JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JáN Mazák

11 päivänä helmikuuta 2010 ¹(1)

Asia C‑407/08 P

Knauf Gips KG, aiemmin Gebr. Knauf Westdeutsche Gipswerke KG

Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartelli – Kipsilevymarkkinat – EY 81 artiklan rikkominen – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Kieltäytyminen antamasta tiedoksi asianomaista vastaan puhuvia todisteita – Kieltäytyminen antamasta tiedoksi asianomaisen puolesta puhuvia todisteita – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohdan mukaisen 10 prosentin enimmäismäärän rikkominen – Taloudellinen kokonaisuus

I       Johdanto

1.        Knauf Gips KG, aiemmin Gebrüder Knauf Gipswerke KG, (jäljempänä valittaja) vaatii muutoksenhaussaan unionin tuomioistuinta erityisesti kumoamaan asiassa T-52/03, Knauf Gips vastaan komissio, 8.7.2008 annetun Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) tuomion(2) (jäljempänä valituksenalainen tuomio) kaikilta osin. Valittaja vaatii toissijaisesti, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi uutta päätöstä varten, ja edelleen toissijaisesti, että sille määrättyä sakkoa alennetaan joka tapauksessa vähintään 54 510 000 eurolla.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

2.        Yhteisön lainsäädännössä 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus)(3) 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, joka on vähintään 1 000 ja enintään 1 000 000 laskentayksikköä taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia kunkin rikkomukseen osallisen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta:

a)      rikkovat [EY 81] artiklan 1 kohtaa tai [EY 82] artiklaa – –”

III  Valituksen tausta

A       Riidanalainen päätös

3.        Komissio teki 27.11.2002 päätöksen 2005/471/EY EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä seuraavien yritysten osalta: BPB PLC, Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke KG, Société Lafarge SA ja Gyproc Benelux NV (Asia COMP/E-1/37.152 – kipsilevyt) (jäljempänä riidanalainen päätös). Komissio totesi tässä päätöksessä, että BPB plc (jäljempänä BPB), Knauf-konserni, Société Lafarge SA (jäljempänä Lafarge) ja Gyproc Benelux NV (jäljempänä Gyproc) olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla useisiin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin kipsilevymarkkinoilla.(4) Komissio katsoi, että BPB, Knauf,(5) Lafarge ja Gyproc olivat tehneet EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisesti monimuotoisen ja jatketun sopimuksen ja osallistuneet siihen keskeytyksettä harjoittamalla sen nojalla seuraavanlaista sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelyihin perustuvaa toimintaa:

–        BPB:n ja Knaufin edustajat tapasivat Lontoossa vuonna 1992 ja ilmaisivat yhteisen toiveensa vakauttaa Saksan alueen (jäljempänä Saksan markkinat), Yhdistyneen kuningaskunnan alueen (jäljempänä Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat), Ranskan alueen (jäljempänä Ranskan markkinat) sekä Alankomaiden, Belgian ja Luxemburgin alueen (jäljempänä Benelux-maiden markkinat) markkinat.

–        BPB:n ja Knaufin edustajilla oli vuodesta 1992 lähtien käytössä tietojenvaihtojärjestelmiä, joihin myös Lafarge ja myöhemmin Gyproc liittyivät ja joiden avulla yritykset tiedottivat toisilleen myyntiluvuistaan Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Benelux-maiden kipsilevymarkkinoilla.

–        BPB:n, Knaufin ja Lafargen edustajat tiedottivat toisilleen useaan otteeseen etukäteen Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla toteutettavista hinnankorotuksista.

–        Saksan markkinoiden erityisten tapahtumien vuoksi BPB:n, Knaufin, Lafargen ja Gyprocin edustajat tapasivat Versailles’ssa vuonna 1996, Brysselissä vuonna 1997 ja Haagissa vuonna 1998 tavoitteenaan jakaa tai ainakin vakauttaa Saksan markkinat.

–        BPB:n, Knaufin, Lafargen ja Gyprocin edustajat tiedottivat toisilleen ja sopivat useaan otteeseen Saksan markkinoilla toteutettavista hinnankorotuksista vuosina 1996–1998.(6)

4.        Rikkomisen kesto oli riidanalaisen päätöksen 1 artiklan mukaan seuraavanlainen:

”–      BPB PLC: ainakin 31 päivästä maaliskuuta 1992 25 päivään marraskuuta 1998

–        Knauf: ainakin 31 päivästä maaliskuuta 1992 25 päivään marraskuuta 1998

–        Société Lafarge SA: ainakin 31 päivästä elokuuta 1992 25 päivään marraskuuta 1998

–        Gyproc Benelux NV: ainakin 6 päivästä kesäkuuta 1996 25 päivään marraskuuta 1998.”

5.        Komissio katsoi, että kun otettiin huomioon kyseisen toiminnan luonne, sen konkreettinen vaikutus kipsilevymarkkinoihin, jotka olivat erittäin keskittyneet ja oligopolistiset, ja sen kohdistuminen Euroopan yhteisön neljään suurimpaan markkina-alueeseen, yritykset, joille riidanalainen päätös oli osoitettu, olivat rikkoneet EY 81 artiklan 1 kohtaa erittäin vakavalla tavalla. Yrityksille määrättiin seuraavat sakot:

–        BPB: 138,6 miljoonaa euroa,

–        Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke KG: 85,8 miljoonaa euroa,

–        Lafarge: 249,6 miljoonaa euroa,

–        Gyproc: 4,32 miljoonaa euroa.(7)

6.        Komissio totesi valittajalle määrätyn sakon osalta riidanalaisen päätöksen 495–499 perustelukappaleessa seuraavaa:

”(495)      On osoitettu, että Knauf[-konserni] osallistui aktiivisesti kaikkiin tässä päätöksessä kuvattuihin kilpailunvastaisiin menettelytapoihin ja että [Knauf-konsernin korkean tason edustajat, B ja C,] olivat henkilökohtaisesti mukana näissä menettelytavoissa.

(496)      Päätös osoitetaan Knauf Westdeutsche Gipswerkelle Knauf-konsernin erityisen rakenteen vuoksi. Komissio ei kykene yksilöimään yhtä yksittäistä oikeushenkilöä sen konsernin johdossa, joka muodostaa yrityksen. Näin ollen sen johdossa ei ole yhtä oikeushenkilöä, jonka voitaisiin katsoa olevan konsernin toimintaa yhteen sovittavana henkilönä vastuussa sen muodostavien eri yhtiöiden tekemistä kilpailusääntöjen rikkomisista.

(497)      Knauf Westdeutsche Gipswerke, jonka [korkean tason edustajia] ovat [B] ja [C], on konsernin edustavin yritys. On todettava erityisesti Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:stä, jonka tehtävänä on hallinnoida Knauf-konsernin muita yrityksiä, että se on sekä liiketilojensa että henkilöstönsä osalta ainakin osittain riippuvainen Knauf Westdeutsche Gipswerkestä.

(498)      Tällä perusteella ja sen vuoksi, että pelkät muotoseikat eivät estäisi tuomion antamista kilpailusääntöjen soveltamisesta Knauf[-konsernin] kipsilevymarkkinoilla harjoittamiin menettelytapoihin, komissio katsoo, että Knauf Westdeutsche Gipswerken on katsottava olevan vastuussa kaikesta Knauf[-konsernin] toiminnasta. Knauf Westdeutsche Gipswerke ei vastustanut sitä, että komissio toimitti väitetiedoksiannon sille, vaikka siinä tehtiin selväksi, että komissio aikoi katsoa sen olevan vastuussa kaikesta Knaufin toiminnasta.

(499)      Komissio katsoo, että mahdollisen sakon määräämisen osalta – – tässä päätöksessä huomioon otettava liikevaihto on EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’yrityksen’ liikevaihto eli tässä tapauksessa Knauf-konsernin kaikkien yhtiöiden maailmanlaajuinen liikevaihto, sellaisena kuin Knauf on ilmoittanut sen komissiolle.”(8)      

7.        Komissio oli myös huomauttanut aiemmin riidanalaisen päätöksen 38 ja 39 perustelukappaleessa seuraavaa:

”(38)      Knauf on perustettu vuonna 1932, ja sen pääkonttori ja suuri teollisuuslaitos sijaitsevat Iphofenissa, Baijerissa (Saksa). Knauf koostuu nykyään useista pörssissä noteeraamattomista yhtiöistä, jotka ovat edelleen – – tai Knaufin perheeseen kuuluvien osakkeenomistajien omistuksessa. Yhtiö esittäytyy mielellään perheyhtiönä, Knauf Westdeutsche Gipswerkenä: ’Iphofenissa sijaitseva vuonna 1932 perustettu Gebr. Knauf Westdeutsche Gipswerke ei ole nykyään vain yksi Euroopan johtavista rakennusmateriaalien tuottajista vaan on maailmanlaajuisesti toimiva konserni, eikä sen toiminta rajoitu pelkästään kipsimateriaalien tuotantoon. Kasvustaan huolimatta Knauf on edelleen perheyhtiö. Omistajina ovat Alfons ja Karl Knaufin perheet – –.’

(39)      Knauf Westdeutsche Gipswerke on itse asiassa vanhin Knauf-konsernin yhtiöistä, ja sen palveluksessa on suuri osa (yli tuhat) konsernin työntekijöistä. Se on tällä hetkellä kommandiittiyhtiö, jonka [korkean tason edustajia] ovat [B ja C] – – Yhtiö toimii samoissa tiloissa ja samalla henkilöstöllä kuin toinen yhtiö, Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG, joka on myös kommandiittiyhtiö ja jonka [korkean tason edustajia] ovat niin ikään [B] ja [C]. Sen tehtävänä on hallinnoida Knauf-konsernin muita yhtiöitä. On myös huomattava, että näillä kahdella kommandiittiyhtiöllä on saman johdon lisäksi täsmälleen sama omistusrakenne (samoilla luonnollisilla henkilöillä on täsmälleen yhtä suuri osuus yhtiöpääomasta). Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:llä on hyvin vähän työntekijöitä Iphofenissa.”

B       Asian käsittelyn vaiheet ennen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäyntiä

8.        Knauf Gips KG vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 13.2.2003 jättämällään valituksella, joka kirjattiin diaarinumerolla T‑52/03, riidanalaisen päätöksen kumoamista sitä koskevilta osin tai vaihtoehtoisesti sille riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon asianmukaista alentamista ja komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9.        Knauf Gips KG esitti ensimmäisessä oikeusasteessa kahdeksan kanneperustetta. Knauf Gips KG:n ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaisella päätöksellä loukattiin sen puolustautumisoikeuksia. Knauf Gips KG esitti muun muassa, että riidanalainen päätös perustuu todisteisiin, joihin se ei ole pyynnöistään huolimatta saanut tutustua. Knauf Gips KG:n toinen valitusperuste perustui EY 81 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen. Knauf Gips KG:n kolmas kanneperuste koski yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen käsitteen virheellistä soveltamista. Neljännessä kanneperusteessaan Knauf Gips KG väitti riidanalaisen päätöksen olevan asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan vastainen sakon enimmäismäärän osalta. Knauf Gips KG:n viidennen kanneperusteen mukaan riidanalainen päätös oli EY 253 artiklan ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan sekä yleisten oikeusperiaatteiden vastainen sakkoja koskevan arvioinnin osalta. Knauf Gips KG vetosi kuudennessa kanneperusteessaan siihen, että komissio oli loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se ei ollut alentanut sille määrättyä sakkoa, vaikka se oli tehnyt yhteistyötä komission kanssa samassa määrin kuin BPB, jonka sakkoa oli alennettu 30 prosenttia. Knauf Gips KG:n seitsemäs kanneperuste koski sitä, että hallinnollisen menettelyn pitkittyminen oli johtanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen. Kahdeksannessa ja viimeisessä kanneperusteessaan Knauf Gips KG vetosi oikeudelliseen virheeseen ja arviointivirheeseen sakon maksuun sovellettua viivästyskorkoa vahvistettaessa.

