EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62019CC0372

Julkisasiamies G. Pitruzzellan ratkaisuehdotus 16.7.2020.
Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (SABAM) vastaan Weareone.World BVBA ja Wecandance NV.
Ondernemingsrechtbank Antwerpenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – SEUT 102 artikla – Määräävän aseman väärinkäyttö – Kohtuuttomien hintojen käsite – Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö – Tosiasiallinen monopoli – Määräävä asema – Väärinkäyttö – Musiikkiteosten esittäminen musiikkifestivaaleilla – Asteikko, joka perustuu pääsylippujen myynnin bruttotuottoon – Kohtuullinen suhde yhteishallinnointiyhteisön suoritukseen nähden – Sen yhteishallinnointiyhteisön teosvalikoiman osuuden määrittäminen, joka on tosiasiallisesti esitetty.
Asia C-372/19.

Digital reports (Court Reports - general - 'Information on unpublished decisions' section)

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2020:598

 JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

GIOVANNI PITRUZZELLA

16 päivänä heinäkuuta 2020 ( 1 )

Asia C-372/19

Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (SABAM)

vastaan

Weareone.World BVBA ja

Wecandance NV

(Ennakkoratkaisupyyntö – Ondernemingsrechtbank Antwerpen (Antwerpenin yritystuomioistuin, Belgia))

Ennakkoratkaisupyyntö – Kilpailu – SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Kohtuuttoman hinnan käsite – Korvaukset, joita tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö kantaa, kun tekijänoikeuden suojaamia musiikkiteoksia välitetään yleisölle festivaalin yhteydessä – Laskentamenetelmä

1.

Tämän ratkaisuehdotuksen kohteena olevalla ennakkoratkaisupyynnöllään Ondernemingsrechtbank Antwerpen (Antwerpenin yritystuomioistuin, Belgia) on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee SEUT 102 artiklan tulkintaa. Kysymys on noussut esiin kahden riita-asian yhteydessä. Ensimmäisessä näistä asianosaisina ovat Belgische Vereniging van Auteurs, Componisten en Uitgevers CVBA (jäljempänä SABAM) ja Weareone.World BVBA -yhtiö (jäljempänä W.W) ja toisessa SABAM ja Wecandance NV -yhtiö (jäljempänä WCD), ja molemmissa on kyse korvauksista, joita SABAM kantoi teosvalikoimaansa kuuluvista musiikkiteosten käytöstä W.W:n ja WCD:n järjestämillä festivaaleilla.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

A   Unionin oikeus

2.

SEUT 102 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ”sisämarkkinoille soveltumatonta ja kiellettyä on yhden tai useamman yrityksen määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Saman artiklan toisen kohdan a alakohdan mukaan tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti ”kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen suora tai välillinen määrääminen”.

3.

Direktiivissä 2014/26, ( 2 ) joka annettiin SEUT 50 artiklan 1 kohdan, SEUT 53 artiklan 1 kohdan ja SEUT 62 artiklan nojalla ja joka tuli voimaan 9.4.2014, yhdeksi sen päätavoitteista todettiin parantaa yhteishallinnointiorganisaatioiden jäsenten valmiuksia valvoa näiden organisaatioiden toimintaa, taata yhteishallinnointiorganisaatioiden riittävä avoimuus ja parantaa usean valtion alueen kattavaa musiikkiteosten tekijänoikeuksien lisensointia verkkokäyttöä varten. ( 3 ) Tätä varten direktiivissä vahvistetaan muun muassa tarvittavat vaatimukset sen varmistamiseksi, että yhteishallinnointiorganisaatioiden suorittama tekijänoikeuden ja lähioikeuksien hallinnointi toimii moitteettomasti. ( 4 ) Kyseisen direktiivin 4 luvussa, jonka aiheena ovat ”Suhteet käyttäjiin”, olevan 16 artiklan, jonka otsikko on ”Lisensiointi”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lisensiointiehtojen on perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin. – –

Oikeudenhaltijoiden on saatava oikeuksiensa käytöstä asianmukainen korvaus. Yksinoikeuksien ja korvaus-oikeuksien tariffien on oltava kohtuullisia suhteessa muun muassa oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa, kun otetaan huomioon teosten ja muun aineiston käytön luonne ja laajuus, sekä suhteessa yhteishallinnointiyhteisön tarjoaman palvelun taloudelliseen arvoon. Yhteishallinnointiorganisaation on ilmoitettava asianomaiselle käyttäjälle näiden tariffien vahvistamisessa käytetyt kriteerit.”

B   Kansallinen lainsäädäntö

4.

Belgian talousoikeuslain (wetboek van economisch recht) IV.2 §:n sisältö on sama kuin SEUT 102 artiklan.

5.

Direktiivi 2014/26 saatettiin osaksi Belgian lainsäädäntöä direktiivin 2014/26 täytäntöönpanosta Belgian oikeudessa 8.6.2017 annetulla lailla (wet van 8 juni 2017 tot omzetting in Belgisch recht van de richtlijn 2014/26), ( 5 ) joka tuli voimaan 1.1.2018. Kyseisen lain 63 §:llä muutettiin talousoikeuslain XI.262 §:ää, jonka 1 momentissa säädetään, että ”lisensiointiehtojen on perustuttava objektiivisiin ja syrjimättömiin kriteereihin. – – Oikeudenhaltijat saavat oikeuksien käytöstä asianmukaisen korvauksen. Sovellettavien yksinoikeuksien ja korvausoikeuksien tariffien on oltava kohtuullisia suhteessa muun muassa oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa, kun otetaan huomioon teosten ja suoritusten käytön luonne ja laajuus, sekä suhteessa yhteishallinnointiyhteisön tarjoaman palvelun taloudelliseen arvoon. Hallinnointiyhtiöt tiedottavat asianomaisille käyttäjille tariffien määrittämiseen käytetyistä kriteereistä.”

6.

Talousoikeuslain XI.248 §:n, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, mukaan ”hallinnointiyhtiöt hallinnoivat oikeuksia oikeudenhaltijoiden edun mukaisesti. Hallinnointi on toteutettava tasapuolisesti, huolellisesti, tehokkaasti ja syrjimättömästi. – –”

7.

Talousoikeuslain XI.279 §:n mukaan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien hallinnointiyhtiöiden valvontavirasto, joka kuuluu FOD Economien (Belgian liittovaltion talousministeriö) taloudellisen tarkastuksen pääosastoon, valvoo erityisesti kyseisten yhtiöiden korvausten kantamisessa, tariffien määrittämisessä ja tulojen jakamisessa noudattamia sääntöjä.

II Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymys

8.

Pääasioiden kantaja, SABAM, on Belgian lainsäädännön mukainen tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö. Vastaajat ovat musiikkifestivaalien järjestäjiä: W.W on Tomorrowland-festivaalin ja WCD Wecandance-festivaalin järjestäjä.

9.

SABAMin teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten käytöstä musiikkifestivaaleilla maksettava korvaus ( 6 ) määritetään niin sanotun 211-tariffin perusteella. Pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikana siihen kuului kaksi eri tariffimallia. Ensin mainitussa sovellettiin vähimmäistariffia, joka laskettiin musiikin kuunteluun tarkoitetun pinta-alan tai istumapaikkojen lukumäärän perusteella. Toisessa mallissa, jota sovellettiin silloin, kun se johti suurempiin korvauksiin, oli kyse asteittain alenevasta tariffista, joka laskettiin seuraavista määristä suuremman mukaan: taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattu budjetti ( 7 ) tai lipunmyynnistä saatu bruttoliikevaihto, sponsoreille tarjotut liput mukaan luettuina. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että sovelletut maksuosuudet vaihtelivat 6 prosentista 2,50 prosenttiin (3,25 prosenttia vuonna 2017), ja niitä sovellettiin kahdeksaan (vuodesta 2017 lähtien yhdeksään) liikevaihtoluokkaan, jotka ulottuivat 0,01 eurosta yli 3200000 euroon. Mainitun 211-tariffin eri versioissa laskennan pohjaksi otetusta määrästä vähennettiin joitakin kuluja, kuten varauskulut, arvonlisävero ja kunnallisverot. ( 8 ) Tästä tariffista tehtiin vähennyksiä 1/3–2/3-säännön perusteella, jonka mukaan i) jos esitetyistä musiikkikappaleista enintään kolmasosa oli SABAMin teosvalikoimaan kuuluvia teoksia, SABAM laskutti kolmasosan tariffista; ii) jos esitetyistä teoksista yli kolmasosa mutta alle kaksi kolmasosaa oli SABAMin teosvalikoimaan kuuluvia teoksia, SABAM laskutti kaksi kolmasosaa tariffista ja iii) muissa tapauksissa tariffia sovellettiin täysimääräisesti. Mainittujen vähennysten saamisen ehtona oli se, että tapahtuman järjestäjä toimitti luettelon esitetyistä musiikkiteoksista. Luettelo oli toimitettava viimeistään 10 päivää ennen tapahtumaa tai, vuodesta 2017 lähtien ja niiden teosten osalta, jotka DJ soitti live-esityksenä, viimeistään 30 päivää tapahtuman jälkeen, edellyttäen että järjestäjä otti yhteyttä SABAMin hyväksymään valvontayhtiöön.

10.

SABAM on nostanut useita kanteita, ( 9 ) joissa se vaatii vastaajaa maksamaan korvauksia SABAMin teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten käytöstä vuosien 2014, 2015 ja 2016 Tomorrowland-festivaaleilla ( 10 ) ja vuosien 2013–2016 Wecandance-festivaaleilla. ( 11 )

11.

Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa W.W ja WCD ovat kiistäneet 211-tariffin pätevyyden; ne pitävät tariffia kohtuuttomana sillä perusteella, ettei se vastaa SABAMin tarjoaman suorituksen taloudellista arvoa. Ne esittävät yhtäältä, että 1/3–2/3-sääntö, jonka perusteella alennuksia annetaan, ei ole riittävän tarkka ja että on olemassa teknologiaa, jolla festivaalin aikana esitetyt SABAMin teosvalikoimaan kuuluvat teokset ja niiden kesto voidaan yksilöidä täsmällisemmin. ( 12 ) Toisaalta ne arvostelevat sitä, että tariffi lasketaan taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatun budjetin tai bruttoliikevaihdon perusteella ilman, että näistä vähennetään ensin musiikkiin suoraan liittymättömät kulut. Näiden seikkojen perusteella tariffijärjestelmässä, jota SABAM noudattaa pääasioiden vastaajien järjestämien kaltaisten tapahtumien osalta, on niiden mukaan kyse SEUT 102 artiklassa kielletystä määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.

12.

On riidatonta, että SABAMilla on Belgian markkinoilla tosiasiallinen monopoli musiikkiteosten kappaleen valmistamista ja välittämistä yleisölle koskevien tekijänoikeuskorvauksien keräämisessä ja tilittämisessä.

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että on mahdotonta laskea tarkasti musiikkiteosten esittämiseen liittyvien tekijänoikeuksien taloudellista arvoa pääasioissa kyseessä olevan kaltaisten tapahtumien yhteydessä, koska tällainen laskenta edellyttäisi sitä, että huomioon otettaisiin jokaisen esitetyn kappaleen houkuttelevuus ja suosittuus. Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisölle maksettavan korvauksen määrittäminen on siten välttämättä likimääräisen arvioinnin tulos. Kyseinen tuomioistuin pohtii kuitenkin, millaista täsmällisyyden tasoa on edellytettävä, jotta korvausta ei pidetä kohtuuttomana, ja onko SABAMin noudattama tariffijärjestelmä yhteensopiva SEUT 102 artiklan kanssa, kun otetaan huomioon seikat, joita vastaajat ovat arvostelleet.

14.

Tässä tilanteessa Ondernemingsrechtbank Antwerp on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 102 artiklaa, mahdollisesti luettuna yhdessä [direktiivin 2014/26] 16 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kyseessä on määräävän aseman väärinkäyttö, jos tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö, jolla on jossakin jäsenvaltiossa tosiasiallinen monopoli, soveltaa musiikkitapahtumien järjestäjiin niiden oikeudesta välittää musiikkiteoksia yleisölle muun muassa liikevaihtoon perustuvaa korvausmallia,

1) jossa käytetään kiinteää portaittaista tariffiasteikkoa sen sijaan, että tariffissa otettaisiin huomioon (alati kehittyviä teknisiä apuvälineitä käyttäen) yhteishallinnointiyhteisön suojaaman teosvalikoiman täsmällinen osuus tilaisuuden aikana soitetusta musiikista

2) ja jossa lupamaksut riippuvat ulkoisista tekijöistä, kuten pääsymaksusta, juomien ja ruokien hinnasta, taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatusta budjetista ja muita seikkoja, kuten lavastusta, varten varatusta budjetista?”

III Asian käsittely unionin tuomioistuimessa

15.

Kirjallisia huomautuksia esittivät Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti SABAM, W.W, WCD, Belgian ja Ranskan hallitukset sekä Euroopan komissio. Ranskan hallitusta lukuun ottamatta nämä osapuolet esittivät suulliset lausumansa 27.5.2020 pidetyssä istunnossa.

IV Asian tarkastelu

1.   Alustavia huomioita

16.

