Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2023/C 65/05)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Çağlayancerit Cevizi”

EU-nro: PDO-TR-02608 – 18.5.2020

SAN (X) SMM ( )

1.   [SAN:n tai SMM:n] nimi tai nimet

”Çağlayancerit Cevizi”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Turkkiye

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji

Luokka 1.6 Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Çağlayancerit Cevizi” on keskikokoinen saksanpähkinä, jonka paino on 16 grammaa ja täyteläisyys noin 99 prosenttia. Sydämen osuus hedelmän painosta on 53–54 prosenttia. Saksanpähkinän leveys on noin 33–35 millimetriä, pituus 40–44 millimetriä ja kuoren paksuus 1,0–1,1 millimetriä. Kuori särkyy helposti, ja saksanpähkinän sydän on helppo poistaa kokonaisena. Saksanpähkinä myydään kuivattuna kuorineen tai ilman.

Fyysiset ominaisuudet

Kuorellisen hedelmän paino: 16 grammaa

Sydämen paino: 8–9 grammaa

Sydämen osuus: 53–54 prosenttia

Kuoren paksuus: 1,00–1,10 millimetriä

Sydämen väri: vaaleankeltainen (valkoinen)

Pituus: puun latvus on laakea, ja latvuksen ympärysmitta voi olla 15–20 metriä.

Vertailu kotimaisiin ja ulkomaisiin saksanpähkinälajikkeisiin:

Paikalliset saksanpähkinät
Saksanpähkinän ominaisuudet	Çağlayancerit Cevizi	Yalova-1	Kaman-1	Bilecik	Şebin	Sütyemez-1
Kuorellisen hedelmän paino (g)	16	15,20	12	10,40	11,40	25,80
Sydämen paino (g)	8 –9	7,60	6,30	5,20	7,20	12,94
Sydämen osuus (%)	53 –54	50,30	54	50	63	50,15

Ulkomaiset saksanpähkinät
Saksanpähkinän ominaisuudet	Çağlayancerit Cevizi	Franquette	Pedro	Chandler
Kuorellisen hedelmän paino (g)	16	10,75	15,06	13,26
Sydämen paino (g)	8 –9	4,78	6,88	6,50
Sydämen osuus (%)	53 –54	44,46	43,68	49,02

Kemialliset ominaisuudet

Cağlayancerit Cevizi -saksanpähkinöiden sydänten koostumus 100 grammaa kohti:

Parametri	Yksikkö	Keskiarvo	Vähimmäisarvo	Enimmäisarvo
Kokonaisrasvapitoisuus	%	62,33	52,00	72,00
Tyydyttyneet rasvahapot	%	5,86	5,00	7,00
Tyydyttymättömät rasvahapot	%	56,47	49,00	65,00
Proteiini	%	13,99	11,00	15,00
Kosteus	%	3,09	2,50	3,50
Kokonaistuhka	%	1,95	1,50	2,20
Hiilihydraatit	%	18,63	11,00	27,00
Energia	kcal	691,55	620,00	750,00
Energia	kJ	2 891,72	2 590,00	3 150,00

Rasvahappojen koostumus	Keskiarvo	Vähimmäisarvo	Enimmäisarvo
C14:0 Myristiinihappo	0,02	0,00	0,05
C16:0 Palmitiinihappo	6,40	5,00	7,00
C16:1 Palmito-oleiinihappo	0,07	0,03	0,10
C17:0 Heptadekaanihappo	0,05	0,03	0,08
C17:1 Cis 10 Heptadekaanihappo	0,02	0,00	0,05
C18:0 Steariinihappo	2,88	2,50	3,30
C18:1n9c Öljyhappo	23,68	20,00	29,00
C18:2n6c Linolihappo	55,65	50,00	60,00
C20:0 Maapähkinäöljyhappo	0,08	0,03	0,10
C18:3n6 Gammalinoleenihappo	0,04	0,00	0,07
C20:1c11 Eikoseenihappo	0,16	0,10	0,20
C18:3n3 Linoleenihappo	10,92	9,00	12,00
C20:2 Cis 11-14 Eikosadieenihappo	0,02	0,00	0,03
C22:0 Beheenihappo	0,02	0,00	0,03

Aistinvaraiset ominaisuudet:

”Çaglayancerit Cevizi” on täyteläinen, ja sillä on vaalea ja symmetrinen soikea kuori. Sen sydän on vaaleankeltainen ja keskimääräisen rapea, ja sen kuorikalvo on paksuudeltaan keskimääräinen. Maku on vain aavistuksen kitkerä ja keskimakea, ja aromi on voimakkaan öljyinen.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

—

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien tuotantovaiheiden on tapahduttava kohdassa 4 määritetyllä maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

—

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Çağlayancerit Cevizi -pähkinöiden maantieteellisen tuotantoalueen rajat muodostavat Çağlayanceritin keskusalue, Boylun, Bölükdamlarin, Emiruşağın, Kalen, Küçükceritin, Soğukpınarin, Oruçpınarin, Zeynep Uşağın ja Küçükünültin kylät sekä Bozlarin ja Heleten kunnat.

Çağlayanceritin sijainti leveys- ja pituusasteina on 37°45'0.5904"N, 37°17'35.5524"E.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Luontoon liittyvät ja inhimilliset tekijät

Luontoon liittyvät tekijät

Talvella aurinko ei paista alueelle suoraan, mutta kevätaurinko alkaa paistaa sinne huhtikuussa. Näin ollen saksanpähkinä herää myöhään eikä joudu kärsimään myöhäiskevään hallasta. Lisäksi saksanpähkinät eivät pääse tummumaan kastelujärjestelmän ja luontaisen viileyden ansiosta. Talvikaudella saksanpähkinä kestää jopa -20 celsiusasteen kylmyyttä. Talvehtimiseen riittää 2–3 viikon ajan +7 celsiusasteen lämpötila, ja kesällä saksanpähkinälle riittää alle +35 celsiusasteen lämpötila. Juuri tällaiset olosuhteet vallitsevat Çağlayanceritin alueella. Koska lämpötila ei vaihtele voimakkaasti ja äkillisesti, ympäristö on saksanpähkinälle erinomainen.

Çağlayancerit soveltuu erittäin hyvin saksanpähkinöiden kasvattamiseen. Sen pohjaveden taso ei ylitä 2,5–3 metriä eikä vettä ole paljon. Maaperä on kosteaa, syvää ja pehmeää, ja se koostuu kuohkeasta lietemaasta, johon pähkinäpuun juuret pääsevät kasvamaan syvälle. Sijainnin korkeudesta riippuen varttamisaste on Çağlayanceritin alueella 95 prosenttia. Alueen keskiosan korkeus merenpinnasta on 1 150 metriä. Saksanpähkinöitä ei voi kasvattaa kosteilla alueilla, ja 1 000–1 500 metrin korkeudessa ne eivät myöskään pääse tummumaan. Laaksossa lännestä itään puhaltavan viileän ja kuivan tuulen ansiosta alueen kosteustasapaino soveltuu saksanpähkinöiden kasvattamiseen. Çağlayanceritin maantieteellisistä olosuhteista, ilmastosta, korkeudesta ja kasteluveden ominaisuuksista johtuen Çağlayancerit Cevizi -saksanpähkinöissä ei ole havaittu muissa saksanpähkinälajeissa havaittuja tauteja, ja lajilla on erittäin hyvä vastustuskyky antraknoosille ja toukille. Myös alueella laajalle levinneellä mehiläishoidolla on suuri vaikutus saksanpähkinän pölytyksen laatuun kukinta-aikana.

Alueelle sopeutunut ”Çağlayancerit Cevizi” on parantanut vastustuskykyään taudeille ja tuholaisille, minkä ansiosta se kasvatetaan ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Inhimilliset tekijät

Çağlayanceritissa saksanpähkinöiden viljelystä ja kasvatuksesta on muodostunut tärkeä perinne. ”Çağlayancerit Cevizi” on ollut jo vuosia Kahramanmaraşin symboli. Merkittävin osoitus alueen pähkinäntuotannon historiallisesta merkityksestä ja nykyisestä laajuudesta on, että alueella kasvaa jopa 400–500-vuotiaita pähkinäpuita.

Çağlayanceritin alueella käytännössä jokainen perhe on kautta aikain kasvattanut saksanpähkinöitä omaan tarpeeseensa, ja pähkinänviljelyperinne on kulkenut perheestä toiseen. Tänä päivänä 80 prosenttia Çağlayanceritin alueen asukkaista saa elantonsa pähkinänviljelystä.

Çağlayanceritissa järjestetään saksanpähkinäntuotannon edistämiseksi festivaaleja ja työpajoja. Saksanpähkinän paikallinen nimi on koz, ja sitä käytetään saksanpähkinän synonyymina. Alueella kasvatettava saksanpähkinä on kuitenkin ”Çağlayancerit Cevizi”. Ennen vuotta 1930 näitä pähkinäpuita kasvatettiin myös ilman varttamista lajikkeen omista taimista ja siemenistä. Siemenistä kasvatettujen puiden suuri määrä seudulla teki alueesta saksanpähkinänviljelyn keskuksen. Tämän ansiosta saksanpähkinällä on strateginen merkitys Çağlayanceritissa asuvien ihmisten talouden kannalta. Syksyllä Çağlayanceritin asukkaat käyttävät kaiken aikansa saksanpähkinöiden työstämiseen, sillä ne ovat heidän pääasiallinen tulonlähteensä. Çağlayancerit Cevizi -pähkinöitä on myyty jo vuosia ennen niiden korjaamista ja varastoimista, mikä on osoitus niiden laadusta. Saksanpähkinät korjataan alueella perinteisin menetelmin 4–5-metrisiä keppejä apuna käyttäen. Joka vuosi pähkinänkorjuun aikaan perheen miehet pudottavat pähkinät hakkaamalla puita kepeillä, ja naiset ja lapset keräävät pähkinät puiden juurelta. Kun korjuusta on kulunut 3–5 päivää, perheet kuorivat saksanpähkinöiden vihreän ulkokuoren käsin ja jättävät pähkinät kuivumaan. Kun pähkinöitä on säilytetty vihreine ulkokuorineen säkissä 3–5 päivän ajan, pähkinöiden vihreä kuori poistetaan veitsellä koko talon väen voimin pähkinä kerrallaan. Kemikaaleja ei käytetä kuorinnassa eikä kuivatuksessa. Suuria määriä tuottavat perheet käyttävät nykyään mekaanista kuorintaa, mutta käsinkuorinta on kuitenkin terveellisin tapa. Mekaanisessa kuorinnassa ulkokuoresta tihkuu sen murskautuessa pieni määrä vettä, millä voi olla kielteinen vaikutus saksanpähkinän sisäosan laatuun. Siitä saattaa aiheutua hedelmään murtumia ja kosteutta. Puiden taimet istutetaan harvempaan kuin muilla lajikkeilla. Tämän ansiosta puihin ei kohdistu rasitusta, hedelmien laatu on parempi ja tauteja ja tuholaisia on vähemmän, mikä on suuri etu muihin saksanpähkinälajikkeisiin nähden. Perinteiset tuotanto- ja valmistusmenetelmät ja niiden myötä myös kokemus siirtyvät sukupolvelta toiselle. Alueen pähkinätarhat ja tuotantotaidot ovat merkittävin isovanhempien lapsenlapsilleen jättämä perintö.

Vaikka virallista yhdistystä ei ollut 1900-luvulla vielä perustettu, viljelijät ja muista maakunnista tulevat kauppiaat kävivät keskenään kauppaa kauppajärjestelmässä, jossa tehtiin vuotuiset kauppasopimukset. Merkittävin rooli luonnontuotteiden levittämisessä oli İbrahim Köşkerillä. Hän ryhtyi 1930-luvulla kasvattamaan Çağlayancerit Cevizi -pähkinäpuita varttamalla, ja levitti niitä kyliin. Kaikissa kylissä ryhdyttiin käyttämään tätä menetelmää. ”Çağlayancerit Cevizi” sai virallisen maantieteellisen merkinnän vuonna 2012, ja sen saama suoja rekisteröitiin Çağlayanceritin maatalouskamarissa. Çağlayancerit Cevizcilik -pähkinän edistämisosuuskunta perustettiin virallisesti vuonna 2019, ja siihen kuuluu 1500 viljelijää ja kaikki tuottajat. Viljelijöille on tarjolla enemmän kehitysmahdollisuuksia Çağlayanceritin saksanpähkinöiden käsittely- ja pakkauslaitoksen myötä. Sen rakentaminen alkoi vuonna 2019 ja on jo lähes saatu päätökseen.

Yleensä perheet syövät Çağlayancerit Cevizi -pähkinöitä talvella välipalana yhdessä tarhanan kanssa, joka on paikallinen erikoisuus. Tämä on alueelle tyypillinen tapa syödä pähkinöitä. Saksanpähkinää käytetään myös samsan ja sucukin kaltaisten paikallisten tuotteiden valmistuksessa. Eräs Kahramanmaraşin vanhimmista taidemuodoista on puun veistäminen, ja pähkinäpuu on siinä tärkein raaka-aine. Veistetyistä esineistä 80 prosenttia valmistetaan pähkinäpuusta. Kaikkialla maassa myydään pähkinäpuusta valmistettuja tuotteita, esimerkiksi kapiokirstuja, lukittavia korulippaita, ikkunallisia cemekan-kirstuja, tuoleja, kahvipöytiä ja tarjottimia.

Tuotteen erityisyys

Çağlayanceritin alueesta on muodostunut luonnollinen saksanpähkinätarha, jossa yhdistyvät lukuisat pähkinänviljelyn ominaisuudet. Vaikka saksanpähkinää viljellään myös Kahramanmaraşin ulkopuolella, ”Çağlayancerit Cevizi” on Çağlayanceritin alueen sijainnin ansiota lajikkeista merkittävin arominsa, kokonsa ja laatunsa puolesta. Lisäksi suurin määrä saksanpähkinöitä tuotetaan juuri Çağlayanceritissa.

Saksanpähkinän leveys on noin 33–35 millimetriä, pituus 40–44 millimetriä ja kuoren paksuus 1,0–1,1 millimetriä. Kuori särkyy helposti, ja saksanpähkinän sydän on helppo poistaa kokonaisena. Maku on vain aavistuksen kitkerä ja keskimakea, ja aromi on voimakkaan öljyinen. ”Çaglayancerit Cevizi” on täyteläinen, ja sillä on vaalea ja symmetrinen soikea kuori. Sen sydän on vaaleankeltainen ja keskimääräisen rapea, ja sen kuorikalvo on paksuudeltaan keskimääräinen.

Syy-seuraussuhde

Çağlayanceritin alue on kaupungin pähkinätarha, ja sillä on sijaintinsa, ilmastonsa, maantieteellisen rakenteensa ja asukkaidensa taitotiedon ansiosta pähkinänviljelylle otolliset olosuhteet. Alueen saksanpähkinöiden laatu ja maine ovat näiden ominaisuuksien ansiota.

Maatalouden alueviraston teettämissä tutkimuksissa on havaittu, että korkeilla paikoilla kasvaneilla saksanpähkinöillä on paksumpi vihreä ulkokuori kuin matalammalla kasvaneilla saksanpähkinöillä. Saksanpähkinän vihreän ulkokuoren paksuuden havaittiin vaikuttavan hedelmän sisäpuolen väriin ja hedelmän makuun. Paksumman vihreän ulkokuoren vuoksi hedelmä saa enemmän ravinteita, jolloin siitä tulee rasvaisempi, täyteläisempi ja aromikkaampi. Suuren sadon ja sisäisen tuotoksen myötä Çağlayancerit Cevizi -saksanpähkinöiden ulkokuoresta tuli ohuempi. Sisemmän kuoren ohentuminen helpottaa hedelmän erottamista kuoresta, mikä on tehnyt pähkinästä suositun.

”Çağlayancerit Cevizi” on kuoren vaaleuden, sydämen täyteläisyyden, öljyisen maun ja intensiivisen aromin osalta korkealaatuisempi kuin muilla alueilla tuotetut saksanpähkinät. Eräs Çağlayancerit Cevizi -saksanpähkinän tärkeimmistä piirteistä on, että sydän voidaan irrottaa hedelmästä kokonaisena tai kahtena kappaleena.

Eritelmän julkaisutiedot

—

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.