10.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 8.7.2008 tuomionsa, jolla se hylkäsi Knauf Gips KG:n kanteen. Knauf Gips KG määrättiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IV     Muutoksenhakumenettely

11.      Valittaja haki valituksenalaiseen tuomioon muutosta 19.9.2008. Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

–        kumoamaan valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

–        toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi

–        edelleen toissijaisesti alentamaan valittajalle valituksenalaisen tuomion 3 artiklassa määrättyä sakkoa asianmukaisella tavalla ja joka tapauksessa vähintään 54 510 000 eurolla ja

–        velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12.      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen kokonaisuudessaan ja

–        velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13.      Valituksenalaisesta tuomiosta tehty valitus perustuu kolmeen valitusperusteeseen. Valittaja väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että sen puolustautumisoikeuksia on loukattu. Valittaja vetoaa toisessa valitusperusteessaan EY 81 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen. Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja EY 81 artiklaa on sovellettu virheellisesti.

14.      Suullinen käsittely pidettiin 22.10.2009.

V       Ensimmäinen valitusperuste: puolustautumisoikeuksien loukkaaminen

15.      Valittaja väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen loukanneen sen puolustautumisoikeuksia soveltamalla virheellisesti sääntöjä, jotka liittyvät ensinnäkin tutustumista asianomaista vastaan puhuviin asiakirjoihin koskevan oikeuden epäämiseen ja toiseksi tutustumista asianomaisen puolesta puhuvaan näyttöön koskevan oikeuden epäämistä.

A       Tutustumista asianomaista vastaan puhuviin asiakirjoihin koskevan oikeuden epääminen

1.      Valituksenalainen tuomio

16.      Knauf Gips KG totesi ensimmäisessä oikeusasteessa, että riidanalainen päätös perustuu laajalti asianomaiselle vastaiseen näyttöön, johon sillä ei ollut tätä koskevista pyynnöistään huolimatta tilaisuutta tutustua.

17.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa, että Knauf Gips KG ei ollut saanut tilaisuutta tutustua komission hallinnollisen menettelyn aikana vastauksiin, joita muut väitetiedoksiannon adressaatit olivat antaneet. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että koska asiakirjoja, joita ei ole annettu tiedoksi asianomaisille osapuolille hallinnollisen menettelyn aikana, ei hyväksytä näytöksi, nämä asiakirjat on poistettava todisteiden joukosta, jos komissio nojautui lopullisessa päätöksessä asiakirjoihin, jotka eivät olleet asiakirja-aineistossa ja joita ei annettu tiedoksi kantajalle. Mikäli oli olemassa muita asiakirjatodisteita, joista asianosaiset olivat saaneet tiedon hallinnollisen menettelyn aikana ja jotka tukivat erityisesti komission toteamuksia, tiedoksi antamatta jätetyn asianomaista vastaan puhuvan asiakirjan poistaminen todisteiden joukosta ei kuitenkaan heikennä riidanalaisessa päätöksessä huomioon otettujen väitteiden pätevyyttä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi näin ollen, että asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi ja johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.(9)

18.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen tuomion 49 kohdassa, että Knauf Gips KG oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ainoastaan luetellut riidanalaisen päätöksen kohdat, joissa mainittiin asiakirjoja, joihin tutustuminen oli evätty. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että tämä luettelo oli riittämätön täyttämään velvoitteen, joka Knauf Gips KG:lle oli asetettu oikeuskäytännössä asianomaista vastaan puhuvan näytön, johon se ei ole saanut tutustua, osalta. Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki väitteen, jonka mukaan oikeutta tutustua asianomaista vastaan puhuvaan näyttöön oli loukattu, näiden Knauf Gips KG:n nimenomaisesti esittämien väitteiden osalta.(10) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki kyseiset asiakirjat ja totesi, että komission riidanalaisessa päätöksessä tekemä päätelmä ei olisi ollut erilainen, jos kyseiset asiakirjat olisi poistettu asiakirja-aineistosta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kuitenkin, että se tutkisi tapauksen asiakysymyksen poistamalla täydellisyyden vuoksi kaikki asianomaista vastaan puhuvat todisteet, jotka perustuivat vastauksiin, joita muut väitetiedoksiannon adressaatit olivat antaneet, tutkiakseen, oliko komission päätelmät kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolosta ja vaikutuksista osoitettu riittävällä tavalla ilman tällaisia todisteitakin.(11)

2.       Perustelut

19.      Valittaja väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen menetelleen virheellisesti, kun se on kieltäytynyt tutkimasta näytön tiedoksi antamatta jättämistä koskeneet esimerkit, jotka valittaja oli maininnut. Valittaja katsoo, että kun se mainitsee kyseisen näytön ja riidanalaisen päätöksen kohdat, jotka perustuvat yksinomaan tähän näyttöön, mitään muuta tietoa ei tarvita sen päätelmän tekemiseksi, että jos nämä todisteet olisi poistettu, ainakin nämä osuudet riidanalaisen päätöksen perusteluista olisivat olleet erilaisia. Koska on ilmeistä, että valittajan kuvaamat kohdat koskivat kilpailusääntöjen rikkomisen aineellista puolta kokonaisuutena, on selvää, että riidanalainen päätös olisi ollut täysin erilainen. Riidanalaisen päätöksen kohdat, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin todellisuudessa tutki (ks. valituksenalaisen tuomion 51–63 kohta), eivät ole ratkaisevia, koska valittajan puolustautumisoikeuksia oli jo loukattu, koska komissio oli nojautunut riidanalaisen päätöksen muissa kohdissa tiedoksi antamatta jätettyyn asianomaista vastaan puhuvaan näyttöön, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutkinut.

20.      Komissio katsoo, että koska valittajan valitus on kohdistettu vain valituksenalaisen tuomion 49 ja 50 kohtaan sisältyviin perusteluihin, tämä valitus ei voi johtaa tuomion kumoamiseen. Kyseiset perustelut otettiin tuomioon täydellisyyden vuoksi, koska valituksenalaisen tuomion 63 kohdan mukaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ottanut kyseistä näyttöä huomioon, kun se tutki riidanalaisen päätöksen asiakysymyksen. Lisäksi komissio katsoo, että valittaja ei ole täyttänyt vaatimuksia, jotka yhteisöjen tuomioistuin vahvisti yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa(12) asianomaista vastaan puhuvan näytön osalta. Tämän tuomion mukaisesti unionin tuomioistuin edellyttää, että asianomainen osapuoli osoittaa, että lopputulos, johon komissio päätyi päätöksessään, olisi ollut erilainen. Valittajan yleisluontoinen viittaus riidanalaisen päätöksen eri kohtiin, joissa asiakirjat vain mainitaan, on riittämätön, koska muuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitäisi osoittaa syy-yhteys sen, että tilaisuus tutustua kyseiseen näyttöön evättiin, ja puolustautumisoikeuksien väitetyn loukkaamisen välillä.

3.       Oikeudellinen arviointi

21.      Huomautettakoon ensinnäkin, että valittaja riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 49 ja 50 kohtaan sisältyvien toteamusten oikeellisuuden. Valittaja ei kuitenkaan vastusta millään tavoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yksityiskohtaisia toteamuksia, jotka sisältyivät valituksenalaisen tuomion 51–62 kohtaan, niiden erityisten väitteiden osalta, joita Knauf Gips KG esitti tietyn näytön osalta.

22.      Lisäksi – toisin kuin komissio väittää – ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 49–50 ja erityisesti 51–62 kohdassa esittämiä toteamuksia ei sisällytetty niihin täydellisyyden vuoksi, koska kyseinen tuomioistuin oli nimenomaisesti todennut kyseisen tuomion 63 kohdassa esitetyn näkemyksen olevan tällainen täydentävä perustelu. Siten vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin tuomioistuin hylkää heti tällaiset väitteet, koska pelkkien täydentävien perustelujen arvostelu ei voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen,(13) ei mielestäni ole välittömästi sovellettavissa nyt käsiteltävään valitusperusteeseen.

23.      Valittajan väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lyönyt laimin niiden esimerkkien tutkimisen, joita valittaja oli esittänyt näytöstä, jota ei ollut annettu sille tiedoksi, on mielestäni ilmeisen perusteeton.

24.      Knauf Gips KG väittää lähinnä, että ensimmäisen oikeusasteen menetteli virheellisesti päätellessään, että luettelo riidanalaisen päätöksen kohdista, joissa viitattiin näyttöön, jota ei ollut annettu sille tiedoksi, oli riittämätön täyttämään oikeuskäytännössä vahvistetun velvoitteen, jonka mukaan asianomaisen yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessään päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi ja johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.

25.      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, ettei asiakirjaa ole annettu tiedoksi, merkitsee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen yritys ensinnäkin osoittaa komission nojautuneen tähän asiakirjaan tukeakseen väitettään, joka koskee kilpailusääntöjen rikkomista, ja toiseksi, että väite voitiin osoittaa todeksi vain tällä asiakirjalla. Mikäli on olemassa muita asiakirjatodisteita, joista asianosaiset ovat saaneet tiedon hallinnollisen menettelyn aikana ja jotka tukevat erityisesti komission toteamuksia, tiedoksi antamatta jätetyn asianomaista vastaan puhuvan asiakirjan poistaminen todisteiden joukosta ei heikennä riidanalaisessa päätöksessä huomioon otettujen väitteiden pätevyyttä. Asianomaisen yrityksen on siis osoitettava, että lopputulos, johon komissio on päätöksessä päätynyt, olisi ollut erilainen, mikäli asianomaista vastaan puhuva asiakirja, jota ei ole annettu tiedoksi ja johon komissio on nojautunut todetessaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä, olisi pitänyt poistaa todisteiden joukosta.(14)

26.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole mielestäni tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että pelkkä luettelo riidanalaisen päätöksen kohdista, joissa mainitaan näyttö, jota ei ole annettu tiedoksi, on riittämätön täyttämään selvää todistustaakkaa, joka asetetaan kyseiselle yritykselle yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annettuun tuomioon(15) liittyvän oikeuskäytännön nojalla.

B       Tutustumista asianomaisen puolesta puhuvaan näyttöön koskevan oikeuden epääminen ja puolustautumisoikeuksien loukkaaminen tietojenvaihdon osalta

27.      Käsittelen tässä jaksossa asian käsittelyn sujuvuuden vuoksi valittajan ensimmäisen valitusperusteen toista ja kolmatta osaa, koska molemmat osat koskevat Knauf Gips KG:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämää ensimmäisen kanneperusteen toista osaa, joka liittyi tutustumista asianomaisen puolesta puhuvaan näyttöön koskevan oikeuden epäämistä.(16)

1.       Valituksenalainen tuomio

28.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomionsa 67 kohdassa yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annettua tuomiota siteeraten, että mikäli kyseessä on tilanne, jossa tiedoksi antamatta on jätetty asianomaisen puolesta puhuva asiakirja, kyseisen yrityksen on ainoastaan osoitettava, että sen tiedoksi antamatta jättäminen on saattanut vaikuttaa yrityksen vahingoksi menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön. Riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan sillä tavoin, että mikäli se olisi kyennyt vetoamaan niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt mahdollisessa päätöksessä, ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuuden ja keston osalta ja samalla sakon määrän osalta. Se mahdollisuus, että tiedoksi antamatta jäänyt asiakirja olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan näyttää toteen ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että tiedoksi antamatta jääneillä asiakirjoilla on – näiden todisteiden valossa – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut vähätellä.(17)

29.      Sen jälkeen, kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli antanut valittajalle oikeuden saada tutustua ei-luottamuksellisiin vastauksiin, joita muut tuottajat olivat antaneet komission väitetiedoksiantoon, se katsoi, että vaikka Knauf Gips KG olisi kyennyt vetoamaan kyseisiin asiakirjoihin hallinnollisen menettelyn aikana, nämä asiakirjat eivät olisi voineet vaikuttaa komission arviointiin.(18)

2.       Perustelut

30.      Valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa virheellisen yhteenvedon väitteistä, joita se oli esittänyt asiassa T‑52/03 jättämässään kannekirjelmässä, ja huomautuksista, jotka sisältyivät 7.7.2006 päivättyyn erilliseen asiakirjaan, joka koski sitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta sille tilaisuutta tutustua sen puolesta puhuvaan näyttöön. Toteamukset, joita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 64–79 kohdassa, loukkaavat näin ollen valittajan puolustautumisoikeuksia ja ovat perusteettomia.

