1.

Helga Löber sijoitti Barclays Bank Plc:n haltijavelkakirjojen muodossa liikkeeseen laskemiin todistuksiin. Nämä todistukset saadakseen hänen Wienissä, Itävallassa, sijaitsevalta (henkilökohtaiselta) käyttötililtään siirrettiin niitä vastaavat summat kahdelle arvopaperitilille, jotka sijaitsivat Grazissa ja Salzburgissa. Kyseessä olevat todistukset maksettiin näiltä arvopaperitileiltä.

2.

Todistukset menettivät sittemmin arvonsa. Löber katsoi, että hänen sijoituspäätöksensä oli perustunut todistusten yhteydessä julkaistuun (harhaanjohtavuuden vuoksi) puutteelliseen esitteeseen. Hän nosti Barclays Bankia vastaan kanteen, jossa hän vaati sitä maksamaan 34459,06 euroa korkoineen ja kuluineen. Kyseinen summa vastasi hänen mukaansa vahinkoa, joka hänelle aiheutui Barclays Bankin annettua vääriä tietoja puutteellisen esitteen julkaistessaan.

3.

Hän nosti kanteen kotipaikassaan Wienissä sijaitsevassa tuomioistuimessa. Siellä on myös hänen käyttötilinsä, jolta hän teki ensimmäisen siirron sijoituksen tehdäkseen. Ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimet totesivat kuitenkin, ettei niillä ollut toimivaltaa ratkaista asiaa. Asia on nyt vireillä Oberster Gerichtshofissa (ylin tuomioistuin, Itävalta). Kyseinen tuomioistuin haluaa ennen kaikkea selvittää, mikä käytetyistä pankkitileistä on vai onko mikään niistä merkityksellinen asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi.

4.

Koska pääasian oikeudenkäynti pantiin vireille 16.11.2012, asetusta N:o (EY) 44/2001 ( 2 ) on edelleen sovellettava ajallisesti. ( 3 )

5.

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleissa todetaan seuraavaa:

6.

Asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu”.

7.

Asetuksen N:o 44/2001 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan [II] luvun 2–7 jakson säännösten nojalla”.

8.

Asetuksen II luvun 2 jaksoon kuuluvan 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään, että ”jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa: – – sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua – –”.

9.

Barclays Bank (jäljempänä vastapuoli) on sijoittautunut Lontooseen, Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja sillä on sivuliike Frankfurt am Mainissa, Saksassa. Vastapuoli laski liikkeeseen haltijavelkakirjojen muodossa X1 Global EUR Index ‑todistuksia (jäljempänä todistukset), joita institutionaaliset sijoittajat merkitsivät. Nämä institutionaaliset sijoittajat myivät todistuksia edelleen jälkimarkkinoilla muun muassa Itävallassa asuville kuluttajille.

10.

Todistusten arvo (ja siten takaisin maksettava määrä) määriteltiin useamman kohderahaston salkusta muodostuvan indeksin perusteella. Saksaan sijoittautunut X1 Fund Allocation GmbH ‑niminen yhtiö perusti salkun ja vastasi sen hoidosta.

11.

Todistukset laskettiin liikkeeseen 22.9.2005 päivätyn (saksankielisen) perusesitteen ja 20.12.2005 päivättyjen ehtojen perusteella. Perusesitteestä ilmoitettiin toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, Österreichische Kontrollbank AG:lle.

12.

Yleinen merkintätarjous oli voimassa 20.12.2005–24.2.2006. Todistukset laskettiin liikkeeseen 31.3.2006. Hankintoja käsittelevä selvitysyhteisö oli Frankfurt am Mainiin sijoittautunut julkinen osakeyhtiö.

13.

Wienissä asuva Löber (jäljempänä valittaja) siirsi ensin sijoituksen tehdäkseen sitä vastaavat summat Wienissä sijaitsevalta (henkilökohtaiselta) käyttötililtään kahdelle arvopaperitilille kahdessa eri itävaltalaisessa pankissa, joista toinen sijaitsi Salzburgissa ja toinen Grazissa (jäljempänä selvitystilit). Näiden selvitystilien kautta hän sijoitti todistuksiin 28648,43 euroa (kahdessa erässä: 8.11.2006 ja 4.8.2007).

14.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sijoitetut varat menetettiin X1 Fund Allocationin liiketoimintajohtajan ja rahaston neuvonantajan (jäljempänä X1 Fund Allocationin johtaja) toiminnan vuoksi.

15.

Valittaja nosti vastapuolta vastaan kanteen ja vaati sitä maksamaan 34459,06 euroa korkoineen ja kuluineen todistusosuuksiensa luovutusta vastaan. Valittaja perusteli maksuvaatimustaan ensinnäkin sopimusvelvoitteilla ja toiseksi esitteeseen perustuvalla vastuulla. Hän totesi viimeksi mainitun perusteen osalta, että vastaaja oli jättänyt kertomatta sijoituksen rakenteeseen sekä X1 Fund Allocationin johtajan hoitamiin rahastoihin liittyvistä olennaisista riskistä ja tiedoista. Hän väitti myös, että esitteen tiedot olivat suurelta osin harhaanjohtavia.

16.

Esitteeseen perustuvaa korvausvaatimusta koskevan tuomioistuimen toimivallan osalta valittaja vetosi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan.

17.

Vastapuoli kiisti itävaltalaisten tuomioistuinten toimivallan ja esitti, että kanne pitäisi jättää tutkimatta.

18.

Asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt Handelsgericht Wien (Wienin kauppatuomioistuin, Itävalta) katsoi 18.7.2016 antamassaan päätöksessä, ettei sillä ollut kansainvälistä toimivaltaa. Se totesi, että valittaja ei voinut perustella tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, toimivaltaa ratkaista sopimukseen perustuvaa vaatimusta asetuksen N:o 44/2001 15 artiklan 1 kohdalla tai 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdalla. Sopimukseen perustumattomat vahingonkorvausvaatimukset, joihin esitteeseen perustuvaa vastuuta koskevat vaatimukset lukeutuivat, täyttivät asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisedellytykset. Valittaja ei ollut kuitenkaan väittänyt, että vahinko olisi sattunut välittömästi hänen Wienissä sijaitsevalla pankkitilillään. Päinvastoin hän oli hankkinut todistuksensa selvitystilien välityksellä. Vahinko oli näin ollen sattunut Grazissa ja Salzburgissa.

19.

Muutoksenhakutuomioistuimena toiminut Oberlandesgericht Wien (osavaltion ylioikeus, Wien) pysytti kyseisen päätöksen 6.12.2016 antamallaan ratkaisulla. Sopimukseen perustuvan vaatimuksen osalta se totesi, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu velvoitteen täytäntöönpanopaikka oli Frankfurt am Main. Itävaltalaisilla tuomioistuimilla ei siten ollut kansainvälistä toimivaltaa tällä perusteella. Esitteeseen perustuvaa vastuuta koskevan vaatimuksen osalta valittaja ei voinut vedota asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan, sillä tämä sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvaatimus liittyi läheisesti sopimukseen perustuvaan vaatimukseen.

20.

Asiassa tehtiin Revision-valitus Oberster Gerichtshofiin (ylin tuomioistuin, Itävalta), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että toimivalta käsitellä sopimussuhteen ulkopuoliset esitteeseen perustuvaa vastuuta koskevat vaatimukset silloin, kun

21.

Kirjallisia huomautuksia esittivät valittaja, vastapuoli, Kreikan hallitus ja Euroopan komissio.

22.

Tämä ratkaisuehdotus rakentuu seuraavasti. Esitän aluksi joitakin alustavia toteamuksia kyseessä olevan vaatimuksen luonteesta (A). Tämän jälkeen selostan asian kannalta merkityksellistä oikeuskäytäntöä, jossa kantajan varallisuuden tai pankkitilin sijainti on otettu huomioon määritettäessä tuomioistuimen toimivalta sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa (B). Lopuksi ehdotan perusteita, joilla tässä asiassa tuomioistuimen toimivaltaa voidaan arvioida, kun pidetään mielessä väitetyn deliktin erityinen tyyppi (C).

23.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on oletettava, että vastapuolen väitetyssä esitteeseen perustuvassa vastuussa ei ole kyse ”sopimusta koskevasta asiasta”. Se toteaa, että kyse on sopimukseen perustumattomasta vahingonkorvausvaatimuksesta ja että näin ollen asian kannalta merkityksellinen säännös on asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohta.

24.

Komissio yhtyy tähän arviointiin.

25.

On syytä todeta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä tällainen luokittelu asian erityisten olosuhteiden perusteella. Tämä ilmenee myös tuomiosta Kolassa, ( 4 ) jossa unionin tuomioistuin arvioi eri toimivaltaperusteita esitteeseen perustuvaa vastuuta koskevan vaatimuksen osalta käsiteltävään asiaan nähden tosiseikastoltaan samankaltaisessa asiayhteydessä.

26.

Unionin tuomioistuin totesi ensinnäkin, että kantajana ollut Kolassa ei voinut nostaa kannetta kotipaikkansa tuomioistuimessa asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 1 kohtaan vetoamalla. Tämä johtui siitä, että hänen vaatimuksensa ei voitu katsoa koskevan kyseisen asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kuluttajan tekemää sopimusta. Kantajan ja vastaajana olleen pankin, joka oli julkaissut esitteen, välillä ei ollut sopimusta. ( 5 )

27.

Toiseksi unionin tuomioistuin totesi, että sopimusta koskevaan asiaan perustuvaa toimivaltaperustetta ei voitu soveltaa, koska vastaaja ei ollut vapaaehtoisesti antanut suostumusta velvoitteeseensa kantajaan nähden. ( 6 )

28.

Kolmanneksi unionin tuomioistuin totesi, että kyseistä vaatimusta, joka koski todistuksen liikkeeseenlaskijan vastuuta esitteen perusteella, on pidettävä deliktiperusteisena, ”jos kyseinen vastuu ei kuulu – – sopimusta koskevan asian alaan”. ( 7 )

29.

Ennakkoratkaisupyynnön perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo tehnyt tällaisen tarkistuksen ja todennut asian tosiseikkojen perusteella, että valittajan vaatimus ei ole sopimusperusteinen ja että sitä pitäisi pitää deliktiperusteisena. Pidän sitä näin ollen lähtökohtana.

30.

Unionin tuomioistuin on tulkitessaan Brysselin yleissopimuksen ( 8 ) 5 artiklan 3 kohtaa, joka vastaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa, todennut, että ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa (seuraus) kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut, kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut (syy). ( 9 )

31.

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt näitä käsitteitä myöhemmässä oikeuskäytännössään eri asiayhteyksissä.

32.

Tuomio Dumez France ja Tracoba ( 10 ) koski kahta ranskalaista yhtiötä, jotka vaativat korvausta vahingosta, jonka ne väittivät aiheutuneen niiden Saksaan sijoittautuneiden tytäryhtiöiden konkurssiin asettamisen vuoksi. Konkurssit johtuivat siitä, että rakennushankkeen rahoittamiseen myönnetyt lainat oli irtisanottu, mikä johti siihen, ettei kyseistä hanketta voitu jatkaa. Yhtiöt väittivät, että paikkakunta, missä vahinko sattui, oli vahingonkärsijöille, joille aiheutunut vahinko oli seurausta alkuperäiselle vahingonkärsijälle aiheutuneesta vahingosta, paikkakunta, jossa niiden etuihin oli vaikutettu haitallisesti ja jossa siis niiden sääntömääräinen kotipaikka oli.

33.

Yhteisöjen tuomioistuin oli eri mieltä. Se totesi, että ”vahingon ilmenemispaikan” on ymmärrettävä ”vain viittaavan paikkaan, jossa vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma, joka johtaa sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvausvastuuseen, tuotti suoraan haitallisia seurauksia välittömälle vahingonkärsijälle”. ( 11 ) Välitön vahinko aiheutui siten Saksassa kantajien saksalaisille tytäryhtiöille. Sitä vastoin ”vahingon ilmenemispaikan” ei voitu tulkita tarkoittavan paikkaa, jossa välillisten vahingonkärsijöiden varallisuuteen kohdistui vaikutuksia. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ranskalaisilla tuomioistuimilla ei ollut toimivaltaa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevalla perusteella, koska yhtiöille aiheutunut vahinko oli vain välillistä, kun taas välittömät seuraukset kohdistuivat niiden saksalaisiin tytäryhtiöihin. ( 12 )

34.

Johtopäätös, jonka mukaan henkilön varallisuuteen kohdistuvien vaikutusten (vahinko) täytyy olla luonteeltaan alkuperäisiä (tai välittömiä) eikä myöhempiä haitallisia (tai välillisiä) seurauksia, ( 13 ) vahvistettiin tuomiossa Marinari. ( 14 ) Marinari, jonka kotipaikka oli Italiassa, nosti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunutta pankkia vastaan kanteen, jossa hän vaati korvausta hänelle aiheutuneesta vahingosta. Pankki oli kieltäytynyt palauttamasta hänen tallettamiaan velkakirjoja. Se epäili näiden velkakirjojen alkuperää ja ilmoitti asiasta poliisille, joka pidätti Marinarin. Vapauduttuaan Marinari nosti kanteen kotipaikkansa tuomioistuimissa.

35.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, ettei italialaisten tuomioistuinten voitu katsoa olevan toimivaltaisia, ja totesi, että käsitettä ”sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui””ei voida tulkita laajentavasti siten, että siihen sisältyisivät kaikki paikkakunnat, joissa voi ilmetä sellaisen seikan aiheuttamia vahingollisia seurauksia, joka on jo aiheuttanut toisella paikkakunnalla tosiasiassa ilmenneen vahingon”, ja että ”siinä ei tarkoiteta paikkakuntaa, jossa vahingonkärsijä väittää kärsineensä varallisuusvahinkoa alun perin toisessa [jäsenvaltiossa] tapahtuneen ja hänen siellä kärsimänsä vahingon seurauksena”. ( 15 )

36.

Tämä lähestymistapa vahvistettiin uudelleen tuomiossa Kronhofer. ( 16 ) Kyseisessä asiassa vastaajat, joiden kotipaikka oli Saksassa, olivat houkutelleet (puhelimitse) kantajan, jonka kotipaikka oli Itävallassa, tekemään sopimuksen osakkeiden osto-optioista. Kronhofer siirsi pankkitilille Saksassa vaaditun summan, joka käytettiin myöhemmin kyseisen sijoituksen hankintaan. Menetettyään osan sijoittamastaan rahamäärästä hän nosti vastaajia vastaan kanteen Itävallassa.

37.

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan itävaltaisilla tuomioistuimilla ei ollut toimivaltaa. Se huomatti, että paikkakunta, missä vahinko on ilmennyt, ja paikkakunta, missä syy-yhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, sijaitsivat Saksassa. Se totesi, että ”ilmaisulla ’paikkakunnan – –, missä vahingon aiheuttanut teko sattui’ ei tarkoiteta kantajan kotipaikkaa, missä on hänen ’omaisuutensa keskuspaikka’, vain siitä syystä, että hän on kärsinyt siellä taloudellisen vahingon seurauksena omaisuuserien menettämisestä toisessa sopimusvaltiossa”. ( 17 ) Itävaltalaisten tuomioistuinten toimivallan tunnustaminen tässä tapauksessa ”merkitsisi sitä, että – – tuomioistuimen määrittäminen riippuisi epävarmoista ja satunnaisista seikoista, kuten siitä, mikä on paikkakunta, jossa oli vahingonkärsijän ’omaisuuden keskuspaikka’, ja niinpä se olisi yleissopimuksen sen tavoitteen vastainen, joka on yhteisössä sinne sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojan vahvistaminen siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja siten, että vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne – –”. ( 18 ) Useimmiten se myös johtaisi kantajan kotipaikan tuomioistuinten toimivallan tunnustamiseen. ( 19 )

38.

Tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide unionin tuomioistuin totesi ilmaisua ”vahingon ilmenemispaikka” kilpailuoikeuden yhteydessä tulkitessaan, että vahingonkärsijälle aiheutunut vahinko, joka muodostuu kartellin yhteydessä keinotekoisesti korotetun hinnan muodossa maksetuista lisäkustannuksista, tapahtuu pääsääntöisesti vahinkoa kärsineen kotipaikalla. ( 20 ) Kuten olen toisessa yhteydessä huomauttanut, tämä johtopäätös ei sovi edellä mainittuihin tapauksiin, joissa unionin tuomioistuin vältti toteamasta, että kantajan kotipaikan tuomioistuimet olisivat toimivaltaisia Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 44/2001 perusteella. ( 21 ) Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tämä kumoaisi vastaajan kotipaikkaa koskevan pääsäännön, jonka mukaan tuomioistuimen toimivalta perustuu vastaajan kotipaikkaan, ja että 5 artiklan 3 alakohdassa ei ole perustaa tällaiselle kumoamiselle. Tämä johtuu siitä, että 5 artiklan 3 alakohdan erityisen toimivaltasäännön tarkoituksena ei ole heikomman osapuolen suojaaminen vaan hyvän lainkäytön takaaminen. ( 22 ) Se perustuu siten riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko ilmenee tai saattaa ilmetä, läheiseen yhteyteen. ( 23 )

39.

Tuomiossa Kolassa ( 24 ) unionin tuomioistuin totesi sen paikkakunnan tuomioistuinten olevan toimivaltaisia, jossa pankkitili, jolla sijoittajalle aiheutui taloudellista vahinkoa, sijaitsi. Kuten käsiteltävässä asiassa, Kolassa sijoitti asian vastaajan (joka on vastapuolena myös tässä tapauksessa) liikkeeseen laskemiin todistuksiin. Todistusten menetettyä arvonsa Kolassa nosti vastaajaa vastaan kanteen kotipaikassaan Wienissä. Unionin tuomioistuin tutki kysymystä siitä, voisiko kantajan kotipaikan tuomioistuin olla asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan perusteella mahdollinen oikeuspaikka ”vahingon ilmenemispaikkana”.

40.

Unionin tuomioistuimen mukaan se voisi olla. Se selitti, että tuomioistuimet voivat todeta olevansa toimivaltaisia tällä perusteella ”muun muassa silloin, kun kyseinen vahinko toteutuu välittömästi kyseisellä kantajalla näiden tuomioistuinten tuomiopiiriin sijoittautuneessa pankissa olevalla pankkitilillä”. ( 25 ) Se lisäsi vielä, että ”todistuksen liikkeeseenlaskijan [eli vastaajan], joka ei noudata esitteeseen liittyviä, lakiin perustuvia velvollisuuksiaan ja joka päättää antaa kyseiseen todistukseen liittyvän esitteen tiedoksi muissa jäsenvaltioissa, pitää varautua siihen, että riittämättömiä tietoja saaneet toimijat, joiden kotipaikka on näissä jäsenvaltioissa, sijoittavat kyseiseen todistukseen ja kärsivät vahinkoa”. ( 26 ) Unionin tuomioistuin korosti siten tietyssä jäsenvaltiossa tiedoksi annetun esitteen, joka mahdollisesti saa asianomaisen sijoittajan tekemään sijoituspäätöksen, merkitystä. ( 27 )

41.

Tiedeyhteisö reagoi tuomioon Kolassa vaihtelevasti. Sitä kritisoitiin muun muassa liikkeeseenlaskijoiden kannalta vähemmän ennakoitavissa olevien oikeuspaikkojen fragmentoitumisesta ja oikeudenkäyntikulujen määrän lisäämisestä, tuomion 55 kohdassa todetusta yhteydestä sijoittajan kotipaikan ja vahingon ilmenemispaikan välillä sekä 56 kohdassa olevasta maininnasta, joka koskee esitteen tiedoksi antamisen paikkakuntaa, jota ei muuten mainita unionin tuomioistuimen tässä asiassa esittämissä perusteluissa. ( 28 )

42.

Useita kuukausia tuomion Kolassa jälkeen unionin tuomioistuin antoi tuomion Universal Music. ( 29 ) Universal Music, joka on Alankomaihin sijoittautunut yhtiö, oli hankkimassa osakkeita tšekkiläisestä yhtiöstä. Yhden tšekkiläisistä asianajajista kaupan asiakirjoja laatiessaan tekemän virheen vuoksi osakkeiden hinta oli aiottua korkeampi. Universal Musicin ja myyjän välinen riita ratkaistiin välimiesmenettelyssä Tšekin tasavallassa. Sovintoratkaisuun perustuva hinta maksettiin Universal Musicin Alankomaissa olevalta pankkitililtä. Tämän jälkeen kyseinen yhtiö nosti kanteen vastuussa olevia asianajajia vastaan Alankomaissa.

43.

Unionin tuomioistuin totesi, että ”paikkakuntana, ’missä vahinko sattui’, ei voida muiden liittymien puuttuessa pitää jäsenvaltiossa sijaitsevaa paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni, kun vahinko muodostuu yksinomaan taloudellisesta tappiosta, joka ilmenee suoraan kantajan pankkitilillä ja on välitön seuraus toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneesta oikeudenvastaisesta menettelystä”. ( 30 ) Vaikka unionin tuomioistuin huomautti katsoneensa tuomiossa Kolassa, että ”paikkakunta, missä vahinko sattui”, voi olla paikkakunta, missä kantajan pankkitili sijaitsee, se selitti, että ”kyseinen toteamus [oli] tehty mainittuun tuomioon johtaneen asian erityisessä asiayhteydessä, jolle oli ominaista, että olosuhteet yhdessä saivat aikaan mainittujen tuomioistuinten toimivallan”. ( 31 ) Kuten edellä on todettu, ( 32 ) tuomiossa Kolassa unionin tuomioistuin tosiaan painotti tietyssä jäsenvaltiossa tapahtunutta julkistamista, joka sai jälkimarkkinoiden sijoittajat tekemään sijoituksen.

44.

Tekemällä näin eron tuomioon Kolassa unionin tuomioistuin totesi tuomion Kronhofer mukaisesti, että taloudellista vahinkoa, joka ilmenee suoraan kantajan pankkitilillä, ei voida pitää merkityksellisenä liittymänä. Unionin tuomioistuin selitti, että tällainen arviointiperuste ei olisi luotettava, sillä sen käsiteltävänä olleessa asiassa ei ollut poissuljettua, että kantajana ollut yhtiö saattoi valita useista pankkitileistä sen, jolta se olisi voinut suorittaa asianomaisen maksun. ( 33 )

45.

On aiheellista myöntää, kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, että tarkasteltaessa samanaikaisesti erityisesti tuomiota Kronhofer, tuomiota Kolassa ja tuomiota Universal Music esitteeseen perustuvaa vastuuta koskeviin vaatimuksiin sovellettava toimivaltasääntö ja pankkitilillä mahdollisesti konkretisoituvan taloudellisen vahingon merkitys jäävät jossain määrin epäselviksi. Seuraavassa osassa pyrin esittämään tältä osin joitakin ohjeita, erityisesti keskittymällä väitetyn deliktin täsmälliseen luonteeseen. Vasta, kun väitetyn deliktin täsmällinen luonne on selvitetty, tapahtumat, joiden voidaan todeta aiheuttaneen sen, sekä sen seuraukset tulevat selvemmiksi.

46.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetusta N:o 44/2001 on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen järjestelmää ja tavoitteita, ( 34 ) jotta voidaan erityisesti varmistaa toimivaltasääntöjen ennakoitavuus. ( 35 ) Nämä säännöt perustuvat 2 artiklassa ilmaistuun pääsääntöön, jonka mukaan kanne sitä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, nostetaan tämän valtion tuomioistuimessa. Poikkeuksia, kuten tässä asiassa kyseessä olevaa 5 artiklan 3 alakohdan poikkeusta, on tulkittava suppeasti. ( 36 )

47.

Kyseinen 5 artiklan 3 alakohta perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella. Näillä tuomioistuimilla on yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja todistelun vuoksi. ( 37 )

48.

Käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tulkitsemiseksi tässä asiassa on nämä tavoitteet mielessä pitäen ensin selvitettävä väitetyn deliktin täsmällinen luonne (1). Sen määrittelemisellä on ratkaiseva merkitys määritettäessä kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikka (2) ja vahingon ilmenemispaikka (3).

49.

Tapahtumat ovat osa tapahtumaketjua tai ‑rypästä. Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta koskeva klassinen ongelma on sekä aineelliselta kannalta (ratkaistaessa vahingonkorvausvaatimuksen perusteltavuus) että menettelylliseltä kannalta (ratkaistaessa kansainvälinen toimivalta) se, miten erotetaan joukosta yksi tapahtuma, joka on sekä välttämätön että ratkaiseva aiheutuneen vahingon kannalta. ( 38 )

50.

Käsiteltävässä asiassa kansallinen tuomioistuin on kuitenkin jo erottanut aikajanalta tai tapahtumaketjusta kansainvälisen toimivallan määräytymisen kannalta merkityksellisen tapahtuman. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee kansainvälistä toimivaltaa yhden tietyn tapahtuman osalta: sijoituspäätöksen, jonka sijoittaja teki mahdollisesti (harhaanjohtavuuden vuoksi) puutteellisen esitteen perusteella. Toisin sanoen väärien tietojen antamista koskeva delikti sai valittajan tekemään sijoituksen, joka taas johti hänen pankkitilillään ilmenneeseen taloudelliseen menetykseen.

51.

Yleisesti ottaen väärien tietojen antaminen voidaan ymmärtää virheellisen tai harhaanjohtavan selvityksen esittämiseksi jonkin ja erityisesti tosiseikkojen luonteesta. Taloudellisen sijoituksen yhteydessä se tarkoittaa sitä, että henkilö saadaan virheellisten tai harhaanjohtavien tietojen avulla tekemään sijoitus, jota hän ei olisi tehnyt, jos hänelle olisi annettu oikeaa tietoa.

52.

On huomattava, että käsiteltävässä asiassa ei millään tavoin oteta kantaa siihen, kuinka todennäköisesti vaatimus menestyy. Siinä on kyse pelkästään tuomioistuimen toimivallan arvioimisesta. Tämän vuoksi esitteen puutteellisuus, vahingon syntyminen ja niiden välinen syy-yhteys sekä vastapuolen vastuu kyseessä olevan esitteen ilmoittamisesta Itävallassa ( 39 ) ovat kaikki kansallisten tuomioistuinten ratkaistavia kysymyksiä.

53.

Tällä kansallisen tuomioistuimen jo suorittamalla tietyn tapahtuman määrittämisellä on ratkaisevan tärkeä merkitys, koska siinä kuvataan selvästi yksi osa tapahtumaketjua ja yksi (mahdollinen) vahinko, jotka voivat kansainvälistä toimivaltaa määritettäessä viitata paikkakuntaan, joka ei ole saman tapauksen aikaisempien tai myöhempien tapahtumien paikkakunta. On erityisesti syytä korostaa, että käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva väitetty delikti ei koske ennakkoratkaisupyynnössä mainittua X1 Fund Allocationin johtajan väitettyä rahaston huonoa hoitoa. ( 40 )

54.

Painotettuani kansainvälistä toimivaltaa koskevan ratkaisun kannalta merkityksellisen tapahtuman, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on yksilöinyt käsiteltävässä asiassa, täsmällistä luonnetta käsittelen seuraavaksi molempia käsitteeseen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” sisältyviä seikkoja: ( 41 )”paikkaa, jossa vahingon aiheuttanut, kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut” ja ”vahingon ilmenemispaikkaa” käsiteltävässä asiassa väitetyn väärien tietojen antamisen erityisessä asiayhteydessä.

55.

Alustavana asiayhteyttä koskevana huomautuksena on pantava merkille, että kyseessä oleva vaatimus liittyy pääomamarkkinatuotteeseen. Pääomamarkkinoiden toimijoiden mahdollisuus tarjota tällainen tuote tietyn maan alueella riippuu sovellettavasta unionin ja kansallisesta lainsäädännöstä. ( 42 ) Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tietyn pääomamarkkinatuotteen laillinen markkinointi on lähtökohtaisesti sallittava jäsenvaltion alueella vasta, kun toimivaltainen kansallinen viranomainen on hyväksynyt esitteen tai siitä on ilmoitettu sille. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vahvistanut, että perusesitteestä oli ilmoitettu Österreichische Kontrollbankille.

56.

Tässä yhteydessä on selvitettävä, milloin (tai millä edellytyksillä) kyseisen lain mukaan valittajan kaltainen sijoittaja oli mahdollista saada luottamaan vastaajan antamiin väitetysti virheellisiin tietoihin. Mikä oli ratkaiseva tapahtuma sen (väitetyn) vahingon syntymiselle, että henkilöä johdettiin harhaan ongelmallisen sijoituksen tekemisen suhteen?

57.

Tässä yhteydessä on kolme ajateltavissa olevaa vaihtoehtoa.

58.

Ensinnäkin merkityksellisenä ajankohtana voitaisiin pitää ajankohtaa, jona kyseessä oleva tieto annetaan yleisön saataville ja siten (kenen tahansa) mahdollisesti harhaanjohdettavan sijoittajan yleisesti saataville. Käsiteltävässä asiassa tämä tarkoittaisi ensimmäistä kertaa, jolloin vastapuoli levitti esitettä, oletettavasti millä tahansa markkinoilla ja missä tahansa jäsenvaltiossa, myös silloin, kun esite julkistettiin ensimarkkinoilla toimiville sijoittajille.

59.

Toiseksi merkityksellinen ajankohta voisi olla ajankohta, josta lähtien esite voi lain mukaan alkaa vaikuttaa määrätyn sijoittajaryhmän sijoituskäyttäytymiseen. Kun otetaan huomioon kyseessä olevan pääomamarkkinoiden sääntelyn kansallinen segmentoituminen, käsiteltävässä asiassa merkityksellinen ryhmä muodostuu sijoittajista Itävallan jälkimarkkinoilla.

60.

Kolmanneksi merkityksellinen ajankohta voisi olla se, kun kyseessä oleva esite sai asianomaisen sijoittajan – kuten valittajan – tekemään sijoituspäätöksen.

61.

Mielestäni ei olisi järkevää hyväksyä ensimmäistä vaihtoehtoa (kaikkien aikojen ensimmäinen julkistaminen) yksinkertaisesti siksi, että kyseinen ajankohta on liian kaukana mistä tahansa päätöksestä, joka tietyillä jälkimarkkinoilla toimivan yksittäisen sijoittajan on kohtuullista tehdä. Tosiasiallisesti tällaisella ”ensimmäisellä” julkistamisella ei todennäköisesti ole välitöntä vaikutusta yksittäisen sijoittajan tai sijoittajaryhmän päätökseen. Tällaisille jälkimarkkinoiden yksittäisille sijoittajille on tapana antaa erilaista tietoa, tapauskohtaisesti myös ilmeisesti eri kielellä. Oikeudellisesti kyseisten sijoittajien ei ole mahdollista sijoittaa ennen kuin tällainen oikeudellinen mahdollisuus tarjotaan kansallisilla markkinoilla. Lisäksi käytännössä ensimmäiseen yleisön yleisesti saataville tarkoitettuun julkistamiseen tukeutuminen tarkoittaisi sitä, että toimivalta olisi aina liikkeeseenlaskijan kotipaikan tuomioistuimella riippumatta väitetyn deliktin vahingonkärsijälle asetetuista mahdollisista oikeudellisista esteistä sille, että sijoitus tehdään esitteen ”ensimmäisen” levittämisen perusteella.

62.

Mielestäni myöskään edellä kuvattu kolmas vaihtoehto ei tarjoa järkevää ratkaisua. Toimivaltasääntö riippuisi siinä erittäin sattumanvaraisista ja epävarmoista yksittäisistä olosuhteista, joita olisi käytännössä mahdotonta vahvistaa tosiasiallisesti. Se tarkoittaisi sitä, että tuomioistuimen pitäisi tukeutua pelkästään kantajan omaan ilmoitukseen siitä, milloin ja missä hän teki yksittäisen sijoituspäätöksensä. Esimerkiksi yksittäinen sijoittaja saattaa hyvinkin tutkia Wienissä sijaitsevan pankin tiloissa saatavilla olevaa mainoslehtistä uudesta sijoitusmahdollisuudesta, ottaa sen sitten luettavaksi lentomatkalleen Dubrovnikiin harkitakseen, pitäisikö hänen tehdä sijoitus siihen sisältyvien tietojen perusteella, ja lopulta nauttiessaan aamiaista firenzeläisen hotellin terassilla päättää sijoituksesta, johon Prahasta soittanut ystävä on kannustanut häntä puhelimessa.

63.

Näin ollen ainoa järkevä vaihtoehto sijoittajan harhaanjohtamista koskevan vahingon aiheuttaneen tapahtuman sijaintipaikan objektiiviseksi varmistamiseksi on mielestäni edellä kuvattu toinen vaihtoehto: ajankohta, josta lähtien esite voi sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti alkaa vaikuttaa merkityksellisen sijoittajaryhmän sijoituskäyttäytymiseen kyseessä olevilla merkityksellisillä markkinoilla. Toimivaltainen tuomioistuin määräytyisi silloin kansallisella tasolla eikä alueellisesti. Tämä johtuu siitä, että esitteen julkaisemisella maan tietyllä alueella on samanaikaisesti seurauksia koko maan alueella. Näin ollen on loogista, että kyseisen maan sisällä tuomioistuimen toimivalta määräytyy kantajan valinnan mukaan.

64.

Näkemykseni mukaan keskeistä on se, että jotta esitteen olisi ollut edes mahdollista johtaa valittajaa harhaan, kyseisestä esitteestä oli täytynyt ilmoittaa Itävallassa. Muussa tapauksessa yksittäiset sijoittajat eivät olisi voineet tehdä laillisesti merkintöjä Itävallassa. ( 43 )

65.

Samanaikaisesti, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tarkistuksista muuta johdu, kun todistusten tarjoaminen tuli mahdolliseksi Itävallan jälkimarkkinoilla, kyseinen mahdollisuus oli välittömästi käytettävissä koko Itävallan alueella. Siten huolimatta siitä, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetään alueellisesta eikä ainoastaan kansainvälisestä toimivallasta, kyseessä olevan väärien tietojen antamista koskevan deliktin luonteen perusteella ei voida nähdäkseni yksilöidä sijaintipaikkaa maan alueella, koska heti, kun deliktin tekijä saa mahdollisuuden vaikuttaa maan tietyllä alueella, tämä vaikutusvalta kattaa välittömästi koko maan alueen riippumatta siitä, mitä keinoja tietyn esitteen julkaisemiseen on todellisuudessa käytetty. ( 44 )

66.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kyseessä olevan deliktin luonne on varsin erilainen kuin esimerkiksi tuomiossa Bier ( 45 ) kyseessä olleiden deliktien luonne. Kyseinen asia koski vesien pilaantumista, jota aiheutti teollisuusjätettä veteen päästävä yhtiö Ranskassa ja josta väitettiin aiheutuvan vahinkoa puutarha-alan yrityksen liiketoiminnalle Alankomaissa. Ympäristön pilaantuminen ylittää rajoja tarvitsematta siihen mitään lupia. Sitä vastoin haltijavelkakirjan muodossa olevien todistusten liikkeeseenlaskijan näyttää olevan mahdotonta antaa vääriä tietoja ja siten johdatella sijoituksen tekemiseen ennen kuin näitä todistuksia voidaan tarjota määrätyillä kansallisilla markkinoilla sovellettavan lain mukaisesti.

67.

Näillä perusteilla esitän välipäätelmänä seuraavaa: tietyillä kansallisilla jälkimarkkinoilla hankittavissa olevia haltijavelkakirjan muodossa olevia todistuksia koskevan väitetysti puutteellisen esitteen julkaisemisesta aiheutunutta ja sijoitustappioon johtanutta väärien tietojen antamista koskevan vahingonkorvausvaatimuksen osalta ”vahingon aiheuttaneen, kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman” sijaintipaikka on jäsenvaltion, jossa nämä todistukset olisi voitu merkitä laillisesti, alueella, eli tässä tapauksessa Itävallan alueella ja kattaa sen kokonaan.

68.

Vahinko, josta valittaja vaatii tässä asiassa korvausta, on aineellista vahinkoa. Kysymys on siitä, onko valittajan pankkitilillä aiheutunut vahinko merkityksellinen liittymä, jonka perusteella valittajan pankkitilin sijaintipaikkaa olisi pidettävä ”vahingon ilmenemispaikkana”. Mikäli näin on, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, mikä transaktiossa mukana olleista pankkitileistä olisi tässä merkityksellinen.

69.

Heti alkuun on paikallaan todeta, että vahingon käsitteellä ilmaisussa ”vahingon ilmenemispaikka” viitataan vahinkoon, jolla tarkoitetaan tietyn kantajan lailla suojattuihin intresseihin kohdistuvia välittömiä haitallisia seurauksia. Tästä syystä edellä mainitussa oikeuskäytännössä ( 46 ) unionin tuomioistuin viittaa edelleen ”alkuperäiseen vahinkoon” alun perin aiheutuneen vahingon merkityksessä, jolloin se ei kata tästä alkuperäisestä vahingosta aiheutuneen ja seuranneen (myöhemmän) ”välillisen taloudellisen vahingon” ilmenemispaikkoja.

70.

Se, miltä erityiseltä vahingolta mahdollista kantajaa suojataan ja milloin tämänkaltaista vahinkoa voi ilmetä, riippuu siitä, minkätyyppiseen deliktiin asiassa on vedottu. Kun delikti perustuu väärien tietojen antamiseen väitetysti puutteellisella esitteellä, vahinko sen välittömän vahingon merkityksessä, jolta henkilöä suojataan, muodostuu harhaanjohtavien tietojen perusteella tehdystä sijoituspäätöksestä, jota henkilö ei olisi tehnyt, jos hänellä olisi ollut käytettävissään oikeat tiedot.

71.

Tällaisen vahingon taloudellisena tappiona ilmenevä rahamääräinen seuraus johtuu siten loogisesti vahingosta. Taloudellisesta merkityksestään riippumatta oikeudelliselta kannalta tällainen taloudellinen tappio merkitsee jo silloin, kun henkilö on saatu tekemään vahingollinen sijoituspäätös, aiheutuneen vahingon pelkkää rahamääräistä ilmentymää. Toisin sanoen katson, että valittajan varallisuudesta tai pankkitilillä käytettävissä olevista rahoitusvaroista laskettu tappio ei muodosta täsmälleen sentyyppistä vahinkoa, jota vastaan väärien tietojen antamiseen perustuva vahingonkorvausvastuu antaa suojaa.

72.

Mikä sitten on tällaista välitöntä vahinkoa yksittäiselle kantajalle aiheutuvien välittömien haitallisten seurausten merkityksessä? Nähdäkseni käsiteltävässä asiassa kuvatun kaltaisissa tilanteissa välitön vahinko ilmenee ajankohtana, jona (ja paikkakunnalla, jolla) sijoittaja antaa esitteen harhaanjohtavien tietojen perusteella oikeudellisesti sitovan ja täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen kyseessä olevaan rahoitusvälineeseen sijoittamisesta.

73.

Tämä vastaa edellä selostetussa oikeuskäytännössä ( 47 ) johdonmukaisesti omaksuttua kantaa, jonka mukaan henkilön pankkitilillä tai varallisuudessa ilmenevä taloudellinen vahinko on ”liian kaukana vahinkoketjun loppupäässä”, jotta sitä voitaisiin pitää ”vahingon ilmenemispaikan” määrittävänä merkityksellisenä liittymänä.

74.

Sama johtopäätös tehtiin äskettäin tuomiossa Universal Music, jossa unionin tuomioistuin totesi, että vahinko syntyi Tšekin tasavallassa, koska siitä tuli varma heti, kun välimiesmenettelyssä Tšekin tasavallassa oli tehty sovintoratkaisu. Tuolloin määritettiin todellinen myyntihinta ja sitä vastaava (”peruuttamaton”) maksuvelvoite. Se, että sovintoratkaisun täytäntöön panemiseksi tehtiin tilisiirto Alankomaissa olevalta pankkitililtä, ei ollut merkityksellistä. ( 48 ) Todettakoon vielä, että se, että Universal Music päätti suorittaa maksun alankomaalaiselta tililtä, ei varmasti ollut yllättävää, sillä se oli alankomaalainen yhtiö, mutta se olisi yhtä hyvin voinut valita tytäryhtiön pankkitilin jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan säännön perusteella määritetään periaatteessa alueellinen toimivalta eikä vain kansainvälistä toimivaltaa. Näin ollen Universal Musicin pankkitilin täsmällinen sijaintipaikka Alankomaissa tuskin oli vastaajan tiedossa ja ennakoitavissa, eikä sillä liioin ollut läheistä yhteyttä käsiteltävässä asiassa nostettuun kanteeseen.

75.

Tällainen myöhempi taloudellinen tappio katsottiin merkityksettömäksi liittymäksi myös tuomiossa Kolassa, kun unionin tuomioistuin totesi, että ”pelkästään se, että kantajalle on aiheutunut taloudellisia seurauksia, ei – – oikeuta sitä, että toimivalta annettaisiin viimeksi mainitun kotipaikan tuomioistuimille, jos – kuten asian laita oli tuomioon Kronhofer – – johtaneessa asiassa – kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut ja vahinko on ilmennyt toisen jäsenvaltion alueella”. ( 49 )

76.

On totta, että unionin tuomioistuin piti pankkitilin sijaintipaikkaa tuomioistuimen toimivallan määräytymisen kannalta merkityksellisenä, mutta tätä toteamusta tuki se unionin tuomioistuimen tarkistama seikka, että vastaaja oli todella ilmoittanut väitetysti puutteelliset tiedot Itävallassa. Vasta tällaisen vaiheen jälkeen Kolassan kaltaisen sijoittajan oli mahdollista antaa oikeudellisesti sitova sitoumus tietyn rahamäärän sijoittamisesta, mikä oletettavasti tapahtui hänen pankkitilinsä paikkakunnalla.

77.

Se, milloin ja missä tällaisesta sitoumuksesta tulee sitova ja täytäntöönpanokelpoinen, on kansallisen oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, joka kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, ja riippuu kyseessä olevan transaktion luonteesta. Useimmissa tapauksissa se on todennäköisesti ajankohta, jona sijoittaja on allekirjoittanut kyseisten todistusten myyntisopimuksen. Tällaisessa tilanteessa seuraava hänen pankkitilillään käytettävissä olevien varojen väheneminen on jo syntyneestä vahingosta johtuva ”pelkkä” haitallinen seuraus.

78.

Paikkakunta, missä tällainen oikeudellisesti sitova sijoitusta koskeva sitoumus on tosiasiallisesti annettu, on nähdäkseni vahingon ilmenemispaikka. Tällaisen paikan tarkka sijainti on kansallisen oikeuden mukaisesti käytettävissä olevien todisteiden perusteella ratkaistava kysymys. Todennäköisesti se on pankkikonttorin toimitila, jossa sijoitussopimus on allekirjoitettu ja joka voi vastata – kuten tuomiossa Kolassa kyseessä olleessa asiassa – paikkaa, jossa pankkitiliä pidetään.

79.

Tämä lopputulos on nähdäkseni hyvän lainkäytön ja prosessin asianmukaista järjestämistä koskevien tavoitteiden mukainen, ( 50 ) koska sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä kantaja antaa sijoitusta koskevan sitoumuksen, on mitä todennäköisimmin hyvät edellytykset todisteiden hankkimiseen, todistajien kuulemiseen, väärien tietojen antamista koskevaan deliktiin liittyvien olosuhteiden arvioimiseen ja syntyneen tappion arvioimiseen. Lisäksi lopputulos vastaa toimivaltasääntöjen ennakoitavuuden tavoitetta: kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Kolassa, ( 51 ) vastaajan, joka ilmoittaa esitteestä tietyissä jäsenvaltioissa, pitää varautua siihen, että jälkimarkkinoiden sijoittajat, joiden kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa, sijoittavat kyseiseen todistukseen ja kärsivät vahinkoa.

80.

Edellä esitetyn tarkastelun valossa tuomioistuimen toimivallan määrittämiseksi ei siten ole tarvetta arvioida ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemia ja valittajan sijoituksen tekemiseen käyttämiä erityisiä pankkitilejä. Mielestäni pankkitilin sijainti voi tuskin itsessään olla ratkaiseva määritettäessä tuomioistuimen toimivaltaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla. Kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Universal Music (samoin kuin tuomiossa Kronhofer), pankkitili ei yksinään arvioituna ole luotettava liittymäperuste. ( 52 ) Pankkitili on neutraali väline: se voidaan avata missä tahansa, ja nykyisin verkkopankkien myötä sitä voidaan hallinnoida mistä tahansa. Käsiteltävässä asiassa esitetty kysymys sekä valittajan tekemän sijoituksen yhteydessä käytetyt useat eri pankkitilit vain korostavat sitä, että jos pankkitiliä pidettäisiin liittymänä, asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukainen tuomioistuimen toimivallan määräytyminen riippuisi kussakin tapauksessa sovelletuista transaktiomenetelmistä ja olisi lopulta kaikkea muuta kuin ennakoitavissa.

81.

Toisena välipäätelmänäni esitän siten, että ilmaisua ”vahingon ilmenemispaikka” on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jossa pääasian oikeudenkäynnin valittajan kaltainen jälkimarkkinoiden sijoittaja on antanut väitetysti puutteellisen esitteen perusteella oikeudellisesti sitovan ja täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen todistuksiin sijoittamisesta.

82.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin (ylin tuomioistuin, Itävalta) esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Tietyillä kansallisilla jälkimarkkinoilla hankittavissa olevia haltijavelkakirjan muodossa olevia todistuksia koskevan väitetysti puutteellisen esitteen julkaisemisesta aiheutunutta ja sijoitustappioon johtanutta väärien tietojen antamista koskevan vahingonkorvausvaatimuksen osalta tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua” on tulkittava siten, että se sijaitsee jäsenvaltion, jossa nämä todistukset olisi voitu merkitä laillisesti, alueella ja kattaa sen kokonaan, minkä lisäksi sillä tarkoitetaan paikkakuntaa, jossa valittajan kaltainen jälkimarkkinoiden sijoittaja on antanut tämän esitteen perusteella oikeudellisesti sitovan ja täytäntöönpanokelpoisen sitoumuksen sijoittamisesta.