin osin.

17

Acacia valitti tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen. Se kiistää loukkaamisen ja katsoo lisäksi, että BMW:n liitännäisvaatimuksiin sovelletaan Italian oikeutta.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Saksan liittotasavallan nimeämän yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen toimivalta perustuu nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohtaan ja että Acacia on syyllistynyt BMW:n väittämiin loukkaustoimiin.

19

Se on sen sijaan epävarma siitä, minkä valtion oikeutta BMW:n liitännäisvaatimuksiin sovelletaan. Se huomauttaa, että asian ratkaisu riippuu tietyssä määrin tästä kysymyksestä, koska tositteiden toimittamista ja kirjanpidon esittämistä koskevat Saksan oikeuden säännöt poikkeavat Italian oikeuden säännöistä.

20

Kyseinen tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdasta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut 27.9.2017 antamassaan tuomiossa Nintendo (C‑24/16 ja C‑25/16, EU:C:2017:724), voisi seurata, että käsiteltävässä asiassa sovelletaan Italian oikeutta. Se toteaa tältä osin, että vahingon aiheuttanut tapahtuma on sattunut Italiassa, koska riidanalaiset tavarat on toimitettu Saksaan tästä toisesta jäsenvaltiosta.

21

Pääasiassa kyseessä olevat yhteisömallia loukkaavat tavarat on kuitenkin myyty Saksassa, ja niistä on tässä tarkoituksessa ollut internetissä mainoksia, jotka on suunnattu kyseisen jäsenvaltion alueella oleville kuluttajille.

22

Tässä tilanteessa Oberlandesgericht Düsseldorf (osavaltion ylioikeus, Düsseldorf, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

BMW esitti unionin tuomioistuimen kirjaamoon 19.11.2021 toimittamallaan kirjelmällä julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta koskevat huomautuksensa. BMW, jolta kirjaaja kysyi näiden huomautusten tarkoituksesta, selitti, että ne koskevat asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.

24

Työjärjestyksensä 83 artiklan mukaan unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos se katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta, tai jos asianosainen on suullisen vaiheen päättyneeksi julistamisen jälkeen vedonnut uuteen seikkaan, joka voi olennaisesti vaikuttaa unionin tuomioistuimen ratkaisuun, taikka jos asia on ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisella tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetulla asianosaisella tai osapuolella ei ole ollut tilaisuutta lausua.

25

BMW väittää nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä, että julkisasiamies ei ole ottanut riittävästi huomioon tiettyjä unionin tuomioistuimelle esitetyissä kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissa esitettyjä tosiseikkoja, ja toisaalta, että hänen ratkaisuehdotukseensa sisältyy virheellinen arviointi erityisestä tilanteesta, jossa yhteisömallin haltija haluaa vedota oikeuksiinsa välitoimimenettelyssä.

26

BMW:n mukaan julkisasiamies on tältä osin kiinnittänyt liikaa huomiota asetuksen N:o 6/2002 90 artiklan 1 kohtaan. BMW haluaa vastata tätä aihetta koskevaan julkisasiamiehen näkökantaan, jota se pitää virheellisenä.

27

On kuitenkin muistutettava, että julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen sisältö ei voi sellaisenaan olla sellainen uusi seikka, joka voi olla perusteena asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamiselle uudelleen, sillä muuten asianosaiset voisivat tällaiseen seikkaan vetoamalla vastata mainittuun ratkaisuehdotukseen. Asianosaiset eivät kuitenkaan voi lausua julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksesta. Unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus korostaa, että SEUT 252 artiklan mukaan julkisasiamiehen tehtävänä on täysin puolueettomana ja riippumattomana esittää julkisessa istunnossa perustellut ratkaisuehdotukset asioissa, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan vaativat hänen myötävaikutustaan, avustaakseen unionin tuomioistuinta tehtävässään huolehtia siitä, että perussopimusten tulkitsemisessa ja soveltamisessa noudatetaan lakia. Kyseisen perussäännön 20 artiklan neljännen kohdan ja työjärjestyksen 82 artiklan 2 kohdan nojalla asian käsittelyn suullinen vaihe päättyy julkisasiamiehen esitettyä ratkaisuehdotuksensa. Koska ratkaisuehdotus annetaan asianosaisten näkemystenvaihdon jälkeen, se aloittaa unionin tuomioistuimen neuvotteluvaiheen (tuomio 6.10.2021, Sumal, C‑882/19, EU:C:2021:800, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin toteaa julkisasiamiestä kuultuaan, ettei BMW:n esittämistä seikoista ilmene mitään uutta seikkaa, joka voisi olennaisesti vaikuttaa sen käsiteltävänä olevassa asiassa antamaan ratkaisuun, eikä tätä asiaa ole ratkaistava sellaisella perusteella, josta asianosaisilla tai muilla osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua. Koska unionin tuomioistuimella on menettelyn kirjallisen ja suullisen vaiheen päätteeksi kaikki tarvittavat tiedot, sillä on riittävät tiedot asian ratkaisemiseksi. Asian käsittelyn suullista vaihetta ei näin ollen ole määrättävä aloitettavaksi uudelleen.