31.      Valittaja katsoo myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Valittajan mielestä sen ei tarvitse osoittaa, että jos se olisi saanut tutustua muiden tuottajien väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin, komission päätöksen sisältö olisi ollut erilainen, vaan ainoastaan, että se olisi kyennyt käyttämään näitä asiakirjoja puolustuksessaan.(19) Valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 70–78 kohdassa virheellisesti sen, olisiko tietty valittajan mainitsema asianomaisen puolesta puhuva näyttö saattanut vaikuttaa riidanalaisen päätöksen lopputulokseen.

32.      Lisäksi valittaja kyseenalaistaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan BPB:n väitetiedoksiantoon antamaan vastaukseen ei sisälly mitään asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä.(20) Valittaja väittää, että todistelua koskevien yleisten periaatteiden mukaisesti muiden asianosaisten toteamukset ovat näyttöä. Myöskään se, että valittaja on esittänyt samat perustelut, ei muuta tällaisten muiden asianosaisten antamien lausumien luonnetta.

33.      Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut BPB:n vastauksen 4.1.16 kohtaan sisältyvää toteamusta, jonka mukaan Lontoon kokous oli enintään spontaani keskustelutilaisuus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutkinut myöskään BPB:n vastauksensa 4.2.3 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan BPB:n ja sen kilpailijoiden välillä vaihdetut luvut eivät päätyneet BPB:n suunnitteluprosessiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tutkinut myöskään niiden todisteiden merkitystä, jotka koskivat väitettyä ensimmäistä Versailles’n kokousta seuranneiden vuonna 1997 Brysselissä ja vuonna 1998 Haagissa pidettyjen kokousten pitämistä. Knauf Gips KG totesi 7.7.2006 päivätyssä asiakirjassa, että BPB:n vastauksen 4.3.28 ja 4.3.34 kohdan perusteella oli selvää, että Versailles’n kokouksessa ei ollut tehty kilpailunvastaista sopimusta. Komissio päätteli Brysselin ja Haagin kokousten osalta ainoastaan, että osapuolet noudattivat sopimusta, joka väitettiin tehdyn Versailles’ssa. Versailles’n kokousta koskevia BPB:n vastauksen 4.3.28 ja 4.3.34 kohtaa olisi kuitenkin voitu käyttää osoittamaan, että Brysselin ja Haagin kokouksia koskenut päätelmä oli perusteeton.

34.      Komissio esittää uudelleen perustelun, jonka se esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja jota kyseinen tuomioistuin ei käsitellyt. Komissio huomauttaa, että se liitti asiakirjaan, jolla se epäsi valittajalta tilaisuuden tutustua muiden tuottajien väitetiedoksiantoon antamiin vastauksiin, tiedon valittajan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Koska valittaja ei saattanut asiaa kuulemisista vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi ja jätti siten käyttämättä hallinnollisessa menettelyssä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja, se viittasi siihen, että se ei jatkaisi vaatimuksensa ajamista. Tästä syystä komissio katsoo, että koska oikeus tutustua asiakirja-aineistoon olisi pitänyt käsitellä hallinnollisessa menettelyssä, valittajalla ei ollut oikeutta vedota puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

35.      Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut asianmukaisesti yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa(21) asianomaisen puolesta puhuvan näytön osalta vahvistettua testiä. Komissio katsoo myös, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole otettu valittajan perusteluja vääristyneellä tavalla huomioon.

36.      Komissio katsoo, että valittajan edellä 31 kohdassa esittämät väitteet on jätettävä tutkimatta, koska valittaja vain toistaa väitteitä, jotka se esitti jo ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, ja pyrkii saamaan unionin tuomioistuimen tutkimaan sen väitteet uudelleen. Valittaja ei ole myöskään osoittanut, miten kyseinen sille tiedoksi antamatta jätetty näyttö olisi voinut auttaa sitä puolustuksessaan. Komissio katsoo myös, että valittajan edellä 33 kohdassa esittämä väite on asiallisesti virheellinen.

3.       Oikeudellinen arviointi

37.      Käsittelen ensin edellä 34 kohdassa esitetyn komission vaatimuksen. Komissio vaatii näet, että valittajan ensimmäisen valitusperusteen toinen ja kolmas osa on jätettävä tutkimatta, koska valittaja ei ole käyttänyt kaikkia käytettävissään olleita oikeussuojakeinoja kyseisiin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden osalta hallinnollisessa menettelyssä komissiossa.

38.      Tämä vaatimus pitää mielestäni hylätä. Komissio ei ole ensinnäkään osoittanut, että valittaja olisi johtanut sitä aktiivisesti harhaan tai että se ei olisi toiminut vilpittömässä mielessä kyseisten tiedoksi antamatta jätettyjen asiakirjojen osalta hallinnollisessa menettelyssä. Se, että valittaja on ainoastaan jättänyt käyttämättä oikeussuojakeinojaan komissiossa, ei ole voinut epäasianmukaisesti johtaa komissiota millään tavoin harhaan siitä, että valittaja ei ajaisi vaatimustaan saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.(22) Toiseksi on niin, että koska ei ole olemassa mitään oikeussääntöä, jossa erityisesti edellytettäisiin asianosaisen käyttävän kaikkia käytettävissään olevia oikeussuojateitä komission hallinnollisessa menettelyssä, sillä, että unionin tuomioistuin asettaisi tällaisen vaatimuksen, rajoitettaisiin mielestäni epäasianmukaisesti tämän asianosaisen puolustautumisoikeuksia ja rajoitettaisiin sen oikeutta saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.(23)

39.      Edellä 30 kohdassa mainitusta valittajan väitteestä, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa tehtiin virheellinen yhteenveto sen perusteluista, on todettava, että juuri nämä perustelut sisältyivät esittelevän tuomarin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullista käsittelyä – joka pidettiin 23.1.2007 – varten laatiman kertomuksen 43 kohtaan.

40.      Oikeuskäytännön mukaan esittelevän tuomarin kertomuksen tarkoituksena on nimenomaan esittää tiivistetysti asiaan liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat samoin kuin asianosaisten väitteet ja niiden perustelut, ja asianosaiset voivat ennen istuntoa tai sen kuluessa vapaasti pyytää siihen korjauksia tai esittää varauksia. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomareilla, jotka ovat osallistuneet asian ratkaisemiseen, on ollut koko oikeudenkäynnin ajan saatavillaan jutun asiakirja-aineisto kokonaisuudessaan.(24)

41.      Asiassa T‑52/03 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamo lähetti esittelevän tuomarin kertomuksen asianosaisille 11.12.2006, ja asianosaisia kehotettiin esittämään huomautuksensa tästä kertomuksesta ennen suullista käsittelyä. Toisin kuin komissio, joka jätti kirjalliset huomautuksensa kyseisestä kertomuksesta 15.1.2007, Knauf Gips KG ei jättänyt huomautuksia. Knauf Gips KG ei esittänyt 23.1.2007 pidetyssä istunnossakaan mitään vastaväitteitä esittelevän tuomarin kertomukseen sisältyneestä vaatimustensa ja perustelujensa tiivistelmästä. Tällaisen vastaväitteen puuttuminen ilmenee kirjaajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 63 artiklan nojalla suullisesta käsittelystä laatimasta pöytäkirjasta, jonka presidentti ja kirjaaja allekirjoittivat ja joka on todistusvoimainen.

42.      Koska Knauf Gips KG ei ole esittänyt mitään vastaväitteitä esittelevän tuomarin asiassa T-52/03 antamasta kertomuksesta ja koska ensimmäisen oikeusasteen kokoonpanolla oli koko oikeudenkäynnin ajan tilaisuus tutustua kaikkiin asiakirja-aineiston asiakirjoihin kyseisessä asiassa, edellä 30 kohdassa tarkoitettu valittajan väite pitäisi mielestäni hylätä.

43.      Lisäksi korostaisin täydellisyyden vuoksi sitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 68–77 kohdassa tekemien toteamusten perusteella on selvää, että kyseinen tuomioistuin tutki yksityiskohtaisesti Knauf Gips KG:n väitteet,(25) jotka koskivat sitä, että komissio oli kieltäytynyt antamasta sille tilaisuutta tutustua sen puolesta puhuvaan näyttöön.

44.      Valittajan väitteestä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, on todettava, että riittää, että yritys osoittaa, että se olisi kyennyt käyttämään kyseisiä sen puolesta puhuvia asiakirjoja puolustuksessaan sillä tavoin, että mikäli se olisi kyennyt vetoamaan niihin hallinnollisessa menettelyssä, se olisi voinut tuoda esiin seikkoja, jotka eivät olisi olleet sopusoinnussa komission siinä vaiheessa tekemien päätelmien kanssa, ja olisi siten kyennyt jollain tavoin vaikuttamaan arviointeihin, joita komissio on tehnyt mahdollisessa päätöksessä ainakin sen osalta todetun menettelytavan vakavuuden ja keston osalta ja samalla sakon määrän osalta. Se mahdollisuus, että tiedoksi antamatta jäänyt asiakirja olisi saattanut vaikuttaa menettelyn kulkuun ja komission päätöksen sisältöön, voidaan näyttää toteen ainoastaan sen jälkeen, kun on tutkittu alustavasti tietyt todisteet, joista ilmenee, että tiedoksi antamatta jääneillä asiakirjoilla on – näiden todisteiden valossa – saattanut olla merkitystä, jota ei olisi saanut vähätellä.(26)

45.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi nimenomaisesti edellä mainittuun tiedoksi antamatta jätettyä asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä koskevaan oikeuskäytäntöön valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa, että jos Knauf Gips KG:llä olisi ollut tilaisuus tutustua kyseisiin asiakirjoihin hallinnollisessa menettelyssä, nämä asiakirjat eivät olisi voineet vaikuttaa komission arviointiin.

46.      Huomautettakoon, että huolimatta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa tekemästä yleistoteamuksesta, valituksenalaisen tuomion 74 kohdan sanamuoto, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että BPB:n vastauksen 4.2.1 kohta ”ei olisi voinut muuttaa lopputulosta”, on melko sopimaton ilmaisu asianomaisen puolesta puhuvan näytön yhteydessä ja muistuttaa jollain tavoin tiedoksi antamatta jätettyä asianomaista vastaan puhuvaa näyttöä koskevaa oikeuskäytäntöä.(27) Tällaisen terminologian käyttö ei mielestäni kuitenkaan tee valituksenalaista tuomiota pätemättömäksi. Mielestäni pelkkä kartellin jonkin toisen osapuolen toteamus, jolla se pyrkii ilman mitään tätä tukevaa näyttöä kiistämään sen, että tietojenvaihto olisi ollut tarkoitukseltaan kilpailunvastaista tai sillä olisi ollut tällainen vaikutus, ei voi olla asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä.

47.      Näin ollen katson, että edellä 31 kohdassa tarkoitettu väite pitäisi hylätä.

48.      Edellä 31 ja 32 kohdassa esitetyistä valittajan väitteistä, joissa kyseenalaistetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan BPB:n väitetiedoksiantoon antaman vastauksen tiettyihin kohtiin ei sisälly asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä, on muistutettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittama tosiseikkojen arviointi ei sitä tilannetta lukuun ottamatta, että kyseiselle tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, ole oikeuskysymys, joka sellaisenaan kuuluu unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.(28)

49.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 69 ja 78 kohdassa tekemä arviointi koski mielestäni sitä, olivatko BPB:n komission väitetiedoksiantoon antaman vastauksen kohdat asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä ja olisiko Knauf Gips KG voinut käyttää niitä puolustuksessaan. Se koski siis tosiseikkaa.(29) Koska ei ole esitetty väitettä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat vääristyneellä tavalla huomioon, valittajan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arvioinnista esittämä väite on mielestäni jätettävä tutkimatta.

50.      Edellä 33 kohdassa esitettyä väitettä, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lyönyt laimin niiden Knauf Gips KG:n väitteiden tutkimisen, jotka koskivat BPB:n vastauksen 4.1.16 kohtaa, ei mielestäni voida hyväksyä. BPB:n väitetiedoksiantoon antaman vastauksen 4.1.16 kohdan pääsisältö on siinä, että ”kilpailu pysyi kovana kaikilla Euroopan eri markkinoilla” huolimatta Lontoon kokouksessa saavutetusta ”väitetystä sopimuksesta”. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki itse asiassa kilpailun jatkumista koskeneen kysymyksen valituksenalaisen tuomion 72 ja 75 kohdassa. Väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin löi laimin sen Knauf Gips KG:n lausuman tutkimisen, joka koski BPB:n väitetiedoksiantoon antaman vastauksen 4.2.3 kohtaa, jossa todettiin, että BPB:n ja sen kilpailijoiden välillä vaihdettuja lukuja ei otettu mukaan BPB:n suunnitteluprosessiin, on mielestäni hylättävä valituksenalaisen tuomion 74 kohdan valossa. Valituksenalaisen tuomion 74 kohdassa arvioidaan erikseen BPB:n väitettä siitä, että vaihdetut tiedot olivat ainoastaan Gyprocin johtajan (D) ja BPB:n toimitusjohtajan tiedossa.

51.      Valituksenalaisen tuomion 76 kohdan perusteella on myös selvää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki BPB:n vastauksen 4.3.28 ja 4.3.34 kohdat, jotka koskivat Versailles’n kokousta, ja totesi, että niihin ei sisältynyt asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä. Koska Knauf Gips KG:n väite, joka koski Brysselin ja Haagin kokouksia, jotka pidettiin vuosina 1997 ja 1998, riippui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksesta, jonka mukaan BPB:n vastauksen 4.3.28 ja 4.3.34 kohta, jotka koskivat Versailles’n kokousta, sisälsivät asianomaisen puolesta puhuvaa näyttöä, kyseinen tuomioistuin ei mielestäni menetellyt virheellisesti, kun se ei käsitellyt Brysselin ja Haagin kokouksia koskevaa Knauf Gips KG:n väitettä.

52.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan siis, että unionin tuomioistuin hylkää ensimmäisen valitusperusteen kokonaisuudessaan.

VI     Toinen valitusperuste: EY 81 artiklan virheellinen soveltaminen

A       Perustelut

53.      Valittaja väittää, että valituksenalaisen tuomion 140–298 kohdalla ei ole riittävää aineellista perustaa, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perusti toteamuksensa EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta tiedoksi antamatta jätettyyn asianomaista vastaan puhuvaan näyttöön. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei sen mielestä myöskään noudattanut valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa esittämäänsä lausumaa, jonka mukaan se ei ottaisi huomioon kyseistä näyttöä tutkiessaan riidanalaisen päätöksen asiasisällön.

54.      Valittaja esittää, että vaikka otettaisiin lainvastainen näyttö huomioon, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus valittajan kilpailusääntöjen rikkomisen viidestä osatekijästä ei tue toteamusta EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen oli viisiosainen, eli sen muodostivat Lontoossa vuonna 1992 pidetty kokous, Saksassa, Ranskassa, Benelux-maissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 1992–1998 myytyjä määriä koskeva tietojenvaihto sekä hinnankorotuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 1992–1998, Saksan markkinaosuuksista kesäkuusta 1996 alkaen tehtyjä sopimuksia (Versailles’n, Brysselin ja Haagin kokoukset) ja hinnankorotuksia Saksassa vuodesta 1996 lähtien koskeva tietojenvaihto. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamien tosiseikkojen perusteella yksikään näistä tilanteista ei kuitenkaan täytä kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiselle EY 81 artiklan 1 kohdan nojalla asetettuja edellytyksiä. Valittaja arvostelee myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion eri kohtia, jotka koskevat viittä osatekijää tai ilmenemistapaa ja jotka sisältyvät valituksenalaisen tuomion 140–298 kohtaan.

55.      Komissio katsoo, että valittajan toinen valitusperuste on jätettävä tutkimatta, koska valittaja pelkästään arvostelee ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiä tosiseikkoja koskevia toteamuksia. Komissio huomauttaa myös, että valittaja ei kiistä sitä, että on ollut olemassa yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, johon riidanalainen päätös perustuu. Valittajan toinen valitusperuste perustuu siihen käsitykseen, että yksikään kilpailusääntöjen rikkomisen osista tai osatekijöistä, jotka yhdessä tarkasteluina merkitsevät kilpailusääntöjen rikkomista, ei sellaisenaan ole EY 81 artiklan vastainen. Valittaja tulkitsee siten virheellisesti riidanalaisen päätöksen olennaista kohtaa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen todisteharkintaa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittasi yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annettuun tuomioon(30) ja katsoi, että kilpailunvastaisen menettelytavan tai sopimuksen olemassaolo on pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja seikoista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun rikkomisen käsitteeseen, koska kukin ilmenemistapa vahvistaa näyttöä siitä, että tällainen rikkominen on tosiasiallisesti tapahtunut.

56.      Komissio katsoo myös, että edellä 53 kohdassa mainittua valittajan väitettä ei voida tutkia, koska valittaja ei ole yksilöinyt valituksenalaisen tuomion kohtia, joita se arvostelee, ja se viittaa vain yleisluontoisesti valituksenalaisen tuomion 140–298 kohtaan.

B       Oikeudellinen arviointi

57.      Valituksenalaisen tuomion 299 kohdan perusteella on selvää, että Knauf Gips KG väitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, että sen ei voitu katsoa osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, joka olisi jatkunut pitkän aikaa, mistä syystä rikkominen ei ollut niin vakava ja kanneoikeus oli vanhentunut sellaisten yksittäisten toimenpiteiden osalta, joiden väitettiin tapahtuneen yli viisi vuotta ennen oikeudenkäynnin alkamista.

58.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 306 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen 479 kohdan perusteella oli selvää, ”että käsiteltävänä olevassa tapauksessa kaikki sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat kuuluivat kysymyksessä olevien yritysten sellaisten toimien sarjaan, joilla oli vain yksi taloudellinen tarkoitus eli kilpailun rajoittaminen, ja ne muodostivat sellaisen monitahoisen ja jatketun sopimuksen eri ilmenemismuodot, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena oli kilpailun rajoittaminen. Koska edellä mainitut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat konkretisoivat keskeytyksettä vuodesta 1992 alkaen vuoteen 1998 saakka kyseisten yritysten yhteisen tahdon vakauttaa ja näin ollen rajoittaa kilpailua ainakin Saksan, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Beneluxin kipsilevymarkkinoilla, komissio on luokitellut rikkomisen yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi, monitahoiseksi ja jatketuksi.” Näin ollen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa todetaan muun muassa, että asianomaiset yritykset, joihin valittaja kuuluu, ”ovat rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohtaa osallistumalla sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelyihin kipsilevyalalla”.(31) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annettuun tuomioon(32) liittyvää oikeuskäytäntöä ja hylkäsi Knauf Gips KG:n vaatimuksen, joka oli kohdistettu siihen, että menettelytapoja oli luonnehdittu yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi ja jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi.(33)

59.      Valittaja ei ole kyseenalaistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamusta yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisen olemassaolosta nyt käsiteltävässä valituksessa. Valittaja pyrkii pikemminkin osoittamaan, että yksikään viidestä yksittäisestä osatekijästä tai ilmenemismuodosta ei tue sellaisenaan tai erikseen tarkasteltuina EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista koskevaa toteamusta. Koska riidanalainen päätös ja valituksenalainen tuomiokin perustuvat siihen, että on olemassa yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, vaikka se koostuukin eri osatekijöistä, valittaja ei hyödy siitä, että se väittää, että nämä yksittäiset osatekijät eivät erikseen tarkasteltuina merkitse EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomista. Kyseinen väite on siis mielestäni hylättävä.

60.      Lisäksi katson, että koska valittaja ei ole erityisesti yksilöinyt asianomaista vastaan puhuvaan näyttöön kuuluvia todisteita, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitetään nojautuneen valituksenalaisen tuomion 140–298 kohdassa esittämässään toteamuksessa, tämä väite on mielestäni jätettävä tutkimatta sen epämääräisyyden vuoksi.

61.      Tästä syystä katson, että unionin tuomioistuimen pitäisi hylätä toinen valitusperuste.

VII  Kolmas valitusperuste: asetuksen N:o 17 15 artiklan ja EY 81 artiklan virheellinen soveltaminen

A       Perustelut

62.      Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 17 15 artiklaa, kun se on ottanut huomioon Knauf-konserniin kuuluvien yhtiöiden liikevaihdon laskiessaan kyseisen säännöksen mukaista 10 prosentin enimmäismäärää. Sen mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että valittaja muodosti taloudellisen kokonaisuuden Knauf-konsernin muiden yhtiöiden kanssa, ja katsoessaan, että valittaja oli vastuussa Knauf-konsernin toimenpiteistä.

63.      Valittaja katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole menetellyt objektiivisesti ja puolueettomasti valituksenalaisen tuomion 348 kohdassa. Valittaja riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG hyötyi kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

64.      Valittaja väittää myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen katsoessaan, että se muodostaa Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:n ja tämän tytäryhtiöiden kanssa taloudellisen kokonaisuuden.

65.      Valittaja riitauttaa ne yhdeksän tekijää, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin perusti taloudellista kokonaisuutta koskevan toteamuksensa. Valittaja katsoo, että asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annettua tuomiota(34) ei voida soveltaa, koska valittaja ei ole minkään muun yhtiön määräysvallassa. Valittaja ei myöskään omista Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaftiin sidossuhteessa olevia yhtiöitä. Valittajan mielestä valituksenalaisen tuomion 350, 351 ja 355 kohdassa mainittu kauppaedustajia koskeva oikeuskäytäntö(35) ei ole myöskään sovellettavissa. Valittaja katsoo, että valituksenalaisen tuomion 343–346 kohdassa mainitussa asiassa HFB ym. vastaan komissio annettua tuomiota(36) ei voida myöskään soveltaa, koska kyseisessä asiassa taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskeva toteamus perustui siihen, että eri yhtiöiden kaikki osakkeet olivat saman henkilön hallussa. Nyt käsiteltävässä asiassa valittajan ja Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:n yhtiöosuudet ovat 22 osakkaan hallussa, ja heillä kaikilla on vähemmistöosakkuus.

66.      Taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskeva toteamus ei valittajan mukaan saa myöskään perustua siihen, että monet Knaufin sukuun kuuluvat osakkaat pitävät valittajaa ja muita yhtiöitä yhdessä määräysvallassaan. Yhteistä määräysvaltaa ei voida todeta, jos enemmistösuhteet voivat siirtyä tai vaihdella osakkaiden kesken. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa Baustahlgewebe vastaan komissio,(37) samoin kuin komissio kyseessä olleessa päätöksessään, että kyseessä ei ollut taloudellinen kokonaisuus tapauksessa, joka koski neljää vähemmistöosakasta. Valituksenalaisen tuomion 349 kohdassa mainitussa suvun sopimuksessa ei asetettu kyseisiä yhtiöitä yhteiseen määräysvaltaan.

67.      Valittajan mielestä valituksenalainen tuomio on ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti asiassa Aristrain vastaan komissio annetun tuomion(38) kanssa, sillä yhteisöjen tuomioistuin totesi siinä, että pelkästään se, että kahden eri liikeyhtiön osakepääoman omistaa sama henkilö tai perhe, ei ole sinänsä riittävää sen osoittamiseksi, että nämä yhtiöt ovat taloudellinen kokonaisuus, minkä seurauksena yhteisön kilpailuoikeuden mukaan on se, että yhden yhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa toisen yhtiön toiminnasta ja että yksi yhtiö voidaan velvoittaa maksamaan toiselle määrätty sakko.

68.      Valittaja katsoo, että ei ole muita oikeudellisia syitä, joiden vuoksi taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskeva toteamus olisi perusteltu. Sillä, että samat kaksi osakasta johtivat kaikkia Knauf-yhtiöitä, ei ole merkitystä (valituksenalaisen tuomion 345 kohta). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 346 kohdassa, että ei ole mitään näyttöä siitä, että kaksi Knaufin serkusta eli (B) ja (C) eivät olisi edustaneet Knauf-konsernia kilpailusääntöjen rikkomisen eri ilmenemismuotojen yhteydessä. Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus loukkaa in dubio pro reo -periaatetta. Myöskään se, että samat henkilöt edustavat eri yhtiöitä, ei tarkoita sitä, että yhtiöt eivät olisi itsenäisiä kilpailun kannalta. Valittaja katsoo myös, että valituksenalaisen tuomion 346 kohdassa oleva toteamus siitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen aikana vaihdetut myyntiluvut liittyivät Knauf-konsernin eri yhtiöihin, ei kerro mitään rakenteellisista suhteista tietojenvaihdossa mukana olevien osallistujien tai yhtiöiden välillä eikä siten taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta. Valittajan mielestä valituksenalaisen tuomion 347 kohdan toteamus, jonka mukaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaolo perustuu myös siihen, että Knauf Gips KG toimitti komissiolle pyynnöstä omien liikevaihtolukujensa lisäksi myös Knauf-konsernin muiden yhtiöiden liikevaihdon, on niin ikään oikeudellisesti tehoton. Kyseiset tiedot toimitettiin tarkastusten jälkeen ja sen vuoksi, että komissio ei ajattelisi, että annetut tiedot olivat riittämättömiä. Valittaja katsoo, että valituksenalaisen tuomion 356 kohdassa oleva toteamus, jolla tuetaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskevaa toteamusta, on ristiriitainen. Se, että valittaja on ainoa yhtiö, jota Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG ei hallinnoi, ei selitä sitä, miksi sakko on määrätty valittajalle eikä Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:lle. Ei ole selvää, miksi valittajaa tulisi pitää taloudellisena kokonaisuutena Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:n kanssa, koska valittaja on itsenäinen siihen nähden. Valittaja kyseenalaistaa valituksenalaisen tuomion 357 kohdassa olevan toteamuksen siitä, että koska ”useimmat” tarkastusten aikana löydetyt asiakirjat oli tulostettu valittajan tunnuksella varustetulle kirjepaperille, se edustaa Knauf-konsernia. Valittaja katsoo, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestykset tai yhteisön kartellilainsäädäntö eivät tue tulkintasääntöä, jonka mukaan henkilö, joka tuottaa “useimmat” asiakirjat, automaattisesti ”edustaa” muita kilpailusääntöjen rikkomisiin osallistuvia. Ei ole myöskään selvää, miten komissio valitsi kyseiset asiakirjat kaikista tarkastuksen aikana saatavilla olleista asiakirjoista. Valittajan mielestä valituksenalaisen tuomion 357 kohdan toteamus, jonka mukaan ei ole epäilystäkään siitä, että valittaja sovittaa yhteen Knauf-konsernin operatiivista toimintaa merkityksellisillä markkinoilla, on täysin vastakkainen kuin valituksenalaisen tuomion 337 kohdan toteamus, jonka mukaan ”näin ollen sen johdossa ei ole yhtä oikeushenkilöä, jonka voitaisiin katsoa olevan konsernin toimintaa yhteen sovittavana henkilönä vastuussa – – kilpailusääntöjen rikkomisista”. Valituksenalaisen tuomion 358 kohdassa oleva toteamus siitä, että valittaja oli komission ainoa keskustelukumppani hallinnollisen menettelyn aikana, ei ole oikeudellisesti ratkaiseva, vaan se perustuu siihen, että komissio aloitti 19.4.2001 päivätyn väitetiedoksiannon saatekirjeessä virallisen menettelyn vain valittajaa vastaan siitä huolimatta, että tarkastuksia tehtiin myös muissa yhtiöissä. Valittaja väittää, että sen lakimiehet vastasivat väitetiedoksiantoon valittajan nimissä ja sen puolesta.

69.      Valittaja kyseenalaistaa myös valituksenalaisen tuomion 359 ja 360 kohdassa olevat toteamukset, joiden mukaan valittajan olisi pitänyt hallinnollisen menettelyn aikana vastustaa komission olettamaa siitä, että oli olemassa taloudellinen kokonaisuus, jotta valittaja olisi voinut estää tämän olettaman. Valittaja katsoo, että nämä toteamukset ovat in dubio pro reo -periaatteen vastaisia. Koska väitetiedoksianto osoitettiin vain valittajalle, valittaja toimi vain omasta puolestaan. Väitetiedoksiannossa ei ilmoitettu, että vastaajan katsottaisiin olevan vastuussa muista Knauf-nimisistä yhtiöistä.

70.      Komissio katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti toteamuksensa taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta useiden seikkojen perusteella (valituksenalaisen tuomion 342 kohta), mukaan lukien erityisesti se, että Knaufin serkukset edustivat kilpailusääntöjen rikkomisen aikana koko Knauf-konsernia, se, että kilpailusääntöjen rikkomisen aikana vaihdetut myyntiluvut liittyivät kaikkiin kipsilevymarkkinoilla toimiviin Knauf-yhtiöihin (valituksenalaisen tuomion 346 kohta), ja se, että holdingyhtiö Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG hallinnoi hallussaan olleita Knauf-konsernin yhtiöiden yhtiöosuuksia sitä hallussaan pitävän ja siinä määräysvaltaa käyttävän perheyhtiön puolesta. Valituksenalaisen tuomion 348 kohdassa olevaa toteamusta on tarkasteltava tässä yhteydessä. Tässä yhteydessä ei ole osoitettu, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt vääristyneen arvioinnin. Jos näet osoitetaan, että Knaufin serkukset edustivat koko konsernia kilpailusääntöjen rikkomisessa, on selvää, että kaikki Knauf-yhtiöt hyötyivät kilpailusääntöjen rikkomisesta.

71.      Komissio huomauttaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei viitannut asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annettua tuomiota(39) koskevaan oikeuskäytäntöön vaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskeviin yleisiin periaatteisiin. Asia Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio(40) ja kauppaedustajia koskeva oikeuskäytäntö ovat kyseisten yleisperiaatteiden erityisiä soveltamistapauksia. Tämä tapaus on joka tapauksessa rinnastettavissa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annettuun tuomioon(41) liittyvään oikeuskäytäntöön, vaikka se ei ole suoraan sovellettavissa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että Knauf-konsernin yhtiöt olivat Knaufin perheen määräysvallassa sellaisen sukusopimuksen perusteella, jolla varmistettiin, että koko konserni oli yhden johdon alaisuudessa. Knaufin serkukset johtivat kaikkia konsernin yhtiöitä ja myös kahta emoyhtiötä, ja he edustivat kaikkia kipsilevymarkkinoilla toimineita Knauf-yhtiöitä kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä. Komissio katsoo, että asiassa HFB ym. vastaan komissio annettuun tuomioon(42) liittyvät valittajan väitteet eivät ole merkityksellisiä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomioistuimen 342 ja 343 kohdassa, että taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa on arvioitava tapauskohtaisesti ja että on mahdollista (kuten asiassa HFB ym. v. komissio) todeta taloudellisen kokonaisuuden olemassaolo määräysvaltasuhteen osoittavien osatekijöiden perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti asiaa HFB ym. vastaan komissio ja nyt käsiteltävää asiaa toisiinsa rinnastettavina, kun otetaan huomioon määräysvalta, jota Knaufin perheyhtiö käyttää Knauf-konsernissa, Knaufin serkusten keskeinen asema, heidän esittäytymisensä Knauf-konsernin edustajina, ja se, että kilpailusääntöjen rikkomisen aikana vaihdetut myyntiluvut koskivat koko konsernia. Yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi tällaiset perusteet yhdistetyissä asioissa Dansk Rørindustri ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa.(43)

72.      Komission mielestä vastaajan huomautukset enemmistösuhteiden heilahtelujen mahdollisuudesta osakkaiden kesken ovat ristiriidassa sukusopimuksen kanssa, sillä siinä taataan yksi johto ja yksi, keskitetty osakkaiden oikeuksien käyttäminen. Lisäksi komissio katsoo, ettei sillä, että enemmistösuhteet heilahtelevat osakkaiden kesken, ole merkitystä, koska sukusopimuksen mukaan on olemassa kaksi päätöksentekoelintä, jotka käyttävät määräysvaltaa Knauf-konsernissa (samalla kun koko konsernia johtavat kaksi Knaufin serkusta), ja siinä taataan se, että konserni toimii markkinoilla yhtenä kokonaisuutena. Valittaja vahvisti perheyhtiön käyttämän määräysvallan komission kysymykseen 19.9.2002 antamassaan vastauksessa (valituksenalaisen tuomion 347 kohta).

73.      Komissio katsoo, että valituksenalainen tuomio ei ole ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Aristrain vastaan komissio antamassa tuomiossa esittämän toteamuksen kanssa.(44) Se, että valituksenalaisessa tuomiossa todetaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaolo, ei perustu pelkästään siihen, että kahdella Knauf-konsernin emoyhtiöllä on samat osakkaat. Komissio väittää myös, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistamat eri seikat osoittavat taloudellisen kokonaisuuden olemassaolon. Komissio korostaa tältä osin Knaufin serkusten asemaa johtajaosakkaina, jotka varmistivat konsernin yhden johdon (valituksenalaisen tuomion 345 kohta). Knaufin serkukset osallistuivat henkilökohtaisesti kilpailusääntöjen rikkomiseen, ja konsernin kilpailijat pitivät heidän toimiaan Knauf-konsernin toimina (valituksenalaisen tuomion 346 kohta). Lisäksi komissio huomauttaa, että valittaja ei kiistä sitä, että kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä vaihdetut myyntiluvut koskivat kaikkia kipsilevymarkkinoilla toimivia Knauf-yhtiöitä. Myyntilukujen laskeminen yhteen osoittaa, että Knaufin serkukset edustavat koko Knauf-konsernia (tai valittajaa). Komissio huomauttaa valittajan toteamuksesta, joka liittyy siihen, että se toimitti tiedot liikevaihdostaan ja muiden Knauf-konsernin yhtiöiden liikevaihdosta komissiolle, että nämä tiedot toimitettiin väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen. Väitetiedoksiannossa mainitaan adressaattina vain valittaja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi perustellusti, että se, että valittaja toimitti omasta aloitteestaan Knauf-konsernin ja kipsilevymarkkinoilla toimivien Knauf-yhtiöiden liikevaihtoa koskevat tiedot, on lisätodiste siitä, että valittaja itse ajatteli, että oli olemassa taloudellinen kokonaisuus ja että se edusti kaikkia kipsilevyjä tuottavia Knauf-yhtiöitä.

74.      Komissio katsoo, että valittajan väitteillä, jotka koskevat sitä, miten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on arvioinut sen erityistä asemaa Knauf-konsernissa (valituksenalaisen tuomion 354 kohta), ei ole merkitystä, koska valittaja kiistää vain taloudellisen kokonaisuuden olemassaolon. Seuraavat huomautukset ovat siten täydentäviä.

75.      Komissio korostaa valittajan erityistä asemaa kilpailusääntöjen rikkomisesta vastaavana Knauf-yhtiönä. Komissio huomauttaa, että valittaja on toinen kahdesta emoyhtiöstä konsernin sisällä. Toisin kuin Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG, valittaja ei ole pelkkä holdingyhtiö, ja ensin mainittu on valittajasta riippuvainen tiettyjen resurssien osalta. Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG on pelkkä holdingyhtiö, joten sen ei voida katsoa olevan vastuussa konsernin toimista (valituksenalaisen tuomion 348 ja 355 kohta), vaan tämä vastuu on valittajalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 346 ja 357 kohdassa, että valittaja sovittaa yhteen Knauf-konsernin operatiivista toimintaa merkityksellisillä markkinoilla. Tämä toteamus ei ole ristiriidassa valituksenalaisen tuomion 361 kohdassa esitetyn toteamuksen kanssa, kun siinä todetaan, että ei ole mahdollista yksilöidä mitään oikeushenkilöä, joka yhteensovittaisi konsernin toimintaa sen johdossa. Vaikka valittaja on vain toinen kahdesta emoyhtiöstä, sillä oli yhteensovittava rooli erityisesti sen vuoksi, että Knaufin serkukset käyttivät sitä välineenä yrityksen hallinnoimiseen.

76.      Komissio katsoo valittajan edellä 69 kohdassa esitettyjen olettaman vastustamista koskevien väitteiden osalta, että valittaja toimi muiden Knauf-yhtiöiden nimissä sekä ennen väitetiedoksiannon tiedoksi antamista että sen jälkeen. Komission mielestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksia valituksenalaisen tuomion 359 ja 360 kohdassa täytyy tarkastella 358 kohdassa esitetyn toteamuksen valossa. Valittaja totesi hallinnollisessa menettelyssä, että sillä oli johtava asema Knauf-yrityksessä, ja antoi siten komissiolle sen vaikutelman, että se oli konsernin johdossa. Tästä syystä komissio antoi väitetiedoksiannon tiedoksi vastaajalle eikä konsernin muille yhtiöille, vaikka se samalla ilmoitti, että kilpailusääntöjen rikkominen koski Knauf-konsernia (valituksenalaisen tuomion 359 kohta).

B       Oikeudellinen arviointi

77.      Valittajan väite, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei toiminut objektiivisesti ja puolueettomasti valituksenalaisen tuomion 348 kohdassa, on mielestäni täysin perustelematon ja perusteeton. Pelkästään se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tosiseikkoja koskeva toteamus poikkeaa tässä kohdassa valittajan väitteistä, ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että kyseinen tuomioistuin ei olisi objektiivinen ja puolueeton. Kuten komissio huomautti, on lisäksi erityisesti valituksenalaisen tuomioistuimen 344–347 kohdan perusteella selvää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 348 kohdassa esittämä toteamus siitä, että Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG ja sen tytäryhtiöt hyötyivät kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, perustui useisiin seikkoihin, jotka kyseinen tuomioistuin tutki ja arvioi, joten toteamusta ei tehty abstraktisti.

78.      Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG ja sen tytäryhtiöt hyötyivät kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta, on tosiseikkoja koskeva arviointi, joka kuuluu EY 225 artiklan ja unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toimivaltaan, jos näyttöä ei ole otettu selvästi vääristyneellä tavalla huomioon.(45)

79.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki Knauf Gips KG:n osalta kanneperusteen, joka koski asetuksen N:o 17 15 artiklan virheellistä soveltamista, osalta ensinnäkin sen, muodostiko Knauf-konserni kilpailulainsäädännössä tarkoitetun taloudellisen kokonaisuuden, ja toiseksi sen, oliko Knauf Gips KG vastuussa Knauf-konsernin toimien yhteensovittamisesta. Toisin kuin komissio on väittänyt edellä 74 kohdassa, valittaja on mielestäni riitauttanut unionin tuomioistuimen muutoksenhakumenettelyssä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamukset molempien edellä mainittujen seikkojen osalta.

80.      Taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa koskevan kysymyksen osalta on todettava, että yhteisön kilpailuoikeus koskee yritysten toimintaa ja että yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. Yhteisöjen tuomioistuin on myös täsmentänyt, että yrityksen käsitteellä on tässä samassa asiayhteydessä katsottava tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudellisesti tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö.(46) Siten sen arvioiminen, muodostaako yritysryhmä taloudellisen kokonaisuuden, ei mielestäni riipu oikeudellisesta muodosta vaan edellyttää tapauskohtaista arviointia, jolloin on kiinnitettävä tarkasti huomiota kunkin yksittäistapauksen erityisiin tosiseikkoihin. Huomautettakoon lisäksi, että taloudellisen kokonaisuuden olemassaolo voidaan todeta monien sellaisten eri seikkojen perusteella, jotka eivät erikseen antaisi aihetta tällaiseen toteamukseen.

81.      Huomautettakoon aluksi valittajan väitteestä, jonka mukaan asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annettuun tuomioon(47) liittyvää oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nojautunut valituksenalaisessa tuomiossa kyseiseen tuomioon, kun se arvioi taloudellisen kokonaisuuden olemassaoloa. Se, että valittajan tilanne ei vastaa asiassa Stora Kopparbergs Bergslags vastaan komissio annetun tuomion erityisiä tosiseikkoja esimerkiksi siten, että sen määräysvallassa olisi 100 prosenttia toisen yhtiön osakkeista, ei mielestäni myöskään estä toteamasta muilla perusteilla, että valittaja on osa taloudellista kokonaisuutta kilpailulainsäädännön kannalta.

82.      Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siteerasi kauppaedustajiin liittyvää oikeuskäytäntöä valituksenalaisen tuomion 350, 351 ja 355 kohdassa ja asiassa HFB ym. vastaan komissio annettua tuomiota(48) valituksenalaisen tuomion 343 kohdassa, ei myöskään ole viitteitä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi katsonut, että kyseisten asioiden erityiset tosiseikat toistuivat nyt käsiteltävässä asiassa.(49) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyrki ainoastaan yleisesti korostamaan monia tekijöitä, jotka saattavat antaa aihetta todeta taloudellisen kokonaisuuden olemassaolo.

83.      Huomautettakoon edellä 66 kohdassa mainituista valittajan väitteistä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi asiassa Baustahlgewebe vastaan komissio, oliko sopimuksia pidettävä konsernin sisäisenä sopimuksena, jolloin ne eivät olisi kuuluneet EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kyseisessä asiassa, että EY 81 artiklaa ei sovelleta samaan konserniin kuuluvan emoyrityksen ja tytäryrityksen välisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin silloin, jos nämä yritykset ovat yksi taloudellinen kokonaisuus, jossa tytäryhtiö ei voi itsenäisesti päättää toiminnastaan markkinoilla. Tällaista tilannetta ei ole, jos yrityksellä ei ole muuta määräysvaltaa toiseen yritykseen kuin se, että sillä on sellainen osuus tämän pääomasta, joka ei muodosta enemmistöosakkuutta.(50)

84.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa Baustahlgewebe vastaan komissio antamassaan tuomiossa tosiseikkojen perusteella, että Arbedin Baustahlgewebessä käyttämän määräysvallan suuruus vastasi sen 25,0001 prosentin osuutta tämän pääomasta, mikä ei muodosta enemmistöosakkuutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tällainen omistusosuus ei anna aihetta päätellä, että kyseiset yhtiöt kuuluisivat konserniin, jonka sisällä ne muodostaisivat taloudellisen kokonaisuuden sillä seurauksella, että näiden kahden yritysten välillä tehty kilpailua rajoittava sopimus ei kuuluisi EY 81 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

85.      On mielestäni selvää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei perustanut asiassa Baustahlgewebe vastaan komissio antamassaan tuomiossa(51) toteamustaan määräysvallan puuttumisesta ainoastaan Arbedin omistusosuuteen Baustahlgeweben pääomasta vaan tutki kyseisen määräysvallan todellisen tason tai määrän ja totesi sen riittämättömäksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin asetti siten mielestäni perustellusti etusijalle todellisen tilanteen eikä pelkkiä muotoseikkoja. Katson sen vuoksi, että pelkästään se oikeudellinen mahdollisuus, että enemmistösuhteet vaihtelevat Knauf-konsernin sisällä, mukaan lukien valittaja ja Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG, koska osakkaita on 22, ei sellaisenaan estä toteamasta, että kyseessä on taloudellinen kokonaisuus.

86.      Valittaja ei ole mielestäni myöskään näyttänyt toteen, että valituksenalainen tuomio olisi ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Aristrain vastaan komissio antaman tuomion(52) kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi kyseisessä asiassa, että pelkästään(53) se, että kahden eri liikeyhtiön osakepääoman omistaa sama henkilö tai perhe, ei ole riittävää sen osoittamiseksi, että nämä yhtiöt muodostavat taloudellisen kokonaisuuden, minkä seurauksena yhteisön kilpailuoikeuden mukaan on se, että yhden yhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa toisen yhtiön toiminnasta ja että yksi yhtiö voidaan velvoittaa maksamaan toiselle määrätty sakko.(54) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 337–362 kohdassa tekemien laajojen selvitysten perusteella on ilmeistä, että kyseinen tuomioistuin ei perustanut toteamustaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta yhteen yksittäiseen tosiseikkaan.(55) Valittaja itsekin vastusti valituksessaan ”yhdeksää” perustetta,(56) joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nojautui todetessaan taloudellisen kokonaisuuden olemassaolon.

87.      Toisin kuin valittaja väittää edellä 68 kohdassa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on mielestäni luetellut valituksenalaisen tuomion 344–350 kohdassa useita tosiseikkoja, jotka pikemminkin yhdessä kuin erikseen johtavat siihen päätelmään, että Knaufin perheen omistamat yhtiöt muodostavat EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taloudellisen kokonaisuuden.

88.      Valituksenalaisen tuomion perusteella on selvää, että kaikilla Knauf-konsernin yhtiöillä on samat 22 osakasta, jotka edustavat kahta Knaufin perheen sukuhaaraa,(57) ja että kaikkia näitä yhtiöitä johtivat samat kaksi Knaufin serkusta.(58)

89.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös valituksenalaisen tuomion 346 kohdassa, ettei ollut mitään näyttöä siitä, että nämä kaksi Knaufin serkusta eivät olisi edustaneet Knauf-konsernia kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä, ja on kiistatonta, että kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen aikana vaihdetut myyntiluvut liittyivät kaikkiin kipsilevymarkkinoilla toimiviin Knauf-konsernin yhtiöihin. Katson, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei loukannut in dubio pro reo -periaatetta toteamuksellaan, jonka mukaan ei ollut mitään näyttöä, joka olisi viitannut siihen, että Knaufin serkukset eivät olisi edustaneet Knauf-konsernia kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen aikana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ainoastaan, että näyttö viittaa Knaufin serkusten edustajan asemaan ja että vastakkaista näyttöä ei ollut esitetty. Ei ole mitään viitteitä siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella olisi ollut mitään epäilyksiä tosiasiallisesti saatavilla olleen näytön todistusarvon osalta. Mielestäni myös se, että vaihdetut myyntiluvut liittyivät kaikkiin kipsilevymarkkinoilla toimiviin Knauf-konsernin yhtiöihin, on lisätodiste, joka viittaa siihen, että nämä yhtiöt toimivat taloudellisena kokonaisuutena, jolla oli yhteinen intressi. Toisin kuin valittaja on väittänyt edellä 68 kohdassa, ei ole tarpeen, että tällainen tietojenvaihto osoittaisi jonkinlaisen virallisen rakenteellisen yhteyden kyseisten yhtiöiden välillä.

90.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 347 kohdassa myös, että valittaja oli ilmoittanut komission asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla esittämään tietopyyntöön 19.9.2002 antamassaan vastauksessa komission pyytämän oman liikevaihtonsa lisäksi vapaaehtoisesti ja pyytämättä kaikkien Knauf-konsernin yhtiöiden liikevaihdon. On mielestäni perusteltua, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin piti tätä lisätodisteena siitä, että Knaufin perheelle kuuluvat yhtiöt muodostavat taloudellisen kokonaisuuden, jolla on yhteiset intressit. En pidä vakuuttavana valittajan väitettä, jonka mukaan se toimitti kyseiset tiedot välttääkseen sen, että komissio pitäisi annettuja tietoja riittämättöminä.(59) Kyseiset tiedot toimitettiin 19.9.2002 eli yli vuosi sen jälkeen kun komissio oli nimenomaisesti osoittanut väitetiedoksiannon muun muassa valittajalle(60) 18.4.2001. Kun otetaan huomioon, että väitetiedoksiannossa on yksiselitteisesti täsmennettävä se oikeushenkilö, jolle sakot mahdollisesti määrätään, ja se on osoitettava tälle oikeushenkilölle,(61) valittaja oli toimittaessaan kyseiset liikevaihtoluvut 19.9.2002 täysin tietoinen siitä, että sakko voitaisiin määrätä pikemminkin sille kuin muille Knauf-konsernin yhtiöille.(62) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös, että Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG oli vain holdingyhtiö, jolla ei ollut henkilöstöä ja jota johti sama johto kuin valittajaa samoissa valittajan omistamissa liiketiloissa.(63) Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siteerasi valituksenalaisen tuomion 349 kohdassa laajasti Knaufin suvun sopimuksen 1 artiklaa, jolla pyritään varmistamaan muun muassa se, että Knauf-konsernin yhtiöt ovat saman johdon alaisena ja niillä on yhteinen päämäärä.(64)

91.      Tästä syystä katson, että valittaja ei ole osoittanut, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että Knaufin suvulle kuuluvat yhtiöt muodostavat taloudellisen kokonaisuuden.

92.      Sakon määräämisestä valittajalle voidaan todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen voidaan katsoa olevan vastuussa toisen yrityksen kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä, jos tämä toinen yritys ei ole päättänyt markkinakäyttäytymisestään itsenäisesti vaan on pääasiallisesti noudattanut ensin mainitun yrityksen antamia ohjeita erityisesti näitä yrityksiä yhdistävien taloudellisten ja oikeudellisten siteiden vuoksi.(65)

93.      Asiassa Aristrain vastaan komissio annetusta tuomiosta voidaan lisäksi mielestäni päätellä, että saattaa olla tietyissä tapauksissa mahdollista katsoa yhtiön olevan vastuussa kaikista konsernin toimista, vaikka kyseistä yhtiötä ei voida pitää konsernia johtavana oikeushenkilönä, joka oli vastuussa konsernin toiminnan yhteensovittamisesta.(66)

94.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi useiden tekijöiden perusteella, että Knauf Gips KG oli vastuussa Knauf-konsernin toimista.(67)

95.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 359 kohdassa erottamattomana osana asiassa esittämiään perusteluja, että komissio katsoi väitetiedoksiannossa, että kilpailusääntöjen rikkominen koski koko Knauf-konsernia. Lisäksi kyseinen tuomioistuin katsoi, että valittajan olisi pitänyt väitetiedoksiantoon sisältyneiden tietojen perusteella ymmärtää, että se todennäköisesti olisi komission lopullisen päätöksen adressaattina. Tästä huolimatta vastaaja vastasi komissiolle kyseenalaistamatta rooliaan yhtiönä, joka oli vastuussa konsernin toiminnasta kilpailusääntöjen rikkomisen aikana. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siteerasi asiassa Akzo Nobel ym. vastaan komissio antamaansa tuomiota(68) ja totesi, että tällaisessa tilanteessa valittajan oli reagoitava hallinnollisen menettelyn aikana, tai muuten se ei voinut myöhemmin sitä tehdä, ja osoitettava, että komission sitä vastaan esittämistä seikoista huolimatta se ei voinut olla vastuussa Knauf-konsernin kilpailusääntöjen rikkomisesta.(69)

96.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on mielestäni tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että ellei valittaja reagoinut hallinnollisen menettelyn aikana, se ei voisi menetellä näin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei todennut, että valittaja olisi johtanut komissiota aktiivisesti harhaan roolistaan Knauf-konsernin sisällä tai että se ei toiminut vilpittömässä mielessä hallinnollisen menettelyn aikana sen osalta, pelkästään se, että valittaja ei riitauttanut kyseisen menettelyn aikana komission nimenomaan väitetiedoksiannossa esittämää erityistä näkemystä, ei voi mielestäni rajoittaa valittajan puolustautumisoikeuksia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja viedä siltä mahdollisuutta ajaa täysimääräisesti asiaansa tuomioistuimessa.

97.      Tästä seuraa, että valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä todettiin, että Knauf Gips KG oli vastuussa Knauf-konsernin toimista, ja hylättiin Knauf Gips KG:n kanneperuste, joka perustui asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen.

98.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen. Se voi tällöin joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

99.      Katson, että nyt esillä olevassa tilanteessa asia on ratkaisukelpoinen. Tästä syystä unionin tuomioistuimen on mielestäni syytä ratkaista lopullisesti valittajan vaatimukset, joilla pyritään sille riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon alentamiseen.

100. Huomautettakoon, että sen lisäksi, mitä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 359 ja 360 kohdassa, se totesi myös valituksenalaisen tuomion 356 kohdassa, että valittaja oli ainoa merkityksellisillä markkinoilla toimiva yhtiö, jota holdingyhtiö Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG ei hallinnoinut.(70) Tämä seikka ei mielestäni yksinään selitä sitä, miksi sakko määrättiin valittajalle.

101. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli kuitenkin aiemmin todennut valituksenalaisen tuomion 348 kohdassa, että Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG oli vain holdingyhtiö, jolla ei ollut henkilöstöä ja jota hallinnoi sama johto kuin valittajaa valittajan liiketiloissa. Nämä tosiseikat osoittavat mielestäni, että vaikka nämä kaksi yhtiötä ovat oikeudellisesti erillisiä, valittaja on itse asiassa asiallisesti vastuussa holdingyhtiön Gebrüder Knauf Verwaltungsgesellschaft KG:n toiminnan ja siten sen hallinnoitavina olevien Knauf-konsernin muiden yhtiöiden toiminnan yhteensovittamisesta.

102. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös valituksenalaisen tuomion 357 kohdassa, että suurin osa komission tutkimuksen aikana löytämistä Knauf-konsernilta peräisin olevista asiakirjoista oli painettu valittajan tunnuksella varustetulle kirjepaperille. Yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. vastaan komissio annetun tuomion(71) perusteella on selvää, että kartellia koskevan tutkimuksen yhteydessä todisteet, joita komissio löytää tarkastuksensa aikana, ovat normaalisti vain hajanaisia ja vähäisiä, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Katson, että tällainen kirjallinen näyttö, huolimatta siitä, että se saattaa olla, kuten valittaja väittää, vain läpileikkaus asiakirjoista, joita oli todellisuudessa saatavilla tarkastuksen aikana, on painava todiste valittajan yhteensovittavasta tai keskeisestä roolista Knauf-konsernin operatiivisissa toimissa kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä.

103. Valituksenalaisen tuomion 358 kohdassa oleva toteamus siitä, että valittaja oli komission ainoa keskustelukumppani hallinnollisen menettelyn aikana, ei ole mielestäni sellaisenaan oikeudellisesti ratkaiseva, kuten valittajakin väittää. Se viittaa kuitenkin siihen, että valittajalla oli keskeinen rooli Knauf-konsernissa kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä,(72) mitä tukee mielestäni myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 347 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan valittaja oli ilmoittanut vapaaehtoisesti kaikkien Knauf-konsernin yhtiöiden liikevaihtoluvut.

104. Valittaja väittää, että sen asema ainoana keskustelukumppanina johtuu siitä, että komissio aloitti 19.4.2001 päivätyn väitetiedoksiannon saatekirjeessä virallisen menettelyn vain valittajaa vastaan siitä huolimatta, että tarkastuksia tehtiin myös muissa yhtiöissä. Tämä väite ei ole mielestäni uskottava, koska valittaja viittasi väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa, joka oli nimenomaisesti annettu sen nimissä, oman käyttäytymisensä ja tilanteensa lisäksi monissa yhteyksissä myös Knauf-konsernin ja Knauf-konsernin muiden yhtiöiden käyttäytymiseen. Kuten komissio väittää, ei ole myöskään mitään merkkejä siitä, että valituksenalaisen tuomion 358 kohdassa oleva viittaus komission hallinnolliseen menettelyyn koskisi vain väitetiedoksiantoa seurannutta tarkastusta eikä kattaisi väitetiedoksiantoa edeltänyttä menettelyä.

105. Kun otetaan huomioon tämän ratkaisuehdotuksen 100–104 kohdassa esitetyt tosiseikat, unionin tuomioistuimen pitäisi mielestäni todeta, että komissio ei tehnyt arviointivirhettä todetessaan, että Knauf Gips KG oli yhtiö, joka oli vastuussa Knauf-konsernin toiminnan yhteensovittamisesta kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä. Edellä esitetystä seuraa, että Knauf Gips KG:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteensa tueksi esittämä peruste, joka koski asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan virheellistä soveltamista, on mielestäni perusteeton ja se pitäisi siksi hylätä.

VIII  Oikeudenkäyntikulut

106. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota 118 artiklan nojalla sovelletaan muutoksenhakuun, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Asian hävinnyt valittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti. Valituksenalaiseen tuomioon johtaneen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikulut on mielestäni jaettava siten kuin kyseisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa määrätään.

IX     Ratkaisuehdotus

107. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa asiassa T-52/03, Knauf Gips vastaan komissio, 8.7.2008 annetun Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) tuomion siltä osin kuin tämä katsoi, että Knauf Gips KG oli vastuussa Knauf-konsernin toimista, ja hylkäsi sen kanneperusteen, joka perustui 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen [81] ja [82] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) 15 artiklan 2 kohdan virheelliseen soveltamiseen

–        hylkää valituksen muilta osin

–        hylkää Knauf Gips KG:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostaman kumoamiskanteen siltä osin kuin se perustui kanneperusteeseen, joka koski asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan virheellistä soveltamista, ja

–        velvoittaa Knauf Gips KG:n korvaamaan tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Ensimmäisessä oikeusasteessa käytyyn oikeudenkäyntiin, jonka päätteeksi annettiin tämän ratkaisuehdotuksen ehdotusosan 1 kohdassa mainittu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, liittyvistä kuluista vastataan kyseisen tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa määrätyllä tavalla.

---

1 – Alkuperäinen kieli: englanti.

---

2 – Kok., s. II-115*.

---

3 – EYVL 1962, 13, s. 204.

---

4 – EUVL 2005, L 166, s. 8. Ks. riidanalaisen päätöksen 1 artikla.

---

5 – Komissio totesi riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 4, että ilmaisulla ”Knauf” tarkoitetaan kaikkia Knauf-konserniin kuuluvia yrityksiä.

---

6 – Ks. riidanalaisen päätöksen 2 kohta.

---

7 – Ks. riidanalaisen päätöksen 3 artikla.

---

8 –      Tekstinsisäiset viittaukset poistettu.

---

9 – Ks. valituksenalaisen tuomion 45–47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

---

10 – Ks. 50 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

---

11 – Ks. valituksenalaisen tuomion 63 kohta.

---

12 – Yhdistetyt asiat C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, tuomio 7.1.2004 (Kok., s. I‑123).

---

13 – Ks. tästä asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996 (Kok., s. I‑1611, 47 kohta); asia C-362/95 P, Blackspur DIY ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 16.9.1997 (Kok., s. I‑4775, 23 kohta) sekä yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, tuomio 25.1.2007 (Kok., s. I‑729, 106 kohta).

---

14 – Ks. edellä alaviitteessä 12 mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 71–73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

---

15 –      Mainittu alaviitteessä 12.

---

16 – Ks. valituksenalaisen tuomion 67–78 kohta.

---

17 – Edellä alaviitteessä 12 mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 74–76 kohta.

---

18 – Valituksenalaisen tuomion 78 kohta.

---

19 – Ks. erityisesti asia C-51/92 P, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 8.7.1999 (Kok., s. I‑4235, 81 kohta).

---

20 – Ks. valituksenalaisen tuomion 70–77 kohta.

---

21 – Mainittu alaviitteessä 12.

---

22 – Ks. vastaavasti asia C-297/98 P, SCA Holding v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok., s. I-10101, 37 kohta). Lisäksi edellä alaviitteessä 12 mainituissa yhdistetyissä asioissa Aalborg Portland ym. v. komissio annetussa tuomiossa todettiin (101–106 kohta), että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saa hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä nostetun kanteen tutkimisen yhteydessä määrätä prosessinjohtotoimista ja järjestää tilaisuuden tutustua kaikkeen asiakirja-aineistoon kyetäkseen arvioimaan, voiko komission kieltäytyminen antamasta tilaisuutta tutustua asiakirjaan tai toimittamasta asiakirjaa heikentää asianomaisen yrityksen puolustusta. Koska tämä tutkimus rajoittuu esitettyjen perusteiden laillisuusvalvontaan, sillä ei pyritä korvaamaan asian täysimääräistä tutkimista hallinnollisessa menettelyssä eikä sillä ole tällaista vaikutusta. On kiistatonta, että jos yritys, joka on nostanut kanteen komission päätöksestä, saa jotkin asiakirjavihkoon liitetyt asiakirjat myöhemmin tietoonsa, yritys ei saa takaisin sitä asemaa, jossa se olisi ollut, jos se olisi voinut vedota samoihin asiakirjoihin esittääkseen kirjalliset ja suulliset huomautuksensa komissiolle. Kun otetaan huomioon, että tilaisuus tutustua asiakirja-aineistoon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja komissiossa on sekä tarkoitukseltaan että laajuudeltaan erilainen, sen, että kaikkia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty hallinnollisen menettelyn aikana, ei mielestäni pitäisi estää valittajaa tuomasta asiakirjoihin tutustumisen epäämistä koskevaa asiaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tutkittavaksi.

---

23 – Ks. vastaavasti asia T-30/89, Hilti AG v. komissio, tuomio 12.12.1991 (Kok., s. II-1439, 38 kohta). Lisäksi siinä tapauksessa, että kantajan väite siitä, että tiedoksi antamatta jätetyt asiakirjat puhuvat sen puolesta, menestyy ja osoitetaan, että kyseinen asianosainen jätti käyttämättä hallinnollisessa menettelyssä oikeussuojakeinoa, joka olisi ollut todellisuudessa sen käytettävissä, unionin tuomioistuin voisi harkita sitä, että se ottaa huomioon tämän osapuolen viivyttelyn, jos se on näytetty toteen, kun se määrää oikeudenkäyntikuluista unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 3 kohdan nojalla, sillä siinä määrätään muun muassa, että unionin tuomioistuin voi velvoittaa asian voittaneen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka tuomioistuin katsoo asianosaisen tarpeettomasti tai haitantekona aiheuttaneen toiselle asianosaiselle.

---

24 – Asia C-161/97 P, Kernkraftwerke Lippe-Ems v. komissio, tuomio 22.4.1999 (Kok., s. I‑2057, 57 kohta).

---

25 – Asiassa T‑52/03 laadittu kannekirjelmä ja Knauf Gips KG:n 7.7.2006 laatima erillinen asiakirja. Ks. viittaus kyseiseen asiakirjaan valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa.

---

26 – Edellä alaviitteessä 12 mainitut yhdistetyt asiat Aalborg Portland ym. v. komissio, tuomion 74–76 kohta.

---

27 – Siinä edellytetään, että yrityksen on osoitettava, että lopputulos, johon komissio päätyi päätöksessään, olisi ollut erilainen, jos asiakirjaa, jota ei ollut annettu tiedoksi kyseiselle yritykselle ja johon komissio nojautui todetessaan kilpailusääntöjen rikkomisen, ei olisi hyväksytty todisteeksi.

---

28 – Yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002 (Kok., s. I‑8375, 330 kohta).

---

29 – Edellä alaviitteessä 28 mainitut yhdistetyt asiat Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomion 331 kohta.

---

30 – Mainittu edellä alaviitteessä 12.

---

31 – Ks. valituksenalaisen tuomion 307 kohta.

---

32 – Ks. valituksenalaisen tuomion 309 kohta ja edellä alaviitteessä 12 mainittu asia.

---

33 – Ks. valituksenalaisen tuomion 321 kohta.

---

34 – Asia C-286/98 P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok., s. I‑9925).

---

35 – Asia T‑66/99, Minoan Lines v. komissio, tuomio 11.12.2003 (Kok., s. II‑5515).

---

36 – Asia T‑9/99, tuomio 20.3.2002 (Kok., s. II‑1487).

---

37 – Asia T-145/89, tuomio 6.4.1995 (Kok., s. II‑987).

---

38 – Asia C‑196/99 P, tuomio 2.10.2003 (Kok., s. I‑11005).

---

39 – Mainittu edellä alaviitteessä 33.

---

40 – Ibid.

---

41 – Ibid.

---

42 – Mainittu edellä alaviitteessä 35.

---

43 – Yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, tuomio 28.6.2005 (Kok., s. I‑5425).

---

44 – Edellä alaviitteessä 37 mainittu asia.

---

45 – Yhdistetyt asiat C-101/07 P ja C-110/07 P, Coop de France bétail et viande ym. v. komissio, tuomio 18.12.2008 (58 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); ks. myös yhdistetyt asiat C‑322/07 P, C‑327/07 P ja C‑338/07 P, Papierfabrik August Koehler ym. v. komissio, tuomio 3.9.2009 (52 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

46 – Asia C-97/08 P, Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomio 10.9.2009 (54 ja 55 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

47 – Mainittu edellä alaviitteessä 33.

---

48 – Mainittu edellä alaviitteessä 35.

---

49 – Valituksenalaisen tuomion 343 kohdan sanamuodon perusteella on näet selvää, että asiassa HFB ym. v. komissio annettu tuomio mainittiin esimerkkinä (edellä alaviitteessä 35 mainittu asia).

---

50 – Edellä alaviitteessä 36 mainittu asia, tuomion 107 kohta.

---

51 – Mainittu edellä alaviitteessä 36.

---

52 – Mainittu edellä alaviitteessä 37.

---

53 – Ilmaisu ”pelkästään” on avainasemassa, jotta kyetään ymmärtämään yhteisöjen tuomioistuimen antaman tuomion merkitys.

---

54 – Tuomion 99 kohta.

---

55 – Ks. valituksenalaisen tuomion 342 kohta, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvisti itse, että vaikka pelkästään se, että samalla henkilöllä tai samalla perheellä on hallussaan kahden erillisen liikeyrityksen osakepääoma, ei riitä, on mahdollista katsoa, että taloudellinen kokonaisuus on olemassa useiden seikkojen perusteella.

---

56 – Ks. edellä 65 kohta.

---

57 – Valituksenalaisen tuomion 344 kohta.

---

58 – Ks. valituksenalaisen tuomion 345 kohta.

---

59 – Se on myös jossain määrin ristiriidassa valittajan niiden huomautusten kanssa, jotka koskevat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 358 kohdassa esittämiä toteamuksia, joiden mukaan valittaja oli ainoa komission keskustelukumppani hallinnollisen menettelyn aikana ja joiden oikeellisuutta valittaja ei ole kiistänyt.

---

60 – Väitetiedoksiantoa ei osoitettu millekään muulle Knauf-konsernin yhtiölle, vaikka on selvää, että väitetiedoksiannossa tarkoitettu kilpailusääntöjen rikkominen koski Knauf-konsernia.

---

61 – Ks. yhdistetyt asiat C‑395/96 P ja C‑396/96 P, Compagnie maritime belge transports ym. v. komissio, tuomio 16.3.2000 (Kok., s. I‑1365, 143 ja 146 kohta) ja asia C‑176/99 P, ARBED v. komissio, tuomio 2.10.2003 (Kok., s. I‑10687, 21 kohta).

---

62 – Ks. valittajan väitteet edellä 68 ja 69 kohdassa.

---

63 – Ks. valituksenalaisen tuomion 348 kohta.

---

64 – Sopimuksen 1 artiklan otsikkona on ”Sopimuksen tarkoitus”, ja siinä määrätään seuraavaa: ”1. Tämän sopimuksen tarkoituksena on pitää Knauf-yhtiöt perheyrityksenä. 2. Tämän sopimuksen tarkoituksena on varmistaa se, että Knauf-yhtiöt pysyvät yhden johdon alaisina. 3. Tämän sopimuksen tarkoituksena on taata yksi, keskitetty yhtiöoikeuksien käyttö kaikissa Knauf-yhtiöissä. 4. Tämän sopimuksen tarkoituksena on varmistaa, että yhtiön tulevaa johtamista, organisointia ja oikeudellista muotoa varten tarvittavat päätökset ovat edelleen mahdollisia eikä yksittäinen osakas tai pieni määrä osakkaita kykene estämään niitä.” (kursivointi tässä)

---

65 – Ks. erityisesti asia C‑294/98 P, Metsä-Serla ym. v. komissio, tuomio 16.11.2000 (Kok., s. I‑10065, 27 kohta).

---

66 – Ks. 98 ja 99 kohta (mainittu edellä alaviitteessä 37). Kyseisessä asiassa ei ollut näytön puuttumisen vuoksi mahdollista todeta vastuun syntymistä.

---

67 – Ks. valituksenalaisen tuomion 354–361 kohta.

---

68 – Asia T-330/01, tuomio 27.9.2006 (Kok., s. II‑3389, 88 kohta).

---

69 – Ks. valituksenalaisen tuomion 360 kohta.

---

70 – Tämän seikan oikeellisuutta ei ole kiistetty.

---

71 – Ks. 55–57 kohta (mainittu edellä alaviitteessä 12).

---

72 – Ks. analogisesti edellä alaviitteessä 46 mainittu asia Akzo Nobel ym. v. komissio, tuomion 50 kohta.