1

Nyt käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, jotka kohdistettiin Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin sen jälkeen, kun Kiovan (Ukraina) itsenäisyysaukion mielenosoitukset oli tukahdutettu helmikuussa 2014.

2

Kantaja Oleksandr Viktorovych Klymenko on toiminut Ukrainan tulo- ja palkkioministerinä.

3

Euroopan unionin neuvosto antoi 5.3.2014 päätöksen 2014/119/YUTP Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66, s. 26). Samana päivänä neuvosto antoi asetuksen (EU) N:o 208/2014 Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2014, L 66 s. 1).

4

Päätöksen 2014/119 johdanto-osan ensimmäisessä ja toisessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

5

Päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteessä lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

6

Tätä varojen jäädyttämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään päätöksen 2014/119 1 artiklan 3–6 kohdassa.

7

Päätöksen 2014/119 mukaisesti asetuksessa N:o 208/2014 säädetään kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja määritellään niitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt pääosin samansisältöisesti kuin mainitussa päätöksessä.

8

Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014 mainittujen henkilöiden nimet ovat kyseisen päätöksen liitteeseen ja kyseisen asetuksen liitteeseen I sisältyvässä luettelossa (jäljempänä luettelo), jossa myös esitetään erityisesti heidän luetteloon merkitsemisensä perustelut. Kantajan nimeä ei alun perin ollut luettelossa.

9

Päätöstä 2014/119 ja asetusta N:o 208/2014 muutettiin päätöksen 2014/119 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/216/YUTP (EUVL 2014, L 111, s. 91) ja asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 14.4.2014 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 381/2014 (EUVL 2014, L 111, s. 33) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina huhtikuun 2014 toimet).

10

Huhtikuun 2014 toimilla kantajan nimi lisättiin kyseessä olevaan luetteloon, jossa esitettiin tunnistustietona ”entinen tulo- ja palkkioministeri” ja seuraavat perustelut:

”Henkilö on tutkinnan alaisena Ukrainassa epäiltynä osallisuudesta rikoksiin, jotka liittyvät Ukrainan valtion varojen kavaltamiseen ja niiden siirtämiseen laittomasti Ukrainan ulkopuolelle.”

11

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.6.2014 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin numerolla T‑494/14 ja jossa hän vaati erityisesti huhtikuun 2014 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

12

Neuvosto antoi 29.1.2015 päätöksen (YUTP) 2015/143 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2015, L 24, s. 16) ja asetuksen (EU) 2015/138 asetuksen N:o 208/2014 muuttamisesta (EUVL 2015, L 24, s. 1).

13

Päätöksessä 2015/143 täsmennettiin 31.1.2015 alkaen henkilöiden, joita varojen jäädyttäminen koski, luetteloon merkitsemisen kriteerejä. Siinä erityisesti korvattiin päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä luetelluille henkilöille, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sekä ihmisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainassa vastuussa oleville henkilöille ja näitä henkilöitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

Tätä päätöstä sovellettaessa henkilöihin, joiden on todettu olevan vastuussa Ukrainan valtionvarojen väärinkäytöstä, sisältyvät henkilöt, joiden osalta Ukrainan viranomaiset tutkivat seuraavaa:

14

Asetusta N:o 208/2014 muutettiin asetuksella 2015/138 päätöksen 2015/143 mukaisesti.

15

Neuvosto antoi 5.3.2015 päätöksen (YUTP) 2015/364 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2015, L 62, s. 25) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2015, L 62, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2015 toimet). Päätöksellä 2015/364 yhtäältä korvattiin päätöksen 2014/119 5 artikla jatkamalla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista kantajan osalta 6.3.2016 saakka ja toisaalta muutettiin viimeksi mainitun päätöksen liitettä. Täytäntöönpanoasetuksella 2015/357 muutettiin siten asetuksen N:o 208/2014 liitettä I.

16

Maaliskuun 2015 toimilla kantajan nimi pysytettiin luettelossa, jossa esitettiin tunnistustietona ”entinen tulo- ja palkkioministeri” ja seuraavat uudet perustelut:

”Henkilöä koskevat Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö ja julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäyttö perusteettoman hyödyn tuottamiseksi henkilölle itselleen tai kolmannelle osapuolelle ja näin ollen vahingon aiheuttaminen Ukrainan julkisille varoille tai julkiselle omaisuudelle.”

17

Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.5.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, joka rekisteröitiin numerolla T‑245/15 ja jossa hän vaati erityisesti maaliskuun 2015 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

18

Neuvosto antoi 4.3.2016 päätöksen (YUTP) 2016/318 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2016, L 60, s. 76) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/311 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2016, L 60, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2016 toimet).

19

Maaliskuun 2016 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin erityisesti kantajan osalta 6.3.2017 saakka, mutta hänen nimeämisensä perusteluja ei muutettu verrattuina maaliskuun 2015 toimien perusteluihin.

20

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2016 jättämällään kirjelmällä kantaja tarkisti asiaa T‑245/15 koskenutta kannekirjelmää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan mukaisesti vaatiakseen myös maaliskuun 2016 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

21

Työjärjestyksensä 132 artiklan nojalla 10.6.2016 antamallaan määräyksellä Klymenko v. neuvosto (T‑494/14, EU:T:2016:360) unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi edellä 11 kohdassa mainitun kanteen toteamalla, että se oli selvästi hyväksyttävä, ja kumoamalla siis huhtikuun 2014 toimet kantajaa koskeneilta osin.

22

Neuvosto antoi 3.3.2017 päätöksen (YUTP) 2017/381 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2017, L 58, s. 34) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/374 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2017, L 58, s. 1) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina maaliskuun 2017 toimet).

23

Maaliskuun 2017 toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2018 saakka, mutta kantajan nimeämisen perusteluja ei muutettu verrattuina maaliskuun 2015 ja maaliskuun 2016 toimien perusteluihin.

24

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.3.2017 jättämällään kirjelmällä kantaja tarkisti uudelleen asiaa T-245/15 koskenutta kannekirjelmää vaatiakseen myös maaliskuun 2017 toimien kumoamista itseään koskeneilta osin.

25

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi 8.11.2017 antamallaan tuomiolla Klymenko v. neuvosto (T‑245/15, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2017:792) kaikki edellä 17, 20 ja 24 kohdassa mainitut kantajan vaatimukset.

26

Joulukuun 2017 ja helmikuun 2018 välisenä aikana neuvosto ja kantaja kävivät runsasta kirjeenvaihtoa mahdollisesta kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon jatkamisesta kantajan osalta. Neuvosto erityisesti toimitti kantajalle useita Ukrainan syyttäjänviraston (jäljempänä BPG) kirjeitä kantajaan kohdistetusta rikosoikeudellisesta menettelystä, joka oli suunniteltu perusta kyseiselle jatkamiselle.

27

Neuvosto antoi 5.3.2018 päätöksen (YUTP) 2018/333 päätöksen 2014/119 muuttamisesta (EUVL 2018, L 63, s. 48) ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/326 asetuksen N:o 208/2014 täytäntöönpanosta (EUVL 2018, L 63, s. 5) (jäljempänä yhdessä tarkasteltuina riidanalaiset toimet).

28

Riidanalaisilla toimilla rajoittavien toimenpiteiden soveltamista jatkettiin 6.3.2019 saakka, mutta kantajan nimeämisen perusteluja ei muutettu verrattuina maaliskuun 2015, maaliskuun 2016 ja maaliskuun 2017 toimien perusteluihin.

29

Neuvosto ilmoitti 8.3.2018 päivätyllä kirjeellä kantajalle tätä koskevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämisestä. Se vastasi kantajan aikaisemmassa kirjeenvaihdossa esittämiin huomautuksiin ja toimitti hänelle riidanalaiset toimet. Lisäksi neuvosto ilmoitti määräajan huomautusten esittämiseksi sille ennen päätöksen tekemistä kantajan nimen mahdollisesta pysyttämisestä luettelossa.

30

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2018 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen riidanalaisten toimien kumoamiseksi.

31

Menettelyn kirjallinen vaihe päättyi 19.9.2018, koska kantaja ei toimittanut vastausta asetetussa määräajassa.

32

Unionin tuomioistuin kumosi 19.12.2018 antamallaan tuomiolla Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) 7.7.2017 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (T‑215/15, EU:T:2017:479) ja maaliskuun 2015 toimet siltä osin kuin ne koskivat kantajaa kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa.

33

Unionin tuomioistuimen 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) omaksuman ratkaisun potentiaalisen vaikutuksen johdosta nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti työjärjestyksensä 89 artiklassa määrättyjen prosessinjohtotoimien yhteydessä esittää kirjallisen kysymyksen asianosaisille pyytääkseen näitä täsmentämään kirjallisesti, mitä päätelmiä kyseisestä tuomiosta oli niiden mielestä tehtävä nyt käsiteltävässä asiassa. Asianosaiset noudattivat prosessinjohtotoimea asetetussa määräajassa.

34

Työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asianosaiset eivät ole esittäneet istunnon pitämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoa asiakirja-aineistosta, joten se on päättänyt, koska kyseistä pyyntöä ei ole esitetty, ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.

35

Kantaja vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin

36

Neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

37

Kanteensa tueksi kantaja esittää kannekirjelmässä viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, toinen puolustautumisoikeuksien ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamista, kolmas oikeusperustan puuttumista, neljäs tosiseikkoja koskevaa virhettä ja viides omaisuudensuojan loukkaamista. Vastauksessaan edellä 33 kohdassa mainittuun kysymykseen kantaja väittää, että nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että 19.12.2018 annetusta tuomiosta Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) ilmenevien periaatteiden seurauksena riidanalaiset toimet on kumottava.

38

Neuvosto puolestaan katsoo vastinekirjelmässään, että edellä 37 kohdassa mainitut kantajan kanneperusteet eivät ole perusteltuja. Se väittää vastauksessaan edellä 33 kohdassa mainittuun kysymykseen, että 19.12.2018 annettu tuomio Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) ei vaikuta nyt käsiteltävään asiaan, koska neuvoston mielestä kantaja ei ole esittänyt kannekirjelmässä perustetta, joka olisi samankaltainen kuin se, jonka unionin tuomioistuin hyväksyi kyseisessä tuomiossa, ja koska kyseinen peruste ei kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin. Toissijaisesti neuvosto väittää joka tapauksessa olevan niin, että peruste ei ole perusteltu nyt käsiteltävässä asiassa.

39

Aluksi on siis palautettava mieleen periaatteet, jotka ilmenevät erityisesti 19.12.2018 annetusta tuomiosta Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) ja joilla voi olla ratkaiseva vaikutus nyt käsiteltävänä olevaan asiaan.

40

Erittäin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että rajoittavien toimenpiteiden valvonnassa Euroopan unionin tuomioistuinten on valvottava, pääsääntöisesti täysimääräisesti, kaikkien unionin toimien laillisuutta perusoikeuksien kannalta, jotka ovat erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä ja joihin kuuluvat muun muassa puolustautumisoikeudet ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 20 ja 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuus edellyttää, että valvoessaan niiden perusteiden laillisuutta, joihin perustuu päätös merkitä tietyn henkilön nimi rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon tai pysyttää se siinä, unionin tuomioistuimet varmistuvat siitä, että kyseinen päätös, joka koskee kyseistä henkilöä erikseen, perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa perusteiden tiivistelmässä, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän kyseisten toimien tueksi, näyttöä (ks. tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Päätöksessä 2014/119 ja asetuksessa N:o 208/2014, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, säädetyn kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden, jotka on kohdistettu kolmannelle valtiolle kuuluvien varojen väärinkäytöstä vastuussa olevaksi katsottuun henkilöön, toteuttaminen ja pysyttäminen perustuvat pääasiallisesti kyseisen kolmannen valtion toimivaltaisen viranomaisen päätökseen käynnistää ja toteuttaa kyseistä henkilöä koskeva rikosoikeudellinen tutkintamenettely, jossa on kyse julkisten varojen väärinkäyttöä koskevasta rikoksesta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 25 kohta).

43

On siis niin, että vaikka neuvosto voi edellä 13 kohdassa mieleen palautetun kaltaisen merkitsemiskriteerin nojalla perustaa rajoittavat toimenpiteet kolmannen valtion päätökseen, mainitulla toimielimellä oleva velvoite kunnioittaa puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan merkitsee sitä, että sen on varmistuttava siitä, että kyseisen päätöksen tehneet kolmannen valtion viranomaiset ovat kunnioittaneet mainittuja oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 26, 27 ja 35 kohta).

44

Tältä osin unionin tuomioistuin täsmentää, että neuvostolla olevalla velvoitteella varmistua siitä, että kolmansien valtioiden päätökset, joihin se aikoo tukeutua, on tehty mainittuja oikeuksia kunnioittaen, pyritään takaamaan, että varojen jäädyttämistä koskevat toimenpiteet toteutetaan tai pysytetään ainoastaan riittävän vankan tosiseikaston perusteella, ja täten suojelemaan kyseessä olevia henkilöitä tai yhteisöjä. Niinpä neuvosto voi katsoa, että tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen tai pysyttäminen perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon, vasta sen jälkeen, kun se on itse varmistanut, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu sitä kyseisen kolmannen valtion päätöstä tehtäessä, johon neuvosto aikoo tukeutua (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 28 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Lisäksi on huomattava, että vaikka se seikka, että kolmas valtio kuuluu niiden valtioiden joukkoon, jotka ovat liittyneet Roomassa 4.11.1950 allekirjoitettuun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus), toki merkitsee, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksella taattuja perusoikeuksia, jotka SEU 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ovat yleisperiaatteina osa unionin oikeutta, kyseisellä seikalla ei kuitenkaan voida tehdä tarpeettomaksi edellä 44 kohdassa mieleen palautettua varmistamisvelvoitetta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 36 kohta).

46

Unionin tuomioistuin katsoo myös, että neuvoston on tuotava henkilöön tai yhteisöön kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista tai pysyttämistä koskevien perusteiden tiivistelmässä ainakin suppeasti esiin ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo tukeutua, on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Näin ollen neuvoston on perusteluvelvollisuuttaan noudattaakseen esitettävä rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä, että se on varmistunut siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se perustaa kyseiset toimenpiteet, on tehty näitä oikeuksia kunnioittaen (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Viime kädessä on niin, että kun neuvosto perustaa nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen tai pysyttämisen kolmannen valtion päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen menettely sen takia, että asianomainen henkilö on käyttänyt väärin julkisia varoja tai julkista omaisuutta, sen on yhtäältä varmistuttava siitä, että mainittua päätöstä tehdessään kyseisen kolmannen valtion viranomaiset ovat kunnioittaneet kyseessä olevan rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan henkilön puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja toisaalta mainittava rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä syyt, joiden vuoksi se katsoo, että kyseinen kolmannen valtion päätös on tehty mainittuja oikeuksia kunnioittaen.

48

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja väittää edellä 33 kohdassa mainittuun kysymykseen antamassaan vastauksessa, että – kuten 19.12.2018 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) johtaneessa asiassa – neuvosto ei ole riidanalaisissa toimissa mitenkään osoittanut varmistuneensa siitä, että Ukrainan oikeusviranomaiset ovat kunnioittaneet kantajaa koskevassa menettelyssä puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeussuojaan. Kantajan mielestä unionin yleinen tuomioistuin ei siis kykene varmistumaan riidanalaisten toimien laillisuudesta, joten nämä toimet on kumottava. Kantaja lisää, että riidanalaiset toimet eivät sisällä edes suppeita perusteluja syistä, joiden perusteella neuvosto katsoo, että kyseiset toimet on annettu edellä mainittuja oikeuksia kunnioittaen. Kantajan mielestä tämä argumentti tukee kannekirjelmässä esitettyä ensimmäistä kanneperustetta, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

