–

Hannes Preindl, edustajinaan M. Schullian ja C. Senoner, avvocati,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan M. Russo, avvocato dello Stato,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään aluksi A. Gavela Llopis, sittemmin L. Aguilera Ruiz,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Hesse,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään H. Støvlbæk ja L. Malferrari,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (EUVL 2005, L 255, s. 22) 21, 22 ja 24 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisia ovat Ministero della Salute (terveysministeriö, Italia) (jäljempänä ministeriö) ja Hannes Preindl ja joka koskee ministeriön kieltäytymistä tunnustamasta Itävallan toimivaltaisen viranomaisen antamaa lääkärin muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa.

3

Direktiivin 2005/36 johdanto-osan 1 ja 19 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Tarkoitus”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan määrättyä ammattipätevyyttä (jäljempänä ’vastaanottava jäsenvaltio’), on tunnustettava kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä ’kotijäsenvaltio’) ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.”

5

Direktiivin 21 artiklan, jonka otsikko on ”Automaattisen tunnustamisen periaate”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kunkin jäsenvaltion on tunnustettava muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai erikoislääkärinä, yleissairaanhoidosta vastaavana sairaanhoitajana, hammaslääkärinä, erikoishammaslääkärinä, eläinlääkärinä, proviisorina tai arkkitehtina ja joista säädetään liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa ja jotka täyttävät 24, 25, 31, 34, 35, 38, 44 ja 46 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset kunkin ammatin osalta. Lisäksi kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

Kyseisten koulutuksesta annettujen asiakirjojen on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamia, ja niihin on tarvittaessa liitettävä liitteessä V olevissa 5.1.1, 5.1.2, 5.2.2, 5.3.2, 5.3.3, 5.4.2, 5.6.2 ja 5.7.1 kohdassa mainitut todistukset.

– –”

6

Saman direktiivin 22 artiklan, jonka otsikko on ”Koulutusta koskevat yleiset säännökset” a alakohdan sanamuoto on seuraava:

”Jäljempänä 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44, ja 46 artiklassa tarkoitetun koulutuksen osalta:

7

Direktiivin 2005/36 24 artiklan, jonka otsikko on ”Lääkärin peruskoulutus”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Lääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään kuusi vuotta tai 5500 tuntia teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.

– –

3.   Lääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

8

Tämän direktiivin 34 artiklan, jonka otsikko on ”Hammaslääkärin peruskoulutus”, 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Hammaslääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustetussa korkea-asteen koulutusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteessä V olevassa 5.3.1 kohdassa oleva ohjelma.

– –

3.   Hammaslääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen on hankkinut seuraavat tiedot ja taidot:

– –”

9

Direktiivin 50 artiklan, jonka otsikko on ”Asiakirjat ja muodollisuudet”, 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jos on aihetta epäilyksiin, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa annettujen todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen aitoudesta sekä tarvittaessa vahvistusta siitä, että edunsaaja täyttää tämän osaston III luvussa tarkoitettujen ammattien osalta koulutukselle asetetut vähimmäisvaatimukset, jotka on vahvistettu 24, 25, 28, 31, 34, 35, 38, 40, 44 ja 46 artiklassa.”

10

Korkea-asteen koulutusta koskevien säädösten koonnoksen hyväksymisestä 31.8.1933 annetun kuninkaan asetuksen nro 1592 (Regio Decreto n. 1592 – Approvazione del testo unico delle leggi sull’istruzione superiore del 31 agosto 1933 (GURI 283, 7.12.1933, Supplemento ordinario) pääasian tosiseikkojen tapahtumisaikaan voimassa olleen 142 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa: ”Ellei 39 §:n c kohdasta muuta johdu, samanaikaisesti kirjoilla oleminen eri yliopistoissa ja korkeakouluissa, saman yliopiston tai korkeakoulun eri tiedekunnissa tai yksiköissä tai ilmoittautuminen opiskelijaksi saman tiedekunnan tai yksikön eri koulutusohjelmiin tai tutkintoon johtaviin koulutusohjelmiin on kiellettyä.”

