1.

Mark Twainin ansioksi luetun kuuluisan sitaatin mukaan ”on kolmenlaisia valheita: valheet, emävalheet ja tilastot”. ( 2 ) Tämä sitaatti havainnollistaa numeroiden vakuuttavaa tehoa unionin syrjinnän vastaisen lainsäädännön alalla, samalla kun se myös kehottaa varovaisuuteen, kun väite perustuu pelkästään numeroihin. Yhtäältä numeroilla ja tilastotiedoilla on näkyvä asema välillisen syrjinnän osoittamisessa, koska henkilö, joka väittää kärsivänsä siitä, voi joutua näyttämään toteen, että henkilöryhmä, johon hän kuuluu, asetetaan erityisen epäedulliseen asemaan toiseen ryhmään verrattuna. Toisaalta numeroiden ja tilastojen käyttö voi olla ongelmallista välillisen syrjinnän osoittamisessa, koska tulos voi vaihdella vertailussa käytettävän viiteryhmän mukaan. Kuten eräs oikeusoppinut asian kaunopuheisesti ilmaisi, ”syrjintä ei ole staattinen ilmiö”, vaan se ”on muuttuva, se mukautuu uusiin olosuhteisiin; kun siihen tartutaan, siitä tulee viekas, jopa hankalasti määriteltävä”. ( 3 ) Näin ollen on äärimmäisen tärkeää yksilöidä viiteryhmät täsmällisesti ja tarkasti.

2.

Pääasian oikeudenkäynnissä on kyse KM:n, joka on työntekijä, ja Instituto Nacional de la Seguridad Socialin (Espanjan kansallinen sosiaaliturvalaitos, jäljempänä INSS) välisestä oikeusriidasta, joka koskee saman sosiaaliturvajärjestelmän mukaisen kahden peräkkäisen työkyvyttömyysetuuden myöntämättä jättämistä.

3.

Tarkemmin ottaen käsiteltävällä ennakkoratkaisupyynnöllään Juzgado de lo Social no 26 de Barcelona (työ- ja sosiaaliasioiden tuomioistuin nro 26, Barcelona, Espanja) (jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin) pyytää unionin tuomioistuimelta ohjeita siitä, mikä täsmällinen osuus henkilöistä olisi otettava huomioon päätettäessä, syrjitäänkö kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä välillisesti biologisen ja sosiaalisen sukupuolen perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että naisten osuus Espanjan yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään (Régimen General de la Seguridad Social, jäljempänä RGSS) rekisteröidyistä työntekijöistä on 48,09 prosenttia ja itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään (Régimen Especial de Trabajadores Autónomos, jäljempänä RETA) kuuluvista työntekijöistä 36,15 prosenttia. ( 4 ) Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että näiden kahden järjestelmän mukaisten etuuksien yhdistäminen voi olla naisten tapauksessa epätodennäköisempää kuin miesten tapauksessa.

4.

Unionin tuomioistuinta pyydetäänkin ratkaisemaan, syrjitäänkö naisia välillisesti biologisen ja sosiaalisen sukupuolen perusteella Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä, joka mahdollistaa kahden etuuden myöntämisen eri sosiaaliturvajärjestelmissä, samalla kun siinä kielletään kahden etuuden saaminen samassa järjestelmässä, vaikka edellytykset molempien etuuksien saamiselle täyttyisivät.

5.

Unionin tuomioistuinta pyydetään etenkin määrittämään asianmukainen menetelmä miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklassa tarkoitetun välillisen syrjinnän toteamiseksi. ( 5 ) Unionin tuomioistuimen pyynnöstä keskityn tässä ratkaisuehdotuksessa edellä mainittuihin menetelmällisiin näkökohtiin työntekijöille myönnettävien työkyvyttömyysetuuksien yhteydessä.

6.

Direktiivin 79/7 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on asteittain toteuttaa 3 artiklassa tarkoitetussa sosiaaliturvassa ja muussa sosiaalisessa suojelussa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaate, jäljempänä ’tasa-arvoisen kohtelun periaate’.”

7.

Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että direktiiviä sovelletaan lakisääteisiin järjestelmiin, jotka antavat turvaa muun muassa ”sairauden” ja ”työkyvyttömyyden” varalta.

8.

Direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi eikä välillisesti etenkään siviilisäädyn tai perheaseman perusteella eikä varsinkaan, kun on kysymyksessä:

– –

9.

Direktiivin 2006/54/EY ( 6 ) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on taata miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa.

Tätä varten siinä on säännöksiä, joilla pyritään panemaan yhdenvertaisen kohtelun periaate täytäntöön seuraavilla aloilla:

– –

b) työehdot, mukaan lukien palkka;

c) ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät.

– –”

10.

Saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan f alakohdan määritelmän mukaan ”ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä” ovat ”järjestelmät, joita [direktiivi 79/7] ei koske ja joiden tarkoituksena on antaa palkansaajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille yrityksessä tai yritysryhmässä, taloudellisen toiminnan alueella tai ammattialalla tai ammattialojen ryhmässä etuudet, jotka täydentävät lakisääteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin kuuluvia etuuksia tai korvaavat ne, riippumatta siitä, onko näiden järjestelmien piiriin kuuluminen pakollista tai vapaaehtoista”.

11.

Yleisen sosiaaliturvalain (Ley General de la Seguridad Social), sellaisena kuin sen konsolidoitu versio on hyväksyttynä 30.10.2015 annetulla kuninkaan asetuksella 8/2015, jolla on hyväksytty yleisen sosiaaliturvalain uudelleenlaadittu toisinto (Real Decreto Legislativo 8/2015 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley General de la Seguridad Social), ( 7 ) 9 §:n 1 momentissa säädetään, että sosiaaliturvajärjestelmä koostuu kyseisen lain II osaston soveltamisalaan kuuluvasta yleisestä järjestelmästä ja seuraavassa pykälässä tarkoitetuista erityisjärjestelmistä.

12.

LGSS:n 10 §:n 1 momentissa säädetään, että on perustettava erityisjärjestelmiä sellaista ammatillista toimintaa varten, joka luonteensa, aikaan ja paikkaan, joissa sitä harjoitetaan, liittyvien erityisolosuhteiden tai tuotantoprosessin tyypin vuoksi edellyttää tällaisten järjestelmien perustamista, jotta varmistetaan sosiaaliturvaetuuksien asianmukainen soveltaminen. LGSS:n 10 §:n 2 momentin a kohdassa säädetään, että muun muassa itsenäisten ammatinharjoittajien on rekisteröidyttävä erityisjärjestelmiin.

13.

LGSS:n 163 §:n, jonka otsikko on ”Eläkkeiden yhteensopimattomuus”, 1 momentissa säädetään, että yleisessä sosiaaliturvajärjestelmässä myönnettävät etuudet ovat yhteensopimattomia keskenään, jollei toisin säädetä. Jos etuudet ovat yhteensopimattomia, etuudensaajan on valittava niistä yksi.

14.

Itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevasta erityisestä sosiaaliturvajärjestelmästä 20.8.1970 annetun asetuksen nro 2530/1970 (Decreto 2530/1970, de 20 agosto, por el que se regula el régimen especial de la Seguridad Social de los trabajadores por cuenta propia o autónomos) ( 8 ) 34 §:ssä säädetään, että tästä erityisjärjestelmästä etuudensaajille myönnetyt eläkkeet ovat yhteensopimattomia keskenään, jollei toisin säädetä. Samassa pykälässä myös säädetään, että jokaisen, joka voi olla oikeutettu kahteen tai useampaan eläkkeeseen, on valittava niistä yksi.

15.

Maksujen vastavuoroisesta laskennasta sosiaaliturvajärjestelmien välillä 12.4.1991 annetun kuninkaan asetuksen nro 691/1991 (Real Decreto 691/1991 sobre cómputo recíproco de cuotas entre regímenes de Seguridad Social) ( 9 ) 4 §:n 1 momentissa säädetään, että pysyvän työkyvyttömyyden tapauksessa, jos henkilölle on täyttynyt peräkkäisiä tai vaihtoehtoisia vakuutusmaksukausia useammassa kuin yhdessä järjestelmässä – yleisessä järjestelmässä ja erityisissä sosiaaliturvajärjestelmissä –, nämä vakuutusmaksukaudet ja sellaisina pidettävät kaudet, jotka ovat täyttyneet niihin sovellettavien säännösten mukaisesti, voidaan laskea yhteen asianomaisen henkilön pyynnöstä, edellyttäen että ne eivät ole päällekkäisiä, eläkettä koskevan oikeuden saamiseksi ja tarvittaessa maksu- tai palveluskausien perusteella määräytyvän, eläkkeen laskemiseksi sovellettavan prosenttiosuuden määrittämiseksi.

16.

Sala de lo Social del Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, sosiaaliasioiden jaosto, Espanja) 14.7.2014 antaman tuomion nro 3038/2013 mukaan kaksi pysyvään täyteen työkyvyttömyyteen perustuvaa eläkettä ovat yhteensopimattomia, jos ne on myönnetty eri järjestelmissä.

17.

KM työskenteli hallintoavustajana ja kuului tältä osin toukokuusta 1989 huhtikuuhun 1994 RGSS:ään.

18.

INSS totesi 2.3.1999 tekemällään päätöksellä KM:n olevan pysyvästi täysin työkyvytön sellaisen muun kuin ammattitaudin perusteella, joka esti häntä harjoittamasta tavanomaista ammattiaan. Hänellä oli siten oikeus saada vastaavaa etuutta 19.11.1998 lukien. Etuus laskettiin käyttäen edellä mainittuna ajanjaksona kyseiseen järjestelmään maksettua vakuutusmaksua. ( 10 )

19.

KM työskentelee nykyisin avustajana päiväkodissa, ja hän on ollut rekisteröityneenä RGSS:ssä tältä osin helmikuusta 2015 lähtien. Hänen määräaikainen työkyvyttömyysjaksonsa alkoi 18.7.2016.

20.

INSS teki 20.3.2018 päätöksen, jossa se totesi, että KM on pysyvästi täysin työkyvytön sellaisen muun tapaturman kuin työtapaturman perusteella, jossa hänen reisiluunsa oli murtunut. INSS myönsi hänelle vastaavan RGSS:n mukaisen etuuden käyttäen sen perustana helmikuusta 2015 tammikuuhun 2017 maksettuja vakuutusmaksuja. ( 11 ) INSS katsoi, että vuonna 1999 ja 2018 myönnetyt etuudet olivat LGSS:n 163 §:n 1 momentin nojalla yhteensopimattomia. Se päätti siten, että KM oli oikeutettu vain toiseen niistä.

21.

Dirección Provincial del INSS de Barcelona (INSS:n Barcelonan alueellinen virasto) hylkäsi 23.1.2019 tekemällään päätöksellä kantajan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

22.

KM riitautti viimeksi mainitun päätöksen 12.3.2019 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sillä perusteella, että LGSS:n 163 §:n 1 momentti on direktiivin 79/7 4 artiklan ja direktiivin 2006/54 5 artiklan vastainen. Hänen näkemyksensä mukaan hänelle olisi myönnettävä kumulatiivisesti kaksi pysyvään työkyvyttömyyteen perustuvaa etuutta. Kantaja väittää, että koska naisten osuus erityisjärjestelmissä – nimittäin RETA:ssa – on paljon pienempi kuin miesten, ( 12 ) etuuksien yhteensopimattomuutta koskevat säännökset johtavat välilliseen syrjintään biologisen tai sosiaalisen sukupuolen perusteella. Nämä säännöt tekevät etujen kumuloitumisen vaikeammaksi naisille, koska naisten osuus erityisjärjestelmissä on suhteellisesti pienempi kuin miesten.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että se, että INSS on hylännyt kantajan vaatimukset, vastaa Tribunal Supremon viimeaikaista oikeuskäytäntöä, ( 13 ) jonka mukaan kahta etuutta pidetään yhteensopivina, jos ne on myönnetty eri järjestelmissä (yleensä RGSS:ssä ja RETA:ssa, koska ne ovat jäsenmäärältään kaksi suurinta järjestelmää) ( 14 ) ja saman työkyvyttömyyden perusteella. Samassa järjestelmässä (yleensä RGSS:ssä, joka on jäsenmäärältään suurin järjestelmä) myönnetyt etuudet ovat kuitenkin yhteensopimattomia, vaikka oikeus etuuksiin olisi saatu erillisillä vakuutusmaksuilla.

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, merkitseekö tällainen järjestelmä sukupuoleen perustuvaa välillistä syrjintää, joka kielletään direktiivin 79/7 4 artiklassa ja direktiivin 2006/54 5 artiklassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että pääasian oikeudenkäynnissä kantaja on osoittanut maksaneensa riittävästi erillisiä vakuutusmaksuja ollakseen oikeutettu molempiin etuuksiin, joista toinen myönnettiin vuonna 1999 ja toinen vuonna 2018. ( 15 )

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että etuuksien yhteensopimattomuutta koskevasta lainsäädännöstä annettu Tribunal Supremon oikeuskäytäntö vaikuttaa sukupuolen kannalta neutraalilta, koska siinä ei tehdä eroa sukupuolen mukaan vaan ainoastaan niiden sosiaaliturvajärjestelmien määrän mukaan, joihin kyseinen henkilö on maksanut vakuutusmaksuja. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kuitenkin epäilyjä tämän oikeuskäytännön soveltamisesta, koska sillä on suurempi vaikutus naisiin. Jäsenmäärältään kahdessa suurimmassa järjestelmässä eli RGSS:ssä ja RETA:ssa eri järjestelmien yhdistämisestä saatava hyöty olisi paljon todennäköisempi miehille kuin naisille, sillä miesten osuus RETA:ssa on paljon suurempi kuin naisten osuus. ( 16 ) Näin ollen, koska kahden etuuden yhteensopivuus on mahdollista vain, jos ne on saatu kahdessa eri järjestelmässä, ja kun otetaan huomioon miesten suurempi osuus RETA:ssa, vaikuttaa siltä, että miesten on paljon helpompaa saavuttaa tällainen yhteensopivuus kuin naisten.

26.

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että RETA:ssa on vähemmän naisia kuin miehiä, johtuu siitä, että heidän on perinteisesti ollut vaikeampaa toimia itsenäisinä ammatinharjoittajina, koska heille on annettu yhteiskunnassa hoivaajan ja kodin hengettären rooli. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtiikin, voiko kyseessä oleva kansallinen sääntö johtaa paitsi biologiseen sukupuoleen myös sosiaaliseen sukupuoleen perustuvaan välilliseen syrjintään.

27.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös selittää, ettei kahta pysyvään täyteen työkyvyttömyyteen perustuvaa etuutta voida myöntää saman työkyvyttömyyden osalta samassa järjestelmässä. On kuitenkin mahdollista saada kaksi yhteensopivaa pysyvään täyteen työkyvyttömyyteen perustuvaa etuutta samasta sairaudesta tai vammasta, jos ne on myönnetty eri järjestelmissä.

28.

Tässä tilanteessa Juzgado de lo Social no 26 de Barcelona päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29.

Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät KM, INSS, Espanjan hallitus ja Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin esitti INSS:lle ja Espanjan hallitukselle useita kysymyksiä, joihin oli tarkoitus vastata kirjallisesti. Kyseiset osapuolet vastasivat 6.12.2021. Kaikki edellä mainitut osapuolet esittivät suulliset lausumansa 12.1.2022 pidetyssä istunnossa.

30.

Aluksi on syytä huomauttaa, että ennakkoratkaisukysymykset koskevat sekä direktiivin 79/7 että direktiivin 2006/54 säännöksiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että se on maininnut viimeksi mainitun direktiivin ennakkoratkaisupyynnössään siltä varalta, että sitä voidaan soveltaa. INSS, Espanjan hallitus ja komissio katsovat, ettei direktiiviä 2006/54 voida ilmeisestikään soveltaa pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaan työkyvyttömyysetuuteen, koska sen soveltamisala rajoittuu ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin.

31.

Tältä osin on korostettava, että unionin oikeudessa erotetaan ammatilliset lisäeläkejärjestelmät, jotka kuuluvat SEUT 157 artiklan 1 ja 2 kohtaan sisältyvään palkan käsitteeseen, ( 17 ) ja lakisääteiset sosiaaliturvaetuusjärjestelmät, jotka eivät kuulu mainittuun käsitteeseen. ( 18 ) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen maksuperusteinen työkyvyttömyysetuus ei kuulu SEUT 157 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai direktiivissä 2006/54 tarkoitettuun palkan käsitteeseen. ( 19 )

32.

Käsiteltävässä asiassa pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevat etuudet ovat osa lakisääteistä järjestelmää, ja niillä annetaan suojaa sairauteen ja työkyvyttömyyteen liittyvien tapausten varalta. Tällaiset etuudet perustuvat ilmeisesti enemmän sosiaalipoliittisiin syihin kuin työsuhteeseen. ( 20 ) Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi pyynnössään, KM:lle vuonna 2018 myönnetty etuus ei edellyttänyt aikaisempia vakuutusmaksukausia, sillä se perustui muuhun tapaturmaan kuin työtapaturmaan, jolloin kuuluminen sosiaaliturvajärjestelmän riitti etuuden saamiseen. Tältä osin on todettava, että direktiivin 79/7 1 artiklan mukaan kyseisen direktiivin tarkoituksena on asteittain toteuttaa 3 artiklassa tarkoitetussa sosiaaliturvassa ja muussa sosiaalisessa suojelussa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaate. Katsonkin, että pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevilla etuuksilla suojellaan kahdelta direktiivin 79/7 3 artiklan 1 kohdassa luetellulta tapaukselta, nimittäin sairaudelta ja työkyvyttömyydeltä, joihin voidaan soveltaa ainoastaan viimeksi mainittua direktiiviä. ( 21 ) Käänteisesti nämä etuudet eivät kuulu direktiivin 2006/54 soveltamisalaan.

