—

Vilniaus energija UAB, edustajanaan L. Samuolis,

—

Liettuan hallitus, asiamiehinään D. Kriaučiūnas ja V. Kazlauskaitė-Švenčionienė,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään T. Materne ja J.-C. Halleux,

—

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Zavvos ja J. Jokubauskaitė,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee mittauslaitteista 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/22/EY (EUVL L 135, s. 1) 34 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa valittajana on Vilniaus energija UAB (jäljempänä Vilniaus energija) ja vastapuolena Lietuvos metrologijos inspekcijos Vilniaus apskrities skyrius (Liettuan metrologian tarkastuslaitoksen Vilnan alueosasto, jäljempänä metrologijos inspekcija) ja jossa on kyse valituksesta, jossa vaaditaan viimeksi mainitun tekemän päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koskee tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen yhdistettyjen vesimittareiden mittaustulosten käyttöä.

3

Direktiivin 2004/22 johdanto-osan 3, 4, 10 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Mainittua direktiiviä sovelletaan sen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, mukaan ”laitekohtaisissa liitteissä tarkoitettuihin mittauslaitteisiin ja ‑järjestelmiin. Kyseiset liitteet koskevat vesimittareita (MI-001)”.

5

Saman direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos ne pitävät sitä perusteltuna, jäsenvaltiot voivat määrätä 1 artiklassa tarkoitettujen mittauslaitteiden käytöstä mittaustehtävissä yleiseen etuun, kansanterveyteen, yleiseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen, ympäristönsuojeluun, kuluttajansuojaan, verojen ja maksujen kantamiseen sekä hyvään kauppatapaan liittyvistä syistä.”

6

Direktiivin 2004/22 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan vaatimukset, jotka 1 artiklassa tarkoitettujen laitteiden ja järjestelmien on täytettävä, kun ne saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön 2 artiklan 1 kohdassa mainittuihin tehtäviin.”

7

Mainitun direktiivin 4 artiklan a, e ja f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

8

Saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Mittauslaitteen on täytettävä liitteessä I [ja] asianomaisessa laitekohtaisessa liitteessä vahvistetut olennaiset vaatimukset.”

9

Direktiivin 2004/22 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Se, että mittauslaite on tämän direktiivin kaikkien säännösten mukainen, ilmoitetaan varustamalla se CE-merkinnällä ja täydentävällä metrologisella merkinnällä siten kuin ne on määritelty 17 artiklassa.”

10

Saman direktiivin 8 artiklan 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot eivät saa tähän direktiiviin perustuvista syistä estää sellaisen mittauslaitteen markkinoille saattamista ja/tai käyttöönottoa, joka on varustettu CE-merkinnällä ja täydentävällä metrologisella merkinnällä 7 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikin tarvittavin toimin, että mittauslaitteet voidaan saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön vain, jos ne täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset.

3.   Jäsenvaltiot voivat vaatia, että mittauslaite täyttää sen käyttöön ottamista sääntelevät määräykset, jotka ovat paikallisten ilmasto-olojen vuoksi perusteltuja. Tällöin jäsenvaltion on valittava asianmukaiset ylimmät ja alimmat lämpötilarajat liitteen I taulukosta 1, minkä lisäksi ne voivat määritellä kosteusolosuhteet (tiivistyvä tai ei-tiivistyvä) ja sen, onko aiottu käyttöpaikka avoin vai suljettu.

4.   Jos mittauslaitteelle määritellään eri tarkkuusluokkia:

Sekä a että b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan käyttää tarkkuusluokaltaan parempia mittauslaitteita omistajan valinnan mukaisesti.”

11

Saman direktiivin 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Mittauslaitteen vaatimustenmukaisuutta asiaankuuluviin olennaisiin vaatimuksiin nähden arvioidaan soveltamalla valmistajan valinnan mukaisesti yhtä laitekohtaisessa liitteessä luetelluista vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä. – –”

12

Saman direktiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”Olennaiset vaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”Mittauslaitteen on tarjottava hyvä metrologinen suoja, jotta kaikki asianomaiset osapuolet voivat luottaa mittaustulokseen. Lisäksi mittauslaitteen suunnittelun ja valmistuksen on oltava mittaustekniikan ja mittaustietojen suojan suhteen korkealaatuista.

Jäljempänä on esitetty vaatimukset, jotka mittauslaitteiden on täytettävä; niitä täydennetään tarvittaessa liitteissä MI-001–MI-010 esitetyillä tiettyä mittauslaitetta koskevilla erityisvaatimuksilla, joissa annetaan yksityiskohtaisempia tietoja eräistä yleisvaatimusten näkökohdista.

