EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.7.2022

COM(2022) 360 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

”Kaasua säästöön talven varalle”

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

”Kaasua säästöön talven varalle”

Venäjän provosoimaton ja perusteeton hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on myllertänyt energiamarkkinoita, aiheuttanut hintojen epävakautta ja heikentänyt energiavarmuutta kaikkialla maailmassa. Sillä on myös ollut erityisiä vaikutuksia EU:hun ja sen lähinaapurustoon.

Komissio esitti 18. toukokuuta 2022 REPowerEU-suunnitelman, jonka tarkoituksena on lopettaa EU:n riippuvuus Venäjän kaasusta mahdollisimman pian. Euroopan unioni jatkaa tähän tähtääviä toimia ja on edelleen täysin sitoutunut Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteisiin. On kuitenkin nopeutettava valmistautumista niihin välittömiin vaikutuksiin, joita Venäjän kaasutoimitusten mahdollisilla uusilla häiriöillä voi olla, ja varauduttava myös siihen, että toimitukset loppuvat kokonaan. Eurooppa-neuvosto pyysi 31. toukokuuta ja 23. kesäkuuta 2022 näiden valmistelujen toteuttamista kiireellisesti, jotta koordinointi jäsenvaltioiden kanssa ja niiden välillä olisi tiiviimpää. 

EU:n on oltava valmis siihen, että toimituksissa voi olla häiriöitä tai että ne loppuvat kokonaan. Eurooppalaisen yhteisvastuun ja yhteistyön hengessä EU:n on varmistettava kaasun virtaaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan, ja suojeltava sekä asiakkaita että työpaikkoja ja koko taloutta EU:ssa. 

Tästä syystä EU on viime kuukausina valmistautunut häiriöihin. Komissio – EU:n energiafoorumin puitteissa – ja jäsenvaltiot ovat tehneet yhteistyötä etenkin vaihtoehtoisten kaasuntoimittajien kanssa toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ehdotuksiin pohjautuvan REPowerEU-suunnitelman tavoitteena on nopeuttaa uusiutuvan energian käyttöönottoa kaikkialla EU:ssa ja kannustaa investoimaan energiatehokkuuteen. Komissio ja jäsenvaltiot ovat tehneet perusteellisen valmiustarkastelun. EU:n lainsäätäjät ovat hyväksyneet varastointia koskevan EU:n asetuksen, jossa asetetaan oikeudellinen vaatimus kaasuvarastojen täyttämisestä ennen talvea.

Komissio on työskennellyt ja työskentelee edelleen ahkerasti vaihtoehtoisten lisätoimitusten varmistamiseksi. Tällä tiedonannolla täydennetään näitä toimia keskittymällä kysyntäpuoleen. Siinä tarkastellaan nykytilannetta ja tähän mennessä toteutettuja toimia sekä välineitä, joita EU:lla on tässä tilanteessa käytettävissään. Lisäksi tiedonannossa ehdotetaan lisätoimia, joilla vähennetään kysyntää koordinoidusti ja tehostetaan toimitusvarmuuteen liittyviä EU:n yhteisiä toimia. Tämä on keskeistä häiriöiden mahdollisuuden ja kustannusten minimoimiseksi myöhemmin tänä vuonna ja sen varmistamiseksi unionin painoarvoa hyödyntämällä, että eurooppalaiset kuluttajat ja teollisuus saavat kaasua käyttöönsä.  

Tätä varten tiedonannossa ehdotetaan uutta Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelmaa, joka perustuu eri puolilla unionia sovellettaviin parhaisiin käytänteisiin, sekä siihen liittyvää neuvoston asetusta, jossa ehdotetaan välitöntä suositusta kaasun kysynnän vapaaehtoisesta vähentämisestä 15 prosentilla kaikissa jäsenvaltioissa vähintään seuraavien kahdeksan kuukauden aikana ja säädetään prosessista kysynnän sitovan vähentämistavoitteen käyttöön ottamiseksi milloin tahansa seuraavien viikkojen tai kuukausien aikana, jos se osoittautuu tarpeelliseksi.

Kaasun korvaaminen muilla polttoaineilla ja kaikkien käyttäjien tänä kesänä säästämä energia auttavat selviytymään tulevasta talvesta. Toimiminen yhdessä nyt auttaa vähentämään haittoja ja kustannuksia, lisäämään yhteisvastuuta ja välttämään ennakoimattomia ja koordinoimattomia toimia myöhemmin mahdollisessa kriisitilanteessa kaasuvarantojen tyhjentyessä. Tarkoituksena on myös siirtyä nopeasti kohti koordinoitua ja viime kädessä yhteistä kaasun ja, tulevaisuudessa, uusiutuvan vedyn hankintaa, jotta energiatarpeet voidaan jatkossa täyttää vaihtoehtoisilla toimituksilla. Kaasunkysynnän vähentämissuunnitelman toteuttaminen luo lopulta edellytykset Venäjältä tulevan kaasuntuonnin nopealle ja täydelliselle lopettamiselle REPowerEU-tavoitteiden mukaisesti sekä parantaa EU:n energiavarmuutta ja -omavaraisuutta.

1.    Valmistautuminen talveen

Mikä on tilanne tällä hetkellä? 

Kaasun kysynnän osuus energian kokonaiskulutuksesta Euroopassa on 24 prosenttia. Venäjä on vuosikaudet ollut EU:n tärkein kaasuntoimittaja. Vielä viime vuonna Venäjän osuus EU:n kaasutoimituksista oli yli 40 prosenttia eli noin 10 prosenttia EU:n kaikesta energiantarpeesta. 

Venäjän kaasutoimitukset EU:hun ovat viime vuodesta vähentyneet huomattavasti, kun energiaa on tarkoituksellisesti käytetty aseena. Kaiken kaikkiaan kaasuvirtausten määrä Venäjältä EU:hun oli kesäkuussa 2022 alle 30 prosenttia vuosien 2016–2021 keskiarvosta. Venäjä on toteuttanut EU:ta vastaan useita äkillisiä, perusteettomia ja yksipuolisia toimia vähentääkseen toimituksia eurooppalaisille asiakkaille tai lakkauttaakseen ne, mikä on häirinnyt taloudellista toimintaa ja nostanut hintoja. Kaasuvirtaukset putkistoissa Venäjältä Valko-Venäjän kautta ovat lakanneet ja Ukrainan kautta vähentyneet tasaisesti. Toimituksia Baltian maihin, Puolaan, Bulgariaan ja Suomeen on myös lopetettu. Toimitukset useisiin maihin, kuten Puolaan, Saksaan, Itävaltaan, Tanskaan, Slovakiaan, Alankomaihin ja Italiaan, ovat vähentyneet. Kaasuvirrat Nord Stream 1:ssä, joka on yksi merkittävimmistä kaasun tuontireiteistä EU:hun, ovat kesäkuun 2022 puolivälin jälkeen vähentyneet 60 prosenttia.

(Kuvio: Venäjältä tulevan kaasun määrä vuonna 2022 verrattuna edellisiin vuosiin.) 

Toimitusten väheneminen on johtanut ennätyksellisen korkeisiin ja vaihteleviin energian hintoihin, mikä on osaltaan vaikuttanut inflaatioon ja lisännyt Euroopan talouden laskusuhdanneriskiä sekä aiheuttanut huomattavia kielteisiä työllisyys- ja jakaumavaikutuksia. Ne ovat omiaan lisäämään energiaköyhyyttä ja uhkaavat myös syventää eriarvoisuutta jäsenvaltioiden ja alueiden välillä.

Ei ole mitään syytä uskoa, että tällainen tarjonnan epävarmuutta ja sen myötä jyrkkiä hinnannousuja aiheuttava kehitysmalli muuttuisi. Useat merkit viittaavatkin kaasun toimitusnäkymien todennäköiseen heikkenemiseen.

Tällaisen riskin ennakoimiseksi EU on jo alkanut valmistautua pitkittyneeseen ja mahdollisesti täydelliseen Venäjältä peräisin olevan kaasun toimitusten lakkaamiseen. Vaihtoehtoisten kaasutoimitusten varmistaminen ja maakaasun korvaaminen puhtaalla energialla aina kun se on mahdollista ja tarvittaessa muilla energialähteillä ovat REPowerEU-suunnitelman olennaisia osatekijöitä, joiden osalta jäsenvaltiot ja erityisesti EU:n energiafoorumi ovat jo ryhtyneet toimiin.

EU:n varautumisen on perustuttava yhteisvastuullisuuteen, joka on unionin perusperiaate. Lisäksi kaikki jäsenvaltiot ovat sidoksissa toisiinsa sisämarkkinoilla, jotka vauhdittavat talouskasvua, innovointia, työpaikkojen luomista ja investointeja. Yhteisvastuullisuus edellyttää, että kaikki toimijat pyrkivät toteuttamaan kaikki käytettävissään olevat toimenpiteet ehkäistäkseen Venäjältä tulevan kaasun mahdollisen täydellisen toimituskatkoksen vaikutukset.

Tämän keskinäisen riippuvuuden vuoksi täysimittainen kriisi aiheuttaisi kaikissa jäsenvaltioissa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia joko suoraan tai välillisesti. Eräät jäsenvaltiot ovat muita alttiimpia merkittävien Venäjän toimitusten häiriöiden tai täydellisten katkosten välittömälle vaikutukselle. Jos ne jätetään kohtaamaan nämä vaikutukset yksin, sillä olisi vakavia heijastusvaikutuksia myös muihin talouksiin. Talouden vakavalla taantumisella missä tahansa jäsenvaltiossa on suora kielteinen taloudellinen vaikutus sen naapurimaihin ja muihin vientikumppaneihin. Tämä edellyttää välittömiä toimia uusien häiritsevien toimien ennakoimiseksi ja EU:n häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi.

Tässä tiedonannossa, jonka liitteessä esitetään Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelma, keskitytään kysyntäpuolella tarvittaviin toimiin REPowerEU-suunnitelman ja EU:n energiansäästösuunnitelman pohjalta. Nämä kysynnän vähentämiseen tähtäävät toimet täydentävät meneillään olevaa työtä, jolla pyritään vaihtoehtoisten energialähteiden varmistamiseen EU:n ulkoisen energiastrategian mukaisesti ja puhtaaseen energiaan siirtymisen vauhdittamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava ne viipymättä toimien tiiviissä yhteistyössä keskenään vähentääkseen tarjonnan ja kysynnän liiallisen epätasapainon riskiä ensi talvena ja sen jälkeen huomattavasti. Näin kaasupulaan liittyviä riskejä saadaan pienennettyä myös EU:n toimitusketjuille välttämättömien teollisuudenalojen, työpaikkojen ja kasvun, yleisen kilpailukyvyn ja Euroopan talouden kannalta.

Tähän tiedonantoon liittyvää asetusehdotusta, jolla luodaan puitteet kysynnän vähentämiselle, kuvaillaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä 3 jaksossa.

Vahva ja uskottava koordinoitu toiminta EU:ssa lisää varmuutta epävakaassa markkinatilanteessa, parantaa EU:n häiriönsietokykyä ja rajoittaa tarjontalähtöisiä hintavaikutuksia. Sen avulla varastoja saadaan täytettyä ennen talvea siellä, missä kapasiteettia on saatavilla. Jäsenvaltioiden yksipuoliset toimet eivät olisi optimaalisia koko EU:n eikä siten myöskään kunkin yksittäisen jäsenvaltion kannalta. EU:n koordinoidut toimet voivat auttaa säilyttämään toimivat teollisuuden toimitusketjut ja sisämarkkinoiden eheyden vakavien toimitushäiriöiden tapauksessa.

Mitä välineitä EU:lla on jo käytössään ja mitä toimia oli toteutettu ennen nykyistä kriisiä? 

Ensinnäkin EU:lla on vahvat puitteet ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja päästöjen vähentämiseksi vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja toimitusvarmuus kulkevat käsi kädessä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ja 55-valmiuspaketti vahvistavat EU:n toimitusvarmuutta poistamalla asteittain riippuvuuden fossiilisista polttoaineista ja vähentämällä EU:n kokonaisenergiankulutusta paremman energiatehokkuuden ansiosta.

Toiseksi EU on kehittänyt sääntelykehyksen tiettyihin toimitusvarmuustilanteisiin reagoimiseksi aiemmista energiakriiseistä saatujen kokemusten sekä vuonna 2014 tapahtuneen Krimin ja Sevastopolin Venäjän federaatioon liittämisen jälkeen toteutettujen toimien pohjalta. 

Kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen 1 mukaan jäsenvaltioilla on oltava kansalliset ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat, jotka perustuvat toimitusreittien varrelle organisoitujen alueellisten ryhmien tekemiin yhteisiin riskinarviointeihin. Kansallisia kriisitasoja on määritelty kolme: ennakkovaroitus-, hälytys- ja hätätilataso. Toimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa kullakin näistä tasoista, määritellään kaasun toimitusvarmuutta koskevissa kansallisissa hätäsuunnitelmissa. Yleisenä periaatteena on, että kaasuvirtausten rajoituksia, säännöstelyä ja keskeyttämistä käytetään viimeisenä keinona, kun kaikki muut vaihtoehdot, kuten vaihtaminen muihin polttoaineisiin, on käytetty loppuun.   

Komissio voi julistaa unionitason hätätilanteen tai alueellisen hätätilanteen jollain tietyllä maantieteellisellä alueella yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä. Tällaisissa tapauksissa komissio koordinoi asianomaisten jäsenvaltioiden toimia ja voi toimia moderaattorina, jos otetaan käyttöön toimenpiteitä, jotka saattavat aiheettomasti rajoittaa kaasun virtaamista muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin, kuten energiayhteisön jäseniin. Tämä auttaa turvaamaan kaasuvirrat niihin maihin ja niille asiakkaille, joihin hätätilanne vaikuttaa eniten.

Kaasun toimitusvarmuutta koskevaan asetukseen sisältyy myös yhteisvastuumekanismi, jolla turvataan toimitukset ”suojatuille asiakkaille”. Näitä ovat kotitaloudet, kaukolämpölaitokset, jotka eivät voi vaihtaa muihin polttoaineisiin, sekä tietyt keskeiset sosiaalipalvelut, kuten terveydenhuolto. Vakavissa hätätilanteissa, joissa suojattujen asiakkaiden toimituksia ei voida enää varmistaa jossakin jäsenvaltiossa, suoraan verkkoon liitetyillä jäsenvaltioilla on velvollisuus toimia yhteisvastuullisesti ja toimittaa kaasua sinne, missä sitä eniten tarvitaan, vaikka tämä merkitsisi näiden maiden suojaamattomien asiakkaiden toimitusten supistamista. Tästä myönnetään nopeasti oikeudenmukainen korvaus, joka perustuu kahdenvälisiin teknisiin, oikeudellisiin ja rahoituksellisiin järjestelyihin, joista jäsenvaltioiden on sovittava etukäteen.

Euroopan kaasualan koordinointiryhmä, jonka puheenjohtajana toimii komissio ja joka koostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista, alan eurooppalaisista järjestöistä ja energiayhteisön sihteeristöstä, seuraa tiiviisti EU:n toimitusvarmuutta ja koordinoi tarvittaessa toimia. Ryhmä on ollut keskeisessä asemassa toimitusvarmuustilanteen hallinnassa Ukrainaa vastaan käytävän sodan alusta lähtien, erityisesti vaihtamalla tietoja ja auttamalla koordinoimaan ennakkovaroitus- ja hälytysilmoituksia 2 koskevia jäsenvaltioiden toimia. 

Edellä kuvaillut puitteet eivät kuitenkaan sovellu täysin nykyiseen kriisiin, koska ne on tarkoitettu lyhyen aikavälin häiriötilanteisiin, jotka liittyvät infrastruktuurin tiettyihin osiin tai lyhytaikaisiin äärimmäisiin sääolosuhteisiin, eikä niinkään suuren kaasuntoimittajan pitkän aikavälin toimitushäiriöihin, jotka vaikuttavat samanaikaisesti useisiin reitteihin. Tämän vuoksi hallintokehystä on mukautettava, ja siinä on myös näkyvästi huomioitava EU:n ja kansallisten elinkeinoministeriöiden näkökulma.

Kolmanneksi EU on lisännyt energiaverkkojen yhteenliitäntöjen verkoston ja energian sisämarkkinoiden kehittämistä siten, että kaasua ja sähköä voidaan tuoda sinne, missä sitä tarvitaan. Tämä aktiivinen politiikka on auttanut monipuolistamaan kaasutoimituksia ja yhtä lailla kaasureittejä rajat ylittävään kaasuinfrastruktuuriin tehtyjen investointien, vastakkaisvirtaushankkeiden – kuten Saksan ja Puolan välisen Yamal-kaasuputken vastakkaisvirtauskapasiteetin – sekä Itämeren, keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan nesteytetyn maakaasun terminaalien ansiosta. Monet Euroopan laajuisen energiaverkon puitteissa toteutettavat yhteistä etua koskevat hankkeet ovat saaneet EU:n rahoitustukea Verkkojen Eurooppa -välineestä ja koheesiopolitiikasta.

Edellä kuvaillut kehityssuunnat ovat merkittävästi parantaneet tai parantavat EU:n toimitusvarmuustilannetta, mikä mahdollistaa toimittajien ja reittien tehokkaan monipuolistamisen. Kaikki yksittäiset jäsenvaltiot, myös historiallisista syistä altistuneimmat maat, kuten Bulgaria ja Suomi, ovat lopettaneet riippuvuuden Venäjän kaasusta ainoana tuontilähteenä.

Mitä EU on tehnyt turvatakseen toimitusvarmuuden Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen jälkeen?

Venäjän hyökättyä Ukrainaan EU on laatinut REPowerEU-suunnitelman, jonka tavoitteena on lopettaa EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista niin pian kuin mahdollista. Tämän saavuttamiseksi REPowerEU-suunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, jotka liittyvät energiantoimittajien monipuolistamiseen, energiansäästöön ja energiatehokkuuteen, ja ehdotetaan puhtaan energian käyttöönoton nopeuttamista fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi kodeissa, teollisuudessa ja sähköntuotannossa, erityisesti uusiutuvan sähkön ja vedyn avulla. Lisäksi jäsenvaltioilla ja paikallisviranomaisilla 4 on hyvät mahdollisuudet edistää paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia energiansäästötoimia.

EU on toteuttanut REPowerEU-suunnitelman mukaisia toimenpiteitä parantaakseen toimitusvarmuuttaan ja häiriönsietokykyään puuttumalla sekä tarjonta- että kysyntäpuoleen. Näitä ovat erityisesti seuraavat: 

·Maaliskuussa 2022 ehdotettiin uutta EU:n lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on varmistaa EU:n maanalaisten varastojen täyttäminen tulevaa talvea varten. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät ehdotuksen toukokuussa, ja säädös tuli voimaan 1. heinäkuuta 5 . Kaasun varastointimäärät olivat huolestuttavan alhaiset viime talvena – 10 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuosina 2016–2018 – mutta huolimatta Venäjältä tulevan tuonnin vähenemisestä ja korkeista hinnoista, jotka vähentävät varastoinnin kannustimia, nyt määrät ovat jälleen historiallista keskitasoa: tällä hetkellä yli 64 prosenttia, mikä vastaa 46 päivän talvikulutusta.

·Komissio on vuoden 2022 alkupuoliskolla tarkastellut perusteellisesti kaikkia kansallisia kaasun toimitusvarmuutta koskevia hätäsuunnitelmia, joiden pojalta jäsenvaltiot tehostavat varautumistaan mahdollisiin laajamittaisiin häiriöihin. Komissio on myös seurannut sekä kaasun että sähkön toimitusvarmuustilannetta tarkasti ja laatinut sekä kaasun että sähkön osalta riskinarvioinnin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden sekä kaasun ja sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston eli Kaasu-ENTSOn ja Sähkö-ENTSOn kanssa.

·Komissio on perustanut EU:n energiafoorumin, jonka tehtävänä on yhdistää energian kysyntää aluetasolla ja helpottaa vapaaehtoisia yhteishankintoja, varmistaa infrastruktuurin paras mahdollinen käyttö niin, että kaasu virtaa sinne, missä sitä eniten tarvitaan, sekä luoda yhteyksiä kansainvälisiin toimituskumppaneihin, joita ovat esimerkiksi Yhdysvallat 6 , Norja, Azerbaidžan, Qatar, Egypti, Israel, Algeria ja monet muut. Yhteyksiä luodaan EU:n ulkoisen energiastrategian 7 mukaisesti. Erityisesti näiden toimien ansiosta EU on saanut vuoden alusta lähtien ennennäkemättömiä määriä nesteytettyä maakaasua (LNG) ja lisää putkikaasua menetetyn venäläisen kaasun korvaamiseksi (ks. alla oleva tekstilaatikko).

·Komissio on perustanut EU:n energiafoorumiin viisi jäsenvaltioiden alueellista ryhmää käsittelemään Venäjän kaasutoimitusten korvaamista ja toimitusvarmuuden parantamista kullakin alueella esimerkiksi laatimalla toimintasuunnitelmia nopeaa täytäntöönpanoa varten. Kaakkois-Euroopan alueellisessa ryhmässä tässä onkin onnistuttu erittäin hyvin. Nämä ryhmät täydentävät nykyisten alueellisten korkean tason työryhmien työtä, jossa keskitytään nopeuttamaan keskeisiä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä ja uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita sekä toteuttamaan merkittäviä energiamarkkinauudistuksia. Yksi näistä ryhmistä on esimerkiksi keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmä.

·Komissio on tehnyt yhteistyötä teollisuuden asiantuntijoiden kanssa selvittääkseen mahdollisuuksia polttoaineen vaihtamiseen ja vapaaehtoiseen kysynnän vähentämiseen sekä arvioidakseen koordinoimattomien toimien mahdollisia vaikutuksia teollisuuskäyttäjien kaasunkysynnän vähentämiseen.

Helmikuusta lähtien toteutetuilla toimenpiteillä, myös kaasun toimitusvarmuutta koskevan toimintakehyksen vahvistamisella, pyritään varmistamaan luopuminen Venäjältä tulevan kaasun tuonnista mahdollisimman pian.  

Venäjän kaasutoimitusten viimeisimmät häiriöt viittaavat kuitenkin huomattavaan vaaraan siitä, että Venäjä voi yksipuolisesti keskeyttää kaasutoimitukset äkillisesti jo tänä vuonna. EU:n on oltava valmistautunut tähän ja toteutettava lisätoimenpiteitä, jotka ovat oikeassa suhteessa tilanteesta aiheutuvaan haasteeseen. Kaasunkulutuksen vähentäminen hallitusti nyt vähentää yhteiskunnalle tulevaisuudessa aiheutuvia kustannuksia. Siirtyminen yhteishankintoihin energiafoorumin puitteissa on välttämätön täydennys sekä kysyntä- että tarjontapuolen koordinoinnin tehostamiseen, ja komissio nopeuttaa työtään foorumin täyteen toimintavalmiuteen saattamiseksi vuoden loppuun mennessä. Samalla kaasun yhteishankinnat voisivat esimerkiksi vahvistaa pienempien kaasuyhtiöiden asemaa ja mahdollistaa paremman ostovoiman EU:lle, joka on maailman suurin maakaasun tuoja, myös alueellisella tasolla, sekä parantaa EU:n häiriönsietokykyä energia-alalla ja pitkän aikavälin energiavarmuutta.

Mitä on odotettavissa?

Vaikka varastojen täyttämisessä on tähän mennessä edistytty hyvin, komission ja Kaasu-ENTSOn tekemät simulaatiot osoittavat, ettei EU:n uudessa varastointiasetuksessa marraskuulle asetettua varastojen 80 prosentin täyttöastetavoitetta saavuteta, jos toimitukset katkeavat kokonaan heinäkuusta talveen 2023. Simulaatioiden mukaan varastoitu määrä voisi jäädä vain 65–71 prosenttiin lämmityskauden alkuun mennessä.

Nopea ja päättäväinen toiminta on nyt olennaisen tärkeää. Ilman kysynnän vähentämistä ja merkityksellisiä toimia kaasun korvaamiseksi tulevina viikkoina vakavalla kaasuhäiriöllä talvella 2022–2023 olisi merkittäviä vaikutuksia Euroopan talouteen ja työmarkkinoihin. Vaikutukset kohdistuisivat suoraan tai välillisesti kaikkiin jäsenvaltioihin 8 .

Toimimalla nyt voidaan vähentää äkillisen toimituskatkon kustannuksia. 

Korvaamispotentiaalin maksimoiminen ja maakaasun kysynnän vähentäminen nyt tulisi pidemmän aikavälin ansiosta huomattavasti halvemmaksi kuin se, että kysyntää pitäisi rajoittaa äkillisesti huippukulutuskaudella (eli talvella) ja ilman kunnollista valmistautumista. Ennakoimalla kysynnän vähenemistä verkonhaltijat voisivat optimoida verkon kapasiteetin, siirtää enemmän kaasua lännestä itään hyvissä ajoin ja täyttää varastoja enemmän siellä, missä kapasiteettia on saatavilla seuraavaa talvea ja talvea 2023/2024 silmällä pitäen. Tällainen ennakoitu ja hajautettu kysynnän vähentäminen poistaisi yleisesti mahdollista pulaa talvella tai ainakin vähentäisi sitä yli puolella. Varautuminen vähentämiseen nyt mahdollistaisi kohdennettuja kannustimia niille teollisuudenaloille, joilla on potentiaalia vähentää kulutustaan esimerkiksi siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin tai joka tapauksessa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman vähäpäästöisiin polttoaineisiin, edellyttäen, että toteutetaan energiatehokkuustoimia ja vältetään pitkän aikavälin lukkiutumisvaikutukset.