11

Hannes Preindl, joka on Italian kansalainen, jätti 26.3.2013 ministeriölle hakemuksen, jossa hän pyysi tunnustamaan Innsbruckin (Itävalta) lääketieteellisen yliopiston hänelle 8.1.2013 antaman Doktor der Zahnheilkunde ‑asiakirjan voidakseen harjoittaa hammaslääkärin ammattia Italiassa.

12

Ministeriö tunnusti 20.5.2013 antamallaan päätöksellä Doktor der Zahnheilkunde -asiakirjan hammaslääkärin muodollista pätevyyttä osoittavaksi asiakirjaksi tutustuttuaan sitä ennen Itävallan toimivaltaisen viranomaisen, eli Itävallan hammaslääkärikamarin antamaan asiakirjaan, jossa todistetaan, että Doktor der Zahnheilkunde -asiakirjan osalta noudatetaan direktiivin 2005/36 34 artiklassa säädettyjä vähimmäisvaatimuksia.

13

Preindl jätti 16.10.2014 ministeriölle hakemuksen, jossa hän pyysi tunnustamaan Innsbruckin lääketieteellisen yliopiston hänelle 20.8.2014 antaman Doktor der Gesamten Heilkunde -asiakirjan voidakseen harjoittaa lääkärin ammattia Italiassa. Hakemukseen oli liitetty muun muassa Itävallan toimivaltaisen viranomaisen eli Itävallan lääkärikamarin antama asiakirja, jossa todistetaan, että kyseisen asiakirjan osalta noudatetaan direktiivin 2005/36 24 artiklassa säädettyjä kriteereitä ja että se vastaa Itävallassa direktiivin 2005/36 liitteessä V olevassa 5.1.1. kohdassa tarkoitetun lääketieteen tohtorin yliopistollisen oppiarvon myöntämistä koskevaa tutkintotodistusta.

14

Ministeriö totesi toisesta sen käsiteltäväksi saatetusta tunnustamishakemuksesta, että Preindlille oli annettu hammaslääkärin ja lääkärin itävaltalaiset muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat 8.1.2013 ja 20.8.2014 ja että lääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja oli annettu sellaisen 15 kuukautta kestäneen lääketieteellisen koulutusohjelman päätteeksi, joka alittaa kestoltaan selvästi direktiivin 2005/36 24 artiklan mukaan lääkärin muodollisen pätevyyden osoittavan asiakirjan saamiseen vaadittavan kuuden vuoden pituisen koulutuksen.

15

Ministeriö kääntyi tämän vuoksi Itävallan lääkärikamarin puoleen selvittääkseen, miten Preindlille annettu lääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja voi täyttää kaikki direktiivin 2005/36 24 kohdassa säädetyt edellytykset.

16

Itävallan lääkärikamari vahvisti 19.3.2015, että tämä asiakirja täyttää nämä edellytykset ja että Preindl oli aloittanut hammaslääketieteen opintonsa 7.9.2004 ja saanut ne 8.1.2013 päätökseen ja että hän oli aloittanut lääketieteen opintonsa 21.3.2006 ja saanut ne 20.8.2014 päätökseen.

17

Ministeriö kieltäytyi näiden tietojen johdosta tunnustamasta Preindlin osalta asiakirjaa, jonka perusteella hänen olisi mahdollista harjoittaa lääkärin ammattia Italiassa, sillä perusteella, että direktiivissä 2005/36 ei säädetä, että henkilö voisi samanaikaisesti hankkia kaksi eri koulutusta.

18

Preindl nosti tästä päätöksestä Tribunale amministrativo regionale del Laziossa (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) kanteen, jossa hän esitti, että ministeriön kielteinen päätös oli selvästi ristiriidassa direktiivin 2005/36 21 artiklassa esitetyn lääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevan periaatteen kanssa. Asianomainen henkilö lisäsi vielä, että Itävallan lääkärikamarin vastaavassa todistuksessa on nimenomaisesti todettu, että hänen suorittamansa koulutusohjelma täyttää direktiivin 2005/36 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ja saman direktiivin 24 artiklassa täsmällisemmin esitetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

19

Tribunale amministrativo regionale del Lazio hyväksyi kanteen. Ministeriö valitti tästä ratkaisusta Consiglio di Statoon (ylin hallintotuomioistuin, Italia). Ministeriön mukaan direktiivissä 2005/36 luetellaan koulutusta koskevat pakottavat vaatimukset, jotka jäsenvaltioiden on taattava peruskoulutuksen saaneen lääkärin pätevyyden osoittavan asiakirjan antamista varten. Direktiivin 24 artiklassa säädetään tästä erityisesti, että lääkärin peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään kuusi vuotta tai 5500 tuntia teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa. Käsiteltävänä olevassa asiassa useat Preindlin läpäisemät kokeet oli otettu huomioon yhtä aikaa sekä hammaslääkärin että lääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen antamista varten. Tämä menettely on Itävallan sisäisessä oikeudessa säädetty menettelytapa, joka on kuitenkin ministeriön mukaan selvästi direktiivin 2005/36 säännösten vastainen ja josta aiheutuu epäyhdenvertaisena kohteluna lisäksi huomattavaa syrjintää Itävallan kansalaisten ja muiden Euroopan unionin sellaisten jäsenvaltioiden, joissa on nimenomaisesti kiellettyä ilmoittautua opiskelijaksi samanaikaisesti kahteen koulutusohjelmaan ja joihin Italian tasavalta kuuluu, kansalaisten välille.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että osa-aikainen koulutus on pääteltävissä siitä, että useita koulutusohjelmia on mahdollista suorittaa samanaikaisesti, ja pohtii, voiko tällainen koulutus täyttää direktiivin 2005/36 21 ja 24 artiklassa tarkoitetun ammattipätevyyden tunnustamisen automaattisesta luonteesta huolimatta tämän direktiivin 24 artiklassa ja liitteessä V säädetyt vähimmäisvaatimukset. Jos tähän vastataan myöntävästi, kyseinen tuomioistuin kysyy myös, onko jäsenvaltiolla, jonka käsiteltäväksi muodollisen pätevyyden osoittavien asiakirjojen tunnustamista koskeva hakemus on saatettu, oikeus tarkistaa, vastaako kotijäsenvaltiossa saatu osa-aikainen koulutus todellakin näissä säännöksissä säädettyä vähimmäiskoulutusta.

21

Tässä tilanteessa Consiglio di Stato on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Kuten tämän tuomion 20 kohdassa on mainittu, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen perusteella, että asianomainen henkilö on suorittanut useimpia koulutusohjelmia samanaikaisesti, voidaan järkeenkäyvästi päätellä, että yliopistokoulutus on suoritettu osa-aikaisena koulutuksena.

23

Sen sijaan Euroopan komissio sekä Espanjan ja Itävallan hallitukset toteavat, että kahdessa koulutusohjelmassa samanaikaisesti tapahtuva opiskeleminen ei välttämättä merkitse sitä, etteivät kyseessä olevat koulutusohjelmat vastaa täysipäiväistä koulutusta.

24

On kuitenkin huomautettava yhtäältä, että SEUT 267 artiklassa määrätyssä yhteistyömenettelyssä ei ole unionin tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää oikeusriidan perustana olevat tosiseikat sekä tehdä näistä ne päätelmät, joita sen annettavana oleva ratkaisu edellyttää. Toisaalta unionin tuomioistuimen tehtävänä on sen ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat sellaisina kuin ne on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty (ks. vastaavasti tuomio 7.6.2018, Scotch Whisky Association, C‑44/17, EU:C:2018:415, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Näin ollen on niin, että vaikka komission sekä Espanjan ja Itävallan hallitusten esittämä teesi ei vaikuta ensi näkemältä täysin epäuskottavalta, ennakkoratkaisukysymykset tutkitaan tosiseikkojen, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne vahvistanut, perusteella.