49

Neuvosto sitä vastoin väittää, että 19.12.2018 annettu tuomio Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) ei vaikuta nyt käsiteltävään asiaan, koska kantaja ei ole esittänyt kannekirjelmässä kanneperustetta, jonka mukaan neuvosto ei noudattanut velvollisuuttaan tarkastaa, oliko kolmannen valtion viranomaisen päätös rikosoikeudellisen menettelyn, jossa on kyseessä julkisten varojen väärinkäyttöä koskeva rikos, käynnistämisestä ja toteuttamisesta tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Neuvoston mukaan tällainen kanneperuste ei kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin, joten unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa sitä huomioon omasta aloitteestaan. Lisäksi neuvosto täsmentää, että vaikka kantaja on maininnut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomisen sekä puolustautumisoikeuksien ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamisen, hän on kuitenkin viitannut neuvostossa kantajaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden uusimiseksi käytyyn menettelyyn eikä siihen, ettei neuvosto selvittänyt oikeuksia, jotka kantajalla oli Ukrainassa.

50

On siis lausuttava prosessinedellytyksen puuttumista koskevasta väitteestä, jonka neuvosto on pääasiallisesti esittänyt argumentaatiosta, johon kantaja on vedonnut vastauksessaan edellä 33 kohdassa mainittuun kysymykseen.

51

Neuvosto väittää prosessinedellytyksen puuttuvan pääasiallisesti siksi, että kantaja tukeutuessaan 19.12.2018 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) vetoaa uuteen perusteeseen noudattamatta tätä tarkoitusta varten työjärjestyksen 84 artiklassa määrättyjä edellytyksiä, eikä kyseinen peruste kuulu oikeusjärjestyksen perusteisiin.

52

Työjärjestyksen 84 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.

2.   Uuteen perusteeseen on tarvittaessa vedottava toisessa kirjelmien vaihdossa, ja tällöin on mainittava, että kyseessä on uusi peruste. Jos oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden vuoksi uuteen perusteeseen vetoaminen on sallittua, tulevat tietoon toisen kirjelmien vaihdon jälkeen tai sen jälkeen, kun on päätetty, ettei toista kirjelmien vaihtoa sallita, kyseessä olevan varsinaisen asianosaisen on vedottava uuteen perusteeseen heti saatuaan tiedon kyseisistä seikoista – –”

53

Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että uuteen perusteeseen vetoamisessa on lähtökohtaisesti noudatettava työjärjestyksen 84 artiklassa määrättyjä vaatimuksia. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan ole sovellettava silloin, kun peruste, joka tosin voidaan luokitella uudeksi, kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, La Ferla v. komissio ja ECHA, T-392/13, EU:T:2016:478, 65 kohta ja tuomio 20.7.2017, Badica ja Kardiam v. neuvosto, T-619/15, EU:T:2017:532, 40–43 kohta).

54

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on nimittäin niin, että kumoamiskanteen yhteydessä asianosaiset voivat vedota oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvaan perusteeseen menettelyn kaikissa vaiheissa, koska tuomioistuimet voivat ottaa tai niiden pitää ottaa tällainen peruste huomioon omasta aloitteestaan (tuomio 8.7.2004, Mannesmannröhren-Werke v. komissio, T-44/00, EU:T:2004:218, 210 kohta ja tuomio 14.4.2015, Ayadi v. komissio, T‑527/09 RENV, ei julkaistu, EU:T:2015:205,44 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 20.2.1997, komissio v. Daffix, C‑166/95 P, EU:C:1997:73, 23–25 kohta ja tuomio 3.5.2018, Malta v. komissio, T-653/16, EU:T:2018:241, 47 ja 48 kohta). Tämän saman oikeuskäytännön mukaan on niin, että unionin toimen perustelujen puuttumista tai niiden riittämättömyyttä koskevaa perustetta on pidettävä oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana perusteena.

55

Edellä mainitussa 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) unionin tuomioistuin katsottuaan, että 7.7.2017 annettu tuomio Azarov v. neuvosto (T-215/15, EU:T:2017:479) oli kumottava, piti asiaa ratkaisukelpoisena ja kumosi riidanalaiset toimet. Tätä varten se korosti, ettei kyseisten toimien perusteluista ilmennyt mitenkään, että neuvosto olisi varmistunut siitä, että Ukrainan oikeusviranomaiset olivat kunnioittaneet asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja viittasi tuomionsa 25–30 ja 34–42 kohdassa mainitsemiinsa syihin (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 43–46 kohta).

56

Erityisesti 19.12.2018 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) 30 kohdassa täsmennetään selvästi, että ”neuvoston on perusteluvelvollisuuttaan noudattaakseen esitettävä rajoittavia toimenpiteitä määräävässä päätöksessä, että se on varmistunut siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se perustaa kyseiset toimenpiteet, on tehty [puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan] kunnioittaen”.

57

Lisäksi 19.12.2018 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) 30 kohdassa mainitaan 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) 37 kohta, jossa unionin tuomioistuin oli todennut selvästi, että ”[riidanalaisten] asetusten perustelujen perusteella ei siis voida tietää, noudattiko neuvosto sille – – kuuluvaa varmistamisvelvollisuuttaan”, ja päätellyt tämän viimeksi mainitun tuomion 38 kohdassa, että unionin yleinen tuomioistuin oli todennut perustellusti, että kyseessä olleet toimet ”olivat riittämättömästi perusteltuja”.

58

Näistä seikoista ilmenee, että 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) unionin tuomioistuin totesi loppujen lopuksi, etteivät riidanalaiset toimet olleet riittävän perusteltuja siltä osin kuin kyse oli tavasta, jolla neuvosto väitti varmistuneensa siitä, että Ukrainan viranomaiset olivat noudattaneet puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan julkisten varojen väärinkäyttöä koskeneessa rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka oli perustana neuvoston kantajan osalta toteuttamille ja pysyttämille rajoittaville toimenpiteille kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa.

59

Se tosin, että unionin tuomioistuin päätti 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) käsitellä sitä, olivatko Ukrainan viranomaiset kunnioittaneet kyseisiä oikeuksia, sen kannalta, oliko neuvosto noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, ei vastaa argumentteja, joihin kantaja oli 7.7.2017 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (T-215/15, EU:T:2017:479) johtaneessa asiassa vedonnut siltä osin kuin kyse oli neuvoston velvollisuudesta varmistua siitä, että Ukrainassa taattu perusoikeuksien suojan taso vastasi unionissa vallitsevaa suojan tasoa. Kyseiset argumentit nimittäin eivät sisältyneet kantajan esittämään perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeneeseen kanneperusteeseen vaan siihen perusteeseen, jonka mukaan neuvosto oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kuten ilmenee kyseisen tuomion 166 kohdasta samoin kuin myös 19.12.2018 annetun tuomion Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) 41 kohdasta.

60

Edellä 55–58 kohdassa esitettyjen seikkojen perusteella on kuitenkin selvää, että 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) unionin tuomioistuin keskittyi tarkastelemaan perusteluvelvollisuutta.

61

On siis niin, että koska unionin tuomioistuin on 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) kumonnut riidanalaiset toimet oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan perusteen perusteella, edellä 49 kohdassa esitetty neuvoston väite prosessinedellytyksen puuttumisesta on hylättävä.

62

Toiseksi on joka tapauksessa palautettava mieleen, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä katsotaan, että vaikka asian käsittelyn kuluessa ei lähtökohtaisesti saa vedota uuteen perusteeseen, peruste tai väite, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta tai väitettä ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 46 kohta ja tuomio 26.2.2016, Bodson ym. v. EIP, T‑240/14 P, EU:T:2016:104, 30 kohta).

63

Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja väitti kannekirjelmän 83 ja 84 kohdassa pääasiallisesti, että rikosoikeudellinen menettely, johon neuvosto oli tukeutunut häneen kohdistamiensa rajoittavien toimenpiteiden pysyttämiseksi, oli ollut vireillä neljä vuotta BPG:n ilmoittamatta siihen mitään selvää ratkaisua ja että tällainen jähmettynyt tilanne oli osoituksena siitä, että Ukrainan viranomaiset halusivat pitää kantajan kyseisen painostuksen alaisena ja väittäisivät edelleenkin kyseisen menettelyn olevan vireillä, jotta kyseisiin toimenpiteisiin perustuva varojen jäädyttäminen jatkuisi. Tämä johti kantajan mielestä siihen, että edellä mainitusta menettelystä tuli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan vastainen ja että neuvoston olisi pitänyt pohtia, olivatko väitetyt syytetoimet perusteltuja.

64

On todettava, että kantajan edellä 33 kohdassa mainittuun kysymykseen antamassaan vastauksessa esittämillä argumenteilla, sellaisina kuin ne ovat edellä 48 kohdassa, on läheinen yhteys edellä 63 kohdassa mainittuihin kannekirjelmän kohtiin. On siis niin, että riippumatta siitä, onko kyseessä oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, kantajan ei voida katsoa menettäneen oikeuttaan pyytää unionin yleistä tuomioistuinta seuraamaan nyt käsiteltävässä asiassa samaa lähestymistapaa kuin unionin tuomioistuin 19.12.2018 antamassaan tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031).

65

Kolmanneksi on palautettava mieleen, että uuteen perusteeseen vetoamista koskevan kiellon periaatteella on yksi poikkeus siinä mielessä, että tällaiseen perusteeseen voidaan vedota, jos se perustuu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin, kuten työjärjestyksen 84 artiklassa määrätään (ks. edellä 52 kohta).

66

Tältä osin on katsottu, että vaikka sellaista unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntöä, jossa on vain vahvistettu oikeudellinen tilanne, jonka kantaja lähtökohtaisesti tunsi kanteensa nostaessaan, ei tosin voida pitää sellaisena uutena seikkana, joka mahdollistaisi vetoamisen uuteen perusteeseen, asia on toisin silloin, jos kyse on uusia täsmennyksiä esittävästä oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2018, Stavytskyi v. neuvosto, T‑242/16, ei julkaistu, EU:T:2018:166, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Nyt kyseessä olevassa asiassa on huomattava, että kun kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen, oli olemassa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa katsottiin yhtäältä, että 16.10.2014 annetussa tuomiossa LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885) omaksuttu lähestymistapa ei ollut sovellettavissa neuvoston Ukrainan tilanteen johdosta toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden asiayhteyteen, ja toisaalta, että vain siinä tapauksessa, että neuvoston poliittinen päätös tukea Ukrainan uutta hallintoa osoittautuisi selvästi virheelliseksi, voisi se, ettei perusoikeuksien suoja Ukrainassa mahdollisesti vastaa perusoikeuksien suojaa unionissa, vaikuttaa kyseisten toimenpiteiden laillisuuteen (ks. vastaavasti tuomio 7.7.2017, Azarov v. neuvosto, T‑215/15, EU:T:2017:479, 166–178 kohta ja tuomio 8.11.2017, Klymenko v. neuvosto, T‑245/15, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2017:792, 218–232 kohta). Unionin tuomioistuin kuitenkin kumosi tämän unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön 19.12.2018 antamallaan tuomiolla Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031), mitä on pidettävä oikeudellisena seikkana, joka on omiaan oikeuttamaan vetoamisen uuteen perusteeseen tai väitteeseen.