Mahdollisen merkittävän häiriön makrotaloudellisen kokonaisvaikutuksen osalta yhteisvastuullisuuteen perustuva EU:n koordinoitu toiminta ennen talvea rajoittaisi BKT:hen ja työllisyyteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. 

Kaasu-ENTSOn skenaarioissa yksilöityjen tarpeiden perustalta ja niin, että toteutetaan varhaisia toimia kysynnän vähentämiseksi Venäjältä, tuleva häiriö voisi keskimääräisissä talvioloissa vähentää BKT:tä vähintään keskimäärin 0,4 prosenttia koko EU:ssa ja kylmän talven skenaariossa 0,6 prosenttia. 

Jos kuitenkin ryhdytään toimiin vasta, kun toimitukset katkeavat kokonaan, kustannukset nousevat vähintään kolmanneksella. Tämä johtuu osittain siitä, että mahdollisuudet koordinointiin ja helpompaan sopeutumiseen on menetetty, mikä lisäisi kustannuksia vielä entisestään. Keskimääräisen talven tapauksessa toiminnan lykkäämisen vaikutus BKT:hen olisi 0,6–1 prosenttia. 

Kylmän talven tapauksessa kustannus olisi suurempi. Jos talvesta tulee kylmä, viivyttelystä aiheutuvat kustannukset EU:lle moninkertaistuisivat, ja vaikutus BKT:hen olisi keskimäärin 0,9–1,5 prosenttia erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joihin vaikutuksia kohdistuu eniten.

Kaasupulan välttämiseksi tulevina kuukausina kaasun kysynnän suositeltu kokonaisvähennys 1. päivästä elokuuta 31. päivään maaliskuuta 2023 on 15 prosenttia 9 .

2.    Suunnitelma kaasun kysynnän vähentämiseksi ja kriittisten asiakkaiden priorisointi

Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelma

Edellä mainittu kysynnän 15 prosentin vähennys voidaan saavuttaa toimimalla nyt, panemalla täytäntöön energiansäästösuunnitelma 10 ja toteuttamalla muita kaasunsäästötoimenpiteitä suojaamattomilla aloilla käyttäen liitteenä olevassa Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelmassa määritettyjä hyviä käytänteitä ja älykkäitä priorisointikriteerejä. Suunnitelmassa esitetään koordinoidun kysynnän vähentämisen periaatteet ja kriteerit, joiden tarkoituksena ei ole pelkästään suojata kotitalouksia ja keskeisiä käyttäjiä, kuten sairaaloita, vaan myös sellaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamista, jotka ovat välttämättömiä taloudelle, EU:n toimitusketjujen kannalta ratkaiseville toimialoille ja kilpailukyvylle. Suunnitelma perustuu nykyisiin kansallisiin hätäsuunnitelmiin, parhaisiin käytänteisiin ja teollisuudenalan kohdennettuihin kuulemisiin.

Kysynnän hallinnassa olisi keskityttävä ensisijaisesti niihin aloihin, joilla on paremmat mahdollisuudet siirtyä korvaaviin polttoaineisiin ja jakaa rasitetta tasaisesti koko taloudessa. Samalla olisi suojattava BKT:tä ja työllisyyttä. Tämä vähentäisi pullonkaulojen kertautumista ja inflaatiopaineita sekä auttaisi suojautumaan tehokkaammin muilta riskeiltä (esim. ankarat talviolosuhteet).

Suunnitelman pääperiaatteet: korvaaminen, yhteisvastuu ja säästöt

Korvaaminen: Koordinoidut kaasunkysynnän säästöt tukemalla korvaamismahdollisuuksia

Kaikissa jäsenvaltioiden toimissa, jotka koskevat sähköntuotantoa, teollisuutta ja kotitalouksia, olisi ensiksi keskityttävä niihin korvaamismahdollisuuksiin, jotka mahdollistaisivat siirtymisen pois maakaasun käytöstä, pitäen kuitenkin aina mielessä kompromissit, joita tällaiset valinnat voivat merkitä esimerkiksi silloin, kun vaikkapa kivihiiltä otetaan (takaisin) energiavalikoimaan vaikka vain väliaikaisesti. Ensisijaisena tavoitteena on siirtyä käyttämään puhtaita energialähteitä oikeaan aikaan ja kustannustehokkaasti, jos se vain on teknisesti mahdollista. Monipuolistamista olisi jatkettava myös nopeuttamalla ehdottoman välttämättömien nesteytetyn maakaasun terminaalien tai muiden kaasuinfrastruktuurien, erityisesti yhteenliitäntöjen, valmiiksi saattamista, ja tämä olisi yhdistettävä EU:n toimiin nesteytetyn maakaasun toimitusten monipuolistamiseksi EU:n energiafoorumin puitteissa.

Maakaasun korvaamismahdollisuuksiin hiili-intensiivisemmillä lähteillä, kuten dieselöljyllä tai kivihiilellä, voi olla väliaikaisesti tarpeen turvautua tarvittavin suojalausekkein, jos muita puhtaampia ratkaisuja ei ole mahdollista toteuttaa. Tätä varten voidaan tukea ajallisesti rajoitettuja mahdollisuuksia polttoaineen vaihtoon EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.  

Yhteisvastuu: Venäjän kaasutoimitusten loppumisen riskien ennakoiminen ja lieventäminen 

Kaasun toimitushäiriöt vaikuttavat jäsenvaltioihin ja alueisiin eri tavoin. Seurauksiin puuttumiseksi EU:ssa on toimittava täysin yhteisvastuullisesti jäsenvaltioiden ja maakaasun eri käyttäjien välillä. Vaikka vaikutukset jäsenvaltiotasolla ovat erilaiset, yhteinen toiminta pienentää vaikutusten vakavuutta niissä jäsenvaltioissa, joihin vaikutukset kohdistuvat eniten, ja näin ollen kaikki jäsenvaltiot hyötyvät yhteisistä toimista. Sen vuoksi komissio pysyy valppaana sisämarkkinoiden suojelemiseksi ja erityisesti jäsenvaltioiden välisen kaupan mahdollisten rajoitusten estämiseksi sekä pyrkii varmistamaan, että erityisen tärkeä taloudellinen toiminta ja kriittiset sosiaalipalvelut eivät häiriinny. Jos tilanne johtaa siihen, että on harkittava rajoittamistoimenpiteitä, ne olisi toteutettava johdonmukaisesti ja koordinoidusti jäsenvaltioiden kesken ja ottaen asianmukaisesti huomioon työllisyyteen ja tuloihin kohdistuvien vaikutusten lieventäminen.

Jotta yhteisvastuu toimisi käytännössä, kaikkien jäsenvaltioiden ja kaikkien yhteiskunta- ja talouselämän toimijoiden on tehtävä kaikkensa tulevaan valmistautumiseksi sekä mahdollisuuksien mukaan pyrittävä polttoaineen korvaamiseen tai kaasun kysynnän vähentämiseen jo nyt. Tällainen koordinointi edellyttää asianmukaista hallintojärjestelmää, joka voi hyödyntää jäsenvaltioiden energia- ja elinkeinoministeriöiden resursseja ja johon sisältyy kaikkien kuluttajaryhmien laaja-alainen tavoittaminen ja osallistuminen.

 
Säästöt: Jokainen voi antaa panoksensa

Olisi pyrittävä vähentämän kysyntää entisestään rakennusten lämmityksessä ja jäähdytyksessä tai veden lämmittämisessä. Jos sähkön toimitusvarmuus on uhattuna hätätilanteessa, EU:n ja kansalliset huoltovarmuussäännöt mahdollistavat sen, että etusijalle asetetaan kaasutoimitukset tietyille kriittisille kaasuvoimalaitoksille ja tietyille suojatuille kuluttajaryhmille. Se, että kotitalouksille ja tietyille kriittisille kaasuvoimalaitoksille taataan kaasutoimitukset, ei kuitenkaan saisi estää viranomaisia toteuttamasta lisätoimia suojattujen asiakkaiden kaasunkulutuksen vähentämiseksi ja sähköalalla. Lisäksi olisi edistettävä vapaaehtoista vähentämistä. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan välttää rajoitusten kohdistamista yhteiskunnan ja talouden kannalta kriittisiin teollisuusasiakkaisiin 11 .

Seuraavassa kuviossa esitetään viimeisin arvio erityyppisten toimenpiteiden mahdollisuuksista vähentää kaasun kysyntää ja kuroa umpeen vajausta.

Rakennukset: Lämmityksen ja jäähdytyksen vähentäminen

REPowerEU-aloitteen 12 puitteissa 18. toukokuuta hyväksytyssä energiansäästösuunnitelmassa yksilöitiin jo useita mahdollisia säästötoimenpiteitä rakennuksissa. Arvioiden mukaan niillä voitaisiin säästää 11 miljardia kuutiometriä kaasua. Yksinkertaiset muutokset käyttäytymisessä, kuten kodin lämpötilan alentaminen silloin, kun se ei ole jo alhainen, suihkujen lyhentäminen, laitteiden kytkeminen pois päältä valmiustilassa pitämisen sijasta, sekä ruoanlaiton, kylmäsäilytyksen ja pakastamisen tehostaminen, ovat energialaskujen kannalta suositeltavia toimenpiteitä. Mitä suurempi vähennys saadaan aikaan vapaaehtoisilla toimilla, sitä vähemmän tarvitaan pakollisia rajoituksia teollisuudelle myöhemmin. Pienempi kaasunkulutus tarkoittaa tietysti pienempiä laskuja.

Kaasusäästöjä voidaan saavuttaa jo kesällä vähentämällä jäähdytystä sähkön kulutushuippujen aikana (ja siten suoraan kaasunkulutusta). ”Kaasutalvella” (lokakuusta maaliskuuhun) voidaan saavuttaa suuria säästöjä ottamalla käyttöön vaihtoehtoisia lämmönlähteitä kaukolämmityksessä sekä lämpöpumppuja ja älykkäitä energianhallintajärjestelmiä kotitalouksissa. Lisäksi voidaan toteuttaa kaasunsäästökampanjoita, joilla esimerkiksi kannustetaan alentamaan termostaattilukemaa yhdellä asteella (lukuun ottamatta niitä ihmisiä, joilla on jo vaikeuksia kotinsa lämmityksessä) tai vähentämään lämpimän veden käyttöä. Hyvin suunnitellut bonus-malus-hinnoittelujärjestelmät voivat myös edistää käyttäytymisen muutoksia ja lisäsäästöjä. Säästöjä voidaan saada aikaan myös velvoittamalla julkiset rakennukset, toimistot, liikerakennukset ja avoimet tilat, kuten ulkoterassit, vähentämään lämmitystä, jos se on teknisesti toteutettavissa ja käytännössä valvottavissa. Viranomaisilla on tässä suhteessa keskeinen rooli esimerkin näyttäjinä.

Sähkön ja lämmön tuotanto: Muun kuin kriittisen kaasun säästäminen

Sähkön ja lämmön tuotannossa voidaan säästää merkittävästi kaasua vähentämällä sähkönkulutusta, vaihtamalla voima- ja lämpölähteitä ja tuomalla sähköä. Komissio on pyytänyt Sähkö-ENTSOa arvioimaan mahdollisen kaasupulan vaikutuksia sähköntuotantoon. Ensimmäisen arvion mukaan vain puolet sähköalalla kulutetusta kaasusta katsotaan sähkön toimitusvarmuuden varmistamisen kannalta kriittiseksi. Lisäanalysointi talveen varautumisesta sähkön suhteen on käynnissä. Siinä olisi otettava huomioon niiden ydinvoimalaitosten ja vesivoimavarantojen saatavuus, joihin vaikutukset mahdollisesti enemmän kohdistuvat tänä vuonna. Tämä ensimmäinen arvio viittaa kuitenkin mahdollisuuteen säästää merkittävä määrä kaasua. Esimerkiksi vuoden alusta lähtien EU on ottanut käyttöön vähintään 20 GW uutta uusiutuvan energian kapasiteettia. Siirtyminen vaihtoehtoisiin polttoaineisiin sähköntuotannossa voisi tuottaa seuraavien kahdeksan kuukauden aikana huomattavia säästöjä (ks. kuva sivulla 11), kun lisäksi vähennetään kysyntähuippuja kysyntäpuolen joustolla.

Viime kädessä jäsenvaltiot valitsevat itse energialähteensä sähkön ja lämmön tuotannossa. Valinnassa on otettava huomioon EU:n vuoden 2030 ilmastotavoite, pitkän aikavälin ilmastoneutraaliustavoite, puhdasta ilmaa koskevat EU:n politiikat sekä päätösten vaikutus muihin jäsenvaltioihin ja kollektiivinen toimitusvarmuus. Meneillään olevassa työssä, joka koskee kansallisen varautumisen vahvistamista ja voimalaitosten vaiheittaisen käyttöönoton ja käytöstä poistamisen suunnittelun uudelleentarkastelua, olisi otettava huomioon Euroopan tason vaikutukset näissä uusissa olosuhteissa, mukaan lukien toimitusvarmuuden riskit ja vaihtoehtoisten polttoaineiden hinnat maailmanlaajuisilla energiamarkkinoilla. Tämä on keskeinen tekijä komission parhaillaan uudelleentarkasteleman sähköalan riskeihin varautumista koskevan asetuksen 13 mukaisissa kansallisissa sähköriskeihin varautumista koskevissa suunnitelmissa.

Kaasun korkeiden hintojen vuoksi muihin polttoaineisiin, olivatpa ne sitten vähemmän tai enemmän hiili-intensiivisiä kuin maakaasu, siirryttäisiin tavallisesti automaattisesti. Polttoaineen vaihtaminen biomassaan tai dieseliin edellyttää kuitenkin sen varmistamista, että kyseisiä vaihtoehtoisia polttoaineita on riittävästi niiden laitosten saatavilla, joissa niitä käytetään, ja asianmukaisia toimenpiteitä näiden vaihtoehtoisten polttoaineiden varastoimiseksi ja toimitusvarmuuden seuraamiseksi. Jotkin jäsenvaltiot ovat lykänneet ydinvoimaloiden asteittaista käytöstä poistamista. Toiset puolestaan ovat sallineet kivihiili- tai ruskohiilivoimaloiden pääsyn takaisin verkkoon tai niiden tuotantomäärien lisäämisen.

Jäsenvaltioiden olisi otettava polttoaineen vaihtamisen yhteydessä huomioon EU:n viidenteen ja kuudenteen pakotepakettiin sisältyvä kivihiilen ja öljyn tuontikielto Venäjältä, sillä se voi vaikuttaa aikaisempien hankintalähteiden saatavuuteen. Öljyn tapauksessa nykyisten varmuusvarastojen optimaalinen hallinnointi on olennainen osatekijä. Nykyiset öljyn varmuusvarastot muodostavat turvaverkon, jota käytetään EU:n sääntöjen ja kansallisten valmiussuunnitelmien mukaisesti.

Polttoaineen vaihtaminen voi vaikuttaa myös ilman pilaantumiseen ja siten ihmisten ja ekosysteemien terveyteen sekä vedenkulutukseen. Teollisuuden päästöjä koskeva direktiivi mahdollistaa sen, että öljyyn siirtyville kaasukäyttöisille polttolaitoksille voidaan tietyin edellytyksin myöntää poikkeuksia päästöjen raja-arvoista, jos energiahuolto sitä ehdottomasti vaatii. Tällainen poikkeus on mahdollinen niin kauan kuin tarve jatkuu edellyttäen, että asiasta ilmoitetaan komissiolle asianmukaisesti. Jos olemassa oleviin laitoksiin ei liity muutostöitä tai -toimenpiteitä, kyseessä ei unionin tuomioistuimen selvennyksen mukaan ole sellainen hanke, joka edellyttää ympäristövaikutusten arviointia koskevassa direktiivissä tarkoitettua uutta lupaa 14 . Vastaavasti voimalaitoksen polttoaineen vaihtamista ei pidetä hankkeena, jos siihen ei liity töitä tai toimenpiteitä. REPowerEU:ta myötäillen valtiontuen tilapäisten kriisipuitteiden muutoksessa viitataan mahdollisuuteen myöntää tukea polttoaineen vaihtamiseksi ensisijaisesti puhtaisiin energialähteisiin.  

Polttoaineen vaihtamista koskevat toimenpiteet olisi suunniteltava siten, ettei vaaranneta hiilestä irtautumista koskevia keskipitkän aikavälin tavoitteita eikä tarvetta nopeuttaa siirtymistä puhtaaseen energiaan ja että minimoidaan saastumisen lisääntyminen: jäsenvaltioiden hiilestä irtautumista koskevat pitkän aikavälin yleiset sitoumukset eivät myöskään saisi vaarantua. Siksi onkin ratkaisevan tärkeää varmistaa, etteivät toimenpiteet johda hiililukkiutumiseen tulevaisuudessa.  

EU tekee yhteistyötä Ukrainan ja Sähkö-ENTSOn kanssa lisätäkseen sähkön kauppaa Ukrainan ja EU:n välillä. Tarkoituksena on sekä tukea Ukrainaa että tarjota vähähiilisempi vaihtoehto sen naapureina oleville jäsenvaltioille.

Teollisuus: Polttoaineen vaihtaminen, muut markkinapohjaiset toimenpiteet ja älykkäät priorisointikriteerit

Teollisuuden energiahinnat ovat jo nousseet, ja sen seurauksena joillakin teollisuudenaloilla monet yritykset ovat jo lopettaneet toimintansa. Korkeat kaasun hinnat vähensivät osaltaan EU:n kaasunkysyntää vuoden 2022 alkupuoliskolla 5 prosenttia aiempiin vuosiin verrattuna. Tämä suuntaus todennäköisesti jatkuu niin kauan kuin hinnat pysyvät korkeina. Yksityiskohtaisempi kuvaus kaasun säästämisestä ja polttoaineen vaihtamiseen liittyvistä toimenpiteistä on tämän tiedonannon liitteessä.

Teollisuudessa olisi keskityttävä markkinapohjaisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan kysynnän vähentämiseen ja rajoitetaan yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuvia vahinkoja. Kaasua käytetään raaka-aineena ja energianlähteenä teollisuudenaloilla, joilla tekniset mahdollisuudet polttoaineen vaihtamiseen tai kulutuksen vähentämiseen sekä niihin liittyvät kustannukset vaihtelevat huomattavasti. Markkinavälineet ovat tehokas tapa löytää suotuisimmat vähentämisvaihtoehdot.

Komissio kannattaa voimakkaasti hyviä käytäntöjä, kuten kansallisia, alueellisia tai yhteisiä huutokauppoja tai tarjouskilpailujärjestelmiä, joilla kannustetaan teollisuuskuluttajia vähentämään kulutusta antamalla teollisuudenalojen tarjota kaasunkulutuksen vähenemistä. Tämä vähentäisi nykyistä kaasun kokonaiskulutusta ja toisi enemmän kaasua saataville esimerkiksi varastointia varten. Tällaisia huutokauppoja tai tarjouskilpailuja voitaisiin järjestää yli valtiorajojen, jotta voitaisiin maksimoida mahdollisuudet vähentää kysyntää erityisesti useissa jäsenvaltioissa toimivien suurasiakkaiden keskuudessa. Kuten myös valtiontuen tilapäisissä kriisipuitteissa todetaan, EU:n valtiontukisäännöt antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden tarjota tietyin edellytyksin kannustimia kaasun kysynnän vapaaehtoiseen vähentämiseen, kuten kannustamalla siirtymään puhtaampiin energialähteisiin 15 .

Komissio ryhtyy tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa nopeasti tutkimaan EU:n huutokauppojen mahdollisuutta.

Kansallisiin hätäsuunnitelmiin jo sisältyviin muihin vastaaviin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin kuuluvat ns. keskeytettävissä olevat sopimukset, millä tarkoitetaan joustotoimenpidettä, jolla myönnetään ennalta määritetty taloudellinen korvaus kaasumäärän ennalta määritetylle vähentämiselle irtikytkemisen ajaksi. 

Kun kaikki markkinatoimenpiteet ja muut kuin markkinapohjaiset toimenpiteet on otettu käyttöön, jäsenvaltioiden voi hätätilanteessa olla tarpeen alkaa säännöstellä toimituksia kuluttajaryhmille hätäsuunnitelmissa ennakkoon määritetyssä järjestyksessä. Jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja tällaiseen priorisointiin ja siihen, miten ne ottavat huomioon laajemmat vaikutukset EU:n tai maailmantalouden kriittisiin osiin. Jos päätöksiä ei tehdä koordinoidusti, on olemassa merkittävä sisämarkkinoiden pirstaloitumisen riski, sillä kansallisilla päätöksillä voi olla tahattomia vaikutuksia muihin EU-maihin, kuten covid-kriisin aikana on käynyt ilmi. Koordinointi on olennaisen tärkeää sisämarkkinoiden maksimaalisen eheyden säilyttämiseksi. Liitteenä olevassa Euroopan kysynnän vähentämissuunnitelmassa annetaan jäsenvaltioille suuntaviivoja siitä, miten ne voivat tarkistaa prioriteettijärjestystään ja parantaa sitä käyttämällä yhteisiä periaatteita ja kriteerejä siten, että sosioekonomiset vaikutukset voidaan koordinoida ja minimoida laajemmassa EU-yhteydessä ja samalla säilyttää eurooppalainen yhteisvastuu.

Kohdennettujen käyttörajoitusten tapauksessa sosioekonomisten vaikutusten vähentäminen on ratkaisevan tärkeää. Jäsenvaltioiden olisi selkeästi noudatettava näitä suuntaviivoja päivittäessään kansallisia hätäsuunnitelmiaan. Näin koordinointi tulevaisuudessa on helpompaa. Kuten REPowerEU-suunnitelmaan liittyvässä lyhyen aikavälin markkinainterventioita koskevassa tiedonannossa 16 todetaan, kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen mukaisessa alueellisessa tai unionin hätätilanteessa saattaa myös olla tarpeen vahvistaa kaasun hallinnollinen hinta julistetun unionin hätätilanteen ajaksi.

Uusia välineitä voitaisiin ottaa käyttöön sellaisilla teollisuudenaloilla, joilla on strategista merkitystä EU:n talouden ja yhteiskunnan toiminnalle, jotta voidaan kannustaa niitä korvaavien polttoaineiden käyttöön, energialähteiden monipuolistamiseen ja säästötoimiin, kun markkinahintamekanismien potentiaali on hyödynnetty ja kaikki markkinapohjaiset vaihtoehdot on otettu käyttöön.

Hallinnon lujittaminen yhteisvastuun toteuttamiseksi ja mekanismit yhteistyön tukemiseksi

Tilanne edellyttää mekanismia, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat vahvistaa yhteistyötään kriisin eri näkökohtien käsittelemiseksi sen kehittyessä sekä suojata sisämarkkinoita. Nykyinen kaasualan koordinointiryhmä voi vastata tähän vaatimukseen tapaamalla säännöllisesti, tarvittaessa pääjohtajatasolla ja elinkeinoministeriöiden edustajien kanssa. Sillä on ratkaiseva rooli seurattaessa kysynnän vähentämisen vaikutuksia kriittisiin aloihin ja arvoketjuihin kaikkialla EU:ssa ja mahdollistettaessa tarvittavaa tiedonvaihtoa ottamalla tarvittaessa mukaan muita asiaankuuluvia sidosryhmiä ja poliittisia foorumeita.

Tehokasta ja asianmukaista yhteisvastuuta voitaisiin hätätilanteessa helpottaa tekemällä kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen mukaisia kahdenvälisiä yhteisvastuusopimuksia, joissa selvennetään tekniset, oikeudelliset ja rahoitusta koskevat järjestelyt kaasun toimittamiseksi naapurimaiden oikeudellisesti suojatuille asiakkaille kriisiaikana. Kaikkien jäsenvaltioiden, jotka eivät vielä ole niin tehneet, on kiireellisesti saatettava päätökseen tarvittavien yhteisvastuusopimusten valmistelu. On kuitenkin mahdollista, että kahdenväliset yhteisvastuusopimukset eivät yksinään riitä. Koordinointi EU:n tasolla on edelleen välttämätöntä.

3.    EU:n yhteinen väline kaasun kysynnän vähentämisen koordinoimiseksi

Tarvittava kysynnän vähentäminen voi lieventää tulevan talven riskejä vain, jos se perustuu kaikkien jäsenvaltioiden vahvaan sitoutumiseen saavuttaa yhteinen tavoite. Kun lisäksi otetaan huomioon kaasuntoimituskriisin ennennäkemätön luonne ja sen rajat ylittävät vaikutukset, yksikään jäsenvaltio ei yksin voi riittävällä tai tehokkaalla tavalla reagoida hinnankorotuksiin tai merkittävistä toimitushäiriöistä johtuvien vakavien taloudellisten vaikeuksien riskiin. Jotta EU:n yhteinen valmistautuminen talveen olisi kaikilta osin tehokasta, sen on perustuttava vankkaan sääntelykehykseen, jolla varmistetaan koordinoitu ja nopea toiminta. Nykyiset olosuhteet oikeuttavat turvautumaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan mukaisiin poikkeustilanteen sääntelyvaltuuksiin.

Sen vuoksi komissio ehdottaa neuvoston asetusta, joka mahdollistaa tehokkaat toimet tarjonnan ja kysynnän välisen epätasapainon riskin torjumiseksi Euroopan kaasumarkkinoilla muun muassa tarvittavan hallintokehyksen avulla. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa tarvittavat vähennykset vapaaehtoiselta pohjalta. Jos tilanne pahenee ja EU:n hälytystilanteen käynnistäminen osoittautuu hätätilaehdotuksessa esitetyn kehyksen mukaan tarpeelliseksi, otetaan käyttöön sitova tavoite kaasun kysynnän vähentämiseksi. Kukin jäsenvaltio määrittelisi kysynnän vähentämistoimenpiteet naapurimaita kuullen. Sen vuoksi asetusehdotuksessa säädetään seuraavaa:

·Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan tekemään parhaansa, jotta voidaan jatkaa investoimista vaihtoehtoihin venäläiselle kaasulle ja saavuttaa ei-sitova 15 prosentin vähennystavoite viimeksi kuluneiden viiden vuoden (2016–2021) keskimääräisestä kysynnästä vähintään seuraavien kahdeksan kuukauden aikana. Näin tuolla ajanjaksolla voitaisiin säästää Euroopan laajuisesti 45 miljardia kuutiometriä kaasua. Vastaavien vähentämispyrkimysten olisi perustuttava Euroopan kysynnän vähentämissuunnitelmassa esitettyihin suuntaviivoihin.

·Jäsenvaltioita pyydetään päivittämään nykyiset kansalliset hätäsuunnitelmansa, jotta ne voivat määrittää syyskuun loppuun mennessä ne erityiset kysynnän vähentämistoimenpiteet, jotka ne päättävät toteuttaa.

·Perustetaan hallintokehys, joka auttaa arvioimaan kaikkien jäsenvaltioiden pyrkimyksiä investoida Venäjältä tulevaa kaasua korvaaviin vaihtoehtoihin, vähentää kaasun kysyntää ja ottaa huomioon kansallisista toimenpiteistä johtuvat häiriöt EU:n toimitusketjuissa.

·Otetaan käyttöön menettely, jolla voidaan julistaa milloin tahansa tulevina viikkoina tai kuukausina EU:n hälytystilanne, jos tilanne ja näkymät kehittyvät negatiivisesti tarjonnan ja kysynnän välisen tasapainon osalta ja vaarana on vakava kaasupula ja toimitusvarmuuden merkittävä heikkeneminen. Jos näin tapahtuu, komissio voi aktivoida 15 prosentin sitovan vähentämisen varmistaakseen, että EU:n kokonaisvähennys on riittävä talven turvaamiseksi kaikkien osalta.

4.    Päätelmät ja seuraavat vaiheet

EU:n on aika varautua riskeihin ja tehostaa ennakoivasti kaasun toimitusvarmuuteen liittyvää valmistautumista. Tämä on kaikille julkisille elimille, kuluttajille, kotitalouksille, julkisten rakennusten omistajille ja sähköntoimittajille signaali siitä, että niiden on nyt ryhdyttävä poikkeuksellisiin ja nopeisiin toimiin kaasun säästämiseksi, jotta EU:n taloudelle seuraavien kuukausien aikana mahdollisesti aiheutuvista häiriöistä koituvia seurauksia voidaan vähentää.

Valmistautuminen mahdollisiin merkittäviin häiriöihin ennen seuraavaa talvea tai sen aikana on ratkaisevan tärkeää EU:n häiriönsietokyvyn sekä sen kannalta, miten uskottavaa unionin reagointi geopoliittisiin tapahtumiin on. Tämä onnistuu vain, jos sille saadaan päätöksentekoprosessiin osallistumisen kautta kansalaisten ja muiden kuluttajien hyväksyntä.

Riippumatta siitä, katkeavatko kaasuvirrat Venäjältä tulevaisuudessa lyhytaikaisesti kokonaan, EU:n tasolla toteutettavat varhaiset yhteiset toimet tällä varastojen täyttöprosessin kriittisellä hetkellä pienentävät kysynnän vähentämistarvetta talvella, jolloin se on vaikeampaa.

Nopeuttamalla monipuolistamista ja toteuttamalla uskottavaa kysynnän vähentämistä koordinoidusti kaikissa jäsenvaltioissa EU voi antaa markkinoille voimakkaan signaalin siitä, että Eurooppa on varautunut uusiin häiriöihin. Sen häiriönsietokyky on parempi ja se on kykenevämpi reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin, joiden vaikutuksia hintoihin ja talouteen se voi lieventää.

EU:n olisi uskottava valmiuteensa selviytyä suurten toimitushäiriöiden seurauksista ja tehostaa merkittävästi toimiaan lopettaakseen riippuvuutensa Venäjän kaasusta. Liitteenä oleva ehdotus neuvoston asetukseksi ja Euroopan talvivalmiussuunnitelma tarjoavat jäsenvaltioille yhteisen sääntelyvälineen ja suuntaviivat, joiden avulla ne voivat vähentää kysyntää nopeasti ja kustannustehokkaasti tasolle, joka on riittävä tulevaa talvea silmällä pitäen, ja valmistautua turvallisesti tulevaan. Tavoitteena on mahdollistaa koordinoidut kysyntäpuolen toimenpiteet ja kriteerit kaikkialla yhteisvastuun ja vastuunjaon hengessä EU:n johtajien toiveiden mukaisesti. Parhaita käytänteitä, kuten yhteisiä huutokauppoja kulutuksen vähentämiseksi, ja lämmityksen vähentämistä julkisissa rakennuksissa olisi tarkasteltava kiireellisesti.

Komissio raportoi säännöllisesti neuvostolle. Jatkuva poliittinen sitoutuminen varmistaa ennakoivan ja tehokkaan EU:n tason koordinoinnin, joka on oikeassa suhteessa edessä oleviin haasteisiin.

Samalla on tärkeää saada nopeammin hyväksytyksi kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen tarkistus, jota ehdotettiin kaasumarkkina-asetuksen joulukuussa 2021 tehdyssä tarkistuksessa. Toimitusvarmuutta koskevalla tarkistuksella otetaan käyttöön automaattisia ja yhdenmukaistettuja yhteisvastuulausekkeita jäsenvaltioiden välillä, jotta toimitukset suojatuille asiakkaille voidaan turvata myös äärimmäisissä kriisitilanteissa. 

Suunnitelman eteenpäin vieminen ja välitön toteuttaminen vähentää epävarmuutta, rajoittaa energiamarkkinoiden riskipreemioita, auttaa täyttämään varastoja ja priorisoimaan kaasunkulutus sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Viime kädessä EU ja sen jäsenvaltiot ovat suunnitelman ansiosta vahvempia, mikäli kaasutoimituksissa esiintyy ensi talveen mennessä ja sen aikana suuria häiriöitä.

(1)

   Asetus (EU) 2017/1938.

(2)

   Ennakkovaroituksen on antanut 11 jäsenvaltiota ja Saksa on julistanut hälytystilan.

(3)

   Bulgarian, Romanian, Unkarin ja Itävallan kaasuyhdysputki.

(4)

   Asetus EU 2022/1032 kaasun varastoinnista.

(5)

   Maaliskuun 2022 lopussa EU ja Yhdysvallat sopivat yhteisessä lausumassaan, että EU:n nesteytetyn maakaasun tuontia Yhdysvalloista lisätään vuoden 2022 aikana 15 miljardilla kuutiometrillä. Nesteytetyn maakaasun tuonti Yhdysvalloista oli vuoden 2022 alkupuoliskolla 30 miljardia kuutiometriä. Vuonna 2021 määrä oli yhteensä 22 miljardia kuutiometriä. Yhdysvaltojen osuus EU:n nesteytetyn maakaasun tuonnista oli tämän vuoden kesäkuussa noin 46 prosenttia.

(6)

   EU:n ulkoinen energiastrategia {SWD(2022) 152 final}.

(7)

   Vaikutukset kussakin jäsenvaltiossa riippuisivat venäläisen kaasun tuonnin nykytasosta, mahdollisuuksista monipuolistaa lähteitä lyhyellä varoitusajalla, kaasun merkityksestä energiayhdistelmässä ja teollisuuden rakenteesta.

(8)

   Verrattuna EU:n keskimääräiseen kaasunkysyntään vuosina 2017–2021, joka on viime vuosien erilaisten talviolosuhteiden huomioon ottamisen mahdollistava aikaväli.

(9)

    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52022DC0240&from=FI

(10)

   Asetuksen 2017/1938 2 artiklan 5 kohdan mukaan suojatun asiakkaan määritelmä kattaa myös kaukolämpölaitokset ja tietyt keskeiset sosiaalipalvelut, kuten terveydenhuollon, sekä tietyin rajoituksin pienet ja keskisuuret yritykset.

(11)

    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52022DC0240&from=FI  

(12)

    EUR-Lex - 32019R0941 - EN - EUR-Lex (europa.eu)

(13)

C-275/09, C-121/11, C-411/17, C-254/19.

(14)

   Myös veropolitiikkaa olisi kohdennettava energiansäästöön tukemalla energiatehokkuutta ja kannustamalla kysynnän vähentämiseen. Jäsenvaltioiden olisi mukautettava hintojen kohtuullistamistoimia kysynnän vähentämisen lisäämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä alv-lainsäädäntöä ja siirryttävä nollaverokantoihin aurinkopaneelien asennuksissa, alennettava vähäpäästöisten lämmitysjärjestelmien asentamiseen liittyviä maksuja ja käytettävä muita energian hinnoittelutoimenpiteitä sekä kannustettava siirtymistä lämpöpumppuihin ja energiatehokkaampien laitteiden hankintaa. Verohelpotuksia voidaan täydentää energiatehokkuusinvestointeihin myönnettävillä tuilla, joita kohdennetaan pienituloisille kotitalouksille ja haavoittuvassa asemassa oleville mikroyrityksille.

(15)

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52022DC0236&from=FI

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.7.2022

COM(2022) 360 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

"Kaasua säästöön talven varalle"

Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelman suuntaviivat

Johdanto    

1.    Vapaaehtoiset säästötoimenpiteet ja hyvät käytänteet    

a)    Toimenpiteet polttoaineen vaihtamiseksi    

b)    Markkinapohjaiset välineet    

Huutokauppa- tai tarjouskilpailujärjestelmät    

Suurasiakkaiden väliset swap-sopimukset    

Keskeytettävissä olevat sopimukset    

c)    Säästöt lämmityksessä ja jäähdytyksessä    

Valistuskampanjat    

Kohdennettu velvoite vähentää lämmitystä ja jäähdytystä    

2.    Kriteerit kriittisten suojaamattomien asiakkaiden priorisoimiseksi    

a)    Perusteet kysynnän vähentämiselle hätätilanteessa tai hätätilannetta edeltävässä vaiheessa    

Kriittisyys yhteiskunnan kannalta    

Rajat ylittävän arvoketjun kriittisyys    

Mahdolliset vahingot laitoksille    

Korvaamis- ja vähentämismahdollisuudet    

Taloudelliset näkökohdat    

b)    Rajat ylittävä yhteistyö kriteerien soveltamisessa    

3.    Hallinnointi ja kriisiin reagoinnin vaiheet    

Euroopan kaasunkysynnän vähentämissuunnitelman suuntaviivat

Johdanto

Tämän EU:n talvivalmiussuunnitelman tarkoituksena on jatkaa jäsenvaltioiden tukemista tulevina viikkoina ja kuukausina sekä vahvistaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä, jos kaasun toimitusvarmuudessa joudutaan hätätilanteeseen. Suunnitelma täydentää aiempia toimia unionin valmiuden parantamiseksi, kuten yhteydenpitoa kansainvälisiin kumppaneihin tarjonnan lisäämiseksi, sekä muita REPowerEU-ohjelmassa ilmoitettuja toimenpiteitä. Kysynnän vähentämistä olisi ennakoitava niin pitkälle kuin mahdollista, ja säästöt olisi keskitettävä niille aloille ja niihin toimintoihin, joissa vähentäminen tulee halvemmaksi. Kaikki voivat säästää kaasua, jopa suojatut asiakkaat, kuten kotitaloudet, julkisten ja yksityisten tahojen käyttämät rakennukset, teollisuus, jolla on mahdollisuuksia vaihtaa polttoainetta, ja kansallisesta tilanteesta riippuen myös sähköala.

Suunnitelma perustuu jäsenvaltioiden ja maakaasusta riippuvaisten teollisuudenalojen kuulemisten tuloksiin.

Ensimmäisessä luvussa määritetään hyvät käytänteet niille sekä markkinaperusteisille että ei-markkinapohjaisille kysyntäpuolen toimenpiteille, jotka voidaan toteuttaa välittömästi kaasumäärien vapauttamiseksi. Toisessa luvussa annetaan talouden kriittisten alojen ja teollisuuslaitosten määrittämiskriteerejä koskevia suuntaviivoja. Kolmannessa luvussa esitetään yhteenveto kolmesta asteittaisesta vaiheesta EU:n toimissa merkittävän kaasun toimitushäiriön uhan torjumiseksi Euroopan tasolla toimitusvarmuutta koskevan asetuksen nykyisten säännösten sekä ehdotetussa asetuksessa esitettyjen uusien toimenpiteiden mukaisesti.

1.    Vapaaehtoiset säästötoimenpiteet ja hyvät käytänteet

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa monenlaisia toimenpiteitä kaasun kysynnän vähentämiseksi kaikilla aloilla. Ennen teollisuuden kaltaisiin suojaamattomiin asiakkaisiin kohdistuvien käyttörajoitteiden käyttöönottoa jäsenvaltioiden olisi yhdessä sidosryhmien kanssa hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet polttoaineen korvaamiseen toisella sekä kaikki ei-pakolliset säästöjärjestelyt ja olemassa olevat vaihtoehtoiset energialähteet. Nämä toimet olisi asetettava etusijalle niin kauan kuin ne ovat taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta parempia kuin pakolliset kysynnän vähentämisvaihtoehdot. Etusijalle olisi mahdollisuuksien mukaan asetettava nopea ja päättäväinen siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin tai puhtaampiin, vähemmän hiili-intensiivisiin vaihtoehtoihin. Sekä markkinapohjaisten että muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden aktivoiminen kaasun kysynnän vähentämiseksi entisestään voi olla keskeistä ennakoitaessa ja lievennettäessä mahdolliseen kaasupulaan liittyviä riskejä yhteiskunnalle ja taloudelle.

a)Toimenpiteet polttoaineen vaihtamiseksi

Jäsenvaltiot voivat priorisoida ja nopeuttaa toimenpiteitä polttoaineen vaihtamiseksi niin teollisuudessa kuin sähköntuotannossa, jotta voidaan säästää kaasua ennalta ehkäisevästi ja parantaa varautumista sekä toteuttaa energiatehokkuustoimenpiteitä. Jäsenvaltioissa on useita vaihtoehtoisia toimenpiteitä polttoaineen vaihtamiseksi:

·Kannustetaan teollisuutta ja sähkön- ja lämmöntuotantoa polttoaineen vaihtamiseen (markkinapäätös) esimerkiksi siirtymällä aurinkoenergiaan, kestävästi tuotettuun biomassaan, jätteistä ja jäämistä tuotettavaan biometaaniin, aurinkoenergiaan ja muihin uusiutuviin energialähteisiin.

·Käytetään maakaasun sijasta happea tietyissä teollisuuslaitoksissa ja korvataan kaasulla tuotettua höyryä käyttäviä laitteistoja sähköön perustuvilla laitteistoilla.

·Lisätään energiaa sisältävän romun ja jäteraaka-aineiden käyttöä teollisuudessa kaasun käytön vähentämiseksi.

·Otetaan käyttöön pidemmälle kehitettyjä polttoaineen vaihtamista koskevia toimenpiteitä esimerkiksi kaasukäyttöisissä voimaloissa ja siirrytään kaasuöljyyn sen mukaan, miten kaasumarkkinoiden volyymit kehittyvät.

·Velvoitetaan lämpövoiman tuottajat, joilla on dieselkäyttöisiä varageneraattoreita, toteuttamaan tarvittavat varotoimet, jotta niiden yksiköt voivat toimia keskeytyksettä, jos niiden on siirryttävä käyttämään dieseliä.

Polttoaineen vaihtaminen on ensisijainen vaihtoehto, vaikka kohtuuhintaisten vaihtoehtoisten polttoaineiden kustannukset, tekninen toteutettavuus ja saatavuus voivat tietenkin asettaa joitakin rajoituksia. Lisäksi mahdollisia terveys- ja ympäristövaikutuksia on arvioitava huolellisesti. Pitkäaikaista lukkiutumista hiileen olisi vältettävä, ja polttoaineen vaihtamisesta (muihin kuin uusiutuviin polttoaineisiin) seuraavan päästömäärän on oltava mahdollisimman pieni. Vaihtamisen olisi oltava ajallisesti rajoitettua siten, että sillä voidaan edistää kaasun saatavuutta seuraavalla talvikaudella. Jäsenvaltioiden on myös seurattava laajamittaisen polttoaineen vaihtamisen aiheuttamaa vaihtoehtoisten polttoaineiden niukkuutta ja vaikutuksia hintoihin.

Keskeisten suojaamattomien asiakkaiden ja toimitusketjujen määrittämistä koskevat kriteerit, jotka esitetään 2 luvussa, ovat keskeisessä asemassa autettaessa jäsenvaltioita päättämään tukimekanismeista, varsinkin kun markkinahintamekanismit eivät välttämättä yksinään riitä ohjaamaan tällaista polttoaineen vaihtamista. Sen vuoksi komissio analysoi tapauskohtaisesti valtiontukiohjelmat, jotka mahdollistavat välttämättömän, oikeasuhteisen ja asianmukaisen tuen, jolla pyritään parantamaan tällaisten toimien taloudellista kannattavuutta kriittisinä pidetyillä aloilla. Lisäksi tarkistetut tilapäiset valtiontukipuitteet mahdollistavat kannustimet polttoaineen vaihtamiseen ensi sijassa uusiutuviin energialähteisiin mutta niiden mukaan sallitaan myös polttoaineen vaihtaminen muihin energialähteisiin, jos se on ehdottoman välttämätöntä. 

Polttoaineen vaihtaminen saattaa lisätä päästöjä, mikä voidaan joissakin tapauksissa sallia teollisuuden päästöistä annetun direktiivin nojalla. Säännöistä poikkeamisen poikkeuksellinen ja tilapäinen luonne edellyttää jatkuvaa seurantaa ja siitä ilmoittamista komissiolle.

Joissakin jäsenvaltioissa on laajennettu nykyisten hiilivoimaloiden käyttöä ja keskeytetty väliaikaisesti niiden toimintaa koskevien oikeudellisten rajoitusten soveltaminen. Näitä toimenpiteitä olisi kuitenkin aina pidettävä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman oikeudenmukaisen siirtymän tavoitteen mukaisesti lyhyen aikavälin tilapäisinä ja peruutettavissa olevina, jottei aiheuteta pitkäaikaista hiililukkiutumaa, ja niiden olisi oltava EU:n sääntelykehyksen mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle kaikista saastuttavia päästöjä koskevien sääntöjen höllennyksistä, joita harkitaan osana polttoaineen vaihtamista koskevia suunnitelmia. Tällaisen höllentämisen olisi oltava viimeinen keino, jota harkitaan vasta sen jälkeen, kun kaikki muut kysynnänhallintatoimenpiteet ja mahdollisuudet puhtaampaan polttoaineeseen vaihtamiseen on otettu käyttöön. Sen yhteydessä olisi minimoitava saastepäästöjen mahdollisen lisääntymisen laajuus ja kesto. Komissio tekee näiden kriteerien pohjalta yhteistyötä kaikkien tällaisia ilmoituksia tekevien jäsenvaltioiden kanssa ja seuraa niiden kansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla varmistetaan palaaminen saastepäästöjä koskevien EU:n sääntöjen täysimittaiseen noudattamiseen.

Jotkin jäsenvaltiot ovat lykänneet ydinvoimalaitosten sulkemista.

Päätös ydinvoimaloiden vaiheittaisen käytöstä poistamisen mahdollisesta lykkäämisestä, jos se on teknisesti toteutettavissa, on jäsenvaltioiden poliittinen valinta. Joka tapauksessa ensisijaisesti sovelletaan Euratomin perustamissopimuksen turvallisuusnormeja sekä sovellettavaa EU:n sääntelykehystä.

Sähköalalla kaasunkulutuksen vähentämiseen tähtääviä toimia olisi arvioitava asianmukaisesti sähköalan riskeihin varautumisesta annetun asetuksen mukaisesti laadittavissa kansallisissa suunnitelmissa riskeihin varautumiseksi.

b)Markkinapohjaiset välineet

Huutokauppa- tai tarjouskilpailujärjestelmät

Yksi suositeltava toimenpide koostuu kansallisista tai yhteisistä huutokaupoista taikka tarjouskilpailujärjestelmistä, joilla jäsenvaltiot kannustavat vähentämään suurkuluttajien (lähinnä teollisuuden) kulutusta. Tarkoituksena on, että ne teollisuudenalat, joilla on parhaat edellytykset vähentää kysyntää, tarjoutuisivat siihen vapaaehtoisesti. Järjestelyjen rakenteesta riippuen ne voisivat saada taloudellista korvausta lisäsäästöistä. Teollisuuskuluttajat voivat itse määritellä, milloin on järkevää lakkauttaa kysyntä tai vähentää sitä tilapäisesti omien yksilöllisten erityispiirteidensä perusteella ja ottaen huomioon työllisyysvaikutukset. Tällainen järjestelmä voisi myös kannustaa kaasunsäästöön niitä yrityksiä, joilla on aikomuksia sulkea laitoksensa huoltoa tai nykyaikaistamista varten.

Jos tällaiseen toimenpiteeseen sisältyy valtiontukea, jäsenvaltiot voivat valtiontuen tilapäisten kriisipuitteiden muutoksessa selvennetysti kannustaa kaasun kysynnän vapaaehtoiseen vähentämiseen vallitsevan kriisin yhteydessä, ja komissio arvioi tällaiset kannustimet suoraan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla 1 .

Komissio ja jäsenvaltiot voisivat myös harkita EU:n huutokauppoja tai tarjouskilpailuja. Tällaisesta menettelystä hyötyisivät suuret yli rajojen toimivat asiakkaat, joilla on tuotantoprosesseja useissa jäsenvaltioissa. Kysyntä vähenee siellä, missä sitä voidaan yleisesti ottaen edullisimmin vähentää (ei vain vähäisimmin kustannuksin jossain tietyssä jäsenvaltiossa), mukaan lukien mahdolliset haitalliset taloudelliset vaikutukset ja työpaikkojen menetykset.

Suurasiakkaiden väliset swap-sopimukset

Toinen mahdollisuus teollisuusasiakkaille on sopia etukäteen tuotannon vaihtamisesta sopimusteitse häiriöalttiilta alueelta alueelle, joka altistuu häiriöille vähemmän laajan pulan tapauksessa. Jos kriisi on tasoltaan ”hälytystilanne” tai ”EU:n hätätilanne”, tuottaja sellaisella alueella, jolla on vähemmän kaasupulaa, takaisi toimitukset tuottajalle, jonka on pitänyt pysäyttää tuotanto kaasupulan vuoksi häiriöstä enemmän kärsivällä alueella. Tällainen vaihto puolestaan suojaisi tuotantopaikkaa ja aluetta ennakoimattomalta pakolliselta säännöstelyltä.

Tällaista yritysten välistä yhteistyötä ei periaatteessa pidetä ongelmallisena EU:n kilpailusääntöjen kannalta, jos i) on objektiivisesti tarpeen puuttua kaasupulaan, joka liittyy julistettuun hälytys- tai hätätilanteeseen yhdellä tai useammalla Euroopan kaasumarkkina-alueella, ja yhteistyö on tarkoitettu tähän, ii) se on tilapäistä (toisin sanoen sitä sovelletaan vain niin kauan kuin hälytys- tai hätätilanne jatkuu) ja iii) se ei ylitä sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, jotta voidaan puuttua kaasupulaan hälytys- tai hätätilanteessa yhdellä tai useammalla Euroopan kaasumarkkinalla 2 .

Keskeytettävissä olevat sopimukset

 
Kaasunkulutusta koskevien keskeytettävissä olevien sopimusten käyttöön vapaaehtoisena markkinapohjaisena toimenpiteenä kannustetaan aina kun mahdollista, koska se on joustavuuden kannalta tärkeä väline. Tällaisia toimenpiteitä sovelletaan useissa jäsenvaltioissa varhaisvaroitus- tai hälytystilanteen tasolla (eli kriisiä edeltävällä tasolla). Keskeytyksen aktivointiin liittyy ennalta määritetty taloudellinen korvaus, joka vastaa ennalta määrättyä kaasumäärän vähentämistasoa tai irtikytkemisaikaa. Vaikka korvausta ja määriä ei periaatteessa ole räätälöity Venäjän kaasutoimitusten pitkittynyttä katkosta varten, EU:n laajuisilla kaasun kysynnän lyhyen aikavälin vähennyksillä, jotka perustuvat keskeytettävissä oleviin sopimuksiin, voi olla merkittävä kumulatiivinen vaikutus, joka auttaa vapauttamaan kaasua esimerkiksi varastojen täyttämiseen. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava tällaisten sopimusten käytön lisäämistä mahdollisimman pian, jotta säästöjä saadaan enemmän jo tänä talvena.

Kysyntäpuolen joustavuus sähköalalla

Kysyntäjousto sähkömarkkinoilla voi yleisesti auttaa vähentämään kaasunkulutusta. Tämä voidaan automatisoida älykkäillä kysyntäpuolen joustoteknologioilla ja -palveluilla, jotka vähentävät kysyntää aikasidonnaisesti, kun sähköä tuotetaan huippukulutusaikoina kaasulla. Kyseessä on fossiilisista polttoaineista peräisin olevan energian dynaaminen säästö, jolla pyritään täydentämään energiatehokkuustoimenpiteistä tai esimerkiksi edellä kuvatuista pitkän aikavälin huutokaupoista saatavia staattisia säästöjä. Tällainen kysyntäjousto voisi kohdistua sähkönkulutukseen teollisuudessa, asuin-, toimisto- ja liikerakennuksissa sekä liikenteessä. Jotta kysyntäjouston potentiaali saataisiin käyttöön jo ensi talvena, jäsenvaltioiden olisi avattava kaikki markkinat joustaville kysyntäpuolen resursseille niiden osallistumisen mahdollistamiseksi. Teollisuuden arvioiden 3 mukaan sähköjärjestelmän joustava kapasiteetti voisi täysimääräisesti ja kaikilla markkinoilla hyödynnettynä vähentää venäläisen kaasun tuontia viidellä prosentilla.

c)Säästöt lämmityksessä ja jäähdytyksessä 

Valistuskampanjat

Kaikki voivat säästää kaasua, jopa suojatut asiakkaat. Kaasunkulutusta on mahdollista vähentää huomattavasti kuluttajille suunnatuilla tiedotuskampanjoilla siitä, että heidän olisi mahdollisuuksien mukaan alettava säästää paitsi kaasua myös sähköä, jonka tuotantoon tarvitaan usein kaasua. Tiedotuskampanjat sisältyvät monien jäsenvaltioiden kaasun toimitusvarmuutta koskeviin hätäsuunnitelmiin ennakkovaroitusvaiheessa. Ajatuksena on lisätä tietoisuutta kaikkien kuluttajien, toimialojen, yritysten, viranomaisten ja kotitalouksien keskuudessa sekä antaa konkreettisia ja toiminnallisia esimerkkejä siitä, miten kaasun kulutusta voidaan vähentää esimerkiksi käyttäytymisen muutoksilla. Lisäksi on suositeltavaa toteuttaa kampanjatoimenpiteitä, joilla kansalaisia kannustetaan vähentämään kaasunkulutustaan esimerkiksi laskemalla termostaattilukemaa tai veden lämpötilaa lämmityskauden aikana, sillä näin voitaisiin saada aikaan merkittäviä kaasusäästöjä. Komissio kehottaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole tehneet niin, toteuttamaan tällaisia joka tapauksessa toteuttamisen arvoisia toimenpiteitä sekä tukemaan heikoimmassa asemassa olevia ja energiaköyhimpiä kotitalouksia, jotka ovat jo joissakin maissa joutuneet rajoittamaan energiankulutuksensa alle mukavuustason.

Komissio on osana REPowerEU-aloitetta esittänyt EU:n energiansäästösuunnitelman 4 , johon sisältyy myös useita lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa kannustaakseen toimiin, joilla myös saadaan aikaan välittömiä kaasusäästöjä (mm. lämmityksen vähentäminen sekä lämmityskattiloiden huolto ja lämpötilan alentaminen). Lisäksi komissio jatkaa yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa näiden viestien levittämiseksi, esimerkiksi Energy Savings Sprint -kampanjalla yhdessä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen allekirjoittajatahojen kanssa. Myös kaupungit voivat toteuttaa näitä toimenpiteitä, esimerkiksi ”100 ilmastoneutraalia kaupunkia” -mission kautta.

On välttämätöntä, että kaikki jäsenvaltiot aloittavat tällaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon viipymättä. Tämä koskee myös niitä, jotka eivät ole vielä julistaneet ennakkovaroitustilaa. Itse asiassa monet jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet ottavansa käyttöön paitsi valistustoimia myös kotitalouksille ja yrityksille tarkoitettuja tukijärjestelmiä rakennusten kunnostamiseen, lämpöpumppujen asentamiseen ja muuhun energialähteen vaihtamiseen sekä olemassa olevien laitteiden korvaamiseen tehokkaammilla.

Jäsenvaltiot siirtäisivät mielellään korvauspolitiikkansa yhä enemmän sellaisiin tulopuolen toimenpiteisiin, joissa energiankuluttajille maksettaisiin rahallisia korvauksia jossain muodossa. Nämä toimenpiteet olisi kohdennettava tarveharkintaisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin.

Kohdennettu velvoite vähentää lämmitystä ja jäähdytystä

Hälytystilanteessa kansallisten suunnitelmien toimenpiteisiin voisi sisältyä pakollinen kulutuksen vähentäminen lämmityksessä ja jäähdytyksessä kansallisella tasolla. Tällaiset kohdennetut toimenpiteet eivät vaarantaisi periaatetta, jonka mukaan kotitaloudet, kaukolämpö ja tietyt keskeiset palvelut ovat suojattuja asiakkaita, joille taataan toimitukset. Hintojen nousu on todennäköisesti jo vaikuttanut siihen, että kuluttajat ovat jonkin verran vähentäneet kaasunkäyttöään, mutta velvoitteita saatetaan tarvita sitten, jos hinnat eivät yksin riitä vähentämään lämmitystä ja jäähdytystä. On tärkeää varmistaa, että kaikilla asiakkailla, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevilla energiaverkkoihin liitetyillä asiakkailla, on peruspalvelut oikeudenmukaisesti käytettävissä. Tehokas ja täytäntöönpanokelpoinen tapa on määrätä kohdennetusta lämpötilan sekä veden lämmityksen ja jäähdytyksen vähentämisestä viranomaisten omistamissa tai ylläpitämissä taikka niiden puolesta käytettävissä rakennuksissa, ostoskeskuksissa, toimistorakennuksissa ja julkisissa tiloissa. Säästöjen vauhdittamiseksi voisi hyödyntää myös aikaisempia hyviä kokemuksia bonus-malus-hinnoittelujärjestelmistä, joita voidaan mukauttaa jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin 5 .

2.    Kriteerit kriittisten suojaamattomien asiakkaiden priorisoimiseksi

Kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen perusperiaatteena on suojella tiettyjä kuluttajaryhmiä, joilla ei ole keinoja turvata omaa toimitusvarmuuttaan energiapulatilanteessa eikä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja tällaiseen tilanteeseen reagoimiseksi (suojatut asiakkaat). Näitä voivat olla kotitaloudet, kotitalouksille toimitettava kaukolämpö (vain jos ei ole mahdollisuutta vaihtaa polttoainetta) sekä valinnaisesti ja tietyin edellytyksin myös keskeiset sosiaalipalvelut ja pk-yritykset. Asetuksessa annetaan jäsenvaltioille myös mahdollisuus asettaa tietyt kriittiset kaasuvoimalat etusijalle tiettyihin suojattujen asiakkaiden ryhmiin nähden.

Suunnitelmassa annetaan jäsenvaltioille suuntaviivoja siitä, miten ne voivat tehokkaasti täydentää kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen säännöksiä suojaamattomien kuluttajaryhmien osalta koordinoidulla tavalla ja yhteisten kriteerien ja periaatteiden pohjalta niin, että sisämarkkinoiden eheys säilyy ja niiden häiriönsietokyky vahvistuu. Sen tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita tunnistamaan ja priorisoimaan suojaamattomissa kuluttajaryhmissään kriittisimmät asiakkaat tai laitokset pääasiassa teollisuuden keskuudessa, jotta käyttörajoitukset kohdennettaisiin näihin ryhmiin viimeiseksi ennen suojattuja asiakkaita. Priorisoinnissa olisi otettava huomioon kriittisyys koko EU:n kannalta sekä toimitusketjun kriittiset yhteydet kansainvälisiin kauppakumppaneihin. Lisäksi olisi otettava huomioon näiden ryhmien taloudellinen merkitys ja lisäarvo työllisyyden kannalta. Valtiontukien valvonnalla varmistetaan mahdollisten taloudellisten korvausten osalta se, että toimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille.

Komissio kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan seuraavia suuntaviivoja päivittäessään priorisointijärjestystään ja asiaan liittyviä toimenpiteitä kaasun toimitusvarmuutta koskevissa kansallisissa hätäsuunnitelmissaan syyskuun 2022 loppuun mennessä. 

a)Perusteet kysynnän vähentämiselle hätätilanteessa tai hätätilannetta edeltävässä vaiheessa

Seuraavia perusteita olisi harkittava (yhdistetysti) suojaamattomien asiakkaiden priorisoimiseksi vakavien häiriöiden tapauksessa:

Näiden neljän kriteerin lisäksi jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon taloudelliset näkökohdat ylimääräisenä näkökohtana vaikutusten tasapainotestissä.

Kriittisyys yhteiskunnan kannalta

Yhteiskunnan näkökulmasta kriittisinä tai strategisina pidetyt teollisuudenalat on suositeltavaa asettaa etusijalle, jos häiriöllä olisi kielteisiä vaikutuksia sellaisiin toimitusketjuihin, jotka vaikuttavat terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön, puolustukseen ja muihin kriittisiin aloihin, kuten elintarviketuotantoon ja jalostusteollisuuteen. Esimerkiksi puutteet jäte- ja vesihuollossa tai vaikkapa kemianteollisuuden laitosten turvallisuuden varmistamisessa voivat vaikuttaa ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Olisi yksilöitävä huolellisesti tuotteet, laitokset ja arvoketjun osatekijät, joilla on vaikutusta kriittisiin sosiaalipalveluihin.

Kukin jäsenvaltio voi haluta itse määritellä, mitä sosiaalinen kriittisyys merkitsee kansallisessa kontekstissa, mutta komissio suosittelee, että kansalliseen priorisointiin sisällytettäisiin ainakin ei-tyhjentävä analyysi vaikutuksista terveyteen, elintarvikkeisiin, turvallisuuteen, ympäristöön ja puolustukseen.

Rajat ylittävän arvoketjun kriittisyys

Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot ottavat aina huomioon, miten taloudellisen toiminnan väheneminen yhdellä alalla vaikuttaa koko EU:n tai maailmanlaajuiseen arvoketjuun. Sitä, miten tällaisia näkökohtia voidaan koordinoida, käsitellään tämän luvun viimeisessä jaksossa.

Laatiessaan kaasun toimitusvarmuutta koskevia hätäsuunnitelmiaan jäsenvaltiot keskittyvät ensisijaisesti mahdollisten kaasun toimitushäiriöiden kansallisiin vaikutuksiin. Teollisuuden integroitumisen aste ja yhteenliitännät sisämarkkinoilla huomioon ottaen häiriöt tietyillä (tuotantoketjun alkupään) aloilla, joita ei välttämättä pidetä kriittisinä yhdessä jäsenvaltiossa, voivat kuitenkin vaikuttaa voimakkaasti (tuotantoketjun loppupään) kriittisiin aloihin muissa jäsenvaltioissa. Lisäksi useimpien teollisuudenalojen arvoketjut sisältävät eurooppalaistuneita tai kansainvälistyneitä osia, jotka ovat tärkeitä työllisyyden ja kriittisten yhteiskunnallisten palvelujen ja tavaroiden tuottamisen kannalta.

Esimerkiksi lääkinnälliset laitteet ja lääketeollisuus, kemianteollisuuden osat (mm. elintarvike- ja terveydenhuoltojärjestelmiin) tai tekstiiliteollisuuden osat (terveydenhuoltoon ja puolustustuotteisiin) ovat osa arvoketjuja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä keskeisille tai strategisille aloille.

Yksi näkökulma, josta rajat ylittäviä vaikutuksia voitaisiin tarkastella, on keskittyä tuotetasoon eikä alakohtaiseen tasoon, jolloin alojen sijasta määritetään keskeiset tuotteet. Esimerkkeinä voidaan mainita suurin osa sellaisen lasin tuotannosta, jota käytetään suoraan elintarvike- ja lääketeollisuudessa (elintarvikepakkaukset, injektiopullot ja ruiskut) sekä uusiutuvan energian tuotannossa ja puhtaan teknologian valmistuksessa (aurinko- ja tuulivoima) ja energiansäästösovelluksissa. Tämä edellyttäisi näihin keskeisiin tuotteisiin liittyvien arvoketjujen laajaa kartoitusta. Esimerkiksi peruskemikaalit eivät ensi näkemältä vaikuta yhteiskunnan kannalta kriittisimmiltä. Niitä käytetään kuitenkin laajasti eri aloilla, mikä tarkoittaa sitä, että kyseisellä tuotannonalalla on todennäköisesti merkittäviä (rajat ylittäviä) arvoketjuvaikutuksia. Toinen esimerkki ovat lannoitteet, joiden valmistus on erittäin riippuvaista kaasusta ja joita toimitetaan yhteiskunnallisesti kriittiselle maatalousalalle koko EU:ssa, mutta joiden tuotanto on maantieteellisesti keskittynyttä. Tästä syystä pelkästään paikallisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole EU:n näkökulmasta riittävää.

Yksi huomioon otettava tekijä on myös kriittisessä arvoketjussa eri puolilla EU:ta tai maailmanlaajuisesti toimivien yritysten määrä, mikä voi olla sidoksissa siihen, onko muilla yrityksillä mahdollisuuksia tulla paikkaamaan puuttuvaa tuotantoa. Jos laitoksen kysynnän vähentäminen johtaa siihen, ettei keskeisen tärkeää tuotetta voida tuottaa kaikkialla EU:ssa tai laajemmin, tämä olisi otettava huomioon. Seuraavassa alaluvussa ehdotetaan mekanismia, jolla autetaan jäsenvaltioita tunnistamaan, millaisia rajat ylittäviä vaikutuksia niiden eri sektoreilla voi olla.

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tutkittava arvoketjua ja sitä, missä määrin kaasutoimitusten keskeytyminen jollakin alalla voi aiheuttaa enemmän häiriöitä joissakin arvoketjuissa kuin toisissa.

Mahdolliset vahingot laitoksille

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon pysyvät vaikutukset, joita irtikytkemisellä voi olla esimerkiksi teollisille työkaluille mahdollisesti aiheutuvien vaurioiden sekä koneiden korjaamiseen mahdollisesti tarvittavan ajan ja siitä aiheutuvien kustannusten muodossa. 

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä niihin aloihin, joiden on toimittava jatkuvasti ja joilla kaasuntoimitusten äkillinen katkaiseminen voisi aiheuttaa laitoksille (esim. kaasuntuotanto, biolääketiede ja muut lääketeollisuuden osat, tietyt koneteollisuuden osat, tekstiiliteollisuus ja erityisesti sen viimeistelyvaihe, lääkeaineet, useimmat kemialliset prosessit, lannoitteet, lasi, teräs, alumiini, jalostamot, kalkki- ja keramiikka-alat, jäännöskaasun käyttö sähköintensiivisillä aloilla, kuten alumiiniteollisuudessa) vahinkoa, millä puolestaan voi olla pitkän aikavälin kielteisiä vaikutuksia tuotantoon ja työllisyyteen. Useat sekä energiaintensiiviset että muut kuin energiaintensiiviset teollisuudenalat tarvitsevat tuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi tietyn vähimmäismäärän kaasua, koska tuotantoa ei sen pysäyttämisen jälkeen ole helppoa käynnistää uudelleen ilman merkittäviä viivästyksiä, lakisääteistä hyväksyntää ja kustannuksia. Komissio suosittelee, että jäsenvaltiot määrittävät kaasunkulutuksen vähimmäistason kriittiseksi ja priorisoiduksi sen mukaan, miten nämä teollisuudenalat suoriutuvat suhteessa muihin kriteereihin.

Korvaamis- ja vähentämismahdollisuudet

Useat jäsenvaltiot lähestyvät priorisointia yksilöimällä yhteiskunnan kannalta kriittisiä tuotteita, teollisuudenaloja tai yrityksiä ja arvioimalla samalla kyseisten teollisuudenalojen tai yritysten teknisiä ja taloudellisia mahdollisuuksia lykätä tuotantoa tai muuttaa tuotantoaikataulua. Tällainen arviointi voidaan tehdä aloilla, jotka on määritelty yhteiskunnan kannalta kriittisiksi, mutta myös aloilla, jotka eivät kuulu tähän luokkaan, mikä mahdollistaa sen, että priorisointi voidaan ulottaa myös sellaiseen teollisuuteen, jota ei ole määritetty kriittiseksi tästä näkökulmasta.

Tämän kriteerin perusteella voitaisiin erottaa ne teollisuudenalat, jotka voivat lykätä tuotantoa tai keskeyttää toimintansa esimerkiksi kysyntäpiikkien aikana, sellaisista aloista, jotka tarvitsevat toimintansa ylläpitämiseen jatkuvaa maakaasuvirtaa. Voi olla myös mahdollista keskittyä tiettyihin aloihin, joiden tuotantoa voisi siirtää EU:n sisällä niille alueille, joilla kaasua on saatavilla (ks. swap-sopimukset edellisessä luvussa), ottaen huomioon tarve varmistaa siirtojen oikeudenmukaisuus alueellisella tasolla.

Euroopan teollisuuden integroituminen globaaleihin arvoketjuihin voi myös tarjota mahdollisuuksia polttoaineen korvaamiseen toisella polttoaineella ja helpottaa painetta, jos kaasutoimitukset keskeytyvät. Tuotteiden ja palvelujen väliaikainen tuonti (sen sijaan, että turvaudutaan Euroopan omaan tuotantoon kaasunkulutuksen välttämiseksi) ei kuitenkaan aina sovellu vaihtoehdoksi, koska ne vaiheet, joissa kaasun syöttötarpeet ovat suurimmat, voivat myös olla niitä, jotka lisäävät eniten lopputuotteiden arvoa. Joillakin tuotannonaloilla (esimerkiksi lääketeollisuus) tuotantopanosten korvaaminen tuonnilla edellyttää lisäksi sääntelyhyväksyntää, ja sitä on vaikea toteuttaa lyhyellä aikavälillä. On mahdollista, että Venäjälle asetettujen maailmanlaajuisten pakotteiden kansainväliset heijastusvaikutukset globaaleihin toimitusketjuihin yhdessä olemassa olevien kansainvälisten toimitusten pullonkaulojen kanssa rajoittavat muita tuontivaihtoehtoja, lisäävät hintojen nousupaineita tai aiheuttavat pitkäaikaisia toimitusviivästyksiä.

Taloudelliset näkökohdat

Jäsenvaltiotason tietojen analyysissa korostuvat kansallisten teollisten ekosysteemien erot. Erityisesti maakaasun kulutuksen kotimainen osuus lopputuotoksessa osoittaa tiettyjen kansallisten teollisuudenalojen merkittävyyserot.

Kun on tutkittu kriittinen merkitys yhteiskunnan kannalta, rajat ylittävät vaikutukset arvoketjuihin ja tekniset rajoitukset, vahinkojen riski ja korvaamismahdollisuudet, voitaisiin ottaa huomioon eri alojen taloudellinen merkitys jäljelle jäävien teollisuudenalojen priorisoimiseksi. Mahdollisista indikaattoreista voitaisiin ottaa huomioon muun muassa lisäarvo (sekä absoluuttinen että suhteessa kaasun käyttöön) ja työllisyysvaikutukset, jotka liittyvät maakaasun käytön tasoon ja tietyn alan painoarvoon arvoketjussa. Tietysti on myös mahdollista, että jotkin alat, joilla kaasun käyttöön liittyvä lisäarvo on alhainen, tuottavat olennaisia tuotantopanoksia muille tuotantoketjun loppupään aloille.

Sen vuoksi on tärkeää tarkastella tietyn teollisuudenalan integrointia tuotantopaikkaklustereittain, koska ne liittyvät tiiviisti moniin tuotantoprosesseihin lämmön ja välituotteiden kautta.

Teollisuudenalojen välillä on eroja siinä, miten joustavasti ne voivat siirtyä käyttämään muita polttoaineita. Esimerkiksi suurin osa sementtitehtaista käyttää hiiltä tai jätettä ja vain pieni osa niistä käyttää kaasua. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaasunkäyttö sementtialalla lopetetaan kokonaan, suurimpaan osaan siitä ei kohdistu vaikutuksia. Kaasuintensiteettiä ja joustavuutta koskevia näkökohtia yhdistämällä voidaan määrittää ne alat, joissa vähennyksiä voidaan kussakin jäsenvaltiossa tehdä pienimmin kustannuksin (ennen tuotantoketjun alku- ja loppupään arvoketjuvaikutuksia ja strategisia alakohtaisia näkökohtia).

b)Rajat ylittävä yhteistyö kriteerien soveltamisessa 

Ottaen huomioon arvoketjujen laaja rajat ylittävä yhdentyminen Euroopan sisämarkkinoilla sekä tarve suojella taloutta ja kilpailukykyä erityisesti silloin, jos kaasun toimitushäiriöt ulottuvat laajalle, rajat ylittävä yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta jäsenvaltiot voivat laatia optimaaliset priorisointikriteerit vähentääkseen kerrannaisvaikutuksia yli rajojen ja EU:n sisämarkkinoilla. Tällainen yhteistyö voidaan jäsenvaltioiden kannalta toteuttaa jäsennetysti, kun ne laativat tai päivittävät prioriteettijärjestystä kaasun toimitusvarmuutta koskevissa hätäsuunnitelmissaan. Tämän kuulemisen ja koordinoinnin hallintomekanismit voitaisiin kahdenvälisten yhteyksien ja olemassa olevien alueellisten foorumien lisäksi keskittää kaasualan koordinointiryhmään, jota laajennetaan tarvittaessa elinkeinoministeriöiden edustajiin. Komissio voi myös kuulla olemassa olevia foorumeita, kuten kilpailukykyä ja kasvua käsittelevää neuvoston korkean tason työryhmää tai komission hallinnoimaa EU:n teollisuusfoorumia.

Kunkin jäsenvaltion olisi ensin tehtävä riippumaton analyysi kansallisesta teollisuusympäristöstä ja sen kriittisyydestä – suoraan teollisuuden sidosryhmien ja työmarkkinaosapuolten kanssa – ja käytettävä tämän perusteella edellä mainittuja rakenteita määrittääkseen mahdolliset kriittiset yhteydet muihin jäsenvaltioihin, joissa toimitusvirtoja sijaitsee.

Sen jälkeen, kun ensisijaiset alat on määritetty edellä mainitun kriittisyyttä yhteiskunnan kannalta koskevan kriteerin perusteella, ja jotta taloudellisen toiminnan jatkuvuus voidaan säilyttää mahdollisimman sujuvana, jäsenvaltiot voisivat samalla yhdessä kartoittaa rajat ylittäviä arvoketjuja ja todentaa konkreettisten toimitushäiriöiden riskin. Jäsenvaltioiden prioriteettiluetteloa voidaan näin tarkentaa, jos havaitaan rajat ylittävältä kannalta haavoittuvia kohtia. Tehtävä voi olla vaativa erityisesti suuremmille jäsenvaltioille, joissa on monimutkaisia kaasua kuluttavia järjestelmiä ja joiden osuus kansainvälisissä arvoketjussa on merkittävä. Komissio on valmis tukemaan niitä tässä kartoitustyössä.

3.    Hallinnointi ja kriisiin reagoinnin vaiheet 

Jäljempänä esitetyt vaiheet osoittavat, miten kysyntäjouston koordinointi EU:n tasolla toteutetaan kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen voimassa olevilla säännöksillä ja tämän suunnitelman mukaisilla uusilla toimenpiteillä.

Vaihe 1: Kaasua säästöön talven varalle – EU:n ennakkovalmius

Vaihe 2: EU:n hälytystilanne

Vaihe 3: Hätätoimenpiteiden koordinointi EU:ssa unionin/alueellisen hätätilanteen aikana

(1)

Seuraavat seikat ovat merkityksellisiä komission arvioinnissa: 1) kilpailuun perustuvan ja läpinäkyvän menettelyn käyttö, 2) rajat ylittävien rajoitusten puuttuminen, 3) tulevista kysynnän vähentämistoimista maksettavien korvausten rajoittaminen ja 4) kaasun kokonaiskulutuksen vähentäminen, mikä lisää kaasun saatavuutta varastointiin, ja sen estäminen, että kysyntää siirtyy toimenpiteeseen osallistuvilta muille.

(2)

Komission yksiköt ovat valmiita antamaan epävirallisia ohjeita yrityksille, jotka harkitsevat tällaista yhteistyötä, jos ne ovat epävarmoja siitä, ovatko suunnitellun yhteistyön tietyt osat EU:n kilpailusääntöjen mukaisia.

(3)

   SmartEN

(4)

    https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52022DC0240&from=FI  

(5)

   Analyysi sähkökriisistä johtuvista käyttäytymisen muutoksista: Japanese household electricity consumer behaviour since the earthquake; Murakoshi et al, 2013. Can Rationing Affect Long Run Behavior? Evidence from Brazil; Costa, 2012. Ks. myös Policies for energy conservation and sufficiency: Review of existing policies and recommendations for new and effective policies in OECD countries: Bertoldi, 2022 (https://doi.org/10.1016/j.enbuild.2022.112075).