SABAMin teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten käytöstä musiikkifestivaalien yhteydessä maksettavien korvausten määrittämiskriteerit ovat jo pitkään olleet useiden, hallinnointiyhtiön ja kyseisten tapahtumien järjestäjien välisten riitojen keskiössä. Yhden uusimmista käänteistä muodostaa 12.4.2018 tehty päätös, jolla Voorzitter van de Nederlandstalige rechtbank van koophandel te Brussel (Brysselin kauppaoikeudellisten asioiden hollanninkielisen tuomioistuimen presidentti, Belgia) totesi useiden festivaalijärjestäjinä toimineiden yhtiöiden (joihin pääasioiden vastaajat eivät kuuluneet) ja niitä edustavan liiton vireille panemassa asiassa, että SABAM oli rikkonut SEUT 102 artiklaa muun muassa niiden festivaaleihin sovellettua tariffia koskevien seikkojen osalta, jotka W.W ja WCD ovat pääasioissa riitauttaneet. ( 13 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt, että päätöksen seurauksena SABAM muutti (ilmeisesti vain väliaikaisesti) järjestelmää, joka oli perustunut alennuksiin, jotka vaihtelivat sen mukaan, kuinka monta SABAMin teosvalikoimaan kuuluvaa teosta festivaaleilla esitettiin, ja korvasi 1/3–2/3-säännön kymmenen prosentin välein jaotellulla asteikolla. Käyttöön otettiin myös oikeus vähentää bruttoliikevaihdosta ammattimaisten turvallisuuspalveluiden kulut ja julkinen tuki 50 prosenttiin asti niiden kokonaismäärästä. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee lisäksi, että SABAM valitti kyseisestä päätöksestä Hof van beroep te Brusseliin (Brysselin ylioikeus, Belgia), joka ratkaisi asian 10.4.2019 antamallaan tuomiolla ja joka pyysi komissiolta lausuntoa SEUT 102 artiklan soveltamisesta siihen tariffirakenteeseen, jota SABAM ja muut vastaavia päämääriä tavoittelevat ja monopoliasemassa muissa unionin jäsenvaltioissa toimivat hallinnointiyhtiöt noudattavat. Kyseinen tuomioistuin pyysi lisäksi komissiota ilmoittamaan sille, oliko muissa jäsenvaltioissa vireillä sen tarkasteltavana olevan asian kaltaisia asioita tai mitä tahansa toimenpiteitä, joita mahdollisesti tarkasteltiin unionin tasolla. Komissio antoi lausuntonsa 8.5.2020. Lausunto liitettiin tämän menettelyn asiakirjoihin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan mukaisella päätöksellä.

17.

Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä ennakkoratkaisukysymyksessä on kyse siitä, onko tietyn hinnan – tässä tapauksessa tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisölle sen teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten yleisölle välittämisestä maksettavien korvausten – laskentamenetelmän soveltaminen kohtuutonta, on otettava huomioon erityisesti SEUT 102 artiklan toisen kohdan a alakohta, jossa, kuten edellä jo todettiin, määräävässä asemassa olevalta yritykseltä kielletään ”kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen – – määrääminen”.

18.

Tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastelen ensin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka koskee kohtuuttomia hintoja erityisesti tekijänoikeuksien hallinnointiyhtiöiden tariffien yhteydessä. Sen jälkeen tarkastelen erikseen ja yksilöityjen periaatteiden valossa ennakkoratkaisukysymyksessä mainittuja SABAMin tariffirakenteen osatekijöitä, joiden suhteen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuimelta selvennystä. Aloitan menetelmästä, jota käytetään määritettäessä sitä määrää, johon sovelletaan SABAMille maksettavien korvausten määrittämiskerrointa, toisin sanoen ennakkoratkaisukysymyksen toisessa osassa mainittua tekijää. Sen jälkeen tarkastelen kiinteiden alennusten järjestelmää, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisessä osassa.

19.

Kirjallisissa huomautuksissaan komissio sivusi myös kysymystä siitä, onko SABAMin tariffirakenne mahdollisesti syrjivä SEUT 102 artiklan toisen kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Osassa W.W:n istunnossa esittämistä väitteistä viitattiin niin ikään välillisesti siihen, että hinnat ovat mahdollisesti syrjiviä. En kuitenkaan ota kantaa tähän kysymykseen, koska ennakkoratkaisupyynnöstä ei käy ilmi, että Ondernemingsrechtbank Antwerpenin tarkoituksena olisi ollut tiedustella unionin tuomioistuimelta myös tätä asiaa.

20.

Vaikka ennakkoratkaisukysymyksessä mainitaan myös direktiivin 2014/26 16 artikla, Ondernemingsrechtbank Antwerpen pyytää unionin tuomioistuimelta selvennystä yksinomaan määräävän aseman väärinkäytön käsitteen tulkintaan – käsitteen, joka ei ainakaan nimenomaisesti esiinny direktiivissä 2014/26. Rajoitan näin ollen tarkasteluni SEUT 102 artiklaan ja erityisesti sen toisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tilanteeseen.

2.   Oikeuskäytäntö, joka koskee määräävän aseman väärinkäyttöä kohtuuttomia hintoja määräämällä, ja sen soveltaminen tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen tariffeihin

a) Kohtuuttomien hintojen toteaminen

21.

Toisin kuin eräissä muissa oikeusjärjestelmissä, kuten yhdysvaltalaisessa järjestelmässä, eurooppalaisessa kilpailuoikeudessa kilpailurikkomuksena pidetään edellä mainitulla tavalla muun muassa määräävän aseman väärinkäyttöä, jossa on kyse ”kohtuuttomien osto- tai myyntihintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen” suorasta tai välillisestä määräämisestä. Tämäntyyppiseen kilpailurikkomukseen vetoaminen on ollut komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten käytännössä pitkään hyvin vähäistä. Viime vuosina kohtuuttomien hintojen käsitteen käyttö on kuitenkin jälleen lisääntynyt, mistä on osoituksena sekä kansallisten kilpailuviranomaisten ja komission käsittelemien tapausten että unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatettujen asioiden määrän kasvu. Nämä tapaukset ovat koskeneet erityisesti lääkkeiden hintoja ja tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen soveltamia tariffeja. ( 14 )

22.

Tämän tilanteen (haluttomuus käyttää käsitettä ja sittemmin sen käytön laajeneminen mutta vain tietyille talouden aloille) selittämiseksi on aluksi todettava, että hinnan määritteleminen epäoikeudenmukaiseksi ja siten kilpailuoikeuden vastaiseksi on hyvin hankala toimenpide, johon liittyy väärien positiivisten tulosten riski (jolloin hinnan katsotaan virheellisesti olevan kilpailullista hintaa korkeampi) tai pahimmillaan kilpailuoikeuden vääristyminen eräänlaiseksi sääntelytalouden muodoksi, jossa markkinoiden dynamiikka korvataan sääntelijän subjektiivisten mieltymysten mukaisesti järjestetyillä taloudellisilla suhteilla. Voittomarginaalien pienentämisestä saattaa lisäksi seurata, ettei yrityksillä ole kannustinta parantaa tavaran tai palvelun laatua tai innovoida eikä uusilla kilpailijoilla ole kannustinta tulla markkinoille; loppujen lopuksi se siis heikentäisi kuluttajan hyvinvointia, joka on kilpailuoikeuden keskeisin (ja joidenkin mielestä ainoa) päämäärä.

23.

Kilpailullisilla markkinoilla korkeat hinnat korjaantuvat tavallisesti sillä, että juuri hintojen korkea taso houkuttelee uusia toimijoita ja lisää siten tarjontaa, minkä seurauksena hinta laskee. Näin markkinat korjaavat itse itseään. Tästä asetelmasta ovat yhtä mieltä kaikki taloustieteelliset oppisuunnat, jotka korostavat markkinoiden kykyä korjata itse itseään; sen puolesta on puhunut myös Chicagon koulukunta, joka on vaikuttanut voimakkaasti pohjoisamerikkalaiseen antitrust-käytäntöön.

24.

Aina markkinoiden itsekorjautuvuus ei kuitenkaan ole mahdollista. Se ei ole mahdollista ensinnäkään niissä tapauksissa, joissa muiden toimijoiden markkinoille tulolle on oikeudellisia esteitä, kuten silloin, jos alalla vallitsee lakisääteinen monopoli. Toinen tällainen tilanne on tosiasiallinen monopoli sellaisilla markkinoilla, joilla monet tekijät – kuten kulutustottumukset, se, ettei monopolin haltijan tuotetta tai palvelua voi korvata muilla vastaavilla tavaroilla tai palveluilla, lock-in-vaikutukset, verkostovaikutukset monitahoisilla markkinoilla tai monopolin haltijan saamat mittakaavaedut – saattavat tehdä uusien kilpailijoiden markkinoille tulosta suhteettoman vaikeaa.

25.

Tiettyjen tuotteiden osalta ei myöskään pidä paikkaansa, että olisi olemassa jokin yläraja, jota korkeampaa hintaa kuluttaja ei suostuisi maksamaan; näissä tapauksissa kohtuuttomien hintojen käytölle ei siten ole esteitä. Esimerkiksi elämän kannalta välttämättömän lääkkeen tapauksessa ainoa raja hankinnalle on ostajan maksukyky (olipa ostaja sitten yksittäinen potilas tai kansallinen terveydenhuollon järjestäjä). Silloinkin, kun kyse ei ole ihmiselämän kaltaisista perustavanlaatuisista arvoista, kulttuuriset tai käyttäytymiseen liittyvät tekijät saattavat kuitenkin nostaa hinnan, jonka kuluttaja on valmis maksamaan, erittäin korkeaksi. Miljoonien nuorten ihaileman, kansainvälisesti suositun rock-tähden musiikin kuuntelemisesta maksettavan hinnan ainoana rajana voivat olla yksittäisen fanin käytettävissä olevat rahavarat.

26.

Kahdessa edeltävässä kohdassa kuvattujen kaltaisissa tapauksissa se, ettei niihin puututa kilpailuoikeuden nojalla, johtaa virheellisesti näkemykseen, jonka mukaan hinta ei ole kohtuuton, koska markkinoiden itsekorjautuvuuden lähtökohdan perusteella hintaa ei virheellisesti pidetä kilpailullista hintaa korkeampana. Tällaisissa tapauksissa kyse ei ole pelkästään kilpailun vääristämisestä vaan muustakin. Niissä saatetaan nimittäin hyökätä eräitä yhteiskuntiemme perimmäisiä arvoja vastaan: tällainen on muun muassa kansalaisten yhdenvertaisuus, jonka mukaan erot tiettyjen keskeisimmiksi katsottujen hyödykkeiden nauttimisessa eivät voi riippua ansiokyvystä kuin korkeintaan tiettyyn rajaan asti ilman, että yhteiskunnan koheesio vaarantuu. Terveyden turvaaminen ja siten välttämättömiksi katsottujen lääkkeiden saatavuus tai tiettyjen kulttuuripalvelujen saatavuus ovat yhteiskunnissamme kansalaisten yhteisöön kuulumisen kannalta perustavanlaatuisia piirteitä. Siksi kohtuuttoman hinnan tematiikka nousee voimakkaimmin esiin juuri näillä aloilla. Näin tapahtuu erityisesti taloudellisina kriisiaikoina tai aikoina, jolloin eriarvoisuuteen suhtaudutaan yhteiskunnassa aiempaa herkemmin. Kohtuuttomien hintojen käsite on ominainen eurooppalaiselle kilpailuoikeudelle juuri siksi, että se on osa ”sosiaaliseen markkinatalouteen” (SEU 3 artiklan 3 kohta) perustuvaa oikeusjärjestelmää ja talouskulttuuria.

27.

Edellä sanotusta seuraa, että kun komissio, kansalliset kilpailuviranomaiset ja tuomioistuimet soveltavat kohtuuttoman hinnan käsitettä, niillä on erittäin vähän liikkumavaraa. Yhtäältä uhkana ovat kilpailuoikeudelliset ylilyönnit (over-enforcement), joita ruokkivat väärät positiiviset tulokset, jotka loppujen lopuksi heikentävät järjestelmän tehokkuutta ja kuluttajan hyvinvointia, toisaalta uhkana on liian löyhä kohtelu (under-enforcement), joka johtuu siitä, että sääntöjenvastaisia tilanteita pidetään virheellisesti sallittuina eli negatiivisina tuloksina; sen lisäksi, että tällaiset tilanteet vaarantavat kuluttajan hyvinvoinnin, ne voivat – edellisessä kohdassa todetulla tavalla – aiheuttaa myös laajempia kielteisiä seurauksia.

28.

Jotta tässä hankalassa välikädessä olisi mahdollista toimia, unionin tuomioistuin on määritellyt menettelytavat, joita on täsmennetty oikeuskäytännön kehittyessä. Tämän oikeuskäytännön perusteella voidaan muodostaa melko tarkka kuva menetelmistä ja kriteereistä, joita on käytettävä määritettäessä, onko hinta kohtuuton ja SEUT 102 artiklan toisen kohdan a alakohdan vastainen. Julkisasiamies Wahl on käsitellyt niitä laajasti ratkaisuehdotuksessaan Autortiesību un komunicēšanās konsultāciju aģentūra – Latvijas Autoru apvienība, ( 15 ) johon tässä ratkaisuehdotuksessa yhdytään ja viitataan ja jota täydennetään joillakin tämän ratkaisuehdotuksen kohteena olevan asian ominaispiirteisiin läheisemmin liittyvillä huomioilla.

29.

Kohtuuttomia hintoja koskevista unionin tuomioistuimen ratkaisuista keskeisin on tunnettu, 14.2.1978 annettu tuomio United Brands ja United Brands Continentaal v. komissio ( 16 ) (jäljempänä tuomio United Brands), ( 17 ) jossa, kuten jo aiemmin 13.11.1975 antamassaan tuomiossa General Motors Continental v. komissio, ( 18 ) määriteltiin ”liialliseksi” sellainen hinta, joka ”ei olisi kohtuullisessa suhteessa toimitetun tuotteen taloudelliseen arvoon”. ( 19 ) Kaikki korkeat hinnat, jotka tietyillä markkinoilla määräävässä asemassa oleva yritys on asettanut, eivät siis ole kohtuuttomia ja SEUT 102 artiklan vastaisia, vaan sellaisia ovat vain hinnat, jotka ovat suhteettomia tai ylettömiä.

30.

Miten määritetään se, ettei hinta ole kohtuullisessa suhteessa toimitetun suorituksen taloudelliseen arvoon? United Brands -tuomiossa hahmoteltiin tähän tarkoitukseen testi, joka koostuu kahdesta vaiheesta: ensimmäisessä määritetään, onko määräävässä asemassa olevan yrityksen asianomaisilla markkinoilla tosiasiallisesti noudattaman hinnan ja sen hinnan, jota yritys olisi noudattanut siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että kyseisillä markkinoilla olisi vallinnut tehokas kilpailu (vertailuhinta), välillä merkitsevä ero eli onko hinta liiallinen. Mainitussa tuomiossa täsmennetään, että tällaista liiallisuutta voidaan arvioida objektiivisesti tarkastelemalla määräävässä asemassa olevan yrityksen voittomarginaalia, joka saadaan vertaamalla omakustannushintaa ja yrityksen asettamaa myyntihintaa. Jos vastaus kysymykseen on myöntävä, testin toisessa vaiheessa pyritään arvioimaan, ”onko hinta asetettu kohtuuttomaksi joko absoluuttisella tasolla tai suhteessa kilpaileviin tuotteisiin” ( 20 ) (jäljempänä United Brands -testi).

31.

Kyseisen testin perusteella pelkästään se, että myyntihinnan ja omakustannushinnan välillä todetaan epäsuhta ja voittomarginaali todetaan liialliseksi, ei siis automaattisesti tarkoita, että hinta olisi kohtuuton eli ettei se olisi kohtuullisessa suhteessa toimitetun suorituksen taloudelliseen arvoon. Tällaisen johtopäätöksen tekeminen edellyttää tarkastelun toista vaihetta, jossa on arvioitava, kertooko hinnan ja tuotantokustannusten välillä todettu ero lähtökohtaisesti kohtuuttomasta hinnasta, vai syntyykö kohtuuttomuus siitä, kun hintaa verrataan kilpailevien yritysten asettamiin hintoihin. ( 21 ) Kun testin ensimmäisessä vaiheessa tehtävä arviointi ja toisessa vaiheessa tehtävä hinnan lähtökohtaisen kohtuuttomuuden arviointi keskittyvät ennen kaikkea määräävässä asemassa olevan yrityksen voittomarginaaliin, vertailu kilpailevien tuotteiden hintoihin tuo testiin mukaan vertailukohtaan perustuvan arvioinnin.

32.

United Brands -testin mukainen omakustannushinnan ja myyntihinnan tarkastelu sekä voittomarginaalin määrittelemiseksi käytettävät vaihtoehtoiset menetelmät edellyttävät useimmissa tapauksissa monimutkaista selvitystyötä, ja niillä päästään usein vain suuntaa-antaviin tuloksiin.

33.

Tästä syystä oikeuskäytännössä ja komission käytännössä on annettu itsenäistä merkitystä myös muille tarkastelumenetelmille, ( 22 ) jotka perustuvat (United Brands -testin toisen vaiheen mukaisesti) kohtuuttomana pidetyn hinnan ja eri vertailukohtien väliseen vertailuun, jossa osa vertailukohdista on peräisin samoilta merkityksellisiltä markkinoilta ja osa niiden ulkopuolelta. Tällaisia vertailukohtia ovat: i) hinnat, joita määräävässä asemassa oleva yritys on aiemmin käyttänyt samoille tuotteille samoilla merkityksellisillä markkinoilla; ( 23 ) ii) hinnat, joita määräävässä asemassa oleva yritys käyttää eri tuotteille ( 24 ) tai liitännäisille ( 25 ) tai samankaltaisille ( 26 ) tuotteille tai erilaisille asiakasryhmille; ( 27 ) iii) hinnat, joita määräävässä asemassa oleva yritys käyttää samalle tuotteelle samojen merkityksellisten markkinoiden eri alueilla ( 28 ) tai muilla maantieteellisillä markkinoilla; ( 29 ) iv) hinnat, joita käyttävät kilpailevat yritykset, jotka eivät ole määräävässä asemassa samoilla merkityksellisillä markkinoilla, ( 30 ) ja v) hinnat, joita muut yritykset käyttävät samoille tai vertailukelpoisille tuotteille toisilla markkinoilla. ( 31 ) Tuomiossa AKKA/LAA unionin tuomioistuin vahvisti äskettäin nimenomaan tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen tariffien yhteydessä, että on sallittua käyttää näitä myyntihinnan ja omakustannushinnan väliselle vertailulle vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka perustuvat erityisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettujen hintojen ja muissa jäsenvaltioissa sovellettujen hintojen väliseen vertailuun. ( 32 )

34.

Sopivimman tarkastelumenetelmän valinnassa, kuten hintojen kohtuuttomuuden arvioinnissa yleisemminkin, ( 33 ) on unionin tuomioistuimen näkemyksen mukaan otettava huomioon kaikki tarkasteltavalle tapaukselle ominaiset olosuhteet. ( 34 ) Valinta riippuu erityisesti kyseessä olevasta tavarasta tai palvelusta, markkinoiden ominaispiirteistä, merkityksellisten tietojen saatavuudesta ja määräävässä asemassa olevan yrityksen sopimuspuolten joukosta. Siten esimerkiksi United Brands -tuomiossa huomautettiin, että omakustannushinnan ja myyntihinnan tarkastelu oli kyseinen tuote ja UBS:n kustannusrakennetta koskevien tietojen saatavuus huomioon ottaen luotettavampi kriteeri kuin komission käyttämä kriteeri, joka perustui vertailuun niiden hintojen välillä, joita UBS oli noudattanut yhtäältä selvityksen kohteena olevilla kansallisilla markkinoilla ja toisaalta kansallisilla vertailumarkkinoilla, jotka oli unionin tuomioistuimen mukaan valittu virheellisten arvioiden perusteella. ( 35 ) Sen sijaan toisissa tapauksissa, kuten aineettomien hyödykkeiden yhteydessä, hintojen ja tuotantokustannusten vertailuun perustuva analyysi voi osoittautua mutkikkaaksi ja sopimattomaksi kuvaamaan taustalla olevaa taloudellista todellisuutta.

35.

Toisin sanoen, kuten unionin tuomioistuin tuomiossa AKKA/LAA nimenomaisesti totesi, ei ole olemassa yhtä ainoaa asianmukaista menetelmää kohtuuttomana pidetyn hinnan ja vertailuhinnan vertaamiseksi eikä tällaisen vertailun puitteiden vahvistamiseksi. ( 36 ) Vaikuttaa pikemminkin siltä, että unionin tuomioistuin suosii lähestymistapaa, joka perustuu useamman vertailukriteerin samanaikaiseen käyttöön siten, että kukin näistä kriteereistä voi tarjota viitteitä hinnan mahdollisesta kohtuuttomuudesta taikka vahvistaa tai mitätöidä tiedot, jotka on saatu soveltamalla yhtä tai useampaa muuta kriteeriä. ( 37 )

36.

Tämä julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotuksessa AKKA/LAA esittämä lähestymistapa on mielestäni oikea. Jokaiseen edellä kuvatuista arviointimenetelmistä näet liittyy juuri sille ominaisia rajoituksia, ja virheellisten positiivisten ja negatiivisten tulosten välttäminen edellyttää tarkastusta tai oikaisua, joka toteutetaan käyttämällä muita kriteerejä, jotka osoittautuvat kunkin yksittäistapauksen olosuhteiden perusteella tarkoituksenmukaisiksi. ( 38 )

37.

Samoin kuin ei ole olemassa yhtä ainoaa menetelmää kohtuuttomana pidetyn hinnan ja vertailuhinnan vertaamiseksi, ei myöskään ole olemassa yksiselitteistä vastausta siihen keskeiseen kysymykseen, mikä on se raja, jonka ylittyessä kyseisten hintojen välinen epäsuhta todennäköisesti viittaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja edellyttää kilpailuviranomaisten puuttumista asiaan. Vastaus tähän kysymykseen edellyttää nimittäin tavaran tai palvelun taloudellisen arvon määrittelyä ja määräävässä asemassa olevan yrityksen kohtuullisen voittomarginaalin vahvistamista, jota ei ymmärrettävästi voida tehdä abstraktisti. Tältä osin unionin tuomioistuin vahvisti tuomiossa AKKA/LAA, jossa vertailtiin määräävässä asemassa olevan yrityksen yhdessä jäsenvaltiossa käyttämiä hintoja ja sen muissa jäsenvaltioissa käyttämiä hintoja, ettei ”ole olemassa vähimmäiskynnystä, josta lähtien hinta olisi luokiteltava huomattavasti korkeammaksi, koska kunkin tapauksen erityiset olosuhteet ovat tämän kannalta ratkaisevia” ja että maksujen välinen ero voidaan siis luokitella huomattavaksi, jos se on merkittävä ja pysyvä, toisin sanoen ei tilapäinen tai ajoittainen. ( 39 )

38.

Siinä tapauksessa, että edellä kuvatuilla eri menetelmillä kerätty selvitys kokonaisuutena viittaa hintojen kohtuuttomuuteen, määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on mahdollisuus perustella hintarakenteensa ja käyttämiensä hintojen ja viitehinnan välinen ero vetoamalla muun muassa siihen, että olosuhteet poikkeavat toisistaan niillä markkinoilla, joilla se toimii, ja maantieteellisillä vertailumarkkinoilla, ( 40 ) tai tuotantokustannustensa rakenteeseen taikka tarpeeseen saada tuottoa pääomalle ( 41 ) tai tarpeeseen kattaa ylimääräisiä kustannuksia, kuten tutkimus- ja kehityskustannuksia ( 42 ) tai kansallisen sääntelyn soveltamisesta johtuvia kuluja. ( 43 ) Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, ettei kohtuuttomien hintojen asettamista voida perustella mahdollisella määräävässä asemassa olevan yrityksen tehottomuudella. ( 44 )

b) Oikeuskäytäntö, joka koskee tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen tariffeja

39.

Tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen perinteinen monopoli ( 45 ) on useita kertoja antanut sekä kansallisille että eurooppalaisille kilpailuviranomaisille aihetta puuttua muun muassa näiden yhteishallinnointiyhteisöjen harjoittamaan tariffipolitiikkaan.

40.

Niinpä 9.4.1987 annetussa tuomiossa Basset ( 46 ) (jäljempänä tuomio Basset), jossa oli kyse siitä, että Ranskan tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö SACEM keräsi kappaleen valmistamisesta täydentävää maksua, joka lisättiin äänitettyjen musiikkiteosten julkisesta esittämisestä diskoissa kerättyyn maksuun, todettiin, että maksuja, jotka tällaisesta esittämisestä kannetaan tekijänoikeuskorvauksena ja joiden määrä lasketaan diskon liikevaihdon perusteella, on pidettävä normaalina tekijänoikeuden käyttönä eikä niiden kantamisessa sinänsä ole kyse määräävän aseman väärinkäytöstä. ( 47 ) Se täsmensi kuitenkin, että määräävässä markkina-asemassa olevan yhteishallinnointiyhteisön asettama korvauksen tai yhdistettyjen korvausten määrä voi olla sellainen, että se on katsottava väärinkäytöksi siltä osin kuin sen todetaan johtavan kohtuuttomiin ehtoihin. ( 48 )

41.

Asiat, jotka johtivat 13.7.1989 annettuihin tuomioihin Tournier ( 49 ) (jäljempänä tuomio Tournier) ja Lucazeau ym. ( 50 ) (jäljempänä tuomio Lucazeau), koskivat SACEMin diskoilta kantamien korvausten tasoa, jonka väitettiin olevan huomattavasti muissa jäsenvaltioissa kannettujen korvausten tasoa korkeampi, ja sitä, etteivät nämä maksut olleet missään suhteessa muilta suurilta äänitteiden käyttäjiltä, kuten televisiolta ja radiolta, perittyihin maksuihin. ( 51 ) Näissä tuomioissa todettiin, että jos määräävässä asemassa oleva yritys perii palveluistaan maksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin muissa jäsenvaltioissa perityt maksut, ja jos maksujen tasoa on vertailtu yhdenmukaisin perustein, tätä eroa on pidettävä indisiona määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Tässä tapauksessa kyseisen yrityksen on perusteltava tämä ero osoittamalla, että olosuhteet kyseisessä jäsenvaltiossa ja muissa jäsenvaltioissa poikkeavat objektiivisesti toisistaan. Lisäksi näissä tuomioissa todettiin, ettei päteväksi perusteluksi käy se, että osuus, joka saatujen korvausten tuotosta ohjataan perimis-, hallinto- ja tilityskustannuksiin eikä tekijänoikeuden haltijoille, on muiden jäsenvaltioiden hallinnointiyhtiöihin verrattuna huomattavasti suurempi, koska ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseinen ero on seurausta tehottomuudesta, joka johtuu kilpailun puutteesta markkinoilla. ( 52 ) Tuomiossa Tournier todettiin lisäksi, että kannetun korvauksen arviomääräisyys tai kiinteä luonne voidaan asettaa kyseenalaiseksi kohtuuttomia hintoja koskevan kiellon nojalla ”vain, jos muut menetelmät soveltuisivat saman laillisen tekijöiden ja kustantajien etujen suojaamista koskevan päämäärän saavuttamiseen nostamatta kuitenkaan sopimusten hallinnoinnista ja suojattujen sävellysteosten käytön valvonnasta aiheutuvia kuluja”. ( 53 )

42.

Asiassa, joka johti 11.12.2008 annettuun tuomioon Kanal 5 ja TV4 ( 54 ) (jäljempänä tuomio Kanal 5), joka koski erimielisyyttä niiden maksujen kohtuuttomuudesta, joita ruotsalainen yhteishallinnointiyhteisö STIM sovelsi tekijänoikeudella suojattujen musiikkiteosten levittämiseen televisiossa, vahvistettiin tuomiossa Tournier jo esitetty periaate toteamalla, että vaikka televisioyhtiöiden tulojen ja niiden lähettämän musiikin määrän perusteella lasketut korvaukset ( 55 ) sinänsä olisivatkin hyväksyttäviä, niiden soveltaminen voi olla väärinkäyttöä, jos ”on olemassa toinen menetelmä, jonka mukaan on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja ilmaista määrällisesti näiden teosten käyttö ja katselijat, ja jos tällä menetelmällä voidaan saavuttaa sama lainmukainen päämäärä, joka on musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien etujen suojaaminen, nostamatta kuitenkaan suhteettomasti sopimusten hallinnoinnista ja tekijänoikeudella suojattujen sävellysteosten käytön valvonnasta aiheutuvia kuluja”. ( 56 )

43.

Vastaavasti 27.2.2014 antamassaan tuomiossa OSA ( 57 ) (jäljempänä tuomio OSA) unionin tuomioistuin otti jälleen esiin molemmat tuomioissa Tournier ja Kanal 5 noudatetut lähestymistavat ja sovelsi niitä samanaikaisesti. Se nimittäin totesi yhtäältä, että jos tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö perii palveluistaan maksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin muissa jäsenvaltioissa perityt maksut, ja jos maksujen tasoa on vertailtu yhdenmukaisin perustein, tätä eroa on pidettävä indisiona SEUT 102 artiklassa tarkoitetusta määräävän aseman väärinkäytöstä, ja toisaalta, että tällainen väärinkäyttö voi ilmetä liiallisena hintana, joka ei ole kohtuullisessa suhteessa palvelun taloudelliseen arvoon. ( 58 )

44.

Tuoreessa tuomiossa AKKA/LAA, johon edellä on jo toistuvasti viitattu, unionin tuomioistuin vahvisti myös, että menetelmä, jolla tuomioissa Tournier ja Lucazeau pyrittiin selvittämään, olivatko yhteishallinnointiyhteisöjen käyttämät maksut kohtuuttomia, ja joka perustui muissa jäsenvaltioissa (kyseisessä tapauksessa eräissä rajanaapureissa), jotka oli valittu objektiivisten, asianmukaisten ja todennettavien kriteerien mukaisesti, sovellettuihin maksuihin, on perusteltu vaihtoehto United Brands -testille edellyttäen, että maksujen tasoa on vertailtu yhdenmukaisin perustein ja ostovoimapariteetin tarvittaessa huomioon ottaen. ( 59 )

45.

Tuomion AKKA/LAA perusteella voidaan kysyä, tarkoittiko unionin tuomioistuin lopullisesti nostaa vertailun vertailujäsenvaltioissa sovellettuihin tariffeihin yksinomaiseksi tarkastelumenetelmäksi, jota on sovellettava kaikkiin tapauksiin, joissa on kyse tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisön musiikkiteoksista veloittamien tariffien kohtuuttomuuden arvioinnista. Vaikka tätä näkökantaa vaikuttavat puoltavan kyseisen tuomion tuomiolauselman sanamuoto ja se, ettei unionin tuomioistuin viitannut tuomioon Kanal 5, tuomion perustelut eivät sen sijaan tue samaa johtopäätöstä; niistä käy nimittäin ilmi, että se, että unionin tuomioistuin painotti juuri tätä tarkastelumenetelmää, johtui pikemminkin pääasian olosuhteista ja ennakkoratkaisukysymysten muotoilusta kuin harkitusta valinnasta.

46.

En myöskään katso, että olisi aiheellista tehdä tällainen valinta. Ensinnäkin olen edellä jo huomauttanut, että jokaiseen tarkastelumenetelmään liittyy heikkouksia. Erityisesti, kuten julkisasiamies Jacobs ratkaisuehdotuksessa Tournier ( 60 ) jo totesi, muissa jäsenvaltioissa käytettyjen maksujen ottaminen vertailukohdaksi on vaikeaa sen vuoksi, että vertailumenetelmän on välttämättä oltava objektiivinen eikä sellaisen löytäminen ole helppoa, kun otetaan huomioon eri maiden kansallisen sääntelyn ja eri tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen käyttämien korvausten laskentamenetelmien ja perimistapojen väliset erot. Yleisemmin, kuten julkisasiamies Wahl ratkaisuehdotuksessa AKKA/LAA korosti, ”kun tarkastellaan maantieteellisiä vertailuja, sellaiset tekijät kuin – vain muutamia mainitakseni – kansalliset verot, kansallisten työmarkkinoiden erityispiirteet ja paikallisten kuluttajien mieltymykset voivat vaikuttaa merkittävästi kyseisen tavaran tai palvelun lopullisiin hintoihin”. Toiseksi olisi selvennettävä, miten on toimittava silloin, jos vertailua ei ole mahdollista tehdä yhdenmukaisin perustein, esimerkiksi jos viitejäsenvaltioista ei ole saatavana vastaavaa maksujen laskentamenetelmää, tai silloin, jos – kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa näyttäisi Belgian hallituksen kirjallisissa huomautuksissaan toimittamien tietojen perusteella olevan – tästä vertailusta käy ilmi, että yhteishallinnointiyhteisön soveltamat maksut ovat pienemmät kuin viitejäsenvaltioissa sovelletut maksut. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että jos yhteishallinnointiyhteisöjen maksujen kohtuuttomuuden arvioinnissa annetaan yksinomainen tai ratkaiseva merkitys eri jäsenvaltioissa sovellettujen maksujen vertailulle, se voi edistää tällaisten yhteishallinnointiyhteisöjen kiellettyä yhteistoimintaa, jonka tavoitteena on hintojen yhteensovittaminen.

47.

Näistä syistä on mielestäni suositeltavampaa, että musiikkiteosten tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöjen noudattamien maksujen mahdollista kohtuuttomuutta tarkastellaan valitsemalla kulloinkin tarkoituksenmukaisin menetelmä tai tarkoituksenmukaisimmat menetelmät, jotka valitaan kunkin yksittäistapauksen ominaispiirteiden perusteella.

48.

Ennakkoratkaisukysymyksen molempia osia on tarkasteltava edellä esitettyjen periaatteiden ja tähän mennessä esitettyjen huomioiden perusteella.

3.   Ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa

49.

Ennakkoratkaisukysymyksen toisessa osassa, jota on syytä tarkastella ensin, kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko kyse määräävän aseman väärinkäytöstä tilanteessa, jossa tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö, jolla on jossakin jäsenvaltiossa tosiasiallinen monopoli, soveltaa musiikkitapahtumien järjestäjiin niiden oikeudesta välittää musiikkiteoksia yleisölle liikevaihtoon perustuvaa korvausmallia, ”jossa lupamaksut riippuvat ulkoisista tekijöistä, kuten pääsymaksusta, ruokien ja juomien hinnasta, taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatusta budjetista ja muita seikkoja, kuten lavastusta, varten varatusta budjetista”.

50.

Aluksi on tarpeen esittää kolme tarkennusta.

51.

Näistä ensimmäinen on se, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ennakkoratkaisukysymyksen muotoilussa viittaa ”liikevaihtoon perustuvaan” tariffirakenteeseen, ennakkoratkaisupyynnön esitämisestä tehdystä päätöksestä ja oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee ja istunnossa on vahvistettu, että 211-tariffin mukaista asteittain alenevaa osuutta (jota sovelletaan siinä tapauksessa, ettei perustariffia käytetä) sovelletaan vaihtoehtoisesti joko taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattuun budjettiin tai osaan tuotoista, joka ei kuitenkaan ole koko tapahtuman liikevaihto vaan ainoastaan lipunmyynnistä saatuja tuloja vastaava määrä (sponsoreille tarjotut liput mukaan luettuina). ( 61 )

52.

Toinen tarkennus on se, että vaikka ennakkoratkaisukysymyksen toisen osan sanamuoto ei ole tältä osin selvä, ennakkoratkaisupyynnön perusteluista käy ilmi, että selvennystä pyydetään siitä SABAMin tariffin osatekijästä, jonka mukaan laskennan lähtökohdaksi otetaan se osa tuotoista, joka vastaa lipunmyynnistä saatuja bruttotuloja ilman sitä osaa kyseisistä tuloista, joka ei riipu yhteishallinnointiyhteisön suorituksista, ja vähentämättä kuluja, jotka eivät nimenomaisesti liity musiikkiin.

53.

Kolmas tarkennus on se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tiedustele, onko kyseisessä SABAMin käyttämän laskentamenetelmän piirteessä kyse väärinkäytöstä siltä osin kuin se johtaa kohtuuttoman korvauksen asettamiseen, vaan siltä osin kuin siinä ei vahvisteta riittävää yhteyttä SABAMin suorittaman palvelun ja sen vaatiman korvauksen välille. Tarkastelun kohteena ei siis ole, ainakaan suoranaisesti, saatujen korvausten suuruus sinänsä vaan yleisemmin kyseisten korvausten laskentamenetelmä, toisin sanoen 211-tariffin rakenne itsessään ja se suhde, jonka voidaan tämän rakenteen perusteella katsoa vallitsevan SABAMin tosiasiassa suorittamaan palveluun nähden.

54.

Tältä osin on syytä täsmentää jo tässä vaiheessa, että myös määräävässä asemassa olevan yrityksen täytyy voida tavoitella omia etujaan ja että tätä varten sillä on periaatteessa vapaus valita laskentamenetelmä, jota se pitää sopivimpana määrittäessään korvausta, jota se edellyttää vastineeksi tarjoamistaan tavaroista tai palveluista. Unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten tai kilpailuviranomaisten tehtävänä ei siten ole määrittää, mitä laskentamenetelmää yrityksen on noudatettava, vaan ainoastaan tarkistaa, ettei sen todellisuudessa soveltama menetelmä riko SEUT 102 artiklassa asetettuja kieltoja eikä erityisesti johda kohtuuttomien hintojen asettamiseen.

55.

W.W esittää, että 211-tariffi on kehitetty perinteisille musiikkifestivaaleille, joilla tarjonta ja houkuttelevuus perustuvat elävään musiikkiin. Tomorrowland-festivaalin kaltaiset tapahtumat sen sijaan tarjoavat W.W:n mukaan katsojille ”ainutlaatuisen ja kokonaisvaltaisen” elämyksen erityisesti panostamalla lavastukseen, joka muuttaa esiintymislavan lisäksi koko tapahtuma-alueen ”mielikuvitusmaailmaksi”, henkilökunnan asuihin, visuaalisiin elementteihin, kuten valoefekteihin, optisiin vaikutelmiin tai ilotulituksiin, ruoka- ja juomatarjontaan ja monenlaisiin palveluihin, joita tarjotaan ennen tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen. Myös WCD korostaa järjestämänsä tapahtuman erityisluonnetta ja viittaa W.W:n tavoin siihen, että lipunmyynnistä saatava bruttotuotto syntyy pääasiassa muista tekijöistä kuin käytetystä musiikista. W.W:n mukaan tästä seuraa, että tuottojen ottaminen tämäntyyppisissä tapahtumissa yhteishallinnointiyhteisön korvauksen määrittämisen perusteeksi merkitsee jo itsessään määräävän aseman väärinkäyttöä. WCD sen sijaan pitää väärinkäyttönä sitä, ettei bruttotuotoista saa vähentää kuluja, joilla ei ole yhteyttä musiikkiin ja joista osa kasvaa jatkuvasti, kuten ympäristö- ja turvallisuusmääräysten noudattamiseen liittyvät kulut. W.W:n ja WCD:n näkemyksen mukaan myöskään taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattu budjetti ei ole asianmukainen laskentaperuste.

56.

Edellä mainitun oikeuskäytännön ( 62 ) perusteella hintaa ei voida pitää SEUT 102 artiklan toisen kohdan a alakohdan mukaisesti kohtuuttomana, jos se on kohtuullisessa suhteessa määräävässä asemassa olevan yrityksen toimittaman tavaran tai palvelun taloudelliseen arvoon. Nyt tarkasteltavassa tapauksessa tämä palvelu koostuu siitä, että käyttäjille annetaan lupa käyttää tekijänoikeuden suojaamia musiikkiteoksia niiden välittämiseksi yleisölle festivaalitapahtumien yhteydessä.

57.

Kuten edellä todettiin, United Brands -testissä ehdotetaan, ainakin implisiittisesti, että määräävässä asemassa olevan yrityksen toimittaman tavaran tai palvelun arvon määrittämisen lähtökohdaksi otetaan sen omakustannushinta. On kuitenkin niin, että vaikka yhteishallinnointiin liittyvät kustannukset on mahdollista määrittää, on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta määrittää musiikkiteoksen kaltaisen henkisen luomuksen synnyttämiseen liittyvät kustannukset. United Brands -testiin sisältyvä kriteeri ei siten sovi tilanteeseen, jossa halutaan määrittää kokonaisuutena yhteishallinnointiyhteisön käyttäjille suorittaman palvelun taloudellinen arvo.

58.

Tällaisen palvelun – nyt tarkasteltavassa tapauksessa SABAMin festivaalinjärjestäjille tekemän suorituksen – taloudellinen arvo on siis arvioitava ottamalla huomioon yhtäältä yhteishallinnoinnin ominaispiirteet ja toisaalta tekijänoikeus. ( 63 )

59.

Ensin mainitusta seikasta voidaan todeta, että merkittävä osa kyseistä arvoa koostuu siitä, ettei festivaalinjärjestäjien tarvitse olla erikseen yhteydessä kaikkiin niiden teosten oikeudenhaltijoihin, joita ne aikovat esittää, ja neuvotella jokaisen kanssa luvasta välittää teos yleisölle, vaan yhteishallinnointiorganisaatio toimii niiden ainoana keskustelukumppanina. Vastavuoroiset sopimukset, joita SABAM on tehnyt muiden yhteishallinnointiyhteisöjen kanssa, mahdollistavat lisäksi sen, että yhdellä ja samalla luvalla voi saada käyttöönsä myös ulkomaisten hallinnointiyhteisöjen teosvalikoimaan kuuluvat teokset. Oikeuksien yhteishallinnointijärjestelmän olemassaolo ei merkitse pelkästään ilmeistä ajan ja voimavarojen säästöä, vaan se on myös välttämätön edellytys sille, että muun muassa W.W:n ja WCD:n järjestämien kaltaisia tapahtumia ylipäänsä voidaan järjestää.

60.

Toiseksi mainitusta seikasta voidaan todeta, että festivaalinjärjestäjien käyttöön annettujen musiikkiteosten taloudellinen arvo riippuu tuotoista, joita niiden avulla voidaan saada (tai ennakoidaan voitavan saada). Kuten julkisasiamies Trstenjak ratkaisuehdotuksessa Kanal 5 ( 64 ) huomautti, on aivan tavallista, että tekijänoikeuksien lisensoinnin yhteydessä kerätään korvaus, jonka lähtökohtana on osa liikevaihdosta, joka tekijänoikeutta käyttämällä tuotetulla hyödykkeellä saadaan. Taustalla on ajatus, että tekijän on voitava saada asianmukainen osuus hänen teostaan käyttämällä saatavasta liikevaihdosta.

61.

Tämä ajatus esiintyy myös edellä jo mainitussa unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä, jonka mukaan sitä, että tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö kantaa suojattujen musiikkiteosten hallinnoinnista korvausta, jonka määrä lasketaan käyttäjän liikevaihdon perusteella, on pidettävä normaalina tekijänoikeuden hyödyntämisenä. ( 65 ) Liikevaihdon perusteella lasketut korvaukset ovat siis lähtökohtaisesti kohtuullisessa suhteessa suoritetun palvelun taloudelliseen arvoon nähden. ( 66 )

62.

Musiikkifestivaalin kaltaisen tapahtuman ( 67 ) liikevaihto riippuu toki jossakin määrin muistakin seikoista kuin tekijänoikeudella suojattujen teosten välittämisestä yleisölle, kuten erityisesti esiintyjien laadusta ja maineesta, tapahtumapaikasta, lavasteista, valaistuksesta, tapahtuman yhteydessä tarjotuista palveluista tai tapahtuman itsensä suosiosta. Nämä seikat riippuvat kaikki suurelta osin (vaikkakaan eivät pelkästään) järjestäjien tekemästä työstä ja aiheuttavat kuluja, jotka eivät riipu yhteishallinnointiyhteisölle maksettaviin korvauksiin liittyvistä kustannuksista ja joilla (enemmän tai vähemmän ilmeisesti) ei ole suoraa yhteyttä kyseisen hallinnointiyhteisön suorittamaan palveluun.

63.

Ensimmäiseksi totean, että edellä mainittujen seikkojen merkitystä lainkaan vähättelemättä minusta vaikuttaa kuitenkin kiistattomalta – vaikka tämän ratkaisee viime kädessä lopullisesti kansallinen tuomioistuin –, että musiikki on pääasian vastaajien tarjoaman ”tuotteen” keskeisin osatekijä ja ensisijainen yhdistävä tekijä yleisölle, jota tapahtuma kiinnostaa. Toiseksi huomautan, että liikevaihtoon perustuva korvausjärjestelmä on tekijänoikeusasioissa ja yleisemminkin immateriaalioikeusasioissa tavanomainen silloinkin, kun oikeus, jota lupa koskee, ei ole keskeisin osa sitä lopputuotetta, joka kyseisen oikeuden perusteella voidaan toteuttaa. ( 68 ) Kolmanneksi, kuten edellä todettiin, unionin tuomioistuin hyväksyi tuomiossaan Kanal 5 vastaavan korvausjärjestelmän myös sellaisten televisiokanavan kaltaisten käyttäjien osalta, joiden liikevaihto saattaa suurelta osin riippua muista tekijöistä kuin suojattujen musiikkiteosten käytöstä. ( 69 ) Neljänneksi minusta vaikuttaa siltä, että ne näkemykset, joita pääasioiden vastaajat ovat esittäneet, voivat yleisellä tasolla koskea monenlaisia musiikin kuluttajia, diskojen kaltaiset musiikin suurkuluttajat mukaan lukien, joiden menestys riippuu suurelta osin myös sellaisista tekijöistä, joiden voidaan katsoa olevan musiikkiin liittymättömiä, kuten lavasteista, valaistuksesta, tapahtumapaikasta, tarjotun ruoan ja juoman laadusta, asiakaskunnan tyypistä, DJ:n tunnettuudesta ja niin edelleen. Viimeiseksi ja erityisesti, kuten SABAM on aivan oikein huomauttanut, pelkästään se, että W.W:n ja WCD:n järjestämien tapahtumien kaltaisten tilaisuuksien lipunostopäätökseen vaikuttavat musiikin lisäksi muutkin seikat, ei itsessään tarkoita sitä, että tariffirakenne, jossa lipunmyynnistä saadut tulot otetaan korvausten maksuperusteeksi, ei olisi kohtuullisessa suhteessa tekijänoikeudella suojattujen musiikkiteosten käyttölupien taloudelliseen arvoon.

64.

Totean sitä paitsi, että useat osatekijät 211-tariffissa – jota, kuten SABAM on aivan oikein huomauttanut, on arvioitava kokonaisuutena – osaltaan lieventävät vaikutuksia, jotka aiheutuvat liikevaihdon ottamisesta korvausten laskentaperusteeksi, ja auttavat jollakin tavoin huomioimaan sen, ettei tulojen määrä riipu yksinomaan tai ei ainakaan välttämättä suoraan verrannollisessa suhteessa musiikin arvosta.

65.

Ensinnäkin, kuten edellä jo mainittiin, lipunmyynnistä saadut tulot muodostavat vain osan liikevaihdosta, jota järjestetyistä tapahtumista pääasioiden vastaajille syntyy: ne eivät siis muodosta koko liikevaihtoa. Tästä huomautan, etteivät kyseiset vastaajat kiistäneet SABAMin väitettä, kun tämä esitti istunnossa, että sille maksettavien korvausten laskennassa huomioon otettu liikevaihdon osa on Tomorrowlandin tapauksessa noin 35 prosenttia ja Wecandancen tapauksessa noin 50 prosenttia tapahtuman kokonaisliikevaihdosta. Toiseksi laskennan lähtökohdaksi otettavat määrät, jotka vastaavat lipunmyynnistä saatua liikevaihtoa tai taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattua budjettia, on jaoteltu kahdeksan- tai yhdeksänportaiseksi asteikoksi, johon sovelletaan asteittain alenevaa korvausosuutta, joka laskee 6 prosentista 2,5 prosenttiin. Näin SABAMille maksettavien korvausten laskennan lähtökohdaksi otettavasta määrästä maksettava osuus pienenee sitä mukaa kuin määrä kasvaa. Kolmanneksi käytössä on korvauksiin sovellettavien vähennysten järjestelmä, jossa vähennykset lasketaan sillä tavalla, että niillä voidaan (joskin vain kiinteämääräisesti) huomioida se, minkä verran SABAMin teosvalikoimaan kuuluvaa musiikkia tapahtumassa on tosiasiallisesti esitetty. Viimeiseksi todettakoon, etteivät pääasioiden vastaajat myöskään kiistäneet SABAMin istunnossa esittämää väitettä siitä, että juuri festivaalien erityisluonteen huomioimiseksi tällaisiin tilaisuuksiin sovellettu aleneva korvausosuus alkaa pienemmästä enimmäismäärästä (6 prosenttia) kuin muilla vastaavilla tilaisuuksilla, kuten konserteilla (8 prosenttia). ( 70 )

66.

Katson, että tapahtuman liikevaihdosta laskettujen korvausten tavoin myös taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatusta budjetista lasketut korvaukset ovat periaatteessa, toisin kuin pääasian vastaajat esittävät, kohtuullisessa suhteessa SABAMin toimittaman suorituksen taloudelliseen arvoon sikäli, että kyseisen kustannuserän avulla suojattujen musiikkiteosten välittämiseen liittyvän osatekijän merkitys tapahtuman järjestämisessä pystytään suoraan ilmoittamaan.

67.

Edellä esitetyn perusteella pelkästään se, että SABAMin noudattamassa tariffijärjestelmässä sen teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten yleisölle välittämisestä maksettavien korvausten laskennassa lähtökohdaksi otetaan tietty murto-osa liikevaihdosta tai osasta sen tapahtuman tuottamaa liikevaihtoa, jonka yhteydessä kyseinen välittäminen tapahtui, tai vaihtoehtoisesti taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattu budjetti, ei itsessään ole indisio kohtuuttomista hinnoista eikä varsinkaan, toisin kuin pääasioiden vastaajat tuntuvat väittävän, osoitus väärinkäytön olemassaolosta.

68.

Sama pätee mielestäni periaatteessa siihen, ettei ”musiikkiin suoraan liittymättömiä” kuluja voida vähentää laskennan lähtökohdaksi otettavista määristä, jotka lasketaan osasta lipunmyynnistä saatavaa liikevaihtoa tai taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatusta budjetista. Vaikka ei edes otettaisi huomioon siitä, että nyt tarkasteltavien tapahtumien luonteen vuoksi on erittäin vaikeaa arvioida, mitkä kulut eivät suoraan liittyisi musiikkiin (liittyvätkö esimerkiksi ne, jotka takaavat äänen laadun, mutta eivät ne, jotka liittyvät valaistukseen), näiden kulujen vaikutus siihen osaan liikevaihdosta, joka otetaan laskennan lähtökohdaksi (ja jonka tässä tapauksessa muodostavat lipunmyynnistä saadut tulot), riippuu siitä, miten tapahtuman järjestäjät kohdentavat ne – toisin sanoen seikoista, jotka ovat kokonaan SABAMin vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Huomautan sitä paitsi, että tuomioissa Basset ja Tournier katsottiin bruttoliikevaihtoon perustuvien korvausjärjestelmien olevan lainmukaisia. Vastaavasti tuomioon Kanal 5 johtaneessa asiassa STIM piti korvaustensa laskennassa lähtökohtana tuloja, jotka oli saatu suurelle yleisölle tarkoitetuista lähetyksistä tai toissijaisesti mainoksista ja/tai tilauksista, siten, että vain tietyt kulut oli mahdollista vähentää. ( 71 )

69.

On kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä arvioida kaikkien asiaankuuluvien seikkojen perusteella, onko 211-tariffin soveltaminen omiaan johtamaan kohtuuttomien hintojen asettamiseen siinä tapauksessa, että korvausten laskennan lähtökohdaksi otetaan lipunmyynnistä saadut tulot tai vaihtoehtoisesti taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattu budjetti ja että kyseisistä määristä saa vähentää vain tietyt kustannukset.

70.

Jotta kyseinen tuomioistuin voi selvittää, onko kyse kohtuuttomista hinnoista, sen täytyy kuitenkin – kuten tämän ratkaisuehdotuksen 29–38 kohdasta ilmenee – verrata korvauksia, jotka SABAM 211-tariffin soveltamisesta saa, viitehintaan, joka on määritettävä tuomioistuimen käytettävissä olevilla arviointimenetelmillä, jotka vaikuttavat tarkoituksenmukaisimmilta, kun kaikki sen tarkasteltavana olevalle tapaukselle ominaiset olosuhteet otetaan huomioon. Korvaukset todettaisiin kohtuuttomiksi, jos vertailussa kävisi ilmi, että kyseisten korvausten ja huomioon otetun vertailuhinnan välillä on huomattava ja pysyvä ero, joka ei ole objektiivisesti perusteltavissa.

71.

Jos arvioinnista jätettäisiin pois tämä vaihe, se tarkoittaisi käytännössä sitä, että myönnettäisiin, että tietty menetelmä, jolla määräävässä asemassa oleva yritys laskee tarjoamistaan tavaroista tai palveluista veloitettavan korvauksen, johtaa itsessään kohtuuttomien hintojen asettamiseen riippumatta kyseisten hintojen tosiasiallisesta tasosta. Tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta tällainen ajattelutapa on mielestäni metodologisesti virheellinen ja voi käytännössä johtaa sellaiseen paradoksaaliseen tulokseen, että yritys menettää vapautensa käyttää tiettyä laskentamenetelmää siinäkin tapauksessa, etteivät kyseisen menetelmän tuloksena saadut hinnat ole kilpailullista tasoa korkeammat.

72.

Kun kansallinen tuomioistuin harkitsee eri arviointimenetelmiä, sen on edellä esitetyistä syistä suljettava pois United Brands -testin mukainen myyntihinnan ja omakustannushinnan väliseen eroon perustuva arviointi ja SABAMin tosiasiallisen monopoliaseman vuoksi vertailu kilpailijoiden käyttämiin hintoihin. Harkinnanarvoisiin menetelmiin lukeutuu erityisesti maantieteellinen vertailu, jonka toteuttamisessa on noudatettava unionin tuomioistuimen tuomiossa AKKA/LAA vahvistamia kriteerejä. Vaikka istunnossa tuli ilmi, ettei SABAM ole olennaisesti muuttanut niiden korvausten tasoa, jotka se veloittaa teosvalikoimaansa kuuluvien musiikkiteosten antamisesta festivaalijärjestäjien käyttöön, ( 72 ) voi osoittautua tarkoituksenmukaiseksi tehdä historiallinen arviointi, jonka avulla saadaan dynaaminen kuva niiden korvausten tason kehittymisestä, joita pääasioiden vastaajat ovat tosiasiassa maksaneet. Tästä näkökulmasta pidän mahdollisena, että se, ettei tiettyjen kulujen – erityisesti lakiin perustuvien määräysten soveltamisesta johtuvien kulujen, kuten turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskeviin toimiin ryhtymiseen liittyvien kulujen – toteen näytettyä kasvua ja näiden kulujen toteen näytetyn, yhteishallinnointiyhteisön tariffien laskennan lähtökohdaksi otettuihin määriin kohdistuvan vaikutuksen kasvua otettaisi lainkaan huomioon, voisi viitata kohtuuttomiin hintoihin sikäli kuin se ilmenisi sellaisena korvausten tason huomattavana nousuna, jolle käyttäjät eivät saa vastinetta ja jota ei voida perustella SABAMin kulujen kasvulla. Tarkoituksenmukaiseksi voisi osoittautua myös vertailu, jossa vertailukohdaksi otetaan korvaukset, joita SABAM on saanut vastaavista suorituksista; nämä olisi mahdollisuuksien mukaan valittava objektiivisin perustein suorittamalla arviointi, jonka toteuttaminen jää kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi.

4.   Ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäinen osa

73.

Ennakkoratkaisukysymyksensä ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko kyseessä määräävän aseman väärinkäyttö, jos tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö, jolla on jossakin jäsenvaltiossa tosiasiallinen monopoli, soveltaa musiikkitapahtumien järjestäjien oikeuteen välittää musiikkiteoksia yleisölle laskentamallia, jossa käytetään kiinteää tariffiasteikkoa sen sijaan, että tariffissa otettaisiin huomioon kyseisen hallinnointiyhteisön suojaamien teosten täsmällinen osuus tilaisuuden aikana esitetystä musiikista.

74.

Tässäkään tapauksessa erimielisyyden kohteena pääasioissa ei ole niinkään korvausten suuruus vaan tietyn laskentamenetelmän käyttö, jota pidetään itsessään väärinkäyttönä sillä perusteella, ettei se ole kohtuullisessa suhteessa yhteishallinnointiyhteisön suorittamaan palveluun.

75.

W.W:n ja WCD:n mukaan tuomiosta Kanal 5 ja tuomiosta OSA käy ilmi, että yhteishallinnointiyhteisöjen korvauksia määriteltäessä on otettava huomioon kyseisten hallinnointiyhteisöjen teosvalikoimaan kuuluvien teosten tosiasiallinen käyttö. Kyseiset yhtiöt vetoavat erityisesti siihen, että on olemassa erilaisia tekniikoita, joiden avulla voidaan tarkasti ja ilman virheen mahdollisuutta tunnistaa ne musiikkiteokset, jotka on todella esitetty, ja siten määrittää yhteishallinnointiyhteisön hallinnoinnin piiriin kuuluvien teosten todellisuudessa käytetty osuus. Ne viittaavat erityisesti hollantilaisen DJ Monitor -yhtiön kehittämään ohjelmaan. Näiden tekniikoiden käytöstä ei aiheutuisi SABAMille lisäkustannuksia, tai ainakaan tällaiset kustannukset eivät olisi liiallisia, koska SABAM on kyseisten yhtiöiden mukaan joka tapauksessa velvollinen käymään läpi esitettyjen teosten luettelon voidakseen jakaa korvaukset oikeudenhaltijoiden kesken. SABAM ei jaa W.W:n ja WCD:n näkemystä näiden antaessa tuomiolle Kanal 5 tällaisen yleisen ulottuvuuden. Sen mukaan kyseinen tuomio koskee yksinomaan televisiokanavia, siis tahoja, jotka toimivat alalla, jolla musiikkiteosten käytön intensiteetti vaihtelee; tuomio ei sen mukaan koske W.W:n ja WCD:n kaltaisia toimijoita, joiden tapahtumissa musiikki on keskiössä. SABAM katsoo, että vaikka ensin mainittujen tahojen tapauksessa maksettavien korvausten laskennassa on syytä soveltaa osuutta, joka vaihtelee esitettyjen musiikkiteosten osuuden mukaan, pääasiassa kyseessä olevien musiikkitapahtumien tapauksessa korvaus voidaan aina ilmaista kiinteänä prosenttiosuutena liikevaihdosta tai kiinteän asteikon mukaan vaihtelevana osuutena.

76.

Pääasian osapuolten huomautusten perusteella on ensinnäkin selvennettävä tuomion Kanal 5 ulottuvuutta, jota asianosaiset tulkitsevat toisistaan poikkeavasti. Muistutan, että kyseisessä tuomiossa täsmennettiin, että televisioyhtiöiden tulojen ja niiden lähettämän musiikin määrän perusteella laskettujen korvausten soveltaminen voi olla väärinkäyttöä, jos ”on olemassa toinen menetelmä, jonka mukaan on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja ilmaista määrällisesti näiden teosten käyttö ja katselijat, ja jos tällä menetelmällä voidaan saavuttaa sama lainmukainen päämäärä, joka on musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien etujen suojaaminen, nostamatta kuitenkaan suhteettomasti sopimusten hallinnoinnista ja tekijänoikeudella suojattujen sävellysteosten käytön valvonnasta aiheutuvia kuluja”. ( 73 )

77.

Olen jo edellä huomauttanut, että unionin tuomioistuin on toistuvasti vahvistanut lainmukaiseksi sellaisen suojattujen musiikkiteosten käyttöä koskevan korvausjärjestelmän, jossa korvausmäärä lasketaan käyttäjän liikevaihdon perusteella; tämä koskee sekä käyttäjiä, joiden toiminta riippuu musiikkiteosten käytöstä, kuten diskoja tuomiossa Basset ja tuomiossa Tournier, että käyttäjiä, joilla musiikkiteosten käyttömäärät vaihtelevat muiden tekijöiden mukaan, kuten televisiokanavia tuomiossa Kanal 5.

78.

Tämän todettuani huomautan, että jo tuomiossa Tournier, jossa oli kyse nimenomaan diskojen kaltaisista musiikin suurkuluttajista ja joka koski sellaisen lupamenettelyn lainmukaisuutta, jossa käyttäjä sai käyttöönsä yhteishallinnointiyhteisön koko teosvalikoiman ja tästä veloitettiin kiinteä korvaus riippumatta suojattujen musiikkiteosten tosiasiallisesta käytöstä (ns. blankett licensing), täsmennettiin, että vaikka se, että korvaus on luonteeltaan yleinen ja kiinteä, ei itsessään merkitse kohtuuttomien hintojen kiellon rikkomista, kyse voi kuitenkin olla väärinkäytöstä, jos on olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä, jotka tarjoaisivat tekijänoikeuksien haltijoiden eduille saman suojan ilman lisäkustannuksia. ( 74 ) Unionin tuomioistuin on sitä paitsi toistuvasti todennut, että kun kyse on yleisön saataviin saatettavista suojatuista teoksista, tekijänoikeuden haltijalla ja sen edunsaajilla on oikeutettu intressi laskea niille kuuluvat korvaukset todellisten tai todennäköisten esityskertojen perusteella. ( 75 ) Lopuksi huomautan, että siitäkin huolimatta, että julkisasiamies Trstenjak erotti asiassa Kanal 5 selvästi toisistaan televisiokanavien ja muiden musiikin suurkuluttajien tilanteet ja katsoi, että kiinteään prosenttiosuuteen perustuva korvauksen laskentamenetelmä oli lainvastainen ainoastaan ensin mainittujen tapauksessa, samassa asiassa annetussa tuomiossa pidettiin perusteltuna tarvetta laskea korvaus tosiasiassa käytetyn musiikin määrän perusteella, mutta ei televisiokanavien luonteen vuoksi vaan yleisemmin sen vuoksi, että oli välttämätöntä varmistaa, että korvauksen ja toimitetun suorituksen välillä oli tarvittava yhteys ja että oikeudenhaltijoiden edut voitiin turvata. ( 76 )

79.

Edellä esitetyn perusteella katson siksi komission tavoin, että unionin tuomioistuimen voidaan oikeuskäytännössään katsoa vahvistaneen periaatteen, jonka mukaan tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisöllä, jolla on määräävä asema jossakin jäsenvaltiossa, on kylläkin oikeus laskea sille musiikkiteosten hallinnoinnista kuuluvien korvausten määrä käyttäjän liikevaihdon perusteella ja määrittää, että tällainen korvaus vastaa kyseisestä liikevaihdosta tiettyä prosenttiosuutta, joka vaihtelee käytetyn musiikin määrän mukaan mutta lasketaan kiinteämääräisesti, kuitenkin niin, että tällaista laskentamenetelmää voidaan pitää määräävän aseman väärinkäyttönä siinä tapauksessa, että on olemassa vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden avulla sekä käytetyt musiikkiteokset että yleisö voidaan laskea tarkasti. Tällaisten menetelmien on taattava samantasoinen musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien etujen suojaaminen, eikä niistä saa aiheutua yhteishallinnointiyhteisölle liiallista kulujen kasvua. Edellä esitettyä periaatetta voidaan soveltaa sekä sellaisiin musiikin käyttäjiin, joiden toiminta riippuu kokonaan tai pääasiallisesti musiikin käytöstä, että sellaisiin käyttäjiin, joilla musiikin käyttö on vähäisempää ja vaihtelevaa.

80.

On riidatonta, että 211-tariffilla – sekä siinä muodossa, jossa sitä sovellettiin pääasian tosiseikkoihin ja joka perustui 1/3–2/3-sääntöön, että sellaisena kuin se oli vuonna 2018 tehtyjen muutosten jälkeen, kun se perustui 10 prosentin portaittaiseen asteikkoon – toteutetaan enemmän tai vähemmän likimääräisesti niiden SABAMin teosvalikoimaan kuuluvien teosten, jotka soveltamisen kohteena olevissa tapahtumissa on tosiasiassa esitetty, osuuden kiinteämääräinen määrittäminen. Näistä kahdesta tariffin versiosta ensimmäisen mukaan täyteen tariffiin voitiin soveltaa alennuksia edellyttäen, että vähintään kolmasosa tapahtuman järjestäjien toimittamassa luettelossa mainituista teoksista oli muita kuin SABAMin edustamia teoksia. Tämän rajan alittavalta osalta alennusta ei sen sijaan saanut. Koska ainoa tapaus, jossa korvausta ei tarvinnut maksaa, oli se, että luettelossa ei ollut yhtään SABAMin edustamaa teosta, olisi periaatteessa yhden ainoan SABAMin edustaman teoksen esittäminen merkinnyt sitä, että tapahtumaan olisi voitu soveltaa kolmasosaa täydestä tariffista. Oli myös niin, että jos SABAMin edustamat musiikkiteokset muodostivat täsmälleen yhden kolmasosan niistä teoksista, jotka tapahtuman järjestäjät aikoivat esittää, SABAM laskutti kaksi kolmasosaa tariffista, tai jos ne muodostivat kaksi kolmasosaa esitettävistä teoksista, SABAM laskutti täyden tariffin. Tariffin myöhemmässä versiossa kolmeportaisesta asteikosta, jossa portaiden väli oli 33 prosenttia, siirryttiin kymmenportaiseen asteikkoon, jossa välit olivat 10 prosenttia, mikä siis vähensi turhaan maksettua osaa todellisuudessa esitettyjen SABAMin edustamien musiikkiteosten osuuteen verrattuna, vaikka osuus määritettiinkin edelleen kiinteämääräisenä.

81.

Edellä mainitun, tuomiossa Tournier ja tuomiossa Kanal 5 muotoutuneen oikeuskäytännön perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäväksi jää arvioida seuraavia kysymyksiä nyt tarkasteltavan tapauksen olosuhteiden kokonaisuuden perusteella: i) Onko olemassa menetelmiä, joilla voidaan tarkemmin yksilöidä ne SABAMin edustamat musiikkiteokset, jotka tapahtuman aikana esitetään (kysymyksellä yleisömäärästä ei ole merkitystä, koska SABAMin korvaukset ovat suhteessa lipunmyynnistä saatuihin tuloihin)? ii) Voidaanko näillä menetelmillä varmistaa sama suoja kyseisten teosten tekijänoikeuksien haltijoiden intresseille? ja iii) Voidaanko todeta, ettei näiden menetelmien käyttö kasvata SABAMin kustannuksia kohtuuttomasti, jos ajatellaan erityisesti sopimusten hallinnointia ja suojattujen musiikkiteosten käytön valvontaa?

82.

Olennaisia seikkoja, jotka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidessaan ensimmäistä edellä mainituista kysymyksistä, ovat mielestäni i) tosiasiassa käytettyjä musiikkiteoksia koskevien tietojen ja käytettävien tekniikoiden saatavuus, ( 77 ) ii) kyseisten tietojen ja tekniikoiden luotettavuus ( 78 ) ja iii) se, missä ajassa kyseiset tiedot voidaan saada. ( 79 ) W.W:n ja WCD:n mainitsemien digitaalisten tekniikoiden luotettavuudesta huomautan, jättäen tämän asian kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tarkistettavaksi, että SABAM ilmoitti kirjallisissa huomautuksissaan, että vuosien 2015 ja 2016 festivaaleilla käytetyltä ohjelmalta jäi tunnistamatta noin 8 prosenttia esitetyistä kappaleista, että kyseisillä tekniikoilla on vaikeuksia tunnistaa miksatut teokset ja ettei niitä joka tapauksessa voida käyttää elävään musiikkiin.

83.

Toista tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohdassa mainituista kysymyksistä tarkistaessaan kansallisen tuomioistuimen on arvioitava SABAMin käyttämän korvausten laskentamenetelmän etuja ja haittoja, kun huomioon otetaan se asiayhteys, jossa kyseiset korvaukset laskutetaan. Tässä suhteessa erityistä merkitystä on mielestäni kolmella seikalla. Ensinnäkin on tarkasteltava sitä, millainen on pääasian kohteena olevissa tapahtumissa tavallisesti esitettyjen SABAMin teosvalikoimaan kuuluvien musiikkiteosten ja käytetyn musiikin kokonaismäärän keskinäinen suhde. Saattaa nimittäin olla niin, että asiaan liittyvät vastakkaiset intressit huomioon ottaen kiinteämääräisen menetelmän käyttö on sittenkin suositeltavin vaihtoehto siinä tapauksessa, että lähes kaikki tällaisten tapahtumien aikana esitetyt teokset kuuluvat yhteishallinnointiyhteisön teosvalikoimaan. Tältä osin huomautan, jättäen kuitenkin tämänkin asian kansallisen tuomioistuimen tarkistettavaksi, että SABAM totesi kirjallisissa huomautuksissaan, että noin 80–90 prosenttia W.W:n ja WCD:n järjestämillä festivaaleilla esitetystä musiikista on SABAMin teosvalikoimasta; kyseiset yhtiöt eivät kiistäneet tätä väitettä. Toiseksi on arvioitava, miten vaihtoehtoisten menetelmien käyttö vaikuttaa korvausten saamisen nopeuteen. Saattaa nimittäin olla, kuten SABAM huomauttaa, että esitettyjen teosten tunnistamisessa tapahtuneiden virheiden vuoksi yhteishallinnointiyhteisön ja tapahtumanjärjestäjän välille syntyy erimielisyyksiä, jotka hidastavat korvausten saantia asianomaisten oikeudenhaltijoiden vahingoksi. ( 80 ) Kolmanneksi on arvioitava sitä, vaikuttaisiko SABAMin käyttämästä kiinteästä portaittaisesta asteikosta (sen kahdesta versiosta) luopuminen oikeudenhaltijoiden etuun, kun otetaan huomioon kyseisen yhteishallinnointiyhteisön käyttämä korvausten tilittämisjärjestelmä ja SABAMin kustannusrakenne.

84.

Tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohdassa mainituista kysymyksistä viimeinen koskee kustannuksia. Sen osalta huomautan, että toisin kuin tuomiossa Tournier, jossa käytetty sanamuoto vaikutti sulkevan kokonaan pois mahdollisuuden kasvattaa organisaation hallinto- tai valvontakuluja, tuomiossa Kanal 5 tarkennettiin, ettei esitettyjen musiikkiteosten tarkan yksilöinnin mahdollistavan laskentamenetelmän käyttö saa nostaa näitä kuluja ”suhteettomasti”. ( 81 ) Vaikka tällaiseen järjestelmään siirtyminen siis voikin nostaa SABAMin kuluja, kulujen kasvun on oltava maltillista, ja sitä on punnittava suhteessa niihin etuihin, joita uusi järjestelmä toisi musiikkitapahtumien järjestäjille. Näiden kulujen kohtuuton kasvu olisi nimittäin omiaan vähentämään tekijöiden ja niiden edunsaajien saamien korvausten määrää. Pääasiassa W.W ja WCD esittävät, että ne kantaisivat itse musiikkiteosten digitaalisten tunnistustekniikoiden käyttöön liittyvät kustannukset, jotka SABAMin mukaan ovat huomattavia, eikä niistä siten aiheutuisi lisäkustannuksia SABAMille. Jos tämä vahvistetaan, ( 82 ) selvitettäväksi jäisi enää niiden kustannusten suuruus, joita aiheutuisi mahdollisista SABAMin teosvalikoiman teosten tunnistamiseen liittyvistä virheistä tai erimielisyyksistä, jotka SABAM mainitsi kirjallisissa huomautuksissaan. SABAM on väittänyt, että vain osa musiikkitapahtumien järjestäjistä kykenisi itse kantamaan uusien digitaalisten tekniikoiden käyttöön liittyvät kustannukset ja että muiden osalta nämä kustannukset jäisivät SABAMin kannettaviksi. Tämä väite ei mielestäni ole ratkaiseva, koska mikään ei estä SABAMia käyttämästä erilaisia laskentamenetelmiä eri asiakasryhmille, kunhan tällainen erottelu on perusteltua eikä syrjivää.

85.

Jos tämän ratkaisuehdotuksen 81 kohdassa mainittuihin tarkistuskysymyksiin vastataan myöntävästi, SABAMin tariffirakenne on omiaan rikkomaan SEUT 102 artiklan toisen kohdan a alakohtaan sisältyvää kohtuuttomien hintojen ja muiden kohtuuttomien ehtojen määräämisen kieltoa. Kiinteästi porrastettu tariffirakenne, jossa ei oteta huomioon suojattujen musiikkiteosten tosiasiallista käyttöä, viittaa nimittäin siihen, että jos tällainen käyttö (ja yleisömäärä) olisi mahdollista määrittää tarkasti (tai nykyistä tarkemmin), jokin osuus kyseisen yhtiön keräämistä korvauksista ei vastaa tosiasiassa suoritettua palvelua. ( 83 )

86.

En kuitenkaan katso, että tuomiossa Tournier ja tuomiossa Kanal 5 tarkoituksena olisi ollut luoda automaattinen käytäntö, jonka perusteella tällaisen tariffijärjestelmän käyttö johtaisi kyseisissä tuomioissa kuvatuissa olosuhteissa välttämättä siihen, että hinnat olisi todettava kohtuuttomiksi, ellei yhteishallinnointiyhteisö esittäisi toiminnalleen oikeuttamisperusteita.

87.

Kuten jo edellä tämän ratkaisuehdotuksen 70 ja 71 kohdassa totesin, hintojen ei voida olettaa olevan kohtuuttomat pelkästään sillä perusteella, että määräävässä asemassa oleva yritys omaksuu tietyn menetelmän tarjoamistaan tavaroista tai palveluista veloitettavien korvausten laskemiseksi, vaan tällaisen näkemyksen tueksi kyseisiä hintoja on tarkasteltava vertaamalla niitä viitehintaan.

88.

Vertailu on tarpeeton vain siinä tapauksessa, että kyseisen laskentamenetelmän todetaan käytännössä johtavan siihen, ettei hinnan ja toimitetun suorituksen taloudellisen arvon välinen suhde voi olla kohtuullinen.

89.

Tämän selvittäminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Viittaan tämän ratkaisuehdotuksen 72 kohtaan niiden vertailumenetelmien osalta, joita kansallinen tuomioistuin voi käyttää pääasioissa kyseessä olevissa tilanteissa.

V Ratkaisuehdotus

90.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Ondernemingsrechtbank Antwerpenin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

SEUT 102 artiklan toisen kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö, jolla on jossakin jäsenvaltiossa tosiasiallinen monopoli, ei käytä väärin määräävää markkina-asemaansa asettamalla kohtuuttomia hintoja pelkästään sillä perusteella, että sillä on tariffirakenne, jonka perusteella korvaukset, joita on maksettava luvasta käyttää kyseisen hallinnointiyhteisön teosvalikoimaan kuuluvia musiikkiteoksia niiden välittämiseksi yleisölle festivaalin yhteydessä, lasketaan soveltamalla lipunmyynnistä saatuihin tuloihin tai taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varattuun budjettiin asteittain alenevaa osuutta ilman mahdollisuutta vähentää kuluja, jotka eivät suoraan liity kyseisen hallinnointiyhteisön suorittamaan palveluun, ja noudattamalla alennusjärjestelmää, joka perustuu kiinteään portaittaiseen asteikkoon, jonka avulla otetaan huomioon festivaalin aikana tosiasiallisesti esitettyjen musiikkiteosten osuus. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että tällaisen tariffirakenteen soveltaminen voi johtaa kohtuuttomien hintojen asettamiseen erityisesti siinä tapauksessa, että on olemassa toinen menetelmä, jolla on mahdollista tarkemmin yksilöidä ja määrällisesti ilmaista tosiasiallisesti esitetyt teokset, ja jos tällä menetelmällä voidaan saavuttaa sama hyväksyttävä päämäärä, joka on musiikin tekijöiden, säveltäjien ja kustantajien etujen suojaaminen, nostamatta kuitenkaan suhteettomasti sopimusten hallinnoinnista ja tekijänoikeudella suojattujen sävellysteosten käytön valvonnasta aiheutuvia kuluja. Kansallisen tuomioistuimen tehtäväksi jää ottaa huomioon kaikki sen tarkasteltavana olevalle tapaukselle ominaiset olosuhteet ja arvioida niiden perusteella, täyttyvätkö nämä edellytykset; jos tämän arvioinnin tulos on myöntävä, on lisäksi arvioitava, puhuvatko asetettujen korvausten kohtuuttomuuden puolesta muut seikat, kuten vertailu ostovoimapariteetilla korjattuihin muissa jäsenvaltioissa sovellettaviin tariffeihin, vertailu saman yhteishallinnointiyhteisön aiemmin soveltamiin korvauksiin tai vertailu kyseisen hallinnointiyhteisön muille suorituksille asettamiin hintoihin.


( 1 ) Alkuperäinen kieli: italia.

( 2 ) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU (EUVL 2014, L 84, s. 72).

( 3 ) Ks. erityisesti direktiivin 2014/26 johdanto-osan 7, 8, 9 ja 55 perustelukappale.

( 4 ) Ks. direktiivin 2014/26 1 artiklan ensimmäinen virke.

( 5 ) B.S./M.B., 26.6.2017.

( 6 ) Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että vaikka festivaali-käsitteen määritelmä vaihtelee 211-tariffin eri versioiden välillä, sillä on aina viitattu järjestettyyn sarjaan konsertteja, joissa esiintyy päivän aikana vähintään viisi yhtyettä tai artistia siten, että kullakin niistä on oma ohjelmansa. Joissakin tapauksissa edellytettiin yhteistä teemaa ja vuosittaista toistuvuutta.

( 7 ) Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että 211-tariffin vuoden 2014 ja 2016 versioissa taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatun budjetin käsite määriteltiin summaksi, joka oli asetettu artistien käyttöön heidän ohjelmansa esittämistä varten. Vuoden 2017 versioon lisättiin artisteille korvatut valo- ja äänitekniset kulut.

( 8 ) Vuoden 2017 versioon lisättiin julkisen liikenteen kulut.

( 9 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, ettei kanteita, jotka SABAM on nostanut W.W:tä ja WCD:tä vastaan, ole yhdistetty, mutta ne ratkaistaan yhdellä yhteisellä päätöksellä.

( 10 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että SABAM ja W.W ovat olleet erimielisiä SABAMille maksettavan korvauksen suuruudesta jo ensimmäisistä Tomorrowland-festivaaleista lähtien. Vuonna 2008 tehdyn sovintosopimuksen ja vuosien 2011 ja 2014 festivaaleja koskeneen uuden erimielisyyden jälkeen Antwerpenin alioikeus totesi vuonna 2015, että SABAMin vuosien 2011 ja 2013 Tomorrowland-festivaaleja koskenut maksuvaatimus oli perusteltu. SABAM ja W.W tekivät tämän ratkaisun jälkeen uuden sovintosopimuksen, joka koski SABAMille maksettavia korvauksia vuosien 2011 ja 2013 festivaalien lisäksi myös vuoden 2014 festivaalin osalta. Osapuolet sopivat muun muassa, että kaksi kolmannesta vuotta 2014 koskevasta summasta maksettaisiin suoraan SABAMille ja yksi kolmannes jäädytettäisiin pankkitilille, kunnes löydettäisiin ratkaisu kiistaan, joka tällä välin oli syntynyt siitä, mikä oli ollut SABAMin edustaman musiikin prosentuaalinen osuus kyseisellä festivaalilla. Vuosien 2015 ja 2016 osalta W.W hyväksyi ensin SABAMin soveltaman tariffin, mutta riitautti sitten sen lähettämät laskut. SABAM vaatii maksettavaksi 194 925,29 euroa vuoden 2014 Tomorrowland-festivaalista, 259072,42 euroa vuoden 2015 festivaalista ja 283726,99 euroa vuoden 2016 festivaalista sekä kutakin määrää vastaavat korot. SABAM vaatii lisäksi, että W.W ilmoittaa sille vuoden 2016 festivaalille myytyjen VIP-lippujen lukumäärän ja hinnan. W.W on nostanut vastakanteen, jossa se vaatii ensisijaisesti, että tuomioistuin vahvistaa, ettei SABAMille tarvitse maksaa mitään vuosien 2014–2016 Tomorrowland-festivaaleista, ja että vuoden 2014 festivaalia varten jäädytetyt varat vapautetaan ja vuoden 2016 festivaalista palautetaan 16236,00 euroa. Toissijaisesti W.W vaatii, että nimetään asiantuntija määrittämään SABAMin edustamien teosten osuus vuosien 2014, 2015 ja 2016 festivaaleilla esitetyistä teoksista.

( 11 ) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että SABAM sovelsi vuoden 2013 festivaaliin 105-tariffia ja järjestyksessä toisesta festivaalista alkaen 211-tariffia. WCD maksoi vaaditut summat mutta riitautti ne myöhemmin. Vuosien 2015 ja 2016 festivaaleilla WCD käytti SABAMin edustamia teoksia ilman lupaa. Näitä festivaaleja koskevat summat, jotka WCD niin ikään riitautti, SABAM näin ollen määritti omien toteamustensa perusteella. SABAM vaatii, että WCD velvoitetaan maksamaan 27359,04 euroa ja 38550,45 euroa korkoineen. WCD nosti vastakanteen, jossa se vaatii, että SABAM velvoitetaan palauttamaan 7897,00 euroa ja 13349,78 euroa korkoineen.

( 12 ) W.W ja WCD viittaavat erityisesti DJ Monitor -nimiseen ohjelmaan.

( 13 ) Brysselin kauppaoikeuden presidentin päätöksessä SABAMin katsottiin lisäksi korottaneen festivaaleihin sovellettavaa tariffia noin 37 prosenttia ja soveltaneen kohtuuttoman korkeaa vähimmäistariffia. SABAM velvoitettiin myös maksamaan uhkasakkoa 5000 euroa päivässä enintään miljoonaan euroon saakka, ellei se noudattaisi kyseistä päätöstä (ks. ranskankielinen uutinen osoitteessa https://www.rtbf.be/pure/article/detail_dans-leur-conflit-avec-la-sabam-les-festivals-obtiennent-gain-de-cause?id=9894749).

( 14 ) Lääkealalla useat kansalliset kilpailuviranomaiset ovat todenneet epäreiluihin ja kohtuuttomiin hintoihin liittyviä käytäntöjä, erityisesti Italiassa (asia Aspen, Autorità Garante della Concorrenza e del Mercaton ratkaisu 29.9.2016), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (asia Pfizer/Flynn, Competition and Markets Authorityn ratkaisu 7.12.2016) ja Tanskassa (asia CD Pharma, Konkurrence- og Forbrugerstyrelsenin ratkaisu 31.1.2018). Euroopan tasolla komissio käynnisti toukokuussa 2017 muodollisen tutkintamenettelyn, joka koski sitä, oliko Aspen Pharma soveltanut kohtuuttomia hintoja syöpälääkkeisiin Euroopan talousalueella (Italiaa lukuun ottamatta); ks. myös komission kertomus Euroopan neuvostolle ja parlamentille kilpailusääntöjen soveltamisesta lääkealalla vuosina 2009–2017, 28.1.2019, COM(2019) 17 final, 4.2 kohta. Tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnin alalla tehdyistä kansallisten kilpailuviranomaisten ratkaisuista on esitetty yhteenveto englanninkielisessä selvityksessä, joka on luettavissa osoitteessa https://www.concurrences.com/fr/bulletin/special-issues/collecting-societies/collecting-societies-and-competition-law-an-overview-of-eu-and-national-case; Euroopan tasolla annetuista ratkaisuista ks. tämän ratkaisuehdotuksen 39–44 kohdan oikeuskäytäntöviittaukset.

( 15 ) C-177/16, EU:C:2017:286 (jäljempänä julkisasiamiehen ratkaisuehdotus AKKA v. LAA).

( 16 ) 27/76, EU:C:1978:22.

( 17 ) Kyseisessä tuomiossa oli kyse kanteesta, jonka oli nostanut banaanialan silloinen maailmanlaajuisesti merkittävin konserni, United Brands Company (jäljempänä UBC); kanne koski päätöstä, jossa komissio oli todennut muun muassa, että konsernin eurooppalaisen tytäryhtiön eräille asiakkailleen asettamat hinnat olivat kohtuuttomia. Komissio oli päätynyt katsomaan, että kyseessä oli väärinkäyttö, verrattuaan hintoja, joita UBC noudatti yhtäältä Saksan, Alankomaiden, Tanskan, Belgian ja Luxemburgin markkinoilla ja toisaalta Irlannin markkinoilla, ja todettuaan, että ensin mainitut olivat huomattavasti viimeksi mainittuja korkeammat.

( 18 ) 26/75, EU:C:1975:150, 12 kohta.

( 19 ) Ks. United Brands -tuomion 250 kohta. Kyseiseen määritelmään on sittemmin viitattu lukuisissa tuomioissa, ks. esim. tuomio 11.11.1986, British Leyland v. komissio (226/84, EU:C:1986:421, 27 ja 28 kohta), tuomio 17.7.1997, GT-Link (C-242/95, EU:C:1997:376, 39 kohta), tuomio 17.5.2001, TNT Traco (C-340/99, EU:C:2001:281, 46 kohta), tuomio 27.2.2014, OSA (C-351/12, EU:C:2014:110, 88 kohta), tuomio 11.12.2008, Kanal 5 ja TV 4 (C-52/07, EU:C:2008:703, 28 kohta) sekä viimeisimpänä tuomio 14.9.2017, Autortiesību un komunicēšanās konsultāciju aģentūra - Latvijas Autoru apvienība (C-177/16, EU:C:2017:689, 35 kohta; jäljempänä tuomio AKKA/LAA).

( 20 ) Ks. United Brands -tuomion 252 kohta. Ks. myös tuomion AKKA/LAA 36 kohta.

( 21 ) Näitä arvioita ei pidä tehdä kumulatiivisesti, ks. määräys 25.3.2009, Scippacercola ja Terezakis v. komissio (C-159/08 P, ei julkaistu, EU:C:2009:188, 47 kohta).

( 22 ) Vaikka yhteisöjen tuomioistuin moitti United Brands -tuomiossa komissiota siitä, ettei tämä ollut tarkastellut UBC:n kustannusrakennetta, se kuitenkin myönsi siinä nimenomaisesti, että ”muita menetelmiä voitaisiin myös kehittää tuotteen kohtuuttoman hinnan arviointiperusteiden laatimiseksi”, ks. United Brands -tuomion 253 kohta.

( 23 ) Ks. tuomio 11.11.1986, British Leyland v. komissio (226/84, EU:C:1986:421, 28 ja 29 kohta), jossa 600 prosentin hinnannousu ilman ilmeistä kustannusten nousua teki tarpeettomaksi arvioida kustannuksia ja suuntasi huomion nykyisen hinnan ja aiemman hinnan väliseen eroon.

( 24 ) Ks. tuomio 11.11.1986, British Leyland v. komissio (226/84, EU:C:1986:421, 28 ja 29 kohta).

( 25 ) Ks. EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan mukaisesta menettelystä 25.7.2001 tehty komission päätös (COMP/C-1/36.915 – Deutsche Post AG – Ulkomaanpostin pysäyttäminen), johdanto-osan 160 perustelukappale.

( 26 ) Ks. implisiittisesti tuomio 13.7.1989, Tournier (395/87, EU:C:1989:319, 44 kohta).

( 27 ) Ks. tuomio 11.11.1986, British Leyland v. komissio (226/84, EU:C:1986:421, 28 ja 29 kohta).

( 28 ) Ks. implisiittisesti United Brands -tuomio, jossa komission tekemää vertailua UBC:n jäsenvaltioiden eri markkinoilla soveltamien hintojen kesken moitittiin ainoastaan siksi, että kansalliset vertailumarkkinat oli valittu virheellisten arvioiden perusteella.

( 29 ) Tuomio 8.6.1971, Deutsche Grammophon Gesellschaft (78/70, EU:C:1971:59, 19 kohta).

( 30 ) Ks. myös tuomio 29.2.1968, Parke Davis (24/67, s. 81) ja tuomio 5.10.1988, CICRA ja Maxicar (53/87, EU:C:1988:472), vaikka molemmissa tapauksissa unionin tuomioistuin katsoi, ettei se, että kilpailijoihin nähden määräävässä asemassa olevan yrityksen hinta oli korkeampi, sellaisenaan merkinnyt vielä väärinkäyttöä, koska ensin mainitun yrityksen tuotteet oli suojattu patentilla.

( 31 ) Ks. tuomio 4.5.1988, Bodson (30/87, EU:C:1988:225, 31 kohta) ja viimeisimpänä tuomio AKKA/LAA, 38 kohta.

( 32 ) Ks. tuomio AKKA/LAA, 37 ja 38 kohta.

( 33 ) Ks. tuomio 13.11.1975, General Motors Continental v. komissio (26/75, EU:C:1975:150, 15 kohta).

( 34 ) Kun ensin on valittu tarkastelumenetelmä, tarkoituksenmukaisten vertailukohtien valinta on vastaavasti niin ikään toteutettava ottamalla huomioon kyseiselle yksittäistapaukselle ominaisten olosuhteiden kokonaisuus. Ks. esim. tuomio AKKA/LAA, 41 ja 42 kohta, vertailukohteena käytettävien markkinoiden valinta riippuu kullekin tapaukselle ominaisista olosuhteista; ks. myös tuomio 28.3.1985, CICCE v. komissio (298/83, EU:C:1985:150, 24 ja 25 kohta).

( 35 ) Ks. United Brands -tuomion 254–261 kohta.

( 36 ) Ks. tuomio AKKA/LAA, 49 kohta. Ks. myös julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus AKKA/LAA, 36 kohta.

( 37 ) Unionin tuomioistuin on äskettäin ottanut tällaisen kannan tuomiossa AKKA/LAA, 38–43 kohta, jossa kyseessä oli tekijänoikeuksien yhteishallinnointiyhteisön eräässä jäsenvaltiossa soveltamien, kohtuuttomina pidettyjen tariffien vertaaminen vastaavien organisaatioiden soveltamiin hintoihin pelkästään niissä jäsenvaltioissa, jotka olivat ensin mainitun jäsenvaltion rajanaapureita, tai laajemmassa joukossa muita jäsenvaltioita. Ks. myös tuomio C-351/12, 87–92 kohta.

( 38 ) Viittaan tältä osin julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotukseen AKKA/LAA sisältyvään arviointiin (ratkaisuehdotuksen 43–45 kohta).

( 39 ) Ks. tuomio AKKA/LAA, 55 ja 56 kohta; ks. vastaavasti julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus AKKA/LAA, 107 kohta.

( 40 ) Ks. tästä viimeisimpänä tuomio AKKA/LAA, 57 kohta.

( 41 ) Ks. komission päätös 23.7.2004, asia COMP/A.36.568/D3 – Scandlines Sverige AB v. Port of Helsingborg.

( 42 ) Ks. tuomio 29.2.1968, Parke, Davis and Co. (24/67, EU:C:1968:11, s. 100), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, ettei se, että patentoidun tuotteen hinta on patentoimattoman tuotteen hintaa korkeampi, välttämättä merkitse väärinkäyttöä; ks. myös tuomio 5.10.1988, CICRA ja Maxicar (53/87, EU:C:1988:472, 17 kohta).

( 43 ) Ks. esim. tuomio, AKKA/LAA, 59 kohta.

( 44 ) Ks. tuomio AKKA/LAA.

( 45 ) Yhteishallinnointiyhteisöjen monopoli, joka on usein lakisääteinen, perustuu lähinnä siihen, että käyttäjien ja oikeudenhaltijoiden on yksittäin vaikeaa neuvotella musiikkiteosten käyttöluvista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tällaisten monopolien välttämättömyys muuttuu ainakin osittain kyseenalaiseksi uusien digitaalisten tekniikoiden myötä: ks. Lenard, T.M. ja White, L.J., Moving Music Licensing Into the Digital Era: More Competition and Less Regulation, luettavissa englanniksi osoitteessa https://techpolicyinstitute.org/wp-content/uploads/2015/12/moving-music-licensing-digital-era.pdf. Myös direktiivissä 2014/26 säädetty oikeudellinen kehys suosii tekijänoikeuksien hallinnointimarkkinoiden entistä laajempaa avaamista kilpailulle.

( 46 ) 402/85, EU:C:1987:197, 19 kohta.

( 47 ) Ks. tuomion 15, 16, 18 ja 21 kohta.

( 48 ) Unionin tuomioistuinta ei kuitenkaan ollut pyydetty ottamaan kantaa korvausten määrään.

( 49 ) 395/87, EU:C:1989:319.

( 50 ) 110/88, 241/88 ja 242/88, EU:C:1989:326.

( 51 ) SACEM peri kiinteän 8,25 prosentin osuuden diskon arvonlisäverollisesta liikevaihdosta.

( 52 ) Ks. tuomio Tournier, 38 ja 42 kohta, ja tuomio Lucazeau, 25 ja 29 kohta.

( 53 ) Tuomion Tournier 45 kohta. Kyseisessä tapauksessa SACEM kieltäytyi saattamasta diskojen saataville pelkästään niiden tosiasiallisesti käyttämää osaa edustamistaan teoksista.

( 54 ) C-52/07, EU:C:2008:703.

( 55 ) Mainitun tuomion mukaan näin oli STIM:n Kanal 5- ja TV4-kanaviin soveltaman maksun tapauksessa. Maksu oli tietty vaihteleva prosenttiosuus tuloista, joita kyseiset televisiokanavat saivat mainostilan myynnistä ja toissijaisesti mainostilan myynnistä ja tilaussopimuksista. Osuus kasvoi televisiokanavan vuotuisen musiikin osuuden mukaan (vuotuisella musiikin osuudella tarkoitettiin sitä, kuinka paljon yksittäisissä lähetyksissä oli vuoden aikana käytetty tekijänoikeudella suojattuja musiikkiteoksia); osuus ei kuitenkaan kasvanut suoraan verrannollisessa suhteessa. STIM antoi kanavien vähentää myyntikustannukset ja rojaltit, jotka niiden oli maksettava Ruotsin valtiolle kaapeliverkkolähetyksistä; ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Kanal 5 ja TV4 (C-52/07, EU:C:2008:491, 9 kohta).

( 56 ) Ks. tuomio Kanal 5, 40 kohta.

( 57 ) C-351/12, EU:C:2014:110.

( 58 ) Ks. tuomio OSA, 87 ja 88 kohta.

( 59 ) Ks. tuomio AKKA/LAA, 36–38 ja 41 kohta.

( 60 ) 60 kohta.

( 61 ) Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että sponsoritoimintaan liittyvät liput lasketaan niiden nimellisarvon mukaan tai, jos sellaista arvoa ei kyetä määrittämään, keskimääräisen sisäänpääsyhinnan perusteella.

( 62 ) Ks. erityisesti tämän ratkaisuehdotuksen 29 kohta.

( 63 ) Ks. vastaavasti tuomio Kanal 5, 30 ja 31 kohta.

( 64 ) C-52/07, EU:C:2008:491, 60 kohta.

( 65 ) Ks. tuomio Basset, 15, 16, 18 ja 21 kohta.

( 66 ) Ks. tästä tuomio Tournier, 45 kohta ja tuomio Kanal 5, 37 kohta.

( 67 ) Erityisesti W.W kiistää sen, että Tomorrowland voitaisiin määritellä festivaaliksi.

( 68 ) Ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Kanal 5, 62 kohta.

( 69 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohta.

( 70 ) On selvää, että tämän tekijän vaikutusta tulisi arvioida vertaamalla näiden kahden tariffin rakennetta kokonaisuutena; tämä on kuitenkin kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

( 71 ) Ks. julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus Kanal 5, 9 kohta ja alaviite 4.

( 72 ) Kuten edellä jo todettiin (ks. tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 13), vaikuttaa kuitenkin siltä, että Brysselin ylioikeudessa vireillä oleva menettely koskee muun muassa äskettäistä SABAMin festivaaleihin soveltamien tariffien korotusta.

( 73 ) Ks. tuomio Kanal 5, 40 kohta.

( 74 ) Ks. tuomio Tournier, 45 kohta.

( 75 ) Ks. tuomio 18.3.1980, Coditel ym. (62/79, EU:C:1980:84); tuomio Tournier, 12 kohta ja tuomio Kanal 5, 38 kohta.

( 76 ) Ks. tuomio Kanal 5, 36–38 kohta.

( 77 ) W.W ja WCD toteavat, että SABAMille toimitetaan säännönmukaisesti luettelo teoksista, jotka on tarkoitus esittää. Tämän luettelon toimittaminen on edellytys sille, että tariffista voi saada alennusta, joten SABAM saa luettelon sisältämät tiedot ilman erityisiä toimenpiteitä. Digitalisoitujen tekniikoiden käyttö sen sijaan voi osoittautua monimutkaisemmaksi.

( 78 ) Se, että järjestäjät toimittavat luettelon teoksista, jotka festivaalilla aiotaan esittää, edellyttää valvontaa festivaalin ajan. Digitaalisten tekniikoiden käyttöön ei periaatteessa liity tätä vaivaa; on kuitenkin huomioitava tapahtuman aikana ilmenevien teknisten ongelmien riski.

( 79 ) Luettelo festivaalin kuluessa esitettävistä teoksista toimitetaan SABAMin käyttöön ennen kuin käyttö tapahtuu. Digitaalisten tekniikoiden käyttö ei sen sijaan mahdollista tietojen saatavuutta kuin vasta tapahtuman jälkeen.

( 80 ) SABAM toteaa, että sillä on lain mukaan käytettävissään yhdeksän kuukauden määräaika tilittää tuotot oikeudenhaltijoille sen tilikauden päättymisestä lukien, jonka aikana tekijänoikeuksien käytöstä kertyneet tulot on saatu.

( 81 ) Ks. tuomio Tournier, 45 kohta ja tuomio Kanal 5, 40 kohta.

( 82 ) Kirjallisissa huomautuksissaan SABAM väittää WCD:n esittäneen pääasiaa koskevassa menettelyssä, että kyseiset kulut pitäisi vähentää tuotoista, joita käytetään lähtökohtana SABAMille maksettavan korvauksen määrittämisessä.

( 83 ) Ks. vastaavasti tuomio 10.12.1991, Merci convenzionali Porto di Genova (C-179/90, EU:C:1991:464, 19 kohta) ja tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio (C-385/07 P, EU:C:2009:456, 141147 kohta).

Top