–

WM, edustajinaan M. Jammaers, A. Komninos, L. Lorang ja V. Staudt, avocats,

–

Sovim SA, edustajinaan P. Elvinger ja K. Veranneman, avocats,

–

Luxemburgin hallitus, asiamiehinään A. Germeaux, C. Schiltz ja T. Uri,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään M. Augustin, A. Posch ja J. Schmoll,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,

–

Norjan hallitus, asiamiehinään J. T. Kaasin ja G. Østerman Thengs,

–

Euroopan parlamentti, asiamiehinään J. Etienne, O. Hrstková Šolcová ja M. Menegatti,

–

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Chavrier, I. Gurov ja K. Pleśniak,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään V. Di Bucci, C. Giolito, L. Havas, H. Kranenborg, D. Nardi, T. Scharf ja H. Tserepa-Lacombe,

–

Euroopan tietosuojavaltuutettu, asiamiehenään C.-A. Marnier,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat pääasiallisesti rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/843 (EUVL 2018, L 156, s. 43) 1 artiklan 15 alakohdan c alakohdan – siltä osin kuin kyseisellä säännöksellä muutetaan rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (EUVL 2015, L 141, s. 73) 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa – pätevyyttä sekä yhtäältä direktiivin 2015/849, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2018/843 (jäljempänä muutettu direktiivi 2015/849), 30 artiklan 9 kohdan ja toisaalta luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1; jäljempänä yleinen tietosuoja-asetus) 5 artiklan 1 kohdan a–c ja f alakohdan, 25 artiklan 2 kohdan sekä 44–50 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joista ensimmäisessä asianosaisina ovat WM ja Luxemburg Business Registers (jäljempänä LBR) (asia C‑37/20) ja jälkimmäisessä Sovim SA (asia C‑601/20) ja LBR ja joissa on kyse siitä, että LBR on kieltäytynyt epäämästä suuren yleisön pääsyä tietoihin, jotka koskevat yhtäältä WM:n asemaa kiinteistöalan siviiliyhtiön tosiasiallisena omistajana ja edunsaajana ja toisaalta Sovimin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa.

3

Direktiivin 2018/843 johdanto-osan 4, 30, 31, 34, 36 ja 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

4

Muutetun direktiivin 2015/849 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tällä direktiivillä pyritään estämään unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.”

5

Muutetun direktiivin 2015/849 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

– –”

6

Muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustetut yhtiöt ja muut oikeushenkilöt velvoitetaan hankkimaan riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot niiden hallussa olevista omistusosuuksista, ja pitämään ne hallussaan. – –

– –

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot säilytetään kussakin jäsenvaltiossa keskitetyssä rekisterissä – –

– –”

7

Direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 ja 9 kohdassa, sellaisena kuin ne olivat ennen direktiivin 2018/843 voimaantuloa, säädettiin seuraavaa:

”5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa

Edellä c alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden tai järjestöjen saatavilla on oltava tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevista tiedoista vähintään nimi, syntymäkuukausi ja ‑vuosi, kansalaisuus, asuinmaa sekä hallussa olevan omistusosuuden luonne ja laajuus.

– –

9.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta, jonka mukaan 5 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu pääsy kaikkiin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin tai osaan niistä voidaan tapauskohtaisesti evätä poikkeustapauksissa, jos tällainen pääsy asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi petokselle, sieppaukselle, kiristykselle, väkivallalle tai pelottelulle tai jos tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai muuten rajoitetusti oikeustoimikelpoinen. – –”

8

Direktiivin 2018/843 1 artiklan 15 alakohdan c alakohdalla muutetaan direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohtaa, sen d alakohdalla lisätään mainittuun 30 artiklaan 5 a kohta ja sen g alakohdalla muutetaan saman 30 artiklan 9 kohtaa. Muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5, 5 a ja 9 kohdassa säädetään siis seuraavaa:

”5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa seuraavien saatavilla:

Edellä c alakohdassa tarkoitetuille henkilöille on sallittava pääsy vähintään tietoihin tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimestä, syntymäkuukaudesta ja ‑vuodesta sekä asuinmaasta ja kansalaisuudesta sekä hallussa olevan omistusosuuden luonteesta ja laajuudesta.

Jäsenvaltiot voivat kansallisessa oikeudessa määritettävin edellytyksin säätää pääsystä lisätietoihin, joiden avulla voidaan tunnistaa tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja. Näihin lisätietoihin on sisällyttävä vähintään tiedot syntymäajasta tai yhteystiedot tietosuojasääntöjen mukaisesti.

5 a.   Jäsenvaltiot voivat halutessaan asettaa 3 kohdassa tarkoitetuissa kansallisissa rekistereissä olevat tiedot saataville siten, että ehtona on sähköinen kirjautuminen ja sellaisen maksun suorittaminen, joka ei saa ylittää tietojen saataville asettamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia, mukaan luettuina rekisterin ylläpidosta ja kehittämisestä aiheutuvat kustannukset.

– –

9.   Kansallisessa lainsäädännössä määriteltävissä poikkeustapauksissa, joissa 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu pääsy asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille tai joissa tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai muuten rajoitetusti oikeustoimikelpoinen, jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta, jonka mukaan tällainen pääsy kaikkiin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin tai osaan niistä voidaan tapauskohtaisesti evätä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä poikkeukset myönnetään tapauksen poikkeuksellisen luonteen yksityiskohtaisen arvioinnin perusteella. Oikeus hakea poikkeusta koskevaan päätökseen muutosta hallintoviranomaiselta ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on taattava. Poikkeuksia myöntäneen jäsenvaltion on julkaistava vuotuisia tilastotietoja myönnettyjen poikkeusten lukumäärästä ja ilmoitetuista perusteluista ja ilmoitettava tiedot komissiolle.

