—

Goldbet Sportwetten GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt D. Czernich,

—

Massimo Sperindeo, edustajinaan Rechtsanwalt L. Lorenz ja Rechtsanwalt R. Testor,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään C. Pesendorfer,

—

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,

—

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja S. Duarte Afonso,

—

Sveitsin hallitus, asiamiehenään D. Klingele,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään W. Bogensberger, A.-M. Rouchaud-Joët ja M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (EUVL L 399, s. 1) 6 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen 17 artiklan kanssa, ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 24 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, joka koskee eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä, jonka Goldbet Sportwetten GmbH -niminen yhtiö (jäljempänä Goldbet), jonka kotipaikka on Itävallassa, on käynnistänyt Italiassa asuvaa Massimo Sperindeoa vastaan.

3

Asetuksen N:o 1896/2006 johdanto-osan 23 ja 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on:

5

Kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaan ”määräyksen antavalla jäsenvaltiolla”tarkoitetaan ”sitä jäsenvaltiota, jossa eurooppalainen maksamismääräys annetaan”.

6

Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään asiaa koskevien yhteisön oikeussäännösten, erityisesti asetuksen – – N:o 44/2001 mukaisesti.”

7

Asetuksen N:o 1896/2006 12 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vastaajalle on eurooppalaisessa maksamismääräyksessä ilmoitettava hänellä olevasta mahdollisuudesta joko

8

Asetuksen 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Vastaaja voi antaa määräyksen antaneelle tuomioistuimelle vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen käyttämällä liitteessä VI olevaa vakiolomaketta F, joka toimitetaan hänelle eurooppalaisen maksamismääräyksen mukana.

– –

3.   Vastaajan on ilmoitettava vastineessa, että hän vastustaa vaatimusta, mutta hänen ei tarvitse ilmoittaa vastustamisen syytä.

4.   Vastine on toimitettava paperimuodossa tai käyttäen muita määräyksen antavan jäsenvaltion hyväksymiä ja määräyksen antaneen tuomioistuimen käytettävissä olevia viestintävälineitä, myös sähköisiä.

– –”

9

Asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos vastine on annettu – – määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antaneen jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti, jollei kantaja ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään.

– –”

10

Kyseisen asetuksen liitteessä VI on vakiolomake F, jota käyttämällä vastine eurooppalaiseen maksamismääräykseen voidaan antaa.

11

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

12

Asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin 22 artiklan mukaan on yksinomaisesti toimivaltainen.”

13

Itävallan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung) 252 §:ssä, joka koskee eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä, säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei – – asetuksessa – – N:o 1896/2006 – – ole toisin säädetty, on sovellettava oikeudenkäynnin kohteen mukaan määräytyviä menettelysäännöksiä.

2.   Maksamismääräysmenettelyasia kuuluu Bezirksgericht für Handelssachen Wienin yksinomaiseen toimivaltaan. – –

3.   Määräajassa annetun vastineen antamisen jälkeen tuomioistuimen on toimitettava kyseinen vastine hakijalle ja pyydettävä, että hakija yksilöi 30 päivän määräajassa tavanomaisen menettelyn osalta toimivaltaisen tuomioistuimen, – –

4.   – – Vastaajan on esitettävä tuomioistuimen toimivallan puuttumista koskeva väite ennen pääasiaan vastaamista.”

14

Sperindeo oli Goldbetin, joka on urheiluvedonlyöntiä järjestävä yritys, kanssa tekemällään palvelun tarjoamista koskevalla sopimuksella ottanut hoitaakseen tämän vedonlyöntiliiketoiminnan järjestämisen ja tarjoamisen Italiassa. Sperindeon piti muun muassa kerätä vedonlyöntipanokset paikallisilta vedonlyöntitoimistoilta ja toimittaa raha, josta on vähennetty pelaajille maksetut vedonlyöntivoitot, edelleen Goldbetille.

15

Koska Goldbet katsoi, ettei Sperindeo ollut täyttänyt sopimusvelvoitteitaan, se haki 29.12.2009 Bezirksgericht für Handelssachen Wieniltä – joka on Itävallassa toimivaltainen tuomioistuin eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä koskevassa asiassa – Sperindeoa vastaan eurooppalaista maksamismääräystä, joka annettiin 17.2.2010 ja jossa velvoitettiin maksamaan vahingonkorvauksena 16406 euron määrä korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut.