29

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 15.7.2021, The Department for Communities in Northern Ireland, C‑709/20, EU:C:2021:602, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee sen määrittämistä, minkä jäsenvaltion oikeutta sovelletaan asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla nostetun loukkauskanteen tapauksessa tämän kanteen liitännäisvaatimuksiin, joissa kantaja vaatii kyseisellä asetuksella käyttöön otetun yhteisömallijärjestelmän aineellisten säännösten soveltamisalan ulkopuolella, että yhteisömallin loukkaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta, antamaan tietoja, toimittamaan tositteita, esittämään kirjanpidon ja luovuttamaan tavarat niiden hävittämistä varten.

31

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, vaatimukset, jotka koskevat yhteisömallin loukkaajan toiminnasta johtuvan vahingon korvaamista ja tietojen saamista tästä toiminnasta vahingon määrittämiseksi, kuuluvat asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohdassa säädetyn säännön soveltamisalaan. Tämän säännöksen mukaan yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi tällaiset vaatimukset kysymyksissä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, on saatettu, soveltaa valtionsa kansallista oikeutta, mukaan lukien sen kansainvälinen yksityisoikeus (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, H. Gautzsch Großhandel, C‑479/12, EU:C:2014:75, 53 ja 54 kohta).

32

Yhteisömallia loukkaavien tavaroiden hävittämistä koskeva vaatimus puolestaan perustuu mainitun asetuksen 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaan sisältyvään sääntöön, jossa säädetään sellaisten seuraamusten osalta, joita kyseisessä asetuksessa ei täsmennetä, että sovelletaan ”sen jäsenvaltion lainsäädän[töä], mukaan luettuna sen kansainvälinen yksityisoikeus, jonka alueella loukkaaminen tai loukkaamisen uhka on tapahtunut”. Näiden tavaroiden tuhoaminen on nimittäin yksi ”muista [seuraamuksista]”, jotka voivat ”soveltua vallitsevissa olosuhteissa” tässä säännöksessä tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, H. Gautzsch Großhandel, C‑479/12, EU:C:2014:75, 52 kohta).

33

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohdan ja 89 artiklan 1 kohdan d alakohdan tulkintaa näiden säännösten merkityksen selvittämiseksi tilanteessa, jossa loukkauskanne koskee tekoja, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella.

34

Näin ollen kyseinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on syytä tutkia yhdessä, lähinnä, onko asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohtaa ja 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että yhteisömalleja käsittelevien tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi on saatettu tämän asetuksen 82 artiklan 5 kohdan nojalla nostettu loukkauskanne, joka koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella, on tutkittava tämän kanteen liitännäisvaatimukset, jotka koskevat vahingonkorvauksen myöntämistä, tietojen antamista, tositteiden toimittamista, kirjanpidon esittämistä sekä tavaroiden luovuttamista niiden hävittämistä varten, sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jossa nämä tuomioistuimet sijaitsevat.

35

Tältä osin on aluksi huomattava, että asetuksen N:o 6/2002 83 artiklan 2 kohdan mukaan yhteisömalleja käsittelevällä tuomioistuimella, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu 82 artiklan 5 kohdan nojalla, on toimivalta tehdä ratkaisu ainoastaan sen jäsenvaltion alueella tapahtuneen loukkauksen käsittävän toimen tai tällaisen toimen uhan osalta, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.

36

Mainitussa 82 artiklan 5 kohdassa säädetään näin vaihtoehtoisesta oikeuspaikasta, ja sen tarkoituksena on mahdollistaa se, että yhteisömallin haltija nostaa yhden tai useamman kohdennetun kanteen, joista kukin koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella (ks. analogisesti tuomio 5.9.2019, AMS Neve ym., C‑172/18, EU:C:2019:674, 42 ja 63 kohta).