– –”

9

Muutetun direktiivin 2015/849 41 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan [yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiiviä 95/46/EY [(EYVL 1995, L 281, s. 31)], sellaisena kuin se on saatettuna osaksi kansallista lainsäädäntöä. – –”

10

Yleisen tietosuoja-asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilötietojen käsittelyä koskevat periaatteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Henkilötietojen suhteen on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

– –

11

Kyseisen asetuksen 25 artiklan, jonka otsikko on ”Sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Rekisterinpitäjän on toteutettava asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla varmistetaan, että oletusarvoisesti käsitellään vain käsittelyn kunkin erityisen tarkoituksen kannalta tarpeellisia henkilötietoja. Tämä velvollisuus koskee kerättyjen henkilötietojen määriä, käsittelyn laajuutta, säilytysaikaa ja saatavilla oloa. Näiden toimenpiteiden avulla on varmistettava etenkin se, että henkilötietoja oletusarvoisesti ei saateta rajoittamattoman henkilömäärän saataville ilman luonnollisen henkilön myötävaikutusta.”

12

Yleisen tietosuoja-asetuksen 44 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtoja koskeva yleinen periaate”, säädetään seuraavaa:

”Sellaisten henkilötietojen siirto, joita käsitellään tai joita on tarkoitus käsitellä kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle siirtämisen jälkeen, toteutetaan vain jos rekisterinpitäjä ja henkilötietojen käsittelijä noudattavat tässä luvussa vahvistettuja edellytyksiä ja ellei tämän asetuksen muista säännöksistä muuta johdu; tämä koskee myös henkilötietojen siirtämistä edelleen kyseisestä kolmannesta maasta tai kansainvälisestä järjestöstä toiseen kolmanteen maahan tai toiselle kansainväliselle järjestölle. Kaikkia tämän luvun säännöksiä on sovellettava, jotta varmistetaan, että tällä asetuksella taattua luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojan tasoa ei vaaranneta.”

13

Yleisen tietosuoja-asetuksen 49 artiklassa, jonka otsikko on ”Erityistilanteita koskevat poikkeukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos ei ole tehty 45 artiklan 3 kohdan mukaista tietosuojan tason riittävyyttä koskevaa päätöstä tai ei ole toteutettu 46 artiklassa tarkoitettuja asianmukaisia suojatoimia yritystä koskevat sitovat säännöt mukaan lukien, henkilötietojen siirrot tai siirtojen sarjat kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle voidaan suorittaa vain, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

– –

– –”

14

Kyseisen asetuksen 94 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kumotaan direktiivi 95/46/EY 25 päivästä toukokuuta 2018.

2.   Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen. – –”

15

Tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekisterin perustamisesta 13.1.2019 annetun lain (loi du 13 janvier 2019 instituant un Registre des bénéficiaires effectifs) (Mémorial A 2019, nro 15; jäljempänä 13.1.2019 annettu laki) 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Oikeusasioista vastaavan ministerin alaisuuteen perustetaan rekisteri, josta käytetään nimeä ’Tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekisteri’, lyhennettynä RBE, ja jonka tarkoituksena on rekisteröityjen yhteisöjen tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen säilyttäminen ja saataville saattaminen.”

16

Kyseisen lain 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien rekisteriin on merkittävä ja siinä on säilytettävä seuraavat tiedot rekisteröityjen yhteisöjen tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista:

– –

17

Mainitun lain 11 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kansallisilla viranomaisilla on tehtäviään hoitaessaan pääsy 3 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin.”

18

Saman lain 12 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jokaisella on pääsy 3 §:n 1 momentin 1°–8°, 12° ja 13° kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.”

19

Kyseisen 13.1.2019 annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”(1)   Rekisteröity yhteisö tai tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja voivat tapauskohtaisesti ja jäljempänä mainituissa poikkeustapauksissa pyytää rekisterinpitäjälle osoitetulla perustellulla pyynnöllä, että 3 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin pääsyä rajoitetaan siten, että niihin pääsevät ainoastaan kansalliset viranomaiset, luotto- ja finanssilaitokset sekä täytäntöönpanoviranomaiset ja virkamiehinä toimivat notaarit, kun tietoihin pääsy asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille tai kun tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai muuten rajoitetusti oikeustoimikelpoinen.

(2)   Rekisterinpitäjä rajoittaa tilapäisesti 3 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin pääsyn ainoastaan kansallisiin viranomaisiin pyynnön vastaanottamisesta päätöksen tiedoksiantoon saakka ja, jos pyyntö evätään, vielä 15 päivän ajaksi. Jos epäämispäätökseen haetaan muutosta, tietoihin pääsyä koskeva rajoitus pysyy voimassa, kunnes epäämisestä tehtyä päätöstä ei enää voida riitauttaa.”

20

YO, joka on kiinteistöalan siviiliyhtiö, esitti LBR:lle 13.1.2019 annetun lain 15 §:n nojalla pyynnön rajoittaa pääsyä RBE:ssä oleviin WM:ää, joka on YO:n tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja, koskeviin tietoihin siten, että niihin pääsevät yksinomaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetut tahot, koska suuren yleisön pääsy näihin tietoihin asettaisi WM:n ja hänen perheensä ilmeisellä tavalla, tosiasiallisesti ja välittömästi alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille. Tämä pyyntö evättiin 20.11.2019 tehdyllä päätöksellä.

21

WM nosti 5.12.2019 kanteen tribunal d’arrondissement de Luxembourgissa (Luxemburgin piirituomioistuin, Luxemburg), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja väittää, että hänen on YO:n ja tiettyjen kaupallisten yhtiöiden johtajana sekä tosiasiallisena omistajana ja edunsaajana matkustettava usein maihin, joiden poliittiset järjestelmät ovat epävakaita ja joissa on huomattavan paljon rikollisuutta, mikä voi aiheuttaa hänelle merkittävän sieppauksen, vapaudenriiston, väkivallan tai jopa kuoleman riskin.

22

LBR riitauttaa tämän argumentaation ja katsoo, että WM:n tilanne ei täytä 13.1.2019 annetun lain 15 §:n vaatimuksia, koska WM ei voi vedota ”poikkeustapauksiin” eikä mihinkään kyseisessä pykälässä mainittuun riskiin.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin, miten muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 9 kohdassa tarkoitettuja käsitteitä ”poikkeustapaukset”, ”riski” ja ”kohtuuton” riski on tulkittava.

24

Tribunal d’arrondissement de Luxembourg päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

25

Sovim esitti LBR:lle 13.1.2019 annetun lain 15 §:n nojalla pyynnön rajoittaa pääsyä RBE:ssä oleviin sen tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin siten, että niihin pääsevät yksinomaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetut tahot. Tämä pyyntö evättiin 6.2.2020 tehdyllä päätöksellä.

26

Sovim nosti 24.2.2020 kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

27

Kyseinen yhtiö vaatii ensisijaisesti, että 13.1.2019 annetun lain 12 §:ää, jonka mukaan ”jokaisella” on pääsy tiettyihin RBE:ssä oleviin tietoihin, ja/tai kyseisen lain 15 §:ää ei sovelleta ja että sen mainitun lain 3 §:n mukaisesti toimittamat tiedot eivät ole julkisesti saatavilla.

28

Sovim väittää tältä osin ensinnäkin, että sillä, että sen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyys ja henkilötiedot ovat julkisesti saatavilla, loukataan oikeutta yksityis- ja perhe-elämän suojaan sekä oikeutta henkilötietojen suojaan; nämä oikeudet on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 ja 8 artiklassa.

29

Tämän yhtiön mielestä muutetulla direktiivillä 2015/849, jonka perusteella 13.1.2019 annetusta laista on säädetty Luxemburgin lainsäädännössä, pyritään tunnistamaan sellaisten yhtiöiden tosiasialliset omistajat ja edunsaajat, joita käytetään rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, sekä turvaamaan liikesuhteet ja luottamus markkinoihin. Ei ole kuitenkaan osoitettu, millä tavoin yleisön pääsy RBE:hen sisältyviin tietoihin ilman minkäänlaista valvontaa edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.

30

Toiseksi Sovim väittää, että yleisön pääsy RBE:hen sisältyviin henkilötietoihin merkitsee yleisen tietosuoja-asetuksen useiden säännösten rikkomista ja etenkin tiettyjen sen 5 artiklan 1 kohdassa esitettyjen perusperiaatteiden loukkaamista.

31

Toissijaisesti Sovim vaatii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta toteamaan, että nyt käsiteltävässä asiassa on olemassa 13.1.2019 annetun lain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuuton riski, ja näin ollen velvoittamaan LBR:n rajoittamaan pääsyä kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettuihin tietoihin.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että 13.1.2019 annetun lain 15 §:n 1 momentissa säädetään, että LBR:n on arvioitava tapauskohtaisesti sellaisten poikkeustilanteiden olemassaoloa, jotka oikeuttavat rajoittamaan pääsyä RBE:hen sisältyviin tietoihin. Vaikka unionin tuomioistuimelle on jo esitetty asiassa C‑37/20 tämän lain yhteydessä useita kysymyksiä, jotka koskevat käsitteiden ”poikkeustapaukset”, ”riski” ja ”kohtuuton” riski tulkintaa, nyt vireillä olevassa menettelyssä ilmenee myös muita ongelmia, joihin kuuluu erityisesti se, onko suuren yleisön pääsy tiettyihin RBE:hen sisältyviin tietoihin yhteensopiva perusoikeuskirjan ja yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa.

33

Tribunal d’arrondissement de Luxembourg päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee asiassa C‑601/20 esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä lähinnä, onko direktiivin 2018/843 1 artiklan 15 alakohdan c alakohta pätevä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan kannalta siltä osin kuin tällä säännöksellä on muutettu direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa siten, että siinä säädetään, sellaisena kuin se on näin muutettuna, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla.

35

Perusoikeuskirjan 7 artiklassa taataan jokaiselle oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan, kun taas perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdassa annetaan nimenomaisesti jokaiselle oikeus henkilötietojensa suojaan.

36

Kuten muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 1 ja 3 kohdasta ilmenee, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustetut yhtiöt ja muut oikeushenkilöt velvoitetaan hankkimaan riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitämään ne hallussaan ja että nämä tiedot säilytetään kussakin jäsenvaltiossa keskitetyssä rekisterissä. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 6 alakohdan mukaan tosiasiallisella omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä omistaa asiakkaan tai käyttää siinä määräysvaltaa, ja/tai yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, jonka lukuun liiketoimi suoritetaan tai toimintaa harjoitetaan.

37

Muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa ”suuren yleisön” saatavilla, kun taas sen toisessa alakohdassa täsmennetään, että näin tarkoitetuille henkilöille on sallittava ”pääsy vähintään tietoihin tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan nimestä, syntymäkuukaudesta ja ‑vuodesta sekä asuinmaasta ja kansalaisuudesta sekä hallussa olevan omistusosuuden luonteesta ja laajuudesta”. Kyseisen 30 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa todetaan vielä, että ”jäsenvaltiot voivat kansallisessa oikeudessa määritettävin edellytyksin säätää pääsystä lisätietoihin, joiden avulla voidaan tunnistaa tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja” ja joihin ”on sisällyttävä vähintään tiedot syntymäajasta tai yhteystiedot tietosuojasääntöjen mukaisesti”.

