61998C0007

1 Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt tässä asiassa kolme ennakkoratkaisukysymystä tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan tulkitsemisesta, sellaisena kuin tämä yleissopimus on muutettuna Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä kyseiseen yleissopimukseen ja pöytäkirjaan 9 päivänä lokakuuta 1978 tehdyllä yleissopimuksella (jäljempänä Brysselin yleissopimus),(1) sekä yleissopimukseen liitetyn pöytäkirjan (jäljempänä pöytäkirja) II artiklan tulkinnasta.

Asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset

2 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Krombach, joka on Saksan kansalainen ja ammatiltaan lääkäri, antoi 9.7.1982 Kalinka Bamberskille, joka oli Ranskan kansalainen ja asui hänen luonaan Lindaussa (Saksa), ruiskeen Kobalt-Ferrlecitiä; Kalinka Bamberski kuoli Lindaussa 10.7.1982. Krombachia vastaan ryhdyttiin epäillyn kuolemantuottamuksen takia Saksassa esitutkintaan. Tämä monta vuotta kestänyt tutkinta päättyi syyttämättäjättämispäätökseen riittämättömän näytön takia.

Kalinka Bamberskin isä André Bamberski teki Ranskan viranomaisille rikosilmoituksen Krombachista, joka on hänen käsityksensä mukaan syyllinen hänen tyttärensä kuolemaan. Vuonna 1993 Krombachia vastaan nostettiin syyte taposta Cour d'assises de Paris'ssa. Bamberski esitti tässä oikeudenkäynnissä yksityisoikeudellisen vaatimuksen. Syyte ja rikokseen perustuva yksityisoikeudellinen vaatimus annettiin Krombachille tiedoksi 5.6.1993 hänen kotipaikassaan Lindaussa. Cour d'assises de Paris määräsi syytetyn pidätettäväksi, jotta voitaisiin varmistaa hänen läsnäolonsa suullisessa käsittelyssä. Krombach ei kuitenkaan saapunut oikeuteen henkilökohtaisesti, vaan hänellä oli asiamiehinään ranskalainen ja saksalainen asianajaja. Cour d'assises totesi, että asia ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta, joten se epäsi syytetyn asiamiehiltä mahdollisuuden edustaa häntä eikä ottanut huomioon vastineita.

3 Cour d'assises tuomitsi 9.3.1995 antamallaan yksipuolisella tuomiolla Krombachin 15 vuodeksi vankeuteen Kalinka Bamberskin pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Cour d'assises velvoitti Krombachin 13.3.1995 antamallaan tuomiolla suorittamaan Bamberskille 350 000 Ranskan frangia (FRF), josta 250 000 FRF on korvausta aineettomasta vahingosta ja 100 000 FRF oikeudenkäyntikuluja.

Krombach teki molemmista tuomioista kassaatiovalituksen. Cour de cassation ei ottanut valitusta tutkittavaksi, koska asiat oli ratkaistu vastaajan poissaolosta huolimatta.

Krombach teki Ranskan tasavaltaa vastaan valituksen myös ihmisoikeustoimikunnalle ja väitti, että hänen puolustautumisoikeuksiaan on loukattu, koska asiamies ei saanut edustaa häntä tuomioistuimessa. Ei ole tiedossa, onko ihmisoikeustuomioistuin ryhtynyt toimenpiteisiin tämän valituksen perusteella.

4 Bamberski haki toimivaltaiselta saksalaiselta tuomioistuimelta sen tuomion täytäntöönpanoa koskevaa määräystä, jolla Krombach velvoitettiin maksamaan hänelle vahingonkorvausta. Hänen hakemukseensa suostuttiin. Krombach valitti tästä määräyksestä Oberlandesgerichtiin. Valitus hylättiin. Krombach valitti tästä toisesta hänelle vastaisesta päätöksestä Bundesgerichtshofiin.

5 Bundesgerichtshof katsoi, että asiaan liittyy Brysselin yleissopimuksen määräysten tulkintaa koskevia epäselvyyksiä, joten se päätti tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan 27 päivänä syyskuuta 1968 allekirjoitetun yleissopimuksen tulkitsemisesta yhteisöjen tuomioistuimessa 3 päivänä kesäkuuta 1971 tehdyn pöytäkirjan(2) 3 artiklan ja 7.8.1992 annetun Saksan lain 2 §:n nojalla esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1. Voivatko toimivaltasäännöt kuulua Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin (ordre public), jos tuomiovaltio on katsonut olevansa toimivaltainen sellaisen henkilön osalta, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa (Brysselin yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappale), yksinomaan uhrin kansalaisuuden perusteella (Brysselin yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen määräys Ranskan osalta)?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

2. Saako täytäntöönpanovaltion tuomioistuin (Brysselin yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappale) ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) vastaisena seikkana sen, että tuomiovaltion rikostuomioistuin hylkäsi velallisen asianajajan vaatimuksen saada esiintyä päämiehensä puolesta yksityisoikeudellisessa adheesioprosessissa (Brysselin yleissopimuksen tulkinnasta 27.9.1968 tehdyn pöytäkirjan II artikla) sen vuoksi, että toisessa sopimusvaltiossa asuvaa vastaajaa syytettiin tahallisesta rikoksesta ja vastaaja ei saapunut henkilökohtaisesti tuomioistuimeen?

Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

3. Saako täytäntöönpanovaltion tuomioistuin ottaa huomioon Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) vastaisena seikkana sen, että tuomiovaltion tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen yksinomaan vahingonkärsijän kansalaisuuden perusteella (ks. edellä oleva ensimmäinen kysymys) ja lisäksi eväsi vastaajalta mahdollisuuden siihen, että häntä edustaa asianajaja (ks. edellä oleva toinen kysymys)?"

Sovellettavat oikeussäännöt

Sovellettavat Brysselin yleissopimuksen määräykset

6 Brysselin yleissopimusta sovelletaan sen 1 artiklan 1 kappaleen mukaan "yksityisoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään". Brysselin yleissopimuksessa on määräyksiä sopimusvaltioiden tuomioistuinten toimivallasta (II osasto) ja näiden tuomioistuinten antamien tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ulkomailla (III osasto).

7 Brysselin yleissopimuksen 2 artiklan 1 kappaleessa on tuomioistuimen toimivaltaisuutta koskeva pääsääntö, jonka mukaan "kanne sitä vastaan, jolla on kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon valtion tuomioistuimissa".

Brysselin yleissopimuksessa suljetaan nimenomaisesti pois mahdollisuus vedota sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, 3 artiklan 2 kappaleessa nimenomaisesti mainittuihin kansallisiin toimivaltasääntöihin. Ranskan osalta mainitaan Code civilin (siviililaki) 14 ja 15 §.

Brysselin yleissopimuksessa on myös tiettyjä kannetyyppejä koskevia toimivaltasääntöjä. Rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta koskevassa asiassa toimivaltainen on Brysselin yleissopimuksen mukaan tuomioistuin, "jossa rikosasia on vireillä, siltä osin kuin tuomioistuin oman lakinsa mukaan on toimivaltainen tutkimaan yksityisoikeudellisia vaatimuksia" (5 artiklan 4 kohta).

