Access to European Union law
<a href="https://eur-lex.europa.eu/content/help/eurlex-content/experimental-features.html" target="_blank">More about the experimental features corner</a>
Choose the experimental features you want to try
EUR-Lex
Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

You are here
Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search

Document 52023XC0721(01)

Komission tiedonanto – Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamiselle horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin

C/2023/4752

EUVL C 259, 21.7.2023, p. 1–125 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

21.7.2023   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 259/1

KOMISSION TIEDONANTO –

Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamiselle horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin

(2023/C 259/01)

SIVU

1.

 Johdanto 7

1.1

 Suuntaviivojen tarkoitus ja rakenne 7

1.2

 Perussopimuksen 101 artiklan sovellettavuus horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin 8

1.2.1

 Johdanto 8

1.2.2

 Analyysikehys 10

1.2.3

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 11

1.2.4

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 11

1.2.5

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 12

1.2.6

 Liitännäisrajoitukset 13

1.2.7

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 14

1.2.8

 Horisontaaliset yhteistyösopimukset, jotka eivät yleensä kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan 14

1.3

 Suhde muuhun ohjeistukseen, lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön 15

2.

 Tutkimus- ja kehityssopimukset 17

2.1

 Johdanto 17

2.2

 T&k-ryhmäpoikkeusasetus (”t&k-ryhmäpoikkeus”) 18

2.2.1

 Tutkimus- ja kehitystyön määritelmä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa 18

2.2.2

 T&k-sopimusten määritelmä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa 18

2.2.3

 T&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset 20

2.2.4

 Vakavimmat ja poissuljetut rajoitukset 25

2.2.5

 T&k-ryhmäpoikkeuksen ehtojen täyttymisen arvioinnin kannalta merkityksellinen ajankohta 27

2.2.6

 Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen 27

2.2.7

 Siirtymäkausi 28

2.3

 Yksittäisten t&k-sopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 28

2.3.1

 Merkitykselliset markkinat 29

2.3.2

 Keskeiset kilpailuongelmat 29

2.3.3

 T&k-sopimukset, jotka eivät yleisesti ottaen rajoita kilpailua 30

2.3.4

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 30

2.3.5

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 30

2.4

 Yksittäisten t&k-sopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 32

2.4.1

 Tehokkuushyödyt 32

2.4.2

 Välttämättömyys 32

2.4.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 32

2.4.4

 Kilpailua ei poisteta 32

2.5

 Arvioinnin kannalta merkityksellinen ajankohta 33

2.6

 Esimerkkejä 33

3.

 Tuotantosopimukset 36

3.1

 Johdanto 36

3.2

 Merkitykselliset markkinat 38

3.3

 Erikoistumisryhmäpoikkeus 39

3.3.1

 Erikoistumisryhmäpoikkeuksen kattamat tuotantosopimukset 39

3.3.2

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen kattamat muut sopimusehdot 40

3.3.3

 Jakelu erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa 40

3.3.4

 Palvelut erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa 41

3.3.5

 Markkinaosuuden kynnysarvo ja poikkeuksen kesto 41

3.3.6

 Vakavimmat kilpailunrajoitukset erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa 42

3.3.7

 Erikoistumisryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen 42

3.3.8

 Siirtymäkausi 43

3.4

 Yksittäisten tuotantosopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 43

3.4.1

 Keskeiset kilpailuongelmat 43

3.4.2

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 44

3.4.3

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 44

3.5

 Yksittäisten tuotantosopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 47

3.5.1

 Tehokkuushyödyt 47

3.5.2

 Välttämättömyys 48

3.5.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 48

3.5.4

 Kilpailua ei poisteta 48

3.6

 Matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimukset 48

3.7

 Esimerkkejä 51

4.

 Ostosopimukset 55

4.1

 Johdanto 55

4.2

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 56

4.2.1

 Keskeiset kilpailuongelmat 56

4.2.2

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 56

4.2.3

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 58

4.3

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 61

4.3.1

 Tehokkuushyödyt 61

4.3.2

 Välttämättömyys 61

4.3.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 61

4.3.4

 Kilpailua ei poisteta 62

4.4

 Esimerkkejä 62

5.

 Kaupallistamissopimukset 66

5.1

 Johdanto 66

5.2

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 67

5.2.1

 Keskeiset kilpailuongelmat 67

5.2.2

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 67

5.2.3

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 68

5.3

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 69

5.3.1

 Tehokkuushyödyt 69

5.3.2

 Välttämättömyys 70

5.3.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 70

5.3.4

 Kilpailua ei poisteta 70

5.4

 Tarjouskonsortiot 70

5.5

 Esimerkkejä 73

6.

 Tietojenvaihto 76

6.1

 Johdanto 76

6.2

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 77

6.2.1

 Johdanto 77

6.2.2

 Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta johtuvat tärkeimmät kilpailuongelmat 78

6.2.3

 Vaihdettujen tietojen luonne 80

6.2.4

 Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon ominaispiirteet 83

6.2.5

 Markkinoiden ominaispiirteet 87

6.2.6

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 88

6.2.7

 Vaikutukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 90

6.3

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 91

6.3.1

 Tehokkuushyödyt 91

6.3.2

 Välttämättömyys 92

6.3.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 92

6.3.4

 Kilpailua ei poisteta 92

6.4

 Esimerkkejä, itsearviointivaiheita ja taulukko vastuista eril tilanteissa 92

7.

 Standardointisopimukset 96

7.1

 Johdanto 96

7.2

 Merkitykselliset markkinat 97

7.3

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 97

7.3.1

 Keskeiset kilpailuongelmat 97

7.3.2

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 99

7.3.3

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 99

7.4

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 104

7.4.1

 Tehokkuushyödyt 104

7.4.2

 Välttämättömyys 104

7.4.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 105

7.4.4

 Kilpailua ei poisteta 105

7.5

 Esimerkkejä 105

8.

 Vakioehdot 107

8.1

 Määritelmät 107

8.2

 Merkitykselliset markkinat 107

8.3

 Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 107

8.3.1

 Keskeiset kilpailuongelmat 107

8.3.2

 Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset 107

8.3.3

 Kilpailua rajoittavat vaikutukset 107

8.4

 Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 109

8.4.1

 Tehokkuushyödyt 109

8.4.2

 Välttämättömyys 109

8.4.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 109

8.4.4

 Kilpailua ei poisteta 109

8.5

 Esimerkkejä 109

9.

 Kestävää kehitystä koskevat sopimukset 110

9.1

 Johdanto 110

9.2

 Kestävyyssopimukset, jotka eivät todennäköisesti aiheuta kilpailuongelmia 112

9.3

 Kestävyyssopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta 113

9.3.1

 Yleiset periaatteet 113

9.3.2

 Kestävyysnormisopimukset 114

9.4

 Kestävyyssopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta 117

9.4.1

 Tehokkuushyödyt 117

9.4.2

 Välttämättömyys 117

9.4.3

 Hyötyjen siirtäminen kuluttajille 119

9.4.4

 Kilpailua ei poisteta 122

9.5

 Julkisen vallan mukanaolo 122

9.6

 Esimerkkejä 122

1.   JOHDANTO

1.1   Suuntaviivojen tarkoitus ja rakenne

1.

 Nämä suuntaviivat korvaavat vuoden 2011 suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamiselle horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin (1). Niiden tarkoituksena on luoda oikeusvarmuutta auttamalla yrityksiä arvioimaan horisontaalisia yhteistyösopimuksiaan unionin kilpailusääntöjen näkökulmasta ja turvata samalla toimiva kilpailu. Niillä pyritään myös helpottamaan yritysten yhteistyötä taloudellisesti toivottavilla tavoilla ja siten edistämään esimerkiksi vihreää ja digitaalista siirtymää sekä sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä (2).

2.

 Suuntaviivoissa esitetään periaatteet, joiden mukaisesti horisontaalisia yhteistyösopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja arvioidaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan näkökulmasta. Suuntaviivat muodostavat myös analysointikehyksen, jolla helpotetaan yleisimpien horisontaalisten yhteistyösopimusten itsearviointia.

—

Luku 1 on johdanto. Siinä esitetään konteksti, jossa 101 artiklaa sovelletaan horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin. Siinä selvennetään myös näiden suuntaviivojen ja muun horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin vaikuttavan ohjeistuksen, lainsäädännön ja oikeuskäytännön välistä suhdetta. Luvuissa 2–9 annettu tiettyjä horisontaalisopimusten tyyppejä koskeva ohjeistus täydentää tässä johdantoluvussa esitettyä yleisempää ohjeistusta. Siksi on suositeltavaa perehtyä aina ensin 1 lukuun ja siirtyä vasta sen jälkeen muihin lukuihin.

—

2 luku koskee tutkimus- ja kehityssopimuksia (”t&k-sopimuksia”), ja sisältää ohjeistusta komission asetuksen (EU) 2023/1066 (3) (”t&k-ryhmäpoikkeuksen”) soveltamisesta.

—

3 luku koskee tuotantosopimuksia, ja sisältää ohjeistusta komission asetuksen (EU) 2023/1067 (4) (”erikoistumisryhmäpoikkeuksen”) soveltamisesta.

—

4 luku koskee ostosopimuksia.

—

5 luku koskee kaupallistamissopimuksia.

—

6 luku koskee tietojenvaihtoa.

—

7 luku koskee standardointisopimuksia.

—

8 luku koskee vakioehtoja.

3.

 Koska komissio on lisäksi sitoutunut saavuttamaan Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelman (5) tavoitteet, luvussa 9 annetaan ohjeistusta siitä, miten yleisimpiä horisontaalisten yhteistyösopimusten tyyppejä arvioidaan 101 artiklan näkökulmasta, kun niillä pyritään kestävän kehityksen mukaisiin tavoitteisiin.

4.

 Koska horisontaalisen yhteistyön muotoja ja yhdistelmiä voi olla runsaasti ja niitä voi esiintyä hyvin monenlaisissa markkinaolosuhteissa, on vaikeaa antaa täsmällistä ohjeistusta jokaista mahdollista tilannetta varten. Näin ollen nämä suuntaviivat eivät muodosta ”tarkistuslistaa”, jota voitaisiin soveltaa mekaanisesti. Jokainen tapaus on arvioitava sen ominaispiirteiden perusteella.

5.

 Näissä suuntaviivoissa annettua ohjeistusta sovelletaan horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin, jotka koskevat tavaroita, palveluja ja teknologioita.

6.

 Horisontaalisissa yhteistyösopimuksissa voidaan yhdistää yhteistyön eri vaiheita, esimerkiksi t&k:ta ja sen tulosten tuotantoa tai kaupallistamista. Näitä suuntaviivoja sovelletaan myös tällaisiin monitahoisen yhteistyön sopimuksiin. Kun näitä suuntaviivoja käytetään tällaisten monitahoisten yhteistyösopimusten arvioinnissa, olennaisia ovat pääsääntöisesti kaikki yhteistyön eri vaiheita koskevat suuntaviivojen luvut. Arvioitaessa sitä, onko tietyn toimintatavan tarkoituksena tai vaikutuksena kilpailun rajoittaminen, koko yhteistyöhön sovelletaan kuitenkin ensisijaisesti ohjeistusta, joka on esitetty siinä suuntaviivojen luvussa, joka koskee monitahoisen yhteistyön painopisteeksi katsottavissa olevaa osaa.

7.

 Tällaisten monitahoisten yhteistyösopimusten painopisteen määrittelyyn vaikuttaa kaksi erityisen olennaista tekijää: ensinnäkin yhteistyön lähtökohta ja toiseksi se, kuinka syvää yhdistettävien eri toimintojen integraatio on. Vaikka ei olekaan mahdollista esittää täsmällistä ja lopullista sääntöä, joka pätisi kaikkiin tapauksiin ja mahdollisiin yhdistelmiin, voidaan yleisesti ottaen katsoa seuraavaa:

a)

kun horisontaaliseen yhteistyösopimukseen sisältyy sekä yhteistä t&k:ta että sen tulosten yhteistuotantoa (tai yhteisjakelua), painopiste on yleisesti ottaen yhteinen t&k edellyttäen, että yhteistuotanto (tai yhteisjakelu) toteutuu vain jos yhteinen t&k johtaa onnistuneeseen lopputulokseen. Jos yhteisen t&k:n tulokset ovat ratkaisevia myöhemmän yhteistuotannon (tai yhteisjakelun) kannalta, sovelletaan t&k-sopimuksia koskevan luvun ohjeistusta. Yhteistyön painopiste olisi toinen, jos osapuolet olisivat ryhtyneet yhteistuotantoon (tai yhteisjakeluun) joka tapauksessa, eli riippumatta yhteisestä t&k:sta. Tässä tapauksessa yhteistyötä olisi sen sijaan arvioitava yhteistuotantosopimuksena (tai yhteiskaupallistamissopimuksena), ja ensisijaisena ohjeistuksena olisi tuotantosopimuksia (tai yhteiskaupallistamissopimuksia) koskeva luku. Jos sopimus koskee tuotantoon liittyvien toimintojen täydellistä integrointia ja joidenkin t&k-toimintojen vain osittaista integrointia, yhteistyön painopiste olisi yhteistuotannossa.

b)

Kun horisontaaliseen yhteistyösopimukseen sisältyy sekä tuotantoerikoistumista että tuloksena syntyvien tuotteiden yhteiskaupallistamista, painopiste on yleisesti ottaen erikoistuminen, koska yhteiskaupallistaminen mahdollistuu yleisesti ottaen vain erikoistumisen seurauksena.

c)

Kun horisontaaliseen yhteistyösopimukseen sisältyy yhteistuotantoa ja tuloksena syntyvien tuotteiden yhteiskaupallistamista, painopiste on yleisesti ottaen yhteistuotanto, koska yhteiskaupallistaminen mahdollistuu yleisesti ottaen vain yhteistuotannon seurauksena.

8.

 Edellä kuvattu painopistetesti koskee ainoastaan näiden suuntaviivojen eri lukujen välistä suhdetta, ei ryhmäpoikkeusasetusten välistä suhdetta. Kunkin ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala määritellään sen säännöksissä (ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 2 luku ja erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 3 luku). Edellä 7 kappaleessa esitetyt esimerkit luovat yleiskuvaa siitä, mikä yhdistetyn horisontaalisen yhteistyösopimuksen painopiste voisi olla, mutta käytännössä tarvitaan tapauskohtaista analyysiä, joka perustuu kunkin sopimuksen oikeudelliseen ja taloudelliseen asiayhteyteen.

1.2   Perussopimuksen 101 artiklan sovellettavuus horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin

1.2.1   Johdanto

9.

 Perussopimuksen 101 artiklalla pyritään siihen, että yritykset eivät käytä horisontaalisia yhteistyösopimuksia estääkseen, rajoittaakseen tai vääristääkseen kilpailua EU:n sisämarkkinoilla, mistä olisi viime kädessä haittaa kuluttajille.

10.

 Artiklaa sovelletaan yrityksiin ja yritysten yhteenliittymiin. Yritykseksi katsotaan mikä tahansa henkilöllisistä, aineellisista tai aineettomista elementeistä koostuva taho, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta sen oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta (6). Yritysten yhteenliittymä on taho, jonka kautta yleistyypiltään samankaltaiset yritykset koordinoivat markkinakäyttäytymistään (7). Nämä suuntaviivat koskevat yritysten välisiä horisontaalisia yhteistyösopimuksia ja yritysten yhteenliittymien päätöksiä.

11.

 Kun yritys käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa toisessa yrityksessä, nämä muodostavat yksittäisen taloudellisen yksikön ja ovat siten osa samaa yritystä (8). Saman yrityksen osia ei näissä suuntaviivoissa pidetä kilpailijoina, vaikka ne toimisivatkin samoilla merkityksellisillä tuotemarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla.

12.

 Vastuun kohdentumisesta 101 artiklan rikkomistapauksissa unionin tuomioistuin on todennut, että emoyhtiöt ja niiden yhteisyritys muodostavat yhden taloudellisen kokonaisuuden ja näin ollen kilpailuoikeuden ja merkityksellisten markkinoiden näkökulmasta yksittäisen yrityksen, siltä osin kuin voidaan osoittaa, että emoyhtiöillä on ratkaiseva vaikutusvalta kyseisessä yhteisyrityksessä (9). Tämän oikeuskäytännön perusteella komissio ei yleisesti ottaen sovella 101 artiklaa emoyhtiöiden ja niiden yhteisyrityksen välisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, siltä osin kuin ne koskevat toimintaa merkityksellisillä markkinoilla, joilla yhteisyritys toimii ajanjaksoina, joina emoyhtiöt käyttävät ratkaisevaa vaikutusvaltaa yhteisyrityksessä. Komissio soveltaa kuitenkin yleisesti ottaen 101 artiklaa seuraaviin sopimusluokkiin:

a)

emoyhtiöiden väliset sopimukset yhteisyrityksen perustamisesta;

b)

emoyhtiöiden väliset sopimukset yhteisyrityksen toimialan muuttamiseksi;

c)

emoyhtiöiden ja niiden yhteisyrityksen väliset sopimukset tuotteista tai maantieteellisistä alueista, joiden osalta yhteisyrityksellä ei ole toimintaa; ja

d)

emoyhtiöiden väliset sopimukset, joissa niiden tytäryritys ei ole osallisena, vaikka sopimus koskisikin tuotteita tai maantieteellisiä alueita, joiden osalta yhteisyrityksellä on toimintaa.

13.

 Se, että yhteisyrityksen ja sen emoyhtiöiden katsotaan muodostavan yksittäisen yrityksen tietyillä markkinoilla, ei sulje pois sitä, emoyhtiöt katsottaisiin itsenäisiksi muilla markkinoilla (10).

14.

 Jotta 101 artiklaa voidaan soveltaa tiettyyn horisontaaliseen yhteistyöhön, kilpailijoiden välillä on esiinnyttävä jonkin muotoista yhteensovittamista, eli yritysten välinen sopimus, yritysten yhteenliittymän päätös tai yhdenmukaistettu menettelytapa.

Sovellettaessa 101 artiklaa ja näitä suuntaviivoja sopimuksella tarkoitetaan kahden tai useamman yrityksen ilmaisemaa yhteistä tahtoa tehdä yhteistyötä (11). Yhdenmukaistettu menettelytapa on yritysten välisen koordinoinnin muoto, josta ne eivät ole tehneet sopimusta mutta jolla ne poistavat tietoisesti kilpailun riskejä käytännön yhteistyöllä (12). Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen suhteen edellytetään paitsi kyseisten yritysten välistä yhdenmukaistamista, myös tätä yhdenmukaistamista seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä (13).

15.

 Sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen olemassaolo ei itsessään merkitse 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kilpailun rajoitusta. Ellei toisin mainita, näissä suuntaviivoissa ’sopimuksella’ tarkoitetaan sujuvuuden vuoksi myös yhdenmukaistettuja menettelytapoja ja yritysten yhteenliittymien päätöksiä.

16.

 Horisontaalisia yhteistyösopimuksia voidaan tehdä sekä todellisten että potentiaalisten kilpailijoiden välillä. Kahta yritystä kohdellaan toistensa todellisina kilpailijoina, jos ne toimivat samoilla tuotemarkkinoilla ja samoilla maantieteellisillä markkinoilla. Yritys katsotaan toisen yrityksen potentiaaliseksi kilpailijaksi, jos ensiksi mainittu ilman sopimusta todennäköisesti toteuttaisi lyhyen ajan kuluessa (14) tarvittavat lisäinvestoinnit tai vastaisi muista välttämättömistä kustannuksista tullakseen niille merkityksellisille markkinoille, joilla viimeksi mainittu toimii. Tämän arvioinnin perusteiden on oltava realistiset, pelkkä teoreettinen mahdollisuus päästä markkinoille ei riitä (15). Näissä suuntaviivoissa olevat viittaukset kilpailijoihin käsittävät sekä todelliset että potentiaaliset kilpailijat, ellei toisin mainita.

Seuraavat seikat voivat olla merkityksellisiä arvioitaessa, voidaanko yritystä pitää toisen yrityksen potentiaalisena kilpailijana:

a)

yrityksellä on vakaa aikomus ja luontaisesti kyky tulla markkinoille lyhyessä ajassa eikä se kohtaa ylitsepääsemättömiä markkinoille pääsyn esteitä (16);

b)

yritys on toteuttanut riittävät valmistelut, jotta se voi tulla kyseisille markkinoille;

c)

kyseisillä markkinoilla toimimattoman yrityksen todelliset ja konkreettiset mahdollisuudet tulla kyseisille markkinoille ja kilpailla yhden tai useamman muun yrityksen kanssa – puhtaasti hypoteettinen mahdollisuus tai edes pelkkä toive tai halu päästä markkinoille ei riitä;

d)

kyseisten markkinoiden rakenne sekä markkinoiden taloudellinen ja oikeudellinen toimintaympäristö (17);

e)

kyseisillä markkinoilla vakiintuneen yrityksen käsityksellä tilanteesta on merkitystä arvioitaessa kilpailusuhteen olemassaoloa kyseisen osapuolen ja markkinoiden ulkopuolisen yrityksen välillä, koska jos viimeksi mainittua pidetään mahdollisena markkinoille tulijana, se voi pelkästään olemassaolollaan aiheuttaa kilpailupainetta kyseisillä markkinoilla jo vakiintuneelle yritykselle.

1.2.2   Analyysikehys

17.

 Perussopimuksen 101 artiklan mukainen arviointi koostuu kahdesta vaiheesta. Ensimmäiseksi on arvioitava 101 artiklan 1 kohdan perusteella, onko sellaisella yritysten välisellä sopimuksella, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kilpailunvastainen tarkoitus tai todellisia tai potentiaalisia (18) kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

18.

 Toisessa vaiheessa, joka on tarpeellinen vain, jos sopimuksen todetaan rajoittavan kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, määritetään 101 artiklan 3 kohdan perusteella sopimuksen hyödyt ja arvioidaan, ylittävätkö sopimuksen hyödyt sen aiheuttamat haitat (19). Näitä rajoittavia ja kilpailua edistäviä vaikutuksia punnitaan yksinomaan 101 artiklan 3 kohdassa määrätyissä puitteissa (20). Jos kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla koituvat hyödyt eivät ole suurempia kuin kilpailun rajoittuminen, sopimus on 101 artiklan 2 kohdan mukaan automaattisesti mitätön.

19.

 Perussopimuksen 101 artiklaa ei sovelleta, jos yritysten kilpailunvastaista toimintaa edellytetään joko kansallisessa lainsäädännössä tai se perustuu kansalliseen lakisääteiseen järjestelyyn, joka sulkee pois kyseisten yritysten kaiken kilpailullisen toiminnan (21). Tällaisissa tilanteissa yrityksiltä on poistettu mahdollisuus itsenäiseen toimintaan, joka voisi estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua (22). Se, että viranomaiset kannustavat tekemään horisontaalisen yhteistyösopimuksen, ei tarkoita, että sopimus olisi sallittu 101 artiklan nojalla (23). Yrityksiin sovelletaan edelleen 101 artiklaa, jos kansallisessa lainsäädännössä vaikka vain kannustetaan niitä itsenäiseen kilpailunvastaiseen toimintaan tai helpotetaan tällaista toimintaa, esimerkiksi jos viranomaiset kannustavat yrityksiä tekemään horisontaalisia yhteistyösopimuksia yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi yritysten itsesääntelyn avulla.

1.2.3   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

1.2.3.1   Horisontaalisen yhteistyön hyödyt

20.

 Horisontaaliset yhteistyösopimukset voivat tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä, myös kestävään kehitykseen liittyviä hyötyjä, varsinkin kun niillä yhdistetään toisiaan täydentäviä toimintoja, osaamisalueita tai omaisuuseriä. Horisontaalisen yhteistyön avulla voidaan jakaa riskejä, säästää kustannuksissa, lisätä investointeja, yhdistää taitotietoa, parantaa tuotteiden laatua ja tuotevalikoimaa ja tuoda innovaatiot nopeammin markkinoille. Horisontaalinen yhteistyö voi myös olla keino puuttua toimitusketjujen puutteisiin ja häiriöihin tai vähentää riippuvuutta tietyistä tuotteista, palveluista ja teknologioista.

1.2.3.2   Horisontaaliseen yhteistyöhön liittyvät huolenaiheet

21.

 Horisontaaliset yhteistyösopimukset voivat kuitenkin rajoittaa kilpailua merkityksellisillä markkinoilla monin tavoin. Tällaiset sopimukset voivat esimerkiksi johtaa sopimuspuolten kilpailunvastaiseen yhteistyöhön (”kolluusioon”) tai kilpailunvastaiseen markkinoiden sulkemiseen.

Horisontaalinen yhteistyösopimus voi vähentää sopimuspuolten päätöksenteon riippumattomuutta ja siten lisätä todennäköisyyttä, että ne koordinoivat käyttäytymistään kollusiiviseen lopputulokseen pääsemiseksi. Se voi myös helpottaa, vakiinnuttaa tai tehostaa yhteensovittamista sellaisten osapuolten välillä, jotka jo aiemmin ovat koordinoineet toimintaansa, koska sopimus joko vahvistaa koordinointia tai antaa osapuolille mahdollisuuden nostaa hintojaan. Horisontaalinen yhteistyö voi esimerkiksi johtaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen paljastamiseen ja siten lisätä osapuolten välisen yhteensovittamisen todennäköisyyttä yhteistyön piiriin kuuluvalla tai sen ulkopuolisella alalla. Lisäksi se voi johtaa osapuolten kustannusten merkittävään yhtenevyyteen (eli niiden muuttuvien kustannusten osuuteen, jotka ovat osapuolille samat), jolloin osapuolet voivat helpommin sovittaa markkinahintoja ja tuotantomääriä yhteen. Kilpailun menettämisellä voi olla kielteisiä vaikutuksia myös tuotteiden laatuun tai valikoimaan, innovointiin ja muihin kilpailumuuttujiin.

Jotkin horisontaaliset yhteistyösopimukset, esimerkiksi tuotanto- ja standardointisopimukset, voivat johtaa kilpailunvastaiseen markkinoiden sulkemiseen. Sopimus voi estää sopimuspuolten kilpailijoiden tosiasiallisen kilpailumahdollisuuden tai rajoittaa sitä esimerkiksi estämällä kilpailijoilta merkittävän tuotantopanoksen saannin tai sulkemalla tärkeän reitin markkinoille. Myös kaupallisesti arkaluonteisen tiedon vaihto voi luoda tiedonvaihdon ulkopuolisille kilpailijoille merkittävän kilpailuhaitan verrattuna tiedonvaihtoon osallistuviin yrityksiin.

1.2.4   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

22.

 Tietynlaisen yritysten välisen yhteistyön voidaan jo luonteensa vuoksi katsoa haittaavan normaalia kilpailua (24). Tällaisissa tapauksissa, kun käyttäytymisellä on todettu olevan kilpailunvastainen tarkoitus, ei ole tarpeen arvioida sen todellisia tai potentiaalisia vaikutuksia markkinoilla (25).

23.

 ”Tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen” käsitettä on tulkittava suppeasti, ja sitä voidaan soveltaa ainoastaan tiettyihin yritysten välisiin sopimuksiin, joista itsessään – ja kun otetaan huomioon sopimusehtojen sisältö, sopimusten tavoitteet sekä sopimusten taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – on riittävää haittaa kilpailulle, jotta voidaan katsoa, ettei niiden vaikutuksia ole tarpeen arvioida (26).

24.

 Oikeuskäytännön mukaan rajoitukset voidaan luokitella ”tarkoitukseen perustuviksi rajoituksiksi” sellaisen riittävän luotettavan ja vankan kokemuksen perusteella, jonka pohjalta voidaan katsoa, että kyseessä oleva sopimus on luonteensa vuoksi haitallinen kilpailun moitteettomalle toiminnalle (27), tai sellaisten sopimuksen erityispiirteiden perusteella, joista voidaan johtaa sen erityinen haitallisuus kilpailulle, tarvittaessa sopimuksen, sen tavoitteiden sekä sen taloudellisen ja oikeudellisen asiayhteyden yksityiskohtaisen analyysin perusteella (28).

25.

 Tarkoitukseen perustuvan rajoituksen toteaminen ei edellytä suoraa yhteyttä sopimuksen ja kuluttajahintojen välillä (29). Perussopimuksen 101 artiklan tarkoituksena ei ole ainoastaan suojata yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömiä etuja vaan myös suojella markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua sellaisenaan (30).

26.

 Arvioitaessa, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus (31), otetaan huomioon seuraavat seikat:

a)

sopimuksen sisältö;

b)

tavoitteet, joihin sillä pyritään; ja

c)

taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, johon se kuuluu.

27.

 Tätä oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös seuraavat seikat (32):

a)

kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen luonne; ja

b)

kyseisten markkinoiden toiminnan ja rakenteen todelliset olosuhteet (33).

28.

 Kun sopimuspuolet vetoavat sopimuksen mahdollisiin kilpailua edistäviin vaikutuksiin, nämä vaikutukset on otettava asianmukaisesti huomioon asiayhteyteen liittyvinä seikkoina luokiteltaessa sopimusta tarkoitukseen perustuvaksi rajoitukseksi, siinä määrin kuin ne ovat omiaan kyseenalaistamaan kokonaisarvion siitä, onko sopimus riittävän haitallinen kilpailulle (34). Näitä tarkoituksia varten tällaisten kilpailua edistävien vaikutusten olisi kuitenkin paitsi oltava osoitettuja ja merkityksellisiä, myös liityttävä nimenomaisesti kyseiseen sopimukseen ja oltava riittävän huomattavia (35).

29.

 Osapuolten aikomus ei ole välttämätön huomioitava tekijä määritettäessä sitä, onko sopimuksella kilpailunvastainen tarkoitus, mutta se voidaan ottaa huomioon (36).

1.2.5   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

30.

 Horisontaalisella yhteistyösopimuksella, joka ei itsessään edusta riittäväksi katsottavaa haittaa kilpailulle, voi silti olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Horisontaalisella yhteistyösopimuksella voidaan katsoa olevan kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jos sillä on varmasti tai todennäköisesti tuntuva kielteinen vaikutus vähintään yhteen kilpailumuuttujaan markkinoilla, kuten hintaan, tuotantomääriin, tuotteen laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin. Asian selvittämiseksi on arvioitava kilpailua siinä tosiasiallisessa toimintakontekstissa, jossa kilpailua esiintyisi ilman kyseistä sopimusta (37).

31.

 Sopimuksilla voi olla rajoittavia vaikutuksia, jos ne vähentävät tuntuvasti kilpailua sopimuksen osapuolina olevien yritysten välillä tai jonkin sopimuspuolen ja kolmannen osapuolen välillä. Tämä merkitsee sitä, että sopimuksen on kavennettava osapuolten itsenäistä päätösvaltaa (38) joko seurauksena sopimuksen sisältämistä velvoitteista, jotka säätelevät vähintään yhden osapuolen markkinakäyttäytymistä, tai vaikuttamalla vähintään yhden osapuolen markkinakäyttäytymiseen esimerkiksi muuttamalla sen kannustimia.

32.

 Arvioitaessa, onko sopimuksella rajoittavia vaikutuksia, otetaan huomioon seuraavat tekijät:

a)

sopimuksen luonne ja sisältö;

b)

yhteistyön tosiasiallinen asiayhteys, erityisesti taloudellinen ja oikeudellinen konteksti, jossa kyseiset yritykset toimivat, kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne ja kyseisten markkinoiden toiminnan ja rakenteen todelliset olosuhteet (39);

c)

se, missä määrin osapuolilla yksin tai yhdessä on tai missä määrin ne yksin tai yhdessä saavat markkinavoimaa ja missä määrin sopimus edistää tämän markkinavoiman luomista, ylläpitämistä tai vahvistamista tai antaa osapuolille mahdollisuuden hyödyntää tätä markkinavoimaa (40); sekä

d)

se, että kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat olla todellisia tai potentiaalisia, mutta niiden on joka tapauksessa oltava riittävän tuntuvia (41).

33.

 Joissakin tapauksissa yritykset tekevät horisontaalisia yhteistyösopimuksia, koska objektiivisten tekijöiden vuoksi ne eivät pystyisi toteuttamaan yhteistyön kohteena olevaa hanketta tai toimintaa itsenäisesti esimerkiksi siksi, että niiden tekniset valmiudet ovat puutteelliset. Tällaiset horisontaaliset yhteistyösopimukset eivät yleensä aiheuta 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, paitsi jos osapuolet olisivat voineet toteuttaa hankkeen lievemmin rajoituksin (42).

1.2.6   Liitännäisrajoitukset

34.

 Jos yritykset tekevät yhteistyötä, joka ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, yhden tai useamman osallistuvan yrityksen kaupallisen autonomian rajoittaminen ei sekään kuulu kiellon piiriin edellyttäen, että kyseinen rajoitus on objektiivisesti välttämätön yhteistyön toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa yhteistyön tavoitteisiin (eli se on ns. liitännäisrajoitus) (43). Määriteltäessä, onko tietty rajoitus liitännäisrajoitus, on tarpeen selvittää, olisiko yhteistyötä mahdoton toteuttaa ilman kyseistä rajoitusta. Se, että yhteistyön toteuttaminen olisi pelkästään vaikeampaa tai vähemmän kannattavaa ilman kyseistä rajoitusta, ei tee rajoituksesta ”objektiivisesti katsoen välttämätöntä” ja siten liitännäistä (44).

1.2.7   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

35.

 Tarkoitukseen tai vaikutukseen perustuvien kilpailunrajoitusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta on vain yksi puoli 101 artiklan perusteella tehtävää analyysiä. Toinen puoli on sen arviointi, täyttääkö rajoittava sopimus 101 artiklan 3 kohdan edellytykset (45). Jos sopimuksen on todettu muodostavan 101 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkoitukseen tai vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, voidaan puolustukseksi vedota 101 artiklan 3 kohtaan. Todistustaakka on tällöin 101 artiklan 3 kohtaan vetoavalla yrityksellä (46). Toisin sanoen on yrityksen tehtävä osoittaa, että kyseisellä sopimuksella on todennäköisesti kilpailua edistäviä vaikutuksia (47).

36.

 Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan poikkeussäännön soveltamiselle on neljä kumulatiivista edellytystä, joista kaksi on positiivisia ja kaksi negatiivisia:

a)

sopimuksen on johdettava tehokkuushyötyihin, eli sen on osaltaan parannettava tuotteiden tuotantoa tai osaltaan edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä;

b)

rajoitusten on oltava välttämättömiä näiden tavoitteiden eli näiden tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi;

c)

kuluttajien on saatava kohtuullinen osuus seurauksena olevista hyödyistä, toisin sanoen välttämättömien rajoitusten kautta saadut tehokkuushyödyt, laadulliset tehokkuushyödyt mukaan lukien, on riittävässä määrin siirrettävä kuluttajille, jotta kuluttajat saavat vähintään korvauksen sopimuksen kilpailua rajoittavista vaikutuksista. Näin ollen pelkästään sopimuspuolten saamat tehokkuushyödyt eivät riitä. Näissä suuntaviivoissa ’kuluttajilla’ tarkoitetaan sopimuspuolten asiakkaita ja myöhempiä ostajia (48); ja

d)

sopimus ei saa antaa osapuolille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

37.

 T&k-ryhmäpoikkeus ja erikoistumisryhmäpoikkeus perustuvat olettamaan, jonka mukaan toisiaan täydentävien osaamisalueiden tai omaisuuserien yhdistäminen t&k-sopimusten ja erikoistumissopimusten avulla voi johtaa merkittäviin tehokkuushyötyihin. Myös muun tyyppisessä horisontaalisessa yhteistyössä voidaan yhdistää osaamista ja voimavaroja huomattavien tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi. Sen vuoksi arvioitaessa 101 artiklan 3 kohdan perusteella yhteistyösopimuksen tuottamia tehokkuushyötyjä tehtävänä on pitkälti määrittää ne toisiaan täydentävät osaamisalueet ja resurssit, jotka sopimuspuolet tuovat yhteistyöhön, ja arvioida, ovatko näin saatavat tehokkuushyödyt sellaisia, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

Horisontaaliset yhteistyösopimukset voivat johtaa täydentävyyteen useilla tavoilla. T&k-sopimuksella voidaan koota yhteen erilaisia tutkimusvalmiuksia ja yhdistää toisiaan täydentäviä osaamisalueita ja resursseja, jotka voivat johtaa sellaisten parempien tai uusien tuotteiden ja teknologioiden kehittämiseen ja markkinoille tuontiin, joita ei muutoin olisi olemassa. Muut horisontaaliset yhteistyösopimukset voivat antaa osapuolille mahdollisuuden yhdistää voimansa tuotteiden suunnittelussa, tuotannossa ja kaupallistamisessa tai ostaa yhdessä toiminnassaan tarvitsemiaan tuotteita tai palveluja.

38.

 Sellaiset horisontaaliset yhteistyösopimukset, joissa ei yhdistetä toisiaan täydentäviä osaamisalueita tai omaisuuseriä, johtavat vähemmän todennäköisesti kuluttajille koituviin tehokkuushyötyihin.

1.2.8   Horisontaaliset yhteistyösopimukset, jotka eivät yleensä kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan

39.

 Sopimukset, jotka eivät voi vaikuttaa tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ei kauppavaikutusta) tai jotka eivät rajoita kilpailua tuntuvasti (vähämerkityksiset sopimukset), eivät kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (49). Komissio on antanut ohjeistusta sellaisia tapauksia varten, joilla ei ole vaikutusta kauppaan, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa tarkoitettua kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitettä koskevissa suuntaviivoissa (50) (”kauppavaikutussuuntaviivoissa”) sekä vähämerkityksisiä sopimuksia koskevaa ohjeistusta tiedonannossaan sopimuksista, jotka eivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (51) (”de minimis -tiedonanto”). Sekä kauppavaikutussuuntaviivat että de minimis -tiedonanto ovat erityisen tärkeitä arvioitaessa pienten ja keskisuurten yritysten (”pk-yritysten”) horisontaalisia yhteistyösopimuksia (52). Nämä suuntaviivat eivät vaikuta kauppavaikutussuuntaviivoihin ja de minimis -tiedonantoon, eivätkä asiaan liittyviin komission mahdollisiin tuleviin ohjeistuksiin.

40.

 Kauppavaikutussuuntaviivoissa esitetään Euroopan unionin tuomioistuimen luomat periaatteet, jotka liittyvät kauppaan kohdistuvan vaikutuksen käsitteen tulkintaan. Niissä määritetään, milloin sopimukset eivät todennäköisesti ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kauppavaikutussuuntaviivoihin sisältyy negatiivinen kumottavissa oleva olettama, jota sovelletaan kaikkiin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin niihin sisältyvien rajoitusten luonteesta riippumatta, eli sitä sovelletaan myös sopimuksiin, jotka sisältävät vakavimpia kilpailunrajoituksia (53). Olettaman mukaan horisontaaliset yhteistyösopimukset eivät periaatteessa ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun

a)

osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus sopimuksen alaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla on unionin markkinoilla enintään viisi prosenttia; ja

b)

kyseisten yritysten vuotuinen kokonaisliikevaihto sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden osalta unionissa on enintään 40 miljoonaa euroa (54). Tuotteiden yhteisostoja koskevien sopimusten tapauksessa merkityksellinen liikevaihto määritellään sopimuksen kattamien yhteishankintojen perusteella.

41.

 Kuten de minimis -tiedonannossa todetaan, todellisten tai potentiaalisten kilpailijoiden tekemät horisontaaliset yhteistyösopimukset eivät rajoita tuntuvasti kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 10 prosenttia jokaisella niistä merkityksellisistä markkinoista, joihin sopimus vaikuttaa (55). Tähän yleissääntöön on olemassa kaksi poikkeusta. Ensinnäkin tarkoitukseen perustuvien rajoitusten tapauksessa 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan sopimuspuolten markkinaosuudesta riippumatta. Tämä johtuu siitä, että sopimus, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jonka tarkoituksena on vähentää kilpailua, voi luonteensa puolesta ja mahdollisista konkreettisista vaikutuksista riippumatta rajoittaa kilpailua tuntuvasti (56). Toiseksi markkinaosuutta koskeva 10 prosentin kynnysarvo alennetaan viiteen prosenttiin, jos samankaltaisten sopimusten verkostojen kumulatiiviset vaikutukset rajoittavat kilpailua merkityksellisillä markkinoilla (57).

42.

 Ei myöskään ole olemassa ennakko-olettamaa, jonka mukaan sellaisten yritysten väliset horisontaaliset sopimukset, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää 10 prosenttia, kuuluisivat automaattisesti 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tällaisilla sopimuksilla ei välttämättä ole tuntuvaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eivätkä ne välttämättä rajoita kilpailua tuntuvasti (58). Siksi tällaisia sopimuksia on arvioitava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa yhteydessä. Näissä suuntaviivoissa esitetään arviointiperusteita tällaisten sopimusten yksilöllistä arviointia varten.

1.3   Suhde muuhun ohjeistukseen, lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön

43.

 Tuotanto- tai jakeluketjun eri tasoilla toimivien yritysten väliset sopimukset eli vertikaaliset sopimukset kuuluvat yleisesti ottaen komission asetuksen (EU) 2022/720 (59) (”vertikaaliryhmäpoikkeus”) ja vertikaalisia rajoituksia koskevista suuntaviivoista annetun komission tiedonannon (60) (”vertikaalisuuntaviivat”) soveltamisalaan. Jos vertikaalisia sopimuksia kuitenkin tekevät keskenään toistensa kilpailijat, ne voivat aiheuttaa samankaltaisia kilpailuongelmia kuin horisontaaliset sopimukset. Tästä syystä kilpailijoiden väliset vertikaaliset sopimukset eivät yleensä voi hyötyä vertikaaliryhmäpoikkeuksesta (61), vaan ne olisi ensin arvioitava näiden suuntaviivojen näkökulmasta. Jos tämä arviointi johtaa päätelmään, että sopimus ei aiheuta horisontaalisia ongelmia, sopimukseen mahdollisesti sisältyvät vertikaaliset rajoitukset olisi lisäksi arvioitava vertikaalisuuntaviivojen näkökulmasta.

44.

 Merkityksellisten markkinoiden määritelmästä unionin kilpailuoikeuden kannalta annetussa komission tiedonannossa (62) (”markkinamääritelmätiedonannossa”) on ohjeistusta säännöistä, kriteereistä ja näytöstä, joita komissio käyttää määritellessään merkityksellisiä markkinoita. Kyseinen tiedonanto ja mahdollinen tuleva komission ohjeistus, joka liittyy merkityksellisten markkinoiden määrittelyyn unionin kilpailuoikeuden kannalta, olisi sen vuoksi otettava huomioon arvioitaessa horisontaalisia yhteistyösopimuksia 101 artiklan näkökulmasta.

45.

 Näissä suuntaviivoissa on viittauksia kartelleihin, mutta tässä ei pyritä antamaan ohjeistusta siitä, mikä muodostaa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja komission päätöksentekokäytännössä määritellyn kartellin.

46.

 Näitä suuntaviivoja sovelletaan yleisimpiin horisontaalisten yhteistyösopimusten tyyppeihin riippumatta niiden sisältämästä integroinnin tasosta, lukuun ottamatta sopimuksia, jotka muodostavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (63) (”sulautuma-asetuksen”) 3 artiklassa tarkoitetun keskittymän. Sulautuma-asetusta sovelletaan esimerkiksi sellaisten yhteisyritysten perustamiseen, jotka hoitavat pysyvästi kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan (eli ns. ”täystoiminnallisten yhteisyritysten” perustamiseen) (64).

47.

 Näitä suuntaviivoja ei sovelleta maataloustuottajien sopimuksiin, yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon tai kauppaan ja joiden tarkoituksena on soveltaa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä edellytettyä korkeampia kestävän kehityksen normeja ja jotka on suljettu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (65) 210 a artiklan nojalla. Nämä suuntaviivat eivät vaikuta suuntaviivoihin, joita komissio voi antaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 210 a artiklan 5 kohdan nojalla. Sellaisiin maataloustuottajien sopimuksiin, yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon tai kauppaan, mutta eivät täytä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 210 a artiklan edellytyksiä, 101 artiklan 1 kohtaa kuitenkin sovelletaan.

48.

 Näissä suuntaviivoissa kuvailtu 101 artiklan perusteella tapahtuva arviointi ei rajoita perussopimuksen 102 artiklan mahdollista samanaikaista soveltamista horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin (66).

49.

 Nämä suuntaviivat eivät rajoita tulkintoja, joita Euroopan unionin tuomioistuin voi antaa 101 artiklan soveltamisesta horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin.

50.

 Näitä suuntaviivoja ei sovelleta siltä osin kuin sovelletaan alakohtaisia sääntöjä, kuten tiettyjen maatalousalan (67) tai liikennealan (68) sopimusten tapauksessa. Komissio seuraa jatkossakin t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen ja erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen ja näiden suuntaviivojen toimintaa sidosryhmiltä ja kansallisilta kilpailuviranomaisilta saatavien markkinatietojen perusteella ja voi tarkistaa suuntaviivoja tulevan kehityksen ja saamiensa lisätietojen perusteella.

2.   TUTKIMUS- JA KEHITYSSOPIMUKSET

2.1   Johdanto

51.

 Tässä luvussa annetaan ohjeistusta tuotteisiin, teknologioihin tai prosesseihin (69) liittyvien tutkimus- ja kehityssopimusten (”t&k-sopimusten”) kilpailuvaikutusten arvioinnista.

52.

 T&k-sopimukset vaihtelevat muodoltaan ja laajuudeltaan. Niihin kuuluvat sopimukset, joiden yksi sopimuspuoli rahoittaa toisen sopimuspuolen harjoittamaa t&k-työtä (ns. ”maksettu t&k”), sopimukset, jotka koskevat olemassa olevien tuotteiden ja teknologioiden yhteistä parantamista, sekä sopimukset, jotka koskevat täysin uutta kysyntää luovien tuotteiden ja teknologioiden kehittämistä. T&k-yhteistyö voi tapahtua yhteistyösopimuksen kautta tai yhteisyrityksen, eli yhteisessä määräysvallassa olevan yhtiön, muodossa (70). Yritykset voivat tehdä yhteistyötä myös löyhemmissä muodoissa, kuten teknisenä yhteistyönä työryhmissä.

53.

 T&k-sopimuksia voivat tehdä suuryritykset, pk-yritykset (71), startup-yritykset, korkeakoulut tai tutkimuslaitokset tai niiden yhdistelmät.

54.

 T&k-yhteistyösopimuksilla on usein kilpailua edistäviä vaikutuksia, varsinkin kun ne kokoavat yhteen yrityksiä, joilla on toisiaan täydentäviä osaamisalueita ja resursseja, ja antavat niille mahdollisuuden kehittää ja markkinoida uusia ja parannettuja tuotteita ja teknologioita nopeammin kuin muutoin tapahtuisi. T&k-sopimukset voivat kuitenkin myös rajoittaa kilpailua eri tavoin. Ensinnäkin ne voivat vähentää tai hidastaa innovointia, mikä johtaa siihen, että markkinoille tulee vähemmän tai laadultaan huonompia tuotteita, tai markkinoille tulee uusia tuotteita myöhemmin kuin muutoin tulisi. Näin voi olla myös silloin, kun yhteistyö koskee täysin uutta kysyntää luovien tuotteiden tai teknologioiden kehittämistä tai varhaisen vaiheen innovointipanostuksia, jotka eivät liity läheisesti tiettyyn tuotteeseen tai teknologiaan mutta jotka tähtäävät tiettyyn sovellus- tai käyttötarkoitukseen. Toiseksi t&k-sopimukset voivat johtaa sopimuspuolten välisen kilpailun vähenemiseen yhteistyösopimuksen ulkopuolisilla aloilla ja/tai, jos yhdellä tai useammalla sopimuspuolella on markkinavoimaa, kilpailunvastaiseen kolmansien osapuolten sulkemiseen markkinoilta.

55.

 Tämä luku rakentuu seuraavasti:

a)

2.2 kohdassa on ohjeistusta t&k-ryhmäpoikkeuksen soveltamisesta ja t&k-sopimusten poikkeuksen edellytyksistä, kynnysarvoista, vakavimmista rajoituksista ja poissuljetuista rajoituksista.

b)

2.3 kohdassa on ohjeistusta yksittäisten t&k-sopimusten arvioinnista 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta.

c)

2.4 kohdassa on ohjeistusta yksittäisten t&k-sopimusten arvioinnista 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta.

d)

2.5 kohdassa on ohjeistusta t&k-sopimusten arvioinnin kannalta merkityksellisestä ajanjaksosta.

e)

2.6 kohdassa annetaan hypoteettisia esimerkkejä t&k-sopimuksista ja ohjeistusta niiden kilpailuvaikutusten arvioinnista.

2.2   T&k-ryhmäpoikkeusasetus (”t&k-ryhmäpoikkeus”)

56.

 T&k-ryhmäpoikkeuksella (72) jätetään tietyt t&k-sopimukset 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon ulkopuolelle. T&k-ryhmäpoikkeus perustuu oletukseen, että siinä määrin kuin tietty t&k-sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja täyttää t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset, se täyttää yleensä myös 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä. T&k-sopimuksen tekemistä kaavailevat yritykset voivat tarkoituksenmukaisuussyistä haluta ensin selvittää, voisiko niiden sopimus kuulua t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin.

57.

 T&k-sopimukset, jotka täyttävät t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset, ovat 101 artiklan mukaisia, eikä lisäarviointi ole tarpeen (73). Jos t&k-sopimus ei täytä t&k- ryhmäpoikkeuksen edellytyksiä, on tehtävä 101 artiklan näkökulmasta yksilöllinen arviointi siitä, rajoittaako sopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (74), ja jos näin on, täyttääkö sopimus 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä.

2.2.1   Tutkimus- ja kehitystyön määritelmä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa

58.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa tutkimus- ja kehitystyö määritellään toiminnaksi, jonka tarkoituksena on tuotteita, teknologioita tai prosesseja koskevan taitotiedon hankkiminen ja teoreettinen analysointi, järjestelmällinen tutkimus tai kokeilu, mukaan lukien koetuotanto ja demonstrointitoteutusten tuotanto, tuotteiden tai prosessien tekninen testaus ja tarvittavien laitteistojen luominen demonstrointimittakaavaan saakka sekä teollis- ja tekijänoikeuksien hankkiminen tuloksiin (75).

2.2.2   T&k-sopimusten määritelmä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa

59.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetus kattaa vähintään kahden osapuolen tekemät t&k-sopimukset ehdoista, joiden mukaisesti kyseiset osapuolet harjoittavat jotakin seuraavista toiminnoista (76):

a)

sopimustuotteita tai sopimusteknologioita koskeva yhteinen t&k-toiminta, mihin sisältyy tai ei sisälly tämän t&k-toiminnan tulosten yhteinen hyödyntäminen; tai

b)

sopimustuotteita tai sopimusteknologioita koskeva maksettu t&k-toiminta, mihin sisältyy tai ei sisälly tämän t&k-toiminnan tulosten yhteinen hyödyntäminen; tai

c)

samojen osapuolten välisen aikaisemman yhteiseen t&k-toimintaan tähtäävän (kohdassa a määritellyn mukaisen) sopimuksen perusteella harjoitetun, sopimustuotteita tai sopimusteknologioita koskeneen t&k-toiminnan tulosten yhteinen hyödyntäminen; tai

d)

samojen osapuolten välisen aikaisemman, maksettuun t&k-toimintaan tähtäävän (kohdassa b määritellyn mukaisen) sopimuksen perusteella harjoitetun, sopimustuotteita tai sopimusteknologioita koskeneen t&k-toiminnan tulosten yhteinen hyödyntäminen.

60.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa ”sopimustuotteilla” ja ’sopimusteknologioilla’ tarkoitetaan seuraavaa:

a)

”sopimustuotteella” (77) tarkoitetaan yhteisestä tai maksetusta t&k-toiminnasta syntyvää tai sopimusteknologioita käyttäen tuotettua tuotetta. ’Tuotteella’ tarkoitetaan tavaraa tai palvelua, välituotteet ja -palvelut sekä lopputuotteet ja -palvelut mukaan luettuina (78);

b)

”sopimusteknologialla” (79) tarkoitetaan yhteisestä tai maksetusta t&k-toiminnasta syntyvää teknologiaa tai prosessia.

61.

 Muun tyyppiset t&k-yhteistyösopimukset eivät kuulu t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin. Tällaiset sopimukset edellyttävät aina yksilöllistä arviointia 101 artiklan näkökulmasta (ks. 2.3 ja 2.4 kohta).

2.2.2.1   ”Yhteisen t&k-toiminnan” ja ”maksetun t&k-toiminnan” ero sekä ”t&k-erikoistumisen” käsite

62.

 ”Yhteinen t&k-toiminta” määritellään t&k:si, joka toteutetaan jollakin seuraavista tavoista (80):

a)

t&k-toimet suorittaa yhteinen ryhmä, organisaatio tai yritys;

b)

osapuolet teettävät yhteisesti t&k-toimet kolmannella osapuolella (81); tai

c)

osapuolet jakavat toimet keskenään ”t&k-erikoistumisen” kautta. Tämä tarkoittaa, että kukin sopimuspuoli osallistuu t&k-toimintaan ja sopimuspuolet jakavat t&k-työn keskenään tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Tähän järjestelyyn ei sisälly maksettua t&k-toimintaa (82).

63.

 ’Maksetulla t&k:lla‘ tarkoitetaan yhden tai useamman sopimuspuolen harjoittamaa t&k-toimintaa, jonka rahoittaa yksi tai useampi toinen sopimuspuoli, joka ei itse harjoita mitään osaa kyseisestä t&k-toiminnasta.

64.

 Yhteisen t&k:n ja maksetun t&k:n erolla on merkitystä sovellettaessa t&k- ryhmäpoikkeusasetukseen sisältyvää markkinaosuuden kynnysarvoa. Markkinaosuuksien laskemiseksi sopimuspuolten on maksetun t&k:n tapauksessa otettava huomioon myös mahdolliset muut t&k-sopimukset, joita rahoittava sopimuspuoli on tehnyt kolmansien osapuolten kanssa samoista sopimustuotteista tai -teknologioista (ks. 2.2.3.4 kohta).

2.2.2.2   T&k-tulosten ”yhteinen hyödyntäminen” ja ”hyödyntämiserikoistuminen”

65.

 T&k-ryhmäpoikkeus kattaa sopimukset, joihin sisältyy t&k-tulosten yhteinen hyödyntäminen. Tällaisten sopimusten ryhmäpoikkeukselle on kuitenkin asetettu erityisehtoja (ks. 2.2.3.3 kohta).

66.

 ”Tulosten hyödyntäminen” on laaja käsite, joka kattaa sopimustuotteiden tuotannon tai jakelun, sopimusteknologioiden soveltamisen, teollis- ja tekijänoikeuksien luovuttamisen tai lisensoinnin tai tällaisen tuotannon, jakelun tai soveltamisen vaatiman taitotiedon jakamisen (83).

67.

 T&k:n tulosten yhteinen hyödyntäminen kuuluu t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin vain, jos tulokset

a)

ovat välttämättömiä sopimustuotteiden tuotannon tai sopimusteknologian soveltamisen kannalta; ja

b)

ovat teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattuja tai edustavat taitotietoa (84).

68.

 Yhteisen tai maksetun t&k-toiminnan tulosten yhteisestä hyödyntämisestä voidaan määrätä joko alkuperäisessä t&k-sopimuksessa tai se voi tapahtua sellaisen myöhemmän sopimuksen puitteissa, joka kattaa samojen osapuolten aiemman t&k-sopimuksen tulosten yhteisen hyödyntämisen (85). Jälkimmäisessä tapauksessa aiemman t&k-sopimuksen on täytettävä t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset, jotta myöhempi yhteistä tulosten hyödyntämistä koskeva sopimus kuuluisi ryhmäpoikkeuksen piiriin.

69.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään kolmesta eri tavasta, joilla t&k-toiminnan tuloksia voidaan hyödyntää yhteisesti (86):

a)

sopimuspuolet voivat toteuttaa yhteisen hyödyntämisen yhteisesti ryhmässä, yhteisessä organisaatiossa tai yhteisyrityksessä;

b)

sopimuspuolet voivat yhteisesti antaa hyödyntämistyön kolmannen osapuolen tehtäväksi (87); tai

c)

sopimuspuolet voivat jakaa työn keskenään hyödyntämiserikoistumisen kautta, mikä tarkoittaa, että (88)

i)

sopimuspuolet jakavat keskenään yksittäisiä tehtäviä kuten tuotannon tai jakelun. Tämä kattaa tilanteen, jossa vain yksi sopimuspuoli tuottaa ja jakelee sopimustuotteita tai soveltaa sopimusteknologioita muiden sopimuspuolten myöntämän yksinomaisen lisenssin perusteella; tai

ii)

sopimuspuolet asettavat toisilleen tulosten hyödyntämistä koskevia rajoituksia, kuten tiettyjä alueita, asiakkaita tai käyttöaloja koskevia rajoituksia.

70.

 Jos sopimuspuolet sopivat hyödyntämiserikoistumisesta, ne voivat sopia vastaavista rajoituksista, jotka koskevat niiden oikeuksia tuloksiin hyödyntämistarkoituksissa. Ne voivat esimerkiksi sopia rajoittavansa tiettyjen sopimuspuolten oikeuksia hyödyntää t&k-tuloksia tietyillä alueilla, käyttöaloilla tai suhteessa tiettyihin asiakkaisiin.

2.2.2.3   Teollis- ja tekijänoikeuksien myöntäminen ja lisensointi

71.

 T&k-ryhmäpoikkeusta sovelletaan myös sellaisiin t&k-sopimuksiin, joihin sisältyy määräyksiä teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämisestä tai lisensoinnista yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle tai taholle, jonka sopimuspuolet perustavat suorittamaan yhteisen t&k:n, maksetun t&k:n tai t&k-tulosten yhteisen hyödyntämisen edellyttäen, että kyseiset määräykset eivät muodosta sopimuksen päätarkoitusta, mutta liittyvät suoraan sopimuksen täytäntöönpanoon ja ovat sen kannalta välttämättömiä (89). Näissä tapauksissa myöntämiseen ja lisensointiin liittyviin sopimusehtoihin sovelletaan t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä eikä teknologiansiirtoja koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen (90) säännöksiä.

72.

 T&k-sopimusten yhteydessä osapuolet voivat kuitenkin myös sopia ehdoista, jotka koskevat t&k-toiminnan tulosten lisensointia kolmansille osapuolille. Tällaiset lisenssisopimukset eivät kuulu t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin, mutta ne voivat kuulua teknologiansiirtoryhmäpoikkeuksen piiriin, jos sen edellytykset täyttyvät (91).

2.2.3   T&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset

73.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään useita edellytyksiä, joiden on täytyttävä, jotta t&k-sopimus kuuluisi ryhmäpoikkeuksen piiriin.

2.2.3.1   Lopullisten tulosten käyttöoikeus

74.

 Ensimmäinen edellytys t&k-ryhmäpoikkeuksesta hyötymiselle on se, että kaikilla sopimuspuolilla on oltava täysimääräinen oikeus käyttää lopullisia yhteisen tai maksetun t&k:n tuloksia kahta tarkoitusta varten (92):

a)

lisätutkimuksen ja -kehittämisen harjoittamiseen; ja

b)

t&k-tulosten hyödyntämiseen.

75.

 Tämä edellytys liittyy kyseisen t&k-toiminnan lopullisiin tuloksiin ja niistä mahdollisesti johtuviin teollis- ja tekijänoikeuksiin ja niihin mahdollisesti perustuvaan taitotietoon (93).

76.

 Käyttöoikeudet on myönnettävä heti, kun lopulliset t&k-tulokset ovat saatavilla (94). Tämä edellytys ei välttämättä ole sidoksissa t&k-hankkeen päättymiseen.

77.

 T&k-tulosten käyttöoikeutta ei voida rajoittaa lisätutkimuksen ja -kehittämisen harjoittamisen suhteen. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään kuitenkin, että sopimuspuolet voivat rajoittaa oikeuttaan hyödyntää yhteisen tai maksetun t&k:n tuloksia kahdessa tapauksessa:

a)

Ensinnäkin silloin, kun t&k-sopimus tehdään yhden tai useamman seuraavan organisaatiotyypin kanssa ja nämä organisaatiot sopivat käyttävänsä t&k-tuloksia ainoastaan lisätutkimukseen (ei hyödyntämiseen). Nämä organisaatiotyypit ovat:

i)

tutkimuslaitokset;

ii)

akateemiset instituutiot; ja

iii)

yritykset, jotka tarjoavat kaupallisia t&k-palveluja osallistumatta yleensä tulosten hyödyntämiseen (95).

b)

Toiseksi sopimuspuolet voivat sopia t&k-tulosten hyödyntämistä koskevien oikeuksiensa rajoittamisesta t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti varsinkin jos ne sopivat hyödyntämiserikoistumisesta. Esimerkiksi jos t&k-sopimuksessa määrätään hyödyntämiserikoistumisesta, sopimuspuolet voivat asettaa toisilleen rajoituksia, jotka koskevat tulosten hyödyntämistä tietyillä alueilla, tietyillä käyttöaloilla tai suhteessa tiettyihin asiakkaisiin.

78.

 Koska t&k-sopimuksen sopimuspuolet saattavat osallistua t&k-yhteistyöhön erisuuruisilla panostuksilla esimerkiksi erilaisten valmiuksien, resurssien tai kaupallisten intressien vuoksi, t&k-sopimuksessa voidaan määrätä, että jokin sopimuspuoli suorittaa muille sopimuspuolille korvauksen tulosten käyttöoikeuden saamisesta jatkotutkimusta ja -kehittämistä tai hyödyntämistä varten. Tässä tapauksessa korvaus ei kuitenkaan saa olla niin suuri, että se käytännössä estää tulosten käytön (96).

2.2.3.2   Jo olemassa olevan taitotiedon käyttöoikeudet

79.

 Toinen edellytys koskee t&k-sopimuksia, joihin ei sisälly t&k-tulosten yhteistä hyödyntämistä.

80.

 Jotta tällainen sopimus kuuluisi ryhmäpoikkeuksen piiriin, sopimuksessa on määrättävä, että kaikille sopimuspuolille annetaan mahdollisuus käyttää muiden sopimuspuolten olemassa olevaa taitotietoa, joka on välttämätöntä yhteisen tai maksetun t&k:n tulosten hyödyntämiseksi (97). On syytä huomata, että sopimuspuolten ei tarvitse myöntää käyttöoikeutta kaikkeen olemassa olevaan taitotietoonsa, vaan ainoastaan taitotietoon, joka on välttämätöntä yhteisen tai maksetun t&k:n tulosten hyödyntämiseksi.

81.

 T&k-sopimuksissa voidaan määrätä, että sopimuspuolet maksavat toisilleen korvausta olemassa olevan taitotiedon käytöstä (esimerkiksi lisenssimaksujen muodossa). Korvaus ei kuitenkaan saa olla niin suuri, että se käytännössä estää tulosten käytön (98).

82.

 Tätä toista edellytystä sovelletaan t&k-toiminnan lopullisten tulosten käyttöoikeutta koskevien, t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa vahvistettujen edellytysten lisäksi (ks. 2.2.3.1 kohta). Tämä tarkoittaa, että tapauksen ominaispiirteistä riippuen tiettyyn t&k-sopimukseen voi olla tarpeen sisällyttää määräyksiä sekä olemassa olevan taitotiedon käyttöoikeudesta että lopullisten t&k-tulosten käyttöoikeudesta, jotta sopimus kuuluisi poikkeuksen piiriin.

2.2.3.3   Yhteiseen hyödyntämiseen liittyvät edellytykset

83.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetus sisältää kaksi muutakin edellytystä t&k-sopimuksille, joissa määrätään t&k-tulosten yhteisestä hyödyntämisestä.

84.

 Ensinnäkin, kuten t&k- ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, yhteisen hyödyntämisen on rajoituttava t&k-tuloksiin, jotka ovat välttämättömiä sopimustuotteiden tuottamiseksi tai sopimusteknologioiden soveltamiseksi ja ovat teollis- ja tekijänoikeuksin suojattuja tai edustavat taitotietoa.

85.

 Toiseksi, jos sopimuspuolet sopivat hyödyntämiserikoistumisesta ja yhden tai useamman sopimuspuolen tehtäväksi annetaan sopimustuotteiden tuottaminen, näiden sopimuspuolten on täytettävä toisilta sopimuspuolilta tulevat sopimustuotteiden toimituspyynnöt (99). Tämä vaatimus ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa i) t&k-sopimuksessa määrätään yhteisjakelusta (yhteisen ryhmän, organisaation tai yrityksen tai yhteisesti nimetyn kolmannen osapuolen toimesta) tai ii) joissa sopimuspuolet sopivat, että ainoastaan sopimustuotteiden tuottamisesta vastaavat sopimuspuolet saavat jaella niitä (100).

2.2.3.4   Markkinaosuuden kynnysarvo ja poikkeuksen kesto

86.

 T&k-ryhmäpoikkeus perustuu oletukseen, että markkinavoiman jäädessä tietyn rajan alle t&k-sopimusten myönteiset vaikutukset yleensä ylittävät kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset (101).

a)   T&k-sopimukset, joihin sovelletaan markkinaosuuden kynnysarvoa

87.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan markkinaosuudelle 25 prosentin kynnysarvo. Kynnysarvoa sovelletaan toistensa kanssa kilpailevien yritysten välisiin t&k-sopimuksiin. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa ’kilpailevilla yrityksillä’ tarkoitetaan asetuksen 1 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyjä todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita:

a)

todellinen kilpailija on yritys, joka tarjoaa tuotetta, teknologiaa tai prosessia, jota voidaan parantaa sopimustuotteella tai sopimusteknologialla tai joka voidaan vaihtaa sopimustuotteeseen tai sopimusteknologiaan tai korvata sillä merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla;

b)

potentiaalinen kilpailija on yritys, jolla ilman t&k-sopimusta olisi realistiset edellytykset eikä pelkästään teoreettinen mahdollisuus toteuttaa enintään kolmen vuoden kuluessa välttämättömät lisäinvestoinnit tai kantaa tarvittavat kustannukset sellaisen tuotteen, teknologian tai prosessin tarjoamiseksi, jota voidaan parantaa tai joka voidaan korvata sopimustuotteella tai sopimusteknologialla tai joka voidaan vaihtaa siihen merkityksellisillä maantieteellisillä markkinoilla.

88.

 Potentiaalista kilpailua on arvioitava realistiselta pohjalta. Ratkaisevaa on se, onko kullakin osapuolella tarvittavat varat, taitotieto ja muut resurssit ja onko todennäköistä, että ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sellaisten tuotteiden tai teknologioiden tuottamiseksi (102) muista osapuolista riippumatta, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan vaihtaa tai korvata sopimustuotteilla tai sopimusteknologioilla (103). Lisäohjeistusta potentiaalisen kilpailun arvioinnista on 16 kappaleessa.

89.

 Tässä yhteydessä parannetulla tai vaihdettavissa olevalla tuotteella tai -teknologialla tarkoitetaan tuotetta tai teknologiaa, joka voidaan vaihtaa olemassa olevan tuotteen tai teknologian tilalle ja joka kuuluu samoille merkityksellisille markkinoille. Korvaavalla tuotteella tai -teknologialla tarkoitetaan tuotetta tai teknologiaa, joka vastaa samaan kysyntään kuin olemassa oleva tuote tai teknologia mutta joka ei kuulu samoille merkityksellisille markkinoille. Tästä esimerkkinä ovat CD-levyt, jotka toimivat vinyylilevyjä korvaavana tuotteena (104).

90.

 Joillakin tuotteilla tai teknologioilla ei paranneta, vaihdeta tai korvata olemassa olevia tuotteita tai teknologioita, vaan luodaan sen sijaan uudet merkitykselliset markkinat, jotka vastaavat uuteen kysyntään. Tästä esimerkkinä on rokote, joka suojaa virukselta, jota vastaan ei ole aiemmin ollut rokotetta. Tällaisten tuotteiden tai teknologioiden kehittämistä koskevat t&k-sopimukset kuuluvat t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, eikä niihin sovelleta minkäänlaista markkinaosuuden kynnysarvoa (ks. 2.2.3.4 kohdan b luetelmakohta) (105).

a.1)   Markkinaosuuden kynnysarvo

91.

 Jos vähintään kaksi t&k-sopimuksen osapuolta on t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettuja kilpailevia yrityksiä (106), t&k-sopimus voi kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin vain, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä tuote- ja teknologiamarkkinoilla on t&k-sopimuksen tekohetkellä enintään 25 prosenttia. Markkinaosuuden kynnysarvoa sovelletaan seuraavasti (107):

a)

yhteistä t&k-toimintaa koskevien t&k-sopimusten osalta sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus saa olla enintään 25 prosenttia merkityksellisillä tuote- ja teknologiamarkkinoilla (108);

b)

maksettua t&k-toimintaa koskevien t&k-sopimusten osalta sovelletaan samaa 25 prosentin markkinaosuuden kynnysarvoa, mutta yhdistetyssä markkinaosuudessa on otettava huomioon rahoittajaosapuolen markkinaosuus ja myös kaikki niiden yritysten markkinaosuudet, joiden kanssa rahoittajaosapuoli on tehnyt t&k-sopimuksia samoista sopimustuotteista tai sopimusteknologioista (109).

a.2)   Markkinaosuuksien laskeminen

92.

 T&k-sopimuksen tekoajankohtana lähtökohtana ovat niiden olemassa olevien tuotteiden tai teknologioiden markkinat, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan vaihtaa tai korvata sopimustuotteella tai -teknologialla (110).

93.

 Jos t&k-sopimuksella pyritään parantamaan, vaihtamaan tai korvaamaan olemassa olevia tuotteita tai teknologioita, markkinaosuudet lasketaan yksinomaan niiden olemassa olevien tuotteiden tai teknologioiden mukaan, joita parannetaan, vaihdetaan tai korvataan. Tämä pätee, vaikka korvaava tuote tai teknologia eroaisi merkittävästi olemassa olevasta tuotteesta tai teknologiasta.

94.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään, että osapuolten markkinaosuudet on laskettava markkinamyynnin arvoa koskevien tietojen perusteella. Jos markkinamyynnin arvoa koskevia tietoja ei ole saatavilla, osapuolet voivat käyttää markkinamyyntimääriä koskevia tietoja, ja jos tällaisiakaan tietoja ei ole saatavilla, osapuolet voivat käyttää markkinaosuuksiensa laskemiseen muita luotettavia markkinatietoja, kuten tietoja t&k-menoista tai t&k-valmiuksista (111).

95.

 Yleisesti ottaen markkinaosuudet on laskettava edellisen kalenterivuoden myyntitietojen perusteella (112). Jos edellisen kalenterivuoden myyntitiedot eivät kuitenkaan kuvaa sopimuspuolten tyypillistä asemaa merkityksellisillä markkinoilla, markkinaosuudet lasketaan sopimuspuolten kolmen edeltävän kalenterivuoden markkinaosuuksien keskiarvona (113). Näin voi olla esimerkiksi tarjouspohjaisilla markkinoilla, joilla markkinaosuudet vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen riippuen siitä, ovatko yritykset menestyneet tarjouskilpailuissa. Näin voi olla myös markkinoilla, joille ovat luonteenomaisia suuret ja kertaluonteiset tilaukset, esimerkiksi silloin, kun edellisen kalenterivuoden myyntitiedot eivät ole edustavia, koska kyseisenä vuonna ei saatu suuria tilauksia. Vastaavasti voi olla tarpeen laskea markkinaosuudet kolmen edeltävän kalenterivuoden keskiarvon perusteella, kun yhteistyösopimusta edeltävänä kalenterivuonna on esiintynyt kysyntä- tai tarjontasokki.

96.

 Teknologiamarkkinoilla lisenssinantajan markkinaosuus lasketaan lisenssinantajan ja kaikkien sen lisensoimaa teknologiaa sisältävien tuotteiden lisenssinsaajien myynnin osuutena keskenään kilpailevien tuotteiden kokonaismyynnistä riippumatta siitä, onko kilpailevat tuotteet tuotettu käyttäen kyseistä lisensoitavaa teknologiaa. Tätä menetelmää käytetään, koska luotettavien rojaltitulotietojen saaminen on yleisesti vaikeaa ja koska toteutuneisiin rojaltituloihin perustuvissa laskelmissa saatetaan aliarvioida tietyn teknologian markkina-asemaa (114).

b)   T&k-sopimukset, joihin ei sovelleta markkinaosuuden kynnysarvoa

97.

 Jos t&k-sopimuksen osapuolet eivät ole t&k- ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettuja kilpailevia yrityksiä (115), t&k- ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeusta sovelletaan yhteisen tai maksetun t&k:n keston ajan eikä poikkeukselle aseteta markkinaosuuden kynnysarvoa.

98.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohta soveltuu erityisesti seuraaviin tilanteisiin (116):

a)

jos vain yksi sopimuspuoli täyttää t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa säädetyn todellisen tai potentiaalisen kilpailijan määritelmän;

b)

jos t&k-sopimus koskee sellaisten tuotteiden tai teknologioiden kehittämistä, joilla ei parannettaisi, vaihdettaisi tai korvattaisi olemassa olevia tuotteita tai teknologioita vaan luotaisiin sen sijaan täysin uutta kysyntää, esimerkiksi kun kyseessä on rokote, joka suojaa virukselta, jota vastaan ei ole aiemmin ollut rokotetta; tai

c)

jos t&k-sopimus koskee innovointipyrkimyksiä, jotka eivät t&k-sopimuksen tekoajankohtana vielä liity läheisesti tiettyyn tuotteeseen tai teknologiaan.

99.

 Tilanteissa, joita kuvataan 98 kappaleen b ja c luetelmakohdissa, ei ole mahdollista yksilöidä tuotetta tai teknologiaa, jota sopimustuotteilla tai -teknologioilla parannetaan, tai joka vaihdetaan sopimustuotteisiin tai -teknologioihin tai korvataan niillä. Tällöin t&k-sopimus kuuluu ryhmäpoikkeuksen piiriin yhteisen tai maksetun t&k:n keston ajan, eikä markkinaosuuden kynnysarvoa sovelleta (117). Merkityksellisiin markkinoihin ja markkinaosuuksien kynnysarvoihin liittyvät t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen säännökset eivät rajoita t&k-ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävien t&k-sopimusten, myös sellaisten t&k-sopimusten, joiden osalta poikkeuksesta johtuva etu on peruutettu, kilpailuoikeudellista arviointia. Esimerkiksi yritykset, jotka eivät ole t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuja todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita, voivat kuitenkin kilpailla innovoinnissa.

c)   Kesto

100.

 Jos yhteisen tai maksetun t&k-toiminnan tuloksia ei hyödynnetä yhteisesti, t&k-ryhmäpoikkeus pätee t&k-toiminnan keston ajan.

101.

 Kun yhteisen tai maksetun t&k:n tuloksia hyödynnetään yhteisesti ja t&k-sopimus kuuluu t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a tai b alakohdan määritelmien piiriin (yhteistä tai maksettua t&k:ta koskevat sopimukset), t&k-sopimukseen sovelletaan edelleen poikkeusta seitsemän vuoden ajan siitä hetkestä, kun sopimustuotteet tai -teknologiat saatetaan ensimmäisen kerran markkinoille sisämarkkinoilla, jos sovellettava markkinaosuuden kynnysarvo ei ylittynyt sopimuksen tekoajankohtana.

102.

 Kun yhteisen tai maksetun t&k:n tuloksia hyödynnetään yhteisesti ja t&k-sopimus kuuluu t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c tai d alakohdan määritelmien piiriin (samojen sopimuspuolten aiempaan yhteistä tai maksettua t&k:ta koskevaan sopimukseen perustuvien t&k-tulosten yhteistä hyödyntämistä koskevat sopimukset), t&k-sopimukseen sovelletaan edelleen poikkeusta seitsemän vuoden ajan siitä hetkestä, kun sopimustuotteet tai -teknologiat saatetaan ensimmäisen kerran markkinoille sisämarkkinoilla, jos sovellettava markkinaosuuden kynnysarvo ei ylittynyt kyseisen aiemman sopimuksen tekoajankohtana (118).

103.

 Jos t&k-sopimus johtaa useamman kuin yhden sopimustuotteen tai sopimusteknologian saattamiseen markkinoille sisämarkkinoilla ja kukin sopimustuote tai sopimusteknologia kuuluu erillisille tuotemarkkinoille, poikkeus koskee seitsemän vuoden ajan erikseen kutakin sopimustuotetta tai sopimusteknologiaa alkaen siitä hetkestä, kun tuote tai teknologia ensimmäisen kerran saatetaan markkinoille sisämarkkinoilla.

104.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun seitsemän vuoden jakson päättymisen jälkeen poikkeuksen soveltaminen jatkuu niin kauan kuin sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus pysyy alle 25 prosentissa markkinoilla, joille sopimustuotteet tai sopimusteknologia kuuluvat. Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus kasvaa seitsemän vuoden ajanjakson jälkeen yli 25 prosenttiin, t&k-sopimus kuuluu edelleen t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin kahden kalenterivuoden ajan sen vuoden jälkeen, jona kynnysarvo ensimmäisen kerran ylittyy (119).

2.2.4   Vakavimmat ja poissuljetut rajoitukset

2.2.4.1   Vakavimmat rajoitukset

105.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artikla sisältää luettelon vakavimmista rajoituksista. Vakavimmat rajoitukset ovat räikeitä kilpailunrajoituksia, jotka yleensä aiheuttavat haittaa markkinoille ja kuluttajille. Jos t&k-sopimus sisältää yhden tai useamman tällaisen rajoituksen, koko sopimus suljetaan t&k-ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.

106.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklassa luetellut vakavimmat rajoitukset voidaan jakaa seuraaviin luokkiin: i) rajoitukset, jotka koskevat osapuolten vapautta tehdä muita t&k-panostuksia, ii) tuotannon tai myynnin rajoitukset ja hintojen lukitseminen, iii) aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoitukset ja iv) muut vakavimmat rajoitukset.

a)   Osapuolten vapautta tehdä muita t&k-panostuksia koskevat rajoitukset

107.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan a kohdan mukaan vakavimpiin rajoituksiin kuuluu sopimusehto, jolla rajoitetaan sopimuspuolten vapautta harjoittaa t&k-toimintaa itsenäisesti tai yhteistyössä kolmansien osapuolten kanssa joko

i)

t&k-sopimuksen alaan liittymättömällä alalla; tai

ii)

t&k-sopimuksen alalla tai siihen liittyvällä alalla kyseisen yhteisen tai maksetun t&k:n päättymisen jälkeen.

b)   Tuotannon tai myynnin rajoittaminen ja hintojen lukitseminen

108.

 Tuotannon tai myynnin rajoittaminen. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b kohdassa säädetään, että tuotannon tai myynnin rajoitukset kuuluvat vakavimpiin rajoituksiin. Tähän liittyy kuitenkin neljä poikkeustilannetta:

i)

tuotantotavoitteiden asettaminen, kun t&k-sopimuksessa määrätään t&k-tulosten yhteisestä hyödyntämisestä ja yhteiseen hyödyntämiseen sisältyy sopimustuotteiden yhteistuotanto (120);

ii)

myyntitavoitteiden asettaminen, kun t&k-tulosten yhteiseen hyödyntämiseen 1) sisältyy sopimustuotteiden yhteinen jakelu tai sopimusteknologioiden yhteinen lisensointi, jonka 2) toteuttaa yhteinen ryhmä, organisaatio tai yritys tai joka on annettu yhteisesti kolmannen osapuolen tehtäväksi (121);

iii)

käytännöt, joissa on kyse hyödyntämiserikoistumisesta, kuten sopimuspuolille asetetut rajoitukset, jotka koskevat t&k-tulosten hyödyntämistä tiettyjen alueiden, asiakkaiden tai käyttöalojen osalta (122); ja

iv)

tietyt kilpailukieltovelvoitteet (123) eli rajoitukset, jotka koskevat sopimuspuolten vapautta valmistaa, myydä, luovuttaa tai lisensoida tuotteita tai teknologioita, jotka kilpailevat sopimustuotteiden tai sopimusteknologioiden kanssa sen ajanjakson aikana, jonka osalta sopimuspuolet ovat sopineet tulosten yhteisestä hyödyntämisestä.

109.

 Hintojen lukitseminen. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan c kohdassa säädetään, että vakavimpiin rajoituksiin kuuluu sopimustuotteiden myyntihintojen lukitseminen tai lisenssimaksujen lukitseminen, kun sopimusteknologioita lisensoidaan kolmansille osapuolille.

110.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan tällaiseksi vakavimpiin kuuluvaksi rajoitukseksi ei kuitenkaan katsota välittömiltä asiakkailta perittävien hintojen lukitsemista ja välittömiltä lisenssinhaltijoilta perittävien lisenssimaksujen lukitsemista silloin, kun t&k-sopimuksessa määrätään t&k-tulosten yhteisestä hyödyntämisestä ja yhteiseen hyödyntämiseen i) sisältyy sopimustuotteiden yhteinen jakelu tai sopimusteknologioiden yhteinen lisensointi ja ii) sen toteuttaa yhteinen ryhmä, organisaatio tai yritys tai se on annettu yhteisesti kolmannen osapuolen tehtäväksi (124).

c)   Aktiivisen ja passiivisen myynnin rajoitukset

111.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan d ja e kohta koskevat passiivisen ja aktiivisen myynnin rajoituksia. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa määritellään

i)

passiivinen myynti (125) myynniksi, tuotteiden jakelu asiakkaille mukaan luettuna, joka perustuu yksittäisten asiakkaiden oma-aloitteisiin pyyntöihin ilman, että myynti on käynnistetty olemalla aktiivisesti yhteydessä kyseiseen asiakkaaseen, asiakasryhmään tai alueeseen, ja mukaan lukien myynti, joka on tulosta osallistumisesta julkisiin tarjouskilpailuihin tai vastaamisesta yksityisiin tarjouspyyntöihin; ja

ii)

aktiivinen myynti (126) kaikeksi muuksi myynniksi kuin passiiviseksi myynniksi. Tämä kattaa aktiiviset yhteydenotot asiakkaisiin käynnein, kirjein, sähköpostiviestein, puheluin tai muilla suoran viestinnän keinoilla tai kohdennetulla mainonnalla ja myynninedistämisellä, fyysisessä ympäristössä tai verkossa, esimerkiksi painetun tai digitaalisen median, mukaan lukien verkkomedian, hintavertailupalvelujen tai hakukonemainonnan avulla, niin että kohteena ovat asiakkaat tietyillä alueilla tai tietyt asiakasryhmät, sekä verkkosivuston ylläpidon tiettyä aluetta vastaavalla ylätason verkkoaluetunnuksella tai verkkosivuston tarjonnan kyseisellä alueella yleisesti käytetyillä kielillä, kun kyseiset kielet ovat muita kuin ostajan sijoittautumisalueella yleisesti käytetyt kielet.

112.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan d kohdassa säädetään, että passiivisen myynnin rajoitukset kuuluvat vakavimpiin rajoituksiin. Tämä kattaa kaikki rajoitukset, jotka koskevat alueita tai asiakkaita, joille sopimuspuolet voivat passiivisesti myydä sopimustuotteita tai lisensoida sopimusteknologioita. Asetuksen 8 artiklan d kohdassa jätetään kuitenkin tämän ulkopuolelle vaatimukset, jotka koskevat t&k-tulosten yksinomaista lisensointia t&k-sopimuksen toiselle osapuolelle. Tämä johtuu siitä, että t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään sopimuspuolten mahdollisuudesta hyödyntämiserikoistumiseen, mihin sisältyy tilanne, jossa vain yksi sopimuspuoli tuottaa ja jakelee sopimustuotteita muiden sopimuspuolten myöntämän yksinoikeuden perusteella.

113.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan e kohdassa säädetään, että tietyt aktiivisen myynnin rajoitukset kuuluvat vakavimpiin rajoituksiin. Tämä koskee kaikkia sopimusehtoja, jotka rajoittavat sopimustuotteiden tai sopimusteknologioiden aktiivista myyntiä alueille tai asiakkaille, joita ei ole yksinoikeudellisesti osoitettu jollekin sopimuspuolista hyödyntämiserikoistumisen perusteella.

(d)   Muut vakavimmat rajoitukset

114.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan f kohdassa säädetään vakavimpiin kuuluvaksi rajoitukseksi sopimuspuolelle asetettu vaatimus olla vastaamatta sellaisilta sen alueelle sijoittautuneilta tai sopimuspuolten muulla tavoin hyödyntämiserikoistumisen perusteella jakamilta asiakkailta tulevaan kysyntään, jotka markkinoisivat sopimustuotteita muilla alueilla sisämarkkinoilla.

115.

 Lopuksi t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan g kohdassa luokitellaan vakavimpiin rajoituksiin kuuluviksi kaikki sopimuspuolelle asetetut vaatimukset vaikeuttaa käyttäjien tai jälleenmyyjien mahdollisuuksia hankkia sopimustuotteita muilta jälleenmyyjiltä sisämarkkinoilla (127). Tällainen voisi olla esimerkiksi vaatimus asettaa asiakastakuupalvelujen tarjonnan ehdoksi se, että sopimustuote on täytynyt ostaa tietystä jäsenvaltiosta.

2.2.4.2   Poissuljetut rajoitukset

116.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklassa suljetaan tietyt t&k-sopimuksissa esiintyvät velvoitteet ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle. Nämä ovat velvoitteita, joiden osalta ei voida olettaa, että ne yleisesti ottaen täyttävät 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Toisin kuin t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan mukaiset vakavimmat kilpailunrajoitukset, poissuljettujen rajoitusten käyttö ei poista ryhmäpoikkeuksesta koituvaa etua koko t&k-sopimuksen osalta. Jos poissuljettu rajoitus voidaan erottaa muusta sopimuksesta, sopimuksen loppuosa kuuluu edelleen ryhmäpoikkeuksen piiriin edellyttäen, että se täyttää t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt ehdot.

117.

 Poissuljetut rajoitukset arvioidaan erikseen 101 artiklan näkökulmasta. Ei ole olemassa minkäänlaista lähtöolettamaa siitä, että tällaiset rajoitukset kuuluisivat 101 artiklan 1 kohdan kiellon soveltamisalaan tai että ne eivät täyttäisi 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

118.

 Ensimmäinen poissuljettu rajoitus on velvoite olla riitauttamatta

a)

t&k-työn loppuunsaattamisen jälkeen niiden teollis- ja tekijänoikeuksien pätevyyttä, jotka sopimuspuolilla on sisämarkkinoilla ja jotka ovat tärkeitä kyseisen t&k:n kannalta (128); tai

b)

t&k-sopimuksen umpeutumisen jälkeen niiden teollis- ja tekijänoikeuksien pätevyyttä, jotka sopimuspuolilla on sisämarkkinoilla ja jotka suojaavat kyseisen t&k-työn tuloksia (129).

119.

 Syy tällaisten velvoitteiden sulkemiseen ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle on se, että sopimuspuolia, joilla on olennaista tietoa virheellisesti myönnetyn teollis- tai tekijänoikeuden yksilöimiseksi, ei saisi estää riitauttamasta tällaisten teollis- ja tekijänoikeuksien pätevyyttä. Poissuljettuja rajoituksia eivät kuitenkaan ole sopimusehdot, jotka mahdollistavat t&k-sopimuksen irtisanomisen, jos jokin sopimuspuoli riitauttaa yhteisen tai maksetun t&k:n kannalta tärkeiden tai t&k-tuloksia suojaavien teollis- ja tekijänoikeuksien pätevyyden.

120.

 Toisen poissuljetun rajoituksen muodostaa velvollisuus olla myöntämättä kolmansille lisenssejä sopimustuotteiden tuotantoa tai sopimusteknologioiden käyttöä varten. Tämä tarkoittaa, että sopimuspuolten olisi periaatteessa voitava vapaasti myöntää lisenssejä kolmansille osapuolille. Poikkeuksen tähän muodostavat t&k-sopimukset, joissa määrätään, että vähintään yhden sopimuspuolista on hyödynnettävä yhteisen tai maksetun t&k-toiminnan tuloksia, ja hyödyntäminen tapahtuu sisämarkkinoilla suhteessa kolmansiin osapuoliin.

2.2.5   T&k-ryhmäpoikkeuksen ehtojen täyttymisen arvioinnin kannalta merkityksellinen ajankohta

121.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklassa säädetyn markkinaosuuden kynnysarvon ylittymistä arvioitaessa merkityksellinen ajankohta on päivä, jona osapuolet tekevät yhteistä tai maksettua t&k:ta koskevan sopimuksen. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun seitsemän vuoden ajanjakson lopussa sopimuspuolten on arvioitava, mille markkinoille sopimustuotteet tai sopimusteknologiat kuuluvat ja ylittääkö niiden yhteenlaskettu markkinaosuus 25 prosenttia. T&k-ryhmäpoikkeuksen muiden edellytysten täyttymistä on arvioitava t&k-sopimuksen tekohetkellä, ja sopimuksen on täytettävä kyseiset edellytykset koko sen keston ajan, mukaan lukien tarvittaessa aika, jona t&k-tuloksia hyödynnetään.

2.2.6   Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen

122.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 10 ja 11 artiklassa säädetään, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 1 kohdan ja 29 artiklan 2 kohdan nojalla, jos ne toteavat yksittäistapauksessa, että ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvalla t&k-sopimuksella kuitenkin on vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa 101 artiklan 3 kohdan kanssa.

123.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 10 artiklan 2 kohdassa esitetään ei-tyhjentävä luettelo tilanteista, joissa komissio voi harkita tätä mahdollisuutta:

a)

t&k-sopimuksen olemassaolo rajoittaa huomattavasti kolmansien osapuolten mahdollisuuksia harjoittaa t&k-toimintaa sopimustuotteisiin tai -teknologioihin liittyvillä aloilla; tämä voisi johtua esimerkiksi saatavilla olevan tutkimuskapasiteetin rajallisuudesta;

b)

t&k-sopimuksen olemassaolo rajoittaa huomattavasti kolmansien osapuolten pääsyä sopimustuotteiden tai -teknologioiden merkityksellisille markkinoille esimerkiksi siksi, että yhdelle sopimuspuolelle on myönnetty yksinoikeudellinen lisenssi tuottaa ja jaella sopimustuotteita tai -teknologioita;

c)

sopimuspuolet eivät hyödynnä yhteisen tai maksetun t&k-työn tuloksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, ilman että tälle on olemassa mitään objektiivisesti perusteltavissa olevaa syytä, esimerkiksi kieltäytymällä lisensoimasta t&k-työn tuloksia;

d)

t&k-sopimuksen tuloksena syntyviin tuotteisiin tai teknologioihin ei sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla kohdistu tosiasiallista kilpailua; tai

e)

tutkimus- ja kehityssopimuksen olemassaolo rajoittaisi huomattavasti innovointi- tai t&k-kilpailua tietyllä alalla. Näin voi olla esimerkiksi tapauksissa, joissa sopimustuotteet tai -teknologiat loisivat täysin uuden kysynnän ja joissa sopimuksen tekohetkellä saman alan riippumattomia tutkimus- ja kehityshankkeita on vähän.

124.

 Asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi peruuttaa ryhmäpoikkeukseen perustuvan edun omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella. Jos komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen haluaa peruuttaa tietyltä t&k-sopimukselta ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun, sen on osoitettava yhtäältä, että sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja toisaalta, että sopimus ei täytä mitään 101 artiklan 3 kohdan neljästä edellytyksestä (130). Päätös peruuttaa t&k-ryhmäpoikkeuksesta koituva etu voidaan yhdistää 101 artiklan rikkomisen toteamiseen ja velvoitteeseen lopettaa rikkominen. Myös toimintatapaan liittyviä tai rakenteellisia korjaustoimenpiteitä voidaan määrätä (131).

125.

 Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttamispäätöksellä on vaikutuksia ainoastaan ex nunc, toisin sanoen t&k-sopimuksen poikkeusasema säilyy ennallaan peruuttamisen voimaantulopäivää edeltävänä ajanjaksona. Jos kansallinen kilpailuviranomainen aikoo peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta koituvan edun asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 2 kohdan nojalla, sen on otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 1/2003 11 artiklan 4 kohdan mukaiset velvoitteensa ja varsinkin velvoite kuulla komissiota kaavaillusta päätöksestä.

2.2.7   Siirtymäkausi

126.

 T&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään kahden vuoden siirtymäkaudesta (1.7.2023–30.6.2025), jonka aikana 101 artiklan 1 kohdan kieltoa ei sovelleta t&k-sopimuksiin, jotka ovat jo voimassa 30. kesäkuuta 2023 ja jotka eivät täytä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettuja edellytyksiä mutta täyttävät asetuksessa (EY) N:o 1217/2010 säädetyt poikkeuksen edellytykset.

2.3   Yksittäisten t&k-sopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

127.

 Jos t&k-sopimus ei kuulu t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin, sille on tehtävä yksilöllinen arviointi 101 artiklan näkökulmasta. Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa on selvitettävä, rajoittaako sopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (132). Jos sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, selvitetään seuraavassa vaiheessa, täyttääkö sopimus 101 artiklan 3 kohdan ehdot.

2.3.1   Merkitykselliset markkinat

128.

 Markkinamääritelmätiedonannossa esitetään tärkeimmät kriteerit ja perusteet, joita komissio käyttää määritellessään merkityksellisiä markkinoita unionin kilpailuoikeuden valvonnan yhteydessä (ks. myös 44 kappale). Seuraavat näkökohdat voivat olla tärkeitä arvioitaessa yksittäisiä t&k-ryhmäpoikkeuksen piiriin kuulumattomia t&k-sopimuksia (133) 101 artiklan näkökulmasta.

2.3.1.1   Tuotemarkkinat

129.

 Jos t&k-yhteistyösopimus liittyy sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joilla parannetaan tai vaihdetaan olemassa olevia tuotteita, 101 artiklan mukaisen arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat kyseisten olemassa olevien tuotteiden tai teknologioiden markkinat.

130.

 Olemassa olevilla tuotemarkkinoilla voi olla arvioinnin kannalta merkitystä myös silloin, kun t&k-sopimus liittyy olemassa olevia tuotteita korvaaviin tuotteisiin (eli kun t&k:n tuloksena saatava tuote vastaa samaan kysyntään kuin olemassa oleva tuote mutta kuuluu erillisille merkityksellisille markkinoille). Näin voi olla erityisesti silloin, kun olemassa olevien tuotteiden korvaaminen on osittaista tai tapahtuu pitkällä aikavälillä. Niin kutsuttuja kehitysputkessa olevia tuotteita (134) voidaan tapauksesta riippuen pitää tuotteina, joilla parannetaan tai joihin voidaan vaihtaa olemassa olevia tuotteita, tai tuotteina, jotka korvaavat olemassa olevia tuotteita (135).

131.

 Jos t&k koskee lopputuotteen tärkeää komponenttia, sekä komponentin että lopputuotteen markkinat voivat olla merkityksellisiä 101 artiklan näkökulmasta tehtävän arvioinnin kannalta. Lopputuotteen markkinat ovat kuitenkin merkitykselliset vain jos komponentti, johon t&k liittyy, on teknisesti tai taloudellisesti lopputuotteen avainkomponentti ja ainakin yksi t&k-sopimuksen osapuolista toimii kyseisen lopputuotteen markkinoilla ja sillä on markkinavoimaa kyseisillä markkinoilla.

2.3.1.2   Teknologiamarkkinat

132.

 T&k-sopimukset voivat koskea tuotteiden lisäksi myös teknologiaa. Jos teollis- ja tekijänoikeuksia markkinoidaan erillään tuotteista, joihin ne liittyvät, 101 artiklan näkökulmasta tehtävän arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat teknologiamarkkinat. Merkitykselliset teknologiamarkkinat koostuvat myytävästä tai lisensoitavasta teknologiasta (teollis- ja tekijänoikeuksista) ja teknologioista, joiden lisenssinsaajat katsovat olevan vaihdettavissa myytävään tai lisensoitavaan teknologiaan (136). Jos t&k-sopimus koskee sellaisten teknologioiden kehittämistä, joilla parannetaan, joihin voidaan vaihtaa tai joilla korvataan olemassa olevia teknologioita, 101 artiklan näkökulmasta tehtävän arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat kyseisten olemassa olevien teknologioiden markkinat.

2.3.1.3   Varhaisen vaiheen innovointipanostukset

133.

 Joissakin tapauksissa yritykset voivat tehdä t&k-yhteistyötä, joka ei liity läheisesti mihinkään tiettyyn tuotteeseen tai teknologiaan. Tällaisten varhaisen vaiheen innovointipanostusten tulokset voivat viime kädessä palvella useita tarkoituksia ja olla pidemmällä aikavälillä hyödynnettävissä monenlaisissa tuotteissa tai teknologioissa.

134.

 Jos t&k-sopimus koskee varhaisen vaiheen innovointipanostuksia, sopimuspuolten kilpailuaseman arvioimiseksi 101 artiklan näkökulmasta voi olla tarpeen ottaa huomioon esimerkiksi innovointipanostusten luonne ja laajuus, eri tutkimuslinjojen tavoitteet, osallistuvien eri tutkimusryhmien erikoistuminen tai kyseisten yritysten aiempien innovointipanostusten tulokset. Tämä voi edellyttää tiettyjen mittareiden, kuten t&k-menojen tason tai patenttien tai niihin tehtyjen viittausten määrän, käyttöä.

2.3.2   Keskeiset kilpailuongelmat

135.

 T&k-yhteistyö voi aiheuttaa erilaisia kilpailuongelmia ja erityisesti se voi rajoittaa suoraan sopimuspuolten välistä kilpailua tai johtaa kollusiiviseen lopputulokseen markkinoilla tai kilpailunvastaiseen kolmansien osapuolten sulkemiseen markkinoilta.

136.

 Jos t&k-yhteistyö suoraan rajaa tai rajoittaa osapuolten välistä kilpailua tai edesauttaa kollusiivisen lopputuloksen syntyä markkinoilla, se voi johtaa korkeampiin hintoihin, kuluttajien valinnanvaran vähenemiseen tai tuotteiden tai teknologioiden heikompaan laatuun. Se voi myös vähentää tai viivästyttää innovointia ja siten johtaa siihen, että markkinoille päätyy vähemmän tai heikompilaatuisia tuotteita tai teknologioita.

137.

 T&k-sopimukset voivat johtaa kolmansien osapuolten kilpailunvastaiseen sulkemiseen markkinoilta, jos yhdellä tai useammalla sopimuspuolella on markkinavoimaa merkityksellisillä tuote- tai teknologiamarkkinoilla ja sopimus sisältää yksinoikeus- tai kilpailukieltomääräyksiä.

2.3.3   T&k-sopimukset, jotka eivät yleisesti ottaen rajoita kilpailua

138.

 Ellei tapaukseen liity markkinavoimaa, keskenään kilpailemattomien yritysten väliset t&k-sopimukset eivät yleisesti ottaen rajoita kilpailua. Näin voi olla silloin, kun sopimuspuolten valmiudet, teknologiat tai osaamisalueet täydentävät toisiaan eivätkä ne pystyisi lyhyessä ajassa toteuttamaan t&k:ta omillaan (137). Sopimuspuolten välistä kilpailusuhdetta on arvioitava objektiivisten seikkojen perusteella. Sopimuspuoli ei esimerkiksi välttämättä pysty kyseiseen t&k:hon itsenäisesti silloin, kun sillä on rajalliset tekniset valmiudet tai rajalliset mahdollisuudet saada rahoitusta, ammattitaitoista työvoimaa, teknologiaa tai muita resursseja.

139.

 Aiemmin itse tehdyn t&k:n ulkoistaminen tahoille, jotka eivät harjoita t&k-tulosten hyödyntämistä, kuten tutkimuslaitoksille, akateemisille instituutioille tai muille erikoistuneille organisaatioille, on esimerkki t&k-sopimuksesta, joka saattaa tuoda yhteen toisiaan täydentäviä resursseja, teknologioita ja osaamisalueita. Tällaisiin sopimuksiin sisältyy yleisesti taitotiedon siirtoa koskeva lauseke ja/tai t&k-tuloksia koskeva yksinoikeudellinen toimitusvelvoite.

140.

 Perustutkimukseen liittyvä t&k-yhteistyö ei yleisesti ottaen rajoita kilpailua. Tässä yhteydessä perustutkimuksella tarkoitetaan kokeellista tai teoreettista työtä, jolla pyritään ensisijaisesti hankkimaan uutta tietämystä ilmiöiden ja havaittavien tosiseikkojen perusteista.

2.3.4   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

141.

 T&k-sopimusten lähtökohtaisena tarkoituksena voi olla kilpailun rajoittaminen, jos niiden päätavoite ei ole t&k, vaan niitä käytetään välineenä kartellitoimintaan, eli sopimuspuolet sitoutuvat hintojen lukitsemiseen, tuotannon rajoittamiseen, markkinoiden jakamiseen tai teknisen kehityksen rajoittamiseen (138).

142.

 Yritykset voivat käyttää t&k-sopimusta esimerkiksi i) estääkseen tuotteiden tai teknologioiden markkinoille tulon tai viivyttääkseen sitä, ii) koordinoidakseen t&k-sopimuksen piiriin kuulumattomien tuotteiden tai teknologioiden ominaisuuksia tai iii) rajatakseen yhdessä kehitetyn tuotteen tai teknologian parantamista.

2.3.5   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

143.

 Jotta voidaan arvioida, onko t&k-yhteistyösopimuksella kilpailua rajoittava vaikutus, on otettava huomioon kulloisessakin tapauksessa merkitykselliset kilpailumuuttujat. Näitä voivat olla tuotteen hinnan lisäksi myös sen innovatiivisuus ja eri näkökulmista tarkasteltu laatu sekä sen saatavuus, kuten toimitusaika, ja toimitusketjujen häiriönsietokyky, saatavuuden luotettavuus ja kuljetuskustannukset.

144.

 T&k-sopimukset, joihin ei sisälly t&k-tulosten yhteistä hyödyntämistä lisensoinnin, tuotannon tai markkinoinnin muodossa, johtavat vain harvoin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Tällaisilla sopimuksilla on todennäköisesti kilpailunvastaisia vaikutuksia vain, jos ne rajoittavat innovointikilpailua.

2.3.5.1   Markkinavoima

145.

 Yleisesti ottaen t&k-sopimuksilla voi olla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia vain, jos yhdellä tai useammalla sopimuspuolella on markkinavoimaa merkityksellisillä olemassa olevilla tuote- tai teknologiamarkkinoilla tai jos sopimus johtaa innovointikilpailun tuntuvaan vähenemiseen.

146.

 Ei ole olemassa absoluuttista rajaa, jonka ylittyessä voidaan olettaa, että t&k-sopimus luo tai ylläpitää markkinavoimaa ja voi siten johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Mitä vahvempi sopimuspuolten yhdistetty asema merkityksellisillä markkinoilla ja innovoinnissa on, sitä todennäköisempää on, että t&k-sopimuksella on rajoittavia vaikutuksia (139).

2.3.5.2   Olemassa oleviin tuotteisiin tai teknologioihin liittyvä t&k

147.

 Jos t&k:n tarkoituksena on olemassa olevan tuotteen tai teknologian parantaminen tai vaihtaminen, mahdolliset vaikutukset kohdistuvat kyseisen olemassa olevan tuotteen tai teknologian merkityksellisiin markkinoihin. Vaikutukset hintoihin, tuotantoon, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai tekniseen kehitykseen olemassa olevilla markkinoilla ovat kuitenkin todennäköisiä vain, jos sopimuspuolilla on yhdessä vahva asema, markkinoille tulo on vaikeaa ja kolmansia osapuolia olevat kilpailijat eivät pysty rajoittamaan sopimuspuolten käyttäytymistä esimerkiksi niiden vähäisen lukumäärän tai heikompien resurssien tai osaamistekijöiden vuoksi. Lisäksi jos t&k koskee suhteellisen pientä osaa lopputuotteesta, mahdolliset vaikutukset kilpailuun kyseisen lopputuotteen merkityksellisillä markkinoilla ovat todennäköisesti vähäiset.

148.

 Jos t&k-toiminta on suunnattu olemassa olevan tuotteen tai teknologian korvaamiseen, mahdollisiin kilpailunvastaisiin vaikutuksiin kuuluu esimerkiksi korvaavan tuotteen tai teknologian kehityksen viivästyminen. Näin voi olla erityisesti silloin, kun sopimuspuolilla on markkinavoimaa olemassa olevilla tuote- tai teknologiamarkkinoilla ja ne ovat myös ainoat olemassa olevan tuotteen tai teknologian korvaajaan liittyvää t&k-toimintaa harjoittavat yritykset. Samanlainen vaikutus voi syntyä, jos olemassa olevien markkinoiden merkittävä toimija tekee yhteistyötä pienemmän toimijan tai mahdollisen kilpailijan kanssa, joka on juuri tuomassa markkinoille tuotteen tai teknologian, joka voi horjuttaa vakiintuneen toimijan asemaa.

149.

 T&k-sopimukset, joissa määrätään t&k-tulosten yhteisestä hyödyntämisestä (esimerkiksi yhteistuotannosta tai -jakelusta), voivat rajoittaa kilpailua enemmän kuin sopimukset, joiden puitteissa kukin sopimuspuoli voi hyödyntää t&k-tuloksia itsenäisesti. Yhteisen hyödyntämisen tapauksessa rajoittavat vaikutukset olemassa olevilla markkinoilla hintojen nousun tai tuotannon vähenemisen muodossa ovat todennäköisempiä, jos yhdellä tai useammalla sopimuspuolella on markkinavoimaa. Toisaalta jos tulosten yhteinen hyödyntäminen tapahtuu vain kolmansille lisensoinnin kautta, markkinoiden sulkemisen kaltaiset rajoittavat vaikutukset ovat epätodennäköisiä.

2.3.5.3   Täysin uusiin tuotteisiin liittyvä innovointi ja varhaisen vaiheen innovointipanostukset

150.

 Kun t&k-sopimukset liittyvät i) täysin uuden kysynnän luovien tuotteiden tai teknologioiden kehittämiseen tai ii) varhaisen vaiheen innovointipanostuksiin, vaikutukset hintoihin ja tuotantoon olemassa olevilla markkinoilla ovat yleensä epätodennäköisiä. Tällaisissa tapauksissa arvioinnissa keskitytään mahdollisiin innovointikilpailun rajoituksiin, jotka koskevat esimerkiksi mahdollisten tulevien tuotteiden tai teknologioiden laatua ja valikoimaa tai innovoinnin nopeutta tai tasoa. Arvioinnissa on otettava huomioon, että t&k-työn tuloksellisuus on jo lähtökohtaisesti epävarmaa ja että tuloksellisuus on varhaisen vaiheen innovointipanostuksissa yleensä vähemmän varmaa kuin sellaisissa t&k-panostuksissa, jotka sijoittuvat lähelle t&k-sopimuksen tuloksena syntyvien tuotteiden tai teknologioiden markkinoille saattamista.

151.

 Rajoittavia vaikutuksia ei yleisesti ottaen todennäköisesti synny, jos riittävän monella kolmannella osapuolella on kilpailevia t&k-hankkeita. Kielteiset vaikutukset ovat kuitenkin todennäköisempiä, jos t&k-sopimus kokoaa yhteen riippumattomia t&k-panostuksia, jotka sijoittuvat lähelle uuden tuotteen tai teknologian tuontia markkinoille. Rajoittavia vaikutuksia voi aiheutua suoraan sopimuspuolten t&k-panostusten yhteensovittamisesta riippumatta siitä, rajoitetaanko t&k-sopimuksessa sopimuspuolten mahdollisuuksia harjoittaa t&k:ta itsenäisesti tai kolmansien osapuolten kanssa. T&k-sopimus voi esimerkiksi johtaa siihen, että yksi tai useampi sopimuspuoli luopuu t&k-hankkeestaan ja yhdistää voimavaransa muiden sopimuspuolten voimavarojen kanssa.

2.3.5.4   Tietojenvaihto

152.

 T&k-sopimuksen täytäntöönpano voi edellyttää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa. Kun t&k-sopimus itsessään ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin (140). Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä t&k-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sopimuksen tavoitteisiin nähden (141).

153.

 Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen t&k-sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista sopimuksen tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava 6 luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti (142). Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

2.4   Yksittäisten t&k-sopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

154.

 Jos t&k-sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, se on kuitenkin 101 artiklan mukainen, jos se täyttää kaikki 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä (ks. 1.2.7 kohta).

2.4.1   Tehokkuushyödyt

155.

 T&k-sopimukset – riippumatta siitä, kattavatko ne t&k-tulosten yhteisen hyödyntämisen vai eivät – tuottavat usein tehokkuushyötyjä

a)

yhdistämällä sopimuspuolten toisiaan täydentäviä osaamisalueita ja voimavaroja, mikä johtaa paranneltujen tai uusien tuotteiden ja teknologioiden nopeampaan kehittämiseen ja markkinointiin kuin ilman yhteistyötä;

b)

johtamalla tietämyksen laajempaan levittämiseen, mikä voi aikaansaada lisäinnovointia;

c)

alentamalla kustannuksia tai vähentämällä riippuvuutta tuotteista tai teknologioista, joiden toimittajia on vain pieni määrä.

156.

 Tällaiset tehokkuushyödyt voivat parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä.

157.

 Sovellettaessa 101 artiklan 3 kohtaa voidaan ottaa huomioon ainoastaan objektiiviset hyödyt (143). T&k-sopimus voi esimerkiksi johtaa siihen, että yksi tai useampi sopimuspuoli luopuu kokonaan tai osittain t&k-toiminnastaan. Tämä voi alentaa kyseisten sopimuspuolten (kiinteitä) kustannuksia, mutta ei todennäköisesti tuo hyötyjä kuluttajille, elleivät sopimuspuolet kykene osoittamaan, että t&k-panostusten lukumäärän pieneneminen ylikompensoituu sillä, että tuotteita saadaan markkinoille nopeammin tai t&k:n onnistumisen todennäköisyys kasvaa.

2.4.2   Välttämättömyys

158.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin t&k-sopimukseen perustuvien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Varsinkaan t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklassa luetellut vakavimmat kilpailunrajoitukset (144) eivät todennäköisesti yksittäisessä arvioinnissa täytä välttämättömyyden kriteeriä.

2.4.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

159.

 Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuushyödyt on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät t&k-sopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Esimerkiksi uusien tai parannettujen tuotteiden tuomisesta markkinoille saatavan hyödyn on oltava suurempi kuin hintojen nousemisesta aiheutuva haitta tai muut kilpailua rajoittavat vaikutukset.

160.

 Yleisesti ottaen on todennäköisempää, että t&k-sopimus tuottaa tehokkuushyötyjä, joista kohtuullinen osa koituu kuluttajille, kun sopimuspuolet yhdistävät toisiaan täydentäviä osaamisalueita ja voimavaroja, kuten eri talouden sektoreilla tai eri tutkimusaloilla rakentuneita tutkimusvalmiuksia.

161.

 Mitä enemmän sopimuspuolilla on markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuushyödyt kuluttajille siinä määrin, että hyödyt ylittäisivät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

2.4.4   Kilpailua ei poisteta

162.

 Jos t&k-sopimus tuo sopimuspuolille mahdollisuuden poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita tai teknologioita, 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty. Tämän edellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen vaikutus innovointikilpailuun.

2.5   Arvioinnin kannalta merkityksellinen ajankohta

163.

 Kilpailua rajoittavia sopimuksia arvioidaan 101 artiklan näkökulmasta siinä konkreettisessa tilanteessa, jossa ne tehdään, ja tiettynä hetkenä vallitsevien tosiseikkojen perusteella. Tosiseikoissa tapahtuvat olennaiset muutokset vaikuttavat arviointiin (145). Poikkeustilanne, josta määrätään 101 artiklan 3 kohdassa, pätee niin kauan kuin kaikki 101 artiklan 3 kohdan neljä kumulatiivista edellytystä täyttyvät, ja päättyy, kun kaikki edellytykset eivät enää täyty.

164.

 Kun sovelletaan101 artiklan 3 kohtaa, on otettava huomioon sopimuspuolten tekemät alustavat investoinnit, joista on aiheutunut uponneita kustannuksia, tarvittava aika sekä rajoitukset, joita tarvitaan tehokkuutta lisäävän investoinnin tekemiseksi ja siihen, että investointi maksaa itsensä takaisin. Siksi 101 artiklaa ei voida soveltaa ottamatta asianmukaisesti huomioon tällaiset edeltävät investoinnit. Osapuolille aiheutunut riski ja uponneita kustannuksia aiheuttava investointi, joka on toteutettava sopimuksen täytäntöön panemiseksi, voivat näin ollen johtaa siihen, että sopimus ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai että se täyttää 101 artiklan 3 kohdassa määritellyt edellytykset investoinnin takaisinsaamisen edellyttämänä aikana. Jos investointi johtaa keksintöön ja sopimuspuolet saavat siihen yksinoikeuden teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien sääntöjen nojalla, investoinnin takaisinmaksuaika ei yleensä ylitä kyseisiin sääntöihin perustuvan yksinoikeuden kestoa.

165.

 Joissakin tapauksissa rajoittavan sopimuksen vaikutukset voivat olla peruuttamattomia. Kun sopimus on pantu täytäntöön, sitä edeltänyttä tilannetta ei voida palauttaa. Tällöin arvioinnin on perustuttava pelkästään täytäntöönpanon aikaisiin tosiseikkoihin.

166.

 Esimerkiksi sellaisen t&k-sopimuksen tapauksessa, joka koskee täysin uutta tuotetta, jolla ei parannella tai korvata olemassa olevaa tuotetta tai johon olemassa oleva tuote ei ole vaihdettavissa, ja jonka kukin sopimuspuoli sopii luopuvansa omasta tutkimushankkeestaan ja yhdistävänsä voimavaransa toisten sopimuspuolten voimavarojen kanssa, voi olla teknisesti ja taloudellisesti mahdotonta elvyttää hylättyjä hankkeita. Jos sopimus on sen tekoajankohtana yhteensopiva 101 artiklan kanssa esimerkiksi siksi, että riittävän monella kolmannella osapuolella on kilpailevia t&k-hankkeita, sopimuspuolten sopimus, jolla ne luopuvat omista hankkeistaan, pysyy yhteensopivana 101 artiklan 1 kohdan kanssa, vaikka kolmansien osapuolten hankkeet myöhemmin epäonnistuisivat.

167.

 Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan mukaista kieltoa voidaan kuitenkin soveltaa sopimuksen sellaisiin muihin osiin, joiden osalta ei aiheudu peruuttamattomuuden ongelmaa. Jos sopimuksessa esimerkiksi määrätään yhteisen t&k-toiminnan lisäksi yhteisestä hyödyntämisestä, 101 artiklaa voidaan soveltaa kyseisiin sopimusehtoihin, jos sopimus myöhemmän markkinakehityksen seurauksena johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin eikä (enää) täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, ottaen asianmukaisesti huomioon jo menetetyt investoinnit.

2.6   Esimerkkejä

168.

 Täysin uutta kysyntää luovia tuotteita koskevat t&k-sopimukset

Esimerkki 1

Tilanne: Yritykset A ja B ovat kumpikin tehneet merkittäviä t&k-investointeja uuden miniatyrisoidun elektroniikkakomponentin kehittämiseksi. On odotettavissa, että uusi komponentti ei paranna tai korvaa olemassa olevia komponentteja vaan luo sen sijaan täysin uutta kysyntää. Yritykset A ja B ovat kumpikin luoneet prototyyppejä ja odottavat saavansa komponentit markkinoille noin 18 kuukauden kuluessa. Lisäksi yritykset A ja B odottavat, että vain ensimmäisenä markkinoille saatava komponentti on tulojen kannalta suurmenestys ja että toisena komponenttinsa markkinoille saava yritys ei pysty saamaan takaisin huomattavia t&k-investointejaan, kun taas jos molemmat yritykset tuovat tuotteensa markkinoille samanaikaisesti, A ja B odottavat voivansa saada huomattavaa voittoa. Näin ollen ne sopivat yhdistävänsä t&k-toimintansa yhteisyritykseen, joka kehittää edelleen A:n prototyyppiä ja ryhtyy sen jälkeen tuottamaan uutta komponenttia ja toimittamaan sitä molemmille yrityksille, jotka kaupallistavat sen itsenäisesti. Yhteisyrityssopimuksen seurauksena B luopuu oman prototyypin kehittämisestä. Yhdistämällä t&k-panostuksensa sopimuspuolet odottavat pystyvänsä viemään uuden komponentin markkinoille alle vuodessa. Mikään muu yritys ei kehitä kyseisen komponentin kanssa vaihdettavissa olevaa komponenttia.

Analyysi:

T&k-ryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Miniatyrisoitu elektroniikkakomponentti, johon t&k-sopimus liittyy, loisi täysin uutta kysyntää. Sillä ei parannettaisi tai korvattaisi mitään olemassa olevaa komponenttia, eikä mikään olemassa oleva komponentti olisi vaihdettavissa siihen. Yritykset A ja B ovat kilpailijoita innovoinnissa. Ne eivät kuitenkaan kuulu t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa esitetyn todellisen tai potentiaalisen kilpailijan määritelmän piiriin (146), joten niiden väliseen sopimukseen ei sovellettaisi t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä markkinaosuuden kynnysarvoa. Sen sijaan yritysten A ja B välinen t&k-sopimus kuuluu t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, joten se kuuluu poikkeuksen piiriin t&k-toiminnan keston ajan, kunhan se täyttää kaikki muut t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset (esimerkiksi ehdot, jotka koskevat t&k-tulosten käyttöoikeutta, vakavimpien kilpailunrajoitusten puuttumista jne.).

Ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttamisen todennäköisyys:

i)

Kilpailun rajoittaminen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla: T&k-sopimus johtaisi siihen, että B lakkaisi kehittämästä komponenttiaan, jonka se olisi muuten todennäköisesti saanut markkinoille noin 18 kuukauden kuluessa. A ja B ovat t&k-sopimuksen tekohetkellä ainoita yrityksiä, jotka harjoittavat kyseistä miniatyrisoitua elektroniikkakomponenttia koskevaa t&k-toimintaa, eikä mikään muu yritys kehitä sen kanssa vaihdettavissa olevaa komponenttia. Lisäksi yritykset ovat jo edenneet t&k-prosessin myöhäiseen vaiheeseen (ne odottavat saavansa komponentin markkinoille noin 18 kuukauden kuluessa), ja sopimuksen ansiosta molemmat yritykset voisivat välttää kilpailun pääsystä ensimmäisenä markkinoille, mikä vähentäisi niiden riskiä siitä, että ne eivät pysty saamaan takaisin kaikkia tai osaa jo tekemistään investoinneista. Näin ollen t&k-sopimus näyttäisi todennäköisesti rajoittavan innovointikilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se, että kumpikin sopimuspuoli kaupallistaisi uuden komponentin itsenäisesti, ei muuta tätä päätelmää.

ii)

101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymättä jääminen: Yhteisyrityksen ansiosta sopimuspuolet saavat uuden komponentin nopeammin markkinoille, mikä on objektiivinen tehokkuushyöty, joka voi hyödyttää kuluttajia. Tämä ajansäästö ei kuitenkaan todennäköisesti ole suurempi hyöty kuin haitta innovointikilpailun vähenemisestä ja tuotevalikoiman kaventumisesta, jotka johtuvat B:n prototyypin hylkäämisestä, koska on todennäköistä, että B:n tuote olisi muutoin saatu markkinoille ennen A:n tuotetta tai viimeistään lyhyen ajan kuluttua A:n markkinoilletulon jälkeen ja koska sopimuspuoliin ei kohdistu muita kilpailupaineita innovoinnin tasolla. Näin ollen vaikuttaa siltä, että t&k-sopimus ei täytä ainakaan yhtä 101 artiklan 3 kohdan neljästä kumulatiivisesta edellytyksestä eli sitä, että kuluttajien olisi saatava kohtuullinen osuus hyödyistä. Tässä tapauksessa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu todennäköisesti peruutetaan t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 10 artiklan mukaisesti, ja sopimus todennäköisesti kielletään 101 artiklan vastaisena.

169.

 T&k-sopimukset, joihin osallistuu akateemisia instituutioita/tutkimuslaitoksia

Esimerkki 2

Tilanne: Yritys A on merkittävä maataloudessa käytettävien torjunta-aineiden tuottaja. Se toimii valmistamallaan ainesosalla X tarjontaketjun varhaisemmilla torjunta-aineiden ainesosien markkinoilla sekä torjunta-aineellaan Y tarjontaketjun myöhemmillä torjunta-aineiden markkinoilla. Ainesosa X on keskeinen tuotantopanos torjunta-aineen Y tuotannossa.

Yritys A aikoo rahoittaa tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on parantaa ainesosaa X, jotta torjunta-ainetta Y käyttävät asiakkaat voivat saavuttaa saman suuruiset sadot pienemmillä torjunta-ainemäärillä. Tätä varten yritys A tekee t&k-sopimuksen yliopiston B kanssa. B:llä on merkittävät t&k-valmiudet torjunta-aineiden ainesosien alalla. Yliopisto B ei tuota eikä myy torjunta-aineita tai torjunta-aineiden ainesosia.

T&k-sopimuksen mukaan yritys A rahoittaa mutta ei suorita t&k-työtä, jonka suorittaa B. T&k-sopimuksen mukaan B:llä ei ole oikeutta hyödyntää t&k-tuloksia. T&k-sopimuksessa varataan oikeus hyödyntää maksetun t&k:n tuloksia yksinomaisesti yritykselle A. Yliopistolla B on oikeus käyttää t&k-tuloksia jatkotutkimuksen ja -kehittämisen pohjana.

Analyysi:

T&k-ryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Yritys A ja yliopisto B eivät ole t&k- ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettuja kilpailevia yrityksiä. T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaan mitään markkinaosuuden kynnysarvoa ei sovelleta.

T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa asetetaan ryhmäpoikkeuksen yleiseksi edellytykseksi, että kaikilla t&k-sopimuksen osapuolilla on oltava täysi oikeus käyttää maksetun t&k:n tuloksia jatkotutkimukseen ja -kehittämiseen ja hyödyntämistarkoituksiin. Esimerkin t&k-sopimus ei täytä tätä edellytystä. Siihen sovelletaan kuitenkin t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 5 kohtaa, jonka mukaan t&k-sopimukset, joissa akateemisten instituutioiden oikeus t&k-tuloksiin rajataan ainoastaan jatkotutkimukseen ja -kehittämiseen (eli tulosten hyödyntäminen suljetaan pois), voivat kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin.

Näin ollen, jos muut t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset täyttyvät, yrityksen A ja yliopiston B välinen t&k-sopimus kuuluu ryhmäpoikkeuksen piiriin, eikä lisäarviointia tarvita.

170.

 T&k-yhteistyön vaikutukset ja ympäristö

Esimerkki 3

Tilanne: Kaksi ajoneuvokomponentteja valmistavaa teknisen alan yritystä päättää perustaa yhteisyrityksen yhdistääkseen t&k-toimintonsa olemassa olevan komponentin suorituskyvyn parantamiseksi. Jos yhteinen t&k onnistuu, parannetulla komponentilla on myönteinen vaikutus ympäristöön: komponentilla varustetut ajoneuvot kuluttavat vähemmän polttoainetta ja aiheuttavat näin vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Yritykset odottavat, että niiden t&k-panostusten yhdistäminen nopeuttaa parannetun tuotteen kehittämistä. Yhteisyrityssopimuksen mukaan molemmat yritykset jatkavat (olemassa olevien ja parannettujen) komponenttien valmistusta ja myyntiä itsenäisesti. Unionin laajuisilla olemassa olevan komponentin markkinoilla näiden kahden yrityksen markkinaosuudet ovat 15 prosenttia ja 20 prosenttia. Muita merkittäviä kilpailevia komponenttivalmistajia on kolme. Komponentin elinkaari on yleensä kolmesta viiteen vuotta. Jokaisen kolmen viimeisen vuoden aikana jokin merkittävistä komponenttivalmistajista on tuonut markkinoille uuden tai parannetun version tuotteesta.

Analyysi:

T&k-ryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: T&k-ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan ”merkitykselliset tuotemarkkinat” ovat niiden tuotteiden markkinat, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan vaihtaa tai korvata sopimustuotteilla. Tässä esimerkissä kyse on sen ajoneuvokomponentin markkinoista, jota t&k:lla pyritään parantamaan. Sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä tuotemarkkinoilla on 35 prosenttia. Koska tämä ylittää t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn markkinaosuuden 25 prosentin kynnysarvon, yhteisyritys ei voi kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Yhdistämällä sopimuspuolten aiemmin itsenäiset t&k-toiminnot yhteisyritys vähentää komponentin parantamiseen tähtäävien t&k-panostusten määrää. Sen selvittäminen, rajoittaako tämä tuntuvasti kilpailua merkityksellisillä tuotemarkkinoilla vai rajoittaako se tuntuvasti innovointikilpailua, edellyttää oikeudellisen ja taloudellisen kontekstin kattavaa arviointia. Tässä ovat tärkeitä tekijöitä muun muassa kolmen muun merkittävän valmistajan läsnäolo merkityksellisillä tuotemarkkinoilla, näiden valmistajien aiempi toiminta innovoinnin suhteen, komponentin suhteellisen lyhyt elinkaari ja se, että sopimuspuolet jatkavat olemassa olevien ja parannettujen komponenttien tuotantoa ja myyntiä itsenäisesti. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa epätodennäköiseltä, että yhteisyritys johtaisi tuntuvaan kilpailun rajoittumiseen.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta on tarpeen vain, jos yhteisyrityksen katsotaan tuntuvasti rajoittavan kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Polttoaineen kulutusta vähentävän, komponentin parannetun version kehittämisen nopeutuminen on objektiivinen tehokkuushyöty. Vaikka sopimuspuolilla on huomattava yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä komponenttimarkkinoilla, se, että on olemassa muita merkittäviä kilpailijoita, joilla on hyvää näyttöä innovoinnista, komponentin lyhyt elinkaari ja se, että sopimuspuolet jatkavat komponentin valmistusta ja myyntiä itsenäisesti, lisää sen todennäköisyyttä, että tehokkuushyöty siirtyy kuluttajille, ja toisaalta vähentää sen todennäköisyyttä, että yhteisyritys poistaisi kilpailua merkityksellisiltä komponenttimarkkinoilta tai poistaisi merkityksellistä innovointikilpailua. Sopimuspuolten väite, jonka mukaan niiden t&k-panostusten yhdistäminen on välttämätöntä, jotta parannetun tuotteen kehittämistä voidaan nopeuttaa, vaikuttaa uskottavalta. Tämän vuoksi on todennäköistä, että t&k-yhteisyritys täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

171.

 Tutkimuskumppanuus

Esimerkki 4

Tilanne: Yritykset A, B ja C ovat johtavia toimijoita uusiutuvan energian teknologioissa. Ne perustavat tutkimuskumppanuuden, jossa määritellään t&k-suunnitelma ja yhteinen pitkän aikavälin visio uusien uusiutuvan energian teknologioiden kehittämiseksi ja olemassa olevien teknologioiden parantamiseksi. Suunnitelmaa toteutetaan erillisillä myöhemmin tehtävillä sopimuksilla, jotka kattavat yksittäisiä yhteisiä ja maksettuja t&k-hankkeita.

Suunnitelma vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjalla, joka muodostaa puitteet osapuolten yhteistyölle ja sisältää yhteistyön tavoitteet, ehdot, päätöksentekosäännöt ja seurantajärjestelyt. Yhteisymmärryspöytäkirjassa määrätään myös korvausmekanismista sellaisia tilanteita varten, joissa jokin osapuoli haluaa hyödyntää muiden osapuolten t&k-työn tuloksia.

Analyysi:

T&k-ryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Koska yhteisymmärryspöytäkirja ei koske tiettyjä t&k-hankkeita (siinä ainoastaan vahvistetaan yleiset ehdot tuleville t&k-hankkeille, joista tehdään myöhemmin erilliset sopimukset), yhteisymmärryspöytäkirja ei itsessään ole t&k-ryhmäpoikkeusasetuksessa tarkoitettu t&k-sopimus. Sen vuoksi se ei myöskään voi kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 ja 3 kohdan näkökulmasta: Kaikki yhteisymmärryspöytäkirjan osapuolet toimivat uusiutuvan energian teknologioiden alalla, mutta yhteisymmärryspöytäkirja on korkean tason puitejärjestely, joka ei liity yksittäisiin t&k-hankkeisiin. Näin ollen ei ole mahdollista määrittää, ovatko osapuolet kyseisen järjestelyn yhteydessä todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Niiden kilpailusuhdetta voidaan arvioida vasta, kun ne tekevät myöhemmin yhteistyötä toteuttavia t&k-sopimuksia. Näin ollen yhteisymmärryspöytäkirja ei rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.   TUOTANTOSOPIMUKSET

3.1   Johdanto

172.

 Tässä luvussa annetaan ohjeistusta horisontaalisten tuotantosopimusten arviointiin. Tuotannolla tarkoitetaan tässä luvussa tavaroiden valmistusta ja palvelujen valmistelua (147).

173.

 Tuotantosopimukset vaihtelevat muodoltaan ja laajuudeltaan:

a)

niissä voidaan määrätä, että tuotantoa harjoitetaan yhdessä, esimerkiksi yhteisyrityksen, yhteisen ryhmän tai yhteisen organisaation avulla; tai

b)

niissä voidaan määrätä, että tuotantoa harjoittaa vain yksi sopimuspuoli tai kaksi tai useampi sopimuspuoli löyhempien yhteistyömuotojen, kuten alihankintasopimusten, kautta.

174.

 Yhteistuotantosopimukset ovat sopimuksia, joilla vähintään kaksi yritystä sitoutuu tuottamaan yhteisesti tiettyjä tuotteita. Yhteistuotanto voi olla muodoltaan monenlaista ja perustua esimerkiksi i) yhteisyritykseen eli yhteisessä määräysvallassa olevaan yritykseen, jolla on yksi tai useampi tuotantolaitos (148), tai ii) yhteiseen ryhmään tai yhteiseen organisaatioon, jossa on sama tai eri määrä kunkin sopimuspuolen edustajia.

175.

 Alihankintasopimukset ovat sopimuksia, joilla yksi sopimuspuoli (”hankkija”) antaa tuotteen tuotannon toisen sopimuspuolen (”alihankkija”) tehtäväksi. Tässä luvussa horisontaalisilla alihankintasopimuksilla tarkoitetaan alihankintasopimuksia samoilla tuotemarkkinoilla mutta ei välttämättä samoilla maantieteellisillä markkinoilla toimivien yritysten välillä eli riippumatta siitä, ovatko yritykset kilpailijoita. Horisontaalisiin alihankintasopimuksiin kuuluvat yksipuoliset ja vastavuoroiset erikoistumissopimukset sekä muun tyyppiset alihankintasopimukset.

176.

 Yksipuoliset erikoistumissopimukset ovat kahden tai useamman samoilla tuotemarkkinoilla toimivan osapuolen välisiä sopimuksia, joilla yksi tai useampi sopimuspuoli sitoutuu lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen tuotteiden tuotannon tai pidättymään niiden tuotannosta ja ostamaan ne yhdeltä tai useammalta toiselta sopimuspuolelta, joka puolestaan sitoutuu tuottamaan ja toimittamaan tuotteet yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle, joka lopettaa niiden tuottamisen tai pidättäytyy tuottamasta niitä.

Esimerkki yksipuolisesta erikoistumissopimuksesta

Image 1

177.

 Vastavuoroiset erikoistumissopimukset ovat kahden tai useamman samoilla tuotemarkkinoilla toimivan osapuolen välisiä sopimuksia, joilla vähintään kaksi sopimuspuolta sitoutuu vastavuoroisesti lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen keskenään erilaisten tuotteiden tuotannon tai pidättymään niiden tuotannosta ja ostamaan kyseiset tuotteet yhdeltä tai useammalta muulta sopimuspuolelta, joka puolestaan sitoutuu tuottamaan ja toimittamaan tuotteet yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle, joka lopettaa niiden tuottamisen tai pidättäytyy tuottamasta niitä.

Esimerkki vastavuoroisesta erikoistumissopimuksesta

Image 2

178.

 Tässä luvussa annettu ohjeistus koskee myös muun tyyppisiä horisontaalisia alihankintasopimuksia. Tähän sisältyvät tuotannon kasvattamiseen tähtäävät alihankintasopimukset, joiden yhteydessä hankkija ei lopeta tai rajoita tuotteen omaa tuotantoaan.

Esimerkki tuotannon kasvattamiseen tähtäävästä erikoistumissopimuksesta

Image 3

179.

 Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaiken muotoisiin horisontaalisiin yhteistuotantosopimuksiin ja horisontaalisiin alihankintasopimuksiin (149).

180.

 Horisontaalisen tuotantosopimuksen tekemistä kaavailevat yritykset voivat tarkoituksenmukaisuussyistä haluta ensin selvittää, voisiko niiden sopimus kuulua erikoistumisryhmäpoikkeuksen piiriin (150). Erikoistumisryhmäpoikkeus perustuu oletukseen, että jos tuotantosopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja täyttää erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset, se täyttää yleensä myös 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Horisontaalinen tuotantosopimus, joka täyttää erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset, on 101 artiklan mukainen, eikä lisäarviointi ole tarpeen (151). Jos tuotantosopimus ei kuulu erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan tai täytä siinä säädettyjä edellytyksiä, on tehtävä 101 artiklan näkökulmasta yksilöllinen arviointi siitä, rajoittaako sopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja jos näin on, täyttääkö sopimus kaikki 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä.

181.

 Tämä luku rakentuu seuraavasti:

a)

3.2 kohdassa on ohjeistusta tuotantosopimusten arvioinnin kannalta merkityksellisten markkinoiden määrittelystä.

b)

3.3 kohdassa on ohjeistusta erikoistumisryhmäpoikkeuksen soveltamisesta ja erikoistumissopimusten poikkeuksen edellytyksistä, markkinaosuuden kynnysarvoista, vakavimmista rajoituksista ja poissuljetuista rajoituksista.

c)

3.4 kohdassa on ohjeistusta yksittäisten tuotantosopimusten arvioinnista 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta.

d)

3.5 kohdassa on ohjeistusta yksittäisten tuotantosopimusten arvioinnista 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta.

e)

Luvun 3.6 kohdassa on erityisohjeistusta matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimusten arvioinnista 101 artiklan 1 ja 3 kohdan näkökulmasta.

3.2   Merkitykselliset markkinat

182.

 Markkinamääritelmätiedonannossa esitetään tärkeimmät kriteerit ja perusteet, joita komissio käyttää määritellessään merkityksellisiä markkinoita unionin kilpailuoikeuden valvonnan yhteydessä (ks. myös 44 kappale). Näitä kriteerejä käytetään arvioitaessa tuotantosopimuksia 101 artiklan näkökulmasta.

183.

 Tuotantosopimukset vaikuttavat markkinoihin, joita yhteistyö suoraan koskee, eli markkinoihin, joille sopimuksen perusteella tuotetut tuotteet kuuluvat. Tuotantosopimuksilla voi olla vaikutuksia lisäksi tarjontaketjun varhaisemman tai myöhemmän vaiheen markkinoilla tai naapurimarkkinoilla (”lähimarkkinoilla”) (152). Tällaiset lähimarkkinat ovat todennäköisesti arvioinnin kannalta merkitykselliset, jos markkinat ovat toisistaan riippuvaiset ja sopimuspuolilla on vahva asema lähimarkkinoilla.

184.

 Erikoistumisryhmäpoikkeuksen yhteydessä merkityksellisillä markkinoilla tarkoitetaan tuote- ja maantieteellisiä markkinoita, joille erikoistumissopimuksen puitteissa tuotetut tuotteet kuuluvat, ja lisäksi siinä tapauksessa, että nämä tuotteet ovat välituotteita, joita yksi tai useampi sopimuspuoli käyttää kokonaan tai osittain itse tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteiden tuotantopanoksena, niitä tuote- ja maantieteellisiä markkinoita, joille nämä tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteet kuuluvat.

3.3   Erikoistumisryhmäpoikkeus

185.

 Erikoistumisryhmäpoikkeuksella jätetään tietyt tuotantosopimukset 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon ulkopuolelle (153). Erikoistumisryhmäpoikkeus perustuu oletukseen, että jos tuotantosopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ja täyttää erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset, se täyttää yleensä 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä. Tuotantosopimuksen tekemistä kaavailevat yritykset voivat tarkoituksenmukaisuussyistä haluta ensin selvittää, voisiko niiden sopimus kuulua erikoistumisryhmäpoikkeuksen piiriin.

186.

 Tuotantosopimukset, jotka täyttävät erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset, ovat 101 artiklan mukaisia, eikä lisäarviointi ole tarpeen (154). Jos tuotantosopimus ei täytä erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytyksiä, on tehtävä 101 artiklan näkökulmasta yksilöllinen arviointi siitä, rajoittaako sopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (155), ja jos näin on, täyttääkö sopimus 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä.

3.3.1   Erikoistumisryhmäpoikkeuksen kattamat tuotantosopimukset

187.

 Erikoistumisryhmäpoikkeus kattaa seuraavan tyyppiset horisontaaliset tuotantosopimukset: a) yksipuoliset erikoistumissopimukset, b) vastavuoroiset erikoistumissopimukset ja c) yhteistuotantosopimukset. Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa termillä ”erikoistumissopimus” viitataan kaikkiin näihin kolmeen horisontaalisten tuotantosopimusten tyyppiin. Kussakin tapauksessa sopimus voi koskea tavaroiden valmistusta ja/tai palvelujen valmistelua (156).

188.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a alakohdassa määritellään yksipuoliset erikoistumissopimukset seuraavasti:

a)

sopimus koskee kahta tai useampaa sopimuspuolta;

b)

sopimuspuolet toimivat jo samoilla tuotemarkkinoilla;

c)

yksi tai useampi sopimuspuoli suostuu lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen tuotteiden tuotannon tai pidättäytymään niiden tuotannosta ja ostamaan ne yhdeltä tai useammalta toiselta sopimuspuolelta; ja

d)

yksi tai useampi muu sopimuspuoli suostuu tuottamaan ja toimittamaan kyseiset tuotteet yhdelle tai useammalle toiselle sopimuspuolelle, joka lopettaa niiden tuotannon tai pidättäytyy tuottamasta niitä.

189.

 Yksipuolisten erikoistumissopimusten määritelmä ei edellytä, että i) sopimuspuolet toimivat samoilla maantieteellisillä markkinoilla tai ii) yksi tai useampi sopimuspuoli, joka lopettaa tiettyjen tuotteiden tuotannon tai pidättäytyy niiden tuotannosta, vähentää kapasiteettiaan (esimerkiksi myy tehtaita tai sulkee tuotantolinjoja). Riittää, että nämä sopimuspuolet vähentävät tuotantomääriään.

190.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa määritellään vastavuoroiset erikoistumissopimukset seuraavasti:

a)

sopimus koskee kahta tai useampaa osapuolta;

b)

sopimuspuolet toimivat jo samoilla tuotemarkkinoilla;

c)

vähintään kaksi sopimuspuolta suostuu vastavuoroisesti lopettamaan kokonaan tai osittain tiettyjen eri tuotteiden tuotannon tai pidättäytymään niiden tuotannosta ja ostamaan ne yhdeltä tai useammalta toiselta sopimuspuolelta; ja

d)

yksi tai useampi muu sopimuspuoli suostuu tuottamaan ja toimittamaan kyseiset tuotteet sopimuspuolille, jotka lopettavat niiden tuotannon tai pidättäytyvät tuottamasta niitä.

191.

 Vastavuoroisten erikoistumissopimusten määritelmä ei edellytä, että i) sopimuspuolet toimivat samoilla maantieteellisillä markkinoilla tai ii) sopimuspuolet, jotka lopettavat tuotannon tai pidättäytyvät tuotannosta, vähentävät kapasiteettiaan (esimerkiksi myyvät tehtaita tai sulkevat tuotantolinjoja). Riittää, että nämä sopimuspuolet vähentävät tuotantomääriään.

192.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa määritellään yhteistuotantosopimukset seuraavasti:

a)

sopimus koskee kahta tai useampaa osapuolta; ja

b)

sopimuspuolet sopivat tuottavansa tiettyjä tuotteita yhdessä.

193.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa ei määritellä ”yhteisen” käsitettä tuotannon yhteydessä. Erikoistumisryhmäpoikkeuksen yhteydessä yhteistuotanto voi tapahtua missä tahansa muodossa (esimerkiksi yhteisyrityksen, yhteisen organisaation tai yhteisen ryhmän kautta). Lisäksi yhteistuotantosopimusten osalta ei edellytetä, että yhden tai useamman sopimuspuolen on lopetettava joidenkin tuotteiden tuotanto tai pidättäydyttävä siitä.

3.3.2   Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen kattamat muut sopimusehdot

194.

 Erikoistumisryhmäpoikkeus koskee myös tiettyjä muita tuotantosopimuksissa yleisesti käytettyjä sopimusehtoja.

195.

 Teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämistä tai lisensointia yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle koskevat sopimusehdot. Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeus koskee myös sellaisia erikoistumissopimuksia, joissa on sopimusehtoja teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämisestä tai lisensoinnista yhdelle tai useammalle sopimuspuolelle, edellyttäen, että kyseiset sopimusehdot täyttävät kaksi edellytystä:

a)

ne liittyvät suoraan erikoistumissopimuksen täytäntöönpanoon ja ovat sen kannalta välttämättömiä; ja

b)

ne eivät ole sopimuksen ensisijainen kohde.

196.

 Toimitus- tai ostovelvoitteita koskevat sopimusehdot. Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeus koskee myös sellaisia erikoistumissopimuksia, joiden nojalla sopimuspuolet hyväksyvät yksinomaisia toimitus- ja ostovelvoitteita (157), jotka määritellään seuraavasti:

a)

Yksinomaisella toimitusvelvoitteella tarkoitetaan velvoitetta olla toimittamatta erikoistumistuotteita muulle kuin erikoistumissopimuksen sopimuspuolena olevalle kilpailevalle yritykselle (ks. erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 10 alakohta). Erikoistumistuotteilla tarkoitetaan erikoistumissopimuksen mukaisesti tuotettuja tuotteita (ks. erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 6 alakohta).

b)

Yksinomaisella ostovelvoitteella tarkoitetaan velvoitetta ostaa erikoistumistuotteita ainoastaan yhdeltä tai useammalta sopimuspuolelta (ks. erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 11 alakohta).

3.3.3   Jakelu erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa

197.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetään, että ryhmäpoikkeus koskee myös sellaisia erikoistumissopimuksia, joissa määrätään erikoistumistuotteiden yhteisjakelusta. Sopimuspuolilla säilyy edelleen vapaus myydä erikoistumistuotteita itsenäisesti.

198.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 13 alakohdan määritelmän mukaan ’jakelulla’ tarkoitetaan erikoistumistuotteiden myyntiä ja toimittamista asiakkaille, mukaan lukien kyseisten tuotteiden kaupallistaminen.

199.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 12 alakohdassa määritellään ”yhteinen” jakelun yhteydessä seuraavasti:

a)

jakelusta vastaa yhteinen ryhmä, yhteinen organisaatio tai yhteisyritys; tai

b)

jakelusta vastaa jakelijana toimiva kolmas osapuoli, joka täyttää kaksi edellytystä:

a)

erikoistumissopimuksen sopimuspuolet ovat nimittäneet jakelijan yhdessä (yksinoikeudella tai ilman yksinoikeutta); ja

b)

jakelija ei ole erikoistumissopimuksen sopimuspuolten todellinen eikä potentiaalinen kilpailija.

3.3.4   Palvelut erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa

200.

 Erikoistumisryhmäpoikkeus kattaa erikoistumissopimukset, jotka koskevat palvelujen valmistelua. Palvelujen valmistelulla tarkoitetaan toimintoja, jotka edeltävät palvelujen tarjoamista asiakkaille (erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 5 alakohta). Esimerkki palvelujen valmistelusta ovat sellaisen alustan perustaminen tai ylläpito, jonka kautta palveluja tullaan tarjoamaan.

201.

 Kuten erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 6 kappaleessa selitetään, palvelujen tarjonta asiakkaille ei kuitenkaan kuulu erikoistumisryhmäpoikkeuksen piiriin, paitsi jos sopimuspuolet sopivat tarjoavansa erikoistumissopimuksen puitteissa valmisteltuja palveluja yhdessä.

3.3.5   Markkinaosuuden kynnysarvo ja poikkeuksen kesto

3.3.5.1   Markkinaosuuden kynnysarvo

202.

 Erikoistumissopimukset voivat kuulua ryhmäpoikkeuksen piiriin, jos seuraavat erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklassa säädetyt markkinaosuuden kynnysarvot eivät ylity:

a)

Sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 20 prosenttia merkityksellisillä markkinoilla, joille kyseiset erikoistumistuotteet kuuluvat.

b)

Jos erikoistumistuotteet ovat välituotteita, joita yksi tai useampi sopimuspuoli käyttää kokonaan tai osittain itse tuotantopanoksena tuottaessaan tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tiettyjä tuotteita, joita se myös myy, erikoistumisryhmäpoikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 20 prosenttia merkityksellisillä markkinoilla, joille erikoistumistuotteet kuuluvat; ja

b)

sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 20 prosenttia merkityksellisillä markkinoilla, joille kyseiset tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteet kuuluvat. Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa ”tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuote” määritellään tuotteeksi, jonka tuotantopanoksena yksi tai useampi sopimuspuoli käyttää erikoistumistuotetta ja jota kyseiset sopimuspuolet myyvät markkinoilla (erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen1 artiklan 1 kohdan 7 alakohta).

3.3.5.2   Markkinaosuuksien laskeminen

203.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään, että osapuolten markkinaosuudet on laskettava markkinamyynnin arvoa koskevien tietojen perusteella (erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan a kohta). Jos markkinamyynnin arvosta ei ole saatavissa tietoja, sopimuspuolet voivat käyttää markkinaosuuksiensa määrittämisessä muuta luotettavaa tietoa (kuten markkinoilla toteutuneita myyntimääriä).

204.

 Markkinaosuuden kynnysarvo koskee erikoistumissopimuksen koko kestoa. Tämän edellytyksen täyttymisen arvioimiseksi sopimuspuolten markkinaosuudet on laskettava arviointiajankohtaa edeltävää kalenterivuotta koskevien tietojen perusteella (erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan b kohta).

205.

 Joissakin tapauksissa edeltävän kalenterivuoden tiedot eivät kuvaa sopimuspuolten asemaa merkityksellisillä markkinoilla. Näin voi olla esimerkiksi markkinoilla, joille on ominaista kertaluonteinen tai epäsäännöllinen kysyntä. Esimerkkejä kertaluonteisesta kysynnästä löytyy tarjouskilpailumarkkinoilta, joilla markkinaosuudet voivat vaihdella merkittävästi vuodesta toiseen riippuen siitä, saadaanko tilauksia vai ei. Jos edellinen kalenterivuosi ei kuvaa sopimuspuolten tyypillistä asemaa merkityksellisillä markkinoilla, markkinaosuus on laskettava sopimuspuolten kolmen edeltävän kalenterivuoden markkinaosuuksien keskiarvona.

3.3.5.3   Poikkeuksen kesto

206.

 Erikoistumisryhmäpoikkeus ei ole ajallisesti rajoitettu. Poikkeus kattaa erikoistumissopimuksen koko keston, kunhan markkinaosuuden kynnysarvot eivät ylity ja muut erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset täyttyvät.

207.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan d kohdassa säädetään, että jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei alun perin ole yli 20 prosenttia, mutta nousee myöhemmin yli 20 prosenttiin vähintään yhdellä erikoistumissopimuksen kattamista merkityksellisistä markkinoista, ryhmäpoikkeuksen soveltaminen jatkuu kaksi peräkkäistä kalenterivuotta sen vuoden jälkeen, jolloin 20 prosentin kynnysarvo ensimmäisen kerran ylittyi.

3.3.6   Vakavimmat kilpailunrajoitukset erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa

3.3.6.1   Vakavimmat rajoitukset

208.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 5 artikla sisältää luettelon vakavimmista rajoituksista. Vakavimmat rajoitukset ovat räikeitä kilpailunrajoituksia, jotka yleensä aiheuttavat haittaa markkinoille ja kuluttajille.

209.

 Jos erikoistumissopimus sisältää yhden tai useamman erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklassa luetelluista vakavimmista rajoituksista, koko sopimus jää ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle.

210.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklassa luetellut vakavimmat rajoitukset voidaan jakaa seuraaviin luokkiin:

a)

hintojen lukitseminen myytäessä erikoistumistuotteita kolmansille osapuolille;

b)

tuotannon tai myynnin rajoittaminen; ja

c)

markkinoiden tai asiakkaiden jakaminen.

211.

 Tällaisia rajoituksia voi aiheutua a) suoraan tai välillisesti ja b) erillään tai yhdessä muiden erikoistumissopimuksen osapuolten määräysvallassa olevien tekijöiden kanssa.

3.3.6.2   Poikkeukselliset tilanteet

212.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklassa säädetään myös useista vakavimpiin rajoituksiin liittyvistä poikkeustilanteista. Tällaisiin poikkeustilanteisiin liittyviä sopimusehtoja sisältävät erikoistumissopimukset voivat näin ollen edelleen kuulua poikkeuksen piiriin edellyttäen, että erikoistumisryhmäpoikkeuksen muut edellytykset täyttyvät.

a)

Hintojen lukitseminen. Yhteisjakelun yhteydessä erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa sallitaan välittömiltä asiakkailta perittävien hintojen lukitseminen (5 artiklan a kohta).

b)

Tuotannon tai myynnin rajoittaminen.

a)

Yksipuolisten tai vastavuoroisten erikoistumissopimusten yhteydessä erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa sallitaan sopimusehdot tuotantomäärien määrittämisestä sellaisille tuotteille, i) joiden tuottamisen yksi tai useampi sopimuspuoli lopettaa ja/tai ii) joita yksi tai useampi sopimuspuoli tuottaa yhdelle tai useammalle toiselle sopimuspuolelle (5 artiklan b kohdan i alakohta).

b)

Yhteistuotantosopimusten yhteydessä erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa sallitaan sopimusehdot, jotka koskevat sopimuspuolten kapasiteetin ja tuotantomäärien määrittämistä erikoistumistuotteiden osalta (5 artiklan b kohdan ii alakohta).

c)

Yhteisjakelun yhteydessä erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa sallitaan sopimusehdot, joilla asetetaan erikoistumistuotteita koskevia myyntitavoitteita (5 artiklan b kohdan iii alakohta).

3.3.7   Erikoistumisryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun peruuttaminen

213.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 6 ja 7 artiklassa säädetään, että komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen voi peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun asetuksen (EY) N:o 1/2003 29 artiklan 1 tai 2 kohdan tai nojalla, jos ne toteavat yksittäistapauksessa, että ryhmäpoikkeuksen piiriin kuuluvalla erikoistumissopimuksella kuitenkin on vaikutuksia, jotka ovat ristiriidassa 101 artiklan 3 kohdan kanssa. Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa on ei-tyhjentävä luettelo tilanteista, joissa komissio voi harkita tämän toimivallan käyttämistä eli joissa merkitykselliset markkinat ovat erittäin keskittyneet ja kilpailu on jo ennestään heikkoa, esimerkiksi seuraaviin tekijöihin liittyvistä syistä:

a)

muiden markkinatoimijoiden markkina-asemat;

b)

rinnakkaisten erikoistumissopimusten luomat muiden markkinatoimijoiden väliset yhteydet; ja

c)

sopimuspuolten ja muiden markkinatoimijoiden väliset yhteydet.

214.

 Yksi tai useampi erikoistumissopimuksen osapuolista voi esimerkiksi olla osapuolena erillisissä erikoistumissopimuksissa muiden markkinatoimijoiden kanssa. Vaihtoehtoisesti yhdellä tai useammalla sopimuspuolella voi olla muihin markkinoihin liittyviä sopimusperusteisia tai rakenteellisia yhteyksiä muihin markkinatoimijoihin.

215.

 T&k-sopimuksia koskevassa 2 luvussa annettu ohjeistus, joka koskee menettelyä ryhmäpoikkeuksen peruuttamiseksi yksittäistapauksissa ja peruuttamisen seurauksia, pätee myös erikoistumisryhmäpoikkeuksesta koituvan edun peruuttamiseen (ks. 2.2.6 kohta).

3.3.8   Siirtymäkausi

216.

 Erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa säädetään kahden vuoden siirtymäkaudesta (1.7.2023–30.6.2025), jonka aikana 101 artiklan 1 kohdan kieltoa ei sovelleta erikoistumissopimuksiin, jotka ovat jo voimassa 30. kesäkuuta 2023 ja jotka eivät täytä erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettuja edellytyksiä mutta täyttävät komission asetuksessa (EU) N:o 1218/2010 (158) säädetyt poikkeuksen edellytykset.

3.4   Yksittäisten tuotantosopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

217.

 Jos tuotantosopimus ei kuulu erikoistumisryhmäpoikkeuksen piiriin, sille on tehtävä yksilöllinen arviointi 101 artiklan näkökulmasta. Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa on selvitettävä, rajoittaako sopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (159). Jos sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, selvitetään seuraavassa vaiheessa, täyttääkö sopimus 101 artiklan 3 kohdan ehdot (160).

3.4.1   Keskeiset kilpailuongelmat

218.

 Tuotantosopimukset voivat aiheuttaa erilaisia kilpailuongelmia, joita ovat muun muassa seuraavat:

a)

sopimuspuolten välisen kilpailun suora rajoittaminen;

b)

sopimuspuolten kilpailukäyttäytymisen koordinointi toimittajina; tai

c)

kilpailua rajoittava kolmansien osapuolten sulkeminen lähimarkkinoilta.

219.

 Tuotantosopimukset voivat suoraan rajoittaa osapuolten välistä kilpailua. Tuotantosopimukset ja erityisesti tuotantoyhteisyritykset (161) saattavat johtaa siihen, että sopimuspuolet sovittavat suoraan yhteen tuotantomääriä, tuotteiden laatua, hintoja, joilla yhteisyritys myy tuotteitaan, tai muita tärkeitä kilpailumuuttujia (esim. innovointi, kestävän kehityksen mukaisuus). Tämä saattaa rajoittaa kilpailua, vaikka osapuolet myyvät sopimuksen puitteissa tuotetut tuotteet itsenäisesti.

220.

 Tuotantosopimusten tuloksena voi olla myös sopimuspuolten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittaminen toimittajina eli kollusiivinen lopputulos, joka johtaa korkeampiin hintoihin, tuotannon vähenemiseen, tuotteiden laadun heikkenemiseen, tuotevalikoiman kapenemiseen tai innovoinnin vähenemiseen (162). Kollusiivinen lopputulos on todennäköisempi, jos

a)

sopimuspuolilla on markkinavoimaa; ja

b)

tilanteeseen liittyy tekijöitä, jotka ovat omiaan edistämään tällaista yhteensovittamista, esimerkiksi kun

a)

tuotantosopimus lisää sopimuspuolten kustannusten yhtenevyyttä (toisin sanoen sopimuspuolille samojen muuttuvien kustannusten osuutta) siinä määrin, että ne voivat päästä kollusiiviseen lopputulokseen; tai

b)

sopimukseen sisältyy kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa, joka voi johtaa kollusiiviseen lopputulokseen.

221.

 Tuotantosopimukset voivat myös johtaa kolmansien osapuolten kilpailunvastaiseen sulkemiseen tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilta tuotantosopimuksen koskiessa välituotetta, joka muodostaa suuren osan sellaisen lopputuotteen muuttuvista kustannuksista, jonka osalta sopimuspuolet ovat kilpailijoita tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Tässä tapauksessa sopimuspuolet voivat kyetä käyttämään tuotantosopimusta välituotteen hinnan nostamiseen ja siten kasvattaa tarjontaketjun myöhemmän vaiheen kilpailijoidensa kustannuksia. Tämä voi heikentää kilpailua tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla ja johtaa korkeampiin loppuhintoihin.

3.4.2   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

222.

 Sopimuksilla, joihin liittyy a) hintojen lukitsemista, b) tuotannon rajoittamista tai c) markkinoiden tai asiakkaiden jakamista, pyritään yleensä rajoittamaan kilpailua tarkoituksellisesti.

223.

 Tämä ei kuitenkaan koske tuotantosopimuksia silloin kun

a)

osapuolten sopima tuotanto liittyy suoraan tuotantosopimukseen (esimerkiksi yhteisyrityksen kapasiteetti ja tuotantomäärä tai ulkoistettavien tuotteiden määrä), sillä edellytyksellä, että kilpailua muiden muuttujien (esimerkiksi hintojen) osalta ei poisteta; tai

b)

tuotantosopimuksessa, jossa määrätään myös yhteisesti tuotettujen tuotteiden yhteisjakelusta, määrätään, että näiden ja vain näiden tuotteiden myyntihinta vahvistetaan yhdessä, sillä edellytyksellä, että tämä rajoitus on objektiivisesti katsoen välttämätön yhdistetyn tuotanto- ja jakelusopimuksen täytäntöönpanon kannalta ja oikeasuhteinen sopimuksen tavoitteisiin nähden.

224.

 Jos tuotantosopimus ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun ja se sisältää hintojen lukitsemiseen liittyvän, 223 kappaleen b luetelmakohdassa tarkoitetun rajoituksen, myöskään tällainen liitännäisrajoitus ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin (163).

225.

 Jos tuotantosopimukseen sisältyy tuotantoon liittyvä 223 kappaleen a luetelmakohdassa tarkoitettu rajoitus, joka ei ole 101 artiklan 1 kohdan kiellon ulkopuolelle jäävä liitännäisrajoitus (164), on tarpeen arvioida, onko sopimus omiaan aiheuttamaan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tällaista rajoitusta ei arvioida erillään tuotantosopimuksesta, vaan koko tuotantosopimuksen kokonaisvaikutusten perusteella.