38

Tältä osin on todettava, että koska kyseisessä 30 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät tietoja tunnistetuista luonnollisista henkilöistä eli jäsenvaltioiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, suuren yleisön pääsy niihin vaikuttaa perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuun yksityiselämän kunnioitusta koskevaan perusoikeuteen (ks. analogisesti tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), eikä tässä yhteydessä ole merkitystä sillä, että asianomaiset tiedot mahdollisesti liittyvät ammattitoimintaan (ks. analogisesti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 59 kohta). Mainittujen tietojen suuren yleisön saataville saattamisessa on lisäksi kyse henkilötietojen käsittelystä, joka kuuluu perusoikeuskirjan 8 artiklan soveltamisalaan (ks. analogisesti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 52 ja 60 kohta).

39

On myös huomautettava, että – kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee – henkilötietojen saattaminen kolmannen saataville merkitsee puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin välitettyjen tietojen myöhemmästä käytöstä riippumatta. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, ovatko kyseessä olevat yksityiselämään liittyvät tiedot arkaluonteisia tai onko asianomaisille aiheutunut haittaa tästä puuttumisesta (tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa säädetty suuren yleisön pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin merkitsee siis puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin.

41

Tämän puuttumisen vakavuudesta on huomautettava, että siltä osin kuin suuren yleisön saataville saatetut tiedot liittyvät tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyteen sekä hänellä yhtiöissä tai muissa oikeushenkilöissä olevien tosiasiallisten intressien luonteeseen ja laajuuteen, niiden avulla voidaan laatia kansallisessa oikeudessa säädetystä riippuen enemmän tai vähemmän laaja profiili tietyistä tunnistamisen mahdollistavista henkilötiedoista, asianomaisen henkilön varallisuustilanteesta sekä niistä talouden aloista, maista ja nimenomaisista yrityksistä, joihin tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on investoinut.

42

Tämän lisäksi on otettava huomioon se, että tällaiselle näiden tietojen saattamisella suuren yleisön saataviin on ominaista se, että tiedot ovat tällöin mahdollisesti rajoittamattoman henkilömäärän käytettävissä, joten tällainen henkilötietojen käsittely on omiaan mahdollistamaan sen, että myös henkilöt, jotka pyrkivät kyseisellä toimenpiteellä olevasta tavoitteesta poikkeavista syistä saamaan tietoja tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan etenkin aineellisesta tilanteesta ja finanssitilanteesta, saavat nämä tiedot vapaasti käyttöön (ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C‑184/20, EU:C:2022:601, 102 ja 103 kohta). Tämä mahdollisuus on sitäkin helpompi, kun – kuten Luxemburgissa – kyseessä oleviin tietoihin voidaan tutustua internetissä.

43

Niitä seurauksia, joita rekisteröidyille voi aiheutua heidän henkilötietojensa mahdollisesta väärinkäytöstä, pahentaa lisäksi se, että kun nämä tiedot on kerran saatettu suuren yleisön saataville, niihin voidaan tutustua vapaasti ja niitä voidaan myös säilyttää ja levittää ja että tällaisten toistuvien käsittelyjen tapauksessa näiden henkilöiden on vieläkin vaikeampaa tai jopa hyödytöntä puolustautua tehokkaasti väärinkäytöksiä vastaan.

44

Muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetty suuren yleisön pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin merkitsee siis vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C‑184/20, EU:C:2022:601, 105 kohta).

45

Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistetut perusoikeudet eivät ole ehdottomia vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa (tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä niiden keskeistä sisältöä kunnioittaen. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä määrätään, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti näille oikeuksille ja vapauksille voidaan säätää rajoituksia ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. Tältä osin perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että henkilötietojen käsittelyn on muun muassa ”tapahduttava tiettyä tarkoitusta varten ja asianomaisen henkilön suostumuksella tai muun laissa säädetyn oikeuttavan perusteen nojalla”.

47

Edellytys, jonka mukaan perusoikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla, tarkoittaa sitä, että itse siinä toimessa, joka mahdollistaa puuttumisen näihin oikeuksiin, on määritettävä asianomaisen oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten laajuus, kunhan täsmennetään yhtäältä, että kyseinen edellytys ei sulje pois sitä, että rajoitus muotoillaan riittävän avoimesti niin, että se voi mukautua erilaisiin tapauksiin ja tilanteiden muutoksiin, ja toisaalta, että unionin tuomioistuin voi tarvittaessa täsmentää tulkintateitse rajoituksen konkreettisen ulottuvuuden sekä kyseessä olevan unionin säännöstön sanamuodon kannalta että sen yleisen rakenteen ja sillä tavoiteltujen päämäärien kannalta, siten kuin näitä tulkitaan perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien mukaisesti (tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 114 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Tältä osin on huomautettava, että siitä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien käytön rajoituksesta, joka aiheutuu siitä, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, säädetään lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä unionin toimessa eli muutetussa direktiivissä 2015/849. Kyseisen direktiivin 30 artiklan 1 ja 5 kohdassa lisäksi säädetään yhtäältä suuren yleisön pääsystä tietoihin, jotka koskevat tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyyttä ja heidän tosiasiallisia intressejään, täsmentämällä, että näiden tietojen on oltava riittävät, tarkat ja ajantasaiset, ja luettelemalla nimenomaisesti tiettyjä näistä tiedoista, joihin suurelle yleisölle on sallittava pääsy. Toisaalta kyseisen 30 artiklan 9 kohdassa vahvistetaan edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tällaiseen pääsyyn.

49

Näin ollen on katsottava, että laillisuusperiaatetta on noudatettu.

50

Perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien keskeisen sisällön kunnioittamisesta on todettava, että tiedot, joihin muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa nimenomaisesti viitataan, voidaan luokitella kahteen erilliseen tietojen ryhmään, joista ensimmäinen sisältää tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyteen liittyviä tietoja (nimi, syntymäkuukausi ja ‑vuosi sekä kansalaisuus) ja toinen taloudellisia tietoja (tosiasiallisten intressien luonne ja laajuus).

