EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62018CC0594

Julkisasiamies G. Hoganin ratkaisuehdotus 7.5.2020.
Itävallan tasavalta vastaan Euroopan komissio.
Muutoksenhaku – Valtiontuki – SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta – SEUT 11 ja SEUT 194 artikla – Euratomin perustamissopimuksen 1 artikla, 2 artiklan c alakohta ja 106 A artiklan 3 kohta – Suunniteltu tuki Hinkley Point C ‑ydinvoimalaitokselle (Yhdistynyt kuningaskunta) – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Yhteisen edun mukainen tavoite – Euroopan unionin ympäristötavoitteet – Ympäristönsuojelun periaate, saastuttaja maksaa ‑periaate, ennaltavarautumisen periaate ja kestävyysperiaate – Asianomaisen taloudellisen toiminnan määrittäminen – Markkinahäiriö – Tuen oikeasuhteisuus – Investointituki ja toimintatuki – Tukiosuuksien määrittäminen – Takauksia koskeva tiedonanto.
Asia C-594/18 P.

Digital reports (Court Reports - general - 'Information on unpublished decisions' section)

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2020:352

 JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

GERARD HOGAN

7 päivänä toukokuuta 2020 ( 1 )

Asia C‑594/18 P

Itävallan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Valtiontuki – Yhdistyneen kuningaskunnan suunnittelema tuki Hinkley Point C ‑ydinvoimalaitokselle – Hinnanerosopimus, valtion kanssa tehtävä sopimus ja luottotakuu – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Yleisen edun mukainen tavoite – Investointituki – Toimintatuki – SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta – SEUT 194 artiklan 2 kohta – Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohta – Ydinenergian edistäminen – Takauksia koskeva tiedonanto

I Johdanto

1.

Tätä asiaa voidaan kuvata ydinvoimaa kannattavien ja sitä vastustavien jäsenvaltioiden välisen riidan oikeudelliseksi puoleksi. Molemmat osapuolet väittävät jatkavansa valitsemallaan tiellä suojellakseen ympäristöä. ( 2 ) Asiassa on keskeistä perustavanlaatuinen kysymys siitä, voiko ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellyttää Euroopan komission valtiontuelle SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla antamaa hyväksyntää. Tämä on kenties tärkein yksittäinen kysymys, joka on tuotu esille tässä valituksessa unionin yleisen tuomioistuimen 12.7.2018 antamasta tuomiosta Itävalta v. komissio ( 3 ) (jäljempänä valituksenalainen tuomio).

2.

Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Itävallan tasavallan nostaman kumoamiskanteen, jolla se oli riitauttanut 8.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/658 ( 4 ) (jäljempänä riidanalainen päätös) pätevyyden. Tämä päätös koskee Yhdistyneen kuningaskunnan taloudellista tukea Hinkley Point C ‑ydinvoimalaitoksen rakentamiseen Englannin lounaisrannikolle. Kuten odottaa sopii, sekä riidanalaisen päätöksen että valituksenalaisen tuomion yksityiskohdat ovat monimutkaisia: jo pelkästään se, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa on 736 kohtaa, puhuu puolestaan.

3.

Kuten olen jo todennut, tässä Itävallan tasavallan tekemässä valituksessa on aivan keskeisessä osassa sen väite siitä, että koska se (ja myös useat muutkin jäsenvaltiot) vastustaa määrätietoisesti ydinvoimalaitosten rakentamista, ydinvoimaa kannattavien jäsenvaltioiden myöntämä tuki tällaisille hankkeille on joko nimenomaisesti tai implisiittisesti kielletty useissa Euroopan unionia koskevissa perussopimuksissa (mukaan lukien Euratomin perustamissopimus). Yhdistynyt kuningaskunta (joka kannattaa väliintulijana riidanalaista päätöstä) puolestaan väittää, että sillä on oikeus valita oma energiapolitiikkansa ja myös oikeus valita ”eri energialähteiden välillä” ja ”energiahuollon yleinen rakenne” SEUT 194 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetulla tavalla.

4.

Unionin tuomioistuimella itsellään on vain harvoin ollut tilaisuus ottaa kantaa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan, josta unionin yleinen tuomioistuin on vuosien mittaan antanut omaa oikeuskäytäntöään, oikeaan soveltamiseen. Tässä valituksessa unionin tuomioistuinta pyydetään muun ohella ottamaan kantaa siihen, onko valtiontuen täytettävä erityiset tavoitteet, jotta se soveltuisi yhteismarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja jos näin on, mitkä nämä tavoitteet ovat. Lisäksi unionin tuomioistuimella on Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan myönnettyä valtiontukea arvioidessaan tilaisuus pohtia, onko muita EU-sopimuksessa ja EUT-sopimuksessa tarkoitettuja unionin tavoitteita – tässä tapauksessa ympäristönsuojelu – otettava huomioon vai ei.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

5.

Tämän muutoksenhakuasian oikeudellisen asiayhteyden muodostavat primaarioikeuden määräykset ovat SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta, SEUT 192 artiklan 2 kohdan c alakohta ja SEUT 194 artiklan 2 kohta sekä Euratomin perustamissopimuksen 1 ja 2 artikla, 106 A artiklan 3 kohta ja 192 artiklan ensimmäinen kohta.

6.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 ( 5 ) 1 artiklan c alakohdassa on seuraava määritelmä:

”’uudella tuella’ [tarkoitetaan] kaikkia tukia, eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka eivät ole voimassa olevaa tukea, mukaan lukien voimassa olevan tuen muutokset”.

7.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21.4.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 ( 6 ) 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Asetuksen N:o (EY) 659/1999 1 artiklan c kohdan soveltamiseksi voimassa olevan tuen muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa muutosta, muuta kuin muodollista tai hallinnollista, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtyyn arviointiin. Voimassa olevan tukiohjelman alkuperäisen talousarvion kasvua enintään 20 prosentilla ei kuitenkaan pidetä voimassa olevan tuen muutoksena.

2.   Seuraavista muutoksista voimassa olevaan tukeen on ilmoitettava liitteessä II olevalla yksinkertaistetulla ilmoituslomakkeella:

a)

hyväksytyn tukiohjelman talousarvion korottaminen yli 20 prosenttia;

b)

voimassa olevan hyväksytyn tukiohjelman jatkaminen enintään kuudella vuodella talousarviota korottamalla tai korottamatta;

c)

hyväksytyn tukiohjelman soveltamisperiaatteiden tiukentaminen, tuki-intensiteetin tai tukikelpoisten kustannusten alentaminen.

– –

3.   Yksinkertaistettua ilmoitusmenettelyä ei käytetä ilmoitettaessa muutoksista sellaisiin tukiohjelmiin, joista jäsenvaltiot eivät ole antaneet – – vuosittaisia kertomuksia – –”

8.

EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon ( 7 ) (jäljempänä takauksia koskeva tiedonanto) 3.2. kohdassa todetaan seuraavaa:

”Komissio katsoo, että kaikkien seuraavien edellytysten täyttyminen riittää osoittamaan, ettei yksittäinen valtiontakaus ole valtiontukea.

a)

Lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa.

– –

b)

Takauksen laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti. Tämä tarkoittaa, että takaus liittyy tiettyyn rahoitustoimeen, sille on asetettu kiinteä enimmäismäärä ja sen voimassaoloaika on rajoitettu.

c)

Takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä. Tätä rajoitusta ei sovelleta, kun takaus on annettu velkapapereille.

– –

d)

Takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta.

– –”

9.

Takauksia koskevan tiedonannon 5.1 ja 5.2 kohdassa todetaan seuraavaa:

”5.1. Yleistä

Komission on tutkittava [EY:n] perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan [nykyisen SEUT 107 artiklan 1 kohdan] soveltamisalaan kuuluvien valtiontakausten soveltuvuus yhteismarkkinoille. Ennen kuin soveltuvuus voidaan arvioida, on selvitettävä, kuka on tuensaaja.

5.2. Arviointi

Komissio tutkii tällaisen tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille käyttäen samoja sääntöjä, joita sovelletaan muihin tukimuotoihin. – –”

III Asian tausta

10.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 22.10.2013 tukitoimenpiteistä Hinkley Point A:na ja Hinkley Point B:nä tunnettujen kahden nykyisen ydinvoimalaitoksen viereen Hinkley Point C:hen rakennettavalle uudelle ydinvoimalaitokselle (jäljempänä Hinkley Point C). Ilmoitettujen toimenpiteiden tuensaajana on NNB Generation Company Limited ‑niminen yhtiö (jäljempänä NNBG), joka puolestaan on EDF Energy plc:n (jäljempänä EDF) tytäryhtiö.

11.

Ilmoitetut toimenpiteet, jotka on kuvattu yksityiskohtaisesti riidanalaisen päätöksen 2 kohdassa, ovat seuraavat:

Sopimus, jolla on tarkoitus tarjota hintavakautta Hinkley Point C:ssä tuotetun sähkön myynnille. Kyseisen sopimuksen perusajatus on seuraava: NNBG joko saa tai maksaa ennalta määritetyn toteutushinnan, joka on laskettu NNBG:n ennakoitujen rakennus- ja toimintakustannusten perusteella ja jossa on otettu huomioon kohtuullinen voitto, ( 8 ) ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaikille tällaisella toimenpiteellä tuettaville, samalla segmentillä ( 9 ) energiaa tuottaville toiminnanharjoittajille asettaman viitehinnan välisen erotuksen (jäljempänä hinnanerosopimus). Lisäksi sopimus sisältää voitonjakomekanismin. Se tehdään NNBG:n ja Low Carbon Contracts Company Ltd:n eli yhteisön, jota kaikilla luvan saaneilla sähköntoimittajilla on yhdessä lakiin perustuva velvollisuus rahoittaa, välillä.

Lisäksi NNBG on suojattu, ja se voi periä kustannuksia tiettyjen lainmuutosten perusteella, ja NNBG ja sen sijoittajat saavat korvauksen, jos laitos ajetaan ennenaikaisesti alas poliittisista syistä ( 10 ) tai syistä, jotka liittyvät siihen, ettei ydinvastuuvakuutus ole käytettävissä. Näissä tapauksissa NNBG voidaan siirtää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

Edellä mainittuun NNBG:n sijoittajien oikeuteen saada korvaus tapauksessa, jossa laitos ajetaan alas poliittisista syistä, liittyy Secretary of State for Energy and Climate Changen (Yhdistyneen kuningaskunnan energia- ja ilmastonmuutosministeriö) ja NNBG:n sijoittajien välillä tehtävä takaussopimus, jonka mukaan ministeriön on maksettava sovittu korvaus, jos Low Carbon Contracts Company Ltd ei siihen kykene (jäljempänä valtion kanssa tehtävä sopimus).

Yhdistynyt kuningaskunta antaa takuun NNBG:n investoinnin rahoittamiseksi liikkeeseen laskettaville joukkovelkakirjoille. Sillä taataan, että vaatimukset täyttävä lainapääoma ja korot maksetaan ajoissa, ja se voi olla suuruudeltaan jopa 17 miljardia Englannin puntaa (GBP) (jäljempänä luottotakuu).

12.

Komissio päätti 18.12.2013 antamallaan päätöksellä ( 11 ) aloittaa ilmoitetuista toimenpiteistä muodollisen tutkintamenettelyn.

13.

Tämä menettely johti siihen, että komissio antoi 8.10.2014 riidanalaisen päätöksen. Kyseisessä päätöksessä komissio totesi, että ilmoitetut toimenpiteet merkitsevät valtiontukea mutta myös soveltuvat sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

14.

Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

Hinkley Point C:lle hinnanerosopimuksen, valtion kanssa tehtävän sopimuksen ja luottotakuun sekä kaikkien muiden tukimuotojen, joiden toteuttamista Yhdistynyt kuningaskunta suunnittelee, muodossa annettava tuki soveltuu sisämarkkinoille [SEUT] 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tämän vuoksi tuen toteuttaminen hyväksytään.

– –”

IV Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

15.

Itävallan tasavalta nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.7.2015 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista. Jaoston puheenjohtajan 18.12.2015 antamalla määräyksellä Luxemburgin suurherttuakunta hyväksyttiin tukemaan väliintulijana Itävallan tasavallan vaatimuksia. Jaoston puheenjohtajan 9.12.2015, 6.1.2016 ja 11.1.2016 antamilla määräyksillä Tšekin tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari, Puolan tasavalta, Romania, Slovakian tasavalta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta hyväksyttiin tukemaan väliintulijoina komission vaatimuksia.

16.

Itävallan tasavalta esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen tueksi kymmenen kanneperustetta.

17.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kanteen kokonaisuudessaan. Se velvoitti Itävallan tasavallan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. Väliintulijat velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

V Valitus

A Asianosaisten vaatimukset ja menettely unionin tuomioistuimessa

18.

Itävallan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

hyväksyy kokonaisuudessaan ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen riidanalaisen päätöksen kumoamisesta

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19.

Luxemburgin suurherttuakunta tukee Itävallan tasavallan vaatimuksia.

20.

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

hylkää valituksen

velvoittaa Itävallan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21.

Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta tukevat täysimääräisesti komission vaatimuksia. Ranskan tasavalta, Unkari, Puolan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta tukevat komission vaatimusta valituksen hylkäämisestä.

22.

Kaikki ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijoina olleet osapuolet Romaniaa lukuun ottamatta toimittivat valituksesta kirjalliset huomautuksensa. Tšekin tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari, Itävallan tasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta sekä komissio esittivät suulliset huomautuksensa unionin tuomioistuimessa 28.1.2020 pidetyssä istunnossa.

B Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä eroamisen vaikutus

23.

Yhdistynyt kuningaskunta erosi Euroopan unionista 31.1.2020 keskiyöllä (Keski-Euroopan aikaa). Koska käsiteltävässä asiassa kannetta ei ole nostettu Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan, tämä itsessään ei mitenkään vaikuta suoraan oikeudenkäyntiin. On kuitenkin huomattava, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen ( 12 ) 89 artiklan mukaan unionin tuomioistuimen tuomio sitoo kaikilta osiltaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jos se annetaan ennen siirtymäkauden päättymistä.

24.

Joka tapauksessa Itävallan tasavallalla on selvästi oikeus vaatia valituksenalaisen tuomion kumoamista.

C Valituksen tarkastelu

25.

Tämä unionin tuomioistuimelle tehty valitus jakautuu viiteen erilliseen valitusperusteeseen, joskin niissä toistetaan pitkälti unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt eri perusteet. Voidaan kuitenkin todeta, että tiettyihin perusteisiin, jotka Itävallan tasavalta esitti unionin yleisessä tuomioistuimessa riitauttaakseen riidanalaisen päätöksen pätevyyden, ei enää vedota.

26.

Itävallan tasavalta väittää ensimmäisellä valitusperusteellaan, että uuden ydinvoimalaitoksen rakentaminen ei ole unionin edun mukainen oikeutettu tavoite, jonka toteuttamista voidaan edistää valtiontuella. Tässä tarkoituksessa se riitauttaa valituksenalaisen tuomion 79 kohdan ja sitä seuraavat kohdat, 97 ja 517 kohdan. Toisella valitusperusteellaan Itävallan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 105, 139, 140, 144, 151 ja 240 kohdassa, että kyseessä olevat toimenpiteet soveltuvat yhteen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan kanssa, koska kyseessä olevaa taloudellista toimintaa ei ollut määritelty asianmukaisesti, eikä se ole katsonut, että markkinahäiriö on edellytyksenä tuen sisämarkkinoille soveltuvuudelle. Kolmannella valitusperusteellaan Itävallan tasavalta riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin valituksenalaisen tuomion 405, 413, 470, 499, 506, 507 ja 515 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo tukitoimenpiteet oikeasuhteisiksi. Neljännellä valitusperusteellaan Itävallan tasavalta väittää, että tuki on unionin valtiontukisääntöjen vastaista toimintatukea, ja riitauttaa siten valituksenalaisen tuomion 612 ja 613 kohdan. Viidennessä valitusperusteessaan Itävallan tasavalta katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole määritetty riittävästi tukiosuuksia, jotta oikeasuhteisuutta olisi mahdollista arvioida, ja että riidanalainen päätös on ristiriidassa takauksia koskevan tiedonannon kanssa. Tässä suhteessa se pitää yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden perusteella virheellisinä valituksenalaisen tuomion 251 kohtaa ja sitä seuraavia kohtia ja 279 ja 361 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin jättää soveltamatta suuntaviivoja ja asetuksia, jotka eivät ole suoraan sovellettavissa, sekä valituksenalaisen tuomion 309 ja 338 kohtaa takauksia koskevan tiedonannon soveltamisen osalta.

27.

Tarkastelen seuraavaksi eri valitusperusteita vuoron perään.

1.   Ensimmäinen valitusperuste: ydinvoimalaitoksen rakentaminen ei ole unionin edun mukainen oikeutettu tavoite

a)   Yhteenveto Itävallan tasavallan perusteluista

28.

Ensimmäinen valitusperuste jakautuu kolmeen osaan. Itävallan tasavalta väittää ensiksi, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa virheellisesti olettanut, että ratkaistaessa, onko ydinvoiman tukeminen etu, jonka toteuttamista voidaan edistää valtiontuella, merkityksellinen kriteeri on se, onko toteutettava etu pikemminkin ”yleinen etu”, eikä se, onko se ”yhteinen etu”. Tämän arvioinnin perusteella unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että tuki soveltuu sisämarkkinoille pelkästään sen vuoksi, että se on yleisen edun mukainen.

29.

Itävallan tasavallan mukaan unionin yleinen tuomioistuin poikkeaa tässä arvioinnissa komission käytännöstä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joiden mukaan kaikella valtiontuella on toteutettava unionin ”yhteistä etua”. Itävallan tasavalta väittää lisäksi, että unionin yhteinen etu on etu, joka on kaikille jäsenvaltioille yhteinen.

30.

Valitusperusteensa toisessa osassa Itävallan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on erehtynyt katsoessaan valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa, että Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan c alakohtaan voidaan vedota investointeihin ydinenergia-alalla myönnettävän valtiontuen oikeuttamiseksi. Kyseisen määräyksen sanamuotoon ei sisälly uuden ydinenergian tuotantokapasiteetin rakentamista vaan sen tavoitteena on ainoastaan ”helpottaa investointeja ja varmistaa ydinenergian kehittämisessä tarvittavien peruslaitosten rakentaminen yhteisössä”. Myöskään Euratomin perustamissopimuksen IV luvussa (”Investoinnit”) ei mainita valtiontukea tämän tavoitteen saavuttamiseksi suunniteltuna toimenpiteenä.

31.

Ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa Itävallan tasavalta kritisoi sitä, että unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklaan soveltaessaan SEUT 107 artiklaa sillä perusteella, että Euratomin perustamissopimus ei sisällä valtiontukisääntöjä. Koska unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa tilanteessa, sen olisi pitänyt ottaa huomioon myös muita unionin oikeuden määräyksiä Euratomin perustamissopimuksen ulkopuolella. Nämä ovat määräyksiä, jotka koskevat ympäristönsuojelua – joka kattaa terveyden suojelun –, eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 37 artikla ja SEUT 11 artikla, ja erityisesti ”sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen – – energiatehokkuu[den] ja energiansäästö[n] [edistämistä] sekä uusiin ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä” SEUT 194 artiklan 1 kohdan c alakohdassa nimenomaisesti mainittuina unionin energiapolitiikan tavoitteina. Se huomauttaa myös, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut näitä tavoitteita huomioon, mikä on sen mielestä ristiriidassa ennalta varautumisen periaatteen, saastuttaja maksaa ‑periaatteen ja kestävyysperiaatteen kanssa. Tässä suhteessa Itävallan tasavalta riitauttaa valituksenalaisen tuomion 516 kohdan.

b)   Asian arviointi

32.

Lienee tarkoituksenmukaista käsitellä ensin alustava kysymys Euratomin perustamissopimuksen yleisestä suhteesta EUT-sopimukseen, joka sisältää tässä kyseessä olevat valtiontukea koskevat määräykset, sillä tällä kysymyksellä on merkitystä useiden Itävallan tasavallan esittämien perustelujen kannalta. Tässä yhteydessä tarkastelen osittain myös ensimmäisen valitusperusteen kolmatta osaa.

1) Euratomin perustamissopimuksen suhde EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen määräyksiin

33.

Aion seuraavaksi tuoda esille, että vaikka Itävallan tasavalta väittää, että Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan c alakohtaa ei sovelleta uusien ydinvoimalaitosten rakentamiseen, se ei tunnu väittävän, että Euratomin perustamissopimuksella sinänsä ei olisi merkitystä tässä asiassa. Pikemminkin se vetoaa siihen, että koska Euratomin perustamissopimuksessa ei käsitellä valtiontukea ydinenergia-alalla, kyseistä alaa ei pitäisi – ja ehkä vielä oikeammin sanottuna ei saisi – tukea valtiontuella. Tämän vuoksi on paikallaan tarkastella lähemmin Euratomin perustamissopimuksen suhdetta EU-sopimukseen samoin kuin EUT-sopimukseen ja erityisesti Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan ja SEUT 194 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan soveltamisalaa ja merkitystä.

34.

Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdasta ilmenee selvästi, että Euratomin perustamissopimus on primaarioikeutena samanarvoinen kuin EU-sopimus ja EUT-sopimus. ( 13 ) Siinä määrätään, että EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen määräyksiä ei voida soveltaa Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalalla, jos näillä määräyksillä poiketaan Euratomin perustamissopimuksen määräyksistä. ( 14 ) Unionin yleisen tuomioistuimen sanoin ”Euratomin perustamissopimuksen määräykset ovat erityissääntöjä EUT-sopimuksen määräyksiin nähden ja ristiriitatilanteissa niillä poiketaan siten näistä viimeksi mainituista määräyksistä”. ( 15 )

35.

Tämä tarkoittaa sitä, että jos Euratomin perustamissopimuksen jossakin määräyksessä käsitellään nimenomaisesti tiettyä aihetta, EU-sopimusta tai EUT-sopimusta ei voida soveltaa, jos niissä määrätään siitä toisin.

36.

Kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos kysymystä ei käsitellä Euratomin perustamissopimuksessa, ei liene aivan yhtä yksinkertainen. Kuten julkisasiamies Szpunar korosti ratkaisuehdotuksessaan Kernkraftwerke Lippe-Ems, ( 16 ) näiden perussopimusten välisiä suhteita voidaan tarkastella kahdella tapaa. Voidaan joko katsoa, että Euratomin perustamissopimuksessa käsitellään tyhjentävästi kaikki ydinvoima-alaan liittyvät kysymykset, jolloin EU-sopimusta tai EUT-sopimusta ei voida soveltaa lainkaan. Toisen lähestymistavan mukaan EU-sopimusta ja EUT-sopimusta sovelletaan kaikilla unionin oikeuden kattamilla aloilla, joita ei käsitellä Euratomin perustamissopimuksessa.

37.

Koska Euratomin perustamissopimus on vain alakohtainen perustamissopimus, jolla on tarkoitus edistää tutkimusta, kehittämistä ja investointeja ydinteollisuudessa, ( 17 ) kun taas EU-sopimuksella ja EUT-sopimuksella on paljon kauaskantoisemmat tavoitteet, ja koska unionilla on laaja toimivalta hyvin monilla eri aloilla ja toimialoilla, on asianmukaista soveltaa EUT-sopimuksen määräyksiä aina silloin, jos Euratomin perustamissopimukseen ei sisälly tarkempia määräyksiä. Olisi erikoista, jos esimerkiksi SEUT 157 artiklan 1 kohdan samaa palkkaa koskevia määräyksiä ei olisi sovellettava ydinenergia-alalla työskenteleviin työntekijöihin. Tämä on joka tapauksessa myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevä lähestymistapa. ( 18 )

38.

Nähdäkseni tästä seuraa, että Euratomin perustamissopimuksen määräysten on katsottava olevan EUT-sopimuksen määräyksiin nähden leges speciales, jotka eivät estä EUT-sopimuksen määräysten soveltamista, jos Euratomin perustamissopimuksessa ei ole tällä alalla erityisiä tai tarkempia määräyksiä. Mikä tahansa muu johtopäätös merkitsisi nimittäin sitä, että ydinvoiman tuottamiseen ei sovellettaisi mitään sisämarkkinoita koskevia yleisiä sääntöjä. Tässä asiassa on selvää, että Euratomin perustamissopimukseen ei sisälly erityisiä määräyksiä valtiontuesta. Tästä seuraa siten, että SEUT 107 artiklan, SEUT 108 artiklan ja SEUT 109 artiklan määräyksiä sovelletaan jäsenvaltioiden ydinenergia-alalla myöntämään tukeen.

39.

Itävallan tasavalta näyttää hyväksyvän tämän. Se väittää kuitenkin, että jos katsotaan, että valtiotukisääntöjä – joilla on perussopimuksen tavoite saavuttaa/säilyttää vääristymätön kilpailu – voidaan soveltaa ydinenergia-alalla, silloin on otettava huomioon myös muut perussopimusten tavoitteet, kuten ympäristönsuojelu, saastuttaja maksaa ‑periaate ja perusoikeuskirjan 37 artikla (joka koskee ympäristönsuojelua).

40.

En kuitenkaan hyväksy tätä perustelua. Se merkitsisi olennaisesti sitä, että ydinvoiman itsessään todettaisiin olevan ristiriidassa EUT-sopimuksen ympäristönsuojelutavoitteiden kanssa ja että näin ollen missä tahansa muodossa myönnetty valtiontuki ydinvoimalaitosten rakentamiseen tai toimintaan pitäisi kieltää.

41.

Pitää tietysti paikkansa, että poliittisella tasolla ydinvoiman eduista (tai mahdollisesti haitoista) on keskusteltu intensiivisesti monissa jäsenvaltioissa ja että tällä hetkellä tästä kysymyksestä ei ole saavutettu todellista yhteisymmärrystä. Jotkut saattavat ajatella, että Three Mile Island, Fukushima ja ennen kaikkea Tšernobyl varjostavat jokaisen ydinvoimalaitoksen rakentamista ja kehittämistä ja että kyseinen kokemus riittää osoitukseksi vakavasta ympäristöriskistä, jonka poistaminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Toiset voivat ajatella, että koska ydinenergia tarjoaa kestävän, vähähiilisen energialähteen, sen on siksi oltava osa energiahuoltoyhdistelmää, jos fossiilisiin polttoaineisiin on lakattava turvautumasta ja ilmastonmuutostavoitteet saavutettava.

42.

On aivan selvää, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa eikä – mikä on yhtä tärkeää – demokraattista legitimiteettiä tällaisten kysymysten ratkaisemiseen. Mielestäni onkin riittävää todeta, että jos ydinenergian kehittäminen on, kuten Euratomin perustamissopimuksesta ilmenee, selvästi määritelty unionin primaarioikeuden tavoite, tämä tavoite ei voi oikeudellisesti olla tässä suhteessa riippuvainen muista – ja mahdollisesti ristiriitaisista – EUT-sopimuksen tavoitteista. Lisäksi SEUT 194 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan selvän sanamuodon mukaan jokaiselle jäsenvaltiolle tunnustetaan selvästi oikeus valita ”eri energialähteiden välillä” ja ”energiahuollon yleinen rakenne”, ja tämä oikeus pitää ulottaa, jos jäsenvaltio niin haluaa, oikeuteen kehittää ydinenergiaa ja ydinvoimalaitoksia osana sen energian toimituslähteitä.

43.

Mikä tahansa muu johtopäätös merkitsisi nimittäin sitä, että Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan ja SEUT 194 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan tehokas vaikutus vaarantuisi ja tehtäisiin tyhjäksi.

2) Kysymys siitä, onko ensimmäinen valitusperuste esitetty asianmukaisesti unionin tuomioistuimelle

44.

Seuraavaksi on käsiteltävä komission väite, jonka mukaan ensimmäinen valitusperuste on tehoton. Se vetoaa väitteensä tueksi valituksenalaisen tuomion 85 kohtaan ja siihen, että Itävallan tasavalta ei ole riitauttanut kyseistä tuomion osaa. ( 19 ) Komission mukaan kysymys siitä, onko tukitoimenpiteen oltava ”yhteisen edun” vai ”yleisen edun” mukainen, on merkityksetön, koska unionin yleinen tuomioistuin toteaa kyseisessä kohdassa, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sovellettaessa on pidettävä erillään jäsenvaltion tavoite ja edellytys, jonka mukaan valtiontuki ei saa muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tähän kohtaan tukeutuen komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole katsonut, että jotta tuki voitaisiin hyväksyä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, sen pitäisi olla yleisen edun mukainen. Jos siis Itävallan tasavalta väittää, että oikeana arviointiperusteena olisi pitänyt olla ”yhteinen etu” eikä ”yleinen etu”, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tuomiossaan soveltanut kumpaakaan arviointiperustetta.

45.

En yhdy tähän arviointiin. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa seuraavaa: ”Siitä ei – – voida päätellä, että yleisen edun mukaiset tavoitteet, jotka jäsenvaltio voi pyrkiä saavuttamaan, rajoittuisivat niihin, jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille tai suurimmalle osalle jäsenvaltioista”. ( 20 ) Tämä merkitsee siis sitä, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi tukitoimenpiteen tarkoitusta, jona on sen mielestä oltava yleisen edun toteuttaminen. Unionin yleisen tuomioistuimen ei myöskään olisi ollut ”määriteltävä uudelleen” tuomiossa Mediaset v. komissio ( 21 ) käyttämäänsä käsitettä ”yhteinen etu” tarkoittamaan ”yleistä etua” erotuksena ”yksityisestä edusta”, ( 22 ) jos se ei pitänyt tätä arviointiperustetta merkityksellisenä. ( 23 )

46.

En voi yhtyä myöskään komission väitteeseen siitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tukeutunut erilliseen arviointiperusteeseen, jonka mukaan kyseessä olevalla tuella on edistettävä ”yleistä etua”, koska ”tietyn taloudellisen toiminnan” kehityksen edistäminen eli SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuodossa suoraan asetettu edellytys muodostaa itsessään tämän ”yleisen edun”, tai että käsitteet ”yhteinen etu” ja ”yleinen etu” ovat synonyymejä. Vain kolme esimerkkiä mainitakseni unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 48 kohdassa, että ”jotta tuen voidaan todeta soveltuvan sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, sen on kohdistuttava yleisen edun mukaisen tavoitteen muodostavan toiminnan kehittämiseen – –”. ( 24 ) Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo seuraavassa kohdassa, että aluksi on tarkasteltava Yhdistyneen kuningaskunnan esittämää yleisen edun mukaista tavoitetta.

47.

Kolmanneksi viitatessaan tuomioonsa Mediaset v. komissio ( 25 ) unionin yleinen tuomioistuin tekee selväksi, että se tukeutuu tähän vaatimukseen jo pelkästään sulkeakseen pois ”yksityiset edut”. ( 26 ) Pelkästään valituksenalaisen tuomion 79–128 kohdassa, osassa ”Väitteet, joilla pyritään kyseenalaistamaan komission päätelmä siitä, että ydinenergian edistäminen on ’yhteisen’ edun mukainen tavoite”, ilmaisua ”yleisen edun mukainen tavoite” käytetään 16 kertaa, ja mikä on mielenkiintoista, jopa viitattaessa riidanalaiseen päätökseen, jossa komissio viittaa ”yhteistä etua koskevaan tavoitteeseen”. ( 27 ) Näissä viittauksissa unionin yleinen tuomioistuin käsittelee sitä, onko ydinenergian edistäminen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yleisen edun mukainen tavoite, eikä sitä, voisiko kyseessä olla pikemminkin yksityinen kuin yleinen etu. Vaikka komissio saattaa olla oikeassa todetessaan, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ei määrätä, että soveltuakseen sisämarkkinoille tuen on oltava yleisen edun mukainen, unionin yleinen tuomioistuin ei ole nimenomaisesti vahvistanut tätä näkemystä valituksenalaisessa tuomiossa.

48.

Tästä seuraa, että en pidä ensimmäistä valitusperustetta tällä perusteella tehottomana. Se on sen sijaan peruste, joka unionin tuomioistuimen on tutkittava asianmukaisesti.

3) ”Yleinen etu” tai ”yhteinen etu” SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa asetettuina vaatimuksina

49.

Itävallan tasavalta vetoaa lähinnä siihen, että jotta SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa voitaisiin soveltaa, tukitoimenpiteellä on tavoiteltava ”yhteistä etua” ja että näin voidaan katsoa olevan ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot kannattavat tätä etua. Unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 79 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ottanut päinvastaisen kannan. Tähän liittyy kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin on pohdittava, onko SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa asetettu lisävaatimus, joka ei sisälly sen sanamuotoon ja jonka mukaan tuen on oltava ”yhteisen edun” mukainen, ja jos näin on, mikä on tällainen ”yhteinen etu”. Jos tällainen lisävaatimus voidaan vahvistaa, on lisäksi pohdittava, onko tätä ”yhteistä etua” arvioitava kaikkien jäsenvaltioiden kannalta.

50.

Näitä kysymyksiä arvioitaessa on pidettävä mielessä, että unionin tuomioistuin on vakiintuneesti katsonut, että komissiolla on laaja harkintavalta kaikessa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisessa tutkinnassa sen osalta, soveltuuko kyseessä oleva valtiontuki sisämarkkinoille. Tällaisen harkintavallan käyttämisen, joka edellyttää taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten arviointia, on välttämättä tapahduttava suhteutettuna koko yhteisöön. ( 28 ) Siten tämän harkintavallan käyttämistä koskeva tuomioistuimen suorittama valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että asiassa ei ole tehty oikeudellista virhettä, että tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. ( 29 )

51.

Tämän laajan harkintavallan osalta tarkastelen ensin Itävallan tasavallan väitettä, jonka mukaan pelkästään edellyttäessään, että valtiontuella tuetulla toimenpiteellä edistetään pikemminkin ”yleistä etua” kuin ”yhteistä etua”, unionin yleinen tuomioistuin on poikennut komission käytännöstä ja suurimmasta osasta oikeuskäytäntöä. Ensimmäisen väitteensä tueksi Itävallan tasavalta viittaa useisiin soft law ‑toimiin, joista mikään ei kuitenkaan ole sovellettavissa tässä asiassa. ( 30 ) Lisäksi se viittaa riidanalaiseen päätökseen, jonka 9.2 jaksossa todella käsitellään kysymystä siitä, edistetäänkö tuella ”yhteistä etua”. ( 31 ) Toisen väitteensä tueksi se mainitsee tuomion Philip Morris Holland v. komissio, ( 32 ) tuomion Deufil v. komissio ( 33 ) ja tuomion Espanja v. komissio. ( 34 )

52.

Koska komissiolla ei ole toimivaltaa antaa valtiontukea koskevaa lainsäädäntöä, on selvää, että mitkään tiedonannot, suuntaviivat ja puitteet eivät itsessään voi olla sitovia. Jos tiedonannot ja suuntaviivat, joihin Itävallan tasavalta viittaa, olisivat sovellettavissa tämän asian olosuhteissa, ne voisivat silloin todella rajoittaa komission harkintavallan käyttämistä. ( 35 ) Silloinkin ne sitoisivat komissiota kuitenkin vain siinä määrin kuin näillä toimilla ei poiketa EUT-sopimuksen määräysten moitteettomasta soveltamisesta, sillä komission suuntaviivoilla ja tiedonannoilla ei luonnollisesti voida poiketa näistä EUT-sopimuksen määräyksistä. ( 36 )

53.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että edes komission johdonmukainen kanta siitä, mikä muodostaa ”yhteisen edun” mukaisen tavoitteen, ei voisi estää unionin yleistä tuomioistuinta (tai mahdollisesti unionin tuomioistuinta) katsomasta, että tämä ei ole välttämätön edellytys SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiselle. Itävallan tasavallan mainitseman oikeuskäytännön osalta tarkastelen jäljempänä kysymystä siitä, poiketaanko millä tahansa vaatimuksella, jonka mukaan tuella on edistettävä ”yhteisen edun” mukaista tavoitetta, aiemmasta oikeuskäytännöstä, yhdessä sen kysymyksen kanssa, onko kaikkien jäsenvaltioiden oltava asiasta tiettynä ajankohtana yhtä mieltä, jotta etua voidaan pitää ”yhteisenä etuna”. ( 37 )

54.

SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan moitteettomasta soveltamisesta on huomautettava, että kyseisessä määräyksessä todetaan, että valtiontuki voi soveltua sisämarkkinoille, jos i) se edistää tiettyä taloudellista toimintaa ja ii) tällainen tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuodossa itsessään ei viitata mihinkään lisävaatimuksiin, jotka tämän ”taloudellisen toiminnan” on täytettävä. Kyseinen määräys on ilmeisessä ristiriidassa SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kanssa, sillä viimeksi mainitun määräyksen mukaan tuen on selvästi oltava tukea ”Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen”. ( 38 )

55.

Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin katsonut useissa asioissa, joihin Itävallan tasavalta vetoaa, että ”jotta tuki on [SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa] tarkoitetulla tavalla yhteismarkkinoille soveltuva, sillä on oltava yhteisen edun mukainen tavoite ja sen on oltava tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa siihen nähden”. ( 39 ) Komissio puolestaan omisti tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään 31 kohtaa sen arvioimiseen, oliko tuella yhteisen edun mukainen tavoite, ja käsiteltyään kysymystä riidanalaisen päätöksen 9.2 jaksossa päätyi arviointiin, jonka mukaan ”tukitoimenpiteet, joilla pyritään edistämään ydinenergiaa, edistävät yhteistä etua koskevan tavoitteen saavuttamista – –”. ( 40 )

56.

SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta sisältyy EUT-sopimuksen VII osaston 1 lukuun, jonka otsikkona on ”Kilpailusäännöt”. Osana kilpailusääntöjä koskevaa lukua kyseisen määräyksen tarkoituksena on estää kilpailun vääristyminen ja kauppaan kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Määräyksen paikka EUT-sopimuksessa ei viittaa siihen, että komissiolle olisi tarkoitus antaa ylimääräisiä toimivaltuuksia esimerkiksi antamalla tarkastustoimivallan kaltainen toimivalta varmistaa, että jäsenvaltiot käyttävät julkisia varoja tehokkaasti ja kustannustehokkaasti.

57.

Tästä seuraa näin ollen, ettei ole olemassa vaatimusta, jonka mukaan tuen pitäisi täyttää muita tavoitteita kuin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa nimenomaisesti vahvistetut tavoitteet. Määräyksen sanamuodon ja sen perusteella, mikä sen paikka on EUT-sopimuksessa, on niin, että soveltuakseen yhteen EUT-sopimuksen kanssa tämänkaltaisella tuella ei ole edistettävä ”yhteisen edun mukaisen tavoitteen” eikä myöskään ”yleisen edun mukaisen tavoitteen” saavuttamista. Sen on ainoastaan ”edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä”, eikä se saa ”muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Itävallan tasavallan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että tuella on toteutettava vain ”yleistä” eikä ”yhteistä” etua, ei sellaisenaan voi menestyä, koska mielestäni – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisessa tuomiossa – kumpaakaan näistä edellytyksistä ei ole täytettävä.

58.

Tässä on ehkä vain tarpeen lisätä, että toteamukset, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt tuomion Mediaset v. komissio ( 41 ) jälkeisessä oikeuskäytännössään ja joiden mukaan millä tahansa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella hyväksytyllä tuella on edistettävä ”yhteisen edun” mukaisen tavoitteen saavuttamista, eivät – kaikella kunnioituksella – ole oikeudellisesti perusteltuja. Kuten olen juuri todennut, SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuoto ei sisällä tällaista vaatimusta, vaikka SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta (”tuki Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen – –”) sellaisen sisältääkin.

59.

SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa edellytetään sitä vastoin ainoastaan, että tuella ”edistetään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä”. On totta, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyy myös ilmaisu ”yhteinen etu”. Kyseinen määräys sisältää myös kielteisen edellytyksen eli edellytyksen, että tuki ei ”muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tässä ilmaisua ”yhteinen etu” käytetään täysin eri asiayhteydessä. Tällä kielteisellä edellytyksellä on tarkoitus tuoda oikeasuhteisuuden ja tarpeellisuuden kaltaiset vaatimukset osaksi tukien hyväksymistä koskevaa järjestelmää: koko kohdan sanamuodon ja rakenteen perusteella on selvää, että tämä ei tarkoita sitä, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sovellettaessa itse tuen tavoitteen on oltava yhteisen edun mukainen. Jos tätä olisi tarkoitettu, SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan laatijat olisivat helposti voineet sen todeta, aivan kuten SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan tapauksessa.

60.

Mikäli unionin tuomioistuin ei yhdy johtopäätökseen, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan ei sisälly tällaisia lisävaatimuksia, mielestäni on joka tapauksessa selvää, että mikä tahansa mahdollinen vaatimus siitä, että Hinkley Point C:n hankkeelle myönnetyn tuen on edistettävä ”yhteisen edun” mukaisen tavoitteen saavuttamista, on itse asiassa täytetty. Näin on riippumatta siitä, tulkitaanko tämän arviointiperusteen tarkoittavan sitä, että kyseessä on oltava kaikkien jäsenvaltioiden tavoittelema päämäärä vai ei.

61.

On ensinnäkin pidettävä mielessä, että kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat myös hyväksyneet Euratomin perustamissopimuksen määräykset ja että nämä määräykset sitovat niitä. Vaikka jäsenvaltiot eivät välttämättä tällä hetkellä ole yhtä mieltä ydinenergiasta – ja juuri tästä syystä Euroopan atomienergiayhteisön liittäminen osaksi Euroopan unionia onkin saattanut osoittautua mahdottomaksi –, ( 42 ) on kuitenkin niin, että Euratomin perustamissopimus on käytännössä pysynyt muuttumattomana voimaantulonsa jälkeen, kun taas Euroopan yhteisöä ja Euroopan unionia koskevia sopimuksia on tietysti muutettu perustavanlaatuisesti.

62.

Kuten olen toisaalla tässä ratkaisuehdotuksessa todennut, ( 43 ) ydinvoimalaitosten kehittäminen – sekä nyt että Euratomin perustamissopimuksen voimaansaattamisen aikoihin – on todella Euratomin perustamissopimuksen, joka on tietysti edelleen osa unionin primaarioikeutta, keskeinen tavoite. Tästä seuraa, että selvästi todetun perussopimuksen tavoitteen, riippumatta siitä, missä perussopimuksista se on todettu, on jo lähes luonnostaan voitava muodostaa yhteisen edun mukainen tavoite valtiontukisääntöjä sovellettaessa.

63.

Näin todetessani en jätä huomiotta Itävallan tasavallan väitettä siitä, että jos se olisi ymmärtänyt, että ydinvoimalaitosten nykyistä kehittämistä voidaan tukea valtiontuella, se ei olisi koskaan hyväksynyt Euratomin perustamissopimusta. Tämä väite on kuitenkin – kaikella kunnioituksella – täysin epärealistinen, sillä miltä kannalta tahansa Euratomin perustamissopimuksen 1 artiklan tai 2 artiklan c alakohdan (eli määräysten, joita tarkastelen seuraavaksi yksityiskohtaisemmin), kun niitä luetaan yhdessä saman perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan kanssa, on vaikeaa tulkita tarkoittavan mitään muuta.

64.

Pitää toki paikkansa, ettei kaikkien jäsenvaltioiden ole pakko joko sallia ydinvoimalaitosten toimintaa tai tarjota taloudellista tukea tällaisille laitoksille, jos niitä on jo niiden alueella. Kysymys ei kuitenkaan ole aivan tästä. Jos jäsenvaltio toteuttaa ”ydinteollisuuden rakentamista ja kasvua” edistäviä toimenpiteitä ( 44 ) rakentamalla ydinvoimalaitoksia, se toimii unionin primaarioikeuden sellaisen nimenomaisen määräyksen (Euratomin perustamissopimuksen 1 artikla yhdessä 192 artiklan kanssa) mukaisesti, joka jo lähes luonnostaan merkitsee välttämättä ”yhteistä etua” valtiontukisääntöjen soveltamisen kannalta. Itävallan tasavalta väittää kuitenkin, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa koskevassa oikeuskäytännössä tukeudutaan jäsenvaltioiden tai unionin yhteiseen, kollektiiviseen etuun, jota ei sen mielestä väistämättä ole siitä syystä, että se itse vastustaa nykyistä ydinvoiman kehittämistä. Tässä tarkoituksessa se vetoaa kolmeen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon, joiden se väittää tukevan tätä kantaa. Koska Itävallan tasavalta vetoaa samojen tuomioiden samoihin otteisiin tukeakseen väitettään, jonka mukaan unionin tuomioistuin poikkeaisi aiemmasta oikeuskäytännöstä, jos se ei soveltaisi arviointiperustetta, jonka mukaan tuen on oltava yhteisen edun mukainen, käsittelen samalla tätä kysymystä.

65.

Siltä osin kuin kyse on näistä tuomioista ensimmäisestä, tuomiosta Philip Morris Holland v. komissio, ( 45 ) Itävallan tasavalta vetoaa seuraavaan otteeseen (kyseisen tuomion 24–26 kohdasta):

”On muistettava, että komissiolla on harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja sosiaalisten kysymysten arviointia suhteutettuina koko yhteisöön.

– –

– – Komission arvio perustuu suurelta osin toteamukseen, että suunniteltu savukkeiden tuotannon kasvu johdettaisiin muihin jäsenvaltioihin – – minkä vuoksi ei voida katsoa, että tuki ei vaikuttaisi kaupan edellytyksiin yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.”

66.

Tämä ote koskee ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyinen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) kielteisen edellytyksen soveltamista. Kysymys koskee tässä sitä, puututaanko kyseessä olevalla tuella kaupankäyntiin siinä määrin, ettei sitä voida hyväksyä, ja tässä yhteydessä on luonnollisesti arvioitava vaikutusta koko yhtenäismarkkinoihin. Kysymys, jota unionin tuomioistuimen on tässä tapauksessa arvioitava – eli se, onko tuella oltava yhteisen edun mukainen tavoite – on kuitenkin luonnollisesti ratkaistava ennen tuota nimenomaista kysymystä. Vaikka oletettaisiin toisin, yhteistä etua koskevaa kysymystä ratkaistaessa mikään kyseisessä tuomiossa ei viittaa siihen, että kunkin jäsenvaltion yksittäisiä poliittisia tavoitteita pitäisi arvioida.

67.

Sama pätee toiseen tässä tarkoituksessa mainittuun tuomioon eli tuomioon Deufil v. komissio. ( 46 ) Kyseisessä asiassa komissio oli hylännyt ehdotuksen aluetuesta tietyn elinkeinoelämän alan kehittämiseksi Saksassa. Tuomiossa toistetaan ensin (18 kohdassa) tuomion Philip Morris Holland v. komissio ( 47 ) 24 kohdassa esitetty toteamus. Tämän jälkeen tuomiossa todetaan seuraavaa:

”Komissio ei ole millään tavoin ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan, että tuen myöntäminen investointiin, joka lisää tuotantokapasiteettia alalla, jolla on jo huomattavaa ylituotantoa, on yhteisen edun vastaista – –”. ( 48 )

68.

Nämä otteet eivät kuitenkaan anna vähintäkään aihetta arvostelulle, sillä tuomiossa Philip Morris Holland v. komissio ( 49 ) käytetyn sanamuodon toistaminen koskee jälleen ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyinen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) kielteisen edellytyksen soveltamista, erotuksena ”yhteistä etua” koskevasta erillisestä kysymyksestä, jossa on kyse myönteisestä edellytyksestä siltä osin, onko tuki yhteisen edun mukainen. Vaikka kyseisessä tuomiossa todetaankin, että tuki ”on yhteisen edun vastainen”, tämä toteamus on kuitenkin ymmärrettävä ETY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohtaan (nykyinen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) sisältyvän toisen nimenomaisen arviointiperusteen erityisessä asiayhteydessä. Toisin sanoen kyseessä oleva ehdotettu valtiontuki jätti jo täyttämättä asian kannalta merkityksellisen arviointiperusteen, koska sen ei voitu katsoa ”edistävän tietyn talousalueen kehitystä” tuen alalla, jolla on jo ylituotantoa. Mikään tässä otteessa ei viittaa siihen, että yhteisen edun pitäisi olla kaikille muille jäsenvaltioille yhteinen.

69.

Kolmas tuomio eli tuomio Espanjan kuningaskunta v. komissio ( 50 ) koski Espanjan tukijärjestelmää Extremaduran itsehallintoalueen maanviljelijöille. Itävallan tasavalta vetoaa erityisesti kyseisen tuomion 67 kohtaan, jossa jälleen kerran toistetaan tuomion Philip Morris Holland v. komissio ( 51 ) 24 kohta. Asian kannalta merkityksellinen ote tuomiosta Espanjan kuningaskunta v. komissio ( 52 ) kuuluu seuraavasti:

”EY 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohtien erilaisen sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että komission ei pitäisi EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohtaa soveltaessaan millään tavalla ottaa huomioon yhteisön etua, vaan että sen pitäisi vain tarkistaa tutkittavina olevien toimenpiteiden alueellinen soveltuvuus arvioimatta niiden vaikutuksia koko yhteisön relevanttien markkinoiden kannalta. Sen lisäksi, että komissiolla on tällaisessa tilanteessa velvollisuus tarkistaa, että näillä toimenpiteillä tosiasiallisesti edistetään kyseisten alueiden taloudellista kehitystä, sen on myöskin arvioitava näiden tukien vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja muun muassa arvioitava niitä alakohtaisia seurauksia, joita nämä tuet saattavat aiheuttaa yhteisössä. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, komissiolle annetaan EY 87 artiklan 3 kohdalla harkintavalta, jota käyttäessään sen on arvioitava taloudellisia ja sosiaalisia seikkoja yhteisön kannalta katsoen”.

70.

On kuitenkin selvää, että tämäkin ote liittyy jälleen täysin erilliseen kysymykseen, joka koskee SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan (aiemmin EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta) sisältyvää kielteistä edellytystä, jonka mukaan kyseisellä tuella ei saa olla vaikutusta relevantteihin markkinoihin yhteisössä (nykyinen unioni) kokonaisuudessaan yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tällä ei kuitenkaan ole minkäänlaista vaikutusta erilliseen kysymykseen siitä, onko tuella oltava yhteisen edun mukainen tavoite tai onko kaikkien jäsenvaltioiden kannatettava sitä, ennen kuin sillä voidaan katsoa olevan yhteisen edun mukainen tavoite.

71.

Tästä seuraa, että yksikään näistä kolmesta tuomiosta ei tue Itävallan tasavallan väitettä, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisen välttämättömänä edellytyksenä on se, että tuella on yhteisen edun mukainen tavoite. Niissä ei liioin todeta, että yhteinen etu olisi kaikille jäsenvaltioille yhteinen etu.

72.

On myös pidettävä mielessä, että kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Euratomin perustamissopimuksen ja liittyneet siihen. Tästä seuraa, että kaikkien jäsenvaltioiden on katsottava oikeudellisesti antaneen yleisen suostumuksensa uusien ydinvoimalaitosten kehittämiselle. On totta, että on jäsenvaltioita – kuten Itävallan tasavalta –, jotka ovat päättäneet, etteivät ne edistä tai edes salli uusien ydinvoimalaitosten kehittämistä omalla alueellaan. Hyväksymällä kyseisen perustamissopimuksen tavoitteet ne ovat kuitenkin ilmaisseet – ainakin periaatteessa – varauksettoman hyväksyntänsä muiden jäsenvaltioiden oikeudelle kehittää halutessaan ydinvoimalaitoksia omalla alueellaan.

73.

Tästä seuraa siis asiaa miltä tahansa oikeudelliselta kannalta tarkasteltaessa, että ydinvoimalaitosten kehittäminen on SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yhteisen edun mukainen tavoite, johon kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet suostumuksensa jo pelkästään hyväksymällä Euratomin perustamissopimuksen. Vaikka oletettaisiinkin (vastoin näkemystäni), että SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa voidaan soveltaa vain, jos valtiontuella on yhteisen edun mukainen tavoite, unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä. Täydellisyyden vuoksi totean vielä, että ydinvoimalaitosten kehittäminen on myös yleisen edun mukainen tavoite eikä yksityisen edun mukainen tavoite.

c)   Ydinvoimalaitosten rakentaminen ei ole Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa ydinenergian edistämistä

74.

Itävallan tasavalta riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa esittämän toteamuksen, jonka mukaan Euratomin perustamissopimuksen 1 artiklan toisen kohdan ja 2 artiklan c alakohdan perusteella Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli oikeus luoda kannustimia uuden ydinenergian tuotantokapasiteetin rakentamiselle. Itävallan tasavalta väittää Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan c alakohdan sanamuotoon vedoten, että kyseinen perustamissopimus ei sen sijaan kata uusien ydinvoimalaitosten rakentamisen edistämistä tai nykyisten ydinvoimalaitosten korvaamista jo kehitetyillä nykyaikaisemmilla teknologioilla. Tässä yhteydessä on ensinnäkin huomattava, että Euratomin perustamissopimuksen 1 artiklan mukaan tämän sopimuksen keskeisenä tavoitteena on toteuttaa ”ydinteollisuuden nopeaa rakentamista ja kasvua varten tarvittavat edellytykset”. Sen 2 artiklan c alakohdassa määrätään, että ”päämääränsä toteuttamiseksi” Euratom ”helpottaa investointeja ja varmistaa ydinenergian kehittämisessä tarvittavien peruslaitosten rakentamisen yhteisössä erityisesti kannustamalla yritysten aloitteita”. Lisäksi Euratomin perustamissopimuksen 40 ja 41 artiklassa, luettuina yhdessä kyseisen perustamissopimuksen liitteessä II olevan 11 kohdan kanssa, korostetaan myös sitä, että kyseisen perustamissopimuksen on tarkoitettu koskevan investointeja ydinreaktoreihin. Euratomin perustamissopimuksen 192 artiklan mukaan jäsenvaltiot helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista.

75.

Näistä yleisistä määräyksistä voidaan aluksi todeta, että niissä oletetaan välttämättä, että ainakin joissakin jäsenvaltioissa on ydinvoimalaitoksia, sillä ilman ydinvoimalaitoksia ei voi olla ydinenergiaa, eikä ilman ydinenergiaa olisi tarvetta Euratomille sen enempää kuin Euratomin perustamissopimuksellekaan.

76.

Jäsenvaltioiden tarkoituksena on selvästi ollut se, että Euratomin perustamissopimus olisi jatkuvasti muuttuva asiakirja, joka voi kehittyä ja mukautua kulloisiinkin olosuhteisiin, luonnollisesti kyseisen perustamissopimuksen rajoissa. Mielestäni tämä on itsessään riittävä peruste hylätä Itävallan tasavallan esittämä väite, jonka mukaan nämä Euratomin perustamissopimuksen määräykset eivät kata uusien ydinvoimalaitosten rakentamista tai vanhentuvien laitosten korvaamista ja nykyaikaistamista jo kehitetyillä nykyaikaisemmilla teknologioilla.

77.

Jos tämä väite pitäisi paikkansa, se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Euratomin perustamissopimusta olisi sovellettu vain ydinvoimalaitosten ensimmäisessä rakennusvaiheessa 1960- ja 1970-luvuilla. Siitä seuraisi niin ikään, että Euratomin perustamissopimus ei olisi sovellettavissa nykyajan olosuhteissa, sillä nämä ensimmäiset ydinvoimalaitokset poistettaisiin käytöstä, nykyaikaistettaisiin ja korvattaisiin uusilla asteittain. Euratomin perustamissopimuksen laatijat ovat kuitenkin selvästi tarkoittaneet, että sen soveltamisaikaa ei ole rajattu. Ei ole mitään viitettä siitä, että sen soveltaminen olisi ollut tarkoitus rajata lähinnä ydinvoimalaitosten ensimmäiseen rakennusaaltoon.

78.

Joka tapauksessa on todettava, ettei Euratomin perustamissopimuksen sanamuoto itsessään tue tätä Itävallan tasavallan väitettä. Sen 1 artiklassa todetaan lopulta, että yksi tämän perustamissopimuksen tavoitteista on toteuttaa ”ydinteollisuuden nopeaa rakentamista ja kasvua varten tarvittavat edellytykset”. Vastaavasti kyseisen perustamissopimuksen 2 artiklan c alakohdassa todetaan, että yksi Euratomin päämääristä on varmistaa ”ydinenergian kehittämisessä tarvittavien peruslaitosten rakentaminen yhteisössä erityisesti kannustamalla yritysten aloitteita”. On aivan ilmeistä, että kyseiset määräykset koskevat ydinteollisuuden kasvua ja kehittämistä, mitä toteutetaan myös – kuten 2 artiklan c alakohdasta selvästi ilmenee – yksityisten yritysten osallistumisella tässä tarkoituksessa. Itävallan tasavallan 28.1.2020 pidetyssä istunnossa esittämä vastakkainen näkemys, jonka mukaan Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan c alakohdalla ei ole lainkaan tällaista merkitystä vaan se koskee sen sijaan uusien teknologioiden mahdollista kehittämistä, on – kaikella kunnioituksella – täysin epärealistinen.

79.

On vielä tarpeen tarkastella jälleen SEUT 194 artiklan 2 kohtaa tässä yhteydessä. Kyseistä määräystä on tietysti luettava yhdessä Euratomin perustamissopimuksen kanssa. Kuten olen jo todennut, SEUT 194 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että unionin yleinen toimivalta energia-alalla ei vaikuta jäsenvaltion oikeuteen ”määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin eikä jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen”.

80.

Tämän määräyksen perusteella on täysin selvää, että kunkin jäsenvaltion periaatteellinen oikeus valita oma energialähteiden yhdistelmänsä – muodostuipa se fossiilisista polttoaineista, uusiutuvista energialähteistä, kuten aurinkoenergiasta ja tuulivoimasta, tai kuten tässä, ydinvoimasta – on joka suhteessa loukkaamaton. Kuten Yhdistynyt kuningaskunta toteaa huomautuksissaan, se on päättänyt tukea ydinenergiaa ”luotettavana, vähähiilisenä osana laajempaa energialähteiden yhdistelmäänsä”.

81.

Tämä kaikki tukee johtopäätöstä, jonka mukaan Euratomin perustamissopimuksen tavoitteita ja sen mukaisia toimivaltuuksia voidaan kohtuudella tulkita siten, että ne ulottuvat siihen, että jäsenvaltiot rakentavat nykyaikaisia ydinvoimalaitoksia, eivätkä pelkästään laitoksiin, joita tarkoitettiin tai suunniteltiin silloin, kun Euratomin perustamissopimus alun perin saatettiin voimaan. Unionin yleisen tuomioistuimen yleinen ajattelu- ja lähestymistapa valituksenalaisessa tuomiossa on täysin johdonmukainen tämän näitä määräyksiä koskevan tulkinnan kanssa.

d)   Määrittäessään, edistetäänkö tukitoimenpiteillä yhteisen edun mukaista tavoitetta, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon myös muita EUT-sopimuksen tavoitteita

82.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomion 517 kohdassa, jonka Itävallan tasavalta on riitauttanut, että riippumatta siitä, onko komissio ottanut ympäristönsuojelun periaatteen, ennalta varautumisen periaatteen, saastuttaja maksaa ‑periaatteen ja kestävyysperiaatteen huomioon, olisi Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan vastaista tulkita kyseisiä periaatteita siten, että ne ovat esteenä valtiontuen myöntämiselle ydinvoimalaitoksen rakentamista tai toimintaa varten.

83.

Itävallan tasavalta vetoaa siihen, että jos – Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdasta huolimatta – SEUT 107 artiklaa sovelletaan ydinvoimaan, myös muita unionin oikeuden periaatteita, kuten perusoikeuskirjan 37 artiklassa ja SEUT 11 artiklassa tarkoitettuja ympäristönsuojeluvaatimuksia, jotka käsittävät terveyden suojelun, on sovellettava. Lisäksi Itävallan tasavalta väittää, että Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohtaan ei pitäisi vedota valtiontuen oikeuttamiseksi, koska kyseinen määräys koskee ensisijaisesti lainsäädäntötoiminnan oikeusperustan valintaa koskevaa ristiriitaa, jota ei tässä tapauksessa ole. Näihin väitteisiin on vastattava seuraavalla tavalla.

84.

Toisin kuin valtiontukia koskevan alan osalta, Euratomin perustamissopimuksessa käsitellään sen toisen osaston III luvussa, jonka otsikkona on ”Terveyden suojelu”, ympäristöä koskevia kysymyksiä. ( 53 ) Näillä määräyksillä on Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan mukaan etusija, eivätkä ne anna mahdollisuutta soveltaa muita unionin oikeusperiaatteita tällä alalla. ( 54 )

85.

Se, että määräys olisi ensisijaisesti saatettu tarkoittaa koskemaan toimenpiteiden oikeusperustan valintaa koskevia ristiriitoja, ei sulje pois sen soveltamista muihin kysymyksiin. Näin on erityisesti sen vuoksi, että Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdan sanamuoto tai asiayhteys – se siirrettiin EY:n perustamissopimuksen yleisiä määräyksiä ja loppumääräyksiä koskevasta kuudennesta osasta Euratomin perustamissopimuksen lukuun, jonka otsikkona on ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tiettyjen määräysten soveltaminen”, – ei tue tällaista sen soveltamista koskevaa rajoitusta.

86.

Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohta ei myöskään ole ainoa määräys, joka on otettava huomioon jäsenvaltioiden energiahuollossa. Jos komissiolle annettaisiin laajempi toimivalta arvioida jäsenvaltioiden valtiontukipäätöksiä muiden kuin SEUT 107 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta tällä alalla rajoitettaisiin selvästi. Kysymys kuuluukin, onko tämä itse asiassa perussopimusten mukaan sallittua. ”Energiaa” koskevaa alaa käsitellään EUT-sopimuksen XXI osastossa. SEUT 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan tällä alalla sovelletaan unionin ja jäsenvaltioiden kesken jaettua toimivaltaa. SEUT 194 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa Euroopan parlamentti ja neuvosto velvoitetaan säätämään tiettyjen energia-alaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä ”sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristön säilyttämistä ja sen tilan parantamista koskevan vaatimuksen huomioon ottaen”. Kuten olen jo tuonut esille, SEUT 194 artiklan 2 kohdassa todetaan myös selvästi, että ”nämä toimenpiteet eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä – – eri energialähteiden välillä tekemi[ään] valinto[ja] – –”. ( 55 )

87.

Tästä seuraa, että jäsenvaltioiden energiahuoltoa koskeva toimintavapaus on säilytettävä ja tunnustettava. Tässä suhteessa SEUT 194 artiklan 2 kohdalla palautetaan energiapolitiikan alalla yksittäisten jäsenvaltioiden asema merkittävästi tasapainoon suhteessa unioniin. Jo pelkästään näistä syistä olisi siksi epäasianmukaista antaa komissiolle oikeus ottaa huomioon muita unionin tavoitteita kuin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa erityisesti tarkoitettu yhteismarkkinoiden suojaaminen sen arvioidessa energia-alalla myönnettyä valtiontukea. ( 56 )

88.

Myöskään unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei vaadita tai oikeuteta komissiota toimimaan näin, ei edes muilla aloilla kuin energia-alalla.

89.

Itävallan tasavallan esille tuomat erityiset periaatteet, jotka olisi sen mukaan pitänyt ottaa huomioon jo arvioitaessa, onko tukitoimenpiteellä yhteisen edun mukainen tavoite, ovat ympäristönsuojelun periaate, ennalta varautumisen periaate, saastuttaja maksaa ‑periaate ja kestävyysperiaate. Kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa perustellusti valituksenalaisen tuomion 515 kohdassa, komission olisi pitänyt ottaa nämä periaatteet huomioon ainoastaan, jos Yhdistynyt kuningaskunta olisi todella pyrkinyt niiden toteuttamiseen tukitoimenpiteellään. ( 57 ) Siinä tapauksessa komissio olisi voinut tarkastella niitä sen osalta, soveltuivatko toimenpiteet tämän päämäärän saavuttamiseen. ( 58 ) Käsiteltävässä asiassa tavoiteltuna päämääränä oli kuitenkin edistää ydinenergian tuotantoa, ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti komission oli arvioitava ainoastaan, muuttaako toimenpide kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. ( 59 )

90.

Tätä johtopäätöstä ei muuta myöskään seuraava johtopäätös. Unionin tuomioistuin on katsonut, että komission on valtiontukimenettelyssä EUT-sopimuksen yleisen rakenteen mukaisesti varmistettava, että valtiontukea koskevia määräyksiä sovelletaan johdonmukaisesti muiden kuin valtiotukea koskevien erityisten määräysten kanssa, ja siksi arvioitava kyseessä olevan tuen yhteensopivuus näiden erityisten määräysten kanssa, jos tuen yksityiskohtaiset säännöt ovat niin kiinteästi sidoksissa tuen kohteeseen, ettei niitä voida arvioida erikseen. ( 60 ) Kuten komissio huomauttaa, käsiteltävässä asiassa Itävallan tasavalta ei ollut tuonut esille tällaista kiinteää sidettä, eikä sellaista ole myöskään olemassa. Itävallan tasavallan mainitsemia periaatteita eli ympäristönsuojelun periaatetta, ennalta varautumisen periaatetta, saastuttaja maksaa ‑periaatetta ja kestävyysperiaatetta voidaan arvioida erikseen, tarvittaessa eri menettelyssä. ( 61 ) On paikallaan mainita, että komission vastauskirjelmän 150 kohdan mukaan Itävallan tasavalta ei ole riitauttanut myöhemmin annettua päätöstä ydinjätesopimusten tariffimenetelmästä, jonka niin ikään katsottiin olevan valtiontukea ja todettiin soveltuvan sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. ( 62 )

91.

Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt minkäänlaista oikeudellista virhettä katsoessaan, että sen ei ollut otettava huomioon muita perussopimusten tavoitteita arvioidessaan, edistetäänkö tukitoimenpiteillä yhteisen edun mukaista tavoitetta.

2.   Toinen valitusperuste: SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa on sovellettu virheellisesti, koska asian kannalta merkityksellistä talouden alaa ei ollut määritelty asianmukaisesti ja koska markkinahäiriötä koskevaa vaatimusta ei ollut sovellettu

a)   Yhteenveto Itävallan tasavallan perusteluista

92.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisen tuomion 105, 139, 140 ja 144 kohdassa, että ydinenergian edistäminen on SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua asian kannalta merkityksellistä taloudellista toimintaa ja että Hinkley Point C:n kehittäminen on tällaista ydinenergian edistämistä. Valituksenalaisen tuomion 151 ja 240 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että markkinahäiriö voi olla merkityksellinen seikka todettaessa valtiontuen soveltuvuus sisämarkkinoille, mutta markkinahäiriön puuttumisen seurauksena ei välttämättä ole SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymättä jääminen, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamat toimet olivat tosiasiallisesti tarpeen Hinkley Point C:n kehittämiseksi, vaikka markkinahäiriötä ei olisikaan.

93.

Toisella valitusperusteellaan Itävallan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt kolme oikeudellista virhettä. Ensinnäkin sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt toteamatta, että riidanalaisessa päätöksessä ei yksilöidä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua kyseessä olevaa taloudellista toimintaa. Tältä osin Itävallan tasavalta väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole täyttänyt SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista velvollisuuttaan esittää asianmukaisesti tosiasialliset ja oikeudelliset perustelut, jotka koskevat Hinkley Point C:lle myönnetyllä tuella edistettävää taloudellista toimintaa. Toiseksi se toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole yksilöinyt oikein asian kannalta merkityksellistä taloudellista toimintaa, sillä asianmukaista taloudellista toimintaa on energiantuotanto eikä ydinenergian tuotanto. Kolmanneksi se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt katsomatta, että markkinahäiriö on oikeudellinen ennakkoedellytys mille tahansa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiselle tarpeellisuutta koskevalle toteamukselle.

b)   Asian arviointi

94.

Siltä osin kuin kyse on tuella edistettävän taloudellisen toiminnan yksilöimättä jättämisestä, sen lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt väitteen riittämättömistä perusteluista, ( 63 ) koko riidanalainen päätös perustuu siihen, että kyse on sähköntuotannosta ydinvoimaa käyttämällä, ja se on täynnä tämänkaltaisia viittauksia. Tässä tarkoituksessa voitaisiin antaa monia esimerkkejä mutta on todennäköisesti riittävää tuoda esille riidanalaisen päätöksen 358 perustelukappale, jossa todetaan, että ”tästä syystä komissio katsoo, että [Hinkley Point C:tä] koskevassa hinnanerosopimuksessa vahvistetaan ydinteknologian avulla tapahtuvan sähköntuotannon harjoittamisen edellytykset – –”.

95.

Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin ei näin ollen ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa, että sen ”on hylättävä Itävallan tasavallan väite, jonka mukaan komissio ei ole täsmentänyt, mitä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa kyseessä olevilla toimenpiteillä oli tarkoitus edistää”. Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu tässä kohdassa riidanalaisen päätöksen 392 perustelukappaleeseen, joka on toinen esimerkki, jossa taloudellinen toiminta on selvästi yksilöity. Siltä osin kuin Itävallan tasavalta esittää tämän väitteen, jotta komission päätös tutkittaisiin uudelleen, se on selvästi jätettävä tutkimatta. ( 64 )

96.

Myöskään unionin yleisen tuomioistuimen omat perustelut eivät ole riittämättömiä. On ensinnäkin huomattava, että valittaja vetoaa virheellisesti SEUT 296 artiklan toiseen kohtaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleiselle tuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 53 artiklan mukaan, luettuna yhdessä sen 36 artiklan kanssa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklan m alakohdan mukaan kuuluva perusteluvelvollisuus ei edellytä, että se esittää sellaisen selvityksen, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat siis olla implisiittisiä, kunhan ne, joita asia koskee, saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt niiden perusteluja, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. ( 65 )

97.

Unionin yleinen tuomioistuin palauttaa valituksenalaisen tuomion 155 ja 156 kohdassa mieleen syyt, jotka komissio esitti arvioinnilleen ja jotka osoittavat ydinenergian tuotannon erityisluonteen taloudellisena toimintana. Unionin yleinen tuomioistuin täyttää siten selvästi edellä esitetyt vaatimukset.

98.

Itävallan tasavallan toisen väitteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt määrittää asian kannalta merkitykselliseksi taloudelliseksi toiminnaksi sähköntuotanto eikä ydinenergian tuotanto. Kyseinen asianosainen väittää, että valtiontukisääntöjä sovellettaessa merkityksellisenä on pidettävä lopputuotetta eli sähköä.

99.

En hyväksy tätä näkemystä. Koko valtiontukisääntöjen soveltamisessa on kysymys asian kannalta merkityksellisen taloudellisen toiminnan määrittämisestä sen arvioimiseksi, onko kyseessä oleva tuki tarpeen taloudellisen kehityksen edistämiseksi. On siis pohdittava, tarjoaako valtiontuki apua ydinenergian kehittämiseen erotuksena sähköntuotannosta yleensä. Komissiolle oli esitetty runsaasti näyttöä siitä – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi ( 66 ) –, että markkinat eivät joko halunneet tai edes kyenneet rahoittamaan Hinkley Point C:n hanketta ilman Yhdistyneen kuningaskunnan antamia takauksia tai muita tukimuotoja. Tältä kannalta on merkityksetöntä, että markkinoilla ei välttämättä ole häiriöitä sähköntuotannon muiden muotojen osalta. Tässä on jälleen pidettävä mielessä myös kunkin jäsenvaltion oikeus valita oma energialähteiden yhdistelmänsä SEUT 194 artiklan 2 kohdan nojalla.

100.

Siltä osin kuin Itävallan tasavalta vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen määräyksen Greenpeace Energy ym. v. komissio ( 67 ) 54 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, on huomattava, että kyseisessä asiassa unionin yleinen tuomioistuin käsitteli SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaista osapuolten kanneoikeutta, jota on arvioitava tuomiossa Plaumann v. komissio ( 68 ) vahvistettujen kriteerien perusteella. Tässä tarkoituksessa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli kysymystä siitä, vallitsiko tuen vastaanottajien ja kantajien välillä kilpailutilanne. Kyseisellä arvioinnilla on tarkoitus selvittää, vaikuttaako tuki kantajiin. Tämä on kuitenkin hieman eri asia kuin sen määrittäminen, mikä muodostaa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ”taloudellisen toiminnan”. Taloudellinen toiminta määritetään vertailukohdan vahvistamiseksi oikeasuhteisuuden arviointia varten, kun tuen tarpeellisuus taloudellisen toiminnan edistämiseksi on selvitetty, ja jos kyseinen tuki on tarpeellinen, sen määrittämiseksi, onko sillä tältä osin kannustava vaikutus. Kilpailutilanteella taas on merkitystä vasta tarkasteltaessa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan lisäedellytystä siitä, muuttaako tuki kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. ( 69 ) Tässä tarkoituksessa unionin yleinen tuomioistuin todella tukeutui pikemminkin koko sähkömarkkinoihin kuin pelkkään ”taloudelliseen toimintaan”, jota on sähkön tuotanto ydinenergiaa käyttämällä. ( 70 )

101.

Näistä syistä unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että ydinenergian tuottaminen on asian kannalta merkityksellistä taloudellista toimintaa sovellettaessa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan myönteistä edellytystä eli arvioitaessa, edistetäänkö tuella tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä.

102.

Tämän otsikon alla käsiteltävä kolmas väite koskee sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa markkinahäiriö SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisen kannalta merkitykselliseksi kriteeriksi. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi ratkaisussaan, Itävallan tasavalta väittää, että komissio oli todennut markkinahäiriön, vaikka tämä toteamus oli virheellisen markkinoiden määrittämisen vuoksi virheellinen.

103.

En voi hyväksyä tätäkään väitettä. Ensinnäkin komissio katsoi, että kyseessä oli markkinahäiriö, koska se lähti olettamasta, että tavanomaisesti toimivat pääomamarkkinat eivät rahoita uusien ydinvoimalaitosten rakentamista, kun otetaan huomioon tällaisen hankkeen toteuttamisen erittäin pitkät aikataulut ja siihen liittyvät poliittiset riskit. ( 71 )

104.

On myös pidettävä mielessä, että unionin yleinen tuomioistuin on tähän mennessä – mielestäni aivan oikein – hylännyt näkemyksen, jonka mukaan markkinahäiriön toteaminen kuuluu olennaisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiseen arviointiin. ( 72 ) Toivon, ettei minua ymmärretä tässä suhteessa väärin: markkinahäiriö voi tietysti usein olla kaikkein vakuuttavin todiste SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta tuen tarpeellisuudesta. Tämän arvioinnin kannalta tarpeellista ei kuitenkaan ole todeta markkinahäiriötä itsessään ( 73 ) vaan pikemmin selvittää, edistäisikö kyseessä oleva valtiontuki tiettyä taloudellista toimintaa. ( 74 )

3.   Kolmas valitusperuste: onko unionin yleinen tuomioistuin tutkinut virheellisesti oikeasuhteisuutta koskevan arviointiperusteen soveltamista

a)   Yhteenveto Itävallan tasavallan perusteluista

105.

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 405 ja 413 kohdassa tukitoimenpiteen vaikutuksia eli Hinkley Point C:n rakentamista yhdessä sen peruskuormasähkön toimitukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa kohdistuvien vaikutusten kanssa. Lisäksi se katsoo, että tarvittavaa kapasiteettia ei voi realistisesti tarjota tuulivoimalla. Saman tuomion 507 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on oikeus säilyttää ydinenergia osana energialähteiden yhdistelmäänsä. Unionin yleinen tuomioistuin ei 506 kohdassa näe syytä kyseenalaistaa komission toteamusta, jonka mukaan riski kilpailun vääristymisestä oli vähäinen. Tuomion 470 ja 499 kohdassa kyseinen tuomioistuin toteaa, että tukitoimenpiteet eivät syrji liiallisesti muita teknologioita. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo 515 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että komissiolla ei ollut velvollisuutta ottaa huomioon tämän ratkaisuehdotuksen 82 kohdassa mainittuja periaatteita. Itävallan tasavalta riitauttaa nämä toteamukset.

106.

Lisäksi Itävallan tasavalta väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on erehtynyt siinä, millä tavoin toimenpiteen oikeasuhteisuutta on arvioitu. Se väittää erityisesti, että ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt arvioida tämän toimenpiteen oikeasuhteisuutta suhteessa koko sähkömarkkinoihin. Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt katsoa, että tässä menettelyssä on ennen kaikkea kyse pilottitapauksesta, joka koskee uusien ydinvoimalaitoshankkeiden oikeasuhteisuutta yleensä. Mitä tahansa mahdollista kilpailun vääristymistä olisi siksi pitänyt arvioida tämän perustelun kannalta. Kolmanneksi yhtenä seurauksena unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta on se, että ydinvoiman tuottajille annetaan jatkuva etu muiden energiantuottajien kustannuksella. Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole verrannut ydinenergian kielteisiä vaikutuksia (mukaan lukien jätteen loppusijoittamiseen liittyvät pitkäaikaiskustannukset) sen mahdollisiin hyötyihin.

b)   Asian arviointi

107.

Tämä valitusperuste koskee oikeasuhteisuutta koskevaa arviointiperustetta, joka on SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan sisältyvä kielteinen edellytys, jonka mukaan tukitoimenpiteen on oltava tarpeellinen taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseksi, minkä lisäksi sillä ei saa muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

108.

Siltä osin kuin kyse on oikeasuhteisuutta koko sähkömarkkinoihin nähden koskevasta väitteestä, tämä väite on todellisuudessa muunnelma toisen valitusperusteen toisesta osasta, jonka mukaan merkitykselliset markkinat muodostuvat laajemmista sähkömarkkinoista erotuksena ydinenergian tuotannon markkinoista. Tässä yhteydessä on kuitenkin merkityksetöntä, että sähköä olisi voitu tuottaa muilla keinoilla.

109.

Tämä johtaa takaisin perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, että SEUT 194 artiklan 2 kohdan mukaan Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli oikeus valita eri energialähteensä ja että se valitsi ydinenergian osaksi tätä energialähteiden yhdistelmää. Komission oli sen vuoksi SEUT 194 artiklan 2 kohdan perusteella otettava huomioon tämän poliittisen valinnan täytäntöön panemiseksi tarkoitetun kyseessä olevan toimenpiteen eli ydinenergian tuottamisen Hinkley Point C:ssä oikeasuhteisuus. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että komission arviointi oikeasuhteisuudesta olisi ollut liian suppea tai että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt tässä suhteessa oikeudellisen virheen.

110.

Pilottitapausta koskevan väitteensä tueksi Itävallan tasavalta vetoaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä annetun komission tiedonannon ( 75 ) 6 jaksoon. Täytyy tunnustaa, että tämä viittaus on mielestäni hieman hämmentävä, sillä komission tiedonannon 6 jaksossa (tai missään muussakaan jaksossa) ei käsitellä pilottitapausten käsitettä. Komission tiedonannossa käsitellään ainoastaan kysymystä siitä, onko toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Sen johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan ”siinä ei kuitenkaan käsitellä valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 106 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sillä soveltuvuuden arvioi komissio”. Komission tiedonanto sellaisenaan on täysin merkityksetön arvioitaessa toimenpiteen oikeasuhteisuutta SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Näin ollen ei voida katsoa, että tiedonanto tarjoaisi minkäänlaista todellista ohjetta siitä, mitä periaatteita tällaisessa arvioinnissa on sovellettava.

111.

En ole sen enempää vakuuttunut Itävallan tasavallan viittauksesta unionin tuomioistuimen tuomioon Eventech. ( 76 ) Kyseinen asia koski sitä, saattoiko viranomaisen päätös antaa tietyille julkisen liikenteen ajoneuvoille, jotka osallistuvat matkustajien kuljettamiseen, lupa käyttää Lontoon katujen bussikaistoja ja evätä tämä lupa toisilta, merkitä valtiontukea. Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan, että tässä tarkoituksessa ”ei ole tarpeen osoittaa, että asianomainen tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tähän kauppaan ja vääristää kilpailua”. ( 77 )

112.

Mielestäni ei voida välttyä ajatukselta, että tästä kiistatta hyvin tärkeästä tuomiosta, joka koskee kyseessä olevan valtiontuen mahdollista vaikutusta, on saatettu tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kyseisessä tuomiossa ei varsinkaan ole mitään, mikä viittaisi siihen, että sen arviointi, soveltuuko tuki sisämarkkinoille, on tehtävä muutoin kuin viittaamalla kyseessä olevan riidanalaisen toimenpiteen käsittämään yksittäiseen tukeen. Tämä kaikki merkitsee sitä, että mikään tuomiossa Eventech ( 78 ) ei tue laajempaa käsitystä siitä, että komission pitäisi käsitellä kysymystä siitä, saattaako tämänkaltaisen tuen (tai tämänkaltaisten tukien) myöntäminen vääristää kilpailua yleensä.

113.

En voi hyväksyä myöskään väitettä siitä, että kyseisen päätöksen vaikutuksena olisi ydinvoimalaitosten toiminnanharjoittajien suosiminen muiden sähköntuotantomuotojen kustannuksella. ( 79 ) On huomattava, että kutakin ilmoitusta valtiontuen myöntämisestä tai muuttamisesta on arvioitava omien ansioidensa perusteella SEUT 107 artiklan mukaisesti.

114.

On joka tapauksessa täysin ilmeistä, että ydinvoimamarkkinoille pääsyn esteet ovat varsin erilaiset kuin muiden sähköntuotantomuotojen markkinoille pääsyn esteet: nämä erityiset esteet pitävät sisällään ydinvoiman vastustukseen liittyvän poliittisen riskin, näiden laitosten rakentamiseen liittyvät valtavat pääomakustannukset ja käytetyn ydinpolttoaineen turvalliseen varastointiin liittyvät erityiset kustannukset. Kuten edellä on jo todettu, käsiteltävässä asiassa riidanalaisella tukitoimenpiteellä on tarkoitus voittaa nämä erityiset vaikeudet esimerkiksi toteuttamalla erityisjärjestelyjä hankkeeseen liittyvien määrättyjen ja erityisten poliittisten riskien hallitsemiseksi. Juuri siitä syystä, että kyseiset toimenpiteet on tarkoitettu näiden erityisten riskien hallintaan, näkemys, jonka mukaan riidanalainen päätös merkitsisi jollakin tapaa syrjintää suhteessa muihin sähköntuotantomuotoihin, on – kaikella kunnioituksella – sekä keinotekoinen että epärealistinen.

115.

Itävallan tasavalta väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, ettei sen ollut otettava huomioon sitä, missä määrin kyseessä olevat toimenpiteet olivat keskeisten ympäristönsuojeluperiaatteiden, kuten ennalta varautumisen periaatteen, saastuttaja maksaa ‑periaatteen ja kestävyysperiaatteen, kannalta epäedullisia. ( 80 ) Sen lisäksi, että Itävallan tasavalta ei ole mennyt pelkkiä väitteitä pidemmälle siltä osin kuin kyse on väitetystä ympäristövahingosta, on myös huomattava, että SEUT 107 artikla sijoittuu VII osastoon, jossa vahvistetaan kilpailua, verotusta ja lainsäädännön lähentämistä koskevat yhteiset säännöt. Komission tehtävänä on sen vuoksi, kuten SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdasta selvästi ilmenee, ainoastaan arvioida, voidaanko kyseessä olevaa valtion toimenpidettä ”pitää sisämarkkinoille soveltuvana”.

116.

Sisämarkkinat itsessään määritellään SEUT 26 artiklan 2 kohdassa alueeksi, ”jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti”. Vaikka on totta, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomiossa Castlenou Energía v. komissio ( 81 ) – ympäristöpolitiikka on sisällytettävä unionin politiikkojen määrittelyyn ja toteuttamiseen, on kuitenkin niin, että – kuten kyseinen tuomioistuin niin ikään totesi kyseisessä asiassa – ”ympäristönsuojelu ei varsinaisesti muodosta osaa näistä sisämarkkinoista”.

117.

Näin ollen on selvää, että SEUT 107 artiklassa komissiolle ajateltu tehtävä on rajoitetumpi kuin Itävallan tasavalta esittää. Tässä tehtävässä on ennen kaikkea arvioitava kyseessä olevan tuen yhteensopivuus kilpailusääntöjen kanssa ja soveltuvuus sisämarkkinoille. Komissiolle ei kuitenkaan ole annettu tehtäväksi arvioida tässä yhteydessä, onko tietty tukitoimenpide yleisesti unionin oikeuden mukainen, sisämarkkinoiden ja kilpailusääntöjen erityisten vaatimusten täyttämisen lisäksi.

118.

Tämä pitää ehkä erityisen hyvin paikkansa ympäristönsuojelunormien täyttämisen kaltaisessa asiayhteydessä, sillä kyse on tehtävästä, joka ainakin ensimmäisenä asteena kuuluu kunkin jäsenvaltion asianomaisille viranomaisille, joiden on ratkaistava, onko kyseessä olevalle hankkeelle annettava asianmukainen lupa maankäytön suunnittelun ja ympäristövaikutusten kannalta. Yhdyn tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa BUPA ym. v. komissio ( 82 ) esittämään toteamukseen, jonka mukaan komission pitää arvioida asiaa muiden kuin tiukasti valtiontukioikeudellisten säännösten perusteella vain silloin, kun kyseisen tuen tietyt osatekijät ovat niin kiinteästi sidoksissa tuen kohteeseen, että niiden mahdollinen yhteensoveltumattomuus kyseisten säännösten kanssa vaikuttaa välttämättä tämän tuen soveltuvuuteen yhteismarkkinoille.

119.

Tästä seuraa siten, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt virhettä katsoessaan, että komissiolla ei ollut velvollisuutta ottaa huomioon Hinkley Point C:n mahdollista ympäristövaikutusta arvioidessaan, soveltuiko tuki sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

4.   Neljäs valitusperuste: onko tuki toimintatukea ja onko tällainen toimintatuki sellaista, ettei sitä voida hyväksyä

a)   Yhteenveto Itävallan tasavallan perusteluista

120.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 612 ja 613 kohdassa, että asiassa, jossa sovellettiin ympäristönsuojeluun myönnettyä valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja, ( 83 ) kyseessä ollut tuki oli luokiteltava sen mukaan, oliko se investointitukea vai toimintatukea. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että tällainen luokittelu ei ollut asian olosuhteissa tarpeen.

121.

Itävallan tasavalta riitauttaa nämä toteamukset ja väittää, että jotkin osat tukitoimenpiteistä ovat toimintatukea, jota ei ole tarkoitettu kannustamaan investointia laitokseen, vaan kyse on pikemminkin tuen muodosta, joka on tarkoitettu lähinnä tukemaan laitoksen toimintaa. Lisäksi se väittää, että toimintatuki soveltuu korkeintaan poikkeustapauksissa yhteismarkkinoille. Itävallan tasavalta korostaa, että toimivilla tuotemarkkinoilla, joilla tuotetta ”sähkö” tarjotaan tarvittavissa määrin, toimintatukea ei voida hyväksyä, koska se vääristää kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

122.

Unionin yleinen tuomioistuin oli kuitenkin komission kanssa yhtä mieltä siitä, että kyseessä olevan tuen oli katsottava vastaavan investointitukea, sillä sen perusteella NNBG pystyi sitoutumaan investoimaan Hinkley Point C:n rakentamiseen. Se totesi erityisesti, että rahoituksen mallintamisen näkökulmasta toteutushinnan maksujen nettonykyarvon voidaan ajatella vastaavan kertasuoritusta, jonka avulla NNBG voi kattaa rakennuskustannukset.

b)   Asian arviointi

123.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi Itävallan tasavallan väitteet ja totesi valituksenalaisen tuomion 583 kohdassa seuraavaa:

”– – Mikään ei – – estä sitä, että tukitoimenpide, joka on asianmukainen ja tarpeellinen [yleisen edun mukaisen] tavoitteen saavuttamiseksi, joka ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla ja joka siis täyttää SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan vaatimukset, todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi tämän määräyksen nojalla riippumatta siitä, onko se luokiteltava investointi- vai toimintatueksi. On myös huomattava, että myös toimintatuen voidaan todeta soveltuvan sisämarkkinoille, jos nämä edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2016, Magic Mountain Kletterhallen ym. v. komissio, T‑162/13, ei julkaistu, EU:T:2016:341, 116 ja 117 kohta).”

124.

Sen lisäksi, että Itävallan tasavalta ei ole riitauttanut kyseistä toteamusta, mikä saattaa tehdä tästä valitusperusteesta tehottoman, neljäs valitusperuste on myös perusteeton. Komissio oli myös todennut, että toimenpiteillä oli yleisen edun mukainen tavoite eli uuden ydinenergian tuotantokapasiteetin rakentaminen, jota ei voitu toteuttaa kohtuullisessa ajassa ilman valtion toteuttamia toimia. Tässä tilanteessa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kyseisiä toimenpiteitä ”ei voida pitää tukina, joilla ainoastaan säilytetään vallitseva tilanne” ja että päinvastoin, ”komission toteamusten mukaan ilman niitä yhtäkään investointia uuteen ydinenergian tuotantokapasiteettiin ei toteutettaisi ajoissa”. ( 84 ) Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi – nähdäkseni aivan oikein –, että hinnanerosopimukset ovat ennen kaikkea hintojen vakauttamismekanismeja, joilla pyritään ”varmistamaan vakaat tulot riittävän pitkäksi ajaksi, jotta asianomaista yritystä kannustettaisiin investoimaan tällaisten uusien kapasiteettien rakentamiseen tarvittavat varat”. Se ei ole myöskään rinnastettavissa perinteiseen tukimuotoon, jossa myönnettävään avustukseen ei liity takaisinmaksuvelvoitetta. Sillä on sitä vastoin pikemminkin tarkoitus kannustaa investointeihin takaamalla luotettava ja vakaa hintataso. ( 85 )

125.

Tähän voisi lisätä, että hinnanerosopimusta koskeva menettely on luonnostaan oikeasuhteinen, koska siinä määrätään eräänlaisesta takaisinperintämenettelystä siinä mielessä, että varat on mahdollista periä takaisin tilanteessa, jossa viitehinta ylittäisi toteutushinnan. Tämä kaikki tukee kantaa, jonka mukaan hinnanerosopimus on tarkoitettu varmistamaan sijoittajille vakaa hintataso. Tämä hinta vahvistetaan tasolle, joka takaa sijoittajille vahvemman luottamuksen siihen, että ne voivat ajan myötä saada sijoitukselleen tavoitellun tuoton. Kun toteutushinta on tarkoitettu siihen, että nämä sijoittajat saisivat kohtuullisen marginaalin, takaisinperintämenetelmällä myös varmistetaan, että nämä sijoittajat eivät saa odottamattomia voittoja, jos kyseinen viitehinta ylittää toteutushinnan.

126.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi myös – mielestäni jälleen perustellusti –, että komissiolla oli asian olosuhteissa oikeus ottaa huomioon se, että toteutushinnassa otettiin huomioon paitsi Hinkley Point C:n rakennuskustannukset, myös toimintakustannukset. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi – jälleen kerran nähdäkseni perustellusti –, että nämä kustannukset vaikuttivat ”hankkeen kannattavuuteen ja siten määrään, joka toteutushinnan on saavutettava, jotta uuteen ydinenergian tuotantokapasiteettiin päätettäisiin investoida”. ( 86 )

127.

Kuten olen juuri todennut, tähän arviointiin ei voi muuta kuin yhtyä. Silläkin uhalla, että toistan itseäni: keskeistä minkä tahansa tuen soveltuvuudessa sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla on perustavanlaatuisesti se, johtaako tällainen tuki tietyn taloudellisen toiminnan kehittämiseen, jota ei muutoin tapahtuisi. Tässä ei mielestäni voida mitenkään erotella etukäteen investointitukea ja toimintatukea toisistaan. Tällainen erottelu ei ole oikeutettu itse SEUT 107 artiklan sanamuodon perusteella, minkä lisäksi tällainen erottelu olisi joka tapauksessa liian yksinkertaistettu ja vain mahdollistaisi järjestelmän kiertämisen keinotekoisia kirjanpitomenettelyjä käyttämällä.

128.

Voidaan tietysti katsoa, että se, että riidanalainen toimenpide merkitsee toimintatukea, voi joissakin olosuhteissa olla osoitus siitä, että tuki on yksinkertaisesti tarkoitettu vallitsevan tilanteen säilyttämiseen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin itse huomautti, tällainen tuki ei tietenkään ”täytä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan vaatimuksia”, koska tällainen tuki ei ole omiaan ”edistämään kehitystä kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla”. ( 87 )

129.

Tilanne on käsiteltävässä asiassa kuitenkin täysin erilainen ja ehkä jopa oikeammin sanottuna joissakin suhteissa poikkeuksellinen. On totta, että – kuten Itävallan tasavalta on huomauttanut – joitakin osia toteutushinnasta ei ole rajoitettu pelkästään rakennuskustannuksiin sinänsä, vaan ne käsittävät myös ydinenergian tuotantoon liittyviä erityisiä kustannuksia, kuten käytetyn ydinpolttoaineen käsittelykustannukset. Nämä kustannukset ovat kuitenkin investointikustannuksia, joista NNBG joutuu välttämättä vastaamaan, jos laitoksen on tarkoitus olla toimintakunnossa.

130.

Tilanne ei ole liioin muuttunut sen vuoksi, että toteutushintaa koskevassa mekanismissa asiaa koskevat laskelmat käsitellään uudelleen 15 vuoden ja 25 vuoden kuluttua. On muistettava, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi – toimintakustannukset, joiden perusteella toteutushinta oli alun perin laskettu, oli arvioitava etukäteen ja että Hinkley Point C:n käyttöikä tulee pakostikin olemaan hyvin pitkä, ehkä jopa 60 vuotta. ( 88 ) Uudelleenkäsittelymekanismilla on siten tarkoitus pienentää tällaiseen pitkäaikaiseen sopimukseen liittyviä riskejä kummallekin osapuolelle tilanteessa, jossa toteutushinnan ja viitehinnan välillä on merkittävä ero (kumpaan suuntaan tahansa). Mikään tästä ei poista sitä, että tämä hinnoittelumekanismi liittyy erottamattomasti Hinkley Point C:tä itseään koskevaan investointipäätökseen.

131.

Mikään yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa Italia v. komissio ( 89 ) tai unionin tuomioistuimen tuomiossa Freistaat Sachsen und Land Sachsen-Anhalt v. komissio ( 90 ) ei sitä paitsi tue Itävallan tasavallan väitettä. Ensin mainittu asia koski tietyille tuottajille myönnettyä tukea, jolla oli tarkoitus edistää tiettyjen viinien alkoholipitoisuuden nostamista. Yhteisöjen tuomioistuin yksinkertaisesti pysytti komission päätöksen, jonka mukaan mikään yleisen edun mukainen tavoite ei puoltanut tuen myöntämistä SEUT 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

132.

Sama pätee tuomioon Freistaat Sachsen und Land Sachsen-Anhalt v. komissio, ( 91 ) jossa kyseessä ollut tuki oli tarkoitettu edistämään työntekijöiden kouluttamista Leipzig-Hallen lentokentän uudessa kuriiripalvelujen lähetyskeskuksessa. Komissio oli kyseisessä tapauksessa katsonut, että koulutus järjestettäisiin joka tapauksessa, minkä vuoksi tuki ei ollut millään tavoin välttämätön kyseisen talousalueen tukemiseksi. On tuskin yllättävää, että unionin tuomioistuin lopulta pysytti tämän päätöksen.

133.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten valituksenalaisessa tuomiossa, että komission päätös hyväksyä kyseessä oleva tuki sillä perusteella, että sillä tuetaan investointeja ydinenergiahankkeeseen, jota ei välttämättä muutoin toteutettaisi, kuului sen harkintavaltaan SEUT 107 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa. Se päätyi tähän johtopäätökseen, vaikka osa tuesta liittyi toimintakustannuksiin, joskin komissio oli todennut tämän näihin toimintakustannuksiin liittyvän hintavarmuuden myös keskeiseksi osaksi hankkeen investointikannustimia. Mielestäni on riittävää todeta, että unionin yleisen tuomioistuimen tämän perusteen osalta esittämiin perusteluihin ei sisälly oikeudellista virhettä.

5.   Viides valitusperuste: onko tukiosuudet määritetty riittämättömästi ja onko takauksia koskevaa tiedonantoa jätetty noudattamatta

a)   Yhteenveto Itävallan tasavallan perusteluista

134.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 251 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että asetuksen N:o 651/2014 johdanto-osan 23 ja 25 perustelukappaleesta ja 7 ja 8 artiklasta ei voida päätellä, että ainoastaan tukitoimenpiteiden, joiden avustusekvivalentin määrä on määritetty, voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille. Myöskään muusta johdetusta oikeudesta ei voida päätellä, että tukitoimenpiteissä on määritettävä tarkkaan niistä seuraava avustusekvivalentti. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi kyseisen tuomion 309 kohdassa, että riippumatta sitä, sovellettiinko takauksia koskevaa tiedonantoa, Itävallan tasavallan esittämät väitteet takauksen kestosta eivät voi menestyä. Se katsoi kyseisen tuomion 338 kohdassa, että esitetyt todisteet eivät osoittaneet, että EDF oli taloudellisissa vaikeuksissa.

135.

Itävallan tasavalta vetoaa tässä valitusperusteessa kahteen seikkaan. Ensinnäkin se väittää, että riidanalaisessa päätöksessä ”ei ole määritetty riittävästi” tukiosuuksia. Tässä yhteydessä Itävallan tasavalta väittää, että tämä määrittämättä jättäminen on vastoin valtiontukisääntöjä koskevia komission suuntaviivoja ja asetuksia, joita olisi pitänyt soveltaa tässä asiassa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden nojalla. Itävallan tasavalta väittää, että tukiosuuksien riittämättömän määrittämisen vuoksi asianmukainen oikeasuhteisuuden arviointi on joka tapauksessa mahdotonta ja että laitoksen alasajon tapauksessa tuet johtavat poikkeuksetta liiallisiin korvauksiin, jos ne ylittävät pakkolunastustapauksissa maksettavan määrän.

136.

Tässä yhteydessä se esittää toisen yleisluonteisen väitteen, joka koskee asetuksen N:o 2015/1589 1 artiklan c alakohdan sovellettavuutta yhdessä asetuksen N:o 794/2004 4 artiklan 1 kohdan kanssa. Itävallan tasavallan mukaan näiden säännösten soveltaminen edellyttää, että tuen alkuperäinen talousarvio voidaan määrittää, koska asetuksen N:o 794/2004 4 artiklan 1 kohdan mukainen ilmoitus riippuu siitä, onko alkuperäistä talousarviota korotettu enemmän kuin 20 prosenttia, eikä tällainen laskelma ole mahdollinen, jos alkuperäistä talousarviota ei ole määritetty.

137.

Toiseksi Itävallan tasavalta katsoo, että komission olisi pitänyt soveltaa takauksia koskevaa tiedonantoa. Tätä laiminlyöntiä ei voi Itävallan tasavallan mukaan hyväksyä, koska komission omat suuntaviivat ja tiedonannot sitovat sitä, ja sen olisi pitänyt tehdä kaikki määrittämiset kyseisen tiedonannon perusteella. Itävallan tasavalta viittaa siihen, mitä se pitää takauksen keston riittämättömänä määrittämisenä, ja toteaa tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut takauksia koskevan tiedonannon 4.2 kohtaa jättämällä takausten avustusekvivalentin laskematta.

138.

Kyseisen tiedonannon 3.2 kohdan a alakohdan ja 4.1 kohdan a alakohdan nojalla komission olisi lisäksi pitänyt omasta aloitteestaan tarkistaa, oliko lainanottaja taloudellisissa vaikeuksissa. Tämä on tärkeää, sillä valtiontukea vaikeuksissa oleville yrityksille ei yleensä voida hyväksyä. Itävallan tasavallan mukaan se, ettei unionin yleinen tuomioistuin todennut tätä erehdystä, merkitsee niin ikään oikeudellista virhettä.

b)   Asian arviointi

139.

Siltä osin kuin Itävallan tasavalta väittää, että tukiosuuksia ei ole määritetty asianmukaisesti ja että tämä on vastoin useita valtiotukisääntöjä koskevia komission suuntaviivoja ja asetuksia, joita olisi pitänyt soveltaa tässä asiassa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen nojalla, unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisedellytykset valituksenalaisen tuomion 248 ja 249 kohdassa. Koska komissio saattoi arvioida tukea näiden edellytysten perusteella määrittämättä muita tukiosuuksia, komissio ei tehnyt minkäänlaista virhettä eikä sellaista tehnyt myöskään unionin yleinen tuomioistuin tämän hyväksyessään. ( 92 ) Kuten unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 251–255 kohdassa esittämästä yksityiskohtaisesta arvioinnista selvästi ilmenee, mainittuihin suuntaviivoihin ja asetuksiin liittyy erityisiä syitä, joiden vuoksi tukimäärät on määritettävä. Monissa tapauksissa tämä johtuu standardoidusta lähestymistavasta, joka ei ole asianmukainen eikä tarpeellinen, kun SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sovelletaan suoraan.

140.

Siltä osin kuin Itävallan tasavalta väittää, että tukiosuuksien määrittämättä jättämisen vuoksi oikeasuhteisuutta ei ole voitu arvioida asianmukaisesti, Itävallan tasavalta lähinnä toistaa jo kolmannen valitusperusteensa neljännessä osassa esitetyt väitteet. Kuten olen jo huomauttanut, SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisella oikeasuhteisuuden arvioinnilla on tarkoitus vain selvittää, muuttaako tuki kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Itävallan tasavalta ei edes väitä, että tukiosuuksilla, joita sen mukaan ei ole määritetty, kuten ydinjätteen käsittelyn ja loppusijoituksen kustannuksilla tai valtion kanssa tehtävän sopimuksen täsmällisillä ehdoilla, olisi tällainen vaikutus. Tästä syystä Itävallan tasavallan väite ei voi tältä osin menestyä.

141.

Siltä osin kuin kyse on Itävallan tasavallan väitteestä, joka koskee mahdollisia ongelmia sovellettaessa asetuksen N:o 2015/1589 1 artiklan c alakohtaa yhdessä asetuksen N:o 794/2004 4 artiklan 1 kohdan kanssa, on epäselvää, mihin osaan valituksenalaista tuomiota väite kohdistuu. ( 93 ) Tämän puutteellisuuden lisäksi on todettava, ettei se millään tavoin tue Itävallan tasavallan väitettä. Itävallan tasavalta väittää, ettei se ymmärrä, miten tässä kyseessä olevat tukitoimenpiteet voidaan sovittaa yhteen edellä mainittujen säännösten kanssa. Tosiasiassa niitä ei ole sovitettava yhteen. Asetuksen N:o 794/2004 4 artikla koskee ainoastaan ilmoitusmenettelyn poikkeuksia/yksinkertaistamista. Jos näiden edellytysten täyttymistä, kuten esimerkiksi sitä, että hyväksytyn tukiohjelman talousarviota ei ole korotettu yli 20 prosenttia, ei voida osoittaa, toimenpidettä yksinkertaisesti pidetään ”uutena tukena”, ja siitä on ilmoitettava vakioilmoituslomakkeella eikä yksinkertaistetulla ilmoituslomakkeella asetuksen N:o 2015/1589 2 artiklan ja liitteen I mukaan. ( 94 ) Toisin kuin Itävallan tasavalta väittää, vaikka alkuperäisen talousarvion määrittämättä jättäminen saattaa estää Yhdistynyttä kuningaskuntaa ilmoittamasta korotuksesta yksinkertaistetulla lomakkeella, se ei varmasti vapauta tai estä Yhdistynyttä kuningaskuntaa ilmoittamasta ”talousarvion korottamisesta””uutena tukena”.

142.

Se, että mistä tahansa myöhemmästä muutoksesta toimenpiteisiin on tehtävä ilmoitus, ilmenee myös valituksenalaisen tuomion 266 kohdasta. Unionin yleinen tuomioistuin korostaa siinä, että komission hyväksymispäätös koskee pelkästään sille ilmoitettua hanketta. Itävallan tasavalta ei ole riitauttanut tätä toteamusta. Tämän vuoksi Itävallan tasavallan väitteet eivät voi menestyä.

143.

Kaikilla näillä perusteilla Itävallan tasavallan viidennen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

144.

Takauksia koskevan tiedonannon osalta on pantava merkille, että kuten Ranskan tasavalta perustellusti huomauttaa, takauksia koskeva tiedonanto koskee kysymystä siitä, onko takaus valtiontukea, eikä sen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointia. Tämä ilmenee selvästi takauksia koskevan tiedonannon 5 kohdasta. Tämä merkitsee sitä, että sen soveltamisella ei ole vaikutusta siihen, onko luottotakuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukainen. Takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan d alakohdan mukaan se, että ”takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta”, on yksi niistä neljästä edellytyksestä, joiden on täytyttävä kumulatiivisesti, jotta voidaan osoittaa, ettei yksittäinen valtiontakaus ole valtiontukea. Tässä suhteessa on syytä huomata, että kukaan asianosaisista ei ole riitauttanut sitä, että luottotakuu on valtiontukea, juuri sen vuoksi, että NNBG:n luottotakuusta maksamaa hintaa ei voitu pitää markkinahintana. Sitä ei voitu pitää tällaisena siitä yksinkertaisesta syystä, että tällaista järjestelyä ei ollut tarjolla merkityksellisillä pääomamarkkinoilla. ( 95 ) On siten kiistatonta, että luottotakuu ei täyttänyt takauksia koskevan tiedonannon mukaista edellytystä sen osoittamiseksi, ettei kyse ole valtiontuesta. Samasta syystä unionin yleisen tuomioistuimen ei ollut tarkemmin selvitettävä, oliko kyse tilanteesta, jossa ”lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa”. Tämä on yksi tässä tarkoituksessa asetetuista neljästä edellytyksestä. ( 96 )

145.

Myöskään Itävallan tasavallan väite siitä, että takauksia koskevan tiedonannon 4.2 kohdan mukaan takausten avustusekvivalentti olisi joka tapauksessa laskettava, ei pidä paikkaansa. Koska luottotakuu yhdessä muiden tukitoimenpiteiden kanssa oli – riidattomasti – luokiteltu valtiontueksi, asiaa ei ollut syytä tutkia enempää.

146.

Näistä syistä Itävallan tasavallan väite, joka perustuu takauksia koskevaan tiedonantoon, on joka tapauksessa tehoton, ja viides valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

147.

Tässä tapauksessa komissio oli ilmaissut huolensa siitä, että alkuperäisessä maksussa, jota Yhdistynyt kuningaskunta oli ehdottanut luottotakuun osalta, asian kannalta merkityksellinen riski oli alihinnoiteltu. Yhdistynyt kuningaskunta oli sen seurauksena korottanut takuumaksun määrää 295 korkopisteeseen (joka vastasi BB-luokan luottoriskin tasoa), ja komissio katsoi, että tämä takuumaksun mukautettu määrä antoi arvion hypoteettisesta markkinahinnasta järjestelylle, jota ei tosiasiallisesti markkinoilla tarjottu. ( 97 ) Tässä maksurakenteen muutoksessa otetaan huomioon myös komission esiin tuomat ongelmat, jotka koskevat liikkeeseen laskettavien joukkovelkakirjojen poikkeuksellisen pitkää maturiteettia. ( 98 )

148.

Kysymys rajoittuu siten seuraavaan: voidaanko todeta, että joko luottotakuun kestosta, luoton määrästä tai tavasta, jolla takuumaksun määrä on laskettu, on todellista epävarmuutta? Mielestäni ei voi muuta kuin yhtyä unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapaan, kun se hylkäsi nämä väitteet. ( 99 )

149.

Tässä lienee riittävää todeta, että komissiolle oli esitetty näyttöä, jonka perusteella se saattoi asianmukaisesti päätellä, että luottotakuun kesto ei ollut rajoittamaton vaan sillä pikemminkin taattiin, että lainapääoma ja korot maksetaan ajoissa, kun joukkovelkakirjoilla oli 27,4 vuoden painotettu keskimääräinen elinaika. ( 100 ) Yhtä lailla voidaan todeta, että komissiolla oli perusteltuja syitä katsoa, että luottotakuumaksun mukautetun määrän pitäisi olla 295 korkopistettä, mikä heijastaisi siten sekä BB-luottoluokitusta että kyseessä olevien joukkovelkakirjojen poikkeuksellisen pitkää maturiteettia. ( 101 )

150.

Tässä tilanteessa on todettava, että Itävallan tasavallan väitteet tuen laajuuteen liittyvistä oletetuista epävarmuustekijöistä eivät yksinkertaisesti ole perusteltuja.

VI Yhteenveto

151.

Yhteenvetona esitän seuraavat pääasialliset johtopäätökset:

1)

Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdasta ilmenee selvästi, että Euratomin perustamissopimus on unionin primaarioikeutena samanarvoinen kuin EU-sopimus ja EUT-sopimus.

2)

Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdassa määrätään lisäksi, että EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen määräyksiä ei voida soveltaa Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalalla, jos näillä määräyksillä poiketaan Euratomin perustamissopimuksen määräyksistä. Jos Euratomin perustamissopimuksessa käsitellään tyhjentävästi tai nimenomaisesti tiettyä aihetta, EU-sopimusta tai EUT-sopimusta ei näin ollen voida soveltaa. EU-sopimusta ja EUT-sopimusta sovelletaan sen sijaan kaikilla unionin oikeuden aloilla, joita ei ole käsitelty Euratomin perustamissopimuksessa.

3)

Euratomin perustamissopimuksessa ei käsitellä lainkaan valtiontukea koskevia kysymyksiä. Koska Euratomin perustamissopimus on pelkkä tietyn alan erityissopimus ja koska EU-sopimuksella ja EUT-sopimuksella on kauaskantoisemmat tavoitteet (erityisesti sisämarkkinoiden toiminta), on asianmukaista soveltaa EUT-sopimuksen kilpailua ja valtiontukea koskevia määräyksiä ydinenergia-alalla, kun Euratomin perustamissopimukseen ei sisälly tarkempia määräyksiä. Näistä syistä SEUT 107 artiklaa sovelletaan kyseessä olevaan valtiontukitoimenpiteeseen.

4)

Euratomin perustamissopimuksen 1 artiklan ja 2 artiklan c alakohdan määräykset koskevat välttämättä ydinvoimalaitosten kehittämistä. Jäsenvaltioiden tarkoituksena on selvästi ollut se, että Euratomin perustamissopimus olisi jatkuvasti muuttuva asiakirja, joka voi kehittyä ja mukautua kulloisiinkin olosuhteisiin. Tämän vuoksi Itävallan tasavallan esittämää väitettä, jonka mukaan nämä Euratomin perustamissopimuksen määräykset eivät kata uusien ydinvoimalaitosten rakentamista tai vanhentuvien laitosten korvaamista ja nykyaikaistamista jo kehitetyillä nykyaikaisemmilla teknologioilla, ei voida hyväksyä.

5)

Vaikka pitää paikkansa, että ydinvoiman eduista on keskusteltu intensiivisesti monissa jäsenvaltioissa, unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa eikä demokraattista legitimiteettiä tällaisten kysymysten ratkaisemiseen. Koska on kuitenkin selvää, että ydinenergian kehittäminen on, kuten Euratomin perustamissopimuksesta ilmenee, selvästi määritelty unionin oikeuden tavoite, tämä tavoite ei voi olla riippuvainen muista (ja mahdollisesti ristiriitaisista) unionin oikeuden tavoitteista, kuten EUT-sopimuksen XX osastoon sisältyvästä ympäristönsuojelusta. Lisäksi SEUT 194 artiklan 2 kohdan selvän sanamuodon mukaan jokaiselle jäsenvaltiolle tunnustetaan selvästi oikeus valita eri energialähteiden välillä ja ”energiahuollon yleinen rakenne”, ja tämä oikeus ulottuu välttämättä jokaisen jäsenvaltion oikeuteen kehittää ydinvoimaa osana energian toimituslähteitään.

6)

Vastoin unionin yleisen tuomioistuimen useissa tuomiosta Mediaset v. komissio ( 102 ) lähtien antamissa tuomioissa esittämää kantaa, jonka mukaan millä tahansa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella hyväksytyllä valtiontuella on toteutettava ”yhteistä etua”, SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuodossa itsessään ei aseteta tällaista vaatimusta, vaikka SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa (”– – Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen – –”) sellainen asetetaankin.

7)

Tästä seuraa näin ollen, ettei ole olemassa vaatimusta, jonka mukaan tuen pitäisi täyttää muita tavoitteita kuin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa nimenomaisesti vahvistetut tavoitteet. Määräyksen sanamuodon ja sen perusteella, mikä sen paikka on EUT-sopimuksessa, on niin, että soveltuakseen yhteen EUT-sopimuksen kanssa tuella ei ole edistettävä ”yhteisen edun mukaisen tavoitteen” eikä myöskään ”yleisen edun mukaisen tavoitteen” saavuttamista. Sen on ainoastaan ”edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä”, eikä se saa ”muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Itävallan tasavallan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että tuella on toteutettava vain ”yleistä” eikä ”yhteistä” etua, ei sellaisenaan voi menestyä, koska mielestäni – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo valituksenalaisessa tuomiossa – kumpaakaan näistä edellytyksistä ei todellisuudessa ole täytettävä.

8)

Vaikka tämä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaa koskeva arviointi on virheellinen, Hinkley Point C:n rakentaminen on joka tapauksessa tässä mielessä ”yhteisen edun” mukaista (ja myös ”yleisen edun” mukaista, jos tätä käsitettä halutaan käyttää), koska ydinvoimalaitosten kehittäminen on edelleen Euratomin perustamissopimuksen keskeinen tavoite, vaikka Itävallan tasavallan kaltaiset yksittäiset jäsenvaltiot vastustavat ydinvoimaa. Hyväksymällä Euratomin perustamissopimuksen tavoitteet kaikki jäsenvaltiot ovat selvästi ilmaisseet periaatteessa varauksettoman hyväksyntänsä muiden jäsenvaltioiden oikeudelle kehittää halutessaan ydinvoimalaitoksia omalla alueellaan. Tämänkaltaisen selvästi todetun perussopimuksen tavoitteen on jo lähes luonnostaan voitava muodostaa yhteisen edun mukainen tavoite valtiontukisääntöjä sovellettaessa.

9)

Unionin yleinen tuomioistuin on voinut perustellusti todeta, että komissiolle oli esitetty runsaasti näyttöä siitä, että markkinat eivät joko halunneet tai edes kyenneet rahoittamaan Hinkley Point C:tä ilman Yhdistyneen kuningaskunnan antamia takauksia tai muita tukimuotoja. Tältä kannalta on merkityksetöntä, että markkinoilla ei välttämättä ole häiriöitä sähköntuotannon muiden muotojen osalta. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että ydinenergian tuottaminen oli SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua asian kannalta merkityksellistä taloudellista toimintaa.

10)

Valtiontukiasioissa komission tehtävänä on, kuten SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdasta selvästi ilmenee, ainoastaan arvioida, voidaanko kyseessä olevaa valtion toimenpidettä ”pitää sisämarkkinoille soveltuvana”. Tässä tehtävässä on ennen kaikkea arvioitava kyseessä olevan tuen yhteensopivuus kilpailusääntöjen kanssa ja soveltuvuus sisämarkkinoille eikä sellaisenaan sen yhteensopivuutta ympäristönsuojelunormien kanssa. Sen sijaan päätös siitä, onko tietylle hankkeelle annettava asianmukainen lupa maankäytön suunnittelun ja ympäristövaikutusten kannalta, kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille eikä komissiolle sen soveltaessa valtiontukisääntöjä.

11)

Keskeistä arvioitaessa minkä tahansa tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla on se, johtaako tai kannustaako tällainen tuki investoimaan tietyn taloudellisen toiminnan kehittämiseen, jota ei muutoin tapahtuisi. Investointitukea ja toimintatukea ei erotella etukäteen toisistaan. Tällainen erottelu ei ole oikeutettu itse SEUT 107 artiklan sanamuodon perusteella, minkä lisäksi mikä tahansa tällainen erottelu olisi liian yksinkertaistettu ja mahdollistaisi järjestelmän kiertämisen keinotekoisia kirjanpitomenettelyjä käyttämällä.

12)

Tässä kyseessä olevia tukitoimenpiteitä ei kieltämättä ole rajoitettu pelkästään rakennuskustannuksiin sinänsä, vaan ne käsittävät myös ydinenergian tuotantoon liittyviä erityisiä kustannuksia, kuten käytetyn ydinpolttoaineen käsittelykustannukset. Nämä kustannukset ovat kuitenkin investointikustannuksia, joista on välttämättä vastattava, jos laitoksen on tarkoitus olla toimintakunnossa.

13)

Unionin yleinen tuomioistuin on voinut tässä tilanteessa perustellusti hylätä kanteen komission päätöksestä hyväksyä kyseessä olevat Yhdistyneen kuningaskunnan Hinkley Point C:n rakentamiseen myöntämät tuet.

VII Ratkaisuehdotus

152.

Tässä tilanteessa ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin hylkää Itävallan tasavallan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tekemän valituksen.


( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.

( 2 ) Ks. myös määräys 10.10.2017, Greenpeace Energy v. komissio (C‑640/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:752), ja mahdollisuutta turvautua hallinnollisiin tai tuomioistuinmenettelyihin yksityishenkilöiden ja viranomaisten sellaisten toimien tai laiminlyöntien tutkimiseksi uudelleen, jotka ovat sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa (Århusissa, Tanskassa, 25.6.1998 tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappale), käsittelevän Århusin yleissopimuksen valvontakomitean tiedonanto ACCC/C/2015/128. Molemmissa menettelyissä on kysymys Hinkley Point C ‑hankkeelle myönnetystä valtiontuesta, ja kumpikin on omalla tavallaan osoitus hankkeen kohtaamasta voimakkaasta vastustuksesta.

( 3 ) Tuomio 12.7.2018 (T‑356/15, EU:T:2018:439).

( 4 ) Tukitoimenpiteestä SA.34947 (2013/C) (ex 2013/N), jonka Yhdistynyt kuningaskunta aikoo toteuttaa tukeakseen Hinkley Point C ‑ydinvoimalaitosta, annettu komission päätös (EUVL 2015, L 109, s. 44).

( 5 ) EUVL 2015, L 248, s. 9. Aiemmin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1).

( 6 ) EUVL 2004, L 140, s. 1.

( 7 ) EUVL 2008, C 155, s. 10.

( 8 ) Toteutushinta sidotaan kuluttajahintaindeksiin, ja sitä tarkistetaan 15 vuoden kuluttua ensimmäisen reaktorin käynnistämispäivän jälkeen sekä 25 vuoden kuluttua ensimmäisen reaktorin käynnistämispäivän jälkeen toteutuneiden todellisten kustannusten ja tarkistettujen kustanne-ennusteiden perusteella.

( 9 ) Tässä peruskuorman segmentillä.

( 10 ) Toisin sanoen syistä, jotka eivät koske terveyttä, ydinturvallisuutta, turva-asioita, ympäristöä, ydinkuljetuksia tai ydinmateriaalivalvontaa.

( 11 ) Valtiontuki SA.34947 (2013/C) (ex 2013/N) – Investointisopimus (hinnanerosopimuksen varhainen muoto) uuden Hinkley Point C ‑ydinvoimalaitoksen hyväksi, kehotus huomautusten esittämiseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti (EUVL 2014, C 69, s. 60) (jäljempänä tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös).

( 12 ) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta 11.1.2019 annettu neuvoston päätös (EU) 2019/274 (EUVL 2019, L 471, s. 1) ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta annetun päätöksen (EU) 2019/274 muuttamisesta 21.1.2020 annettu neuvoston päätös (EU) 2020/48 (EUVL 2020, L 161, s. 1).

( 13 ) Tämä vahvistettiin Lissabonin sopimuksella, jolla Euratomin perustamissopimus pidettiin käytännössä muuttumattomana. Ks. Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 (EUVL 2007, C 306, s. 199) perustelut. Tämä on vahvistettu Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyssä useiden jäsenvaltioiden julistuksessa nro 54 (EUVL 2010, C 83, s. 356).

( 14 ) Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 1 kohdan nojalla tietyt EUT‑sopimuksen institutionaaliset määräykset ovat suoraan sovellettavissa Euratomin perustamissopimukseen, kun taas Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohdassa selvennetään, että EU-sopimuksen ja EUT‑sopimuksen määräyksillä ei poiketa Euratomin perustamissopimuksen määräyksistä. Vastaavia määräyksiä oli voimassa ennen Lissabonin sopimusta. Euratomin perustamissopimuksen 106 A artiklan 3 kohtaa vastaava määräys sisältyi EY:n perustamissopimukseen, sen 305 artiklan 2 kohtaan.

( 15 ) Valituksenalaisen tuomion 72 kohta.

( 16 ) C‑5/14 (EU:C:2015:51, 3134 kohta).

( 17 ) Ks. Euratomin perustamissopimuksen johdanto-osa ja 2 artikla.

( 18 ) Ks. vastaavasti tuomio 29.7.2019, Inter-Environnement Wallonie ja Bond Beter Leefmilieu Vlaanderen (C‑411/17, EU:C:2019:622). Ks. myös julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Inter-Environnement Wallonie ja Bond Beter Leefmilieu Vlaanderen (C‑411/17, EU:C:2018:972, 42 kohta) sekä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa mainitsemat tuomiot eli tuomio 29.3.1990, Kreikka v. neuvosto (C‑62/88, EU:C:1990:153, 17 kohta) ja tuomio 12.4.2005, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑61/03, EU:C:2005:210, 44 kohta) sekä lausunto 1/94 (WTO-sopimukseen liitetyt sopimukset), 15.11.1994 (EU:C:1994:384, 24 kohta).

( 19 ) Koska Itävallan tasavalta on vedonnut 79 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perustelujen riitautettuina kohtina, jää hieman epäselväksi, kohdistuuko valitus tuomion tähän osaan vai ei.

( 20 ) Kursivointi tässä.

( 21 ) Tuomio 15.6.2010 (T‑177/07, EU:T:2010:233, 125 kohta).

( 22 ) Valituksenalaisen tuomion 86 kohta.

( 23 ) Itävallan tasavalta oli unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut kyseiseen tuomioon tukeakseen kantaansa, jonka mukaan tukitoimenpiteellä on oltava selvästi määritelty yhteisen edun mukainen tavoite.

( 24 ) Kursivointi tässä.

( 25 ) Tuomio 15.6.2010 (T‑177/07, EU:T:2010:233, 125 kohta).

( 26 ) Valituksenalaisen tuomion 86 kohta.

( 27 ) Valituksenalaisen tuomion 108 kohta, jossa viitataan riidanalaisen päätöksen 374 perustelukappaleeseen.

( 28 ) Tuomio 17.9.1980, Philip Morris Holland v. komissio (730/79, EU:C:1980:209, 24 kohta) ja tuomio 24.2.1987, Deufil v. komissio (310/85, EU:C:1987:96, 18 kohta).

( 29 ) Tuomio 26.9.2002, Espanja v. komissio (C‑351/98, EU:C:2002:530, 74 kohta) ja tuomio 11.9.2008, Saksa ym. v. Kronofrance (C‑75/05 P ja C‑80/05 P, EU:C:2008:482, 59 kohta).

( 30 ) Itävallan tasavalta viittaa periaatteisiin, joihin viitataan valtiontuen arvioimiseksi ja jotka sisältyvät komission tiedonannon – Puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle – (EUVL 2014, C 198, s. 1) 3 lukuun (35 kohta); komission tiedonannon – Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 – (EUVL 2014, C 200, s. 1) 3.1 lukuun (26 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja komission tiedonannon – EU:n suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen nopean käyttöönoton yhteydessä (EUVL 2013, C 25, s. 1) 33 kohtaan sekä alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen vuosille 2014–2010 (EUVL 2013, C 209, s. 1) 26 kohtaan, joissa kaikissa luetellaan vaikutus ”yhteisen edun mukaisen tavoitteen” saavuttamiseen arviointiperusteena.

( 31 ) Riidanalaisen päätöksen 366–374 perustelukappale. Tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös (EUVL 2014, C 69, s. 60, 237–267 kohta) oli tältä osin vielä yksityiskohtaisempi.

( 32 ) Tuomio 17.9.1980 (730/79, EU:C:1980:209, 26 kohta).

( 33 ) Tuomio 24.2.1987 (310/85, EU:C:1987:96, 18 kohta).

( 34 ) Tuomio 19.9.2002 (C‑113/00, EU:C:2002:507, 67 kohta).

( 35 ) Tuomio 11.9.2008, Saksa ym. v. Kronofrance (C‑75/05 P ja C‑80/05 P, EU:C:2008:482, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös tuomio 30.9.2003, Freistaat Sachsen ym. v. komissio (C‑57/00 P ja C‑61/00 P, EU:C:2003:510, 53 kohta) ja tuomio 21.7.2011, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio (C‑459/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:515, 38 kohta).

( 36 ) Tuomio 11.9.2008, Saksa ym. v. Kronofrance (C‑75/05 P ja C‑80/05 P, EU:C:2008:482, 65 kohta) ja tuomio 21.7.2011, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio (C‑459/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:515, 38 kohta), joissa todetaan selvästi, että riidanalaisen päätöksen pätevyyttä on tutkittava ainoastaan perussopimukseen (tässä SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan) sisältyvän poikkeuksen yhteydessä eikä viittaamalla väitettyyn aiempaan käytäntöön.

( 37 ) Tämän ratkaisuehdotuksen 65 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 38 ) Kursivointi tässä.

( 39 ) Tuomio 15.6.2010, Mediaset v. komissio (T‑177/07, EU:T:2010:233, 125 kohta; kursivointi tässä). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti 14.1.2009 annetussa tuomiossa Kronoply v. komissio (T‑162/06, EU:T:2009:2, 74 kohta) ja unionin yleinen tuomioistuin 11.12.2014 annetussa tuomiossa Itävalta v. komissio (T‑251/11, EU:T:2014:1060, 208 kohta), joihin Itävallan tasavalta viittaa, komission päätökset, joissa arvioitiin, oliko tuella yhteisen edun mukainen tavoite tai edistikö se yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, ilman että sen olisi ollut käsiteltävä kysymystä siitä, oliko kyseessä olleessa nimenomaisessa tapauksessa tuki itsessään yhteisen edun mukainen.

( 40 ) 237–267 perustelukappale.

( 41 ) Tuomio 15.6.2010 (T‑177/07, EU:T:2010:233).

( 42 ) Ks. Kahl, W., ”Die Kompetenzen der EU in der Energiepolitik nach Lissabon”, Europarecht, No 5, 2009, s. 601–621. Kahl korostaa, että Laekenissa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto oli jo päättänyt, että odotettavissa olevien poliittisten erimielisyyksien vuoksi Euroopan atomienergiayhteisöä ei sisällytetä Euroopan unioniin. Tämä johti siihen, että Laekenissa 14. ja 15.12.2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmiin sisällytettiin jaksoon ”Erinäisiä päätöksiä” vain yksi kohta, jossa mainitaan ydinturvallisuuden merkitys, CONV 621/03. s. 1. Ks. myös Brysselissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät, osa III, 11 kohta, 8.–9.3.2007, 7224/1/07 REV 1, osoituksena vastakkaisista näkemyksistä.

( 43 ) 42 kohta.

( 44 ) Ks. Euratomin perustamissopimuksen 1 artikla.

( 45 ) Tuomio 17.9.1980 (730/79, EU:C:1980:209).

( 46 ) Tuomio 24.2.1987 (310/85, EU:C:1987:96).

( 47 ) Tuomio 17.9.1980 (730/79, EU:C:1980:209).

( 48 ) Tuomio 24.2.1987, Deufil v. komissio (310/85, EU:C:1987:96, 18 kohta).

( 49 ) Tuomio 17.9.1980 (730/79, EU:C:1980:209, 24 kohta).

( 50 ) Tuomio 19.9.2002 (C‑113/00, EU:C:2002:507).

( 51 ) Tuomio 17.9.1980 (730/79, EU:C:1980:209).

( 52 ) Tuomio 19.9.2002 (C‑113/00. EU:C:2002:507, 67 kohta).

( 53 ) Ks. myös Euratomin perustamissopimuksen johdanto-osan kappale ”PYRKIVÄT saamaan aikaan sellaiset turvallisuusolosuhteet, että väestön elämää ja terveyttä vaarantavat tekijät poistuvat”, sekä 2 artiklan b alakohta.

( 54 ) Tämän asian tosiseikat ovat varsin erilaiset kuin 12.4.2005 annetussa tuomiossa komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑61/03, EU:C:2005:210), jossa komissio halusi vedota Euratomin perustamissopimuksen määräykseen ydinenergian käyttöä sotilastarkoituksessa koskevalla alalla, joka jää Euratomin perustamissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tässä yhteydessä 44 kohdassa, että ”vaikka [Euratomin] perustamissopimus ei tarjoakaan yhteisölle erityistä keinoa [pyrkimiseksi tavoitteeseen, joka koskee väestön terveyden sekä ympäristön suojelemista vaaroilta, jotka liittyvät ydinenergian käyttöön, mukaan lukien sen käyttö sotilastarkoitukseen], ei voida sulkea pois sitä, että asianmukaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä EY:n perustamissopimuksen tältä osin merkityksellisten määräysten perusteella – –”. Kyseisen asian tosiseikat ovat myös varsin erilaiset kuin 27.10.2009 annetussa tuomiossa ČEZ (C‑115/08, EU:C:2009:660), joka koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamista, josta Euratomin perustamissopimuksessa ei ole nimenomaisia sääntöjä (ks. kyseisen tuomion 87–91 kohta) ja joka – kuten Slovakian tasavalta korostaa nyt käsiteltävässä asiassa – ei johda Euratomin perustamissopimuksen tavoitteiden vastaiseen lopputulokseen.

( 55 ) Ks. myös SEUT 192 artiklan 2 kohdan c alakohtaan sisältyvä menettelysääntö tilanteessa, jossa Euroopan unioni on tällä alalla aktiivinen, sekä Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin 13.12.2017 allekirjoitettuun päätösasiakirjaan liitetty julistus nro 35.

( 56 ) Näistä syistä Itävalta ei voi vedota myöskään tapauksiin valtiontukien alan ulkopuolella.

( 57 ) Ks. tuomio 3.12.2014, Castelnou Energía v. komissio (T‑57/11, EU:T:2014:1021, 189 kohta).

( 58 ) Vaikka Itävallan tasavalta väittää, että nämä periaatteet olisi pitänyt ottaa huomioon jo päätettäessä, onko tukitoimenpiteillä yhteisen edun mukainen tavoite, se riitauttaa valituksenalaisen tuomion 517 kohdan, joka koskee toimenpiteen oikeasuhteisuutta SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan kielteisen edellytyksen perusteella. Unionin yleisen tuomioistuimen perusteluissa valituksenalaisen tuomion kyseisessä osassa käsitellään näin ollen oikeasuhteisuutta koskevia kysymyksiä.

( 59 ) Ks. tästä arvioinnista tämän ratkaisuehdotuksen 115 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 60 ) Tuomio 15.6.1993, Matra v. komissio (C‑225/91, EU:C:1993:239, 41 kohta). Ks. myös unionin yleisen tuomioistuimen tässä suhteessa esittämä arviointi 13.1.2004 annetussa tuomiossa Thermenhotel Stoiser Franz ym. v. komissio (T‑158/99, EU:T:2004:2, 159 kohta); 12.2.2008 annetussa tuomiossa BUPA ym. v. komissio (T‑289/03, EU:T:2008:29, 315 kohta) ja 3.12.2014 annetussa tuomiossa Castelnou Energía v. komissio (T‑57/11, EU:T:2014:1021, 185 ja 190 kohta).

( 61 ) Esimerkiksi ydinvoimalaitosten rakentaminen ja toiminta Yhdistyneessä kuningaskunnassa edellyttää lukuisia lupia, toimilupia ja suostumuksia, joissa voidaan käsitellä asian kannalta merkityksellisiä ympäristökysymyksiä. Tällaisten lupien, toimilupien ja suostumusten antaminen voidaan niin ikään riitauttaa tuomioistuimessa. Komissio saa myös tiedon esimerkiksi kaikista radioaktiivisen jätteen hävittämistä koskevista suunnitelmista Euratomin perustamissopimuksen 37 artiklan mukaisesti ja antaa lausunnon tällaisista suunnitelmista. Ks. esim. Somersetissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevan Hinkley Point C:n ydinvoimalaitoksen kahdesta EPR-reaktorista peräisin olevan radioaktiivisen jätteen loppusijoittamista koskevasta suunnitelmasta 3.2.2012 annettu komission lausunto (EUVL 2012, C 33, s. 1).

( 62 ) Valituksenalaisen tuomion 359 kohta, joka koskee 9.10.2015 annettua päätöstä asiassa SA.34962, Waste Contract for New Nuclear Power Stations (EUVL 2016, C 161, s. 1).

( 63 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 155–157 kohta sekä 405 kohta, joissa unionin yleinen tuomioistuin käsittelee ydinenergian erityispiirteitä (erityisesti ydinvoimalaitosten rahoittamisen osalta).

( 64 ) SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan mukaan muutoksenhaun perusteena voivat olla vain unionin yleisen tuomioistuimen tekemät unionin oikeutta koskevat virheet.

( 65 ) Ks. vastaavasti tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV (C‑263/09 P, EU:C:2011:452, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 66 ) Ks. esim. valituksenalaisen tuomion 165, 168, 171 ja 174 kohta.

( 67 ) Määräys 26.9.2016 (T‑382/15, ei julkaistu, EU:T:2016:589). Kyseisessä menettelyssä Greenpeace Energy eG ja eräät muut uusiutuvista lähteistä energiaa tuottavat ja toimittavat yhtiöt yrittivät riitauttaa riidanalaisen päätöksen. Ks. alaviite 2. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi määräyksen 55 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, että sähkö on luonteeltaan sellaista, että kun se on kerran hyväksytty siirto- tai jakeluverkkoon, on vaikeaa määrittää sen alkuperää ja erityisesti energialähdettä, josta se on tuotettu, eikä tästä syystä eri markkinoita voi määritellä energialähteen perusteella.

( 68 ) Tuomio 15.7.1963 (25/62, EU:C:1963:17).

( 69 ) Tähän viitataan SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ”kielteisenä edellytyksenä”. Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 59 kohta.

( 70 ) Valituksenalaisen tuomion 231 ja 232 kohta.

( 71 ) Riidanalaisen päätöksen 382–385 perustelukappale.

( 72 ) Valituksenalaisen tuomion 150 ja 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

( 73 ) Markkinahäiriö kuvaa tilannetta, jossa markkinat eivät voi vastata markkinoiden kysyntään. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin pyrkiä toteuttamaan SEUT 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettuja tavoitteita, vaikka niitä koskeva kysyntä markkinoilla olisi riittämätön.

( 74 ) Siltä osin kuin Itävallan tasavalta vetoaa 9.6.2016 annettuun tuomioon Magic Mountain Kletterhallen ym. v. komissio (T‑162/13, ei julkaistu, EU:T:2016:341, 81 kohta) tukeakseen väitettään siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin tukeutunut markkinahäiriöön, on täysin selvää, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi tähän tuomioon vain lisäperusteluna kyseisessä nimenomaisessa tapauksessa, mutta tämä ei rajoittanut sen toteamusta, jonka mukaan markkinahäiriö ei ollut millään tavoin tarpeellinen arviointiperuste.

( 75 ) EUVL 2016, C 262, s. 1.

( 76 ) Tuomio 14.1.2015 (C‑518/13, EU:C:2015:9).

( 77 ) Tuomio 14.1.2015, Eventech (C‑518/13, EU:C:2015:9, 65 kohta).

( 78 ) Tuomio 14.1.2015 (C‑518/13, EU:C:2015:9).

( 79 ) On myös korostettava, että myös uusiutuville energialähteille tarjotaan hinnanerosopimuksia, joihin sisältyy näille teollisuudenaloille sovitettuja erityisiä määräyksiä.

( 80 ) Ks. valituksenalaisen tuomion 516 kohta.

( 81 ) Tuomio 3.12.2014 (T‑57/11, EU:T:2014:1021, 189 kohta).

( 82 ) Tuomio 12.2.2008 (T‑289/03, EU:T:2008:29, 314 kohta).

( 83 ) EYVL 1994, C 72, s. 3.

( 84 ) Valituksenalaisen tuomion 584 kohta.

( 85 ) Valituksenalaisen tuomion 589 kohta.

( 86 ) Valituksenalaisen tuomion 593 kohta.

( 87 ) Valituksenalaisen tuomion 580 kohta.

( 88 ) Valituksenalaisen tuomion 424 ja 594 kohta.

( 89 ) Tuomio 6.11.1990 (C‑86/89, EU:C:1990:373).

( 90 ) Tuomio 21.7.2011 (C‑459/10 P, ei julkaistu, EU:C:2011:515).

( 91 ) Ibid.

( 92 ) Valituksen 72–74 kohdasta ilmenee selvästi, että vaikka Itävallan tasavalta kiistää tämän valituksensa 70 kohdassa viitatessaan tukiosuuksien riittämättömään määrittämiseen, todellisuudessa se tarkoittaa, että tuen määrää ei ollut määritetty.

( 93 ) Tämä ei ole yllättävää, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt asiaa, koska Itävallan tasavalta ei ollut vedonnut siihen.

( 94 ) Itävallan tasavalta jopa myöntää tämän valituksensa 73 kohdassa.

( 95 ) Riidanalaisen päätöksen 336–339 perustelukappale.

( 96 ) Takauksia koskevan tiedonannon 3.2 kohdan a alakohta.

( 97 ) Riidanalaisen päätöksen 463–477 perustelukappale; valituksenalaisen tuomion 304 ja 305 kohta.

( 98 ) Riidanalaisen päätöksen 472 perustelukappale.

( 99 ) Ks. yleisesti valituksenalaisen tuomion 302–322 kohta.

( 100 ) Riidanalaisen päätöksen 432 perustelukappale.

( 101 ) Riidanalaisen päätöksen 472 perustelukappale.

( 102 ) Tuomio 15.6.2010 (T‑177/07, EU:T:2010:233).

Top