37

Nyt käsiteltävässä asiassa Saksassa nostettu loukkauskanne koskee tiettyjen Acacian tuotteiden myyntiä kyseisessä jäsenvaltiossa. Kuten unionin tuomioistuimelle esitetyistä seikoista ilmenee, loukkaustoimet, joista kyseistä yritystä moititaan, muodostuvat yhtäältä näiden tavaroiden tarjoamisesta myytäväksi Saksassa oleville kuluttajille suunnatuissa internetmainoksissa ja toisaalta mainittujen tavaroiden markkinoille saattamisesta Saksassa.

38

Loukkauskanne, joka asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan mukaisesti koskee vain yhden jäsenvaltion aluetta, voi nimittäin koskea tällaisia toimia. Se, että vastaaja on tehnyt näitä toimia koskevat päätökset ja toimenpiteet toisessa jäsenvaltiossa, ei ole este tällaisen kanteen nostamiselle (ks. analogisesti tuomio 5.9.2019, AMS Neve ym., C‑172/18, EU:C:2019:674, 65 kohta).

39

Tällaisessa tapauksessa yhteisömalleja käsittelevä tuomioistuin lausuu vain toimista, jotka vastaaja on tehnyt tai joita se saattaa tehdä sen jäsenvaltion alueella, jossa tämä tuomioistuin sijaitsee, minkä vuoksi asetuksen N:o 6/2002 89 artiklan 1 kohdan d alakohdan, jonka soveltamisesta loukkaavien tavaroiden hävittämisvaatimuksiin on muistutettu edellä tämän tuomion 32 kohdassa, mukaisesti kyseisen jäsenvaltion oikeutta sovelletaan tutkittaessa tällaista vaatimusta.

40

Lisäksi saman asetuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaan sen jäsenvaltion oikeutta, johon mainittu tuomioistuin kuuluu, sovelletaan myös vahingonkorvausta sekä tietojen, asiakirjojen ja kirjanpidon esittämistä koskeviin vaatimuksiin. Tällaiset vaatimukset eivät koske mainitun asetuksen 89 artiklassa tarkoitettujen seuraamusten määräämistä, vaan ne ovat, kuten edellä 31 kohdassa on muistutettu, asetuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja ”kysymyksiä”, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan.

41

Asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohdassa ja 89 artiklan 1 kohdan d alakohdassa täsmennetään, että siltä osin kuin kyseisen jäsenvaltion oikeuteen sisältyy kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä, ne ovat erottamaton osa näissä artikloissa tarkoitettua sovellettavaa oikeutta.

42

Näihin kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöihin kuuluvat asetuksessa N:o 864/2007 ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdassa mainitut säännöt. Edellä 33 kohdassa mainittuja säännöksiä on siis tulkittava yhdessä tämän 8 artiklan 2 kohdan kanssa.

43

Kyseisen säännöksen mukaan sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, joka johtuu unionin yhtenäisen immateriaalioikeuden loukkaamisesta, sovelletaan niiden kysymysten osalta, joihin ei sovelleta asiaa koskevaa unionin välinettä, sen maan lakia, jossa oikeutta loukkaava teko tehtiin.

44

Tätä sääntöä ei voida tulkita siten, että sillä tarkoitettaisiin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan oikeuden sovellettavuutta, kun tutkittava loukkaus tai loukkauksen uhka tapahtuu yhden ainoan jäsenvaltion alueella. Koska sovellettava laki on asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdan nojalla tällaisen loukkauksen tapahtumapaikassa voimassa oleva laki, tämä laki on asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla nostetun loukkauskanteen tapauksessa, joka siis koskee loukkaustoimea, joka tapahtuu tai uhkaa tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella, kyseisen jäsenvaltion oikeus.

45

Vaikka ei voida sulkea pois sitä, että kyseiselle yhteisömallille on aiheutunut vahinkoa myös muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, nämä mahdolliset loukkaukset eivät kuitenkaan ole asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla nostetun kanteen kohteena. Asetuksen N:o 864/2007 johdanto-osan 14 ja 16 perustelukappaleessa mainitut oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden tavoitteet jätettäisiin huomiotta, jos ilmaisun ”maa, jossa [yhteisömallia] loukkaava teko tehtiin” tulkittaisiin tarkoittavan maata, jossa on tapahtunut sellaisia loukkaustoimia, jotka eivät ole kyseessä olevan riidan kohteena.

46

Asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdassa olevan ilmauksen ”sen maan lakia, jossa [kyseistä oikeutta] loukkaava teko tehtiin” tulkitseminen siten, että sillä tarkoitetaan sen maan lakia, jonka alueella kantaja vetoaa asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla nostamansa loukkauskanteen tueksi kyseiseen yhteisömalliin, mahdollistaa lisäksi lex loci protectionis ‑periaatteen, jolla on asetuksen N:o 864/2007 johdanto-osan 26 perustelukappaleen mukaan erityinen merkitys immateriaalioikeuksien alalla, säilyttämisen.

47

Tältä osin pääasiassa kyseessä oleva tilanne on erotettava 27.9.2017 annetussa tuomiossa Nintendo (C‑24/16 ja C‑25/16, EU:C:2017:724) tarkastellusta tilanteesta, jolle – kuten unionin tuomioistuin olennaisilta osin totesi kyseisen tuomion 103 kohdassa – oli tunnusomaista se, että samaa vastaajaa moitittiin samassa oikeudenkäynnissä eri jäsenvaltioissa toteutetuista loukkaustoimista.

48

Unionin tuomioistuimen mainitussa tuomiossa esittämä tulkinta, jonka mukaan tällaisissa olosuhteissa asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohdassa olevalla ilmaisulla ”sen maan lakia, jossa [kyseistä oikeutta] loukkaava teko tehtiin”, tarkoitetaan sen maan lakia, jossa alkuperäinen loukkaustoimi tehtiin (tuomio 27.9.2017, Nintendo, C‑24/16 ja C‑25/16, EU:C:2017:724, 111 kohta), mahdollistaa yhden lain soveltamisen takaamisen asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 1, 2, 3 tai 4 kohdan nojalla nostetun loukkauskanteen kaikkiin liitännäisvaatimuksiin, koska tällainen kanne mahdollistaa tämän asetuksen 83 artiklan 1 kohdan mukaan sen, että asiaa käsittelevä tuomioistuin lausuu koko jäsenvaltion alueella tehdyistä teoista.

49

Tätä tulkintaa ei kuitenkaan voida soveltaa tapaukseen, jossa yhteisömallin haltija ei ole nostanut kannetta tämän 82 artiklan 1, 2, 3 tai 4 kohdan nojalla vaan on päättänyt nostaa mainitun artiklan 5 kohdan nojalla yhden tai useamman kohdennetun kanteen, joista kukin koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiaa käsittelevältä tuomioistuimelta ei voida edellyttää, että se tutkii, onko muun jäsenvaltion kuin sen, jota kanne koskee, alueella tapahtunut alkuperäinen loukkaustoimi, ja että se nojautuu tähän toimeen soveltaakseen tämän toisen jäsenvaltion lakia, vaikka kyseinen riita ei koske mainittua toimea eikä mainitun jäsenvaltion aluetta.

50

On vielä lisättävä, että yhteisömallin haltija ei voi samojen loukkaustoimien osalta yhdistää asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohtaan ja tämän artiklan muihin kohtiin perustuvia kanteita (ks. analogisesti tuomio 5.9.2019, AMS Neve ym., C‑172/18, EU:C:2019:674, 40 ja 41 kohta). Näin ollen ei ole vaaraa sellaisesta tilanteesta, että loukkauskanteen liitännäisvaatimukset, joilla on sama kohde, tutkittaisiin useissa menettelyissä eri lakien nojalla.

51

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohtaa ja 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä asetuksen N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla loukkauskanne, joka koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella, on tutkittava tämän kanteen liitännäisvaatimukset, joissa vaaditaan vahingonkorvauksen maksamista, tietojen antamista, tositteiden toimittamista, kirjanpidon esittämistä ja tavaroiden luovuttamista niiden hävittämistä varten, sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jonka alueella kyseiselle yhteisömallille väitetysti vahinkoa aiheuttaneet toimet ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua, eli kun kanne on nostettu mainitun 82 artiklan 5 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jossa tämä tuomioistuin sijaitsee.

52

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 88 artiklan 2 kohtaa ja 89 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 8 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että yhteisömalleja käsittelevän tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu asetuksen N:o 6/2002 82 artiklan 5 kohdan nojalla loukkauskanne, joka koskee loukkaustoimia, jotka ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua yhden ainoan jäsenvaltion alueella, on tutkittava tämän kanteen liitännäisvaatimukset, joissa vaaditaan vahingonkorvauksen maksamista, tietojen antamista, tositteiden toimittamista, kirjanpidon esittämistä ja tavaroiden luovuttamista niiden hävittämistä varten, sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jonka alueella kyseiselle yhteisömallille väitetysti vahinkoa aiheuttaneet toimet ovat tapahtuneet tai uhkaavat tapahtua, eli kun kanne on nostettu mainitun 82 artiklan 5 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion oikeuden perusteella, jossa tämä tuomioistuin sijaitsee.