1

Valittaja European Union Copper Task Force vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 27.4.2016 antaman määräyksen European Union Copper Task Force v. komissio (T-310/15, ei julkaistu, EU:T:2016:265; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jolla valittaja vaati kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11.3.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 (EUVL 2015, L 67, s. 18; jäljempänä riidanalainen asetus) osittaista kumoamista.

2

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15.7.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY (EYVL 1991, L 230, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 8.3.2011 annetulla komission direktiivillä 2011/34/EU (EUVL 2011, L 62, s. 27) (jäljempänä direktiivi 91/414), liitteessä I lueteltiin kasvinsuojeluaineissa sallitut tehoaineet.

3

Neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta klormekvatin, kupariyhdisteiden, propakitsafopin, kvitsalofoppi-P:n, teflubentsuronin ja zeta-sypermetriinin sisällyttämiseksi siihen tehoaineina 23.4.2009 annetun komission direktiivin 2009/37/EU (EUVL 2009, L 104, s. 23) 1 artiklan ja liitteen mukaan direktiivin 91/414 liitteessä I olevaa luetteloa on muutettu muun muassa kupariyhdisteiden sisällyttämiseksi siihen.

4

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21.10.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (EUVL 2009, L 309, s. 1) 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Hyväksynnän uusiminen” ja joka kuuluu tämän asetuksen II luvun (”Tehoaineet, suoja-aineet, tehosteaineet ja apuaineet”) 1 jakson (”Tehoaineet”) 3 alajaksoon (”Uusiminen ja uudelleentarkastelu”), säädetään seuraavaa:

”1.   Tehoaineen hyväksyntä uusitaan hakemuksesta, jos 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien todetaan täyttyvän.

– –

2.   Hyväksyntä uusitaan enintään viideksitoista vuodeksi. – –”

5

Asetuksen N:o 1107/2009 kyseiseen 3 alajaksoon kuuluvan 20 artiklan otsikko on ”Uusimista koskeva asetus”, ja sen sanamuoto on seuraava:

”1.   Asetus annetaan 79 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen, ja asetuksessa säädetään, että

– –”

6

Asetuksen N:o 1107/2009 II luvun 1 jakson 4 alajaksoon (”Poikkeukset”) kuuluvassa 24 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvattavat aineet”, säädetään seuraavaa:

”1.   – – Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, hyväksyntä voidaan uusia yhden tai useamman kerran enintään seitsemän vuoden ajaksi.

2.   Sovelletaan 4–21 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Korvattavat aineet luetellaan erikseen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa asetuksessa.”

7

Tämän asetuksen 41 artiklassa, jonka otsikko on ”Lupa” ja joka kuuluu tämän asetuksen III luvun (”Kasvinsuojeluaineet”) 1 jakson (”Lupa”) 3 alajaksoon (”Lupien vastavuoroinen tunnustaminen”), säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltio, jolle 40 artiklan soveltamisalaan kuuluva hakemus on toimitettu, myöntää hakemuksen ja 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut liiteasiakirjat tutkittuaan ja ottaen tarvittaessa huomioon alueellaan vallitsevat olosuhteet luvan asianomaiselle kasvinsuojeluaineelle samoin edellytyksin kuin hakemuksen käsittelevä jäsenvaltio, paitsi silloin kun sovelletaan 36 artiklan 3 kohtaa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi myöntää luvan kasvinsuojeluaineelle, jos

– –

– –”

8

Kyseisen asetuksen III luvun 1 jakson 5 alajaksoon (”Erityistapaukset”) kuuluvassa 50 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvaavia [oikeammin: korvattavia] aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden vertaileva arviointi”, säädetään seuraavaa:

”1.   Arvioidessaan lupahakemusta, joka koskee korvattavaksi aineeksi hyväksyttyä tehoainetta sisältävää kasvinsuojeluainetta, jäsenvaltion on suoritettava vertaileva arviointi. Jäsenvaltiot eivät saa antaa lupaa korvattavaa ainetta sisältävälle, tiettyä viljelykasvia varten käytettävälle kasvinsuojeluaineelle tai niiden on rajoitettava sen käyttöä, jos riskejä ja hyötyjä koskeva vertaileva arviointi, josta on säädetty liitteessä IV, osoittaa, että

– –

4.   Jäsenvaltioiden on suoritettava 1 kohdassa säädetty korvattavaa ainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen vertaileva arviointi säännöllisesti ja viimeistään lupaa uusittaessa tai muutettaessa.

Vertailevan arvioinnin tulosten perusteella jäsenvaltiot pitävät luvan voimassa, peruuttavat sen tai muuttavat sitä.

– –”

9

Saman asetuksen XI lukuun (”Siirtymä- ja loppusäännökset”) kuuluvan 80 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymätoimenpiteet”, 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio laatii 14 päivään joulukuuta 2013 mennessä luettelon direktiivin [91/414] liitteeseen I sisällytetyistä aineista, jotka täyttävät tämän asetuksen liitteessä II olevassa 4 kohdassa esitetyt kriteerit ja joihin sovelletaan tämän asetuksen 50 artiklan säännöksiä.”

10

Asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25.5.2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (EUVL 2011, L 153, s. 1) johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen ja 1 artiklan mukaan niitä tehoaineita, jotka on sisällytetty direktiivin 91/414 liitteeseen I, on pidettävä asetuksen N:o 1107/2009 nojalla hyväksyttyinä.

11

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 540/2011 muuttamisesta ja oikaisemisesta tehoaineen kupariyhdisteet hyväksymisedellytysten osalta 13.2.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/232 (EUVL 2015, L 39, s. 7) johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Vahvistetaan, että tehoaine kupariyhdisteet katsotaan hyväksytyksi [asetuksen N:o 1107/2009] nojalla. – –”

12

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Korvattavat aineet”, säädetään seuraavaa:

”Direktiivin [91/414] liitteeseen I sisältyvät tehoaineet, jotka täyttävät asetuksen [N:o 1107/2009] liitteessä II olevassa 4 kohdassa vahvistetut kriteerit, mainitaan tämän asetuksen liitteessä olevassa luettelossa.

– –”

13

Asetuksen liitteessä olevaan luetteloon sisältyvät kupariyhdisteet kuparihydroksidin, kuparioksykloridin, kuparioksidin, Bordeaux-seoksen ja kolmiemäksisen kuparisulfaatin muodossa.

14

Valittaja, joka on kupariyhdisteiden sellaisten tuottajien järjestö, joista osalla on lupa saattaa markkinoille kyseistä ainetta sisältäviä kasvinsuojeluaineita, nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.6.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista.

15

Valituksenalaisella määräyksellä unionin yleinen tuomioistuin jätti tämän kanteen tutkimatta yhtäältä sillä perusteella, ettei valittaja voinut vedota omaan oikeussuojan tarpeeseen, ja toisaalta sillä perusteella, ettei sen jäsenillä ollut asiavaltuutta. Viimeksi mainitun kysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin totesi ensinnäkin, ettei riidanalainen asetus koskenut kantajan jäseniä erikseen, ja toiseksi, että tämä asetus oli sääntelytoimi, joka edellytti näihin jäseniin kohdistuvia SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan väitteet, joiden mukaan sen oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan loukataan, jos sen kannetta ei tutkita.

16

Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

17

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja riitauttaa valituksenalaisen määräyksen 42–44, 46–48, 50–52, 60 ja 61 kohdan ja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi riidanalaisen asetuksen edellyttävän SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

19

Kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on valittajan mukaan kiinnitettävä yhtäältä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella, ja toisaalta kanteen kohteeseen. Mikäli viimeksi mainitun osalta kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, huomioon on otettava ainoastaan toimen siihen osaan, jonka kumoamista vaaditaan, kohdistuvat täytäntöönpanotoimenpiteet.

20

Yhtäältä valittaja toteaa asemastaan, että se oli komissiossa kupariyhdisteiden sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I koskevan menettelyn aikana ainoa Euroopan unionissa toimiva kaikkien kasvinsuojeluaineissa käytettävien kupariyhdisteiden tuottajien edustaja.

21

Toiseksi unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen kohteesta valittaja muistuttaa, että se vaati riidanalaisen asetuksen osittaista kumoamista siltä osin kuin kupariyhdisteet on sisällytetty siinä korvattavien aineiden luetteloon, minkä vuoksi niihin sovelletaan asetuksella N:o 1107/2009 luotua korvattavien aineiden sääntelyjärjestelmää. Valittaja esitti myös lainvastaisuusväitteen tietyistä viimeksi mainitun asetuksen säännöksistä.

22

Valittajan mukaan valituksenalainen määräys, erityisesti sen 26, 38 ja 39 kohta, sisältää kyseisen kanteen kohteen liian suppean kuvauksen, joka perustuu riidanalaisen asetuksen yhtä rajoitettuun kuvaukseen. Valittajan mukaan riidanalaisella asetuksella ei pyritä ainoastaan laatimaan korvattavien aineiden luetteloa vaan myös siihen, että näihin aineisiin sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 aineellisia säännöksiä, mikä merkitsisi riidanalaisen asetuksen soveltamisen välitöntä ja suoraa vaikutusta, joka ei edellytä mitään täytäntöönpanotoimenpidettä. Toisin sanoen tämä asetus tuottaa sellaisenaan varmasti ja tosiasiallisesti konkreettisia vaikutuksia valittajan ja sen jäsenten oikeusasemaan.

23

Tältä osin valittaja toteaa ensiksi, että – kuten valituksenalaisen määräyksen 42–44 kohdasta ilmenee – on totta, että kupariyhdisteiden hyväksynnän uusiminen asetuksen N:o 1107/2009 nojalla edellyttää, että se tekee tätä koskevan hakemuksen ja että komissio toteuttaa tätä koskevan toimen. Valittaja väittää kuitenkin, ettei tämä toimi ole riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimi vaan asetuksen N:o 1107/2009 14 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen, joilla säännellään tehoaineen hyväksynnän uusimismenettelyä, täytäntöönpanotoimi.

24

Valittaja korostaa, ettei kyseisellä toimella voida täydentää tai kehittää korvattavien aineiden oikeusasemaa eikä sen avulla määritetä tai täsmennetä niihin sovellettavia aineellisia sääntöjä.

25

Valittaja korostaa myös sitä, että riidanalaisen asetuksen vaikutuksesta kupariyhdisteille on haettava hyväksyntä vähintään joka seitsemäs vuosi eikä joka viidestoista vuosi, kuten tehoaineille, joita ei ole korvattava. Tämän vuoksi kupariyhdisteitä koskevan hyväksynnän uusimista on haettava lähtökohtaisesti kaksi kertaa useammin, mikä nostaa kupariyhdisteiden hyväksynnän voimassa pitämisestä aiheutuvia kuluja. Kyseinen vaikutus on valittajan mukaan välitön eikä edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä komissiolta tai jäsenvaltioilta.

26

Valittaja väittää toiseksi, että kun kyse on kupariyhdisteitä sisältävien kasvinsuojeluaineiden kansallisesta luvasta, riidanalaisen asetuksen välittömänä vaikutuksena on se, että näihin aineisiin ja niiden käyttöön sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitettua vertailevaa arviointia. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 48 kohdassa, jäsenvaltiot velvoittavat kyseessä olevat yritykset huolehtimaan vertailevan arvioinnin toteuttamiskustannusten lisäksi myös itse arvioinnin toteuttamisesta, kun taas kansalliset viranomaiset ainoastaan tekevät päätöksen kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen luvan uusimista koskevasta hakemuksesta. Valittajaan ja sen jäseniin kohdistuu siis vertailevasta arvioinnista johtuvia velvoitteita riippumatta tämän arvioinnin lopputuloksesta.

27

Kun unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 46 kohdassa, ettei vertailevan arvioinnin toteuttaminen vaikuta siihen, että jäsenvaltiot myöntävät, epäävät, uusivat tai peruuttavat markkinoille saattamista koskevat luvat tai muuttavat niitä, se ei ottanut valittajan mukaan huomioon sitä, etteivät riidanalaisen asetuksen vaikutukset riipu kansallisen viranomaisen päätöksistä. Asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklan 4 kohdassa nimittäin säädetään, että jäsenvaltioiden on suoritettava vertaileva arviointi säännöllisesti ja viimeistään lupaa uusittaessa tai muutettaessa. Näin ollen lupahakemus tai luvan uusimista koskeva hakemus ei ole välttämätön, jotta kyseessä oleva jäsenvaltio toteuttaa kupariyhdisteiden vertailevan arvioinnin, joka seuraa välittömästi siitä, että ne on luokiteltu korvattavaksi aineeksi.

28

Valittaja katsoo kolmanneksi, että kasvinsuojeluaineiden vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä koskevan periaatteen osalta on tehtävä samanlainen johtopäätös. Riidanalaisen asetuksen antamisen vuoksi korvattavaa ainetta sisältävän tuotteen vastavuoroinen tunnustaminen ei valittajan mukaan nimittäin ole automaattista, kuten olisi kaikkien muiden tehoaineiden ollessa kyseessä.

29

Neljänneksi valittaja katsoo, että samoin kuin komission toimella kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimiseksi, vastavuoroista tunnustamista tai kansallista lupaa koskevaan hakemukseen liittyvillä jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä ei ole mitään vaikutusta kupariyhdisteiden luokittelemiseen korvattavaksi aineeksi eikä niihin asetuksen N:o 1107/2009 nojalla sovellettavaan järjestelmään.

30

Valittaja toteaa lisäksi, että samoin kuin komission toimet, jäsenvaltioiden toimet kupariyhdisteisiin sovellettavien erityissäännösten täytäntöön panemiseksi eivät ole riidanalaisen asetuksen vaan asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanotoimia.

31

Komissio vaatii ensimmäisen valitusperusteen hylkäämistä.

32

Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (ks. mm. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 59 ja 91 kohta).

33

Tarkastellessaan toista näistä tapauksista valituksenalaisen määräyksen 33–51 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen määräyksen 34–36 kohdassa, että riidanalainen asetus on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettu sääntelytoimi, mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet tässä valitusasiassa.

34

Näin ollen on tarkasteltava kysymystä siitä, tekikö unionin yleinen tuomioistuin – kuten valittaja väittää – oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen määräyksen 37–51 kohdassa, että riidanalainen asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä valittajan jäseniin nähden.

35

On muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa olevaa ilmaisua ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä” on tulkittava kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sen suhteen vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Jos mainitun toimen täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota SEUT 277 artiklan nojalla kanteen tueksi kyseisen perussäädöksen lainvastaisuuteen. Jos täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota kyseisen perussäädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti tältä osin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, on niin, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Tämän arvioinnin yhteydessä on käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta, ja siinä tapauksessa, että kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, on tarvittaessa otettava huomioon pelkästään ne täytäntöönpanotoimenpiteet, joita toimen kyseinen osa mahdollisesti edellyttää (tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tältä osin merkitystä ei ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan mekaanisia vai eivät (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 41 ja 42 kohta ja tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 46 kohta).

41

Nyt käsiteltävässä asiassa on ensimmäiseksi hylättävä perusteettomana valittajan väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon kyseisen kanteen kohdetta ja erityisesti sitä, että kanteessa vaadittiin riidanalaisen asetuksen kumoamista siltä osin kuin siinä säädetään, että kupariyhdisteisiin sovelletaan tiettyjä asetuksessa N:o 1107/2009 säädettyjä aineellisia sääntöjä.

42

Valituksenalaisen määräyksen 38–41 kohdasta nimittäin ilmenee, että huomautettuaan, että riidanalaisen asetuksen tavoitteena on laatia korvattavien aineiden luettelo, unionin yleinen tuomioistuin totesi, että asetuksessa N:o 1107/2009 säädetään, että näihin aineisiin sovelletaan erityissäännöksiä, jotka poikkeavat muihin tehoaineisiin sovellettavista säännöksistä. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi valituksenalaisen määräyksen 41 kohdassa, että nämä erityissäännökset koskevat ensinnäkin hyväksyntää korvattaville aineille sekä hyväksynnän uusimista, toiseksi tällaisia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia sekä näiden lupien uusimista ja muuttamista ja kolmanneksi sitä, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti nämä luvat.

43

Valituksenalaisen määräyksen 42–51 kohdasta ilmenee myös, että unionin yleinen tuomioistuin tutki tarkkaan näitä erityissäännöksiä ja totesi, että ne ovat omiaan vaikuttamaan valittajan jäsenien oikeusasemaan ainoastaan komission tai jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kautta.

44

Toiseksi on tutkittava valittajan väitteet, joilla pyritään riitauttamaan tämän toteamuksen pätevyys.

45

Tältä osin on todettava, ettei se, että unionin sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla siten, että kyseisen asetuksen tietyt oikeusvaikutukset toteutuvat ainoastaan näiden toimenpiteiden avulla, sulje kuitenkaan pois sitä, että tämä asetus aiheuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeusasemaan muita oikeusvaikutuksia, jotka eivät riipu täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta.

46

Nyt käsiteltävässä asiassa on siis otettava huomioon kupariyhdisteisiin sovellettavien erityissäännösten kolme ryhmää, jotka mainitaan tämän tuomion 42 kohdassa ja joihin valittaja tukeutuu valituksessaan, arvioitaessa sitä, aiheuttaako riidanalainen asetus siksi, että siinä säädetään, että näitä sääntöjä sovelletaan kupariyhdisteisiin, valittajan jäsenten oikeudelliseen asemaan vaikutuksia, jotka eivät lainkaan riipu täytäntöönpanotoimenpiteistä.

47

Ensinnäkin säännöistä, jotka koskevat hyväksyntää korvattaville aineille sekä hyväksynnän uusimista, on yhtäältä muistutettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa, että kupariyhdisteille on myönnetty hyväksyntä ennen riidanalaisen asetuksen antamista. Kuten komissio totesi unionin tuomioistuimen istunnossa, toisaalta riidanalainen asetus ei ole vaikuttanut tämän hyväksynnän päättymispäivään.

48

Kuten myös unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 42 kohdassa – ilman, että sitä olisi riitautettu tämän valituksen yhteydessä –, tämän vuoksi ainoastaan asetuksessa N:o 1107/2009 tarkoitetun kaltainen korvattavien aineiden hyväksynnän uusimismenettely on valittajan jäsenten kannalta merkityksellinen.

49

Kuten valituksenalaisen määräyksen 42 kohdasta ilmenee ja kuten valittaja väittää, asetuksen N:o 1107/2009 24 artiklan 1 kohdassa säädetään, että korvattavan aineen hyväksyntä voidaan uusia enintään seitsemän vuoden ajaksi, kun taas muiden tehoaineiden hyväksyntä, joka voidaan uusia tämän asetuksen 14 artiklan 2 kohdan nojalla enintään viidentoista vuoden ajaksi. Sen vuoksi, että kupariyhdisteet on sisällytetty riidanalaisen asetuksen liitteenä olevaan luetteloon korvattavana aineena, niille annettu hyväksyntä voidaan uusia enintään seitsemän vuoden ajaksi eikä pidemmäksi ajaksi, mikä olisi tilanne, jos niitä ei olisi sisällytetty kyseiseen luetteloon.

50

Kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimisen voimassaoloaikaan liittyvät riidanalaisen asetuksen oikeusvaikutukset toteutuvat valittajan jäseniin nähden kuitenkin ainoastaan täytäntöönpanotoimenpiteiden välityksellä.

51

Asetuksen N:o 1107/2009 ja erityisesti sen 24 artiklan 2 kohdan säännöksistä nimittäin seuraa, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 42 ja 43 kohdassa ilman, että sitä olisi riitautettu valituksen yhteydessä – sillä, että kupariyhdisteet luokitellaan riidanalaisessa asetuksessa korvattavaksi aineeksi, ei ole vaikutusta tämän aineen hyväksynnän uusimismenettelyn soveltamiseen. Tämä menettely, samoin kuin sellaisen tehoaineen, jota ei ole sisällytetty riidanalaisen asetuksen liitteenä olevaan luetteloon, hyväksynnän uusimismenettely, edellyttää sitä, että komissio antaa asetuksen asetuksen N:o 1107/2009 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

52

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 44 kohdassa, tästä seuraa, että kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimisen voimassaoloaikaan liittyvät riidanalaisen asetuksen vaikutukset syntyvät valittajan jäseniin nähden ainoastaan, jos asetuksen N:o 1107/2009 20 artiklan 1 kohdan, johon tämän asetuksen 24 artiklan 2 kohdassa viitataan, perusteella annetaan asetus, jossa tämän aineen hyväksyntä uusitaan enintään seitsemän vuoden ajaksi.

53

Vaikka valittajaan ja sen jäseniin kohdistuvaa mahdollista lisätaakkaa, joka liittyy tarpeeseen uusia useammin kupariyhdisteiden hyväksyntä, voidaan pitää riidanalaisen asetuksen antamisen vaikutuksena, tämä vaikutus ei toteudu tämän asetuksen antamisella vaan sillä, että komissio antaa asetuksen, joka koskee tämän aineen hyväksynnän uusimista.

54

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se valituksenalaisen määräyksen 44 kohdassa totesi, että komission asetus, joka koskee korvattavien aineiden – kuten kupariyhdisteiden – hyväksynnän uusimista, on SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitettu riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpide.

55

Toiseksi säännöistä, jotka koskevat korvattavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia sekä näiden lupien uusimista ja muuttamista, on todettava, että vaikka on totta, kuten valittaja huomauttaa, että riidanalaisen asetuksen seurauksena kupariyhdisteitä sisältäviin kasvinsuojeluaineisiin on sovellettava asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitettua vertailevaa arviointimenettelyä, jonka puitteissa kyseessä olevan kasvinsuojeluaineen terveys- tai ympäristöriskejä verrataan korvaavaan tuotteeseen tai ei-kemialliseen tuholaisten valvonta- tai torjuntamenetelmään liittyviin riskeihin.

56

Valittaja ei voi kuitenkaan pätevästi väittää, että sen ja sen jäsenten on toteutettava tämä vertaileva arviointi ja vastattava sen toteuttamisen aiheuttamista mahdollisista kustannuksista, osoittaakseen riidanalaisella asetuksella olleen niihin kohdistuvia vaikutuksia täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta riippumatta. Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 45 kohdassa, asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklan 1 ja 4 kohdasta ilmenee, että vertailevan arvioinnin toteuttaminen on jäsenvaltioiden asiana.

57

Valittajan perustelulla, jonka mukaan tiettyjen jäsenvaltioiden viranomaiset vaativat, että kupariyhdisteitä sisältävien kasvinsuojeluaineiden kansallisten lupien haltijoiden on toimitettava niille vertaileva arviointi, ei voida tukea valittajan väitettä, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella on sen jäsenten oikeusasemaan vaikutuksia, jotka eivät riipu täytäntöönpanotoimenpiteistä. Näihin luvanhaltijoihin väitteen mukaan kohdistuvat velvollisuudet eivät nimittäin johdu riidanalaisesta asetuksesta vaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätöksestä.

58

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 46 kohdassa ilman, että valittaja olisi riitauttanut sitä, asetuksen N:o 1107/2009 50 artiklassa tarkoitetun vertailevan arvioinnin toteuttaminen ei myöskään ”vaikuta siihen, että asetuksen N:o 1107/2009 36 artiklan 2 kohdan, 43 artiklan 1 kohdan, 44 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot myöntävät, epäävät, uusivat tai peruuttavat kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat luvat tai muuttavat niitä”.

59

Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä myöskään todetessaan kyseisen määräyksen 47 kohdassa, että riidanalaisen asetuksen vaikutukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden suorittamaa kupariyhdisteitä sisältävien kasvinsuojeluaineiden terveys- tai ympäristöriskejä koskevaa vertailevaa arviointia verrattuna korvaavaan tuotteeseen tai ei-kemialliseen tuholaisten valvonta- tai torjuntamenetelmään, ”kohdistuvat [valittajan] jäseniin ainoastaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien välityksellä” ja että ”tällaiset toimet ovat näin ollen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

60

Kolmanneksi säännöistä, jotka liittyvät siihen, että jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti korvattavia aineita sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevat luvat, on todettava, että asetuksen N:o 1107/2009 41 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään kylläkin, että jäsenvaltio, joka vastaanottaa vastavuoroista tunnustamista koskevassa menettelyssä korvattavaa ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen, voi myöntää luvan kasvinsuojeluaineille, kun taas muissa kuin tämän 41 artiklan 2 kohdassa mainituissa muissa tapauksissa ja sanotun vaikuttamatta tämän asetuksen 36 artiklan 3 kohdan soveltamiseen, jäsenvaltion on kyseisen asetuksen 41 artiklan 1 kohdan nojalla annettava tällainen lupa viimeksi mainitussa säännöksessä säädetyin edellytyksin.

61

Jos oletetaan, että riidanalaisen asetuksen antamisen seurauksena sen todennäköisyys, että jäsenvaltio hyväksyy kupariyhdisteitä sisältävän kasvinsuojeluaineen markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen vastavuoroista tunnustamista koskevassa menettelyssä, pienenee, tällaista hakemusta käsittelevän jäsenvaltion on kuitenkin tehtävä siitä päätös. Tältä osin on muistutettava, kuten tämän tuomion 40 kohdasta ilmenee, ettei merkitystä ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan mekaanisia vai eivät.

62

Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 50 kohdassa perustellusti, että riidanalaisen asetuksen vaikutukset, jotka koskevat korvattavaa ainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien vastavuoroisen tunnustamisen menettelyä, ”koskevat yksinomaan jäsenvaltioille jätettyä harkintavaltaa tehdä sellaista hakemusta koskeva päätös” ja että ”kyseiset vaikutukset voivat kohdistua [valittajan] jäseniin ainoastaan jäsenvaltioiden viranomaisten, jotka tekevät päätöksiä näiden jäsenten jättämistä vastavuoroista tunnustamista koskevista hakemuksista, toteuttamien toimien välityksellä”.

63

Kun huomioon otetaan tämän tuomion 45–62 kohta, on todettava, että vaikka riidanalaisella asetuksella, kun siinä sisällytettiin kupariyhdisteet korvattavien aineiden luetteloon, säädettiin, että kupariyhdisteisiin sovelletaan tämän tuomion 42 kohdassa mainittuja erityissäännöksiä, ja sillä oli näin ollen oikeudellisia vaikutuksia, koska sillä muutettiin kupariyhdisteisiin sovellettavaa unionin oikeusjärjestelmää, on kuitenkin niin, ettei valittaja ole osoittanut, että tällä muutoksella oli sen jäsenten oikeusasemaan vaikutuksia, jotka eivät riipu SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi siis perustellusti, ettei valittajalla ollut asiavaltuutta nostaa kannetta tällä perusteella.

64

Tätä toteamusta ei saateta kyseenalaiseksi tämän tuomion 23 ja 30 kohdassa mainitulla valittajan väitteellä, jonka mukaan komission tai jäsenvaltioiden toimet, joilla pannaan täytäntöön kupariyhdisteisiin sovellettavat erityissäännökset, ja erityisesti toimi, jolla komissio uusii tätä ainetta koskevan hyväksynnän, eivät ole riidanalaisen asetuksen vaan asetuksen N:o 1107/2009 täytäntöönpanotoimenpiteitä.

65

Toisin kuin valittaja antaa ymmärtää väitteissään, SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosan sanamuodossa ei edellytetä – jotta toimi katsottaisiin sääntelytoimen täytäntöönpanotoimenpiteeksi – että tämä toimi on tämän toimenpiteen oikeusperusta. Sama toimenpide voi olla sekä sen toimen, jonka säännökset muodostavat sen oikeusperustan, että erillisen toimen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen, täytäntöönpanotoimenpide, kun kaikki viimeksi mainitun toimen oikeusvaikutukset tai osa niistä toteutuvat valittajaan nähden ainoastaan tämän toimenpiteen välityksellä (ks. analogisesti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 40 kohta).

66

Nyt käsiteltävässä asiassa tämän tuomion 47–63 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen asetuksen oikeusvaikutukset toteutuvat valittajan jäsenten osalta asetuksessa N:o 1107/2009 tarkoitettujen toimien, joita komissio tai jäsenvaltiot antavat kupariyhdisteisiin sovellettavien erityissäännösten täytäntöön panemiseksi, avulla, ja nämä toimet ovat näin ollen viimeksi mainitun asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteitä.

67

Tämän tuomion 63 kohdassa esitettyä toteamusta ei saata kyseenalaiseksi myöskään tämän tuomion 19 kohdassa esitetty väite, jonka mukaan valittaja oli komissiossa kupariyhdisteiden sisällyttämistä direktiivin 91/414 liitteeseen I koskevan menettelyn aikana ainoa Euroopan unionissa toimiva kaikkien kasvinsuojeluaineissa käytettävien kupariyhdisteiden tuottajien edustaja. Vaikka tämän tuomion 38 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö riidanalainen sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella, valittajan esiin tuoma seikka ei kuitenkaan ole omiaan osoittamaan, ettei riidanalainen asetus edellyttänyt täytäntöönpanotoimenpiteitä.

68

Tämän tuomion 63 kohdassa esitettyä toteamusta eivät saata kyseenalaiseksi myöskään tämän tuomion 24–29 kohdassa esitetyt väitteet, joiden mukaan komission tai jäsenvaltioiden toimenpiteillä, joita ne mahdollisesti toteuttavat kupariyhdisteisiin sovellettavien tämän tuomion 42 kohdassa mainittujen erityissäännösten täytäntöön panemiseksi, ei ole mitään vaikutusta kupariyhdisteiden luokittelemiseen korvattavaksi aineeksi eikä siihen asetuksen N:o 1107/2009 nojalla sovellettavaan järjestelmään.

69

Näillä väitteillä ei voida kumota toteamusta, jonka mukaan sen vaikutukset, että kupariyhdisteisiin sovelletaan asetuksessa N:o 1107/2009 säädettyjä erityissäännöksiä, toteutuvat valittajan jäsenten oikeusasemaan nähden ainoastaan riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpiteiden avulla.

70

Kaiken edellä olevan perusteella on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 51 kohdassa perustellusti, että riidanalainen asetus edellytti valittajan jäseniin nähden SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

71

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

72

Kolmannella valitusperusteellaan, jota on tarkasteltava toiseksi, valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on todennut valituksenalaisen määräyksen 22, 31 ja 32 kohdassa, ettei riidanalainen asetus koskenut sitä ja sen jäseniä erikseen.

73

Ensimmäiseksi valittaja väittää, että riidanalainen asetus koskee sitä erikseen, ja esittää ensinnäkin, että useat tekijät yksilöivät sen kaikkiin muihin nähden 15.7.1963 annettuun tuomioon Plaumann v. komissio (25/62, EU:C:1963:17) perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

74

Valittaja vetoaa siihen, että se oli ainoa taho, joka oli tehnyt komissiolle ilmoituksen, jotta kupariyhdisteet sisällytettäisiin direktiivin 91/414 liitteeseen I. Se muistuttaa lisäksi, että asetuksen N:o 1107/2009 78 artiklan 3 kohdan mukaan tähän liitteeseen sisällytettyjä tehoaineita pidetään tämän asetuksen nojalla hyväksyttyinä. Valittaja päättelee tämän perusteella olleensa ainoa taho kupariyhdisteiden kyseisen liitteen tehoaineiden luetteloon sisällyttämisen taustalla asetuksen N:o 1107/2009 soveltamisen kannalta. Lisäksi valittajan mukaan se on ainoa taho, joka on hakenut tehoaineina käytettävien kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimista ja esittänyt tehoainetta koskevan asiakirja-aineiston kaikkien tuottajien nimissä.

75

Toiseksi valittaja osallistui omien sanojensa mukaan menettelyyn, jonka päätteeksi annettiin säännökset, joita sovellettiin kupariyhdisteisiin riidanalaisen asetuksen antamiseen asti. Erityisesti täytäntöönpanoasetus 2015/232 annettiin sen mukaan juuri valittajan toimittamien tutkimusten ja asiakirjojen perusteella ja – kuten tämän asetuksen kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee – sen jälkeen, kun komissio oli pyytänyt sitä esittämään huomautuksensa kupariyhdisteitä koskevasta tarkastelukertomuksesta.

76

Kolmanneksi valittaja katsoo, että riidanalaisessa asetuksessa hyväksytty korvattavien aineiden luettelo on laadittu yksinomaan sellaisen asiakirjan tulosten perusteella, joka pohjautui kupariyhdisteitä koskevaan lopulliseen tarkastelukertomukseen, jonka komissio oli hyväksynyt menettelyssä, jossa ainoastaan valittaja edusti hakijapuolta.

77

Neljänneksi valittaja oli komission keskustelukumppani koko riidanalaisen asetuksen laatimisen ajan, oli kirjeenvaihdossa komission kanssa ja osallistui komission edustajien kanssa pidettyyn kokoukseen, joka koski muun muassa kupariyhdisteiden luokittelua korvattavaksi aineeksi.

78

Valittaja katsoo, että 17.1.1985 annetun tuomion Piraiki-Patraiki ym. v. komissio (11/82, EU:C:1985:18, 17–32 kohta) valossa sille olisi pitänyt myöntää asiavaltuus, koska nyt käsiteltävän asian olosuhteissa komissio tiesi, että riidanalainen asetus koski sitä suoraan ja erikseen.

79

Toiseksi valittaja väittää, että riidanalainen asetus koskee erikseen sen jäseniä.

80

Yhtäältä valittaja edustaa kaikkia unionissa toimivia kasvinsuojeluaineissa käytettävien kupariyhdisteiden tuottajia. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa virheellisesti, että riidanalainen asetus koski valittajaa ja sen jäseniä samalla tavoin kuin kaikkia muita talouden toimijoita.

81

Valittaja toteaa lisäksi, että asetuksen N:o 1107/2009 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tehoaineen tuottaja tekee tehoaineen hyväksynnän uusimista koskevan hakemuksen. Näin ollen ainoastaan valittaja ja sen jäsenet, jotka ovat ainoita unionissa toimivia kasvinsuojeluaineissa käytettävien kupariyhdisteiden tuottajia, voivat hakea niitä koskevan hyväksynnän uusimista. Valittaja muistuttaa tältä osin, että ainoastaan se on hakenut tehoaineina käytettävien kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimista ja esittänyt tehoainetta koskevan asiakirja-aineiston kaikkien tuottajien nimissä.

82

Toisaalta se, että kupariyhdisteet ovat ainoa epäorgaaninen aine korvattavien aineiden luettelossa, yksilöi valittajaa ja sen jäseniä vielä lisää.

83

Valittaja katsoo näin ollen, että riidanalainen asetus – vaikka se onkin muodollisesti täytäntöönpanoasetus – on todellisuudessa komission päätös sen kupariyhdisteisiin ja näin ollen valittajaan ja sen jäseniin, jotka ovat kyseisen tehoaineen ainoita tuottajia, kohdistuvien vaikutusten kannalta. Tämä asetus koskee siis sitä erikseen.

84

Näin ollen valittaja katsoo, että valituksenalainen määräys on kumottava ja että unionin tuomioistuimella on tiedossaan kaikki tarvittavat seikat voidakseen tutkia, koskeeko riidanalainen asetus sitä erikseen.

85

Tältä osin valittaja väittää yhtäältä sen, että kupariyhdisteisiin sovelletaan asetuksen N:o 1107/2009 aineellisia säännöksiä, merkitsevän sitä, että tähän aineeseen sovelletaan rajoittavampia ehtoja kuin tehoaineisiin, jotka eivät ole korvattavia. Se korostaa toisaalta, että tämä seuraa suoraan riidanalaisesta asetuksesta eikä komissiolla tai kansallisilla viranomaisilla ole kupariyhdisteisiin sovellettavien erityissäännösten täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymishetkellä harkintavaltaa sen suhteen, luokitellaanko kupariyhdisteet korvattavaksi aineeksi.

86

Komissio väittää, että kolmas valitusperuste ei ole perusteltu.

87

Aluksi on muistutettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti valituksenalaisen määräyksen 19 kohdassa, että valittajan kaltainen yhdistys, jonka tehtävänä on puolustaa kupariyhdisteiden tuottajien yhteisiä etuja, voi lähtökohtaisesti nostaa kumoamiskanteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla ainoastaan, jos se voi vedota omaan oikeussuojan tarpeeseen tai jos sen edustamilla yrityksillä tai joillakin niistä on erillinen asiavaltuus (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2006, Belgia ja Forum 187 v. komissio, C-182/03 ja C-217/03, EU:C:2006:416, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88

Ensimmäiseksi siitä, voiko valittaja vedota omaan oikeussuojan tarpeeseen, on yhtäältä todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa – yhdistyksen rooli menettelyssä, jonka päätteeksi annettiin SEUT 263 artiklassa tarkoitettu toimi, voi olla perusteena tämän yhdistyksen nostaman kanteen tutkittavaksi ottamiselle, vaikka tämä toimi ei koske sen jäseniä suoraan ja erikseen, muun muassa, kun tämä toimi on vaikuttanut sen neuvotteluasemaan (määräys 8.12.2006, Polyelectrolyte Producers Group v. komissio ja neuvosto, C‑368/05 P, ei julkaistu, EU:C:2006:771, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89

Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, ettei valittaja ole tämän valitusperusteen yhteydessä esittämillään väitteillä osoittanut, että sillä oli riidanalaisen asetuksen laatimisessa sellainen rooli, jonka perusteella se olisi voinut vedota tämän tuomion edeltävässä kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuun omaan oikeussuojan tarpeeseen. Lisäksi unionin tuomioistuimen kysyttyä tästä istunnossa valittaja ei osoittanut sellaisten erityisoikeuksien olemassaoloa, joita sille olisi myönnetty tämän asetuksen laatimismenettelyn puitteissa.

90

Kun toisaalta otetaan huomioon 17.1.1985 annettuun tuomioon Piraiki-Patraiki ym. v. komissio (11/82, EU:C:1985:18, 17–32 kohta) perustuva oikeuskäytäntö, valittajan väite, jonka mukaan tiettyjen sille ominaisten tosiseikkojen nojalla asetuksen olisi katsottava koskevan sitä erikseen, on hylättävä perusteettomana.

91

On totta, että tämän oikeuskäytännön mukaan se, että Euroopan unionin neuvostolla tai komissiolla on velvollisuus erityissäännösten nojalla ottaa huomioon suunnittelemansa toimen vaikutukset tiettyjen yksityishenkilöiden tilanteeseen, voi olla omiaan yksilöimään nämä, kun tämä toimi vaikuttaa niihin sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2003, komissio v. Nederlandse Antillen, C‑142/00 P, EU:C:2003:217, 71–76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

92

Valittaja ei ole kuitenkaan yksilöinyt tällaisen velvollisuuden olemassaoloa, joka olisi omiaan yksilöimään sen kyseisessä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla riidanalaiseen asetukseen nähden.

93

Toiseksi sen osalta, koskeeko riidanalainen asetus valittajan jäseniä tai joitakin niistä erikseen, on muistutettava, kuten valituksenalaisen määräyksen 28 kohdasta ilmenee, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin tällaisen päätöksen adressaatti (ks. mm. tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223 ja tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 93 kohta).

94

Tältä osin unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa mainitsemasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, että on mahdollista jollakin tarkkuudella määrittää niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimenpidettä sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että olisi katsottava, että toimenpide koskee näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimenpidettä sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei valittaja nimenomaisesti riitauta valituksenalaisen määräyksen 27 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että riidanalainen asetus on yleisesti sovellettava toimi, sillä sitä yhtäältä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin eli nyt käsiteltävässä asiassa tehoaineen ominaisuuksien perusteella ja että toisaalta sillä on oikeudellisia vaikutuksia henkilöihin yleisellä ja abstraktilla tasolla eli vaikutuksia kaikkiin toimijoihin, joiden toiminta liittyy johonkin kyseisen asetuksen liitteeseen sisällytetyistä aineista.

96

Valittaja ei ole myöskään väittänyt, että valituksenalaisen määräyksen 30 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tai otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se totesi seuraavaa:

”– – riidanalaisen asetuksen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen asetuksen liitteenä oleva luettelo on laadittu tarkastelukertomuksessa esitettyjen tietojen, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) päätelmien, arviointikertomusluonnoksen ja siihen liittyvien lisäysten, vertaisarviointiraporttien tai aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (EUVL 2008, L 353, s. 1) mukaisesti laaditun luokittelun perusteella. Lisäksi riidanalaisen asetuksen antamisesta säädettiin asetuksen N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdassa, jonka mukaan komission oli laadittava luettelo korvattavista aineista 14.12.2013 mennessä. Kuten riidanalaisen asetuksen otsikosta ilmenee, se liittyy tämän säännöksen soveltamiseen.”

97

Näin ollen valittaja ei ole osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen määräyksen 31 ja 32 kohdassa, että riidanalainen asetus koskee valittajan jäseniä ainoastaan sen objektiivisen ominaisuuden vuoksi, joka niillä on kupariyhdisteiden tuottajina, samalla tavalla kuin sitä sovelletaan mihin tahansa muuhun talouden toimijaan, joka on tosiasiallisesti tai mahdollisesti samanlaisessa tilanteessa, eikä riidanalainen asetus siis koske niitä erikseen.

98

Mikään erityisolosuhteista, joihin valittaja tukeutuu tämän valitusperusteen yhteydessä osoittaakseen, että riidanalainen asetus koskee sen jäseniä erikseen, ei ole omiaan saattamaan tätä toteamusta kyseenalaiseksi.

99

Ensimmäiseksi on todettava, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 94 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, se seikka, että valittaja edustaa kaikkia unionissa toimivia kasvinsuojeluaineissa käytettävien kupariyhdisteiden tuottajia ja että nämä tuottajat on mahdollista luetella tai yksilöidä, ei vaikuta siihen, että riidanalainen asetus koskee sen jäseniä ainoastaan sen objektiivisen ominaisuuden vuoksi, joka niillä on kupariyhdisteiden tuottajina. Valittajan tätä koskevan väitteen hyväksyminen merkitsisi sitä, että edellytyksen, joka liittyy siihen, että toimen on koskettava henkilöä erikseen, sisältö kävisi suurelta osin tyhjäksi, sillä talouden toimijoille, joita unionin toimi koskee ainoastaan sen vuoksi, että ne ovat tässä toimessa määritetyssä objektiivisessa oikeudellisessa tai tosiasiallisessa tilanteessa, olisi riittävää yhdistyä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiseen niitä edustavaan yhdistykseen, jotta niillä katsotaan olevan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettu asiavaltuus.

100

Toiseksi tämän tuomion 93 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa valittaja ei osoita tämän tuomion 81 kohdassa mainituilla seikoilla mitenkään sitä, että riidanalainen asetus koskisi sen jäseniä tai joitakin niistä vastaavasti kuin tämän asetuksen adressaatteja. Tällaiset seikat yksinään tai yhdessä tarkasteltuina eivät varsinkaan ole omiaan saattamaan kyseenalaiseksi sen toteamuksen pätevyyttä, jonka unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa ja jonka mukaan riidanalaisen asetuksen oikeudellisia vaikutuksia sovelletaan valittajan jäseniin ainoastaan sen objektiivisen ominaisuuden vuoksi, joka niillä on kupariyhdisteiden tuottajina.

101

On lisäksi kiistatonta, että riidanalaisen asetuksen antamisvaiheessa päätettäessä siitä, että kupariyhdisteet sisällytetään korvattavien aineiden luetteloon, ei otettu huomioon valittajan jäsenille tunnusomaisia erityispiirteitä vaan – kuten valituksenalaisen määräyksen 6 kohdasta ilmenee – päätös tehtiin sillä perusteella, että tämä aine täytti asetuksen N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetut kriteerit sille, että sitä pidetään pysyvänä ja toksisena (ks. analogisesti tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 66 kohta).

102

Kolmanneksi sillä seikalla – jos se oletetaan toteen näytetyksi – että kupariyhdisteet ovat ainoa epäorgaaninen aine korvattavien aineiden luettelossa, ei ole merkitystä, koska sillä ei kyseenalaisteta unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa esittämän toteamuksen paikkansapitävyyttä.

103

Lopuksi on todettava, että koska yhtäältä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 32 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä, ettei riidanalainen asetus koskenut valittajan jäseniä erikseen, ja koska toisaalta sen edellytykset, että unionin oikeussääntö, jonka kumoamista vaaditaan, koskee henkilöä sekä suoraan että erikseen, ovat kumulatiivisia (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 76 kohta), tämän tuomion 84 ja 85 kohdassa esitetyt väitteet, jotka koskevat sitä, koskeeko riidanalainen asetus valittajan jäseniä suoraan, ovat tehottomia ja ne on tämän vuoksi hylättävä.

104

Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste on hylättävä osittain perusteettomana ja osittain tehottomana.

105

Toisessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se katsoi valituksenalaisen määräyksen 52–60 kohdassa, etteivät valittaja ja sen jäsenet kanteen tutkimatta jättämisen vuoksi jääneet ilman tehokasta oikeussuojaa.

106

Valittaja väittää valituksenalaisesta määräyksestä seuraavan, etteivät sen jäsenet voi riitauttaa riidanalaisen asetuksen kansallista täytäntöönpanotoimenpidettä eivätkä kyseenalaistaa riidanalaisen asetuksen vaikutuksia. Erityisesti valittaja katsoo, että niin kauan kuin kansallinen viranomainen ei päätä kupariyhdisteiden korvaamisesta, tästä aineesta on tehtävä säännöllisiä vertailevia arviointeja, joita valittajan jäsenet eivät voi riitauttaa. Valittaja toteaa tältä osin, että kansallinen päätös, jolla uusitaan kupariyhdisteitä sisältävän kasvinsuojeluaineen lupa, ei muuta valittajan jäsenten oikeusasemaa eikä siis ole valituskelpoinen. Valittajan mukaan Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) ja Tribunal Constitucional (perustuslakituomioistuin, Espanja) ovat katsoneet, että valittajalla ei ole oikeussuojan tarvetta eikä asiavaltuutta, kun päätös, jonka se riitauttaa, ei ole sille vastainen.

107

Valittajan jäsenten olisi tämän vuoksi saatava kansalliset viranomaiset tekemään kielteinen päätös, josta se voisi nostaa kanteen ja tämän kanteen puitteissa riitauttaa kupariyhdisteiden luokittelun korvattavaksi aineeksi. Valittajan mukaan myös turvautuminen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa määräyksessä mainitsemaan ennakkoratkaisumenettelyyn edellyttää sitä, että kansalliset viranomaiset tekevät ensin kielteisen päätöksen.

108

Palautettuaan mieleen valituksenalaisen määräyksen 54 ja 55 kohdan sisällön valittaja katsoo, että turvautuminen kansallisiin tuomioistuimiin ja mahdollisuus pyytää unionin tuomioistuimelta riidanalaisen asetuksen pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä eivät voi turvata sen tai sen jäsenten oikeutta tehokkaaseen tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan. Ensinnäkään kupariyhdisteiden hyväksynnän uusimista koskevan kielteisen päätöksen tekeminen ei ole sen mukaan lainkaan varmaa. Näin ollen valittaja ja sen jäsenet eivät voisi koskaan riitauttaa riidanalaista asetusta, joka tuottaisi oikeudellisia vaikutuksia jatkuvasti. Toiseksi on huomattava, että vaikka kielteinen päätös tehtäisiin – ja riippumatta mahdollisuudesta pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua –, valittajan ja sen jäsenten olisi selviydyttävä hallinnollisesta taakasta ja taloudellisista kustannuksista, jotka ovat seurausta kupariyhdisteiden luokittelemisesta korvattavaksi aineeksi.

109

Komissio väittää, että toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska valittaja ainoastaan toistaa ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä perusteen, jonka mukaan sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu, tuomatta kuitenkaan esiin valituksenalaista määräystä rasittavaa oikeudellista virhettä. Komissio katsoo, että toinen valitusperuste on joka tapauksessa perusteeton.

110

Aluksi on hylättävä komission toisesta valitusperusteesta esittämä oikeudenkäyntiväite. Toisin kuin komissio väittää, valittaja ei ainoastaan toista ensimmäisessä oikeusasteessa esittämäänsä perustetta, jonka mukaan sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu, vaan riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tätä koskevan arvioinnin mainiten täsmällisesti arvostelemansa valituksenalaisen määräyksen osat.

111

Tämän valitusperusteen asiasisältöä arvioitaessa on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta kyseisten EUT-sopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

112

Kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskevan tuomioistuinvalvonnan varmistavat paitsi unionin tuomioistuin myös jäsenvaltioiden tuomioistuimet. EUT-sopimuksella eli yhtäältä SEUT 263 ja SEUT 277 artiklalla sekä toisaalta SEUT 267 artiklalla on näet luotu täysin kattava oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa unionin toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta antamalla se unionin tuomioistuinten tehtäväksi (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

113

Tältä osin on täsmennettävä, että yksityisillä on kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä oikeus riitauttaa tuomioistuimissa minkä tahansa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuus, joka liittyy yleisesti sovellettavan unionin toimen soveltamiseen niiden osalta, ja vedota viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

114

Tästä seuraa, että pätevyyden arviointia koskeva ennakkoratkaisupyyntö on kumoamiskanteen kaltainen keino valvoa unionin toimien laillisuutta (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115

Tässä yhteydessä on huomautettava, että kun kansallinen tuomioistuin katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista unionin toimen pätemättömyysperusteista on perusteltu, sen on lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä unionin tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä, koska ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimen pätemättömyys (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

116

Sellaisten henkilöiden osalta, jotka eivät täytä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa vahvistettuja edellytyksiä kanteen nostamiseksi unionin tuomioistuimissa, jäsenvaltioiden on siis luotava sellainen oikeussuojakeinojen ja menettelyjen järjestelmä, jolla voidaan taata perusoikeus tehokkaaseen oikeussuojaan (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117

Tuo jäsenvaltioiden velvollisuus on vahvistettu SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, jonka mukaan jäsenvaltiot ”säätävät tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”. Tällainen velvollisuus seuraa myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklasta siltä osin kuin kyse on jäsenvaltioiden toimenpiteistä, joita ne toteuttavat unionin oikeuden soveltamiseksi perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118

Kuten tämän tuomion 41–70 kohdasta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin saattoi katsoa perustellusti, että riidanalainen asetus edellytti valittajan jäseniin nähden SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

119

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 111–117 kohdassa mainittu ja unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 53–59 kohdassa esittelemä oikeuskäytäntö, unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 60 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä myös, että valittajan väite, jonka mukaan sen valituksenalaisesta määräyksestä nostaman kumoamiskanteen tutkimatta jättäminen vaaransi sen ja sen jäsenten oikeuden tehokkaaseen oikeussuojaan, oli hylättävä. Vaikka valittaja ei voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa riidanalaista asetusta suoraan unionin tuomioistuimissa, se voi kuitenkin vedota kyseisen asetuksen pätemättömyyteen sellaisen kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen yhteydessä, jolla riitautetaan jäsenvaltion toimi, joka on kyseisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpide, ja saada tämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (ks. analogisesti tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C-274/12 P, EU:C:2013:852, 59 kohta).

120

Lisäksi valittaja voisi mahdollisesti riitauttaa komission asetuksen, jolla uusitaan kupariyhdisteille myönnetty hyväksyntä, unionin tuomioistuimissa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuilla edellytyksillä ja tämän kanteen yhteydessä riitauttaa riidanalaisen asetuksen pätevyyden tätä vastaan esitetyllä lainvastaisuusväitteellä tämän tuomion 37 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kyseenalaistaakseen kupariyhdisteille myönnetyn hyväksynnän uusimisen voimassaoloajan.

121

Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

122

Kaiken edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

123

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

124

Koska komissio on vaatinut, että valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska valittaja on hävinnyt asian, valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: