—

Alpha Bank Cyprus Ltd, edustajinaan solicitor R. Garcia, solicitor B. Sigler, barrister B. Kennelly, barrister P. Luckhurst, dikigoros P.G. Polyviou, dikigoros E. Florentiadou ja dikigoros G. Middleton,

—

Dau Si Senh, Susan Towson, Stewart Cresswell, Gillian Cresswell, Julie Gaskell, Peter Gaskell, Ricahard Wernham, Tracy Wernham, Joanne Zorani ja Richard Simpson sekä Alpha Panareti Public Ltd, edustajinaan dikigoros K. Koukounis, dikigoros G. Koukounis ja dikigoros C. Zanti,

—

Kyproksen hallitus, asiamiehinään D. Lysandrou ja N. Ioannou,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze, J. Kemper ja D. Kuon,

—

Kreikan hallitus, asiamiehinään G. Skiani ja I. Germani,

—

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. J. García-Valdecasas Dorrego,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja A.‑M. Rouchaud-Joët,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 (EUVL L 324, s. 79) 8 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty seitsemässä riita-asiassa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Kyprokseen sijoittautunut pankki Alpha Bank Cyprus Ltd (jäljempänä Alpha Bank) ja toisaalta Dau Si Senh, Susan Towson, Stewart Cresswell, Gillian Cresswell, Julie Gaskell, Peter Gaskell, Richard Wernham, Tracy Wernham, Joanne Zorani ja Richard Simpson, joiden vakinainen asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa (jäljempänä pääasioiden vastapuolet), sekä kyproslainen yhtiö Alpha Panareti Public Ltd, joka takasi seitsemän pääasian vastapuolen ottamat kiinnelainat, ja joissa on kyse näiden lainojen loppusumman maksamisesta.

3

Asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan 2 ja 6–12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Asetuksen 1 artiklan, jossa määritellään asetuksen soveltamisala, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Asetusta ei sovelleta etenkään vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista tai laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).”

5

Asetuksen 2 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on nimettävä ”lähettävät viranomaiset”, joiden tehtävänä on lähettää toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten oikeudenkäynti- tai muita asiakirjoja, sekä ”vastaanottavat viranomaiset”, joiden tehtävänä on vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta lähetettyjä tällaisia asiakirjoja.

6

Asetuksen 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Oikeudenkäyntiasiakirjat on lähetettävä suoraan ja viipymättä 2 artiklan mukaisesti nimetyltä viranomaiselta toiselle.

2.   Asiakirjat – – voidaan lähettää vastaanottaville viranomaisille millä tahansa sopivalla tavalla edellyttäen, että vastaanotetun asiakirjan sisältö vastaa täysin lähetetyn asiakirjan sisältöä ja että kaikki sen sisältämä tieto on helposti luettavissa.

3.   Lähetettävän asiakirjan mukana toimitetaan liitteessä I olevalle vakiolomakkeelle laadittu pyyntö. Lomake täytetään vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai, jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tiedoksiantopaikkakunnan virallisella kielellä tai jollakin niistä, tai jollakin muulla sellaisella kielellä, jonka jäsenvaltio on ilmoittanut hyväksyvänsä. – –

– –”

7

Asetuksen N:o 1393/2007 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Lähettävän viranomaisen, jolle hakija antaa asiakirjan lähettämistä varten, on selostettava hakijalle, että vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei se ole jollakin 8 artiklassa tarkoitetuista kielistä.

2.   Hakija vastaa kaikista ennen asiakirjan lähettämistä aiheutuvista kääntämiskustannuksista – –”

8

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vastaanotettuaan asiakirjan vastaanottavan viranomaisen on lähetettävä lähettävälle viranomaiselle viipymättä vastaanottotodistus nopeinta mahdollista lähetystapaa käyttäen, kuitenkin seitsemän päivän kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta, liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen.

9

Asetuksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaanottavan viranomaisen on toimitettava asiakirjan tiedoksianto tai huolehdittava sen toimittamisesta joko vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai noudattaen lähettävän viranomaisen pyytämää erityistä menettelyä, jollei kyseinen menettely ole vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön vastaista.

2.   Vastaanottavan viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimet toimittaakseen asiakirjan tiedoksiannon viipymättä ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa asiakirjan vastaanottamisesta. – –”

10

Asetuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava vastaanottajalle liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa tiedoksiannon yhteydessä tai palauttamalla asiakirjan vastaanottavalle viranomaiselle viikon kuluessa, jollei se ole joko laadittu jollakin seuraavista kielistä tai jollei mukana ole käännöstä jollekin seuraavista kielistä:

2.   Kun vastaanottava viranomainen saa tiedon siitä, että vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava siitä välittömästi lähettävälle viranomaiselle 10 artiklassa tarkoitettua todistusta käyttäen sekä palautettava pyyntö ja asiakirjat, joista pyydetään käännöstä.

3.   Jos vastaanottaja on kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa 1 kohdan mukaisesti, asiakirjan tiedoksianto voidaan oikaista toimittamalla vastaanottajalle tämän asetuksen säännösten mukaisesti asiakirja ja sen käännös jollekin 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä. Siinä tapauksessa asiakirjan tiedoksiantopäivä on päivä, jona asiakirja ja sen käännös toimitetaan tiedoksi vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos asiakirja on kuitenkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti annettava tiedoksi tietyn ajan kuluessa, määräytyy hakijaan nähden noudatettava tiedoksiantopäivä – – alkuperäisen asiakirjan tiedoksiantopäivän mukaan.

– –”

11

Asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake on seuraavanlainen:

12

Asetuksen N:o 1393/2007 10 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun toimenpiteet asiakirjan tiedoksi antamiseksi on suoritettu, tästä on laadittava lähettävälle viranomaiselle osoitettu todistus liitteessä I olevaa vakiolomaketta käyttäen – –”

13

Asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos haaste tai vastaavanlainen asiakirja on ollut lähetettävä toiseen jäsenvaltioon tiedoksiantoa varten eikä vastaaja ole tullut saapuville, tuomioistuin ei saa tehdä päätöstä asiassa ennen kuin on selvitetty, että asiakirja on tiedoksi annettu sillä tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään tai että asiakirja on tosiasiallisesti annettu vastaajalle tai hänen asuntoonsa muulla tämän asetuksen mukaisella tavalla ja että kummassakin näistä tapauksista tiedoksianto on tapahtunut riittävän ajoissa, jotta vastaaja on voinut ryhtyä vastaamaan.

14

Kyproksen siviiliprosessilain D.48 §:ssä säädetään muun muassa seuraavaa:

”12.   Jokainen määräys on päivämäärästään alkaen sitova sitä henkilöä kohtaan, jonka hakemuksesta se annettiin, sekä niitä asian asianosaisia kohtaan, joille annettiin asianmukaisesti tiedoksi ilmoitus hakemuksesta. Kun ilmoitusta hakemuksesta ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi jollekulle asian asianosaisista, tällainen määräys sitoo häntä vasta siitä päivästä lähtien, kun hakemuksen virallinen jäljennös annetaan hänelle tiedoksi.

13.   Kun näiden säännösten perusteella annetaan tiedoksi ex parte - hakemuksen perusteella annettu määräys, samanaikaisesti annetaan tiedoksi myös ex parte ‑hakemus sekä sen liitteenä mahdollisesti oleva valaehtoinen vakuutus.”

15

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Alpha Panareti Public Ltd myi pääasian vastapuolille Kyproksen alueella sijaitsevat kiinteistöt. Nämä kiinteistöt hankittiin Alpha Bankin myöntämien pankkilainojen avulla.

16

Alpha Bank pyrki kyproslaisessa tuomioistuimessa nostamillaan kanteilla perimään kiinnelainan loppuosaa kultakin pääasian vastapuolelta sekä myyjältä, joka oli antanut kustakin lainasta vakuuden kiinnittämällä kiinteistöt.

17

Koska pääasian vastapuolet asuivat vakinaisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kyproslainen ensimmäisen asteen tuomioistuin antoi Alpha Bankin hakemuksesta (ex parte ‑hakemus) määräyksen, joka koski haasteen tiedoksiantoa ostajille asetuksen N:o 1393/2007 säännösten mukaisesti Kyproksen ulkopuolella.