51

Vaikka lisäksi on totta, että muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa ei ole, kuten ilmaisun ”vähintään” käyttämisestä seuraa, tyhjentävää luetteloa tiedoista, joihin suurelle yleisölle on sallittava pääsy, ja että kyseisen 30 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa todetaan vielä, että jäsenvaltiot voivat säätää pääsystä lisätietoihin, mainitun 30 artiklan 1 kohdan mukaan kuitenkin vain ”riittävät” tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista sekä heillä olevista tosiasiallisista intresseistä voidaan hankkia, pitää hallussa ja siis mahdollisesti saattaa yleisön saataville, millä suljetaan pois muun muassa tiedot, joilla ei ole riittävää yhteyttä kyseisen direktiivin tavoitteisiin.

52

Ei kuitenkaan ole ilmeistä, että sellaisten tietojen saattaminen suuren yleisön saataville, joilla on riittävä yhteys näihin tavoitteisiin, loukkaisi jollain tavalla perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien keskeistä sisältöä.

53

Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että muutetun direktiivin 2015/849 41 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että kyseisen direktiivin mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan direktiiviä 95/46 ja näin ollen yleistä tietosuoja-asetusta, jonka 94 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että viittauksia viimeksi mainittuun direktiiviin pidetään viittauksina kyseiseen asetukseen. On siis selvää, että kaiken muutetun direktiivin 2015/849 mukaisen tietojen keräämisen, säilyttämisen ja saataville saattamisen on täytettävä kaikilta osin yleisestä tietosuoja-asetuksesta johtuvat vaatimukset.

54

Näin ollen puuttumisella, jota muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädetty suuren yleisön pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin merkitsee, ei loukata perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen perusoikeuksien keskeistä sisältöä.

55

Muutetulla direktiivillä 2015/849 pyritään sen 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan estämään unionin rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen. Tältä osin direktiivin 2018/843 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että tähän tavoitteeseen pyrkiminen ei voi olla tehokasta, ellei ympäristö hankaloita rikollisten pyrkimyksiä, ja että unionin taloudellisen ympäristön ja rahoitusympäristön yleisen avoimuuden lisääminen voisi toimia tehokkaana pelotteena.

56

Direktiivin 2018/843 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa todetaan erityisesti siitä tavoitteesta, johon pyritään kyseisen direktiivin 1 artiklan 15 alakohdan c alakohdassa säädetyllä suuren yleisön pääsyllä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, että tällaisen pääsyn ansiosta ensinnäkin ”kansalaisyhteiskunnalla, esimerkiksi lehdistöllä tai kansalaisjärjestöillä, on paremmat mahdollisuudet tutkia tietoja, mikä parantaa osaltaan luottamusta liiketoimien ja rahoitusjärjestelmän rehellisyyteen”. Kyseessä oleva pääsy niin ikään ”voi myös auttaa torjumaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden sekä oikeudellisten järjestelyjen väärinkäyttöä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen paitsi siksi, että se helpottaa tutkimuksia, myös maineeseen liittyvistä syistä, kun tosiasialliset omistajat ja edunsaajat olisivat kaikkien niiden tiedossa, jotka suorittavat liiketoimia”. Tämän pääsyn ansiosta lopuksi ”finanssilaitosten sekä tällaisten rikosten torjuntaan osallistuvien viranomaisten, myös kolmansien maiden viranomaisten, on helpompi saada tiedot ajallaan ja tehokkaasti”, ja se ”auttaisi myös rahanpesun, siihen liittyvien esirikosten ja terrorismin rahoituksen tutkinnassa”.

57

Direktiivin 2018/843 johdanto-osan 31 perustelukappaleessa täsmennetään lisäksi, että ”rahoitusmarkkinoihin kohdistuvan luottamuksen mahdollista kasvua olisi pidettävä myönteisenä sivuvaikutuksena eikä avoimuuden lisäämisen tavoitteena, joka puolestaan on sellaisen ympäristön luominen, jossa vähemmän todennäköisesti esiintyy rahanpesua ja terrorismin rahoitusta”.

58

Tästä seuraa, että säätäessään suuren yleisön pääsystä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin unionin lainsäätäjä pyrkii torjumaan rahanpesua ja terrorismin rahoittamista luomalla laajemman avoimuuden avulla ympäristön, jota epätodennäköisemmin käytetään näihin tarkoituksiin.

59

Tämä päämäärä on yleisen edun mukainen tavoite, joka voi oikeuttaa jopa vakavat puuttumiset perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

Siltä osin kuin Euroopan unionin neuvosto viittaa tässä yhteydessä lisäksi nimenomaisesti avoimuusperiaatteeseen, sellaisena kuin se ilmenee SEU 1 ja SEU 10 artiklasta sekä SEUT 15 artiklasta, on huomautettava, että tällä periaatteella voidaan – kuten Euroopan unionin neuvosto itsekin korostaa – parantaa kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin ja varmistaa, että hallinto on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin legitiimimpää, tehokkaampaa ja vastuullisempaa (tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C‑92/09 ja C‑93/09, EU:C:2010:662, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Vaikka kyseinen periaate konkretisoituu tältä osin ennen kaikkea institutionaalisen avoimuuden ja menettelyjen avoimuuden vaatimuksissa, joita sovelletaan julkiseen toimintaan ja myös julkisten varojen käyttöön, tällaista liittymäkohtaa julkisiin instituutioihin ei ole silloin, kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kyseessä olevalla toimenpiteellä pyritään antamaan suurelle yleisölle pääsy tietoihin, jotka koskevat yksityisten tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien henkilöllisyyttä sekä heillä yhtiöissä tai muissa oikeushenkilöissä olevien tosiasiallisten intressien luonnetta ja laajuutta.

62

Avoimuusperiaatetta, sellaisena kuin se ilmenee SEU 1 ja SEU 10 artiklasta sekä SEUT 15 artiklasta, ei näin ollen voida sellaisenaan pitää yleisen edun mukaisena tavoitteena, jolla voidaan oikeuttaa siitä aiheutuva puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin.

63

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellaisten toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joista aiheutuu puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, edellyttää soveltuvuuden ja tarpeellisuuden vaatimusten sekä sen vaatimuksen noudattamista, että nämä toimenpiteet ovat oikeasuhteisia asetettuun tavoitteeseen nähden (ks. vastaavasti tuomio 5.4.2022, Commissioner of An Garda Síochána ym., C‑140/20, EU:C:2022:258, 93 kohta).

64

Erityisesti on todettava, että poikkeukset henkilötietojen suojaan ja sitä koskevat rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa, ja silloin, kun on mahdollista valita usean legitiimisti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseen soveltuvan toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava. Yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen ei myöskään voida pyrkiä ottamatta huomioon sitä, että se on sovitettava yhteen niiden perusoikeuksien kanssa, joita toimenpide koskee, saattamalla yhtäältä yleisen edun mukainen tavoite ja toisaalta kyseessä olevat oikeudet keskenään harmoniseen tasapainoon, jotta varmistetaan, että tästä toimenpiteestä aiheutuvat haitat eivät ole liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden. Mahdollisuutta oikeuttaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen oikeuksien rajoittaminen on siis arvioitava tutkimalla tällaiseen rajoittamiseen sisältyvän puuttumisen vakavuutta ja tarkastamalla, että kyseisen rajoituksen yleisen edun mukaisen tavoitteen tärkeys on oikeassa suhteessa tähän vakavuuteen (ks. vastaavasti tuomio 26.4.2022, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C‑401/19, EU:C:2022:297, 65 kohta ja tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 115 ja 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen täyttämiseksi kyseessä olevassa säännöstössä, joka merkitsee puuttumista, on lisäksi myös säädettävä selvistä ja täsmällisistä siinä säädettyjen toimenpiteiden ulottuvuutta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset, jotta rekisteröidyillä on riittävät takeet, joiden avulla heidän henkilötietojaan voidaan tehokkaasti suojata väärinkäytön vaaroilta. Siinä on erityisesti mainittava, missä olosuhteissa ja millä edellytyksillä tällaisten tietojen käsittelyä koskeva toimenpide voidaan toteuttaa, jotta taataan, että puuttuminen rajoittuu täysin välttämättömään. Tarve tällaisista takeista on tärkeä varsinkin silloin, kun henkilötiedot saatetaan suuren yleisön ja siis mahdollisesti rajoittamattoman henkilömäärän saataville ja kun niistä voi mahdollisesti paljastua rekisteröidyistä arkaluonteisia tietoja (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2022, Ligue des droits humains, C‑817/19, EU:C:2022:491, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

66

Tämän oikeuskäytännön mukaisesti on tarkastettava ensinnäkin, voidaanko sillä, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, toteuttaa tavoiteltu yleisen edun mukainen päämäärä, toiseksi, rajoittuuko tällaisesta pääsystä aiheutuva puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin täysin välttämättömään siinä mielessä, että päämäärää ei voitaisi kohtuudella saavuttaa yhtä tehokkaasti muilla rekisteröityjen näitä perusoikeuksia vähemmän rajoittavilla keinoilla, ja kolmanneksi, onko tämä puuttuminen oikeassa suhteessa kyseiseen päämäärään, mikä edellyttää erityisesti tämän päämäärän tärkeyden ja mainitun puuttumisen vakavuuden punnintaa.

67

Ensinnäkin on katsottava, että suuren yleisön pääsyllä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin voidaan edistää tämän tuomion 58 kohdassa mainitun, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, koska se, että tämä pääsy on yleinen, ja siitä seuraava laajempi avoimuus myötävaikuttavat sellaisen ympäristön luomiseen, jota on vaikeampi käyttää tällaisiin tarkoituksiin.

68

Toiseksi osoittaakseen, että siitä aiheutuva puuttuminen, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, on täysin välttämätön, neuvosto ja komissio viittaavat vaikutustenarviointiin, joka on liitetty direktiivin 2018/843 taustalla olevaan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivin 2009/101/EY muuttamisesta (COM/2016/0450 final). Kyseiset toimielimet toteavat, että vaikka direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa, sellaisena kuin se oli ennen kuin sitä muutettiin direktiivillä 2018/843, asetettiin jokaisen pääsylle tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin edellytykseksi se, että kyseinen henkilö pystyy osoittamaan, että hänellä on asiassa ”oikeutettu etu”, vaikutustenarvioinnissa todettiin, että se, ettei käsitettä ”oikeutettu etu” ole määritelty yhtenäisesti, oli aiheuttanut käytännön ongelmia, joten soveliaana ratkaisuna pidettiin sitä, että mainittu edellytys poistetaan.

69

Parlamentti, neuvosto ja komissio viittaavat lisäksi kirjallisissa huomautuksissaan etenkin direktiivin 2018/843 johdanto-osan 30 perustelukappaleeseen ja korostavat, että muutetussa direktiivissä 2015/849 säädetyllä suuren yleisön pääsyllä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin on ennalta ehkäisevä vaikutus, sen ansiosta tietoja on mahdollista tutkia paremmin ja sillä helpotetaan tutkimuksia, kolmansien maiden viranomaisten suorittamat tutkimukset mukaan lukien, ja että näitä seurausvaikutuksia ei voida saada aikaan muulla tavoin.

70

Komissiota on pyydetty istunnossa ilmoittamaan, oliko se sen riskin poistamiseksi, että kaikkien henkilöiden tai järjestöjen velvollisuus osoittaa ”oikeutettu etu”, sellaisena kuin tästä velvollisuudesta säädetään alun perin direktiivissä 2015/849, johtaa siihen, että oikeutta päästä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin rajoitetaan kohtuuttomasti, koska tämä käsite määritellään eri jäsenvaltioissa eri tavalla, ottanut huomioon mahdollisuuden ehdottaa yhtenäistä määritelmää mainitulle käsitteelle.