3.4.3   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

226.

 Arvioitaessa sitä, rajoittaako tuotantosopimus kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on otettava huomioon useita tekijöitä. Näitä ovat muun muassa seuraavat:

a)

ovatko sopimuspuolet todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita (165);

b)

tilanne, joka vallitsisi ilman sopimusta ja sen sisältämiä rajoituksia;

c)

merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteet ja se, onko sopimuspuolilla markkinavoimaa;

d)

yhteistyön luonne ja laajuus; ja

e)

yhteistyön kohteena olevat tuotteet.

3.4.3.1   Tuotantosopimukset, jotka eivät todennäköisesti aiheuta rajoittavia vaikutuksia

227.

 Tietyt tuotantosopimukset eivät todennäköisesti aiheuta rajoittavia vaikutuksia:

a)

sellaisten yritysten väliset tuotantosopimukset, jotka eivät ole todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Tällaiset sopimukset voivat yleensä rajoittaa kilpailua vain, jos niihin sisältyy määräyksiä, jotka estävät kilpailua kolmansilta osapuolilta;

b)

tuotantosopimukset, joiden avulla sopimuspuolet voivat tuoda markkinoille tuotteen, jota ne eivät objektiivisten seikkojen perusteella olisi muutoin pystyneet tuottamaan (esimerkiksi teknisten valmiuksiensa vuoksi) ja jotka eivät johda kollusiiviseen lopputulokseen suhteessa muihin tuotteisiin, joiden osalta sopimuspuolet ovat kilpailijoita; ja

c)

tuotantosopimukset, jotka vaikuttavat sellaisiin markkinoihin, joilla sopimuspuolilla ei ole markkinavoimaa (166), kuten sopimukset, jotka kuuluvat de minimis -tiedonannon piiriin (167).

3.4.3.2   Markkinavoima

228.

 Vain jos sopimuspuolilla on markkinavoimaa, ne voivat pitää hinnat taloudellisesti kannattavasti kilpailtua tasoa korkeampina tai pitää taloudellisesti kannattavasti tuotantomäärät, tuotteiden laadun tai tuotevalikoiman kilpaillun tason alapuolella. Markkinavoimaa koskevan analyysin lähtökohtana on sopimuspuolten a) yksilöllinen ja yhteenlaskettu markkinaosuus. Tämän jälkeen tutkitaan tavallisesti b) keskittymisaste ja toimijoiden lukumäärä markkinoilla ja c) muut dynaamiset tekijät, kuten mahdollinen markkinoille tulo ja muuttuvat markkinaosuudet sekä d) muut merkitykselliset tekijät.

a)   Markkinaosuudet

229.

 Yrityksillä ei todennäköisesti ole markkinavoimaa, jos niiden markkinaosuus jää tietyn raja-arvon alapuolelle.

230.

 Erikoistumisryhmäpoikkeus: Erikoistumissopimukset (168) kuuluvat erikoistumisryhmäpoikkeuksen piiriin, jos ne tehdään sellaisten osapuolten välillä, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla (169) on enintään 20 prosenttia ja muut erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytykset täyttyvät.

231.

 Erikoistumisryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävät tilanteet: Sellaisten horisontaalisten tuotantosopimusten osalta, jotka eivät ole erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen määritelmän mukaisia erikoistumissopimuksia, on useimmissa tapauksissa epätodennäköistä, että markkinavoimaa on olemassa, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä markkinoilla on enintään 20 prosenttia.

232.

 Kuten 183 kappaleessa selitetään, tuotantosopimuksella voi olla heijastusvaikutuksia tarjontaketjun varhaisemman tai myöhemmän vaiheen lähimarkkinoilla tai yhteistyön kohteena olevien markkinoiden välittömillä naapurimarkkinoilla (esimerkiksi jos sopimus koskee välituotteita, joita käytetään tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteiden tuotantopanoksina). Rajoittavat vaikutukset lähimarkkinoilla ovat todennäköisempiä, jos markkinat ovat toisistaan riippuvaiset ja sopimuspuolilla on markkinavoimaa lähimarkkinoilla.

233.

 Markkinaosuus yli 20 prosenttia: Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää 20 prosenttia, on tarpeen arvioida tuotantosopimuksen rajoittavat vaikutukset. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mitä suurempi sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on, sitä suurempi on riski siitä, että tuotantosopimus lisää osapuolten kannustimia nostaa hintojaan (ja/tai heikentää tuotteidensa laatua ja/tai kaventaa tuotevalikoimaansa).

b)   Markkinoiden keskittymisaste

234.

 Yleisesti ottaen tuotantosopimuksella on todennäköisemmin kilpailua rajoittavia vaikutuksia keskittyneillä markkinoilla (eli markkinoilla, joilla on vähän toimijoita) kuin markkinoilla, jotka eivät ole keskittyneet. Keskittyneillä markkinoilla tuotantosopimus voi lisätä kollusiivisen lopputuloksen riskiä, vaikka sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus olisikin vain pienehkö. Pelkästään se, että sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on hieman yli 20 prosenttia, ei sinänsä merkitse, että markkinat olisivat erityisen keskittyneet.

c)   Dynaamiset tekijät

235.

 Vaikka sopimuspuolten markkinaosuudet olisivat suuria ja markkinoiden keskittymisaste korkea, kilpailua rajoittavien vaikutusten riski voi silti olla vähäinen, jos markkinat ovat dynaamiset, ts. markkinoille tulee uusia toimijoita ja markkinaosuudet muuttuvat usein.

d)   Muut markkinavoiman arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät

236.

 Arvioitaessa, onko sopimuspuolilla markkinavoimaa, merkitystä voi olla myös markkinoilla toimivien kilpailijoiden välisten yhteyksien (esimerkiksi muiden yhteistyösopimusten) lukumäärällä ja intensiteetillä, asiakkaiden mahdollisuuksilla vaihtaa toimittajaa ja/tai sillä, onko epätodennäköistä, että kilpailijat lisäävät tarjontaansa hintojen noustessa.

237.

 Lisäksi sopimus voi lisätä vakiintuneen toimijan markkinavoimaa silloin kun yritys, jolla on markkinavoimaa yksillä markkinoilla, tekee yhteistyötä mahdollisen markkinoilletulijan kanssa, esimerkiksi saman tuotteen toimittajan kanssa maantieteellisillä naapurimarkkinoilla. Tämä voi johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos a) todellinen kilpailu vakiintuneen toimijan markkinoilla on jo heikkoa ja b) markkinoille tulon uhka muodostaa huomattavan kilpailupainetekijän.

3.4.3.3   Sopimuspuolten välisen kilpailun suora rajoittaminen

238.

 Tuotantosopimus voi rajoittaa sopimuspuolten välistä kilpailua suoraan monin eri tavoin. Esimerkiksi:

a)

Tuotannollisen yhteisyrityksen osapuolet voivat sopia rajoittavansa yhteisyrityksen tuotantoa verrattuna siihen, mitä ne olisivat tuottaneet markkinoille, jos ne olisivat itsenäisesti päättäneet tuotannostaan.

b)

Jos tuotteen pääominaisuudet määritellään tuotantosopimuksessa, tämä voi poistaa sopimuspuolten välistä kilpailua keskeisissä muuttujissa (esimerkiksi laatu ja/tai tuotevalikoima tai innovatiivisuus) riippumatta siitä, koskeeko sopimus myös yhteisjakelua. Tämä riski on erityisen suuri aloilla, joilla tuotanto on tärkein taloudellinen toiminto, kuten valmistusteollisuudessa tai elintarvikkeiden jalostuksessa.

c)

Yhteisyritys, joka veloittaa osapuolilta korkeita siirtohintoja, voi lisätä niiden tuotantokustannuksia, mikä taas voi johtaa korkeampiin hintoihin tuotantoketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Tämän seurauksena kolmannet kilpailijat saattavat katsoa kannattavaksi korottaa hintojaan, mikä näin osaltaan johtaa hintojen nousuun merkityksellisillä markkinoilla.

239.

 Yleisesti ottaen tuotantosopimuksiin, joissa määrätään myös yhteisjakelusta (eli tuotteiden yhteismyynnistä), liittyy suurempi rajoittavien vaikutusten riski kuin tuotantosopimuksiin, jotka koskevat pelkkää tuotantoa. Yhteisjakelu tuo yhteistoiminnan lähemmäksi kuluttajaa, ja siihen liittyy usein hintojen ja myyntimäärien vahvistaminen yhdessä, ts. käytäntöjä, joihin liittyy suurin kilpailuongelmien vaara.

3.4.3.4   Kollusiivinen lopputulos ja kilpailunvastainen markkinoilta sulkeminen

240.

 Kollusiivisen lopputuloksen ja/tai kilpailun vastaisen markkinoiden sulkemisen todennäköisyys riippuu sopimuspuolten markkinavoimasta sekä merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä. Sopimuspuolten kykyä päästä kollusiiviseen lopputulokseen ja/tai kilpailunvastaiseen markkinoiden sulkemiseen voi lisätä myös muun muassa kustannusten yhteneväisyys tai tuotantosopimuksen myötä tapahtuva tietojenvaihto.

a)   Kustannusten yhtenevyys

241.

 Jos yhdellä tai useammalla tuotantosopimuksen osapuolella on markkinavoimaa ja sopimus nostaa sopimuspuolten kustannusten yhtenevyyden huomattavalle tasolle, tämä voi lisätä sopimuspuolten kykyä päästä hintojen suhteen kollusiiviseen lopputulokseen (kuten ryhtyä perimään korkeampia hintoja välituotteista kolmansien kilpailijoiden sulkemiseksi tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilta).

242.

 Kustannusten yhtenevyydellä viitataan sellaisten muuttuvien kustannusten osuuteen, jotka ovat sopimuspuolille samat. Merkityksellisiä kustannuksia ovat niiden tuotteiden muuttuvat kustannukset, joiden suhteen tuotantosopimuksen osapuolet kilpailevat. Näin ollen sopimus lisää vähemmän todennäköisesti kustannusten yhtenevyyttä, jos yhteistyö koskee hintavaa kaupallistamista edellyttäviä tuotteita (esimerkiksi uusia tai heterogeenisiä tuotteita, jotka vaativat kallista markkinointia) tai tuotteita, joiden kuljetuskustannukset ovat korkeat, eikä yhteistyöhön kuulu näiden tuotteiden yhteisjakelu.

243.

 Kustannusten lisääntynyt yhtenevyys voi myös lisätä sopimuspuolten kykyä päästä kollusiiviseen lopputulokseen tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Näin voi olla esimerkiksi jos tuotantosopimus koskee välituotetta, joka muodostaa suuren osan sellaisen lopputuotteen muuttuvista kustannuksista, jonka osalta sopimuspuolet ovat kilpailijoita tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Tässä tapauksessa sopimuspuolet saattavat käyttää tuotantosopimusta välituotteen hinnan nostamiseen ja siten korottaa loppuhintoja (170).

b)   Tietojenvaihto

244.

 Tuotantosopimuksen täytäntöönpano voi edellyttää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa esimerkiksi tuotantokustannuksista ja -prosesseista. Kun tuotantosopimus itsessään ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin (171). Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä tuotantosopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sopimuksen tavoitteisiin nähden (172). Esimerkiksi myyntimääriä ja hintoja koskevien tietojen vaihto voi olla tarpeen sellaisen tuotantosopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa määrätään yhteisjakelusta, mutta se ei yleensä ole tarpeen, jos sopimukseen ei sisälly yhteisjakelua.

245.

 Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen tuotantosopimuksen täytäntöönpanemiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista sopimuksen tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava 6 luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti (173). Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

3.5   Yksittäisten tuotantosopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

246.

 Jos tuotantosopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (174) eikä täytä erikoistumisryhmäpoikkeuksen edellytyksiä (175), on arvioitava, täyttääkö sopimus 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä, joita käsitellään 1.2.7 kohdassa. Seuraavassa tarkastellut tekijät ovat tärkeitä arvioitaessa, täyttävätkö tuotantosopimukset nämä edellytykset.

3.5.1   Tehokkuushyödyt

247.

 Tuotantosopimuksen on osaltaan parannettava tuotteiden tuotantoa tai jakelua tai edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä.

248.

 Tuotantosopimukset voivat johtaa tehokkuushyötyihin esimerkiksi

a)

antamalla yrityksille mahdollisuuden välttyä muutoin päällekkäisiltä kustannuksilta;

b)

auttamalla yrityksiä parantamaan tuotteiden laatua yhdistämällä täydentävää osaamistaan ja taitotietoaan;

c)

antamalla yrityksille mahdollisuuden laajentaa tuotevalikoimaa tavalla, johon niillä ei muuten olisi varaa tai johon ne eivät muista syistä pystyisi;

d)

antamalla yrityksille mahdollisuuden parantaa tuotantoteknologioita tai ryhtyä tuottamaan uusia tuotteita (kuten kestävän kehityksen mukaisia tuotteita) tavalla, johon ne eivät muuten pystyisi (esimerkiksi teknisten valmiuksiensa vuoksi);

e)

luomalla yrityksille mahdollisuuksia ja kannustimia mukauttaa tuotantokapasiteettiaan tiettyjen tuotteiden kysyntäpiikkiin tai tarjonnan äkilliseen vähenemiseen, joka voi aiheuttaa pulaa;

f)

antamalla yrityksille mahdollisuuden alentaa tuotantokustannuksia tapauksissa, joissa ne voivat yhteistyön ansiosta lisätä tuotantoa ja joissa marginaalikustannukset supistuvat tuotannon myötä, eli saavuttaa mittakaavaetuja; ja

g)

antamalla yrityksille mahdollisuuden kustannussäästöihin tuotevarioinnin kautta, jos sopimuspuolet voivat sopimuksen ansiosta lisätä tuottamiensa erilaisten tuotetyyppien lukumäärää.

249.

 Nämä tehokkuushyödyt voivat parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä. Tuotantosopimus voi lisätä häiriönsietokykyä esimerkiksi siirtämällä tuotantoa alueille, jotka ovat lähempänä vakaita energialähteitä.

3.5.2   Välttämättömyys

250.

 Tuotantosopimuksessa ei saa asettaa rajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi.

251.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin tuotantosopimukseen perustuvien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Välttämättömiksi ei yleensä katsota esimerkiksi sellaisia tuotantosopimuksen rajoituksia, jotka koskevat osapuolten kilpailukäyttäytymistä yhteistyön ulkopuolisen tuotannon suhteen. Vastaavasti hintojen määrittämistä yhdessä ei katsota välttämättömäksi, jos tuotantosopimus ei kata yhteisjakelua.

3.5.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

252.

 Tuotantosopimuksen on mahdollistettava kuluttajille kohtuullinen osuus siitä saatavasta hyödystä. Välttämättömin rajoituksin saavutettuja tehokkuushyötyjä on siirrettävä kuluttajille, esimerkiksi alhaisempina hintoina, tuotteiden parempana laatuna tai tuotevalikoiman laajentumisena, siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

253.

 Tehokkuushyödyt, jotka hyödyttävät vain sopimuspuolia, tai kustannussäästöt, joita saavutetaan vähentämällä tuotantoa tai jakamalla markkinoita, eivät ole riittävä peruste 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttämiseksi.

254.

 Säästöt muuttuvissa kustannuksissa siirtyvät todennäköisemmin kuluttajille kuin säästöt kiinteissä kustannuksissa (176).

255.

 Mitä enemmän sopimuspuolilla on markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuushyötyjä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

3.5.4   Kilpailua ei poisteta

256.

 Tuotantosopimus ei saa antaa sopimuspuolille mahdollisuutta poistaa kilpailu merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita.

257.

 Tätä edellytystä on analysoitava merkityksellisillä markkinoilla, joille sopimuksen kohteena olevat tuotteet kuuluvat, sekä mahdollisilla lähimarkkinoilla, joilla sopimus aiheuttaa rajoittavia vaikutuksia.

3.6   Matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimukset

258.

 Tässä jaksossa annetaan ohjeistusta tuotantosopimusten yhden alalajin, eli matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimusten (177), arvioinnista kilpailuoikeuden näkökulmasta. Näistä sopimuksista käytetään tässä jaksossa nimitystä ”yhteiskäyttösopimus”. Yhteiskäyttösopimukset ovat sopimuksia, joilla matkaviestinverkkojen operaattorit jakavat keskenään osia verkkoinfrastruktuuristaan, käyttökustannuksistaan sekä myöhempien parannusten ja ylläpidon kustannuksista (178). Tietoliikenneyhteydet ovat erityisen tärkeitä digitalouden ja -yhteiskunnan kehityksen kannalta, ja niillä on merkitystä lähes kaikille yrityksille ja kuluttajille. Matkaviestinverkkojen operaattorit kokoavat usein voimavarojaan yhteen tarjotakseen matkaviestintäpalveluja kustannustehokkaammin.

259.

 Yhteiskäyttösopimuksiin voi sisältyä perusinfrastruktuurin, kuten mastojen, kytkentäkaappien, antennien tai virtalähteiden, yhteiskäyttö (”passiivinen yhteiskäyttö”). Matkaviestinverkon operaattorit voivat yhteiskäyttää myös radioliityntäverkon (RAN) laitteita, kuten tukiasemia tai ohjainyksikköjä (”aktiivinen yhteiskäyttö”) tai radiotaajuuksia, kuten käyttämiään taajuuskaistoja (”taajuuksien yhteiskäyttö”) (179). Yhteiskäyttösopimuksiin voi sisältyä maantieteellistä osittamista, jossa matkaviestinverkon operaattorit jakavat vastuita infrastruktuurin ja laitteiden asentamisesta, ylläpidosta ja käytöstä omilla alueillaan.

260.

 Komissio on tietoinen siitä, että yhteiskäyttösopimukset voivat tuottaa hyötyjä kustannusten alenemisena sekä laadun ja valinnanvaran paranemisena. Esimerkiksi verkkojen käyttöönotto- ja ylläpitokustannusten aleneminen voi hyödyttää kuluttajia alentamalla hintoja tai lisäämällä investointeja infrastruktuuriin. Vastaavasti uusien verkkojen ja teknologioiden nopeampi käyttöönotto, laajempi kattavuus tai verkon solutiheyden kasvu voivat parantaa palvelujen laatua ja laajentaa tuotteiden ja palvelujen valikoimaa. Yhteiskäyttösopimukset voivat myös mahdollistaa sellaisen kilpailun syntymisen, jota ei muuten olisi (180). Komissio on myös todennut, että yhteiskäyttösopimukset antavat matkaviestinverkkojen operaattoreille mahdollisuuden hyödyntää laajempia ja tehokkaampia verkkoja (181) ilman tarvetta yritysten keskittymiseen fuusioiden kautta.

261.

 Komissio katsoo, että periaatteessa yhteiskäyttösopimukset, mukaan lukien taajuuksien yhteiskäyttö, eivät tarkoitukseltaan rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, elleivät ne toimi kartelliin osallistumisen välineenä.

262.

 Yhteiskäyttösopimuksilla voi kuitenkin olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Ne voivat rajoittaa infrastruktuurikilpailua, joka toteutuisi ilman sopimusta (182). Infrastruktuurikilpailun väheneminen voi puolestaan rajoittaa kilpailua matkaviestintäpalvelujen tarjonnassa sekä tukku- että vähittäistasolla. Tämä johtuu siitä, että vähäisempi kilpailu infrastruktuurin tasolla voi vaikuttaa kilpailumuuttujiin, kuten infrastruktuuriyksiköiden lukumäärään, sijaintiin ja asennettuun kapasiteettiin, runkoliityntäyhteyksien (183) saatavuuteen sijaintikohteille, joihin yhteiskäyttösopimuksen osapuolet ovat yhteisesti sijoittaneet laitteistojaan, uusien asennuspaikkojen käyttöönoton ajoitukseen sekä kuhunkin sijaintipaikkaan asennetun kapasiteetin määrään (184), mikä puolestaan voi vaikuttaa palvelun laatuun ja tukku- ja vähittäishintoihin.

263.

 Yhteiskäyttösopimukset voivat myös vähentää sopimuspuolten päätöksenteon riippumattomuutta ja rajoittaa niiden kykyä tai kannustimia kilpailla keskenään infrastruktuuritasolla. Tämä puolestaan voi vähentää sopimuspuolten joustavuutta innovoinnissa ja teknologian/tuotteiden eriyttämisessä matkaviestintäpalvelujen tukku- ja vähittäismarkkinoilla ja siten rajata niiden välistä kilpailua (185). Tästä syystä yhteiskäyttösopimukset voivat markkinoiden rakenteeseen kohdistuvien vaikutustensa vuoksi aiheuttaa haittaa loppukuluttajille johtamalla valinnanvaran vähenemiseen, palvelujen laadun heikkenemiseen ja innovoinnin viivästymiseen (186). Tämä voisi johtua esimerkiksi tietyistä teknisistä (187), sopimusjuridisista (188) tai rahoitukseen liittyvistä sopimusehdoista (189). Jos yhteiskäyttösopimuksen osapuolet ovat kilpailijoita, niiden välinen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto voi myös aiheuttaa kilpailuongelmia, jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen välttämätöntä ja oikeasuhteista sopimuksen täytäntöönpanon kannalta.

264.

 Yhteiskäyttösopimukset edellyttävät aina yksilöllistä arviointia 101 artiklan näkökulmasta (190). Tapauksesta riippuen jotkin tai kaikki seuraavista tekijöistä voivat olla tärkeitä arvioinnin kannalta:

a)

yhteiskäytön tyyppi ja syvyys (mukaan lukien matkaviestinverkon operaattoreille jäävän riippumattomuuden aste) (191);

b)

yhteiskäytettyjen palvelujen ja teknologioiden laajuus, (taajuuksien) yhteiskäytön tarkoitus, sopimusten kesto ja sopimuksilla luodun yhteistyön rakenne;

c)

yhteiskäyttösopimuksen maantieteellinen laajuus ja markkinakattavuus (esimerkiksi väestökattavuus ja se, koskeeko sopimus tiheästi asuttuja alueita) (192);

d)

merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteet ja rakenne (sopimuspuolten markkinaosuudet, sopimuspuolten hallussa olevien taajuuksien määrä, sopimuspuolten välisen kilpailun läheisyys, sopimuksen ulkopuolisten operaattorien lukumäärä ja niiden aiheuttaman kilpailupaineen suuruus, markkinoille pääsyn esteet, sopimukset kolmansien osapuolten (esim. verkkoinfrastruktuurikomponentteja omistavien kolmansien osapuolten tai palveluntarjoajien, kuten tukiasemamastopalvelujen tarjoajien, kanssa)); ja

e)

yhteiskäyttösopimusten lukumäärä merkityksellisillä markkinoilla sekä niissä sopimuspuolina olevat verkko-operaattorit.

265.

 Vaikka edellä mainittuihin tekijöihin perustuva tapauskohtainen arviointi tarvitaan aina, komissio katsoo, että jotta yhteiskäyttösopimuksella ei jo lähtökohtaisesti katsottaisi olevan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rajoittavia vaikutuksia, sen on täytettävä vähintään seuraavat edellytykset:

a)

osallistuvat operaattorit hallitsevat ja ylläpitävät omaa ydinverkkoaan, eikä ole olemassa teknisiä, sopimusperusteisia, taloudellisia tai muita tekijöitä, jotka estäisivät kutakin operaattoria toteuttamasta yksipuolisesti mitä tahansa haluamiaan infrastruktuurin käyttöönottoja ja parannuksia;

b)

osallistuvat operaattorit jatkavat riippumatonta vähittäis- ja tukkutoimintaa (teknisen ja kaupallisen päätöksenteon riippumattomuus). Tähän sisältyy vapaus vahvistaa palvelujen hinnat, määrittää tuote- ja palvelupakettimuuttujat ja eriyttää palveluja laadun ja muiden muuttujien perusteella;

c)

osallistuvat operaattorit säilyttävät vapautensa noudattaa riippumattomia taajuusstrategioita (193); ja

d)

osallistuvat operaattorit eivät vaihda enempää kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kuin on ehdottoman välttämätöntä, jotta matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttö on toimivaa, ja tarvittavat liiallisen tiedonvaihdon esteet ovat olemassa.

266.

 Matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttöä koskevien sopimusten eri tyyppien osalta voidaan antaa myös seuraava yleinen ohjeistus (194):

a)

Passiiviset yhteiskäyttösopimukset (195) eivät todennäköisesti aiheuta kilpailua rajoittavia vaikutuksia edellyttäen, että i) verkko-operaattorit säilyttävät huomattavan riippumattomuuden ja joustavuuden kaupallisen strategiansa, palvelujensa ominaisuuksien ja verkkoinvestointiensa määrittelyssä ja ii) passiivisen infrastruktuurin käyttöoikeutta merkityksellisillä markkinoilla ei rajoiteta (tässä suhteessa huomioon otettavia tekijöitä ovat esimerkiksi tällaisia käyttöoikeuksia rajoittavat sääntelyssä asetetut velvoitteet tai olemassa olevat kaupalliset järjestelyt).

b)

Aktiivisilla yhteiskäyttösopimuksilla (196) on todennäköisemmin kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tämä johtuu siitä, että passiiviseen yhteiskäyttöön verrattuna aktiivinen yhteiskäyttö edellyttää yleensä laajempaa yhteistyötä niiden verkon osien suhteen, jotka todennäköisesti vaikuttavat verkon kattavuuden lisäksi myös kapasiteetin itsenäiseen käyttöönottoon.

c)

Taajuuksien yhteiskäyttösopimukset ovat pidemmälle menevä yhteistyön muoto, joka voi entisestään rajoittaa sopimuspuolten mahdollisuuksia eriyttää vähittäis- ja/tai tukkutarjontaansa ja rajoittaa suoraan niiden välistä kilpailua (197). Vaikka sääntelyviranomaiset voivat sallia radiotaajuuksien yhteiskäytön myöntäessään radiotaajuuksien käyttölupia (198), taajuuksien yhteiskäyttösopimukset edellyttävät huolellisempaa arviointia 101 artiklan näkökulmasta kuin muut verkon yhteiskäytön muodot (199).

3.7   Esimerkkejä

267.

 Kilpailun suora rajoittaminen

Esimerkki 1

Tilanne: Tuotetta X tuottavat yritykset A ja B päättävät sulkea olemassa olevat vanhat tuotantolaitoksensa ja rakentaa suuremman, uudenaikaisemman ja tehokkaamman tuotantolaitoksen, jonka toimintaa harjoittaa yhteisyritys. Uuden laitoksen kapasiteetti on suurempi kuin yritysten A ja B vanhojen laitosten kokonaiskapasiteetti. Kilpailijat käyttävät tuotantolaitoksiaan täydellä kapasiteetilla, eikä niillä ole laajentumissuunnitelmia. A:n ja B:n markkinaosuudet ovat 20 % (A) ja 25 % (B) tuotteen X merkityksellisillä markkinoilla. Markkinat ovat keskittyneet ja vakaat, eikä niille ole viime aikoina tullut uusia toimijoita. Markkinaosuudet ovat pysyneet samoina pitkään. Tuotantokustannukset muodostavat suuren osan A:lle ja B:lle koituvista tuotteeseen X liittyvistä muuttuvista kustannuksista. Kaupallistaminen on tuotantoon verrattuna kustannusten ja strategisen merkityksen näkökulmasta vain vähäinen taloudellinen toiminto: markkinointikustannukset ovat pienet, sillä tuote X on homogeeninen ja vakiintunut, eivätkä kuljetukset ja jakelu ole keskeinen kilpailutekijä.

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus tuotteen X merkityksellisillä markkinoilla on yli 20 prosenttia. Sen vuoksi tuotantosopimuksesta on tarpeen tehdä yksilöllinen arviointi.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Jos yhteisyritys johtaa siihen, että A ja B jakavat suurimman osan tuotteeseen X liittyvistä muuttuvista kustannuksista, se todennäköisesti rajoittaa suoraan niiden välistä kilpailua. Yhteisyritys voi myös johtaa siihen, että osapuolet sopivat rajoittavansa tuotteen X tuotantoa verrattuna siihen, mitä ne olisivat tuottaneet markkinoille, jos kumpikin osapuoli olisi päättänyt tuotannostaan itsenäisesti. Kun otetaan huomioon kilpailijoiden kapasiteetista johtuva vähäinen kilpailupaine, tuotannon rajaaminen voisi johtaa korkeampiin hintoihin.

Näin ollen tuotantoyhteisyritys rajoittaisi todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kilpailua tuotteen X markkinoilla.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Kahden pienemmän, vanhan tuotantolaitoksen korvaaminen uudella voi johtaa siihen, että yhteisyritys lisää tuotantoa ja sen hinnat ovat alhaisemmat kuluttajien eduksi. Tuotantosopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset kuitenkin vain, jos sopimuspuolet kykenevät osoittamaan, että tehokkuushyödyt tulevat olemaan merkittäviä ja todennäköisesti siirtyvät kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

268.

 Kollusiiviset lopputulokset ja kilpailijoiden väliset yhteydet

Esimerkki 2

Tilanne: Kaksi tuottajaa, A ja B, muodostavat tuotantoyhteisyrityksen valmistaakseen tuotetta Y. A:lla ja B:llä on 15 (A) ja 10 (B) prosentin markkinaosuudet tuotteen Y markkinoilla. Markkinoilla on kolme muuta toimijaa: yritys C, jonka markkinaosuus on 30 prosenttia, D, jonka markkinaosuus on 25 prosenttia, ja E, jonka markkinaosuus on 20 prosenttia. Yrityksellä B on jo yhteinen tuotantolaitos yrityksen D kanssa. Tuote Y on homogeeninen, sen perustana oleva teknologia on yksinkertainen ja tuottajilla on hyvin samankaltaiset muuttuvat kustannukset.

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus tuotteen Y merkityksellisillä markkinoilla on yli 20 prosenttia. Sen vuoksi tuotantosopimuksesta on tarpeen tehdä yksilöllinen arviointi.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Markkinoille on luonteenomaista, että niillä on hyvin vähän toimijoita, joiden markkinaosuudet ja muuttuvat tuotantokustannukset ovat samankaltaiset. A:n ja B:n yhteisyritys luo markkinatoimijoiden välille uuden linkityksen, jonka johdosta markkinoiden keskittymisaste de facto nousee, sillä yhteisyritys linkittää myös yrityksen D yrityksiin A ja B. On todennäköistä, että tämä yhteistyö lisää kollusiivisen lopputuloksen riskiä ja rajoittaa näin ollen kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät vain, jos yhteistyö johtaa merkittäviin tehokkuushyötyihin, joita siirretään kuluttajille siinä määrin että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tässä esimerkissä tämä vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, kun otetaan huomioon tuotteen Y homogeeninen luonne ja sen taustalla olevan teknologian yksinkertaisuus.

269.

 Kilpailunvastainen markkinoilta sulkeminen

Esimerkki 3

Tilanne: Yritykset A ja B perustavat välituotetta X varten tuotantoyhteisyrityksen, joka kattaa niiden koko X:n tuotannon. Välituote X on keskeinen tuotantopanos tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteen Y tuotannossa, eikä ole olemassa muun tyyppisiä tuotteita, joita voitaisiin käyttää tuotantopanoksena sen asemesta. X:n tuotantokustannusten osuus lopputuotteen Y, jolla A ja B myös kilpailevat tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla, muuttuvista kustannuksista on 50 prosenttia. A:lla ja B:llä on kummallakin 20 prosentin osuus tarjontaketjun myöhemmässä vaiheessa Y:n markkinoilla. Näille tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoille on ollut vähän tulijoita ja markkinaosuudet ovat pysyneet ajan mittaan vakaina. Sen lisäksi, että A ja B kattavat oman tuotetta X koskevan kysyntänsä (oma käyttö), niillä kummallakin on erikseen 30 prosentin markkinaosuus tuotteen X markkinoilla (myynti kolmansille osapuolille). Toimijoiden pääsylle tuotteen X markkinoille on suuria esteitä, ja nykyiset tuottajat toimivat lähes täydellä kapasiteetilla. Tuotteen Y markkinoilla toimii kaksi muuta merkittävää toimittajaa, joilla kummallakin on 15 prosentin markkinaosuus, sekä useita pienempiä kilpailijoita. Yhteisyritys tuottaa mittakaavaetuja alentamalla osapuolten päätoimipaikkojen kiinteitä kustannuksia.

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 20 prosenttia sekä välituotteen X että tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteen Y markkinoilla. Sen vuoksi tuotantosopimuksesta on tarpeen tehdä yksilöllinen arviointi.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Tuotantoyhteisyrityksen ja tarjontaketjun varhaisemman vaiheen tuotteen X markkinoilla omaamansa suuren yhteenlasketun markkinaosuuden ansiosta yritykset A ja B voivat suurelta osin valvoa olennaisen tuotantopanoksen X toimittamista kilpailijoilleen tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteen Y markkinoilla. Tämän seurauksena A ja B voivat todennäköisesti lisätä kilpailijoidensa kustannuksia korottamalla keinotekoisesti X:n hintaa tai vähentämällä tuotantoa. Tämä voisi sulkea yritysten A ja B kilpailijoita Y:n markkinoilta. Koska kilpailijoita näin todennäköisesti suljetaan tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilta, sopimus todennäköisesti rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Tuotantoyhteisyrityksen aikaansaamat mittakaavaedut rajoittuvat kiinteisiin kustannuksiin eivätkä todennäköisesti ylitä kilpailua rajoittavia vaikutuksia, joten tämä sopimus ei todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

270.

 Tuotantosopimus markkinoiden jakamisen muotona

Esimerkki 4

Tilanne: Yritykset A ja B valmistavat molemmat tuotteita X ja Y. Yrityksen A markkinaosuus tuotteen X markkinoilla on 30 % ja tuotteen Y markkinoilla 10 %. Yrityksen B markkinaosuus tuotteen X markkinoilla on 10 % ja tuotteen Y markkinoilla 30 %. Tuotannon mittakaavaetujen saavuttamiseksi yritykset A ja B tekevät tuotantosopimuksen, jonka mukaan A tuottaa ainoastaan tuotetta X ja B tuottaa ainoastaan tuotetta Y. Sopimuksessa ei määrätä, että sopimuspuolet toimittavat tuotteita toisilleen. Sopimuksen seurauksena yritys A myy ainoastaan tuotetta X ja yritys B myy ainoastaan tuotetta Y. Sopimuspuolet väittävät, että näin erikoistumalla ne saavuttavat merkittäviä säästöjä kiinteissä kustannuksissa mittakaavaetujen johdosta, ja keskittymällä vain yhteen tuotteeseen ne tulevat parantamaan tuotantoteknologioitaan, mikä puolestaan johtaa parempilaatuisiin tuotteisiin.

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 20 prosenttia sekä tuotteen X että tuotteen Y merkityksellisillä markkinoilla. Joka tapauksessa sopimus ei ole erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen määritelmän mukainen vastavuoroinen erikoistumissopimus, koska sopimuspuolet eivät sitoudu toimittamaan toisilleen tuotteita, joiden tuotannosta toinen sopimuspuoli luopuu. Sen vuoksi sopimuksesta on tehtävä yksilöllinen arviointi.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Sopimuksen mukaan A ja B sitoutuvat lopettamaan sellaisten tuotteiden tuotannon (ja myynnin), joiden osalta ne kilpailevat. Näin ollen sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Sopimuksen väitetyt tehokkuushyödyt (kiinteiden kustannusten aleneminen ja tuotantoteknologian parantuminen) liittyvät markkinoiden jakamiseen, joten ne eivät todennäköisesti ylitä sopimuksen rajoittavia vaikutuksia ja sen vuoksi sopimus ei täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Joka tapauksessa, jos A tai B katsoo, että olisi tehokkaampaa keskittyä vain yhteen tuotteeseen, ne voisivat yksipuolisesti päättää valmistaa vain X:ää tai Y:tä sopimatta toisen yrityksen kanssa, että tämä keskittyisi tuottamaan toista tuotetta.

271.

 Potentiaaliset kilpailijat

Esimerkki 5

Tilanne: Yritys A tuottaa lopputuotetta X ja yritys B tuottaa lopputuotetta Y. Tuotteet X ja Y kuuluvat erillisille tuotemarkkinoille, joilla sekä yrityksellä A että yrityksellä B on markkinavoimaa yli 20 % markkinaosuudella. Molemmat yritykset käyttävät tuotetta Z tuotantopanoksena tuotteiden X ja Y tuotannossaan, ja ne molemmat tuottavat tuotetta Z vain omaan käyttöönsä. Tuotetta X voidaan tuottaa yksinkertaisella tuotteen Z muuntamisella ja yritys B on tehnyt valmisteluja tullakseen tuotteen X markkinoille, ja vaikuttaa realistiselta, että se tulee kyseisille markkinoille ensi vuonna. Yritykset A ja B sopivat tuottavansa yhdessä tuotetta Z, mikä tuottaa vähäisiä mittakaavaetuja, ja sitoutuvat lopettamaan tuotteen Z itsenäisen tuotannon. Sopimuksella yritys B sitoutuu olemaan tulematta tuotteen X markkinoille seuraavien viiden vuoden aikana.

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska markkinaosuuden 20 prosentin kynnysarvo ylittyy tarjontaketjun myöhemmillä lopputuotteiden X ja Y markkinoilla. Nämä markkinat ovat merkityksellisiä markkinaosuuden kynnysarvon kannalta, koska sopimuspuolet käyttävät tuotantosopimuksen piiriin kuuluva tuotetta (välituote Z) tuotantopanoksena tuottaessaan tuotteita X ja Y.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Yritykset A ja B eivät ole todellisia kilpailijoita tuotteiden X, Y tai Z osalta. Koska yrityksellä B kuitenkin on suunnitelma tulla tuotteen X markkinoille vuoden kuluessa, se on yrityksen A potentiaalinen kilpailija kyseisillä markkinoilla. Näin ollen yhteistuotantosopimus rajoittaa kilpailua tuotteen X markkinoilla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla poistamalla yrityksen B suunnitteleman markkinoille tulon aiheuttaman kilpailupaineen.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: On epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyisivät, koska yhteistuotantosopimuksen mittakaavaetuina tuottamat tehokkuushyödyt ovat vähäisiä, joten ne eivät todennäköisesti ylitä sopimuksen kilpailua rajoittavia vaikutuksia tuotteen X markkinoilla, joilla yrityksellä A on markkinavoimaa.

272.

 Tietojenvaihto

Esimerkki 6

Tilanne: Yritykset A ja B tuottavat molemmat tuotetta Z, joka on yleisesti myynnissä oleva kemikaali. Z on homogeeninen tuote, jota valmistetaan eurooppalaisen standardin mukaisesti. Kyseinen standardi ei salli tuotemuunnoksia. Tuotantokustannukset muodostavat merkittävän osan tuotteen Z kokonaiskustannuksista. Yrityksen A markkinaosuus tuotteen Z markkinoilla unionissa on 20 prosenttia ja yrityksen B markkinaosuus 25 prosenttia. Markkinoilla on neljä muuta valmistajaa, joiden markkinaosuudet ovat 20 %, 15 %, 10 % ja 10 %. Yrityksen A tuotantolaitos sijaitsee pohjoiseurooppalaisessa jäsenvaltiossa X, kun taas B:n tuotantolaitos sijaitsee eteläeurooppalaisessa jäsenvaltiossa Y. Vaikka suurin osa A:n asiakkaista sijaitsee Pohjois-Euroopassa, A:lla on asiakkaita myös Etelä-Euroopassa. Suurin osa B:n asiakkaista sijaitsee Etelä-Euroopassa, joskin B:llä on asiakkaita myös Pohjois-Euroopassa. Tällä hetkellä A toimittaa eteläeurooppalaisille asiakkailleen tuotetta Z, joka valmistetaan sen pohjoiseurooppalaisessa jäsenvaltiossa X sijaitsevassa tuotantolaitoksessa ja kuljetetaan rekalla Etelä-Eurooppaan. Vastaavasti B toimittaa pohjoiseurooppalaisille asiakkailleen tuotetta Z, joka valmistetaan eteläeurooppalaisessa jäsenvaltiossa Y ja kuljetetaan rekalla Pohjois-Eurooppaan. Kuljetuskustannukset ovat melko suuret, mutta eivät niin suuret, etteivätkö A:n suorittamat kuljetukset Etelä-Eurooppaan tai B:n suorittamat kuljetukset Pohjois-Eurooppaan olisi kannattavia.

A ja B päättävät, että olisi tehokkaampaa, jos A lopettaisi Z:n kuljetukset X:stä Etelä-Eurooppaan ja jos B lopettaisi Z:n kuljetukset Y:stä Pohjois-Eurooppaan. Molemmat yritykset haluavat kuitenkin säilyttää nykyiset asiakkaansa. Tämän toteuttamiseksi A ja B aikovat tehdä swap-sopimuksen, jonka perusteella ne voivat ostaa vuosittain sovitun määrän Z:aa toisen osapuolen laitoksesta myydäkseen ostetun Z:n niille asiakkailleen, jotka sijaitsevat lähempänä toisen osapuolen laitosta. Laskeakseen ostohinnan, joka ei suosi toista osapuolta toisen kustannuksella ja jossa otetaan huomioon osapuolten erilaiset tuotantokustannukset ja erilaiset kuljetuskustannuksista saatavat säästöt, ja varmistaakseen, että osapuolet saavuttavat asianmukaisen marginaalin, ne sopivat ilmoittavansa toisilleen tuotteeseen Z liittyvät kustannuksensa (ts. tuotanto- ja kuljetuskustannukset).

Analyysi:

Erikoistumisryhmäpoikkeuksen sovellettavuus: Erikoistumisryhmäpoikkeusta ei sovelleta, koska kyseinen swap-sopimus ei vastaa mitään erikoistumisryhmäpoikkeuksen kattamista sopimustyypeistä.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta: Se, että yritykset A ja B, jotka ovat kilpailijoita, vaihtavat keskenään osan tuotannostaan, ei sinällään aiheuta kilpailuongelmia. Sopimuksessa määrätään kuitenkin myös sopimuspuolten välisestä tietojenvaihdosta tuotteen Z, jonka suhteen ne kilpailevat, tuotanto- ja kuljetuskustannuksista. Kilpailijoiden välinen tietojenvaihto ylittää sen, mikä on tarpeen vaihtosopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Kun otetaan huomioon markkinoiden suhteellisen keskittynyt rakenne, tuotteen Z homogeeninen luonne ja se, että tuotanto- ja kuljetuskustannukset muodostavat merkittävän osan tuotteen kokonaiskustannuksista ja ovat siten tärkeä kilpailumuuttuja, tietojenvaihto voisi johtaa kollusiiviseen lopputulokseen. Kun otetaan huomioon osapuolten huomattavat markkinaosuudet, sopimus todennäköisesti rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Yksilöllinen arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta: Sopimus tuo tehokkuushyötyjä sopimuspuolten kustannussäästöjen muodossa, mutta tietojenvaihdon sisältö ei vaikuta välttämättömältä tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi. Osapuolet saavuttaisivat vastaavat kustannussäästöt sopimalla hintamallista, johon ei liity tuotanto- ja kuljetuskustannuksista ilmoittamista. Tämän johdosta swap-sopimus ei nykymuodossaan täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

4.   OSTOSOPIMUKSET

4.1   Johdanto

273.

 Tässä luvussa annetaan ohjeistusta useamman yrityksen keskenään tekemien, tiettyjä tuotteita koskevien yhteisostosopimusten arvioinnista. Yhteisostoihin liittyy ostotoimintojen yhdistämistä, ja ne voidaan toteuttaa eri tavoin, kuten yhteisessä määräysvallassa olevan yhtiön kautta, sellaisen yhtiön kautta, jossa yrityksillä on määräysvallattomia osuuksia, osuuskunnan kautta, sopimusjärjestelyllä tai löyhempien yhteistyömuotojen kautta, esimerkiksi silloin, kun tietty edustaja neuvottelee tai tekee ostoja useiden yritysten puolesta (näihin kaikkiin viitataan yleisnimityksellä ”yhteisostosopimukset”).

274.

 Yhteisostojärjestelyjä on olemassa monilla talouden aloilla. Ne voivat edellyttää jäsenten yhteisostoja tai ne voidaan rajoittaa ostohintojen, ostohinnan osatekijöiden tai muiden ehtojen neuvottelemiseen toimittajan kanssa siten, että varsinaiset ostosopimukset tekee kukin osapuoli erikseen yhteisesti neuvoteltujen hintojen ja/tai ehtojen pohjalta. Kun tässä luvussa viitataan yhteisostoihin, tarkoitetaan sekä yhteisostoja että yhteisiä neuvotteluja ostohinnoista (tai sen osatekijöistä) tai muista ehdoista. Yhteisostojärjestelyyn voi liittyä myös muuta toimintaa, kuten yhteiskuljetuksia, yhteistä laadunvalvontaa ja yhteistä varastointia, jolloin vältetään päällekkäisiä toimituskustannuksia. Toimialasta riippuen ostajat voi kuluttaa yhteisesti ostetut tuotteet itse tai käyttää niitä tuotantopanoksina omassa toiminnassaan, kuten esimerkiksi energian tai lannoitteiden tapauksessa. Vaihtoehtoisesti ostajat voivat jälleenmyydä tuotteet, kuten esimerkiksi nopeasti liikkuvien kulutustavaroiden (kuten elintarvikkeiden, kodinhoitotuotteiden, henkilökohtaisten hygieniatuotteiden jne.) tai kulutuselektroniikan tapauksessa. Yhteisostoja tekeviin riippumattomien vähittäismyyjien, vähittäismyyntiketjujen tai vähittäismyyjäryhmien ryhmittymiin viitataan usein ”vähittäisalliansseina” (200).

275.

 Yhteisostojärjestelyillä pyritään yleisesti luomaan toimittajiin nähden tietty ostajavoima, jota yhteisostojärjestelyn yksittäiset jäsenet eivät välttämättä saavuttaisi, jos ne toimisivat itsenäisesti. Yhteisostojärjestelyn ostovoima voi johtaa kuluttajille alhaisempiin hintoihin, laajempaan tuotevalikoimaan tai laadukkaampiin tuotteisiin. Se voi myös antaa jäsenille, erityisesti pienemmille yrityksille, mahdollisuuden saada paremmat ostoehdot ja siten säilyttää kilpailukykynsä tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla, jos niillä on vahvoja kilpailijoita. Yritykset voivat ryhtyä yhteisostoihin myös, jos niiden avulla voidaan ehkäistä pulaa tai puuttua katkoksiin tiettyjen tuotteiden tuotannossa ja siten välttää toimitusketjun häiriöitä. Tietyissä olosuhteissa yhteisostot voivat kuitenkin aiheuttaa kilpailuongelmia, joita käsitellään 4.2.3 kohdassa.

276.

 Yhteisostojärjestelyihin voi liittyä sekä horisontaalisia että vertikaalisia sopimuksia. Tällöin on käytettävä kaksivaiheista analyysiä. Yhteisostoja harjoittavien kilpailevien yritysten välisiä horisontaalisia sopimuksia tai ostajayritysten yhteenliittymien tekemiä päätöksiä on ensiksi arvioitava näissä suuntaviivoissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Jos tämän arvioinnin perusteella päädytään siihen, että yhteisostosopimus ei aiheuta kilpailuongelmia, on tarpeen tehdä lisäarviointi mahdollisista vertikaalisista sopimuksista yhteisostojärjestelyn ja sen yksittäisten jäsenten välillä sekä yhteisostojärjestelyn ja toimittajien välillä. Tällaiset vertikaaliset sopimukset on arvioitava vertikaaliryhmäpoikkeusasetuksen ja vertikaalisuuntaviivojen perusteella. Vertikaaliryhmäpoikkeuksen piiriin kuulumattomia vertikaalisia sopimuksia ei lähtökohtaisesti pidetä laittomina, mutta ne edellyttävät 101 artiklan mukaista yksilöllistä arviointia.

4.2   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

4.2.1   Keskeiset kilpailuongelmat

277.

 Todellisten tai potentiaalisten kilpailijoiden yhteisostojärjestelyt voivat johtaa kilpailun rajoittumiseen tarjontaketjun varhaisemmilla ostomarkkinoilla ja/tai tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla. Kilpailun rajoittuminen voi ilmetä korkeampina hintoina, tuotannon vähenemisenä, tuotteiden laadun heikkenemisenä tai valikoiman supistumisena, markkinoiden jakamisena tai muiden ostajien sulkemisena markkinoilta.

4.2.2   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

278.

 Yhteisostojärjestelyt eivät yleensä muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, jos ne koskevat aidosti yhteisostoja eli jos vähintään kaksi ostajaa yhdessä neuvottelee ja tekee tietyn toimittajan kanssa sopimuksen vähintään yhdestä kaupan ehdosta, joka koskee tuotteiden toimittamista yhteistyössä toimineille ostajille.

279.

 Yhteisostojärjestelyt olisi erotettava ostokartelleista, joiden tarkoituksena on 101 artiklan 1 kohdan vastainen kilpailun rajoittaminen sisämarkkinoilla (201). Ostokartellit ovat kahden tai useamman ostajan välisiä sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla ilman yhteisneuvotteluja toimittajan kanssa

a)

koordinoidaan kyseisten ostajien yksilöllistä kilpailukäyttäytymistä ostomarkkinoilla tai vaikutetaan kyseeseen tuleviin niiden välisiin kilpailumuuttujiin esimerkiksi lukitsemalla tai koordinoimalla ostohintoja tai niiden komponentteja (esimerkiksi sopimukset, joilla lukitaan palkkoja tai sitoudutaan olemaan maksamatta tuotteesta tiettyä hintaa), jakamalla ostokiintiöitä tai jakamalla markkinoita ja toimittajia; tai

b)

vaikutetaan kyseisten ostajien yksilöllisiin neuvotteluihin toimittajien kanssa tai niiden yksilöllisiin ostoihin toimittajilta esimerkiksi koordinoimalla ostajien neuvottelustrategioita tai vaihtamalla tietoja tällaisten toimittajien kanssa käytävien neuvottelujen tilasta.

280.

 Jos ostajat neuvottelevat toimittajien kanssa erikseen (eli ne eivät neuvottele toimittajan kanssa yhdessä), niiden on tehtävä ostopäätöksensä itsenäisesti eivätkä ne saa sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen avulla poistaa keskinäistä strategista epävarmuutta niiden tulevasta markkinakäyttäytymisestä. Ostajat eivät saa ensin sopia keskenään yhdestä tai useammasta ostoehdosta (hinta, määrä, hankintalähde, laatu tai muut kilpailumuuttujat) ennen kuin kukin ostaja erikseen neuvottelee ja suorittaa oston toimittajalta.

281.

 Ostokartelli voi olla olemassa myös silloin, kun ostajat sopivat vaihtavansa keskenään kaupallisesti arkaluonteisia tietoja yksittäisistä ostoaikomuksistaan tai toimittajien kanssa käymistään neuvotteluista sellaisten aitojen yhteisostojärjestelyjen ulkopuolella, joissa ne ovat toimittajien kanssa kollektiivisesti vuorovaikutuksessa jäsentensä puolesta (202). Tämä koskee erityisesti ostajien välistä tietojenvaihtoa ostohinnoista, jotka ne tulevat maksamaan (enimmäishinnat, vähimmäisalennukset ja muut hintatekijät), muista ostoehdoista, hankintalähteistä (sekä toimittajien että alueiden osalta), volyymeistä ja määristä, laadusta tai muista kilpailumuuttujista (esimerkiksi ajoituksesta, toimitustavasta ja innovatiivisuudesta).

282.

 Ostokartelli muodostaa jo luonteensa vuoksi riittävän suuren haitan kilpailulle, joten sen mahdollisia vaikutuksia ei ole tarpeen arvioida. Jos se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, se muodostaa siten 101 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Näin ollen ostokartellien – toisin kuin yhteisostojärjestelyjen – arviointi ei periaatteessa edellytä merkityksellisten markkinoiden määrittelyä, ostajien markkina-aseman tarkastelua tarjontaketjun varhaisemman vaiheen ostomarkkinoilla eikä sen arviointia, kilpailevatko osapuolet tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla (203). Seuraavat tekijät vähentävät todennäköisyyttä, että ostajien välinen ostojärjestely muodostaisi ostokartellin:

a)

Yhteisostojärjestelyssä toimittajille tehdään selväksi, että neuvottelut käydään sen jäsenten puolesta ja että sovittavat ehdot sitovat jäseniä niiden yksittäisissä ostoissa, tai että yhteisostojärjestely tekee ostot jäsentensä puolesta. Tämä ei edellytä, että yhteisostojärjestelyssä paljastetaan sen jäsenten identiteetti. Näin on erityisesti sellaisten jäsenten osalta, jotka ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä ja/tai muodostavat vain pienen osan yhteisostojärjestelyn ostoista toimittajalta. Ei kuitenkaan ole toimittajien vastuulla selvittää yhteisostojärjestelyn olemassaoloa esimerkiksi kolmansilta osapuolilta tai medialähteistä. Salassapito ei kuitenkaan ole edellytys ostokartellin toteamiselle (204).

b)

Yhteisostojärjestelyn jäsenet ovat määritelleet yhteistyönsä muodon, laajuuden ja toimintatavan kirjallisessa sopimuksessa siten, että 101 artiklan noudattaminen voidaan todentaa jälkikäteen ja sopimusta verrata yhteisostojärjestelyn toteutuneeseen toimintaan. Kirjallinen sopimus ei kuitenkaan itsessään voi suojata järjestelyä kilpailuoikeudellisilta seuraamuksilta.

283.

 Yhteisostojärjestelyt voivat kuitenkin edesauttaa mahdollisuuksia tai olla keino osallistua myyntikartelliin eli kilpailijoiden väliseen sopimukseen, jossa lukitaan hintoja, rajoitetaan tuotantoa tai jaetaan markkinoita tai asiakkaita tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla. Tässä tapauksessa yhteisostojärjestelyä voidaan arvioida yhdessä tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoiden kartellin kanssa.

284.

 Yhteisostojärjestely, jonka tarkoituksena on sulkea todellinen tai potentiaalinen kilpailija tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilta, on yhdenlainen horisontaalinen boikotti ja muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Horisontaaliset boikotit olisi erotettava vertikaalisista boikoteista eli ostajien välisestä sopimuksesta olla ostamatta tietyiltä toimittajilta tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla. Vaikka vertikaalinen boikotti voi tietyissä olosuhteissa muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, näin ei yleensä ole. Esimerkiksi jos ostajat tekevät keskenään sopimuksen, jonka mukaan tiettyjä tuotteita ei enää osteta tietyiltä toimittajilta tuotteen erityispiirteiden, tuotantoprosessien tai työolosuhteiden vuoksi esimerkiksi siksi, että tuotteet ovat kestävän kehityksen vastaisia, kun taas ostajat haluavat ostaa ainoastaan kestävän kehityksen mukaisia tuotteita, sopimuksen tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua. Vertikaaliset boikotit on näin ollen nähtävä niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa kontekstissa, jotta voidaan arvioida niiden todellisia tai todennäköisiä vaikutuksia kilpailuun.

4.2.3   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

285.

 Yhteisostojärjestelyt, joiden kautta ostajat ovat yhteisesti yhteydessä toimittajiin, on arvioitava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä niiden todellisten ja todennäköisten kilpailuvaikutusten suhteen. Arvioinnin on katettava mahdolliset rajoittavat vaikutukset sekä merkityksellisillä ostomarkkinoilla eli markkinoilla, joilla yhteisostojärjestely on vuorovaikutuksessa toimittajien kanssa, että merkityksellisillä myyntimarkkinoilla eli markkinoilla, joilla yhteisostojärjestelyn jäsenet saattavat kilpailla myyjinä. Tässä arvioinnissa komissio vertaa yhteisostojärjestelyn todellisia tai todennäköisiä vaikutuksia merkityksellisiin osto- ja myyntimarkkinoihin suhteessa tilanteeseen, joka vallitsisi ilman kyseistä järjestelyä.

286.

 Yleensä on epätodennäköisempää, että yhteisostojärjestelyt aiheuttavat kilpailuongelmia, kun jäsenillä ei ole markkinavoimaa merkityksellisillä myyntimarkkinoilla.

287.

 Tietyt yhteisostojärjestelyn jäsenilleen asettamat rajoitukset voivat jäädä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne rajoittuvat siihen, mikä on objektiivisesti katsoen välttämätöntä ja oikeasuhteista sen varmistamiseksi, että järjestely toimii oikein ja että jäsenet voivat käyttää ostovoimaa toimittajiin nähden (205). Tämä voi koskea esimerkiksi rajoitusta, jolla kielletään jäseniä osallistumasta kilpaileviin yhteisostojärjestelyihin siltä osin kuin tämä vaarantaisi ostojärjestelyn moitteettoman toiminnan ja ostovoiman.

4.2.3.1   Merkitykselliset markkinat

288.

 Yhteisostojärjestelyt voivat vaikuttaa kaksiin eri markkinoihin. Ensinnäkin vaikutuspiiriin kuuluvat markkinat, joita yhteisostojärjestely koskee suoraan, eli merkitykselliset ostomarkkinat, joilla yhteisostojärjestelyn jäsenet neuvottelevat yhteisesti toimittajien kanssa tai tekevät niiltä yhteisesti ostoja. Toiseksi vaikutuspiiriin kuuluvat tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinat, joilla yhteisostojärjestelyn jäsenet toimivat toisistaan erillään myyjinä.

289.

 Merkitykselliset ostomarkkinat määritellään markkinamääritelmätiedonannon periaatteiden mukaisesti ja tässä käytetään kilpailijoiden taholta tulevan paineen selvittämiseksi vaihdettavuuden käsitettä. Ainoa ostomarkkinoiden erityispiirre myyntimarkkinoihin verrattuna on se, että vaihdettavuus on määriteltävä tarjonnan eikä kysynnän kannalta. Toisin sanoen toimittajan vaihtoehdot ovat ratkaisevia määriteltäessä ostajiin kohdistuvia kilpailupaineita. Kyseisiä vaihtoehtoja voidaan analysoida esimerkiksi tutkimalla toimittajien todennäköisiä reaktiota pieneen mutta pysyväisluonteiseen laskuun niiden tuotteista tarjotuissa hinnoissa. Kun merkitykselliset markkinat on määritelty, yhteisostojärjestelyn jäsenten markkinaosuus voidaan laskea jäsenten kyseisten tuotteiden ostojen arvon tai määrän perusteella osuutena kokonaismyynnistä merkityksellisillä ostomarkkinoilla.

290.

 Jos jäsenet ovat lisäksi kilpailijoita yksillä tai useammilla myyntimarkkinoilla, myös näillä markkinoilla on merkitystä arvioinnin kannalta. Merkitykselliset myyntimarkkinat määritellään käyttäen markkinamääritelmätiedonannossa kuvailtuja menetelmiä.

4.2.3.2   Markkinavoima

291.

 Ei ole olemassa absoluuttista kynnysarvoa, jonka ylittyessä voidaan olettaa, että yhteisostojärjestelyn jäsenillä on sellaista markkinavoimaa, että yhteisostojärjestely todennäköisesti johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin. Useimmissa tapauksissa markkinavoimaa ei kuitenkaan todennäköisesti ole, jos yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä ostomarkkinoilla on enintään 15 prosenttia ja yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä myyntimarkkinoilla on enintään 15 prosenttia. Jos jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla, on joka tapauksessa todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, ellei järjestelyyn liity tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta.

292.

 Markkinaosuus, joka ylittää tuon kynnysarvon toisilla tai molemmilla markkinoilla, ei itsessään tarkoita sitä, että yhteisostojärjestelyllä todennäköisesti on kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Yhteisostojärjestely, jonka yhteenlaskettu markkinaosuus ylittää tämän kynnysarvon, edellyttää sen markkinoihin kohdistuvien vaikutusten yksityiskohtaista arviointia, jossa otetaan huomioon esimerkiksi markkinoiden keskittymisaste, voittomarginaalit, kilpailun läheisyys, ostojärjestelyn kohteena olevien tuotteiden luonne ja toimittajien mahdollinen tasapainottava myyjävoima.

293.

 Lisäksi analysoitaessa, onko yhteisostojärjestelyn jäsenillä yhdessä ostovoimaa, merkityksellisiä ovat myös ostomarkkinoilla toimivien kilpailijoiden välisten yhteyksien lukumäärä ja intensiteetti. Esimerkiksi osa samoista jäsenistä voi olla osallisina myös muissa ostojärjestelyissä.

294.

 Jos yhteisostojärjestelyn jäsenillä on huomattavaa ostovoimaa ostomarkkinoilla, vaarana on, että järjestely haittaa tarjontaketjun varhaisemman vaiheen kilpailua, mikä voi viime kädessä aiheuttaa haittaa myös kuluttajille tarjontaketjun myöhemmässä vaiheessa. Esimerkiksi yhteisen ostovoiman käyttö voi haitata toimittajien investointikannustimia ja pakottaa ne toimittajat, joilla ei ole tasapainottavaa myyjävoimaa, heikentämään tuottamiensa tuotteiden valikoimaa tai laatua. Tällä voi olla tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla kilpailua rajoittavia vaikutuksia, kuten laadun heikkeneminen, innovointipyrkimysten väheneminen ja viime kädessä optimaalista heikompi tarjonta. Lisäksi vähittäismyyjät voivat käyttää ostovoimaa ja peluuttaa toimittajia toisiaan vastaan rajoittamalla yhdessä tuotevalikoimaa myymälöissään, mikä viime kädessä aiheuttaa haittaa kuluttajille tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla.

295.

 Riski siitä, että yhteisostojärjestely voi heikentää toimittajien investointi- tai innovointihalukkuutta, on suurempi, jos ostajat vastaavat yhdessä suuresta osasta tiettyjä ostoja, erityisesti jos ostajat käyvät kauppaa sellaisten toimittajien kanssa, joilla ei ole tasapainottavaa myyjävoimaa. Tällaiset toimittajat voivat olla erityisen haavoittuvia katteiden pienentyessä, varsinkin jos ne ovat tehneet erityisinvestointeja toimittaakseen tuotteitaan yhteisostojärjestelyn jäsenille. Kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat epätodennäköisempiä, jos toimittajilla on ostomarkkinoilla merkittävä tasapainottava myyjävoima (joka ei välttämättä merkitse määräävää asemaa) esimerkiksi siksi, että ne myyvät tuotteita tai palveluja, joita ostajat tarvitsevat voidakseen kilpailla tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla ja joita on vaikea vaihtaa.

296.

 Yhteisostojärjestelyn jäsenten ostovoimaa voidaan käyttää myös kilpailevien ostajien sulkemiseen pois ostomarkkinoilta rajoittamalla niiden pääsyä käyttämään tehokkaita toimittajia. Tällaiset rajoittavat vaikutukset ovat todennäköisempiä, jos toimittajia on vain muutama ja ostomarkkinoiden tarjontapuolelle pääsylle on olemassa esteitä.

297.

 Jos yhteisostojärjestelyn jäsenet ovat todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla, niiden kannustimet kilpailla hinnalla tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla voivat vähentyä huomattavasti, jos ne ostavat yhdessä merkittävän osan tuotteista, joiden osalta ne kilpailevat tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Ensinnäkin, jos jäsenillä on yhdessä huomattava markkinavoima myyntimarkkinoilla (mikä ei välttämättä merkitse määräävää asemaa), yhteisostojärjestelyllä saavutetut alhaisemmat ostohinnat siirtyvät vähemmän todennäköisesti kuluttajille. Näin on varsinkin silloin, kun yhteisostojärjestelyn jäsenten kilpailijoilla on heikon markkina-asemansa vuoksi vähäiset valmiudet kilpailla tuloksellisesti myyntimarkkinoilla. Toiseksi, mitä suurempi yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla on, sitä suurempi on riski siitä, että tarjontaketjun varhaisemman vaiheen ostojen koordinointi johtaa myynnin koordinointiin tarjontaketjun myöhemmässä vaiheessa. Tämä riski on erityisen suuri, jos yhteisostojärjestely rajoittaa (tai hillitsee) sen jäsenten mahdollisuuksia ostaa itsenäisesti lisää kyseistä tuotantopanosta ostomarkkinoilla. Jäsenille asetettua velvoitetta täyttää kaikki tai useimmat ostotarpeistaan yhteisostojärjestelyn kautta, jotta voitaisiin varmistaa riittävän vahva neuvotteluasema suhteessa vahvoihin toimittajiin, olisi arvioitava ottaen huomioon esimerkiksi velvoitteen laajuus (kyseisten ostojen määrä tai osuus) ja kesto sekä yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus merkityksellisillä ostomarkkinoilla ja myyntimarkkinoilla.

298.

 Jos yhteisostojärjestelyn jäsenillä ei kuitenkaan yhdessä ole markkinavoimaa tai ne eivät toimi samoilla merkityksellisillä myyntimarkkinoilla (esimerkiksi vähittäismyyjät, jotka toimivat eri maantieteellisillä markkinoilla eivätkä ole toistensa potentiaalisia kilpailijoita), yhteisostojärjestelyllä ei todennäköisesti ole kilpailua rajoittavia vaikutuksia myyntimarkkinoilla.

4.2.3.3   Kollusiivinen lopputulos

299.

 Yhteisostojärjestelyt voivat johtaa kollusiiviseen lopputulokseen, jos ne helpottavat jäsenten käyttäytymisen yhteensovittamista tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla, joilla ne ovat todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Näin voi olla varsinkin, jos markkinoiden rakenne myyntimarkkinoilla on omiaan lisäämään kolluusiota (esimerkiksi siksi, että markkinat ovat keskittyneet ja niiden läpinäkyvyyden aste on huomattava). Kollusiivinen lopputulos on todennäköisempi myös, jos yhteisostojärjestelyn jäsenillä on suuri yhteenlaskettu markkinaosuus myyntimarkkinoilla ja järjestely ulottuu yhteisostoja tai ostoehdoista käytäviä yhteisiä neuvotteluja pidemmälle. Tällainen kollusiivinen lopputulos voi helpottua esimerkiksi silloin, kun järjestelyn jäsenet sopivat määristä, jotka ne ostavat järjestelyn kautta, tai koordinoivat myyntihintojen alennusten tai myynninedistämistoimien ajoitusta tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla ja rajoittavat näin merkittävästi keskinäistä kilpailuaan myyntimarkkinoilla.

300.

 Kolluusio voi helpottua myös jos yhteisostojärjestelyn jäsenten kustannusten yhtenevyys nousee yhteisostojen ansiosta korkealle tasolle edellyttäen, että niillä on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla ja markkinoiden ominaispiirteet ovat omiaan edistämään yhteensovittamista. Kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat todennäköisempiä varsinkin jos huomattava osa jäsenten muuttuvista kustannuksista myyntimarkkinoilla on yhteisiä. Näin on esimerkiksi silloin, kun keskenään kilpailevat lopputuotteen valmistajat ja myyjät hankkivat suuren osan tuotantopanoksistaan yhdessä. Näin voi olla myös silloin, kun samoilla merkityksellisillä vähittäismarkkinoilla toimivat vähittäismyyjät ostavat yhdessä merkittävän määrän tuotteista, joita ne sitten jälleenmyyvät. Sen lisäksi, että epäsuoriin tietojenvaihtomuotoihin liittyvä ns. hub and spoke -tyyppinen kolluusio (206) helpottuu, yhteisostojärjestelyn jäseninä olevat vähittäismyyjät saattavat myös olla halukkaampia myöntymään toimittajien hinnankorotuksiin, jos ne tietävät, että kyseiset korotukset koskevat myös useimpia niiden kilpailijoita tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla ja että ne voidaan näin ollen siirtää kuluttajille.

301.

 Yhteisostojärjestelyn toteutus saattaa edellyttää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen, kuten ostohintojen (tai niiden komponenttien) ja ostovolyymien keskinäistä paljastamista. Jos yhteisostojärjestely itsessään ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle järjestelylle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin (207). Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä yhteisostojärjestelyn toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden (208). Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen yhteisostojärjestelyn toteuttamiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista järjestelyn tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava 6 luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti (209). Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

302.

 Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtaminen saattaa helpottaa myyntihintojen ja tuotannon yhteensovittamista ja johtaa näin kollusiiviseen lopputulokseen myyntimarkkinoilla. Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta aiheutuvien vaikutusten leviäminen voidaan minimoida esimerkiksi niin, että tiedot kokoaa erilliseksi yksiköksi perustettu yhteisostojärjestely, joka ei siirrä yksilöitävissä olevaa tietoa edelleen osallistuville ostajille, tai käyttämällä teknisiä tai käytännön menetelmiä tällaisten tietojen saatavuuden rajoittamiseksi ja tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Yhteisostojärjestelyn jäsenet voivat näin ollen käyttää sivullisryhmiä (clean team) tai asettaa yhteisostojärjestelyn asianomaiselle henkilöstölle ja yhteisostojärjestelyn jäsenille tiukkoja luottamuksellisuussääntöjä, joita sovellettaisiin edelleen, jos tietty yhteisostojärjestelyn palveluksessa ollut palaa järjestelyn yksittäisen jäsenen palvelukseen tai tietyt yhteishankintajärjestelyn palveluksessa olleet tai sen jäsenet vaihtavat toiseen yhteishankintajärjestelyyn. Lisäksi yrityksen osallistuminen useampiin yhteishankintajärjestelyihin ei saisi johtaa kilpailunvastaiseen tietojenvaihtoon tai muunlaiseen koordinointiin eri hankintajärjestelyjen välillä.

303.

 Kun toimittajien kanssa neuvotellaan ehdoista yhteisesti, yhteisostojärjestely (eli sen jäsenet tai niiden muodostama oikeushenkilö) voi käyttää ostovoimaansa esimerkiksi uhkaamalla luopua neuvotteluista tai lopettaa ostot, ellei toimittaja tarjoa parempia ehtoja tai alhaisempia hintoja. Vastaavasti tällaisten neuvottelujen vastapuolet saattavat ostajien kanssa käytävissä neuvotteluissa uhata lopettaa neuvottelut tai tuotteiden toimitukset.

304.

 Tällaisten kollektiivisten uhkausten voidaan katsoa olevan erottamaton osa yhteisostojärjestelyä, jos ne koskevat neuvottelujen kohteena olevia tuotteita ja ovat luonteeltaan väliaikaisia päättyen siihen, että osapuolet jatkavat neuvotteluja tai pääsevät sopimukseen. Rajoittamatta tiukempia kansallisia lakeja, joissa kielletään yksipuoliset toimintatavat tai hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt (210), tällaiset uhkaukset eivät yleensä muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta (211). Tällaisten uhkausten mahdollisia vaikutuksia kilpailuun arvioidaan 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta yhteisostojärjestelyn kokonaisvaikutusten perusteella ottaen huomioon uhkauksia esittävien jäsenten markkina-asema (212). Esimerkki kollektiivisesta uhkauksesta, jonka voidaan katsoa olevan olennainen osa yhteisostojärjestelyä, on tilanne, jossa vähittäisallianssin jäsenet lopettavat tiettyjen tuotteiden tilaukset toimittajalta siksi ajaksi, jona neuvotellaan kyseisten tuotteiden tulevien toimitusten ehdoista. Tällaiset tilauskatkokset voivat johtaa siihen, että tiettyjä allianssin yksittäisten jäsenten valitsemia tuotteita ei ole tilapäisesti saatavilla niiden myymälöissä siihen saakka, että vähittäisallianssi ja toimittaja ovat sopineet tulevien toimitusten ehdoista. Tällaiset tilauskatkokset (niitä koskevat uhat) eivät yleisesti ottaen vaikuta tuntuvasti kilpailuun tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla, jos vähittäismyyjät tarjoavat edelleen tuotteita, joihin kyseiset tuotteet ovat vaihdettavissa, ja siinä määrin kuin asiakkaat myyntimarkkinoilla voivat ostaa kyseisiä tuotteita tai tuotteita, joihin kyseiset tuotteet ovat vaihdettavissa, yhteisostojärjestelyn jäsenten kilpailijoilta.

4.3   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

4.3.1   Tehokkuushyödyt

305.

 Yhteisostojärjestelyt voivat tarjota merkittäviä tehokkuushyötyjä. Ne voivat johtaa varsinkin kustannussäästöihin, kuten alhaisempiin ostohintoihin, alhaisempiin tuotantokustannuksiin ja alhaisempiin liiketoimintakustannuksiin. Lisäksi yhteisostojärjestelyt voivat tuottaa laadullisia tehokkuushyötyjä esimerkiksi saamalla toimittajat innovoimaan ja tuomaan markkinoille uusia tai parannettuja tuotteita tai saamalla erityisesti pienemmät toimittajat laajentamaan tuotteidensa jakelua useammille ostajille ja useammille markkinoille. Tällaiset laadulliset tehokkuushyödyt voivat hyödyttää kuluttajia, jos niiden avulla voidaan vähentää riippuvuuksia ja välttää pulaa markkinoilla häiriönkestävämpien toimitusketjujen ansiosta ja parantaa siten koko sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä, esimerkiksi lääkkeiden tai energian yhteisostojen kautta.

4.3.2   Välttämättömyys

306.

 Rajoitukset, jotka menevät pidemmälle kuin yhteisostojärjestelyyn perustuvien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Esimerkiksi sellaisia kustannussäästöjä, jotka eivät johdu itse yhteisostosta, vaan yhteisostojärjestelyn lisätoiminnoista, kuten logistiikasta, kuljetuksista tai varastoinnista, voidaan pitää järjestelyn tehokkuushyötyinä vain, jos lisätoiminnot ovat välttämättömiä ostojärjestelyn toimivuuden kannalta eikä samaan lopputulokseen päästä vähemmän rajoittavin keinoin. Velvoite tehdä tai neuvotella kaikki hankinnat yksinomaan yhteisostojärjestelyn kautta voi joissain tapauksissa olla välttämätön, jotta saavutettaisiin riittävä ostovoima tai mittakaavaetujen edellyttämä riittävä ostomäärä. Tällainen velvoite on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti.

4.3.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

307.

 Välttämättömin rajoituksin saavutettuja tehokkuushyötyjä, kuten kustannussäästöjä tai laatuhyötyjä, jotka aikaansaadaan tuomalla markkinoille uusia tai parannettuja tuotteita, on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät yhteisostojärjestelystä mahdollisesti aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Näin ollen ei riitä, että kustannussäästöt tai muut tehokkuushyödyt hyödyttävät ainoastaan yhteisostojärjestelyn jäseniä. Sen sijaan kustannussäästöjä on siirrettävä jäsenten asiakkaille. Esimerkiksi alhaisempien ostokustannusten tapauksessa siirto voi tapahtua alempina hintoina myyntimarkkinoilla.

308.

 Yleensä yrityksillä on kannustin siirtää ainakin osa muuttuvien kustannusten alenemisesta omille asiakkailleen. Muuttuvien kustannusten alenemisesta johtuva suurempi voittomarginaali antaa yrityksille merkittävän kannustimen laajentaa tuotantoaan alentamalla hintoja. Jos yhteisostojärjestelyn jäsenillä kuitenkin on yhdessä markkinavoimaa merkityksellisillä myyntimarkkinoilla, ne voivat olla vähemmän halukkaita siirtämään muuttuvien kustannusten alennuksia asiakkailleen. Lisäksi on vähemmän todennäköistä, että kiinteiden kustannusten alennukset (kuten toimittajien suorittamat kertamaksut) siirrettäisiin kuluttajille, koska ne eivät usein välttämättä kannusta yrityksiä lisäämään tuotantoaan. Sen vuoksi tietty yhteisostojärjestely on arvioitava huolellisesti, jotta voidaan selvittää, luoko se taloudellisen kannustimen laajentaa tuotantoa ja siten siirtää kustannusten alennuksia tai tehokkuushyötyjä eteenpäin (213). Asiakkailta perittävien myyntihintojen aleneminen on erityisen epätodennäköistä, jos yhteisostojärjestely rajoittaa (tai hillitsee) sen jäsenten mahdollisuuksia ostaa tietyltä toimittajalta lisämääriä joko yhteisostojärjestelyn kautta tai itsenäisesti sen ulkopuolella. Itse asiassa yhteisostojärjestelyt, jotka rajoittavat sen jäsenten mahdollisuutta tilata itsenäisesti lisämääriä tietyltä toimittajalta, kannustavat nostamaan myyntihintoja. Tämä johtuu siitä, että tuotantopanosten oston yhteinen rajoittaminen yleensä rajoittaa myyntimääriä myyntimarkkinoilla.

4.3.4   Kilpailua ei poisteta

309.

 Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos sopimuspuolet saavat mahdollisuuden poistaa kilpailu merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Tämän ehdon on täytyttävä sekä merkityksellisillä ostomarkkinoilla että merkityksellisillä myyntimarkkinoilla.

4.4   Esimerkkejä

310.

 Ostokartelli

Esimerkki 1

Tilanne: Monet pienet yritykset keräävät matkapuhelimia vähittäismyyntipisteissä, joihin niitä voi palauttaa uuden matkapuhelimen oston yhteydessä. Nämä keräilypisteet myyvät käytettyjä matkapuhelimia kierrätysyrityksille, jotka ottavat talteen arvokkaita raaka-aineita, kuten kultaa, hopeaa ja kuparia, uudelleenkäytettäviksi kestävämpänä vaihtoehtona kaivostoiminnalle. Viisi kierrätysyritystä, joiden yhteenlaskettu osuus käytettyjen matkapuhelinten ostomarkkinoista on 12 prosenttia, sopi yhteisestä puhelinkohtaisesta enimmäisostohinnasta. Nämä viisi kierrätysyritystä pitävät myös toisensa ajan tasalla hintakeskusteluista, joita ne toisistaan erillään käyvät käytettyjen matkapuhelinten keräilypisteiden kanssa, sekä keräilypisteiltä saamistaan tarjouksista ja puhelinkohtaisesta hinnasta, jonka ne lopulta suostuvat maksamaan keräilypisteille.

Analyysi: Kaikki viisi kierrätysyritystä ovat ostokartellin osapuolia. Kukin niistä neuvottelee ja tekee erikseen matkapuhelimien ostot keräilypisteiltä. Ei ole olemassa yhteisostojärjestelyä, joka edustaisi yhteisesti ostajia keräilypisteiden kanssa käytävissä neuvotteluissa tai ostoissa keräilypisteiltä. Vaikka kierrätysyritysten yhteenlaskettu markkinaosuus elektroniikkajätteen ostomarkkinoilla on suhteellisen pieni, niiden välinen sopimus katsotaan tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Näin ollen ei ole tarpeen määritellä merkityksellisiä markkinoita tai arvioida kartellin todellisia tai mahdollisia vaikutuksia markkinoihin.

311.

