EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52021DC0066

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu – Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka

COM/2021/66 final

Bryssel 18.2.2021

COM(2021) 66 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EMPTY

Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu – Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka


Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu –

Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka

1.Euroopan kauppapolitiikka talouden rakennemuutoksen ja geopoliittisen epävakauden aikana: Valmistautuminen vuoden 2030 maailmaan

Kauppa on yksi EU:n mahtavimmista välineistä. Se on Euroopan taloudellisen vaurauden ja kilpailukyvyn keskiössä, sillä se tukee elinvoimaisia sisämarkkinoita ja määrätietoista ulkoista toimintaa. Kauppajärjestelmänsä avoimuuden ansiosta EU on maailman suurin maatalous- ja teollisuustuotteiden ja palvelujen myyjä, ja se on merkittävin kansainvälisten sijoitusten kohdealue ja tekijä. Yhteisen kauppapolitiikan ansiosta EU puhuu maailmannäyttämöllä yhdellä äänellä. Tämä on ainutlaatuinen viputekijä.

EU:lla on edessään uusia sisäisiä ja ulkoisia haasteita, ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja Euroopan digitaalistrategiassa on määritelty uusi kestävämpi kasvumalli. Siksi EU tarvitsee uuden kauppapoliittisen strategian, jolla tuetaan EU:n sisä- ja ulkopoliittisten tavoitteiden saavuttamista ja edistetään kestävyyden lisäämistä, sillä EU on sitoutunut saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Kauppapolitiikkaa on hyödynnettävä kaikilta osin covid-19-pandemiasta toipumisessa, talouden vihreässä siirtymässä ja digitaalisessa muutoksessa sekä Euroopan selviytymiskyvyn rakentamisessa.

Vuosina 2017–2019 käyttöön otetut rajoitukset ovat jo vaikuttaneet arvoltaan suurempaan kauppaan kuin vuosina 2009–2016, ja IMF katsoo, että kaupan jännitteet aiheuttavat edelleen vakavan riskin maailmantaloudelle tänä erityisen heikkona aikana.

IMF Strategy, Policy and Review Department (2020), Developments in Global Trade Policy: Broadening Conflict May Hinder Recovery, 1.10.2020.

Kun kauppapolitiikkaa muovataan vuoden 2030 maailmaan, oikeanlaisten politiikkavalintojen tekeminen merkitsee sitä, että viimeaikaiset poliittiset, taloudelliset, teknologiset, ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset muutokset sekä niistä johtuva maailmanlaajuinen kehitys on otettava huomioon. 1  

Poliittiset ja geotaloudelliset jännitteet ruokkivat maailmanlaajuista epävarmuutta. Kansainvälisen yhteistyön ja monenvälisen hallinnan sijaan unilateralismi lisääntyy, minkä seurauksena monenvälisten instituutioiden toiminta häiriintyy tai ne ohitetaan. Tämä kehityskulku juontaa juurensa monista ilmiöistä.

Ensinnäkin globalisaatiolla, teknologian kehityksellä ja maailmanlaajuisten arvoketjujen syntymisellä on ollut kaksijakoinen vaikutus talouksiin ja yhteiskuntiin. Toisaalta ne ovat tuoneet valtavia tehokkuusetuja, mikä on ruokkinut jatkuvaa kauppavetoista talouskasvua monissa osissa maailmaa. Tämä on auttanut miljoonia ihmisiä pääsemään pois köyhyydestä. Toisaalta näillä ilmiöillä on joskus ollut voimakas haitallinen vaikutus, joka on johtanut kasvavaan eriarvoisuuteen ja kehitykseen, jossa osa ihmisistä ja yhteisöistä on jäänyt jälkeen. Mukautumiskustannukset, joita pidettiin siirtymävaiheeseen kuuluvina, ovat joissakin tapauksissa pysyvästi alentaneet elintasoa ja palkkoja, vähentäneet työllistymismahdollisuuksia tai heikentäneet työoloja ja ‑ehtoja. Monissa tapauksissa hallitusten ei katsota reagoineen riittävästi talouden mukautuksiin eikä lieventäneen niiden kielteisiä vaikutuksia. 2 Tämä on johtanut vaatimuksiin globalisaation purkamisesta ja sisäänpäin käpertyneiden ja eristäytymishakuisten reaktioiden lisääntymiseen.

Toiseksi omaa valtiokapitalismin malliaan noudattavan ja maailmanlaajuisia ambitioita osoittavan Kiinan nopea nousu on muuttanut perusteellisesti maailman taloudellista ja poliittista järjestystä. Tämä luo lisää haasteita vakiintuneelle maailmantalouden hallintajärjestelmälle ja vaikuttaa maailmanlaajuisesti ja kotimarkkinoillaan kilpailevien eurooppalaisten yritysten tasapuolisiin toimintaedellytyksiin. 3  

Kolmanneksi ilmastonmuutoksen kiihtyminen sekä biologisen monimuotoisuuden väheneminen ja ympäristön tilan heikkeneminen sekä konkreettiset esimerkit niiden tuhoisista vaikutuksista ovat johtaneet siihen, että vihreä siirtymä on tunnustettu aikamme keskeiseksi tavoitteeksi.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on EU:n uusi kasvustrategia, jonka avulla talouspolitiikkaa on helpompi suunnata uudelleen niin, että se vastaa paremmin 2000-luvun haasteita. Ohjelman yleistavoitteena on siirtyminen ilmastoneutraaliin, ympäristön kannalta kestävään, resurssitehokkaaseen ja häiriönsietokykyiseen talouteen vuoteen 2050 mennessä ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä suojella, hoitaa ja lisätä EU:n luonnonpääomaa. Ohjelmasta tulee EU:n kilpailukykyä lisäävä tekijä, ja se johtaa taloutemme asteittaiseen mutta perusteelliseen muutokseen, joka puolestaan vaikuttaa voimakkaasti kaupan rakenteisiin.

Vihreään siirtymään on yhdistettävä sosiaalinen tasapuolisuus. Maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa työn ihmisarvoisuuteen liittyy edelleen vakavia puutteita monissa osissa maailmaa 4 , aina yhdistymisvapauden vakavista loukkauksista huonoihin työoloihin 5 . Perusoikeuksien vieminen työntekijöiltä aiheuttaa paineita sosiaalisten olojen heikkenemiseen maailmanlaajuisesti ja lisää ihmisten tyytymättömyyttä globalisaatioon ja avoimeen kauppaan.

Neljänneksi myös digitalisaatio on kestävän kehityksen keskeinen mahdollistaja mutta samalla myös osa-alue, jolla kilpaillaan ja jolla monenvälinen hallinta on riittämätöntä. Euroopan digitaalisella vuosikymmenellä Euroopan digitalisaation tukeminen on ensisijaisen tärkeää sekä sisä- että ulkopolitiikassa, kauppapolitiikka ja sen välineet mukaan lukien. Samalla kaupan luonne kehittyy edelleen. Siitä tulee entistä innovaatiovetoisempaa, mitä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu tukee, ja palvelukaupan merkitys kasvaa tavarakauppaan verrattuna. 6 Sen lisäksi, että palvelut ovat arvoketjuun suoraan vaikuttava tekijä (rahoituspalvelut, tietoliikenne, tietotekniikka, liikenne ja logistiikka), usein ne on integroitu tuotteiden valmistukseen, millä on jopa suurempi merkitys. Talouden palvelullistuminen ja digitaaliteknologian yleistyminen ovat luoneet hyvin palkattuja ja laadukkaita työpaikkoja ja vauhdittaneet talouskasvua.

Covid-19-pandemia on nopeuttanut näitä muutoksia ja keskittänyt huomion niihin. Samalla se on tuonut mukanaan omat haasteensa. Pandemia korostaa kansantalouksien kytkeytymistä toisiinsa, sillä ne tukeutuvat vakaisiin ja ennustettaviin kansainvälisiin sääntöihin ja häiriönsietokykyisiin kuljetusreitteihin. Pandemia on tuonut esiin riskin, että maailmanlaajuinen yhteistyö ja luottamus lakkaa. Se on myös saanut pohtimaan, mikä olisi oikeanlainen politiikkayhdistelmä kotimaisten ja ulkomaisten hankintalähteiden monipuolistamiseen sekä strategisen tuotantokapasiteetin ja varmuusvarastojen kokoamiseen. Se on myös osoittanut, että kriisitilanteessa on tärkeää laajentaa terveydenhuollon tuotteiden valmistusta ja että on tarpeen tehdä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa niiden tasapuolinen saatavuus myös heikommassa asemassa olevien väestönosien keskuudessa. Pandemia on myös lisännyt merkittävästi valtiontukia ja valtion osallistumista talouteen, mikä on välttämätöntä terveiden yritysten pelastamiseksi ja työpaikkojen suojelemiseksi, mutta se ei ehkä ole kestävää pitkällä aikavälillä ja voi aiheuttaa jännitteitä.

Lopuksi on tarkasteltava talouden näkymiä eri puolilla maailmaa. EU pysyy maailmanlaajuisena talousmahtina ja kestävän kasvun edelläkävijänä. OECD:n tuoreimmat pitkän aikavälin ennusteet osoittavat, että euroalueen BKT:n määrä kasvaa 1,4 prosenttia vuodessa (yhdistetty vuotuinen kasvuvauhti) seuraavien kymmenen vuoden aikana. 7 Kasvunäkymiä heikentää kuitenkin muiden alueiden kehitys, ja Euroopan suhteellinen asema kansainvälisessä taloudessa muuttuu. On odotettavissa, että jo vuonna 2024 85 prosenttia maailman BKT:n kasvusta tulee EU:n ulkopuolelta. Kiinan jatkuva nousu vaikuttaa voimakkaasti maailmantalouden kehitykseen seuraavien kymmenen vuoden aikana – OECD ennustaa Kiinan BKT:n kasvavan vuosittain 4,7 prosenttia.

EU:n kauppapolitiikassa on otettava huomioon nämä maailmanlaajuiset trendit ja haasteet, jotta siinä näkyisi poliittinen tavoite luoda ”vahvempi EU maailmannäyttämöllä” 8 . Kauppapolitiikan olisi myös vastattava sidosryhmien odotuksiin, mikä on tuotu esiin jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa, Euroopan parlamentin hyväksymässä päätöslauselmassa 9 ja julkisessa kuulemisessa ilmaistuissa näkemyksissä 10 .

