62002C0148

1. Käsiteltävänä oleva asia koskee Belgiassa asuvan avioparin Belgiassa syntyneiden lasten sukunimeä. Lasten isä on Espanjan kansalainen, äiti on Belgian kansalainen ja lapsilla on kaksoiskansalaisuus.

2. Merkittäessä vastasyntyneitä lapsia Belgian väestörekisteriin lapsille annettiin heidän isänsä käyttämä kaksiosainen sukunimi - Garcia Avello - joka Espanjan oikeuden ja perinteiden mukaisesti muodostuu tämän oman isän sukunimen ensimmäisestä osasta sekä tämän äidin sukunimen ensimmäisestä osasta.

3. Myöhemmin vanhemmat pyysivät Belgian viranomaisilta, että lasten sukunimi muutettaisiin nimeksi Garcia Weber, jotta se espanjalaisen mallin mukaisesti koostuisi heidän isänsä sukunimen ensimmäisestä osasta ja heidän äitinsä (naimattomana ollessaan käyttämän) sukunimen ensimmäisestä osasta. Hakemus hylättiin Belgian käytännön vastaisena.

4. Belgian Conseil d'État kysyy nyt, voivatko sellaiset yhteisön oikeuden periaatteet kuin Euroopan unionin kansalaisuutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat periaatteet estää (hakemuksen) hylkäämisen.

Nimenantamisjärjestelmät

5. Euroopassa ihmisillä on yleensä kahdenlaisia nimiä. Toisia, joista käytän nimitystä etunimet, pidetään (niin yleisiä kuin ne saattavatkin olla) henkilökohtaisina, yksityisinä ja yksilöllisinä tunnisteina, kun taas sukunimet (käsitteen laajassa merkityksessä) toimivat lähes aina henkilön tunnisteena yhdistäen hänet perheeseensä tai sukuunsa ja niitä pidetään tässä asiayhteydessä usein olennaisena osana luovuttamatonta syntymäoikeutta. Tämän perusluokittelun lisäksi on olemassa lukuisia muunnelmia.

6. Erot ja vaikeudet paljastuvat jo "nimien nimistä". Esimerkiksi hollannin, ranskan ja saksan kielissä sanalla "nimi" tarkoitetaan sukunimeä, kun taas kutsumanimestä käytetään nimitystä etunimi. Tällainen käytäntö olisi kuitenkin sopimatonta unkarilaisista, joista odotetaan pian tulevan unionin kansalaisia ja jotka sijoittavat sukunimen ennen etunimeä. Italian ja espanjan kielissä (ja suuressa määrin myös englannin kielessä) sanalla "nimi" tarkoitetaan etunimeä, ja sukunimestä käytetään eri sanaa. Voi olla harhaanjohtavaa puhua sukunimestä "perheen nimenä", koska kaikilla perheenjäsenillä ei välttämättä ole samaa sukunimeä. Esimerkiksi Islannissa (joka ei ole unionin jäsenmaa, mutta kuuluu Euroopan talousalueeseen), useimmat ihmiset tunnistetaan etunimestä ja nimestä, joka kertoo henkilön olevan isänsä (tai äitinsä) poika tai tytär, johon myös viitataan ainoastaan etunimellä. "Patronyymikään" ei välttämättä ole riittävän tarkka nimitys: sukunimi voi olla myös "metronyymi", ja käsiteltävän asian kannalta on merkityksellistä se, että espanjalaisten lasten sukunimi ei ole sama kuin kummallakaan heidän vanhemmistaan, vaan joka sukupolvi luo uuden sukunimen, johon sisältyy osia kummankin vanhemman sukunimestä.

7. Käsiteltävänä olevan asian merkityksen arvioimiseksi voi olla hyödyllistä tarkastella lyhyesti jäsenvaltioissa vallitsevia sääntöjä sukunimien määräytymisestä ja niiden muuttamisesta. Yksinkertaisuuden vuoksi tarkastelen pääasiassa sen kaltaista tapausta, josta pääasian käsittelyssä on kysymys, eli avioparille syntyneelle lapselle annettua sukunimeä. Muissa tapauksissa - kuten esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, jolloin vanhemmat eivät ole keskenään avioliitossa lapsen syntyessä tai jolloin vanhemman sukunimi vaihtuu myöhemmin avioliiton, avioeron ja/tai uuden avioitumisen vuoksi tai kun lapsi on adoptoitu - tilanne voi olla toisenlainen.

Sovellettava laki

8. Sukunimeä koskevissa lakikonflikteissa useimmat jäsenvaltiot antavat etusijan henkilön kotivaltion kansalliselle laille, jossa säädetään hänen oikeusasemastaan. Tanskassa ja Suomessa sovelletaan kuitenkin näiden maiden kansallista lakia henkilöihin, joiden kotipaikka sijaitsee näissä valtioissa; Ruotsissa sovelletaan Ruotsin lakia maassa asuviin Pohjoismaiden kansalaisiin, ja muiden maiden kansalaisiin sovelletaan näiden omaa kansallista lakia. Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei ole erityistä lakikonfliktitilanteissa sovellettavaa sääntöä; tällaiselle säännölle ei juuri ole tarvettakaan, sillä kyseisten jäsenvaltioiden lait ovat niin joustavat, että ne mahdollistavat minkä tahansa järjestelmän mukaisen nimen ottamisen tai käyttämisen.

9. Kun asianomaisella henkilöllä on useamman kuin yhden maan kansalaisuus, joista yksi on Belgian, Belgiassa sovelletaan Belgian lakia. Espanjan oikeudessa on omaksuttu sama ratkaisu tarpeellisin muutoksin, siten että käsiteltävänä olevassa asiassa Belgian laki saisi etusijan Belgiassa ja Espanjan laki Espanjassa.

Lapselle annettavan sukunimen määräytyminen

10. Useimmissa jäsenvaltioissa lapset käyttävät itse asiassa isänsä sukunimeä, vaikkakin esiintyy aste-eroja sen suhteen, määrääkö tämän käytännön laki vai perinne.

11. Italiassa avioparille syntynyt lapsi näyttää aina saavan isänsä sukunimen, vaikka tämä sääntö juontaa juurensa tavasta eikä säädetystä laista, ja lainsäädäntöön on ehdotettu muutoksia suuremman joustavuuden sallimiseksi. Useimmissa muissa jäsenvaltioissa vanhempien on mahdollista valita useista vaihtoehdoista, vaikka valinnanvara rajoittuu yleensä vanhempien omiin sukunimiin.

12. Yhteisenä sääntönä on, että silloin kun vanhemmilla on yhteinen sukunimi (joka yleensä on jommankumman puolison sukunimi), lapselle annetaan tämä sukunimi, mutta muussa tapauksessa lapselle voidaan valita joko isän tai äidin sukunimi. Toisena sääntönä useissa jäsenvaltioissa on, että kaikilla avioparin lapsilla on oltava sama sukunimi, jolloin valinnan mahdollisuus on itse asiassa olemassa vain ensimmäisen lapsen kohdalla.

13. Eri jäsenvaltioiden säännökset poikkeavat toisistaan sen suhteen, onko vanhempien sukunimien yhdistäminen lapsen sukunimessä mahdollista. Joissakin se on nimenomaisesti sallittu tai jopa määrätty, toisissa taas se on nimenomaisesti kielletty. Tanskassa näyttää olevan mahdollista käyttää vanhempien sukunimiä yhdysviivalla yhdistettyinä, mutta ei ilman yhdysviivaa. Portugalin sääntö vaikuttaa huomattavasti joustavammalta: lapsen sukunimi voidaan muodostaa jopa neljästä eri osasta, jotka valitaan joko toisen tai molempien vanhempien käyttämistä sukunimistä tai, itse asiassa, yhden tai useamman isovanhemman sukunimistä, vaikka vaikuttaa siltä, että sukunimet muodostetaan yleensä Espanjan järjestelmän mukaisella tavalla (joskin isän nimen osan ja äidin nimen osan välinen suhde on yleensä päinvastainen).

14. Euroopan unionissa suurin valinnanvapaus näyttää vallitsevan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, missä (kuten monella muulla common law -lainkäyttöalueella ympäri maailman) ei ole sellaista oikeussääntöä, jossa määrättäisiin lapsen sukunimestä. Ilmoittaessaan lapsen syntymästä väestörekisteriin vanhemmat voivat näin ollen teoriassa valita minkä tahansa haluamansa sukunimen, vaikkakin yhteiskunnallinen tosiasia on, että isän sukunimi vallitsee ylivoimaisesti.

15. Belgian Code civilin 335 §:ssä olevan säännön mukaisesti lapsi saa ainoastaan isänsä sukunimen, niitä tilanteita lukuun ottamatta, että isyyttä ei ole vahvistettu tai isä on naimisissa muun naisen kuin lapsen äidin kanssa, jolloin lapsi saa molemmissa tapauksissa äitinsä sukunimen.

16. Belgian liittovaltion lainsäädäntöelimelle on tehty lukuisia ehdotuksia lain muuttamiseksi. Jos nämä ehdotukset hyväksyttäisiin, muutokset mahdollistaisivat suuremman vapauden valita sukunimi ja kenties myös noudattaa samanlaisia periaatteita kuin Espanjassa. Asian suullisessa käsittelyssä Belgian hallituksen edustaja huomautti, että näitä ehdotuksia olivat tehneet yksittäiset kansanedustajat eikä hallitus, ja että ehdotusten käsittelyä oli lykätty epämääräiseksi ajaksi tulevien parlamenttivaalien vuoksi.

17. Espanjassa asiaa koskevat säännöt ovat pääasiassa Código civilin 108 ja 109 §:ssä. Kuten olen jo selittänyt, yleisen ja perinteisen säännön mukaan jokaisen avioparille syntyneen lapsen sukunimi on kaksiosainen koostuen isän sukunimen ensimmäisestä osasta ja äidin sukunimen ensimmäisestä osasta tässä järjestyksessä.

18. Vuonna 1999 lain 109 §:ää muutettiin siten, että vanhemmat voivat ennen ensimmäisen lapsensa syntymää päättää antaa kaikille lapsilleen näistä samoista osista koostuvan sukunimen päinvastaisessa järjestyksessä siten, että äidin sukunimen ensimmäinen osa tulee ensimmäiseksi.

Sukunimen muuttaminen

19. Samoin kuin sukunimen määräytymisen suhteen jäsenvaltioiden kesken on lukuisia muunnelmia tilanteissa, joissa henkilö saa ottaa sukunimen tai käyttää muuta kuin hänen syntymätodistuksessaan mainittua sukunimeä. Yksilön ja hänen sukunimensä välistä yhteyttä pidetään enimmäkseen elinikäisenä niin lain edessä kuin yhteiskunnallisesti (avioliiton solmimiseen ja/tai purkamiseen liittyviä muutoksia lukuun ottamatta). Poikkeukset pääsääntöön ovat kuitenkin mahdollisia.

20. Suhtautuminen on jälleen vapaamielisintä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa on mahdollista joko yksinkertaisesti käyttää toista nimeä jokapäiväisessä elämässä ilman minkäänlaisia muodollisuuksia tai muuttaa nimensä yksipuolisella tai asetustenmukaisella ilmoituksella, jota ei yleensä tarvitse vahvistaa virallisesti. Useimmissa muissa jäsenvaltioissa viranomaisten on kuitenkin hyväksyttävä virallinen nimenmuutos, jolle on esitettävä hyvä syy.

21. Belgiassa nimenmuutos sallitaan vain poikkeustapauksissa, ja hakemuksen on oltava perusteltu painavista syistä. Tällainen syy voi olla se, että nykyinen sukunimi saattaa hakijan naurunalaiseksi tai että vierasperäisen nimen haltijan on vaikeampaa sulautua belgialaiseen yhteiskuntaan. Vakavana pidetty erityinen syy on, jos samojen vanhempien lapsilla on eri sukunimet, joista toinen on Espanjan ja toinen Belgian lain mukainen. Myös Espanjassa on esitettävä hyvä syy. Molemmissa maissa mahdollisuus hakea sukunimenmuutosta rajoittuu jäsenvaltion omiin kansalaisiin.

