KOMISSION TIEDONANTO

Suuntaviivat unionin kilpailulainsäädännön soveltamiseksi yksinyrittäjien työoloja koskeviin työehtosopimuksiin

(2022/C 374/02)

1.   Johdanto

(1)

Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan periaatteet, joita noudatetaan arvioitaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 101 artiklan nojalla yritysten välisiä sopimuksia, yritysten yhteenliittymien päätöksiä sekä yritysten yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jäljempänä yhteisesti ”sopimukset”, joista on päätetty yksinyrittäjien ja yhden tai useampien yritysten, jäljempänä ’vastapuoli’ tai ”vastapuolet”, välisissä työehtosopimusneuvotteluissa, jotka koskevat yksinyrittäjien työoloja.

(2)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan: a) ”yksinyrittäjällä” henkilöä, jolla ei ole työsopimusta tai joka ei ole työsuhteessa ja joka käyttää ensisijaisesti omaa henkilökohtaista työpanostaan kyseeseen tulevien palvelujen tuottamisessa; b) ”vastapuolella” yritystä, jolle yksinyrittäjät tarjoavat palvelujaan, eli niiden yritysasiakkaita, mukaan lukien tällaisten yritysten yhteenliittymät; c) ”työehtosopimuksella” yksinyrittäjien tai niiden edustajien sekä niiden vastapuolen tai vastapuolten välillä neuvoteltua ja tehtyä sopimusta siltä osin kuin se luonteensa ja tarkoituksensa puolesta koskee tällaisten yksinyrittäjien työoloja (1); d) ”työtä välittävällä digitaalisella alustalla” mitä tahansa luonnollista tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa kaupallista palvelua, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset: i) palvelu tarjotaan ainakin osittain etäpalveluna sähköisillä välineillä, kuten verkkosivustolla tai mobiilisovelluksella, ii) palvelu tarjotaan palvelun vastaanottajan pyynnöstä ja iii) palveluun kuuluu välttämättömänä ja olennaisena osana yksityishenkilöiden tekemän työn organisointi riippumatta siitä, tehdäänkö työ verkossa vai jossain tietyssä paikassa (2).

(3)

SEUT-sopimuksen 101 artiklassa kielletään sellaiset yritysten väliset sopimukset, joilla rajoitetaan kilpailua sisämarkkinoilla, etenkin silloin jos niillä suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja tai muita kauppaehtoja. Unionin kilpailusäännöt perustuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 3 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan unioni toteuttaa sisämarkkinat, joka käsittää järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy (3).

(4)

SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni pyrkii täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoittelevaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen. Vastaavasti SEUT-sopimuksen 9 artiklassa määrätään, että ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”. Tätä varten unioni tunnustaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen merkittävän aseman ja sitoutuu SEUT-sopimuksen 152 artiklan mukaisesti ”helpottamaan työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua niiden itsenäisyyttä kunnioittaen”. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artiklassa tunnustetaan samoin neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin (4).

(5)

Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’tuomioistuin’, otti unionin sosiaalipoliittiset tavoitteet huomioon katsoessaan asiassa Albany, että kun on kyse työmarkkinaosapuolten välisistä työehtosopimusneuvotteluista, työnantajia ja työntekijöitä edustavien etujärjestöjen välisillä työehtosopimuksilla on luonnostaan tiettyjä kilpailua rajoittavia vaikutuksia, jotka ovat työolojen parantamisen kannalta välttämättömiä (5). Näin ollen työnantajien ja työntekijöiden välisissä työehtosopimusneuvotteluissa tehdyt sopimukset, joiden tavoitteena on luonteensa ja tarkoituksensa puolesta parantaa työoloja, mukaan lukien palkkausta, eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan, eivätkä ne näin ollen ole unionin kilpailuoikeuden vastaisia (jäljempänä ’Albany-poikkeus’) (6).

(6)

Itsenäisten ammatinharjoittajien tilanne on erilainen. SEUT-sopimuksen 101 artiklan kieltoa sovelletaan ”yrityksiin”, joka on laaja käsite kattaen kaikenlaiset taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt niiden oikeudellisesta asemasta tai rahoituksen muodosta riippumatta (7). Näin ollen itsenäiset ammatinharjoittajat, silloinkin kun he ovat yksin työskenteleviä yksityishenkilöitä, ovat lähtökohtaisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä, kun he tarjoavat palveluitaan korvausta vastaan tietyillä markkinoilla ja harjoittavat toimintaansa itsenäisinä taloudellisina toimijoina (8).

(7)

Tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että Albany-poikkeus kattaa myös ”näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat”, koska heidän katsotaan olevan työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa (9). Tässä yhteydessä tuomioistuin on todennut henkilön olevan näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaja, jos tämä henkilö a) toimii työnantajansa johdon alaisena, erityisesti kun on kyseessä hänen vapautensa valita työaika, työskentelypaikka ja työn sisältö, b) ei osallistu työnantajan kaupallisiin riskeihin ja c) toimii työnantajan yrityksessä työsuhteen kestämisajan muodostaen tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden. Näitä perusteita sovelletaan unionin kilpailulainsäädännön soveltamiseksi riippumatta siitä, onko henkilö luokiteltu kansallisen lainsäädännön mukaisesti itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi verotukseen, hallintoon tai byrokratiaan liittyvistä syistä, ja ne edellyttävät kunkin yksittäisen tapauksen tosiseikkojen perusteella tehtyä tapauskohtaista arviointia (10). Ennen kuin näennäisesti itsenäinen ammatinharjoittaja on todettu tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätöksellä työntekijäksi, hänellä ei kuitenkaan ole oikeusvarmuutta siitä, että Albany-poikkeusta sovelletaan. Jos henkilö on todettu työntekijäksi, ei ole riskiä siitä, että hän rikkoisi SEUT-sopimuksen 101 artiklaa ryhtymällä työehtosopimusneuvotteluihin ja -sopimuksiin työolojen parantamiseksi.

(8)

Samalla joillakin itsenäisillä ammatinharjoittajilla on vaikeuksia vaikuttaa työoloihinsa. Tämä koskee erityisesti yksinyrittäjiä, jotka työskentelevät yksin ja käyttävät ensisijaisesti omaa henkilökohtaista työpanostaan ansaitakseen elantonsa. Silloinkaan kun he eivät ole kokonaan osa päämiehensä liiketoimintaa työntekijöiden tapaan, tietyt yksinyrittäjät eivät ole silti välttämättä päämiehestään kokonaan itsenäisiä, tai heiltä saattaa puuttua riittävä neuvotteluvoima. Tähän tilanteeseen ovat johtaneet työmarkkinoilla viime aikoina tapahtuneet muutokset ja erityisesti suuntaus kohti yrityspalvelujen ja henkilökohtaisten palvelujen alihankintaa ja ulkoistamista sekä tuotantoprosessien digitalisaatio ja verkkopohjaisen alustatalouden kasvu (11). Työehtosopimusneuvottelut voivat olla tärkeä keino parantaa näiden yksinyrittäjien työoloja.

(9)

Tätä taustaa vasten näissä suuntaviivoissa selvennetään, a) että sellaisten yksinyrittäjien tekemät työehtosopimukset, jotka ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa, eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan, ja b) että komissio ei puutu sellaisten yksinyrittäjien tekemiin työehtosopimuksiin, joiden neuvotteluvoima on epätasapainossa niiden vastapuoleen tai vastapuoliin nähden.

(10)

Näissä suuntaviivoissa kerrotaan, miten komissio aikoo soveltaa unionin kilpailulainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön muiden sääntöjen tai periaatteiden soveltamista. Nämä suuntaviivat eivät luo sosiaalisia oikeuksia tai velvoitteita eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden oikeuksiin sosiaalipolitiikan alalla tai työmarkkinaosapuolten riippumattomuuteen. Ne eivät vaikuta jäsenvaltioiden ja/tai työmarkkinaosapuolten toimivaltaan työehtosopimusneuvottelujen järjestämisessä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Ne eivät myöskään vaikuta kansallisen lainsäädännön mukaisiin ”työntekijän” tai ”itsenäisen ammatinharjoittajan” määritelmiin (12) eivätkä yksinyrittäjien mahdollisuuteen pyytää ammattiasemansa uudelleenluokittelua unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla (tai kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten mahdollisuutta arvioida tällaisia tapauksia). Näillä suuntaviivoilla ainoastaan selvennetään edellytyksiä, joiden täyttyessä tietyt yksinyrittäjät ja niiden vastapuoli tai vastapuolet voivat ryhtyä työehtosopimusneuvotteluihin ja -sopimuksiin ilman riskiä siitä, että se rikkoisi SEUT-sopimuksen 101 artiklaa.

(11)

Näillä suuntaviivoilla ei myöskään rajoiteta tuomioistuimen myöhempiä tulkintoja SEUT-sopimuksen 101 artiklasta kollektiivisten neuvottelujen tuloksena tehtyjen sopimusten osalta. Ne eivät vaikuta unionin kilpailuoikeuden soveltamiseen maatalous- ja kalatalousalalla, kuten SEUT-sopimuksen 42 artiklassa ja asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistetaan (13). Lisäksi näitä suuntaviivoja sovelletaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamista. Kyseisessä kohdassa myönnetään poikkeus 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta sopimuksiin, jotka a) tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua taikka edistävät teknistä tai taloudellista kehitystä, b) siirtävät kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä, c) sisältävät ainoastaan välttämättömiä kilpailunrajoituksia ja d) eivät anna osapuolille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisiä tuotteita tai palveluja (14).

(12)

Selvyyden vuoksi todettakoon, että itsenäisten ammatinharjoittajien neuvottelemat ja tekemät työehtosopimukset, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, eivät välttämättä riko SEUT-sopimuksen 101 artiklaa, vaan ne on arvioitava yksittäin kuten mitkä tahansa muut yritysten väliset sopimukset.

2.   Yleinen soveltamisala

2.1.   Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat sopimustyypit

(13)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan 2 kohdan c alakohdassa määriteltyihin ”työehtosopimuksiin”.

(14)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti käytävien kollektiivisten neuvotteluiden muotoihin työmarkkinaosapuolten tai muiden yhteenliittymien välityksellä käytävistä neuvotteluista aina yksinyrittäjien ryhmän tai niiden edustajien suoriin neuvotteluihin vastapuolensa tai vastapuoltensa taikka näiden vastapuolten yhteenliittymien kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden harkintavaltaa itsenäisten ammatinharjoittajien kollektiivisen edustuksen väylien määrittelemisen osalta. Nämä suuntaviivat kattavat myös tapaukset, joissa yksinyrittäjät joko yksittäin tai ryhmänä pyytävät päästä sellaisen voimassa olevan työehtosopimuksen piiriin (”opt-in”), joka on tehty niiden vastapuolen sekä työntekijöiden tai yksinyrittäjien ryhmän välillä.

(15)

Yksinyrittäjien työoloihin kuuluvia seikkoja ovat muun muassa työstä maksettava korvaus, palkkiot ja bonukset, työajat ja työn teettämismallit, lomat, vapaat, työn fyysiset suorittamispaikat, työterveys ja -turvallisuus, vakuutukset ja sosiaaliturva sekä olosuhteet, joiden vallitessa yksinyrittäjillä on oikeus keskeyttää palvelujensa tarjoaminen tai joiden vallitessa vastapuolella on oikeus keskeyttää palvelujen käyttäminen.

(16)

Työehtosopimusten neuvotteleminen ja tekeminen edellyttää, että kuhunkin neuvotteluosapuoleen kuuluvat tahot koordinoivat toimintaansa jossain määrin ennen työehtosopimuksen neuvottelemista ja tekemistä. Tällainen koordinointi voi tapahtua sopimuksen muodossa tai kuhunkin neuvotteluosapuoleen kuuluvien tahojen keskinäisenä tietojenvaihtona, jonka tarkoituksena on päättää yhteisestä lähestymistavasta asiaan (työolot) ja/tai neuvotteluiden muodosta (esim. monenväliset tai nimettyjen edustajien välityksellä käytävät neuvottelut). Siltä osin kuin tällainen koordinointi on tarpeen ja oikeasuhteista työehtosopimusneuvottelujen tai työehtosopimuksen tekemisen kannalta, sitä kohdellaan näissä suuntaviivoissa samalla tavoin kuin työehtosopimusta, johon koordinointi liittyy (tai olisi liittynyt, jos neuvottelut epäonnistuvat) (15).

(17)

Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan eivät kuulu yhteenliittymien tekemät päätökset tai yritysten väliset sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka eivät liity yksinyrittäjien ja niiden vastapuolen tai vastapuolten välillä käytäviin neuvotteluihin (tai sellaisten valmisteluun), joiden tarkoituksena on kohentaa yksinyrittäjien työoloja. Suuntaviivojen soveltamisalaan eivät etenkään kuulu sopimukset, joilla säännellään muutakin kuin työoloja, tai joilla määritetään ehdot (erityisesti hinnat), joilla yksinyrittäjät tai vastapuoli tai vastapuolet tarjoavat palveluita kuluttajille (16), tai joilla rajoitetaan yritysten vapautta palkata tarvitsemiaan työvoiman tarjoajia. Esimerkki 1 Tilanne: Kuljettajat, jotka ovat yksinyrittäjiä, tarjoavat palveluitaan kolmelle kaupungissa B toimivalle jakelupalveluita välittävälle alustalle. Jakelupalveluita välittävien alustojen ja kuljettajien kesken on tehty työehtosopimus, jossa vahvistetaan maksut, jotka alustojen on suoritettava kuljettajille, sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat vähimmäisvelvoitteet, joita alustoilla on kuljettajia kohtaan. Työehtosopimuksessa määrätään, että kuljettajien on rajoitettava palvelunsa tarjoaminen kaupungin tietylle alueelle. Tätä varten kaupunki jaetaan sopimuksessa kolmeen erilliseen alueeseen, joista kunkin alustan kuljettajille kuuluu yksi. Kaupungin B yksinyrittäjäkuljettajat laativat keskenään erillisen sopimuksen, jonka perusteella kukin voi tehdä työpäivän aikana enintään kaksikymmentä toimitusta neljää tuntia kohti. Pohdintaa: Esimerkissä on kaksi SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitettua yritysten välistä sopimusta: a) alustojen ja yksinyrittäjäkuljettajien välinen työehtosopimus ja b) yksinyrittäjäkuljettajien välinen sopimus toimitusten enimmäismäärästä. Työehtosopimus kuuluu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, koska se on laadittu työehtosopimusneuvottelujen tuloksena ja sillä säännellään työoloja (maksuja sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen vaikuttavia olosuhteita), joiden vallitessa yksinyrittäjäkuljettajat tarjoavat palvelujaan alustoille. Sen sijaan työehtosopimuksen se osa, jolla kaupungin alue jaetaan kolmen alustan kesken, ei liity työoloihin, vaan kyse on markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta, joka sellaisenaan on omiaan rikkomaan SEUT-sopimuksen 101 artiklaa tarkoituksensa perusteella (17). Yksinyrittäjäkuljettajien keskenään tekemää erillistä sopimusta työpäivän aikana tehtävien toimitusten määrästä ei sen sijaan ole tehty yksinyrittäjien ja heidän vastapuolensa tai vastapuoltensa kesken käytyjen työehtosopimusneuvottelujen tuloksena, minkä vuoksi se ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, vaan sitä olisi tarkasteltava erikseen. Esimerkki 2 Tilanne: Jäsenvaltiossa X toimivat ammattilaisurheiluseurat sopivat keskenään, etteivät ne palkkaa toistensa urheilijoita sinä aikana, kun urheilijalla on sopimus jonkin seuran kanssa. Seurat myös koordinoivat yli 35-vuotiaille urheilijoille maksettavien korvausten tasoa. Pohdintaa: Urheiluseurojen väliset järjestelyt ovat SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja yritysten välisiä sopimuksia. Nämä järjestelyt eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, sillä niistä ei ole neuvoteltu yksinyrittäjien ja heidän vastapuolensa tai vastapuoltensa kesken, minkä vuoksi ne eivät ole työehtosopimuksia. Ensimmäinen järjestely on omiaan rikkomaan tarkoituksensa perusteella SEUT-sopimuksen 101 artiklaa, koska sillä rajoitetaan urheiluseurojen välistä kilpailua markkinoiden parhaiden urheilijoiden palkkaamisessa. Myös toinen (palkkojen vahvistamista koskeva) järjestely on omiaan rikkomaan tarkoituksensa perusteella SEUT-sopimuksen 101 artiklaa, koska se on pohjimmiltaan kilpailijoiden (urheiluseurojen) välinen sopimus, jolla yhdenmukaistetaan niiden tuotantokustannuksia. Esimerkillä havainnollistetaan yleisesti yritysten työmarkkinakäytäntöjä, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan ja ovat omiaan rikkomaan SEUT-sopimuksen 101 artiklaa.

2.2.   Suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt

(18)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan 2 kohdan a alakohdassa määriteltyjen ”yksinyrittäjien” työoloja koskeviin työehtosopimuksiin. Yksinyrittäjät voivat käyttää palvelujensa tarjoamisessa tiettyjä tavaroita tai omaisuuseriä. Esimerkiksi siivooja käyttää siivousvälineitä ja muusikko soitinta. Näissä esimerkeissä tavaroita käytetään täydentävänä keinona lopullisen palvelun suorittamiseen, ja yksinyrittäjien katsotaan näin ollen käyttävän henkilökohtaista työpanostaan. Näitä suuntaviivoja ei sitä vastoin sovelleta tilanteisiin, joissa yksinyrittäjän taloudellinen toiminta koostuu ainoastaan tavaroiden tai omaisuuserien jakamisesta tai hyödyntämisestä taikka tavaroiden tai palvelujen jälleenmyynnistä. Jos yksinyrittäjä esimerkiksi vuokraa majoitusta tai jälleenmyy auton osia, toiminnassa on kyse omaisuuserän hyödyntämisestä ja tavaroiden jälleenmyynnistä henkilökohtaisen työpanoksen tarjoamisen sijasta.

(19)

Näiden suuntaviivojen 3 jaksossa määritetään ne yksinyrittäjiä koskevien työehtosopimusten luokat, joiden komissio katsoo jäävän SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, ja näiden suuntaviivojen 4 jaksossa määritetään työehtosopimusten luokat, joihin komissio ei puutu. Huolimatta siitä, että yksittäinen yksinyrittäjä tai työehtosopimus kuuluu näiden suuntaviivojen 3 tai 4 jaksossa määriteltyihin luokkiin, tässä 2 jaksossa vahvistettuja yleisiä periaatteita, joissa määritellään näiden suuntaviivojen soveltamisala, sovelletaan edelleen. Jäljempänä 3 ja 4 jaksossa esitettyjen kriteerien on täytyttävä silloin, kun yksinyrittäjät neuvottelevat ja sopivat kollektiivisesti vastapuolensa tai vastapuoltensa kanssa.

3.   Työntekijöihin rinnastettavissa olevien yksinyrittäjien tekemät työehtosopimukset, jotka eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan

(20)

Tapauksissa, joissa yksinyrittäjät ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa, yksinyrittäjien tekemien työehtosopimusten katsotaan jäävän SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle riippumatta siitä, täyttävätkö kyseiset yksinyrittäjät myös näennäisesti itsenäisen ammatinharjoittajan tunnusmerkit (ks. näiden suuntaviivojen 7 kohta) (18).

(21)

Tuomioistuin on katsonut, että työehtosopimus, joka kattaa palveluja tarjoavat itsenäiset ammatinharjoittajat, voidaan katsoa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tulokseksi, jos palvelujen tarjoajat ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa (19).Tuomioistuin on todennut, että nykytaloudessa ei ole aina helppoa määritellä tiettyjen itsenäisten palvelujen tarjoajien asemaa yrityksinä (20). Tuomioistuin on katsonut myös, että palvelujen tarjoaja voi menettää asemansa itsenäisenä taloudellisena toimijana ja siis yrityksenä, kun palvelujen tarjoaja ei ratkaise itsenäisesti käyttäytymistään markkinoilla vaan on täysin riippuvainen päämiehestään, koska palvelujen tarjoajalla ei ole mitään päämiehen toimintaan liittyvää taloudellista tai kaupallista riskiä ja se toimii mainitun päämiehen yritykseen kuuluvana organisaationa (21).

(22)

Näiden kriteerien perusteella, ja ottaen huomioon kansallisten työmarkkinoiden ja unionin työmarkkinoiden kehityksen (lainsäädännön ja oikeuskäytännön osalta), komissio katsoo, että näitä suuntaviivoja sovellettaessa näiden suuntaviivojen 3.1, 3.2 ja 3.3 jaksossa mainitut yksinyrittäjien luokat ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa ja että niiden neuvottelemat ja tekemät työehtosopimukset eivät näin ollen kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan (22):

3.1.   Taloudellisesti riippuvaiset yksinyrittäjät

(23)

Yksinyrittäjät, jotka tarjoavat palvelujaan yksinomaan tai pääasiallisesti yhdelle vastapuolelle, ovat todennäköisesti tästä vastapuolesta taloudellisesti riippuvaisia. Tällaiset yksinyrittäjät eivät yleensä päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään, vaan ovat suurelta osin riippuvaisia vastapuolestaan ja toimivat osana vastapuolensa liiketoimintaa muodostaen siten tämän kanssa taloudellisen kokonaisuuden. Lisäksi tällaisille yksinyrittäjille annetaan todennäköisesti ohjeita siitä, miten työ olisi suoritettava. Taloudellisesti riippuvaisiin yksinyrittäjiin liittyviä kysymyksiä on käsitelty useissa kansallisissa laeissa, joissa tällaisille yksinyrittäjille annetaan oikeus käydä kollektiivisia neuvotteluja, jos ne täyttävät kansallisissa säädöksissä asetetut edellytykset (23).

(24)

Komissio katsoo, että yksinyrittäjä on taloudellisessa riippuvuussuhteessa, jos hän saa keskimäärin vähintään 50 prosenttia työstä saatavista ansioistaan yhdeltä vastapuolelta joko yhden tai kahden vuoden ajanjaksolla (24).

(25)

Näin ollen taloudellisessa riippuvuussuhteessa olevien yksinyrittäjien sekä vastapuolen, josta he ovat taloudellisesti riippuvaisia, välillä tehdyt työoloja koskevat työehtosopimukset eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan. Esimerkki 3 Tilanne: Yritys X on arkkitehtitoimisto, joka tekee sopimuksia useiden (itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien) arkkitehtien kanssa projektien toteuttamiseksi. Arkkitehdit ansaitsevat 90 prosenttia tuloistaan yritykseltä X, kuten heidän veroilmoituksistaan käy ilmi. Arkkitehdit neuvottelevat kollektiivisesti yrityksen X kanssa sopimuksen, jonka mukaan viikoittainen työaika on enintään 45 tuntia ja vuosiloman pituus on 26 kalenteripäivää, minkä lisäksi sopimuksessa määritetään työkorvaukset kunkin arkkitehdin kokemuksen perusteella. Pohdintaa: Yksinyrittäjinä toimivat arkkitehdit, kuten muutkin itsenäiset toimeksisaajat, katsotaan yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitetuiksi yrityksiksi, minkä vuoksi kyseistä säännöstä sovelletaan heidän välisiinsä sopimuksiin. Yksinyrittäjinä toimivien arkkitehtien ja yrityksen X välinen sopimus ei kuitenkaan kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan, sillä se on työoloihin liittyvä työehtosopimus, joka on tehty yrityksen X ja yksityishenkilöiden, joiden voidaan katsoa (taloudellisen riippuvuussuhteensa osalta) olevan työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa, välillä. Tässä esimerkissä arkkitehdit ovat taloudellisesti riippuvaisia vastapuolestaan eli yrityksestä X, koska he ansaitsevat 90 prosenttia tuloistaan tältä yritykseltä. Niiden voidaan näin ollen katsoa olevan kiinteä osa yritystä X.

3.2.   Yksinyrittäjät, jotka työskentelevät rinnakkain työntekijöiden kanssa

(26)

Yksinyrittäjät, jotka suorittavat samoja tai samankaltaisia työtehtäviä rinnakkain työntekijöiden kanssa samalle vastapuolelle, ovat työntekijöihin verrattavassa tilanteessa. Nämä yksinyrittäjät tarjoavat palvelujaan vastapuolensa johdon alaisena, eivät vastaa vastapuolen toimintaan liittyvistä taloudellisista riskeistä, eikä niillä ole riittävää itsemääräämisoikeutta sen suhteen, miten kyseinen taloudellinen toiminta toteutetaan. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tai tuomioistuinten tehtävänä on päättää, olisiko työntekijöiden rinnalla työskentelevien itsenäisten ammatinharjoittajien sopimussuhde luokiteltava uudelleen työsuhteeksi. Yksinyrittäjien olisi kuitenkin edelleen voitava tehdä työehtosopimuksia työolojensa parantamiseksi tapauksissa, joissa heitä ei ole luokiteltu uudelleen työntekijöiksi. Tämä on käytännössä tunnustettu monissa jäsenvaltioissa, joissa työehtosopimukset (tai jotkin niiden määräykset) kattavat samalla toimialalla toimivat työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat (25).

(27)

Näin ollen vastapuolen ja yksinyrittäjien, jotka suorittavat samoja tai samankaltaisia työtehtäviä rinnakkain työntekijöiden kanssa samalle vastapuolelle, väliset työoloja koskevat työehtosopimukset eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan. Tämä koskee myös työehtosopimuksia, jotka jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti kattavat sekä työntekijät että yksinyrittäjät. Esimerkki 4 Tilanne: Yritys X järjestää orkesterikonsertteja ja muita klassisen musiikin tapahtumia. Monet muusikot työskentelevät yritykselle X joko työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina vuosittaisilla sopimuksilla. Yrityksen X konserttipäällikkö antaa näille muusikoille heidän asemastaan riippumatta ohjeet siitä, mitä teoksia he esittävät, missä ja milloin harjoitukset pidetään ja mihin tapahtumiin heidän on osallistuttava. Yritys X on musiikkitapahtumien järjestäjien yhdistyksen jäsen, ja yritykselle X työskentelevät muusikot (työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat) ovat muusikoiden yhdistyksen jäseniä. Näiden kahden yhdistyksen välillä, jotka edustavat jäsentensä etuja, on tehty työehtosopimus. Työehtosopimuksessa asetetaan kaikkien muusikoiden enimmäistuntimääräksi 45 työtuntia viikossa ja annetaan heille yhden päivän poikkeusvapaa, jos he ovat esiintyneet saman viikon aikana kolmessa konsertissa. Pohdintaa: Yksinyrittäjinä toimivat muusikot, kuten muutkin itsenäiset toimeksisaajat, katsotaan yleensä SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitetuiksi yrityksiksi, minkä vuoksi kyseistä säännöstä sovelletaan heidän välisiinsä sopimuksiin. Tässä esimerkissä mainitut yksinyrittäjämuusikot ovat kuitenkin yrityksen X työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa alistussuhteen ja tehtävien samankaltaisuuden vuoksi. He suorittavat samoja työtehtäviä kuin työsuhteessa olevat muusikot (eli esittävät musiikkia tapahtumissa), heitä koskevat samat yrityksen X antamat ohjeet esitysten sisällöstä, paikasta ja ajankohdasta, ja heidät on otettu palvelukseen vastaavaksi ajaksi kuin työsuhteessa olevat muusikot. Näin ollen työehtosopimus, joka koskee työntekijöiden kanssa rinnakkain itsenäisinä ammatinharjoittajina työskentelevien muusikoiden työoloja, ei kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan.

3.3.   Työtä välittävien digitaalisten alustojen kautta työskentelevät yksinyrittäjät

(28)

Verkkopohjaisen alustatalouden kasvu ja työvoiman tarjoaminen työtä välittävien digitaalisten alustojen kautta on luonut uudenlaisen toimintaympäristön yksinyrittäjille, jotka ovat työntekijöihin rinnastettavassa tilanteessa suhteessa työtä välittäviin digitaalisiin alustoihin, joiden kautta tai joille he tarjoavat työpanostaan. Yksinyrittäjät saattavat olla riippuvaisia digitaalisista alustoista etenkin asiakkaiden tavoittamisen osalta, ja he saavat usein ”ota tai jätä” -tyyppisiä työtarjouksia, joissa neuvotteluvara työoloista, mukaan lukien työstä maksettavasta korvauksesta, on vähäinen tai olematon. Työtä välittävät digitaaliset alustat pystyvät usein yksipuolisesti määräämään sopimusehdoista ilman, että ne ilmoittavat niistä etukäteen yksinyrittäjille tai kuulevat näitä.

(29)

Myös viimeaikaisen oikeuskäytännön ja kansallisen lainsäädännön kehityksen perusteella tällaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia voidaan pitää työntekijöihin rinnastettavina. Ammattiaseman luokittelua koskevissa oikeustapauksissa kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet kiinnittävät yhä useammin huomiota palveluntarjoajien riippuvuuteen tietyntyyppisistä alustoista tai jopa työsuhteen olemassaoloon (26). Myös jotkin jäsenvaltiot ovat antaneet lainsäädäntöä (27), jossa vahvistetaan olettama työsuhteesta tai työtä välittäville digitaalisille alustoille toimivien tai niiden kautta toimivien palveluntarjoajien oikeus työehtosopimusneuvotteluihin.

(30)

”Työtä välittävä digitaalinen alusta” määritellään 2 kohdan d alakohdassa. Työtä välittävät digitaaliset alustat eroavat muista verkkoalustoista siinä, että ne organisoivat työtä, jota yksityishenkilöt tekevät alustan tarjoaman palvelun vastaanottajan kertaluonteisesta tai toistuvasta pyynnöstä. Yksityishenkilöiden tekemän työn organisoinnilla olisi oltava vähintään merkittävä rooli palvelun kysynnän ja sellaisen työvoiman tarjonnan yhteensovittamisessa, jota tarjoavalla yksityishenkilöllä on sopimussuhde työtä välittävän digitaalisen alustan kanssa ja joka on käytettävissä tietyn tehtävän suorittamiseen, minkä lisäksi alusta voi huolehtia muista toiminnoista, kuten maksujen käsittelystä. Työtä välittäviksi digitaalisiksi alustoiksi ei pitäisi katsoa verkkoalustoja, jotka eivät organisoi yksityishenkilöiden tekemää työtä, vaan pelkästään tarjoavat keinot, joilla palveluntarjoajat voivat tavoittaa loppukäyttäjät, esimerkiksi mainostavat tarjolla olevia palveluita tai palvelupyyntöjä tai kokoavat yhteen ja näyttävät tietoja tietyllä alueella saatavilla olevista palveluntarjoajista, mutta eivät muuten osallistu palveluiden tuottamiseen. Esimerkiksi alustaa, joka pelkästään kokoaa yhteen ja näyttää tietoja tietyllä alueella saatavilla olevista palveluntarjoajista, kuten putkiasentajista, ja antaa näin asiakkaille mahdollisuuden ottaa heihin yhteyttä näiden palvelujen käyttämiseksi, ei katsota työtä välittäväksi digitaaliseksi alustaksi, koska se ei organisoi putkiasentajien tekemää työtä. Työtä välittävien digitaalisten alustojen määritelmä olisi rajattava sellaisen palvelun tarjoajiin, joissa yksityishenkilön tekemän työn, kuten henkilöiden tai tavaroiden kuljetuksen tai siivoustyön, organisointi on palvelun välttämätön ja keskeinen, eikä pelkästään vähäinen ja puhtaasti täydentävä osa.

(31)

Näiden seikkojen perusteella yksinyrittäjien ja työtä välittävien digitaalisten alustojen väliset työoloja koskevat työehtosopimukset eivät kuulu SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalaan. Esimerkki 5 Tilanne: Ryhmä kyytipalveluja tarjoaville alustoille työskenteleviä kuljettajia aloittaa neuvottelut kyytipalveluja tarjoavien alustojen alueellisen järjestön kanssa saadakseen aikaan työehtosopimuksen kuljettajien työolojen parantamiseksi. Ennen kuin kyytipalveluja tarjoavat alustat (järjestön jäsenet) aloittavat neuvottelut kuljettajien kanssa, ne koordinoivat yhdessä neuvottelustrategiaansa. Neuvottelustrategiasta keskustellessaan kyytipalveluja tarjoavat alustat keskustelevat myös mahdollisuudesta sopia vähimmäishinnasta kyytiä kohti. Neuvottelut alustojen järjestön ja kuljettajien välillä päättyvät lopulta ratkaisemattomina, eikä työehtosopimusta synny. Tämän jälkeen kyytipalveluja tarjoavien alustojen järjestö tekee päätöksen, jossa kuluttajien kyydistä maksamaksi vähimmäishinnaksi sovitaan kymmenen euroa. Pohdintaa: Kyytipalveluja tarjoavat alustat pyrkivät järjestönsä kautta neuvottelemaan kuljettajien kanssa työehtosopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa kuljettajien työoloja. Yksinyrittäjäkuljettajien sekä alustojen järjestön väliset neuvottelut jäävät SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, riippumatta siitä syntyykö sopimusta vai ei. Sama koskee kuljettajien kanssa käytyjä neuvotteluja edeltävää koordinaatiota, jos tällainen koordinointi on välttämätöntä ja oikeasuhteista näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvaa työehtosopimusta koskevien neuvottelujen kannalta. Alustojen väliset neuvottelut kuluttajilta kyydistä veloitettavasta vähimmäishinnasta eivät kuitenkaan liity työoloihin. Koska kyytipalveluja tarjoavat alustat kilpailevat keskenään, tällainen hinnoittelun koordinointi kilpailijoiden kesken on omiaan rikkomaan tarkoituksensa perusteella SEUT-sopimuksen 101 artiklaa. Kyytipalveluja tarjoavien alustojen järjestön tekemä päätös kyydin vähimmäishinnasta ei kuitenkaan kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, koska sitä ei tehdä yksinyrittäjien ja heidän vastapuolensa tai vastapuoltensa välisten työehtosopimusneuvotteluiden tuloksena. Se tehdään järjestön jäsenten eli alustojen (eli vastapuolten) välisen sopimuksen perusteella. Jos yksinyrittäjäkuljettajat ja alustojen järjestö olisivat sitä vastoin kollektiivisesti sopineet kuljettajille kyytiä kohti maksettavasta kymmenen euron vähimmäissuorituksesta tai kiinteästä maksusta (korvauksesta) (riippumatta siitä, millä tavoin nämä kustannukset veloitetaan kuluttajilta), sopimuksen olisi katsottu liittyvän työoloihin ja siten jäävän SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.

4.   Komission ensisijaiset täytäntöönpanoa koskevat tavoitteet

(32)

Yksinyrittäjillä, joiden tilanne ei ole rinnastettavissa työntekijöihin, voi kuitenkin joissakin tapauksissa olla vaikeuksia vaikuttaa työoloihinsa, koska he ovat vastapuoleensa tai vastapuoliinsa nähden heikossa neuvotteluasemassa. Näin ollen, vaikka ei voidakaan olettaa, että heidän työehtosopimuksensa jäävät SEUT-sopimuksen 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, tällaisten yksinyrittäjien kokemat ongelmat voivat itse asiassa olla samanlaisia kuin näiden suuntaviivojen 3.1, 3.2 ja 3.3 jaksossa mainittuihin luokkiin kuuluvilla yksinyrittäjillä. Tästä syystä komissio ei puutu seuraaviin työehtosopimusten luokkiin:

4.1.   Työehtosopimukset, joita yksinyrittäjät tekevät tiettyä taloudellista vahvuutta omaavien vastapuolen tai vastapuolten kanssa

(33)

Kun yksinyrittäjät ovat tekemisissä sellaisen vastapuolen tai sellaisten vastapuolten kanssa, joilla on tietyntasoista taloudellista vahvuutta ja näin ollen neuvotteluvoimaa, niiden mahdollisuudet neuvotella omiin työoloihinsa vaikuttamisesta voivat olla riittämättömät. Tällaisessa tapauksessa työehtosopimus voi olla oikeutettu keino korjata osapuolten neuvotteluvoiman epätasapaino.

(34)

Komissio ei näin ollen puutu yksinyrittäjien ja niiden vastapuolen tai vastapuolten välisiin työoloja koskeviin työehtosopimuksiin silloin, kun neuvotteluvoimassa on tällainen epätasapaino (28). Tällaisen epätasapainon oletetaan olevan olemassa seuraavissa tapauksissa: a) kun yksinyrittäjät neuvottelevat tai tekevät työehtosopimuksia yhden tai useamman koko toimialaa edustavan vastapuolen kanssa tai b) kun yksinyrittäjät neuvottelevat tai tekevät työehtosopimuksia sellaisen vastapuolen kanssa, jonka yhteenlaskettu vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on yli 2 miljoonaa euroa tai jonka henkilöstön määrä on vähintään 10 henkilöä, tai jos vastapuolia on useita, kun ne yhdessä ylittävät yhden näistä raja-arvoista (29).

(35)

Neuvotteluvoima voi olla epätasapainossa myös muissa tapauksissa taustalla olevista yksilöllisistä olosuhteista riippuen. Esimerkki 6 Tilanne: Yritykset X, Y ja Z tarjoavat autojen huolto- ja korjauspalveluja. Yrityksen X kokonaisliikevaihto on 700 000 euroa, yrityksen Y 1 miljoona euroa ja yrityksen Z 500 000 euroa. Näissä yrityksissä itsenäisinä palveluntarjoajina työskentelevät yksinyrittäjämekaanikot eivät ole tyytyväisiä huonoon palkkaan ja heikkoihin turvallisuusoloihin, ja päättävät ryhtyä neuvottelemaan yhdessä yritysten X, Y ja Z kanssa työolojaan parantaakseen. Yritykset kieltäytyvät neuvottelemasta ja väittävät, että yksinyrittäjämekaanikkojen kanssa tehdyllä työehtosopimuksella rikottaisiin SEUT-sopimuksen 101 artiklaa. Pohdintaa: Sekä yksinyrittäjämekaanikot että autohuoltoyritykset ovat SEUT-sopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä. Neuvotteluvoiman epätasapainoa koskevaa olettamaa ei sovellettaisi, jos yritys X, Y tai Z kävisi neuvotteluja erikseen, koska niiden kaikkien liikevaihto on pienempi kuin näiden suuntaviivojen 34 kohdassa määritelty kahden miljoonan euron raja-arvo. Olettamaa sovelletaan kuitenkin silloin, kun kyseiset kolme yhtiötä neuvottelevat yhdessä, koska näiden kolmen yrityksen yhteenlaskettu liikevaihto ylittää 2 miljoonan euron raja-arvon. Tässä tapauksessa komissio ei puutu yksinyrittäjämekaanikkojen ja kolmen autohuoltoyrityksen välisiin työoloja koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin ja -sopimuksiin.

4.2.   Työehtosopimukset, joita itsenäiset ammatinharjoittajat tekevät kansallisen tai unionin lainsäädännön nojalla

(36)

Joissakin tapauksissa kansallinen lainsäätäjä on sosiaalisten tavoitteiden vuoksi puuttunut tiettyihin luokkiin kuuluvien yksinyrittäjien neuvotteluvoiman epätasapainoon joko a) myöntämällä tällaisille henkilöille oikeuden neuvotella työehtosopimuksia tai b) jättämällä tiettyä ammattia harjoittavien yksinyrittäjien tekemät työehtosopimukset kansallisen kilpailulainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle. Silloin kun tällaisella kansallisella lainsäädännöllä pyritään sosiaalisiin tavoitteisiin, komissio ei puutu työoloja koskeviin työehtosopimuksiin, joissa osallisina on tällaisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia yksinyrittäjien luokkia. Esimerkki 7 Tilanne: Jäsenvaltion A kansallisessa kilpailulainsäädännössä jätetään sen soveltamisalan ulkopuolelle tiettyjen kulttuurialan itsenäisten ammatinharjoittajien tekemät sopimukset. Pohdintaa: Jäsenvaltio A on ottanut käyttöön alakohtaisen poikkeuksen kansallisesta kilpailulainsäädännöstä sosiaalisten tavoitteiden vuoksi. Tämä tarkoittaa, että poikkeuksen kattamien henkilöiden ja niiden yritysten, joille he tarjoavat palvelujaan, välisiä työehtosopimuksia ei kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella pidetä kilpailun vastaisina. Näin ollen komissio ei puutu työehtosopimuksiin, joita yksinyrittäjät ovat tehneet näiden kansallisten toimenpiteiden nojalla. Esimerkki 8 Tilanne: Jäsenvaltion B työlainsäädännössä vahvistetaan itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivien audiovisuaalisten kääntäjien oikeus käydä työehtosopimusneuvotteluja niiden yritysten kanssa, joille he tarjoavat palvelujaan. Pohdintaa: Jäsenvaltion B kansallinen lainsäätäjä on myöntänyt oikeuden käydä työehtosopimusneuvotteluja nimenomaisesti tietyille itsenäisille ammatinharjoittajille eli audiovisuaalisille kääntäjille. Tällä sosiaaliseen tavoitteeseen pyrkivällä kansallisella lainsäädännöllä pyritään korjaamaan epätasapainoa kyseisten itsenäisten ammatinharjoittajien neuvotteluvoimassa suhteessa yrityksiin, joille he tarjoavat palvelujaan. Näin ollen komissio ei puutu työehtosopimuksiin, joita yksinyrittäjinä toimivat audiovisuaaliset kääntäjät ovat tehneet kansallisen lainsäädännön nojalla.

(37)

Vastaavasti unionin lainsäädännössä voidaan tunnustaa tiettyjen yksinyrittäjien oikeus nojautua työehtosopimuksiin epätasapainon korjaamiseksi neuvotteluvoimassa suhteessa niiden vastapuoleen tai vastapuoliin.

(38)

Tästä on esimerkkinä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/790 (30) (tunnettu ”tekijänoikeusdirektiivinä”) vahvistettu periaate, jonka mukaan tekijöillä ja esittävillä taitelijoilla (31) on oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhteiseen korvaukseen, kun he lisensoivat tai siirtävät yksinoikeutensa tekijänoikeudella ja lähioikeuksilla suojattujen teostensa ja muun aineistonsa hyödyntämiseen (32). Tekijät ja esittävät taiteilijat ovat yleensä heikommassa sopimusasemassa kuin heidän vastapuolensa (33), ja direktiivissä (EU) 2019/790 säädetään mahdollisuudesta vahvistaa heidän sopimusasemaansa, jotta heille varmistetaan sopiva korvaus heidän teostensa hyödyntämistä koskevissa sopimuksissa (34). Direktiivissä (EU) 2019/790 annetaan jäsenvaltioille joustavuutta panna tämä periaate täytäntöön erilaisilla mekanismeilla (mukaan lukien työehtosopimusneuvotteluilla), kunhan ne ovat unionin lainsäädännön mukaisia (35).

(39)

Näiden suuntaviivojen 38 kohdassa mainittujen direktiivin (EU) 2019/790 säännösten mukaisesti, ja rajoittamatta kyseisen direktiivin muiden säännösten soveltamista, komissio ei puutu yksinyrittäjinä toimivien tekijöiden tai esittävien taiteilijoiden vastapuolensa tai vastapuoltensa kanssa tekemiin työehtosopimuksiin, jotka perustuvat kyseisen direktiivin nojalla hyväksyttyihin kansallisiin toimenpiteisiin.

(40)

Näiden suuntaviivojen 39 kohtaa ei sovelleta yhteishallinnointiorganisaatioiden tai riippumattomien hallinnointiyhteisöjen toiminnan yhteydessä käytäviin kollektiivisiin neuvotteluihin (36), koska näihin toimintoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/26/EU (37), jota sovelletaan rajoittamatta unionin kilpailusääntöjen soveltamista (38). Esimerkki 9 Tilanne: Yritys Y kustantaa sanoma- ja aikakauslehtiä. Useat freelancereina työskentelevät toimittajat tuottavat artikkeleita yrityksen julkaisuja varten. Yritys Y maksaa toimittajille korvauksen sanoma- tai aikakauslehdissä julkaistujen artikkelien perusteella. Toimittajat eivät ole tyytyväisiä yritykseltä Y saamansa korvauksen tasoon, joten ne neuvottelevat kollektiivisesti ja sopivat yrityksen Y kanssa sen maksamien tekijänkorvausten (korvausten) korottamisesta 20 prosentilla. Pohdintaa: Näiden suuntaviivojen mukaisesti komissio ei puutu yksinyrittäjätoimittajien (freelancereiden) ja yrityksen Y tekemään työehtosopimukseen, koska sopimus tehdään direktiivin (EU) 2019/790 mukaisesti.

---

(1)  Tämä määritelmä ei vaikuta ”työehtosopimuksen” määritelmään, jota jäsenvaltioissa käytetään työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä.

(2)  ”Työtä välittävä digitaalinen alusta” määritellään kuten ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi työolojen parantamisesta alustatyössä, COM(2021) 762 final (ehdotus alustatyödirektiiviksi). Komissio harkitsee tarvetta päivittää näissä suuntaviivoissa käytettyä määritelmää, jos saman termin määritelmä alustatyötä koskevan direktiivin hyväksytyssä versiossa poikkeaa siitä olennaisesti.

(3)  SEUT-sopimuksen VII osaston 1 luvun 1 jakso sekä SEU-sopimuksen ja SEUT-sopimuksen pöytäkirja N:o 27.

(4)  Työolojen parantaminen ja asianmukainen sosiaalinen suojelu ovat keskeisiä periaatteita myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, jonka mukaan ”työmarkkinaosapuolia on kuultava talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa kansallisia käytäntöjä noudattaen” ja niitä on ”kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa”. Ks. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 8 kohta, https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/economy-works-people/jobs-growth-and-investment/european-pillar-social-rights/european-pillar-social-rights-20-principles_fi .

(5)  Tuomio 21. syyskuuta 1999, Albany International BV v. Stichting Bedrijfspensioenfonds Textielindustrie, C-67/96, EU:C:1999:430, 59 kohta. Ks. myös tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 22 kohta; tuomio 11. joulukuuta 2007, International Transport Workers’ Federation ja Suomen Merimies-Unioni v. Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti, C-438/05, EU:C:2007:772, 49 kohta; tuomio 9. heinäkuuta 2009, 3F v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-319/07, EU:C:2009:435, 50 kohta.

(6)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, ECLI:EU:C:2014:2411, 23 kohta; tuomio 21. syyskuuta 1999, Albany International BV v. Stichting Bedrijfspensioenfonds Textielindustrie, C-67/96, EU:C:1999:430, 60 kohta; tuomio 21. syyskuuta 1999, Brentjens’ Handelsonderneming BV v. Stichting Bedrijfspensioenfonds voor de Handel in Bouwmaterialen, C-115/97, EU:C:1999:434, 57 kohta; tuomio 21. syyskuuta 1999, Maatschappij Drijvende Bokken BV v. Stichting Pensioenfonds voor de Vervoer- en Havenbedrijven, C-219/97, EU:C:1999:437, 47 kohta; tuomio 12. syyskuuta 2000, Pavel Pavlov ym. v. Stichting Pensioenfonds Medische Specialisten, C-180/98, EU:C:2000:428, 67 kohta; tuomio 21. syyskuuta 2000, Hendrik van der Woude v. Stichting Beatrixoord, C-222/98, EU:C:2000:475, 22 kohta; tuomio 3. maaliskuuta 2011, AG2R Prévoyance v. Beaudout Père et Fils SARL, C-437/09, EU:C:2011:112, 29 kohta.

(7)  Tuomio 23. huhtikuuta 1991, Klaus Höfner ja Fritz Elser v. Macrotron GmbH, C-41/90, EU:C:1991:161, 21 kohta; tuomio 16. marraskuuta 1995, Fédération Française des Sociétés d'Assurance, Société Paternelle-Vie, Union des Assurances de Paris-Vie ja Caisse d'Assurance et de Prévoyance Mutuelle des Agriculteurs v. Ministère de l'Agriculture et de la Pêche, C-244/94, EU:C:1995:392, 14 kohta; tuomio 11. joulukuuta 1997, Job Centre coop. arl., C-55/96, EU:C:1997:603, 21 kohta.

(8)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 27 kohta; tuomio 28. helmikuuta 2013, Ordem dos Técnicos Oficiais de Contas v. Autoridade da Concorrência, C-1/12, EU:C:2013:127, 36 ja 37 kohta; tuomio 14. joulukuuta 2006, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio v. Compañía Española de Petróleos SA, C-217/05, EU:C:2006:784, 45 kohta.

(9)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 30, 31 ja 42 kohta.

(10)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 36 ja 37 kohta.

(11)  Covid-19-kriisi on tehnyt monista yksinyrittäjistä entistä haavoittuvampia, kun ansionmenetysten aiheuttama tilanne on entisestään pahentunut heikkojen tai olemattomien kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien ja kohdennettujen tukitoimien puutteen vuoksi. Ks. Euroopan parlamentin mietintö 13. lokakuuta 2021 taiteilijoiden tilanteesta ja kulttuurialan elpymisestä EU:ssa (2020/2261(INI)), kulttuuri- ja koulutusvaliokunta, https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/A-9-2021-0283_FI.html .

(12)  Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työsuhteen olennainen ominaispiirre on se, että henkilö tekee tietyn ajanjakson ajan toiselle ja tämän johdon alaisena suorituksia vastiketta vastaan. On syytä huomata, että henkilön luokittelu ”työntekijäksi” tai ”itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi” tehdään pääasiassa tapauskohtaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Ks. tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 34 kohta; tuomio 21. helmikuuta 2013, L. N. v. Styrelsen for Videregående Uddannelser og Uddannelsesstøtte, C-46/12, EU:C:2013:97, 40 kohta; tuomio 10. syyskuuta 2014, Iraklis Haralambidis v. Calogero Casilli, C-270/13, EU:C:2014:2185, 28 kohta; tuomio 16. heinäkuuta 2020, Governo della Repubblica italiana (Italialaisen rauhantuomarin asema), C-658/18, EU:C:2020:572.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671), 206–210 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1), 40 ja 41 artikla.

(14)  Komission antama tiedonanto Suuntaviivat perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta (EUVL C 101, 27.4.2004, s. 97), 34 kohta.

(15)  Suuntaviivat kattavat esimerkiksi koordinoinnin vastapuolten välillä niiden päättäessä maksettavan korvauksen vaihteluvälistä, jonka puitteissa ne voivat neuvotella yksinyrittäjien kanssa työehtosopimusneuvotteluissa. Tällainen koordinointi kuuluu suuntaviivojen soveltamisalaan siltä osin kuin se on tarpeen ja oikeasuhteista työehtosopimusneuvottelujen tai työehtosopimuksen tekemisen kannalta (16 kohta) eikä se muodosta kilpailunvastaista sopimusta (17 kohta). Kilpailunvastainen sopimus voi syntyä esimerkiksi silloin, kun vastapuolet käyttävät tällaisen koordinoinnin kautta vaihdettuja tietoja lähtökohtana vahvistaakseen yksipuolisesti saman korvauksen käyttämilleen yksinyrittäjille. Tähän käytäntöön ei voida soveltaa näitä suuntaviivoja, koska se ylittää sen, mikä on tarpeen ja oikeasuhteista työehtosopimusneuvottelujen käymiseksi yksinyrittäjien kanssa.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista ja neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64), 2 artiklan 1 kohta.

(17)  Kilpailunrajoitus voi myös vallita, jos työehtosopimuksella säännellään muita seikkoja kuin työoloja, kuten aukioloaikoja, joiden aikana kyseiset kolme alustaa tarjoavat palvelujaan.

(18)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411; tuomio 21. syyskuuta 1999, Albany International BV v. Stichting Bedrijfspensioenfonds Textielindustrie, C-67/96, EU:C:1999:430.

(19)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 31 ja 42 kohta.

(20)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 32 kohta.

(21)  Tuomio 4. joulukuuta 2014, FNV Kunsten Informatie en Media v. Staat der Nederlanden, C-413/13, EU:C:2014:2411, 33 kohta; tuomio 14. joulukuuta 2006, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio v. Compañía Española de Petróleos SA, C-217/05, EU:C:2006:784, 43 ja 44 kohta.

(22)  Näiden suuntaviivojen 3 ja 4 jaksossa mainitut yksinyrittäjien luokat voivat olla päällekkäisiä. Jotkut yksinyrittäjät voivat näin ollen kuulua useampaan kuin yhteen näistä luokista.

(23)  Esimerkkeinä Saksa, jonka työehtosopimuksista annetun lain, sellaisena kuin se on julkaistuna 25. elokuuta 1969 (Saksan liittovaltion virallinen lehti I, s. 1323) ja viimeksi muutettuna 20. toukokuuta 2020 annetun lain 8 §:llä (Saksan liittovaltion virallinen lehti I, s. 1055), 12a jaksossa, tai Espanja, jonka itsenäisen ammatinharjoittamisen asemasta 11. heinäkuuta 2007 annetun lain 20/2007 (virallinen lehti nro 166, 12. heinäkuuta 2007, s. 29964–29978) 11 §:ssä on molemmissa käytetty kriteerinä taloudellista riippuvuutta.

(24)  Tämä pätee myös silloin, kun yksinyrittäjä tarjoaa palvelujaan vastapuolelle alle vuoden ajan.

(25)  Ks. esim. artikla 14, Alankomaiden teatteri- ja tanssialan työehtosopimus, jonka osapuolet ovat Kunstenbond (taiteilijaliitto) ja Nederlandse Associatie voor Podiumkunsten (Alankomaiden näyttämötaiteen järjestö) ja joka kattaa 1. tammikuuta 2022 ja 31. joulukuuta 2023 välisen ajan, saatavilla osoitteessa https://napk.nl/wp-content/uploads/2022/03/Cao-TD-2022-2023-V1_ENG_v.2.pdf; ja ks. artikla 2, ammattitoimittajia koskeva työehtosopimus, jonka osapuolet ovat Gospodarska zbornica Slovenije (Slovenian kauppa- ja teollisuuskamari), Svet RTV Slovenija (Slovenian yleisradiokomitea), Združenje radijskih postaj Slovenije ter (Slovenian radioasemien liitto) ja Sindikat novinarjev Slovenije (Slovenian toimittajien ammattijärjestö), saatavilla osoitteessa http://www.pisrs.si/Pis.web/pregledPredpisa?id=KOLP49.

(26)  Yksityiskohtainen katsaus yhdeksän EU:n jäsenvaltion, Sveitsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan oikeuskäytännöistä on julkaisussa Hießl, C., ”Case Law on the Classification of Platform Workers: Cross-European Comparative Analysis and Tentative Conclusions”, Comparative Labour Law & Policy Journal, 2. toukokuuta 2021, https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3839603.

(27)  Ks. esim. Espanjassa 11. toukokuuta 2021 annettu kuninkaan asetus 9/2021 kuninkaan lain tasoisella 23. lokakuuta 2015 annetulla asetuksella 2/2015 hyväksytyn työntekijöiden asemasta annetun lain uudelleenlaaditun tekstin muuttamisesta digitaalisilla alustoilla jakelupalveluita tuottavien henkilöiden työntekijöiden oikeuksien takaamiseksi, virallinen lehti N:o 113, 12. toukokuuta 2021, s. 56733–56738; tai Kreikassa laki 4808/2021 työsuojelusta – riippumattoman työsuojeluviranomaisen perustaminen – Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 190 ratifiointi väkivallan ja häirinnän poistamiseksi työelämässä – Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 187 ratifiointi työterveyden ja turvallisuuden edistämisen puitteiden laatimiseksi – Työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta 20 päivänä kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158 sekä muiden työ- ja sosiaaliministeriön säädösten ja muiden kiireellisten järjestelyjen täytäntöönpano, virallinen lehti A 101/19-6-2021.

(28)  Näitä suuntaviivoja ei pitäisi tulkita siten, että niissä vahvistetaan jokin komission (positiivinen) täytäntöönpanoa koskeva ensisijainen tavoite yksinyrittäjien ja niiden vastapuolen tai vastapuolten välisten työehtosopimusneuvotteluiden ja sopimusten osalta silloin kun tällaista epätasapainoa neuvotteluvoimassa ei ole olemassa.

(29)  Laskettu mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6. toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36) liitteen 1 osaston mukaisesti.

(30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/790, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92).

(31)  Direktiivin (EU) 2019/790 18 artiklan soveltamisalaan kuuluvat kaikki tekijät ja esittävät taiteilijat lukuun ottamatta tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/24/EY (EUVL L 111, 5.5.2009, s. 16) 2 artiklassa tarkoitettuja tietokoneohjelman tekijöitä. Direktiivin (EU) 2019/790 23 artiklan 2 kohta.

(32)  Direktiivin (EU) 2019/790 johdanto-osan 72 kappale ja 18 artiklan 1 kohta. Ks. myös direktiivin johdanto-osan 73 kappale, jonka mukaan tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden korvauksen olisi oltava ”asianmukainen ja oikeasuhteinen lisensoitujen tai siirrettyjen oikeuksien tosiasialliseen tai mahdolliseen taloudelliseen arvoon nähden, kun otetaan huomioon tekijän tai esittävän taiteilijan panostus koko teoksessa tai muussa suojatussa aineistossa ja kaikki muut tapauksen olosuhteet, kuten markkinakäytännöt tai teoksen tosiasiallinen hyödyntäminen”.

(33)  Direktiivin (EU) 2019/790 johdanto-osan 72 kappale.

(34)  Kollektiivista sopimista voidaan käyttää myös tapauksissa, joista säädetään direktiivin (EU) 2019/790 19 artiklan 5 kohdassa, 20 artiklan 1 kohdassa ja 22 artiklan 5 kohdassa.

(35)  Direktiivin (EU) 2019/790 18 artiklan 2 kohta ja johdanto-osan 73 kappale. Johdanto-osan 73 kappaleessa nimenomaisesti todetaan, että ”jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti panna täytäntöön asianmukaisen ja oikeasuhteisen korvauksen periaate erilaisilla olemassa olevilla tai äskettäin käyttöön otetuilla mekanismeilla, joihin voivat sisältyä kollektiivinen sopiminen ja muut mekanismit, edellyttäen, että tällaiset mekanismit ovat sovellettavan unionin oikeuden mukaisia.”

(36)  ”Yhteishallinnointiorganisaatiolla” tarkoitetaan organisaatiota, joka on lakisääteisesti taikka siirron, lisenssin tai jonkin muun sopimusjärjestelyn nojalla valtuutettu ainoana tai pääasiallisena tarkoituksenaan hallinnoimaan tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeuksia useamman kuin yhden oikeudenhaltijan puolesta näiden oikeudenhaltijoiden yhteisen edun mukaisesti ja joka täyttää yhden tai molemmat seuraavista kriteereistä: a) se on jäsentensä omistuksessa tai määräysvallassa; b) se on voittoa tavoittelematon organisaatio.

”Riippumattomalla hallinnointiyhteisöllä” tarkoitetaan organisaatiota, joka on lakisääteisesti taikka siirron, lisenssin tai jonkin muun sopimusjärjestelyn nojalla valtuutettu ainoana tai pääasiallisena tarkoituksenaan hallinnoimaan tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeuksia useamman kuin yhden oikeudenhaltijan puolesta näiden oikeudenhaltijoiden yhteisen edun mukaisesti ja joka a) ei ole suoraan tai välillisesti, kokonaan tai osittain oikeudenhaltijoiden omistuksessa tai määräysvallassa ja b) on voittoa tavoitteleva järjestö. Direktiivin 2014/26/EU 3 artiklan a ja b alakohta (katso alaviite 37).

(37)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/26/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista sekä usean valtion alueen kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensioinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 72).

(38)  Direktiivin 2014/26/EU johdanto-osan 56 kappale.