Lähde: OECD:n pitkän aikavälin ennusteet kokonaistuotannosta

2.EU:n avointa strategista riippumattomuutta tukeva kauppapolitiikka

2.1.Avoin strateginen riippumattomuus

Vahvempi ja selviytymiskykyisempi EU edellyttää sisäisten ja ulkoisten toimien nivomista yhteen monilla eri politiikanlohkoilla ja kaikkien kauppapolitiikan välineiden käyttämistä EU:n etujen ja politiikkatavoitteiden tukemiseksi. Se edellyttää EU:n vahvuuksien hyödyntämistä ja yhteistyötä kumppaneiden kanssa. ”Avoin strateginen riippumattomuus” vastaa tähän tarpeeseen. Avoin strateginen riippumattomuus 11 korostaa EU:n kykyä tehdä omat valintansa ja muokata ympäröivää maailmaa johtajuuden ja sitoutumisen kautta omien strategisten etujensa ja arvojensa pohjalta. Se kuvastaa EU:n perusvakaumusta, että tämän päivän haasteisiin vastaaminen edellyttää ennemminkin maailmanlaajuisen yhteistyön lisäämistä kuin sen vähentämistä. Lisäksi se merkitsee, että EU voi jatkossakin hyödyntää kansainvälisiä mahdollisuuksia. Samalla puolustetaan määrätietoisesti EU:n etuja, suojellaan EU:n taloutta epäterveiltä kaupan käytännöiltä ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Se tarkoittaa myös, että tuetaan sisäisiä politiikkoja, joilla vahvistetaan EU:n taloutta ja autetaan sitä asemoimaan itsensä johtoasemaan, kun pyritään uudistettuun sääntöihin perustuvaan maailmankaupan hallintajärjestelmään.

Avoin strateginen riippumattomuus on valinta, mutta myös päätöksentekijöiden ajattelutapa. Se perustuu avoimuuden painottamiseen ja muistuttaa EU:n sitoutumisesta avoimeen ja oikeudenmukaiseen kauppaan ja hyvin toimiviin, monimuotoisiin ja kestäviin globaaleihin arvoketjuihin. Se muodostuu seuraavista:

·selviytymiskyky ja kilpailukyky, joilla vahvistetaan EU:n taloutta;

·kestävyys ja oikeudenmukaisuus, joissa heijastuu vastuullisten ja oikeudenmukaisten EU:n toimien tarve;

·määrätietoisuus ja sääntöihin perustuva yhteistyö sen osoittamiseksi, että EU kannattaa kansainvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua ja on valmis torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja käyttämään tarvittaessa yksipuolisia välineitä etujensa ajamiseen.

2.2.Avoimuus ja sitoutuminen strategisena valintana

Vuonna 2019 EU:n tavara- ja palveluviennin arvo oli yli 3,1 biljoonaa euroa ja tavara- ja palvelutuonnin arvo 2,8 biljoonaa euroa. Yhteenlaskettuina luvut merkitsevät sitä, että EU on maailmankaupan tärkein toimija.

EU:n perustana on avoimuus, niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolella. Se on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä ja tuoja. Suurista talouksista EU on se, jossa kaupan osuus taloudesta on suurin. EU:n vienti työllistää EU:ssa 35 miljoonaa ihmistä, kun se vuonna 2000 työllisti 20 miljoonaa ihmistä. 12 Yhtä lailla EU:n talous tukeutuu tuontiin, jonka kautta saadaan kriittisiä raaka-aineita ja muita tuotantopanoksia. Tuonnista 60 prosenttia käytetään EU:ssa tavaroiden tuotantoon, ja EU:n lisääntynyt avoimuus tuonnille vuodesta 1995 on kasvattanut tuloja noin 550 miljardilla eurolla. EU on myös merkittävä vientikohde matalan tulotason maille, erityisesti Afrikalle ja EU:n naapurimaille, mikä edistää kehitystä ja talouskasvua maailmanlaajuisesti. Aivan kuten viimeisimmän talous- ja finanssikriisin jälkimainingeissa, kauppa on ratkaisevan tärkeä vihreää elpymistä vauhdittava tekijä, kun EU toipuu covid-19-pandemian aiheuttamasta talouden taantumasta.

Lähde: Eurostat COMEXT

Jotta EU:n selviytymiskyky vahvistuu ja voidaan tukea sen talouden eri alojen kilpailukykyä, on varmistettava avoin ja vääristymätön pääsy kansainvälisille markkinoille, mukaan lukien uudet markkinat ja avoimet kauppavirrat, jotka hyödyttävät sekä teollisuutta, työntekijöitä että kansalaisia. EU:n talouden kansainvälistymisessä ovat avainasemassa EU:n teolliset ekosysteemit, joihin kuuluvat kaikki toimijat arvoketjun eri vaiheissa viljelijöistä ja valmistajista palveluntarjoajiin ja maailmanlaajuisista monikansallisista yrityksistä pk- ja startup-yrityksiin.

EU on 74 maan kauppakumppani numero yksi. Se on Aasian, Afrikan, Yhdysvaltojen, Länsi-Balkanin ja EU:n naapurimaiden tärkein kauppakumppani.

EU on myös maailman suurin kauppaa tukevan avun antaja. 13  Covid-19-pandemia on vahvistanut tarvetta toteuttaa vuonna 2017 laadittu kauppaa tukevan avun yhteinen EU-strategia kokonaisuudessaan. EU:n strategisen edun mukaista on tukea haavoittuvien kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen. Monet näistä maista sijaitsevat maantieteellisesti lähellä Eurooppaa.

EU:n on kaikilta osin hyödynnettävä avoimuutensa ja sisämarkkinoidensa houkuttelevuuden antamaa voimaa. Koska EU on avoin ja sitoutunut toimimaan kansainvälisellä näyttämöllä, se pystyy uskottavasti tukemaan kansainvälistä yhteistyötä, monenvälisyyttä ja sääntöihin perustuvaa järjestystä, jotka puolestaan ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n etujen kannalta. EU tekee yhteistyötä kumppaneiden kanssa varmistaakseen, että yleismaailmallisista arvoista, kuten ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, pidetään kiinni. Tähän sisältyvät työelämän perusnormit ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukainen sosiaalinen suojelu, sukupuolten tasa-arvo 14 sekä ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjunta.

Ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöhaasteisiin voidaan vastata vain avoimuuden, maailmanlaajuisen sitoutumisen ja yhteistyön avulla. EU ei voi voittaa taistelua ilmastonmuutosta vastaan toimimalla yksin. Onnistuminen edellyttää, että kumppaniemme keskuudessa lisätään ymmärrystä siitä, että vihreä siirtymä ei ole välttämätön vain keskipitkällä aikavälillä vaan että se on älykästä talouspolitiikkaa jo nyt. EU:n on hyödynnettävä avoimuuttaan ja otettava mukaan kumppaninsa, erityisesti suurimmat päästöjen aiheuttajat ja saastuttajat, jotta ne voivat hoitaa niille kuuluvan osan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Samoin biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen on maailmanlaajuinen haaste, joka edellyttää maailmanlaajuisia toimia.

Avoimuus ja sitoutuminen ovat strateginen valinta, joka palvelee myös Euroopan unionin hyvin ymmärrettyä omaa etua. Avoimuus lisää vaurautta, kilpailukykyä ja dynaamisuutta. Avoimeen talouteen on kuitenkin yhdistettävä määrätietoisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, siihen sopeutumiseksi ja ympäristön suojelemiseksi sekä vahvaa sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa, joilla vastataan EU:n kansalaisten haasteisiin. Vain näin voidaan jakaa avoimuuden edut oikeudenmukaisesti ja helpottaa mukautumista maailmantalouden muutoksiin niin, että kaikki pysyvät mukana.

2.3.Arvoketjujen häiriönsietokyvyn ja kestävyyden parantaminen

EU:n talouden ja sen toimitusketjujen häiriönsietokyvyn ja kestävyyden vahvistaminen on osa Euroopan unionin pyrkimyksiä kohti avointa strategista riippumattomuutta. 15 Covid-19-pandemia on koetellut talouksien häiriönsietokykyä kaikkialla maailmassa. Kriisin ensimmäinen opetus on se, että useimmat toimitusketjut ovat osoittaneet huomattavaa häiriönsietokykyä. Kun olosuhteet ovat oikeanlaiset, yritykset voivat lisätä maailmanlaajuista tuotantoa ja jakelua, erityisesti jos ne voivat luottaa avoimiin toimitusketjuihin, joiden tukena on vakaat, ennakoitavat ja läpinäkyvät kauppasäännöt. 16  Hallituksilla on erityinen vastuu tällaisen ympäristön luomisesta, kuten myös oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jakelun tukemisesta tilanteessa, jossa kysyntä ylittää saatavilla olevan tarjonnan. Maiden välinen, kuten myös hallitusten ja yksityisen sektorin välinen, luottamus on tässä suhteessa ratkaisevan tärkeää. Siksi EU on tukenut voimakkaasti G20-ryhmässä, WTO:ssa ja kahdenvälisissä suhteissa maailmanlaajuisia pyrkimyksiä seurata kriittisiä toimitusketjuja, pitää ne avoimina ja häiriintymättöminä sekä varmistaa kriittisten tuotteiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen saatavuus. Tämä on ollut erityisen tärkeää covid-19-rokotteiden käyttöönoton yhteydessä, sillä pieni määrä maita joutuu vastaamaan koko maailman kysyntään. EU aikoo vahvistaa yhteistyötä muiden maiden ja yksityisen sektorin kanssa tuotannon laajentamiseksi ja rokotteiden tasapuolisen saatavuuden tukemiseksi. Se varmistaa, että rokotteiden saatavuuteen tähtäävät lyhyen aikavälin toimenpiteet eivät häiritse toimituksia haavoittuviin maihin ja että toimenpiteet toteutetaan hyvin kohdennetulla, tasapuolisella ja läpinäkyvällä tavalla. Häiriönsietokykyisellä ja kestävällä liikenteellä on keskeinen merkitys kansainvälisen kaupan helpottamisessa ja EU:n toimitusketjujen säilyttämisessä. EU:n verkkoyhteyksien kehittäminen voi parantaa EU:n kaupan häiriönsietokykyä ja ylläpitää kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa tunnustettua EU:n roolia maailman yhteyskeskuksena.

·Kun kysyntä kasvaa ennennäkemättömällä tavalla, kuten kasvosuojusten tapauksessa, kaupan avoimuus on ollut keskeisessä asemassa laajennettaessa vaihtoehtoisten hankintalähteiden valikoimaa.

·Myös läpinäkyvyys on erittäin tärkeää, sillä se on tuloksellisesti myötävaikuttanut elintarvikkeiden toimitusketjujen häiriönsietokykyyn. Maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmän (AMIS) avulla on voitu hälventää elintarvikkeiden toimitusvarmuutta koskevia pelkoja. Kriisivalmius on erityisen tärkeää maataloudessa.

·Kehitysmaiden jääminen kauppaa rajoittavien toimenpiteiden takia maailmanlaajuisten arvoketjujen ulkopuolelle on riski, jota ei pidä aliarvioida.

Koska covid-19-kriisi on ollut niin laaja ja se on vaikuttanut kaikkiin talous- ja yhteiskuntaelämän osa-alueisiin, tuotanto ja liikkuvuus mukaan lukien, ei ole voitu välttää tiettyihin aloihin ja tiettyihin tuotteisiin kohdistuvia häiriöitä. Tiettyjen terveydenhoitoon liittyvien kriittisten tuotteiden kysynnän eksponentiaalinen kasvu ja sulku- tai rajoitustoimenpiteistä johtuva tarjonnan puute ovat tuoneet esiin haavoittuvuuksia terveydenhuoltosektorilla. Niitä on analysoitava huolella, ja ne on ratkaistava tulevaisuutta silmällä pitäen. Ratkaisuja voivat olla kriisivalmiuden parantaminen, tuotanto- ja toimitusketjujen monipuolistaminen, varmuusvarastoinnista huolehtiminen sekä tuotannon ja investointien edistäminen myös naapurimaissa ja Afrikassa.

Yksityisellä sektorilla on keskeinen rooli riskien arvioinnissa ja tuotannon oikea-aikaisuuden tasapainottamisessa asianmukaisin suojatoimin. Se on keskeinen tekijä varmistettaessa kyky selvitä toimitushäiriöistä tai kysyntähäiriöistä erityisesti silloin, kun yritykset ovat riippuvaisia yhdestä ainoasta toimittajasta.

Poliittisten päättäjien on myös tunnettava haavoittuvuustekijät paremmin, vaihdettava tietoja ja edistettävä yhteistyötä. Komission työ strategisten riippuvuussuhteiden määrittämiseksi erityisesti terveydenhuollon kaltaisissa kaikkein herkimmissä teollisuuden ekosysteemeissä tarjoaa vankan perustan tarvittavien politiikkaratkaisujen määrittelylle ja alan osallistumiselle. Tällä työllä tuetaan muun muassa uuden lääkestrategian 17 toteuttamista ja päivitetyn teollisuuspoliittisen strategian valmistelua.

Kauppapolitiikalla voidaan edistää selviytymiskykyä tarjoamalla vakaa ja sääntöihin perustuva kaupankäyntikehys, avaamalla uusia markkinoita hankintalähteiden monipuolistamiseksi ja kehittämällä yhteistyökehyksiä kriittisten tuotteiden oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle saatavuudelle. Tähän liittyen EU ajaa kumppaneidensa kanssa kauppa- ja terveysaloitetta WTO:ssa.

Toimitusketjujen häiriönsietokyvyn parantaminen tukee myös EU:n tavoitetta tehdä toimitusketjuista kestävämpiä erityisesti edistämällä kestävyysnormeja kaikkialla maailmanlaajuisissa arvoketjuissa. Kestävän kehityksen mukaiset toimitusketjut ovat yleensä osoittautuneet myös paremmin häiriöitä sietäviksi. 18 Kauppapolitiikalla voidaan myötävaikuttaa myös tämän tavoitteen saavuttamiseen edistämällä vastuullista yritystoimintaa sekä lisäämällä toimitusketjujen läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä. Tulevat yritysten kestävää hallintotapaa ja metsäkatoa koskevat säädökset ovat tässä suhteessa tärkeitä virstanpylväitä.

2.4.EU:n geopoliittisia etuja tukeva kauppapolitiikka

Tiivis yhteistyö kumppaneiden kanssa on tärkeää monenvälisyyden 19 ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen tukemiseksi. Olemassa olevaa kansainvälistä talouden hallintajärjestelmää heikennetään. Jos tämä jatkuu, se vaikuttaa taloussuhteisiin ja kauppaan sekä tavanomaisena pitämäämme turvallisuuteen ja vakauteen. Toimivan sääntöihin perustuvan monenvälisyyden tukeminen on näin ollen EU:n keskeinen geopoliittinen etu. WTO:n uudistus on siksi nähtävä osana EU:n laajempia prioriteetteja, joilla varmistetaan, että toimivat maailmanlaajuiset instituutiot tukevat maailmantalouden elpymistä, ihmisarvoisia työpaikkoja, kestävää kehitystä ja vihreää siirtymää. EU:n olisi tehtävä tiiviimmin työtä toimivia monenvälisiä instituutioita tukevien liittoumien muodostamiseksi. Tässä yhteydessä vuoropuhelua tiivistetään Yhdysvaltojen, Ottawa-ryhmän, Afrikan maiden, Intian ja Kiinan kanssa.



EU:n on toimittava uudessa moninapaisessa maailmanjärjestyksessä, jolle on ominaista suurvaltojen välisten jännitteiden lisääntyminen. EU:n olisi edistettävä lähestymistapoja, joilla jännitteitä vähennetään, ja etsittävä ratkaisuja, jotka perustuvat uudistettuun sääntöpohjaiseen kehykseen. Samalla EU:n on luotava itselleen välineet toimia vihamielisemmässä kansainvälisessä ympäristössä.

Transatlanttinen suhde on maailman suurin ja taloudellisesti merkittävin kumppanuus. Sen juuret ovat syvällä yhteisissä eduissa ja arvoissa. 20 Yhdysvaltojen uusi hallinto tarjoaa mahdollisuuden tehdä yhteistyötä WTO:n uudistamiseksi muun muassa vahvistamalla sen valmiuksia torjua kilpailun vääristymiä ja edistää kestävää kehitystä. Se tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia tehdä tiivistä yhteistyötä kansantalouksiemme vihreässä ja digitaalisessa muutoksessa. Sen vuoksi EU pitää kumppanuuden lujittamista Yhdysvaltojen kanssa ensisijaisena.

EU:n kauppa- ja investointisuhteet Kiinaan ovat tärkeitä ja haastavia. 21 EU:n politiikassa yhdistyvät aktiivinen sitoutuminen – sekä kahdenvälisellä että monenvälisellä tasolla – ja samanaikainen sellaisten yksipuolisten välineiden kehittäminen ja täytäntöönpano, jotka ovat tarpeen EU:n keskeisten etujen ja arvojen suojelemiseksi – kaikilta osin EU:n kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen. Oikeudenmukaisempien, sääntöihin perustuvien taloussuhteiden luominen Kiinaan on ensisijaisen tärkeää. EU pyrkii tasapainottamaan kahdenvälisiä kauppasuhteitaan Kiinaan. Tässä on tärkeää varmistaa, että Kiina ottaa enemmän velvoitteita kantaakseen kansainvälisessä kaupassa, ja samanaikaisesti torjua valtionkapitalismiin perustuvan talousjärjestelmän aiheuttamia kielteisiä heijastusvaikutuksia. Äskettäinen laaja-alaista investointisopimusta koskevien neuvottelujen vieminen poliittiseen päätökseen on osa näitä pyrkimyksiä. Sopimuksen ratifiointi edellyttää selkeää sitoutumista sopimuksen tosiasialliseen täytäntöönpanoon markkinoille pääsyn, tasapuolisten toimintaedellytysten ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten osalta.

Laajemmasta strategisesta näkökulmasta on tärkeää, että EU vahvistaa suhteitaan eurooppalaisiin ja Eurooppaa ympäröiviin maihin ja syventää yhteistyötä Afrikan mantereen ja Afrikan valtioiden kanssa. Maanosien välillä on moninaisia kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia siteitä. Afrikan vakaus ja vauraus ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n vakauden ja vaurauden kannalta, ja sitä on tuettava näiden kahden maanosan välisellä tiiviimmällä taloudellisella yhdentymisellä, joka vie vihreää siirtymää ja digitaalista muutosta eteenpäin yhdessä Afrikan kanssa.

Jotta EU voisi saavuttaa geopoliittiset tavoitteensa maailmanlaajuisesti, sen on monipuolistettava suhteitaan ja luotava liittoutumia samanmielisten kumppaneiden kanssa muun muassa laajan kauppasopimusverkostonsa kautta. Verkosto on olennaisen tärkeä, ja jokainen olemassa oleva ja tuleva sopimus muovaa suhteitamme kumppaneihin. EU:n vapaakauppasopimukset ovat alustoja EU:n arvoja ja etuja ajavalle tiiviimmälle yhteistyölle. Ne muodostavat perustan yhteistyölle tärkeiden markkinoiden ja maiden kanssa kaikkialla maailmassa, erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueella, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella.

3.Kauppapolitiikan keskipitkän aikavälin suunta

3.1.Kauppapolitiikan kolme keskeistä tavoitetta keskipitkällä aikavälillä

EU:n kauppapolitiikassa on keskityttävä kolmeen keskeiseen tavoitteeseen.

Ensimmäinen tavoite on EU:n talouden elpymisen ja perusteellisen muutoksen tukeminen vihreiden ja digitaalisuutta koskevien tavoitteiden mukaisesti.

Elpymispyrkimysten yhteydessä EU:n kauppapolitiikan olisi edelleen täytettävä päätehtävänsä eli helpotettava tavaroiden ja palvelujen kauppaa tavalla, joka luo mahdollisuuksia ja taloudellista hyvinvointia. Painopisteenä on oltava kansalaisille, työntekijöille ja yrityksille koituvat hyödyt. Samalla EU:n kauppapolitiikan olisi autettava muuttamaan EU:n taloutta vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen mukaisesti. Sen olisi yksiselitteisesti tuettava vihreän kehityksen ohjelmaa kaikilta osiltaan, myös tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Samalla EU:n pitkän aikavälin kilpailukyky, vauraus ja asema maailmassa riippuvat sen kyvystä ottaa digitalisaatio haltuun ja hyödyntää sitä. Siksi vihreän ja digitaalisen siirtymän olisi oltava keskeinen painopiste monenvälisessä ja kahdenvälisessä kauppapolitiikassa. Jotta EU voisi säilyttää ja lisätä vaikutusvaltaansa muutoksen edellyttämien sääntöjen muotoilussa, sen on kehitettävä strategisempi lähestymistapa kansainväliseen sääntely-yhteistyöhön. Tämä edellyttää kauppapolitiikan ja EU:n sisäisten politiikkojen tiiviimpää yhdentämistä.

Toinen tavoite on maailmanlaajuisten sääntöjen laatiminen kestävämmälle ja oikeudenmukaisemmalle globalisaatiolle.

Maailmanlaajuisia kauppasääntöjä on kiireellisesti päivitettävä, jotta ne vastaisivat tämän päivän taloudellista ympäristöä ja globaalin yhteisön edessä olevia haasteita. Kauppapolitiikan taustavireenä tulisi olla globalisaation kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen, jotta ihmisten odotukset Euroopassa ja muualla maailmassa voidaan täyttää. EU:n kauppapolitiikassa olisi hyödynnettävä kaikkia niitä välineitä, jotka ovat käytettävissä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön kestävyyden tukemiseen.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n keskeisenä painopisteenä olisi oltava WTO:n uudistamistyön johtaminen ja kaupan monenvälisen hallintakehyksen toimivuuden parantaminen. Vakauden ja sääntöihin perustuvan kaupan vahvistaminen tulee olemaan EU:n toimien keskeinen pilari, sillä vain sellaisessa ympäristössä kauppa voi kukoistaa ja kansainvälinen yhteistyö kehittyä kestävän tulevaisuuden eduksi. Samalla on varmistettava, että säännöt vastaavat nykyisiä talouden realiteetteja ja että niillä on hyvät valmiudet vastata kilpailun vääristymiin ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

Kolmas tavoite on lisätä EU:n kykyä ajaa etujaan ja valvoa oikeuksiensa toteutumista, tarvittaessa myös yksipuolisesti.

Kauppasopimuksista neuvotteleminen on ollut tärkeä väline taloudellisten mahdollisuuksien luomisessa ja kestävyyden edistämisessä. Näiden sopimusten täytäntöönpano ja niihin sisältyvien oikeuksien ja velvollisuuksien noudattaminen tulevat olemaan paljon merkittävämmällä sijalla. Tähän liittyy sen varmistaminen, että EU:lla on käytössään asianmukaiset välineet työntekijöiden ja yritysten suojelemiseksi epäreiluilta käytännöiltä. Lisätyötä tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että EU:n kauppasopimuksissa olevat kestävää kehitystä koskevat luvut pannaan tosiasiallisesti täytäntöön ja niiden noudattamista valvotaan, jotta sosiaali-, työ- ja ympäristönormit voidaan nostaa maailmanlaajuisesti korkeammalle tasolle. Vahvistamalla EU:n kauppasopimusten täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa EU:n kauppapolitiikka luo edellytykset yritysten kehittymiselle, kasvulle ja innovoinnille sekä turvaa laadukkaita työpaikkoja Euroopassa ja sen ulkopuolella. Monenvälisyyden tukeminen ja avoimuus yhteistyölle ei ole ristiriidassa sen kanssa, että EU on valmis toimimaan määrätietoisesti etujensa puolustamiseksi ja oikeuksiensa toteuttamiseksi. EU:n olisi tarvittaessa vahvistettava välineistöään puolustautuakseen hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä tai muulta vihamieliseltä toiminnalta, kun se toimii kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti.

3.2.Kuusi osa-aluetta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n tavoitteiden saavuttamiseksi keskipitkällä aikavälillä

Edellä esitettyjen kolmen tavoitteen saavuttamiseksi komissio keskittyy kuuteen osa-alueeseen. Kutakin osa-alueelta esitetään keskeiset toimet, jotka on tarkoitus toteuttaa komission nykyisen toimikauden aikana.

3.2.1. Uudistetaan WTO

WTO:sta on ollut valtava hyöty sen jäsenille siitä lähtien, kun se vuonna 1995 perustettiin. Se on luonut vakaan ja ennakoitavan kaupankäyntiympäristön, joka on mahdollistanut maailmanlaajuisen kaupan massiivisen laajenemisen, samalla kun se tarjoaa puitteet kauppakiistojen ratkaisemiselle neuvotteluteitse. WTO on kuitenkin nyt kriisissä, jossa se ei pysty saamaan aikaan neuvottelutuloksia maailmankaupan haasteisiin vastaamiseksi. Sen kyky ratkaista kauppakiistoja ei toimi, ja sen seurantajärjestelmää on parannettava, jotta voidaan huolehtia läpinäkyvyydestä tai ehkäistä kaupan esteitä.

Komissio aikoo ajaa WTO:n uudistamista kaikilla sen toimintalohkoilla.

WTO:n sääntöjä ja käytäntöjä on päivitettävä ja parannettava siten, että ne vastaavat tämän päivän kaupankäynnin realiteetteja. Perustana pitäisi olla jäsenkunnan yhteinen käsitys siitä, että WTO:n tavoittelee talouden elpymistä ja kehittämistä sekä ympäristön ja yhteiskunnan kestävyyttä. Sääntöjen nykyaikaistaminen ja WTO:n toimivuuden parantaminen – myös avoimilla monenkeskisillä sopimuksilla – on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan torjua kilpailun vääristymiä ja sopia digitaalisen ja kestävän kaupan puitteista.

Koska sääntöihin perustuvan järjestelmän uskottavuus riippuu ratkaisevasti riippumattomasta ja yleisesti hyväksytystä kauppariitojen ratkaisujärjestelmästä, riitojenratkaisujärjestelmän palauttaminen on ratkaisevan tärkeää.

Liitteessä I ”WTO:n uudistaminen: kohti kestävää ja tehokasta monenvälistä kauppajärjestelmää” esitetään EU:n näkemyksiä WTO:n uudistamisen ensisijaisista tavoitteista.

Komissio aikoo myös edistää monenvälisiä uudistuksia muilla foorumeilla, esimerkiksi monenvälisen investointituomioistuimen perustamista YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden komiteassa.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

1.Pyrkiä siihen, että hyväksytään ensimmäinen WTO:n uudistuskokonaisuus, jossa keskitytään lisäämään WTO:n panosta kestävään kehitykseen, ja käynnistetään neuvottelut tiukemmista säännöistä valtion toimenpiteiden aiheuttamien kilpailun vääristymien välttämiseksi. Komissio asettaa WTO:n uudistamisessa etusijalle transatlanttisen yhteistyön parantamisen.

2.Tehdä työtä täysin toimivan WTO:n riitojenratkaisumenettelyn palauttamiseksi ja WTO:n valituselimen uudistamiseksi.

3.2.2. Tuetaan vihreää siirtymää ja edistetään vastuullisia ja kestäviä arvoketjuja

Kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa todetaan, ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjunta on EU:n ensisijainen tavoite. Kaikkien EU:n politiikanlohkojen on annettava panoksensa, mutta edistyminen riippuu siitä, ovatko globaalit kumppanit, suuret päästöjen aiheuttajat ja saastuttajat valmiita nostamaan tavoitetasoaan. Kauppapolitiikalla on tärkeä rooli tämän tukemisessa.

Seuraavan vuosikymmenen aikana komissio haluaa varmistaa, että kauppapolitiikan välineillä tuetaan maailmanlaajuista siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen, muun muassa vauhdittamalla puhtaaseen energiaan tehtäviä investointeja, ja edistetään kiertotalouteen perustuvia, vastuullisia ja kestäviä arvoketjuja. Tähän sisältyy vastuullisen yritystoiminnan sekä ympäristö-, ihmisoikeus- ja työnormien noudattamisen edistäminen. Samalla se merkitsee olosuhteiden ja mahdollisuuksien luomista kestävän kehityksen mukaisille tuotteille ja palveluille.

Vision toteuttaminen edellyttää toimia kaikilla tasoilla – monenvälisesti, kahdenvälisesti ja itsenäisesti.

Monenvälisen kehyksen parantaminen on tarpeen, jotta voidaan tukea vihreää siirtymistä ilmastoneutraaliin, ympäristöystävälliseen ja häiriönsietokykyiseen talouteen. EU tekee yhteistyötä samanmielisten maiden kanssa vahvan ympäristöohjelman toteuttamiseksi WTO:n puitteissa. Osana tätä työtä se aikoo edistää aloitteita ja toimia, joilla edistetään ilmastoon ja kestävyyteen liittyviä näkökohtia WTO:n eri toimintalohkoilla. Esimerkkinä tästä on kauppa- ja ilmastoaloite. Näihin aloitteisiin kuuluvat myös tiettyjen tavaroiden ja palveluiden kaupan vapauttaminen, läpinäkyvyys ja kauppaa tukevan avun viherryttäminen. Myös fossiilisten polttoaineiden tukia koskevia sääntöjä olisi asteittain kehitettävä. EU edistää myös WTO:ssa käytävää keskustelua siitä, miten kaupalla voidaan tukea ihmisarvoista työtä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

EU:n laaja kahdenvälisten kauppasopimusten verkosto helpottaa vihreän teknologian ja vihreiden tavaroiden ja palvelujen kauppaa sekä vihreitä investointeja. Sen lisäksi, että kestävyysulottuvuus on mukana sopimusten kunnianhimoisissa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa, se otetaan edelleen huomioon myös monissa muissa EU:n kauppa- ja investointisopimusten näkökohdissa. Sopimuksilla tuetaan puhtaiden ja tehokkaampien valmistusmenetelmien ja -teknologioiden levittämistä sekä luodaan mahdollisuuksia ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen markkinoille pääsyyn. Sopimuksilla autetaan turvaamaan EU:n uusiutuvan energian teollisuudelle pääsy kolmansien maiden markkinoille ja varmistamaan, että hiilineutraaliin talouteen siirtymistä tukevan tarjonnan edellyttämiä raaka-aineita ja energiatuotteita koskeva kauppa ja investoinnit eivät vääristy. Lisäksi kauppasopimukset ovat keskeinen perusta yhteistyölle EU:n kumppaneiden kanssa asioissa, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, biologiseen monimuotoisuuteen, kiertotalouteen, ympäristön pilaantumiseen, puhtaisiin energiateknologioihin, uusiutuva energia ja energiatehokkuus mukaan lukien, ja siirtymiseen kestäviin elintarvikejärjestelmiin. Tuleviin kauppasopimuksiin komissio aikoo ehdottaa kestäviä elintarvikejärjestelmiä koskevaa lukua. EU aikoo ehdottaa, että Pariisin sopimuksen noudattamista pidetään tulevien kauppa- ja investointisopimusten keskeisenä elementtinä. Lisäksi G20-maiden kanssa tehtävien kauppa- ja investointisopimusten olisi perustuttava yhteiseen tavoitteeseen saavuttaa ilmastoneutraalius mahdollisimman pian ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) suositusten mukaisesti. Tämä tavoite olisi otettava asianmukaisesti huomioon myös Pariisin sopimuksen nojalla esitetyissä kansallisesti määritellyissä panoksissa. EU aikoo painottaa kauppa- ja investointisopimuksissa myös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tuloksellista täytäntöönpanoa.

EU:n kauppa- ja investointisopimuksilla sekä yleisellä tullietuusjärjestelmällä (GSP) on ollut tärkeä rooli myös edistettäessä keskeisten ihmisoikeuksien ja työntekijän oikeuksien kunnioittamista YK:n ja ILO:n keskeisten yleissopimusten mukaisesti. Näiden sitoumusten täyttäminen on erityisen huomion kohteena, mukaan lukien lapsityövoiman käytön torjunta osana komission laajempaa toimintaa, joka tähtää lapsityövoiman osalta nollatoleranssiin. Yksi yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) tulevan uudelleentarkastelun keskeisistä tavoitteista on lisätä edelleen kehitysmaiden kaupankäyntimahdollisuuksia, jotta voidaan vähentää köyhyyttä ja luoda työpaikkoja, joissa kunnioitetaan kansainvälisiä arvoja ja periaatteita, kuten työntekijöiden oikeuksia ja ihmisoikeuksia.

Komissio aikoo edelleen vahvistaa kestävyysulottuvuutta kaikkien nykyisissä ja tulevissa sopimuksissa olevien lukujen täytäntöönpanossa. Se vahvistaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten noudattamisen valvontaa EU:n kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovalle virkamiehelle tehtyjen kantelujen pohjalta. Lisätoimia harkitaan siinä yhteydessä, kun vuonna 2021 tehdään kauppasopimuksissa olevien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tuloksellista täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskevan 15-kohtaisen toimintasuunnitelman aikaistettu uudelleentarkastelu. Uudelleentarkastelu kattaa kaikki kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tuloksellisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan kannalta olennaiset näkökohdat, mukaan lukien sitoumusten laajuus, seurantamekanismit, mahdollisuus määrätä seuraamuksia noudattamisen laiminlyönnistä, ihmisoikeuslauseke sekä institutionaalinen rakenne ja tarvittavat resurssit.

Tavoitetta varmistaa, että kauppa on kestävää, vastuullista ja EU:n yleistavoitteiden ja arvojen kanssa sopusoinnussa, tuetaan myös yksipuolisilla toimenpiteillä. Hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi (CBAM) on tästä hyvä esimerkki. Komissio valmistelee ehdotusta hiilidioksidipäästöjen tullimekanismista, jotta hiilivuoto ei vaaranna EU:n ilmastopolitiikan vaikuttavuutta. Toinen esimerkki on komission aikomus esittää metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä koskevaa lainsäädäntöä. Tärkeä tekijä toimitusketjujen kestävyyden ja vastuullisuuden varmistamisessa tulee olemaan komission ehdotus yritysten kestävästä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, johon kuuluu pakollinen ympäristöä, ihmisoikeuksia ja työntekijän oikeuksia koskeva huolellisuusvelvoite. Vaikutustenarvioinnin perusteella siihen sisällytetään tuloksellisia toimia ja noudattamisen valvontamekanismeja sen varmistamiseksi, että pakkotyöllä ei ole paikkaa EU:n yritysten arvoketjuissa.

Oma roolinsa ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa on myös uudella maailmanlaajuisella ihmisoikeuspakotejärjestelmällä. Tällä järjestelmällä EU on luonut kehyksen, jonka avulla se voi kohdistaa kaikkialla maailmassa pakotteita henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin – olivatpa ne valtiollisia tai valtiosta riippumattomia toimijoita – jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista, osallistuvat niihin tai ovat yhteydessä niihin. 22  

Tuonnissa on noudatettava asiaa koskevia EU:n säännöksiä ja normeja. Kuten edellä olevat esimerkit osoittavat, EU:n on tietyissä WTO:n säännöissä määritellyissä olosuhteissa aiheellista vaatia, että tuontituotteet täyttävät tietyt tuotantovaatimukset. Maailmanlaajuisilla kauppasäännöillä pyritään varmistamaan kaupankäynnille ennakoitavat ja syrjimättömät puitteet ja turvaamaan samalla kunkin maan oikeus sääntelyyn yhteiskunnallisten valintojensa pohjalta. Tuotantovaatimusten soveltaminen tuontiin perustuu tarpeeseen suojella ympäristöä tai vastata eettisiin ongelmiin. Harkitessaan tällaisten toimenpiteiden soveltamista tuontituotteisiin EU noudattaa kaikilta osin WTO:n sääntöjä, erityisesti syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita, pyrkien välttämään tarpeettomia kaupan häiriöitä.

Komissio aikoo edelläkävijänä kehittää kestävän kasvun normeja ja muokata kansainvälisiä normeja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti sekä tehdä kumppaneidensa kanssa yhteistyötä, jotta ne voivat kehittää ja ottaa käyttöön yhtä kunnianhimoisia sääntöjä.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

3.Esittää aloitteita ja toimia, joilla edistetään ilmasto- ja kestävyysnäkökohtia WTO:ssa.

4.Pyytää G20-kumppaneilta ilmastoneutraaliutta koskevia sitoumuksia, vahvistaa yhteistyötä muilla vihreän kehityksen ohjelman osa-alueilla, kuten luonnon monimuotoisuus, kestävä elintarvikepolitiikka, ympäristön pilaantumisen torjuminen ja kiertotalous, ja ehdottaa, että Pariisin sopimuksen noudattamisesta tehdään kaikkien tulevien sopimusten keskeinen elementti.

5.Parantaa kauppasopimuksiin sisältyvien kestävää kehitystä koskevien lukujen tosiasiallista täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa tekemällä 15-kohtaisesta toimintasuunnitelmasta aikaistetun uudelleentarkastelun vuonna 2021. Sen tulokset otetaan huomioon meneillään olevissa ja tulevissa neuvotteluissa.

6.Edistää kestäviä ja vastuullisia arvoketjuja antamalla pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevan ehdotuksen, johon kuuluu tuloksellisia toimia ja noudattamisen valvontamekanismeja sen varmistamiseksi, että pakkotyöllä ei ole paikkaa EU:n yritysten arvoketjuissa. Ennen sitoviin säännöksiin siirtymistä komissio antaa ohjeita, joilla autetaan EU:n yrityksiä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet jo nyt kansainvälisten huolellisuusvelvoitetta koskevien ohjeiden ja periaatteiden mukaisesti.

3.2.3.Tuetaan digitaalista siirtymää ja palvelukauppaa

EU:n kauppapolitiikalla on edistettävä sellaisen ympäristön luomista, jossa EU:n palveluntarjoajat voivat innovoida ja kasvaa. Ensisijaisena tavoitteena on saattaa kansainvälisten sääntöjen maailmanlaajuinen kehys ajan tasalle.

EU on maailman suurin palvelujen myyjä*. Palvelukaupan osuus EU:n BKT:stä on 25 prosenttia, ja EU:n palveluviennin arvo on yli 900 miljardia euroa vuodessa. Palvelut myös työllistävät EU:ssa suoraan tai välillisesti 21 miljoonaa ihmistä.

Palveluiden osuus EU:n kaikista suorista sijoituksista ulkomaille on 60 prosenttia ja ulkomaiden suorista sijoituksista EU:hun lähes 90 prosenttia.

* https://data.oecd.org/trade/trade-in-services.htm.

Digitaalisessa ympäristössä käydään kovaa maailmanlaajuista kilpailua, joka muokkaa maailmanlaajuisia taloussuhteita. EU voi onnistua digitaalisessa muutoksessa vain, jos se kehittää digitaalistrategiaansa ulospäin suuntautuen ja ottaa kaikilta osin huomioon globaalin ympäristön, jolla kilpailu on yhä kovempaa ja joka toisinaan haastaa EU:n tavan lähestyä digitalisaatiota arvojen pohjalta. Kauppapolitiikalla on keskeinen rooli digitaaliseen siirtymään liittyvien EU:n tavoitteiden saavuttamisessa. Eurooppalaiset yritykset ovat riippuvaisia digitaalisista palveluista, ja tämä riippuvuus vain lisääntyy. Data on monien yritysten elinehto ja keskeinen osa EU:n toimitusketjuja. Digitaaliteknologia tuo tehokkuusetuja, joita tarvitaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi 23 , mutta se myös muuttaa perinteisiä teollisuudenaloja, joilla eurooppalaisten yritysten on ylläpidettävä ja vahvistettava kilpailuasemaansa. Samalla digitalisaatiolla ja uusien teknologioiden kehittymisellä on Euroopan kannalta merkittävä turvallisuus- ja arvoulottuvuus, ja ne edellyttävät huolellisesti kalibroitua politiikkaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Uusien digitaaliteknologioiden, kuten tekoälyn, vaikutuksia on käsiteltävä maailmanlaajuisesti kunnianhimoisempien maailmanlaajuisten standardien ja sääntöjen avulla.

Euroopan digitaalistrategian tukeminen on yksi EU:n kauppapolitiikan painopisteistä. Tavoitteena on varmistaa EU:n johtoasema digitaalisessa kaupassa ja teknologian alalla, ennen kaikkea edistämällä innovointia. EU:n olisi jatkossakin näytettävä tietä digitaalisten normien ja sääntelytapojen alalla, erityisesti tietosuojan osalta, sillä EU:n yleistä tietosuoja-asetusta pidetään usein inspiraation lähteenä. 24 Tämän saavuttamiseksi WTO:n on asetettava digitaaliselle kaupankäynnille säännöt, ja EU:n on oltava keskeisessä asemassa niiden luomisessa. Kun säännöistä on sovittu, EU:n olisi tuettava uusien monenkeskisten WTO-neuvottelujen käymistä palvelukaupan vapauttamiseksi verkkokaupankäyntiä laaja-alaisemmin.

EU:n on myös parannettava kahdenvälistä yhteistyötä ja tavoiteltava vahvempia puitteita kauppaan liittyviä digitaalisia kysymyksiä koskevalle yhteistyölle samanmielisten kumppaneiden kanssa. Se pyrkii syventämään sääntelyä koskevaa vuoropuheluaan samanmielisten kumppaneiden kanssa.

Datakysymys on EU:n tulevaisuuden kannalta olennaisen tärkeä. Komissio aikoo ottaa käyttöön eurooppalaisiin arvoihin ja etuihin perustuvan avoimen mutta määrätietoisen lähestymistavan, jota se noudattaa rajat ylittävissä datan siirroissa ja datan säilytyspaikkaa koskevien vaatimusten kieltämisessä. Komissio pyrkii varmistamaan, että eurooppalaiset yritykset voivat hyötyä kansainvälisestä datan vapaasta liikkumisesta, kaikilta osin EU:n tietosuojasääntöjä ja muita julkisen vallan tavoitteita, kuten yleistä turvallisuutta ja yleistä järjestystä, noudattaen. EU jatkaa erityisesti datan liikkumista koskevien perusteettomien esteiden poistamista säilyttäen samalla riippumattoman sääntelyvaltansa tietosuojan ja yksityisyyden suhteen.  25 Jotta rajat ylittävien datavirtojen määrä ja arvo voitaisiin arvioida paremmin, komissio luo eurooppalaisen analyysikehyksen datavirtojen mittaamiseksi.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

7.Pyrkiä saamaan nopeasti aikaan kunnianhimoisen ja kattavan WTO-sopimuksen digitaalisesta kaupankäynnistä, mukaan lukien datan liikkumista koskevat säännöt, joissa kaikilta osin noudatetaan EU:n tietosuojakehystä, ja kuluttajien luottamusta lisäävät määräykset, joilla varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.

8.Tutkia mahdollisuutta tiiviimpään sääntely-yhteistyöhön samanmielisten kumppaneiden kanssa kysymyksissä, joilla on merkitystä digitaaliselle kaupankäynnille.

3.2.4. Vahvistetaan EU:n sääntelyvaikutusta

Kyky vaikuttaa maailmanlaajuisesti merkittävien säännösten ja normien kehittämiseen on merkittävä kilpailuetu.

EU on ollut tässä johtava toimija jo vuosikymmenten ajan. Se on edistänyt työtä kansainvälisissä standardointielimissä, kuten Kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä (ISO) ja alakohtaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Tämä on auttanut eurooppalaisia yrityksiä pääsemään maailmanmarkkinoille, poistanut kaupan esteitä ja edistänyt sääntelyn lähentämistä. Tämä lähestymistapa ja EU:n markkinoiden koko on antanut EU:lle vahvan vaikutusvallan kansainvälisessä standardoinnissa, ja joissakin tapauksissa se on myös johtanut siihen, että EU:n tiukat normit, määräykset ja tavoitteet on otettu vapaaehtoisesti käyttöön maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa. Eurooppalaiset viejät, pk-yritykset mukaan lukien, ovat saaneet merkittävää kilpailuetua EU:n sääntelyn vahvasta maailmanlaajuisesta vaikutuksesta.

EU:n suhteellinen painoarvo kutistuu, mihin ovat syynä uusien sääntelymahtien syntyminen ja teknologian nopea kehitys, joka saa usein alkunsa EU:n ulkopuolella.

Jotta EU voisi lisätä vaikutusvaltaansa tällä osa-alueella, sen on kehitettävä strategisempi lähestymistapa kansainväliseen sääntely-yhteistyöhön erityisesti vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen osalta. EU:n on omaksuttava ennakoivampi asenne uusien säännöksien muotoiluun, jotta sillä olisi paremmat valmiudet edistää EU:n sääntelyratkaisuja kaikkialla maailmassa. Tämä edellyttää synergian lisäämistä sisäisten ja ulkoisten politiikkojen välillä, jotta voidaan varhaisessa vaiheessa määrittää ne strategiset alat, joihin kansainvälisessä sääntely-yhteistyössä olisi keskityttävä. Se edellyttää myös vuoropuhelua ja yhteistyötä EU:n standardointielinten kanssa kansainvälisiin standardeihin liittyvien strategisten painopisteiden määrittämiseksi. Komissio aikoo vahvistaa sääntelytoimenpiteidensä ulkoisen ulottuvuuden analysointia tärkeiden säädösten vaikutustenarvioinneissa ja määrittää sääntely-yhteistyön ensisijaiset kumppanit. Kauppapolitiikalla olisi voitava tukea sääntelyviranomaisten johtamia yhteistyötoimia ja tätä varten hyödyntää kaikkia kauppasopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi kauppapolitiikalla sekä kansainvälisillä kumppanuuksilla ja kehitysyhteistyöllä (kauppaa tukeva apu mukaan lukien) olisi tuettava kansainvälisten standardien käyttöönottoa kehitysmaissa ja helpotettava uusien sääntelyvaatimusten noudattamista. EU aikoo myös vahvistaa sääntelyä koskevaa vuoropuheluaan samanmielisten Aasian ja Tyynenmeren alueen maiden ja Latinalaisen Amerikan kanssa.

Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että uudet säännökset vastaavat demokraattisten, avointen ja osallistavien yhteiskuntien arvoja.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

9.Lisätä sääntelyä koskevaa vuoropuhelua samanmielisten kumppaneiden kanssa EU:n kilpailukyvyn kannalta strategisilla aloilla. Tämä edellyttää sääntely-yhteistyön prioriteettialojen määrittämistä varhaisessa vaiheessa ja tiiviimpää vuoropuhelua EU:n ja kansainvälisten standardointielinten kanssa.

10.Tiivistää transatlanttista kumppanuutta kansantalouksien vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen osalta muun muassa EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja teknologianeuvoston kautta.

3.2.5. Vahvistetaan EU:n kumppanuuksia naapurimaiden, laajentumisprosessissa mukana olevien maiden ja Afrikan kanssa

Merkittävimmät suhteet EU:lla on maantieteellisesti lähimpänä olevien alueiden kanssa. EU:n naapurimaiden ja Afrikan vakaus ja vauraus on EU:n poliittisten ja taloudellisten etujen mukaista. EU aikoo tehdä kaikkensa tukeakseen kumppaneitaan niiden pyrkimyksissä toipua covid-19-pandemian vaikutuksista ja saavuttaa kestävä kehitys. EU:n tiivis kauppasopimusverkosto näiden maiden kanssa tarjoaa mahdollisuuden tiiviimpään taloudelliseen yhdentymiseen ja integroitujen tuotanto- ja palveluverkostojen kehittämiseen. Tämä olisi osa laajempaa strategiaa, jolla edistetään kestäviä investointeja ja parannetaan EU:n talouksien häiriönsietokykyä monimuotoisten arvoketjujen avulla sekä edistetään kestävän kehityksen mukaisten tuotteiden kaupan kehittymistä, myös ilmasto- ja energiasiirtymän tukemiseksi. Se auttaa myös puuttumaan laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin osana kauppapolitiikan laajempaa panosta kokonaisvaltaisiin kumppanuuksiin uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen 26 mukaisesti.

EU vahvistaa tiiviitä talouskumppanuuksiaan Euroopan talousalueella. EU on valmis tiiviiseen yhteistyöhon Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa kauppa- ja yhteistyösopimuksen koko potentiaalin hyödyntämiseksi. Lisäksi se odottaa kauppa- ja taloussuhteidensa uudenaikaistamista Sveitsin ja Turkin kanssa edellyttäen, että asianmukaiset edellytykset täyttyvät.

Erityisen tärkeää on tukea vahvempaa taloudellista yhdentymistä Länsi-Balkanin maiden ja itäisen kumppanuuden maiden 27 kanssa. Tehostetulla laajentumismenetelmällä ja talous- ja investointisuunnitelmalla 28 tarjotaan puitteet Länsi-Balkanin nopeutetulle yhdentymiselle EU:n markkinoihin ennen liittymistä ja varmistetaan samalla tasapuoliset toimintaedellytykset. Tämä lisääntynyt taloudellinen yhdentyminen perustuu Länsi-Balkanin omiin sitoumuksiin luoda EU:n sääntöihin ja normeihin perustuvat yhteiset alueelliset markkinat. EU tukee itäisen kumppanuuden maiden ja erityisesti pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen kumppaneiden (Ukraina, Georgia ja Moldova) pyrkimyksiä mukautua tiiviimmin EU:n sääntelymalliin, myös digitaalisen ja vihreän siirtymän osalta. Sen lisäksi, että nämä kumppanit pyrkivät sisällyttämään EU:n säännökset lainsäädäntöönsä, niiden kanssa voitaisiin käydä tiiviimpää vuoropuhelua säännöksien laatimisesta ja täytäntöönpanosta, muun muassa niin, että kumppanit osallistuisivat asiantuntijaryhmiin ja assosioituisivat tiiviimmin EU:n standardointijärjestöihin. Olisi myös harkittava lisätoimenpiteitä kaupan helpottamiseksi muun muassa vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevien sopimusten avulla.

EU:n suhteiden parantaminen ja taloudellinen yhdentyminen eteläisen naapuruston 29 kanssa on pitkän aikavälin vakauden kannalta strateginen välttämättömyys. EU:n maantieteellinen läheisyys sekä kulttuuriset ja kielelliset siteet eteläisen Välimeren maihin edistävät tätä strategista talouden ja kaupan yhdentymistä. Kauppapolitiikka voi olla keskeinen väline, jolla edistetään strategista keskinäistä riippuvuutta EU:n ja eteläisen naapuruston välillä ja kehitetään kaikkia osapuolia hyödyttäviä yhdentymisaloitteita erityisesti strategisten arvoketjujen osalta. EU on 2000-luvulla tehnyt vapaakauppasopimuksia kahdeksan eteläisen Välimeren maan kanssa osana laajempia assosiaatiosopimuksia. Pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta (DCFTA) koskevat neuvottelut Marokon ja Tunisian kanssa ovat olleet käynnissä useita vuosia. EU on valmis keskustelemaan kummankin kumppanin kanssa mahdollisuuksista nykyaikaistaa kauppa- ja investointisuhteita ja mukauttaa niitä paremmin tämän päivän haasteisiin.

EU lisää merkittävästi yhteistyötä afrikkalaisten kumppaneidensa kanssa niiden taloudellisen potentiaalin hyödyntämiseksi, talouden monipuolistamiseksi ja osallistavan kasvun edistämiseksi. Tämä vahvistaa edelleen kestäviä kauppa- ja investointiyhteyksiä sekä mantereiden välillä että itse Afrikassa. 30 Tämä vastaa pitkän aikavälin näkymää maanosien välisestä kauppasopimuksesta, joka perustuu Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen (AfCFTA) onnistuneeseen toteuttamiseen. Yhteistyö perustuu erityisesti Afrikan alueellisiin talousyhteisöihin ja EU:n kanssa tehtyihin talouskumppanuussopimuksiin. Tällaista vahvempaa suhdetta Afrikkaan olisi edistettävä kaikilla tasoilla muun muassa käymällä poliittista vuoropuhelua Afrikan unionin ja sen jäsenten kanssa, laajentamalla ja syventämällä talouskumppanuussopimuksia ja kehittämällä kahdenvälisiä suhteita yksittäisten maiden kanssa, jotta voidaan edistää kestäviä investointeja maatalouteen, teollisuustuotteisiin ja palveluihin. Komissio aloittaa myös pohdinnan mahdollisuuksista helpottaa yhdentymistä Afrikassa soveltamalla EU:n kanssa käytävään kauppaan yhdenmukaistettuja alkuperäsääntöjä.

Komissio aikoo ehdottaa uutta kestävien investointien aloitetta asiasta kiinnostuneille kumppaneille tai alueille Afrikassa ja eteläisessä naapurustossa. Se voitaisiin toteuttaa erillisinä investointisopimuksina tai osana nykyisten kauppasopimusten uudistamista. Jotta voidaan maksimoida näiden sopimusten vaikutus ja helpottaa niiden täytäntöönpanoa, sopimukset muotoillaan yhdessä investointien tukemiseen tarkoitettujen EU:n kehitysyhteistyövälineiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan Team Europe ‑lähestymistapaa noudattaen. Näin voidaan varmistaa synergia EU:n jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden kanssa. Näistä aloitteista merkittävin on vuonna 2017 käynnistetty ulkoinen investointiohjelma Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja EU:n naapurustoa varten. Välineisiin kuuluu myös Euroopan kestävän kehityksen rahasto plus (EKKR+), jota aletaan soveltaa maailmanlaajuisesti uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027. Ulkoisen investointiohjelman kolme pilaria auttavat tukemaan kestäviä investointeja Afrikassa ja naapurustossa ja edistävät samalla uudistuksia liiketoimintaympäristön ja investointi-ilmapiirin parantamiseksi. Tavoitteena on alueiden välinen yhdentyminen ja EU:n ja Afrikan välisten kauppasuhteiden tiivistäminen AfCFTA-sopimuksen edetessä.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

11.Syventää kauppa- ja taloussuhteita muihin Euroopan maihin, kuten Länsi-Balkanin maihin ja maihin, jotka ovat tehneet EU:n kanssa pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen, keskittyen erityisesti tiiviimpään sääntely-yhteistyöhön vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen tukemiseksi. Komissio nykyaikaistaa kauppa- ja investointisuhteitaan eteläisiin naapurimaihin, jotka haluavat edistää tiiviimpää yhdentymistä Euroopan unioniin.

12.Vahvistaa yhteistyötään Afrikan maiden kanssa

a) parantamalla poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä Afrikan unionin ja sen jäsenten kanssa sekä Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen sujuvaa toteuttamista, mukaan lukien yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ja yhteisten normien edistäminen Afrikassa alueellisen ja koko mantereen kattavan yhdentymisen edistämiseksi

b) syventämällä ja laajentamalla olemassa olevia kauppasopimuksia Afrikan alueellisten talousyhteisöjen kanssa ja vahvistamalla niiden kestävyysulottuvuutta

c) tutkimalla edelleen mahdollisuutta lisätä yhteyksiä ja synergiaa Afrikan maiden kanssa toteutettavien erilaisten kauppajärjestelyjen välillä esimerkiksi yhdenmukaistamalla alkuperäsääntöjä EU:n kanssa käytävässä kaupassa

d) pyrkimällä kestäviin investointisopimuksiin Afrikan ja eteläisen naapuruston kanssa.

3.2.6. Vahvistetaan EU:n keskittymistä kauppasopimusten täytäntöönpanoon ja niiden noudattamisen valvontaan ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset

Tehtyään viime vuosina monia uusia sopimuksia komissio aikoo keskittää toimensa EU:n kauppasopimusten etujen hyödyntämiseen sekä määrätietoiseen sopimusten noudattamisen valvontaan sekä markkinoille pääsyn että kestävää kehitystä koskevien sitoumusten osalta. Eurooppalaisten sidosryhmien on tiedostettava EU:n kauppasopimusten tarjoamat mahdollisuudet ja voitava luottaa siihen, että ne voivat hyötyä EU:n neuvottelemista eduista. EU on saanut päätökseen tai käy parhaillaan neuvotteluja Aasian ja Tyynenmeren aluetta sekä Latinalaista Amerikkaa koskevista kauppasopimuksista, jotka avaavat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Siksi on tärkeää luoda edellytykset Mercosurin ja Meksikon kanssa tehtyjen sopimusten ratifioinnille ja saattaa hyvässä vauhdissa olevat neuvottelut päätökseen erityisesti Chilen, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. Mercosurin kanssa käydään vuoropuhelua yhteistyön lisäämisestä sopimukseen sisältyvän kestävän kehityksen ulottuvuudesta ja erityisesti Pariisin sopimuksen täytäntöönpanosta ja metsäkadosta.

Tämä on ratkaisevan tärkeä tekijä EU:n pyrkiessä kohti avointa strategista riippumattomuutta, ja se helpottaa erityisesti pk-yritysten pääsyä markkinoille. Näin autetaan myös torjumaan protektionistisia suuntauksia ja kilpailunvääristymiä, jotka vaikuttavat EU:n vientiin. Tämän työn keskeistä asemaa vahvistettiin heinäkuussa 2020 nimittämällä kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvova virkamies.

Työtä on tehtävä seuraavilla osa-alueilla:

·Kauppasopimusten täytäntöönpanon tarjoamien mahdollisuuksien kaikkinainen hyödyntäminen. EU käyttää kaikkia kauppasopimuksiinsa sisäänrakennettuja joustomahdollisuuksia, jotta ne ovat tarkoituksenmukaisia ja jotta niillä voidaan vastata vihreään siirtymään ja digitaaliseen muutokseen liittyviin uusiin haasteisiin. EU käyttää edelleen kauppaa tukevaa apuaan myös auttaakseen kehitysmaita panemaan täytäntöön kauppasopimukset ja tukeakseen sääntöjen ja normien noudattamista erityisesti kestävän kehityksen osalta.

·EU:n sidosryhmien tukeminen, jotta ne voivat hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla EU:n sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Komissio hyödyntää Access2Markets-portaalin menestystä, sisällyttää siihen lisää toimintoja ja yhdistää sen muihin tärkeisiin tiedotuskanaviin 31 , erityisesti auttaakseen pk-yrityksiä. Komissio jatkaa myös pääasiassa pk-yrityksistä koostuvan EU:n maatalous- ja elintarvikealan tukemista keskittyen tuotteiden kestävyyden ja laadun parantamiseen, mikä tekee niistä EU:n elintarvikekestävyysjärjestelmän lipunkantajan. 

·EU:n kauppasopimusten asianmukaisen täytäntöönpanon ja noudattamisen seuranta ja markkinoille pääsyn esteisiin sekä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten rikkomiseen liittyvien kanteluiden helpottaminen keskitetyn asiointipisteen kautta. Komissio tekee yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja sidosryhmien kanssa seuratakseen, miten EU:n kauppakumppanit panevat sopimukset täytäntöön, ja varmistaakseen, että lähestymistapa on johdonmukainen. Se aikoo ehdottaa erityistä säädöstä, joka on tarpeen muun muassa kauppaa koskevien EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisältyvien määräysten täytäntöönpanemiseksi.

·Puuttuminen sääntöjen noudattamatta jättämiseen WTO:n tai kahdenvälisen riitojenratkaisun avulla, jos muut keinot epäonnistuvat. Päivitetyllä täytäntöönpanoasetuksella 32 vahvistetaan EU:n toimintakykyä tilanteissa, joissa riitojenratkaisu WTO:n tai kahdenvälisten sopimusten puitteissa ei tule kyseeseen.

·Komissio aikoo jatkaa kaupan suojatoimien tiukkaa soveltamista, jotta Euroopan teollisuus ei joudu alttiiksi epäterveelle kaupalle. Tähän kuuluu myös kolmansien maiden uusien tukimuotojen seuranta esimerkiksi investointien rahoittamisessa ja vastaaminen niihin riittävin tasoitustullitoimenpitein.

·Turvallisuuden osalta komissio toistaa suorien ulkomaisten sijoitusten seurantaa koskevan asetuksen nojalla kaikille jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen perustaa täysin toimiva ulkomaisten suorien sijoitusten seurantamekanismi. Sen avulla voitaisiin puuttua tapauksiin, joissa tiettyä liiketoimintaa, infrastruktuuria tai teknologiaa koskeva omistusoikeus tai määräysvalta vaarantaisi EU:ssa turvallisuuden tai yleisen järjestyksen. 33  Komissio jatkaa yhteistyömekanismin toteuttamista jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa turvallisuuden ja yleisen järjestyksen suojaamiseksi riskipitoisilta suorilta ulkomaisilta sijoituksilta ja harkitsee suorien ulkomaisten sijoitusten seurantaa koskevalla asetuksella perustetun yhteistyömekanismin parantamista.

·Komissio tekee yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa varmistaakseen arkaluonteisia kaksikäyttötuotteita ja -teknologioita koskevan uudistetun vientivalvonta-asetuksen 34 tosiasiallisen täytäntöönpanon. Tarkoituksena on tukea suojattuja arvoketjuja, edistää kansainvälistä turvallisuutta, suojella ihmisoikeuksia ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n viejille.

EU:n on kuitenkin kehitettävä välineitään vastatakseen uusiin haasteisiin ja suojellakseen eurooppalaisia yrityksiä ja kansalaisia epäterveiltä kaupan käytännöiltä sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella.

·Komissio aikoo ehdottaa kauppapolitiikan alalla uutta oikeudellista välinettä, jolla EU:ta suojellaan mahdollisilta kolmansien maiden pakottamistoimilta.

·Komissio aikoo ehdottaa oikeudellista välinettä, jolla puututaan ulkomaisten tukien aiheuttamiin vääristymiin EU:n sisämarkkinoilla.

·Parantaakseen EU:n toimijoiden vastavuoroista mahdollisuutta osallistua julkisiin hankintoihin komissio pyrkii edistämään kansainvälisten julkisten hankintojen välinettä ja kehottaa neuvostoa saattamaan työnsä kiireellisesti päätökseen.

·Jotta EU:n yrityksillä olisi tasavertaisemmat toimintaedellytykset kolmansien maiden markkinoilla, joilla niiden on yhä useammin kilpailtava ulkomaisten kilpailijoidensa saaman valtiontuen kanssa, komissio tutkii vaihtoehtoja EU:n vientiluottostrategiaa varten. Siihen sisällytetään EU:n vientiluottojärjestely ja EU:n rahoitusvälineiden koordinoinnin parantaminen. Vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvän, fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaista poistamista koskevan tavoitteen mukaisesti komissio luo kannustimia ilmastoystävällisille teknologiahankkeille ja ehdottaa hiilivoimaloiden tuen välitöntä lakkauttamista ja luo pidäkkeitä lisäinvestoinneille fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin energiainfrastruktuurihankkeisiin kolmansissa maissa, paitsi jos ne Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti ja parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella kaikilta osin vastaavat kunnianhimoista ja selkeästi määriteltyä ilmastoneutraaliuteen tähtäävää linjaa.

Komissio jatkaa työtä etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen yhdenmukaistamiseksi EU:n kauppasopimuksissa ottaen huomioon EU:n sidosryhmien, ja erityisesti pk-yritysten, edut.

Jotta EU:n kauppasopimuksista olisi hyötyä yksityishenkilöille ja yrityksille ja voitaisiin järjestelmällisemmin poistaa olemassa olevia esteitä ja torjua uusien syntymistä, kaikkien EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden sekä kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien on ponnisteltava yhdessä. Komissio johtaa näitä toimia muun muassa EU:n edustustojen sekä niiden verkostojen avulla, joita jäsenvaltioilla ja elinkeinoelämän järjestöillä on kolmansissa maissa.

Keskeiset toimet

Komissio aikoo

13.Pyrkiä vakauttamaan EU:n kumppanuuden keskeisten kasvualueiden – Aasian ja Tyynenmeren alueen sekä Latinalaisen Amerikan – kanssa luomalla edellytykset neuvottelujen päättämiselle ja jäljellä olevien kahdenvälisten sopimusten ratifioinnille.

14.Hyödyntää täysimääräisesti kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovan virkamiehen (CTEO) roolia, jotta voidaan maksimoida hyödyt, joita neuvottelujen tuloksista koituu yrityksille – erityisesti pk-yrityksille ja viljelijöille – ja poistaa esteet, jotka heikentävät sopimusten mahdollisuuksia tuottaa tuloksia, kestävää kehitystä koskevat tulokset mukaan lukien.

15.Vahvistaa edelleen EU:n välineitä, joilla se vastaa uusiin haasteisiin ja suojelee eurooppalaisia yrityksiä ja kansalaisia hyvän kauppatavan vastaisilta käytännöiltä, myös valmistelemalla pakottamistoimien vastaista välinettä. Lisäksi komissio tutkii vaihtoehtoja EU:n vientiluottostrategiaa varten.

16.Kehittää uusia verkkotyökaluja EU:n yritysten – erityisesti pk-yritysten – tukemiseksi.

4.Kauppapolitiikasta käytävän tietoon perustuvan keskustelun tukeminen

Kaikkien kauppa -tiedonannollaan 35 komissio lisäsi merkittävästi sitoutumistaan avoimen ja osallistavan kauppapolitiikan varmistamiseen. Komissio jatkaa tällä tiellä, mikä on näkynyt myönteisesti kauppapolitiikan uudelleentarkastelua 36 koskevissa kannanotoissa. Viimeisimmistä vuonna 2019 julkaistuista Eurobarometri-tutkimuksista kävi ilmi, että ihmiset suhtautuvat myönteisesti viime vuosina toteutettuihin toimiin. Kuusi kymmenestä sanoo luottavansa siihen, että EU harjoittaa kauppapolitiikkaa avoimesti ja läpinäkyvästi.

Koska vuoropuhelu sidosryhmien kanssa on tärkeää, komissio aikoo tiivistää yhteistyötään kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten kanssa vuonna 2020 käynnistetyn kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua koskevan uudelleentarkastelun pohjalta, jotta voidaan edistää konkreettista yhteistyötä keskeisissä kysymyksissä. Erityistä huomiota kiinnitetään täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan ja keskitytään varmistamaan, että EU:n edut toteutuvat täysimääräisesti kauppasopimusten odotettujen hyötyjen osalta. Keskittyminen WTO:n uudistamiseen tulee näkymään siinä, että näitä kysymyksiä koskevaa näkemystenvaihtoa lisätään.

Jotta kauppapolitiikan kehittämiselle saataisiin vankka perusta, komissio aikoo myös syventää analyysi- ja tiedonkeruutoimiaan ja kannustaa sidosryhmiä esittämään analyysejään. Komissio tekee jälkiarvioinnin EU:n sopimusten vaikutuksesta keskeisiin ympäristönäkökohtiin, kuten ilmastoon. Komissio pyrkii myös parantamaan ymmärrystä kauppapolitiikan eri osien vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja edistämään toimia sukupuolitietoisuuden lisäämiseksi kauppapolitiikassa 37 , kauppaa tukeva apu mukaan lukien. Kauppapolitiikan työllisyysvaikutuksia ja sosiaalisen kehityksen eri näkökohtia tullaan analysoimaan tarkemmin.