33.

Tarkastelen näin ollen ennakkoratkaisukysymyksiä ainoastaan direktiivin 79/7 kannalta.

34.

Toiseksi siitä, onko kansallisen ylimmän tuomioistuimen jostakin lain säännöksestä tekemän tulkinnan katsottava kuuluvan direktiivin 79/7 soveltamisalaan, on muistutettava, että kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten sisältöä on arvioitava siinä valossa, miten kansalliset tuomioistuimet ja etenkin kansalliset ylimmät tuomioistuimet niitä tulkitsevat. ( 22 ) Näin ollen se, että kyseessä oleva kansallinen sääntö muodostuu Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) tekemästä tulkinnasta, ( 23 ) ei voi jättää kyseistä sääntöä – tai sen perustana olevaa kansallista lainsäädäntöä – kyseisen direktiivin säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

35.

Kolmanneksi, kuten komissio totesi, on syytä huomauttaa, ettei unionin tuomioistuimen ole tarpeen tutkia erikseen toista ennakkoratkaisukysymystä, koska se on ensimmäisen kysymyksen alakysymys. Toisessa kysymyksessä pelkästään täsmennetään pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä olevaa tilannetta, nimittäin tilannetta, jossa on kyse eri sairaudesta ja vammasta johtuvasta kahdesta peräkkäisestä työkyvyttömyydestä, joka kuuluu jo ensimmäisen kysymyksen piiriin.

36.

Koska saman sairauden tai vamman aiheuttaman kahden peräkkäisen työkyvyttömyyden mahdollisuuden tutkiminen olisi hypoteettista, katson, ettei tätä kysymystä ole tarpeen arvioida erikseen.

37.

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita olisi tutkittava yhdessä, koska ne koskevat samaa asiaa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, joka mahdollistaa eri sosiaaliturvajärjestelmissä hankittujen, kahden tai useamman työkyvyttömyysperusteen perusteella saatavien kahden tai useamman työkyvyttömyysetuuden myöntämisen, samalla kun siinä kielletään kahden tai useamman tällaisen etuuden saaminen samassa järjestelmässä, vaikka edellytykset kaikkien näiden etuuksien saamiselle täyttyisivät.

38.

Aluksi on korostettava unionin tuomioistuimen katsoneen johdonmukaisesti, että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu järjestää sosiaaliturvajärjestelmänsä, ja silloin, kun alaa ei ole Euroopan unionin tasolla yhdenmukaistettu, kunkin jäsenvaltion lainsäädännössä on määritettävä sosiaaliturvaetuuksien myöntämisedellytykset. Tätä toimivaltaansa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava unionin oikeutta. ( 24 )

39.

Direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdan mukaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, että minkäänlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää ei saa esiintyä välittömästi eikä välillisesti varsinkaan, kun on kysymyksessä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisala, niiden piiriin pääsemisen edellytykset ja sosiaaliturvaetuuksien laskentaperusteet. Käyttäessään toimivaltaansa sosiaaliturvaa koskevissa asioissa jäsenvaltioiden on noudatettava tätä säännöstä, jolla konkretisoidaan yleinen syrjintäkiellon periaate, joka nykyisin on vahvistettu perusoikeuskirjan 21 artiklassa. ( 25 )

40.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää on erilaisten sääntöjen soveltaminen samankaltaisissa tilanteissa tai saman säännön soveltaminen erilaisissa tilanteissa, ellei tällainen erottelu ole objektiivisesti perusteltavissa. ( 26 )

41.

Käsiteltävässä asiassa voidaan sulkea pois, että kyseessä oleva kansallinen toimenpide merkitsee suoraa syrjintää. Kyseinen toimenpide estää kahden etuuden saamisen samassa sosiaaliturvajärjestelmässä, vaikka edellytykset molempien etuuksien saamiselle täyttyvät. Koska kyseistä toimenpidettä sovelletaan erotuksetta mies- ja naispuolisiin työntekijöihin, se ei merkitse suoraa syrjintää biologisen sukupuolen perusteella. Siten on tutkittava, voiko se merkitä välillistä syrjintää. ( 27 )

42.

Välillistä syrjintää ei määritellä direktiivissä 79/7. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sukupuoleen välillisesti perustuvaa syrjintää aiheuttaa tilanne, jossa näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa henkilöt näiden sukupuolen perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna. ( 28 )

43.

Kyseisestä määritelmästä seuraa, että välillisen syrjinnän olemassaoloa on tutkittava kolmivaiheisessa arvioinnissa, joka koskee ensinnäkin kyseessä olevan säännöksen, perusteen tai käytännön puolueettomuutta, toiseksi asianomaisten henkilöiden ja heidän tilanteeseensa rinnastettavissa olevassa tilanteessa olevien henkilöiden määrittämistä ja kolmanneksi tällaisesta säännöksestä, perusteesta tai käytännöstä aiheutuvaa epäedulliseen asemaan saattamista.

44.

Käsiteltävässä asiassa on nähdäkseni selvää, ettei arvioinnin ensimmäinen vaihe tuota ongelmia, koska on kiistatonta, että kyseessä oleva kansallinen oikeussääntö, jota sovelletaan erotuksetta sekä miehiin että naisiin, on täysin puolueeton. Tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään näin ollen kahteen muuhun vaiheeseen. Unionin tuomioistuimen on aloitettava määrittämällä henkilöt, joita verrataan. Seuraavaksi sen on tutkittava, saatetaanko kyseessä olevalla kansallisella oikeusäännöllä toista sukupuolta edustavat henkilöt erityisen epäedulliseen asemaan. Koska unionin tuomioistuin on pyytänyt, että tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään yksinomaan näihin kahteen kysymykseen, en tarkastele väitetyn epäedulliseen asemaan saattamisen mahdollisia oikeuttamisperusteita.

45.

KM väittää lähinnä, että INSS loukkasi sukupuoleen perustuvan syrjintäkiellon periaatetta, koska eri sosiaaliturvajärjestelmissä samojen työkyvyttömyysperusteiden osalta myönnetyt kaksi etuutta ovat yhteensopivia, kun taas samoja kahta etuutta ei voida myöntää samassa järjestelmässä, kuten RGSS:ssä. INSS ja Espanjan hallitus väittävät lähinnä, että henkilöt, jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja muihin sosiaaliturvajärjestelmiin kuin RGSS:ään, ovat erilaisessa tilanteessa kuin ne, jotka ovat maksaneet vakuutuksenmaksuja yksinomaan RGSS:ään.

46.

Sen määrittämiseksi, ovatko kaksi tilannetta rinnastettavissa toisiinsa, on otettava huomioon kyseessä olevan lainsäädännön kohde ja tarkoitus. Vasta sen jälkeen unionin tuomioistuin voi yksilöidä relevantit vertailuryhmät.

47.

Muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tilanteiden rinnastettavuutta ei ole tutkittava kokonaisuutena ja abstraktisti vaan tapauskohtaisesti ja konkreettisesti. Sitä on tutkittava kaikkien näille tilanteille ominaisten seikkojen perusteella sen kansallisen lainsäädännön, jolla kyseessä oleva erottelu on luotu, tarkoituksen ja päämäärän kannalta. ( 29 ) Lisäksi edellytyksen, joka koskee tilanteiden vertailukelpoisuuden määrittämistä, osalta vaatimuksena ei ole tilanteiden identtisyys vaan ainoastaan niiden samankaltaisuus. ( 30 )

48.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenee, että riidanalainen päätös koskee kahden pysyvään työkyvyttömyyteen perustuvan etuuden myöntämistä KM:lle. Kyseessä oleva kohde liittyy näin ollen siihen, onko henkilö, joka on todettu vähintään kahdesti peräkkäin työkyvyttömäksi, oikeutettu yhteen vai useampaan sosiaaliturvaetuuteen. Vaikuttaa prima facie siltä – mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava ottaen huomioon sen kansallisen lainsäädännön päämäärät, jonka perusteella nämä etuudet myönnetään –, että tällaisten etuuksien tarkoituksena on tarjota sosiaalista suojelua sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvalle henkilölle sairauden ja/tai työkyvyttömyyden varalta.

49.

Kun otetaan huomioon kyseessä olevien etuuksien kohde ja tarkoitus, henkilö, joka kärsii kahdesta tai useammasta peräkkäisestä työkyvyttömyydestä ja joka on maksanut vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:n kaltaiseen yhteen sosiaaliturvajärjestelmään, ei eroa mitenkään henkilöstä, joka kärsii kahdesta tai useammasta peräkkäisestä työkyvyttömyydestä mutta joka on maksanut vakuutusmaksuja useaan järjestelmään. Molemmat henkilöryhmät tarvitsevat samaa sosiaalista suojelua sairauden ja/tai työkyvyttömyyden varalta.

50.

INSS sen sijaan väitti ja painotti istunnossa enemmän sitä, että vakuutusmaksuja RGSS:ään maksaneet henkilöt ja niitä RETA:han maksaneet henkilöt ovat eri tilanteessa, koska tapaukset, joiden varalta näissä järjestelmissä annetaan suojaa, eivät ole samoja. Olen tästä eri mieltä. Katson päinvastoin, ettei direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi tehtävää rinnastettavuuden arviointia pitäisi tehdä näiden tapausten vaan sosiaalista suojelua koskevan oikeuden perusteella.

51.

Katson näin ollen, että henkilö, joka kärsii kahdesta tai useammasta peräkkäisestä työkyvyttömyydestä ja joka on maksanut vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:n kaltaiseen yhteen sosiaaliturvajärjestelmään, ja henkilö, joka kärsii kahdesta tai useammasta peräkkäisestä työkyvyttömyydestä mutta joka on maksanut vakuutusmaksuja useaan järjestelmään, ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteessa tarvitsemansa sosiaalisen suojelun osalta.

52.

Tuomiossa Seymour-Smith ( 31 ) todettiin, että paras tapa vertailla tilastoja on verrata ensinnäkin miespuolisen työvoiman osalta niiden työntekijöiden suhteellista osuutta, jotka täyttävät kyseisen edellytyksen, niiden suhteelliseen osuuteen, jotka eivät sitä täytä, ja toiseksi samoja suhteellisia osuuksia naispuolisen työvoiman osalta. Tästä seuraa, että niiden henkilöiden tilannetta, jotka voivat olla oikeutettuja tiettyyn oikeuteen, on verrattava niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka eivät voi olla siihen oikeutettuja. ( 32 )

53.

Unionin tuomioistuin sovelsi tätä lähestymistapaa äskettäin tuomiossa YS, jossa siltä tiedusteltiin lähinnä, syrjittiinkö miehiä erityisen suurten eläkkeiden ensisijaisina saajina verrattuna naisiin, jotka saivat keskimäärin huomattavasti pienempiä eläkkeitä, välillisesti Itävallan lainsäädännöllä, jolla otettiin käyttöön muun muassa erityisen suuria ”erityiseläkkeitä” koskeva vakuutusmaksu eläketulojen turvaamiseksi. ( 33 ) Tähän kysymykseen vastaamiseksi unionin tuomioistuin yksilöi ensinnäkin kyseessä olevat epäedulliseen asemaan saatetut henkilöt. Kyseiseen henkilöryhmään kuului valtion määräysvallassa olevien yritysten entisiä työntekijöitä, jotka saavat suoran etuussitoumuksen muodossa eläkettä, jonka määrä ylittää tietyt kynnysarvot. ( 34 ) Tämän jälkeen unionin tuomioistuin yksilöi vertailuryhmän, johon kuuluivat henkilöt, jotka saavat ammatillista lisäeläkettä liittovaltiolta tai kyseessä olevalta osavaltiolta. Näin tehdessään unionin tuomioistuin jätti nimenomaisesti vertailuryhmän ulkopuolelle sellaisten yritysten entiset työntekijät, jotka eivät ole valtion määräysvallassa, ja sellaiset henkilöt, jotka saavat ammatillista lisäeläkettä muussa muodossa kuin suorana etuussitoumuksena, kuten eläkerahastosta tai henkivakuutuksesta suoritettavina maksuina. ( 35 ) Näin ollen, koska unionin tuomioistuin jättää vertailuryhmän ulkopuolelle henkilöt, joita kyseessä oleva sääntö ei koske suoraan, vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuin omaksuu jokseenkin tiukan lähestymistavan vertailtavien ryhmien määrittämiseen.

54.

Käsiteltävässä asiassa, koska on todettu, että KM on työntekijä, joka on maksanut vakuutusmaksuja ainoastaan RGSS:ään, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että henkilöt, jotka mahdollisesti saatetaan epäedulliseen asemaan kyseessä olevalla kansallisella oikeussäännöllä, ovat nimittäin työntekijöitä, jotka kuuluvat RGSS:ään ja jotka on todettu kahdesti tai useammin peräkkäin työkyvyttömiksi kyseisessä järjestelmässä. Näin ollen, kun otetaan huomioon ensinnäkin edellä mainittu edellytys, joka koskee tilanteiden rinnastettavuuden tapauskohtaista ja konkreettista arviointia, ( 36 ) ja toiseksi se, että asian kannalta merkityksellinen peruste on kahdesti tai useammin peräkkäin työkyvyttömiksi todettujen henkilöiden sosiaaliturva, ( 37 ) katson, että käsiteltävässä asiassa epäedulliseen asemaan saatetun ryhmän muodostavat ainoastaan henkilöt, jotka on todettu kahdesti tai useammin peräkkäin työkyvyttömiksi ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:ään.

55.

Täydellisyyden vuoksi on syytä korostaa, että koska pääasian oikeudenkäynti koskee työntekijää, joka vaatii kahteen työkyvyttömyysperusteeseen liittyvien etuuksien kumulatiivista myöntämistä RGSS:ssä, unionin tuomioistuimen ei pitäisi ottaa huomioon työntekijöitä, jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan muihin järjestelmiin kuin RGSS:ään. Käsiteltävässä asiassa epäedulliseen asemaan saatetun ryhmän muodostavat RGSS:ään – ja ainoastaan RGSS:ään – kuuluvat työntekijät, jotka eivät voi yhdistää kahden tai useamman työkyvyttömyysperusteen perusteella maksettavia etuuksia, koska nämä työntekijät kuuluvat ainoastaan kyseiseen järjestelmään. Vaikka onkin niin, että Espanjan yhteensopimattomuussääntöä sovelletaan kaikkiin Espanjan eri sosiaaliturvajärjestelmiin, sellaisten henkilöiden tilanteella, jotka kuuluvat vain yhteen näistä muista järjestelmistä ja ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan kyseiseen järjestelmään, ei ole merkitystä käsiteltävän asian kannalta. Komission näkemyksestä poiketen katson, että ainoastaan tutkimalla sellaisten henkilöiden tilannetta, jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja tiettyyn sosiaaliturvajärjestelmään – käsiteltävässä asiassa RGSS:ään – unionin tuomioistuin voi antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen, jonka avulla se voi ratkaista siinä vireillä olevan asian, joka nimittäin koskee sellaiselle henkilölle myönnettyjä etuuksia, jotka on kuulunut RGSS:ään kahden ajanjakson osalta.

56.

Seuraavaksi pyrin löytämään vertailuryhmän sen määrittämiseksi, syrjitäänkö yksilöityä epäedulliseen asemaan saatettua ryhmää välillisesti sukupuolen perusteella. Vertailuryhmän muodostavat nähdäkseni henkilöt, jotka on myös todettu kahdesti tai useammin peräkkäin työkyvyttömiksi mutta jotka voivat yhdistää vähintään kaksi eri sosiaaliturvajärjestelmissä myönnettyä etuutta, koska he ovat maksaneet vakuutusmaksuja näihin järjestelmiin.

57.

Tästä seuraa, että kun tarkastellaan sosiaaliturvaetuuksien myöntämistä henkilöille, jotka on todettu kahdesti tai useammin peräkkäin työkyvyttömiksi, KM:n kaltainen henkilö, joka on maksanut vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:ään, on sellaiseen henkilöön rinnastettavassa tilanteessa, joka on maksanut vakuutusmaksuja kahteen tai useampaan sosiaaliturvajärjestelmään, kuten RGSS:ään ja RETA:han. Määritettyäni epäedulliseen asemaan saatetun ryhmän ja sen vertailuryhmän tarkastelen seuraavaksi, kohdellaanko näihin kahteen ryhmään kuuluvia miehiä ja naisia eri tavalla. ( 38 )

58.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erityisen epäedullisesta asemasta voitaisiin katsoa olevan kyse muun muassa silloin, jos osoitettaisiin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännöstö vaikuttaa kielteisesti huomattavasti suurempaan osuuteen yhtä sukupuolta olevista henkilöistä verrattuina toista sukupuolta oleviin henkilöihin. ( 39 ) Tämä tarkoittaa, että välillinen syrjintä voidaan osoittaa mitä tahansa keinoa käyttäen, myös tilastotietojen perusteella. ( 40 ) Lähtökohtaisesti on kansallisen tuomioistuimen asia määrittää, voidaanko tällaisen erityisen epäedullisen aseman olemassaolo osoittaa, koska tosiseikkoja koskevat toteamukset kuuluvat kansalliselle tuomioistuimelle. ( 41 ) Etenkin, kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohdassa mainittiin, sosiaaliseen sukupuoleen perustuvan syrjinnän yhteydessä unionin tuomioistuin on aiemmin todennut, että paras tapa vertailla on verrata niiden työntekijöiden osuuksia, joihin kyseessä oleva sääntö vaikuttaa ja joihin se ei vaikuta, miespuolisen työvoiman keskuudessa ja samoja osuuksia naispuolisen työvoiman keskuudessa. ( 42 )

59.

Esimerkiksi tuomiossa YS unionin tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ottaa huomioon kaikki sen kansallisen säännöstön piiriin kuuluvat työntekijät, johon erilainen kohtelu perustuu. Toiseksi unionin tuomioistuin toisti, että paras tapa vertailla on verrata niiden työntekijöiden osuuksia, joihin väitetysti erilainen kohtelu vaikuttaa ja joihin se ei vaikuta, kyseisen säännöstön soveltamisalaan kuuluvan miespuolisen työvoiman keskuudessa ja samoja osuuksia tähän soveltamisalaan kuuluvan naispuolisen työvoiman keskuudessa. ( 43 )

60.

Katson näin ollen, että käsite ”osuus” tarkoittaa, ettei ole mahdollista verrata kokonaislukuja, ( 44 ) vaan sen sijaan on verrattava desimaalilukuja, murtolukuja tai prosenttiosuuksia, jotka kuvastavat tietyn ryhmän osuutta koko ryhmästä. ( 45 ) Käsiteltävässä asiassa sen tutkimiseksi, kohdellaanko miehiä ja naisia eri tavalla, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkasteltava naisten tilannetta suhteessa miesten tilanteeseen. Tarkemmin ottaen sen on verrattava seuraavaa kahta erityistä osuutta.

61.

Kansallisen tuomioistuimen on ensinnäkin tarkasteltava naisten osuutta epäedulliseen asemaan saatetussa ryhmässä eli niiden naisten ryhmää, jotka kuuluvat yksinomaan RGSS:ään ja jotka on todettu kahdesti tai useammin työkyvyttömiksi kyseisessä järjestelmässä, suhteessa edullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluviin naisiin eli sellaisten naisten ryhmään, jotka kuuluvat kahteen tai useampaan sosiaalivakuutusjärjestelmään ja jotka on todettu kahdesti tai useammin työkyvyttömiksi kyseisissä järjestelmissä.

62.

Toiseksi kansallisen tuomioistuimen on määritettävä niiden miesten osuus, jotka on todettu kahdesti tai useammin työkyvyttömiksi ja jotka eivät voi yhdistää kahta tai useampaa sosiaaliturvaetuutta, suhteessa niiden miesten määrään, jotka on todettu samalla tavalla työkyvyttömiksi mutta jotka voivat yhdistää vähintään kaksi sosiaaliturvaetuutta.

63.

Unionin tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin saatujen vastausten ja istunnon perusteella vaikuttaa siltä, ettei tiedoista ole pulaa. Vastauksissaan näihin kysymyksiin esimerkiksi INSS ja Espanjan hallitus totesivat, että 10.11.2021 naisten, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:ään, määrä oli 3388, kun taas naisten, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja useisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, määrä oli 3460. Epäedulliseen asemaan saatettuun ryhmään kuuluvien naisten ja edullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluvien naisten suhde on 1:1. Miesten vastaavat luvut ovat 4047 ja 7723, mikä tarkoittaa, että miesten osalta tämä suhde on suunnilleen 1:2.

64.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkastaa, ovatko kyseiset tilastotiedot päteviä, edustavia ja merkityksellisiä. ( 46 ) Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voidaanko nämä luvut ottaa huomioon, ( 47 ) lähinnä ottaen huomioon riita-asian tosiseikkojen tapahtuma-aika.

65.

Haluan lisäksi tähdentää, että väite, jonka KM esitti ja jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korosti RGSS:ään ja RETA:han kuuluvien miesten ja naisten määrän osalta, ei ole merkityksellinen käsiteltävän asian kannalta. Kansallinen tuomioistuin korosti ennakkoratkaisupyynnössään etenkin sitä, että 31.1.2020 naisten osuus RGSS:n jäsenistä oli 48,09 prosenttia, kun taas naisten osuus RETA:n jäsenistä oli vain 36,15 prosenttia. ( 48 ) Nämä luvut eivät ole merkityksellisiä käsiteltävässä asiassa, koska ne liittyvät ainoastaan naisten kokonaismäärään kaikista RGSS:n ja RETA:n jäsenistä, mutta ne eivät osoita epäedulliseen asemaan saatettujen naisten tai miesten osuutta. Näillä luvuilla ei myöskään voida osoittaa syy-yhteyttä väitetyn epäedulliseen asemaan saattamisen, mikä johtuu siitä, ettei kahta tai useampaa samassa järjestelmässä myönnettyä etuutta ole mahdollista yhdistää, ja kyseisten työntekijöiden sukupuolen välillä.

66.

Samoista syistä katson, ettei unionin tuomioistuimen pitäisi ottaa huomioon INSS:n ja Espanjan hallituksen kirjallisissa vastauksissaan esittämiä lukuja, jotka liittyvät miesten ja naisten osallistumisasteeseen yhdessä tai useammassa sosiaaliturvajärjestelmässä lokakuussa 2021. ( 49 ) Kuten komissio istunnossa esitti, nämä luvut osoittavat vain yhteen tai useampaan sosiaaliturvajärjestelmään lukujen julkaisuajankohtana kuuluvien henkilöiden määrän, kun taas edellä 63 kohdassa esitetty lähestymistapa sisältää luvut, jotka antavat väistämättä paremman historiallisen kuvan, koska niissä otetaan huomioon peräkkäisten työkyvyttömyyksien ilmeneminen tiettynä ajanjaksona, minkä vuoksi nämä luvut ei ole niin riippuvaisia täysin sattumanvaraisista tapahtumista. ( 50 ) Tällaisen lähestymistavan huomattavana etuna on myös se, että tarkastellut osuudet ovat merkityksettömiä sellaisten toimintojen kannalta, joihin liittyy suurempia riskejä, kuten tietyt RETA:han kuuluvien itsenäisten ammatinharjoittajien harjoittamat toiminnot, kuten INSS ja Espanjan hallitus istunnossa mainitsivat. Kun verrataan naisten ja miesten, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:ään, suhteellisia osuuksia niihin naisiin ja miehiin, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja useisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, kyseessä olevat ryhmät on jo rajattu niiden henkilöiden muodostamaan ryhmään, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita. Siten tällainen vertailu pohjautuu niiden henkilöiden osuuksiin, joilla on jo useita työkyvyttömyysperusteita, eikä absoluuttisiin lukuihin.

67.

Jos kansallinen tuomioistuin päättää ottaa huomioon edellä 63 kohdassa mainitut tiedot, sen on arvioitava, onko niiden naisten osuus, jotka on todettu kahdesti tai useammin työkyvyttömiksi ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja yksinomaan RGSS:ään, suhteessa naisiin, jotka on todettu työkyvyttömiksi useita kertoja ja jotka ovat maksaneet vakuutusmaksuja kahteen tai useampaan sosiaaliturvajärjestelmään, ”huomattavasti korkeampi” kuin miesten siinä määrin, että se merkitsee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua ”erityisen epäedullista asemaa”. ( 51 )

68.

Kuten jo edellä mainitsin, ( 52 ) unionin tuomioistuimen välillisen syrjinnän olemassaolon toteamiseksi kehittämien perusteiden mukaisesti on määritettävä, saatetaanko kyseessä olevalla kansallisella oikeussäännöllä naiset erityisen epäedulliseen asemaan miehiin verrattuna. ( 53 ) Unionin tuomioistuin on jo todennut tästä, että tällaisesta erityisen epäedullisesta asemasta voidaan katsoa olevan kyse muun muassa silloin, jos osoitetaan, että kyseessä oleva kansallinen säännöstö vaikuttaa kielteisesti huomattavasti suurempaan osuuteen yhtä sukupuolta olevista henkilöistä verrattuina toista sukupuolta oleviin henkilöihin. ( 54 ) Tällaisen suhteen määrittäminen on tärkeää sen ratkaisemiseksi, ilmaisevatko kyseessä olevat tiedot muuta kuin täysin satunnaisia tai suhdanteita kuvaavia ilmiöitä ja vaikuttavatko ne yleisesti ottaen merkityksellisiltä. ( 55 )

69.

Esimerkiksi tuomiossa Villar Láiz unionin tuomioistuin jätti kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi varmistaa, asetettiinko kyseisillä kansallisilla säännöksillä epäedulliseen asemaan huomattavasti suurempi osuus naisista kuin miehistä, samalla kun se otti huomioon, että noin 75 prosenttia kaikista osa-aikaisista työntekijöistä oli naisia. ( 56 ) Lisäksi unionin tuomioistuin totesi, että 65 prosenttia osa-aikatyötä tekevistä työntekijöistä asetettiin epäedulliseen asemaan pääasiassa kyseessä olleen vähennyskertoimen soveltamisen takia. Kun riidanalainen lainsäädäntö vaikuttaa erityisesti lähes kahteen kolmasosaan kaikista osa-aikaisista työntekijöistä ja kun kolme neljäsosaa kaikista osa-aikaisista työntekijöistä on naisia, unionin tuomioistuin vaikuttaa katsoneen, vaikkakin implisiittisesti, että naiset saatetaan saattaa erityisen epäedulliseen asemaan miehiin verrattuna.

70.

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättää ottaa käsiteltävässä asiassa huomioon INSS:n ja Espanjan hallituksen kirjallisissa vastauksissaan esittämät luvut, ( 57 ) kuten edellä 63 kohdassa mainittiin, näistä luvuista näyttäisi ilmenevän, että noin kaksi kolmesta miehestä, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita, pystyy todennäköisesti yhdistämään kahden tai useamman järjestelmän etuuksia, ( 58 ) kun taas näin voi tehdä todennäköisesti vain yksi kahdesta naisesta. ( 59 ) Käänteisesti noin puolet naisista, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita, asetetaan epäedulliseen asemaan kyseisellä kansallisella oikeussäännöllä, kun taas miesten, joilla on useita työkyvyttömyysperusteita, tapauksessa tämä osuus vain yksi kolmasosa. Näin ollen on niin, että vaikka onkin täysin kansallisen tuomioistuimen tehtävä tulkita kyseisiä tietoja, nämä luvut paljastavat nähdäkseni, että kyseessä oleva kansallinen oikeussääntö vaikuttaa suhteessa useampiin naisiin kuin miehiin, koska huomattavasti suurempi osuus naisista kuin miehistä saatetaan epäedulliseen asemaan kyseisellä oikeussäännöllä. Siten voitaisiin päätellä, että kyseisellä kansallisella oikeussäännöllä syrjitään välillisesti naisia. Jos kansallisessa tuomioistuimessa esitetyt ja sen huomioon ottamat luvut kuitenkin poikkeavat unionin tuomioistuimelle toimitetuista, lopputulos voi olla toinen.

71.

Katson näin ollen, että ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että direktiivin 79/7 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla tosiasiassa saatetaan huomattavasti suurempi osuus naisista kuin miehistä epäedulliseen asemaan, koska se mahdollistaa eri sosiaaliturvajärjestelmissä hankittujen, kahden tai useamman työkyvyttömyysperusteen perusteella saatavien kahden tai useamman työkyvyttömyysetuuden myöntämisen samalla kun siinä kielletään kahden tai useamman tällaisen etuuden saaminen samassa järjestelmässä, vaikka edellytykset kaikkien näiden etuuksien saamiselle täyttyisivät, minkä varmistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

72.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Juzgado de lo Social no 26 de Barcelonan esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY 4 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla tosiasiassa saatetaan huomattavasti suurempi osuus naisista kuin miehistä epäedulliseen asemaan, koska se mahdollistaa eri sosiaaliturvajärjestelmissä hankittujen, kahden tai useamman työkyvyttömyysperusteen perusteella saatavien kahden tai useamman työkyvyttömyysetuuden myöntämisen samalla kun siinä kielletään kahden tai useamman tällaisen etuuden saaminen samassa järjestelmässä, vaikka edellytykset kaikkien näiden etuuksien saamiselle täyttyisivät, minkä varmistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.