16

Sperindeo antoi 19.4.2010 asianajajansa välityksellä vastineen kyseiseen eurooppalaiseen maksamismääräykseen määräajassa. Sperindeo perusteli vastinettaan sillä, että valittajan saatava oli perusteeton ja erääntymätön.

17

Sen jälkeen, kun Sperindeo oli antanut vastineen, Bezirksgericht für Handelssachen Wien siirsi asian Landesgericht Innsbruckiin, jonka se katsoi toimivaltaiseksi tuomioistuimeksi asetuksen N:o 1896/2006 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavanomaisen siviiliprosessin osalta.

18

Sperindeo vetosi Landesgericht Innsbruckissa ensimmäisen kerran siihen, että itävaltalaiset tuomioistuimet eivät olleet toimivaltaisia, koska hänen kotipaikkansa oli Italiassa. Goldbet katsoi, että Landesgericht Innsbruck oli asiassa toimivaltainen tuomioistuin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettuna sen paikkakunnan tuomioistuimena, jossa valituksen kohteena olevaa rahamäärää koskeva maksuvelvoite oli täytettävä. Goldbetin mukaan kyseisestä tuomioistuimesta oli joka tapauksessa tullut asetuksen 24 artiklan mukaisesti toimivaltainen, koska Sperindeo oli tässä artiklassa tarkoitetulla tavalla vastannut asiassa muttei ollut vastineessaan eurooppalaiseen maksamismääräykseen vedonnut siihen, ettei tuomioistuin ole toimivaltainen.

19

Landesgericht Innsbruck hyväksyi Sperindeon vaatimuksen ja katsoi, ettei ollut asiassa toimivaltainen, ja jätti kanteen tutkimatta. Goldbet valitti Landesgericht Innsbruckin määräyksestä Oberlandesgericht Innsbruckiin. Oberlandesgericht Innsbruck hylkäsi valituksen, koska itävaltalaiset tuomioistuimet eivät sen mukaan olleet toimivaltaisia yhtäältä sen vuoksi, että Goldbet vetosi sellaiseen palvelun tarjoamista koskevaan sopimukseen, jonka asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu sovittu velvoitteiden täytäntöönpanopaikka oli Italiassa, ja toisaalta sen vuoksi, ettei kyseisten tuomioistuinten toimivalta voinut perustua asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaan, koska Sperindeon esittämää vastinetta ei voitu pitää tässä artiklassa tarkoitettuna vastaamisena.

20

Goldbet teki Oberlandesgericht Innsbruckin päätöksestä Revision-valituksen ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen. Se vaatii aikaisempien tuomioistuinratkaisujen kumoamista ja menettelyn aloittamista uudelleen itävaltalaisissa tuomioistuimissa.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, etteivät Itävallan tuomioistuimet ole toimivaltaisia asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 1 alakohdan b alakohdan nojalla, koska Goldbetin Sperindeon hoidettavaksi antama liiketoiminta sijoittui yksinomaan Italiaan. Kyseinen tuomioistuin kuitenkin pohtii, voidaanko vastaajan maksamismääräykseen antamaa vastinetta, jossa ei kiistetä määräyksen antaneen tuomioistuimen toimivaltaa, pitää asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena, jonka perusteella itävaltalaisille tuomioistuimille syntyisi toimivalta.

22

Näin ollen Oberster Gerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on syytä tarkastella yhdessä, lähinnä, onko asetuksen N:o 1896/2006 6 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen 17 artiklan kanssa, tulkittava siten, että sellaista eurooppalaiseen maksamismääräykseen annettua vastinetta, jossa ei kiistetä määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa, on pidettävä asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena asiassa, ja onko tältä osin merkitystä sillä seikalla, että vastaaja esitti vastineessaan asian aineellisia kysymyksiä koskevia väitteitä.

24

Näin ollen on ensiksi tutkittava, onko eurooppalaiseen maksamismääräykseen annettua vastinetta, jossa ei kiistetä määräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa, pidettävä asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna asiassa vastaamisena silloin, kun vastineessa ei ole esitetty aineellisia väitteitä.

25

Kaikkien asiassa unionin tuomioistuimelle huomautuksiaan esittäneiden asian osapuolten mielestä tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.

26

Tältä osin on aluksi muistutettava yhtäältä, että asetuksen N:o 1896/2006 6 artiklan 1 kohdan mukaan tuomioistuimen toimivalta tätä asetusta sovellettaessa määritetään asiaa koskevien unionin oikeussäännösten, erityisesti asetuksen N:o 44/2001, mukaisesti. Asetuksen N:o 1896/2006 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos eurooppalaiseen maksamismääräykseen on annettu vastine määräajassa, menettely jatkuu määräyksen antavan jäsenvaltion toimivaltaisissa tuomioistuimissa tavanomaista riita-asiain käsittelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.