68

Edellä esitetystä seuraa, että argumentti, jonka kantaja perustaa erityisesti 19.12.2018 annetusta tuomiosta Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) johtuviin periaatteisiin, sellaisina kuin ne ilmenevät edellä 40–47 kohdasta, voidaan ottaa tutkittavaksi.

69

Lisäksi on täsmennettävä, että edellä 33 kohdassa mainitun kysymyksen esittämisellä on kunnioitettu asianosaisten oikeutta tulla kuulluksi. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että kun unionin yleinen tuomioistuin pyytää jonkin asian asianosaisia lausumaan kirjallisesti päätelmistä, jotka on tehtävä toisessa asiassa annetusta tuomiosta, näiden asianosaisten on katsottava olevan tietoisia siitä, että unionin yleinen tuomioistuin pohtii mahdollisuutta soveltaa käsiteltävänään olevassa asiassa omastakin aloitteestaan kyseisessä tuomiossa omaksuttua ratkaisua (ks. vastaavasti määräys 4.12.2013, Forgital Italy v. neuvosto, T‑438/10, ei julkaistu, EU:T:2013:648, 59 ja 60 kohta).

70

Argumenteista, jotka kantaja perustaa 19.12.2018 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031), on esitetty tiivistelmä edellä 48 kohdassa.

71

Neuvosto toteaa tietäneensä riidanalaisia toimia antaessaan, että Ukrainassa oli toteutettu tuomioistuinvalvonta, kuten BPG:n useista kirjeistä neuvoston mukaan ilmenee, vaikkei se ole sitä nimenomaisesti maininnut kyseisten toimien perusteluissa. Neuvoston mukaan nimittäin näissä kirjeissä vahvistetaan, että Ukrainassa on annettu useita kantajaa koskevia tuomioistuinratkaisuja, joita ovat muiden muassa Kiovan Petšerskin piirituomioistuimen tutkintatuomarin päätös sallia kantajan tutkintavankeus hänen kuulemisekseen tuomioistuinkäsittelyssä. Neuvoston mielestä kantajan puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamisesta Ukrainassa on lisäksi osoituksena esimerkiksi se kantajan myöntämä seikka, että Ukrainan viranomaiset antoivat kantajalle mahdollisuuden tutustua sen rikosoikeudellisen menettelyn asiakirja-aineistoon, johon neuvosto on tukeutunut kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden pysyttämiseksi.

72

Aluksi on palautettava mieleen, että kantajaan on kohdistettu uusia rajoittavia toimenpiteitä, jotka on toteutettu riidanalaisilla toimilla sen merkitsemiskriteerin nojalla, joka mainitaan päätöksen 2014/119 1 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin kyseistä kriteeriä on täsmennetty päätöksessä 2015/143, ja asetuksen N:o 208/2014 3 artiklassa, sellaisena kuin kyseistä kriteeriä on täsmennetty asetuksessa 2015/138 (ks. edellä 13 ja 14 kohta). Tämän kriteerin mukaan jäädytetään varat henkilöiltä, joiden on todettu olevan vastuussa muun muassa julkisten varojen väärinkäyttöä koskevista teoista, ja myös henkilöiltä, jotka ovat Ukrainan viranomaisten tutkinnan kohteena.

73

On riidatonta, että neuvosto on päättäessään pysyttää kantajan nimen luettelossa tukeutunut siihen, että tätä koskivat ”Ukrainan viranomaisten käynnistämät rikosoikeudelliset menettelyt, joiden syynä on julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäyttö”, ja tällaisen menettelyn vireilläolo oli vahvistettu BPG:n kirjeillä, joista kantaja oli saanut jäljennöksen (ks. edellä 26 kohta).

74

Kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen perustui siis – kuten 19.12.2018 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) johtaneessa asiassa – BPG:n päätökseen käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen tutkintamenettely, jossa oli kyse Ukrainan valtionvarojen väärinkäyttöä koskevasta rikoksesta.

75

Ensinnäkin on todettava, että kantajaa koskevat riidanalaisten toimien perustelut (ks. edellä 16 ja 28 kohta) eivät sisällä minkäänlaista viittausta siihen, että neuvosto olisi varmistunut siitä, että Ukrainan oikeusviranomaiset olisivat kunnioittaneet kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, joten tällainen perustelujen puuttuminen on ensimmäinen merkki siitä, ettei neuvosto ole toteuttanut tällaista varmistusta.

