EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015CJ0284

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto)&
xd; 7.4.2016.
Office national de l'emploi (ONEm) ja M vastaan M ym.
Ennakkoratkaisupyyntö – Cour du travail de Bruxelles.
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 45 ja SEUT 48 artikla – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 15 artiklan 2 kohta – Asetus (ETY) N:o 1408/71 – 67 artiklan 3 kohta – Sosiaaliturva – Osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitettu työttömyyskorvaus – Etuuden myöntäminen – Työskentelykausien täyttyminen – Vakuutus- tai työskentelykausien yhteenlaskeminen – Toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai työskentelykausien huomioon ottaminen.
Asia C-284/15.

Court reports – general

ECLI identifier: ECLI:EU:C:2016:220

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

7 päivänä huhtikuuta 2016 ( *1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — SEUT 45 ja SEUT 48 artikla — Euroopan unionin perusoikeuskirja — 15 artiklan 2 kohta — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — 67 artiklan 3 kohta — Sosiaaliturva — Osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitettu työttömyyskorvaus — Etuuden myöntäminen — Työskentelykausien täyttyminen — Vakuutus- tai työskentelykausien yhteenlaskeminen — Toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai työskentelykausien huomioon ottaminen”

Asiassa C‑284/15,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour du travail de Bruxelles (Belgia) (Brysselin ylempi työtuomioistuin) on esittänyt 27.5.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 10.6.2015, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Office national de l’emploi (ONEm)

vastaan

M

ja

M

vastaan

Office national de l’emploi (ONEm) ja

Caisse auxiliaire de paiement des allocations de chômage (CAPAC),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit S. Rodin (esittelevä tuomari) ja E. Regan,

julkisasiamies: N. Wahl,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja L. Van den Broeck,

Tanskan hallitus, asiamiehinään C. Thorning ja M. S. Wolff,

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään O. Segnana ja A. Norberg,

Euroopan komissio, asiamiehenään D. Martin,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008 (EUVL L 177, s. 1; jäljempänä asetus N:o 1408/71), 67 artiklan 3 kohdan tulkintaa sekä mainitun säännöksen pätevyyttä suhteessa SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 15 artiklan 2 kohtaan.

2

Tämä pyyntö on esitetty ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa kahdessa asiassa, jotka on yhdistetty ja joista ensimmäisessä asianosaisina ovat Office national de l’emploi (ONEm) (jäljempänä ONEm) ja M ja toisessa yhtäältä M ja toisaalta ONEm ja Caisse auxiliaire de paiement des allocations de chômage (CAPAC) ja jotka koskevat työttömyyskorvauksen ja tulotakuukorvauksen (l’allocation de garantie de revenus) maksamista.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin säännöstö

3

Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan, jonka otsikkona on ”Yhdenvertainen kohtelu”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset.”

4

Kyseisen asetuksen 67 artiklassa, jonka otsikkona on ”Vakuutus- tai työskentelykausien yhteenlaskeminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisin saamiseksi vakuutuskausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia edellyttäen kuitenkin, että työskentelykaudet olisi laskettu vakuutuskausiksi, jos ne olisivat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan.

2.   Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisin saamiseksi työskentelykausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä työskentelykausia.

3.   Lukuun ottamatta 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja tapauksia, 1 ja 2 kohdan säännösten soveltaminen edellyttää, että sen osalta, jonka etua asia koskee, olisivat viimeksi täyttyneet:

1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vakuutuskaudet ja,

2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa työskentelykaudet,

sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan.

4.   Jos sen kauden pituus, joksi ajaksi etuuksia voidaan myöntää, riippuu vakuutus- tai työskentelykausien pituudesta, 1 tai 2 kohdan säännöksiä sovelletaan kunkin tapauksen mukaisesti.”

Belgian oikeus

5

Työttömyyttä koskevista säännöksistä 25.11.1991 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 25 novembre 1991 portant réglementation du chômage; Moniteur belge 31.12.1991, s. 29888), sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtumisaikaan (jäljempänä 25.11.1991 annettu kuninkaan päätös), 29 §:n 2 momentin sanamuoto on seuraava:

”Osa-aikaiseksi työntekijäksi, joka säilyttää oikeudet, katsotaan osa-aikaisen työn alkamisajankohdasta lähtien työntekijä, joka on aloittanut työskentelyn työsuhteessa, joka ei vastaa 28 §:n 1 tai 3 momentin säännöksiä ja jonka viikoittaisen työajan kesto vastaa työsopimuksista 3.7.1978 annetun lain 11 bis §:n 4 momentin ja sitä seuraavien momenttien säännöksiä, jos hän

a)

sinä ajankohtana, jona hän aloittaa työskentelyn osa-aikaisessa työsuhteessa, täyttää kaikki ne etuuskelpoisuutta ja korvauksien myöntämistä koskevat edellytykset, joiden perusteella henkilöllä on oikeus korvauksien saantiin kokoaikaisesti työskentelevänä työntekijänä – –

– –”

6

Belgian oikeudessa asetetaan työttömyyskorvauksia koskevan oikeuden myöntämiselle kokoaikaisesti työskentelevänä työntekijänä tiettyjä edellytyksiä, joihin kuuluu 25.11.1991 annetun kuninkaan päätöksen 30 §:ssä oleva edellytys, jonka mukaan henkilölle on täytynyt kertyä tietty määrä työpäiviä korvaushakemusta edeltäneen viitekauden aikana.

7

Kyseisen 25.11.1991 annetun kuninkaan päätöksen 37 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Ulkomailla suoritettu työ otetaan huomioon, jos henkilö on työskennellyt sellaisessa työssä, jossa tehtäisiin Belgiassa sosiaaliturvapidätykset, mukaan luettuna työttömyyssektorin pidätykset.

1 kohdassa säädetty pätee kuitenkin vain siinä tapauksessa, että työntekijälle on ulkomailla tapahtuneen työskentelyn jälkeen kertynyt työskentelykausia palkattuna työntekijänä Belgian lainsäädännön nojalla.”

8

Osa-aikaisesti työskentelevä työntekijä, joka säilyttää oikeudet, voi 25.11.1991 annetun kuninkaan päätöksen 131 bis §:n 1 momentin nojalla tietyin edellytyksin saada osa-aikaisen työnsä keston aikana erityistä korvausta, jota kutsutaan ”tulotakuukorvaukseksi”.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

9

M, joka on kansalaisuudeltaan tšekkiläinen muusikko, työskenteli 27.4.2008 asti Tšekin tasavallassa kokoaikaisesta työskentelystä tehdyn työsopimuksen nojalla. M muutti sitten Belgiaan ja ilmoittautui siellä 10.5.2008 työnhakijaksi.

10

M haki 27.5.2008 oikeutta työttömyyskorvauksiin 13.5.2008 lukien, mutta hakemus ei johtanut mihinkään.

11

M palkattiin osa-aikaisesta työskentelystä tehdyn työsopimuksen nojalla viulun- ja kitaransoitonopettajaksi, jonka viikoittaiseksi työajaksi sovittiin 2,5 tuntia. M haki 8.9.2008 alkaen oikeutta tulotakuukorvaukseen niiltä tunneilta, joina hän ei työskennellyt.

12

Koska M oli kokonaan vailla töitä, hän haki osa-aikaisesta työskentelystä tehdyn työsopimuksensa päättymisen jälkeisenä päivänä, eli 24.6.2009 työttömyyskorvausta tuosta päivästä alkavalle ajanjaksolle. Tämän jälkeen M sai uuden osa-aikaisen työn. Hän jätti sitten 22.10.2009 toisen tulotakuukorvaushakemuksen 7.9.2009 alkaneelle ajanjaksolle.

13

ONEm teki M:n eri hakemuksista seuraavat päätökset:

8.9.2008 alkaneelta ajanjaksolta tehty tulotakuukorvaushakemus hylättiin kahdesti, eli 3.7. ja 22.7.2009, sillä perusteella, että Tšekin tasavallassa suoritettua työtä ei voitu ottaa huomioon, koska M ei ollut tehnyt sen jälkeen töitä Belgiassa

24.6.2009 alkaneelta ajanjaksolta tehty työttömyyskorvaushakemus hylättiin 26.8.2009 sillä perusteella, että osapäiväisesti työskentelevän työntekijän, joka on lopettanut kokonaan työskentelemisen, kohdalla työttömyyskorvausta koskevan oikeuden saamisen edellytyksenä on, että työntekijä oli työskennellyt aikaisemmin sellaisissa töissä, joissa viikoittainen työaika oli vähintään 12 tuntia

7.9.2009 alkaneelta ajanjaksolta tehty tulotakuukorvaushakemus hylättiin.

14

M riitautti kaikki ONEmin päätökset tribunal du travail de Bruxellesissa (Brysselin alempi työtuomioistuin). Kyseinen tuomioistuin totesi 11.9.2012 antamassaan ratkaisussa, että M:n kanne oli osittain perusteltu.

15

ONEm ja M valittivat tästä ratkaisusta 16. ja 18.10.2012 cour du travail de Bruxellesiin (Brysselin ylempi työtuomioistuin).

16

Cour du travail de Bruxelles (Brysselin ylempi työtuomioistuin) vahvisti 24.12.2014 antamassaan ratkaisussa, että M:llä oli ollut kokonaan työtä vailla olevana oikeus työttömyyskorvauksiin 24.6.–6.9.2009 ja sen jälkeen tulotakuukorvaukseen 7.9.2009 alkaen. Se määräsi lisäksi, että suullinen käsittely oli aloitettava uudelleen 8.9.2008 alkaen myönnettävien työttömyyskorvausten osalta, jotta asianosaiset pystyivät esittämään huomautuksensa asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohdan soveltamisesta. Asiassa pidettiin tätä varten istunto 29.4.2015.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kyseisessä tuomioistuimessa on kiistanalaista ainoastaan se, olisiko M:llä voinut olla oikeus työttömyyskorvausten saamiseen 8.9.2008 kokoaikaisesti työskentelevänä työntekijänä.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tästä, että tulotakuukorvaus myönnetään ainoastaan sellaisille osa-aikaisesti työskenteleville työntekijöille, jotka säilyttävät oikeutensa. Tällaisen aseman perustelemiseksi M:n kaltaisen työntekijän on pystyttävä osoittamaan, että hän kykeni täyttämään osa-aikaisen työskentelyn alkamisajankohtana kaikki ne edellytykset, joiden perusteella henkilölle myönnetään työttömyyskorvaukset kokoaikaisesti työskentelevänä työntekijänä.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asiassa näyttää yhtäältä siltä, ettei M täyttänyt tällaisia edellytyksiä, koska Tšekin tasavallassa suoritettua työtä ei voitu ottaa huomioon, ja toisaalta siltä, ettei M:lle ollut vielä 8.9.2008 kertynyt työskentelykausia palkattuna työntekijänä Belgian lainsäädännön nojalla.

20

Kyseinen tuomioistuin ilmaisee kuitenkin olevansa epävarma siitä, onko asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta pätevä, koska on mahdollista katsoa, että tämä säännös oli esteenä tavalla, jota ei voida perustella, sellaisten muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle, jotka haluavat ottaa vastaan Belgiassa osa-aikaisen työn.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomautti tästä, että käsiteltävänä oleva asia näyttää eroavan tuomioon van Noorden (C‑272/90, EU:C:1991:219) johtaneesta asiasta – jossa tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio epää työntekijältä oikeuden työttömyyskorvauksiin, jos työntekijän osalta ei ole viimeksi täyttynyt vakuutus- tai työskentelykausia kyseisessä jäsenvaltiossa –, koska tuossa asiassa pääasian kantaja ei ollut ilmoittanut aikeistaan ottaa vastaan osa-aikaista työtä.

22

Tässä tilanteessa cour du travail de Bruxelles (Brysselin ylempi työtuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy sellaisten työskentelykausien yhteenlaskemisesta, jotka ovat tarpeen kelpoisuusedellytyksenä oikeudelle saada osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitettua työttömyyskorvausta, silloin, kun henkilölle ei ole kertynyt ennen tätä osa-aikatyötä ollenkaan vakuutus- tai työskentelykausia kyseisessä jäsenvaltiossa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta yhteensopiva erityisesti

SEUT 48 artiklan kanssa siltä osin kuin kyseisen asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa työskentelykausien yhteenlaskemiselle asetettu edellytys on luonteeltaan sellainen, että sillä rajoitetaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja heidän pääsyään tiettyihin osa-aikatöihin

SEUT 45 artiklan kanssa, joka ’merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan’, ja jossa määrätään, että työntekijöillä on oikeus ’hakea tosiasiallisesti tarjottua työtä’ (osa-aikatyö mukaan luettuna) toisista jäsenvaltioista ja ’liikkua tässä tarkoituksessa vapaasti jäsenvaltioiden alueella’ sekä oleskella siellä ’työn tekemiseksi tämän valtion kotimaisten työntekijöiden työsuhdetta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti’

[perusoikeuskirjan] 15 artiklan 2 kohdan kanssa, koska siinä vahvistetaan, että ’jokaisella unionin kansalaisella on vapaus hakea työtä [ja] tehdä työtä – – missä tahansa jäsenvaltiossa’”?

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

23

On todettava ensinnäkin, että ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitetun työttömyyskorvauksen eli Belgian oikeudessa säädetyn tulotakuukorvauksen hakijan on täytettävä työttömyyskorvausten myöntämistä koskevat edellytykset kokoaikaisena työntekijänä.

24

Toiseksi Belgian hallituksen kirjallisista huomautuksista käy ilmi, että tulotakuukorvaus on otettu käyttöön sen välttämiseksi, että henkilöt, joilla on kelpoisuus työttömyyskorvauksia koskevan oikeuden saamiseen kokoaikaisina työntekijöinä, luopuvat hyväksymästä osa-aikatyötä sen takia, että näiden työttömyyskorvausten määrä ylittää kyseisestä työstä saatavan palkan määrän.

25

Tästä seuraa, että koska henkilöllä, joka ei täytä työttömyysetuuksien myöntämisedellytyksiä, ei voi myöskään olla oikeutta tulotakuukorvaukseen, on tutkittava, onko asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta, jota on sovellettava ajallisesti pääasian tosiseikkoihin, esteenä sille, että silloin kun jäsenvaltiossa, jossa työttömyyskorvauksia haetaan, ei ole kertynyt ollenkaan työskentely- tai vakuutuskausia, työskentelykausia, joiden täyttyminen on yksi näitä etuuksia koskevien oikeuksien myöntämisedellytyksistä, ei lasketa yhteen.

26

Tästä on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että työnhakija, joka ei ole koskaan ollut sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännön alainen, jossa hän hakee työttömyysetuuksia ja jonka osalta ei ole viimeksi täyttynyt vakuutus- tai työskentelykausia kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön säännösten mukaisesti, ei voi saada oikeutta työttömyysetuuksiin edellä mainitun asetuksen 67 artiklan nojalla (ks. tuomio van Noorden, C‑272/90, EU:C:1991:219, 10 kohta; tuomio Martínez Losada ym., C‑88/95, C‑102/95 ja C‑103/95, EU:C:1997:69, 36 kohta ja määräys Verwayen-Boelen, C‑175/00, EU:C:2002:133, 26 kohta).

27

Lisäksi ei voida hyväksyä komission argumentaatiota, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa on tutkittava, voivatko Belgian lainsäädännön tulotakuukorvausta koskevat säännökset johtaa saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa kiellettyyn välilliseen syrjintään.

28

Tästä on nimittäin palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että asetuksen N:o 1408/71 yhteydessä säädetään siitä seikasta, onko jäsenvaltion otettava työttömyysetuutta koskevan oikeuden myöntämistä varten huomioon ne vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet asianomaisen henkilön osalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ainoastaan kyseisen asetuksen 67 artiklassa (ks. tuomio Martínez Losada ym. C‑88/95, C‑102/95 ja C‑103/95, EU:C:1997:69, 27 kohta ja määräys Verwayen-Boelen, C‑175/00, EU:C:2002:133, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen edellä mainitun asetuksen 3 artiklaa ei sovelleta sellaisissa tapauksissa, joissa sama asetus sisältää sen 67 artiklan kaltaisia erityissäännöksiä, jossa säännellään työttömän oikeutta työttömyysetuuksiin (ks. vastaavasti tuomio Adanez-Vega, C‑372/02, EU:C:2004:705, 57 kohta).

29

Tällaisessa tilanteessa kaikista edellä olevista seikoista seuraa, että asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy sellaisten työskentelykausien yhteenlaskemisesta, jotka ovat kelpoisuusedellytyksenä oikeudelle saada osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitettua työttömyyskorvausta, silloin, kun henkilölle ei ole kertynyt ennen tätä osa-aikatyötä ollenkaan vakuutus- tai työskentelykausia kyseisessä jäsenvaltiossa.

Toinen kysymys

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy tällä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta pätevä SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan sekä perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohtaan nähden.

31

Tästä on palautettava mieleen ensinnäkin, että SEUT 48 artikla ei estä unionin lainsäätäjää säätämästä edellytyksistä oikeuksille, jotka se myöntää SEUT 45 artiklassa taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi, tai vahvistamasta niille rajoja, ja toiseksi, että Euroopan unionin neuvosto on käyttänyt oikein harkintavaltaansa vahvistaessaan erityisesti asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohdassa edellytykset, joiden tarkoituksena on edistää työnhakua jäsenvaltiossa, jossa henkilö on viimeksi maksanut työttömyysvakuutusmaksuja, ja ohjata työttömyysetuuksista aiheutuva rasitus tälle valtiolle (ks. vastaavasti tuomio Gray, C‑62/91, EU:C:1992:177, 11 ja 12 kohta).

32

Näin ollen on todettava, että toisen kysymyksen tutkinnassa ei ole tullut esiin sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat kyseisen asetuksen 67 artiklan 3 kohdan pätevyyteen SEUT 45 ja SEUT 48 artiklaan nähden.

33

Saman asetuksen 67 artiklan 3 kohdan yhteensoveltuvuudesta perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdan kanssa on palautettava mieleen, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdassa määrätään, että perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Näin on perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdassa, jossa toistetaan – kuten perusoikeuskirjan selityksissä (EUVL 2007, C 303, s. 17), jotka liittyvät tähän määräykseen, vahvistetaan – muun muassa SEUT 45 artiklassa taattu työntekijöiden vapaa liikkuvuus (ks. tuomio Gardella, C‑233/12, EU:C:2013:449, 39 kohta).

34

Tästä seuraa, että koska asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohta on yhteensoveltuva SEUT 45 ja SEUT 48 artiklan kanssa, se on yhteensoveltuva myös perusoikeuskirjan 15 artiklan 2 kohdan kanssa.

35

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole tullut esiin mitään seikkaa, joka voisi vaikuttaa asetuksen N:o 1408/71 67 artiklan 3 kohdan pätevyyteen.

Oikeudenkäyntikulut

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna 17.6.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 592/2008, 67 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio kieltäytyy sellaisten työskentelykausien yhteenlaskemisesta, jotka ovat kelpoisuusedellytyksenä oikeudelle saada osa-aikatyöstä saatavien tulojen täydentämiseen tarkoitettua työttömyyskorvausta, silloin, kun henkilölle ei ole kertynyt ennen tätä osa-aikatyötä ollenkaan vakuutus- tai työskentelykausia kyseisessä jäsenvaltiossa.

 

2)

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole tullut esiin mitään seikkaa, joka voisi vaikuttaa asetuksen N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna asetuksella N:o 118/97, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 592/2008, 67 artiklan 3 kohdan pätevyyteen.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.

Top