1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/13

—

kumoamaan Euroopan komission valtiontuesta SA.33963 (2012/C) (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Angoulêmen kauppa- ja teollisuuskamarin, SNC-Lavalinin, Ryanairin ja Airport Marketing Servicesin hyväksi, 23.7.2014 antaman päätöksen 1 artiklan 2 kohdan, 2 artiklan 4 kohdan, 3, 4 ja 5 artiklan

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua oikeutta hyvään hallintoon ja kantajien puolustautumisoikeuksia on loukattu, koska komissio ei antanut kantajien tutustua tutkimusaineistoon ja koska se ei antanut niille mahdollisuutta esittää tehokkaasti oma kantansa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio katsoi virheellisesti, että Ranskan valtio oli vastuussa lentoasemapalvelusopimuksen (Airport Service Agreement) ja markkinointipalvelusopimuksen (Marketing Services Agreement) tekemisestä.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio ei soveltanut asianmukaisesti ”markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan” kriteeriä.

Kantajat väittävät, että komissio kieltäytyi virheellisesti tukeutumasta vertailuanalyysiin, joka seurauksena se olisi katsonut, etteivät kantajat olleet saaneet tukea. Ne väittävät toissijaisesti, että komissio käytti selvästi riittämättömiä, todentamattomia ja epäluotettavia tietoja lentoaseman kannattavuuden laskemiseksi, sovelsi erittäin lyhyttä aikaväliä, jätti huomiotta verkostoulkoisvaikutukset, jotka lentoasema saattoi odottaa saavansa yhteistyöstään Ryanairin kanssa, ei antanut asianmukaista painoarvoa markkinointipalveluille ja hylkäsi syyt, jotka olivat lentoaseman päätöksen ostaa tällaisia palveluja taustalla.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että tuki Ryanairille ja Airport Marketing Servicesille vastasi Angoulêmen lentoaseman kumulatiivisia rajatappioita eikä Ryanairin ja Airport Marketing Servicesin saamaa tosiasiallista voittoa. Komission olisi pitänyt tutkia sitä, missä määrin väitetty voitto oli tosiasiassa siirretty Ryanairin matkustajien hyväksi. Komissio ei myöskään laskenut kilpailuetua, jonka Ryanair sai Angoulêmen lentoaseman (väitetysti) kustannukset alittavista maksuvirroista. Kantajat väittävät lopuksi, että komissio ei selittänyt asianmukaisesti, miksi päätöksessä täsmennetyn tuen määrän takaisin periminen oli tarpeen tilanteen palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen tuen maksamista.