26

Kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen 2005/36 21, 22 ja 24 artiklaa tulkittava siten, että niissä velvoitetaan jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään täysipäiväistä koulutusta koskevasta velvollisuudesta ja kiellosta ilmoittautua samanaikaisesti kahteen koulutukseen, tunnustamaan automaattisesti muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu toisessa jäsenvaltiossa osittain päällekkäisinä ajanjaksoina suoritettujen koulutusten päätteeksi.

27

Tästä on palautettava mieleen, että direktiivin 2005/36 johdanto-osan 19 perustelukappaleesta käy ilmi, että kyseisessä direktiivissä säädetään muun muassa lääkärin ja hammaslääkärin ammattien osalta muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen automaattisen tunnustamisen järjestelmästä, joka pohjautuu koulutusta koskevien vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2014, Ordre des architectes, C‑365/13, EU:C:2014:280, 20 kohta).

28

Direktiivin 2005/36 automaattisen tunnustamisen periaatetta koskevassa 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kunkin jäsenvaltion on tunnustettava muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan ammattitoimintaa muun muassa lääkärin peruskoulutuksen saaneena lääkärinä tai hammaslääkärinä ja joista säädetään liitteessä V olevissa 5.1.1 ja 5.3.2 kohdassa ja jotka täyttävät 24 ja 34 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset. Lisäksi kyseisten asiakirjojen on annettava sen alueella samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat.

29

Lisäksi direktiivin 2005/36 22 artiklan a alakohdassa säädetään, että tiettyjen koulutusten kohdalla, joihin tämän direktiivin 24 artiklassa tarkoitettu lääkärin peruskoulutus ja 34 artiklassa tarkoitettu hammaslääkärin koulutus kuuluvat, jäsenvaltiot voivat hyväksyä osa-aikaisen koulutuksen näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten säätämin edellytyksin sikäli kuin kyseinen koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi tai laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus.

30

On todettava vielä, että mikään direktiivin säännöksistä ei ole esteenä sille, että jäsenvaltiot sallivat samanaikaisen ilmoittautumisen opiskelijaksi useampaan koulutukseen.

31

Näin ollen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen, joihin muun muassa peruskoulutuksen saaneen lääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja ja hammaslääkärin muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja kuuluvat, tunnustaminen on sillä tavoin automaattista ja ehdotonta, että jäsenvaltiot velvoitetaan hyväksymään direktiivissä 2005/36 tarkoitettujen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastaavuus ilman, että ne voisivat vaatia asianomaisilta henkilöiltä muiden kuin kyseisessä direktiivissä säädettyjen edellytysten noudattamista. Tämä tunnustaminen perustuu siihen, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee luottamus siihen, että muiden jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat riittäviä, ja tämä luottamus perustuu puolestaan koulutusjärjestelmään, jonka tasosta on yhteisesti sovittu (ks. analogisesti tuomio 19.6.2003, Tennah-Durez, C‑110/01, EU:C:2003:357, 30 kohta).

32

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2005/36 21, 22 ja 24 artiklaa on tulkittava siten, että niissä velvoitetaan jäsenvaltio, jonka lainsäädännössä säädetään täysipäiväistä koulutusta koskevasta velvollisuudesta ja kiellosta ilmoittautua samanaikaisesti kahteen koulutukseen, tunnustamaan automaattisesti tässä direktiivissä tarkoitetut muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat, jotka on annettu toisessa jäsenvaltiossa osittain päällekkäisinä ajanjaksoina suoritettujen koulutusten päätteeksi.

33

Kansallinen tuomioistuin haluaa selvittää toisella kysymyksellään, onko direktiivin 2005/36 21 artiklaa ja 22 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että vastaanottava jäsenvaltio voi tarkistaa, täyttyykö edellytys siitä, että osa-aikainen koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi ja laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus.

34

Kuten tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa on jo tuotu esiin, direktiivin 2005/36 21 ja 22 artiklassa säädetään lääkärin ja hammaslääkärin muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja annetaan jäsenvaltioille lupa järjestää – tiettyjä vaatimuksia noudattaen – lääkärin ja hammaslääkärin koulutukset osa-aikaisina. Vastuu siitä, että direktiivissä 2005/36 säädettyjä laadullisia ja määrällisiä koulutusvaatimuksia noudatetaan kokonaisuudessaan, kuuluu siis täysin sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joka antaa muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan (ks. analogisesti tuomio 19.6.2003, Tennah-Durez, C‑110/01, EU:C:2003:357, 56 kohta).

35

Tämän viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa ottaen huomioon se, että muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat oikeuttavat niiden haltijat liikkumaan ja harjoittamaan ammattiaan kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa näiden asiakirjojen automaattisen ja ehdottoman tunnustamisen nojalla (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2003, Tennah-Durez, C‑110/01, EU:C:2003:357, 56 kohta), ja tämä tunnustaminen perustuu – kuten tämän tuomion 31 kohdassa on muistutettu – jäsenvaltioiden välillä vallitsevaan luottamukseen siihen, että muiden jäsenvaltioiden antamat muodollista pätevyyttä osoittavat asiakirjat ovat riittäviä.

36

Direktiivin 2005/36 21 artiklassa tarkoitetun kaltaisen muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen automaattista ja ehdotonta tunnustamista koskevan järjestelmän toiminta vaarantuisi vakavasti, jos jäsenvaltioiden sallittaisiin aina halutessaan asettaa kyseenalaiseksi toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen edellä mainitun asiakirjan antamisesta tekemän päätöksen perusteltavuus (ks. analogisesti tuomio 19.6.2003, Tennah-Durez, C‑110/01, EU:C:2003:357, 75 kohta).

37

Muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tunnustamisen automaattinen ja ehdoton luonne ei muutu niissä tapauksissa, joissa kotijäsenvaltio antaa muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan direktiivin 2005/36 22 artiklan a alakohdan mukaisesti annetun lääkärin peruskoulutuksen tai hammaslääkärin koulutuksen jälkeen. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten – eikä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten – tehtävänä on myös tässä asiayhteydessä huolehtia siitä, että osa-aikainen koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi ja laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus ja että – yleisemmin sanottuna – kaikki direktiivissä 2005/36 asetetut vaatimukset täyttyvät kokonaisuudessaan.

38

Täydellisyyden vuoksi on korostettava, että direktiivin 2005/36 50 artiklan 2 kohdan mukaan vastaanottava jäsenvaltio voi silloin, jos on aihetta epäilyksiin, vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa annettujen todistusten ja muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen aitoudesta sekä tarvittaessa vahvistusta siitä, että edunsaaja täyttää tässä direktiivissä tarkoitettujen ammattien osalta direktiivissä vaaditut koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

39

Vastaanottava jäsenvaltio voi sitä paitsi tällaisen keinon avulla varmistua siitä, että sille esitettyihin todistuksiin ja muodollista pätevyyttä osoittaviin asiakirjoihin voidaan soveltaa automaattista ja ehdotonta tunnustamista (ks. analogisesti tuomio 19.6.2003, Tennah-Durez, C‑110/01, EU:C:2003:357, 76 kohta).

40

Jos koulutusohjelma täyttää direktiivissä 2005/36 vahvistetut koulutusvaatimukset – minkä tarkistaminen kuuluu muodollista pätevyyttä osoittavan asiankirjan antavan jäsenvaltion viranomaiselle – vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset eivät voi kieltäytyä tunnustamasta tätä asiakirjaa. Sillä seikalla, että asianosainen on suorittanut tämän direktiivin 22 artiklan a alakohdan mukaisen osa-aikaisen koulutuksen tai suorittanut useita koulutusohjelmia samanaikaisesti tai osittain päällekkäisten ajanjaksojen aikana, ei ole merkitystä tämän osalta, kun direktiivissä vahvistetut koulutusvaatimukset täyttyvät.

41

Kaiken edellä olevan perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2005/36 21 artiklaa ja 22 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että vastaanottava jäsenvaltio tarkistaa, täyttyykö edellytys siitä, että osa-aikainen koulutus ei ole kokonaiskestoltaan lyhyempi eikä tasoltaan alhaisempi ja laadultaan heikompi kuin täysipäiväinen koulutus.

42

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: