–

FT, edustajanaan D. Târşia, avocat,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, A. Rotăreanu ja S.-A. Purza,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. van Beek ja C. Gheorghiu,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 1 artiklan, 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 3 artiklan sekä Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä olevan, 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus) 4 lausekkeen 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat FT sekä Universitatea ”Lucian Blaga” Sibiu (jäljempänä ULBS), GS ym., HS ja Ministerul Educației Naționale (kansallinen opetusministeriö, Romania) ja jossa on kyse FT:llä ULBS:ssä olevaan tehtävään liittyvistä työehdoista sen jälkeen, kun hän on saavuttanut lakisääteisen eläkeiän.

3

Kuten direktiivin 2000/78 1 artiklassa säädetään, kyseisen direktiivin tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.

4

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

5

Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisölle annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:

– –

– –”

6

Direktiivin 1999/70 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”puitesopimuksessa käytettyjen käsitteiden osalta, joita ei ole siinä erityisesti määritelty, tässä direktiivissä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määritellä nämä käsitteet kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisten käytäntöjen mukaisesti, kuten on tehty muissakin sosiaalialan direktiiveissä, joissa käytetään vastaavanlaisia käsitteitä, edellyttäen että kyseiset määritelmät ovat puitesopimuksen sisällön mukaisia”.

7

Puitesopimuksen 3 lausekkeen sanamuoto on seuraava:

8

Puitesopimuksen 4 lausekkeen, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.”

9

Kansallisesta koulutusjärjestelmästä 5.1.2011 annetun lain nro 1/2011 (legea no 1/2011 a educației naționale) (Monitorul Oficial, I osa, nro 18, 10.1.2011), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan (jäljempänä laki nro 1/2011), 118 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Kansallinen korkeakoulutusjärjestelmä perustuu seuraaviin periaatteisiin:

– –

2.   Korkea-asteen koulutuksessa ei sallita ikään, etniseen ryhmään, sukupuoleen, yhteiskunnalliseen alkuperään, poliittiseen tai uskonnolliseen suuntautumiseen taikka sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää eikä mitään muutakaan syrjintää laissa säädettyjä vahvistavia toimenpiteitä lukuun ottamatta.”

10

Lain nro 1/2011 123 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Yliopistojen autonomia antaa yliopistoyhteisölle oikeuden päättää itse toiminta-ajatuksestaan, institutionaalisesta strategiastaan, rakenteestaan, toimintamuodoistaan, organisaatiostaan ja toiminnastaan sekä aineellisten resurssiensa ja henkilöresurssiensa hallinnoinnista, kunhan ne noudattavat tässä tarkasti voimassa olevaa lainsäädäntöä.”

11

Lain nro 1/2011 289 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Opetus- ja tutkimushenkilöstö siirtyy eläkkeelle 65 vuoden iässä.

– –

3.   Valtion yliopistojen, yksityisten yliopistojen ja tunnustuksellisten yliopistojen hallitukset voivat ammatilliseen suoriutumiseen ja taloudelliseen tilanteeseen liittyvien kriteerien nojalla päättää, että opetushenkilöstön jäsenen tai tutkijan työskentely jatkuu eläkkeelle siirtymisen jälkeen yhden vuoden määräaikaisella työsopimuksella, jota on mahdollista jatkaa vuosi kerrallaan yliopiston johtosäännön mukaisesti ilman ikärajaa. Yliopiston hallitus voi päättää myöntää emeritusprofessori-arvonimikkeen ansioituneesta opetuksesta ja tutkimuksesta opetushenkilöstön jäsenille, jotka ovat saavuttaneet eläkeiän. Eläkkeelle jääneille opetushenkilöstön jäsenille voidaan maksaa palkkaa tuntiperusteisesti.

– –

6.   Edellä 1 momentin säännöksistä poiketen korkeakoulut voivat päättää siinä tapauksessa, ettei opetustunteja saada katettua vakituisilla työntekijöillä, että tietyn opetushenkilöstön jäsenen tai tutkijan asemaa vakituisen henkilöstön jäsenenä jatketaan kaikkine siihen liittyvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen sellaisen vuosittaisen akateemisen tuotteliaisuuden arvioinnin perusteella, joka tehdään yliopiston hallituksen vahvistaman menettelyohjeen mukaisesti.

