—

Tältä osin kantaja väittää, että mainittu 7 artikla on ristiriidassa asetuksen (EU) 517/2014 15 ja 16 artiklan kanssa siltä osin kuin siinä sallitaan se, että yhden ainoan ilmoittajan tytäryhtiölle ei jaeta kiintiöitä, jotka lasketaan viitearvojen perusteella tai tällaiset kiintiöt jaetaan yksinomaan yhdelle ainoalle ilmoittajalle, joka on sama tytäryhtiön tosiasiallinen omistaja.

—

Tältä osin kantaja väittää, että komission päätökset, joilla kohtuuttomasti poistetaan kantajan tytäryhtiöltä fluorihiilivetykiintiöt, joiden saamiseen tytäryhtiöllä on oikeus viitearvojen perusteella, loukkaavat kantajan perusoikeuksia. Jos täytäntöönpanoasetuksen säännöksillä pyritään rajoittamaan/estämään kiintiöiden jakamista uusille tulokkaille, jotka eivät aikaisemmin ole toimineet markkinoilla, tapa, jolla komissio on soveltanut niitä kantajan tytäryhtiöön (ja siten itse kantajaan), on harkintavallan väärinkäyttöä. Esiin tuodut virheet ja perusteet pätevät myös, jos oletetaan, että kantajan tytäryhtiölle jaetut vastaavat kiintiöt on katsottava jaetuiksi kantajalle yhtenä ainoana ilmoittajana.

—

Tältä osin kantaja väittää, että täytäntöönpanoasetuksen 2019/661 7 artiklan soveltaminen ylittää sen, mikä on tarpeen sähköisen rekisterin parempaa ja tehokkaampaa käyttämistä koskevan säännöstön tavoitteiden saavuttamiseksi. Esiin tuodut virheet ja perusteet pätevät myös, jos oletetaan, että kantajan tytäryhtiölle jaetut vastaavat kiintiöt on katsottava jaetuiksi kantajalle yhtenä ainoana ilmoittajana: siinä tapauksessa päätösten vaikutus kantajan konsernin yritystoiminnan järjestämiseen kirjanpidollisine, verotuksellisine ja taloudellisine seurauksineen ei ole millään tavoin oikeutettu eikä kohtuullinen kyseisen säännösten tavoitteiden valossa.

—

Tältä osin kantaja väittää, että kantajan toiminnalle kiintiöiden epäämisestä sen tytäryhtiöltä – vaikka ne jaettaisiinkin sille itselleen – aiheutuva vahinko merkitsee sisämarkkinoita koskevien sijoittautumisvapauden ja pääomien vapaan liikkuvuuden kaltaisten perusvapauksien loukkaamista, koska kantaja on italialainen yhtiö, joka on käyttänyt Euroopan unionin oikeudessa taattua sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeuttaan hankkiakseen Espanjan oikeuden mukaan perustetun yhtiön kehittääkseen näillä markkinoilla yritystoimintansa osaa.

—

Tältä osin kantaja väittää, että sillä on oikeus organisoida oma ja sen tytärkonsernin yritystoiminta niiden kohtuullisten kannattavuusennusteiden perusteella, jotka perustuvat viitearvoista johtuvaan (myös) espanjalaisen tytäryhtiön kiintiöodotukseen. Päätös olla jakamatta kiintiöitä Tazzetti SA:lle loukkaa näitä periaatteita ja sillä laiminlyödään SEUT 296 vahvistettu perusteluvelvollisuus, koska siinä ei mitenkään selitetä komission valintaa eikä tasapainoteta intressejä. Näitä periaatteita loukataan myös silloin, jos espanjalaisen tytäryhtiön kiintiöt jaetaan kantajalle yhtenä ainoana ilmoittajana.

—

Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisten päätösten perusteella Tazzetti SA joutuu samanlaiseen asemaan kuin markkinoiden uudet tulokkaat, vaikka Tazzetti SA on kantajan tavoin omistaja siitä lähtien kuin se on ollut vakiintuneesti markkinoilla.