– –

8. Suojaus tietojen turmeltumista vastaan

– –

10. Tuloksen näyttäminen

– –

– –”

13

Direktiivin 2004/22 liitteessä MI-001, jonka otsikko on ”Vesimittarit”, todetaan seuraavaa:

”Liitteen I asiaa koskevia vaatimuksia, tämän liitteen erityisvaatimuksia ja tässä liitteessä lueteltuja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä sovelletaan vesimittareihin, jotka on tarkoitettu kylmän tai kuuman puhtaan veden tilavuuksien mittaamiseen asuinympäristössä sekä liiketiloissa ja kevyen teollisuuden tiloissa.

Määritelmät

Vesimittari

Laite, joka on suunniteltu mittaamaan, tallentamaan ja näyttämään mittausmuuntimen läpi mittausolosuhteissa virtaavan veden tilavuus.

– –”

14

Direktiivin 2004/22 liitteessä MI-005, jonka otsikko on ”Muiden nesteiden kuin veden määrän jatkuvaan ja dynaamiseen mittaukseen tarkoitetut mittausjärjestelmät”, määritellään käsite ”Mittausjärjestelmä” siten, että se on ”järjestelmä, joka sisältää mittarin ja kaikki laitteet, joita tarvitaan varmistamaan mittaustuloksen oikeellisuus tai helpottamaan mittauksen suorittamista”.

15

Metrologialain (Metrologijos įstatymas), sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2006 annetulla lailla nro X‑717 (Žin., 2006 nro 77‑2966), 2 §:n 7 momentissa säädetään seuraavaa:

”Mittauslaite on väline, laite tai järjestelmä, joka on tarkoitettu käytettäväksi mittauksissa itsenäisesti tai yhdessä muiden lisälaitteiden kanssa.”

16

Saman lain 2 §:n 15 momentissa säädetään seuraavaa:

”Mittausjärjestelmä on joukko toisiinsa liitettyjä mittauslaitteita tai laitteiston eri osia, jotka on tarkoitettu mittausten suorittamiseen.”

17

Tietojen (telemetrisellä) etäsiirrolla varustettujen mittauslaitteiden metrologisesta varmennuksesta 15.11.2010 annetun valtion metrologialaitoksen johtajan määräyksessä nro V-107 (Įsakymas Dėl matavimo priemonių su nuotoliniu (telemetriniu) duomenų perdavimu metrologinio įteisinimo; Žin., 2010, nro 135-2010; jäljempänä 15.11.2010 annettu määräys) todetaan seuraavaa:

18

Vilniaus energija on yritys, joka tarjoaa lämmitystä ja lämmintä vettä Vilnan kaupungissa.

19

Tutkiessaan kuluttajalta 7.2.2012 tullutta pyyntöä metrologijos inspekcijan virkamiehet totesivat, että Vilniaus energija oli asentanut kuluttajan asuntoon kuumavesimittarin WFH36 nro 09532667. Mittarissa oli merkintä Vilniaus metrologijos centrasin tekemästä voimassa olevasta alustavasta varmennuksesta.

20

Mainittu mittari oli liitetty Rubisafe-nimiseen automaattiseen laitteeseen, jolla säädellään lämmityslaitteita ja etäsiirretään (telemetrisesti) tietoja ja jonka avulla tiedot mittarilukemista siirrettiin etäsiirtona ja niitä käytettiin laskujen laatimisessa. Kuten unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, suuri osa Rubisafe-nimisistä laitteista oli valmistettu Saksassa.

21

Metrologijos inspekcija arvioi 15.11.2010 annetun määräyksen 2 kohdan nojalla, ettei tämän mittarin mittaustuloksia voitu siirtää etäsiirtona, koska koko järjestelmän eli vesimittarin ja tietojen etäsiirtolaitteen metrologista varmennusta ei ollut tehty.

22

Lakisääteisen metrologian vaatimusten valvonnasta 22.3.2012 tehdyllä päätöksellä nro PA‑954 (V 12) (jäljempänä valvontapäätös) metrologijos inspekcija asetti Vilniaus energijalle kaksi seuraavaa velvoitetta:

23

Vilniaus energija nosti Vilniaus apygardos administracinis teismasissa (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin) kanteen, jossa se vaati tuomioistuinta kumoamaan valvontapäätöksen.

24

Vilniaus apygardos administracinis teismas hylkäsi 2.8.2012 antamallaan tuomiolla Vilniaus energijan nostaman kanteen perusteettomana.

25

Vilniaus energija teki mainitusta tuomiosta valituksen Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasiin (Liettuan ylin hallintotuomioistuin).

26

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan 15.11.2010 annetusta määräyksestä sekä valvontapäätöksestä, jolla se pannaan täytäntöön, ilmenee, että vaikka vesimittari mittauslaitteena täyttää kaikki direktiivin 2004/22 vaatimukset ja siinä on tässä direktiivissä säädetyt merkinnät, tätä vesimittaria ei tavallisesti voida käyttää yhdessä tietojen (telemetrisen) etäsiirtolaitteen kanssa. Kansallisessa lainsäädännössä ja käytännössä rinnastetaan mainittu vesimittari laadullisesti uuteen mittauslaitteeseen eli mittausjärjestelmään, jolle on kansallisen lainsäädännön mukaan järjestelmänä tehtävä mittausjärjestelmän tyyppiarviointi ja ‑validointi sekä metrologinen varmennus.

27

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko tämä kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö yhteensoveltuva SEUT 34 artiklan ja mainitun direktiivin kanssa.

28

Näin ollen Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko SEUT 34 artiklaa ja/tai direktiiviä 2004/22 tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, joiden mukaan kaikki direktiivin 2004/22 vaatimukset täyttävää ja tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen liitettyä kuumavesimittaria pidetään mittausjärjestelmänä, minkä vuoksi kyseistä kuumavesimittaria ei voida käyttää asianomaiseen tarkoitukseen ennen kuin mittarille ja tietojen (telemetriselle) etäsiirtolaitteelle on tehty mittausjärjestelmänä metrologinen varmennus?”

29

Aluksi on tarkasteltava, johtuuko siitä, että kaikki direktiivin 2004/22 vaatimukset täyttävä kuumavesimittari liitetään tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen, ettei mittari kuulu enää tämän direktiivin soveltamisalaan.

30

Mainittua direktiiviä sovelletaan sen 1 artiklan mukaan vesimittareita koskevassa laitekohtaisessa liitteessä eli liitteessä MI-001 määriteltyihin mittauslaitteisiin ja ‑järjestelmiin.

31

Mainitussa liitteessä määritellään käsite ”vesimittari” niin, että sillä tarkoitetaan ”[laitetta], joka on suunniteltu mittaamaan, tallentamaan ja näyttämään mittausmuuntimen läpi mittausolosuhteissa virtaavan veden tilavuus”.

32

Direktiivin 2004/22 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tässä direktiivissä tarkoitetun vesimittarin on täytettävä sen liitteessä I ja asianomaisessa vesimittareita koskevassa laitekohtaisessa liitteessä eli liitteessä MI-001 vahvistetut olennaiset vaatimukset.

33

Näiden olennaisten vaatimusten joukkoon kuuluu tässä liitteessä I olevan 8.1 kohdan mukaan vaatimus, jonka mukaan mittauslaitteen metrologisiin ominaisuuksiin ei saa liiallisesti vaikuttaa mikään etälaite, joka on yhteydessä mittauslaitteeseen. Mainitussa liitteessä I olevassa 10.5 kohdassa säädetään lisäksi, että jos mittauslaitteen ja tämän laitteen näyttämät tulokset eroavat toisistaan, mittauslaitteen näyttämän tuloksen perusteella määritetään käyttäjän maksettavaksi tuleva hinta.

34

Edellä esitetystä johtuu, että kaikki mainitussa direktiivissä säädetyt vaatimukset täyttävää kuumavesimittaria ei voida sulkea direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että se on liitetty tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen.

35

Näin ollen tällainen mittari kuuluu saman direktiivin soveltamisalaan.

36

Sitä vastoin tietojen (telemetrisestä) etäsiirtolaitteesta on huomattava, että sen toiminta rajoittuu kuumavesimittarilla edeltä käsin mitattujen tietojen etäsiirtoon. Koska tällainen laite ei ole direktiivin 2004/22 1 artiklassa tarkoitettu ”mittauslaite”, se ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.

37

Kyseistä direktiiviä ei sovelleta myöskään kokonaisuuteen, joka muodostuu itse vesimittarista ja tietojen (telemetrisestä) etäsiirtolaitteesta. Näin on siksi, että – toisin kuin mainitun direktiivin liitteessä MI-005, joka koskee muiden nesteiden kuin veden määrän jatkuvaan ja dynaamiseen mittaukseen tarkoitettuja mittausjärjestelmiä ja jossa määritellään käsite ”mittausjärjestelmä” siten, että se on ”järjestelmä, joka sisältää mittarin ja kaikki laitteet, joita tarvitaan varmistamaan mittaustuloksen oikeellisuus tai helpottamaan mittauksen suorittamista” – saman direktiivin liitteessä MI-001 ei viitata lainkaan tähän käsitteeseen. Tämä puuttuminen selittyy sillä, että direktiivin 2004/22 soveltamisalaan kuuluva vesimittari katsotaan kokonaiseksi mittauslaitteeksi, joka ei tarvitse muita laitteita, joiden kanssa se voisi järjestelmänä varmistaa virheettömän mittauksen tai helpottaa mittaustoimintoja.

38

Jotta voidaan antaa hyödyllinen vastaus ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöä on näin ollen tarkasteltava ensiksi kuumavesimittareiden osalta ja toiseksi tietojen (telemetristen) etäsiirtolaitteiden osalta.

39

Ensiksi kuumavesimittareiden osalta on huomattava, että kun ala on täysin yhdenmukaistettu Euroopan unionin tasolla, sitä koskevaa kansallista toimenpidettä on arvioitava suhteessa tämän yhdenmukaistamistoimen säännöksiin eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin (ks. tuomio komissio v. Saksa, C‑463/01, EU:C:2004:797, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Näin on direktiivin 2004/22 osalta, jonka tarkoituksena on, kuten muun muassa sen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, vahvistaa kaikissa jäsenvaltioissa samat toimintavaatimukset, jotka tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettujen laitteiden ja järjestelmien on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön.

41

Näin ollen mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot eivät lähtökohtaisesti saa estää sellaisen mittauslaitteen markkinoille saattamista ja/tai käyttöönottoa, joka on kaikkien saman direktiivin vaatimustenmukaisuuden myönteisen arvioinnin jälkeen varustettu CE-merkinnällä ja täydentävällä metrologisella merkinnällä. Jos taas mittauslaite ei täytä direktiivin 2004/22 vaatimuksia, sen 8 artiklan 2 kohdassa säädetään, ettei tällaista laitetta voida saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön.

42

Lisäksi on huomattava, että jotta voitaisiin ottaa huomioon ilmasto-olojen eroavaisuudet tai kansallisesti sovellettavat kuluttajansuojan eri tasot, tämän direktiivin 8 artiklan 3 ja 4 kohdassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen kanssa, annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus määritellä tässä säännöksessä säädetyin edellytyksin ympäristö- tai tarkkuusluokkia, jotka mittauslaitteen on täytettävä, jotta se voidaan ottaa käyttöön.

43

Tästä johtuu, että jäsenvaltiot saavat pelkästään mainitussa säännöksessä mainituissa tapauksissa asettaa kansallisia lisävaatimuksia mittauslaitteille, joissa on CE-merkintä ja täydentävä metrologinen merkintä.

44

Pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö eivät koske kyseisessä säännöksessä säädettyjä tapauksia.

45

Tästä seuraa, että tällainen kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö ovat esteenä kaikki direktiivin 2004/22 vaatimukset täyttävän ja tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen liitetyn kuumavesimittarin käyttöönotolle, koska niissä edellytetään tällaisen mittarin metrologista varmennusta.

46

Tästä syystä mainittua direktiiviä on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle.

47

Toiseksi tietojen (telemetrisistä) etäsiirtolaitteista on muistutettava, kuten tämän tuomion 36 kohdassa on todettu, etteivät nämä laitteet kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan. Näin ollen on tarkasteltava mainittua kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöä huomioiden EUT-sopimuksen määräykset tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta.

48

Tästä on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö, joissa edellytetään muissa jäsenvaltioissa laillisesti valmistettujen tietojen (telemetristen) etäsiirtolaitteiden metrologista varmennusta, rajoittaa tuontijäsenvaltion markkinoille pääsyä, ja sitä on näin ollen pidettävä SEUT 34 artiklassa tarkoitettuna tuonnin määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä (ks. vastaavasti tuomio Radiosistemi, C-388/00 ja C‑429/00, EU:C:2002:390, 43 kohta; tuomio ATRAL, C‑14/02, EU:C:2003:265, 62 ja 63 kohta ja tuomio komissio v. Portugali, C‑432/03, EU:C:2005:669, 41 kohta).

49

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällainen toimenpide voidaan perustella vain jollakin SEUT 36 artiklassa mainitulla yleistä etua koskevalla syyllä tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetulla pakottavalla vaatimuksella, erityisesti sillä edellytyksellä, että tämä toimenpide on omiaan takaamaan sillä tavoiteltavan tavoitteen toteutumisen ja että sillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. tuomio komissio v. Portugali, EU:C:2005:669, 42 kohta).

50

Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön ja käytännön tavoitteena on kuluttajien suojaaminen. Tästä unionin tuomioistuin on jo todennut, että kuluttajansuoja on hyväksyttävä syy, jonka vuoksi EUT-sopimuksessa taattua perusvapautta, kuten tavaroiden vapaata liikkuvuutta, voidaan lähtökohtaisesti perustellusti rajoittaa (ks. vastaavasti tuomio Canal Satélite Digital, C‑390/99, EU:C:2002:34, 34 kohta).

51

Koska metrologisella varmennuksella voidaan välttää vääristymiä ja virheitä tiedonvälityksessä, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö ovat omiaan takaamaan kuluttajansuojan.

52

Mainittu kansallinen lainsäädäntö ja käytäntö ylittävät kuitenkin sen, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

53

Pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä ja käytännössä nimittäin säädetään sekä tietojen (telemetrisiin) etäsiirtolaitteisiin liitettyjen kuumavesimittareiden että näiden etäsiirtolaitteiden metrologisesta varmennuksesta. On kuitenkin ensiksi huomattava, että direktiivin 2004/22 9 artiklan mukaan vesimittarin tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisuuden arviointi on tehtävä ennen sen markkinoille saattamista ja käyttöönottoa. Vain kun tällainen arviointi on suotuisa, tämän mittarin valmistaja voi kiinnittää siihen täydentävän metrologisen merkinnän. Näin ollen kaikki mainitun direktiivin vaatimukset täyttävälle kuumavesimittarille on jo tehty metrologinen varmennus. Toiseksi – kuten tämän tuomion 33 kohdassa on todettu – saman direktiivin liitteessä I olevassa 8.1 kohdassa säädetään, että direktiivin 2004/22 kaikki vaatimukset täyttävien mittauslaitteiden metrologisiin ominaisuuksiin ei saa liiallisesti vaikuttaa tietojen (telemetrisen) etäsiirtolaitteen liittäminen näihin mittareihin. Kolmanneksi on huomattava, että jos mittauslaitteen ja etäsiirtolaitteen näyttämät tulokset eroavat toisistaan, kyseisessä liitteessä I olevassa 10.5 kohdassa täsmennetään, että mittauslaitteen näyttämän tuloksen perusteella määritetään käyttäjän maksettavaksi tuleva hinta.

54

Näin ollen uuden metrologisen varmennuksen edellyttäminen kaikki tämän direktiivin vaatimukset täyttävältä ja tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen liitetyltä kuumavesimittarilta ei ole tarpeen kuluttajansuojan varmistamisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä tavoite voidaan saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimilla kuin ne, joita edellytetään pääasiassa kyseessä olevassa kansallisesta lainsäädännössä ja käytännössä, kuten etäsiirtolaitteeseen rajoittuvalla metrologisella varmennuksella.

55

Vaikka toimivaltainen kansallinen viranomainen eli pääasiassa metrologijos inspekcija päättäisi myöhemmin rajoittaa metrologisen varmennuksen tietojen (telemetrisiin) etäsiirtolaitteisiin, on lisäksi huomattava, ettei mainittu viranomainen joka tapauksessa voi tarpeettomasti vaatia teknisten kokeiden suorittamista silloin, kun samat kokeet on jo tehty jossakin toisessa jäsenvaltiossa ja kun niiden tulokset ovat tämän viranomaisen saatavilla tai ne voidaan pyynnöstä toimittaa tämän viranomaisen saataville (ks. vastaavasti tuomio komissio v. Portugali, EU:C:2005:669, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Edellä esitetyillä perusteilla esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 34 artiklaa ja direktiiviä 2004/22 on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, joiden mukaan kaikki tämän direktiivin vaatimukset täyttävää ja tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen liitettyä kuumavesimittaria pidetään mittausjärjestelmänä, minkä vuoksi kyseistä kuumavesimittaria ei voida käyttää asianomaiseen tarkoitukseen ennen kuin sille ja tälle laitteelle on tehty mittausjärjestelmänä metrologinen varmennus.

57

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 34 artiklaa ja mittauslaitteista 31.3.2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/22/EY on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja käytännölle, joiden mukaan kaikki tämän direktiivin vaatimukset täyttävää ja tietojen (telemetriseen) etäsiirtolaitteeseen liitettyä kuumavesimittaria pidetään mittausjärjestelmänä, minkä vuoksi kyseistä kuumavesimittaria ei voida käyttää asianomaiseen tarkoitukseen ennen kuin sille ja tälle laitteelle on tehty mittausjärjestelmänä metrologinen varmennus.