–

EU, edustajanaan T. Meier-Bading, Rechtsanwalt,

–

PE Digital GmbH, edustajanaan C. Rohnke, Rechtsanwalt,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään P. Cottin ja S. Baeyens,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja C. Valero,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 2 artiklan 11 alakohdan, 14 artiklan 3 kohdan ja 16 artiklan m alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä EU kuluttajana ja toisaalta PE Digital GmbH ja joka koskee määrää, joka viimeksi mainitulle on maksettava sen jälkeen, kun EU käytti oikeuttaan peruuttaa kyseisen yhtiön kanssa tehty sopimus.

3

Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 4, 19 ja 50 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Mainitun direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

5

Kyseisen direktiivin 7 artiklan, jonka otsikko on ”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia koskevat muotovaatimukset”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos kuluttaja haluaa, että palvelujen toimittaminen tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittaminen alkaa 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn peruuttamista koskevan määräajan aikana, elinkeinonharjoittajan on edellytettävä, että kuluttaja tekee tällaisen nimenomaisen pyynnön pysyvällä välineellä.”

6

Saman direktiivin 9 artiklan, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei 16 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu, kuluttajalla on oikeus perusteluja esittämättä ja ilman, että hänelle koituu muita kustannuksia kuin ne, joista säädetään 13 artiklan 2 kohdassa ja 14 artiklassa, peruuttaa etäsopimus tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehty sopimus 14 päivän kuluessa.”

7

Direktiivin 2011/83 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Peruuttamiseen liittyvät kuluttajan velvoitteet”, säädetään seuraavaa:

”– –

3.   Jos kuluttaja käyttää peruuttamisoikeutta tehtyään 7 artiklan 3 kohdan tai 8 artiklan 8 kohdan mukaisen pyynnön, hänen on maksettava elinkeinonharjoittajalle määrä, joka on suhteessa saatuun suoritukseen siihen ajankohtaan asti, jona kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle peruuttamisoikeuden käytöstä, kun vertauskohtana on sopimukseen sisältyvät suoritukset kokonaisuudessaan. Suhteellinen osuus, joka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle, lasketaan sopimuksen mukaisen kokonaishinnan perusteella. Jos kokonaishinta on kohtuuton, suhteellinen osuus lasketaan saadun suorituksen markkina-arvon perusteella.

4.   Kuluttaja ei ole velvollinen maksamaan

– –”

8

Kyseisen direktiivin 16 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset peruuttamisoikeudesta”, sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltiot eivät saa säätää 9–15 artiklan mukaista peruuttamisoikeutta etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta, jos kyse on

– –

9

Siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 312f §:n 3 momentissa digitaalinen sisältö määritellään siten, että sillä tarkoitetaan ”digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua tietoa, joka ei ole aineellisella välineellä”.

10

BGB:n 356 §:n, jonka otsikko on ”Peruuttamisoikeus muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten osalta”, 5 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kun on kyse digitaalisen sisällön, joka ei ole aineellisella välineellä, toimittamista koskevasta sopimuksesta, peruuttamisoikeus lakkaa myös, jos elinkeinonharjoittaja on alkanut täyttää sopimusta, kun kuluttaja

11

BGB:n 357 §:n 8 ja 9 momentissa säädetään seuraavaa:

”(8)   Jos kuluttaja peruuttaa palvelujen tarjoamista tai veden, kaasun tai sähkön toimittamista koskevan sopimuksen, joka koskee määrittämätöntä määrää tai rajoittamatonta tilavuutta tai kaukolämmön toimittamista, kuluttajan on maksettava korvaus suoritetusta palvelusta sopimuksen peruuttamiseen saakka, jos kuluttaja on nimenomaisesti vaatinut, että elinkeinonharjoittaja aloittaa palvelun suorittamisen ennen peruuttamisen määräajan päättymistä. Ensimmäiseen virkkeeseen perustuva oikeus on olemassa vain, jos elinkeinonharjoittaja on antanut kuluttajalle asianmukaisesti tiedon siviililain täytäntöönpanosta annetun lain (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch) 246a §:n ensimmäisen osan 2 momentin ensimmäisen virkkeen 1–3 kohdan mukaisesti. Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta ensimmäiseen virkkeeseen perustuva oikeus on olemassa vain, jos kuluttaja on ilmaissut ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun toiveensa pysyvällä välineellä. Korvausta laskettaessa on otettava huomioon sovittu kokonaishinta. Jos sovittu kokonaishinta on kohtuuttoman korkea, korvaus on laskettava suoritetun palvelun markkina-arvon perusteella.

(9)   Jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, joka koskee sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista, jota ei ole aineellisella välineellä, hänellä ei ole velvollisuutta maksaa korvausta.”

12

PE Digital, joka on yhtiö, jonka kotipaikka on Saksassa, ylläpitää internetissä Parship-kumppaninvälityspalvelua (www.parship.de). Se tarjoaa käyttäjilleen kahdentyyppistä jäsenyyttä eli maksutonta perusjäsenyyttä, jonka avulla voidaan ottaa yhteyttä muihin käyttäjiin hyvin rajoitetusti, ja maksullista niin sanottua premium-jäsenyyttä 6, 12 tai 24 kuukauden ajaksi. Viimeksi mainittu jäsenyys mahdollistaa sen, että käyttäjät voivat jäsenyytensä aikana luoda yhteyden keneen tahansa premium-jäseneen eli yli 186000 käyttäjään Saksassa ja vaihtaa tietoja ja kuvia näiden kanssa.

13

Premium-jäsenyyteen kuuluu muun muassa niin kutsuttu yhteystakuu, jonka mukaan käyttäjälle taataan tietty määrä luotuja yhteyksiä toisiin käyttäjin. Yhteydeksi katsotaan tällöin jokainen kyseisen käyttäjän lukema vastaus, jonka hän on saanut vastauksena lähettämäänsä viestiin, ja jokainen käyttäjän saama viesti, jonka jälkeen hän on lukenut ja vaihtanut vähintään kaksi viestiä toisen käyttäjän kanssa.

14

Ensimmäisellä premium-jäsenyysviikolla lähetetään ja vastaanotetaan keskimäärin 31,3 viestiä, toisella 8,9 viestiä, kolmannella 6,1 viestiä, neljännellä 5,1 viestiä ja viidennestä sopimusviikosta lähtien vähemmän kuin 5 viestiä.

15

Jokaiselle jäsenelle tehdään noin 30 minuuttia kestävä, kumppanin kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia, tapoja ja kiinnostuksen kohteita koskeva persoonallisuustesti, jonka perusteella hänelle ehdotetaan välittömästi rekisteröitymisen jälkeen automaattisesti kumppaneita samasta osavaltiosta. Kun on kyse 12 kuukauden mittaisesta premium-jäsenyydestä, tämä kumppaniehdokkaiden joukko muodostaa jo lähes puolet kaikista tehdyn sopimuksen voimassaoloaikana välitettävistä kumppaniehdotuksista. Persoonallisuustestissä käytettävät algoritmit on laadittu ja kehitetty pätevän psykologin ohjauksessa. Premium-jäsenet saavat tietokoneella tuotetun testituloksen 50-sivuisen ”persoonallisuutta koskevan lausunnon” muodossa, ja perustason jäsenet voivat saada lausunnon osasuorituksena maksua vastaan.

16

EU teki kuluttajana 4.11.2018 PE Digitalin kanssa sopimuksen premium-jäsenyydestä 12 kuukauden ajaksi 523,95 euron kokonaishintaan (jäljempänä asianomainen sopimus). Tämä hinta oli yli kaksinkertainen verrattuna hintaan, jonka PE Digital veloitti tietyiltä muilta käyttäjiltä samana vuonna sopimuksista, joiden kesto oli sama. PE Digital ilmoitti EU:lle siviililain täytäntöönpanosta annetun lain 246a §:n ensimmäisen osan 2 momentin ensimmäisen virkkeen 1 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti tämän peruuttamisoikeudesta, ja viimeksi mainittu vahvisti PE Digitalille, että tämän oli aloitettava sopimuksessa tarkoitetun palvelun suorittaminen ennen peruuttamisen määräajan päättymistä.

17

EU:n peruutettua asianomaisen sopimuksen 8.11.2018 PE Digital veloitti tältä yhteensä 392,96 euroa korvauksena.

18

EU vaati Amtsgericht Hamburgissa (Hampurin alioikeus, Saksa) nostamallaan kanteella kaikkien PE Digitalille suoritettujen maksujen palauttamista.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tukeutuu kesäkuussa 2014 laadittuun direktiiviä 2011/83 koskevaan Euroopan komission ohjeasiakirjaan ja erityisesti sen 6.5.1 kohtaan, joka koskee kyseisen direktiivin 14 artiklan 3 kohtaa, ja katsoo, että kun suoritus kokonaisuutena koostuu erillisistä osasuorituksista, joita kaikkia ei sopimuksen mukaan toimiteta samanaikaisesti, elinkeinonharjoittajalle maksettavan korvauksen määrää koskevassa laskelmassa on otettava huomioon kunkin osasuorituksen kesto.

20

Direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”määrä[n], joka on suhteessa saatuun suoritukseen siihen ajankohtaan asti, jona kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle peruuttamisoikeuden käytöstä, kun vertauskohtana on sopimukseen sisältyvät suoritukset kokonaisuudessaan”, laskemiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin suunnittelee ottavansa huomioon paitsi elinkeinonharjoittajan suorituksen myös suorituksesta kuluttajalle koituneen hyödyn.

21

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan korvaus, joka kuluttajan on direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdan ja BGB:n 357 §:n 8 momentin mukaisesti maksettava elinkeinonharjoittajalle siinä tapauksessa, että tehty sopimus peruutetaan, on laskettava ensinnäkin erottamalla toisistaan sopimuksessa tarkoitetut eri osasuoritukset. Toiseksi eri osasuorituksille on määriteltävä hinta ottaen huomioon niistä keskivertokuluttajalle koituva hyöty kyseisen sopimuksen tarkoitus huomioiden, ja tällöin on tukeuduttava kuluttajien käyttäytymistä koskeviin tilastoihin. Kolmanneksi on laskettava kustakin osasuorituksesta maksettava määrä ottamalla huomioon yhtäältä jo tehtyjen osasuoritusten määrä ja toisaalta toteutettujen suoritusten arvo. Tällä tavoin laskettujen määrien summan perusteella määritetään neljänneksi kuluttajan maksettavana oleva kokonaissumma.

22

Persoonallisuutta koskevan lausunnon toimittamista asianomaisen sopimuksen täyttämisen alussa voitaisiin kuitenkin – erillisenä osasuorituksena – pitää sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisena, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, mikä merkitsisi direktiivin 2011/83 14 artiklan 4 kohdan b alakohdan ii alakohdan ja 16 artiklan m alakohdan sekä BGB:n 356 §:n 5 momentin ja 357 §:n 9 momentin poikkeussäännösten soveltamista.

23

Tämä tulkinta johtaisi kuitenkin siihen, että kuluttajalta evättäisiin peruuttamisoikeus ja tämän oikeuksia siis loukattaisiin.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa lisäksi direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohtaan, tarkasteltuna yhdessä sen johdanto-osan 50 perustelukappaleen kanssa, ja katsoo, että kokonaishinta, joka on kaksinkertainen verrattuna muilta käyttäjiltä samasta suorituksesta veloitettuun hintaan, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”kohtuuton” niin kauan kuin se ei saavuta suoritetun palvelun markkina-arvoa tai se ylittää sen vain vähäisessä määrin.

25

Amtsgericht Hamburg on päättänyt tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että sen suhteellisen osuuden määrittämiseksi, joka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle, kun kyseinen kuluttaja on nimenomaisesti vaatinut, että tehdyn sopimuksen täyttäminen alkaa sopimuksen peruuttamista koskevan määräajan kuluessa, ja kuluttaja peruuttaa kyseisen sopimuksen, on otettava huomioon kyseisessä sopimuksessa sovittu hinta kaikkien sopimuksessa sovittujen suoritusten osalta ja osuus on laskettava aikaan suhteutettuna, vai onko otettava huomioon se, että yksi sopimuksen kohteena olevista suorituksista on jo toimitettu kuluttajalle kokonaisuudessaan ennen sopimuksen peruuttamista.

27

Tämän osalta on palautettava mieleen, että direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kun kuluttaja, joka on vaatinut elinkeinonharjoittajalta, että sopimuksen täyttäminen aloitetaan ennen peruuttamisoikeuden käyttämiselle asetetun määräajan päättymistä, käyttää peruuttamisoikeuttaan tässä asiayhteydessä, hänen on maksettava elinkeinonharjoittajalle ”määrä, joka on suhteessa saatuun suoritukseen siihen ajankohtaan asti, jona kuluttaja ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle peruuttamisoikeuden käytöstä, kun vertauskohtana on sopimukseen sisältyvät suoritukset kokonaisuudessaan”. Kyseisessä säännöksessä täsmennetään myös, että ”suhteellinen osuus, joka – – on maksettava – –, lasketaan sopimuksen mukaisen kokonaishinnan perusteella”.

28

Suhteellinen osuus, joka kuluttajan on direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksettava, on lähtökohtaisesti laskettava ottamalla huomioon kaikki sopimuksen kohteena olevat suoritukset eli pääasiallinen suoritus ja liitännäiset suoritukset, jotka ovat tarpeen kyseisen pääasiallisen suorituksen varmistamiseksi. Kun sopimuspuolet sopivat hinnasta tarjotuille palveluille, kyseinen hinta vastaa lähtökohtaisesti kaikkia näitä – sekä pääasiallisia että liitännäisiä – suorituksia.

29

Ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimuksessa määrätään nimenomaisesti, että yksi tai useampi suorituksista on toteutettava kokonaisuudessaan sopimuksen täyttämisen alussa erikseen ja erillisesti maksettavaan hintaan, kuluttaja voi asianmukaisesti päättää, onko hänen nimenomaisesti pyydettävä direktiivin 2011/83 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että elinkeinonharjoittaja aloittaa palvelujen suorittamisen peruuttamisoikeuden käyttämiselle asetetun määräajan kuluessa. Ainoastaan tällaisessa tapauksessa tällaisen suorituksen osalta sovittu hinta on siis otettava kokonaisuudessaan huomioon laskettaessa elinkeinonharjoittajalle kyseisen direktiivin 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää.

30

Tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa hyväksytty tulkinta vastaa direktiivin 2011/83 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa vahvistettua tavoitetta varmistaa asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä (ks. analogisesti tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 41 kohta; tuomio 27.3.2019, slewo, C‑681/17, EU:C:2019:255, 39 kohta ja tuomio 10.7.2019, Amazon EU, C‑649/17, EU:C:2019:576, 44 kohta).

31

Asianomaisessa sopimuksessa ei käsiteltävässä asiassa sovittu erillisestä hinnasta millekään suoritukselle, jonka voitaisiin katsoa olevan erotettavissa kyseisessä sopimuksessa sovitusta pääasiallisesta suorituksesta.

32

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sen suhteellisen osuuden määrittämiseksi, joka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle, kun kyseinen kuluttaja on nimenomaisesti vaatinut, että tehdyn sopimuksen täyttäminen alkaa sopimuksen peruuttamista koskevan määräajan kuluessa, ja kuluttaja peruuttaa kyseisen sopimuksen, on lähtökohtaisesti otettava huomioon kyseisessä sopimuksessa sovittu hinta kaikkien sopimuksen kohteena olevien suoritusten osalta ja kyseinen osuus on laskettava aikaan suhteutettuna. Ainoastaan siinä tapauksessa, että tehdyssä sopimuksessa määrätään nimenomaisesti, että yksi tai useampi suorituksista on toteutettava kokonaisuudessaan sopimuksen täyttämisen alussa erikseen ja erillisesti maksettavaan hintaan, tällaisen suorituksen osalta sovittu hinta on otettava kokonaisuudessaan huomioon laskettaessa elinkeinonharjoittajalle kyseisen direktiivin 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää.

33

Neljännellä kysymyksellään, joka on syytä tutkia toiseksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mitä kriteerejä on sovellettava sen arvioimiseksi, onko kokonaishinta direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

34

Tämän osalta on palautettava mieleen, että kyseisen säännöksen mukaan on niin, että ”jos kokonaishinta on kohtuuton, suhteellinen osuus lasketaan saadun suorituksen markkina-arvon perusteella”.

35

Kyseistä säännöstä on tulkittava huomioiden direktiivin 2011/83 johdanto-osan 50 perustelukappale, jonka mukaan markkina-arvo on määritettävä vertaamalla hintaa muiden elinkeinonharjoittajien sopimuksen tekoajankohtana suorittamien vastaavien palvelujen hintaan.

36

Tästä seuraa, että kaikilla seikoilla, jotka liittyvät suoritetun palvelun markkina-arvoon, on merkitystä arvioitaessa kokonaishinnan mahdollista kohtuuttomuutta, joten kokonaishintaa on verrattava sekä asianomaisen elinkeinonharjoittajan muilta kuluttajilta samoissa olosuhteissa pyytämään hintaan että muiden elinkeinonharjoittajien suorittaman vastaavan palvelun hintaan.

37

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen johdanto-osan 50 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, onko kokonaishinta kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla kohtuuton, on otettava huomioon asianomaisen elinkeinonharjoittajan muille kuluttajille samoissa olosuhteissa tarjoaman palvelun hinta ja muiden elinkeinonharjoittajien sopimuksen tekohetkellä tarjoaman vastaavan palvelun hinta.

38

Kolmannella kysymyksellään, joka on syytä tutkia viimeisenä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, mitä päätelmiä on sen summan suuruuden määrittämiseksi, joka kuluttajan on maksettava elinkeinonharjoittajalle direktiivin 2011/83 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tehtävä siitä, että yksi tehdyn sopimuksen kohteena olevista suorituksista koskee sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista, jota ei toimiteta aineellisella välineellä ja jota kuluttaja ei kyseisen direktiivin 16 artiklan m alakohdan mukaisesti voi peruuttaa.

39

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kolmannen kysymyksen kohteena oleva suoritus muodostuu siitä, että kuluttajalle toimitetaan tämän tuomion 15 kohdassa tarkoitettu persoonallisuutta koskeva lausunto.

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän osalta direktiivin 2011/83 16 artiklan m alakohdan merkitystä pääasiassa; sen mukaan jäsenvaltiot eivät saa säätää peruuttamisoikeudesta sellaisten etäsopimusten osalta, jotka koskevat sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on myös ilmaissut hyväksyvänsä, että hän näin ollen menettää peruuttamisoikeuden.

41

”Digitaalisesta sisällöstä” on palautettava mieleen, että se määritellään direktiivin 2011/83 2 artiklan 11 alakohdassa seuraavasti: ”digitaalisessa muodossa tuotettu ja toimitettu tieto”.

42

Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 19 perustelukappaleessa todetaan, ”digitaalisella sisällöllä tarkoitetaan digitaalisessa muodossa tuotettua ja toimitettua tietoa, kuten tietokoneohjelmia, sovelluksia, pelejä, musiikkia, videoita tai tekstiä, riippumatta siitä, ovatko ne saatavilla lataamalla tai suoratoistona, aineellisen välineen avulla tai muuta kautta”.

43

Direktiivin 2011/83 16 artiklan m alakohtaa, joka on poikkeus peruuttamisoikeudesta, on unionin oikeuden säännöksenä, jolla rajoitetaan kuluttajien suojaamiseksi myönnettyjä oikeuksia, tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 14.5.2020, NK (Omakotitalohanke), C‑208/19, EU:C:2020:382, 40 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

44

Tässä tilanteessa on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan internetsivustolla tarjottavan kumppaninvälityspalvelun kaltaista palvelua, jonka avulla kuluttaja voi luoda, käsitellä, tallentaa tai käyttää digitaalisessa muodossa olevaa dataa ja joka mahdollistaa kuluttajan tai kyseisen palvelun muiden käyttäjien lataaman ja luoman digitaalisessa muodossa olevan datan jakamisen tai muun vuorovaikutuksen sen avulla, ei sellaisenaan voida pitää direktiivin 2011/83 16 artiklan m alakohdassa, tarkasteltuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 11 alakohdan kanssa – ja sen johdanto-osan 19 perustelukappale huomioiden –, tarkoitettuna ”digitaalisen sisällön” toimittamisena.

45

Ei myöskään voida katsoa, että tämän tuomion 15 kohdassa tarkoitetun kaltaisen persoonallisuutta koskevan lausunnon laatiminen internetsivustolla tarjottavan kumppaninvälityspalvelun puitteissa kuuluisi direktiivin 2011/83 16 artiklan m alakohdassa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 11 alakohdan kanssa, säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan.

46

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/83 16 artiklan m alakohtaa, tarkasteltuna yhdessä sen 2 artiklan 11 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että persoonallisuutta koskevan lausunnon laatiminen internetsivustolla tarjottavassa kumppaninvälityspalvelussa kyseisellä sivustolla suoritetun persoonallisuustestin perusteella ei merkitse kyseisessä säännöksessä tarkoitetun digitaalisen sisällön toimittamista.

47

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: