EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62019CA0846

Asia C-846/19: Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal d’arrondissement – Luxemburg) – EQ v. Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA (Ennakkoratkaisupyyntö – Arvonlisävero – Direktiivi 2006/112/EY – Liiketoiminta – Vastikkeelliset palvelujen suoritukset – 2 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 9 artiklan 1 kohta – Vapautukset – 132 artiklan 1 kohdan g alakohta – Sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen suoritukset – Palvelut, joita asianajaja suorittaa vajaavaltaiseksi julistettujen täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvonnan alalla – Tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos)

OJ C 217, 7.6.2021, p. 11–12 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

7.6.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 217/11


Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 15.4.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal d’arrondissement – Luxemburg) – EQ v. Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA

(Asia C-846/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Liiketoiminta - Vastikkeelliset palvelujen suoritukset - 2 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 9 artiklan 1 kohta - Vapautukset - 132 artiklan 1 kohdan g alakohta - Sosiaalihuoltoon ja sosiaaliturvaan läheisesti liittyvien palvelujen suoritukset - Palvelut, joita asianajaja suorittaa vajaavaltaiseksi julistettujen täysi-ikäisten henkilöiden edunvalvonnan alalla - Tunnustettu sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottava laitos)

(2021/C 217/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’arrondissement

Pääasian asianosaiset

Kantaja: EQ

Vastaaja: Administration de l’Enregistrement, des Domaines et de la TVA

Tuomiolauselma

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettua liiketoimintaa ovat vajaavaltaisille täysi-ikäisille henkilöille suoritetut palvelut, joiden tarkoituksena on valvoa heidän etuaan siviilielämän toimissa ja joiden suorittamisen oikeusviranomainen on lain nojalla antanut palveluntarjoajan tehtäväksi sekä joista suoritettavan korvauksen sama viranomainen vahvistaa kiinteämääräisenä tai tapauskohtaisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon muun muassa vajaavaltaisen henkilön taloudellisen tilanteen, minkä lisäksi tämän korvauksen suorittaa valtio, jos kyseinen henkilö on varaton, kun nämä palvelut suoritetaan vastikkeellisesti, palveluntarjoaja saa niistä jatkuvia tuloja ja tämän toiminnan kokonaiskorvauksen taso määritetään sellaisten kriteerien mukaisesti, joilla on tarkoitus taata tämän palveluntarjoajan toimintakustannusten kattaminen.

2)

Direktiivin 2006/112 132 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyviä palvelujen suorituksia ovat palvelut, jotka suoritetaan vajaavaltaisille täysi-ikäisille henkilöille ja joiden tarkoituksena on valvoa heidän etuaan siviilielämän toimissa, ja toisaalta, että on mahdollista, että tällaisia luonteeltaan sosiaalisia palveluja suorittava asianajaja voidaan hänen harjoittamansa yritystoiminnan osalta ja mainittujen palvelujen rajoissa tunnustaa sosiaalisia hyvinvointipalveluja tuottavaksi laitokseksi, jolloin oikeusviranomaisella on velvollisuus antaa tällainen tunnustus kuitenkin vain, jos kyseinen jäsenvaltio tämän tunnustuksen evätessään on ylittänyt sillä tältä osin olevan harkintavallan rajat.

3)

Luottamuksensuojan periaate ei ole esteenä sille, että verohallinto kantaa arvonlisäveroa tietyistä päättyneeseen ajanjaksoon liittyvistä liiketoimista tilanteessa, jossa verohallinto on hyväksynyt useiden vuosien ajan verovelvollisen arvonlisäveroilmoitukset, joissa samanlaisia liiketoimia ei ole sisällytetty veronalaisiin liiketoimiin, ja jossa verovelvollisen on mahdotonta periä maksettava arvonlisävero takaisin niiltä, jotka ovat maksaneet korvauksen näistä liiketoimista, jolloin jo maksettujen korvausten siis katsotaan jo sisältävän tämän arvonlisäveron.


(1)  EUVL C 54, 17.2.2020.


Top