71

Komissio on vastauksena tähän kysymykseen huomauttanut, että ”oikeutetun edun” kriteeri on käsite, jota on vaikea määritellä oikeudellisesti, ja että vaikka se on tarkastellut mahdollisuutta ehdottaa tämän kriteerin yhtenäistä määritelmää, se on lopulta luopunut siitä, koska siinäkin tapauksessa, että tämä käsite olisi määritelty, sitä olisi vaikea panna täytäntöön ja sen soveltaminen voisi johtaa mielivaltaisiin ratkaisuihin.

72

Tältä osin on katsottava, että se, että on mahdollisesti vaikea määrittää tarkasti niitä tilanteita ja edellytyksiä, joiden toteutuessa yleisöllä voi olla oikeus saada tietoja todellisista omistajista ja edunsaajista, ei voi oikeuttaa sitä, että unionin lainsäätäjä säätää suuren yleisön pääsystä näihin tietoihin (ks. analogisesti tuomio 5.4.2022, Commissioner of An Garda Síochána ym., C‑140/20, EU:C:2022:258, 84 kohta).

73

Lisäksi asiassa esiin tuodut vaikutukset ja tässä yhteydessä tehty viittaus direktiivin 2018/843 johdanto-osan 30 perustelukappaleessa oleviin selityksiin eivät myöskään voi osoittaa, että kyseessä oleva puuttuminen on täysin välttämätöntä.

74

Siltä osin kuin kyseisessä perustelukappaleessa todetaan, että sen ansiosta, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, kansalaisyhteiskunnalla on paremmat mahdollisuudet tutkia tietoja, ja mainitaan tässä yhteydessä nimenomaisesti lehdistö ja kansalaisjärjestöt, on näet huomautettava, että sekä lehdistöllä että kansalaisjärjestöillä, jotka ovat yhteydessä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen ja torjumiseen, on oikeutettu etu päästä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin. Sama koskee niitä kyseisessä perustelukappaleessa niin ikään mainittuja henkilöitä, jotka haluavat tietää, ketkä ovat jonkun yhtiön tai muun oikeushenkilön tosiasiallisia omistajia tai edunsaajia, koska he mahdollisesti suorittavat liiketoimia heidän kanssaan, tai rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevien rikosten torjuntaan osallistuvia finanssilaitoksia ja viranomaisia siltä osin kuin viimeksi mainituilla tahoilla ei ole jo pääsyä kysymyksessä oleviin tietoihin muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan nojalla.

75

Vaikka samassa perustelukappaleessa täsmennetään, että se, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, ”voi myös auttaa” torjumaan yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden väärinkäyttöä ja se ”auttaisi myös” rikostutkinnassa, on kuitenkin todettava, etteivät myöskään tällaiset seikat ole omiaan osoittamaan, että tämä toimenpide on ehdottoman välttämätön rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi.

76

Edellä esitetyn perusteella ei voida katsoa, että siitä aiheutuva puuttuminen perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, että suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, rajoittuu täysin välttämättömään.

77

Kolmanneksi niistä seikoista, jotka on esitetty kyseessä olevan puuttumisen oikeasuhteisuuden osoittamiseksi siltä osin kuin muun muassa muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdassa säädetty suuren yleisön pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin perustuu yhtäältä tavoitellun yleisen edun mukaisen päämäärän ja toisaalta kyseessä olevien perusoikeuksien väliseen harmoniseen tasapainoon ja on olemassa riittävät takeet väärinkäytön vaaroja vastaan, on todettava vielä seuraavaa.

78

Komissio väittää ensinnäkin, että – kuten direktiivin 2018/843 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ilmenee – unionin lainsäätäjä on halunnut täsmentää, että yleisön tietoon saatettavia tietoja olisi rajoitettava, ja ne olisi määriteltävä selkeästi ja tyhjentävästi, minkä lisäksi niiden olisi oltava yleisluontoisia, jotta voidaan minimoida tosiasiallisille omistajille ja edunsaajille mahdollisesti aiheutuvat haitat. Juuri tässä asiayhteydessä yleisöllä on muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan perusteella pääsy ainoastaan tietoihin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseksi sekä heidän intressiensä luonteen ja laajuuden määrittämiseksi.

79

Tämän jälkeen on todettava parlamentin, neuvoston ja komission korostavan, että periaatteesta, jonka mukaan suurella yleisöllä on pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, voidaan poiketa, koska muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 9 kohdassa säädetään, että ”poikkeustapauksissa””jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta, jonka mukaan tällainen pääsy kaikkiin tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskeviin tietoihin tai osaan niistä voidaan tapauskohtaisesti evätä”, jos suuren yleisön pääsy näihin tietoihin ”asettaisi tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan alttiiksi kohtuuttomalle petoksen, sieppauksen, kiristyksen, häirinnän, väkivallan tai pelottelun riskille tai jos tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja on alaikäinen tai muuten rajoitetusti oikeustoimikelpoinen”.

80

Lopuksi on todettava sekä parlamentin että komission huomauttavan, että – kuten muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 a kohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2018/843 johdanto-osan 36 perustelukappaleen kanssa, ilmenee – jäsenvaltiot voivat asettaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen saataville saattamisen ehdoksi sähköisen kirjautumisen näitä tietoja pyytävän henkilön tunnistamiseksi. Direktiivin 2018/843 johdanto-osan 38 perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen väärinkäytön estämiseksi jäsenvaltiot voivat asettaa pyynnön esittänyttä henkilöä koskevat tiedot ja pyynnön oikeusperustan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan saataville.

81

Tältä osin on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 51 kohdassa on muistutettu – muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että suurelle yleisölle on sallittava pääsy ”vähintään” kyseisessä säännöksessä tarkoitettuihin tietoihin, ja sen kolmannessa alakohdassa säädetään vielä, että jäsenvaltiot voivat säätää pääsystä ”lisätietoihin, joiden avulla voidaan tunnistaa tosiasiallinen omistaja ja edunsaaja” ja joihin on sisällyttävä ”vähintään” tiedot kyseessä olevan tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan syntymäajasta tai hänen yhteystietonsa.

82

Ilmaisun ”vähintään” käyttämisestä ilmenee kuitenkin, että näissä säännöksissä sallitaan sellaisten tietojen saattaminen yleisön saataville, joita ei ole riittävästi määritelty ja jotka eivät ole yksilöitävissä. Aineelliset säännöt, joilla rajoitetaan puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin oikeuksiin, eivät näin ollen täytä tämän tuomion 65 kohdassa mainittua selkeyden ja täsmällisyyden vaatimusta (ks. analogisesti lausunto 1/15 (EU:n ja Kanadan välinen PNR-sopimus), 26.7.2017, EU:C:2017:592, 160 kohta).

83

Siltä osin kuin on kyse tämän puuttumisen vakavuuden, joka on tuotu esiin tämän tuomion 41–44 kohdassa, punnitsemisesta suhteessa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä koskevan yleisen edun mukaisen tavoitteen tärkeyteen, on katsottava, että vaikka tällä tavoitteella voidaan, kun otetaan huomioon sen tärkeys, oikeuttaa vakavatkin puuttumiset perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin, kuten tämän tuomion 59 kohdassa on todettu, rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuminen kuuluu kuitenkin ensisijaisesti viranomaisille ja luottolaitosten tai finanssilaitosten kaltaisille tahoille, joille on niiden toiminnan vuoksi asetettu tätä koskevia erityisiä velvollisuuksia.

84

Juuri tästä syystä muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetään, että tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen on kaikissa tapauksissa oltava toimivaltaisten viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten saatavilla rajoituksitta ja ilmoitusvelvollisten saatavilla asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevissa puitteissa.

85

Toisaalta verrattuna direktiivin 2015/849, sellaisena kuin se oli ennen direktiivin 2018/843 voimaantuloa, 30 artiklan 5 kohdan kaltaiseen järjestelmään, jossa säädettiin paitsi toimivaltaisten viranomaisten ja tiettyjen tahojen myös sellaisten henkilöiden tai järjestöjen pääsystä tietoihin, jotka pystyvät osoittamaan tietojen koskevan niiden oikeutettua etua, direktiivillä 2018/843 käyttöön otettu järjestelmä, jossa säädetään suuren yleisön pääsystä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin, merkitsee huomattavasti vakavampaa perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattujen perusoikeuksien loukkausta, eikä tätä vakavampaa loukkausta ole kompensoitu viimeksi mainitusta järjestelmästä ensimmäiseksi mainittuun verrattuna mahdollisesti saatavilla eduilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan osalta (ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, Vyriausioji tarnybinės etikos komisija, C‑184/20, EU:C:2022:601, 112 kohta).

86

Tässä tilanteessa muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 a ja 9 kohdan valinnaiset säännökset, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat asettaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot saataville siten, että ehtona on sähköinen kirjautuminen, ja säätää poikkeustapauksissa poikkeuksista, jotka koskevat suuren yleisön pääsyä näihin tietoihin, eivät sinällään ole omiaan osoittamaan, että tavoiteltu yleisen edun mukainen päämäärä sekä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistetut perusoikeudet ovat keskenään harmonisessa tasapainossa tai että on olemassa riittävät takeet, joiden avulla rekisteröidyt voivat suojata tehokkaasti henkilötietojaan väärinkäytön vaaroilta.

87

Tässä yhteydessä ei ole myöskään merkitystä komission viittauksella 9.3.2017 annettuun tuomioon Manni (C‑398/15, EU:C:2017:197), joka koskee yhtiöitä, mukaan lukien niiden laillisia edustajia, koskevien tietojen pakollista julkistamista, josta säädetään niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, 9.3.1968 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 68/151/ETY (EYVL 1968, L 65, s. 8), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/58/EY (EUVL 2003, L 221, s. 13). Yhtäältä kyseisessä direktiivissä säädetty pakollinen julkistaminen ja toisaalta muutetussa direktiivissä 2015/849 säädetty suuren yleisön pääsy tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin eroavat näet toisistaan sekä tarkoituksiltaan että ulottuvuudeltaan niiden piiriin kuuluvien henkilötietojen osalta.

88

Kaiken edellä esitetyn perusteella asiassa C‑601/20 esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2018/843 1 artiklan 15 alakohdan c alakohta on pätemätön siltä osin kuin sillä on muutettu direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa siten, että siinä säädetään, sellaisena kuin se on näin muutettuna, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla.

89

Asiassa C‑601/20 esitetystä toisesta kysymyksestä ja asiassa C‑37/20 esitetyistä kysymyksistä on todettava, että ne perustuvat oletukseen siitä, että muutetun direktiivin 2015/849 30 artiklan 5 kohta on pätevä siltä osin kuin siinä säädetään yleisestä pääsystä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin.

90

Kun otetaan huomioon asiassa C‑601/20 esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, näitä kysymyksiä ei kuitenkaan ole tarpeen tutkia.

91

Kun otetaan huomioon tämä sama vastaus, ei myöskään ole tarpeen lausua asiassa C‑601/20 esitetystä kolmannesta kysymyksestä.

92

Pääasioiden asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta 30.5.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/843 1 artiklan 15 alakohdan c alakohta on pätemätön siltä osin kuin sillä on muutettu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 30 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa siten, että siinä säädetään, sellaisena kuin se on näin muutettuna, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueelle perustettujen yhtiöiden ja muiden oikeushenkilöiden tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot ovat kaikissa tapauksissa suuren yleisön saatavilla.