22. Joissakin jäsenvaltioissa - kuten esimerkiksi Ranskassa - on mahdollista ja laillista käyttää pseudonyymejä tai peitenimiä jokapäiväisessä elämässä ja jopa joissakin virallisissa asiakirjoissa siitä huolimatta, että väestörekisteriin tehtävää nimenmuutosta koskevat säännöt ovat tiukat. Tällaiset nimet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eikä niitä voi antaa jälkeläisille. Tällainen vapaamielisyys ei kuitenkaan näytä olevan mahdollista Belgiassa.

Asiaa koskevat EY:n perustamissopimuksen määräykset

23. Käsiteltävässä asiassa on viitattu pääasiassa EY:n perustamissopimuksen 17 ja 18 artiklaan, joissa säädetään seuraavaa:

"17 artikla

1. Otetaan käyttöön unionin kansalaisuus. Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus. Unionin kansalaisuus täydentää, mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.

2. Unionin kansalaisilla on tässä sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet.

18 artikla

1. Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.

- - "

24. Niin kuin komissio on erityisesti huomauttanut, myös EY 12 artiklalla voi olla merkitystä asian kannalta. Sen ensimmäinen kohta kuuluu seuraavasti:

"Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän sopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen erityismääräysten soveltamista."

25. Lisäksi on mainittu EY 39 ja EY 43 artikla. Sopimuksen 39 artiklassa turvataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä ja 43 artiklassa kielletään rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Yleisen järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden vuoksi näiden oikeuksien rajoitukset voivat kuitenkin olla perusteltuja (EY 39 artiklan 3 kohta ja 46 artiklan 1 kohta).

Euroopan ihmisoikeussopimus

26. Asian käsittelyn aikana on lainattu sopimuksen 8 artiklaa, joka kuuluu seuraavasti:

"1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi."

27. Lukuisissa tapauksissa, erityisesti asioissa Burghartz ja Stjerna, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt, että vaikka sopimuksen 8 artiklassa ei suoranaisesti viitata nimiin, henkilön nimi liittyy hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, koska sen avulla hänet voidaan tunnistaa henkilönä ja yhteydessä perheeseensä.

Muut kansainväliset asiakirjat

28. Sen kaltainen tilanne, joka on aiheuttanut käsiteltävänä olevan ongelman, ei ole uusi (vaikka todennäköisesti yleistymässä), ja lukuisia yrityksiä on tehty asian käsittelemiseksi kansainvälisten lakikonflikteja koskevien yleissopimusten puitteissa.

29. ICCS:n (International Commission on Civil Status) sukunimiin ja etunimiin sovellettavasta laista tehdyn yleissopimuksen 1 artiklassa määrätään:

"1. Henkilön suku- ja etunimet määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jonka kansalaisuus hänellä on. Yksinomaan tässä tarkoituksessa suku- ja etunimiin vaikuttavien seikkojen arvioinnissa on noudatettava kyseisen jäsenvaltion lakia.

2. Kun kysymyksessä on kansallisuuden muutos, sovelletaan uuden kotivaltion lakia."

30. Yleissopimuksen 2 artiklan mukaan sopimuksessa osoitettua lakia on sovellettava, vaikka kyseinen valtio ei olisikaan sopimusvaltio, ja 4 artiklan mukaan kyseisen lain soveltamisesta voidaan poiketa vain, mikäli se on selvästi yleisen järjestyksen vastaista.

31. Yleissopimus ei koske tapauksia, joissa on kysymys kaksoiskansalaisuudesta. Selonteko-osassa ongelman olemassaolo myönnetään, mutta sen mukaan päätettiin, että "nimikysymys oli liian suppea jotta sitä varten olisi voitu laatia määräys".

32. Tietyistä kansalaisuutta koskevista lainvalintakysymyksistä allekirjoitetun Haagin yleissopimuksen 3 artiklassa säädetään, että henkilöä, jolla on kaksi tai useampi kansalaisuus, voidaan pitää kunkin valtion kansalaisena, jonka kansallisuus hänellä on. Vaikka Espanja ei olekaan ratifioinut kyseistä sopimusta, vaikuttaa siltä, että sekä Belgia että Espanja noudattavat tätä periaatetta lainvalinnassa määrättäessä sukunimen antamisesta lapselle, jolla on monta kansalaisuutta - eli Belgian tai Espanjan kansalaisuus, tapauksesta riippuen, sekä yksi tai useampi muu kansalaisuus.

33. Käsiteltävänä olevan asian kaltaista ongelmaa lähestytään toisella tavalla ICCS:n sopimuksessa eri sukunimistä annettavasta todistuksesta, jonka 1 artiklassa määrätään seuraavasti:

"1. Tällä sopimuksella aikaansaadun eri sukunimistä annettavan todistuksen tavoitteena on helpottaa sellaisten henkilöiden henkilöllisyyden tunnistamista, joilla joidenkin valtioiden lakien välisistä eroista johtuen, erityisesti avioliittoon, sukulaisuuteen ja adoptioon liittyen, on useampi kuin yksi sukunimi.

2. Todistuksen ainoana tarkoituksena on todeta, että siinä mainitut sukunimet koskevat eri lakien alaisuudessa samaa henkilöä. Sillä ei voida syrjäyttää nimiä koskevaa lainsäädäntöä."

34. Sopimuksen 2 artiklan mukaan "joko sen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jonka kansalainen hän on, tai sen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jonka lakia noudattaen henkilölle, vaikka hän on toisen valtion kansalainen, on annettu eri sukunimi kuin sovellettaessa hänen kansallista lakiaan, on annettava tällainen todistus jokaiselle hänen esittäessään hakemusta tukevat asiakirjat". Sopimuksen 3 artiklan nojalla jokaisen sopimusvaltion on hyväksyttävä tällainen todistus, joka "todistaa sisältämiensä tietojen oikeellisuuden siinä mainitun henkilön sukunimien suhteen, jollei ja kunnes toisin todistetaan".

35. Moni Euroopan unionin jäsenvaltio on allekirjoittanut molemmat ICCS:n sopimukset, näiden joukossa sekä Belgia että Espanja. Mutta vaikka Espanja siis on ratifioinut molemmat ja sopimukset ovat voimassa sen ja muiden sopimuksen ratifioineiden sopimusvaltioiden välillä, Belgia ei vielä kuulu niihin.