27

Toisaalta asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa annetaan kyseisessä säännöksessä säädetyin edellytyksin toimivalta sille jäsenvaltion tuomioistuimelle, jossa vastaaja asiassa vastaa.

28

Asetuksen N:o 1896/2006 1 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ilmenee, että asetuksen tarkoituksena on muun muassa yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä saatavia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa. Vaikka tällä asetuksella ei korvata eikä yhdenmukaisteta kansallisia riitauttamattomien saatavien perintämenettelyjä, sillä otetaan kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi käyttöön tällaisten saatavien yhtenäinen perimiskeino takaamalla velkojille ja velallisille tasavertaiset toimintamahdollisuudet kaikkialla unionissa (asia C-215/11, Szyrocka, 13.12.2012, 30 kohta).

29

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa totesi, tämä yksinkertaistettu yhtenäinen menettely ei ole kontradiktorinen. Vastaaja saa nimittäin tiedon eurooppalaisesta maksamismääräyksestä vasta, kun se annetaan hänelle tiedoksi. Kuten asetuksen N:o 1896/2006 12 artiklan 3 kohdasta ilmenee, vastaajalle ilmoitetaan vasta kyseisellä tiedonannolla hänellä olevasta mahdollisuudesta joko maksaa määräyksessä ilmoitettu määrä hakijalle tai vastustaa maksamismääräystä antamalla vastine määräyksen antaneelle tuomioistuimelle.

30

Vastaajan mahdollisuudella antaa vastine pyritään siten kompensoimaan sitä, ettei asetuksella N:o 1896/2006 perustetussa järjestelmässä säädetä vastaajalle mahdollisuutta osallistua eurooppalaiseen maksamismääräysmenettelyyn, siten, että hänellä on mahdollisuus riitauttaa kyseinen saatava eurooppalaisen maksamismääräyksen antamisen jälkeen.

31

Silloin, kun vastaaja ei eurooppalaiseen maksamismääräykseen antamassaan vastineessa kiistä määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa, vastine voi kuitenkin johtaa tähän vastaajaan nähden ainoastaan asetuksen N:o 1896/2006 17 artiklan 1 kohdasta ilmeneviin vaikutuksiin. Näitä vaikutuksia ovat eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn päättäminen ja – jollei hakija ole nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tässä tapauksessa päätetään – riita-asian siirtäminen ilman eri toimenpiteitä tavanomaiseen siviiliprosessiin.

32

Päinvastainen ratkaisu, joka johtaisi siihen, että vastine, jossa ei kiistetä määräyksen antaneen tuomioistuimen toimivaltaa, tarkoittaisi asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettua asiassa vastaamista, merkitsisi vastineen vaikutusten laajentamista asetuksessa N:o 1896/2006 säädettyjä vaikutuksia laajemmalle.

33

On myös muistutettava, että – kuten asetuksen N:o 1896/2006 16 artiklan 1 kohdasta ja sen johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee – vastaaja voi antaa vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen käyttämällä kyseisen asetuksen liitteessä VI olevaa vakiolomaketta. Tällä lomakkeella ei kuitenkaan anneta mahdollisuutta kiistää eurooppalaisen maksamismääräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa.

34

Näin ollen eurooppalaiseen maksamismääräykseen annettua vastinetta, jossa ei kiistetä eurooppalaisen maksamismääräyksen antaneen jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa ja jossa ei ole vedottu aineellisiin väitteisiin, ei voida pitää asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna asiassa vastaamisena.

35

Seuraavaksi on tutkittava, vaikuttaako se seikka, että vastaaja on vastineessa eurooppalaiseen maksamismääräykseen esittänyt aineellisia väitteitä, asiaan jollakin tavalla.

36

Goldbet ja Tšekin hallitus väittävät, että silloin, kun vastineessa esitetään aineellisia väitteitä, toimivalta voidaan määrittää asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan nojalla. Sperindeo sekä Saksan, Portugalin ja Sveitsin hallitus ja Euroopan komissio katsovat sitä vastoin, ettei tällä seikalla ole toimivallan määräytymisen kannalta merkitystä.

37

Asiassa 150/80, Elefanten Schuh, 24.6.1981 annetusta tuomiosta (Kok., s. 1671, 16 kohta), joka koski tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdyn, 27.9.1968 allekirjoitetun yleissopimuksen (EYVL 1972, s. 32) 18 artiklan – joka vastaa keskeisiltä osin asetuksen N:o 44/2001 24 artiklaa – tulkintaa, tosin ilmenee, että toimivallan kiistäminen ei ole mahdollista sellaisen lausunnon esittämisen jälkeen, joka kansallisessa prosessioikeudessa katsotaan puolustuksen aloituspuheenvuoroksi asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle.

38

Toisin kuin mainitun tuomion antamiseen johtaneissa olosuhteissa, joissa vastaaja esitti aineellisia väitteitä tavanomaisessa siviiliprosessissa, pääasiassa aineellisia väitteitä esitettiin kuitenkin vastineessa eurooppalaiseen maksamismääräykseen. Tällaista vastinetta, jossa esitetään mainittuja väitteitä, ei kuitenkaan voida pitää asetuksen N:o 44/2001 24 artiklan perusteella toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi puolustuksen aloituspuheenvuorona eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä seuranneessa tavanomaisessa siviiliprosessissa.

39

Jos tällaisen vastineen katsottaisiin vastaavan puolustuksen aloituspuheenvuoroa, tällä tunnustettaisiin – kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa toteaa –, että eurooppalainen maksamismääräysmenettely ja sitä seuraava tavanomainen siviiliprosessi muodostavat lähtökohtaisesti yhden ja saman menettelyn. Tällaista tulkintaa on kuitenkin vaikea sovittaa yhteen sen seikan kanssa, että kyseisistä menettelyistä ensimmäinen käydään asetuksen N:o 1896/2006 säännösten mukaan ja toinen puolestaan – kuten saman asetuksen 17 artiklan 1 kohdasta ilmenee – käydään tavanomaista siviiliprosessia koskevien sääntöjen mukaisesti. Tämä tulkinta olisi ristiriidassa myös sen seikan kanssa, että vaikka asian käsittelyä jatketaan siviiliprosessissa määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, jos vastaaja ei kiistä kansainvälistä toimivaltaa, asiaa ei välttämättä käsitellä siinä tuomioistuimessa, jossa eurooppalaista maksamismääräystä käsitellään.

40

Tulkinta, jonka mukaan vastinetta, jossa esitetään aineellisia väitteitä, olisi pidettävä puolustuksen aloituspuheenvuorona, olisi lisäksi vastoin eurooppalaisen maksamismääräyksen tarkoitusta. Tältä osin on todettava, ettei missään asetuksen N:o 1896/2006 säännöksessä – eikä erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdassa – edellytetä vastaajalta, että tämä täsmentäisi vastineensa perusteet, eikä tätä vastinetta siten ole tarkoitettu käytettäväksi aineellisten puolustusperusteiden esittämiseen vaan – kuten tämän tuomion 30 kohdassa todetaan – siihen, että vastaajalla on mahdollisuus riitauttaa saatava.

41

Tästä seuraa, että se seikka, että vastaaja on vastineessa eurooppalaiseen maksamismääräykseen vedonnut aineellisiin perusteisiin, ei merkitse sitä, että hän olisi vastannut asiassa asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

42

Toisin kuin Goldbet ja Tšekin hallitus väittävät, tämä tulkinta ei ole ristiriidassa asetuksen N:o 1896/2006 tarkoituksen, joka koskee menettelyn nopeuttamista, kanssa. Kuten kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan a alakohdasta seuraa, tämä tarkoitus on nimittäin merkityksellinen ainoastaan silloin, kun saatavaa ei ole riitautettu, mistä ei enää ole kyse silloin, kun vastaaja on antanut vastineen eurooppalaiseen maksamismääräykseen.

43

Edellä esitetystä seuraa, että esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 1896/2006 6 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen 17 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että sellaista eurooppalaiseen maksamismääräykseen annettua vastinetta, jossa ei kiistetä määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa, ei voida pitää asetuksen N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena asiassa, eikä tältä osin ole merkitystä sillä seikalla, että vastaaja on vastineessaan esittänyt asian aineellisia kysymyksiä koskevia väitteitä.

44

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 6 artiklaa, luettuna yhdessä asetuksen 17 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että sellaista eurooppalaiseen maksamismääräykseen annettua vastinetta, jossa ei kiistetä määräyksen antavan jäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa, ei voida pitää tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 24 artiklassa tarkoitettuna vastaamisena asiassa, eikä tältä osin ole merkitystä sillä seikalla, että vastaaja on vastineessaan esittänyt asian aineellisia kysymyksiä koskevia väitteitä.