—

kumoamaan Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/72/YUTP muuttamisesta 29.1.2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/141 (EUVL 2018, L 25, s. 38) ja Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/72/YUTP muuttamisesta 28.1.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/135 (EUVL 2019, L 25, s. 23) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Yhdistyneiden kansakuntien korruption vastaisen yleissopimuksen 31, 46 ja 55 artiklan rikkomiseen. Kantaja väittää tältä osin, että näiden määräysten mukaan varojen jäädyttämis- ja takavarikoimistoimenpiteen on perustuttava joko kantajana olevan valtion päätökseen tai tämän saman kantajana olevan valtion merkityksellisten tosiseikkojen kuvaukseen sekä pyydettyjen toimenpiteiden kuvaukseen. Kantajan mukaan rajoittavista toimenpiteistä on päätetty ja niitä on jatkettu ilman edes lyhyttä moitittujen tosiseikkojen kuvausta. Tunisia ei myöskään hae riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden pysyttämistä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu neuvoston ilmeiseen arviointivirheeseen, kun tämä katsoi, ettei sen tarvinnut ottaa huomioon kantajan toimittamia todisteita ja esittämiä perusteluja, eikä toteuttaa lisätarkistuksia tunisialaisissa viranomaisissa, vaikka kyseiset todisteet ja perustelut olivat omiaan herättämään perusteltuja epäilyjä toimitettujen tietojen luotettavuudesta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu neuvoston harkintavallan väärinkäyttöön siltä osin kuin se auttaa tunisialaisia viranomaisia, joiden ainoa tavoite on perustella kantajan varojen epäoikeudenmukaista ja laitonta haltuunottoa ilman, että tämä on voinut puolustautua ja nostaa kannetta.