36. Lopuksi voidaan mainita Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Sopimuksen 3 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavasti: "Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu." Yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään muun muassa, että lapsi on "rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen"; ja 8 artiklan 1 kohdassa: "Sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti."

Pääasian käsittely

37. Espanjan kansalainen Carlos Garcia Avello ja Isabelle Weber, Belgian kansalainen, avioituivat vuonna 1986. Vuosina 1988 ja 1992 heille syntyi Belgiassa kaksi lasta, joilla on Espanjan ja Belgian kaksoiskansalaisuus. Lasten belgialaisiin syntymätodistuksiin heidän sukunimekseen merkittiin Belgian lain ja belgialaisen käytännön mukaisesti Garcia Avello. Lapset rekisteröitiin myös Espanjan Brysselin suurlähetystön konsulaattiosastossa Espanjan lain ja espanjalaisen käytännön mukaisesti sukunimellä Garcia Weber.

38. Vuonna 1995 vanhemmat pyysivät Belgian viranomaisilta, että heidän lastensa sukunimi muutettaisiin Garcia Avellosta Garcia Weberiksi. He korostivat, että espanjalaisen sukunimikäytännön juuret ovat syvällä Espanjan laissa, perinteessä ja tavoissa, jotka lapset kokevat itselleen läheisemmiksi. Tässä järjestelmässä lasten sukunimi Garcia Avello antoi ymmärtää, että lapset olisivat isänsä sisaruksia eivätkä tämän lapsia, eikä heille muodostuisi nimen kautta yhteyttä äitiinsä. Pyydetyn muutoksen ansiosta lapset voisivat käyttää Belgiassa samaa sukunimeä kuin Espanjassa; nimi ei ole omiaan vahingoittamaan ketään tai aiheuttamaan sekaannusta, ja nimen ensimmäisen osan "Garcia" pysyvyys olisi riittävä nimen jatkuvuuden varmistamiseksi isän puolella.

39. Vuonna 1997 Belgian oikeusministeriö ehdotti, että lasten sukunimi yksinkertaistettaisiin nimeksi "Garcia". Vanhemmat eivät suostuneet ehdotukseen, minkä jälkeen ministeriö ilmoitti Garcia Avellolle, että hallitus katsoi, ettei ole riittäviä perusteita esittää hakijoiden alkuperäisen hakemuksen hyväksymistä, koska "hakemukset lapselle annettavasta sukunimestä, jossa äidin nimi yhdistetään isän nimeen, tavanomaisesti hylätään sillä perusteella, että Belgiassa lapset saavat isänsä nimen".

40. Garcia Avello valitti päätöksestä Conseil d'État'lle monin perustein, erityisesti siksi, että päätös oli sekä Belgian perustuslain että EY 18 artiklan vastainen, koska siinä kohdeltiin eri tilanteissa olevia henkilöitä (ainoastaan Belgian kansalaisuuden omaavia ja toisaalta kaksoiskansalaisuuden omaavia lapsia) samalla tavoin ilman objektiivisia perusteita.

41. Belgian valtio totesi vastauksessaan, että i) sukunimistä määrätään asianomaisten henkilöiden henkilökohtaista statusta koskevissa säännöissä eli kansallisessa laissa; kun henkilöillä on kaksoiskansalaisuus, vuonna 1930 allekirjoitetussa Haagin yleissopimuksessa annetaan etusija tuomioistuimen sijaintipaikan, tässä tapauksessa Belgian laille; ii) kyseistä hallintokäytäntöä ei ole vahvistettu kaikkia Belgian kansalaisia varten, vaan niitä henkilöitä varten, joilla on kaksoiskansalaisuus, joten eri tilanteissa olevia henkilöitä ei itse asiassa kohdella samalla tavoin; iii) kun belgialaisilla lapsilla on yksinomaan isänsä nimi, toisen nimen myöntäminen voi belgialaisessa yhteiskunnassa herättää kysymyksiä siitä, ketkä ovat kyseisen lapsen vanhempia; iv) kaksoiskansalaisuuteen liittyvien haittojen lieventämiseksi hakijoilta tiedustellaan, olisivatko he halukkaita ottamaan ainoastaan isän ensimmäisen sukunimen; poikkeustapauksessa, kun Belgiaan on vain vähän liittymäkohtia tai kun sisaruksille halutaan saada sama sukunimi, myönteinen päätös voidaan tehdä, mutta nyt esillä olevassa asiassa nämä edellytykset eivät ole täyttyneet; v) lopuksi, EY 18 artiklan mukainen vapaa liikkuvuus ilmenee ennen kaikkea rajojen ja rajavalvonnan poistumisena ja oleskeluvapaus merkitsee mahdollisuutta asettua Euroopan unionin jäsenvaltioihin; riidanalainen toimi ei voi olla tämän määräyksen vastainen, sillä näiden vapauksien harjoittaminen ei millään tavoin edellytä tietyn sukunimen käyttämistä.

42. Conseil d'État myöntää, että kyseessä oleva hallinnollinen käytäntö koskee ainoastaan niitä henkilöitä, joilla on kaksoiskansalaisuus, ja että heitä ei kohdella samalla tavoin kuin henkilöitä, joilla on ainoastaan Belgian kansalaisuus. Se katsoo kuitenkin, että EY 18 artikla voi olla asian kannalta merkityksellinen - mutta ei EY 43 artikla, joka koskee sijoittautumisvapautta, mistä ei selvästikään ole kysymys, kun asia koskee alaikäisten lasten nimissä tehtyä sukunimen muutosta koskevaa hakemusta.

43. Se on tästä syystä lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko yhteisön oikeuden Euroopan unionin kansalaisuutta ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevia periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan yhteisön perustamisesta 25.3.1957 tehdyn sopimuksen 17 ja 18 artiklassa, tulkittava siten, että ne estävät Belgian hallintoviranomaista hylkäämästä Belgiassa asuvien ja Belgian ja Espanjan kaksoiskansalaisuuden saaneiden alaikäisten lasten puolesta esitettyä nimenmuutoshakemusta, jota ei ole perusteltu muilla erityisillä olosuhteilla kuin sillä, että lapsilla pitäisi olla Espanjan oikeuden ja perinteiden mukainen nimi, vedoten siihen, että tämänkaltainen hakemus tavanomaisesti hylätään sillä perusteella, että Belgiassa lapset saavat isänsä nimen, etenkin kun viranomaisen yleisesti omaksuma kanta perustuu siihen, että se katsoo muun nimen antamisen voivan herättää belgialaisessa yhteiskunnassa kysymyksiä siitä, ketkä ovat kyseisen lapsen vanhempia, mutta kaksoiskansalaisuuteen liittyvien haittojen lieventämiseksi tällaisessa tilanteessa olevia hakijoita kehotetaan ottamaan ainoastaan isän ensimmäinen nimi ja poikkeustapauksessa myönteinen päätös voidaan tehdä silloin, kun Belgiaan on vain vähän liittymäkohtia tai kun tietyn sukuhaaran samaan sukupolveen kuuluville halutaan saada sama nimi?"

44. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Garcia Avello, Belgian, Tanskan ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio, jotka kaikki esittivät suulliset huomautuksensa asian suullisessa käsittelyssä.

Arviointi

45. Belgian, Tanskan ja Alankomaiden hallitukset väittävät, että asian pääkäsittelyssä esillä oleva tilanne ei kuulu lainkaan yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Tämä kysymys on tutkittava ensimmäiseksi, ennen kuin voidaan harkita, loukkaako esillä olevan kaltainen hakemuksen hylkääminen Euroopan unionin kansalaisten oikeuksia, ja jos loukkaa, onko tällainen oikeudenloukkaus kuitenkin perusteltua.

Kuuluuko tapaus yhteisön oikeuden piiriin?

46. Tässä mielessä on olennaista tunnistaa, ketä lasten sukunimen muutosta koskevan hakemuksen hylkääminen koskee.

47. Kolme hallitusta esittää, että hylkääminen koskee ainoastaan lapsia ja että he ovat Belgiassa asuvia Belgian kansalaisia, jotka eivät ole käyttäneet vapaan liikkuvuuden oikeuttaan; näin ollen tilanne on kokonaan Belgian sisäinen eikä kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Komissio puolestaan väittää, että ennen kaikkea Garcia Avellolta on hylätty oikeus muuttaa lastensa sukunimi; kantaja on Espanjan kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen tulemalla asumaan ja työskentelemään Belgiaan, jolloin yhteisön oikeus astuu kuvaan. Komissio esittää, että lasten tilanne sinänsä kuuluu yhteisön oikeuden piiriin.

48. Näkökantojen välinen ero liittyy yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, joka tähtää siihen, että perustamissopimuksen perusteella ei anneta oikeuksia, jollei sen määräysten soveltamiseksi vallitse riittävästi liittymäkohtia yhteisön oikeuteen. Vapaan liikkuvuuden ollessa kysymyksessä tällaista liittymäkohtaa ei ole, kun käsiteltävänä oleva tapaus koskee jäsenvaltion ja sellaisen henkilön välistä suhdetta, joka ei koskaan ole käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Asiassa Uecker ja Jacquet yhteisöjen tuomioistuin vahvisti, että "unionin kansalaisuuden, josta määrätään [EY 17] artiklassa, tarkoituksena ei ole ulottaa perustamissopimuksen aineellista soveltamisalaa koskemaan myös jäsenvaltioiden sisäisiä asioita, jotka eivät liity millään tavalla yhteisön oikeuteen. - - Mahdollinen syrjintä, jonka kohteeksi jäsenvaltion kansalaiset saattavat joutua tämän jäsenvaltion oikeuden mukaan, kuuluu tämän jäsenvaltion oikeuden soveltamisalaan, joten ne on ratkaistava mainitun jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen mukaisesti."

49. Yhdyn komission kantaan.

50. Ensinnäkin minusta näyttää selvältä, että riidanalainen hylkääminen koskee tosiaankin Garcia Avelloa. Hän ja hänen vaimonsa pyysivät "alaikäisten lasten lakimääräisinä edustajina" alun perin vuonna 1995 esitetyllä hakemuksella sukunimen muutosta, mutta oikeusministeriön molemmat vastaukset hakemukseen oli osoitettu yksin Garcia Avellolle ja Garcia Avello on kantajana mitätöimistä koskevassa oikeudenkäynnissä Conseil d'État'ssa. Mikä vielä tärkeämpää, asiassa ei ole kysymys pelkästään lasten sukunimen valinnasta sinänsä, vaan siitä, miten yhden sukupolven sukunimi määräytyy edellisen sukupolven käyttämän tai käyttämien nimien perusteella; Belgian hallitus korostaa tosiaankin voimakkaasti asian tätä puolta. Tämänkaltainen asia koskee selvästi molempia sukupolvia, ja on aivan yhtä paljon isän etujen mukaista varmistaa sukunimensä siirtyminen niiden periaatteiden mukaisesti, joita noudattaen se itse on muodostettu, kuin on lasten etujen mukaista periä sukunimi soveliaalla tavalla ja soveliaassa muodossa.

51. Koska Garcia Avello on yhden jäsenvaltion kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan muuttaa toiseen jäsenvaltioon ja työskennellä siellä, sekä unionin kansalainen, joka on käyttänyt oikeuttaan muuttaa ja sijoittautua vapaasti jäsenvaltioiden alueella, hänen tilanteensa sopii hyvin yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

52. Toiseksi en voi missään tapauksessa yhtyä mielipiteeseen, jonka mukaan lasten tilanne olisi kokonaan Belgian sisäinen asia. Vaikka lapset ovat Belgian kansalaisia, syntyneet Belgiassa eivätkä ole koskaan asuneet tämän maan ulkopuolella, heillä on yhtä kaikki myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus. Tämä seikka liittyy oleellisesti siihen, että heidän isänsä, jonka huollettavia lapset ovat, on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Vaikka vuoden 1930 Haagin yleissopimuksen mukaan Belgian viranomaisilla on oikeus kohdella lapsia Belgian kansalaisina tässä maassa, siinä ei vaadita viranomaisia jättämään heidän toinen kansallisuutensa huomiotta. Jos heidän äidillään olisi Espanjan eikä Belgian kansalaisuus, lasten tilanne sellaisten jäsenvaltion kansalaisten alaikäisinä lapsina, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä, kuuluisi selvästi yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Tämän oikeuden kannalta on merkityksellistä se, että heillä on kahden jäsenvaltion kansalaisuus, eikä voida hyväksyä sitä, että yksi kansalaisuus jäisi toisen varjoon riippuen siitä, missä asianosaiset sattuvat olemaan.

53. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että pääasiassa esillä oleva tilanne kuuluu yhteisön oikeuden soveltamisalaan.

Onko yhteisön oikeudesta johtuvaa oikeutta loukattu?

54. On tarkasteltava kysymystä, mitä haittavaikutuksia käsiteltävänä olevasta hylkäämisestä aiheutuu. Asialla näyttää olevan kaksi puolta.

55. Ensinnäkin, kuten olen todennut, sekä Garcia Avello että hänen lapsensa voivat vastustaa sitä seikkaa, että hän ei voi siirtää sukunimeään lapsilleen - eivätkä lapset voi periä sitä häneltä - niiden periaatteiden mukaisesti, joita noudattaen nimi on muodostettu. Vastalause ei ole pelkästään periaatteellinen, koska niin kuin on osoitettu, belgialaisen järjestelmän soveltaminen espanjalaiseen sukunimeen on omiaan vääristämään perhesuhteista annettavaa kuvaa espanjalaista järjestelmää tunteville: näyttää siltä, kuin Garcia Avellon lapset olisivat hänen sisaruksiaan.

56. Toiseksi, lapsille voi aiheutua ilmeisiä käytännön vaikeuksia sen johdosta, että Belgian viranomaiset ovat rekisteröineet heidän sukunimensä eri muodossa kuin Espanjan viranomaiset. Asian suullisessa käsittelyssä Garcia Avellon lainopillinen avustaja kiinnitti esimerkin vuoksi huomiota tilanteeseen, jolloin koulutodistus on annettu Belgiassa nimellä, jota Espanjassa ei tunnisteta henkilön nimeksi; muita esimerkkejä annetaan vuoden 1982 Haagin sopimuksen selonteko-osassa.

57. On selvää, että yhteisön oikeudessa ei säädetä nimien merkitsemisestä syntymä-, avioliitto-, kuolin- eikä siviilisäätyä koskeviin rekistereihin eikä rekisteröintiin liittyvistä muutoksista. Tällaiset asiat kuuluvat periaatteessa jäsenvaltioiden lainsäädäntövaltaan, samoin kuin kaikki kansainvälisiä yksityisoikeudellisia suhteita koskevat säännökset, edellyttäen että jäsenvaltiot näistä asioista päättäessään noudattavat yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan.

58. Yhteisön tuomioistuin on tarkastellut tällaista rekisteriin merkitsemiseen liittyvää kysymystä yhteisön oikeuden valossa yhden aikaisemman asian yhteydessä: Konstantinidis. Kyseisessä asiassa Saksassa yrittäjänä toiminut Kreikan kansalainen oli havainnut, että hänen nimensä oli translitteroitu latinalaisin aakkosin Saksan väestörekisterissä sellaisessa muodossa, joka oli sekä hyvin odottamaton että useimmista näkökulmista silmiinpistävän sopimaton, vaikkakin kreikkalaisista aakkosista latinalaisiin aakkosiin käytettävän translitterointijärjestelmän mukainen.

59. Kyseisessä asiassa esittämässäni ratkaisuehdotuksessa katsoin pääasiallisesti, että kantajan yhteisön oikeuteen perustuvia oikeuksia oli loukattu siitä syystä, että häntä oli syrjitty, mikä on kielletty niillä yhdistetyillä säännöksillä jotka nyt ovat EY 12 ja 43 artikla, sen tosiasian vuoksi että vain Kreikan kansalaisten oli hyväksyttävä Saksassa nimensä translitterointi, joka oli omiaan sekä riistämään arvokkuutta että aiheuttamaan hankaluuksia arki- ja työelämässä. Toissijaisesti katsoin, että tällainen translitterointi saattaisi loukata hänen perusoikeuksiaan sellaisina kuin ne on ilmaistu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja jollaiset taataan jokaiselle yhteisön kansalaiselle, joka käyttää vapaan sijoittautumisen oikeuttaan.

60. Yhteisöjen tuomioistuin korosti päätöksessään, että kieltämällä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän nykyisellä EY 43 artiklalla halutaan varmistaa, että vapaan sijoittautumisen oikeuden osalta jokainen jäsenvaltio myöntää toisten jäsenvaltioiden kansalaisille samanlaisen kohtelun kuin omille kansalaisilleen. Se jatkoi kuitenkin toteamalla, että esillä olevan kaltaiset säännöt ovat mainitun säännöksen vastaisia vain silloin, kun niiden soveltaminen aiheuttaa sellaista haittaa, että se on esteenä henkilön vapaan sijoittautumisen oikeudelle, ja että tällaisesta esteestä on kysymys silloin, kun Kreikan kansalaisen on käytettävä ammattiaan harjoittaessaan sellaista väestörekisteriin merkittyä translitteraatiota nimestään, joka muuttaa sen ääntämistapaa ja kun tuloksena oleva vääristymä aiheuttaa vaaran, että mahdolliset asiakkaat voivat sekoittaa hänet muihin henkilöihin.

61. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa komissio esittää, että unionin kansalaisuuden käyttöön ottaminen siihen liittyvine perustamissopimuksen mukaisine oikeuksineen - joihin näin ollen kuuluu oikeus olla vapaa kaikenlaisesta kansalaisuuden perusteella tapahtuvasta syrjinnästä - on uusi tekijä, jonka ansiosta yhteisöjen tuomioistuimen on mahdollista tehdä kyseisessä asiassa päätös laajemmalta pohjalta kuin asiassa Konstantinidis. Myönnän, että 17 artiklan mukaan syrjintäkieltoa on selkeästi sovellettava kaikissa yhteisön oikeuden soveltamisalueeseen kuuluvissa tilanteissa eikä ainoastaan, jos kyseessä on tietylle taloudelliselle vapaudelle aiheutunut este.

62. Näin ollen on yhä tarpeen osoittaa, johtuuko käsiteltävänä oleva hylkääminen kansalaisuudesta. Yhteisön oikeudessa syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että objektiivisesti katsoen samanlaisia tilanteita kohdellaan eri lailla tai objektiivisesti katsoen erilaisia tilanteita samalla tavoin. Belgian hallitus väittää, että sellaista hallinnollista käytäntöä, johon hylkääminen perustui, sovelletaan vain yhteen ihmisjoukkoon, joka on objektiivisesti erotettavissa muista - Belgiassa syntyneisiin lapsiin, joilla on Belgian ja Espanjan kaksoiskansalaisuus - ja että se ei siksi ole syrjivä.

63. Olen eri mieltä. Kysymys on kieltäytymisestä muuttaa sukunimeä siten, että se i) kuvastaa isän sukunimeä samalla tavoin kuin tuo sukunimi oli muodostettu ja ii) poistaa erot kahden jäsenmaan viranomaisten rekisteröimien sukunimien välillä, joiden kummankin kansalaisuus sukunimen haltijoilla on. Vaikuttaa siltä, että Belgian viranomaiset eivät pidä itseään toimivaltaisina tekemään muutoksia sellaisen henkilön nimeen, joka ei ole Belgian kansalainen, oli kyseisellä henkilöllä muuta kansalaisuutta tai ei. Ensimmäisellä edellä kuvatuista tarkoituksista näyttäisi olevan merkitystä yleisesti, ja jälkimmäisellä ainoastaan silloin, kun kyseessä on toinenkin kansalaisuus. Koska Belgian oikeuden mukaan sukunimen muutokseen voidaan suostua silloin, kun hakemukselle esitetään painavia syitä, järjestelmällistä kieltäytymistä muutoksesta silloin kun esitetyt perusteet liittyvät siihen, että henkilöllä on toinenkin kansalaisuus, on pidettävä kansalaisuuden perusteella tapahtuvana syrjintänä. Tällainen käytäntö suo itse asiassa samanlaisen kohtelun sekä niille, joilla tai joiden vanhemmilla on sukunimi, jota ei ole muodostettu belgialaisten sääntöjen mukaisesti siksi, että heillä on toinen kuin Belgian kansalaisuus, että niille, joilla on vain Belgian kansalaisuus ja joilla on kyseisten sääntöjen mukaan muodostettu sukunimi, siitä huolimatta, että heidän tilanteensa ovat objektiivisesti katsoen erilaiset.

64. Tällainen syrjintä vaikuttaa selvästi sellaisiin henkilöihin - tässä tapauksessa lapsiin - joilla itsellään on Belgian kansalaisuuden lisäksi toinen kansalaisuus ja joiden sukunimeen haetaan muutosta.

65. Se vaikuttaa kuitenkin myös Garcia Avellon asemassa oleviin henkilöihin, koska heidän sukunimensä, joka on muodostettu heidän kansallisen oikeutensa mukaisesti, siirtyy heidän lapsilleen muodossa, joka ei ole niiden periaatteiden mukainen joita noudattaen se on muodostettu. Kieltäytyminen hyväksymästä Garcia Avellon sukunimen siirtymistä oman muodostamistapansa mukaisesti on seurausta siitä, että hän on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, koska jollei hän olisi käyttänyt kyseistä oikeutta, vastaavaa tilannetta ei olisi syntynyt. Sellainen hallinnollinen käytäntö, joka järjestelmällisesti johtaa hylkäämiseen, tekee todennäköisesti tällaisen oikeuden käyttämisen vähemmän haluttavaksi.

66. Tultuani siihen tulokseen, että käsiteltävänä olevassa asiassa esiintyy EY 12 ja EY 17 artiklassa yhdessä luettuina kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, en pidä tarpeellisena tutkia, onko jotain muuta yhteisön oikeuden mukaista perusoikeutta loukattu, erityisesti oikeutta nauttia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaista yksityis- ja perhe-elämään kohdistuvaa kunnioitusta. Tässä suhteessa voidaan huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut sitä, että laillisia rajoituksia mahdollisuudelle muuttaa sukunimeä voidaan perustella yhteisen edun nimissä ja että sopimusvaltioilla on tässä suhteessa suuri harkintavalta, erityisesti silloin, kun eri jäsenvaltioissa sovellettavilla säännöillä on vain vähän liittymäkohtia ja kun laki näyttää olevan muutostilassa. Suurella harkintavallalla sopimukseen liittyvissä asioissa ei nähdäkseni kuitenkaan ole suoraa yhteyttä Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyvissä asioissa käytettävissä olevan harkintavallan laajuuteen.

Voidaanko oikeudenloukkaus perustella?

67. Syrjivä kohtelu voi olla perusteltua ainoastaan, jos se perustuu objektiivisiin ja kyseessä olevien henkilöiden kansalaisuudesta riippumattomiin syihin, jotka ovat oikeassa suhteessa kansallisessa oikeudessa tai käytännössä hyväksyttävästi tavoiteltuun päämäärään.

68. Belgian hallitus väittää, että kyseessä oleva hallinnollinen käytäntö on perusteltu. Sukunimien muuttamattomuus on sen mukaan Belgian yhteiskunnallisen järjestyksen perusperiaatteita ja on lähtöisin 6. Fructidor vuonna II annetusta päätöksestä ja toistuu uusimmassa lainsäädännössä. Myöskään tämän käytännön vaikutukset eivät ulotu kohtuuttoman kauas, koska Garcia Avellon lapset saavat käyttää sukunimeä Garcia Weber sekä kaikkia espanjalaisia asiakirjoja, joihin tämä sukunimi on merkitty, kaikkialla yhteisössä Belgiaa lukuun ottamatta. Belgiassa lasten etujen mukaista on käyttää sukunimeä Garcia Avello, koska muussa tapauksessa belgialaisessa järjestelmässä saattaisi esiintyä epäilyksiä heidän suhteestaan isäänsä. Asian suullisessa käsittelyssä Tanskan hallitus väitti, että syrjinnän kieltämisen tarkoituksena oli helpottaa integroitumista vastaanottavaan jäsenvaltioon, ja että sääntö, joka estää tuossa valtiossa käytetystä järjestelmästä poikkeamiset, ennemminkin helpottaa kuin haittaa tällaista integraatiota. Alankomaiden hallitus korosti demokraattisen yhteiskunnan tarvetta vakaaseen ja johdonmukaiseen sukunimijärjestelmään sen välttämiseksi, että henkilöllisyydestä tai sukuperästä aiheutuisi epäselvyyttä.

69. Olen valmis hyväksymään sen, että henkilön identiteettiin liittyvän sekaannuksen välttäminen rajoittamalla oikeutta muuttaa sukunimeä on oikeutettu. On toivottavaa välttää tällaista sekaannusta niin yksilön ja viranomaisten välisissä että yksilöiden välisissä suhteissa. Liiallinen vapaus näissä asioissa saattaisi tarjota mahdollisuuksia rikolliseen tai epärehelliseen käyttäytymiseen.

70. Tällaisia vaaroja ei kuitenkaan tule liioitella. Muissa jäsenvaltioissa, kuten esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ei ole katsottu tarpeelliseksi rajoittaa sukunimen muutoksia tällä perusteella. Joka tapauksessa jo se, että nimen muutos on rekisteröitävä virallisesti, on omiaan vähentämään tahallisen tai tahattoman sekaannuksen tapahtumista huomaamatta. Sukuperän osoittamiseksi sukunimi ei todennäköisesti kuitenkaan ole riittävä tai tarpeellinen useimmissa oikeusjärjestelmissä.

71. Mitä tulee yhteiskunnalliseen järjestykseen laajemmassa merkityksessä katson, ettei erityinen yhteinen etu vaadi, että tietyn tavan siirtää sukunimi tuleville polville tulisi aina vallita jäsenvaltion kansalaisten keskuudessa sen alueella. Tällä alueella sekä oikeussäännöt että yhteiskunnallinen käytäntö ovat vaihdelleet viime vuosina, ja jatkuvat edelleen, kautta Euroopan unionin. Lisääntyneet avioerot ja uudet avioliitot samoin kuin aviottomuuden aiheuttaman leiman merkityksen huomattava väheneminen ovat merkittävästi vähentäneet isän ja lapsen samaan sukunimeen kohdistuvia kaavamaisia odotuksia. Unionin kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus on johtanut lisääntyvään tutustumiseen muihin nimeämisjärjestelmiin. Näin ollen vaikka kotijäsenvaltion normin noudattaminen säilyy eräänä tekijänä, joka on otettava huomioon päätettäessä mikä on lapsen - tai yhteiskunnan - edun mukaista hänen sukunimeään muutettaessa, se ei ole ainoa eikä ratkaiseva tekijä tässä suhteessa.

72. Lisäksi olen eri mieltä sen väitteen kanssa, että syrjimättömyyden periaatteen tarkoituksena on pääasiassa varmistaa muuttavien kansalaisten integraatio vastaanottavaan jäsenvaltioon. "Vapaa liikkuvuus ja sijoittautuminen jäsenvaltioiden alueilla" ei perustu olettamukseen yksittäisestä muutosta jäsenvaltiosta toiseen, jota seuraa integroituminen jälkimmäiseen. Tarkoituksena on ennemminkin vapaa, toistuva ja kenties myös jatkuva liikkuminen yhtenäisellä "vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvalla alueella", jolla sekä monikulttuurisuus että vapaus syrjinnästä on turvattu.

73. Katson myös, että se seikka, että hylkäämisen seuraukset voivat rajoittua Belgiaan, ei millään tavalla vähennä niiden vakavuutta asianosaisille. Sen, että kulttuurista vastustusta sukunimen siirtymiselle muulla tavalla kuin sen on tarkoitettu siirtyvän, vaikutukset tuntuvat niin kauan kuin perhe asuu Belgiassa. Käytännön vaikeudet puolestaan voivat tuntua koko Euroopan unionin alueella, koska lapsilla on itse asiassa kaksi eri sukunimeä.

74. Lopuksi, niin kuin komissio on huomauttanut, se seikka, että - niin kuin ennakkoratkaisukysymyksessä todetaan - Belgian viranomaiset ovat valmiit harkitsemaan sukunimen muutosta espanjalaisen mallin mukaiseksi tilanteessa, joka poikkeaa vain vähän Garcia Avellon ja hänen perheensä tilanteesta, vähentää Belgian hallituksen väitteen painoarvoa tässä suhteessa huomattavasti.

75. Haluan korostaa, että mitään edellä sanomaani ei tule tulkita arvosteluksi belgialaisia tai muita sukunimien määräytymistä koskevia sääntöjä kohtaan. Painopiste on ennemminkin siinä, että tällaisia sääntöjä ei tule soveltaa tavalla, joka loukkaa yhteisön oikeuden mukaista syrjimättömyyden periaatetta. Belgiassa on olemassa käytäntö, jonka mukaan sukunimi voidaan muuttaa, mikäli riittävän painavat syyt voidaan esittää. Ainoa syy, miksi belgialainen käytäntö näyttää olevan yhteisön oikeuden vastainen, on se, että siinä järjestelmällisesti kielletään, että Garcia Avellon ja hänen lastensa tilanteessa olisi kyse tällaisista syistä.

Ratkaisuehdotus

76. Katson siksi, että yhteisöjen tuomioistuimen tulisi vastata kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

EY 12 ja EY 17 artikla yhdessä luettuina estävät sellaisen säännön tai hallinnollisen menettelyn soveltamisen jäsenvaltiossa, jossa sukunimen muutoshakemus järjestelmällisesti hylätään kyseisen valtion kansalaisilta, silloin kun hakemuksen syynä on se, että hakijalla on myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus, hänellä on toisen jäsenvaltion lain mukainen toinen sukunimi ja hän haluaa käyttää kaikissa tilanteissa jälkimmäisen lain mukaan muodostettua sukunimeä.