8 Sopimusvaltion tuomioistuimen antama tuomio tunnustetaan toisessa sopimusvaltiossa "vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista" (26 artiklan 1 kappale). Tunnustaminen on mahdollista evätä jollakin Brysselin yleissopimuksen 27 ja 28 artiklassa nimenomaisesti mainitulla perusteella.

Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: "Tuomiota ei tunnusteta: 1. jos tunnustaminen on vastoin sen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tuomioon vedotaan."

Brysselin yleissopimuksen 28 artiklassa määrätään, että tuomiota ei tunnusteta, "kun II osaston 3, 4 ja 5 jakson määräyksiä ei ole noudatettu, eikä 59 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa" (1 kappale). Arvioidessaan, onko toimivaltasääntöjä noudatettu, "sen valtion tuomioistuin tai viranomainen, jossa tunnustamista vaaditaan, on [- -] sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin tuomion antanut tuomioistuin on perustanut toimivaltansa" (2 kappale). Tätä tutkimista lukuun ottamatta täytäntöönpanovaltion tuomioistuin ei saa tutkia "tuomiovaltion tuomioistuimen toimivaltaa"; on huomattava varsinkin, että "tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin" (3 ja viimeinen kappale).

Brysselin yleissopimuksen 31 artiklassa määrätään seuraavaa: "Sopimusvaltiossa annettu ja siinä valtiossa täytäntöönpanokelpoinen tuomio on pantava täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa (täytäntöönpanovaltio), kun viimeksi mainitussa valtiossa on annettu tuomion täytäntöönpanoa koskeva määräys jonkun sellaisen hakemuksesta, jonka etua asia koskee."

Brysselin yleissopimuksen 34 artiklan 2 kappaleen mukaan täytäntöönpanemista koskeva "hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin 27 tai 28 artiklassa mainitulla perusteella".

9 Pöytäkirjan II artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: "Jollei kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvistä edullisemmista säännöksistä muuta johdu, se, jolla on kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa ja joka on syytteessä tuottamuksellisesta rikoksesta sellaisen sopimusvaltion rikostuomioistuimessa, jonka kansalainen hän ei ole, voi käyttää puolustajanaan tähän tehtävään oikeutettua henkilöä siinäkin tapauksessa, ettei hän henkilökohtaisesti saavu tuomioistuimeen." Pöytäkirjan II artiklan 2 kappaleessa määrätään seuraavaa: "Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti; jos määräystä ei ole noudatettu, yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa tuomiota, joka on annettu ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus puolustautua, ei tarvitse tunnustaa eikä panna täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa."

Sovellettavat kansallisen oikeussäännöt

10 Tässä asiassa on merkitystä Ranskan oikeuden säännöksellä, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen ratkaisemaan rikosasian, jossa Krombach oli syytettynä, ja antamaan ratkaisun myös rikokseen perustuvasta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, ja Ranskan oikeuden säännöksellä, jonka perusteella tämä kansallinen tuomioistuin kieltäytyi kuulemasta syytetyn asiamiehiä sillä perusteella, että asia ratkaistiin vastaajan poissaolosta huolimatta.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Ranskan Code de procédure pénalen (rikosprosessilaki) 689-1 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli kyseessä olevana ajankohtana,(3) säädettiin, että ulkomaalainen voidaan haastaa Ranskan ulkopuolella tehdystä rikoksesta Ranskan tuomioistuimiin, jos rikoksen uhri on Ranskan kansalainen. Tämä säännös vastaa Code civilin 14 ja 15 §:ää. Sen 14 §:ssä säädetään seuraavaa: "Ulkomaalainen voidaan haastaa Ranskan tuomioistuimiin siitä huolimatta, että hän ei asu Ranskassa, hänen Ranskassa ranskalaisen kanssa tekemiinsä sitoumuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Ulkomaalainen voidaan haastaa Ranskan tuomioistuimiin hänen ulkomailla Ranskan kansalaisen kanssa tekemiinsä sitoumuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi."(4) Kuten olen jo todennut, Brysselin yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleessa suljetaan nimenomaisesti pois mahdollisuus vedota näihin säännöksiin sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa.

Ratkaistaessa asia vastaajan poissaolosta huolimatta ei Code de procédure pénalen 630 §:n mukaan ole mahdollista kuulla vastaajan asiamiestä.(5)

Pääasia

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

11 Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, voiko sopimusvaltion tuomioistuin olla tunnustamatta toisen sopimusvaltion tuomioistuimen tuomiota, joka koskee rikokseen perustuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta, sillä perusteella, että tuomio on vastoin sen oikeusjärjestyksen perusteita (Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohta), jos tämän toisen sopimusvaltion tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen yksinomaan uhrin kansalaisuuden perusteella (Ranskan Code de procédure pénalen 689-1 §).

Saksan tuomioistuin haluaa tietää, voidaanko täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena pitää sellaisen ulkomaisen tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa, jonka on antanut Ranskan tuomioistuin, joka ensinnäkin perustaa toimivaltansa Brysselin yleissopimuksen 2 artiklasta poiketen ainoastaan uhrin kansalaisuuteen, kun on kyse ulkomailla asuvan henkilön ulkomailla tekemästä rikoksesta, ja toiseksi soveltaa rikosasioita koskevaa toimivaltasääntöä, joka on samansisältöinen kuin yksityisoikeudellisia asioita koskeva toimivaltasääntö, johon ei (Brysselin yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaleen mukaan) voida vedota sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka toisessa sopimusvaltiossa.

12 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on siis kyse siitä, tarkoitetaanko 27 artiklan 1 kohdan käsitteellä oikeusjärjestyksen perusteet myös tuomioistuinten toimivaltaa koskevia täytäntöönpanovaltion sääntöjä.

13 Kansallinen tuomioistuin huomauttaa tältä osin, että Ranskan Code de procédure pénalen säännöksen kaltainen säännös on Saksan oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, koska sen mukaan "Saksassa asuvan henkilön on saavuttava vastaamaan Ranskaan vahingonkorvausasiassa, joka perustuu hänen tekemäkseen väitettyyn rikokseen, sillä perusteella, että uhri on Ranskan kansalainen". Saksan oikeudessa ei ole vastaavaa säännöstä Saksan kansalaisten hyväksi. Jos Saksan oikeusjärjestyksessä tunnustetaan tuomio, jonka antanut tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen tällaisen toimivaltasäännön perusteella, syrjitään Saksan kansalaisia, jotka eivät voi saattaa Saksassa tuomioistuimen käsiteltäväksi asiaa, jossa on kyse heihin ulkomailla kohdistetusta rikoksesta. Tällainen syrjintä on kansallisen tuomioistuimen mukaan vastoin Saksan perustuslain 3 §:n 1 momenttia.

14 On tarkasteltava Brysselin yleissopimuksen 28 artiklaa sen ratkaisemiseksi, onko Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena pidettävä sitä, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevat tuomiovaltion ja täytäntöönpanovaltion säännökset poikkeavat toisistaan.

Brysselin yleissopimuksen 28 artiklassa määrätään, että tuomiota ei tunnusteta, "kun II osaston 3, 4 ja 5 jakson määräyksiä ei ole noudatettu, eikä 59 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa" (1 kappale). Arvioidessaan, onko toimivaltasääntöjä noudatettu, "sen valtion tuomioistuin tai viranomainen, jossa tunnustamista vaaditaan, on [- -] sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin tuomion antanut tuomioistuin on perustanut toimivaltansa" (2 kappale). Tätä tutkimista lukuun ottamatta täytäntöönpanovaltion tuomioistuin ei saa tutkia "tuomiovaltion tuomioistuimen toimivaltaa"; on huomattava varsinkin, että "tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin" (3 kappale).

Tämä sääntö on selkeä: tuomioistuin ei voi olla tunnustamatta tuomiota sillä perusteella, että perusteet, joilla ulkomainen tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen, poikkeavat kansallisessa oikeudessa säädetystä, minkä lisäksi tuomioistuin ei voi tutkia näitä perusteita; ainoa poikkeus koskee sitä, että asiassa on rikottu tuomioistuimen toimivaltaa koskevia Brysselin yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat vakuutusasioita taikka osamaksukauppaa ja -luottoja, että on rikottu yksinomaista toimivaltaa koskevia määräyksiä (II osaston 3, 4 ja 5 jakso) tai että on kyse 59 artiklassa tarkoitetusta erityistilanteesta.(6) Näissä määräyksissä on sopimusvaltioiden tuomioistuinten erityistä ja yksinomaista toimivaltaa koskevia pakottavia sääntöjä. Käsiteltävänä olevan kysymyksen kannalta on huomattava, ettei ole mahdollista tutkia, noudatetaanko Brysselin yleissopimuksen 2 artiklassa määrättyä yleistä toimivaltasääntöä tai kieltoa soveltaa sen 3 artiklan 2 kappaleessa mainittuja kansallisia eksorbitantteja toimivaltasääntöjä.

Lisäksi 28 artiklan viimeisessä kappaleessa kielletään nimenomaisesti, että tuomioistuimen toimivaltaa koskevien tuomiovaltion ja täytäntöönpanovaltion sääntöjen erojen voitaisiin katsoa olevan vastoin täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteita.

15 Brysselin yleissopimusta koskevassa Jenardin kertomuksessa(7) kommentoidaan 28 artiklaa seuraavasti:

"II osastossa määrätyt erittäin tiukat toimivaltasäännöt sekä sen 20 artiklassa poissaolevalle vastaajalle annetut takeet ovat mahdollistaneet sen, että tuomioistuin, jossa vaaditaan tunnustamista tai täytäntöönpanoa, ei tutki tuomiovaltion tuomioistuimen toimivaltaisuutta.

Se, että tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa uudelleen tutkittavaksi, on ilmaus täydellisestä luottamuksesta tuomiovaltion tuomioistuimeen; tämän luottamuksen tuomion asiaratkaisun oikeellisuuteen täytyy tietysti koskea myös sitä, että tuomioistuin on soveltanut Brysselin yleissopimuksen toimivaltasääntöjä oikein. Sillä, että tuomiovaltion tuomioistuimen toimivaltaisuutta ei tutkita, vältetään se, että eksekvatuurimenettelyssä käsiteltäisiin uudestaan näiden sääntöjen mahdollista rikkomista.

- -

Brysselin yleissopimuksen 28 artiklan viimeisessä kappaleessa täsmennetään, että toimivaltasäännöt eivät kuulu 27 artiklassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin eli että tuomiovaltion tuomioistuimen toimivaltaisuutta ei saa tutkia oikeusjärjestyksen perusteisiin vetoamalla. Tämäkin täsmennys on ilmaus komitean pyrkimyksestä rajoittaa kaikin mahdollisin tavoin käsitettä oikeusjärjestyksen perusteet."

Samassa kertomuksessa todetaan 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta käsitteestä oikeusjärjestyksen perusteet, että "oikeusjärjestyksen perusteisiin ei voida vedota varsinkaan sen tueksi, että ei tunnusteta sopimusvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota, jos tämä tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen 3 artiklan 2 kappaleessa mainittujen (Ranskan Code civilin 14 §) kaltaisten kansallisten oikeussääntöjen perusteella Euroopan yhteisöjen ulkopuolella asuvan vastaajan osalta".

16 Tästä kommentaarista voitaisiin päätellä, että oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena voidaan pitää sellaisen tuomion tunnustamista, jonka on antanut tuomioistuin, joka on perustanut Euroopan yhteisössä asuvia henkilöitä koskevan toimivaltansa kansalliseen säännökseen, jonka soveltaminen on vastoin Brysselin yleissopimuksen 3 artiklan 2 kappaletta. Tässä 28 artiklan tulkinnassa on lähtökohtana se, että Brysselin yleissopimuksen 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen yleisten toimivaltasääntöjen rikkominen kuuluu 28 artiklan mukaan joka tapauksessa kansallisten toimivaltasääntöjen tutkimista koskevasta kiellosta määrättyihin poikkeuksiin.

Mielestäni tämän artiklan sanamuodonkin perusteella voidaan päinvastoin katsoa, että pääsäännön mukaan tuomion antaneen tuomioistuimen toimivaltaisuutta koskevia sääntöjä ei saa tutkia, jotta taattaisiin mahdollisimman laaja tuomioiden liikkuvuus. Niinpä poikkeuksia tästä määräyksestä (erityisesti 28 artiklan 1 kappale) on tulkittava suppeasti, joten on ilmeistä, että poikkeuksia ei voida soveltaa tilanteisiin, joista ei ole nimenomaisesti määrätty Brysselin yleissopimuksessa; tämä pätee myös karkeissa tapauksissa, joissa tuomiossa on sovellettu virheellisesti Brysselin yleissopimuksen II osastossa olevia yleisiä toimivaltasääntöjä. Jos hyväksyttäisiin, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin tutkii, ovatko säännöt, joiden perusteella tuomiovaltion tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen, täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden mukaiset, 28 artiklan viimeisessä kappaleessa määrätyllä yleisellä kiellolla ei olisi mitään sisältöä.

17 Edellä esitetystä seuraa tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta, että sopimusvaltion tuomioistuin ei voi pitää ulkomaisen tuomion tunnustamista kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena sillä perusteella, että toisen sopimusvaltion tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen sellaisen säännön perusteella, joka poikkeaa täytäntöönpanovaltion säännöistä. Tämä pitää paikkansa myös, kun tuomioistuin on perustanut toimivaltansa Ranskan Code civilin 14 ja 15 §:n kaltaiseen säännökseen. Vaikka 3 artiklan 2 kappaleessa kielletään näiden säännösten soveltaminen oikeudenkäynnissä, joka on nostettu sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka sopimusvaltiossa, tämä artikla ei kuulu yleissäännöstä, jonka mukaan on kiellettyä tutkia sitä, onko tuomiovaltio noudattanut toimivaltasääntöjä, määrättyihin poikkeuksiin, sillä 28 artiklassa mainitaan ainoastaan Brysselin yleissopimuksen II osaston 7-16 artiklan noudattamatta jättämistä koskevat poikkeukset.

Mielestäni täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena ei voida mitenkään pitää sitä, että tunnustetaan nyt kyseessä olevan kaltainen, yksityisoikeudellisessa asiassa annettu tuomio, jonka on antanut rikostuomioistuin, joka on katsonut olevansa toimivaltainen Code civilin 14 ja 15 §:ää vastaavien Code de procédure pénalen säännösten perusteella.

18 Käsiteltävänä olevassa asiassa Ranskan rikostuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen vahingonkorvausvaatimuksen osalta sillä perusteella, että se katsoi olevansa toimivaltainen rikosasiassa. Se siis sovelsi oikein Brysselin yleissopimuksen 5 artiklan 4 kohtaa. Paitsi että Saksan tuomioistuin ei voi edellä esitetyin perustein katsoa, että Saksan oikeusjärjestyksen perusteita loukattaisiin, ei voida myöskään katsoa, että Ranskan tuomioistuin olisi rikkonut tuomioistuimen toimivaltaa koskevia Brysselin yleissopimuksen määräyksiä.

19 Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on mielestäni vastattava, että Brysselin yleissopimuksen 28 artiklan mukaan tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännöt eivät voi kuulua Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin, joten sopimusvaltion tuomioistuin ei voi pitää kansallisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena sitä, että tuomio tunnustetaan ja siis täytäntöönpannaan, kun tuomiovaltion tuomioistuin on antanut tuomion rikosasiaan perustuvasta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta sellaisen vastaajan osalta, jolla on kotipaikka ulkomailla, ja katsonut olevansa toimivaltainen yksinomaan uhrin kansalaisuuden perusteella.

Toinen ennakkoratkaisukysymys

20 Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa (johon 34 artiklan 2 kappaleessa viitataan) tarkoitettujen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena pidettävä sellaisen tuomion täytäntöönpanoa, joka on annettu rikosoikeudenkäynnissä, jossa syytetyn asiamiestä ei ole kuultu sillä perusteella, että asia ratkaistiin vastaajan poissaolosta huolimatta, minkä lisäksi kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko tässä asiassa sovellettava pöytäkirjan II artiklaa, joka koskee sellaisen henkilön puolustautumisoikeuksia, joka on syytteessä tuottamuksellisesta rikoksesta ja joka ei saavu henkilökohtaisesti tuomioistuimeen.

21 Kansallinen tuomioistuin toteaa, että Cour d'assises de Paris ei ole kuullut Krombachin asiamiehiä Ranskan Code de procédure pénalen 630-1 §:n perusteella, jonka mukaan ratkaistaessa asia vastaajan poissaolosta huolimatta ei ole mahdollista kuulla vastaajan asiamiestä. Cour d'assises totesi tuomiossaan vastaajan syylliseksi ottamatta huomioon puolustusta ja vahvisti aineettomasta vahingosta maksettavan korvauksen määrän ottaen huomioon ainoastaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen esittäjän eli Bamberskin vaatimukset.

Kansallisen tuomioistuimen mukaan Ranskan prosessisäännöt, joiden mukaan ratkaistaessa asia vastaajan poissaolosta huolimatta ei ole mahdollista kuulla vastaajan asiamiestä, ovat vastoin tällaisessa menettelyssä Saksan oikeuden mukaan sovellettavia periaatteita. Saksan oikeusjärjestyksen mukaan silloin, kun asia ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta, vastaajan oikeus puolustautua on perusoikeus, jota pidetään ilmauksena yleisemmästä puolustautumisoikeuden periaatteesta. Tämän periaatteen mukaan siviilioikeudenkäynnin asianosaista, joka ei henkilökohtaisesti saavu tuomioistuimeen, voi aina edustaa asianajaja, jolloin kyse ei enää ole asiasta, joka ratkaistaan yksipuolisella tuomiolla; vastaavasti rikosoikeudenkäynnissä syytettyä voi aina edustaa asiamies. Joissakin poikkeustapauksissa vastaajalle voidaan määrätä asiamies viran puolesta. Vastaajan oikeus käyttää asiamiestä silloin, kun asia ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta, koskee myös sitä, että rikosasiassa esitetään yksityisoikeudellisia vaatimuksia, koska rikosasiassa esitetyt yksityisoikeudelliset vaatimukset ratkaistaan rikosprosessioikeutta soveltaen.

22 On mielestäni selvää, että nämä kaksi kansallista järjestelmää poikkeavat tältä osin toisistaan ja että tämä ero koskee vastaajan/syytetyn puolustautumisoikeuksien käyttämistä. Jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tunnustaisi Krombachia vastaan annetun ranskalaisen tuomion, rikottaisiin puolustautumisoikeuksia koskevia Saksan oikeussääntöjä ja siis loukattaisiin yhtä perustavanlaatuista periaatetta.

Käsiteltävänä olevassa asiassa on kyse siitä, voidaanko tällaisen eron perusteella kieltäytyä tuomion täytäntöönpanosta (Brysselin yleissopimuksen 27 ja 34 artiklan mukaan) sillä perusteella, että täytäntöönpano on vastoin Saksan oikeuden mukaisia oikeusjärjestyksen perusteita, ja voidaanko tässä asiassa kuitenkin soveltaa pöytäkirjan II artiklaa.

Käsite täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteet

23 Ensimmäisen kysymyksen tavoin toinenkin kysymys koskee määritelmää Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle käsitteelle "sen valtion oikeusjärjestyksen perusteet (ordre public), jossa tuomioon vedotaan", ja siis perustetta ulkomaisen tuomion tunnustamisesta kieltäytymiselle silloin, kun tämän tuomion tuomiolauselma on ristiriidassa sen oikeusjärjestyksen perusteiden kanssa, jossa tuomion pitäisi saada vaikutuksensa. Ensimmäinen kysymys koski tilannetta, jossa tuomioistuimen toimivaltaa koskevat tuomiovaltion ja täytäntöönpanovaltion oikeussäännöt ovat ristiriidassa, ja toinen kysymys puolestaan koskee sitä, mikä merkitys tällaiseen kieltäytymisperusteeseen vedottaessa on sillä, että puolustautumisoikeutta koskevat prosessisäännöt poikkeavat toisistaan silloin, kun on kyse asian ratkaisemisesta vastaajan poissaolosta huolimatta; kansallinen tuomioistuin haluaa siis tietää, onko mahdollista hylätä rikosoikeudenkäynnissä esitettyä yksityisoikeudellista vaatimusta koskevan tuomion täytäntöönpanemiseksi esitetty hakemus sillä perusteella, että asiassa ei kuultu vastaajan asiamiehiä.

24 Toinen kysymys koskee siis Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteiden käsitettä. Koska Brysselin yleissopimuksessa viitataan nimenomaan täytäntöönpanovaltion kansallisiin oikeusjärjestyksen perusteisiin, on ensin ratkaistava, miltä osin yhteisöjen tuomioistuin voi tulkita tällaista käsitettä. Ellei ole kyse edellä käsitellyistä, Brysselin yleissopimuksen 28 artiklassa nimenomaisesti oikeusjärjestyksen perusteita koskevan määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä toimivaltasäännöistä, mielestäni ennakkoratkaisukysymys, joka yhteisöjen tuomioistuimelle on esitetty Brysselin yleissopimuksen tulkitsemisesta tehdyn pöytäkirjan nojalla, ei voi koskea niiden oikeussääntöjen yksilöimistä, jotka ovat valtion oikeusjärjestyksen perusteita koskevia periaatteita eli jotka ovat oikeusjärjestyksessä tuomioistuinten toiminnan perustana olevia perustavanlaatuisia periaatteita.(8) Lähtökohtaisesti ei nimittäin ole yhteisöjen tuomioistuimen vaan kansallisen tuomioistuimen asiana yksilöidä kansallisen oikeuden säännökset, jotka ovat kansallisessa oikeusjärjestyksessä oikeusjärjestyksen perusteina pidettäviä periaatteita.(9) Olen komission kannan mukaisesti sitä mieltä, että yhteisöjen tuomioistuin voi suorittaa tällaisen arvioinnin ainoastaan, jos täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvan säännön lähteenä on yhteisön oikeus; tällaisessa tilanteessa kysymys koskee nimittäin yhteisön oikeussääntöä.

25 Kansallisen tuomioistuimen esittämä kysymys koskee kansallisten prosessisääntöjen ja täytäntöönpanovaltion oikeudessa tunnustetun perustavanlaatuisen periaatteen välistä ristiriitaa. Kysymys ei siis koske sitä, luokitellaanko kansallisen oikeuden säännöt oikeusjärjestyksen perusteiksi, vaan siitä, missä rajoissa kansallinen tuomioistuin, jolta pyydetään ulkomaisen tuomion täytäntöönpanoa, voi hylätä hakemuksen Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan perusteella.

Tähän kysymykseen vastaamiseksi lähtökohtana voidaan pitää Jenardin kertomusta. Sen mukaan Brysselin yleissopimuksella "pyritään kaikin mahdollisin tavoin helpottamaan tuomioiden vapaata liikkuvuutta; Brysselin yleissopimusta on tulkittava tämän tavoitteen valossa". Juuri tämän tavoitteen takia Brysselin yleissopimuksessa on muun muassa "rajoitettu niiden perusteiden määrää, joilla tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä". Kertomuksen mukaan oikeusjärjestyksen perusteita koskevan määräyksen muotoilusta ilmenee, että "kieltäytymiselle ei ole perustetta, jos ulkomainen tuomio sinänsä on oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen, vaan ainoastaan, jos sen tunnustaminen on oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista". Tästä seuraa, että "täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen asiana ei ole arvioida sitä, onko ulkomainen tuomio täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden mukainen, mitä voitaisiin pitää tähän tuomioon kohdistettuna arvosteluna, vaan sen asiana on tarkistaa, loukataanko tämän tuomion tunnustamisella täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteita". Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Hoffmann vuonna 1988 antamassaan tuomiossa(10) todennut, näistä kohdista ilmenee, että oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa määräystä on tulkittava suppeasti.

26 Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko mahdollista pitää täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen (kansainvälisten) perusteiden vastaisena sellaisen tuomion täytäntöönpanoa, joka on annettu rikosoikeudenkäynnissä, jossa syytetyn asiamiehiä ei kuultu sillä perusteella, että asia ratkaistiin vastaajan poissaolosta huolimatta. Kun otetaan huomioon, että 27 artiklan 1 kohta on poikkeusmääräys, on suljettava pois se mahdollisuus, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin voisi ulkomaisen tuomion tunnustamisen tai täytäntöönpanon yhteydessä tutkia tuomiovaltion prosessisääntöjen sisältöä ja sitä, ovatko ne tuomiovaltion prosessisääntöjen mukaiset, tai sitä, onko tuomion antanut tuomioistuin soveltanut näitä sääntöjä oikein. Tällainen tutkiminen olisi vastoin Brysselin yleissopimuksen tavoitteita; Brysselin yleissopimuksella pyritään takaamaan tuomioiden täysi liikkuvuus ja sallimaan ainoastaan poikkeustapauksissa tuomioiden täytäntöönpanemiseksi tehdyn hakemuksen hylkääminen. Lisäksi tällainen tutkiminen olisi vastoin Brysselin yleissopimuksessa määrätyn, tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yhdenmukaisen menettelyn tärkeintä tavoitetta, joka on sen välttäminen, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin tutkii uudestaan tuomiovaltiossa nostetun kanteen.(11)

27 Joskaan tuomiovaltion prosessisääntöjen ja niiden virheettömän soveltamisen tutkiminen ei ole mahdollista, on myönnettävä, että kun on kyse asianosaisten täytäntöönpanovaltiossa tunnustettujen ja taattujen perusoikeuksien räikeästä loukkaamisesta, tuomioistuin voi katsoa, että ulkomaisen tuomion tunnustaminen tai täytäntöönpano on vastoin kansallisia oikeusjärjestyksen perusteita. Jotta se voisi tähän päätyä, rikoksen on kuitenkin oltava vakava ja ilmeinen. Jos tuomioistuin voisi tutkia kaikki, vähäisetkin asianosaisten oikeuksien käyttämiselle asetetut rajoitukset, annettaisiin ratkaisu koko kansallisesta menettelystä valtiossa, jossa annettiin tuomio, jonka tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään.

Jos tällaista mahdollisuutta ei olisi, kansallinen, perusoikeuksien vakavia loukkauksia koskeva suoja uhrattaisiin tuomioiden vapaata liikkuvuutta koskevan vaatimuksen hyväksi. Mielestäni Brysselin yleissopimuksesta ei ilmene, että tämä tuomioistuimia ja viranomaisia koskeva vaatimus olisi tärkeämpi kuin kansallisten oikeusjärjestyksien perustavanlaatuisten periaatteiden kunnioittaminen. Päinvastoin 27 artiklassa määrätyt perusteet, joilla tuomiota ei tunnusteta, ovat kaikki johdettavissa asianosaisten subjektiivisista, lähinnä muista kuin omaisuudensuojaa koskevista oikeuksista, joita Brysselin yleissopimuksessa suojataan erityisesti siten, että niillä on etusija ulkomaisen tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon nähden. Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 2 kohta koskee poissaolevan vastaajan puolustautumisoikeuksia, 3 kohta tuomioistuimen antamien tuomioiden vaikutuksia asianosaisiin ja 4 kohta subjektiivisia tilanteita, jotka liittyvät luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen sekä aviovarallisuuteen, perintöön ja testamenttiin (nämä alat on jätetty nimenomaisesti Brysselin yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sen 1 artiklan 2 kappaleessa).

Ei ole mahdollista katsoa komission tavoin, että vastaajan puolustautumisoikeuksia asiassa, joka ratkaistaan hänen poissaolostaan huolimatta, koskevan 27 artiklan 2 kohdan kaltaisella erityismääräyksellä (tämä kohta koskee sitä, että haastehakemusta ei ole annettu asianmukaisesti tiedoksi) suljettaisiin pois se mahdollisuus, että muulla tämän tai asianosaisten muiden subjektiivisten oikeuksien loukkaamisella voisi olla merkitystä. Kuten olen todennut, tässä määräyksessä päinvastoin vahvistetaan, että puolustautumisoikeuksien täysi oikeudellinen suoja on varmistettava kaikissa tilanteissa, myös ulkomaisia tuomioita täytäntöönpantaessa ja tunnustettaessa.

28 Kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Krombach väittää hänen puolustautumisoikeuksiaan loukatun, koska hän ei voinut puolustautua Ranskan tuomioistuimessa Ranskan Code de procédure pénalen säännöksen perusteella, jonka mukaan asiassa, joka ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta, ei voida kuulla hänen asiamiehiään. Kansallinen tuomioistuin korostaa, että puolustautumisoikeus on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa (jäljempänä ihmisoikeussopimus) vahvistettu perusoikeus(12) ja että se tunnustetaan nimenomaisesti Saksan perustuslaissa. Päättelen tästä, että ranskalaisen tuomion tunnustamisella loukattaisiin ylemmäntasoista oikeusperiaatetta.

Tässä tilanteessa katson kaiken edellä esitetyn perusteella, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuimen on joka tapauksessa taattava puolustautumisoikeutta koskevan vaatimuksen täysi oikeussuoja, sillä puolustautumisoikeus on perustavanlaatuinen oikeus, mitä vahvistaa se, että tämä oikeus tunnustetaan myös ihmisoikeussopimuksessa, minkä lisäksi nyt on kyseessä tämän oikeuden erityisen vakava loukkaus, koska syytetty oli ilmaissut haluavansa puolustautua ja koska tuomiovaltion tuomioistuin ei kansallisten prosessisääntöjen mukaisesti suostunut tähän vaatimukseen. Tästä seuraa, että täytäntöönpanovaltion tuomioistuin voi hylätä tuomion täytäntöönpanemiseksi esitetyn hakemuksen, koska syytetyn asiamiestä ei kuultu asiassa, joka ratkaistiin hänen poissaolostaan huolimatta. Tällaisen tuomion tunnustamisella voidaan toisin sanoen loukata Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja oikeusjärjestyksen perusteita.

Pöytäkirjan II artiklan soveltaminen

29 Pöytäkirjan II artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: "Jollei kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvistä edullisemmista säännöksistä muuta johdu, se, jolla on kotipaikka jossakin sopimusvaltiossa ja joka on syytteessä tuottamuksellisesta rikoksesta sellaisen sopimusvaltion rikostuomioistuimessa, jonka kansalainen hän ei ole, voi käyttää puolustajanaan tähän tehtävään oikeutettua henkilöä siinäkin tapauksessa, ettei hän henkilökohtaisesti saavu tuomioistuimeen." Tällä määräyksellä Brysselin yleissopimuksessa siis tunnustetaan henkilöille, joiden kotipaikka on toisessa sopimusvaltiossa, oikeus käyttää asiamiestä toisen sopimusvaltion rikostuomioistuimissa, vaikka tällaista oikeutta ei tässä jälkimmäisessä valtiossa tunnustettaisikaan.

Pöytäkirjan II artiklan 2 kappaleessa määrätään seuraavaa: "Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti; jos määräystä ei ole noudatettu, yksityisoikeudellista vaatimusta koskevaa tuomiota, joka on annettu ilman, että kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus puolustautua, ei tarvitse tunnustaa eikä panna täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa." Valtioissa, joissa poissaolevan vastaajan asiamiestä ei voida kuulla, tuomioistuinten ei siis tarvitse poiketa kansallisista prosessisäännöistä vaan ne voivat määrätä, että vastaajan on saavuttava henkilökohtaisesti, ja kieltäytyä kuulemasta poissaolevan vastaajan asiamiestä; kuitenkaan tällaisen menettelyn päätteeksi annettua tuomiota ei tarvitse tunnustaa eikä täytäntöönpanna toisissa sopimusvaltioissa.

30 Tämän määräyksen syynä ovat juuri kansallisten oikeusjärjestyksien asiaa koskevat erot. Määräyksessä on ainoastaan tuottamuksellisia rikoksia koskeva kompromissiratkaisu, joten ratkaisu on avoin niiden riitojen osalta, joita voi syntyä, kun on kyse tahallisesta rikoksesta ja kun poissaolevan syytetyn asiamiehiä ei kuulla.

Asiassa 157/80, Rinkau, 26.5.1981 annetussa tuomiossa(13) yhteisöjen tuomioistuimelta pyydettiin ratkaisua pöytäkirjan II artiklassa tarkoitetusta tuottamuksellisen rikoksen käsitteestä, jolloin se totesi, että tämän käsitteen soveltamisalaan kuuluvat rikokset, "joille lainsäädännössä annetussa määritelmässä ei nimenomaisesti eikä rikoksen tunnusmerkistön perusteella edellytetä, että epäilty olisi tahallaan syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta on säädetty sanktio". Tähän yhteisöjen tuomioistuin päätyi pitäen lähtökohtanaan sitä, että käsite tuottamuksellinen rikos on "itsenäinen ja määriteltävä Brysselin yleissopimuksen tavoitteiden ja rakenteen perusteella". Brysselin yleissopimuksen tavoitteista yhteisöjen tuomioistuin totesi, että Brysselin yleissopimusta koskevasta kertomuksesta voidaan lukea, että komitea halusi saattaa käsitteen soveltamisalaan "liikenneonnettomuuksiin liittyvät rikokset, kun se viittasi tuottamukselliseen rikokseen". Keskeisenä arviointiperusteena on varmasti pidettävä sitä yhteisöjen tuomioistuimen mainitsemaa seikkaa, että "kun Brysselin yleissopimuksessa rajoitetaan oikeus käyttää asiamiestä tiettyjen rikosten tekijöille, yleissopimuksella on selvästikin pyritty siihen, että oikeutta puolustautua saapumatta paikalle henkilökohtaisesti ei ole henkilöillä, joiden tekemän rikoksen vakavuuden perusteella tällainen epääminen on perusteltua". Suurimmassa osassa sopimusvaltioita nimittäin erotetaan toisistaan tahalliset ja muut kuin tahalliset rikokset, jotka "eivät yleensä ole niin vakavia, ja niihin kuuluu suurin osa rikoksista, jotka ovat syynä liikenneonnettomuuksiin, rikoksia, joiden syynä on yleensä varomattomuus taikka huolimattomuus, tai rikokset, joiden osalta vastuu syntyy pelkästään oikeussäännön rikkomisen perusteella".

Jos tätä artiklaa tulkittaisiin siten, että tahalliset rikokset (kuten pahoinpitely ja siitä aiheutunut kuolemantuottamus, joista Krombach tuomittiin) kuuluisivat sen soveltamisalaan, jolloin siis saksalainen tuomioistuin voisi pöytäkirjan II artiklan 2 kappaleen perusteella evätä ranskalaisen tuomion täytäntöönpanon, muutettaisiin oikeuskäytäntöä ja siis toimittaisiin vastoin perusteita, joiden takia pöytäkirjan II artiklaa on tulkittu suppeasti.

Olen päinvastoin täysin asiassa Rinkau annetun tuomion kannalla. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin todennut, sopimusvaltiot ovat tietoisina siitä, että kansalliset prosessisäännöt poikkeavat toisistaan siltä osin kuin on kyse poissaolevien vastaajien oikeudesta käyttää asiamiestä, päättäneet yhdenmukaistaa prosessia pelkästään tuottamuksellisten rikosten ja erityisesti liikenneonnettomuuksien syynä olevien rikosten osalta. Ne ovat sopineet mahdollisuudesta poiketa tästä yhdenmukaisesta menettelystä siten, että sen valtion tuomioistuimet, jossa tunnustamista pyydetään, voivat olla tunnustamatta tuomiota, joka on annettu yhdenmukaisesta säännöstä poiketen. Valtiot ovat siis tarkoituksella sulkeneet tämän artiklan soveltamisalan ulkopuolelle tahalliset rikokset.

31 Kuten Saksan hallitus aivan oikein toteaa, se seikka, että pöytäkirjassa ei määrätä yhdenmukaisesta menettelystä myös tahallisista rikoksista syytettyjen henkilöiden puolustautumisoikeuksien käyttämiselle, ei kuitenkaan sulje pois sitä, että Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta voi olla merkitystä sillä, että sopimusvaltion tuomioistuimet eivät suostu vastaajan pyyntöön puolustautua asiamiestä käyttäen asiassa, joka ratkaistaan hänen poissaolostaan huolimatta. Vaikka pöytäkirjan II artiklan 2 kappaleessa määrätään mahdollisuudesta jättää tunnustamatta 1 kappaleen vastaisesti annettu tuomio, tämä ei voi mitenkään vaikuttaa Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa määrätyn perusteen sovellettavuuteen silloin, kun tahallisesta rikoksesta syytetyn puolustautumisoikeuksia loukataan.

Tämä määräys päinvastoin vahvistaa 27 artiklan 1 kohdasta edellä esitettyä tulkintaa, koska siinä annetaan erityistä merkitystä syytetyn puolustautumisoikeuksille asiassa, joka ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta, ja mahdollisuudelle olla tunnustamatta tai täytäntöönpanematta ulkomaisia tuomioita silloin, kun puolustautumisoikeuksia on loukattu.

32 Edellä esitetyn perusteella katson, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että Brysselin yleissopimuksen 34 artiklan ja 27 artiklan 1 kohdan perusteella voidaan pitää täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena sellaisen yksityisoikeudellisessa asiassa annetun tuomion täytäntöönpanoa, jolla vastaaja on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta tahallisella rikoksella aiheutetuista vahingoista, kun rikosoikeudenkäyntivaltion tuomioistuin epäsi velalliselta mahdollisuuden käyttää asianajajaa puolustautuakseen yksityisoikeudellisen vaatimuksen esittäjää vastaan sillä perusteella, että toisessa sopimusvaltiossa asuva, tahallisesta rikoksesta syytetty vastaaja ei saapunut oikeuteen henkilökohtaisesti.

Kolmas ennakkoratkaisukysymys

33 Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko siinä tapauksessa, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, mahdollista pitää täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena sellaisen tuomion täytäntöönpanoa, jonka on antanut tuomioistuin, joka on perustanut toimivaltansa niin sanottuihin eksorbitantteihin toimivaltasääntöihin ja joka ei ole antanut syytetylle/vastaajalle oikeutta puolustautua sillä perusteella, että asia ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta.

Vastauksessani toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olen päätellyt, että Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan ja 34 artiklan perusteella niitä yhdessä tulkittaessa voidaan hyväksyä se, että ulkomaisen tuomion täytäntöönpanoa koskeva hakemus hylätään, kun tuomio on annettu vastaajan puolustautumisoikeuksia loukaten asiassa, joka ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta; kolmanteen kysymykseen ei siis ole tarpeen vastata.

Joka tapauksessa katson, että kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettujen kahden seikan samanaikaisuudella ei ole merkitystä ratkaistaessa, onko kyse ristiriidasta kansallisten oikeusjärjestysten perusteiden kanssa. Sitä, onko oikeusjärjestyksen perusteita loukattu, ei nimittäin arvioida sillä perusteella, miten laajalti tuomiovaltion ja täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteet poikkeavat toisistaan, vaan ainoastaan sillä perusteella, minkälaisia täytäntöönpanovaltion oikeussäännöt ovat ja miten vakavasti niitä rikottaisiin.

Ratkaisuehdotus

34 Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaisi Bundesgerichtshofin sille esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

1) Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohtaa, johon sen 34 artiklan 2 kappaleessa viitataan, on tulkittava siten, että tuomion täytäntöönpano ei ole vastoin täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteita sillä perusteella, että tuomiovaltion tuomioistuin on antanut tuomion yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, joka on esitetty rikosoikeudenkäynnissä sellaista syytettyä vastaan, jonka kotipaikka on ulkomailla, kun tuomiovaltion tuomioistuin on katsonut olevansa toimivaltainen yksinomaan uhrin kansalaisuuden perusteella.

2) Tätä määräystä on tulkittava myös siten, että Brysselin yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdassa, johon sen 34 artiklan 2 kappaleessa viitataan, tarkoitettujen täytäntöönpanovaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisena voidaan pitää sellaisen yksityisoikeudellisessa asiassa annetun tuomion täytäntöönpanoa, jolla vastaaja on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvausta tahallisella rikoksella aiheutetuista vahingoista, kun rikosoikeudenkäyntivaltion tuomioistuin epäsi velalliselta mahdollisuuden käyttää asianajajaa puolustautuakseen yksityisoikeudellisen vaatimuksen esittäjää vastaan sillä perusteella, että toisessa sopimusvaltiossa asuva, tahallisesta rikoksesta syytetty vastaaja ei saapunut oikeuteen henkilökohtaisesti.

(1) - EYVL L 304, s. 1.

(2) - EYVL 1978, L 304, s. 97.

(3) - Code de procédure pénalen 689-1 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 1.3.1994 saakka, säädettiin seuraavaa: "Rikoksesta, johon ulkomaalainen on syyllistynyt Ranskan ulkopuolella joko rikoksentekijänä tai avunantajana, voidaan nostaa syyte ja asia voidaan ratkaista Ranskan oikeuden mukaan, jos rikoksen uhri on Ranskan kansalainen." Tämän lain 689-1 §:ssä, sellaisena kuin se on nyt, säädetään seuraavaa: "Seuraavissa pykälissä [689-2-689-7 §] lueteltujen kansainvälisten sopimusten mukaisesti rikoksesta, joka on mainittu näissä pykälissä ja joka on tehty Ranskan ulkopuolella, voidaan nostaa syyte ja asia voidaan ratkaista Ranskan tuomioistuimissa, jos syytetty tavataan Ranskassa." Nyt voimassa olevan 689 §:n mukaan ranskalaiset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan Ranskan ulkopuolella tehtyjä rikoksia koskevat asiat "Code pénalin I luvun mukaisesti", jonka 113-7 §:ssä säädetään, että Ranskan rikosoikeutta sovelletaan myös Ranskan ulkopuolella tehtyihin rikoksiin, jos rikoksen uhri oli Ranskan kansalainen rikoksen tekohetkellä.

(4) - Code civilin 15 §:ssä säädetään seuraavaa: "Ranskan kansalainen voidaan haastaa Ranskan tuomioistuimiin hänen ulkomailla ranskalaisen tai ulkomaalaisen kanssa tekemiinsä sitoumuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämiseksi."

(5) - Code de procédure pénalen 630 §:ssä säädetään seuraavaa: "Ratkaistaessa asia vastaajan poissaolosta huolimatta ei ole mahdollista kuulla vastaajan asiamiestä."

(6) - Brysselin yleissopimuksen 59 artiklassa määrätään seuraavaa: "Tämä yleissopimus ei ole esteenä sille, että sopimusvaltio suhteessa kolmanteen valtioon nähden sitoutuu tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevassa sopimuksessa siihen, ettei se tunnusta tuomioita, jotka on annettu toisessa sopimusvaltiossa sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka tai asuinpaikka tuossa kolmannessa valtiossa, jos tuomion antaneen tuomioistuimen toimivalta 4 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa on voinut perustua ainoastaan 3 artiklan 2 kappaleessa mainittuun toimivaltaperusteeseen." Myös Brysselin yleissopimuksen 54 artiklan 2 kappaleen siirtymäsäännöksessä määrätään mahdollisuudesta tutkia tuomioistuimen toimivaltaa koskevien Brysselin yleissopimuksen määräyksien noudattamista: "Tuomiot, jotka on annettu sen jälkeen kun tämä yleissopimus on tullut [- -] voimaan [- -] ja jotka on annettu ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa vireille pannuissa asioissa, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön III osaston määräysten mukaisesti, jos sovelletut toimivaltasäännökset vastaavat II osaston määräyksiä tai sellaisen yleissopimuksen määräyksiä, jotka asian tullessa vireille olivat voimassa tuomiovaltion ja sen valtion välillä, johon pyyntö oli osoitettu."

(7) - EYVL 1979, C 59, s. 1 ja erityisesti s. 46.

(8) - Ks. tältä osin yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä oleva asia C-38/98, Renault, julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 22.6.1999 ja erityisesti ratkaisuehdotuksen 57-67 kohta, joissa julkisasiamies toteaa, että käsitteellä oikeusjärjestyksen perusteet voidaan tarkoittaa ainoastaan perustavanlaatuisia periaatteita ja että tämän takia sellaisen ulkomaisen tuomion tunnustamista ei voida pitää oikeusjärjestyksen vastaisena (27 artiklan 1 kohta), jonka antanut tuomioistuin on tulkinnut oikeussääntöä virheellisesti.

(9) - Olen siis samaa mieltä kuin julkisasiamies Darmon asiassa 145/86, Hoffmann, tuomio 4.2.1988 (Kok. 1988, s. 645; s. 654) 9.7.1987 antamassaan ratkaisuehdotuksessa, jossa hän totesi (erityisesti 16 ja 17 kohta), että "ainoastaan kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on määritellä oikeusjärjestyksen perusteiden sisältö".

(10) - Em. tuomio. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomion 21 kohdassa seuraavaa: "Brysselin yleissopimuksen järjestelmässä oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan määräykseen 'voidaan vedota ainoastaan poikkeustapauksissa' (Brysselin yleissopimusta koskeva kertomus), eikä siihen voida missään tapauksessa vedota nyt käsiteltävänä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa ongelmana on se, onko ulkomainen tuomio ristiriidassa kansallisen tuomion kanssa, sillä tällainen ongelma pitää ratkaista 27 artiklan 3 kohdassa olevan erityismääräyksen perusteella, joka koskee tilanteita, joissa ulkomainen tuomio on ristiriidassa sellaisen tuomion kanssa, joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä valtiossa, jossa tunnustamista pyydetään."

(11) - Brysselin yleissopimuksen 29 artiklassa määrätään seuraavaa: "Ulkomaista tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi."

(12) - Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asiassa nro 39/1992/384/462, Poitrimol v. Ranska, 26.10.1993 antamassaan tuomiossa todennut, että on ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja 3 kappaleen c kohdan vastaista kieltää syytettyä puolustautumasta häntä koskevassa asiassa, joka ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut seuraavaa: "Quoique non absolu, le droit de tout accusé à être effectivement défendu par un avocat, au besoin commis d'office, figure parmi les éléments fondamentaux du procès équitable. Un accusé n'en perd pas le bénéfice du seul fait de son absence aux débats. La comparution d'un prévenu revêt une importance capitale en raison tant du droit de celui-ci à être entendu que de la nécessité de contrôler l'exactitude de ses affirmations et de les confronter avec les dires de la victime, dont il y a lieu de protéger les intérêts, ainsi que des témoins. Dès lors, le législateur doit pouvoir décourager les abstentions injustifiées. En l'espèce, il n'y a pourtant pas lieu de se prononcer sur le point de savoir s'il est en principe loisible de les sanctionner en dérogeant au droit à l'assistance d'un défenseur, car en tout cas la suppression de ce droit se révèle disproportionnée dans les circonstances de la cause: elle privait M. Poitrimol, non recevable à former opposition contre l'arrêt de la cour d'appel, de sa seule chance de faire plaider en seconde instance sur le bien-fondé de l'accusation en fait comme en droit" (34 ja 35 kohta). Ks. vastaavasti asia nro 27/1993/422/501, Pellodoah v. Alankomaat, tuomio 23.8.1994 ja asia nro 26103/95, Van Geyseghem v. Belgia, tuomio 21.1.1999.

(13) - Kok. 1981, s. 1391, erityisesti 12-16 kohta.