76

Toiseksi on huomattava, että 8.3.2018 päivätty kirje (ks. edellä 29 kohta) ei sisällä mitään tietoa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että neuvostolla oli käytössään näyttöä kyseisten oikeuksien kunnioittamisesta Ukrainan viranomaisissa kantajaan kohdistetun rikosoikeudellisen menettelyn osalta, eikä se varsinkaan sisällä mitään sellaista tietoa, joka osoittaisi neuvoston arvioineen tällaista näyttöä sen selvittämiseksi, olivatko Ukrainan oikeusviranomaiset kunnioittaneet kyseisiä oikeuksia riittävästi päättäessään käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellisen tutkintamenettelyn rikoksesta, joka koski sitä, että kantaja oli käyttänyt väärin julkisia varoja tai julkista omaisuutta. Kuten oli tehty 19.12.2018 annettuun tuomioon Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 24 kohta) johtaneessa asiassa, kyseisessä kirjeessä nimittäin neuvosto tyytyi pääasiallisesti toteamaan, että BPG:n kirjeissä, jotka kantajalle oli sitä ennen toimitettu (ks. edellä 26 kohta), vahvistettiin kantajan olevan edelleen rikosoikeudellisen menettelyn kohteena julkisten varojen tai julkisen omaisuuden väärinkäytöstä.

77

Kolmanneksi on huomattava, että neuvosto oli velvollinen varmistumaan siitä, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oli kunnioitettu, riippumatta siitä, oliko kantaja esittänyt näyttöä osoittaakseen, että nyt kyseessä olevassa asiassa hänen yksilöimänsä ongelmat Ukrainan tuomioistuinjärjestelmän toiminnassa olivat vaikuttaneet hänen henkilökohtaiseen tilanteeseensa. Vastinekirjelmässä neuvosto totesi pääasiallisesti, että kaikki väitteet kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta Ukrainan viranomaisissa voitiin esittää vain kyseisen maan tuomioistuimissa.

78

Neljänneksi on palautettava mieleen, että vastauksessaan 19.12.2018 annettua tuomiota Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) koskeneeseen kysymykseen neuvosto pääasiallisesti tyytyi esittämään argumentit, joista on esitetty tiivistelmä edellä 71 kohdassa.

79

Tältä osin on ensinnäkin todettava, että neuvosto myöntää, ettei riidanalaisten toimien perusteluissa käsitellä puolustautumisoikeuksien ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittamista siltä osin kuin kyse on päätöksestä käynnistää ja toteuttaa rikosoikeudellinen menettely, jonka perusteella kantajan nimi merkittiin luetteloon.

80

Toiseksi on huomattava, että neuvosto väittää nyt käsiteltävän asian asiakirja-aineistosta ilmenevän selvästi, että Ukrainassa harjoitettiin tuomioistuinvalvontaa rikostutkintoja suoritettaessa. Neuvosto väittää erityisesti, että kantajaan kohdistetun rikosoikeudellisen menettelyn asiayhteydessä annettujen lukuisten tuomioistuinratkaisujen olemassaolo osoittaa, että kun neuvosto tukeutui BPG:n kirjeissä mainittuun Ukrainan viranomaisten päätökseen, yhtäältä se pystyi varmistumaan siitä, että tämä päätös oli tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, ja toisaalta se varmistui siitä, että useat kyseisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä annetut tuomioistuinratkaisut oli annettu kyseisiä oikeuksia kunnioittaen.

81

Kaikki neuvoston mainitsemat tuomioistuinratkaisut ovat osa rikosoikeudellista menettelyä, jonka perusteella kantajan nimi on merkitty luetteloon, ja ne ovat siihen nähden vain liitännäisiä siltä osin kuin ne ovat luonteeltaan joko turvaamis- tai prosessitoimia. On totta, että kyseiset ratkaisut ovat omiaan tukemaan neuvoston väitettä riittävän vankan tosiseikaston olemassaolosta eli siitä, että merkitsemiskriteerin mukaisesti kantajaan oli kohdistettu rikosoikeudellinen menettely muun muassa sellaisen rikoksen johdosta, joka koski Ukrainan valtiolle kuuluvien varojen tai omaisuuden väärinkäyttöä. Tällaiset ratkaisut eivät kuitenkaan ontologisesti ole sellaisinaan omiaan osoittamaan, kuten neuvosto väittää, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös käynnistää ja toteuttaa kyseinen rikosoikeudellinen menettely, johon kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen pääasiallisesti perustuu, tehtiin kunnioittaen kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

82

Joka tapauksessa on todettava yhtäältä, että neuvosto ei kykene mainitsemaan yhtäkään riidanalaisten toimien antamiseen johtaneen menettelyn asiakirja-aineiston asiakirjaa, josta ilmenisi, että se tutki Ukrainan tuomioistuinten ratkaisut, joihin se nyt vetoaa, ja että se on voinut päätellä niistä, että kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oli niiden pääsisällön osalta kunnioitettu.

83

Toisaalta neuvosto ei edes pyri selittämään, miten kyseisten ratkaisujen olemassaolon perusteella voidaan katsoa, että kyseisten oikeuksien suoja varmistettiin, vaikka – kuten kantaja oli väittänyt muun muassa 26.1.2018 päivätyssä kirjeessään neuvostolle – kyseinen menettely, joka oli ollut vireillä maaliskuusta 2014, oli vielä alustavan tutkinnan vaiheessa eikä sitä ollut saatettu ukrainalaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi asiakysymyksen osalta vaan enintään ainoastaan menettelykysymysten osalta.

84

Tältä osin on palautettava mieleen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Kyseinen oikeus liittyy tehokasta oikeussuojaa koskevaan periaatteeseen, joka on lisäksi vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C‑385/07 P, EU:C:2009:456, 177 ja 179 kohta).

85

Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo todennut, että kyseisen periaatteen loukkaaminen voidaan todeta muun muassa silloin, kun rikosoikeudellisen menettelyn tutkintavaiheelle ovat ominaisia useat passiiviset vaiheet, jotka johtuvat kyseisessä tutkinnassa toimivaltaisista viranomaisista (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.1.2004, Rouille v. Ranska, CE:ECHR:2004:0106JUD005026899, 29–31 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.9.2007, Reiner ym. v. Romania, CE:ECHR:2007:0927JUD000150502, 57–59 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 12.1.2012, Borisenko v. Ukraina, CE:ECHR:2012:0112JUD002572502, 58–62 kohta).

86

Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että kun henkilö on ollut rajoittavien toimenpiteiden kohteena jo useita vuosia ja asia on näin saman BPG:n toteuttaman rikosoikeudellisen menettelyn vireilläolon takia, neuvosto on velvollinen tutkimaan perusteellisemmin sitä, ovatko Ukrainan viranomaiset mahdollisesti loukanneet kyseisen henkilön perusoikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2019, Stavytskyi v. neuvosto, T‑290/17, EU:T:2019:37, 132 kohta).

87

Nyt käsiteltävässä asiassa on siis todettava, että neuvoston olisi pitänyt ainakin ilmoittaa, miksi se oli edellä 83 kohdassa esitetystä kantajan argumentista huolimatta voinut katsoa, että kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan Ukrainan oikeusviranomaisissa – kyseessä on ilmiselvästi perusoikeus – oli kunnioitettu siltä osin kuin kyse on siitä, kunnioitettiinko hänen oikeuttaan oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

88

Kolmanneksi on todettava maininnasta, jonka neuvosto on tehnyt siitä, että kantaja on myöntänyt saaneensa mahdollisuuden tutustua 21.4.2017 BPG:llä hänestä olleeseen asiakirja-aineistoon, että kyseessä on tarpeellinen muttei todellakaan riittävä edellytys näkemykselle, jonka mukaan kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on kunnioitettu.

89

Ei siis voida katsoa, että neuvosto olisi riidanalaisten toimien antamisen yhteydessä pystynyt käytössään olleiden tietojen perusteella varmistumaan siitä, että Ukrainan oikeusviranomaisten päätös, johon kantajaan kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden pysyttäminen pääasiallisesti perustuu, oli tehty kyseisiä oikeuksia kunnioittaen.

90

Lisäksi tältä osin on myös huomattava, kuten 19.12.2018 annetussa tuomiossa Azarov v. neuvosto (C‑530/17 P, EU:C:2018:1031) on täsmennetty, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä – jossa katsotaan muun muassa, että jos on tehty kantajaa koskevan kaltainen päätös varojen jäädyttämisestä, neuvoston tai unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole selvittää henkilöön, jota kyseiset toimenpiteet koskevat, Ukrainassa kohdistuvien tutkintatoimien aiheellisuutta vaan ainoastaan varmistaa varojen jäädyttämispäätöksen aiheellisuus sen asiakirjan tai niiden asiakirjojen perusteella, joihin kyseinen päätös perustuu (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Ezz ym. v. neuvosto, C‑220/14 P, EU:C:2015:147, 77 kohta; tuomio 19.10.2017, Yanukovych v. neuvosto, C‑599/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:785, 69 kohta ja tuomio 19.10.2017, Yanukovych v. neuvosto, C‑598/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:786, 72 kohta) – ei voida tulkita siten, että neuvosto ei ole velvollinen varmistumaan siitä, että kolmannen valtion päätös, johon se aikoo perustaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen, on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2018, Azarov v. neuvosto, C‑530/17 P, EU:C:2018:1031, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91

Kaiken edellä esitetyn perusteella ei ole osoitettu, että neuvosto olisi ennen riidanalaisten toimien antamista varmistunut siitä, että Ukrainan oikeusviranomaiset noudattivat kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

92

Niinpä riidanalaiset toimet on kumottava kantajaa koskevilta osin, eikä ole tarpeen tutkia muita kantajan esittämiä perusteita ja argumentteja.

93

Siltä osin kuin kyse on neuvoston toissijaisesti esittämästä vaatimuksesta (ks. edellä 36 kohdan kolmas luetelmakohta), joka pääasiallisesti koskee päätöksen 2018/333 vaikutusten pysyttämistä valituksen tekemiselle varatun määräajan päättymiseen saakka ja, jos valitus tehdään, sitä koskevan ratkaisun antamiseen saakka, on riittävää todeta, että päätöksen 2018/333 vaikutukset jatkuivat vain 6.3.2019 saakka. Kyseisen päätöksen kumoaminen tällä tuomiolla ei näin ollen vaikuta mainitun päivämäärän jälkeiseen aikaan, joten ei ole tarpeen lausua siitä, onko kyseisen päätöksen vaikutukset pidettävä voimassa (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2018, Arbuzov v. neuvosto, T‑258/17, EU:T:2018:331, 107 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

94

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: