a)

Jos täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on todisteita rakenteellisista tai yleisistä puutteista tiettyjä henkilöryhmiä tai tiettyjä rangaistuslaitoksia koskevissa vankeusolosuhteissa pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, onko luovutuksen hyväksyttävyyden estävä asianomaisen luovuttamiseen liittyvä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun todellinen vaara suljettava edellä mainittujen oikeussääntöjen perusteella pois jo silloin, jos tällaiset oikeussuojamahdollisuudet järjestetään, ilman että konkreettisten vankeusolosuhteiden lisäarviointi olisi tarpeen?

b)

Onko siinä yhteydessä merkitystä sillä, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole todennut näiden oikeussuojamahdollisuuksien osalta viitteitä siitä, että niillä ei tarjota vangitulle realistisia mahdollisuuksia epäasianmukaisten vankeusolosuhteiden kohentamiseen?

a)

Onko edellä mainittuja oikeussääntöjä tulkittava siten, että täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten suorittaman pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteiden arvioinnin on ulotuttava kaikkiin rangaistuslaitoksiin tai muihin täytäntöönpanolaitoksiin, joihin asianomainen mahdollisesti voidaan ottaa? Koskeeko tämä myös vain tilapäistä tai siirtymävaiheen vangitsemista tiettyihin rangaistuslaitoksiin? Vai voidaanko arvioida vain sitä rangaistuslaitosta, johon asianomainen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion viranomaisten antamien tietojen mukaan todennäköisesti ja suurimmaksi osaksi aikaa otetaan?

b)

Edellytetäänkö tätä varten kyseisten vankeusolosuhteiden kattavaa arviointia, jossa selvitetään sekä henkilökohtaisen tilan pinta-ala vankia kohti että muutkin vankeusolosuhteet? Onko arvioitaessa tällä tavoin selvitettyjä vankeusolosuhteita otettava perustaksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö tuomiossa Muršić v. Kroatia (tuomio 30.10.2016, nro 7334/13)?

a)

Voiko se, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen arvioi jokaisen yksittäisen kyseeseen tulevan rangaistuslaitoksen vankeusolosuhteet, olla tarpeetonta sillä perusteella, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio antaa yleisen vakuutuksen siitä, että asianomaiseen ei kohdistu epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaaraa?

b)

Vai voidaanko jokaisen yksittäisen kysymykseen tulevan rangaistuslaitoksen vankeusolosuhteiden arvioinnin sijasta asettaa luovutuksen hyväksymistä koskevan täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten päätöksen edellytykseksi se, että asianomaista ei kohdella tällaisella tavalla?

a)

Onko täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten arviointivelvollisuus ulotettava koskemaan vankeusolosuhteita kaikissa kyseeseen tulevissa rangaistuslaitoksissa silloinkin, jos pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset ilmoittavat, että asianomainen on siellä vangittuna enintään kolme viikkoa, kuitenkin sillä varauksella, ettei tälle ilmene mitään esteitä?

b)

Onko tämä voimassa silloinkin, jos täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ei tiedä, ovatko pidätysmääräyksen antaneet oikeusviranomaiset selvittäneet tämä tiedot vai ovatko ne peräisin pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion keskushallinnon viranomaisilta, jotka ovat toimineet pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen pyynnöstä sen tueksi?