EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015CN0191

Asia C-191/15: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.4.2015 – Verein für Konsumenteninformation v. Amazon EU Sàrl

OJ C 221, 6.7.2015, p. 3–4 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

6.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/3


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.4.2015 – Verein für Konsumenteninformation v. Amazon EU Sàrl

(Asia C-191/15)

(2015/C 221/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Verein für Konsumenteninformation

Vastapuoli: Amazon EU Sàrl

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23.4.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY (1) tarkoitettuun kieltokanteeseen sovellettava laki määritettävä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11.7.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II -asetus) (2) 4 artiklan mukaan, jos kanteella riitautetaan se, että jäsenvaltioon sijoittautunut elinkeinonharjoittaja, joka tekee sähköisessä kaupassa sopimuksia muissa jäsenvaltioissa, erityisesti pääasian oikeudenkäynnin tuomioistuimen jäsenvaltiossa, asuvien kuluttajien kanssa, käyttää kiellettyjä sopimusehtoja?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

2.1.

Onko valtioksi, jossa vahinko aiheutuu (Rooma II -asetuksen 4 artiklan 1 kohta), katsottava mikä tahansa valtio, johon vastaajana olevan elinkeinonharjoittajan liiketoiminta suuntautuu, niin että kanteen kohteena olevia ehtoja on arvioitava tuomioistuinmaan lain mukaan, jos kanteen nostamiseen oikeutettu elin riitauttaa sen, että tällaisia ehtoja käytetään kyseissä valtiossa asuviin kuluttajiin kohdistuvassa liiketoiminnassa?

2.2.

Liittyykö asia selvästi läheisemmin (Rooma II -asetuksen 4 artiklan 3 kohta) sen valtion lakiin, jossa vastaajana olevalla elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, jos sen sopimusehdoissa määrätään, että elinkeinonharjoittajan tekemiin sopimuksiin on sovellettava tämän valtion lakia?

2.3.

Johtaako tällainen lainvalintalauseke muulla perusteella siihen, että kanteen kohteena olevia sopimuslausekkeita on arvioitava sen valtion lain mukaisesti, jossa vastaajana olevalla elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka?

3)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Miten kieltokanteeseen sovellettava laki tällöin määritellään?

4)

Riippumatta edellä esitettyihin kysymyksiin annetusta vastauksesta:

4.1.

Onko yleisiin sopimusehtoihin sisältyvä lauseke, jonka mukaan sopimukseen, joka tehdään sähköisessä kaupankäynnissä kuluttajan ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan välillä, on sovellettava sen valtion lakia, jossa elinkeinonharjoittajalla on kotipaikka, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (3) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuuton?

4.2.

Onko elinkeinonharjoittajan, joka tekee sähköisessä kaupassa sopimuksia toisessa jäsenvaltiossa asuvien kuluttajien kanssa, suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovellettava yksilöiden suojasta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan muutoin sovellettavasta laista riippumatta yksinomaan sen jäsenvaltion lakia, jossa tietoja käsittelevällä elinkeinonharjoittajalla on toimipaikka, vai onko elinkeinonharjoittajan noudatettava myös niiden jäsenvaltioiden tietosuojaa koskevia säännöksiä, joihin sen liiketoiminta suuntautuu?


(1)  EUVL L 110, s. 30.

(2)  EUVL L 199, s. 40.

(3)  EYVL L 95, s. 29.

(4)  EYVL L 281, s. 31.


Top