 Valmistajien yhteisneuvottelut tuotantopanoksista

Esimerkki 2

Tilanne: Viiden kilpailevan teräsyhtiön yhteenlaskettu markkinaosuus on 40 prosenttia merkityksellisillä ostomarkkinoilla jäsenvaltiossa A. Teräsyhtiöt perustavat omistukseensa ja ylläpidettäväkseen oman yhteisyrityksen, joka neuvottelee niiden puolesta rautamalmin hankinnoista. Yhteisyritys vaatii ja saa merkittävältä rautamalmin toimittajalta 20 prosentin alennuksen rautamalmin ostohinnasta jäsenvaltiossa A. Sen sijaan, että kyseiset viisi teräksenvalmistajaa kilpailisivat keskenään ostomarkkinoilla, ne ostavat rautamalmia yhteisyrityksen neuvottelemaan ostohintaan. Ei ole näyttöä siitä, että yhteisyrityksen omistajat olisivat alentaneet teräksen hintojaan myyntimarkkinoilla rautamalmista maksamiensa alhaisempien hintojen seurauksena.

Analyysi: Yhteisyritys on yhteisostojärjestely, joka neuvottelee toimittajien kanssa viiden teräksenvalmistajan puolesta. Yhteisyrityksen osakkaina olevat viisi teräksenvalmistajaa ovat saaneet sovittua rautamalmille alhaisemman hankintahinnan. Yhteisyrityksen osakkaat ostavat rautamalmia itsenäisesti, joskin yhteisyrityksen neuvotteleman hinnan perusteella. Yhteisyrityksen perustamisen ja toiminnan tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen. Se, onko yhteisyrityksellä kilpailua rajoittavia vaikutuksia, riippuu esimerkiksi siitä, johtaako se kustannusten huomattavaan yhtenevyyteen ja aiheuttaako yhteisostojärjestely todellisen kolluusioriskin teräksen myyntimarkkinoilla. Kaiken kaikkiaan se, että yksikään yhteisyrityksen osakkaina olevista teräksentuottajista, ei ole alentanut teräksen hintojaan, voisi olla osoitus tällaisesta kolluusiosta.

312.

 Yleiseurooppalaisen vähittäisallianssin yhteisneuvottelut

Esimerkki 3

Tilanne: Yleiseurooppalainen vähittäisallianssi, jonka jäseninä on seitsemän suurta vähittäiskauppaketjua, joista kukin toimii eri kansallisilla markkinoilla, neuvottelee yhteisesti suuren keksien ja mehujen merkkituotevalmistajan, jonka markkinaosuus kyseisissä tuoteluokissa on 30 %, kanssa tietyistä tulevan toimitussopimuksen ehdoista. Allianssin markkinaosuus on enintään 18 prosenttia kulloisillakin merkityksellisillä (kansallisilla) ostomarkkinoilla, ja sen kunkin jäsenen markkinaosuus on 15–20 prosenttia kulloisenkin jäsenvaltion merkityksellisillä (paikallisilla) vähittäismarkkinoilla. Allianssin jäsenet eivät ole potentiaalisia tulokkaita toistensa myyntimarkkinoille. Neuvottelut koskevat erityisesti lisäalennusta, jonka vähittäismyyjät haluaisivat valmistajalta. Molemmat osapuolet pyrkivät tiukoissa neuvotteluissa itsensä kannalta parhaaseen mahdolliseen sopimukseen. Tietyssä neuvottelujen vaiheessa vähittäisallianssi pyytää neuvottelupaineen lisäämiseksi jäseniään lopettamaan väliaikaisesti neuvottelujen kohteena olevien kahden tuoteryhmän tuotteiden tilaamisen kyseiseltä valmistajalta. Tätä päätöstä toteuttaessaan kukin allianssin jäsen päättää itsenäisesti, mitä valmistajan näiden tuoteryhmien tuotteita se ei enää tilaa neuvottelukatkoksen aikana, ottaen huomioon paikallisten kuluttajien mieltymykset myyntimarkkinoilla. Lisäneuvottelukierroksen jälkeen valmistaja ja allianssi lopulta sopivat lisäalennuksesta, jonka valmistaja suostuu myöntämään allianssin jäsenille, ja jäsenet käynnistävät uudelleen tilaukset valmistajan koko tuotevalikoimasta.

Analyysi: Yleiseurooppalainen vähittäisallianssi ei ole ostokartelli eikä muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Se katsotaan yhteisostojärjestelyksi, vaikka se neuvottelee valmistajan kanssa yhteisesti jäsentensä puolesta vain tietystä valmistajan ja vähittäisallianssin jäsenten väliseen laajempaan ostosopimukseen kuuluvasta alennuksesta, ja jäsenet ostavat alennuksen perusteella itsenäisesti tarvitsemansa määrät valmistajan tuotteita. Allianssiin kuuluvat kansalliset vähittäiskauppaketjut eivät toimi keskenään samoilla myyntimarkkinoilla eivätkä ole toistensa potentiaalisia kilpailijoita. Tämän vuoksi yhteisostojärjestelyllä ei todennäköisesti ole rajoittavia vaikutuksia vähittäismyyjien väliseen kilpailuun tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntimarkkinoilla. Lisäksi vähittäismyyjiin kohdistuu riittävästi kilpailupainetta sellaisten kilpailevien vähittäismyyjien taholta, jotka eivät osallistu yhteisostojärjestelyyn. Järjestely saattaa silti edellyttää sen arviointia, aiheuttaako se mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia kilpailuun tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla. Tällaisia vaikutuksia voisi aiheutua lisäalennuksesta (jos tämä esimerkiksi vähentäisi toimittajien innovointia). Tällaiset kielteiset vaikutukset vaikuttavat kuitenkin epätodennäköisiltä, kun otetaan huomioon osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, joka on enintään 18 prosenttia kaikilla merkityksellisillä ostomarkkinoilla. Tilausten väliaikaista keskeyttämistä on arvioitava yhdessä yhteisostojärjestelyn kokonaisvaikutusten kanssa. Tällainen toimenpide koskee ainoastaan valmistajan kanssa käytävien neuvottelujen kohteena olevia tuoteluokkia, eikä se näytä aiheuttavan kuluttajille suoraa tai välillistä haittaa, erityisesti siltä osin kuin nämä vähittäiskauppiaat tarjoavat kyseisten tuotteiden tilalle vaihdettavissa olevia tuotteita tai on muita kilpailevia vähittäiskauppiaita, joilta kuluttajat voivat ostaa samoja tuotteita, ja se voi hyödyttää kuluttajia alentamalla hintoja sopimukseen pääsyn jälkeen.

313.

 Suhteellisen pienen yhteenlasketun markkinaosuuden omaavien pienten yritysten yhteisostot

Esimerkki 4

Tilanne: 150 pientä vähittäismyyjää tekee sopimuksen yhteisostojärjestelyn perustamisesta. Niiden on hankittava kyseisen järjestelyn kautta tietty vähimmäismäärä, joka muodostaa noin 50 prosenttia jokaisen vähittäismyyjän kokonaiskustannuksista. Vähittäismyyjät voivat hankkia järjestelyn kautta vähimmäismäärää suuremmankin määrän ja ne voivat tehdä hankintansa myös järjestelyn ulkopuolelta. Vähittäismyyjien yhteenlaskettu markkinaosuus on 23 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Yritys A ja yritys B ovat yhteisostojärjestelyn jäsenten kaksi suurta kilpailijaa. Yrityksellä A on 25 prosentin ja yrityksellä B 35 prosentin osuus sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Ei ole esteitä sille, etteivätkö myös jäljellä olevat pienemmät kilpailijat voisi perustaa yhteisostojärjestelyä. Mainitut 150 vähittäismyyjää saavuttavat huomattavia kustannussäästöjä tekemällä yhteisostoja yhteisostojärjestelyn kautta.

Analyysi: Yhteisostojärjestely ei ole ostokartelli eikä sitä voida pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailun rajoittamisena. Osallistuvien vähittäismyyjien yhteenlaskettu markkinaosuus osto- ja myyntimarkkinoilla ylittää kilpailuoikeudellisen 15 prosentin ”pehmeän turvasataman”, mutta niitä rajoittavat yritykset A ja B, joilla on suuremmat markkinaosuudet molemmilla markkinoilla. Todennäköisyys sille, että yhteisostojärjestely hillitsee tuotteiden toimittajien investointeja tai innovointia, on edelleen pieni, kun otetaan huomioon jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus ostomarkkinoilla. Tämä riippuu kuitenkin myös siitä, missä määrin toimittajilla on tasapainottavaa myyjävoimaa ostomarkkinoilla, sekä – jos kyse on toimittajista, joilla ei ole myyjävoimaa – siitä, ovatko ne tehneet yhteisostojärjestelyn jäsenten suhteen asiakaskohtaisia investointeja. Vaikka osallistuvien vähittäismyyjien kustannukset muodostuvatkin pitkälle yhteneväisiksi, on epätodennäköistä, että niillä on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla A:n ja B:n läsnäolon vuoksi, sillä nämä ovat molemmat erikseen vahvempia kuin yhteisostojärjestelyyn osallistuvat vähittäismyyjät. Näin ollen on epätodennäköistä, että kyseiset 150 vähittäiskauppiasta onnistuisivat sovittamaan yhteen myyntihintoja koskevaa käyttäytymistään ja pääsemään myyntimarkkinoilla kollusiiviseen lopputulokseen, joka estäisi niitä siirtämästä eteenpäin alhaisempia ostohintoja tai niihin liittyviä alennuksia. Tämän johdosta yhteisostojärjestelyllä ei todennäköisesti ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Lisäksi yhteistyöllä on mittakaavaetujen kautta joitakin tehokkuushyötyjä, jotka voivat edelleen alentaa myyntihintoja ja lisätä myyntimarkkinoilla vähittäismyyjien kilpailukykyä yrityksiin A ja B nähden.

314.

 Kustannusten yhtenevyys ja markkinavoima myyntimarkkinoilla

Esimerkki 5

Tilanne: Kaksi kilpailevaa supermarketketjua tekee sopimuksen, jonka perusteella ne ostavat yhdessä tuotemäärän, joka vastaa noin 80:tä prosenttia niiden muuttuvista kustannuksista. Eri tuoteryhmien merkityksellisillä ostomarkkinoilla sopimuspuolten yhteenlasketut markkinaosuudet ovat 25–40 prosenttia. Merkityksellisillä myyntimarkkinoilla niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 60 prosenttia ja lisäksi markkinoilla on neljä muuta merkittävää vähittäismyyjää, joilla kullakin on 10 prosentin markkinaosuus. Markkinoille tulo ei ole todennäköistä.

Analyysi: Ostosopimus ei ole ostokartelli eikä sitä voida pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailun rajoittamisena. Se antaa kuitenkin todennäköisesti sopimuspuolille mahdollisuuden sovittaa yhteen käyttäytymistään myyntimarkkinoilla, mikä johtaa kollusiiviseen lopputulokseen. Sopimuspuolilla on markkinavoimaa myyntimarkkinoilla, koska markkinoilla on vain muutama paljon pienempi kilpailija, ja ostosopimuksen johdosta huomattava osa sopimuspuolten kustannuksista on yhteneviä. Lisäksi markkinoille tulo on epätodennäköistä. Sopimuspuolten kannustimet käyttäytymisensä yhteensovittamiseen myyntimarkkinoilla olisivat vieläkin suuremmat, jos niiden kustannusrakenteet olisivat samanlaiset jo ennen sopimuksen tekemistä. Jos myös sopimuspuolten marginaalit olisivat samanlaiset, sekin lisäisi kollusiivisen lopputuloksen riskiä. Sopimus aiheuttaa myös riskin siitä, että sopimuspuolet hillitsevät kysyntää ja näin vähentävät ostojen vähenemisen myötä myös myyntimääriä, mikä nostaa myyntihintoja tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Näin ollen ostosopimuksella on todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Vaikka sopimus erittäin todennäköisesti johtaa tehokkuushyötyihin kustannussäästöinä, on epätodennäköistä, että niitä siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät kilpailua rajoittavat vaikutukset, koska sopimuspuolilla on myyntimarkkinoilla huomattava markkinavoima. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että ostosopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

315.

 Erillisillä maantieteellisillä markkinoilla toimivat osapuolet

Esimerkki 6

Tilanne: Kuusi suurta vähittäismyyjää, joista kukin toimii eri jäsenvaltiossa, muodostaa yhteisostojärjestelyn ostaakseen yhdessä useita durumvehnäjauhosta valmistettuja merkkituotteita. Järjestely sallii vähittäismyyjien ostaa muita vastaavankaltaisia merkkituotteita yhteistyön ulkopuolella. Yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus on noin 22 prosenttia merkityksellisillä ostomarkkinoilla, jotka ovat unionin laajuiset. Ostomarkkinoilla on kolme muuta suurta yhteisostojärjestelyn kanssa vastaavankokoista ostajaa. Kullakin yhteisostojärjestelyn jäsenellä on 20–30 prosentin markkinaosuus myyntimarkkinoilla, joilla ne toimivat ja jotka ovat kansallisia markkinoita. Yksikään jäsen ei toimi sellaisen jäsenvaltion myyntimarkkinoilla, jossa jokin toinen jäsen toimii. Jäsenet eivät ole potentiaalisia tulijoita toistensa markkinoille.

Analyysi: Yhteisostojärjestely ei ole ostokartelli eikä sitä voida pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailun rajoittamisena. Järjestelyn ansiosta osallistuvat vähittäismyyjät voivat kilpailla muiden olemassa olevien suurten ostajien kanssa ostomarkkinoilla ja saada paremmat hinnat tai ehdot kuin jos ne ostaisivat tuotteet itsenäisesti. Todennäköisyys sille, että yhteisostojärjestely hillitsee tuotteiden toimittajien investointeja tai innovointia, on edelleen pieni, kun otetaan huomioon jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus ostomarkkinoilla. Tämä riippuu kuitenkin myös siitä, missä määrin toimittajilla on tasapainottavaa myyjävoimaa ostomarkkinoilla, sekä – jos kyse on toimittajista, joilla ei ole myyjävoimaa – siitä, ovatko ne tehneet järjestelyn jäseniä olevien ostajien suhteen asiakaskohtaisia investointeja. Unionin laajuisiin ostomarkkinoihin verrattuna kansalliset myyntimarkkinat ovat paljon pienemmät (liikevaihdoltaan ja maantieteellisesti), ja näillä markkinoilla joillakin järjestelyn jäsenillä voi olla jonkin verran markkinavoimaa. Vaikka yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus onkin yli 15 prosenttia ostomarkkinoilla, ne eivät onnistuneesti kykene sovittamaan yhteen menettelytapojaan kansallisilla myyntimarkkinoilla, sillä ne eivät ole todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita kyseisillä tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Sen vuoksi yhteisostojärjestely ei todennäköisesti aiheuta kilpailua rajoittavia vaikutuksia 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vaikka järjestelyllä olisikin kilpailua rajoittavia vaikutuksia, se täyttää todennäköisesti 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Yhteisostojärjestely johtaa alhaisempiin hankintakustannuksiin, joihin jäsenet eivät voisi päästä, jos ne neuvottelisivat hinnoista itsenäisesti. Kun otetaan huomioon yksittäisten jäsenten markkina-asema tarjontaketjun myöhemmillä tasoilla, joilla ne eivät toimi toistensa myyntimarkkinoilla vaan kohtaavat merkittävää kilpailua muiden vähittäismyyjien taholta (joiden hallussa on vähintään 70 prosenttia myyntimarkkinoista), vaikuttaa todennäköiseltä, että nämä alhaisemmat hankintakustannukset siirtyvät kuluttajien hyödyksi. Järjestelyn jäsenillä olisikin kannustin siirtää ainakin osa muuttuvien kustannusten alentumisesta omille asiakkailleen kasvattamalla tarjontaketjun myöhemmän vaiheen myyntiä hinnanalennusten avulla.

316.

 Tietojenvaihto

Esimerkki 7

Tilanne: Kolme kilpailevaa valmistajaa, A, B ja C, antaa riippumattoman yhteisostojärjestelyn tehtäväksi ostaa tuotetta Z. Se on välituote, jota kyseiset kolme valmistajaa käyttävät lopputuotteen X tuotannossaan. Z:n kustannukset eivät ole merkittävä kustannustekijä X:n valmistuksessa. Kaikki yhteisostotoiminnan kannalta tarvittavat tiedot (esimerkiksi laatueritelmät, tavaramäärät, toimituspäivät, enimmäisostohinnat) annetaan vain yhteisostojärjestelylle, ei yhteisostojärjestelyn muille jäsenille. Yhteisostojärjestely sopii ostohinnat tuotteen Z kunkin toimittajan kanssa. A:n, B:n ja C:n yhteenlaskettu markkinaosuus on 30 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Niillä on kuusi kilpailijaa osto- ja myyntimarkkinoilla, ja näistä kahdella on kullakin 20 prosentin markkinaosuus.

Analyysi: Yhteisostojärjestely ei ole ostokartelli eikä se ole tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Yhteisostojärjestelyn jäsenten yhteenlaskettu markkinaosuus on 30 prosenttia sekä osto- että myyntimarkkinoilla, mikä ylittää selvästi kilpailuoikeudellisen pehmeän turvasataman 15 prosentin kynnysarvon. Tämä voi antaa niille huomattavan markkinavoiman sekä osto- että myyntimarkkinoilla. Järjestelyn jäsenet kohtaavat kuitenkin kilpailua tarjontaketjun sekä varhaisemman että myöhemmän vaiheen markkinoilla. Ainakin kahdella näistä kilpailijoista on huomattava markkina-asema (kummallakin 20 prosentin markkinaosuus), minkä ansiosta ne voivat aiheuttaa todellista kilpailupainetta järjestelyn jäsenille. Näin ollen vaikuttaa epätodennäköiseltä, että yhteisostojärjestelyn jäsenillä olisi myyntimarkkinoilla merkittävää markkinavoimaa, jonka turvin ne voisivat sulkea nämä kilpailijat ostomarkkinoilta. Lisäksi järjestely rajoittuu tuotteen Z ostamiseen ja Z ei ole merkittävä kustannustekijä tuotteen X tuotannossa. Tämä tarkoittaa, että Z ei ole merkittävä tuotantopanos jäsenten toiminnassa myyntimarkkinoilla, eikä järjestely johda pitkälle menevään kustannusten yhtenevyyteen. A, B ja C ostavat tai tuottavat edelleen itsenäisesti muita tuotteen X tuotantopanoksia, jotka ovat merkittävämpiä kustannustekijöitä, ja ne kohtaavat todellista kilpailua kuuden kilpailijan taholta sekä myös toistensa taholta tuotteen X markkinoilla.

Näin ollen yhteisostojärjestely ei todennäköisesti rajoita kilpailua osto- tai myyntimarkkinoilla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja voi joka tapauksessa täyttää 101 artiklan 3 kohdan neljä edellytystä.

Se ei myöskään tietojenvaihdon osalta kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen tarpeen ja oikeasuhteista tuotteen Z yhteisostojärjestelyn toteuttamiseksi ja kattaa ainoastaan ne tiedot, jotka vaaditaan, jotta järjestelyn jäsenet voivat tehdä sopimuksen toimittajien kanssa. Koska tietoja ei jaeta yksittäisten jäsenten kesken vaan ainoastaan yhteisostojärjestelyn kanssa, A:n, B:n ja C:n välillä ei ole suoraa tietojenvaihtoa, ja tietojen siirtäminen ei todennäköisesti johda 101 artiklan 1 kohdan vastaiseen kollusiiviseen lopputulokseen niiden välillä.

5.   KAUPALLISTAMISSOPIMUKSET

5.1   Johdanto

317.

 Kaupallistamissopimuksissa on kyse kilpailijoiden välisestä yhteistyöstä niiden keskenään vaihdettavissa olevien tuotteiden myynnin, jakelun tai markkinoinnin alalla. Tällaisten sopimusten laajuus voi vaihdella paljonkin riippuen siitä, mitä kaupallistamisen edellyttämiä tehtäviä yhteistyön piiriin kuuluu. Yhden ääripään muodostaa yhteismyynti, joka merkitsee kaikkien tuotteen myyntiin liittyvien kaupallisten seikkojen sopimista yhdessä, mukaan lukien hinta. Sopimukset voivat olla myös suppeampia ja koskea ainoastaan yhtä kaupallistamisen osa-aluetta kuten jakelua, myynnin jälkeistä palvelua tai mainontaa.

318.

 Yhden näiden suppeampien sopimusten ryhmän muodostavat jakelusopimukset. Jakelusopimukset kuuluvat periaatteessa vertikaaliryhmäpoikkeuksen ja vertikaalisuuntaviivojen piiriin, elleivät sopimuspuolet ole todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Jos kilpailevat yritykset sopivat keskenään vaihdettavissa olevien tuotteittensa jakelusta (erityisesti eri maantieteellisillä markkinoilla), on olemassa riski, että sopimusten tarkoituksena tai seurauksena on markkinoiden jakaminen sopimuspuolten välillä, tai että sopimukset voivat johtaa kollusiiviseen lopputulokseen. Tämä voi koskea kilpailevien yritysten sekä vastavuoroisia että muita kuin vastavuoroisia sopimuksia, jotka on sen vuoksi ensin arvioitava tässä luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Jos arviointi johtaa päätelmään, että kilpailijoiden yhteistyö jakelun alalla on periaatteessa hyväksyttävää, on tarpeen arvioida vielä sopimuksiin sisältyvät mahdolliset vertikaaliset rajoitukset. Tämän, arvioinnin toisen vaiheen olisi perustuttava vertikaalisuuntaviivoissa vahvistettuihin periaatteisiin.

319.

 Ainoa poikkeama edellä mainitusta kaksivaiheisesta prosessista koskee kilpailijoiden välisiä jakelusopimuksia, jotka eivät ole vastavuoroisia, jos a) toimittaja on tavaroiden valmistaja, tukkumyyjä tai maahantuoja ja jakelija, ja ostaja on vain tavaroiden jakelija eikä kilpaileva yritys valmistus-, tukku- tai maahantuontiportaalla tai b) toimittaja on palveluntarjoaja useilla kaupan portailla, kun vastaavasti ostaja tarjoaa palveluja vähittäiskaupassa eikä ole kilpaileva yritys samalla kaupan portaalla, jolla se ostaa sopimuspalvelut (214). Näissä skenaarioissa jakelusopimus kuuluu vertikaaliryhmäpoikkeuksen piiriin, eivätkä nämä suuntaviivat koske sitä (215). Lisäohjeistusta näiden suuntaviivojen yleisestä suhteesta vertikaaliryhmäpoikkeusasetukseen ja vertikaalisuuntaviivoihin annetaan 43 kappaleessa.

320.

 Toisistaan on erotettava myös sopimukset, joissa osapuolet sopivat vain yhteisestä kaupallistamisesta, ja sopimukset, joissa kaupallistaminen yhdistyy muuhun tarjontaketjun varhaisemman vaiheen yhteistyöhön, kuten yhteistuotantoon tai yhteisostotoimintaan. Yhteistyön eri vaiheita yhdistäviä kaupallistamissopimuksia analysoitaessa on tarpeen tehdä 6–8 kappaleen mukainen arviointi.

321.

 Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädettyyn maataloustuotteiden kaupallistamiseen liittyy tilanteita, joihin 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta (216).

5.2   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

5.2.1   Keskeiset kilpailuongelmat

322.

 Kaupallistamissopimukset voivat rajoittaa kilpailua monin tavoin. Ensiksi ja ilmiselvästi kaupallistamissopimukset voivat johtaa hintojen lukitsemiseen.

323.

 Toiseksi kaupallistamissopimukset voivat myös helpottaa tuotannon rajoittamista, koska osapuolet voivat sopimuksen avulla päättää markkinoille tuotavasta tuotemäärästä ja siten vähentää tarjontaa.

324.

 Kolmanneksi kaupallistamissopimuksia voidaan käyttää keinona, jonka avulla sopimuspuolet jakavat markkinoita tai allokoivat tilauksia tai asiakkaita, esimerkiksi tapauksissa, joissa sopimuspuolten tuotantolaitokset sijaitsevat eri maantieteellisillä markkinoilla, tai kun sopimukset ovat vastavuoroisia.

325.

 Neljänneksi kaupallistamissopimukset voivat myös johtaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoon seikoista, jotka voivat kuulua joko yhteistyön piiriin tai sen ulkopuolelle, tai yhteneviin kustannuksiin – erityisesti kun on kyse sopimuksista, joihin ei sisälly hintojen lukitsemista. Näin sopimukset saattavat johtaa kollusiiviseen lopputulokseen.

326.

 Toisaalta kaupallistamissopimus ei yleensä todennäköisesti aiheuta kilpailuongelmia, jos se on objektiivisesti katsoen tarpeen, jotta tietty osapuoli voi tulla markkinoille, joille se ei olisi esimerkiksi kustannussyistä voinut tulla yksin tai yhteistyöhön osallistuvia osapuolia harvempien yhteistyökumppanien kanssa. Tällaisessa skenaariossa sopimuspuolet eivät ole toistensa potentiaalisia tai todellisia kilpailijoita, joten sopimuksen vaikutuksena ei ole niiden välisen kilpailun rajoittuminen.

327.

 Näin ollen keskeinen kysymys arvioitaessa vastavuoroista kaupallistamissopimusta on se, onko sopimus objektiivisesti katsoen välttämätön, jotta osapuolet pääsisivät toistensa markkinoille. Jos näin on, sopimus ei aiheuta kilpailuongelmia. Jos osapuoli kuitenkin kykenisi tulemaan toisen osapuolen markkinoille ilman sopimusta ja sopimus vähentää ensimmäisen osapuolen itsenäistä päätösvaltaa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta tulla toisen osapuolen markkinoille, sillä on todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Sama periaate koskee ei-vastavuoroisia kaupallistamissopimuksia. Kilpailua rajoittavien vaikutusten riski on kuitenkin vähemmän selvä ei-vastavuoroisissa sopimuksissa, koska niissä sopimuspuolilla ei yhtä todennäköisesti ole keskinäistä kannustinta jakaa keskenään markkinoita tai asiakkaita.

5.2.2   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

328.

 Ensinnäkin kaupallistamissopimukset johtavat tarkoitukseen perustuvaan kilpailunrajoitukseen, jos ne toimivat keinona osallistua peiteltyyn kartelliin. Joka tapauksessa kaupallistamissopimukset, joihin liittyy hintojen lukitsemista, tuotannon rajaamista tai markkinoiden jakamista, ovat omiaan rajoittamaan kilpailua tarkoitukseen perustuen, paitsi jos nämä rajoitukset ovat alisteisia sopimuksen päätavoitteeseen nähden ja jos päätavoite ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin.

329.

 Kilpailijoiden välisissä kaupallistamissopimuksissa kilpailuongelmana on erityisesti hintojen lukitseminen. Yhteismyyntiin rajoittuvat sopimukset ja yleisesti kaupallistamissopimukset, joihin sisältyy yhteistä hinnoittelua, johtavat yleensä kilpailevien valmistajien tai palveluntarjoajien hinnoittelupolitiikan koordinointiin. Tällaiset sopimukset voivat poistaa hintakilpailua sopimuspuolten väliltä suhteessa keskenään vaihdettavissa oleviin tuotteisiin, mutta myös rajoittaa niiden tuotteiden kokonaismäärää, joita sopimuspuolet saavat toimittaa tilaustenjakojärjestelmän puitteissa. Näin ollen tällaisten sopimusten tarkoituksena on todennäköisesti kilpailun rajoittaminen.

330.

 Tämä arvio ei muutu, vaikka kyseessä ei olisikaan yksinoikeussopimus (ts. kun osapuolet voivat erikseen myydä sopimuksen ulkopuolella) niin kauan kuin voidaan olettaa, että sopimus johtaa sopimuspuolten perimien hintojen yhteensovittamiseen niiden tiettyjen tai kaikkien asiakkaiden osalta.

331.

 Vastaavasti myös tuotannon rajaukset ovat vakava kilpailuongelma, joka voi aiheutua kaupallistamissopimuksista. Jos sopimuspuolet päättävät kaupan pidettävien tuotteiden määrästä yhdessä, saatavilla oleva sopimustuotteiden tarjonta saattaa vähentyä, mikä nostaa niiden hintaa. Kunkin sopimuspuolen olisi periaatteessa edelleen voitava itsenäisesti päättää tuotantonsa lisäämisestä tai vähentämisestä markkinakysynnän tyydyttämiseksi. Tuotannon rajausten riski on vähäisempi, jos kaupallistamissopimus ei ole yksinoikeudellinen, kunhan sopimuspuolet ovat vapaita ja tosiasiallisesti käytettävissä vastaamaan itsenäisesti mahdolliseen lisäkysyntään ja edellyttäen, että sopimus ei johda sopimuspuolten tarjontaperiaatteiden koordinointiin.

332.

 Eri maantieteellisillä markkinoilla tai suhteessa eri asiakasluokkiin toimivien osapuolten välisiä kaupallistamisjärjestelyjä voidaan käyttää myös markkinoiden jakamisen välineenä. Jos sopimuspuolet käyttävät toistensa tuotteiden jakelemista koskevaa vastavuoroista kaupallistamissopimusta poistaakseen väliltään todellista tai potentiaalista kilpailua jakamalla markkinoita tai asiakkaita, on todennäköistä, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Jos sopimus ei ole vastavuoroinen, markkinoiden jakamisen riski ei ole yhtä suuri. On kuitenkin tarpeen arvioida, muodostaako sopimus, joka ei ole vastavuoroinen, perustan sopimuspuolten väliselle yhteisymmärrykselle olla tulematta toisen markkinoille.

5.2.3   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

333.

 Kaupallistamissopimuksella, joka ei ole tarkoitukseltaan rajoittava, voi edelleen olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Arvioitaessa kaupallistamissopimusten vaikutuksia kilpailuun on otettava huomioon 32 kappaleessa mainitut tekijät sekä seuraava, erityisesti tämän tyyppisiin sopimuksiin liittyvä lisäohjeistus.

334.

 Kaupallistamissopimuksen vaikutusten arvioimiseksi on tarpeen määritellä merkitykselliset tuote- ja maantieteelliset markkinat ja määrittää sopimuspuolten asema kyseisillä markkinoilla. Markkinoita, joita yhteistyö koskee suoraan, ovat markkinat, joille sopimuksen kohteena olevat tuotteet kuuluvat ja joilla sopimuspuolet tulevat kaupallistamaan näitä tuotteita yhdessä. Koska tiettyjä markkinoita koskeva kaupallistamissopimus voi kuitenkin vaikuttaa sopimuspuolten kilpailukäyttäytymiseen myös naapurimarkkinoilla, jotka ovat yhteydessä yhteistyön välittömään vaikutusalaan kuuluviin markkinoihin (eli lähimarkkinoilla), myös mahdolliset tällaiset lähimarkkinat on määriteltävä (217).

335.

 Tapauksissa, joissa kilpailijoiden välisten kaupallistamissopimusten tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, niillä on yleensä kilpailua rajoittavia vaikutuksia vain, jos sopimuspuolilla on jonkin verran markkinavoimaa. Sen arvioimiseksi, onko sopimuspuolilla tällaista markkinavoimaa, on otettava huomioon niiden asiakkaiden mahdollinen tasapainottava ostajavoima. Jos sopimuspuolilla on yhdessä markkinavoimaa, on yleensä todennäköistä, että niillä on kyky nostaa hintoja tai vähentää tuotantoa, heikentää tuotteiden laatua, kaventaa tuotevalikoimaa tai supistaa innovointia. Lisäksi on otettava huomioon, että kaupallistamissopimuksessa sopimuspuolet yhdistävät markkinatoimintojaan (tai osia niistä) eli toimintoja, joilla on suora yhteys niiden asiakkaisiin. Tämä suora yhteys asiakkaisiin lisää riskiä siitä, että kaupallistamissopimukset voivat johtaa kilpailunvastaisiin vaikutuksiin.

5.2.3.1   Kollusiivinen lopputulos

336.

 Yhteiskaupallistamissopimus, johon ei liity hintojen lukitsemista, tuotannon rajaamista tai markkinoiden jakamista, voi kuitenkin johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos osapuolten muuttuvista kustannuksista entistä suurempi osa muuttuu yhteisiksi siinä määrin, että kollusiivinen lopputulos on todennäköinen. Näin on todennäköisesti, jos sopimuspuolten kustannusten yhtenevyys on suurta jo ennen sopimusta. Tässä skenaariossa kustannusten (eli sopimuksen kohteena olevan tuotteen kaupallistamiskustannusten) yhtenevyyden lisäys, vaikkakin vähäinen, voi kääntää lopputuloksen kollusiivisen puolelle. Toisaalta jos yhtenevyyden lisäys on suuri, kollusiivisen lopputuloksen riski voi olla huomattava, vaikka yhtenevyyden lähtötaso olisi alhainen.

337.

 Kollusiivisen lopputuloksen todennäköisyys riippuu sopimuspuolten markkinavoimasta ja merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä. Kustannusten yhtenevyys voi lisätä kollusiivisen lopputuloksen riskiä vain, jos sopimuspuolilla on markkinavoimaa ja kaupallistamiskustannukset muodostavat huomattavan osan kyseisiin tuotteisiin liittyvistä muuttuvista kustannuksista. Kaupallistamiskustannusten yhtenevyys lisää kuitenkin kollusiivisen lopputuloksen riskiä, jos kaupallistamissopimus koskee hintavaa kaupallistamista edellyttäviä tuotteita, esimerkiksi kun jakelu- tai markkinointikustannukset ovat korkeat. Näin ollen myös sopimukset, jotka rajoittuvat yhteiseen mainontaan tai yhteiseen myynninedistämiseen, voivat johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos nämä toiminnot muodostavat merkittävän osan tuotteen muuttuvista kustannuksista.

338.

 Kaupallistamissopimuksen täytäntöönpano saattaa edellyttää kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa varsinkin markkinointistrategiasta ja hinnoittelusta. Kun kaupallistamissopimus itsessään ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin (218). Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä kaupallistamissopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden (219). Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen kaupallistamissopimuksen täytäntöönpanemiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista sopimuksen tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava 6 luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti (220). Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

5.2.3.2   Pääsääntöisesti ongelmaton yhteistyö

339.

 Kuten jo on mainittu 335 kappaleessa, kilpailijoiden välisillä kaupallistamissopimuksilla, joiden tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on yleensä kilpailua rajoittavia vaikutuksia vain, jos sopimuspuolilla on jonkin verran markkinavoimaa. Useimmissa tällaisissa tapauksissa markkinavoimaa tuskin on, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia markkinoilla, joilla ne yhteisesti kaupallistavat sopimustuotteita. Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 15 prosenttia, on joka tapauksessa todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

340.

 Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on yli 15 prosenttia, ei voida olettaa, että niiden välisellä sopimuksella ei olisi rajoittavia vaikutuksia, joten on tarpeen arvioida yhteiskaupallistamissopimuksen todennäköinen vaikutus merkityksellisillä markkinoilla.

5.3   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

5.3.1   Tehokkuushyödyt

341.

 Kaupallistamissopimukset voivat johtaa merkittäviin tehokkuushyötyihin. Tehokkuushyödyt, jotka otetaan huomioon arvioitaessa, täyttääkö kaupallistamissopimus 101 artiklan 3 kohdan edellytykset, riippuvat yhteistyön luonteesta ja yhteistyön osapuolista. Hintojen lukitseminen ei yleensä ole perusteltua, ellei se ole välttämätöntä muiden markkinointitoimintojen integroimiseksi ja tällainen integrointi tuottaa merkittäviä tehokkuushyötyjä. Yhteisjakelu voi tuottaa merkittäviä tehokkuushyötyjä, jotka johtuvat mittakaavaeduista tai tuotevarioinnin eduista, erityisesti pienemmille tuottajille tai riippumattomien vähittäismyyjien ryhmille esimerkiksi silloin, kun ne hyödyntävät uusia jakelualustoja kilpaillakseen suurempien toimijoiden kanssa. Yhteisjakelua voidaan käyttää varsinkin ympäristötavoitteiden saavuttamiseen, jotka voivat olla 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tehokkuushyötyjä edellyttäen, että ne ovat objektiivisia, konkreettisia ja todennettavissa (221). Kaupallistamissopimuksilla voidaan myös osaltaan parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä ja saada aikaan kuluttajille koituvia tehokkuushyötyjä vähentämällä riippuvuuksia ja/tai lieventämällä toimitusketjujen katkoksia ja häiriöitä esimerkiksi silloin, kun ne mahdollistavat sopimuspuolen pääsyn markkinoille, joille se ei olisi voinut päästä itsenäisesti.

342.

 Tehokkuushyötyjen on oltava seurausta sopimuspuolten taloudellisten toimintojen integroinnista. Säästöjä, jotka johtuvat ainoastaan kilpailuun olennaisesti kuuluvien kustannusten poistamisesta, ei voida ottaa huomioon. Esimerkiksi kuljetuskustannusten alenemista ei voida pitää 101 artiklan 3 kohdan mukaisena tehokkuushyötynä, jos se johtuu vain asiakkaiden jakamisesta ilman sopimuspuolten logistiikan integrointia.

343.

 Sopimuspuolten on osoitettava tehokkuushyödyt. Tässä suhteessa tärkeä elementti on se, osallistuvatko sopimuspuolet yhteiskaupallistamiseen huomattavalla pääomalla tai teknologialla tai muulla huomattavalla panoksella. Myös resurssien ja tuotantovälineiden päällekkäisyyksien poistumisesta seuraavat kustannussäästöt voidaan hyväksyä. Jos yhteiskaupallistaminen kuitenkin muodostuu vain yhteisestä myyntiedustuksesta ilman investointeja, on epätodennäköistä, että se täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

5.3.2   Välttämättömyys

344.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin kaupallistamissopimukseen perustuvien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Kysymys välttämättömyydestä on erityisen tärkeä sopimuksissa, joihin liittyy hintojen lukitsemista tai markkinoiden jakamista, sillä nämä voidaan katsoa välttämättömiksi vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

5.3.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

345.

 Välttämättömin rajoituksin saavutettuja tehokkuushyötyjä on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kaupallistamissopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tämä hyötyjen siirtäminen voi tapahtua alhaisempina hintoina tai tuotteiden parempana laatuna tai suurempana valikoimana. Mitä enemmän sopimuspuolilla kuitenkin on markkinavoimaa, sitä epätodennäköisemmin ne siirtävät tehokkuushyötyjä kuluttajille siinä määrin, että hyödyt ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset. Jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, on todennäköisempää, että sopimuksesta mahdollisesti saatavat tehokkuushyödyt siirretään riittävässä määrin kuluttajille.

5.3.4   Kilpailua ei poisteta

346.

 Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty, jos sopimuspuolet saavat mahdollisuuden poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita. Tämän edellytyksen täyttymistä on arvioitava kaikkien merkityksellisten markkinoiden osalta eli niiden markkinoiden osalta, joille yhteistyön kohteena olevat tuotteet kuuluvat, ja mahdollisten lähimarkkinoiden osalta.

5.4   Tarjouskonsortiot

347.

 Termillä ’tarjouskonsortio’ tarkoitetaan tilannetta, jossa vähintään kaksi osapuolta tekee yhteistyötä esittääkseen yhteisen tarjouksen julkisessa tai yksityisessä hankintakilpailussa (222).

348.

 Tätä lukua sovellettaessa on erotettava toisistaan tarjouskonsortiot ja tarjouskeinottelu (kollusiiviset tarjouskäytännöt), eli talouden toimijoiden väliset laittomat sopimukset, joiden tarkoituksena on vääristää kilpailua tarjousmenettelyissä. Tarjouskeinottelu on yksi vakavimmista kilpailunrajoituksista. Se muodostaa tarkoitukseen perustuvan rajoituksen ja voi esiintyä monessa eri muodossa: osapuolet saattavat esimerkiksi sopia tarjousten sisällöistä (erityisesti hinnoista) etukäteen vaikuttaakseen menettelyn lopputulokseen, tai ne voivat sopia, etteivät jätä tarjousta. Sopiminen voi koskea myös markkinoiden jakamista maantieteellisesti tai hankintaviranomaisen tai hankinnan kohteen mukaan tai vuorottelua hankintamenettelyihin osallistumisessa. Kaikkien näiden käytäntöjen tavoitteena on varmistaa, että hankintakilpailun voittaa ennalta määrätty tarjoaja, vaikka ulospäin pyritäänkin antamaan sellainen kuva, että hankintamenettelyssä toteutuu aito kilpailu (223). Kilpailuoikeudessa tarjouskeinottelu on kartellin muoto, joka muodostuu hankintasopimuksen tekemistä koskevan tarjouskilpailumenettelyn manipuloinnista (224).

349.

 Tarjouskeinotteluun ei yleensä liity yhteisosallistumista tarjouskilpailumenettelyyn. Yleensä mahdollisten tarjouskilpailuun osallistujien välillä on tyypillisesti peitelty tai hiljainen sopimus siitä, että ne koordinoivat tarjouskilpailumenettelyyn liittyviä näennäisen itsenäisiä päätöksiään. Joissakin tapauksissa tarjouskeinottelun ja perusteltujen yhteistarjousmuotojen välinen ero ei kuitenkaan ole selvä, etenkään alihankinnan tapauksessa. Esimerkiksi jos kaksi tarjoajaa käyttää toisiaan ristiin alihankkijoina, tämä voi olla osoitus kolluusiosta, koska tällaiset alihankintasopimukset antavat yleensä sopimuspuolille mahdollisuuden saada tietoa toistensa hintatarjouksesta, mikä asettaa kyseenalaiseksi sopimuspuolten riippumattomuuden omien tarjoustensa laatimisessa. Ei kuitenkaan ole olemassa yleistä olettamaa, että samaan menettelyyn osallistuvien tarjoajien välinen alihankinta muodostaisi kyseisten yritysten välistä kolluusiota (225).

350.

 Tarjouskonsortiosopimukset voivat edellyttää, että sopimuspuolet yhdistävät merkittävästi resursseja ja toimintoja tarjouskilpailumenettelyyn osallistumista varten erityisesti silloin, kun tarjouskilpailun kohteena olevaan toimintaan sisältyy yhteistuotannon muotoja. Tilanteissa, joissa yhteiskaupallistaminen on alisteista sopimuspuolten tuotantotoimintojen integroinnille (yhteistuotannolle), sopimuksen painopiste on tuotantotoiminnossa ja kilpailuarviointi on suoritettava yhteistuotantosopimuksia koskevan säännöstön ja ohjeistuksen mukaisesti. Tällaisissa tilanteissa sopimustuotteiden tai -palvelujen hintojen lukitsemista ei yleensä pidetä tarkoitukseen perustuvana rajoituksena, ja tarvitaan vaikutukseen perustuvien rajoitusten arviointi (ks. tuotantosopimuksia koskeva 223 kappale).

351.

 Yleisesti ottaen tarjouskonsortiosopimuksia, jotka koostuvat pääasiassa tai yksinomaan yhteiskaupallistamisesta, olisi kuitenkin pidettävä kaupallistamissopimuksina, minkä vuoksi niitä olisi arvioitava tässä luvussa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

352.

 Tarjouskonsortiosopimus – riippumatta sen oikeudellisesta määrittelystä – ei rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos se antaa sopimuspuolille mahdollisuuden osallistua hankkeisiin, joita ne eivät voisi toteuttaa yksin. Tässä skenaariossa tarjouskonsortiosopimuksen sopimuspuolet eivät ole todellisia eivätkä potentiaalisia kilpailijoita hankkeen toteuttamisen suhteen. Näin voi olla jos tarjouskonsortiosopimuksen osapuolet tuottavat keskenään erilaisia palveluja, jotka täydentävät toisiaan tarjouskilpailuun osallistumista varten. Näin voi olla myös jos tarjouskonsortiosopimuksen osapuolet, vaikka toimivatkin samoilla markkinoilla, eivät voisi toteuttaa hanketta yksin esimerkiksi hankkeen koon tai monimutkaisuuden vuoksi.

353.

 Sen arvioiminen, voisivatko sopimuspuolet kilpailla tarjousmenettelyssä itsenäisesti ja ovat siten toistensa kilpailijoita, riippuu ensinnäkin tarjouskilpailusääntöihin sisältyvistä vaatimuksista. Pelkkä teoreettinen mahdollisuus suoriutua sopimuksesta yksin ei kuitenkaan automaattisesti tee sopimuspuolista toistensa kilpailijoita: on tarpeen arvioida, pystyisikö kukin sopimuspuoli realistisesti täyttämään sopimuksen yksin, kun otetaan huomioon tapauksen erityisolosuhteet, kuten kunkin yrityksen koko ja valmiudet, hankkeen aiheuttaman taloudellisen riskin suuruus, hankkeeseen tarvittavien investointien määrä sekä kunkin yrityksen nykyinen ja tuleva kapasiteetti sopimusvaatimusten suhteen (226).

354.

 Jos tarjouskilpailumenettelyissä annetaan mahdollisuus tehdä tarjouksia sopimuksen osista (eristä), yrityksiä, jotka voivat tehdä tarjouksia yhdestä tai useammasta erästä – mutta eivät mahdollisesti koko sopimuksesta – on pidettävä kilpailijoina, ja 101 artiklan 1 kohtaa voidaan periaatteessa soveltaa. Tämän tyyppisessä tilanteessa yritykset perustelevat usein yhteistyötään tarjouskonsortiosopimuksessa sillä, että ne voivat sen avulla tehdä tarjouksen koko sopimuksesta ja siten tarjota yhdessä koko sopimusta alennettuun hintaan. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että osapuolet ovat kilpailijoita ainakin osassa tarjousmenettelyä ja 101 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa. Kaikki koko sopimusta koskevan yhteistarjouksen osalta väitetyt tehokkuushyödyt on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan edellytysten näkökulmasta.

355.

 Jos ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tarjouskonsortiosopimuksen osapuolet voisivat osallistua omillaan tarjousmenettelyyn (tai tarjouskonsortiosopimuksen osapuolia on enemmän kuin on tarpeen), yhteistarjous voi rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin voi olla, vaikka vain yksi sopimuspuoli kykenisi tekemään tarjouksen itsenäisesti.

356.

 Tapauksissa, joissa 101 artiklan 1 kohta on sovellettavissa yhteistarjoukseen, on yleensä tarpeen suorittaa tarjouskonsortiosopimuksen yksilöllinen arviointi, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten sopimuspuolten asema merkityksellisillä markkinoilla, muiden tarjouspyyntömenettelyn todennäköisten osallistujien lukumäärä ja markkina-asema, tarjouskonsortiosopimuksen sisältö, kyseessä olevat tuotteet tai palvelut sekä markkinaolosuhteet.

357.

 Rajoitus voi olla tarkoitukseen tai vaikutukseen perustuva rajoitus sopimuksen sisällön ja tapauksen erityisolosuhteiden mukaan. Yleisesti ottaen ja kun on kyse sellaisista tarjouskonsortioista, joita on pidettävä kaupallistamissopimuksina, pätevät 328–340 kappaleessa esitetyt huomiot. Lisäksi:

a)

Olosuhteissa, joissa vähintään kaksi sopimuspuolta kykenisi tekemään tarjouksen yksin ja sopimuspuolten resurssien ja toimintojen integroimisaste ei ole merkittävä, yhteistarjous muodostaisi periaatteessa tarkoitukseen perustuvan rajoituksen, koska siihen sisältyy kilpailijoiden välistä hintojen lukitsemista, joka ei vaikuta alisteiselta sopimuspuolten väliselle aidolle yhteistyölle.

b)

Kun on kyse konsortiosopimuksista, joilla on enemmän sopimuspuolia kuin on tarpeen, jos vain yksi sopimuspuoli kykenisi tekemään tarjouksen omillaan, pelkästään se seikka, että sopimuspuolia on enemmän kuin on tarpeen, ei välttämättä yksinään riitä osoittamaan tarkoitukseen perustuvaa rajoitusta, koska on mahdollista, että sopimuspuolet eivät ole toistensa todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita. Tällaista konsortiosopimusta voitaisiin kuitenkin pitää tarkoitukseen perustuvana rajoituksena muista syistä, esimerkiksi jos sopimuspuoli, joka kykenisi tekemään tarjouksen itsenäisesti, lähtee yhden tai useamman muun osapuolen kanssa yhteistarjousjärjestelyyn, jonka erityisenä tavoitteena on estää kilpaileva yhteistarjous näiltä muilta osapuolilta, myös yhdessä kolmannen osapuolen kanssa.

c)

Kilpailunvastaisten vaikutusten osalta ja tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen puuttuessa se, voivatko tämän tyyppiset yhteistarjoukset rajoittaa kilpailua, riippuu yksittäisarviosta muiden tekijöiden ohella siitä, miten kilpailu kaikkein realistisimmin toimisi ilman kyseistä tarjouskonsortiosopimusta.

d)

Konsortion jäsenten olisi jaettava keskenään ainoastaan ne tiedot, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä tarjouksen laatimista ja hankintasopimuksen täyttämistä varten. Lisäksi tietojen leviäminen olisi rajoitettava tiedonsaantitarpeen pohjalta vain välttämättömään henkilöstöön.

358.

 Kilpailijoiden välinen tarjouskonsortiosopimus, johon voidaan soveltaa 101 artiklan 1 kohtaa, voi joka tapauksessa täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tehokkuushyötyjä voidaan saada alempina hintoina mutta myös parempana laatuna, laajempana valikoimana tai tarjouskilpailun kattamien tuotteiden tai palvelujen nopeampana toteutumisena. Myös muiden 101 artiklan 3 kohdan edellytysten on täytyttävä (välttämättömyys, hyötyjen siirtäminen kuluttajille ja se, että kilpailua ei poisteta). Tarjouskilpailumenettelyissä nämä edellytykset linkittyvät usein toisiinsa: tarjouskonsortiosopimuksen kautta tehdyn yhteistarjouksen tehokkuushyödyt siirtyvät helpommin kuluttajille alhaisempien hintojen tai paremman laadun muodossa, jos kilpailua hankintasopimuksen saamiseksi ei poisteta, ja tarjouskilpailumenettelyyn osallistuu muita uskottavia kilpailijoita.

359.

 Pohjimmiltaan 101 artiklan 3 kohdan edellytykset voivat täyttyä, jos osapuolet voivat yhdessä tehdä tarjouksen, joka on – hintojen ja/tai laadun näkökulmasta – kilpailukykyisempi kuin tarjoukset, jotka ne olisivat kyenneet tekemään itsenäisesti, ja hankintayksikölle ja loppukuluttajille koituvat hyödyt ovat suuremmat kuin kilpailunrajoitukset. Tehokkuushyötyjä on siirrettävä kuluttajille, eikä 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttymiseen riitä se, että hyödyt koituvat ainoastaan tarjouskonsortiosopimuksen osapuolille.

5.5   Esimerkkejä

360.

 Markkinoille tulemiseksi välttämätön yhteiskaupallistaminen

Esimerkki 1

Tilanne: Neljä yritystä, jotka tarjoavat pesulapalveluja lähellä toisen jäsenvaltion rajaa sijaitsevassa suuressa kaupungissa ja joilla kullakin on 3 prosentin markkinaosuus kyseisen kaupungin pesulapalvelumarkkinoista, sopii perustavansa yhteisen markkinointiorganisaation pesulapalvelujen myymiseksi laitosasiakkaille (ts. hotellit, sairaalat, toimistot). Yritykset pysyvät itsenäisinä ja ne voivat kilpailla vapaasti yksittäisistä paikallisista asiakkaista. Uudelle kysyntäsegmentille (laitosasiakkaat) tullakseen ne sopivat yhteisen tuotenimen, yhteisen hinnan ja yhteiset vakioehdot, joihin sisältyvät aikataulutetut toimitukset ja 24 tunnin enimmäistoimitusaika. Ne perustavat yhteisen puhelinpalvelukeskuksen, johon laitosasiakkaat voivat ottaa yhteyttä ja pyytää keräys- ja/tai toimituspalvelua. Ne palkkaavat puhelinpalvelukeskukseen vastaanottovirkailijan ja useita autonkuljettajia. Ne investoivat pakettiautoihin jakelua varten ja tuotemerkin myynninedistämiseen lisätäkseen näkyvyyttään. Sopimus ei kokonaan poista niiden yrityskohtaisia infrastruktuurikustannuksia (koska yritykset säilyttävät omat toimitilansa ja kilpailevat edelleen yksittäisistä paikallisista asiakkaista), mutta se lisää niiden mittakaavaetuja. Sopimuksen ansiosta ne voivat myös tarjota kattavampia palveluja uudenlaiselle asiakasryhmälle, mikä edellyttää pidempiä aukioloaikoja ja laajempaa maantieteellistä jakelualuetta. Hankkeen elinkelpoisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että kaikki neljä yritystä osallistuvat sopimukseen. Markkinat ovat hyvin hajanaiset, eikä yhdenkään kilpailijan markkinaosuus ole yli 15 prosenttia.

Analyysi: Vaikka sopimuspuolten yhteinen markkinaosuus on alle 15 prosenttia, se, että sopimukseen liittyy hintojen lukitsemista, tarkoittaa, että se kuuluu periaatteessa 101 artiklan 1 kohdan piiriin. Koska sopimuspuolet toimivat lähellä toisen jäsenvaltion rajaa sijaitsevassa suurkaupungissa, oletuksena on, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuu vaikutuksia. Sopimuspuolet eivät kuitenkaan olisi kyenneet tarjoamaan laitosasiakkaille pesulapalveluja itsenäisesti tai edes yhteistyössä muiden kanssa, jos sopimuspuolia olisi ollut vähemmän kuin nykyiset neljä. Koska hintojen lukitsemisesta aiheutuvaa rajoitusta voidaan pitää välttämättömänä yhteisen tuotemerkin myynnin ja hankkeen onnistumisen kannalta, tämä rajoitus vaikuttaa olevan alisteinen sopimuksen päätavoitteelle, joka ei ole kilpailunvastainen, eikä kaiken kaikkiaan näyttäisi aiheuttavan kilpailuongelmia.

361.

 Kaupallistamissopimus, jossa osapuolia on useampia kuin markkinoille tuloon tarvitaan

Esimerkki 2

Tilanne: Tilanne on sama kuin 360 kappaleen esimerkissä 1, paitsi että hankkeen elinkelpoisuuden varmistamiseksi sopimus olisi voitu panna täytäntöön myös vain kolmen osapuolen toimesta (yhteistyöhön todellisuudessa osallistuvan neljän osapuolen sijaan).

Analyysi: Vaikka sopimuspuolten yhteinen markkinaosuus on alle 15 prosenttia, 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan samoista syistä kuin edellä esimerkissä 1. Sopimus olisi voitu panna täytäntöön vähemmän kuin neljän sopimuspuolen toimesta. Koska yksikään sopimuspuoli ei kuitenkaan olisi kyennyt toteuttamaan hanketta itsenäisesti, se, että sopimuspuolia on enemmän kuin on tarpeen, ei välttämättä riitä tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen toteamiseen, ellei sopimuksella pyritä estämään kilpailevaa toimintaa, johon jokin sopimuspuolista osallistuu. Mahdollisten rajoittavien vaikutusten osalta tarvitaan kontrafaktuaalinen vaihtoehtoisen tilanteen analyysi. Joka tapauksessa sopimus voidaan arvioida 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta. Sopimus johtaa tehokkuushyötyihin, sillä sopimuspuolet voivat nyt tarjota parannettuja palveluja uudelle asiakasryhmälle suuremmassa mitassa (ne eivät olisi voineet tarjota kyseisille asiakkaille palveluja yksin). Koska sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, on todennäköistä, että ne siirtävät riittävästi mahdollisia tehokkuushyötyjä kuluttajille. Lisäksi on tutkittava, ovatko sopimuksen mukaiset rajoitukset välttämättömiä tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi ja poistaako sopimus kilpailua. Koska sopimuksen tavoitteena on tarjota kattavampia palveluja (mukaan lukien jakelu, jota ei tarjottu aikaisemmin) uudelle asiakasryhmälle yhdellä tuotemerkillä yhteisiä vakioehtoja käyttäen, hintojen lukitseminen voidaan katsoa välttämättömäksi yhteisen tuotemerkin markkinoimiseksi, niin että hanke voi menestyä ja voidaan saavuttaa tehokkuushyötyjä. Markkinoiden hajanaisuus merkitsee sitä, että sopimus ei poista kilpailua. Koska sopimuspuolia on neljä (ehdottomasti tarvittavien kolmen sijaan), kapasiteettia voidaan lisätä ja samanaikaisesti voidaan täyttää usean laitosasiakkaan kysyntätarpeet vakioehtojen mukaisesti (eli kyetä pitämään luvatut enimmäistoimitusajat). On todennäköistä, että tehokkuushyödyt ylittävät sopimuspuolten välisen kilpailun vähenemisestä aiheutuvat rajoittavat vaikutukset ja että sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

362.

 Yhteinen verkkomyynti

Esimerkki 3

Tilanne: Muutamat eri puolilla jäsenvaltiota toimivat pienet erikoismyymälät luovat sähköisen internet-pohjaisen infrastruktuurin lahjaksi tarkoitettujen hedelmäkorien markkinointia, myyntiä ja jakelua varten. On olemassa useita kilpailevia verkkokauppoja, joilla on vertailukelpoiset melko vähäiset markkinaosuudet. Osallistuvat erikoismyymälät jakavat verkkokaupan käyttökustannukset ja investoivat yhdessä tuotemerkin mainontaan. Verkkokaupassa tarjotaan useita erilaisia lahjakoreja, ja asiakkaat voivat sivuston kautta tilata (ja maksaa) heille toimitettavaksi tai myymälästä haettavaksi haluamansa lahjakorin. Tilaus ohjataan tämän jälkeen asiakkaan valitsemalle myymälälle tai, jos asiakas ei nimenomaisesti ole valinnut tiettyä myymälää, myymälälle, joka sijaitsee lähimpänä toimitusosoitetta tai josta asiakkaan on helpointa noutaa tilauksensa. Kukin erikoismyymälä vastaa kustannuksista, joita aiheutuu lahjakorin kokoamisesta ja toimittamisesta asiakkaalle tai asettamisesta saataville myymälästä noudettavaksi. Myymälä saa 90 prosenttia lopullisesta hinnasta, jonka verkkoinfrastruktuuri määrittää ja jota sovelletaan yhtäläisesti kaikkiin osallistuviin myymälöihin. Loput 10 prosenttia hinnasta käytetään verkkokaupan yhteiseen myynninedistämiseen ja käyttökustannuksiin. Osallistumismaksua lukuun ottamatta erikoismyymälöille ei aseteta kyseisellä kansallisella alueella muita esteitä verkkoinfrastruktuuriin liittymiselle. Lisäksi erikoismyymälät, joilla on oma verkkosivustonsa, voivat myydä (ja eräissä tapauksissa myyvätkin) hedelmäkoreja internetissä myös omalla nimellään ja siten kilpailla keskenään yhteistyön ulkopuolella. Verkkokaupasta hedelmäkoreja tilaaville taataan toimitus tai mahdollisuus noutaa tilaus myymälästä saman päivän aikana ja he voivat myös valita itselleen sopivan toimitus- tai noutoajankohdan.

Analyysi: Jos oletetaan, että erikoismyymälät ovat kilpailijoita, 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, ja koska sopimukseen sisältyy hintojen lukitsemista, se on omiaan rajoittamaan kilpailua tarkoitukseen perustuen. Näin ollen sopimus on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta. Yhteistyöhön osallistuvat erikoismyymälät ovat kaikki pieniä liikeyrityksiä, ja on selvää, että ne eivät pystyisi kilpailemaan valtakunnallisella tasolla muiden verkkokauppojen kanssa. Tästä syystä sopimus voisi johtaa tehokkuushyötyihin, esimerkiksi suurempaan valikoimaan, palvelun parempaan laatuun ja pienempiin tiedonhakukustannuksiin. Nämä hyödyttäisivät kuluttajia ja on todennäköistä, että ne ylittäisivät sopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Koska yhteistyöhön osallistuvat erikoismyymälät voivat edelleen myydä itsenäisesti ja kilpailla toistensa kanssa sekä kivijalkamyymälöidensä että internetin kautta, verkkokauppaan rajautuva hintojen lukitsemiseen liittyvä rajoitus voidaan katsoa välttämättömäksi tuotteen myynnin edistämiseksi (koska verkkokaupasta ostaessaan kuluttajat eivät halua käsitellä kovin monenlaisia hintoja) ja tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi. Jos muita rajoituksia ei ole, sopimus täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Lisäksi kilpailua ei poisteta, sillä muita kilpailevia verkkokauppoja on olemassa ja sopimuspuolet kilpailevat edelleen toistensa kanssa kivijalkamyymälöidensä kautta tai internetissä.

363.

 Yhteismyyntiyritys

Esimerkki 4

Tilanne: Yritykset A ja B, jotka sijaitsevat kahdessa eri jäsenvaltiossa, valmistavat polkupyörän renkaita. Niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 14 prosenttia polkupyörän renkaiden markkinoilla unionissa. Ne päättävät perustaa yhteisyrityksen (joka ei ole täystoiminnallinen yhteisyritys) renkaiden markkinoimiseksi polkupyöränvalmistajille ja sopivat myyvänsä koko tuotantonsa yhteisyrityksen kautta. Sopimuspuolilla säilyvät niiden omat tuotanto- ja kuljetusinfrastruktuurit. Sopimuspuolet väittävät saavansa sopimuksen perusteella huomattavia tehokkuushyötyjä. Nämä hyödyt liittyvät ensi sijassa suurempiin mittakaavaetuihin, sillä yritykset pystyvät täyttämään nykyisten ja mahdollisten uusien asiakkaiden tarpeet ja kilpailemaan tehokkaammin kolmansissa maissa valmistettujen tuontirenkaiden kanssa. Yhteisyritys neuvottelee hinnat ja jakaa tilaukset lähimmälle tuotantolaitokselle. Näin rationalisoidaan tuotteen asiakkaalle toimittamisesta aiheutuvia kuljetuskustannuksia.

Analyysi: Vaikka sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 15 prosenttia, sopimus kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Sen tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, sillä yhteisyritys jakaa asiakkaat ja lukitsee hinnat. Sopimukseen perustuvat väitetyt tehokkuushyödyt eivät johdu taloudellisten toimintojen integroinnista tai yhteisistä investoinneista. Yhteisyrityksen toimiala olisi hyvin suppea ja yritys toimisi ainoastaan tuotantolaitoksille tilauksia jakavana yhteyspisteenä. Tämän johdosta on epätodennäköistä, että tehokkuushyötyjä siirrettäisiin kuluttajille siinä määrin, että ne ylittäisivät sopimuksesta johtuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Näin ollen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät täyty.

364.

 Mediajakelualusta

Esimerkki 5

Tilanne: Televisioyhtiö A ja televisioyhtiö B, jotka molemmat toimivat pääasiassa maksuttoman television markkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa, perustavat yhteisyrityksen, jonka tarkoituksena on käynnistää samoilla kansallisilla markkinoilla tilausvideopalvelu, jossa kuluttajat voivat maksua vastaan katsoa molempien kahden televisioyhtiön tai toiselle niistä lähetysoikeudet lisensoineiden kolmansien osapuolten tuottamia elokuvia tai sarjoja. Televisioyhtiö A:n konsernitason markkinaosuus maksuttomien televisiolähetysten markkinoilla on noin 25 prosenttia ja televisioyhtiö B:n markkinaosuus on noin 15 prosenttia. Markkinoilla on kaksi muuta suurta televisioyhtiötä, joiden markkinaosuus on 10–15 prosenttia, sekä joukko pieniä televisioyhtiöitä. Kansalliset tilausvideopalvelujen markkinat, joilla yhteisyritys pääasiassa tulee toimimaan, ovat nuoret markkinat, joille odotetaan yleisesti huomattavaa kasvua. Videon katselun hinnan määrittää keskitetysti yhteisyritys, joka myös koordinoi tilausvideolisenssien hankintahintoja tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla.

Analyysi: Kun otetaan huomioon sekä A:n että B:n osuus kansallisista televisiolähetysmarkkinoista ja niiden suuri lähetysoikeuksien valikoima, niistä kumpikin voisi perustaa tilausvideopalvelualustan itsenäisesti. Sen vuoksi ne ovat potentiaalisia kilpailijoita kehittyvillä tilausvideopalvelujen kuluttajamarkkinoilla. Koska sopimus rajoittaa osapuolten kannustimia tulla markkinoille itsenäisesti, 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan. Lisäksi sopimus poistaa kyseisten kahden televisioyhtiön välistä hintakilpailua ja edellyttää tilausvideopalvelujen hinnoittelua koskevaa koordinointia. Näin ollen sopimus muodostaa periaatteessa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Mitä tulee 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseen, tilausvideotarjonnan lisääntymisestä ja sisällön selaamisen helpottumisesta saatavat hyödyt eivät näytä olevan suuremmat kuin kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset, jotka ovat huomattavia, kun otetaan huomioon kyseisten yritysten toiminnot ja markkina-asema. Rajoitukset eivät myöskään vaikuta välttämättömiltä mainittujen tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi, koska ne voitaisiin saavuttaa myös avoimella alustalla ja puhtaasti teknisellä yhteistyöllä. Johtopäätöksenä on, että sopimus ei näytä täyttävän 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

365.

 Tarjouskonsortiot

Esimerkki 6

Tilanne: A ja B ovat sairaaloille lääketieteellisiä erikoistuotteita toimittavia keskenään kilpailevia yrityksiä. Ne päättävät tehdä tarjouskonsortiosopimuksen jättääkseen yhteistarjouksia jäsenvaltion kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän järjestämissä tarjouskilpailuissa, jotka koskevat plasmapohjaisten lääkkeiden toimittamista julkisille sairaaloille. Tarjouskilpailuissa valintaperusteena on kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous, kun otetaan huomioon hinnan ja laadun välinen tasapaino. Lisäpisteitä annetaan erityisesti, jos tarjous sisältää joukon valinnaisia tuotteita. Sekä A että B pystyisi tarjouskilpailuehtojen perusteella osallistumaan tarjouskilpailuun omillaan. Itse asiassa molemmat yritykset A ja B ovat jo kilpailleet omillaan aikaisemmassa vastaavassa tarjouskilpailussa, jossa ne kuitenkin hävisivät kolmannelle osallistujalle, koska A:n ja B:n erilliset tarjoukset olivat hinnan ja laadun osalta heikompia, erityisesti valinnaisten tuotteiden rajallisen tarjonnan vuoksi. Yleensä kyseisiin tarjouskilpailumenettelyihin osallistuu vähintään kaksi muuta osallistujaa.

Analyysi: Koska yritykset A ja B voisivat kumpikin osallistua tarjouskilpailuihin itsenäisesti, niiden osallistuminen yhdessä voi rajoittaa kilpailua, ja 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan. Näin ollen sopimus on arvioitava 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta. Aiemman tarjouskilpailun, jossa osapuolet kilpailivat itsenäisesti, perusteella vaikuttaa siltä, että yhteistarjous olisi hinnoittelun ja tarjotun tuotevalikoiman, erityisesti valinnaisten tuotteiden – jotka ovat hankintayksikölle erityisen tärkeä tekijä – osalta kilpailukykyisempi kuin erilliset tarjoukset. Tarjouskonsortiosopimus vaikuttaa välttämättömältä, jotta osapuolet voivat esittää tarjouskilpailumenettelyissä tosiasiallisesti kilpailukykyisen tarjouksen verrattuna muiden osallistujien tarjouksiin. On ilmeistä, että sopimuspuolet pystyisivät osoittamaan, että yhteistarjous luo merkittäviä synergioita, joilla voitaisiin päästä tehokkuushyötyihin – hintojen alenemisen ja laadun paranemisen muodossa – mikä puolestaan johtaisi kilpailukykyisempään tarjoukseen. Kilpailua tarjouskilpailuissa ei poisteta, koska niihin kykenee itsenäisesti osallistumaan vähintään kaksi muuta kilpailijaa. Tämä antaa ymmärtää, että yhteistarjouksen tehokkuushyötyjä voisi koitua myös hankintayksikölle ja viime kädessä kuluttajille. Näin ollen sopimus näyttäisi täyttävän 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

6.   TIETOJENVAIHTO

6.1   Johdanto

366.

 Tässä luvussa annetaan ohjeistusta tietojenvaihdon kilpailuvaikutusten arvioinnista (227). Tietojenvaihtoa voi tapahtua eri muodoissa ja yhteyksissä.

367.

 Tässä luvussa tietojenvaihto käsittää i) sellaisen jalostamattoman ja järjestämättömän digitaalisen sisällön (raakadatan) vaihdon, jonka hyödyntäminen saattaa edellyttää käsittelyä, ii) jo valmistellun ja validoidun esikäsitellyn datan vaihdon, iii) merkityksellisen informaation muodostamiseksi käsitellyn kaikenmuotoisen datan vaihdon sekä iv) minkä tahansa muuntyyppisen informaation, myös muussa kuin digitaalisessa muodossa olevan, vaihdon. Se kattaa fyysisen tiedonvaihdon ja digitaalisen datan jakamisen todellisten tai potentiaalisten kilpailijoiden välillä (228). Tässä luvussa termi ”tieto” kattaa kaikki kohdissa i–iv luetellut datan ja informaation tyypit.

368.

 Tietojenvaihto voi tapahtua suoraan kilpailijoiden välillä (yksipuolisen jakamisen tai kahden- tai monenvälisen tietojenvaihdon muodossa) tai välillisesti kolmannen osapuolen (kuten palveluntarjoajan, alustan, verkkotyökalun tai algoritmin) toimesta tai kautta, yhteisen edustajan (esimerkiksi toimialajärjestön) kautta, markkinatutkimusorganisaation kautta, tietojenvaihdon osapuolten toimittajien tai asiakkaiden kautta tai verkkosivuston tai mediatiedotteen välityksellä. Tietojenvaihto voi tapahtua saman tuotemerkin osalta kilpailevien yritysten välillä (tuotemerkin sisäinen kilpailu) tai eri tuotemerkeillä kilpailevien yritysten välillä (tuotemerkkien välinen kilpailu). Tämä luku koskee tietojenvaihdon suoria ja epäsuoria muotoja ja tietojenvaihtoa tuotemerkin sisäisten ja tuotemerkkien välisten kilpailijoiden kesken.

369.

 Tietojenvaihto voi tapahtua muuntyyppisen horisontaalisen yhteistyösopimuksen, esimerkiksi yhteisostosopimuksen, yhteistuotantosopimuksen tai yhteiskaupallistamissopimuksen, yhteydessä. Kun kyseinen yhteistyösopimus itsessään ei kuulu 101 artiklan 1 kohdan kiellon piiriin, koska sillä on neutraali tai myönteinen vaikutus kilpailuun, myöskään kyseiselle sopimukselle alisteinen tietojenvaihto ei kuulu kyseisen kiellon piiriin. Näin on, jos tietojenvaihto on objektiivisesti katsoen välttämätöntä yhteistyösopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja oikeassa suhteessa sen tavoitteisiin nähden (ks. myös 1.2.6 kohta) (229). Jos tietojenvaihto ylittää sen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen yhteistyösopimuksen täytäntöönpanemiseksi, tai jos se ei ole oikeasuhteista sopimuksen tavoitteisiin nähden, sitä olisi arvioitava tässä luvussa annetun ohjeistuksen mukaisesti (230). Jos tietojenvaihto itsessään on yhteistyön pääasiallinen kohde, tässä luvussa annettu ohjeistus on ensi sijalla arvioitaessa, rajoittaako yhteistyö kilpailua. Jos tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se voi silti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

370.

 Vertikaalisen sopimuksen puitteissa tapahtuva tietojenvaihto, jossa tietoa vaihdetaan toimittajan ja ostajan välillä, voi kuulua vertikaaliryhmäpoikkeuksen piiriin (231). Näin on, jos vaihdetut tiedot liittyvät suoraan kyseisten osapuolten välisen vertikaalisen sopimuksen täytäntöönpanoon ja ovat tarpeen sopimustavaroiden tai -palvelujen tuotannon tai jakelun parantamiseksi.

371.

 Tietoja saatetaan vaihtaa myös yritysostojen yhteydessä. Tällaisissa tapauksissa tietojenvaihtoon saatetaan olosuhteista riippuen soveltaa sulautuma-asetuksen sääntöjä (232). Kaikkeen kilpailua rajoittavaan toimintaan, joka ei liity suoraan määräysvallan hankintaan tietyssä yrityksessä ja ole sen kannalta välttämätöntä, sovelletaan edelleen 101 artiklaa. Tässä arvio on tehtävä koskien koko yritysostoprosessia, sillä se, mikä liittyy suoraan yritysoston toteuttamiseen ja on sen kannalta välttämätöntä, voi riippua siitä, missä vaiheessa ostoprosessi on.

372.

 Tietojenvaihtoa voi tapahtua myös sääntelyaloitteiden yhteydessä. Kun yrityksiä kannustetaan lailla tai viranomaisten toimesta vaihtamaan tietoja muiden yritysten kanssa tai jos niillä on harkintavaltaa päättää, mitä tietoja ne jakavat muiden yritysten kanssa, 101 artiklaa sovelletaan edelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sääntelyyn perustuvien vaatimusten kohteena olevat yritykset eivät saa käyttää näitä vaatimuksia keinona rikkoa 101 artiklaa. Niiden olisi rajoitettava tietojenvaihto siihen, mitä kyseisessä sääntelyssä edellytetään, ja ne saattavat joutua toteuttamaan varotoimenpiteitä, jos vaihdetaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.

Unionin asetuksessa voidaan esimerkiksi säätää yritysten mahdollisuudesta vaihtaa tietoja eläinkokeiden tarpeen välttämiseksi tai vähentämiseksi tai tutkimuskustannusten alentamiseksi. Tällaiseen tiedonvaihtoon sovelletaan 101 artiklaa. Tällaisessa asetuksessa säädettyyn tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset eivät saa jakaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joista käy ilmi niiden markkinastrategia, tai asetuksen vaatimuksia laajempia teknisiä tietoja. Yritykset saattavat voida harventaa tietojenvaihtoa, jotta tiedot olisivat kaupallisesti vähemmän arkaluonteisia. Mahdollisuuksien mukaan olisi käytettävä koontitietoja tai vaihteluvälejä, jotta vältetään tarpeettoman tarkan tai yksittäisiin yrityksiin liitettävissä olevan tiedon vaihto. Yritykset voivat myös harkita sellaisen ulkopuolisen palveluntarjoajan käyttöä, joka kerää tiedot useista lähteistä salassapitosopimusten perusteella ja tämän jälkeen kokoaa, todentaa ja yleistää tiedot osallistujille jaettavaksi aineistoksi, jonka tietoja ei voida yhdistää tunnistettavasti yksittäisiin yrityksiin.

6.2   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

6.2.1   Johdanto

373.

 Tietojenvaihto on monille kilpailluille markkinoille yleinen piirre, jolla saadaan aikaan erilaisia tehokkuushyötyjä. Se voi ratkaista informaation epäsymmetrisyyttä (233) koskevia ongelmia ja siten tehostaa markkinoiden toimintaa. Viime vuosina datan jakamisen merkitys on kasvanut keinona tukea päätöksentekoa esimerkiksi käyttämällä massadata-analyysiä ja koneoppimistekniikoita (234). Lisäksi yritykset voivat kyetä lisäämään sisäistä tehokkuuttaan vertaamalla käytäntöjään muiden yritysten parhaisiin käytäntöihin. Tietojenvaihto voi myös auttaa yrityksiä säästämään kustannuksia esimerkiksi pienentämällä varastojaan ja mahdollistamalla pilaantuvien tuotteiden nopeamman toimittamisen kuluttajille. Tietojen jakaminen voi auttaa yrityksiä kehittämään uusia tai parempia tuotteita tai palveluja tai kouluttamaan algoritmejä laajemmalta ja merkityksellisemmältä pohjalta. Lisäksi tietojenvaihto voi hyödyttää suoraan kuluttajia helpottamalla tuotteiden ja palvelujen löytämistä ja laajentamalla valinnanvaraa.

374.

 Kilpailun pääperiaate on, että kukin yritys määrittää itsenäisesti taloudellisen käyttäytymisensä merkityksellisillä markkinoilla. Tämä periaate ei estä yrityksiä mukautumasta järkevästi kilpailijoidensa nykyiseen tai ennakoituun käyttäytymiseen tai markkinoilla vallitseviin tavanomaisiin olosuhteisiin. Se kuitenkin sulkee pois sellaisen yritysten välisen suoran tai välillisen yhteydenpidon, joka on omiaan joko vaikuttamaan todellisen tai potentiaalisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastamaan tällaiselle kilpailijalle yrityksen omaa markkinakäyttäytymistä koskevat päätökset tai aikeet, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai seurauksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden syntyminen, jotka eivät vastaa kyseisten markkinoiden tavanomaisia olosuhteita (235).

375.

 Kuten 14 kappaleesta käy ilmi, tietojenvaihto kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ainoastaan, jos se muodostaa yritysten välisen sopimuksen, yhdenmukaistetun menettelytavan tai yritysten yhteenliittymän päätöksen tai tapahtuu osana näitä. Yhdenmukaistetun menettelytavan käsitteen suhteen edellytetään paitsi kyseisten yritysten välistä yhdenmukaistamista, myös tätä yhdenmukaistamista seuraavaa markkinakäyttäytymistä ja näiden kahden seikan välistä syy-yhteyttä (236). Jos kilpailijoiden välillä vaihdetaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailunvastaisen sopimuksen valmistelemiseksi, tämä riittää osoittamaan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolon. Tältä osin ei ole tarpeen osoittaa, että kyseiset kilpailijat ovat muodollisesti sitoutuneet toimimaan tietyllä tavalla tai että kilpailijat olisivat toimineet kollusiivisesti tulevan markkinakäyttäytymisensä suhteen, tai että kilpailijoilla on kaupallinen intressi vaihtaa tietoja (237). Lisäksi, jotta voidaan todeta edellä mainittu syy-seuraus-suhde, kumottavissa olevana oletuksena on, että yhdenmukaistettua menettelytapaa noudattavat ja edelleen markkinoilla toimivat yritykset ottavat markkinakäyttäytymisessään huomioon kilpailijoidensa kanssa vaihdetut tiedot (238).

376.

 Tämä luku rakentuu seuraavasti: 6.2.2 kohdassa kuvataan kaksi merkittävintä tietojenvaihtoon liittyvää kilpailuongelmaa. 6.2.3 kohdassa annetaan ohjeistusta vaihdettujen tietojen luonteen merkityksestä tehtäessä arviointia 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta. 6.2.4 kohdassa annetaan ohjeistusta tietojenvaihdon ominaispiirteiden merkityksestä. 6.2.5 kohdassa annetaan ohjeistusta markkinoiden ominaispiirteiden merkityksestä. 6.2.6 kohdassa käsitellään tietojenvaihtoa, joka muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja 6.2.7 kohdassa tietojenvaihtoa, joka muodostaa vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. 6.3 kohdassa annetaan ohjeistusta 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tietojenvaihtoon. Luvun lopuksi 6.4 kohdassa annetaan esimerkkejä, esitetään kaavio itsearviointia varten ja kuvataan taulukkomuodossa erilaisia tietojenvaihtoskenaarioita.

6.2.2   Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta johtuvat tärkeimmät kilpailuongelmat (239)

6.2.2.1   Kollusiivinen lopputulos

377.

 Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto voi lisätä keinotekoisesti kilpailijoiden välistä läpinäkyvyyttä markkinoilla ja sitä kautta helpottaa yritysten käyttäytymisen yhteensovittamista ja johtaa kilpailunrajoituksiin (240). Ensinnäkin tietojenvaihto todennäköisesti helpottaa kolluusiota, jos yritys voi sen avulla viestittää kilpailijoilleen millä tahansa tavalla käyttäytymisestä, jota se pitää toivottavana näiden kilpailijoiden taholta, tai käyttäytymisestä, jota yritys itse noudattaisi vastauksena samojen kilpailijoiden käyttäytymiseen (241).

378.

 Toiseksi yritykset voivat kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon avulla jo sinällään päästä yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista, mikä voi johtaa kollusiiviseen lopputulokseen markkinoilla. Tietojenvaihto voi luoda markkinoiden epävarmuustekijöitä koskevia yhdenmukaisia odotuksia. Tämän perusteella yritykset voivat päästä yhteisymmärrykseen käyttäytymisestään markkinoilla, myös tekemättä varsinaista sopimusta yhteensovittamisesta (242).

379.

 Kolmanneksi kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa voidaan käyttää keinona lisätä kilpailunvastaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan sisäistä vakautta. Tietojenvaihto voi tehdä markkinoista niin läpinäkyvät, että yhteistyötä tekevät yritykset pystyvät seuraamaan sitä, poikkeavatko muut yritykset kollusiivisesta lopputuloksesta, ja siten tietämään, milloin ryhtyä vastatoimiin ja ketä vastaan. Tällaiseen seurantaan voidaan käyttää sekä nykyhetkeä että aiempaa kehitystä kuvaavaa tietoa. Sen ansiosta yritykset voivat joko päästä kollusiiviseen lopputulokseen markkinoilla, joilla ne eivät muutoin pystyisi kolluusioon, tai se voi lisätä markkinoilla jo olevan kollusiivisen lopputuloksen vakautta.

Esimerkiksi algoritmit voivat tuottaa tehokkuushyötyjä. Ne voivat vähentää kustannuksia ja markkinoille pääsyn esteitä. Yritykset voivat esimerkiksi käyttää algoritmeja itsenäisesti seuratakseen kilpailijoiden hintoja ja apuna omassa hinnoittelussaan. Algoritmeja voidaan kuitenkin käyttää myös kilpailijoiden välisten (olemassa olevien) kilpailunvastaisten sopimusten seurantaan. Kun hintaseurantaan tarkoitettuja algoritmeja käytetään kolluusiomielessä, ne voivat lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä, paljastaa hintapoikkeamia reaaliajassa ja tehostaa rangaistusmekanismeja. Yritykset voivat myös käyttää käyttäytymiskoordinointialgoritmeja sopiakseen keskeisistä kilpailumuuttujista. Algoritmeista tulee näin väline kolluusion helpottamiseksi (ohjelmistopohjainen kolluusio). Ohjelmistopohjainen kolluusio olennaisten kilpailumuuttujien suhteen on tyypillisesti kartelli ja siten tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus markkinaolosuhteista riippumatta.

Hinnoittelualgoritmien kohtelu unionin kilpailuoikeudessa perustuu kahteen tärkeään periaatteeseen.

Ensinnäkin, jos tietyt hinnoittelukäytännöt ovat laittomia verkon ulkopuolella, ne ovat erittäin todennäköisesti laittomia myös verkossa.

Toiseksi laittomiin hinnoittelukäytäntöihin osallistuvat yritykset eivät voi laistaa vastuustaan siksi, että niiden hinnat on määritellyt algoritmi. Aivan kuten työntekijä tai ulkopuolisen konsulttitoimiston konsultti, joka toimii tietyn yrityksen ohjauksessa tai määräysvallassa, algoritmikin pysyy yrityksen määräysvallassa, ja näin ollen vastuu pysyy yrityksellä, vaikka se toiminnassaan hyödyntäisikin algoritmejä.

380.

 Tietojenvaihtoa voidaan käyttää myös keinona lisätä kilpailunvastaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan ulkoista vakautta. Tietojenvaihto, joka tekee markkinoista riittävän läpinäkyvät, voi tehdä mahdolliseksi sen, että yhteistyötä tekevät yritykset pystyvät seuraamaan, missä ja milloin uusia yrityksiä pyrkii markkinoille, jolloin ne pystyvät toteuttamaan toimenpiteitä uutta tulokasta vastaan.

6.2.2.2   Kilpailunvastainen markkinoilta sulkeminen

381.

 Kolluusion helpottamisen lisäksi tietojenvaihto voi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen samoilla markkinoilla, joilla tietojenvaihto tapahtuu, tai niihin liittyvillä markkinoilla (243).

382.

 Markkinoilta sulkemista samoilla markkinoilla voi esiintyä silloin, kun kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto luo tietojenvaihtoon osallistumattomille kilpailijoille merkittävän kilpailuhaitan verrattuna yrityksiin, jotka osallistuvat tietojenvaihtoon. Tämän tyyppinen markkinoilta sulkeminen on mahdollista, jos kyseessä olevat tiedot ovat markkinoilla kilpailemisen kannalta strategisesti tärkeitä ja tietojenvaihto kattaa merkittävän osan merkityksellisistä markkinoista. Näin voi olla esimerkiksi datanjakomalleissa, joissa jaettu data on strategisesti tärkeää ja kattaa suuren osuuden markkinoista ja jaettua dataa ei anneta kilpailijoiden käyttöön (244).

383.

 Tietojenvaihto voi myös johtaa kolmansien osapuolten kilpailunvastaiseen sulkemiseen liitännäismarkkinoilta. Esimerkiksi vertikaalisesti integroituneet yritykset, jotka vaihtavat tietoja tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla, voivat saada markkinavoimaa ja kollusiivisesti nostaa keskeisen tuotantopanoksen hintaa tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Näin ne voivat nostaa tarjontaketjun myöhemmän vaiheen kilpailijoidensa kustannuksia, mikä voisi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla. Lisäksi yritykset, jotka soveltavat jaetun tiedon saatavuuteen läpinäkymättömiä ja syrjiviä ehtoja, voivat rajoittaa kolmansien osapuolten mahdollisuuksia havaita suuntauksia, jotka koskevat mahdollisten uusien tuotteiden tuloa liitännäismarkkinoille.

Joukko rahoituspalveluja kuluttajille tarjoavia yrityksiä voi esimerkiksi perustaa yhteenliittymän, joka ylläpitää asiakastietoja sisältävää yhteistä tietokantaa. Kaikki yhteenliittymän jäsenet toimittavat tietoja tietokantaan, ja niillä on pääsy tietoihin, minkä ansiosta ne voivat paremmin arvioida rahoituspalvelujen tarjoamiseen uusille asiakkaille liittyvää riskiä. Asiakastietojen vaihtaminen helpottaa jäsenten kyseisiä asiakkaita koskevia riskinarviointeja. Tämä voi vuorostaan helpottaa markkinoille tuloa ja hyödyttää näin kuluttajia. Tällaisen tietokannan tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Edellä kuvatun kaltaiset yhteiset tietokannat voivat kuitenkin vaikutuksiltaan rajoittaa kilpailua riippuen merkityksellisten markkinoiden taloudellisista olosuhteista ja kyseisen tietokannan erityispiirteistä. Näitä erityispiirteitä ovat tietokannan tarkoitus ja siihen pääsyä ja siihen osallistumista koskevat ehdot sekä vaihdettujen tietojen tyyppi (esim. ovatko ne julkisia vai luottamuksellisia, kokoomatietoja vai yksityiskohtaisia tietoja, historiallisia, ajankohtaisia vai tulevaisuutta koskevia tietoja, tietokannan päivitystaajuus ja tietojen merkitys hintojen, tuotantomäärien tai palveluehtojen määrittämisen kannalta). Tietokanta, joka kattaa merkittävän osan merkityksellisistä markkinoista ja johon pääsy evätään muilta kilpailijoilta tai viivytetään sitä, voi aiheuttaa informaation epäsymmetriaa, mikä asettaa nämä muut kilpailijat epäedulliseen asemaan verrattuna tietokantaan osallistuviin yrityksiin. Kilpailuongelmia voidaan ehkäistä tasapuolisilla, läpinäkyvillä ja syrjimättömillä käyttöoikeusehdoilla (245).

6.2.3   Vaihdettujen tietojen luonne

6.2.3.1   Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot

384.

 Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, kun kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto todennäköisesti vaikuttaa kilpailijoiden kaupalliseen strategiaan ja luo tai saattaa luoda kilpailuolosuhteita, jotka eivät vastaa kyseisten markkinoiden tavanomaisia olosuhteita, kun otetaan huomioon tarjottujen tuotteiden tai palvelujen luonne, asianomaisten yritysten koko ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden koko (246). Näin on silloin, kun tietojenvaihto vähentää epävarmuutta kyseisten markkinoiden toiminnasta (247). Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan riippumatta siitä, saavatko tietojenvaihtoon osallistuvat etua yhteistyöstään. Kyse on tiedoista, jotka yrityksen on tärkeä suojata kilpailuasemansa säilyttämiseksi tai parantamiseksi markkinoilla, joilla vallitsee tosiasiallinen kilpailu.

385.

 Hinnoittelua koskevat tiedot katsotaan yleensä kaupallisesti arkaluonteisiksi, ja 101 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa, vaikka tietojenvaihto ei vaikuttaisikaan suoraan loppukäyttäjien maksamiin hintoihin (248). Muita mahdollisesti kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ovat tiedot kustannuksista, kapasiteetista, tuotannosta, määristä, markkinaosuuksista, asiakkaista, markkinoille pääsyä tai markkinoilta poistumista koskevista suunnitelmista tai muista yrityksen strategian tärkeistä osatekijöistä, joita aidosti kilpailluilla markkinoilla toimivilla yrityksillä ei olisi kannustinta paljastaa toisilleen. Se, että vaihdetut tiedot voivat olla virheellisiä tai harhaanjohtavia, ei itsessään poista riskiä siitä, että ne voivat vaikuttaa kilpailijoiden käyttäytymiseen markkinoilla (249).

386.

 Seuraaviin liittyvät tiedot eivät yleisesti ottaen ole kaupallisesti arkaluonteisia: toimialan yleinen toiminta tai tila; yhteiskuntapolitiikkaan tai sääntelyyn liittyvät kysymykset (joita koskevaa tietoa voitaisiin käyttää esimerkiksi toimialan laajuisessa yhteiskuntasuhdetoiminnassa tai pyrkimyksissä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon); toimialalle yleisellä tasolla tärkeisiin kysymyksiin liittyvät ei-luottamukselliset tekniset näkökohdat, kuten standardit ja työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät asiat; yleiset, teollis- ja tekijänoikeuksin suojaamattomat teknologiatiedot ja niihin liittyvät seikat, kuten tietyn laitteiston ominaispiirteet ja soveltuvuus tiettyyn käyttöön (mutta eivät yksittäisen yrityksen suunnitelmat tietyn laitteiston tai teknologian käyttöönotosta); toimialan yleiset myynninedistämismahdollisuudet (mutta eivät yksittäisen yrityksen myynninedistämissuunnitelmat). Tällaista tietoa on myös ei-strateginen valistuksellinen, tekninen tai tieteellinen data, joka tuo hyötyjä kuluttajille, sekä ei-strateginen informaatio, jota tarvitaan uusien liikekumppanuuksien luomiseksi yritysten välille (250).

387.

 Yrityksillä voi olla perusteltuja syitä tiedottaa osakkeenomistajilleen, mahdollisille sijoittajille tai suurelle yleisölle liiketoimintansa tilasta ja tuloksesta. Tähän haluun tiedottaa kolmansille osapuolille tai yleisölle ei kuitenkaan voida vedota sellaisten kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ilmaisemiseksi kilpailijoille, joita yritykset eivät ilmaisisi kilpailijoilleen markkinoilla, joilla vallitsee tosiasiallinen kilpailu.

388.

 Yleensä ja tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa yrityksillä ei ole kannustinta julkistaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Jos ne kuitenkin tekevät niin, voi herätä kysymyksiä siitä, vallitseeko kyseisillä markkinoilla tosiasiallinen kilpailu. Tiedot, jotka on perustelluista syistä julkistettu ja jotka ovat näin ollen helposti kaikkien kilpailijoiden ja asiakkaiden käytettävissä (käyttökustannusten osalta) (251), eivät yleensä ole kaupallisesti arkaluonteisia (252).

389.

 Vaikka tietoja olisi helposti saatavilla (esim. sääntelyviranomaisten julkaisemat tiedot), kilpailijoiden välinen tämän lisäksi tuleva tietojenvaihto voi vähentää entisestään strategista epävarmuutta markkinoilla. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tietoja vaihdetaan vähemmän koonnetussa eli yksityiskohtaisemmassa muodossa tai tietoja vaihdetaan useammin kuin ne asetetaan julkisesti saataville, tai kun tietoihin liitetään huomautuksia, jotka voivat kertoa kilpailijoille halutusta yhteisestä toimesta. Tässä tapauksessa tietojenvaihto saattaa rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

6.2.3.2   Koontitieto ja yksilöllistetty tieto

390.

 Tiedon kaupallinen arkaluonteisuus riippuu siitä, miten hyödyllistä se on kilpailijoille. Yleisesti ottaen tieto, joka sisältää paljon yksityiskohtia ja jonka avulla voidaan tunnistaa tiedot toimittanut yritys, on kaupallisesti arkaluonteisempaa. Yksilöllistetyn informaation jakaminen voi helpottaa yhteisymmärryksen saavuttamista markkinoilla ja rangaistusstrategioiden soveltamista, sillä sen ansiosta yhteensovittamista harjoittavat yritykset pystyvät helpommin erottamaan poikkeavasti toimivan yrityksen tai markkinoille tulijan.

391.

 Koontitiedon vaihto johtaa vähemmän todennäköisesti kilpailun rajoittumiseen, jos tiedon kytkeminen yksittäisiin yrityksiin on riittävän vaikeaa tai epävarmaa tai jos tiedot kootaan laajemmasta valikoimasta erilaisia tuotteita, varsinkin jos tuotteilla on erilaiset ominaisuudet tai ne kuuluvat eri markkinoille. Niin toimittajat kuin asiakkaat voivat hyötyä siitä, että markkinatutkimusta tekevä yritys tai toimialajärjestö kerää ja julkaisee yhteenkoottua markkinainformaatiota (kuten myyntidataa, kapasiteettidataa tai dataa tuotantopanosten ja komponenttien kustannuksista), koska se voi auttaa alentamaan kustannuksia ja antaa niille selvemmän kuvan taloudellisesta tilanteesta tietyllä toimialalla. Yksittäiset kilpailijat voivat tällaisen informaation keräämisen ja julkaisemisen ansiosta tehdä valintansa paremman tiedon perusteella, kun ne pyrkivät mukauttamaan yksittäisiä strategioitaan tehokkaasti markkinaolosuhteisiin. Koontitiedon jakaminen ei todennäköisesti johda kilpailun rajoittumiseen, ellei sitä harjoiteta riittävän suuren osuuden merkityksellisillä markkinoilla omaavien yritysten välillä (253). Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että koontitiedon ja -datan jakaminen voi edesauttaa kollusiivista lopputulosta tietynlaisilla markkinoilla.

Esimerkiksi jos erittäin tiiviin ja vakaan oligopolin muodostavat yritykset jakavat keskenään koontitietoa hinnoista, ne saattaisivat markkinahinnan laskiessa tietyn tason alapuolelle voida päätellä, että yksi niistä on poikennut kollusiivisesta käyttäytymisestä ja ryhtyä koko markkinoita koskeviin vastatoimiin. Toisin sanoen erittäin tiiviin ja vakaan oligopolin yritysten ei kolluusion vakaana pitämiseksi välttämättä tarvitse aina tietää, kuka poikkesi tavanomaisesta käyttäytymisestä, vaan niille voi riittää, että ne tietävät ”jonkun” poikenneen tavanomaisesta käyttäytymisestä.

392.

 Olosuhteista riippuen raakadatan vaihto voi olla kaupallisesti vähemmän arkaluonteista kuin jo mielekkääksi informaatioksi jalostetun datan vaihto. Raakadatan vaihto voi olla kaupallisesti vähemmän arkaluonteista varsinkin silloin, kun kukin osapuoli käyttää raakadatan käsittelyssä omaa (omistusoikeuden alaista) menetelmäänsä.

6.2.3.3   Tietojen ikä

393.

 Monilla toimialoilla informaatiosta tulee suhteellisen nopeasti historiallista, jolloin se menettää arkaluonteisuutensa. Historiallisen informaation jakaminen ei todennäköisesti johda kollusiiviseen lopputulokseen, sillä se ei todennäköisesti kuvaa kilpailijoiden kaavailemaa käyttäytymistä tai helpota yhteisymmärryksen saavuttamista markkinoista (254). Periaatteessa on niin, että mitä vanhempaa informaatio on, sitä vähemmän siitä todennäköisesti on hyötyä poikkeamien havaitsemiseksi ajoissa ja siten keinona luoda uskottavaa uhkaa nopeista vastatoimenpiteistä (255). Tämä edellyttää kuitenkin tietojen merkityksellisyyden tapauskohtaista arviointia (256).

394.

 Se, ovatko tiedot historiallisia, riippuu merkityksellisten markkinoiden erityispiirteistä, myynti- ja ostoneuvottelujen tiheydestä kyseisellä toimialalla sekä niiden tietojen iästä, joita toimialalla tyypillisesti käytetään liiketoimintaa koskevissa päätöksissä. Tietoja voidaan pitää historiallisina esimerkiksi, jos ne ovat useita kertoja vanhempia kuin hinnoittelusyklin keskimääräinen kesto tai sopimusten keskimääräiset pituudet kyseisellä toimialalla, kun viimeksi mainitut kuvastavat hintojen (uudelleen)neuvottelujen tiheyttä. Vastaavasti tuoreiden tietojen vaihdolla voi olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia erityisesti, jos tietojenvaihto lisää keinotekoisesti läpinäkyvyyttä pikemminkin kilpailijoiden kuin kuluttajien suuntaan.

Esimerkiksi jos yritykset tyypillisesti käyttävät edellisen vuoden tietoja kuluttajien mieltymyksistä (ostoista tai muista valinnoista) optimoidakseen tuotemerkkeihinsä liittyviä strategisia liiketoimintapäätöksiä, tämän ajanjakson tiedot ovat yleensä kaupallisesti arkaluonteisempia kuin vanhemmat tiedot. Tässä tapauksessa edellisen vuoden tietoja ei pidetä ”historiallisina”.

Vakailla ja rakenteeltaan yksinkertaisilla markkinoilla, joilla markkinoille pääsyn esteet ovat suuret, tuoreiden tietojen vaihto läheisten kilpailijoiden välillä voi myös johtaa kolluusioon. Esimerkiksi viimeaikaista myyntiä koskevien yksityiskohtaisten tietojen jakaminen voi vähentää epävarmuutta kilpailijoiden tulevasta markkinakäyttäytymisestä ja antaa osapuolille mahdollisuuden mukauttaa omaa tulevaa markkinakäyttäytymistään vastaavasti.

6.2.4   Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon ominaispiirteet

395.

 Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan tietojenvaihtoon, jossa kilpailijat vaihtavat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kahden- tai monenvälisesti. Tällaiseen tietojenvaihtoon sisältyvät datanjakojärjestelyt, joissa vähintään kaksi kilpailijaa toimittaa dataa yhteiseen tietokantaan ja saa osittaisen tai täyden pääsyn muiden kilpailijoiden toimittamaan dataan. Kun tietojenvaihtoon osallistuu vähintään kaksi kilpailijaa, ei ehkä ole tarpeen täsmällisesti määritellä tietojenvaihtoa yritysten väliseksi sopimukseksi, yritysten yhteenliittymän päätökseksi tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksi (257). Lisäksi tietyissä olosuhteissa myös yksipuolinen tietojen luovuttaminen tai epäsuora tietojenvaihto voi olla 101 artiklan soveltamisalaan kuuluva yhdenmukaistettu menettelytapa.

6.2.4.1   Tietojen yksipuolinen luovuttaminen

396.

 Tilanne, jossa yritys luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijalle, joka on niitä pyytänyt tai joka ainakin ottaa ne vastaan, voi muodostaa yhdenmukaistetun menettelytavan, jos tällainen luovuttaminen muuttaa kyseisen kilpailijan toimintaa ja jos tietojen luovuttamisen ja kilpailijan myöhemmän markkinakäyttäytymisen välillä on syysuhde (258). Jos yksi yritys yksin luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijoilleen, tämä vähentää näiden kilpailijoiden strategista epävarmuutta markkinoiden tulevasta toiminnasta ja lisää kilpailun rajoittumisen ja kollusiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä, paitsi jos kilpailijat sanoutuvat julkisesti irti tietojen luovutuksesta (259). Yksipuolinen luovuttaminen voi tapahtua esimerkiksi (pika)viestien, sähköpostiviestien, puhelujen, yhteiseen algoritmiseen välineeseen syötetyn tiedon, kokousten jne. kautta. Sillä ei ole merkitystä, luovuttaako kaupallisesti arkaluonteisia tietoja vain yksi yritys yksipuolisesti vai luovuttavatko tällaisia tietoja kaikki osallistuvat yritykset.

397.

 Kun yritys saa kilpailijaltaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kokouksessa tai muun yhteydenpidon kautta, yrityksen oletetaan ottavan nämä tiedot huomioon ja mukauttavan markkinakäyttäytymistään vastaavasti, paitsi jos se julkisesti irtisanoutuu kyseisistä tiedoista (esimerkiksi vastaamalla selkeästi, ettei se halua saada tällaisia tietoja (260)) tai ilmoittaa tietojen saamisesta viranomaisille.

Esimerkiksi pelkkä osallistuminen kokoukseen (261), jossa yksi yritys paljastaa hinnoittelusuunnitelmansa kilpailijoilleen – ilman että kyseiset kilpailijat julkisesti sanoutuvat irti asiasta – kuuluu todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka hintojen nostamisesta ei tehtäisikään selvää sopimusta (262). Samaan tapaan hinnoittelusäännön ohjelmointi yhteiseen algoritmiseen välineeseen (esimerkiksi sääntö, jonka mukaan hinta on tietyn verkkoalustan tai verkkokaupan alhaisin hinta plus 5 prosenttia tai tietyn kilpailijan hinta miinus 5 prosenttia) kuuluu myös todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka tulevan hinnoittelun yhteensovittamisesta ei olisikaan tehty nimenomaista sopimusta.

Toisaalta se, että yksi yritys lähettää sähköpostiviestin muiden yritysten työntekijöiden henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin, ei itsessään tarkoita, että vastaanottajien olisi pitänyt olla tietoisia kyseisen viestin sisällöstä (263). Se voi muiden objektiivisten ja johdonmukaisten aihetodisteiden valossa oikeuttaa olettaman siitä, että vastaanottajat olivat tietoisia sisällöstä ja ovat ottaneet saamansa informaation huomioon, mutta näillä vastaanottajilla on silti oltava mahdollisuus kiistää tämä olettama (264).

398.

 Se, että yritys julkistaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja julkisella ilmoituksella (esimerkiksi julkisella verkkosivustolla, julkisessa tapahtumassa annetulla lausunnolla tai sanomalehdessä), ei itsessään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ilmoitus voi muodostaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun menettelytavan. Tietojen julkistaminen voikin joissakin tapauksissa olla osa kilpailijoiden välistä viestintäkanavaa, jonka tarkoituksena on ilmoittaa tulevista aikomuksista toimia markkinoilla tietyllä tavalla tai tarjota yhteyspiste kilpailijoiden väliselle koordinoinnille, ja siten kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Lisäksi se, että tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset ovat aikaisemmin julkistaneet samantyyppistä tietoa (esim. sanomalehdessä tai verkkosivuillaan), ei merkitse sitä, että myöhempi ei-julkinen tietojenvaihto ei rajoittaisi kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (265).

Tyypillinen esimerkki yksipuolisesta julkistamisesta on huoltoasemien harjoittama vallitsevien vähittäishintojen mainonta (tai esimerkiksi vähittäiskauppojen harjoittama elintarvikehintojen mainonta). Ellei kilpailua rajoittavaa sopimusta tai yhdenmukaistettua menettelytapaa ole, tällainen mainonta hyödyttää kuluttajia, koska se auttaa heitä vertailemaan eri bensa-asemia ennen tankkaamista (tai vertailemaan elintarvikekauppoja ennen päätöstä siitä, missä he tekevät ostoksensa), vaikka myös kilpailevat bensa-asemat saavat mainonnan ansiosta tietää lähistöllä toimivien kilpailijoidensa veloittamista hinnoista.

Muissa yksipuolisen julkistamisen muodoissa voi olla kyse ilmoituksista, jotka voivat antaa viitteitä taustalta löytyvistä mahdollisista kilpailunvastaisista yhdenmukaistetuista menettelytavoista.

Esimerkiksi tietyllä toimialalla voi olla yleisesti tiedossa, että hankintakustannukset ovat nousussa. Osanottajat voivat mainita tämän ilmiön julkisissa kokouksissa, kuten toimialajärjestönsä kokouksissa. Vaikka kilpailijat voivat viitata hankintakustannusten nousuun, koska tämä on julkista tietoa, niiden ei pidä arvioida julkisesti yksilöllisiä reaktioitaan nouseviin kustannuksiin, koska tämä vähentäisi epävarmuutta niiden markkinakäyttäytymisestä (266). Sama päättely pätee, kun yritysten edustajat kommentoivat markkinatapahtumia yksipuolisin julkisin ulostuloin ja paljastavat strategiansa, jonka mukaan ne aikovat reagoida muuttuviin markkinaolosuhteisiin. Yritysten on määritettävä itsenäisesti toimintaperiaatteet, joita ne aikovat noudattaa sisämarkkinoilla. Tämä merkitsee, että kunkin kilpailijan on päätettävä itsenäisesti, miten se aikoo vastata hankintakustannusten nousuun.

399.

 Lisäksi erotetaan toisistaan yhtäältä kilpailijat, jotka saavat tietoa itsenäisesti tai keskustelevat tulevasta hinnoittelusta asiakkaiden tai kolmansien osapuolten kanssa, ja toisaalta kilpailijat, jotka keskustelevat hinnoittelutekijöistä muiden kilpailijoiden kanssa ennen omien hintojensa määrittämistä (267).

400.

 Kuten 425 kappaleessa selitetään, tiettyjen tietojen julkistaminen voi auttaa asiakkaita tekemään tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Nämä tehokkuushyödyt ovat kuitenkin epätodennäköisempiä, jos tiedot koskevat tulevia aikomuksia. Tietojen julkistaminen voi tuottaa tehokkuushyötyjä vähemmän todennäköisesti, jos se liittyy tekijöihin, jotka eivät välttämättä toteudu eivätkä sido yritystä suhteessa sen asiakkaisiin (268).

Esimerkiksi yksipuolinen julkinen ilmoitus, jossa viitataan tulevaa hinnoittelua koskeviin aikomuksiin (sen sijaan, että ilmoitettaisiin varsinaisesta päätöksestä muuttaa hintoja tiettynä ajankohtana lähitulevaisuudessa), ei sido ilmoituksen tekevää yritystä suhteessa asiakkaisiinsa, vaan se voi antaa yrityksen kilpailijoille signaaleja yrityksen kaavailemasta markkinastrategiasta. Näin on erityisesti silloin, kun tiedot ovat riittävän täsmällisiä. Tällaiset ilmoitukset eivät näin ollen yleensä hyödytä kuluttajia, ja ne voivat helpottaa kolluusiota.

Yksipuoliset julkiset ilmoitukset voivat viitata taustalla olevaan kilpailunvastaiseen sopimukseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan. Esimerkiksi markkinoilla, joilla on vain vähän kilpailijoita ja markkinoille pääsylle on suuria esteitä, yritykset, jotka jatkuvasti julkistavat tietoa, josta ei ole ilmeistä hyötyä kuluttajille (esimerkiksi tiedot t&k-kustannuksista, ympäristövaatimusten noudattamisen kustannuksista jne.), voivat rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Yksipuolisia julkisia ilmoituksia voidaan käyttää yritysten kollusiivisten järjestelyjen täytäntöönpanoon tai seurantaan. Se, todetaanko tällainen rajoitus tosiasiallisesti, riippuu kaikista kyseisen tapauksen tosiseikoista.

6.2.4.2   Epäsuora tietojenvaihto

401.

 Kaupallisesti arkaluonteisia tietoja voidaan vaihtaa kilpailijoiden välillä kolmannen osapuolen, esimerkiksi kolmantena osapuolena olevan palveluntarjoajan (kuten alustan ylläpitäjän tai optimointivälineen tarjoajan), yhteisen edustajan (esimerkiksi toimialajärjestön) tai toimittajan tai asiakkaan (269) välityksellä tai yhteisen algoritmin kautta (näihin kaikkiin viitataan seuraavassa ”kolmansina osapuolina”). Samoin kuin suora tietojenvaihto, myös epäsuora tietojenvaihto voi vähentää epävarmuutta kilpailijoiden toiminnasta ja johtaa kollusiiviseen lopputulokseen markkinoilla. Tällaisissa tapauksissa kolluusiota joko helpotetaan tai valvotaan kolmannen osapuolen välityksellä. Tapauksen olosuhteista riippuen sekä osallistuvien kilpailijoiden että kolmannen osapuolen voidaan katsoa olevan vastuussa tällaisesta kolluusiosta. Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa määrätty kielto ei ole suunnattu ainoastaan sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen osapuolille, jotka toimivat tällaisten sopimusten tai menettelytapojen vaikutuspiiriin kuuluvilla markkinoilla (270).

402.

 Kun kaupallisesti arkaluonteisia tietoja vaihdetaan epäsuorasti, kunkin osallistujan roolia on analysoitava tapauskohtaisesti sen määrittämiseksi, muodostaako tietojenvaihto kilpailunvastaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan ja kuka on vastuussa kolluusiosta. Arvioinnissa on erityisesti otettava huomioon se, miten tietoisia tietojen toimittajat tai vastaanottajat ovat muiden toimittajien tai vastaanottajien ja kolmannen osapuolen välisestä tietojenvaihdosta.

Erityyppisiä skenaarioita voidaan erotella useita:

Tietyistä epäsuorista tietojenvaihtomuodoista käytetään nimitystä ”hub-and-spoke”. Esimerkiksi yhteinen valmistaja tai toimittaja voi toimia solmukohtana tietojen välittämisessä edelleen useille jakelijoille tai vähittäismyyjille, tai jakelija tai vähittäismyyjä voi toimia solmukohtana tietojen välittämisessä edelleen useille valmistajille tai toimittajille. Myös verkkoalusta voi toimia solmukohtana, jos se helpottaa, koordinoi tai toteuttaa tietojenvaihtoa alustan yrityskäyttäjien välillä tarkoituksena esimerkiksi varmistaa tietyt voittomarginaalit tai hintatasot. Alustoja voidaan käyttää myös asettamaan teknisiä rajoituksia, jotka estävät alustan käyttäjiä tarjoamasta alhaisempia hintoja tai muita etuja loppuasiakkaille.

Tietoja voidaan vaihtaa epäsuorasti myös sellaisen yhteisen optimointialgoritmin kautta, joka tekee kaupallisia päätöksiä kilpailijoiden kaupallisesti arkaluonteisten tietosyötteiden perusteella. Vaikka julkisesti saatavilla olevan datan käyttö algoritmisten ohjelmistojen syötteenä on laillista, kaupallisesti arkaluonteisten tietojen kokoaminen yhden yksittäisen tietotekniikkayrityksen tarjoamaksi hinnoitteluvälineeksi, johon eri kilpailijoilla on pääsy, voisi olla horisontaalista kolluusiota.

403.

 Kilpailijat, jotka vaihtavat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja epäsuorasti (kolmannen osapuolen välityksellä), voivat syyllistyä 101 artiklan rikkomiseen. Näin on silloin, kun yritys, joka jakaa kaupallisesti arkaluonteista tietoa, nimenomaisesti tai hiljaisesti sopii kolmannen osapuolen kanssa siitä, että tämä voi jakaa kyseiset tiedot yrityksen kilpailijoiden kanssa, tai kun yritys aikoo kolmannen välityksellä luovuttaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kilpailijoilleen. Näin voi olla myös silloin, kun kaupallisesti arkaluonteisia tietoja jakava yritys olisi voinut kohtuudella katsoen ennakoida, että kolmas osapuoli jakaa tiedot yrityksen kilpailijoiden kanssa, ja se oli valmis hyväksymään tähän liittyvän riskin (271). Kilpailija, joka saa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, osallistuu yhtä lailla rikkomiseen ja on vastuussa siitä, jos se on tietoinen tiedot jakavan yrityksen ja kolmannen osapuolen kilpailunvastaisista tavoitteista ja on aikonut omalla toiminnallaan edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Tiedot jakava yritys ei sitä vastoin syyllisty rikkomiseen, jos kolmas osapuoli saa haltuunsa kyseisen yrityksen kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ja ilmoittamatta asiasta kyseiselle yritykselle välittää tiedot yrityksen kilpailijoille tai kun yritys ei ole kohtuullisesti katsoen voinut ennakoida, että tiedot välitettäisiin edelleen (272).

404.

 Vastaavasti myös kolmas osapuoli, joka toimittaa yritysten kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, voi olla vastuussa rikkomisesta, jos sen tarkoituksena on myötävaikuttaa omalla toiminnallaan tietojenvaihdon osapuolten yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen ja jos se on ollut tietoinen muiden samoihin kilpailunvastaisiin päämääriin pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta tosiasiallisesta käyttäytymisestä tai jos se on voinut kohtuullisesti katsoen ennakoida asian ja ollut valmis ottamaan riskin (273).

6.2.4.3   Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdon taajuus

405.

 Tiiviisti toistuva tietojenvaihto, joka parantaa yhteisymmärrystä markkinoista ja helpottaa poikkeamisten seurantaa, lisää kollusiivisen lopputuloksen riskejä. Epävakailla markkinoilla saatetaan kollusiivisen lopputuloksen saavuttamisen helpottamiseksi tarvita taajempaa tietojenvaihtoa kuin vakailla markkinoilla. Markkinoilla, joilla on pitkäaikaisia sopimuksia (jotka viittaavat siihen, että myynti- ja ostoneuvotteluja ei käydä kovin taajaan) harvemmin tapahtuva tietojenvaihto riittää yleensä kollusiiviseen lopputulokseen. Harvakseltaan tapahtuva tiedonvaihto ei sitä vastoin välttämättä riitä kollusiivisen lopputuloksen saavuttamiseen markkinoilla, joilla sopimukset ovat lyhytaikaisia, mikä viittaa tiheästi toistuviin uudelleenneuvotteluihin (274). Kollusiiviseen lopputulokseen pääsyn helpottamiseksi tarvittava tietojenvaihdon taajuus riippuu yleensä myös tietojen luonteesta, iästä ja koontiasteesta (275). Koska reaaliaikaisen datan merkitys yritysten päätöksenteossa kasvaa, suurin kilpailuetu saavutetaan automatisoidulla reaaliaikaisella tiedonvaihdolla. Se, mikä on taajaan tapahtuvaa tai harvakseltaan tapahtuvaa tietojenvaihtoa, riippuu olosuhteista ja kyseessä olevista markkinoista (276).

6.2.4.4   Toimenpiteet kilpailuoikeuden rikkomisten riskin vähentämiseksi

406.

 Yrityksiä, jotka haluavat (tai joiden tarvitsee) vaihtaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, kannustetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla rajoitetaan pääsyä tietoihin tai valvotaan niiden käyttötapoja (277). Yritysten olisi myös harkittava tietojenvaihdon rajoittamista vain siihen, mikä on tarkoitukseen nähden tarpeen.

407.

 Yritykset voivat esimerkiksi käyttää sivullisryhmiä (ns. clean team) eli ulkopuolisia luotettuja tahoja tietojen vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Sivullisryhmällä tarkoitetaan yleensä yrityksen sisäistä rajattua joukkoa, jonka jäsenet eivät osallistu yrityksen kaupalliseen toimintaan ja jota sitovat tiukat luottamuksellisuuskäytännöt kaupallisesti arkaluonteisten tietojen osalta (278). Ulkopuolinen luotettu taho on riippumaton kolmas osapuoli, joka tarjoaa palveluja yritykselle. Sivullisryhmää tai luotettua ulkopuolista tahoa voidaan käyttää myös muunlaisten horisontaalisten yhteistyösopimusten täytäntöönpanossa sen varmistamiseksi, että tällaista yhteistyötä varten tarvittavia tietoja vaihdetaan yksinomaan tiedonsaantitarpeen perusteella ja koonnetussa muodossa.

408.

 Vastavuoroiseen datanjakojärjestelyyn kuten datapooliin osallistuvilla olisi periaatteessa oltava pääsy vain omiin tietoihinsa ja muiden osallistujien lopullisiin koontitietoihin. Teknisillä ja käytännön toimenpiteillä voidaan varmistaa, että osallistuja ei voi saada kaupallisesti arkaluonteisia tietoja muilta osallistujilta yksittäin. Datapoolin hallinnointi voidaan antaa luotetulle ulkopuoliselle taholle, johon sovelletaan datapoolin osallistujilta saatujen tietojen osalta tiukkoja luottamuksellisuussääntöjä. Datapoolia hallinnoivien yritysten olisi myös varmistettava, että kerätään ainoastaan sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen datapoolin oikeutetun tarkoituksen toteuttamiseksi.

409.

 Yritykset voivat toteuttaa lisätoimenpiteitä vähentääkseen riskiä siitä, että kaupallisesti arkaluonteisia tietoja vaihdetaan (mahdollisten) kilpailijoiden kanssa käytävässä yhteydenpidossa. Ennen kaavailtua yhteydenpitoa yritysten olisi selvitettävä huolellisesti kokouksen tai keskustelun esityslista ja tarkoitus varmistaakseen, että kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoon liittyvät mahdolliset riskit tunnistetaan etukäteen ja että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet niiden välttämiseksi. Yritykset voivat myös päättää osallistua kokouksiin tai keskusteluihin kilpailuoikeuteen erikoistuneen juristin kanssa. Yhteydenpidon aikana osallistujien olisi pitäydyttävä esityslistassa ja, jos kaupallisesti arkaluonteisia tietoja paljastetaan tai vaihdetaan, heidän olisi esitettävä vastalauseensa, varmistettava, että vastalauseet kirjataan kokouksen tai keskustelun pöytäkirjaan, ja sanouduttava asiasta julkisesti irti, jos tietoja vastalauseista huolimatta vaihdetaan (ks. 410 kappale). Varmistamalla, että pian kunkin yhteydenpidon jälkeen laaditaan ja jaetaan kommentoitavaksi tarkat pöytäkirjat, yritykset voivat nopeasti todeta, onko kaupallisesti arkaluonteisia tietoja vaihdettu tahattomasti, ja esittää välittömästi vastalauseensa kirjattavaksi pöytäkirjaan.

410.

 Yhteydenpidon aikana yritys voi julkisesti sanoutua irti kaikesta kaupallisesti arkaluonteisten tietojen kilpailunvastaisesta vaihdosta ilmaisemalla vastalauseensa selkeästi muille vaihtoon osallistuville. Sen selvittämiseksi, onko yritys tosiasiallisesti sanoutunut irti asiasta, merkitystä on sillä, miten muut tietojenvaihdon osapuolet näkevät irtisanoutuvan yrityksen tarkoitusperät. Esimerkiksi yritys, joka haluaa sanoutua asiasta irti, voi ilmoittaa välittömästi ja nimenomaisesti, että se ei voi osallistua kyseisestä aiheesta käytäviin keskusteluihin, ja pyytää, että aihetta vaihdetaan välittömästi. Jos tällainen vastalause ja pyyntö jätetään huomiotta, yrityksen olisi välittömästi poistuttava kokouksesta tai keskustelusta tavalla, joka ei jätä poistumisen syytä epäselväksi muille läsnäolijoille. Yritysten olisi varmistettava, että niiden vastalauseet ja poistuminen kirjataan kaikkiin kokouksesta jaettaviin pöytäkirjoihin, tai jos tällaisia pöytäkirjoja ei ole, kirjattava poistumisensa omiin kyseistä yhteydenpitoa koskeviin muistiinpanoihinsa.

411.

 Yritykset voivat myös toteuttaa toimenpiteitä rajoittaakseen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen paljastamiseen julkisuudessa liittyviä riskejä (ks. 398 kappale). Ennen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ilmaisemista yritysten on tarkistettava, palvelevatko tiedot todella aiottua oikeutettua tarkoitusta ja vaatiiko tarkoitus todella tietojen ilmaisemista aiotulla yksityiskohtaisuuden tasolla. Hintoihin ja määriin liittyvää kaavailtua markkinakäyttäytymistä koskevien kaupallisesti arkaluonteisten tietojen paljastaminen julkisuudessa vähentää strategista epävarmuutta markkinoilla ja voi johtaa kollusiiviseen lopputulokseen. Koonnettu ja historiallinen tieto on yleensä strategisesti vähemmän tärkeää. Kaiken paljastetun strategisen tiedon olisi lisäksi koskettava vain kyseistä yritystä, ei koko sektoria tai toimialaa. Yritysten olisi erityisesti vältettävä julkisia ilmoituksia strategisista peliliikkeistä, jotka ovat riippuvaisia niiden (potentiaalisten) kilpailijoiden toimista. Asiayhteydestä riippuen yritykset, joiden kilpailijat julkistavat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, voivat vähentää kilpailuoikeuden rikkomisten riskiä, jos ne sanoutuvat julkisesti irti kyseisistä julkistuksista tai ilmoittavat julkistuksista viranomaisille.

Esimerkiksi kolme yritystä A, B ja C kilpailevat tietyillä vähittäismarkkinoilla, ja niiden kustannukset ovat nousemassa. Yrityksen A ei pitäisi antaa julkisesti lausuntoja, joissa annetaan ymmärtää, että ala pysyy edelleen kannattavana niin kauan kuin myös B ja C siirtävät kyseisen kustannusnousun kuluttajille. Sen ei myöskään pitäisi ilmoittaa, että B:n ja C:n olisi suotavaa siirtää nämä kustannukset edelleen. Vastaavasti A:n ei pitäisi ilmoittaa julkisesti, ettei se pysty välttämään kustannusnousun siirtämistä kuluttajille, koska myös B ja C aikovat siirtää kustannukset kuluttajahintoihin.

6.2.5   Markkinoiden ominaispiirteet

412.

 Todennäköisyys, että tietojenvaihto johtaa kolluusioon tai markkinoiden sulkemiseen, riippuu markkinoiden ominaispiirteistä. Tietojenvaihdolla voi myös itsessään olla vaikutusta kyseisiin markkinoiden ominaispiirteisiin. Tältä osin merkityksellisiä markkinoiden ominaispiirteitä ovat muun muassa markkinoiden läpinäkyvyyden taso, markkinoilla toimivien yritysten lukumäärä (markkinoiden keskittymisaste), markkinoille pääsyn esteiden olemassaolo, se, onko tietojenvaihdon kohteena oleva tuote tai palvelu homogeeninen, ovatko kyseiset yritykset samankaltaisia (markkinoiden monimutkaisuus) sekä tarjonnan ja kysynnän ehtojen vakaus markkinoilla (279).

Seuraava merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteiden luettelo ei ole tyhjentävä, vaan myös muut markkinoiden ominaispiirteet voivat olla merkityksellisiä arvioitaessa tiettyä tietojenvaihtoa.

Läpinäkyvyys: Mitä läpinäkyvämmät markkinat ovat, sitä vähemmän markkinoilla on epävarmuustekijöitä, joiden suhteen kilpailla, mikä tekee tietojenvaihdosta entistäkin ongelmallisempaa (280).

Markkinoiden keskittymisaste: On helpompi päästä yhteisymmärrykseen koordinoinnin ehdoista ja seurata poikkeamia markkinoilla, joilla toimii vain muutamia kilpailijoita. Kun markkinat ovat hyvin keskittyneet, tiettyjen tietojen vaihto voi – erityisesti sen mukaan, millaisia tietoja vaihdetaan – antaa yrityksille mahdollisuuden tuntea yksittäisten kilpailijoidensa asema ja liikestrategia markkinoilla, jolloin tietojenvaihto vääristää kilpailua näillä markkinoilla ja lisää kolluusion todennäköisyyttä tai jopa helpottaa sitä. Jos markkinat sitä vastoin ovat pirstaleiset, kilpailijoiden välinen tietojenvaihto ei välttämättä vaikuta mitenkään markkinoiden kilpailutilanteeseen tai voi vaikuttaa siihen jopa myönteisesti (281).

Markkinoille pääsyn esteet: Markkinoille pääsyn esteiden vuoksi ulkopuolisten on vaikeampi heikentää kollusiivista lopputulosta tulemalla markkinoille ja horjuttamalla markkinoilla jo vakiintuneiden kollusiivisesti toimivien yritysten toimintaa. Näin markkinoille pääsyn esteet lisäävät todennäköisyyttä, että kollusiivinen lopputulos markkinoilla on kannattava ja kestävä.

Markkinoiden monimutkaisuus: Kun esimerkiksi yritysten kustannukset, asiakkaat, markkinaosuudet, tuotevalikoima ja tuotantokapasiteetti ovat samankaltaisia, ne pääsevät todennäköisemmin yhteisymmärrykseen yhteensovittamisen ehdoista, koska niiden kannustimet ovat yhdenmukaisemmat. Samoin voi olla helpompaa päästä kollusiiviseen lopputulokseen yksittäisen homogeenisen tuotteen hinnasta kuin lukuisista hinnoista monien eriytettyjen tuotteiden markkinoilla, vaikka tekninen kehitys, kuten hintaseurantavälineiden käyttö, voi myös helpottaa kolluusiota myös eriytettyjen tuotteiden osalta.

Markkinoiden vakaus: Kollusiiviset lopputulokset ovat todennäköisempiä myös silloin, kun kysyntä- ja tarjontaolosuhteet markkinoilla ovat suhteellisen vakaat. Kysynnän volatiliteetti, joidenkin yritysten merkittävä sisäinen kasvu markkinoilla tai uusien yritysten toistuva markkinoilletulo saattavat viitata siihen, että markkinat eivät ole riittävän vakaat, jotta koordinointi olisi todennäköistä (282), tai koordinointi saattaa edellyttää tiheämpää yhteydenpitoa, jotta sillä olisi vaikutusta kilpailuun.

6.2.6   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

413.

 Kuten 1.2.4 kohdassa kuvataan, kun otetaan huomioon sopimusehtojen sisältö, sopimusten tavoitteet sekä sopimusten taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, tietyistä sopimuksista on itsessään riittävän suurta haittaa kilpailulle, niin että niiden vaikutuksia ei ole tarpeen arvioida. Tietojenvaihto katsotaan tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi varsinkin, kun tiedot ovat kaupallisesti arkaluonteisia ja tietojenvaihto voi poistaa osallistujien välisen epävarmuuden niiden muutosten ajoituksesta, laajuudesta ja yksityiskohdista, joita asianomaiset yritykset aikovat tehdä markkinakäyttäytymisensä suhteen (283). Arvioidessaan, onko yhteydenpidon tarkoituksena rajoittaa kilpailua, komissio kiinnittää erityistä huomiota oikeudelliseen ja taloudelliseen yhteyteen, jossa tietojenvaihto tapahtuu, ja sen sisältöön ja tavoitteisiin (284). Kyseistä asiayhteyttä arvioitaessa on otettava huomioon käyttäytymisen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen luonne sekä kyseisten markkinoiden toimintaan ja rakenteeseen liittyvät tosiasialliset olosuhteet (285).

414.

 Tietojenvaihto, jonka kohteena on hintoja tai määriä (286) koskeva yritysten tuleva käyttäytyminen, johtaa erityisen todennäköisesti kollusiiviseen lopputulokseen. Sen mukaan, mihin tavoitteisiin tietojenvaihdolla pyritään, ja riippuen sen oikeudellisesta ja taloudellisesta asiayhteydestä, myös muuntyyppisten tietojen vaihto voi muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Sen vuoksi tietojenvaihtoa on tarpeen arvioida tapauskohtaisesti.

Esimerkkejä tietojenvaihdosta, jonka on yksittäistapauksissa katsottu muodostavan tarkoitukseen perustuvan rajoituksen – kun otetaan huomioon jaettujen tietojen sisältö, tavoitellut päämäärät sekä oikeudellinen ja taloudellinen asiayhteys – ovat muun muassa seuraavat:

a)

yrityksen nykyistä hinnoittelua ja tulevia hinnoitteluaikeita koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa (287);

b)

yrityksen nykyistä ja tulevaa tuotantokapasiteettia koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa (288);

c)

yrityksen nykyistä (289) ja tulevaa (290) kaupallista strategiaa koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa;

d)

nykyiseen ja tulevaan kysyntään liittyviä yrityksen ennusteita koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa (291);

e)

yrityksen tuleviin myyntimääriin liittyviä ennusteita koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa (292); ja

f)

tulevien tuotteiden kuluttajien kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia koskevan tiedon vaihto kilpailijoiden kanssa (293).

Kaikissa näissä tapauksissa vaihdetun tiedon katsottiin olevan sellaista, että se voisi poistaa osallistujien välistä epävarmuutta niiden muutosten ajoituksesta, laajuudesta ja yksityiskohdista, joita asianomaiset yritykset aikovat tehdä markkinakäyttäytymisensä suhteen.

415.

 Edellä olevan 414 kappaleen esimerkeistä käy ilmi, että vaihdettujen tietojen ja kuluttajahintojen välillä ei edellytetä suoraa yhteyttä, jotta tietojenvaihdon voidaan katsoa muodostavan tarkoitukseen perustuvan rajoituksen (294). Sen määrittämiseksi, onko kyseessä tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus, ratkaiseva tekijä on lisäksi pikemminkin yhteydenpidon luonne, ei niinkään sen taajuus (295).

Esimerkki: Kilpailijoiden ryhmä on huolissaan siitä, että niiden tuotteisiin saatetaan soveltaa yhä tiukempaa ympäristösääntelyä. Yhteisten edunvalvontatoimien yhteydessä ne tapaavat säännöllisesti ja vaihtavat näkemyksiä. Yhteisen kannan muodostamiseksi tulevista lainsäädäntöehdotuksista ne vaihtavat tiettyjä tietoja olemassa olevien tuotteidensa ympäristöominaisuuksista. Niin kauan kuin nämä tiedot ovat historiallisia eivätkä anna yrityksille mahdollisuutta saada tietoa kilpailijoidensa markkinastrategioista, tietojenvaihto ei muodosta 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rajoitusta.

Jos yritykset kuitenkin aloittavat nykyisten tai tulevien tuotteidensa kehitystä koskevien tietojen vaihdon tai paljastavat, miten ne reagoisivat toistensa toimintaan, on olemassa vaara, että tällainen tietojenvaihto voi vaikuttaa niiden markkinakäyttäytymiseen. Tällainen tietojenvaihto voi esimerkiksi johtaa siihen, että kilpailijat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, etteivät ne myy tuotteita, jotka ovat ympäristöystävällisempiä kuin laissa edellytetään. Tällainen yhteensovittaminen vaikuttaa osapuolten käyttäytymiseen markkinoilla ja rajoittaa kilpailua tuoteominaisuuksien ja kuluttajien valinnanvaran suhteen. Sen vuoksi sitä pidetään tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena.

416.

 Oikeudellisesta ja taloudellisesta asiayhteydestä ja yrityksen tavoitteista riippuen myös julkista tiedottamista yrityksen tulevista aikomuksista, jotka koskevat keskeisiä kilpailumuuttujia, kuten hintoja tai määriä, voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana rajoituksena. Vastaavasti julkista tiedottamista, joka ei selvästi hyödytä asiakkaita vaan signaloi kilpailijoille, miten niiden olisi toimittava, tai viestittää seurauksista, joita aiheutuu tietyllä tavalla toimimisesta tai toimimatta jättämisestä tai siitä, miten yritys reagoisi kilpailijoiden tiettyyn toimintaan, pidetään tarkoitukseen perustuvana rajoituksena.

417.

 Jos tietojenvaihto muodostaa kahden tai useamman kilpailijan välisen sopimuksen tai yhdenmukaistun menettelytavan, jonka tarkoituksena on koordinoida niiden kilpailukäyttäytymistä markkinoilla tai vaikuttaa merkityksellisiin kilpailuparametreihin, sitä voidaan pitää kartellina. Näin on erityisesti silloin, kun tietojenvaihto koskee osto- tai myyntihintojen tai muiden kauppaehtojen, myös teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien, lukitsemista tai yhteensovittamista, tuotanto- tai myyntikiintiöiden jakamista, markkinoiden ja asiakkaiden jakamista, tarjouskeinottelu mukaan lukien, tuonnin tai viennin rajoittamista tai kilpailunvastaisia toimia muita kilpailijoita vastaan. Tietojenvaihto, joka muodostaa kartellin, ei pelkästään tarkoituksellisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdan merkityksessä, vaan myös erittäin todennäköisesti ei täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Tietojenvaihto voi myös helpottaa kartellin toteuttamista, sillä sen ansiosta yritysten on helpompi seurata, noudattavatko osapuolet sovittuja ehtoja. Tällaista tietojenvaihtoa arvioidaan osana kartellia.

418.

 Datanjakojärjestelyt, joihin eri kilpailijat toimittavat dataa, eivät yleensä muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, jos osoitetaan, että niillä on todellisia kilpailua edistäviä vaikutuksia, jotka täyttävät 419 kappaleessa kuvatut vaatimukset.

Esimerkiksi datapoolia, jossa vaihdetaan (osittain) kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, joilla puututaan informaation epäsymmetriaan keskittymättömillä markkinoilla, ja joka tuottaa hyötyjä kuluttajille, ei todennäköisesti pidetä tarkoitukseen perustuvana rajoituksena, jos osallistujat varmistavat, että niiden poolin kautta vaihtamat kaupallisesti arkaluonteiset tiedot ovat välttämättömiä kilpailua edistävän tavoitteen saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa siihen. Osallistujat voivat esimerkiksi turvautua mahdollisimman pitkälti koontitietoon ja historialliseen tietoon, pidentää tietojenvaihtoväliä ja toteuttaa toimenpiteitä vaihdettujen tietojen saatavuuden rajoittamiseksi ja/tai niiden käyttötapojen valvomiseksi. Osallistujien olisi varmistettava, että järjestely toteutetaan läpinäkyvästi.

419.

 Arvioitaessa sitä, muodostaako tietojenvaihto tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, olisi lopuksi otettava huomioon kaikki osapuolten esittämät väitteet tietojenvaihdon kilpailua edistävästä vaikutuksesta. Tältä osin pelkästään tällaisten kilpailua edistävien vaikutusten olemassaolo ei sellaisenaan voi sulkea pois tietojenvaihdon luonnehtimista tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi. Tällaisten kilpailua edistävien vaikutusten on oltava osoitettuja, merkityksellisiä, nimenomaisesti kyseiseen tietojenvaihtoon liittyviä ja riittävän merkittäviä luomaan perustellun epäilyn siitä, aiheuttaako tietojenvaihto riittävässä määrin haittaa kilpailulle (296). Jos nämä edellytykset täyttyvät, tarvitaan kattava arviointi tietojenvaihdon vaikutuksista, jotta voidaan määrittää, onko kyseessä vaikutukseen perustuva kilpailunrajoitus (ks. 6.2.7 kohta).

6.2.7   Vaikutukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

420.

 Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdolla, josta ei itsessään ilmene riittävää haittaa kilpailulle, kun otetaan huomioon sen sisältö, tavoitteet ja taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, voi silti olla kilpailua rajoittavia vaikutuksia (297).

421.

 Kuten 1.2.5 kohdasta käy ilmi, näitä vaikutuksia kilpailuun on arvioitava tapauskohtaisesti, sillä arvioinnin lopputulos riippuu erilaisten tapauskohtaisten seikkojen yhdistelmästä. Tässä arvioinnissa komissio vertaa toisiinsa tietojenvaihdon todellisia tai potentiaalisia vaikutuksia markkinoihin ja tilannetta, joka vallitsisi ilman kyseistä tietojenvaihtoa (298). Jotta tietojenvaihdolla olisi 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, sillä on todennäköisesti oltava tuntuva kielteinen vaikutus kyseisten markkinoiden toimintaan siksi, että se vaikuttaa johonkin (tai useampaan) kyseisten markkinoiden kilpailumuuttujaan, kuten hintaan, tuotantoon, tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin.

422.

 Mahdollisten rajoittavien vaikutusten arvioinnin kannalta merkityksellisiä ovat vaihdettujen tietojen luonne (ks. 6.2.3 kohta), yhteydenpidon ominaispiirteet (ks. 6.2.4 kohta) ja markkinoiden ominaispiirteet (ks. 6.2.5 kohta) (299).

423.

 Jotta tietojenvaihdolla olisi todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia, siihen osallistuvien yritysten on katettava riittävän suuri osa merkityksellisistä markkinoista (300). Muutoin kilpailijat, jotka eivät osallistu tietojenvaihtoon, voivat rajoittaa siihen osallistuvien yritysten kilpailunvastaista käyttäytymistä. Sitä, mikä katsotaan ”riittävän suureksi osaksi markkinoita”, ei voida määritellä yleisesti, vaan se riippuu kuhunkin tapaukseen liittyvistä erityisistä seikoista, kyseisten markkinoiden rakenteesta ja kyseessä olevasta yhteydenpidon muodosta (301).

424.

 Sellaisella tietojenvaihdolla, joka vaikuttaa markkinoiden läpinäkyvyyteen vain vähän, on epätodennäköisemmin kilpailua rajoittavia vaikutuksia kuin tietojenvaihdolla, joka lisää läpinäkyvyyttä merkittävästi. Sen vuoksi se, kuinka todennäköisesti tietojenvaihdolla on kilpailua rajoittavia vaikutuksia, riippuu sekä olemassa olevasta läpinäkyvyystasosta että siitä, kuinka yhteydenpito muuttaa tätä tasoa. Tietojenvaihto tiukoissa oligopoleissa johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin todennäköisemmin, kun taas hyvin pirstaloituneilla markkinoilla tietojenvaihto ei todennäköisesti aiheuta tällaisia rajoittavia vaikutuksia.

6.3   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

6.3.1   Tehokkuushyödyt (302)

425.

 Tietojenvaihto voi johtaa tehokkuushyötyihin riippuen vaihdettavien tietojen luonteesta, tietojenvaihdon ominaispiirteistä ja markkinoiden rakenteesta. Kun tietojenvaihtoa arvioidaan 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta, otetaan huomioon sen mahdolliset kilpailua edistävät vaikutukset.

Esimerkkejä tehokkuushyödyistä, jotka voidaan ottaa huomioon:

Yritykset voivat tulla tehokkaammiksi, jos ne vertaavat suorituskykyään alan parhaisiin käytäntöihin.

Tietojenvaihto voi edistää markkinoiden häiriönsietokykyä antamalla yrityksille mahdollisuuden reagoida nopeammin kysynnän ja tarjonnan muutoksiin ja lieventää sisäisiä ja ulkoisia toimitusketjun häiriöiden tai haavoittuvuuksien riskejä.

Tietojenvaihto voi hyödyttää sekä kuluttajia että yrityksiä antamalla mahdollisuuden vertailla tuotteiden hintoja ja laatua, esimerkiksi kun julkaistaan luetteloita eniten myydyistä tuotteista tai hintavertailudataa. Se voi siten auttaa kuluttajia ja yrityksiä tekemään valistuneempia valintoja (ja vähentämään hakukustannuksiaan).

Datanjaon muodossa tapahtuva tietojenvaihto voi olla olennaisen tärkeää uusien tuotteiden, palvelujen ja teknologioiden kehittämiseksi.

Kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti valmistettuja tuotteita toimittavia tai tällaisia prosesseja käyttäviä tuottajia koskevien tietojen kokoaminen voi auttaa yrityksiä täyttämään EU:n tai kansallisen lainsäädännön mukaiset kestävän kehityksen velvoitteensa.

Kuluttajatietojen vaihto kuluttajille vakuutuspalveluja tarjoavien yritysten välillä voi parantaa riskien tuntemusta ja helpottaa riskiluokituksen tekemistä yksittäisissä yrityksissä. Tämä puolestaan voi hyödyttää kuluttajia antamalla heille mahdollisuuden käyttää vakuutuspalveluja, joita ei olisi ollut heidän saatavillaan ilman kattavaa riskiprofiilia.

Verkkomarkkinapaikkojen välinen tiedonvaihto verkossa toimivista myyjistä, jotka harjoittavat laittomia käytäntöjä, kuten väärennettyjen tuotteiden myyntiä, voi auttaa yksittäisiä markkinapaikkoja tunnistamaan väärennetyt tuotteet ja siten suojella kuluttajia tuoteväärennöksiltä.

Tietojenvaihto voi myös vähentää kuluttajien sitomista, mikä vahvistaa kilpailua. Tämä johtuu siitä, että tiedot liittyvät yleensä asiakassuhteeseen, ja kuluttajat menettäisivät muutoin asiakassuhteessaan yhden toimittajan kanssa kertyneestä tiedosta koituneen edun vaihtaessaan toiseen toimittajaan.

6.3.2   Välttämättömyys

426.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle, kuin mitä tietojenvaihdosta syntyvien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Välttämättömyysedellytyksen täyttymiseksi osapuolten on voitava osoittaa, että vaihdettujen tietojen luonne ja vaihdon ominaispiirteet ovat mahdollisimman vähän rajoittavia väitettyjen tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi. Yhteydenpitoon ei varsinkaan pitäisi sisältyä tietoja, jotka eivät liity sellaisiin muuttujiin, jotka ovat merkityksellisiä tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi.

Esimerkiksi vertailuanalyysia varten ei yleensä ole välttämätöntä vaihtaa yksilöityjä tietoja, koska koontitieto (esimerkiksi jonkinlaisen teollisuuden ranking-listan muodossa) voisi myös saada aikaan väitetyt tehokkuushyödyt, mutta siihen liittyisi pienempi kollusiivisen lopputuloksen riski.

6.3.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

427.

 Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuushyödyt on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät tietojenvaihdosta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Mitä pienempi tietojenvaihtoon osallistuvien yritysten markkinavoima on, sitä todennäköisemmin tehokkuushyödyt siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät kilpailua rajoittavat vaikutukset.

6.3.4   Kilpailua ei poisteta

428.

 Jos tietojenvaihtoon osallistuvat yritykset saavat mahdollisuuden kilpailun poistamiseen merkittävältä osalta kyseessä olevia tuotteita, 101 artiklan 3 kohdan edellytykset eivät voi täyttyä.

6.4   Esimerkkejä, itsearviointivaiheita ja taulukko vastuista eri tilanteissa

429.

 Vertailuanalyysi

Esimerkki 1

Tilanne: Kolme yritystä, joilla on 80 prosentin yhteenlaskettu markkinaosuus markkinoilla, jotka ovat vakaat, eivät monimutkaiset (303) ja keskittyneet ja joilla on suuret markkinoille pääsyn esteet, vaihtaa taajaan keskenään ei-julkisia tietoja, jotka koskevat huomattavaa osuutta niiden yksilöllisistä muuttuvista kustannuksista. Yritykset väittävät tekevänsä näin voidakseen verrata suoriutumistaan kilpailijoihinsa tullakseen tehokkaammiksi.

Analyysi: Kustannuksia koskeva tieto voi olla kaupallisesti arkaluonteista ja sitä vaihtamalla osapuolet voivat kokonaan tai osittain poistaa keskinäisen epävarmuutensa niiden muutosten ajoituksesta, laajuudesta ja yksityiskohdista, joita ne aikovat tehdä markkinakäyttäytymisensä suhteen. Tietojenvaihto voi näin ollen sen sisältöä, tavoitteita sekä oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä koskevan arvioinnin perusteella muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Mitä tulee osapuolten väitteisiin tietojenvaihdon kilpailua edistävästä tarkoituksesta, tällaisten kilpailua edistävien vaikutusten on oltava osoitettuja, merkityksellisiä, nimenomaisesti kyseiseen tietojenvaihtoon liittyviä ja riittävän merkittäviä luomaan perustellun epäilyn siitä, aiheuttaako tietojenvaihto riittävässä määrin haittaa kilpailulle.

Jos vaihdetut tiedot eivät itsessään aiheuta riittävää haittaa kilpailulle, koska ne eivät poista epävarmuutta osallistujien yksilöllisestä markkinakäyttäytymisestä, on arvioitava tietojenvaihdon vaikutuksia markkinoihin. Markkinoiden rakenteen vuoksi tietojenvaihto todennäköisesti helpottaa kollusiivisen lopputuloksen syntyä, kun tietojenvaihtoon osallistuvien markkinaosuus on suuri ja vaihdetut tiedot liittyvät suureen osuuteen yritysten muuttuvista kustannuksista, varsinkin jos tietoja vaihdetaan yksilöllistetyssä muodossa. Näin ollen sillä voi olla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. On epätodennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, koska väitetyt tehokkuushyödyt on mahdollista saavuttaa vähemmän rajoittavilla tavoilla, esimerkiksi siten, että käytettäisiin kolmatta osapuolta, joka kerää, anonymisoi ja kokoaa yhteen tiedot jonkinmuotoisessa alan ranking-listassa. Koska osapuolet muodostavat erittäin tiukan, yksinkertaisen ja vakaan oligopolin, tässä tapauksessa jopa koontitietojen vaihtaminen voisi helpottaa kollusiivista lopputulosta markkinoilla.

430.

 Datanjakojärjestely tarjonnan puutteiden korjaamiseksi

Esimerkki 2

Tilanne: Markkinoilla, joilla on usein saatavuusongelmia, toimii useita keskeisten lääkinnällisten tuotteiden tuottajia. Tarjonnan parantamiseksi ja tuotannon lisäämiseksi mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti toimialajärjestö ehdottaa kyseisten keskeisten tuotteiden kysyntä- ja tarjontadatan keräämistä ja mallintamista. Lisäksi toimialajärjestön on tarkoitus kerätä dataa tuotantokapasiteetin, varastotilanteen ja toimitusketjun optimointimahdollisuuksien määrittämiseksi. Toimialajärjestö jakaisi datankeruun ja mallintamisen tulokset jäsenilleen ei-julkisten kanavien kautta.

Analyysi: Datanjakojärjestelyllä on kilpailua edistävä tarkoitus, eikä se oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteyden arvioinnin tuloksista riippuen periaatteessa muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Sen vuoksi on arvioitava sen vaikutuksia markkinoihin. Koska kerättävä data on kaupallisesti arkaluonteista, tietojenvaihto voi rajoittaa osallistuvien tuottajien välistä kilpailua. Lisäksi ne tuottajat, jotka eivät ole toimialajärjestön jäseniä, voivat joutua epäedulliseen kilpailuasemaan datanjakojärjestelyyn osallistuviin yrityksiin verrattuna. Kolluusioriskin välttämiseksi voitaisiin toteuttaa useita toimenpiteitä. Voitaisiin esimerkiksi nimetä konsulttiyritys auttamaan toimialajärjestöä datan keräämisessä ja sen koostamisessa mallinnukseksi, edellyttäen että se tekisi ensin kunkin tuottajan kanssa salassapitosopimuksen. Datakooste voitaisiin antaa tiedoksi tuottajille, jotta ne voisivat tasapainottaa ja sovittaa tarpeisiin omaa kapasiteettiaan, tuotantoaan ja tarjontaansa.

Jos muun kaupallisesti arkaluonteisen informaation vaihto tuottajien välillä olisi ehdottomasti tarpeen (sen datan lisäksi, jonka toimialajärjestö ja konsulttiyritys jakaisivat koostemuodossa) (esimerkiksi selvittääkseen yhdessä, missä voitaisiin parhaiten vaihtaa tuotantosuuntaa tai lisätä kapasiteettia), tällainen lisätietojenvaihto olisi rajoitettava tiukasti siihen, mikä on välttämätöntä tavoitteiden tuloksellisen saavuttamisen kannalta. Kaikki hanketta koskeva informaatio ja yhteydenpito olisi dokumentoitava hyvin, jotta voidaan varmistaa vuorovaikutuksen läpinäkyvyys. Osallistujien olisi sitouduttava välttämään hintakeskusteluja tai koordinointia muissa muuttujissa, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä ilmoitettujen kilpailua edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Hanke olisi myös rajattava ajallisesti siten, että yhteydenpito päättyy välittömästi, kun tuotepulan riski ei enää ole niin ajankohtainen, että se riittää perusteeksi yhteydenpidolle. Ainoastaan konsultti saisi käyttöönsä kaupallisesti arkaluonteisen datan ja vastaisi sen koostamisesta. Markkinoiden sulkemiseen liittyviä ongelmia voitaisiin lieventää, jos datanjakojärjestely tehtäisiin avoimeksi kaikille valmistajille, jotka tuottavat kyseistä tuotetta, riippumatta siitä, ovatko ne asianomaisen toimialajärjestön jäseniä.

431.

 Julkisten ilmoitusten käyttö

Esimerkki 3

Tilanne: Neljä toimittajaa, joiden yhteenlaskettu markkinaosuus on 70 prosenttia, ilmoittaa usein tulevista hinnoista julkisesti julkaisemalla ne verkkosivustoillaan ja antamalla niihin liittyviä lehdistötiedotteita. Hintailmoituksen ja sen ajankohdan, jona ilmoitetut hinnat ovat asiakkaiden saatavilla tilausten tekemistä varten, välillä on yleensä useita kuukausia. Toimittajat tarkistavat usein ilmoitettuja hintoja kyseisellä aikavälillä. Toimittajien johtohenkilöt kommentoivat säännöllisesti julkisesti kilpailijoidensa hintailmoituksia ja selittävät, miten kilpailijoiden olisi tarkistettava hintojaan. Toimittajat väittävät tekevänsä näin tiedottaakseen sijoittajille yrityksensä tulevasta suoriutumisesta.

Analyysi: Tiedottaminen hintoja tai määriä koskevasta yrityksen tulevasta käyttäytymisestä johtaa erityisen todennäköisesti kollusiiviseen lopputulokseen. Julkisesti esitetty tieto on kaupallisesti arkaluonteista, ja yhdessä johtohenkilöiden kommenttien kanssa tiedottaminen voi poistaa osallistujien välistä epävarmuutta tulevista hinnoitteluaikomuksista. Tällainen julkinen viestintä ei todennäköisesti hyödytä asiakkaita esimerkiksi siten, että he voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä, koska ilmoitettuja hintoja muutetaan usein ennen niiden voimaantuloa. Hintailmoitukset eivät näin ollen vaikuta oikeutetulta pyrkimykseltä tiedottaa hinnoista asiakkaille. Lisäksi johtohenkilöiden julkiset kommentit kilpailevien toimittajien hinnoista voivat antaa osallistuville toimittajille mahdollisuuden luoda yhteisymmärrystä kilpailunvastaisille sopimuksille tunnusomaisesta palkkio- ja rangaistusjärjestelmästä. Riippuen taloudellisen ja oikeudellisen kontekstin muista tekijöistä tietojenvaihto näyttäisi voivan poistaa osallistujien välistä epävarmuutta niiden muutosten ajoituksesta, laajuudesta ja yksityiskohdista, joita asianomaiset yritykset aikovat tehdä markkinakäyttäytymisensä suhteen. Sen vuoksi tietojenvaihtoa pidetään todennäköisesti tarkoitukseen perustuvana rajoituksena.

432.

 Yksipuoliset julkiset ilmoitukset

Esimerkki 4

Tilanne: Tietyn homogeenisen tuotteen merkittävän tuottajan toimitusjohtaja viittaa säännöllisesti julkisuudessa tarpeeseen reagoida raaka-aineiden viimeaikaisiin hinnankorotuksiin ja puuttua nykyisiin liian alhaisiin voittomarginaaleihin koko toimialan kattavalla hinnankorotuksella. Hän mainitsee, että noudattaisi kaikkia kilpailijoiden mahdollisesti ilmoittamia hinnankorotuksia markkinoilla. Hän ilmaisee myös olevansa vakuuttunut siitä, että toimiala on ”riittävän kurinalainen” ymmärtääkseen mitä nyt tarvitaan, jotta saadaan ”katteet taas kuntoon”. Hän muistuttaa, että toimialalla toteutettiin hinnankorotuksia onnistuneesti kymmenen vuotta sitten, kun oltiin vastaavassa tilanteessa.

Analyysi: Toimitusjohtajan lausunnot katteiden parantamisesta voidaan katsoa yksipuoliseksi kehotukseksi kolluusioon. Se, että ilmoitus on julkinen, ei sinänsä sulje pois mahdollisuutta, että se voisi olla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yhdenmukaistettu menettelytapa. Lausunnot voivat toimia potentiaalisena kiintopisteenä kilpailijoiden väliselle koordinoinnille. Jos esimerkiksi muut kilpailijat antavat ajankohtaisia lausuntoja tai käyttäytyvät markkinoilla tavoilla, jotka osoittavat niiden ottaneen kolluusiokutsun huomioon määrittäessään omaa tulevaa toimintatapaansa markkinoilla, toimintatapa voi oikeudellisesta ja taloudellisesta asiayhteydestä riippuen olla 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus. Muut kilpailijat voivat rajoittaa tällaista riskiä irtisanoutumalla julkisesti kyseisistä ilmoituksista tai raportoimalla niistä viranomaisille.

433.

 Datanvaihto tuoteväärennösten torjumiseksi

Esimerkki 5

Tilanne: Tiettyjen tuotemerkkien omistaja toteaa useilla sosiaalisen median alustoilla olevan tilejä, joilla on samankaltainen nimi kuin yhdellä hänen tuotemerkillään. Kun omistaja tutkii kyseiset tilit, hän toteaa, että hänen tuotemerkillään myydään väärennettyjä tuotteita sekä kyseisillä sosiaalisen median alustoilla että tileiltä linkitetyllä väärennetyllä verkkosivustolla. Tuotemerkin omistajan lailliset edustajat ottavat yhteyttä yhteen sosiaalisen median alustoista i) poistaakseen tilin ja estääkseen käyttäjää luomasta uusia tilejä tulevaisuudessa ja ii) antaakseen alustalle väärentäjän tunnistamiseksi oikeustoimia varten tietoja, kuten nimen, osoitteen, IP-osoitteen ja sähköpostin. Tämän jälkeen tuotemerkin omistaja pyytää sosiaalisen median alustaa jakamaan nämä tiedot muille välittäjille ja alustoille, jotta teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien laittomien tuotteiden mainonta ja myynti estettäisiin myös muilla alustoilla.

Analyysi: Sosiaalisen median alustojen välisellä tietojenvaihdolla pyritään estämään väärennettyjen tuotteiden myynti, joten tämän tavoitteen perusteella se ei muodosta tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta. Tietojenvaihdon sisällön puolesta on lisäksi epätodennäköistä, että vaihdetut tiedot olisivat kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Kaikenlainen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihto olisi rajoitettava siihen, mikä on objektiivisesti katsoen tarpeen väärentäjän onnistunutta tunnistamista varten. Läpinäkyvyyden varmistamiseksi tietojenvaihto olisi dokumentoitava.

Muut markkinatoimijat, joihin kyseiset tuoteväärennökset eivät suoraan vaikuta, eivät joutuisi epäedulliseen kilpailuasemaan tietojenvaihdon vuoksi, koska väärennettyjen tuotteiden myynnin estäminen ei vaikuta niihin. Kolluusioriskin välttämiseksi voitaisiin kuitenkin toteuttaa useita toimenpiteitä, kuten käyttää osapuolten välillä salassapitosopimuksia.

434.

 Itsearvioinnin vaiheet

Image 4

435.

 Vastuu kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta eri tilanteissa (304).

Tietojenvaihdon muoto

A vastuussa

B vastuussa

C vastuussa

Suoraan A:n ja B:n välillä

Kyllä

Kyllä

—

Suoraan A:lta B:lle

Kyllä (305)

Jos B jatkaa toimintaansa markkinoilla, viranomaiset voivat lähteä oletuksesta, että B ottaa tiedot huomioon, ellei B sanoudu julkisesti irti asiasta tai ilmoita asiasta viranomaisille.

—

A julkistaa tiedot; B vastaanottaa

Kyllä, jos julkistaminen muodostaa yhdenmukaistetun menettelytavan

Mahdollisesti yhdenmukaistettu menettelytapa, jos viranomaiset voivat osoittaa, että B on pyytänyt tietoja tai ottanut ne vastaan.

Viranomaiset voivat lähteä oletuksesta, että B ottaa tiedot huomioon, ellei B sanoudu julkisesti irti asiasta tai ilmoita julkistamisesta viranomaisille.

—

Epäsuorasti A:lta C:n kautta B:lle

A vastuussa, jos se nimenomaisesti tai hiljaisesti antoi C:lle suostumuksensa luovuttaa tiedot B:lle tai oli tästä tietoinen ja valmis hyväksymään riskin

B vastuussa, jos se on pyytänyt tai ottanut vastaan tiedot ja toiminut niiden johdosta. Viranomaiset voivat lähteä oletuksesta, että B ottaa tiedot huomioon, ellei B sanoudu julkisesti irti asiasta tai ilmoita julkistamisesta viranomaisille.

C vastuussa välittäjänä, jos se tiesi A:n kilpailunvastaisista tavoitteista ja aikoi edistää näitä tavoitteita

7.   STANDARDOINTISOPIMUKSET

7.1   Johdanto

436.

 Standardointisopimusten ensisijaisena tarkoituksena on määritellä tekniset tai laadulliset vaatimukset, joita nykyisten tai tulevien tuotteiden, tuotantoprosessien, arvoketjun selvitysvelvoiteprosessien (due diligence), palveluiden tai menetelmien on vastattava (306). Standardointisopimukset voivat koskea useita tekijöitä, kuten tietyn tuotteen eri laatuja tai kokoja tai teknisiä eritelmiä tuote- tai palvelumarkkinoilla, joilla yhteensopivuus ja -käytettävyys muiden tuotteiden tai palvelujen kanssa on olennaista. Standardina voidaan pitää myös laatumerkin saamisen tai sääntelyviranomaisen hyväksynnän edellyttämiä ehtoja sekä sopimuksia, joissa määritellään kestävää kehitystä tukevia normeja (”kestävyysnormeja”). Vaikka kestävyysnormeilla on yhtäläisyyksiä tässä luvussa käsiteltyjen standardointisopimusten kanssa, niillä on myös tiettyjä erityispiirteitä. Kestävyysnormeja koskeva ohjeistus annetaan sen vuoksi erikseen luvussa 9.

437.

 Nämä suuntaviivat eivät kata julkisen toimivallan käytön osana suoritettavaa teknisten standardien valmistelua ja tuotantoa (307). Eurooppalaisiin standardointiorganisaatioihin, jotka on hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (308) nojalla, sovelletaan kilpailulainsäädäntöä siltä osin kuin niitä voidaan pitää 101 ja 102 artiklassa tarkoitettuina yrityksinä tai yritysten yhteenliittyminä (309). Nämä suuntaviivat eivät koske ammatinharjoittajien palvelujen tarjontaan liittyviä standardeja, esimerkiksi sääntöjä, joita sovelletaan vapaisiin ammatteihin pääsyyn.

7.2   Merkitykselliset markkinat

438.

 Standardointisopimusten vaikutukset voivat näkyä neljillä mahdollisilla markkinoilla, jotka on määriteltävä markkinamääritelmätiedonannon mukaisesti. Ensinnäkin standardien kehittäminen voi vaikuttaa niihin tuote- tai palvelumarkkinoihin, joita standardit koskevat. Toiseksi jos standardin kehittämiseen liittyy teknologian kehittäminen tai valinta tai jos teollis- ja tekijänoikeuksia markkinoidaan tuotteesta erillään, standardilla voi olla vaikutuksia merkityksellisiin teknologiamarkkinoihin (310). Kolmanneksi standardien kehittäminen voi vaikuttaa standardointimarkkinoihin, jos olemassa on useita eri standardinkehitysorganisaatioita tai standardointisopimuksia. Neljänneksi standardien kehittäminen voi (tapauksen mukaan) vaikuttaa vielä erillisiin testaus- ja sertifiointimarkkinoihin.

7.3   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

7.3.1   Keskeiset kilpailuongelmat

439.

 Standardointisopimuksilla on yleensä huomattavia myönteisiä taloudellisia vaikutuksia (311), sillä ne esimerkiksi edistävät pääsyä toisten jäsenvaltioiden markkinoille sisämarkkinoilla ja kannustavat kehittämään uusia ja parempia tuotteita/markkinoita ja parantamaan tarjontaolosuhteita. Näin ollen standardit yleensä lisäävät kilpailua ja supistavat tuotanto- ja myyntikustannuksia, mikä hyödyttää talouselämää kokonaisuutena tarkasteltuna. Standardien avulla voidaan ylläpitää ja parantaa tuotteiden laatua ja tuoteturvallisuutta, antaa tietoa ja varmistaa yhteentoimivuus ja yhteensopivuus (ja lisätä näin arvoa kuluttajien kannalta).

440.

 Kun on kyse standardeista, joihin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksia (312), on mahdollista erottaa kolme pääasiallista yritysryhmää, joilla on erilaiset intressit standardinkehitysprosessissa.

a)

Ensimmäisen ryhmän muodostavat vain tarjontaketjun varhaisemman vaiheen markkinoilla toimivat yritykset, jotka ainoastaan kehittävät ja markkinoivat teknologioita. Tämä kattaa myös yritykset, jotka hankkivat teknologiaa lisensointitarkoituksiin. Lisensoinnista saatavat tuotot ovat niiden ainoa tulolähde ja sen vuoksi niiden kannustimena on rojaltien maksimointi.

b)

Toisen ryhmän muodostavat vain tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla toimivat yritykset, jotka pelkästään valmistavat muiden teknologioihin perustuvia tuotteita tai tarjoavat näihin perustuvia palveluja ja joilla ei ole näiden kannalta merkityksellisiä teollis- ja tekijänoikeuksia. Rojaltit ovat niille kustannuserä, eivät tulolähde, joten ne haluavat pienentää rojalteja.

c)

Lisäksi on integroituneita yrityksiä, jotka sekä kehittävät teollis- ja tekijänoikeuksin suojattua teknologiaa että valmistavat tuotteita, joihin ne tarvitsevat lisenssin. Näiden yritysten kannustimet ovat kaksijakoiset. Yhtäältä ne voisivat saada lisensointituloa omista teollis- ja tekijänoikeuksistaan. Toisaalta ne saattavat joutua maksamaan rojalteja muille yrityksille, joiden teollis- ja tekijänoikeudet ovat olennaisia niiden omiin tuotteisiin sovellettavan standardin kannalta. Tämä saattaa kannustaa niitä lisensoimaan ristiin omia olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksiaan muiden yritysten olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia vastaan tai käyttämään omia teollis- ja tekijänoikeuksiaan oman asemansa puolustamiseen. Lisäksi yritykset voivat ansaita teollis- ja tekijänoikeuksillaan muilla menetelmillä kuin rojalteilla. Käytännössä monet yritykset käyttävät näiden liiketoimintamallien yhdistelmää.

441.

 Standardointiin osallistuvat eivät välttämättä ole kilpailijoita. Standardien kehittäminen voi kuitenkin tietyissä olosuhteissa, kun siihen osallistuu keskenään kilpailevia toimijoita, johtaa myös kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin rajoittamalla hintakilpailua tai rajoittamalla tai säätelemällä tuotantoa, markkinoita, innovointia tai teknistä kehitystä. Kuten jäljempänä tarkemmin selitetään, tämä voi tapahtua kolmella pääasiallisella tavalla, jotka ovat a) hintakilpailun rajoittaminen, b) innovatiivisten teknologioiden sulkeminen markkinoilta ja c) tiettyjen yritysten ulkopuolelle jättäminen tai niiden syrjiminen estämällä niiltä tosiasiallisesti standardin käyttö.

442.

 Ensinnäkin jos yritykset harjoittavat standardien kehittämisen yhteydessä kilpailunvastaista tietojenvaihtoa, tämä voisi vähentää hintakilpailua tai poistaa sen kyseisillä markkinoilla, tai rajoittaa tai ohjata tuotantoa ja helpottaa tällä tavoin kollusiivista lopputulosta markkinoilla (313).

443.

 Toiseksi standardit, joissa vahvistetaan tuotteen tai palvelun yksityiskohtaiset tekniset eritelmät, rajoittavat teknistä kehitystä ja innovointia. Standardia laadittaessa vaihtoehtoiset teknologiat voivat kilpailla standardiin sisällyttämisestä. Kun standardiin sisällytettävä teknologia on valittu ja standardi vahvistettu, se saattaa muodostaa esteen joidenkin kilpailevien teknologioiden ja yritysten markkinoille pääsylle, ja on mahdollista, että kyseiset teknologiat ja yritykset suljetaan markkinoiden ulkopuolelle. Lisäksi standardit, joissa edellytetään yksinomaan tietyn teknologian käyttöä, voivat haitata muiden teknologioiden kehittämistä ja leviämistä. Ne voivat myös estää muiden teknologioiden kehittämisen velvoittamalla standardia kehittävän organisaation jäsenet käyttämään yksinomaan tiettyä standardia, millä voi olla sama vaikutus. Innovoinnin vähenemisen riski lisääntyy, jos vähintään yksi yritys suljetaan perusteettomasti standardien kehittämisprosessin ulkopuolelle.

444.

 Kolmanneksi standardointi voi johtaa kilpailunvastaisiin tuloksiin estämällä tiettyjä yrityksiä saamasta käyttöönsä standardien kehittämisprosessin tuloksia (ts. standardin käytön edellyttämiä teknisiä eritelmiä ja/tai olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia). Jos yritykseltä estetään kokonaan standardin tuloksen käyttö tai jos sille myönnetään käyttöoikeus vain ehdoin, joihin sisältyy kieltoja tai jotka ovat syrjiviä, kilpailunvastaisen vaikutuksen riski on olemassa. Järjestelmä, jossa mahdollisesti merkitykselliset teollis- ja tekijänoikeudet julkistetaan heti alussa, voi lisätä standardin käyttöoikeuden myöntämisen todennäköisyyttä (314), koska osallistujat voivat kartoittaa, mitkä teknologiat kuuluvat teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin ja mitkä eivät. Teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännöllä ja kilpailulainsäädännöllä on samat tavoitteet (315) eli kuluttajien hyvinvoinnin ja innovoinnin edistäminen sekä resurssien tehokas kohdentaminen. Teollis- ja tekijänoikeudet edistävät dynaamista kilpailua kannustamalla yrityksiä investoimaan uusien tai parannettujen tuotteiden ja prosessien kehittelyyn. Teollis- ja tekijänoikeudet ovat sen vuoksi yleensä kilpailua edistäviä. Osallistuja, jolla on standardin täytäntöönpanon kannalta olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia, voisi standardin kehittämisprosessissa saada kuitenkin määräysvallan myös kyseisen standardin käytön suhteen. Kun standardi muodostaa esteen markkinoille pääsylle, yritys voisi sen vuoksi saada määräysvallan tuote- tai palvelumarkkinoilla, joita standardit koskevat. Tämä puolestaan voisi antaa yrityksille mahdollisuuden hyödyntää kilpailunvastaisia käytäntöjä, esimerkiksi kieltäytymällä myöntämästä lisenssiä tarvittaviin teollis- ja tekijänoikeuksiin tai perimällä liiallista hintaa syrjivinä tai liian korkeina (316) rojalteina, millä näin tosiasiallisesti estettäisiin standardin käyttömahdollisuus (”estämisstrategia”). Myös päinvastainen tilanne voi syntyä, jos lisenssineuvotteluista kieltäydytään yksinomaan standardin käyttäjästä johtuvista syistä. Tähän voisi sisältyä esimerkiksi kieltäytyminen maksamasta rojaltimaksua oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (FRAND-ehdoin) tai lykkäämisstrategioiden käyttö (317).

445.

 Vaikka standardin laatiminen voi luoda tai lisätä standardin kannalta olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden markkinavoimaa, ei voida olettaa, että standardin kannalta keskeisten teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta tai käyttö merkitsisi markkinavoiman hallintaa tai käyttöä. Markkinavoimaa koskevaa kysymystä voidaan arvioida vain tapauskohtaisesti (318).

7.3.2   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

446.

 Jos sopimuksissa käytetään standardeja osana laajempaa rajoittavaa sopimusta, jolla pyritään sulkemaan todelliset tai mahdolliset kilpailijat markkinoilta, sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Esimerkki tällaisesta on sopimus, jolla valmistajien kansallinen yhdistys laatii standardin ja painostaa ulkopuolisia olemaan valmistamatta tuotteita, jotka eivät ole standardin mukaisia, tai jolla tuotteen valmistajat tekevät yhteistyötä sulkeakseen uuden teknologian jo olemassa olevan standardin ulkopuolelle (319).

447.

 Sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, jos niillä pyritään vähentämään kilpailua ilmoittamalla rajoittavimmista lisensointiehdoista ennen standardin hyväksymistä, jotta voidaan sopia salassa joko tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteiden tai korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien tai teknologioiden hinnoista (320).

7.3.3   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

7.3.3.1   Sopimukset, jotka eivät yleisesti ottaen rajoita kilpailua

448.

 Standardointisopimuksia, joiden tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua, on tarkasteltava niiden oikeudellisessa ja taloudellisessa asiayhteydessä, myös ottamalla huomioon vaikutuspiiriin kuuluvien tavaroiden, palvelujen tai teknologioiden luonne ja kyseisten markkinoiden tosiasiallinen toimintaympäristö ja rakenne suhteessa sopimusten todellisiin ja todennäköisiin kilpailuvaikutuksiin. Jos markkinavoimaa (321) ei ole, standardointisopimus ei pysty tuottamaan kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Tämän vuoksi rajoittavat vaikutukset ovat epätodennäköisimpiä tilanteessa, jossa eri vapaaehtoisten standardien välillä on todellista kilpailua.

449.

 Sellaisten standardinkehityssopimusten osalta, jotka saattavat luoda markkinavoimaa, esitetään 451–457 kappaleessa edellytykset, joiden täyttyessä nämä sopimukset kuuluvat yleensä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle.

450.

 Jos jokin tai yksikään tässä osiossa esitetyistä periaatteista ei täyty, ei sen perusteella voida olettaa, että kilpailu rajoittuu 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että on tehtävä itsearviointi, jonka avulla selvitetään, kuuluuko sopimus 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja jos näin on, täyttyvätkö 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tässä yhteydessä on todettava, että on olemassa erilaisia standardien kehittämismalleja ja että tällaisten mallien sisäinen ja niiden välinen kilpailu on yksi markkinatalouden myönteisistä seikoista. Tämän vuoksi standardinkehitysorganisaatiot voivat vapaasti ottaa käyttöön sellaisia sääntöjä ja menettelyjä, jotka eivät ole kilpailusääntöjen vastaisia, vaikka ne eroavat 451–457 kappaleessa esitetyistä säännöistä ja menettelyistä.

451.

 Jos osallistuminen standardin kehittämiseen on rajoittamatonta ja standardin hyväksymismenettely on läpinäkyvä, standardointisopimukset, joissa ei aseteta velvollisuutta noudattaa standardia (322) ja joiden mukaan standardi on tosiasiallisesti käytettävissä FRAND-ehdoin, eivät tavallisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

452.

 Rajoittamattoman osallistumisen varmistamiseksi standardinkehitysorganisaation olisi varsinkin mahdollistettava se, että kaikki markkinoilla toimivat kilpailijat, joita standardi koskee, voivat osallistua standardin valintamenettelyyn (323). Lisäksi standardinkehitysorganisaatioilla olisi oltava objektiiviset ja syrjimättömät äänioikeuksien jakamista koskevat menettelyt ja tarvittaessa objektiiviset perusteet standardiin sisällytettävän teknologian valitsemiseksi.

453.

 Läpinäkyvyyden osalta kyseisellä standardinkehitysorganisaatiolla olisi oltava menettelyt, joiden ansiosta sidosryhmät voivat hyvissä ajoin saada tietoa tulevista, meneillään olevista ja päättyneistä standardointitoimista kussakin standardin kehitysvaiheessa.

454.

 Lisäksi standardinkehitysorganisaation säännöillä olisi varmistettava, että standardi on tosiasiallisesti käytettävissä FRAND-ehdoin (324).

455.

 Jos standardinkehitysorganisaatio kehittää standardeja, joihin liittyy teollis- ja tekijänoikeuksia, selkeä ja tasapuolinen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintapolitiikka (325), joka on sovitettu kyseistä toimialaa ja kyseisen organisaation tarpeita varten, lisää standardien hyödyntäjien todennäköisyyttä saada tällainen tosiasiallinen käyttöoikeus.

456.

 Jotta varmistetaan, että standardi on tosiasiallisesti käytettävissä, teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi edellytettävä, että jos osallistujat haluavat sisällyttää teollis- ja tekijänoikeuksiaan standardiin, ne antavat peruuttamattoman kirjallisen sitoumuksen, jossa ne tarjoutuvat lisensoimaan olennaiset teollis- ja tekijänoikeutensa kaikille kolmansille osapuolille FRAND-ehdoin (ns. FRAND-sitoumus) (326). Sitoumus olisi annettava ennen standardin hyväksymistä. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi annettava teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille mahdollisuus sulkea tietty teknologia standardin kehittämisprosessin ja näin ollen myös FRAND-sitoumuksen ulkopuolelle sillä edellytyksellä, että poissulkeminen tapahtuu standardin kehittämisen varhaisessa vaiheessa. FRAND-sitoumuksen vaikuttavuuden varmistamiseksi olisi myös vaadittava, että kaikkien sitoumuksen tekevien osallistuvien teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden on varmistettava, että sitoumus koskee kaikkia yrityksiä, joille teollis- ja tekijänoikeuden haltija siirtää teollis- ja tekijänoikeutensa (mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointioikeudet), esimerkiksi myyjän ja ostajan välisellä sopimuslausekkeella. On huomattava, että FRAND-sitoumus voi kattaa myös rojaltivapaan lisensoinnin.

457.

 Lisäksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa olisi edellytettävä, että osallistujat ilmoittavat vilpittömässä mielessä sellaiset teollis- ja tekijänoikeudet, jotka saattaisivat olla olennaisia kehitettävän standardin täytäntöönpanolle (327). Tällä on merkitystä, jotta a) toimiala voi tehdä tietoon perustuvia valintoja standardiin sisällytettävien teknologioiden suhteen (328) ja jotta b) voidaan saavuttaa standardin tosiasiallista käyttömahdollisuutta koskeva tavoite. Standardin kehittyessä näitä ilmoituksia voitaisiin päivittää perustuen kohtuullisiksi katsottaviin pyrkimyksiin tunnistaa tulevaan standardiin sisällytettävät teollis- ja tekijänoikeudet. Patenttien osalta teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisen olisi sisällettävä ainakin patenttinumero tai patenttihakemusnumero. Jos tätä tietoa ei ole vielä julkisesti saatavilla, riittää, että osallistuja ilmoittaa, että sillä tulee todennäköisesti olemaan teollis- ja tekijänoikeusvaateita tietyn teknologian suhteen, yksilöimättä kuitenkaan tarkemmin yksittäisiä teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä vaateita tai hakemuksia (ylimalkainen ilmaisu eli ns. blanket disclosure) (329). Osallistujia olisi myös kannustettava päivittämään ilmaisujaan standardin hyväksymisen ajankohtana, erityisesti jos on tapahtunut muutoksia, jotka voivat vaikuttaa niiden teollis- ja tekijänoikeuksien essentiaalisuuteen tai pätevyyteen. Koska standardin tosiasiallista käyttömahdollisuutta koskevat riskit eivät ole samat tapauksessa, jossa standardinkehitysorganisaatio ei peri standardeista rojaltimaksuja (330), teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittaminen ei olisi tarpeen tässä yhteydessä.

458.

 FRAND-sitoumusten tarkoituksena on varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattu standardiin sisällytetty teknologia on standardin käyttäjien käytettävissä oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin. FRAND-sitoumuksilla voidaan erityisesti estää teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita vaikeuttamasta standardin täytäntöönpanoa kieltäytymällä myöntämästä lisenssiä tai vaatimalla epäoikeudenmukaisia tai kohtuuttomia (ts. liiallisia) palkkioita sen jälkeen kun toimiala on sitoutunut standardiin ja/tai veloittamalla syrjiviä rojalteja (331). Samalla FRAND-sitoumukset antavat teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoille mahdollisuuden ansaita teknologiallaan FRAND-rojaltien avulla ja saada, seuraavissa kappaleissa esitettävien periaatteiden mukaisesti, kohtuullisen tuoton investoinneilleen jo lähtökohtaisesti riskipitoiseen t&k-toimintaan. Näin voidaan varmistaa jatkuvat kannustimet parhaan saatavilla olevan teknologian saamiselle standardiin.

459.

 Standardinkehitysorganisaation toiminta voi olla 101 artiklan mukaista, vaikka se ei tarkistaisi, ovatko osallistujien lisensointiehdot FRAND-sitoumusten mukaisia (332). Osallistujien on itse arvioitava, täyttävätkö niiden lisensointiehdot ja erityisesti niiden veloittamat maksut FRAND-sitoumusten mukaiset edellytykset. Päättäessään, tehdäkö tietyistä teollis- ja tekijänoikeuksista FRAND-sitoumus, osallistujien on ennakoitava FRAND-sitoumusten vaikutukset erityisesti mahdollisuuksiinsa määrittää vapaasti maksujensa suuruus.

460.

 Riitatilanteen kyseessä ollessa teollis- ja tekijänoikeuksista standardinkehitysyhteyksissä veloitettujen hintojen epäoikeudenmukaisuutta tai kohtuuttomuutta arvioitaessa arviointiperusteena olisi oltava maksujen kohtuullisuus teollis- ja tekijänoikeuksien taloudelliseen arvoon nähden (333). Teollis- ja tekijänoikeuksien taloudellinen arvo voisi perustua kyseisten teollis- ja tekijänoikeuksien nykyiseen lisäarvoon. Sen ei pitäisi olla sidoksissa tuotteiden markkinamenestykseen, joka ei liity patentoituun teknologiaan (334). Yleisesti ottaen arvioinnin tekemiseen on käytettävissä erilaisia menetelmiä (335), ja käytännössä monesti käytetäänkin useampaa kuin yhtä menetelmää eri menetelmien puutteiden paikkaamiseksi ja tulosten ristiintarkastamiseksi (336). Saattaa olla mahdollista verrata lisenssimaksuja, joita kyseinen yritys veloitti kyseisistä teollis- ja tekijänoikeuksista kilpailuympäristössä ennen kuin toimiala on kehittänyt standardin (etukäteisarviointi) seuraavaksi parhaan vaihtoehdon arvoon/rojaltimaksuihin (etukäteisarviointi) tai arvoon/rojaltimaksuun toimialan lukittumisen jälkeen (jälkikäteisarviointi). Tämä edellyttää sitä, että vertailu voidaan tehdä johdonmukaisella ja luotettavalla tavalla (337).

461.

 Tarkasteltavien teollis- ja tekijänoikeuksien keskeisyydestä ja essentiaalisuudesta kyseisen standardin kannalta voitaisiin hankkia myös riippumaton asiantuntija-arvio. Soveltuvassa tapauksessa voi myös olla mahdollista viitata lisensointiehtojen ennakkoilmoituksiin, mukaan lukien asiaankuuluvien teollis- ja tekijänoikeuksien yksittäiset tai yhteenlasketut rojaltit, tietyn standardinkehitysprosessin yhteydessä. Vastaavasti voi olla mahdollista verrata teollis- ja tekijänoikeuksien haltijan sopimuksiin sisältyviä lisenssiehtoja muihin saman standardin toteuttajiin. Samoista teollis- ja tekijänoikeuksista muissa vastaavissa standardeissa veloitetut rojaltimaksut voivat myös antaa viitteitä FRAND-rojaltimaksuista. Näissä menetelmissä oletetaan, että vertailu voidaan tehdä johdonmukaisella ja luotettavalla tavalla eikä rojaltiprosenttien taso ole tulosta markkinavoiman epäasianmukaisesta käytöstä. Toinen menetelmä on määrittää ensiksi asianmukainen kokonaisarvo kaikille merkityksellisille teollis- ja tekijänoikeuksille ja toiseksi tietylle teollis- ja tekijänoikeuksien haltijalle kuuluva osuus. Näissä suuntaviivoissa ei pyritä luettelemaan tyhjentävästi asianmukaisia menetelmiä, joilla voidaan arvioida, ovatko rojaltit liian suuria tai 102 artiklan nojalla syrjiviä.

462.

 On kuitenkin korostettava, että mikään näissä suuntaviivoissa ei vaikuta osapuolten mahdollisuuteen ratkaista FRAND-rojaltimaksuja koskevat kiistat toimivaltaisissa siviili- tai kauppatuomioistuimissa tai vaihtoehtoisin riidanratkaisumenetelmin (338).

7.3.3.2   Standardointisopimusten vaikutuksiin perustuva arviointi

463.

 Standardointisopimuksen arvioinnissa on otettava huomioon standardin todennäköiset vaikutukset kyseisillä markkinoilla. Standardointisopimuksia analysoitaessa on otettava huomioon kyseisen toimialan ominaispiirteet. Seuraavat huomiot koskevat kaikkia standardointisopimuksia, jotka poikkeavat 451–457 kappaleessa esitetyistä periaatteista.

a)   Luonteeltaan vapaaehtoisuuteen perustuvat standardit

464.

 Standardointisopimusten mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset voivat riippua siitä, missä määrin standardinkehitysorganisaation jäsenet voivat vapaasti kehittää vaihtoehtoisia standardeja tai tuotteita, jotka eivät ole sovitun standardin mukaisia (339). Esimerkiksi jos standardointisopimus sitoo jäseniä niin, että ne voivat valmistaa vain standardinmukaisia tuotteita, riski kilpailuun todennäköisesti kohdistuvasta kielteisestä vaikutuksesta kasvaa merkittävästi ja kyseessä voi tietyissä tapauksissa olla tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus (340). Vastaavasti standardit, jotka kattavat vain lopputuotteen vähäpätöisempiä ominaisuuksia, eivät aiheuta kilpailuongelmia yhtä todennäköisesti kuin kattavammat standardit, varsinkaan jos standardiin ei liity olennaisia teollis- ja tekijänoikeuksia.

b)   Standardin käyttömahdollisuus

465.

 Arvioitaessa, rajoittaako sopimus kilpailua, tarkastellaan myös mahdollisuutta käyttää standardia. Jos standardin tulos (eli tiedot siitä, kuinka standardia on noudatettava, ja tarvittaessa standardin käytön kannalta olennaiset teollis- ja tekijänoikeudet) ei ole lainkaan kaikkien jäsenten tai kolmansien (ts. standardinkehitysorganisaation ulkopuolisten) käytettävissä tai jos se on käytettävissä vain syrjivin ehdoin, tämä voi sulkea tai segmentoida markkinoita ja näin todennäköisesti rajoittaa kilpailua. Kilpailua todennäköisesti rajoitetaan myös silloin, kun standardin tulos on tiettyjen jäsenten tai kolmansien osapuolten saatavilla ainoastaan syrjivin tai kohtuuttomin ehdoin. Kun kilpailevia standardeja on useita tai standardoidun ratkaisun ja ei-standardoitujen ratkaisujen välillä on todellista kilpailua, standardin käytön rajoittamisella ei kuitenkaan välttämättä ole tuntuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun.

466.

 Jos standardinkehityssopimukseen liittyvät teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusmallit poikkeavat 457 kappaleessa esitetyistä, on arvioitava tapauskohtaisesti, takaako kyseinen ilmoitusmalli (esimerkiksi jos mallissa ei edellytetä teollis- ja tekijänoikeuksista ilmoittamista vaan vain kannustetaan siihen), että standardi todella on käytettävissä. Standardinkehityssopimukset, joissa määrätään tietojen antamisesta kunkin standardiin kohdistuvan teollis- ja tekijänoikeuden ominaisuuksista ja lisäarvosta standardille ja lisätään siten läpinäkyvyyttä standardin kehittämisen osapuolten näkökulmasta, eivät periaatteessa rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

c)   Osallistuminen standardin kehittämiseen

467.

 Se, että tiettyjä yrityksiä estetään vaikuttamasta standardin valintaan ja määrittelyyn, johtaa (lukuun ottamatta 470 kappaleessa kuvattuja tapauksia) todennäköisesti kilpailua rajoittavaan vaikutukseen. Sitä vastoin jos osallistuminen standardikehittämisprosessiin on avointa, kilpailua rajoittavan vaikutuksen riski on pienempi (341).

468.

 Avoimet osallistumismahdollisuudet voidaan saavuttaa antamalla kaikille standardin vaikutuspiiriin kuuluvilla markkinoilla toimiville kilpailijoille ja/tai asiaankuuluville sidosryhmille mahdollisuus osallistua standardin kehittämiseen ja valintaan.

469.

 Mitä suurempi standardin todennäköinen markkinavaikutus on ja mitä laajempi sen mahdollinen soveltamisala on, sitä tärkeämpää on antaa tasavertainen pääsy mukaan standardinkehitysprosessiin.

470.

 Tietyissä tilanteissa osallistumisen rajaamisella ei kuitenkaan välttämättä ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia, esimerkiksi a) jos esiintyy kilpailua useiden standardien ja standardinkehitysorganisaatioiden välillä, b) jos ilman osallistujien rajaamista (342) ei olisi ollut mahdollista hyväksyä standardia tai tällainen hyväksyminen olisi ollut epätodennäköistä tai c) jos osallistumisrajaus on ajallisesti rajoitettu ja tarkoituksena on nopeampi edistyminen (esimerkiksi standardointipyrkimyksen alussa) ja niin kauan kuin kaikilla kilpailijoilla on tärkeimpien välitavoitteiden kohdalla mahdollisuus osallistua standardin kehittämisen jatkoon.

471.

 Tietyissä tilanteissa rajoitetun osallistumisen mahdolliset kielteiset vaikutukset voidaan poistaa tai niitä voidaan ainakin vähentää varmistamalla, että sidosryhmät saavat tietoja ja niitä kuullaan toimien edistymisestä (343). Tähän voitaisiin päästä ottamalla käyttöön menettelyt sidosryhmien yhteisedustusta varten. Mitä enemmän sidosryhmät voivat vaikuttaa standardin valintaan johtavaan prosessiin ja mitä läpinäkyvämpi standardin hyväksymismenettely on, sitä todennäköisempää on, että hyväksytyssä standardissa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien intressit.

d)   Markkinaosuudet

472.

 Standardinkehityssopimuksen vaikutuksia arvioitaessa olisi otettava huomioon standardiin perustuvien tavaroiden, palvelujen tai teknologioiden markkinaosuudet. Aina ei ehkä ole mahdollista (344) arvioida riittävän varmasti varhaisessa vaiheessa, tuleeko kyseisen standardin ottamaan käyttöön suuri vai vain vähäinen osuus kyseisestä toimialasta. Tapauksissa, joissa standardiin teknologiaa tuottaneet ovat vertikaalisesti integroituneita, voidaan standardin markkinaosuutta arvioitaessa käyttää sen kehittämiseen osallistuneiden yritysten markkinaosuuksia (koska standardin käyttö on useimmiten sen kehittämiseen osallistuneiden yritysten edun mukaista) (345). Koska standardointisopimusten vaikuttavuus on usein suhteessa siihen, kuinka suuri osuus toimialasta osallistuu standardin kehittämiseen ja/tai soveltamiseen, osapuolten suuret markkinaosuudet markkinoilla, joita standardi koskee, eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita, että standardi todennäköisesti johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

e)   Syrjintä

473.

 Standardinkehityssopimus, joka selvästi syrjii osallistuvia tai mahdollisia jäseniä, voi johtaa kilpailun rajoittumiseen. Esimerkiksi jos standardinkehitysorganisaatio nimenomaisesti sulkee kehittäjäpiiristä tuotantoketjun varhaisemman vaiheen yritykset (eli yritykset, jotka eivät toimi kyseisillä tuotantoketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla), tämä voi johtaa siihen, että mahdollisesti parempia tarjontaketjun varhaisemman vaiheen teknologioita ei oteta huomioon.

f)   Rojaltimaksujen ilmoittaminen etukäteen

474.

 Standardinkehityssopimukset, joissa yksittäiset teollis- ja tekijänoikeuksien haltijat velvoitetaan julkistamaan etukäteen kaikkein rajoittavimmat lisensointiehtonsa standardin essentiaalipatenteille tai ilmoittamaan kaikkien teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden enimmäisrojaltit (346), eivät periaatteessa rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tältä osin on tärkeää, että standardin valintaan osallistuville osapuolille ilmoitetaan sekä saatavilla olevista teknisistä vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista että kyseisten oikeuksien todennäköisistä kustannuksista. Näin ollen jos standardinkehitysorganisaation teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan toimintapolitiikan mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden on ennen standardin hyväksymistä ilmoitettava rajoittavimmista lisensointiehdoistaan, mukaan lukien niiden veloittamat enimmäisrojaltimaksut tai yhteenlaskettu enimmäisrojalti, tämä ei yleensä johda kilpailun rajoittumiseen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (347). Tällaiset yksipuoliset ennakkoilmoitukset rajoittavimmista lisensointiehdoista tai kokonaisrojaltien enimmäismäärästä olisivat yksi tapa antaa standardin kehittämiseen osallistuville osapuolille mahdollisuus tehdä tietoon perustuva päätös vaihtoehtoisten eri teknologioiden eduista ja haitoista.

7.4   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

7.4.1   Tehokkuushyödyt

475.

 Standardointisopimukset johtavat usein merkittäviin tehokkuushyötyihin. Esimerkiksi unionin laajuiset standardit voivat helpottaa markkinoiden yhdentymistä ja antaa yrityksille mahdollisuuden markkinoida tuotteitaan ja palvelujaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä lisää kuluttajien valinnanvaraa ja alentaa hintoja. Standardit, joissa vahvistetaan tekninen yhteentoimivuus ja yhteensopivuus, edistävät usein eri yritysten teknologioiden välistä kilpailua niiden omilla ominaisuuksilla ja auttavat estämään sitomisen tiettyyn toimittajaan. Standardit voivat myös vähentää ostajien ja myyjien liiketoimikustannuksia. Standardit, jotka koskevat esimerkiksi tuotteen laatua, turvallisuutta ja ympäristöseikkoja, voivat myös helpottaa kuluttajien valintapäätöksiä ja parantaa tuotteen laatua. Standardeilla on myös tärkeä rooli innovoinnin kannalta: Ne voivat lyhentää aikaa, joka tarvitaan uuden teknologian tuomiseen markkinoille, ja edistää innovointia antamalla yrityksille mahdollisuuden käyttää sovittuja ratkaisuja pohjana. Nämä tehokkuushyödyt voivat parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä.

476.

 Jotta standardointisopimuksilla voidaan saavuttaa tehokkuushyötyjä, standardin käyttöön tarvittavien tietojen on oltava tosiasiallisesti niiden saatavilla, jotka haluavat päästä niille tuote- tai palvelumarkkinoille, joihin standardi liittyy (348).

477.

 Standardin levittämistä voidaan edistää merkkien tai logojen avulla, jotka osoittavat standardinmukaisuuden ja näin antavat varmuuden ostajille. Testaus- ja sertifiointisopimukset ylittävät standardin määrittämisen ensisijaisen tavoitteen ja vaikuttavat yleensä eri markkinoihin.

478.

 Vaikka innovointiin kohdistuvia vaikutuksia onkin arvioitava tapauskohtaisesti, standardit, joilla toteutetaan eri teknologioiden horisontaalinen yhteensopivuus, todennäköisesti johtavat tehokkuushyötyihin.

7.4.2   Välttämättömyys

479.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä standardointisopimuksen johdosta mahdollisesti saatavien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä.

480.

 Standardointisopimuksen arvioinnissa on otettava huomioon toisaalta sen todennäköinen vaikutus kyseisiin markkinoihin ja toisaalta niiden rajoitusten laajuus, jotka mahdollisesti ylittävät tehokkuushyötyjen saavuttamista koskevan tavoitteen (349).

481.

 Osallistumisen standardin kehittämiseen olisi yleensä oltava avointa kaikille niiden markkinoiden kilpailijoille, joita standardi koskee, paitsi jos tällainen osallistuminen aiheuttaisi merkittävää tehottomuutta, kuten pitkiä viivästyksiä hyväksyntäprosessissa (350). Jos osallistumista standardin kehittämiseen rajoitetaan, tällaisen rajatun osallistumisen mahdolliset rajoittavat vaikutukset olisi poistettava tai niitä olisi vähennettävä (351), jotta 101 artiklan 3 kohdan mukaiset tehokkuushyödyt olisivat suuremmat kuin osallistumisrajoitusten haitat.

482.

 Yleisesti ottaen standardointisopimusten olisi rajoituttava vain niiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta välttämättömään, olipa tämä sitten tekninen yhteentoimivuus ja yhteensopivuus tai tietty laatutaso. Tapauksissa, joissa vain yksi tekninen ratkaisu hyödyttäisi kuluttajia tai taloutta yleisesti tarkasteltuna, standardi olisi laadittava syrjimättömällä tavalla. Teknologianeutraalit standardit voivat tietyissä olosuhteissa tuottaa suurempia tehokkuushyötyjä. Korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien (352) sisällyttäminen standardiin sen essentiaaliosina ja standardin käyttäjien pakottaminen maksamaan useammista teollis- ja tekijänoikeuksista, kuin on teknisesti tarpeen, menisi pitemmälle kuin mitä mahdollisten tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää. Vastaavasti korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien sisällyttäminen standardiin sen essentiaaliosina ja kyseessä olevan teknologian käytön rajoittaminen standardiin (ts. yksinoikeudellinen käyttö) voisi rajoittaa teknologioiden välistä kilpailua eikä olisi tarpeen tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi.

483.

 Standardointisopimuksessa olevat rajoitukset, joilla standardista tehdään toimialalla sitova ja pakollinen, eivät periaatteessa ole välttämättömiä.

484.

 Samoin standardointisopimukset, joissa annetaan joillekin laitoksille yksinoikeus testata standardinmukaisuus, ylittävät standardin antamisen ensisijaisen tarkoituksen ja voivat lisäksi rajoittaa kilpailua. Yksinoikeus voi kuitenkin olla perusteltu tietyn ajan, esimerkiksi silloin, kun huomattavat aloituskustannukset on saatava katettua (353). Tässä tapauksessa standardointisopimukseen olisi sisällyttävä riittävät suojatoimet yksinoikeudesta kilpailuun kohdistuvien mahdollisten riskien vähentämiseksi. Tämä koskee muun muassa sertifiointimaksua, jonka olisi oltava kohtuullinen ja oikeassa suhteessa vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

7.4.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

485.

 Välttämättömin rajoituksin saavutetut tehokkuushyödyt on siirrettävä kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät standardointisopimuksesta aiheutuvat kilpailua rajoittavat vaikutukset. Arvioitaessa sitä, miten todennäköisesti hyötyjä siirretään kuluttajille, on tärkeää ottaa huomioon, mitä menettelyjä käytetään takaamaan, että standardien käyttäjien ja loppukuluttajien edut on suojattu. Jos standardit lisäksi helpottavat uusien ja olemassa olevien tuotteiden, palvelujen ja prosessien välistä teknistä yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta ja/tai kilpailua, voidaan olettaa, että standardi hyödyttää kuluttajia.

7.4.4   Kilpailua ei poisteta

486.

 Se, antaako standardointisopimus osapuolille mahdollisuuden poistaa kilpailu, riippuu markkinoilla käytävän kilpailun eri lähteistä, niiden osapuoliin kohdistamasta kilpailupaineesta ja sopimuksen vaikutuksesta kilpailupaineeseen. Vaikka markkinaosuudet ovat merkityksellisiä kyseisen analyysin kannalta, jäljellä olevien tosiasiallisen kilpailun lähteiden merkitystä ei voida arvioida pelkästään markkinaosuuden perusteella lukuun ottamatta tapauksia, joissa standardista tulee tosiasiassa koko toimialan de facto -standardi (354). Jälkimmäisessä tapauksessa kilpailu saattaa hävitä, jos standardi ei ole kolmansien osapuolten käytettävissä.

7.5   Esimerkkejä

487.

 Sellaisten standardien asettaminen, joita kilpailijat eivät voi täyttää

Esimerkki 1

Tilanne: Standardinkehitysorganisaatio laatii ja julkaisee turvallisuusstandardeja, joita käytetään laajasti kyseisellä toimialalla. Useimmat toimialan toimijat osallistuvat standardin kehittämiseen. Ennen standardin hyväksymistä uusi markkinatulokas on kehittänyt asetettuja suoritus- ja toimintavaatimuksia teknisesti vastaavan tuotteen, minkä standardinkehitysorganisaation tekninen komitea on tunnustanut. Turvallisuusstandardin tekniset eritelmät laaditaan kuitenkin ilman objektiivisia perusteita siten, että kyseinen tuote tai muut uudet tuotteet eivät voi olla standardin mukaisia.

Analyysi: Tässä tapauksessa osallistuminen standardin kehittämiseen ei ole rajoittamatonta eikä standardin hyväksymisprosessi vaikuta läpinäkyvältä. Standardointisopimus johtaa todennäköisesti 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin eikä todennäköisesti täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Standardinkehitysorganisaation jäsenet ovat laatineet standardin ilman objektiivisia perusteita sellaisella tavalla, että niiden kilpailijoiden tuotteet, jotka perustuvat muihin teknisiin ratkaisuihin, eivät voi täyttää standardia vaikka tuotteiden suorituskyky olisi sama. Näin ollen standardi, jota ei ole laadittu syrjimättömällä tavalla, vähentää innovointia tai estää sen ja supistaa tuotevalikoimaa. On epätodennäköistä, että standardin laatimistapa johtaa suurempiin tehokkuushyötyihin kuin neutraali standardi.

488.

 Suuren osuuden markkinoista kattava vapaaehtoinen ja läpinäkyvä standardi

Esimerkki 2

Tilanne: Joukko kulutuselektroniikan valmistajia, joilla on huomattavat markkinaosuudet, sopivat laativansa uuden standardin DVD:tä seuraavalle tuotteelle.

Analyysi: Edellyttäen, että a) valmistajat voivat tuottaa vapaasti muita uusia tuotteita, jotka eivät ole uuden standardin mukaisia, b) osallistuminen standardin kehittämiseen on rajoittamatonta ja läpinäkyvää ja c) standardointisopimus ei muuten rajoita kilpailua, on epätodennäköistä, että sopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toisaalta jos osapuolet sopisivat valmistavansa vain tuotteita, jotka ovat uuden standardin mukaisia, sopimus todennäköisesti rajoittaisi kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajaamalla tuotevalikoimaa ja teknistä innovointia.

489.

 Standardointisopimus, johon ei liity teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamista

Esimerkki 3

Tilanne: Yksityisellä standardinkehitysorganisaatiolla, joka harjoittaa standardointia tieto- ja viestintätekniikan alalla, on teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva toimintapolitiikka, jossa ei edellytetä mahdollisen tulevan standardin kannalta mahdollisesti olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamista eikä kehoteta siihen. Standardinkehitysorganisaatio teki tietoisen päätöksen olla sisällyttämättä kyseistä velvoitetta toimintapolitiikkaansa, sillä se katsoi erityisesti, että yleensä kaikki teknologiat, jotka saattavat olla relevantteja tulevan standardin kannalta, kuuluvat monien teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Tämän vuoksi standardinkehitysorganisaatio katsoi, että teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisvelvollisuus ei yhtäältä antaisi osallistujille hyötynä mahdollisuutta valita ratkaisua, johon ei sisältyisi teollis- ja tekijänoikeuksia tai johon niitä sisältyisi vain vähän, ja se aiheuttaisi toisaalta lisäkustannuksia arvioitaessa, olisivatko tietyt teollis- ja tekijänoikeudet mahdollisesti olennaisia tulevan standardin kannalta. Standardinkehitysorganisaation teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa edellytetään kuitenkin, että kaikki osallistujat sitoutuvat lisensoimaan kaikki tulevaan standardiin mahdollisesti sisältyvät teollis- ja tekijänoikeudet FRAND-ehdoin. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintapolitiikassa sallitaan kuitenkin poikkeuksia, jos jokin teollis- ja tekijänoikeuksien haltija haluaa jättää tietyn teollis- ja tekijänoikeuden yleisen lisensointisitoumuksen ulkopuolelle. Kyseisellä toimialalla on useita kilpailevia yksityisiä standardinkehitysorganisaatioita. Standardinkehitysorganisaatioon voivat liittyä kaikki alan toimijat.

Analyysi: Monissa tapauksissa teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoitusvelvollisuus edistäisi kilpailua, sillä se lisäisi teknologioiden välistä kilpailua ennakkoon. Yleensä tällainen velvoite antaa standardinkehitysorganisaation jäsenille mahdollisuuden ottaa huomioon tiettyyn teknologiaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien määrän valitessaan kilpailevien teknologioiden välillä (tai mahdollisuuksien mukaan jopa valita teknologian, joka ei kuulu teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin). Teknologiaan liittyvien teollis- ja tekijänoikeuksien määrällä on usein suora vaikutus standardin käytöstä aiheutuviin kustannuksiin. Tässä yhteydessä näyttää kuitenkin siltä, että kaikki saatavilla olevat teknologiat kuuluvat jopa useiden teollis- ja tekijänoikeuksien piiriin. Tämän vuoksi teollis- ja tekijänoikeuksien ilmoittamisella ei olisi sitä myönteistä vaikutusta, että jäsenet voisivat ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien määrän teknologiaa valitessaan, sillä riippumatta siitä, mikä teknologia valitaan, voidaan olettaa, että kyseinen teknologia kuuluu teollis- ja tekijänoikeuden piiriin. On epätodennäköistä, että sopimuksella on kielteisiä vaikutuksia kilpailuun 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

8.   VAKIOEHDOT

8.1   Määritelmät

490.

 Joillain toimialoilla yritykset käyttävät vakiomuotoisia myynti- tai ostoehtoja, jotka on laatinut toimialajärjestö tai jotka kilpailevat yritykset ovat laatineet suoraan (”vakioehdot”) (355). Tällaiset vakioehdot kuuluvat näiden suuntaviivojen piiriin siltä osin kuin niissä vahvistetaan kyseisten keskenään kilpailevien yritysten myyntiehtoja kolmansien asiakkaiden suhteen tai kyseisten keskenään kilpailevien yritysten ostoehtoja kolmansien toimittajien suhteen (ei siis kyseisten kilpailijoiden keskinäisiä myynti- tai ostoehtoja). Kun vakioehtoja käytetään toimialalla laajalti, kyseisen toimialan osto- tai myyntiehdoista saattaa de facto tulla yhdenmukaisia (356). Tällaisia toimialoja, joilla vakioehdot ovat keskeisessä asemassa, ovat esimerkiksi pankkitoiminta (kuten tiliehdot) ja vakuutusala.

491.

 Vakioehdot, jotka yritys on itsenäisesti laatinut pelkästään omaan käyttöönsä tehdessään sopimuksia toimittajiensa tai asiakkaidensa kanssa, eivät ole horisontaalisia sopimuksia eivätkä ne sen vuoksi kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

8.2   Merkitykselliset markkinat

492.

 Yleisesti ottaen vakioehdoilla on vaikutuksia tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla, kun vakioehtoja käyttävät yritykset kilpailevat keskenään myydessään tuotteitaan asiakkailleen.

8.3   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

8.3.1   Keskeiset kilpailuongelmat

493.

 Vakioehdot voivat johtaa kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin rajoittamalla tuotevalikoimaa ja innovointia. Jos suuri osa toimialasta ryhtyy käyttämään vakioehtoja eikä poikkea niistä yksittäisissä tapauksissa (tai poikkeaa niistä ainoastaan poikkeustapauksissa, jos ostajalla on paljon neuvotteluvoimaa), asiakkailla ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä vakioehdot. Riski valinnanvaran ja innovoinnin rajoittamisesta on kuitenkin todennäköinen vain tapauksissa, joissa vakioehdot määrittävät lopputuotteen. Kun on kyse kulutushyödykkeistä, vakiomuotoiset myyntiehdot eivät yleensä rajoita varsinaiseen tuotteeseen liittyvää innovointia, tuotteen laatua tai tuotevalikoimaa.

494.

 Sisällöstä riippuen vakioehdot saattavat myös vaikuttaa lopputuotteen myynnin kaupallisiin olosuhteisiin. Erityisesti on suurena vaarana, että hintaa koskevat vakioehdot rajoittavat hintakilpailua.

495.

 Lisäksi silloin, kun vakioehdot on omaksuttu käyttöön toimialalla laajalti, niiden käyttömahdollisuus voi olla olennaisen tärkeää markkinoille pääsyn kannalta. Jos tällaisissa tapauksissa ei anneta mahdollisuutta käyttää vakioehtoja, se voi johtaa kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen. Kunhan vakioehdot ovat tosiallisesti kaikkien sitä haluavien yritysten käytettävissä, on epätodennäköistä, että ne johtavat kilpailunvastaiseen markkinoilta sulkemiseen.

8.3.2   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

496.

 Jos sopimuksissa käytetään vakioehtoja osana laajempaa rajoittavaa sopimusta, jolla pyritään sulkemaan todelliset tai potentiaaliset kilpailijat markkinoilta, ne ovat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia. Esimerkkinä olisi tapaus, jossa toimialajärjestö ei luovuta uudelle markkinoille tulijalle vakioehtojaan, joiden käyttö on välttämätöntä markkinoille tulemiseksi.

497.

 Vakioehdot, joilla on suora vaikutus asiakkailta veloitettuihin hintoihin (357) (esimerkiksi suositushinnat ja alennukset), muodostavat yleisesti ottaen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

8.3.3   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

498.

 Vakioehtojen laatimista ja käyttöä on arvioitava niiden taloudellisessa yhteydessä ja merkityksellisillä markkinoilla vallitsevan tilanteen valossa, jotta voidaan määrittää, onko todennäköistä, että vakioehdot johtavat kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

499.

 Jos osallistuminen vakioehtojen laatimiseen (joko toimialajärjestön kautta tai suoraan) on kilpailijoille merkityksellisillä markkinoilla rajoittamatonta ja edellyttäen, että vakioehtojen käyttö ei ole pakollista ja että ne ovat tosiasiallisesti kaikkien yritysten käytettävissä, vakioehtoihin liittyvät sopimukset eivät todennäköisesti vaikuta kielteisesti tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan tai innovointiin eivätkä näin ollen todennäköisesti aikaansaa kilpailua rajoittavia vaikutuksia (edellyttäen, että vakioehdot eivät vaikuta hintaan ja jollei 501–505 kappaleessa esitetyistä varaumista muuta johdu).

500.

 On kuitenkin kaksi yleistä poikkeustilannetta, joissa perusteellisempi arviointi on tarpeen.

501.

 Ensinnäkin kulutushyödykkeiden tai palvelujen vakiomyyntiehdot, joissa määritetään asiakkaalle myytävän lopputuotteen ominaisuudet ja joissa tuotevalikoiman rajoittamista koskeva riski on sen vuoksi suurempi, voivat johtaa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin, jos niiden yhteinen soveltaminen johtaa todennäköisesti de facto yhdenmukaistamiseen. Näin voi olla silloin, kun de facto -vakioehtojen käyttäminen laajalti johtaa innovoinnin vähenemiseen ja tuotevalikoiman supistumiseen markkinoilla. Esimerkkinä tästä on tilanne, jossa vakuutussopimusten vakioehdot rajoittavat asiakkaan valinnanvaraa sopimusten keskeisten tekijöiden, kuten katettujen riskityyppien, suhteen. Vaikka vakioehtojen käyttö ei ole pakollista, ne voivat heikentää kilpailevien vakuutusyhtiöiden kannusteita kilpailla tuotteiden erilaistamisella. Tämä voidaan välttää antamalla vakuutusyhtiöille mahdollisuus sisällyttää vakuutussopimuksiinsa myös muita kuin vakioriskejä.

502.

 Arvioitaessa, onko vakioehdoilla todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia tuotevalikoiman rajoittumisen muodossa, on otettava huomioon markkinoilla käytävän kilpailun tapaiset tekijät. Jos esimerkiksi pieniä kilpailijoita on paljon, tuotevalikoiman rajoittumisen riski on yleisesti ottaen pienempi kuin jos on vain muutama suuri kilpailija (358). Vakioehtojen laatimiseen osallistuvien yritysten markkinaosuudet voivat myös antaa viitteitä vakioehtojen käytön todennäköisyydestä tai siitä, että vakioehtoja tullaan todennäköisesti käyttämään suuressa osassa markkinoita. Tältä osin on kuitenkin analysoitava, onko todennäköistä, että vakioehtoja käytetään suuressa osassa markkinoita, ja myös sitä, kattavatko vakioehdot koko tuotteen vai vain osan siitä (mitä suppeammat vakioehdot ovat, sitä epätodennäköisempää on, että ne rajoittavat tuotevalikoimaa). Lisäksi tapauksissa, joissa ilman vakioehtoja ei olisi ollut mahdollista tarjota tiettyä tuotetta, ei todennäköisesti ole kyse kilpailua rajoittavista vaikutuksista 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tässä tapauksessa tuotevalikoima pikemminkin laajenee kuin supistuu vakioehtojen johdosta.

503.

 Toiseksi, vaikka vakioehdoissa ei määritettäisikään lopputuotteen ominaisuuksia, ne voivat muista syistä vaikuttaa merkittävästi asiakkaiden ostopäätöksiin. Esimerkkinä on verkkokauppa, jossa asiakkaan luottamus on olennaista (kuten turvallisten maksujärjestelmien käyttö, tuotteiden asianmukainen kuvaus, selkeät ja läpinäkyvät hinnoittelusäännöt, palautusehtojen joustavuus). Koska asiakkaiden on vaikea arvioida selkeästi kaikkia näitä muuttujia, he suosivat yleensä jo laajalti levinneitä käytäntöjä. Tässä yhteydessä näitä muuttujia koskevista vakioehdoista voisi näin ollen tulla tosiasiassa standardi, jota yritysten olisi noudatettava voidakseen myydä kyseisillä markkinoilla. Vaikka tällaisten vakioehtojen käyttö ei ole pakollista, niistä voisi tulla de facto -standardi, jonka vaikutukset ovat hyvin lähellä pakollista standardia, ja sen vuoksi niitä on analysoitava vastaavasti.

504.

 Jos vakioehtojen käyttö on pakollista, on arvioitava niiden vaikutus tuotteiden laatuun, tuotevalikoimaan ja innovointiin (erityisesti silloin kun vakioehtojen käyttö on pakollista koko markkinoilla).

505.

 Jos vakioehdot (olivatpa ne pakollisia tai eivät) sisältävät ehtoja, joilla todennäköisesti on kielteinen vaikutus kilpailuun hintojen osalta (359) (esimerkiksi ehdot, jotka vaikuttavat epäsuorasti siihen, minkälaisia alennuksia annetaan), on todennäköistä, että ne johtavat 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

8.4   Arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

8.4.1   Tehokkuushyödyt

506.

 Vakioehtojen käyttö voi tuottaa taloudellisia hyötyjä, kuten sen, että asiakkaan on helpompi verrata tarjottuja ehtoja, ja siten helpottaa toimittajan vaihtamista. Vakioehdot voivat myös tuottaa tehokkuushyötyjä liiketoimintakustannusten säästöinä ja helpottaa markkinoille tuloa tietyillä aloilla (erityisesti silloin kun sopimusten oikeudellinen rakenne on monimutkainen). Vakioehdot voivat myös lisätä sopimuspuolten oikeusvarmuutta. Nämä tehokkuushyödyt voivat parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä.

507.

 Mitä enemmän kilpailijoita markkinoilla on, sitä suuremmat ovat tehokkuushyödyt, jotka saadaan helpottamalla tarjottujen ehtojen vertailua.

8.4.2   Välttämättömyys

508.

 Rajoitukset, jotka menevät pitemmälle kuin mitä vakioehtojen johdosta mahdollisesti saatavien tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä. Vakioehdoista ei esimerkiksi yleensä ole tarpeen tehdä toimialalle pakollisia. Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että tietyissä tapauksissa voi olla välttämätöntä tehdä vakioehtojen käytöstä pakollista tiettyjen tehokkuushyötyjen saavuttamiseksi.

8.4.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

509.

 Sekä kilpailua rajoittavien vaikutusten riski että tehokkuushyötyjen todennäköisyys lisääntyy vakioehtoja käyttävien yritysten markkinaosuuksien ja vakioehtojen käytön laajuuden myötä. Sen vuoksi ei ole mahdollista tarjota yleistä ”turvasatamaa”, jonka piirissä ei ole riskiä kilpailua rajoittavista vaikutuksista, tai jonka perusteella voitaisiin olettaa, että tehokkuushyödyt siirretään kuluttajille siinä määrin, että ne ylittävät mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset.

510.

 Tietyt vakioehtojen tuottamat tehokkuushyödyt, kuten markkinoilla tehtyjen tarjousten parempi verrattavuus, toimittajien vaihtamisen helppous ja oikeusvarmuus, hyödyttävät väistämättä kuluttajia. Muiden mahdollisten tehokkuushyötyjen, kuten alhaisempien liiketoimikustannusten, osalta on arvioitava tapauskohtaisesti taloudellisessa yhteydessä, onko todennäköistä, että ne siirretään kuluttajille.

8.4.4   Kilpailua ei poisteta

511.

 Vakioehdot, joita suurin osa toimialasta käyttää, saattavat johtaa koko toimialaa koskevaan de facto -standardiin. Tällaisessa tapauksessa kilpailua saattaa hävitä, jos standardi ei ole kolmansien osapuolten käytettävissä. Jos vakioehdot kuitenkin koskevat vain tuotteen/palvelun vähäpätöisempiä ominaisuuksia, on luultavaa, ettei kilpailua häviä.

8.5   Esimerkkejä

512.

 Loppukuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvät ei-pakolliset ja avoimet vakioehdot

Esimerkki 1

Tilanne: Sähkönjakelijoiden toimialajärjestö laatii ei-pakolliset vakioehdot, joita sovelletaan toimitettaessa sähköä loppukäyttäjille. Vakioehdot on laadittu läpinäkyvästi ja syrjimättömästi. Vakioehdot kattavat sellaiset seikat kuin kulutuspaikan määrittäminen, liityntäpisteen sijainti ja liitynnän jännite, palvelun luotettavuutta koskevat säännöt sekä sopimuspuolten välisten maksujen selvitysmenettely (esimerkiksi mitä tapahtuu, jos asiakas ei toimita mittarilukemia). Vakioehdot eivät liity hintoihin, ts. niissä ei ole tietoja suositushinnoista eikä muita hintoja koskevia lausekkeita. Kaikki alan yritykset voivat käyttää vakioehtoja vapaasti kuten haluavat. Noin 80 prosenttia kyseisillä markkinoilla loppukäyttäjien kanssa tehdyistä sopimuksista perustuu vakioehtoihin.

Analyysi: Vakioehdoilla ei todennäköisesti rajoiteta kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Vaikka niistä on tullut toimialan yleinen käytäntö, niillä ei todennäköisesti näytä olevan tuntuvaa kielteistä vaikutusta tuotteen hintaan tai laatuun tai tuotevalikoimaan.

513.

 Yritysten välisissä sopimuksissa käytetyt vakioehdot

Esimerkki 2

Tilanne: Tietyn jäsenvaltion rakennusyritykset päättävät laatia ei-pakolliset ja avoimet vakioehdot, joita urakoitsija käyttää tehdessään asiakkaalle tarjouksen rakennustyöstä. Lisäksi yritykset laativat tarjouslomakkeen, jossa on rakennushankkeisiin soveltuvat ehdot. Yhdessä asiakirjat muodostavat rakennussopimuksen. Lausekkeet kattavat sellaisia seikkoja kuin sopimuksen koostumus, urakoitsijan ja asiakkaan yleiset velvollisuudet sekä hintaan liittymättömät maksuehdot (esimerkiksi lauseke urakoitsijan oikeudesta ilmoittaa töiden keskeyttämisestä maksulaiminlyönnin vuoksi), vakuutukset, hankkeen kesto, luovutus ja reklamaatiot, vastuurajoitukset, sopimuksen irtisanominen jne. Näitä vakioehtoja tullaan käyttämään usein yritysten välillä, kun toinen yritys toimii tarjontaketjun varhaisemmassa vaiheessa ja toinen myöhemmässä vaiheessa.

Analyysi: Vakioehdoilla ei todennäköisesti rajoiteta kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ne eivät yleisesti ottaen rajoita merkittävästi asiakkaan mahdollisuuksia valita lopputuotetta, eli rakennustyötä. Muut kilpailua rajoittavat vaikutukset eivät näytä todennäköisiltä. Itse asiassa monet edellä mainituista lausekkeista (luovutus ja reklamaatiot, sopimuksen irtisanominen) kuuluvat usein lainsäädännön piiriin.

514.

 Vakioehdot, jotka helpottavat eri yritysten tuotteiden vertailua

Esimerkki 3

Tilanne: Vakuutusalan kansallinen järjestö levittää ei-pakollisia vakioehtoja, joita on tarkoitus käyttää kotivakuutuksissa. Ehdoissa ei ole mainintaa vakuutusmaksujen tasosta, vakuutusmäärästä tai vakuutetun omavastuusta. Niissä ei määrätä kattavasta vakuutuksesta, johon sisältyisivät riskit, jotka eivät kohdistu samanaikaisesti merkittävään määrään vakuutettuja, eikä niissä vaadita vakuutettuja hankkimaan eri riskejä koskevat vakuutukset samalta vakuutusyhtiöltä. Vaikka suurin osa kyseisen maan vakuutusyhtiöistä käyttää vakioehtoja, kaikki niiden sopimukset eivät sisällä samoja ehtoja, sillä sopimusehtoja mukautetaan asiakkaan tarpeisiin eikä kuluttajille tarjottavia vakuutustuotteita todellisuudessa de facto standardoida. Vakioehtojen ansiosta kuluttajat ja kuluttajajärjestöt voivat vertailla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutussopimuksia. Kuluttajajärjestö osallistuu sopimusten vakioehtojen laatimiseen. Vakioehdot ovat uusien markkinoille tulijoiden käytettävissä syrjimättömällä tavalla.

Analyysi: Vakioehdot liittyvät lopullisen vakuutustuotteen koostumukseen. Siinä määrin kuin markkinaolosuhteet ja muut tekijät osoittavat, että tuotevalikoima saattaa rajoittua sen vuoksi, että vakuutusyhtiöt käyttävät kyseisiä vakioehtoja, on todennäköistä, että tehokkuushyödyt, kuten kuluttajien mahdollisuus vertailla helpommin vakuutusyhtiöiden tarjontaa, ovat tällaista mahdollista rajoittumista suurempia. Nämä vertailut helpottavat vakuutusyhtiön vaihtamista ja tehostavat siten kilpailua. Lisäksi kyky vaihtaa vakuutusyhtiötä ja kilpailijoiden tulo markkinoille hyödyttävät kuluttajia. Kuluttajajärjestön osallistuminen prosessiin voi lisätä sen todennäköisyyttä, että tehokkuushyödyt siirtyvät kuluttajille. On myös luultavaa, että vakioehdot alentavat liiketoimikustannuksia ja että vakuutusyhtiöiden on helpompi tulla eri maantieteellisille ja/tai tuotemarkkinoille. Rajoitukset eivät myöskään näytä menevän pitemmälle kuin mitä tehokkuushyötyjen saavuttaminen edellyttää, eikä kilpailua poisteta. Näin ollen on todennäköistä, että 101 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

9.   KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ KOSKEVAT SOPIMUKSET

9.1   Johdanto

515.

 Tässä luvussa annetaan yleistä ohjeistusta kilpailijoiden välisten sellaisten sopimusten kilpailuoikeudelliseen arviointiin, joilla on kestävään kehitykseen liittyviä tavoitteita. Tällaisiin sopimuksiin viitataan seuraavassa ”kestävyyssopimuksina”. Tämän yleisen ohjeistuksen lisäksi komissio on sitoutunut antamaan epävirallista ohjeistusta yksittäisiä kestävyyssopimuksia koskevista uudenlaisista tai vielä ratkaisemattomista kysymyksistä erityisellä ohjetiedonannolla (360).

516.

 Kestävä kehitys on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusperiaatteista ja yksi unionipolitiikan ensisijaisista tavoitteista (361). Komissio on sitoutunut Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin (362). Euroopan vihreän kehityksen ohjelma muodostaa tämän sitoumuksen mukaisesti uuden kasvustrategian, jonka tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästöjä ei enää ole vuoden 2050 jälkeen ja jossa kasvuun pyritään lisäämättä luonnonvarojen käyttöä (363).

517.

 Laajasti katsoen kestävällä kehityksellä viitataan yhteiskunnan kykyyn kuluttaa ja käyttää nykyisin saatavilla olevia resursseja vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä vastata omiin tarpeisiinsa. Se kattaa toimet, joilla tuetaan taloudellista, ympäristöön liittyvää ja sosiaalista kehitystä (työelämä ja ihmisoikeudet mukaan luettuina) (364). Kestävyystavoitteiden käsite kattaa näin ollen muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnan (esimerkiksi vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä), saastumisen vähentämisen, luonnonvarojen käytön rajoittamisen, ihmisoikeuksien vaalimisen, toimeentulon turvaamisen, kestävän infrastruktuurin ja innovoinnin edistämisen, ruokahävikin vähentämisen, terveellisiin ja ravitseviin elintarvikkeisiin siirtymisen helpottamisen, eläinten hyvinvoinnin varmistamisen jne. (365).

518.

 Kilpailuoikeuden noudattamisen valvonnalla edistetään kestävää kehitystä varmistamalla toimiva kilpailu, joka edistää innovointia, parantaa tuotteiden laatua ja valikoimaa, varmistaa resurssien tehokkaan kohdentamisen, alentaa tuotantokustannuksia ja edistää siten kuluttajien hyvinvointia.

519.

 Yksi kestävään kehitykseen liittyvä huolenaihe on kuitenkin se, että yksittäisillä tuotanto- ja kulutuspäätöksillä voi olla esimerkiksi ympäristöön kielteisiä vaikutuksia (negatiivisia ulkoisvaikutuksia), joita niitä aiheuttavat talouden toimijat tai kuluttajat eivät ota riittävästi huomioon. Tämän tyyppisiä markkinoiden toimintapuutteita voidaan lieventää tai korjata kollektiivisilla toimilla, ensisijaisesti yhteiskuntapolitiikalla tai alakohtaisella sääntelyllä ja toissijaisesti yritysten välisillä yhteistyösopimuksilla, joilla edistetään kestävää tuotantoa tai kuluttamista.

520.

 Jos tällaisiin markkinoiden toimintapuutteisiin puututaan asianmukaisella sääntelyllä, kuten sitovilla unionin päästönormeilla, hinnoittelumekanismeilla, kuten unionin päästökauppajärjestelmällä, tai veroilla, yritysten lisätoimenpiteet esimerkiksi yhteistyösopimusten kautta voivat olla tarpeettomia. Yhteistyösopimuksilla voidaan kuitenkin puuttua jäljelle jääviin markkinoiden toimintapuutteisiin, joita ei voida osittain tai lainkaan korjata yhteiskuntapolitiikalla ja sääntelyllä.

521.

 Näissä suuntaviivoissa ”kestävyyssopimuksella” tarkoitetaan kaikkia horisontaalisia yhteistyösopimuksia, joilla on kestävään kehitykseen liittyvä tavoite, yhteistyön muodosta riippumatta. Kestävyyssopimukset aiheuttavat 101 artiklan näkökulmasta kilpailuongelmia vain, jos niihin sisältyy tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia tai niillä on huomattavia tosiasiallisia tai todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Kilpailua rajoittavat sopimukset eivät voi jäädä 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon ulkopuolelle pelkästään siksi, että niissä viitaan johonkin kestävyystavoitteeseen (366).

522.

 Jos kestävyyssopimukset rajoittavat kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ne voivat kuitenkin olla 101 artiklan mukaisia, jos ne täyttävät 101 artiklan 3 kohdassa määrätyn poikkeustilanteen neljä edellytystä. Yksityiskohtaista ohjeistusta näiden edellytysten arvioinnista annetaan komission artikla 101(3) -suuntaviivoissa (367).

523.

 Kestävyyssopimukset eivät ole 101 artiklan näkökulmasta horisontaalisten yhteistyösopimusten erillinen luokka. Tästä syystä on niin, että jos horisontaalinen yhteistyösopimus edustaa jotakin näiden suuntaviivojen edellisten lukujen kattamista horisontaalisten sopimusten tyypeistä ja kyseisellä sopimuksella on myös jokin kestävyystavoite, sitä olisi arvioitava sekä edeltävissä luvuissa että tässä luvussa annetun ohjeistuksen perusteella.

524.

 Tämä tarkoittaa käytännössä, että t&k- tai erikoistumissopimus, jolla pyritään kestävyystavoitteeseen (esimerkiksi kilpailijoiden välinen sopimus kehittää yhdessä energiankulutusta vähentävää tuotantoteknologiaa tai sopimus infrastruktuurin jakamisesta tuotantoprosessin ympäristövaikutusten vähentämiseksi) ja joka näin ollen katsotaan myös kestävyyssopimukseksi, voi kuulua t&k-sopimusten tai erikoistumissopimusten ryhmäpoikkeusten piiriin edellyttäen, että näiden poikkeusten edellytykset täyttyvät. Jos kyseisen ryhmäpoikkeuksen edellytykset eivät täyty, on tarpeen tehdä 101 artiklan näkökulmasta kattava arviointi, joka perustuu 2 luvussa (t&k-sopimukset) ja 3 luvussa (tuotantosopimukset, mukaan lukien matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimukset) annettuun ohjeistukseen, ja molempien sopimustyyppien osalta olisi otettava huomioon myös tässä luvussa annettu ohjeistus. Vastaavasti kilpailijoiden välinen sopimus, jonka mukaan ne ostavat yhteisesti tuotantopanoksekseen ainoastaan tuotteita, joilla on vähäisempi ympäristövaikutus, tai ostavat yksinomaan toimittajilta, jotka noudattavat tiettyjä kestävän kehityksen normeja, olisi arvioitava 4 luvussa (ostosopimukset) (368) annetun ohjeistuksen mukaisesti ottaen samalla huomioon myös tässä luvussa annettu ohjeistus.

525.

 Jos tässä luvussa annetun ohjeistuksen ja edellisissä luvuissa (2–8 luku) annetun ohjeistuksen välillä on yksittäisen kestävyyssopimuksen arviointiin liittyen epäjohdonmukaisuuksia, sopimuspuolet voivat tukeutua itsensä kannalta edullisemman luvun ohjeistukseen. Niiden erityispiirteiden vuoksi (ks. 540–544 kappale) kestävyysnormisopimuksia olisi arvioitava 9.3 kohdan ohjeistuksen mukaisesti (369), ja 7 luvussa (standardointisopimukset) annetaan vain taustatietoa näiden ohjeistusten yhteisistä edellytyksiä koskevista osista.

526.

 Tämä luku rakentuu seuraavasti: 9.2 kohdassa esitetään esimerkkejä kestävyyssopimuksista, jotka eivät todennäköisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. 9.3 kohdassa annetaan ohjeistusta kestävyyssopimusten 101 artiklan 1 kohtaan perustuvan arvioinnin erityisnäkökohdista ja keskitytään yleisimpiin kestävyyssopimuksiin eli sopimuksiin, joissa asetetaan kestävyysnormeja. 9.4 kohta koskee kestävyyssopimusten arvioinnin yksittäisiä näkökohtia 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta. 9.5 kohdassa tarkastellaan seurauksia, joita aiheutuu viranomaisten roolista kestävyyssopimusten tekemisessä. Lopuksi 9.6 kohdassa arvioidaan hypoteettisia esimerkkejä kestävyyssopimuksista.

9.2   Kestävyyssopimukset, jotka eivät todennäköisesti aiheuta kilpailuongelmia

527.

 Kaikki kilpailijoiden väliset kestävyyssopimukset eivät kuulu 101 artiklan soveltamisalaan. Jos tällaiset sopimukset eivät vaikuta kielteisesti kilpailumuuttujiin, kuten hintaan, määrään, laatuun, valinnanvaraan tai innovointiin, ne eivät voi aiheuttaa kilpailuoikeudellisia ongelmia. Seuraavassa on esimerkkejä kestävyyssopimuksista, jotka eivät kuulu 101 artiklan soveltamisalaan. Esimerkit ovat suuntaa antavia, eivät tyhjentäviä.

528.

 Ensinnäkin sopimukset, joiden tarkoituksena on ainoastaan varmistaa oikeudellisesti sitovien kansainvälisten sopimusten riittävän täsmällisten vaatimusten tai kieltojen noudattaminen riippumatta siitä, onko sopimukset pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä (esimerkiksi sosiaalisten perusoikeuksien kunnioittaminen tai lapsityövoiman käyttöä, tietyntyyppisten trooppisten puiden hakkuita tai tiettyjen saastuttavien aineiden käyttöä koskevat kiellot), ja joita allekirjoittajavaltio ei ole kaikilta osin pannut täytäntöön tai noudattanut, eivät kuulu 101 artiklan soveltamisalaan. Sopimus jää 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle vain, jos siinä määrätään, että osallistuvien yritysten, niiden toimittajien ja/tai niiden jakelijoiden on noudatettava tällaisia vaatimuksia tai kieltoja esimerkiksi estämällä tai lopettamalla kokonaan tai osittain tällaisten vaatimusten tai kieltojen vastaisten tuotteiden tuotanto tai tuonti EU:hun. Tällaiset sopimukset voivat olla yrityksille sopiva tapa täyttää kansallisen tai EU-lainsäädännön mukaiset kestävää kehitystä koskevat due diligence -velvoitteensa, ja ne voivat myös olla osa laajempia toimialan yhteistyöjärjestelmiä tai usean sidosryhmän yhteisaloitteita, joilla tunnistetaan, lievennetään ja ehkäistään kestävään kehitykseen kohdistuvia haittavaikutuksia niiden arvoketjuissa tai toimialoilla.

529.

 Toiseksi sopimukset, jotka eivät koske yritysten taloudellista toimintaa vaan niiden sisäistä käyttäytymistä, jäävät yleensä 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle. Kilpailevat yritykset voivat pyrkiä parantamaan toimialansa mainetta ympäristövastuullisuuden suhteen ja sopia tätä varten esimerkiksi toimenpiteistä, joilla vähennetään kertakäyttömuovin käyttöä niiden toimitiloissa, pyritään pitämään huonelämpötila tietyn tason alapuolella tai vähennetään tulostettavien dokumenttien määrää.

530.

 Kolmanneksi sopimukset sellaisen tietokannan perustamisesta, joka sisältää yleisiä tietoja toimittajista, joilla on kestävän kehityksen mukaiset (vastaiset) arvoketjut (esimerkiksi toimittajat, jotka kunnioittavat työntekijöiden oikeuksia tai maksavat toimeentuloon riittävää palkkaa), jotka käyttävät kestävän kehityksen mukaisia (vastaisia) tuotantoprosesseja tai toimittavat kestävän kehityksen mukaisia (vastaisia) tuotantopanoksia tai jakelijoista, jotka markkinoivat tuotteita kestävän kehityksen mukaisella (vastaisella) tavalla, niin, että sopimukset eivät kiellä sopimuspuolia ostamasta tai velvoita niitä ostamaan tällaisilta toimittajilta tai myymään tällaisille jakelijoille, eivät yleensä rajoita kilpailua ja ne jäävät 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle (370). Tällaiset rajoitetut tietojenvaihdon muodot voivat puolestaan auttaa yrityksiä täyttämään kansallisen tai EU-lainsäädännön mukaiset kestävää kehitystä koskevat due diligence -velvoitteensa.

531.

 Neljänneksi kilpailijoiden väliset sopimukset, jotka koskevat koko toimialan laajuisten tiedotuskampanjoiden tai asiakkaiden tietoisuutta kulutuksensa ympäristövaikutuksista tai muista negatiivisista ulkoisvaikutuksista lisäävien kampanjoiden järjestämistä, eivät yleisesti ottaen rajoita kilpailua ja jäävät 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, kunhan niissä ei ole kyse tiettyjen tuotteiden yhteismainonnasta.

9.3   Kestävyyssopimusten arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta

9.3.1   Yleiset periaatteet

532.

 Jos kestävyyssopimukset vaikuttavat kielteisesti yhteen tai useampaan kilpailumuuttujaan, ne on arvioitava 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta.

533.

 Jos kilpailijoiden välisellä yhteistyösopimuksella (riippumatta siitä, kuuluuko se johonkin näiden suuntaviivojen edellisistä luvuista) on kestävyystavoite, tämä on otettava huomioon määritettäessä, onko sopimus 101 artiklan 1 kohdan merkityksessä tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus (371).

534.

 Jos sopimuspuolet esittävät perusteluja sille, että sopimuksen päätarkoituksena on pyrkiä kestävyystavoitteeseen, ja jos sopimus herättää perustellun epäilyn siitä, edustaako se luonteensa vuoksi, kun otetaan huomioon sopimusehtojen sisältö, sopimuksen tavoitteet sekä taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, riittävän tasoista haittaa kilpailulle, jotta sitä voidaan pitää tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena (372), sopimuksen vaikutukset kilpailuun on arvioitava. Näin ei ole silloin, kun sopimusta käytetään tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen, kuten hintojen lukitsemisen, markkinoiden tai asiakkaiden jakamisen tai tuotannon tai innovoinnin rajoittamisen, peittämiseen.

535.

 Vaikutusten arvioinnissa noudatetaan periaatteita, jotka on esitetty 1.2.5 kohdassa ja näiden suuntaviivojen edellisessä luvussa olevassa kohdassa ”Kilpailua rajoittavat vaikutukset” sen mukaan, minkä tyyppinen horisontaalinen sopimus on kyseessä (373). Kestävyyssopimuksen vaikutuksia arvioitaessa olisi otettava huomioon erityisesti seuraavat tekijät: sopimuspuolten markkinavoima; se, missä määrin sopimus rajoittaa osapuolten päätöksenteon riippumattomuutta suhteessa keskeisiin kilpailumuuttujiin; sopimuksen markkinakattavuus; se, missä määrin sopimuksen puitteissa vaihdetaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja; ja se, johtaako sopimus huomattavaan hinnannousuun tai tuotannon, valikoiman, laadun tai innovoinnin huomattavaan heikkenemiseen.

536.

 Kestävyyssopimuksiin, jotka 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoittavat kilpailua joko tarkoitukseen tai vaikutukseen perustuen, voidaan edelleen hyväksyä 101 artiklan 3 kohdan nojalla, jos sopimuspuolet pystyvät osoittamaan, että kyseisen kohdan kaikki neljä edellytystä täyttyvät (ks. 9.4 kohta).

9.3.2   Kestävyysnormisopimukset

537.

 Kestävyysnormisopimukset ovat kestävyyssopimusten alaluokka. Sitä, ovatko ne 101 artiklan mukaisia, on arvioitava seuraavien periaatteiden mukaisesti.

9.3.2.1   Määritelmä ja ominaispiirteet

538.

 Kestävän kehityksen edistämiseksi kilpailijat saattavat haluta sopia, että kestävän kehityksen vastaisista tuotteista (esim. muovit tai fossiiliset polttoaineet, kuten öljy ja hiili) ja prosesseista (esim. kivihiilipohjainen teräksentuotanto) luovutaan asteittain tai kokonaan tai ne korvataan tietyissä tapauksissa kestävän kehityksen mukaisilla tuotteilla ja prosesseilla. Kilpailijat saattavat myös haluta sopia pakkausmateriaalien yhdenmukaistamisesta kierrätyksen helpottamiseksi tai pakkauskokojen (ja siten tuotesisältömäärän) yhdenmukaistamisesta jätteen vähentämiseksi. Ne saattavat haluta sopia ostavansa ainoastaan sellaisia tuotantopanoksia, jotka on valmistettu kestävällä tavalla. Vastaavasti ne saattavat haluta sopia tietyistä eläinten hyvinvointia parantavista normeista (esim. normeista tuotantoeläinten elintilan laajentamiseksi tai niiden elinolojen parantamiseksi). Tätä varten kilpailijat voivat sopia noudattavansa tiettyjä kestävyysnormeja. Tällaisista sopimuksista käytetään tässä luvussa nimitystä ”kestävyysnormisopimukset” tai ”kestävyysnormit”. Näitä suuntaviivoja sovellettaessa kilpailijoiden välisiä sopimuksia, jotka rajoittavat osallistuvien yritysten sopimuksen kohteena olevien tuotteiden tuotantoa, ei kuitenkaan katsota kestävyysnormisopimuksiksi.

539.

 Kestävyysnormisopimuksia käytetään täsmentämään vaatimuksia, jotka tarjontaketjuun kuuluvien tuottajien, jalostajien, jakelijoiden, vähittäismyyjien tai palveluntarjoajien on täytettävä monenlaisten kestävyysmittareiden, kuten tuotannon ympäristövaikutusten, osalta (374). Kestävyysnormisopimuksissa vahvistetaan yleensä tuotteille ja prosesseille tällaisia kestävyysmittareita koskevia sääntöjä, ohjeistuksia tai ominaisuuksia, ja niihin viitataan myös ”kestävyysjärjestelminä”. Ne ovat usein yksityisen sektorin aloitteita ja voivat vaihdella yritysten omaksumista käytännesäännöistä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ajamiin normeihin ja monen sidosryhmän yhteisaloitteisiin, joissa on mukana yrityksiä eri puolilta arvoketjua (375). Nämä suuntaviivat kattavat ainoastaan sellaiset kestävyysnormit, mukaan lukien laatumerkit tai -tunnukset, jotka ovat kilpailijoiden kehittämiä tai joihin osallistuu kilpailijoita.

540.

 Kestävyysnormisopimuksilla on yhtäläisyyksiä 7 luvussa käsiteltyjen standardointisopimusten kanssa, ja kyseisen luvun ohjeistuksessa on lisäselvennyksiä joistakin 9.3.2.4 kohdassa tarkastelluista edellytyksistä. Kestävyysnormisopimuksilla on kuitenkin myös erityispiirteitä.

541.

 Ensinnäkin kestävyysnormin hyväksyminen voi johtaa merkin, logon tai tunnusnimen luomiseen tuotteille, jotka täyttävät tietyt vähimmäisvaatimukset. Tällaisten merkkien, logojen tai tunnusnimien käyttö velvoittaa lähtökohtaisesti niiden käyttäjiä noudattamaan näitä vaatimuksia, ja jos ne lakkaavat noudattamasta vaatimuksia, ne menettävät oikeuden käyttää merkkiä, logoa tai tunnusnimeä.

542.

 Toiseksi kestävyysnormin käyttöönotosta ja noudattamisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla korkeat, varsinkin jos tämä edellyttää muutoksia tuotanto- tai jakeluprosesseihin. Sen vuoksi kestävyysnormin noudattaminen voi johtaa tuotanto- tai jakelukustannusten nousuun ja näin ollen sopimuspuolten myymien tuotteiden hinnan nousuun.

543.

 Kolmanneksi, toisin kuin teknisten standardien kohdalla, joilla varmistetaan yhteentoimivuus ja kannustetaan eri yritysten kehittämien teknologioiden kilpailua standardin kehitysprosessissa, teknologioiden yhteentoimivuudella ja yhteensopivuudella on yleensä vähemmän merkitystä kestävyysnormien kannalta.

544.

 Neljänneksi monet kestävyysnormit ovat prosessi-, johtamis- tai suorituskykyperusteisia. Tämä tarkoittaa, että toisin kuin monet tekniset standardit, kestävyysnormit usein pelkästään yksilöivät tavoitteen, joka on saavutettava, ilman että edellytetään tietyn teknologian tai tuotantomenetelmän käyttöä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisten kestävyysnormien omaksujat voivat sitoutua tavoitteeseen, mutta ne voivat edelleen vapaasti päättää tietyn teknologian tai tuotantomenetelmän käytöstä tavoitteen saavuttamiseksi.

9.3.2.2   Keskeiset kilpailuongelmat

545.

 Kestävyysnormisopimuksilla on usein myönteisiä vaikutuksia kilpailuun. Ne voivat edistää kestävää kehitystä mahdollistamalla uusien tuotteiden tai markkinoiden kehittämisen, parantamalla tuotteiden laatua tai parantamalla toimitus- tai jakeluolosuhteita. Erityisesti koska kestävyysnormit antavat kuluttajille tietoa kestävyyskysymyksistä (esim. tuotemerkintöjen avulla) ja antavat näin kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä, niillä on merkitystä kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden markkinoiden kehittymisessä. Kestävyysnormeilla voidaan myös tasata sellaisten tuottajien toimintaedellytysten eroja, joihin sovelletaan erilaisia sääntelyvaatimuksia.

546.

 Joissakin tapauksissa kestävyysnormit voivat kuitenkin rajoittaa kilpailua. Tämä voi ilmetä erityisesti kolmella tavalla: hintojen koordinointina, vaihtoehtoisten normien sulkemisena markkinoilta ja tiettyjen kilpailijoiden poissulkemisena tai syrjintänä (376).

9.3.2.3   Tarkoitukseen perustuvat kilpailunrajoitukset

547.

 Kestävyysnormit, joilla peitellysti lukitaan hintoja, jaetaan markkinoita tai asiakkaita tai rajoitetaan tuotantoa, laatua tai innovointia, ovat tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia.

548.

 Erityisesti kilpailijoiden välinen sopimus siitä, miten kestävyysnormin käyttöönotosta aiheutuvat lisäkustannukset siirretään asiakkaille korkeampina myyntihintoina, tai sopimus normin mukaisten tuotteiden hintojen lukitsemisesta, rajoittaa kilpailua tarkoituksellisesti. Samoin kestävyysnormin omaksujien sopimus painostaa suoraan kilpailevia kolmansia osapuolia olemaan markkinoimatta normin vastaisia tuotteita rajoittaa kilpailua tarkoituksellisesti. Sama koskee kilpailijoiden välisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena on rajoittaa teknologinen kehitys lakisääteisiin kestävyyttä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sen sijaan, että kilpailijat tekisivät yhteistyötä kunnianhimoisempien ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi (377).

9.3.2.4   Kilpailua rajoittavat vaikutukset

a)   ”Pehmeä turvasatama”

549.

 Kestävyysnormisopimuksilla ei todennäköisesti ole mainittavia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun, kunhan kaikki seuraavat kuusi edellytystä täyttyvät (378):

Ensinnäkin kestävyysnormin kehittämistavan on oltava läpinäkyvä ja kaikkien kiinnostuneiden kilpailijoiden on voitava osallistua normin valintaan johtavaan prosessiin (379).

Toiseksi kestävyysnormissa ei saa asettaa yrityksille, jotka eivät halua osallistua normiin, minkäänlaista suoraa tai välillistä velvoitetta noudattaa normia (380).

Kolmanneksi osallistuville yrityksille voidaan normin noudattamisen varmistamiseksi asettaa sitovia vaatimuksia, mutta niiden on voitava vapaasti soveltaa tiukempia kestävyysnormeja.

Neljänneksi kestävyysnormin osapuolet eivät saa vaihtaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, jotka eivät ole objektiivisesti katsoen tarpeen ja oikeasuhteisia normin kehittämistä, toteuttamista, hyväksymistä tai muuttamista varten (381).

Viidenneksi on varmistettava, että normittamisprosessin tulokset ovat tosiasiallisesti ja syrjimättömästi kaikkien käytettävissä. Tähän sisältyy se, että hyväksytyn merkin, logon tai tunnusnimen käyttöä koskevat vaatimukset ja ehdot ovat tosiasiallisesti ja syrjimättömästi saatavilla ja että yritykset, jotka eivät ole osallistuneet normittamisprosessiin, voivat ottaa normin käyttöön myöhemmässä vaiheessa (382).

Kuudenneksi kestävyysnormin on täytettävä ainakin toinen seuraavista kahdesta ehdosta:

a)

Normi ei saa johtaa kyseisten tuotteiden hinnan merkittävään nousuun (383) tai kyseisten tuotteiden laadun merkittävään heikkenemiseen.

b)

Osallistuvien yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus (384) saa olla enintään 20 prosenttia kulloisillakin normin vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla (385).

550.

 Näillä edellytyksillä varmistetaan, että kestävyysnormi ei johda kilpailun tuntuvaan rajoittumiseen (esimerkiksi jos se poistaisi markkinoilta halvempia tuotevaihtoehtoja). Lisäksi edellytyksillä varmistetaan, että normi ei sulje markkinoilta vaihtoehtoisia normeja eikä sulje pois tai syrji muita yrityksiä, ja varmistetaan normin tosiasiallinen käyttömahdollisuus kaikille. Edellytys, jonka mukaan tarpeettomia kaupallisesti arkaluonteisia tietoja ei saa vaihtaa, varmistaa, että tietojenvaihto rajoittuu siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista normittamismenettelyyn nähden, eikä tietojenvaihtoa käytetä kolluusion helpottamiseen tai kilpailun rajoittamiseen osapuolten välillä.

551.

 Kuten 542 kappaleessa mainitaan, kestävyysnormit johtavat usein hintojen nousuun. Jos normin omaksuvat yritykset kuitenkin edustavat merkittävää osuutta markkinoista, tämä voi antaa yrityksille mahdollisuuden säilyttää aiemman hintatason tai korottaa hintoja vain vähän. Näin on varsinkin jos kestävyysnormin piiriin kuuluva tuote edustaa vain pientä osaa lopputuotteen tuotantopanoskustannuksista.

552.

 Pehmeän turvasataman yhden tai useamman edellytyksen täyttymättä jääminen ei luo olettamaa siitä, että kestävyysnormisopimus rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos yksi tai useampi näistä edellytyksistä ei täyty, sopimuksesta on kuitenkin tehtävä yksilöllinen arviointi 101 artiklan näkökulmasta. Normien laatimiseen on erilaisia malleja, ja yritykset voivat vapaasti sopia säännöistä ja menettelyistä, jotka eivät ole kilpailusääntöjen vastaisia, ja ne voivat poiketa edellä 549 kappaleessa kuvatuista.

553.

 Kestävyysnormisopimus edistää todennäköisemmin kestävyystavoitteen saavuttamista, jos siinä määrätään mekanismista tai seurantajärjestelmästä, jolla varmistetaan, että kestävyysnormin omaksuvat yritykset todella noudattavat normin vaatimuksia (386).

b)   Arviointi 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta pehmeän turvasataman ulkopuolelle jäävissä tilanteissa

554.

 Arvioitaessa sellaisten kestävyysnormisopimusten vaikutuksia, jotka eivät täytä pehmeän turvasataman edellytyksiä, olisi otettava huomioon 549 kappaleessa luetellut tekijät sekä kolmansien osapuolten mahdollisuudet osallistua sopimukseen.

555.

 Kestävyysnormilla ei välttämättä edelleenkään ole tuntuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia, jos vaihtoehtoisten kestävyysmerkintöjen tai -normien mukaisesti ja/tai yhdenkään kestävyysmerkinnän tai -normin ulkopuolisesti tuotettujen ja jaeltujen tuotteiden taholta tulee riittävästi kilpailua. Vaikka kestävyysnormisopimuksen markkinakattavuus olisi merkittäväkin, potentiaalisen kilpailun aiheuttama rajoite voi silti olla riittävä erityisesti tapauksissa, joissa kestävyysnormisopimus rajoittuu tunnuksen perustamiseen niin, että osallistuvat yritykset voivat toimia vapaasti myös tunnuksen ulkopuolisesti. Tässä tapauksessa kuluttajat voivat valita, ostavatko he tunnuksella varustettuja tuotteita vai muita, mahdollisesti samojen yritysten tuottamia tuotteita, jotka eivät ole tunnuksen vaatimusten mukaisia, minkä vuoksi on epätodennäköistä, että kilpailu rajoittuu (387). Jos kestävyysnormisopimus todennäköisesti johtaa merkittävään hinnannousuun tai tuotannon, tuotevalikoiman, laadun tai innovoinnin vähenemiseen, sopimus voi siltikin täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

9.4   Kestävyyssopimusten arviointi 101 artiklan 3 kohdan näkökulmasta

556.

 Kestävyyssopimus, joka 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoittaa kilpailua, voidaan kuitenkin hyväksyä 101 artiklan 3 kohdan nojalla, jos sopimuspuolet pystyvät osoittamaan, että kyseisen kohdan kaikki neljä edellytystä täyttyvät.

9.4.1   Tehokkuushyödyt

557.

 Ensimmäisen 101 artiklan 3 kohtaan perustuvan edellytyksen mukaan sopimuksen on parannettava tavaroiden tuotantoa tai jakelua tai osaltaan edistettävä teknistä tai taloudellista kehitystä. Siinä edellytetään siis lähinnä, että sopimus edistää objektiivisia tehokkuushyötyjä, jotka ymmärretään laajasti siten, että ne kattavat tuotanto- ja jakelukustannusten vähenemisen lisäksi myös tuotevalikoiman ja -laadun paranemisen, tuotanto- tai jakeluprosessien kehittymisen sekä innovoinnin lisääntymisen (388). Näin ollen voidaan ottaa huomioon monenlaiset kestävyyshyödyt, jotka johtuvat tiettyjen ainesosien, teknologioiden ja tuotantoprosessien käytöstä.

558.

 Esimerkkejä tehokkuushyödyistä, joita kestävyyssopimukset voivat tuottaa, ovat vähemmän saastuttavien tuotanto- tai jakeluteknologioiden käyttö, paremmat tuotanto- ja jakeluolosuhteet, kestävämpi infrastruktuuri ja laadukkaammat tuotteet. Kestävyyssopimukset voivat myös vähentää toimitusketjun katkoksia, nopeuttaa kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden saamista markkinoille ja helpottaa tuotteiden vertailua antamalla kuluttajille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä. Nämä tehokkuushyödyt voivat parantaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä.

559.

 Tällaisia tehokkuushyötyjä ei voida yksinkertaisesti vain olettaa, vaan ne on kyettävä perustelemaan (389). Niiden on myös oltava objektiivisia, konkreettisia ja todennettavissa (390). Jos väitetty tehokkuushyöty koostuu esimerkiksi tuotteen paranemisesta, sopimuspuolten on kyettävä osoittamaan tuoteparannuksen tarkat ominaisuudet. Jos väitetty tehokkuushyöty on veden saastumisen väheneminen, sopimuspuolten on kyettävä selittämään, miten sopimus tarkkaan ottaen edistää veden saastumisen vähenemistä, ja esitettävä arvio väitetyn hyödyn suuruusluokasta (391).

9.4.2   Välttämättömyys

560.

 Näitä suuntaviivoja sovellettaessa on tarkoituksenmukaista käsitellä 101 artiklan 3 kohdan kolmatta edellytystä (välttämättömyys) ennen toista edellytystä (kuluttajien kohtuullinen osuus hyödyistä). Tämä johtuu siitä, että kuluttajien kohtuullista osuutta hyödyistä koskevassa analyysissä ei pitäisi ottaa huomioon sellaisten rajoitusten vaikutuksia, jotka eivät täytä välttämättömyyttä koskevaa edellytystä ja jotka näin ollen kielletään 101 artiklassa (392).

561.

 Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan kolmannen edellytyksen mukaan kilpailua rajoittavassa sopimuksessa ei saa määrätä kilpailunrajoituksia, jotka eivät ole välttämättömiä kyseisen sopimuksen hyötyjen saavuttamiseksi. Tämän edellytyksen täyttämiseksi sopimuspuolten on osoitettava, että niiden sopimus itsessään ja jokainen siihen sisältyvä kilpailunrajoitus on kohtuullisesti katsoen välttämätön väitettyjen kestävyyshyötyjen toteutumisen kannalta ja että hyötyjen saavuttamiseksi ei ole muita taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ja vähemmän rajoittavia keinoja (393).

562.

 Periaatteessa kunkin yrityksen olisi itse päätettävä, miten se saavuttaa kestävyyshyötyjä, ja jos kuluttajat arvostavat tällaisia hyötyjä, markkinat palkitsevat hyvät päätökset ja rankaisevat huonoista päätöksistä. Jos kestävän kehityksen mukaisille tuotteille on kysyntää, yhteistyösopimukset eivät yleisesti ottaen ole välttämättömiä kestävyyshyötyjen saavuttamiseksi. Ne voivat kuitenkin olla välttämättömiä tietyn kestävyystavoitteen saavuttamiseksi kustannustehokkaammin tai nopeammin (394).

563.

 Kestävyyssopimus voi olla välttämätön, kun osapuolet voivat osoittaa, että kuluttajien on merkityksellisillä markkinoilla vaikeaa esimerkiksi itse tuotetta tai sen käytön seurauksia koskevien riittävien tietojen puuttumisen vuoksi arvioida objektiivisesti, tulevatko kestävyyssopimuksesta heille koituvat hyödyt olemaan suuremmat kuin sopimuksesta heille aiheutuva haitta, minkä vuoksi he yliarvioivat välittömien kielteisten vaikutuksen suuruuden. Esimerkiksi nopeasti liikkuvien kulutustavaroiden valmistajat käyttävät usein suuria pakkauksia, koska kuluttajat pitävät suuria pakkauksia parempina. Jos valmistajat vähentävät ylimääräistä pakkausmateriaalia säilyttäen saman sisältömäärän, kuluttajille ei aiheudu haittaa, mutta he voivat nähdä pakkauksen ulkomittojen pienemisen myös sisällön määrän vähenemisenä (ks. 599 kappaleessa oleva esimerkki 1). Kuluttajat eivät myöskään välttämättä arvosta laadun paranemisen tai innovaatioiden muodossa tulevaisuudessa saatavia hyötyjä, jos sopimuksen välittömänä vaikutuksena on tuotteen hinnan nousu (395).

564.

 Negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin tai muihin markkinoiden toimintapuutteisiin puututaan usein yhteiskuntapolitiikalla ja sääntelyllä. Tällaiset julkiset interventiot edellyttävät yleensä kaikkien asianosaisten toimia, jotta voidaan varmistaa tehokkaat markkinatulokset saattamalla kansalaiset ja yritykset vastuuseen omien valintojensa/toimiensa kestävyysvaikutuksista (396). Näin ollen silloin, kun EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, että yritykset noudattavat tiettyjä velvoitteita, joilla on kestävyystavoite, yhteistyösopimuksia ja niiden sisältämiä rajoituksia ei voida pitää välttämättöminä velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi, koska lainsäätäjä on jo päättänyt, että kunkin yrityksen on täytettävä kyseinen velvoite itsenäisesti (397).

565.

 Vaikka sääntelyä olisikin, sopimukset voivat silti olla välttämättömiä kestävyyshyötyjen saavuttamiseksi tietyissä tilanteissa. Ensinnäkin näin voi olla, jos kaikkia markkinoiden toimintapuutteen näkökohtia ei ratkaista sääntelyllä, jolloin jäljelle jääviin näkökohtiin saatetaan voida puuttua yhteistyösopimuksilla. Näin on esimerkiksi silloin, kun yritykset tekevät kestävyyssopimuksen saavuttaakseen sääntelyllä asetettua huomattavasti korkeamman kestävyysnormin. Toiseksi yhteistyösopimukset voivat olla välttämättömiä tavoitteen saavuttamiseksi kustannustehokkaammin tai nopeammin, edellyttäen että asiaa koskevassa sääntelyssä jätetään yrityksille mahdollisuus sopia tästä ja että tällöin noudatetaan kaikkia sääntelyssä asetettuja vaatimuksia.

566.

 Voi olla myös muita tapauksia, joissa negatiivisten ulkoisvaikutusten tai markkinoiden muiden toimintapuutteiden vuoksi kestävyyshyötyjä ei voida saavuttaa markkinavoimien vapaassa vuorovaikutuksessa, tai ne voidaan saavuttaa kustannustehokkaammin yritysten yhteistyöllä. Kestävyyssopimus voi olla – aivan alkuvaiheessa – tarpeen esimerkiksi jotta vältetään vapaamatkustaminen toisten investoinneilla, jotka ovat tarpeen kestävän kehityksen mukaisen tuotteen markkinoimiseksi ja kuluttajien valistamiseksi (eli sopimuksella pyritään tasaamaan ns. edelläkävijähaittoja) (398).

567.

 Tässä yhteydessä kilpailua rajoittava sopimus voi olla tarpeen myös mittakaavaetujen saavuttamiseksi ja erityisesti riittävän käyttölaajuuden saavuttamiseksi kestävyystunnuksen tai -normin perustamisesta, toiminnasta ja seurannasta aiheutuvien kiinteiden kustannusten kattamiseksi. Rajoitukset saattavat olla välttämättömiä myös sopimuspuolten kannustimien yhdenmukaistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ne keskittävät panostuksensa sopimuksen täytäntöönpanoon (399). Jos sopimus velvoittaa osapuolet olemaan toimimatta tunnuksen tai normin ulkopuolella, osapuolten on kyettävä osoittamaan, miksi pelkkä tunnuksen tai normin käyttöönotto ei riitä tehokkuushyötyjen saavuttamiseen. Yleisesti ottaen riittää, että sopimuksessa määritellään kestävyysnormi yhteiseksi vähimmäisnormiksi, mikä jättää osallistuville yrityksille vapauden käyttää itsenäisesti korkeampia kestävyysnormeja.

568.

 Yleissääntönä on, että kestävyyssopimuksissa asetetut velvoitteet eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen sopimuksen tavoitteen saavuttamiseksi.

9.4.3   Hyötyjen siirtäminen kuluttajille

569.

 Toinen 101 artiklan 3 kohdan edellytys on, että kuluttajat saavat kohtuullisen osuuden väitetystä hyödystä. ”Kuluttajan” käsite kattaa kaikki sopimuksen kohteena olevien tuotteiden välittömät ja välilliset asiakaskäyttäjät (400). Kuluttajat saavat kohtuullisen osuuden hyödyistä, kun sopimuksesta saatava hyöty on suurempi kuin sopimuksen aiheuttama haitta, jolloin kokonaisvaikutus kuluttajiin merkityksellisillä markkinoilla on vähintään neutraali (401). Sen vuoksi sopimuksesta johtuvien kestävyyshyötyjen on koiduttava kyseisen sopimuksen kattamien tuotteiden kuluttajille.

570.

 Voi olla tapauksia, joissa kilpailuhaitta on selvästi merkityksetön verrattuna kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla koituviin mahdollisiin hyötyihin, jolloin yksityiskohtainen arviointi ei ole tarpeen. Vastaavasti monissa tapauksissa voi olla ilmiselvää, että joko kestävyyshyödyt eivät koidu kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla tai että ne eivät ole riittävän merkittäviä korvaamaan näille kuluttajille aiheutuvaa haittaa. Voi kuitenkin olla myös tapauksia, joissa yksityiskohtaista arviointia ei voida välttää.

9.4.3.1   Yksilölliset käyttöarvohyödyt

571.

 Kuluttajille koituvat hyödyt liittyvät yleensä arvioitavan sopimuksen kattamien tuotteiden kulutukseen tai käyttöön. Nämä hyödyt voivat ilmetä laadullisista tehokkuushyödyistä johtuvana tuotteiden laadun tai tuotevalikoiman paranemisena tai kustannuksiin liittyvistä tehokkuushyödyistä johtuvana hintojen laskuna. Tällaisia hyötyjä voi koitua myös kestävän kehityksen mukaisen tuotteen kuluttamisesta samalla tavoin kuin minkä tahansa muun tuotteen kuluttamisesta. Näitä hyötyjä voidaan kutsua ”yksilöllisiksi käyttöarvohyödyiksi”, koska ne koituvat tuotteen käytöstä ja parantavat suoraan kuluttajien kyseisen tuotteen käyttökokemusta.

572.

 Esimerkiksi orgaanisia lannoitteita käyttäen kasvatetut vihannekset voivat maultaan ja/tai terveellisyydeltään olla kuluttajien kannalta synteettisillä lannoitteilla tuotettuihin verrattuna parempia. Vastaavasti muovin korvaaminen kulutuskestävämmillä materiaaleilla tietyissä tuotteissa voi lisätä kyseisten tuotteiden käyttöikää. Näissä olosuhteissa kuluttajat pääsevät nauttimaan paremmasta laadusta jo pelkästään kyseisen tuotteen kuluttamisen kautta. Nämä ovat tyypillisiä laadullisia tehokkuushyötyjä, joita voidaan saada aikaan kilpailua rajoittavalla sopimuksella ja jotka voivat olla merkittävämpiä kuin hinnankorotuksesta (joka johtuu esimerkiksi kalliimpien kestävän kehityksen mukaisten materiaalien sovitusta käytöstä) tai valinnanvaran vähenemisestä (esimerkiksi sellaisen sopimuksen vuoksi, joka kieltää kestävän kehityksen vastaisen tuotantopanoksen käytön) aiheutuva haitta. Jos hyödyt ovat niin merkittäviä, että ne ylittävät hinnankorotuksen tai pienemmän valinnanvaran aiheuttaman haitan, ne kompensoivat sopimuksen kuluttajille aiheuttaman haitan ja täyttävät siten 101 artiklan 3 kohdan toisen edellytyksen.

573.

 Edellä esitetyissä esimerkeissä kyseiset sopimukset voivat tuottaa yksilöllisten käyttöarvohyötyjen lisäksi kuluttajien ulkopuolisia myönteisiä vaikutuksia (positiivisia ulkoisvaikutuksia). Positiivisia ulkoisvaikutuksia esiintyy, kun negatiiviset ulkoisvaikutukset, kuten saastuminen, maaperän eroosio jne., vähenevät. Nämä positiiviset ulkoisvaikutukset, joista yhteiskunta voi hyötyä tällä hetkellä tai tulevaisuudessa, eivät ehkä ole olleet mahdollisia, kun kyseistä rajoittavaa sopimusta ei ole ollut. Tällaiset positiiviset ulkoisvaikutukset ovat erillisiä kuluttajien yksilöllisistä käyttöarvohyödyistä merkityksellisillä markkinoilla (ks. 9.4.3.3 kohta).

574.

 Pakkausmateriaalin vähentämistä koskevat sopimukset voivat myös alentaa tuotanto- ja jakelukustannuksia ja viime kädessä tuotteen hintaa. Esimerkiksi kilpailijoiden välinen sopimus nestemäisen pesuaineen toimittamisesta tiivisteenä pienemmissä pulloissa voi alentaa materiaalien, kuljetuksen ja varastoinnin kustannuksia. Vastaavasti infrastruktuurin tai jakelukuljetuspalvelujen yhteiskäyttöä kilpailijoiden kesken koskevat sopimukset voivat alentaa sopimuspuolten kustannuksia ja siten myös lopputuotteen hintaa. Tällaisista sopimuksista aiheutuva haitta voi koostua kuluttajien valinnanvaran vähenemisestä tai tuotteen laadun heikkenemisestä, mutta alemmasta hinnasta saatava hyöty voi olla suurempi kuin tällainen haitta (402). Samoilla sopimuksilla voi olla myös positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka muodostuvat kielteisten ympäristövaikutusten vähenemisestä (ks. 9.4.3.3 kohta).

9.4.3.2   Yksilölliset muut kuin käyttöarvohyödyt

575.

 Kestävyyssopimuksista voi koitua kuluttajille paitsi suoria hyötyjä kestävän kehityksen mukaisen tuotteen käytöstä myös välillisiä hyötyjä, jotka johtuvat siitä, että kuluttajat arvostavat kestävän kulutuksensa vaikutuksia muihin. Jotkut kuluttajat voivat erityisesti arvottaa kestävän kehityksen mukaisen tuotteen kulutuksen korkeammalle kuin kestävän kehityksen vastaisen tuotteen kulutuksen, koska kestävän kehityksen mukaisella tuotteella on vähemmän muihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia.

576.

 Kuluttajat voivat esimerkiksi valita tietyn pesuaineen, ei siksi, että se puhdistaa paremmin, vaan siksi, että se saastuttaa vesistöjä vähemmän. Vastaavasti kuluttajat saattavat olla halukkaita maksamaan korkeamman hinnan huonekaluista, jotka on valmistettu kestävästi kasvatetusta puusta, ei huonekalujen paremman laadun vuoksi vaan siksi, että he haluavat hillitä metsäkatoa ja luonnonympäristöjen häviämistä. Vastaavasti autoilijat voivat valita kalliimman polttoaineen, ei siksi, että se olisi laadukkaampaa ja auton kannalta parempaa, vaan siksi, että se saastuttaa vähemmän.

577.

 Näissä tapauksissa tuotteen käyttökokemus kuluttajien kannalta ei suoraan parane. Kuluttajat voivat kuitenkin olla valmiita maksamaan korkeamman hinnan kestävän kehityksen mukaisesta tuotteesta tai rajoittamaan valinnanvaraansa olemalla ostamatta kestävän kehityksen vastaisia tuotevaihtoehtoja, jotta yhteiskunta tai tulevat sukupolvet saavat hyötyä. Näin ollen kuluttajat saavat merkityksellisillä markkinoilla epäsuoraa, muuta kuin käyttöarvohyötyä, kun he arvostavat henkilökohtaisesti vaikutuksia muihin, myös merkityksellisten markkinoiden ulkopuolisiin, jotka eivät ole kyseisten tuotteiden käyttäjiä.

578.

 Kuluttajat, jotka ovat halukkaita maksamaan enemmän tällaisista tuotteista, voivat pitää niitä laadukkaampina nimenomaan muille koituvien hyötyjen vuoksi. Taloudellisesta näkökulmasta tällaiset välilliset laadulliset hyödyt eivät eroa edellä 9.4.3.1 kohdassa käsitellyistä laatua parantavista hyödyistä, jotka lisäävät tuotteen välitöntä käyttöarvoa. Tällaisia välillisiä, muuhun kuin käyttöarvoon liittyviä hyötyjä voidaan joissain tapauksissa mitata tutkimalla kuluttajien maksuhalukkuutta esimerkiksi asiakaskyselyjen avulla (403).

579.

 Kuluttajien ilmoittamien mieltymysten ja heidän todellisen ostokäyttäytymisensä välillä voi olla eroja. Tämä voi viitata siihen, että kuluttajien ilmoittamat mieltymykset joko yliarvioivat tai aliarvioivat heidän todellista käyttäytymistään. Tällaisten, usein kuluttajakyselyjen hypoteettisista kysymyksistä johtuvien, vinoumien lieventämiseksi tällaisissa kyselyissä olisi annettava riittävästi kontekstia. Lisäksi esitetyissä kysymyksissä olisi otettava huomioon yhteiskunnalliset normit, kuluttajien tietämystaso ja kulutustavat sekä toisten käyttäytymistä koskevat odotukset.

580.

 Yleisesti ottaen täyttääkseen 101 artiklan 3 kohdan mukaisen todistustaakkansa sopimuspuolten on kyettävä esittämään näyttöä kuluttajien todellisista mieltymyksistä. Sopimuspuolet eivät saisi ohjata kuluttajien mieltymyksiä omiensa mukaisiksi.

581.

 Kuluttajien maksuhalukkuuden arvioimiseksi ei ole tarpeen arvioida jokaisen yksittäisen kuluttajan maksuhalukkuutta merkityksellisillä markkinoilla. Riittää, että arviointi perustuu kuluttajiin kohdistuvaan kokonaisvaikutukseen merkityksellisillä markkinoilla (404).

9.4.3.3   Kollektiiviset hyödyt

582.

 Edellä 9.4.3.2 kohdassa viitataan yksilöllisiin muihin kuin käyttöarvohyötyihin, jotka rajoittuvat yksittäisten kuluttajien vapaaehtoisiin (altruistisiin) valintoihin. Kaikkia negatiivisia ulkoisvaikutuksia ei kuitenkaan voida poistaa kuluttajien henkilökohtaisilla vapaaehtoisilla toimilla. Koska yksilöllisen kulutuksen vaikutus kestävään kehitykseen ei välttämättä kohdistu kuluttavaan yksilöön vaan suurempaan ryhmään, saatetaan tarvita yhteistä aloitetta, kuten yhteistyösopimusta, jotta negatiiviset ulkoisvaikutukset voidaan sisäistää ja tuottaa kestävän kehityksen hyötyjä suuremmalle osalle yhteiskuntaa (405). Kuluttajat saattavat esimerkiksi olla haluttomia maksamaan korkeampaa hintaa tuotteesta, joka on valmistettu vihreällä mutta kalliilla teknologialla. Jotta kyseisen teknologian käytöstä saatavat hyödyt toteutuvat, saattaa olla tarpeen tehdä sopimus, jonka nojalla saastuttavasta teknologiasta luovutaan asteittain. Näitä hyötyjä kutsutaan ”kollektiivisiksi hyödyiksi”, koska ne toteutuvat riippumatta siitä, miten kuluttajat yksilöllisesti arvostavat tuotetta, ja koituvat laajemmalle osalle yhteiskuntaa, eivät pelkästään kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla.

583.

 Vaikka rajoittavien sopimusten kielteisten ja myönteisten vaikutusten punninta tapahtuu yleensä niiden merkityksellisten markkinoiden suhteen, joita sopimus koskee, on myös niin, että kun kahdet erilliset markkinat liittyvät toisiinsa, myös erillisillä markkinoilla aikaansaadut tehokkuushyödyt voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että niiden kuluttajien ryhmä, joihin rajoitus vaikuttaa ja joille tehokkuushyödyt koituvat, on olennaisilta osin sama (406).

584.

 Vastaavasti silloin, kun kuluttajat merkityksellisillä markkinoilla ovat huomattavassa määrin päällekkäisiä merkityksellisten markkinoiden ulkopuolisen hyötyjäryhmän kanssa tai muodostavat osan siitä, kyseisten markkinoiden ulkopuolella kuluttajille koituvat kollektiiviset hyödyt voidaan ottaa huomioon, jos ne ovat riittävän huomattavia kompensoidakseen kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla aiheutuvan haitan (407).

585.

 Esimerkiksi vähemmän saastuttavia polttoaineita ostavat autoilijat ovat myös kansalaisia, jotka hyötyvät puhtaammasta ilmasta, kun käytetään vähemmän saastuttavia polttoaineita. Siltä osin kuin voidaan osoittaa, että kuluttajat (tässä esimerkissä autoilijat) ja hyötyjät laajemmin (kansalaiset) ovat huomattavalta osin samoja, puhtaammasta ilmasta aiheutuvat kestävyyshyödyt voidaan ottaa huomioon, jos ne riittävät kompensoimaan kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla koituvan haitan. Vastaavasti kuluttajat voivat ostaa kestävän kehityksen mukaisesta puuvillasta valmistettuja vaatteita. Tällaisen puuvillan viljelytapa vähentää lannoitteiden ja veden käyttöä puuvillapelloilla. Tällaiset ympäristöhyödyt voitaisiin periaatteessa ottaa huomioon kollektiivisina hyötyinä. Vaatteiden kuluttajien ja näiden ympäristöhyötyjen saajien välillä ei kuitenkaan tässä tapauksessa todennäköisesti ole merkittäviä päällekkäisyyksiä, koska ympäristöhyötyjä syntyy ainoastaan puuvillan viljelyalueella. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että nämä kollektiiviset hyödyt koituisivat kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla. Ne voitaisiin näin ollen ottaa huomioon vain jos ja siltä osin kuin vaatteiden kuluttajat ovat halukkaita maksamaan enemmän vaatteista, jotka on valmistettu kestävästi viljellystä puuvillasta (yksilöllinen muu kuin käyttöarvohyöty, ks. 9.4.3.2 kohta).

586.

 Jotta kollektiivinen hyöty toteutuisi, sopimuksen on usein katettava merkittävä osa markkinoista. Jos esimerkiksi vain kaksi kymmenestä pyykinpesukoneiden valmistajasta suostuu luopumaan saastuttavammista malleistaan, on epätodennäköistä, että sopimus kykenee estämään vapaamatkustamisen (edelleen saastuttavampia malleja tarjoavien valmistajien toimesta) eikä näin ollen todennäköisesti vähennä saastumista riittävästi, koska omaa etuaan korostavat kuluttajat voisivat siirtyä muiden toimittajien tuottamiin saastuttaviin malleihin (408).

587.

 Jotta kollektiiviset hyödyt voidaan ottaa huomioon, sopimuspuolten on kyettävä

a)

kuvaamaan väitetyt hyödyt selvästi ja esittämään todisteet siitä, että ne ovat jo toteutuneet tai todennäköisesti tulevat toteutumaan (409);

b)

määrittelemään hyötyjät selkeästi;

c)

osoittamaan, että kuluttajat merkityksellisillä markkinoilla ovat huomattavassa määrin samoja kuin hyötyjät tai muodostavat osan näistä (410); ja

d)

osoittamaan, että kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla koituneiden kollektiivisten hyötyjen osuus, mahdollisesti yhdessä kyseisille kuluttajille koituvan yksilöllisen käyttöarvohyödyn ja muun kuin käyttöarvohyödyn kanssa, on suurempi kuin näille kuluttajille rajoituksesta aiheutuva haitta.

588.

 Tämän arvioinnin kannalta voi olla erityistä merkitystä viranomaisten raportteihin tai tunnustettujen akateemisten organisaatioiden laatimiin raportteihin sisältyvällä näytöllä kollektiivisista hyödyistä.

589.

 Jos saatavilla ei ole dataa, jonka perusteella sopimuksen hyötyjä voitaisiin analysoida kvantitatiivisesti, voidaan harkita muuta näyttöä edellyttäen, että se osoittaa selvästi tunnistettavan myönteisen vaikutuksen kuluttajiin merkityksellisillä markkinoilla. Pelkkä marginaalinen vaikutus ei riitä. Koska kollektiivisten hyötyjen mittaamisesta ja kvantifioinnista on toistaiseksi vain vähän kokemusta, komissio pyrkii antamaan lisäohjeistusta saatuaan konkreettisten tapausten käsittelystä riittävästi kokemusta voidakseen laatia arviointimenetelmiä.

9.4.3.4   Mikä tahansa hyödyn tyyppi tai kaikki hyötyjen tyypit

590.

 Kestävyyssopimusten osapuolet voivat käyttää mitä tahansa tai kaikkia näistä kolmesta kuluttajahyödystä perustellakseen sopimuksensa 101 artiklan 3 kohdan nojalla. Perusteena käytettävien hyötyjen valinta voi riippua tapauksen erityispiirteistä ja saatavilla olevan näytön vahvuudesta. Joissakin tapauksissa pelkkä yksilöllisen käyttöarvon osoittaminen voi riittää täyttämään 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Joissain muissa tapauksissa voi riittää näyttö yksilöllisistä muista kuin käyttöarvohyödyistä tai kollektiivisista hyödyistä. Joissakin tapauksissa sopimuspuolet voivat kyetä osoittamaan kahden tai kaikkien kolmen tyyppisiä hyötyjä.

591.

 Joissakin tapauksissa voidaan joutua odottamaan jonkin aikaa ennen kuin hyödyt toteutuvat. Sopimuksella saattaa olla siihen asti vain kielteisiä vaikutuksia. Se, että kuluttajat saavat hyödyn vasta tietyllä viiveellä, ei sinänsä estä 101 artiklan 3 kohdan soveltamista tapaukseen. Mitä pitempi viive kuitenkin on, sitä suurempia on oltava tehokkuushyötyjen, jotka kompensoivat myös kuluttajille viiveen aikana aiheutuneet haitat. Tätä arviota tehtäessä tulevien hyötyjen arvo on diskontattava asianmukaisesti (411).

9.4.4   Kilpailua ei poisteta

592.

 Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan neljännen edellytyksen mukaan sopimus ei saa antaa sopimuspuolille mahdollisuutta poistaa kilpailu merkittävältä osalta kysymyksessä olevia tuotteita. Pohjimmiltaan tällä edellytyksellä varmistetaan, että merkityksellisille markkinoille jää edelleen tietyn verran kilpailua hyötyjen laajuudesta riippumatta.

593.

 Viimeksi mainittu edellytys voi täyttyä, vaikka kilpailua rajoittava sopimus kattaisi koko toimialan, kunhan sopimuspuolet kilpailevat edelleen voimakkaasti ainakin yhden tärkeän kilpailumuuttujan osalta. Jos sopimus esimerkiksi poistaa laatua tai valikoimaa koskevan kilpailun, mutta myös hinta on kyseisellä alalla tärkeä kilpailumuuttuja eikä hintoja rajoiteta, edellytys voi silti täyttyä.

594.

 Lisäksi on niin, että jos kilpailijat kilpailevat monilla erilaisilla tuotteilla, jotka kaikki kuuluvat samoille merkityksellisille markkinoille, kilpailun poistaminen yhden tai useamman tuotemuunnelman osalta ei välttämättä tarkoita kilpailun poistamista koko merkityksellisiltä markkinoilta.

595.

 Vastaavasti jos kilpailijat päättävät olla käyttämättä tiettyä saastuttavaa teknologiaa tai tiettyä kestävän kehityksen vastaista ainesosaa tuotteidensa tuotannossa, kilpailu ei poistu, jos ne kilpailevat edelleen lopputuotteen hinnalla ja/tai laadulla.

596.

 Kilpailun poistaminen rajoitetuksi ajaksi niin, että sillä ei ole vaikutusta kilpailun kehittymiseen tämän ajanjakson päätyttyä, ei myöskään estä tämän edellytyksen täyttymistä. Esimerkiksi kilpailijoiden välinen sopimus, jolla rajoitetaan tilapäisesti sellaisen tuotemuunnelman tuotantoa, joka sisältää kestävän kehityksen vastaista ainesosaa, jotta markkinoille voidaan tuoda kestävän kehityksen mukainen korvaava tuote, tarkoituksena lisätä kuluttajien tietoisuutta uuden tuotteen ominaisuuksista, täyttää yleisesti ottaen 101 artiklan 3 kohdan viimeisen edellytyksen.

9.5   Julkisen vallan mukanaolo

597.

 Kansallisten tai paikallisviranomaisten osallistuminen kestävän kehityksen sopimusten tekoprosessiin tai viranomaisten tietoisuus tällaisten sopimusten olemassaolosta ei sellaisenaan sulje pois 101 artiklan soveltamista tällaisiin sopimuksiin. Vastaavasti jos viranomaisten toimilla ainoastaan kannustetaan yrityksiä tekemään kilpailunvastaisia kestävyyssopimuksia tai helpotetaan sitä rajoittamatta yritysten itsenäistä päätäntävaltaa, tällaisiin sopimuksiin sovelletaan edelleen 101 artiklaa (412).

598.

 Kilpailunvastaisen kestävyyssopimuksen osapuolet eivät kuitenkaan ole 101 artiklan näkökulmasta vastuussa, jos viranomaiset ovat pakottaneet ne tai vaatineet niitä tekemään sopimuksen tai jos viranomaiset vahvistavat sopimuksen vaikutusta (413).

9.6   Esimerkkejä

599.

 ”Pehmeästä turvasatamasta” hyötyvä sopimus

Esimerkki 1

Tilanne: Aamiaismuroja myydään houkuttelevissa värillisissä pahvipakkauksissa. Vuosien mittaan pakkausten koko on kasvanut, ei siksi, että sisältö olisi lisääntynyt, vaan ainoastaan siksi, että suuremmat pakkaukset ovat houkuttelevampia ja kiinnostavampia kuluttajille. Kyseessä on kannattava markkinointistrategia, koska kuluttajat ostavat usein aamiaismuroja spontaanisti, ja suurempi pakkauskoko antaa vaikutelman siitä, että ostos on kannattavampi. Koska kaikki tuottajat ovat noudattaneet tätä strategiaa, sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta niiden markkinaosuuksiin. Se on kuitenkin johtanut siihen, että pakkauksissa on noin 15 prosenttia ylimääräistä pakkausmateriaalia.

Eroon jätteestä -kansalaisjärjestö on arvostellut aamiaismurotuottajien ”puolityhjän laatikon strategiaa” tuhlailevana ja ympäristölle haitallisena, sillä sen vuoksi käytetään enemmän luonnonvaroja kuin on tarpeen tuotteiden tehokkaan tuotannon ja jakelun kannalta. Tämän johdosta aamiaismurotuottajat ovat toimialajärjestönsä puitteissa sopineet rajoittavansa tuotteittensa liiallista pakkausmateriaalia. Ne ovat yhdessä sopineet pakkausstandardiksi, että ylimääräisen pakkausmateriaalin määrä rajoitetaan enintään kolmeen prosenttiin, jotta muropaketit ovat edelleen helppokäyttöisiä. Ne ovat myös julkistaneet päätöksensä. Aamiaismurotuottajat ovat noudattaneet sopimusta vuoden alusta ja se kattaa 100 prosenttia markkinoista. Tämän seurauksena pakkauskustannukset, jotka muodostavat 6 prosenttia tukkuhinnasta, ovat laskeneet noin 10 prosenttia. Tämä on alentanut aamiaismurojen tukkuhintaa noin 0,5 prosenttia ja vähittäishintaa 0–0,5 prosenttia.

Analyysi: Kilpailijat sopivat tuotteen markkinointiin vaikuttavasta standardista, mutta ne tekevät sen läpinäkyvästi ja antavat kaikille mahdollisuuden omaksua saman lähestymistavan kuitenkaan pakottamatta siihen. Arkaluonteisia tietoja ei vaihdeta. Lisäksi murontuottajat voivat edelleen halutessaan vähentää pakkausmateriaalejaan vieläkin enemmän. Lisäksi liiallisen pakkausmateriaalin rajoittamista koskevalla standardointisopimuksella on murojen hintaan vähäinen ja jopa alentava vaikutus, se ei vaikuta murontuottajien väliseen kilpailuun tärkeimpien hinta-, laatu- ja innovaatiomuuttujien osalta ja vaikuttaa vain hyvin vähäisessä määrin kilpailuun markkinoinnissa (koska pakkauksen ”ylimitoittamisstrategian” vaikutus näyttäisi nyt olevan vähäinen). Sopimus täyttää näin ollen turvasataman edellytykset ja on epätodennäköistä, että sillä olisi tuntuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun. Sopimus itse asiassa parantaa tulosta kuluttajien kannalta poistamalla kalliit ylimitoittavat pakkausstrategiat, joilla on vähäinen vaikutus kilpailuun.

600.

 ”Pehmeästä turvasatamasta” hyötyvä sopimus

Esimerkki 2

Tilanne: Reilut trooppiset hedelmät -kansalaisjärjestö on yhdessä useiden hedelmäkauppiaiden kanssa ottanut käyttöön reilun kaupan trooppisille hedelmille tarkoitetun merkinnän (”RTH”-merkin). Voidakseen käyttää merkkiä trooppisten hedelmien kauppaa harjoittavien yritysten on taattava, että kyseiset hedelmät ovat peräisin tuottajilta, jotka takaavat työntekijöilleen kohtuullisen toimeentulon turvaavan palkan eivätkä käytä lapsityövoimaa. Hedelmäkauppiaat voivat vapaasti myydä hedelmiä myös muilla merkinnöillä tai ilman mitään merkkejä. Kansalaisjärjestö on perustanut seurantajärjestelmän, jolla varmennetaan, että RTH-merkillä myytävät tuotteet täyttävät vähimmäisvaatimukset. Osallistumisedellytykset sekä seurantajärjestelmän menetelmät ja tulokset ovat saatavilla RTH-verkkosivustolla. RTH-merkillä myytävät hedelmät ovat kalliimpia kuin muut kaupan olevat trooppiset hedelmät.

RTH-merkki on otettu käyttöön EU:n laajuisesti, ja useat suuret hedelmäkauppiaat käyttävät merkkiä ja ovat allekirjoittaneet sopimuksen merkin vähimmäisehtojen noudattamisesta. Merkistä on tullut nopeasti suosittu tietyissä kuluttajaryhmissä. Kyseisen trooppisen hedelmän tyypistä ja kyseisistä maantieteellisistä markkinoista riippuen hedelmäkauppiaiden markkinaosuudet vaihtelevat 12 prosentista (ananas) 20 prosenttiin (mango). Samat kauppiaat toimivat myös merkin ulkopuolella.

Analyysi: RTH-merkillä ei todennäköisesti ole tuntuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja se voi hyötyä kestävyysnormien pehmeästä turvasatamasta, kun otetaan huomioon i) sopimuspuolten vaatimattomat markkinaosuudet eri merkityksellisillä osto- ja myyntimarkkinoilla, ii) muiden merkkien ja tavanomaisten tuotteiden huomattavat markkinaosuudet ja niiden taholta tuleva kilpailu, iii) se, että RTH-merkkiin osallistuminen on vapaaehtoista eikä sulje pois muiden merkkien käyttöä, iv) standardointisopimukseen ei sisälly tietojen vaihtoa hankintahinnoista, muista kustannuksista, tuotantomääristä tai katteista ja v) merkin käyttölupa edellyttää ainoastaan tiettyjen vähimmäisehtojen noudattamista ilman, että sovitaan sitovista vähimmäishinnoista tai lisämaksuista. Sopimukset voivat itse asiassa laajentaa kuluttajien valinnanvaraa antamalla heille mahdollisuuden tunnistaa tuotteet, joilla on ”reilun kaupan” ominaisuuksia.

601.

 Sopimus, jolla ei ole tuntuvaa vaikutusta kilpailuun

Esimerkki 3

Tilanne: Fair-Clothing.Com on erittäin menestyksekäs kansalaisjärjestö, joka on valtion tukirahoituksella ja tuloksellisen mediakampanjan avulla pystynyt vakuuttamaan suurimman osan EU:ssa vaatteita myyvistä yrityksistä, mukaan lukien kaikki tärkeimmät tuotemerkit ja useat vaatetusalan vähittäismyyntiketjut siitä, että niiden kannattaa ostaa vaatteita vain sellaisilta kehitysmaiden tuottajilta, jotka noudattavat tiettyjä vähimmäispalkkatasoja. Kampanja, jota kansalliset ja EU:n kuluttajajärjestöt tukivat laajalti ja jota koordinoitiin niiden kanssa, on ollut valtava menestys: tällä hetkellä 85 prosenttia kaikista EU:ssa myytävistä vaatteista myydään Fair Clothing -merkinnällä. Saadakseen luvan merkin käyttöön osallistuvat yritykset ovat sitoutuneet noudattamaan vähimmäispalkkavaatimuksia ja olemaan myymättä vaatimustenvastaisia vaatteita riippumatta siitä, missä vaatteet tuotetaan. Kampanjan tuloksena tekstiilialan työntekijöiden palkat kehittyvissä maissa ovat nousseet keskimäärin 20 prosenttia.

Kulutustuotteita koskevat kyselyt ja tutkimukset osoittavat, että vaatteiden keskihinta EU:ssa ei ole noussut merkittävästi Fair Clothing -merkinnän käyttöönoton myötä: hintavaikutuksia koskevat arviot vaihtelevat -0,5 prosentista +0,8 prosenttiin, eivätkä ne virhemarginaali huomioon ottaen poikkea merkittävästi nollasta. Uskottavimpia selityksiä hinnannousulta välttymiselle ovat ensiksikin tuotantopalkkojen suhteellisen vähäinen merkitys vaatetustuotteiden loppuhinnan osatekijänä ja toiseksi palkankorotuksen mahdollisesti aiheuttama työn tuottavuuden paraneminen. Esimerkiksi puuvillapaitojen paikallisista tuotantokustannuksista palkkakulujen osuus on noin 30 prosenttia. Näin ollen 20 prosentin palkankorotuksen voidaan olettaa nostaneen paidan tehdastuotantohintaa kehitysmaissa enintään 6 prosenttia.

Analyysi: Koska Fair Clothing -sopimuksen osapuolet (länsimaiset tuotemerkkien omistajat ja vaatetusalan vähittäiskauppaketjut) lisäävät hankintahintaan keskimäärin 200–300 prosentin katteen kuljetus-, tuonti- ja muiden jakelu- ja pakkauskustannusten kattamiseksi, vaikutus hintaan, jolla sopimuspuolet myyvät paitaa, on jo tästä syystä enintään 1,5–2 prosenttia. Lisäksi on viitteitä siitä, että koska 20 prosentin palkankorotus mahdollistaa työntekijöille ravitsevamman ruokavalion ja paremman terveydenhuollon, sillä on myönteinen vaikutus kehitysmaiden tekstiilialan työvoiman tuottavuuteen. Kun otetaan huomioon vaatetusalan vilkas kilpailu, tuottavuuden paranemisen voidaan odottaa laskevan hintoja.

Hintavaikutusta koskevien arvioiden perusteella voidaan päätellä, että Fair Clothing -sopimuksilla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia sopimuspuolten asiakkaisiin, joten ne eivät kuulu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

602.

 Sopimus, joka ei todennäköisesti rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdan nojalla ja/tai todennäköisesti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset

Esimerkki 4

Tilanne: Eräässä jäsenvaltiossa valtion rahoittama ajatushautomo on tutkinut tiettyjen elintarvikejalosteiden sisältämän rasvan suositeltavaa määrää. Tämän seurauksena useat suuret kyseisessä jäsenvaltiossa toimivat jalostevalmistajat sopivat toimialajärjestönsä piirissä käytyjen virallisten keskustelujen jälkeen antavansa suosituksen tuotteiden sisältämästä rasvamäärästä. Yhdessä sopimuksen osapuolten osuus on 70 prosenttia kyseisten tuotteiden myynnistä kyseisessä jäsenvaltiossa. Osapuolten aloitetta edistetään ajatushautomon rahoittamalla kansallisella mainoskampanjalla, jossa korostetaan jalosteiden suuren rasvapitoisuuden vaaroja.

Analyysi: Vaikka rasvatasot ovat suosituksia ja näin ollen vapaaehtoisia, kansallisesta mainoskampanjasta johtuvan laajan julkisuuden seurauksena on todennäköistä, että kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa jalosteita valmistavat yritykset noudattavat suositeltuja rasvatasoja. Sen vuoksi on todennäköistä, että niistä tulee tosiasiassa rasvan enimmäismääriä elintarvikkeissa. Tämän seurauksena kuluttajien valinnanvara eri tuotemarkkinoilla saattaa supistua. Osapuolet voivat kuitenkin edelleen kilpailla tuotteiden muilla ominaisuuksilla, kuten hinta, koko, laatu, maku, muu ravintosisältö ja suolan määrä, ainesten suhteelliset osuudet ja tuotemerkki. Kaiken lisäksi tuotteiden rasvapitoisuuksiin kohdistuva kilpailu voi kiristyä, kun sopimuspuolet pyrkivät tarjoamaan muita valmistajia vähärasvaisempia tuotteita. Näin ollen on todennäköistä, ettei sopimuksella ole 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailua rajoittavia vaikutuksia. Vaikka sopimuksella kuitenkin katsottaisiin olevan 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuntuva kielteinen vaikutus kilpailuun, koska kuluttajilla ei ole mahdollisuutta saada rasvapitoisuudeltaan korkeita elintarvikkeita, kuluttajille koituva hyöty saadun tietämyksen arvon ja hyödyllisten terveysvaikutusten muodossa on todennäköisesti suurempi kuin haitta, ja sopimus todennäköisesti täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

603.

 Sopimus, joka rajoittaa kilpailua 101 artiklan 1 kohdan vastaisesti ja täyttää 101 artiklan 3 kohdan edellytykset

Esimerkki 5

Tilanne: Pesukonevalmistajat tuottavat tällä hetkellä erilaisia malleja uusimmista teknisesti kehittyneemmistä energiatehokkaammista malleista vanhoihin, teknisesti vähemmän kehittyneisiin malleihin. Vanhat, vähemmän kehittyneet mallit käyttävät enemmän sähköä ja vettä, mutta niiden tuotanto on halvempaa ja niitä myydään halvemmalla kuin uudempia ja teknisesti kehittyneempiä malleja. EU:n asetuksen mukaisesti kaikki mallit luokitellaan kahdeksaan energiatehokkuusluokkaan A–H ja merkitään sen mukaisesti.

Alan innovoinnissa keskitytään uusien mallien energiatehokkuuden parantamiseen. Pesukonevalmistajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että niillä on velvollisuus pyrkiä vähentämään koneidensa energiankulutusta myös muilla tavoin. Tämän vuoksi ne ovat sopineet lopettavansa vaiheittain luokkiin F–H kuuluvien pesukoneiden eli vanhempien ja vähiten energiatehokkaiden mallien, tuotannon ja myynnin. Nämä vanhemmat mallit käyttävät myös eniten vettä.

Sopimus kattaa kaikki valmistajat, joten se kattaa lähes 100 prosenttia markkinoista. Sopimuksen mukaan luokkiin F–H kuuluvien pesukoneiden tuotanto ja myynti lopetetaan asteittain kahden vuoden kuluessa. Näiden mallien osuus kaikesta myynnistä markkinoilla on tällä hetkellä noin 35 prosenttia. Vaikka kaikki osallistuvat valmistajat tuottavat jo joitakin A–E-luokan malleja, eivätkä ne näin ollen menetä koko nykyistä myyntiään, kuhunkin valmistajaan kohdistuu erilainen vaikutus sen nykyisestä mallivalikoimasta riippuen. Näin ollen on todennäköistä, että tuottajien väliseen kilpailuun kohdistuu vaikutuksia. Lisäksi luokkien F–H asteittainen poistaminen vähentää kuluttajille tarjolla olevien koneiden valikoimaa ja nostaa keskimääräistä hankintahintaa. Aiemmin luokkiin F–H kuuluvia pesukoneita ostaneiden keskimääräisten kuluttajien osalta koneen hinta nousee vähintään 40–70 euroa.

Ennen luokkien F–H koneista luopumista koskevaa sopimusta toimiala on yrittänyt siirtää kysyntää pois näistä luokista mainoskampanjoilla. Selvitykset ovat osoittaneet, että kampanjoiden epäonnistuminen on johtunut siitä, että monien kuluttajien on ostopäätöksissään vaikea hahmottaa sähkö- ja vesilaskujensa tulevien vähennysten myönteisiä vaikutuksia verrattuna koneen ostohinnan välittömän nousun kielteisiin vaikutuksiin.

Selvitykset ovat osoittaneet myös, että pesukoneiden ostajat hyötyvät huomattavasti luokkien F–H asteittaisesta käytöstäpoistosta. Pesukoneen keskimääräinen ostaja saa ostohinnan nousun takaisin parissa vuodessa alhaisempina sähkö- ja vesikustannuksina. Ylivoimainen enemmistö kuluttajista, myös niistä, jotka käyttävät konettaan harvemmin, saa ostohinnan nousun takaisin neljän vuoden kuluessa. Koska A–E-luokan koneiden keskimääräinen käyttöikä on vähintään viisi vuotta, pesukoneiden kuluttajat – ryhmänä tarkasteltuna – hyötyvät sopimuksesta. Tämä nettohyöty kasvaa edelleen kaikkien pesukoneenkäyttäjien kannalta sähkön- ja vedenkulutuksen kollektiivisesta vähenemisestä saatavalla ympäristöhyödyllä. Sähkönkulutuksen väheneminen vähentää sähköntuotannon aiheuttamaa saastumista ja tämä hyödyttää myös pesukoneiden kuluttajia siltä osin kuin saastumiseen liittyvään markkinoiden toimintapuutteeseen ei jo puututa muilla sääntelykeinoilla (esim. EU:n päästökauppajärjestelmällä, jossa hiilidioksidipäästöille asetetaan yläraja). Vedenkulutuksen väheneminen vähentää veden pilaantumista. Koska pesukoneiden kuluttajat muodostavat valtaosan koko väestöstä, osa näistä ympäristöhyödyistä koituu kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla, joihin sopimus vaikuttaa.

Analyysi: Vaikka sopimuksella on todennäköisesti tuntuvia kielteisiä vaikutuksia ja se kuuluu 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, se todennäköisesti täyttää myös 101 artiklan 3 kohdan edellytykset. Tämä näkyy erityisesti seuraavissa seikoissa: i) sopimuksen seurauksena keskivertopesukoneesta tulee energia- ja vesitehokkaampi, ii) tätä ei olisi voitu saavuttaa vähemmän rajoittavalla sopimuksella, esimerkiksi yhteismainoskampanjalla tai yhteisellä kestävän kehityksen merkillä, iii) kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla koituu nettohyötyä yksilöllisten käyttöarvohyötyjen ja kollektiivisten ympäristöhyötyjen muodossa ja iv) kilpailua ei poisteta, koska sopimus vaikuttaa ainoastaan mallivalikoimaan, joka on yksi kilpailumuuttuja, eikä muihin muuttujiin, kuten hintaan tai innovointiin, joiden suhteen kilpailua esiintyy ja voi esiintyä.

(1)  EUVL C 11, 14.1.2011, s. 1.

(2)  Ks. myös komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen: vahvemmat sisämarkkinat Euroopan elpymistä varten, COM(2021) 350 final.

(3)  Komission asetus (EU) 2023/1066, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 9).

(4)  Komission asetus (EU) 2023/1067, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 20).

(5)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final.

(6)  Ks. esim. tuomio 25.3.2021, Deutsche Telekom v. komissio, C-152/19 P, EU:C:2021:238, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(7)  Siten kuin tätä käsitellään tuomiossa 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 76 kohta, ja julkisasiamies Légerin ratkaisuehdotuksessa 10.7.2001, Wouters, C-309/99, EU:C:2001:390, 61 kohta.

(8)  Ks. esim. tuomio 24.10.1996, Viho, C-73/95 P, EU:C:1996:405, 51 kohta. Emoyhtiön voidaan olettaa käyttävän ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiön käyttäytymiseen, jos kyse on emoyhtiön kokonaan omistamista tytäryhtiöistä tai jos emoyhtiöllä on kaikki tytäryhtiöidensä osakkeisiin liittyvät äänioikeudet; ks. esim. tuomio 10.9.2009, Akzo, C-97/08 P, EU:C:2009:536, 60– kohta; tuomio 27.1.2021, The Goldman Sachs Group Inc. v. komissio, C-595/18 P, EU:C:2021:73, 36 kohta.

(9)  Tuomio 26.9.2013, EI du Pont de Nemours and Company, C-172/12 P, EU:C:2013:601, 47 kohta, ja tuomio 14.9.2017, LG Electronics Inc. ja Koninklijke Philips Electronics NV, C-588/15 P ja C-622/15 P, EU:C:2017:679, 71 ja 76 kohta.

(10)  Tuomio 14.9.2017, LG Electronics Inc. ja Koninklijke Philips Electronics NV, C-588/15 P ja C-622/15 P, EU:C:2017:679, 79 kohta.

(11)  Ks. esim. tuomio 13.7.2006, komissio v. Volkswagen, C-74/04 P, EU:C:2006:460, 37 kohta.

(12)  Ks. esim. tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 26 kohta; tuomio 31.3.1993, Wood Pulp, C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja C-125/85–C-129/85, EU:C:1993:120, 63 kohta.

(13)  Tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(14)  Se, mikä katsotaan ”lyhyeksi ajaksi”, riippuu tarkasteltavan tapauksen olosuhteista ja oikeudellisesta ja taloudellisesta kontekstista ja erityisesti siitä, onko kyseinen yritys horisontaalisen yhteistyösopimuksen osapuoli vai kolmas osapuoli. Kun komissio soveltaa ”lyhyen ajan” käsitettä arvioidessaan, olisiko sopimuspuolta pidettävä toisen sopimuspuolen potentiaalisena kilpailijana, se ottaa huomioon yleensä pidemmän ajanjakson kuin arvioidessaan kolmannen osapuolen kykyä luoda kilpailupainetta sopimuspuolille. Kolmannen osapuolen katsominen potentiaaliseksi kilpailijaksi edellyttää sitä, että markkinoille tulo voi tapahtua riittävän nopeasti, jotta mahdollisen markkinoille tulon uhka rajoittaa sopimuksen osapuolten ja muiden markkinatoimijoiden käyttäytymistä. Näistä syistä t&k- ja erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksissa ”lyhyeksi ajaksi” katsotaan enintään kolmen vuoden pituinen ajanjakso.

(15)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 37 ja 38 kohta.

(16)  Patentin olemassaoloa ei sellaisenaan voida pitää tällaisena ylitsepääsemättömänä esteenä. Ks. tuomio 25.3.2021, Lundbeck, C-591/16 P, EU:C:2021:243, 38 ja 58–59 kohta.

(17)  Ks. esim. tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 36–58 kohta.

(18)  Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä todelliset että potentiaaliset kilpailunvastaiset vaikutukset; ks. esim. tuomio 28.5.1998, John Deere, C-7/95 P, EU:C:1998:256, 77 kohta; tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 50 kohta.

(19)  Ks. tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline, C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 95 kohta.

(20)  Ks. tuomio 23.10.2003, Van den Bergh Foods v. komissio, T-65/98, EU:T:2003:281, 107 kohta; tuomio 18.9.2001, Métropole télévision (M6) ym. v. komissio, T-112/99, EU:T:2001:215, 74 kohta; tuomio 2.5.2006, O2 v. komissio, T-328/03, EU:T:2006:116, 69– kohta. Kun kilpailua edistävät vaikutukset otetaan huomioon, voidaan arvioida tietyn menettelytavan objektiivista vakavuutta. Tämän ei ole tarkoitus olla ns. rule of reason -sääntö, jonka nojalla olisi aina punnittava sopimuksen kilpailua edistäviä ja kilpailunvastaisia vaikutuksia, jos sopimusta on luonnehdittava 101 artiklan 1 kohdan mukaiseksi ”kilpailunrajoitukseksi”; ks. tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 104 kohta.

(21)  Ks. tuomio 14.10.2010, Deutsche Telekom, C-280/08 P, EU:C:2010:603, 80–81 kohta. Tätä mahdollisuutta on tulkittu kapea-alaisesti; ks. esim. tuomio 29.10.1980, Van Landewyck, yhdistetyt asiat 209–215 ja 218/78, EU:C:1980:248, 130–134 kohta; tuomio 11.11.1997, Ladbroke Racing, C-359/95 P ja C-379/95 P, EU:C:1997:531, 33– kohta.

(22)  Tuomio 9.9.2003, CIF, C-198/01, EU:C:2003:430, 54– kohta.

(23)  Ks. esim. tuomio 13.12.2006, FNCBV ym. v. Commission (French Beef), T-217/03 ja T-245/03, EU:T:2006:391, 92 kohta.

(24)  Ks. esim. tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 49–50 kohta.

(25)  Ks. esim. tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline, C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 55 kohta; tuomio 20.11.2008, BIDS, C-209/07, EU:C:2008:643, 16 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 29– kohta; tuomio 28.5.1998, John Deere, C-7/95 P, EU:C:1998:256, 77 kohta.

(26)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK) ym., C-307/18, EU:C:2020:52, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(27)  Tuomio 2.4.2020, Gazdasági Versenyhivatal v. Budapest Bank Nyrt. ym., C-228/18, EU:C:2020:265, 76 ja 79 kohta.

(28)  Ks. tuomio 25.3.2021, Lundbeck., C-591/16 P, EU:C:2021:243, 130–131 kohta, ja tuomio 25.3.2021, Sun v. komissio, C-586/16 P, EU:C:2021:241, 86 kohta. Se, että komissio ei ole aiemmin katsonut, että kyseessä olevan sopimuksen kaltainen sopimus oli ”tarkoitukseltaan” rajoittava, ei sinänsä estä sitä tekemästä näin tulevaisuudessa.

(29)  Hinta on yksi kilpailumuuttujista esimerkiksi tuotantomäärien, tuotteiden laadun, tuotevalikoiman tai innovatiivisuuden kaltaisten muuttujien ohella.

(30)  Tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 38–39 kohta; tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 125 kohta. Tuomio 12.1.2023, HSBC v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 121 kohta.

(31)  Komissio katsoo ryhmäpoikkeusasetuksissa, suuntaviivoissa ja tiedonannoissa vakavimmiksi kilpailunrajoituksiksi määritellyt rajoitukset yleensä tarkoitukseen perustuviksi rajoituksiksi.

(32)  Sellaisten sopimusten osalta, jotka Euroopan unionin tuomioistuin on jo todennut erityisen vakaviksi kilpailusääntöjen rikkomisiksi, oikeudellisen ja taloudellisen asiayhteyden arviointi voidaan rajoittaa siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tarkoituksellisen kilpailunrajoituksen olemassaolon toteamiseksi, ks. tuomio 20.1.2016, Toshiba, C-373/14 P, EU:C:2016:26, 29 kohta.

(33)  Ks. tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 53 kohta; tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 117 kohta, ja tuomio 2.4.2020, Budapest Bank ym., C-228/18, EU:C:2020:265, 51 kohta.

(34)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 103–107 kohta, ja tuomio 12.1.2023, HSBC v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 139 kohta.

(35)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 107 kohta.

(36)  Ks. esim. tuomio 14.3.2013, Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 37 kohta; tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 54 kohta; tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 118 kohta.

(37)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 118 kohta; tuomio 12.12.2018, Krka v. komissio, T-684/14, EU:T:2018:918, 315 kohta, ja tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 166 kohta.

(38)  Tuomio 28.5.1998, John Deere, C-7/95 P, EU:C:1998:256, 88 kohta; tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 51 kohta.

(39)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 116 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Yhteistyön tosiasialliseen asiayhteyteen voi sisältyä eri tekijöitä, kuten se, onko asiakkailla riittävät mahdollisuudet vaihtaa toimittajaa, onko todennäköistä, että kilpailijat lisäävät tarjontaa, jos hinnat nousevat, ovatko markkinoiden ominaispiirteet sellaiset, että ne ovat omiaan edistämään koordinointia, muodostavatko yhteistyön kattamat toiminnot suuren osan osapuolten muuttuvista kustannuksista merkityksellisillä markkinoilla jne. Voi myös olla tarpeen arvioida, yhdistävätkö osapuolet yhteistyön piiriin kuuluvia toimintojaan merkittävässä määrin. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun ne valmistavat tai ostavat yhdessä välituotetta, joka on tärkeä tuotantopanos tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteen tuotannossa, tai jos ne valmistavat tai jakelevat yhdessä suuren osan lopputuotteen kokonaistuotannostaan.

(40)  Markkinavoima tarkoittaa kykyä pitää jonkin aikaa hintoja kannattavasti kilpaillun tason yläpuolella tai tuotantoa – tuotteiden määriä, laatua ja valikoimaa tai innovointia – kilpaillun tason alapuolella. Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen toteaminen edellyttää normaalisti matalampaa markkinavoiman tasoa kuin markkina-aseman toteaminen määrääväksi 102 artiklan nojalla.

(41)  Tuomio 11.9.2014, CB v. komissio, C-67/13 P, EU:C:2014:2204, 52 kohta.

(42)  Ks. myös komission suuntaviivat EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (”artikla 101(3) -suuntaviivat”) (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97), 18 kappale.

(43)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta; tuomio 11.7.1985, Remia ym. v. komissio, asia 42/84, EU:C:1985:327, 19–20 kohta; tuomio 28.1.1986, Pronuptia, asia 161/84, EU:C:1986:41, 15–17 kohta; tuomio 15.12.1994, Gøttrup-Klim, C-250/92, EU:C:1994:413, 35 kohta, ja tuomio 12.12.1995, Oude Luttikhuis ym., C-399/93, EU:C:1995:434, 12–15 kohta.

(44)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 91 kohta.

(45)  Yleinen lähestymistapa 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseen esitetään artikla 101(3) -suuntaviivoissa.

(46)  Ks. perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 2 artikla (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(47)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 51–58 kappale.

(48)  Kuluttajan käsitettä tarkastellaan lähemmin artikla 101(3) -suuntaviivojen 84 kappaleessa.

(49)  Ks. tuomio 13.12.2012, Expedia, C-226/11, EU:C:2012:795, 16–17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(50)  EUVL C 101, 27.4.2004, s. 81.

(51)  EUVL C 291, 30.8.2014, s. 1.

(52)  Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36) liitteessä esitetyn määritelmän mukaisesti.

(53)  Kauppavaikutussuuntaviivojen 50 kappale.

(54)  Kauppavaikutussuuntaviivojen 52 kappale.

(55)  De minimis -tiedonanto, 8 kappale.

(56)  Tuomio 13.12.2012, Expedia, C-226/11, EU:C:2012:795, 37 kohta.

(57)  De minimis -tiedonanto, 10 kappale.

(58)  Ks. tuomio 8.6.1995, Langnese-Iglo v. komissio, T-7/93, EU:T:1995:98, 98 kohta.

(59)  Komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (EUVL L 134, 11.5.2022, s. 4).

(60)  EUVL C 248, 30.6.2022, s. 1.

(61)  Poiketen tästä säännöstä kilpailijoiden väliset vertikaaliset sopimukset voivat hyötyä vertikaaliryhmäpoikkeuksesta, jos sopimus ei ole vastavuoroinen ja joko i) toimittaja toimii tarjontaketjun varhaisemmalla tasolla valmistajana, maahantuojana tai tukkukauppiaana ja tarjontaketjun myöhemmällä tasolla tavaroiden maahantuojana, tukkumyyjänä tai vähittäismyyjänä, kun taas ostaja on maahantuoja, tukkumyyjä tai vähittäismyyjä tarjontaketjun myöhemmällä tasolla eikä kilpaileva yritys sillä tarjontaketjun varhaisemmalla tasolla, jolla se ostaa sopimustavarat, tai ii) toimittaja on palveluiden tarjoaja usealla eri tarjontaketjun tasolla, kun taas ostaja tarjoaa palveluitaan vähittäistasolla eikä ole kilpaileva yritys samalla tarjontaketjun tasolla, jolla se ostaa sopimuspalvelut (ks. vertikaaliryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohta).

(62)  Komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta (EYVL C 372, 9.12.1997, s. 5).

(63)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).

(64)  Ks. sulautuma-asetuksen 3 artiklan 4 kohta. Arvioidessaan, onko kyse täystoiminnallisesta yhteisyrityksestä, komissio tutkii sitä, onko yhteisyritys toiminnallisessa mielessä autonominen. Tämä ei tarkoita, että yhteisyrityksen on voitava tehdä strategiset päätöksensä emoyhtiöistään riippumattomasti (ks. komission konsolidoitu tiedonanto toimivaltakysymyksistä, annettu yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisesti (”toimivaltatiedonanto”) (EUVL C 95, 16.4.2008, s. 1), 91–109 kappale). Olisi myös muistettava, että siinä tapauksessa, että sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitetun keskittymän muodostavan yhteisyrityksen perustamisen tarkoituksena tai vaikutuksena on itsenäisinä pysyvien yritysten kilpailukäyttäytymisen yhteensovittaminen, kyseistä yhteensovittamista on arvioitava perussopimuksen 101 artiklan näkökulmasta (ks. sulautuma-asetuksen 2 artiklan 4 kohta).

(65)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671). Kalastusalan yhteisen markkinajärjestelyn osalta ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1), 41 artikla.

(66)  Ks. tuomio 10.7.1990, Tetra Pak I, T-51/89, EU:T:1990:41, 25– kohta.

(67)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7).

(68)  Neuvoston asetus (EY) N:o 169/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen (EUVL L 61, 5.3.2009, s. 1), ja komission asetus (EY) N:o 906/2009, annettu 28 päivänä syyskuuta 2009, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta linjaliikennettä harjoittavien varustamoiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (konsortiot), (EUVL L 256, 29.9.2009, s. 31).

(69)  Tässä luvussa ”teknologioilla” viitataan teknologioihin ja prosesseihin.

(70)  Näitä suuntaviivoja sovelletaan yleisimpiin horisontaalisten yhteistyösopimusten tyyppeihin riippumatta niiden aikaansaamasta integroinnin tasosta, lukuun ottamatta sopimuksia, jotka muodostavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 3 artiklassa tarkoitetun keskittymän, esimerkiksi luomalla täystoiminnallisen yhteisyrityksen. Ks. myös 46 kappale.

(71)  Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36) liitteessä esitetyn määritelmän mukaisesti.

(72)  Komission asetus (EU) 2023/1066, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 9).

(73)  Paitsi jos ja siihen saakka kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen yksittäistapauksessa peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun (ks. 2.2.6 kohta).

(74)  T&k-sopimusten arviointia 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta käsitellään 2.3 kohdassa.

(75)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 3 alakohta.

(76)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohta.

(77)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 6 alakohta.

(78)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 4 alakohta.

(79)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 5 alakohta.

(80)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 10 alakohta.

(81)  Tämä voidaan erottaa maksetusta t&k:sta, jossa t&k-työn suorittaa yksi tai useampi t&k-sopimuksen osapuoli.

(82)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 11 alakohta.

(83)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 7 alakohta.

(84)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 1 kohta. T&k:n tulosten yhteiseen hyödyntämiseen liittyviä lisäehtoja kuvataan 2.2.3.3 kohdassa.

(85)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c ja d alakohta.

(86)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 10 alakohta.

(87)  Kolmannen osapuolen kanssa tehty sopimus edellyttää erillistä arviointia 101 artiklan näkökulmasta.

(88)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 12 alakohta.

(89)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 3 kohta.

(90)  Komission asetus (EU) N:o 316/2014, annettu 21 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta teknologiansiirtosopimusten ryhmiin (EUVL L 93, 28.3.2014, s. 17). Ks. myös komission tiedonanto ”Suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin” (EUVL C 89, 28.3.2014, s. 3) (”teknologiansiirtosuuntaviivat”), 73 ja 74 kappale.

(91)  Ks. teknologiansiirtosuuntaviivat, 74 kappale.

(92)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 2 kohta.

(93)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan a alakohta.

(94)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan b alakohta.

(95)  Tällaisia voivat olla esimerkiksi pk-yritykset, joiden pääasiallinen kaupallinen toiminta koostuu t&k-palvelujen tarjonnasta kolmansille osapuolille.

(96)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 3 artiklan 4 kohta.

(97)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 2 kohta.

(98)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 4 artiklan 3 kohta.

(99)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 2 kohta.

(100)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 5 artiklan 2 kohta.

(101)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 5 kappale.

(102)  Tämän luvun loppuosassa viittaukset teknologiaan tai teknologioihin kattavat myös prosessit, ellei toisin mainita.

(103)  Ks. myös 1.2.1 kohta.

(104)  Merkityksellisten markkinoiden määrittelemisestä on ohjeistusta 44 kappaleessa ja komission markkinamääritelmätiedonannossa. Ks. myös 2.3.1 kohta.

(105)  Merkityksellisten markkinoiden määrittelemisestä on ohjeistusta 44 kappaleessa ja komission markkinamääritelmätiedonannossa. Ks. myös 2.3.1 kohta.

(106)  Ks. 87 ja 88 kappale.

(107)  Ks. 2.2.2.1 kohta, jossa käsitellään yhteisen t&k:n ja maksetun t&k:n välistä eroa. Ks. myös t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 1 alakohta.

(108)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(109)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohta. Kaikkien samoihin sopimustuotteisiin tai -teknologioihin liittyvien rahoittajaosapuolen t&k-sopimusten ei tarvitse kuulua t&k- ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan.

(110)  Merkityksellisten markkinoiden määrittelemisestä on ohjeistusta 44 kappaleessa ja komission markkinamääritelmätiedonannossa. Ks. myös 2.3.1 kohta.

(111)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan 2 kohta.

(112)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan 3 kohta.

(113)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 7 artiklan 3 kohta.

(114)  Ks. myös teknologiansiirtoryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan d alakohta ja teknologiansiirtosuuntaviivojen 25 ja 86–88 kappale.

(115)  Ks. 87 ja 88 kappale.

(116)  Asetuksen 6 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta, jos kaksi tai useampi sopimuspuolista on todellisia tai potentiaalisia kilpailijoita sellaisten olemassa olevien tuotteiden tai teknologioiden markkinoilla, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan vaihtaa tai korvata sopimustuotteella tai -teknologialla; tällöin sovelletaan 6 artiklan 1 kohtaa (markkinaosuuden kynnysarvo).

(117)  Tämä ei rajoita komission tai kansallisten kilpailuviranomaisten valtuuksia peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu yksittäistapauksissa. Ks. 2.2.6 kohta.

(118)  Kuten 68 kappaleessa mainitaan, myös aiemman yhteistä tai maksettua t&k:ta koskevan sopimuksen on täytettävä t&k-ryhmäpoikkeuksen edellytykset.

(119)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 6 artiklan 5 kohta.

(120)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b kohdan i alakohta.

(121)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b kohdan ii alakohta.

(122)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b kohdan iii alakohta.

(123)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan b kohdan iv alakohta.

(124)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan c kohta.

(125)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 19 alakohta.

(126)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 18 alakohta.

(127)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 8 artiklan g kohta.

(128)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta.

(129)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta.

(130)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan mukaan henkilöillä, joihin unionin oikeutta soveltava yksittäinen päätös voi vaikuttaa kielteisesti, on oikeus tulla kuulluksi ennen kyseisen päätöksen tekemistä.

(131)  Asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan nojalla. Komissio on käyttänyt toimivaltaansa peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuva etu 25.3.1992 (väliaikaiset toimenpiteet) tekemällään päätöksellä, joka liittyi ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaiseen menettelyyn asiassa IV/34.072 – Mars/Langnese ja Schöller ja joka vahvistettiin tuomiossa 1.10.1998, Langnese-Iglo v. komissio, C-279/95 P, EU:C:1998:447, sekä 4.12.1991 (väliaikaiset toimenpiteet) tekemällään päätöksellä, joka liittyi ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan mukaiseen menettelyyn asiassa IV/33.157 – Eco System/Peugeot.

(132)  Jos näin ei ole, 101 artiklaa ei sovelleta eikä lisäarviointia tarvita.

(133)  T&k-ryhmäpoikkeusasetus sisältää erityismääritelmiä, jotka ovat tärkeitä t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisen markkinaosuuden kynnysarvon soveltamisen kannalta. Ks. 2.2.3.4 kohta.

(134)  Tällä viitataan tietyillä toimialoilla tuotteisiin, joita ei ole vielä saatettu markkinoille, mutta joiden t&k-prosessi on riittävän näkyvä, jotta voidaan määrittää, mille markkinoille tuotteet t&k-prosessin onnistuessa todennäköisesti sijoittuvat.

(135)  Jotkin t&k-sopimukset koskevat sellaisten tuotteiden kehittämistä, joilla ei paranneta, joihin ei voida vaihtaa tai jotka eivät korvaa olemassa olevia tuotteita, vaan jotka vastaavat täysin uuteen kysyntään. Myös kehitysputkessa olevat tuotteet voivat kuulua tähän tuoteluokkaan.

(136)  Ks. myös teknologiansiirtosuuntaviivat, 19–26 kappale.

(137)  Ks. 16 kappale potentiaalisen kilpailun osalta.

(138)  Ks. esim. komission päätös 8. heinäkuuta 2021 asiassa Autojen päästöt (asia AT.40178), jossa oli kyse yritysten yhteenliittymän puitteissa toteutetusta viiden autonvalmistajan kartellista. Yhteistyön näennäisenä tarkoituksena oli kehittää komponentteja uutta päästöjen puhdistusjärjestelmää varten. Yhteistyön puitteissa autonvalmistajat sopivat kuitenkin myös, että järjestelmän tehokkuutta ei kehitettäisi lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle, mikä rajoitti päästöjen puhdistusteknologian teknistä kehitystä.

(139)  Tämä ei vaikuta arvioon mahdollisista tehokkuushyödyistä, kuten julkisista varoista osarahoitettavaan t&k-toimintaan usein liittyvistä tehokkuushyödyistä. Ks. 2.4.1 kohta.

(140)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta.

(141)  Ks. myös 1.2.6 kohta ja 369 kappale.

(142)  Ks. myös 6 kappale.

(143)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 49 kappale.

(144)  Ks. 2.2.4.1 kohta.

(145)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 44 kappale. T&k-ryhmäpoikkeuksen sovellettavuuden arvioinnin kannalta merkityksellisen ajankohdan osalta ks. 2.2.5 kohta.

(146)  Ks. t&k-ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan 15 alakohta.

(147)  Palvelujen valmistelun osalta ks. erityisesti 200 kappale.

(148)  Ks. 12 ja 46 kappale. Nämä suuntaviivat eivät kata toimenpiteitä, joilla muodostetaan sulautuma-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu keskittymä, täystoiminnalliset yhteisyritykset mukaan luettuina.

(149)  Näitä suuntaviivoja ei sovelleta vertikaalisiin alihankintasopimuksiin. Vertikaalisia alihankintasopimuksia tehdään tuotanto- tai jakeluketjun eri tasoilla toimivien yritysten välillä. Tällaiset sopimukset kuuluvat vertikaalisuuntaviivojen piiriin ja tietyin edellytyksin niihin voidaan soveltaa vertikaaliryhmäpoikkeusta. Lisäksi tällaiset sopimukset voivat kuulua tiettyjen alihankintasopimusten arvioinnista ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kannalta 18 päivänä joulukuuta 1978 annetun komission tiedonannon piiriin (”alihankintatiedonanto”) (EYVL C 1, 3.1.1979, s. 2).

(150)  Komission asetus (EU) 2023/1067, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2023, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 143, 2.6.2023, s. 20).

(151)  Paitsi jos ja siihen saakka kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen yksittäistapauksessa peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun (ks. 3.3.7 kohta).

(152)  Ks. neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 2 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta.

(153)  Asetuksella (ETY) N:o 2821/71 siirretään komissiolle valta myöntää 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti asetuksella ryhmäpoikkeus sopimuksille, joiden kohteena on erikoistuminen, myös sopimuksille, joita erikoistumisen toteuttaminen käytännössä edellyttää.

(154)  Paitsi jos ja siihen saakka kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen yksittäistapauksessa peruuttaa ryhmäpoikkeuksesta johtuvan edun (ks. 3.3.7 kohta).

(155)  Erikoistumissopimusten arviointia 101 artiklan 1 kohdan näkökulmasta käsitellään 3.4 kohdassa.

(156)  Ks. erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen johdanto-osan 6 kappale ja 1 artiklan 1 kohdan 5 alakohta.

(157)  On huomattava, että yksipuolisten ja vastavuoroisten erikoistumissopimusten on sisällettävä toimitus- ja ostovelvoitteita, jotta ne kuuluisivat erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan mukaisten tällaisten sopimusten määritelmien piiriin (ks. 188 ja 190 kappale).

(158)  Komission asetus (EU) N:o 1218/2010, annettu 14 päivänä joulukuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusten tiettyihin ryhmiin (EUVL L 335, 18.12.2010, s. 43).

(159)  Jos näin ei ole, 101 artiklaa ei sovelleta eikä lisäarviointia tarvita.

(160)  Ks. 3.5 kohta.

(161)  Ks. 46 kappale (”Täystoiminnalliset yhteisyritykset”) ja 12 kappale (”Vastuu 101 artiklan rikkomisesta”).

(162)  Tuotantosopimukset voivat johtaa sopimuspuolten toiminnan yhteensovittamiseen myös ostajina. Tässä tapauksessa, kuten 6 kappaleessa selitetään, 3 luvussa annetun ohjeistuksen lisäksi voi olla hyötyä 4 luvun (”Ostosopimukset”) ohjeistuksesta.

(163)  Ks. 34 kappale.

(164)  Ks. 34 kappale.

(165)  Ks. 16 kappale.

(166)  Ks. 3.4.3.2 kohta.

(167)  Ks. 41 kappale. Pk-yritysten väliset tuotantosopimukset kuuluvat monissa tapauksissa de minimis -tiedonannon piiriin. Kyseinen tiedonanto ei kuitenkaan koske sopimuksia, jotka sisältävät tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia.

(168)  Ks. erikoistumisryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 1 kohta.

(169)  Ks. 3.3.5.1 kohta.

(170)  Muun muassa nostamalla hintoja, joita sopimuspuolet perivät välituotteesta tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilla toimivilta kolmansilta kilpailijoilta, jotka ovat välituotteen saannin suhteen riippuvaisia sopimuspuolista.

(171)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta.

(172)  Ks. myös 1.2.6 kohta ja 369 kappale.

(173)  Ks. myös 6 kappale.

(174)  Ks. 3.4 kohta.

(175)  Ks. 3.3 kohta.

(176)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 98 kappale.

(177)  On huomattava, että tässä jaksossa termi ”matkaviestintäinfrastruktuuri” kattaa infrastruktuurin käytön matkaviestinpalveluihin, kuten mobiililaajakaistapalveluihin, mutta myös langattomien yhteyksien tarjoamisen kiinteässä sijaintipaikassa, kuten kiinteät langattomat liityntäyhteydet (FWA), joita käytetään vaihtoehtona kiinteän verkon liittymille.

(178)  Tämän jakson ohjeistus kattaa sopimukset, jotka koskevat matkaviestinverkkojen operaattoreiden yhteistä infrastruktuurin käyttöönottoa. Se ei koske sopimuksia, jotka liittyvät matkaviestinverkon tukkutason käyttöoikeustuotteiden tarjoamiseen.

(179)  Matkaviestinverkon operaattorit voivat harjoittaa myös muun tyyppistä yhteiskäyttöä: sen lisäksi, että ne jakavat verkkonsa RAN-osaa, ne voivat jakaa myös joitakin ydinverkkojensa solmukohtia, kuten kytkentäkeskuksia ja ohjainyksiköitä.

(180)  Matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttö voi esimerkiksi mahdollistaa vähittäistason kilpailun, jota ei olisi olemassa ilman sopimusta. Ks. vastaavasti tuomio 2.5.2006, O2 (Germany) v. komissio, T-328/03, EU:T:2006:116, 77–79 kohta. Tuomio koskee kansallisia verkkovierailusopimuksia, mutta samoja periaatteita voidaan soveltaa mutatis mutandis matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimuksiin.

(181)  EU:n sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä antaa jäsenvaltioiden viranomaisille mahdollisuuden määrätä verkko-operaattorit jakamaan infrastruktuuriaan tietyissä olosuhteissa, esimerkiksi sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joilla on ylitsepääsemättömiä taloudellisia tai fyysisiä esteitä infrastruktuurin kahdentamiselle ja joilla loppukäyttäjät saattaisivat muutoin jäädä täysin ilman digitaalisia yhteyksiä. Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36), 61 artiklan 4 kohta. Ks. myös komission suositus (EU) 2020/1307, annettu 18 päivänä syyskuuta 2020, unionin yhteisestä välineistöstä erittäin suuren kapasiteetin verkkojen käyttöönoton kustannusten vähentämiseksi ja 5G-radiotaajuuksien oikea-aikaisen ja investointeihin kannustavan saatavuuden varmistamiseksi, jotta voidaan verkkoyhteyksiä edistämällä tukea talouden elpymistä covid-19-kriisistä unionissa. Suosituksessa korostetaan, että ”5G-verkot edellyttävät aikaisempiin teknologiasukupolviin verrattuna huomattavasti tiheämpien solukkoverkkojen rakentamista korkeammilla taajuusalueilla. Passiivisen ja aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö ja langattoman infrastruktuurin yhteinen käyttöönotto voivat alentaa tällaisen käyttöönoton kustannuksia (lisäkustannukset mukaan luettuina) […] ja siten nopeuttaa käyttöönottoa, tukea verkon kattavuuden lisäämistä ja mahdollistaa radiotaajuuksien tehokkaamman ja vaikuttavamman käytön kuluttajien hyödyksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi suhtauduttava siihen myönteisesti erityisesti aloilla, joilla taloudellinen tuotto on vähäinen”. Ks. johdanto-osan 26 kappale ja 20 kohdan f alakohta (EUVL L 305, 21.9.2020, s. 33).

(182)  Kyseessä olevaa kilpailua on tarkasteltava siinä kontekstissa, jossa sitä ilmenisi ilman sopimusta. Kilpailun häiriintymisen mahdollisuutta voidaan pitää kyseenalaisena varsinkin, jos sopimus on välttämätön, jotta yritys voi laajentaa toimintaansa uudelle alueelle. Ks. tuomio 2.5.2006, O2 (Germany) v. komissio, T-328/03, EU:T:2006:116, 68 kohta.

(183)  Runkoliityntäyhteydet liittävät runkoverkon verkon ulompiin osiin.

(184)  Asennetun kapasiteetin rajoitukset ja yhteisesti käytetystä runkoliityntäverkosta juontuvat rajoitukset voisivat esimerkiksi vaikuttaa suoraan virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreille tarjottavien tukkupalvelujen ja (kansainvälisten ja kansallisten) verkkovierailupalvelujen tarjontaan.

(185)  Komission päätös 11. heinäkuuta 2022 asiassa Verkon yhteiskäyttö – Tšekki, AT.40305, 89 kappale.

(186)  Komission päätös 11. heinäkuuta 2022 asiassa Verkon yhteiskäyttö – Tšekki, AT.40305, 89 kappale.

(187)  Yhteiskäyttösopimukset voivat johtaa tilanteisiin, joissa yksi sopimuspuoli jarruttaa toisen sopimuspuolen kehitystä: esimerkiksi silloin, kun yhden sopimuspuolen tietyllä alueella ylläpitämä matkaviestinverkkoinfrastruktuuri ei tue tiettyä teknologiaa, jonka kyseistä infrastruktuuria kyseisellä alueella käyttävä toinen sopimuspuoli haluaisi ottaa käyttöön. Ks. myös komission päätös 11. heinäkuuta 2022 asiassa Verkon yhteiskäyttö – Tšekki, AT.40305, 4.4.1 kohta sekä 91 ja 106 kappale.

(188)  Esimerkiksi jos kaksi sopimuspuolta sopii maantieteellisestä jaosta (jossa i) sopimuspuoli A on maantieteellisen alueen A verkko-operaattori ja sopimuspuoli B on alueen B verkko-operaattori, ii) sopimuspuolet jatkavat toimintaansa ja kilpailua toistensa alueilla ja iii) tietyn alueen verkko-operaattori vastaa investointipäätöksistä molempien operaattoreiden puolesta kyseisellä alueella) ja sopimus antaa verkko-operaattorille oikeuden kieltäytyä toteuttamasta toisen sopimuspuolen pyytämiä verkon laajennuksia.

(189)  Esimerkiksi maantieteellisen aluejaon tapauksessa, kun toinen sopimuspuoli veloittaa verkon päivityksistä toiselta sopimuspuolelta hintaa, joka on korkeampi kuin päivityksen aiheuttamat lisäkustannukset.

(190)  Tuomio 2.5.2006, O2 (Germany) v. komissio, T-328/03, EU:T:2006:116, 65–71 kohta.

(191)  Komission päätös 16. heinäkuuta 2003 asiassa T-Mobile Deutschland/O2 Germany: Network Sharing Rahmenvertrag, COMP/38.369, 12 kappale; komission päätös 30. huhtikuuta 2003 asiassa O2 UK Limited / T-Mobile UK Limited (”UK Network Sharing Agreement”), COMP/38.370, 11 kappale.

(192)  Ks. Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) yhteinen kanta matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttöön, 13. kesäkuuta 2019, kohta 4.2. Aktiivinen yhteiskäyttö.

(193)  Eli ne voivat itsenäisesti hankkia taajuuksien käyttöoikeuksia, päättää itsenäisesti tällaisten taajuuksien käyttötavoista ja valittavista taajuuskaistoista sekä siitä, sallivatko ne taajuuksiensa yhteiskäytön.

(194)  Riippuen siitä, miten kulloinenkin (RAN-)teknologia kehittyy ajan mittaan, tämä passiivisen, aktiivisen ja taajuuksien yhteiskäytön välinen erottelu saattaa menettää merkitystään tulevissa yhteiskäyttösopimuksissa. Tässä kappaleessa esitetyt periaatteet ovat kuitenkin todennäköisesti edelleen tärkeitä tulevien yhteiskäyttösopimusten arvioinnissa riippuen myös siitä, mikä rooli (RAN-)teknologian laitteistokomponenteilla on tulevaisuudessa palvelujen eriyttämisen suhteen. Tulevaisuudessa esimerkiksi palvelujen eriyttämismahdollisuudet voivat olla suppeampia RAN-laitteistokomponenttien tasolla, mutta sen sijaan laajempia ohjelmistotasolla.

(195)  Ks. 259 kappale.

(196)  Ks. 259 kappale.

(197)  On huomattava, että tässä jaksossa käytetty termi ”taajuuksien yhteiskäyttö” koskee ainoastaan sellaista infrastruktuurin yhteiskäyttösopimusta, jossa vähintään kaksi kilpailevaa matkaviestinverkon operaattoria käyttää hallussaan olevia taajuuksiaan jaettuna resurssina yhdellä tai useammalla taajuuskaistalla. Taajuuksien yhteiskäyttöön liittyvä tämän jakson ohjeistus ei koske muun tyyppistä taajuuksien yhteiskäyttöä, esimerkiksi yhteiskäyttöä keskenään kilpailemattomien yritysten välillä (kuten matkaviestinverkkojen operaattorien ja muiden verkkojen operaattorien välillä), jotka käyttävät samoja taajuuskaistoja dynaamisesti ja edistävät näin näiden niukkojen resurssien tehokasta käyttöä ja uusia mahdollisuuksia 5G:n käyttöönottoon. Tässä jaksossa käytettyä termiä ”taajuuksien yhteiskäyttö” ei pidä myöskään sekoittaa niin sanottuun ”taajuuksien dynaamiseen rinnakkaiskäyttöön”, joka teknologiana mahdollistaa tietyn matkaviestinoperaattorin kapasiteettiresurssien dynaamisen sisäisen jakamisen tietyllä taajuuskaistalla, jotta useampi kuin yksi matkaviestinteknologiasukupolvi, kuten 3G, 4G ja 5G, voi toimia samanaikaisesti kyseisellä samalla taajuuskaistalla.

(198)  Eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön 47 artiklan 2 kohta. Kun toimivaltaiset viranomaiset liittävät radiotaajuuksien yksittäisiin käyttölupiin ehtoja, ne voivat lisäksi määrätä seuraavista mahdollisuuksista: a) radiotaajuuksiin perustuva passiivisen tai aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö tai radiotaajuuksien yhteiskäyttö, b) kaupalliset verkkovierailusopimukset ja c) infrastruktuurin yhteinen käyttöönotto radiotaajuuksien käyttöä edellyttävien verkkojen tai palvelujen tarjontaa varten.

(199)  Esimerkiksi matkaviestintäinfrastruktuurin yhteiskäyttösopimus kahden sellaisen matkaviestintäoperaattorin välillä, joilla on suuri yhteenlaskettu markkinaosuus ja joka kattaa suuren osan jäsenvaltion alueesta ja johon sisältyy taajuuksien yhteiskäyttöä, edellyttää todennäköisemmin perusteellista arviointia. Tietyissä olosuhteissa (esimerkiksi jos sopimus rajoittuu vain harvaan asuttuihin alueisiin), tällaisilla sopimuksilla ei kuitenkaan välttämättä ole rajoittavia vaikutuksia.

(200)  Ks. Colen, L., Bouamra-Mechemache. Z., Daskalova, V., Nes, K., Retail alliances in the agricultural and food supply chain, EUR 30206 EN, Euroopan komissio, 2020, ISBN 978-92-76-18585-7, doi:10.2760/33720, JRC120271. Tässä JRC:n raportissa kuvataan vähittäisallianssien typologia (ks. 2.3 kohta), jossa erotetaan toisistaan i) riippumattomien vähittäismyyjien ryhmät, ii) kansalliset vähittäiskaupan yhteenliittymät ja iii) kansainväliset tai yleiseurooppalaiset vähittäiskaupan yhteenliittymät. Toisin kuin riippumattomien vähittäismyyjien ryhmät, kansalliset ja kansainväliset vähittäisallianssit eivät yleensä osta tuotteita yhdessä tavarantoimittajilta, vaan ne ainoastaan neuvottelevat merkkituotteiden valmistajien kanssa tietyistä ostoehdoista, kuten siitä, että valmistaja myöntää lisäalennuksia vastineeksi tietyistä vähittäismyyjien tarjoamista palveluista. Näitä ehtoja sovelletaan allianssin yksittäisten jäsenten kanssa sovittujen ehtojen lisäksi.

(201)  Tuomio 7.11.2019, Campine, T-240/17, EU:T:2019:778, 297 kohta; ks. myös tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 37 kohta; tuomio 13.12.2006, French Beef, yhdistetyt asiat T-217/03 ja T-245/03, EU:T:2006:391, 83– kohta.

(202)  Ks. tietojenvaihtoa koskeva 6 luku ja erityisesti 6.2.6 kohta, joka koskee kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtoa myös ostajien välillä.

(203)  Kaikki sopimuksen mahdolliset kilpailua edistävät vaikutukset on otettava asianmukaisesti huomioon asiayhteyteen liittyvinä seikkoina, jos sopimus aiotaan luokitella tarkoitukseen perustuvaksi rajoitukseksi, siinä määrin kuin ne ovat omiaan saattamaan kyseenalaiseksi kokonaisarvion siitä, onko sopimus riittävän haitallinen kilpailulle. Ks. 28 kappale.

(204)  Komissio on määrännyt seuraamuksia ostokartelleille, jotka eivät ole toimineet täysin salaisesti, vaan ovat ainakin aloittaneet toimintansa suhteellisen avoimesti. Ks. komission päätös 2003/600/EY, tehty 2 päivänä huhtikuuta 2003, French Beef (EUVL L 209, 19.8.2003, s. 12).

(205)  Tuomio 15.12.1994, Gøttrup-Klim, C-250/92, EU:C:1994:413, 34 kohta. Ks. myös 1.2.6 kohta liitännäisrajoituksista.

(206)  Ks. 6.2.4.2 kohta.

(207)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta.

(208)  Ks. 369 kappale.

(209)  Ks. myös 6 kappale.

(210)  Esimerkiksi kansallinen lainsäädäntö, jolla viedään kansalliseen oikeusjärjestelmään hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisissä suhteissa maataloustuote- ja elintarvikeketjussa 17 päivänä huhtikuuta 2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/633 (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 59), tai kansallinen lainsäädäntö, joka 102 artiklaa tiukemmin kieltää tai sanktioi taloudellisesti riippuvaisiin yrityksiin kohdistuvan väärinkäytön. Ks. asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 8 kappale.

(211)  Ks. 278 kappale.

(212)  Tällaiset uhkaukset voivat olla olennainen osa tuloksellista neuvottelutaktiikkaa kilpailukykyisempiin hintoihin pääsemiseksi. Toisaalta tällaisia uhkauksia voi esiintyä myös sellaisten yhteisostojärjestelyjen yhteydessä, joiden tuloksena on kilpailun rajoittuminen. Tällaisten uhkausten käyttö ei siis itsessään ole osoitus sen enempää kilpailuhaittojen olemassaolosta kuin niiden puuttumisestakaan.

(213)  Esimerkiksi vaikka alennus voi sopimusperusteisesti olla muodoltaan kertasuoritus, se voi tosiasiallisesti olla riippuvainen siitä, että ostaja on saavuttanut tietyt odotetut myyntitavoitteet, kun sopimusta neuvotellaan uudelleen seuraavana vuonna. Vastaavasti kertasuoritus voi riippua tiettyjen palvelujen tarjoamisesta.

(214)  Vertikaaliryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohta.

(215)  Vertikaaliryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa säädetty poikkeus ei koske i) toimittajan ja ostajan välistä tietojenvaihtoa, joka ei liity suoraan vertikaalisen sopimuksen täytäntöönpanoon tai joka ei ole välttämätöntä sopimustavaroiden tai -palvelujen tuotannon tai jakelun parantamiseksi tai joka ei täytä kumpaakaan näistä kahdesta edellytyksestä (asetuksen 2 artiklan 5 kohta) eikä ii) vertikaalisia sopimuksia, jotka liittyvät verkkovälityspalvelujen tarjontaan, jos verkkovälityspalvelun tarjoaja on kilpaileva yritys välitettyjen tavaroiden tai palvelujen myynnin merkityksellisillä markkinoilla (asetuksen 2 artiklan 6 kohta). Näissä tapauksissa sovelletaan sekä näitä suuntaviivoja että vertikaalisuuntaviivoja. Tällaiset tietojenvaihdon muodot ja sopimukset edellyttävät yksilöllistä arviointia 101 artiklan näkökulmasta. Vertikaalisuuntaviivoista voi olla hyötyä vertikaalisten rajoitusten arvioinnissa, kun taas näistä suuntaviivoista voi saada hyödyllistä ohjeistusta mahdollisten kollusiivisten vaikutusten arviointiin.

(216)  Ks. myös 47 kappale.

(217)  Esimerkiksi tiettyjä maantieteellisiä markkinoita koskevan kaupallistamissopimuksen tapauksessa lähimarkkinoita ovat muut maantieteelliset markkinat, joilla sopimuspuolet toimivat. Lähimarkkinoita ovat myös sellaisten tuotantopanosten toimitusmarkkinat, joita sopimuspuolet ostavat yhdessä sopimustuotteiden kaupallistamista varten.

(218)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta.

(219)  Ks. myös 1.2.6 kohta liitännäisrajoituksista.

(220)  Ks. myös 6 kappale.

(221)  Ks. erityisesti 9 luku ja 559 kappale kestävään kehitykseen liittyvistä sopimuksista.

(222)  Tarjousyhteistyö voidaan toteuttaa joko alihankintana, niin että virallinen tarjoaja sitoutuu, jos sopimus myönnetään sille, hankkimaan osan toiminnosta alihankintana yhdeltä tai useammalta muulta osapuolelta, tai konsortion kautta, jolloin kaikki konsortiokumppanit osallistuvat tarjouskilpailuun yhteisesti, yleensä nimenomaan kyseistä tarjousmenettelyä varten luodun oikeussubjektin muodossa. Julkisten hankintojen näkökulmasta alihankinnan ja konsortion välinen ero on se, että ensimmäisessä tapauksessa päätarjoajan ei välttämättä tarvitse ilmoittaa heti alihankkijoidensa nimiä, kun taas konsortion tapauksessa konsortion jäsenten nimet ilmoitetaan heti hankintaviranomaiselle. Kilpailuoikeuden näkökulmasta alihankinta ja konsortiot luetaan molemmat yhteistarjonnaksi. Tässä luvussa ”yhteistarjontaan” viitataan yksinkertaisuuden vuoksi nimityksellä ”tarjouskonsortio”. Lisäksi olisi erotettava toisistaan tilanteet, joissa i) alihankinnasta on sovittu ennen tarjouksen tekemistä ja ii) alihankinnasta sovitaan ja alihankintasopimus tehdään pääsopimuksen saamisen jälkeen. Alihankkijoiden käyttö katsotaan yhteistarjonnaksi, ja joissain tapauksissa yhden muotoiseksi tarjouskeinotteluksi yleensä vain ensin mainitussa tilanteessa.

(223)  Komission ilmoitus välineistä kilpailunvastaisen yhteistyön torjumiseksi julkisissa hankinnoissa ja ohjeista tähän liittyvien poissulkemisperusteiden soveltamisesta (EUVL C 91, 18.3.2021, s. 1).

(224)  Tuomio 14.1.2021, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, C-450/19, EU:C:2021:10, 35 kohta.

(225)  Komission ilmoitus välineistä kilpailunvastaisen yhteistyön torjumiseksi julkisissa hankinnoissa ja ohjeista tähän liittyvien poissulkemisperusteiden soveltamisesta, 5.6 kohta.

(226)  Tuomio 30.1.2020, Generics (UK) Ltd ym. v. Competition and Markets Authority, C-307/18, EU:C:2020:52, 39 kohta.

(227)  Siltä osin kuin tietojenvaihdossa on kokonaan tai osittain kyse henkilötiedoista, näillä suuntaviivoilla ei rajoiteta luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27 päivänä huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1) soveltamista. Mitään näissä suuntaviivoissa esitettyä ei pitäisi soveltaa tai tulkita siten, että se supistaisi tai rajoittaisi oikeutta henkilötietojen suojaan.

(228)  Termiä ”datanjako” käytetään kuvaamaan kaikkia datan saatavuuden ja siirron yritysten välillä mahdollistavia eri muotoja ja toimintamalleja. Se kattaa ns. datapoolit, joihin datan haltijat kokoontuvat jakamaan keskenään dataa.

(229)  Tuomio 11.9.2014, MasterCard v. komissio, C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 89 kohta.

(230)  Ks. myös 6 kappale.

(231)  Ks. komission asetus (EU) 2022/720, annettu 10 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin (EUVL L 134, 11.5.2022, s. 4), 2 artiklan 1 ja 5 kohta. Esimerkkejä tiedoista, jotka voivat olosuhteista riippuen liittyä suoraan vertikaalisen sopimuksen täytäntöönpanoon ja olla tarpeen sopimustavaroiden tai -palvelujen tuotannon tai jakelun parantamiseksi, on vertikaalisia rajoituksia koskevista komission suuntaviivoista annetun komission tiedonannon (EUVL C 248, 30.6.2022, s. 1) 99 kappaleessa. Jos asetuksen (EU) 2022/720 2 artiklan 4 kohdan a tai b alakohdan edellytykset täyttävän vertikaalisen sopimuksen osapuolet vaihtavat tietoja, jotka eivät joko liity suoraan niiden välisen vertikaalisen sopimuksen täytäntöönpanoon tai eivät ole tarpeen sopimustavaroiden tai -palvelujen tuotannon tai jakelun parantamiseksi tai eivät täytä kumpaakaan näistä edellytyksistä, tietojenvaihtoa on arvioitava erikseen perussopimuksen 101 artiklan ja näiden suuntaviivojen näkökulmasta.

(232)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (sulautuma-asetus) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1), 4 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta. Ks. myös komission tiedonanto keskittymiin suoraan liittyvistä ja niiden kannalta välttämättömistä rajoituksista (EUVL C 56, 5.3.2005, s. 24). Ks. myös tuomio 22.9.2021, Altice Europe v. komissio, T-425/18, EU:T:2021:607, 239 kohta.

(233)  Informaation epäsymmetrisyyttä koskeva talousteoria käsittelee päätöksentekoa skenaarioissa, joissa toisella osapuolella on enemmän tietoa kuin toisella.

(234)  Datan jakamiseen kannustetaan myös Euroopan datastrategiassa.

(235)  Tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 27 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 32–33 kohta.

(236)  Tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 39–40 kohta; tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 126 kohta.

(237)  Tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46, 135 kohta, ja tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 123 kohta.

(238)  Tuomio 10.11.2017, ICAP ym. v. komissio, T-180/15, EU:T:2017:795, 57 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 51 kohta; tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 127 kohta, ja tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C-199/92 P, EU:C:1999:358, 161–163 kohta.

(239)  Ilmaisu ”tärkeimmät kilpailuongelmat” tarkoittaa, että seuraava kilpailuongelmien kuvaus ei ole tyhjentävä eli ongelmia voi olla muitakin.

(240)  Tämä pätee erityisesti silloin, kun tietojenvaihto tukee toista kilpailunvastaista järjestelyä. Ks. tuomio 26.1.2017, Duravit ym. v. komissio, C-609/13 P, EU:C:2017:46, 134 kohta; tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, asia C-204/00 P, C-205/00 P, C-211/00 P, C-213/00 P, C-217/00 P ja C-219/00 P, EU:C:2004:6, 281 kohta.

(241)  Tietojenvaihto voi siten helpottaa kolluusiota edesauttamalla yhteisymmärrystä kollusiivisille sopimuksille ominaisesta palkkio- ja rangaistusjärjestelmästä. Tällaiseen tietojenvaihtoon voi sisältyä joko yksityistä tai julkista tietojenvaihtoa. Jos yritys esimerkiksi ilmoittaisi kilpailijoilleen yksityisesti, että niiden kaikkien olisi nostettava hintoja tai vähennettävä myyntiä tai kapasiteettia tai tehtävä liiketoimintapäätöksiä yhdessä, kyseessä olisi kiistatta kilpailunvastainen aie. Vaikutus on todennäköisesti samansuuntainen, jos yritys sen sijaan julkistaa tällaisen suunnitelman, ellei voida osoittaa, että tiedosta hyötyvät asiakkaat, eivät pelkästään itse yritys, sen kilpailijat tai sijoittajat. Tämä johtuu siitä, että kollusiivisessa järjestelyssä korkeammista katteista hyötyvät yleensä yritykset, niiden kilpailijat ja sijoittajat, kun taas asiakkaille aiheutuu haittaa.

(242)  Tuomio 7.11.2019, Campine ja Campine Recycling v. komissio, T-240/17, EU:T:2019:778, 305 kohta.

(243)  Vertikaalisista sopimuksista johtuvia markkinoiden sulkemiseen liittyviä ongelmia käsitellään vertikaalisuuntaviivojen 18–22 kappaleessa.

(244)  Tuomiossa 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 57–58 kohta, korostetaan, että on tärkeää analysoida taustalla olevaa markkinarakennetta sen selvittämiseksi, onko markkinoilta sulkeminen todennäköistä. Ks. myös komission päätös 30. kesäkuuta 2022 asiassa AT.40511, Insurance Ireland, jossa tiedonvaihtoon osallistuneiden osuus merkityksellisistä markkinoista oli 98 prosenttia.

(245)  Tämä ei edellytä, että käytön olisi oltava ilmaista. Käytöstä voidaan periä korvaus, kunhan se on oikeudenmukainen, läpinäkyvä ja syrjimätön. Lisäksi kolmansia osapuolia voidaan vaatia toimittamaan myös itse tietoja tietokantaan. Ks. myös tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 60 kohta.

(246)  Pääsyä yrityksen omiin tietoihin, esimerkiksi alustan käytön kautta tuotettuun käyttäjädataan, ei katsota kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdoksi.

(247)  Tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 121 kohta, ja tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 115 kohta.

(248)  Tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 123 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 36 kohta.

(249)  Tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T-762/14, EU:T:2016:738, 91 kohta.

(250)  Luettelo ei ole tyhjentävä.

(251)  Tuomio 8.7.2008, BPB ym. v. komissio, T-53/03, EU:T:2008:254, 236 kohta; tuomio 2.2.2022, Scania v. komissio, T-799/17, EU:T:2022:48, 347 kohta. Tiedot ovat julkisia, kun ne ovat saatavilla julkisista lähteistä. Tiedot eivät ole julkisia, jos tietojen keräämisestä aiheutuvat kustannukset estävät muita yrityksiä ja asiakkaita tekemästä niin. Se, että voi olla mahdollista hankkia tietyt tiedot markkinoilta, esimerkiksi keräämällä ne asiakkailta, ei välttämättä merkitse sitä, että kyseiset tiedot olisivat helposti kilpailijoiden saatavilla olevia markkinatietoja. Ks. tuomio 12.7.2001, Tate & Lyle ym. v. komissio, T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, EU:T:2001:185, 60 kohta.

(252)  Ks. tuomio 5.10.2020, Casino, Guichard-Perrachon ja AMC v. komissio, T-249/17, EU:T:2020:458, 263–267 kohta, ja tuomio 30.9.2003, Atlantic Container Line ym. v. komissio, T-191/98, T-212/98–T-214/98, EU:T:2003:245, 1 154 kohta. Ks. myös 398 kappale, jossa selitetään, että tietojen julkistaminen voi joissakin tapauksissa olla osa kilpailijoiden välistä viestintäkanavaa, jonka tarkoituksena on ilmoittaa tulevista aikomuksista toimia markkinoilla tietyllä tavalla tai tarjota yhteyspiste kilpailijoiden väliselle koordinoinnille, joten se voi kuulua 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(253)  Esimerkiksi tiiviin oligopolin tapauksessa.

(254)  Toimialajärjestöt voivat kerätä historiallista dataa yhteiskuntapolitiikan uudelleentarkasteluihin tai tällaisten uudelleentarkastelujen tulosten analysointiin.

(255)  Komissio on aikaisemmissa tapauksissa katsonut esimerkiksi yli vuoden vanhojen yrityskohtaisten tietojen olevan historiallisia tietoja, jotka eivät rajoita kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun taas alle vuoden vanhat tiedot on katsottu tuoreiksi tiedoiksi; komission päätös asiassa IV/31.370, UK Agricultural Tractor Registration Exchange, 50 kappale; komission päätös asiassa IV/36.069, Wirtschaftsvereinigung Stahl (EYVL L 1, 3.1.1998, s. 10), 17 kappale.

(256)  Unionin yleinen tuomioistuin katsoi 12.7.2019 antamassaan tuomiossa Sony ja Sony Electronics v. komissio, T-762/15, EU:T:2019:515, 127 kohta, että käsiteltävän asian olosuhteissa aikaisempien huutokauppojen tulosten tuntemus oli erittäin merkityksellistä tietoa kilpailijoille sekä seurannan että tulevien sopimusten kannalta.

(257)  Ks. tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 31–32 kohta.

(258)  Ks. tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR v. komissio, T-25/95, EU:T:2000:77, 1 849 kohta, ja tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 51 kohta.

(259)  Ks. julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus 19.2.2009, T-Mobile Netherlands ym., asia C-8/08, EU:C:2009:110, 54 kohta. Luovutetuista tiedoista irtisanoutumisen osalta ks. tuomio 20.1.2016, Toshiba Corporation v. komissio, C-373/14 P, 62–63 kohta. Ks. myös 410 kappale.

(260)  Ks. tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 48 kohta; tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C-199/92 P, EU:C:1999:358, 162 kohta; tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C-49/92 P, EU:C:1999:356, 121 kohta.

(261)  Ks. tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 59 kohta.

(262)  Ks. tuomio 12.7.2001, Tate & Lyle ym. v. komissio, T-202/98, T-204/98 ja T-207/98, EU:T:2001:185, 54 kohta.

(263)  Tuomio 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 39–40 kohta.

(264)  Tuomiossa 21.1.2016, Eturas ym., C-74/14, EU:C:2016:42, 41 kohta, unionin tuomioistuin mainitsi esimerkkejä keinoista, joilla tämä olettama voidaan kumota: voidaan esimerkiksi todistaa, että vastaanottaja ei saanut viestiä tai että hän ei tarkastellut kyseistä osuutta viestissä tai tarkasteli viestiä vasta jonkin ajan kuluttua lähettämisestä.

(265)  Ks. myös 389 kappale.

(266)  Ks. esim. tuomio 14.3.2013, Dole Food ja Dole Germany v. komissio, T-588/08, EU:T:2013:130, 291–295 kohta.

(267)  Tuomio 24.9.2019, HSBC Holdings ym. v. komissio, T-105/17, EU:T:2019:675, 144 kohta.

(268)  Ks. esim. komission päätös 7. heinäkuuta 2016 asiassa AT.39850 Container Shipping, 40–43 kappale.

(269)  Kilpailuoikeus ei estä asiakkaita paljastamasta itsenäisesti yhden toimittajan hintatarjousta toiselle toimittajalle parempien kaupallisten ehtojen, kuten alhaisemman hinnan, saamiseksi. Tällaiset tapaukset on erotettava tilanteista, joissa asiakas tietää toimittajien välisestä kilpailunvastaisesta järjestelystä ja vaihtaa tietoja tällaisen järjestelyn täytäntöönpanemiseksi.

(270)  Tuomio 10.11.2017, ICAP ym. v. komissio, T-180/15, EU:T:2017:795, 103 kohta; tuomio 22.10.2015, AC-Treuhand v. komissio, C-194/14 P, EU:C:2015:717, 27, 34 ja 35 kohta. Ks. myös tuomio 30.3.2022, Air Canada v. komissio, T-326/17, EU:T:2022:177, 370–371 kohta, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tällaisten kolmansien osapuolten vastuu ei riipu siitä, toimivatko ne järjestelyssä välikätenä ja palkkiollisena välittäjänä. Ks. myös 454 kappale.

(271)  Tuomio 21.7.2016, VM Remonts ym., C-542/14, EU:C:2016:578, 31 kohta.

(272)  Tuomio 21.7.2016, VM Remonts ym., C-542/14, EU:C:2016:578, 30 kohta. Ks. myös 406 kappale, jossa selitetään, että kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vastaanottajan oletetaan ottaneen tiedot huomioon, paitsi jos se sanoutuu irti asiasta tekemällä selväksi, ettei se halua saada tällaisia tietoja, tai ilmoittamalla tietojen saannista viranomaisille.

(273)  Tuomio 10.11.2017, ICAP ym. v. komissio, T-180/15, EU:T:2017:795, 100 kohta.

(274)  Esimerkiksi sopimusneuvottelujen käyminen harvakseltaan voi vähentää kostotoimien mahdollisuutta.

(275)  Markkinoiden rakenteesta ja tietojenvaihdon yleisestä yhteydestä riippuen on mahdollista, että yksittäinen tietojenvaihtotapahtuma voi muodostaa siihen osallistuville yrityksille riittävän perustan niiden toiminnan yhdenmukaistamiseen markkinoilla; ks. tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 59 kohta.

(276)  Esimerkiksi joillakin markkinoilla, kuten verkkomarkkinapaikoilla tai bensiinin vähittäiskaupassa, hinnoittelupäätöksiä tehdään useita kertoja päivässä. Toisilla markkinoilla yritykset tarkistavat hintojaan vain muutaman kerran vuodessa. Neljännesvuosittaista tietojenvaihtoa ei ehkä ensin mainituilla markkinoilla pidettäisi niinkään taajaan tapahtuvana, kun taas jälkimmäisillä sitä voitaisiin sellaisena pitää. Joillakin rahoitusmarkkinoilla kaupankäyntiä tapahtuu niin tiheästi, että päivittäistä tietojen julkistamista voidaan pitää harvaan tapahtuvana.

(277)  Tällaisia toimenpiteitä voidaan jo tarvita yleisen tietosuoja-asetuksen noudattamiseksi, jos tietojenvaihto sisältää henkilötietoja.

(278)  Ks. komission päätös 24. huhtikuuta 2018 asiassa M.7993, Altice/PT Portugal, 53 kohta.

(279)  Tämä ominaispiirteiden luettelo ei ole tyhjentävä; myös muut markkinoiden ominaispiirteetvoivat olla merkityksellisiä arvioitaessa tiettyä tietojenvaihtoa.

(280)  Ks. myös 389 kappale.

(281)  Ks. tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(282)  Ks. komission päätös asioissa IV/31.370 ja 31.446, UK Agricultural Tractor Registration Exchange (EYVL L 68, 13.3.1992, s. 19), 51 kappale, ja tuomio 27.10.1994, John Deere v. komissio, T-35/92, EU:T:1994:259, 78 kohta.

(283)  Tuomio 19.3.2015, Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio, C-286/13 P, EU:C:2015:184, 122 kohta; tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 41 kohta; tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19, EU:C:2023:11, 115–116 kohta; tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 100 kohta.

(284)  Ks. esim. tuomio 6.10.2009, GlaxoSmithKline, C-501/06 P, C-513/06 P, C-515/06 P ja C-519/06 P, EU:C:2009:610, 58 kohta; tuomio 20.11.2008, BIDS, C-209/07, EU:C:2008:643, 15– kohta.

(285)  Tuomio 26.9.2018, Philips ja Philips France v. komissio, C-98/17 P, EU:C:2018:774, 35 kohta.

(286)  Suunniteltuja tulevia määriä koskeviin tietoihin voisivat sisältyä esimerkiksi suunnitellut tulevat myyntimäärät, markkinaosuudet ja myyntimäärät tietyille alueille tai asiakasryhmille.

(287)  Ks. esim. tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 96 kohta; tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T-762/14, EU:T:2016:738, 134–136 kohta. Tietojen ei tarvitse liittyä hintoihin suoraan. Myös sellaisten tietojen vaihto, jotka ovat ratkaiseva elementti loppukäyttäjähinnoissa, voi muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen. Ks. tuomio 4.6.2009, T-Mobile Netherlands ym., C-8/08, EU:C:2009:343, 37 kohta.

(288)  Tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 85 ja 96 kohta; tuomio 15.12.2016, Philips ja Philips France v. komissio, T-762/14, EU:T:2016:738, 104 kohta.

(289)  Tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 70 kohta.

(290)  Tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 98 kohta.

(291)  Tuomio 9.9.2015, Samsung SDI ym. v. komissio, T-84/13, EU:T:2015:611, 51 kohta.

(292)  Tuomio 8.7.2020, Infineon Technologies v. komissio, T-758/14 RENV, EU:T:2020:307, 96 kohta.

(293)  Komission päätös 8. heinäkuuta 2021 asiassa AT.40178, Autojen päästöt, 84, 107 ja 124–126 kappale.

(294)  Ks. tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 120–121 kohta, jossa selvennetään, että 101 artiklan tarkoituksena on suojella paitsi yksittäisten kilpailijoiden tai kuluttajien välittömiä etuja myös markkinoiden rakennetta ja siten kilpailua itsessään.

(295)  Tuomio 7.11.2019, Campine ja Campine Recycling v. komissio, T-240/17, EU:T:2019:778, 308 kohta.

(296)  Tuomio 12.1.2023, HSBC Holdings ym. v. komissio, C-883/19 P, EU:C:2023:11, 195–205 kohta.

(297)  Jäljempänä tässä 6.2.7 kohdassa annettu ohjeistus koskee ainoastaan sellaista tietojenvaihtoa, jonka tarkoituksena ei ole rajoittaa kilpailua.

(298)  Tuomio 28.5.1998, John Deere, C-7/95 P, EU:C:1998:256, 76 kohta.

(299)  Tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 54 kohta.

(300)  Joissakin tapauksissa tietojenvaihdosta voi olla etua vain, jos se kattaa riittävän suuren osan markkinoista. Näin voi olla esimerkiksi koottaessa informaatiota finanssialalla, jolla ei-sitovien luottotietorekistereiden ja yhteisten informaatiokoosteiden käyttö voi parantaa tietämystä riskeistä ja helpottaa yksittäisten yritysten riskiluokittelua.

(301)  Päätöksessään 30. kesäkuuta 2022 asiassa AT.40511, Insurance Ireland, komissio totesi, että tietojenvaihto kattoi huomattavan osan merkityksellisistä markkinoista. Tuossa tapauksessa tiedonvaihtoon osallistuneiden osuus merkityksellisistä markkinoista oli 98 prosenttia.

(302)  Tietojenvaihdosta aiheutuvia potentiaalisia tehokkuushyötyjä ei käsitellä tyhjentävästi.

(303)  Ks. 412 kappale.

(304)  Taulukossa esitetään yhteenveto merkityksellisistä näkökohdista arvioitaessa vastuuta kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta eri yhteyksissä. Taulukko on ohjeellinen eikä tyhjentävä.

(305)  Jos B sanoutuu julkisesti irti asiasta tai ilmoittaa tietojenvaihdosta viranomaisille, A:n vastuu riippuisi siitä, voidaanko yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaolo osoittaa.

(306)  Standardointi voi tapahtua monin tavoin, kuten tunnustettujen kansainvälisten, eurooppalaisten tai kansallisten standardointielinten hyväksyminä yksimielisyyteen perustuvina standardeina, erilaisten konsortioiden ja foorumeiden kehittämien yhteisymmärryspohjaisten teknisten eritelmien kautta tai itsenäisten yritysten välisinä sopimuksina.

(307)  Ks. tuomio 26.3.2009, Selex Sistemi Integrati v. komissio, C-113/07 P, EU:C:2009:191, 92 kohta.

(308)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).

(309)  Ks. tuomio 12.5.2010, EMC Development v. komissio, T-432/05, EU:T:2010:189.

(310)  Ks. t&k-sopimuksia koskeva 2 luku sekä suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamisesta teknologiansiirtosopimuksiin (EUVL C 89, 28.3.2014, s. 3, 20–26 kappale) (”teknologiansiirtosuuntaviivat”), joissa käsitellään teknologiaoikeuksien lisensoinnin kannalta erityisen tärkeitä markkinamäärittelynäkökohtia. Esimerkki kyseisten suuntaviivojen mukaisesta markkinamäärittelystä on komission päätöksessä asiassa AT.39985, Motorola – GPRS-standardin kannalta olennaisten patenttien täytäntöönpano, 184–220 kappale.

(311)  Ks. myös 475 kappale.

(312)  Tässä luvussa teollis- ja tekijänoikeuksilla tarkoitetaan erityisesti patentteja (julkaisemattomat patenttihakemukset pois luettuina). Jos kuitenkin muunlainen teollis- ja tekijänoikeus antaa oikeudenhaltijalle tosiasiallisen määräysvallan standardin käytön suhteen, olisi sovellettava samoja periaatteita.

(313)  Riippuen standardin kehittämisprosessin osallistujista rajoitukset voivat koskea joko standardoidun tuotteen toimittajan tai ostajan markkinoita.

(314)  Jos siihen liittyy myös FRAND-sitoumus. Ks. 451–457 kappale.

(315)  Ks. teknologiansiirtosuuntaviivat, 7 kappale.

(316)  Korkeat rojaltit voidaan katsoa liian suuriksi vain, jos perussopimuksen 102 artiklassa ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut määräävän aseman väärinkäyttöä koskevat edellytykset täyttyvät. Ks. esim. 14.2.1978, United Brands, asia 27/76, EU:C:1978:22.

(317)  Vaikka sekä estämis- että lykkäämisstrategiat ovat yleensä luonteeltaan yksipuolisia, estämisongelmia seuraa yleensä itse standardointisopimuksesta, kun taas lykkäämisongelmat liittyvät kiinteästi teollis- ja tekijänoikeuksien aineettomaan luonteeseen. Toisin sanoen standardin kehittämiseen osallistujat valitsevat standardointiprosessin aikana yhdessä (potentiaalisesti) kilpailevien teknologioiden joukosta tietyn teknologisen ratkaisun, mikä voi luoda markkinavoimaa, jota standardin kannalta olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien haltija voi hyödyntää estelläkseen standardin täytäntöönpanijoita. Sitä vastoin lykkäämisongelma, joka johtuu siitä että standardin täytäntöönpanija ei halua lisenssiä, ei johdu standardoinnista vaan siitä, että teollis- ja tekijänoikeuksien haltijat voivat estää lisensoimattoman käytön viime kädessä ainoastaan tuomioistuinteitse. Tuomioistuimen asiassa Huawei v. ZTE asettamat vaatimukset, jotka täyttäessään standardin täytäntöönpanon kannalta olennaisten teollis- ja tekijänoikeuksien käyttäjät voivat välttyä kansallisten tuomioistuinten kieltomääräyksiltä, antanevat yleensä Euroopan unionissa riittävän suojan lykkäämisongelmia vastaan. Ks. tuomio 16.7.2015, Huawei Technologies Co. Ltd v. ZTE Corp. ja ZTE Deutschland GmbH, C-170/13, EU:C:2015:477, erityisesti 65–67 kohta.

(318)  Ks. komission päätös asiassa AT.39985, Motorola – GPRS-standardin kannalta olennaisten patenttien täytäntöönpano, 221–270 kohta.

(319)  Ks. esimerkiksi komission päätös asiassa IV/35.691, Esieristettyjen kaukolämmitysputkien ala, 147 kappale. Päätöksen mukaan osa 101 artiklan rikkomista oli ”normien ja standardien käyttö estämään tai viivästyttämään uuden, hintoja alentavan tekniikan käyttöönottoa”.

(320)  Tämä kappale ei saisi estää yksittäisiä teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita julkistamasta etukäteen kaikkein rajoittavimpia lisensointiehtojaan standardin essentiaalipatenteille tai estää ilmoittamasta etukäteen kaikkien teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden enimmäisrojaltien kokonaisastetta 474 kappaleessa kuvatulla tavalla. Se ei myöskään estä patenttipooleja, jotka on perustettu teknologiansiirtosuuntaviivoissa (IV.4 kohta) esitettyjen periaatteiden mukaisesti, tai päätöstä lisensoida standardin kannalta keskeisiä teollis- ja tekijänoikeuksia rojaltivapaasti tämän luvun mukaisesti.

(321)  Ks. myös 1 luku (Johdanto). Markkinaosuuksista ks. myös 472 kappale.

(322)  Ks. tältä osin myös 464 kappale.

(323)  Rajoittamattoman osallistumismahdollisuuden olisi katettava prosessin kaikki vaiheet, myös osallistuminen standardointiprosessin valmisteluvaiheeseen standardinkehitysorganisaatiossa, esimerkiksi organisaatiokohtaisten eturyhmien toiminnan yhteydessä.

(324)  Esimerkiksi standardin teknisten eritelmien olisi oltava tosiasiallisesti käytettävissä.

(325)  Kuten 456 ja 457 kappaleessa esitetään. Ks. myös komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Euroopan unionin lähestymistapa essentiaalipatentteihin (”essentiaalipatenttitiedonanto”) (COM(2017) 712 final).

(326)  Ks. tuomio 16.7.2015, Huawei Technologies Co. Ltd v. ZTE Corp. ja ZTE Deutschland GmbH, C-170/13, EU:C:2015:477, 53 kohta: ”Kun otetaan huomioon, että sitoumus myöntää lisenssejä FRAND-ehdoin luo kolmansille perusteltuja odotuksia siitä, että essentiaalipatentin haltija todella myöntää lisenssejä tällaisin ehdoin, sitä, että essentiaalipatentin haltija kieltäytyy myöntämästä lisenssiä näillä ehdoilla, voidaan näin ollen lähtökohtaisesti pitää SEUT 102 artiklassa tarkoitettuna väärinkäyttönä.” Ks. myös komission päätös asiassa AT.39985, Motorola – GPRS-standardin kannalta olennaisten patenttien täytäntöönpano, 417 kappale. ”Kun otetaan huomioon standardointiprosessi, joka johti GPRS-standardin hyväksymiseen, ja Motorolan vapaaehtoinen sitoumus lisensoida Cudak-essentiaalipatentti FRAND-ehdoin, GPRS-standardin toteuttajilla on perusteltu syy olettaa, että Motorola myöntää niille lisenssin kyseiseen essentiaalipatenttiin edellyttäen, että ne eivät ole haluttomia tekemään lisenssiä FRAND-ehdoin”.

(327)  Halutun tuloksen saavuttamiseksi vilpittömässä mielessä tehtävissä ilmoituksissa ei tarvitse mennä niin pitkälle, että osallistujien olisi verrattava teollis- ja tekijänoikeuksiaan mahdolliseen standardiin ja ilmoitettava, että niillä ei ole mahdolliseen standardiin sisällytettäviä teollis- ja tekijänoikeuksia.

(328)  Sitä vastoin eräänlainen ”patenttiväijytys” (”patent ambush”) on kyseessä, kun standardinkehitysprosessiin osallistuva yritys kätkee tarkoituksellisesti sen tosiasian, että sillä on kehitettävän standardin essentiaalipatentteja, ja alkaa vedota tällaisiin patentteihin vasta sen jälkeen, kun standardista on sovittu ja muut yritykset on näin lukittu käyttämään sitä. Standardinkehitysprosessin aikana tapahtuva ”patenttiväijytys” heikentää luottamusta prosessiin, kun otetaan huomioon, että tuloksellinen standardinkehitysprosessi on edellytys tekniselle kehitykselle ja yleensäkin markkinoiden kehittymiselle kuluttajia hyödyttävällä tavalla. Ks. esim. komission päätös 9. joulukuuta 2009 asiassa COMP/38.636 – RAMBUS (EUVL C 30, 6.2.2010, s. 17).

(329)  Osallistujia olisi kannustettava täydentämään aikaisempaa ylimalkaista ilmaisuaan patenttinumerolla ja/tai patenttihakemusnumeroilla, kun nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla.

(330)  Sama pätee silloin, kun organisaatio noudattaa kertaluonteiseen nimellismaksuun perustuvaa lisensointipolitiikkaa.

(331)  Ks. myös tuomio 16.7.2015, Huawei Technologies Co. Ltd v. ZTE Corp. ja ZTE Deutschland GmbH, C-170/13, EU:C:2015:477, 71 kohta, jonka mukaan rikkomiskanne voi merkitä 102 artiklassa tarkoitettua määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se nostetaan lisenssiä pyytävää vastaan noudattamatta unionin tuomioistuimen tuomiossaan vahvistamia menettelyvaiheita.

(332)  Standardinkehitysorganisaatiot eivät osallistu lisensointineuvotteluihin tai niiden tuloksena tehtäviin sopimuksiin.

(333)  Ks. tuomio 14.2.1978, United Brands, asia 27/76, EU:C:1978:22, 250 kohta; ks. myös tuomio 16.7.2009, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, C-385/07 P, EU:C:2009:456, 142 kohta.

(334)  Essentiaalipatenttitiedonanto, s. 7.

(335)  Periaatteessa kustannusperusteiset menetelmät eivät ehkä ole sopivimpia, eivätkä vähiten siksi, että niihin liittyy vaikeus arvioida tietyn patentin tai tietyn patenttiryhmän kehittämiseen kytkettävissä olevia kustannuksia, jolloin ne saattavat vääristää innovointikannustimia.

(336)  Tässä kuvattujen menetelmien lisäksi on muitakin, ja FRAND-hintojen määrittämiseen voidaan käyttää muitakin samanhenkisiä menetelmiä. Ks. myös Chryssoula Pentheroudakis, Justus A. Baron (2017) Licensing Terms of Standard Essential Patents. A Comprehensive Analysis of Cases. JRC Science for Policy Report. EUR 28302 EN; doi:10.2791/193948.

(337)  Ks. tuomio 13.7.1989, Tournier, C-395/87, EU:C:1989:319, 38 kohta; tuomio 13.7.1989, Lucazeau ym. v. SACEM ym., asiat 110/88, 241/88 ja 242/88, EU:C:1989:326, 33 kohta.

(338)  Osapuolten niin sopiessa essentiaalipatenttien FRAND-ehtoja koskevien kiistojen ratkaisussa voidaan käyttää myös riippumatonta kolmatta osapuolta, esimerkiksi välimiestä. Ks. esim. tuomio 16.7.2015, Huawei Technologies Co. Ltd v. ZTE Corp. ja ZTE Deutschland GmbH, C-170/13, EU:C:2015:477, 68 kohta; komission päätös 29. huhtikuuta 2014 asiassa AT.39939, Samsung – UMTS-standardin kannalta olennaisten patenttien täytäntöönpano, 78 kappale.

(339)  Ks. komission päätös asiassa IV/29/151, Philips/VCR, 23 kappale: ”Koska nämä standardit laadittiin videolaitteiden valmistusta varten, osapuolten oli valmistettava ja jaeltava vain sellaisia videokasetteja ja -nauhureita, jotka olivat Philipsin lisensoiman videojärjestelmän mukaisia. Valmistajia kiellettiin siirtymästä muiden videokasettijärjestelmien valmistukseen ja jakeluun […]. Tämä oli 85 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kilpailunrajoitus”.

(340)  Ks. komission päätös asiassa IV/29/151, Philips/VCR, 23 kappale.

(341)  Asiassa IV/31.458, X/Open Group, antamassaan päätöksessä komissio katsoi, että vaikka hyväksytyt standardit julkistettaisiin, rajoittava jäsenyyspolitiikka esti käytännössä ei-jäseniä vaikuttamasta ryhmän työn tuloksiin ja saamasta samaa standardiin liittyvää taitotietoa ja teknistä ymmärrystä, jonka jäsenet todennäköisesti tulisivat saamaan. Toisin kuin jäsenet, ulkopuoliset osapuolet eivät myöskään voineet soveltaa standardia ennen sen hyväksymistä (ks. 32 kappale). Näin ollen sopimuksen katsottiin rajoittaneen kilpailua 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(342)  Tällainen rajoitus voi toteutua jättämällä tietyt tahot standardointisopimuksen ulkopuolelle tai rajoittamalla niiden asemaa osallistujana.

(343)  Ks. komission päätös 14. lokakuuta 2009 asiassa 39.416, alusluokitus.

(344)  Varsinkin silloin, kun standardin käyttöönotto todennäköisesti johtaa uusien merkityksellisten markkinoiden syntyyn.

(345)  Ks. 438 kappale.

(346)  Standardin käytöstä mahdollisesti aiheutuvien kustannusten läpinäkyvyyden lisäämiseksi standardinkehitysorganisaatiot voisivat aktiivisesti pyrkiä standardin rojaltikokonaisuuden enimmäistason julkistamiseen. Patenttipoolin käsitteen tapaan teollis- ja tekijänoikeuksien haltijat voivat jakaa rojaltikokonaisuuden.

(347)  Rajoittavimpien lisensointiehtojen yksipuolinen tai yhteinen ilmoittaminen etukäteen ei saisi olla peitelty tapa lukita joko tuotantoketjun myöhemmän vaiheen tuotteiden tai korvaavien teollis- ja tekijänoikeuksien/teknologioiden hintoja, mikä olisi tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus.

(348)  Ks. komission päätös 15. joulukuuta 1986 asiassa IV/31.458, X/Open Group, johdanto-osan 42 kappale: ”Komissio katsoo, että ryhmän halukkuus antaa tulokset saataville mahdollisimman pian on olennainen seikka sen päätöksessä myöntää poikkeus”.

(349)  Komission päätöksessä asiassa IV/29/151, Philips/VCR, videonauhureita koskevien VCR-standardien noudattaminen johti muiden, ehkä parempien järjestelmien sulkemiseen markkinoilta. Markkinoilta sulkeminen oli erityisen vakavaa Philipsin johtavan markkina-aseman vuoksi: ”[…] Osapuoliin kohdistettiin rajoituksia, jotka eivät olleet välttämättömiä näiden parannusten saavuttamiseksi. Videokasettien yhteensopivuus muiden valmistajien laitteiden kanssa olisi varmistettu, vaikka ainoa velvoite, joka muiden valmistajien olisi tarvinnut hyväksyä, olisi ollut videostandardien noudattaminen videolaitteiden valmistuksessa” (johdanto-osan 31 kappale).

(350)  Ks. komission päätös 15. joulukuuta 1986 asiassa IV/31.458, X/Open Group, johdanto-osan 45 kappale: ”Ryhmän tavoitteita ei voitaisi saavuttaa, jos kaikilla yrityksillä, jotka haluaisivat sitoutua ryhmän tavoitteisiin, olisi oikeus liittyä jäseneksi. Tämä johtaisi työnjohtoon liittyviin käytännön ja logistisiin vaikeuksiin ja mahdollisesti estäisi aiheellisten ehdotusten hyväksymisen.” Ks. myös komission päätös asiassa 39.416, alusluokitus, 36 kappale: ”Sitoumukset luovat asianmukaisen tasapainon IACS:n vaativien jäsenyyskriteerien säilyttämisen ja jäsenyyden tiellä olevien tarpeettomien esteiden poistamisen välille. Uudet kriteerit takaavat, että vain teknisesti riittävän pätevät luokituslaitokset ovat valintakelpoisia IACS:n jäseniksi, jolloin varmistetaan, että IACS:n työn tehokkuus ja laatu eivät heikkene aiheettomasti liian löyhien jäsenyysvaatimusten vuoksi. Uusissa kriteereissä ei kuitenkaan ole esteitä teknisesti pätevien luokituslaitosten liittymiselle IACS:ään niin halutessaan”.

(351)  Ks. 471 kappale sen varmistamisesta, että sidosryhmille tiedotetaan ja niitä kuullaan meneillään olevasta työstä, jos osallistumista rajoitetaan.

(352)  Korvaavilla teollis- ja tekijänoikeuksilla viitataan teknologiaan, joka käyttäjien tai lisenssinsaajien mielestä voidaan vaihtaa toiseen teknologiaan tai korvata sillä kyseisten teknologioiden ominaisuuksien ja aiotun käyttötarkoituksen perusteella.

(353)  Ks. tähän liittyen komission päätös 29. marraskuuta 1995 asioissa IV/34.179, 34.202, 216, Stichting Certificatie Kraanverhuurbedrijf ja Federatie van Nederlandse Kraanverhuurbedrijven, johdanto-osan 23 kappale: ”SCK:n hyväksyntää vailla olevien yhtiöiden aliurakoitsijoina käyttämistä koskeva kielto rajoittaa hyväksyttyjen yhtiöiden toimintavapautta. Ottaen huomioon oikeudellinen ja taloudellinen yhteys on ratkaistava kysymys siitä, estyykö tai rajoittuuko taikka vääristyykö kilpailu kiellon takia 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos kyseinen kielto liittyy hyväksymisjärjestelmään, joka on täysin julkinen, riippumaton ja avoin ja johon sisältyy muiden järjestelmien vastaavien takuiden hyväksyminen, voidaan päätellä, että sillä ei ole kilpailua rajoittavaa vaikutusta vaan sen tarkoituksena on ainoastaan täydellisesti taata hyväksyttyjen tavaroiden tai palvelujen laatu”.

(354)  Tosiasiallinen de facto -standardointi viittaa tilanteeseen, jossa suurin osa toimialaa käyttää (oikeudellisesti ei-sitovaa) standardia.

(355)  Tällaiset vakioehdot voivat koskea vain hyvin pientä tai hyvin suurtakin osaa lopulliseen sopimukseen sisältyvistä lausekkeista.

(356)  Tämä viittaa tilanteeseen, jossa käytännössä suurin osa toimialasta käyttää (vapaaehtoisia) vakioehtoja ja/tai niitä käytetään tuotteen/palvelun useimpien ominaisuuksien osalta, mikä rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa tai jopa johtaa sen puuttumiseen.

(357)  Ks. myös alaviite 32. Markkinoilla, joilla muut kuin hintaan liittyvät tekijät ovat tärkeitä kilpailumuuttujia, myös tällaisiin muuttujiin liittyvät vakioehdot voivat muodostaa tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

(358)  Jos aikaisempi kokemus merkityksellisillä markkinoilla sovelletuista vakioehdoista osoittaa, että vakioehdot eivät ole vähentäneet tuotteiden erilaistamiskilpailua, tämä voi viitata siihen, että naapurituotteen samantyyppiset vakioehdot eivät myöskään johda kilpailua rajoittaviin vaikutuksiin.

(359)  Markkinoilla, joilla muut kuin hintaan liittyvät tekijät ovat tärkeitä kilpailumuuttujia, myös tällaisiin muuttujiin liittyvät vakioehdot voivat aiheuttaa kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

(360)  Komission tiedonanto yksittäisissä asioissa ilmeneviin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaa koskeviin uusiin tai ratkaisemattomiin kysymyksiin liittyvistä epävirallisista ohjeista (ohjekirjeet) (EUVL C 381, 4.10.2022, s. 9).

(361)  SEU-sopimuksen 3 artikla.

(362)  Kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma, jonka kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015.

(363)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final.

(364)  Ks. esimerkiksi YK:n yleiskokouksen 27. heinäkuuta 2012 hyväksymä päätöslauselma 66/288.

(365)  YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 sisältää 17 kestävän kehityksen tavoitetta (mukaan luettuina esimerkiksi seuraavat: tavoite 2 nälän poistaminen, ruokaturvan saavuttaminen, ravitsemuksen parantaminen ja kestävän maatalouden edistäminen; tavoite 7: edullisen, luotettavan, kestävän ja uudenaikaisen energian varmistaminen kaikille; tavoite 9: kestävän infrastruktuurin rakentaminen, osallistavan ja kestävän teollistumisen edistäminen ja innovoinnin vaaliminen; tavoite 13: kiireelliset toimet ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan); sekä 169 osatavoitetta (mukaan luettuina esimerkiksi seuraavat: tavoite 9.1: luotettavien, kestävien ja laadukkaiden infrastruktuurien kehittäminen, mukaan lukien alueelliset ja rajat ylittävät infrastruktuurit, jotta voidaan tukea talouden ja ihmisten hyvinvoinnin kehittymistä korostamalla sen yhdenvertaista saatavuutta kaikille; ja tavoite 13.1: vahvistetaan kykyä vastata ja sopeutua ilmastoon liittyviin vaaratekijöihin ja luonnonkatastrofeihin kaikissa maissa).

(366)  Ks. edellä 1.2.6 kohta. Unionin tuomioistuin on todennut, että sopimuksista tai yritysten yhteenliittymien päätöksistä johtuvat kilpailunrajoitukset voivat jäädä 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne liittyvät olennaisesti oikeutettuun tavoitteeseen ja ovat oikeassa suhteessa siihen (ks. mm. tuomiot 21.9.1999, Albany International, C-67/96, EU:C:1999:430; 19.2.2002, Wouters ym., C-309/99, EU:C:2002:98, ja 16.7.2006, Meca-Medina ja Majcen v. komissio, C-519/04 P, EU:C:2006:492).

(367)  Komission suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97) (”artikla 101(3) -suuntaviivat”).

(368)  Ks. 284 kappale.

(369)  Koska kestävyysnormisopimukset ovat standardointisopimusten alaluokka.

(370)  Kunhan tietokanta ei vähennä epävarmuutta kilpailijoiden viimeaikaisista tai tulevista toimista markkinoilla, kyse ei ole kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihdosta. Toisin sanoen tietokantaan tietoja toimittavien yritysten ei pitäisi yksilöidä, mitkä ovat niiden nykyisiä tai tulevia toimittajia.

(371)  Ks. 23 ja 28 kappale.

(372)  Kestävyystavoitteeseen pyrkimistä osoittavan näytön olisi periaatteessa oltava sellaista, että sillä saadaan aikaan perusteltu epäily sopimuksen kilpailunvastaisen tarkoituksen suhteen. Kestävyystavoitteeseen pyrkiminen ei kuitenkaan saisi olla epävarmaa. Ks. vastaavasti tuomio 30.1.2020, Generics (UK), C-307/18, EU:C:2020:52, 107–108 kohta.

(373)  Ks. myös artikla 101(3) -suuntaviivojen 24–27 kappale.

(374)  Ks. esim. United Nations Forum on Sustainability Standards, https://unfss.org/home/objective-of-unfss

(375)  Ks. esim. United Nations Conference on Trade and Development, Framework for the Voluntary Sustainability Standards (VSS) Assessment Toolkit, https://unctad.org/system/files/official-document/ditctabinf2020d5_en.pdf

(376)  Ks. 442–444 kappale, joissa kuvataan tarkemmin pääasiallisia tapoja, joilla standardointisopimukset voivat rajoittaa kilpailua.

(377)  Komission päätös 8. heinäkuuta 2021 asiassa AT.40178, Autojen päästöt.

(378)  Kuten 538 kappaleessa todetaan, kilpailijoiden välisiä sopimuksia, jotka rajoittavat osallistuvien yritysten kyseisten tuotteiden tuotantoa, ei katsota kestävyysnormisopimuksiksi. Tällaiset sopimukset edellyttävät näin ollen yksilöllistä arviointia 101 artiklan näkökulmasta.

(379)  Ks. 453 kappale, jossa selitetään ”läpinäkyvyyden” käsitettä standardointiprosessissa.

(380)  Ks. 464 kappale. Toisin sanoen yritysten, jotka eivät halua osallistua normiin, olisi esteettä voitava toimittaa markkinoille ja kuluttajille tuotteita, jotka täyttävät lakisääteiset vaatimukset mutta eivät täytä uuden kestävyysnormin lisävaatimuksia.

(381)  Ks. tietojenvaihtoa koskeva 6.1 kohta ja erityisesti 369 kappale.

(382)  Ks. standardin käyttöehtoja käsittelevä 465 kappale ja sitä seuraavat kappaleet 7.3.3.2 kohdassa.

(383)  Hinnannousun merkittävyys riippuu tuotteen ja merkityksellisten markkinoiden ominaispiirteistä.

(384)  Osallistuvien yritysten yhteenlasketulla markkinaosuudella viitataan yritysten tuotteiden yleiseen markkinaosuuteen normin vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, eikä se rajoitu tuotteisiin, jotka nimenomaisesti kuuluvat kyseisen kestävyysnormisopimuksen soveltamisalaan.

(385)  Kyseinen ns. ”pehmeä turvasatama” ei estä komissiota tai kansallista kilpailuviranomaista puuttumasta yksittäisiin tapauksiin, joissa kestävyysnormisopimus johtaisi tuntuvaan kilpailun rajoittumiseen markkinoilla esimerkiksi eri yritysten tekemien kestävyysnormisopimusten kumulatiivisen vaikutuksen vuoksi, jos vaikutuksena olisi merkittävä hinnannousu tai laadun merkittävä heikkeneminen.

(386)  Tällaisen seuranta- ja valvontajärjestelmän olemassaolo kestävyysnormin noudattamisen varmistamiseksi on tekijä, joka otetaan huomioon arvioitaessa, onko sopimuksen päätavoitteena 534 kappaleen mukaisesti kestävyystavoitteen saavuttaminen.

(387)  Kilpailijoiden väliset sopimukset, jotka eivät sisällä tarkoitukseen perustuvia kilpailunrajoituksia, voivat hyötyä myös de minimis -tiedonannosta, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 10 prosenttia kulloisillakin sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla (ks. 41 kappale).

(388)  Ks. myös artikla 101(3) -suuntaviivojen 48–72 kappale. Kappaleessa 70 todetaan erityisesti, että ”tekemällä yhteistyötä yritykset voivat saavuttaa tehokkuusetuja, joita ne eivät saavuttaisi ilman kilpailua rajoittavaa sopimusta tai joiden saavuttaminen olisi muuten hitaampaa tai kalliimpaa”.

(389)  Ks. myös artikla 101(3) -suuntaviivojen 50–58 kappale. Edellä 58 kappaleessa selvennetään erityisesti, että ”[j]os sopimusta ei ole vielä pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, osapuolten on perusteltava ennakoidut päivämäärät, joista alkaen tehostamisella on merkittävä myönteinen vaikutus markkinoilla”.

(390)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 56 kappale: ”Esitetyt tiedot on voitava tarkistaa, jotta voidaan olla riittävän varmoja siitä, että tehokkuusedut on saavutettu tai että ne todennäköisesti saavutetaan”.

(391)  Ks. esim. komission suositus (EU) 2021/2279, annettu 15 päivänä joulukuuta 2021, ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen (EUVL L 471, 30.12.2021, s. 1).

(392)  Ks. erityisesti artikla 101(3) -suuntaviivojen 39 kappale.

(393)  Ks. erityisesti artikla 101(3) -suuntaviivojen 73–82 kappale.

(394)  Ks. erityisesti artikla 101(3) -suuntaviivojen 76 ja 89 kappale, joissa käsitellään tehokkuushyötyjen ilmenemisen aikajännettä.

(395)  Tässä tapauksessa kuluttajille mahdollisesti koituvat hyödyt voitaisiin osoittaa esittämällä näyttöä kuluttajien maksuhalukkuudesta, ks. 9.4.3.2 kohta.

(396)  Esimerkiksi ympäristösääntelyssä tähän päästään veroilla, kielloilla tai tuilla.

(397)  Jos yrityksiä sitoo EU:n päästökauppajärjestelmän kaltainen päästökatto- ja päästökauppajärjestelmä, on otettava huomioon, että tietyn yrityksen tai alan saasteiden väheneminen ja päästöoikeuksien käytön väheneminen vapauttaa nämä päästöoikeudet muiden käyttöön, mikä johtaa siihen, että saastumisen vähenemisen nettovaikutusta ei aiheudu ilman päästöoikeuksien vähenemistä (ns. vesisänkyefekti).

(398)  Näin voisi tapahtua esimerkiksi silloin, kun yritys investoi kestävän kehityksen mukaisen tuotteen markkinointiin varmistaakseen, että kuluttajat ovat tietoisia uuden tuotteen laadukkuudesta. Jos myös kilpailijat sitten alkavat valmistaa omista tuotteistaan kestävän kehityksen mukaisia versioita, joille on jo todettu olevan kulutuskysyntää, näille kilpailijoille ei aiheudu kestävän kehityksen mukaisen tuotteen ensimarkkinointiin liittyviä kustannuksia ja ne voivat vapaamatkustaa investoinneilla, jotka ensimmäinen yritys on jo tehnyt.

(399)  Ks. erityisesti artikla 101(3) -suuntaviivojen 80 kappale.

(400)  Tähän kuuluvat tuottajat, jotka käyttävät tuotteita tuotantopanoksina, tukkukauppiaat, vähittäismyyjät ja loppukuluttajat eli luonnolliset henkilöt, jotka toimivat tarkoituksissa, jotka eivät liity heidän ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa. Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 84 kappale.

(401)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 85 kappale; ks. myös tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 72 kohta.

(402)  Marginaalikustannusten tai muuttuvien kustannusten alenemisella on kiinteiden kustannusten alenemista todennäköisemmin merkitystä tehokkuushyötyjen arvioinnissa; ensin mainitut johtavat periaatteessa todennäköisemmin kuluttajahintojen alenemiseen.

(403)  Kuluttajien maksuhalukkuus on yksi tekijä, joka voi auttaa määrittämään, minkä tyyppiseen hyötyyn sopimuspuolet voivat vedota. Se, että kuluttajat ovat halukkaita maksamaan, eli kestävän kehityksen mukaisille tuotteille on kysyntää, ei automaattisesti tarkoita, että sopimus ei ole välttämätön. Vaikka kuluttajat saattavat olla halukkaita maksamaan kestävän kehityksen mukaisesta tuotteesta, rajoittava sopimus voi silti olla välttämätön esimerkiksi edelläkävijähaitan poistamiseksi tai kustannuksia alentavien mittakaavaetujen saavuttamiseksi.

(404)  Tuomio 23.11.2006, Asnef-Equifax, C-238/05, EU:C:2006:734, 72 kohta.

(405)  Markkinoiden toimintapuutteen tällaisissa tilanteissa muodostaa tyypillisesti se, että kestämättömällä kuluttamisella on negatiivisia ulkoisvaikutuksia muihin. Yksittäiset kuluttajat eivät täysin sisäistä (ota huomioon) näitä negatiivisia ulkoisvaikutuksia (kuten päästöjä), mikä johtaa kestämättömän tuotteen liikakulutukseen. Vastaavasti markkinoiden toimintapuute voi muodostua kestävän kulutuksen positiivisista ulkoisvaikutuksista (kuten päästöjen vähenemisestä). Tässä tapauksessa markkinat alitarjoavat kestävän kehityksen mukaisia tuotteita pääosin samasta syystä eli siksi, että kuluttajat eivät ota huomioon kulutuksensa vaikutuksia muihin.

(406)  Artikla 101(3) -suuntaviivojen 43 kappale; ks. myös tuomio 27.9.2006, GlaxoSmithKline Services ym. v. komissio, T-168/01, EU:T:2006:265, 248 ja 251 kohta; tuomio 11.9.2014, MasterCard Inc., C-382/12 P, EU:C:2014:2201, 242 kohta; komission päätös 23. toukokuuta 2013 asiassa AT.39595 Air Canada/United Airlines/Lufthansa (”STAR alliance”).

(407)  Kompensaatio kuluttajille voi koostua yhdentyyppisistä kestävyyshyödyistä tai yksilöllisten ja kollektiivisten hyötyjen yhdistelmästä, ks. 9.4.3.4 kohta.

(408)  Tässä esimerkissä rajalliseksi jää kuitenkin riittämättömän kattavuuden vuoksi paitsi sopimuksen potentiaalinen hyöty myös sen mahdollinen kilpailuhaitta (pääasiassa samoista syistä).

(409)  Tulevaisuudessa toteutuvat hyödyt voidaan ottaa huomioon siltä osin kuin ne tulevat koitumaan kuluttajille merkityksellisillä markkinoilla.

(410)  Tapauksissa, joissa kollektiiviset hyödyt hajaantuvat suureen osaan yhteiskuntaa, on epätodennäköisempää, että päällekkäisyys kuluttajien kanssa merkityksellisillä markkinoilla on huomattava.

(411)  Ks. artikla 101(3) -suuntaviivojen 87 kappale.

(412)  Tuomio 9.9.2003, CIF, C-198/01, EU:C:2003:430, 56 kohta. Ks. myös 1 luku, 19 kappale.

(413)  Tuomio 12.12.2013, Soa Nazionale Costruttori, C-327/12, EU:C:2013:827, 38 kohta; tuomio 5.12.2006, Cipolla ym., C-94/04, EU:C:2006:758, 47 kohta.

Top