18

Pääasian vastapuolille annettiin näin ollen tiedoksi seuraavat asiakirjat:

19

Pääasian vastapuolet ilmoittivat vastaavansa asiassa varauksella ja olivat saapuvilla kyproslaisessa ensimmäisen asteen tuomioistuimessa esittääkseen vaatimuksen tiedoksiannon kumoamisesta, koska he katsoivat, että tiedoksianto ei täyttänyt asetuksen N:o 1393/2007 ja Kyproksen siviiliprosessilain D.48 §:n 13 säännössä vahvistettuja edellytyksiä, koska tiedoksi ei ollut annettu

20

Unionin tuomioistuimen käytössä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että edellä mainitussa tuomioistuimen määräyksessä, jossa sallittiin haasteen tiedoksianto Kyproksen ulkopuolella ja jota ei ole käännetty, on yhtäältä vastapuolille kyproslaisessa tuomioistuimessa vastaamista varten asetettu huomattavasti pidempi määräaika kuin tältä osin haasteessa on mainittu. Toisaalta tähän määräykseen sisältyy täsmennys, jossa todetaan, että jos ilmoitusta oikeudenkäyntiin saapumisesta ei jätetä mainitussa määräyksessä asetetussa määräajassa, jokainen myöhempi hakemus katsotaan annetuksi tiedoksi kyseiselle asianosaiselle, kun sen jäljennös on ollut Eparchiako Dikastirio de Paphosin (Pafosin alueellinen tuomioistuin) ilmoitustaululla viiden päivän ajan.

21

Vaikka Alpha Bank vastasi, että sen käsiteltävässä asiassa suorittama tiedoksianto oli sääntöjenmukainen, koska haastetut asianosaiset olivat saaneet tiedon nostetun kanteen olemassaolosta ja kohteesta, kyproslainen ensimmäisen asteen tuomioistuin kumosi tämän tiedoksiannon ja katsoi, että laiminlyönnit, joihin pääasian vastapuolet olivat vedonneet, merkitsivät sekä Kyproksen siviiliprosessilain että asetuksen N:o 1393/2007 säännösten rikkomista. Se katsoi, että vastaanottajilla ei ollut mahdollisuutta saada tietoa kaikkien merkityksellisten asiakirjojen sisällöstä, eikä heille myöskään ollut ilmoitettu asetuksen liitteessä II olevalla vakiolomakkeella heidän oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta kreikankielistä määräystä, johon ei ollut liitetty englanninkielistä käännöstä.

22

Alpha Bank haki muutosta ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, joka katsoi, että se, että ensimmäisen asteen tuomioistuin kumosi tiedoksiannon, oli perusteetonta siltä osin kuin se perustui kansallisen oikeuden rikkomiseen.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, mitä seurauksia käsiteltävässä asiassa on siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset eivät pitäneet tarpeellisena antaa pääasian vastapuolille tiedoksi asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ja asetuksen liitteessä II olevaa vakiolomaketta.

24

Asetuksessa tosin pyritään saattamaan tasapainoon kantaja- ja vastaajapuolen oikeudet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden takaamiseksi, joten vastaajan on saatava haaste täysimääräisesti tietoonsa, mutta pääasioissa ei ole ilmeistä, että pääasian vastapuolten oikeuksia olisi loukattu, koska he olivat oikea-aikaisesti saapuvilla kyproslaisessa tuomioistuimessa, eivätkä he ole täsmentäneet ”erehdyttämisen”, jonka kohteeksi he väittävät joutuneensa, luonnetta eivätkä varsinkaan heille siitä aiheutuneita konkreettisia seurauksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että asetuksessa N:o 1393/2007 ei täsmennetä, mitkä asiakirjat on kaikissa olosuhteissa annettava tiedoksi. Kyseinen tuomioistuin toteaa lisäksi, että unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut siitä, onko asetuksen liitteessä II olevan vakiolomakkeen tiedoksianto välttämätöntä kaikissa tapauksissa ja johtaako tämän tiedoksiannon laiminlyönti väistämättä menettelyn pätemättömyyteen.

25

Näissä olosuhteissa Anotato Dikastirio Kyprou (Kyproksen tasavallan ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmella ennakkoratkaisukysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, onko asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklaa tulkittava siten, että siinä edellytetään kaikissa olosuhteissa, että tiedoksi annettavan asiakirjan vastaanottajalle on ilmoitettava asetuksen liitteessä II olevalla vakiolomakkeella hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, ja tarvittaessa, mitä oikeudellisia seurauksia on siitä, että ilmoittaminen tällä lomakkeella laiminlyödään.

27

Tästä esitettyjen kysymysten ensimmäisestä näkökohdasta on todettava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan sanamuodon perusteella sinällään ei voida antaa hyödyllistä vastausta.

28

Tämän säännöksen ulottuvuus on näin ollen määritettävä siten, että säännös asetetaan asiayhteyteensä. Tätä varten on tutkittava asetuksen N:o 1393/2007 tavoitteita ja sillä käyttöön otettua järjestelmää, jonka osa sen 8 artikla on (ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner, C-14/07, EU:C:2008:264, 45 kohta).

29

Asetuksen N:o 1393/2007 tavoitteista on ensiksi todettava, että asetuksen, joka on annettu EY 61 artiklan c alakohdan perusteella, tarkoituksena on, kuten sen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, ottaa käyttöön oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen tiedoksiantojärjestelmä yhteisössä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (ks. tuomio Alder, C‑325/11, EU:C:2012:824, 29 kohta ja tuomio Fahnenbrock ym., C‑226/13, EU:C:2015:383, 40 kohta).

30

Oikeudenkäyntien tehokkuuden ja nopeuden parantamiseksi ja hyvän oikeudenkäytön turvaamiseksi mainitussa asetuksessa vahvistetaan periaate oikeudenkäyntiasiakirjojen ja muiden asiakirjojen suorasta lähettämisestä jäsenvaltioiden välillä (ks. tuomio Leffler, C-443/03, EU:C:2005:665, 3 kohta), mikä yksinkertaistaa ja nopeuttaa menettelyjä. Nämä tavoitteet mainitaan asetuksen johdanto-osan kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa.

31

Kuten unionin tuomioistuin on jo useaan otteeseen todennut, näihin tavoitteisiin ei kuitenkaan saada pyrkiä heikentämällä jollain tavoin asiakirjojen vastaanottajien puolustautumisoikeuksia, jotka johtuvat Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa vahvistetusta oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (ks. mm. tuomio Alder, C-325/11, EU:C:2012:824, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Tältä osin on huolehdittava paitsi siitä, että asiakirjan vastaanottaja tosiasiallisesti vastaanottaa kyseessä olevan asiakirjan, myös siitä, että hän tosiasiallisesti ja täysimääräisesti saa tietoonsa ja ymmärtää häntä vastaan ulkomailla aloitetun menettelyn tarkoituksen ja ulottuvuuden, jotta hän voi tehokkaasti vedota oikeuksiinsa lähettävässä jäsenvaltiossa (ks. vastaavasti tuomio Alder, C-325/11, EU:C:2012:824, 36 ja 41 kohta sekä analogisesti ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 osalta (EUVL L 160, s. 37), joka edelsi asetusta N:o 1393/2007, tuomio Weiss und Partner, C-14/07, EU:C:2008:264, 64 ja 73 kohta).

33

Tästä näkökulmasta asetusta N:o 1393/2007 on näin ollen tulkittava siten, että kussakin yksittäistapauksessa taataan asianmukainen tasapaino hakijan ja vastapuolen, joka on asiakirjan vastaanottaja, intressien välillä siten, että sovitetaan oikeudenkäyntiasiakirjojen toimittamisen tehokkuuden ja nopeuden tavoitteet yhteen näiden asiakirjojen vastaanottajan puolustautumisoikeuksien asianmukaisen suojaamisen vaatimuksen kanssa (ks. tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 48 kohta ja tuomio Alder, C‑325/11, EU:C:2012:824, 36 kohta).

34

On todettava toiseksi näiden tavoitteiden toteuttamiseksi asetuksella N:o 1393/2007 käyttöön otetusta järjestelmästä, että – kuten asetuksen 2 artiklasta yhdessä sen 4 artiklan 1 kohdan kanssa käy ilmi, kun ne luetaan asetuksen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen valossa – asiakirjojen lähettäminen tapahtuu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden nimeämien ”lähettävien” ja ”vastaanottavien” viranomaisten välillä (ks. tuomio Alder, C-325/11, EU:C:2012:824, 30 kohta). Asetuksen 4 artiklan mukaan lähettävän viranomaisen on lähetettävä tiedoksi annettava asiakirja tai asiakirjat vastaanottavalle viranomaiselle suoraan ja viipymättä millä tahansa sopivalla tavalla.

35

Asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan lähettävän viranomaisen on kiinnitettävä hakijan huomio siihen, että vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei sitä ole laadittu jollakin asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuista kielistä. Hakijan tehtävänä on kuitenkin ratkaista, onko kyseessä oleva asiakirja syytä käännättää, ja hänen on lisäksi vastattava käännöskustannuksista asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

36

Vastaanottavan viranomaisen on puolestaan toimitettava asiakirjan tiedoksianto tosiasiallisesti vastaanottajalle, kuten asetuksen N:o 1393/2007 7 artiklassa säädetään. Tässä yhteydessä sen on yhtäältä ilmoitettava lähettävälle viranomaiselle kaikista tähän toimenpiteeseen liittyvistä merkityksellisistä seikoista lähettämällä sille takaisin asetuksen liitteessä I oleva vakiolomake ja toisaalta asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti saatettava vastaanottajan tietoon, että tämä voi kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa, jollei sitä ole laadittu tai jollei siitä ole käännöstä jollakin säännöksessä mainituista kielistä eli joko vastaanottajan ymmärtämällä kielellä tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai tarvittaessa jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu, koska vastaanottajan voidaan olettaa hallitsevan nämä kielet. Jos viimeksi mainittu todella kieltäytyy, vastaanottavan viranomaisen on saman artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla lisäksi ilmoitettava tästä viipymättä lähettävälle viranomaiselle sekä palautettava pyyntö ja asiakirja, josta pyydetään käännöstä.

37

Näiden viranomaisten ei sen sijaan tule lausua aineellisista kysymyksistä, kuten siitä, mitä kieltä tai kieliä asiakirjan vastaanottaja ymmärtää ja onko asiakirjaan liitettävä käännös jollakin asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä.

38

Muunlainen tulkinta toisi esiin oikeudellisia ongelmia, jotka voisivat aiheuttaa riitoja, jotka viivästyttäisivät ja vaikeuttaisivat asiakirjojen lähettämismenettelyä jäsenvaltiosta toiseen.

39

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy kuitenkin ilmi, että pääasioissa vastaanottava viranomainen katsoi, että määräystä, jolla sallittiin asiakirjan tiedoksianto ulkomailla, ei tarvinnut kääntää, ja päätteli tästä, että sen ei tarvinnut liittää kyseessä olevaan asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta.

40

Asetuksessa ei kuitenkaan anneta vastaanottavalle viranomaiselle valtaa arvioida, täyttyvätkö asetuksen 8 artiklan 1 kohtaan sisältyvät edellytykset, joiden vallitessa asiakirjan vastaanottaja voi kieltäytyä vastaanottamasta sitä.

41

Päinvastoin on yksin lähettävän jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on pantu vireille, tehtävänä ratkaista tämänkaltaiset kysymykset, jos hakija ja vastapuoli ovat niistä erimielisiä.

42

Kun tämä tuomioistuin on aloittanut tiedoksiantomenettelyn määrittämällä tätä varten merkityksellisen asiakirjan tai asiakirjat, se antaa ratkaisun vasta sen jälkeen, kun asiakirjan vastaanottaja on tosiasiallisesti kieltäytynyt vastaanottamasta asiakirjaa siitä syystä, että se ei ole kielellä, jota hän ymmärtää tai hänen voidaan olettaa ymmärtävän. Kyseisen tuomioistuimen on siis hakijan vaatimuksesta tutkittava, oliko kieltäytyminen perusteltu vai ei (ks. analogisesti tuomio Weiss und Partner, C-14/07, EU:C:2008:264, 85 kohta). Sen on tätä varten otettava asianmukaisesti huomioon kaikki asiakirja-aineistosta ilmenevät seikat yhtäältä määrittääkseen, mitä kieliä asiakirjan vastaanottaja osaa (ks. tuomio Weiss und Partner, C-14/07, EU:C:2008:264, 80 kohta), ja toisaalta päättääkseen – kyseessä olevan asiakirjan luonteen huomioon ottaen –, onko asiakirjan kääntäminen tarpeen.

43

Lopulta mainitun tuomioistuimen on kussakin yksittäistapauksessa huolehdittava siitä, että asianosaisten oikeuksia suojellaan tasapainoisesti, ja punnittava keskenään hakijan intressiä tiedoksiannon tehokkuuteen ja nopeuteen ja vastapuolen intressiä puolustautumisoikeuksien tehokkaaseen suojaan.

44

Tämän tultua todetuksi on asetuksella N:o 1393/2007 käyttöön otetusta järjestelmästä vielä todettava, että asetuksessa säädetään myös sen liitteessä I ja vastaavasti liitteessä II olevan kahden vakiolomakkeen käytöstä.

45

On täsmennettävä yhtäältä, että asetukseen N:o 1393/2007 ei sisälly lainkaan poikkeuksia näiden lomakkeiden käytöstä.

46

Kuten asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta päinvastoin käy ilmi, siinä säädettyjä lomakkeita ”olisi käytettävä”, koska ne vaikuttavat osaltaan asianomaisten osapuolten oikeuksien kunnioittamiseen, ja kuten asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, asiakirjojen lähettämismenettelyn yksinkertaistamiseen ja avoimemmaksi tekemiseen takaamalla näin sekä asiakirjojen luettavuuden että niiden siirron varmuuden.

47

Toisaalta nämä lomakkeet muodostavat, kuten asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, välineen, jota käyttäen vastaanottajille ilmoitetaan, että heillä on mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa.

48

Näiden seikkojen valossa on määriteltävä täsmällinen ulottuvuus, joka on tunnustettava asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevalle vakiolomakkeelle ja näin ollen asetuksen 8 artiklan 1 kohdalle, joka koskee mainitun lomakkeen tiedoksiantoa asiakirjan vastaanottajalle.

49

Kuten itse lomakkeen otsikon ja sisällön sanamuodosta seuraa, mainitussa 8 artiklan 1 kohdassa säädetty mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta tiedoksi annettavaa asiakirjaa on luokiteltu asiakirjan vastaanottajan ”oikeudeksi”.

50

Jotta tämä Euroopan unionin lainsäätäjän antama oikeus voisi tuottaa tehokkaat vaikutuksensa, se on saatettava asiakirjan vastaanottajan tietoon kirjallisesti. Asetuksessa N:o 1393/2007 käyttöön otetussa järjestelmässä tämä tieto toimitetaan hänelle asetuksen N:o 1303/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen – samalla tavalla kuin hakijalle ilmoitetaan menettelyn alussa asetuksen liitteessä I olevan vakiolomakkeen avulla asiakirjan vastaanottajan kyseisen oikeuden olemassaolosta.

51

On katsottava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohtaan sisältyy kaksi tosin toisiinsa liittyvää mutta kuitenkin erillistä seikkaa eli yhtäältä asiakirjan vastaanottajan aineellinen oikeus kieltäytyä vastaanottamasta asiakirja pelkästään siitä syystä, että sitä ei ole laadittu tai siihen ei ole liitetty käännöstä kielellä, jota hänen voidaan olettaa ymmärtävän, ja toisaalta vastaanottavan viranomaisen hänen tietoonsa saattama virallinen tieto tämän oikeuden olemassaolosta. Toisin sanoen – ja toisin kuin vastaanottava viranomainen näyttää myöntäneen pääasioissa – asiakirjan kieltä koskeva edellytys ei liity vastaanottavan viranomaisen toimesta tapahtuvaan vastaanottajalle ilmoittamiseen vaan yksinomaan viimeksi mainitun kieltäytymisoikeuteen.

52

Asetuksen liitteessä I olevassa vakiolomakkeessa tehdään selvä ero näiden kahden aspektin välillä, kun siinä viitataan eri otsikoissa siihen, että asiakirjan vastaanottajalle ilmoitetaan kirjallisesti hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta sitä, ja tämän oikeuden tosiasialliseen käyttöön.

53

Näin ollen itse kieltäytymisen edellytykset ovat selvät, koska asiakirjan vastaanottaja voi kieltäytyä pätevästi vain tilanteessa, jossa kyseessä olevaa asiakirjaa ei ole laadittu tai sen mukana ei ole käännöstä joko hänen ymmärtämällään kielellä tai vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä, tai jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, jollakin sen paikkakunnan virallisista kielistä, missä tiedoksianto tapahtuu (ks. vastaavasti asetuksen N:o 1393/2007 johdanto-osan kymmenes perustelukappale). Kuten edellä 42 kohdasta käy ilmi, viime kädessä tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, on ratkaistava, täyttyykö tämä edellytys, ja tutkittava, onko asiakirjan vastaanottajan esittämä kieltäytyminen perusteltu.

54

On kuitenkin niin, että tämän kieltäytymisoikeuden käyttäminen edellyttää, että asiakirjan vastaanottajalle on ennalta ja kirjallisesti asianmukaisesti ilmoitettu hänen oikeutensa olemassaolosta.

55

Kun vastaanottava viranomainen toimittaa asiakirjan tiedoksiannon tai huolehtii sen toimittamisesta vastaanottajalle, sen on siis kaikissa tapauksissa liitettävä kyseessä olevaan asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II oleva vakiolomake, jossa ilmoitetaan kyseiselle vastaanottajalle tämän oikeudesta kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa.

56

On vielä syytä täsmentää, että tämä velvollisuus ei aiheuta vastaanottavalle viranomaiselle erityisiä vaikeuksia, koska on riittävää, että kyseinen viranomainen liittää tiedoksi annettavaan asiakirjaan ennalta painetun tekstin sellaisena kuin se on asetuksessa kullakin unionin virallisella kielellä.

57

Edellä esitetty tulkinta sekä takaa avoimuuden, kun sen avulla asiakirjan vastaanottaja saa tietoonsa oikeuksiensa laajuuden, että mahdollistaa asetuksen N:o 1393/2007 yhdenmukaisen soveltamisen (ks. analogisesti tuomio Leffler, C‑443/03, EU:C:2005:665, 46 kohta ja tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264 60 kohta), eikä sillä viivästytetä asiakirjan lähettämistä vaan päinvastoin yksinkertaistetaan ja helpotetaan sitä.

58

On siis katsottava, että vastaanottavan viranomaisen on kaikissa olosuhteissa ja ilman, että sillä olisi tältä osin harkintavaltaa, ilmoitettava asiakirjan vastaanottajalle hänen oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa ja sen on käytettävä tätä varten systemaattisesti asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta.

59

Uudelleen muotoilluissa ennakkoratkaisukysymyksissä esiin tuodusta toisesta näkökohdasta on todettava, että asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklaan, joka koskee asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytymistä, ei sisälly säännöksiä oikeudellisista seurauksista, jotka aiheutuvat siitä, että asiakirjan vastaanottajalle ei ilmoiteta asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevalla vakiolomakkeella hänen oikeudestaan kieltäytyä asiakirjan vastaanottamisesta.

60

Mistään asetuksen säännöksestä ei myöskään seuraa, että tämä ilmoittamatta jättäminen merkitsisi tiedoksiantomenettelyn pätemättömyyttä.

61

Seurauksista, jotka aiheutuvat siitä, että asiakirjan vastaanottaja kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa sillä perusteella, että asiakirjaan ei ollut liitetty käännöstä kielellä, jota hän ymmärtää, tai jollakin vastaanottavan jäsenvaltion virallisista kielistä, unionin tuomioistuin on jo todennut asetusta N:o 1393/2007 edeltäneen asetuksen N:o 1348/2000 osalta, että menettelyä ei ole todettava pätemättömäksi vaan sen sijaan on annettava lähettäjälle mahdollisuus korjata vaaditun asiakirjan puuttuminen lähettämällä pyydetty käännös (ks. vastaavasti tuomio Leffler, C-443/03, EU:C:2005:665, 38 ja 53 kohta).

62

Asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 3 kohdassa on sittemmin vahvistettu tämä periaate.

63

Samankaltaista ratkaisua on käytettävä tilanteessa, jossa vastaanottava viranomainen on laiminlyönyt lähettää asiakirjan vastaanottajalle viimeksi mainitun asetuksen liitteessä II olevan vakiolomakkeen.

64

Vakiolomakkeen lähettämättä jättäminen ja asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen asianmukaisen käännöksen puuttumisen vuoksi liittyvät kiinteästi yhteen, koska näissä molemmissa tilanteissa voidaan haitata sitä, että asiakirjan vastaanottaja käyttää oikeuttaan kieltäytyä vastaanottamasta kyseessä olevaa asiakirjaa.

65

On näin ollen asianmukaista katsoa, että näihin kahteen tilanteeseen on sovellettava samoja oikeudellisia seurauksia.

66

Lisäksi se, että todettaisiin pätemättömäksi joko tiedoksi annettava asiakirja tai tiedoksiantomenettely, olisi yhteensoveltumatonta asetuksen N:o 1393/2007 tavoitteen eli sen kanssa, että säädetään asiakirjojen suorasta, nopeasta ja tehokkaasta lähettämistavasta jäsenvaltioiden välillä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.

67

Näissä olosuhteissa pitäisi olla mahdollista korjata se, että ilmoittaminen asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevalla vakiolomakkeella laiminlyödään.

68

Tällaisen ratkaisun yksityiskohtaisista menettelytavoista on palautettava mieleen, että on olemassa vain kaksi tilannetta, joissa oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksi antaminen jäsenvaltioiden välillä on jätetty asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisalan ulkopuolelle, eli yhtäältä silloin, kun asiakirjan vastaanottajan asuinpaikka tai tavanomainen oleskelupaikka ei ole tiedossa, ja toisaalta silloin, kun tämä on nimennyt virallisen edustajan oikeudenkäyntijäsenvaltiossa (ks. tuomio Alder, C-325/11, EU:C:2012:824, 24 kohta).

69

Sitä vastoin muissa tilanteissa, joissa oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottaja asuu toisessa jäsenvaltiossa, oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksi antaminen kuuluu väistämättä kyseisen asetuksen soveltamisalaan ja se on näin ollen suoritettava kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan samassa asetuksessa säädetyillä tavoilla (ks. tuomio Alder, C‑325/11, EU:C:2012:824, 25 kohta).

70

Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen laiminlyönnin korjaamiseksi on nojauduttava yksin asetukseen N:o 1393/2007.

71

Tällaista ratkaisua tukee lisäksi asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen vaatimus (ks. vastaavasti tuomio Weiss und Partner, C‑14/07, EU:C:2008:264, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Pääasioissa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vastaanottavan viranomaisen on näin ollen viipymättä ilmoitettava asiakirjan vastaanottajille heidän oikeudestaan kieltäytyä vastaanottamasta asiakirjaa lähettämällä heille asetuksen N:o 1393/2007 8 artiklan 1 kohdan nojalla asetuksen liitteessä II oleva vakiolomake.

73

On lisättävä, että siinä tapauksessa, että asianomaiset vastaanottajat tämän ilmoittamisen jälkeen käyttävät oikeuttaan kieltäytyä vastaanottamasta kyseessä olevaa asiakirjaa, kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu lähettävässä jäsenvaltiossa, tehtävänä on ratkaista, onko tämä kieltäytyminen kaikki yksittäistapauksen seikat huomion ottaen perusteltu, kuten edellä 41–43 kohdassa on esitetty.

74

Siinä tapauksessa, että tuomioistuin päätyy siihen, että kyseessä oleva asiakirjan vastaanottamisesta kieltäytyminen on perusteltua, asiakirjan käännösversio on vielä toimitettava vastaanottajille asetuksessa N:o 1393/2007 ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

75

Asetuksessa N:o 1393/2007 ei sen sijaan säädetä, että asiakirjan tiedoksianto voitaisiin toimittaa pätevästi sellaisten vastaanottajien valtuuttamille henkilöille, jotka ovat ilmoittaneet vastaavansa varauksella lähettävän jäsenvaltion tuomioistuimessa, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, ainoastaan menettelyn sääntöjenmukaisuuden kiistämiseksi.

76

Näin ollen on katsottava, että se, että vastaanottava viranomainen antaessaan asiakirjaa tiedoksi sen vastaanottajalle ei ole liittänyt asiakirjaan asetuksen N:o 1393/2007 liitteessä II olevaa vakiolomaketta, ei ole peruste menettelyn pätemättömyydelle vaan laiminlyönti, joka on korjattava tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

77

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin kolmeen kysymykseen on vastattava, että asetusta N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että

78

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1393/2007 on tulkittava siten, että