7.   Eläkkeelle siirtyneitä opetushenkilöstön jäseniä otetaan vuosittain takaisin opetustehtäviin siten, että he säilyttävät ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka heillä opetustyönsä perusteella oli ennen heidän eläkkeelle siirtymistään; takaisin ottamisen hyväksyy 6 momentissa tarkoitetun menettelyohjeen mukaisesti yliopiston hallitus, ja sen edellytyksenä on, että eläke keskeytetään koko takaisinoton ajaksi.”

12

FT toimi vuodesta 1994 vuoteen 2015 ULBS:ssä vakituisen yliopistonlehtorin (conferenţiar universitar) tehtävässä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen perusteella.

13

Vaikka FT saavutti 11.6.2015 laissa säädetyn 65 vuoden eläkeiän, hän saattoi ULBS:n tekemällä päätöksellä jatkaa vakituisen opettajan asemassa kyseisen ajankohdan ja 30.9.2015 välisen ajanjakson osalta lukuvuonna 2014/2015.

14

Tämän jälkeen ULBS:n hallintoneuvosto hylkäsi FT:n hakemuksen siitä, että hän jatkaa vakituisen opettajan asemassa lukuvuonna 2015–2016, sillä perusteella, ettei kyseinen hakemus ollut ULBS:n hallituksen 28.9.2015 tekemällä päätöksellä nro 3655 hyväksymän asiakirjan ”Menettelyohje vakituisen opetushenkilöstön jäsenen asemassa jatkamisen hyväksymiseksi 65 vuoden iän saavuttamisen jälkeen” (jäljempänä menettelyohje) mukainen. Menettelyohjeen mukaan lain nro 1/2011 289 §:n 6 momentissa mainittu mahdollisuus säilyttää vakituisen opettajan asema kyseisen iän saavuttamisen jälkeen on varattu pelkästään opetushenkilöstön jäsenille, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike. Menettelyohjeen muuttamisen jälkeen kyseinen mahdollisuus poistettiin viimeksi mainittujen osalta 1.10.2016 alkaen.

15

Koska FT:n hakemus hylättiin, hän teki vuodesta 2016 alkaen ULBS:n kanssa siitä samasta akateemisesta työstä, jota hän oli tehnyt aikaisemmin, peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia sellaisen ”tuntiperusteisen” palkkausjärjestelmän mukaan, jossa palkka oli vakituiselle opetushenkilöstölle maksettua palkkaa pienempi.

16

FT riitautti työoikeutta koskevassa asiassa Tribunalul Sibiussa (Sibiun alioikeus, Romania) nostamallaan kanteella ULBS:n päätöksen, jossa todetaan se, että hänen asemansa vakituisena opettajana oli päättynyt 1.10.2015, koska hän oli saavuttanut lakisääteisen eläkeiän. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen ja totesi, ettei kyse ollut direktiivin 2007/78, sellaisena kuin FT oli siihen vedonnut, mukaisesta syrjinnästä. Tästä tuomiosta on tullut lainvoimainen Curtea de Apel Alba Iulian (Alba Iulian ylioikeus, Romania) pysytettyä sen.

17

Tribunalul Alba (Alban alioikeus, Romania) hylkäsi lisäksi FT:n hallintolainkäyttöasiassa nostaman kanteen, jolla hän oli vaatinut niiden hallintotoimien kumoamista, joiden perusteella ULBS oli kieltäytynyt hyväksymästä hänen hakemustaan siitä, että hän saa jatkaa vakituisen opettajan asemassa.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jossa on vireillä kyseisestä hylkäämisestä tehty valitus, huomauttaa, että pääasia koskee sitä, että menettelyohjeen mukaan mahdollisuus säilyttää vakituisen opettajan asema lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen on varattu pelkästään opetushenkilöstön jäsenille, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike. Kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti, merkitseekö tällaisen rajoittavan kriteerin vahvistaminen välillistä syrjintää, kun otetaan huomioon se, että kyseisen kriteerin soveltaminen johtaa myös sellaisten peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten tekemiseen, joiden yhteydessä maksetaan pienempää palkkaa. Jos näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko se sivuuttaa sellaisen kansallisen tuomioistuimen ratkaisun vaikutukset, josta on tullut lainvoimainen ja jolla on todettu, että pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei merkitse direktiivin 2000/78 vastaista syrjintää.

19

Curtea de Apel Alba Iulia päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

20

Romanian hallitus riitauttaa kirjallisissa huomautuksissaan ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen. Se katsoo yhtäältä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyytämä unionin oikeuden tulkinta ei ole tarpeen pääasiassa, joka voidaan ratkaista pelkkien unionin oikeuden täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten nojalla, ja toisaalta, että mainittu tuomioistuin ei ole riittävästi selittänyt niiden unionin oikeuden säännösten valintaa, joiden tulkintaa se pyytää, eikä sitä yhteyttä, jonka se toteaa olevan näiden säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavan kansallisen oikeuden säännösten välillä.

21

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeussäännön tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siten lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 19.11.2019, A.K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitolautakunnan riippumattomuus), C-585/18, C-624/18 ja C-625/18, EU:C:2019:982, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitolautakunnan riippumattomuus), C‑585/18, C-624/18 ja C-625/18, EU:C:2019:982, 98 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole ilmeistä, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämissä kysymyksissä mainituilla unionin oikeuden säännöksillä, jotka koskevat kiellettyä syrjintää työhön ja ammattiin liittyvissä suhteissa, ole mitään yhteyttä pääasian oikeudenkäyntiin. Kysymys siitä, merkitseekö pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö ja tapa, jolla ULBS on sitä soveltanut, tällaista syrjintää, koskee sitä vastoin pääasian aineellista ratkaisua.

24

Lisäksi on niin, että vaikka ennakkoratkaisupyynnön perustelut tosin ovat suppeat, niiden perusteella voidaan kuitenkin ymmärtää, että pääasian oikeudenkäynti koskee väitettyä erilaista kohtelua ULBS:n opetushenkilöstön niiden jäsenten keskuudessa, jotka jatkavat työskentelyä lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, siitä riippuen, onko kyseisillä opetushenkilöstön jäsenillä väitöskirjaohjaajan nimike, ja että unionin tuomioistuimelta tiedustellaan, onko tällainen erilainen kohtelu ristiriidassa ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen tekstissä mainittujen unionin oikeuden säännösten kanssa. Koska mainitussa ennakkoratkaisupyynnössä on lisäksi riittävä selostus asiaa koskevista tosiseikoista ja kansallisista oikeussäännöistä, on todettava, että se täyttää nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan vaatimukset.

25

Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisukysymykset voidaan ottaa tutkittaviksi.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä ensimmäisessä osassa lähinnä, onko direktiivin 2000/78 1 ja 2 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan niistä yliopiston opetushenkilöstön jäsenistä, jotka jatkavat ammattinsa harjoittamista kyseisessä yliopistossa lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, pelkästään opettajat, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike, voivat säilyttää asemansa vakituisena opettajana, kun taas opettajat, jotka eivät ole väitöskirjaohjaajia, voivat tehdä kyseisen yliopiston kanssa vain määräaikaisia työsopimuksia, joihin sovelletaan palkkausjärjestelmää, jonka mukaan heille maksetaan pienempää palkkaa kuin vakituiselle opetushenkilöstölle.

27

Direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ilmenee, että direktiiviä sovelletaan Euroopan unionille annetun toimivallan puitteissa kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on muun muassa työolot ja ‑ehdot, myös irtisanominen ja palkka.

28

Tästä ilmenee, että FT:n tilanne, joka liittyy hänen ULBS:n kanssa tekemiinsä työsopimuksiin ja hänen kyseisten sopimusten nojalla saamaansa palkkaan, kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan.

29

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasian taustalla oleva työoloihin ja ‑ehtoihin liittyvä erilainen kohtelu perustuu niiden ULBS:n opetushenkilöstön jäsenten keskuudessa, jotka jatkavat ammattinsa harjoittamista kyseisessä yliopistossa lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, kuitenkin siihen, onko heillä väitöskirjaohjaajan nimike, ja opetushenkilöstön jäsenet, joilla ei ole tätä nimikettä, ovat epäedullisemmassa asemassa kuin opetushenkilöstön jäsenet, joilla on kyseinen nimike.

30

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä direktiivin 2000/78 nimestä ja johdanto-osasta että sen sisällöstä ja tarkoituksesta ilmenee, että kyseisellä direktiivillä pyritään luomaan yleiset puitteet henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi ”työssä ja ammatissa” antamalla heille tehokasta suojaa sellaista syrjintää vastaan, joka perustuu johonkin kyseisen direktiivin 1 artiklassa mainituista perusteista (ks. vastaavasti tuomio 18.6.2009, Hütter, C-88/08, EU:C:2009:381, 33 kohta ja tuomio 15.1.2019, E.B., C-258/17, EU:C:2019:17, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Unionin tuomioistuin on korostanut tältä osin, että saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen direktiivin 1 artiklassa mainitut perusteet on lueteltu tyhjentävästi (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2017, Milkova, C-406/15, EU:C:2017:198, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

On kuitenkin todettava, että pääasiassa kyseessä oleva erilainen kohtelu ei kuulu minkään mainitussa 1 artiklassa luetellun perusteen piiriin. Tällainen erilainen kohtelu ei etenkään voi perustua edes välillisesti ikään, koska sekä kansallisessa säännöstössä edullisempaan asemaan saatetut henkilöt että siinä epäedullisempaan asemaan saatetut henkilöt kuuluvat samaan ikäryhmään eli sellaisten henkilöjen ikäryhmään, jotka ovat saavuttaneet lakisääteisen eläkeiän.

33

Erilainen kohtelu, joka riippuu siitä, onko asianomaisella henkilöllä väitöskirjaohjaajan nimike, perustuu näet asianomaisten henkilöiden ammattiryhmään. Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, ettei direktiivi 2000/78 koske tällaiseen perusteeseen perustuvaa syrjintää (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, SCMD, C-262/14, ei julkaistu EU:C:2015:336, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne ei kuulu direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdassa tiettyjen työpaikoilla esiintyvän syrjinnän muotojen torjumiseksi vahvistettujen yleisten puitteiden soveltamisalaan.

35

Ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on siis vastattava, että direktiivin 2000/78 1 ja 2 artiklaa on tulkittava siten, että niitä ei ole sovellettava sellaiseen kansalliseen säännöstöön, jonka mukaan niistä yliopiston opetushenkilöstön jäsenistä, jotka jatkavat ammattinsa harjoittamista kyseisessä yliopistossa lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, pelkästään opettajat, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike, voivat säilyttää asemansa vakituisena opettajana, kun taas opettajat, jotka eivät ole väitöskirjaohjaajia, voivat tehdä kyseisen yliopiston kanssa vain määräaikaisia työsopimuksia, joihin sovelletaan palkkausjärjestelmää, jonka mukaan heille maksetaan pienempää palkkaa kuin vakituiselle opetushenkilöstölle.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisen kysymyksensä toisessa osassa lähinnä, onko puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan niistä yliopiston opetushenkilöstön jäsenistä, jotka jatkavat ammattinsa harjoittamista kyseisessä yliopistossa lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, pelkästään opettajat, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike, voivat säilyttää asemansa vakituisena opettajana, kun taas opettajat, jotka eivät ole väitöskirjaohjaajia, voivat tehdä kyseisen yliopiston kanssa vain määräaikaisia työsopimuksia, joihin sovelletaan palkkausjärjestelmää, jonka mukaan heille maksetaan pienempää palkkaa kuin vakituiselle opetushenkilöstölle.

37

On huomautettava, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa vahvistetaan kielto kohdella määräaikaisia työntekijöitä työehtojen osalta epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.

38

Puitesopimuksen 4 lausekkeella pyritään soveltamaan syrjintäkiellon periaatetta määräaikaisiin työntekijöihin sen estämiseksi, että työnantaja käyttää tämäntyyppisiä työsuhteita evätäkseen näiltä työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisille työntekijöille (tuomio 21.11.2018, de Diego Porras, C‑619/17, EU:C:2018:936, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Mainitun 4 lausekkeen sanamuodosta ja tavoitteesta ilmenee, että lauseke ei koske itse valintaa tehdä toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten sijaan määräaikaisia työsopimuksia vaan se koskee sellaisten työntekijöiden, jotka ovat tehneet viimeksi mainitun tyyppisen sopimuksen, työehtoja suhteessa ensiksi mainitun tyyppisen sopimuksen nojalla palvelukseen otettujen työntekijöiden työehtoihin, ja työehtojen käsite kattaa toimenpiteet, jotka kuuluvat työntekijän ja hänen työnantajansa välille muodostuneen työsuhteen piiriin (ks. vastaavasti tuomio 20.6.2019, Ustariz Aróstegui, C-72/18, EU:C:2019:516, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

On siis tutkittava, merkitsevätkö FT:n tekemistä määräaikaisista työsopimuksista seuraavan kaltaiset työehdot ja erityisesti kyseisiin sopimuksiin liittyvä, pienempää palkkaa koskeva järjestelmä, puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan vastaista erilaista kohtelua sellaisten opetushenkilöstön jäsenten työehtoihin nähden, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike ja jotka harjoittavat ammattiaan lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen.

41

Tältä osin on ensinnäkin määritettävä, kuuluvatko opetushenkilöstön jäsenet, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike ja joihin FT:n tilannetta on verrattava, kyseisessä säännöksessä tarkoitetun vastaavien vakituisten työntekijöiden käsitteen piiriin. Puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan mukaan kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan työntekijää, ”jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai työsuhde ja joka työskentelee samassa työpaikassa ja samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito”.

42

Yhtäältä on kuitenkin niin, että koska toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen käsitettä ei ole erityisesti määritelty puitesopimuksessa, jäsenvaltioiden on – kuten direktiivin 1999/70 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan – määriteltävä se kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti kunhan kyseinen määritelmä on puitesopimuksen sisällön mukainen (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2012, Sibilio, C-157/11, ei julkaistu, EU:C:2012:148, 42–45 kohta).

43

Komissio esittää kirjallisissa huomautuksissaan epäilyksiä siitä, että opetushenkilöstön jäsenet, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike ja jotka ovat saavuttaneet lakisääteisen eläkeiän, työskentelevät toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen nojalla, koska kyseessä olevasta kansallisesta säännöstöstä ilmenee, että yliopisto arvioi heidät ja hyväksyy heidät vuosittain heidän vakituisen opettajan asemansa säilyttämistä varten. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin määritettävä, onko kyseisen opetushenkilöstön jäsenet otettu palvelukseen tällaisella toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen perusteiden nojalla.

44

Toisaalta vaikka pääteltäisiin, että mainitut opetushenkilöstön jäsenet on otettu palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella, on tarkastettava, ovatko he puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja ”vastaavia” vakituisia työntekijöitä. Tältä osin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintäkiellon periaate, josta kyseinen määräys on erityinen ilmaus, edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tapauksia ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista eroa voida objektiivisesti perustella (tuomio 21.11.2018, de Diego Porras, C-619/17, EU:C:2018:936, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Syrjintäkiellon periaate on siis pantu täytäntöön ja konkretisoitu puitesopimuksella yksinomaan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa olevien määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden erilaisen kohtelun osalta (tuomio 21.11.2018, de Diego Porras, C-619/17, EU:C:2018:936, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Jotta voidaan arvioida, tekevätkö asianomaiset henkilöt puitesopimuksessa tarkoitettua ”samaa tai samanlaista” työtä, on puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdan ja 4 lausekkeen 1 kohdan mukaisesti selvitettävä, voidaanko näiden henkilöiden tilanteita pitää toisiinsa rinnastettavina, kun otetaan huomioon joukko tekijöitä, kuten työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot (tuomio 21.11.2018, de Diego Porras, C-619/17, EU:C:2018:936, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla yksin on toimivalta arvioida tosiseikkoja, on määritettävä, oliko FT:n tilanne silloin, kun ULBS otti hänet palvelukseensa useilla määräaikaisilla työsopimuksilla, rinnastettavissa sellaisten opetushenkilöstön jäsenten tilanteeseen, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike ja jotka tämä sama työnantaja on ottanut palvelukseensa toistaiseksi niin ikään lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen (ks. analogisesti tuomio 21.11.2018, de Diego Porras, C-619/17, EU:C:2018:936, 63 kohta)

48

Tässä yhteydessä olisi muun muassa selvitettävä, merkitseekö se, että näillä viimeksi mainituilla opetushenkilöstön jäsenillä on väitöskirjaohjaajan nimike, että heidän työnsä luonne ja heidän koulutustaan koskevat edellytykset poikkeavat FT:n kaltaisen opetushenkilöstön jäsenen työn luonteesta ja koulutusta koskevista edellytyksistä.

49

Jos katsotaan, että näiden kummankin opetushenkilöstöryhmän tilanne voidaan rinnastaa toisiinsa, olisi tutkittava toiseksi, onko olemassa puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettu asiallinen syy, jolla muun muassa näiden opettajaryhmien palkkatasoon liittyvä erilainen kohtelu voidaan oikeuttaa.

50

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiallisten syiden käsite edellyttää, että todettua erilaista kohtelua voidaan perustella sillä, että on olemassa kyseessä olevalle työehdolle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia seikkoja siinä erityisessä asiayhteydessä, johon työehto kuuluu, ja näin on oltava objektiivisten ja avointen arviointiperusteiden perusteella, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen erilainen kohtelu vastaa todellista tarvetta, että sillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja että se on tätä varten tarpeellinen. Tällaiset seikat voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden hoitamiseksi kyseiset määräaikaiset sopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti jäsenvaltion toiminnasta, kun se pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 13.9.2007, Del Cerro Alonso, C-307/05, EU:C:2007:509, 53 kohta ja tuomio 20.6.2019, Ustariz Aróstegui, C-72/18, EU:C:2019:516, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että menettelyohjeella pyritään sen perustelujen mukaan löytämään ratkaisu siihen, että professorien ja yliopistonlehtorien opetusvirkojen lukumäärä ULBS:ssa on kasvanut huolestuttavasti yliopisto-opettajien ja assistenttien opetusvirkojen lukumäärään nähden, ja takaamaan taloudellinen tasapaino kestävyyden ja ULBS:n lyhyen ja keskipitkän aikavälin kehittämisen välillä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, ovatko nämä perustelut todellakin menettelyohjeen tavoitteita.

52

Jollei tästä tarkastuksesta muuta johdu, on huomautettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tällaisia tavoitteita, jotka koskevat olennaisilta osin henkilöstöhallintoa ja talousarvioon liittyviä näkökohtia ja jotka eivät myöskään perustu objektiivisiin ja läpinäkyviin arviointiperusteisiin, ei voida pitää asiallisina syinä, jotka oikeuttavat pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen erilaisen kohtelun (ks. vastaavasti tuomio 22.4.2010, Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, C-486/08, EU:C:2010:215, 46 kohta ja määräys 9.2.2017, Rodrigo Sanz, C-443/16, EU:C:2017:109, 52 ja 54 kohta).

53

On nimittäin niin, että vaikka talousarvioon liittyvät näkökohdat voivat olla jäsenvaltion sosiaalipoliittisten ratkaisujen perustana ja vaikuttaa niiden toimenpiteiden luonteeseen tai laajuuteen, jotka se haluaa toteuttaa, ne eivät kuitenkaan sellaisinaan ole tällä politiikalla tavoiteltu päämäärä eikä niillä näin ollen voida perustella sellaisen kansallisen säännöstön soveltamista, joka johtaa erilaiseen kohteluun määräaikaisten työntekijöiden vahingoksi (määräys 9.2.2017, Rodrigo Sanz, C-443/16, EU:C:2017:109, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaisen kansallisen säännöstön soveltamiselle, jonka mukaan niistä yliopiston opetushenkilöstön jäsenistä, jotka jatkavat ammattinsa harjoittamista kyseisessä yliopistossa lakisääteisen eläkeiän saavuttamisen jälkeen, pelkästään opettajat, joilla on väitöskirjaohjaajan nimike, voivat säilyttää asemansa vakituisena opettajana, kun taas opettajat, jotka eivät ole väitöskirjaohjaajia, voivat tehdä kyseisen yliopiston kanssa vain määräaikaisia työsopimuksia, joihin sovelletaan järjestelmää, jonka mukaan heille maksetaan pienempää palkkaa kuin vakituiselle opetushenkilöstölle, siltä osin kuin ensimmäinen opettajaryhmä muodostuu jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia työntekijöitä vastaavista vakituisista työntekijöistä ja erilainen kohtelu, joka liittyy muun muassa mainittuun palkkausjärjestelmään, ei ole oikeutettavissa millään asiallisella syyllä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

55

Kun otetaan huomioon ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

56

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: