Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62016TN0034

Asia T-34/16: Kanne 26.1.2016 – Liettua v. komissio

EUVL C 118, 4.4.2016, pp. 32–34 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

4.4.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 118/32


Kanne 26.1.2016 – Liettua v. komissio

(Asia T-34/16)

(2016/C 118/37)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Liettuan tasavalta (asiamiehet: D. Kriaučiūno, R. Krasuckaitės ja T. Orlicko)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

Kumoaa Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 7716) 13.11.2015 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2098 siltä osin kuin siinä vahvistetaan Liettuaa koskeva 1 113 589,65 euron suuruinen rahoituksellinen korjaus

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 2 kohtaa, sovellettuna yhdessä suhteellisuusperiaatteen kanssa, on rikottu niiltä osin kuin, päättäessään soveltaa viiden prosentin kiinteämääräistä korjausta, komissio

ei ottanut huomioon sitä tosiseikkaa, että Euroopan unionille aiheutunut nimenomainen ja täsmällinen vahinko perustui komission havaitsemiin ensimmäiseen ja neljänteen rikkomukseen, ja siksi komission olisi pitänyt toteuttaa vain yksi kertaluontoinen korjaus, eikä sen olisi pitänyt enää ottaa huomioon kyseisten rikkomusten kanssa yhteydessä olevia muita rikkomuksia kun se koetti varmistaa, aiheutuiko rahastolle merkittävä tappioriski

eriytti perusteettomasti suoraan toisiinsa liittyvät liittyvät rikkomukset ja täten väitetysti keinotekoisesti aiheutti merkittävän tappioriskin rahastolle

määritteli ja otti huomioon virheellisesti, sinä aikana kun muita sen havaitsemia rikkomuksia arvioitiin, poikkeaman laajuuden, rikkomusten luonteen ja Euroopan unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon

sovelsi väärin viiden prosentin kiinteämääräistä korjausta vuodelle 2011, koska kun otetaan huomioon komission havaitsemien rikkomusten luonne ja muut olosuhteet, rahastolle aiheutuva tappioriski ei ollut merkittävä

sovelsi väärin viiden prosentin kiinteämääräistä korjausta vuodelle 2012, koska sen soveltaminen on sallittua ainoastaan tapauksissa, joissa rahastolle aiheutuva tappioriski on merkittävä, vaikka Liettuan tasavallan suorittamat tarkastukset ja saatavilla oleva informaatio osoittivat, että poikkeamien lukumäärä, laajuus ja luonne vuonna 2012 ja rahastolle aiheutuva tappioriski ovat merkittävästi vähäisempiä kuin osoitetut poikkeamat vuonna 2011, ja siksi ainoastaan vähäinen taloudellinen riski saattoi koitua rahastolle.

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta 30.11.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 41 artiklaa on rikottu siltä osin kuin komissio ei katsonut, että lammas- ja nautakarjaa koskevat, paikanpäällä tehtävät tarkastukset voidaan suorittaa eri ajankohtina, mistä seuraa, ettei kyseessä oleva rikkomus ole niin merkittävä kuin komissio väittää.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että rikkoessaan SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuuttaan siltä osin kuin se päätti soveltaa viiden prosentin kiinteämääräistä korjausta, komissio

ei tarjonnut kunnollisia perusteluja ja perustellut havaintoaan rikkomuksesta tai rikkomusten luonteesta ja näistä aiheutuvasta riskistä rahastolle

ei tarjonnut perusteluja sille, miksi vuosina 2011 ja 2012 osoitettuja poikkeamia, joiden vuoksi viiden prosentin kiinteämääräistä korjausta sovellettiin, arvioitiin yhdessä, vaikka niiden lukumäärä ja luonne poikkesivat toisistaan merkittävästi joka vuonna, ja joka tapauksessa, ei tarjonnut vakuuttavia perusteluja sille, miksi poikkeamille vuonna 2011 ja 2012 täytyy kohdistaa yhdenmukainen viiden prosentin kiinteämääräinen korjaus.


Top