5.Päätelmät

EU:n kauppapolitiikan on mukauduttava aikamme haasteisiin ja kansalaisten odotuksiin ja otettava ne huomioon. Velvollisuutemme on varmistaa, että kauppapolitiikka palvelee EU:n etuja, auttaa EU:ta saavuttamaan tavoitteensa ja säilyttämään asemansa maailmassa, niin tätä hetkeä kuin tulevia sukupolvia varten. Siksi on erittäin tärkeää suunnata EU:n kauppapolitiikkaa uudelleen tavoitteisiin, joilla tuetaan EU:n talouden vihreää siirtymää ja digitaalista muutosta, rakennetaan uudistettujen sääntöjen pohjalta oikeudenmukaisempaa globalisaatiota ja vahvistetaan sopimusten noudattamisen valvontaa. Viime kädessä vain näin voimme vastuullisella ja kestävällä tavalla luoda mahdollisuuksia, joita EU:n kansalaiset, työntekijät ja yritykset odottavat ja joita planeettamme tarvitsee.

(1)

Komission strategisessa ennakointiraportissa vuodelta 2020 analysoidaan covid-19-pandemian vaikutusta joidenkin merkityksellisten megatrendien kehittymiseen, COM(2020) 493 final. Vuoden 2021 strategisessa ennakointiraportissa keskitytään avoimeen strategiseen riippumattomuuteen.

(2)

EU:n tasolla Euroopan globalisaatiorahasto pyrkii osallistumaan tällaisiin mukautumiskustannuksiin. Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1309/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta. Parhaillaan ollaan hyväksymässä uutta asetusta, jonka ansiosta rahasto voi jatkaa työnsä menettäneiden työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tukemista.

(3)

Tämä haaste on erityisen näkyvä energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla ja erityisesti teräsalalla, jolla tarvitaan maailmanlaajuisia ratkaisuja, jotta voidaan puuttua maailmanmarkkinoiden valtavaan epätasapainoon, joka vaikuttaa kielteisesti eurooppalaisiin yrityksiin ja heikentää vihreän siirtymän onnistumista tässä ekosysteemissä.

(4)

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan pakkotyössä on edelleen arviolta 25 miljoonaa ihmistä, lapsityöläisiä on 152 miljoonaa ja työtapaturmiin tai työperäisiin sairauksiin kuolee joka vuosi 2,78 miljoonaa työntekijää. Lähteet: Global estimates of modern slavery: forced labour and forced marriage, ILO (2017); Global Estimates of Child Labour, ILO (2017), ja ILO:n verkkosivusto.

(5)

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: Promote decent work worldwide (ihmisarvoisen työn edistäminen maailmanlaajuisesti), SWD(2020) 235 final.

(6)

Kun otetaan huomioon sekä tavarat että palvelut, vuonna 2016 teollis- ja tekijänoikeusintensiivisillä toimialoilla syntyi 80 prosenttia EU:n tuonnista ja 82 prosenttia EU:n viennistä. IPR-intensive Industries and Economic Performance in the European Union, Industry-Level Analysis Report, EPO:n ja EUIPO:n yhteinen tutkimus, 3. painos, syyskuu 2019.

(7)

OECD (2020), BKT:n määrän pitkän aikavälin ennuste (indikaattori).

(8)

Poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024.

(9)

Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (2020/2761(RSP)).

(10)

https://trade.ec.europa.eu/consultations/index.cfm?consul_id=266&utm_source=dlvr.it&utm_

(11)

Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle, COM(2020) 456 final.

(12)

Sisäiset laskelmat, jotka perustuvat seuraavaan: Arto, I., Rueda-Cantuche, J.M., Cazcarro, I., Amores, A.F., Dietzenbacher, E. Kutlina-Dimitrova, Z. and Román, M. V., EU exports to the World: Effects on Employment, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg, 2018, ISBN 978-92-79-93283-0, doi:10.2760/700435, JRC113071. https://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2018/november/tradoc_157516.pdf  

(13)

Kauppaa tukevalla avulla pyritään auttamaan kehitysmaita käyttämään kauppaa keinona köyhyyden vähentämiseen. Kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) kestävän kehityksen tavoitteessa 8.a viitataan kauppaa tukevan avun lisäämiseen erityisesti vähiten kehittyneille maille. Kestävän kehityksen tavoitteeseen 17 sisältyy muun muassa toimia kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden viennin lisäämiseksi.

(14)

Ks. sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025 ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas toimintasuunnitelma.

(15)

Komissio on antanut kaikkien aikojen ensimmäisen strategisen ennakointiraportin, jossa traagisen koronaviruspandemian seurauksena korostetaan selviytymiskykyä uutena suunnannäyttäjänä komission siirtymäpainotteiseen ohjelmaan kuuluville EU:n politiikoille.

(16)

OECD:n analyysit ovat vahvistaneet paitsi sen, että globaalit arvoketjut maksimoivat taloudellisen tehokkuuden, myös sen, että häiriöitä sietävät toimitusketjut ovat olennaisen tärkeitä kriisiaikoina, jotta voidaan vaimentaa iskuja, tarjota vaihtoehtoja sopeutua ja nopeuttaa elpymistä. Ks. Shocks, risks and global value chains: insights from the OECD METRO model, kesäkuu 2020.

(17)

Euroopan lääkestrategia, COM(2020) 761 final.

(18)

Ks.OECD:n asiakirja ”Covid 19 and responsible business conduct ”. http://www.oecd.org/coronavirus/policy-responses/covid-19-and-responsible-business-conduct-02150b06/  

(19)

Ks. myös yhteinen tiedonanto EU:n panoksen vahvistamisesta sääntöihin perustuvan monenvälisyyden edistämiseksi.

(20)

Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ”Uusi EU:n ja Yhdysvaltojen toimintasuunnitelma kansainvälisen muutoksen aikaansaamiseksi”, JOIN(2020) 22 final.

(21)

Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin”, JOIN(2019) 5 final.

(22)

 EU:n pakotteet ovat keskeinen väline, jolla edistetään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tavoitteita, joiden avulla EU voi muun muassa ehkäistä konflikteja tai reagoida uusiin tai olemassa oleviin kriiseihin (komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan talous- ja rahoitusjärjestelmä: lisää läpinäkyvyyttä, vakautta ja häiriönsietokykyä, COM(2021) 32 final).

(23)

Myös datan saatavuus ja uudet innovaatiot, kuten tuotepassit, voivat lisätä tuotteiden arvoa ja tuottaa tietoa, joka on ratkaisevan tärkeää kierrätettävyyden maksimoinnin kannalta. Liian usein tällainen data ei kuitenkaan siirry arvoketjuissa eteenpäin.

(24)

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista (digipalvelusäädös) ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta – COM(2020) 825 final; ja ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailullisista ja oikeudenmukaisista markkinoista digitaalialalla (digimarkkinasäädös) – COM(2020) 842 final, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta yleinen tietosuoja-asetus).

(25)

Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtyyn kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisältyvässä digitaalista kauppaa koskevassa osastossa todetaan.

(26)

Uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus, COM(2020) 609 final.

(27)

Selviytymiskykyä parantava ja kaikkia hyödyttävä itäinen kumppanuus (JOIN(2020) 7 final).

(28)

Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelma, COM(2020) 641 final.

(29)

Uudistettu kumppanuus eteläisten naapurimaiden kanssa – Uusi Välimeren alueen toimintaohjelma, JOIN(2021) 2 final.

(30)

Kuten maaliskuussa 2020 annetussa EU–Afrikka-strategiaa koskevassa yhteisessä tiedonannossa ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020) 4 final) todetaan.

(31)

Synergiaetuja voitaisiin tutkia erityisesti muiden tietolähteiden, kuten Yritys-Eurooppa-verkoston (EEN), EU:n ja Japanin teollisen yhteistyökeskuksen, Kiinaan perustetun EU:n pk-yrityskeskuksen, European Business Organisation Worldwide Networkin, Euroopan kaupanedistämisjärjestöjen ja pk-yritysten teollis- ja tekijänoikeusneuvontapalvelujen, kanssa.

(32)

  https://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?id=2204  

(33)

Komission tiedonanto, annettu 25 päivänä maaliskuuta 2020, ulkomaisista suorista sijoituksista, pääomien vapaasta liikkuvuudesta kolmansista maista ja Euroopan strategisten varojen suojelusta, C(2020) 1981 final.

(34)

   https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_20_2045  

(35)

Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa – COM(2015) 497 final.

(36)

  https://trade.ec.europa.eu/consultations/index.cfm?consul_id=266&utm_source=dlvr.it&utm_  

(37)

Kauppaa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskeva yhteinen julistus, joka annettiin WTO:n ministerikokouksessa Buenos Airesissa joulukuussa 2017.

Top

Bryssel 18.2.2021

COM(2021) 66 final

LIITE

asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu - Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka












LIITE

WTO:N UUDISTUS: KOHTI KESTÄVÄÄ JA VAIKUTTAVAA MONENVÄLISTÄ KAUPPAJÄRJESTELMÄÄ

1.Miksi WTO on tärkeä ja miksi se on kriisissä?

1.1Miksi WTO on tärkeä?

Maailmankauppa on kasvanut vuonna 1947 tapahtuneen monenvälisen kauppajärjestelmän 1 perustamisen jälkeen 300-kertaiseksi. Sen osuus maailman BKT:stä on tällä hetkellä yli 60 prosenttia, ja se tukee työllisyyttä, kasvua ja investointeja kaikkialla maailmassa. Tämä johtuu osittain monenvälisessä järjestelmässä neuvotelluista peräkkäisistä tullinalennuksista. Vuonna 1947 tullien määrät vaihtelivat 20 prosentista 30 prosenttiin, kun taas tällä hetkellä ne ovat keskimäärin 9 prosenttia. Tämä on kuitenkin myös järjestelmän vakauden ansiota. WTO:ssa noudatettava suosituimmuuskohtelun periaate rajoittaa syrjintää eri kauppakumppaneiden tavaroiden ja palvelujen välillä. Se tarjoaa vakaan perustan talouden avoimuudelle, joka edistää kilpailua maailmanmarkkinoilla tehokkuuden ja innovoinnin pohjalta. EU:n kaupasta 60 prosenttia saa suosituimmuuskohtelun, joka myönnetään esim. Yhdysvaltojen, Kiinan, Venäjän ja Intian kanssa käytävälle kaupalle. WTO:n säännöillä suojellaan kaikkien kauppamaiden etuja syrjinnältä ja sisäisiltä kaupan esteiltä sekä varmistetaan se, että ehdolliset kaupan suojatoimenpiteet perustuvat monenvälisesti sovittuihin sääntöihin. Lisäksi tullien sitominen on vähentänyt todennäköisyyttä sille, että maat korottavat tulleja häiriöiden vuoksi 2 , ja riitojenratkaisujärjestelmä on varmistanut sääntöjen noudattamisen ja estänyt kauppariitojen kärjistymistä.

WTO on myös edistänyt maailmanlaajuista kestävää kehitystä, vaikka lisätoimia onkin vielä toteutettava tämän suhteen. Sen takaama talouden avoimuus on auttanut monia kehitysmaita integroitumaan maailmantalouteen, auttanut satoja miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä ja vähentänyt maiden välistä eriarvoisuutta 3 . 

1.2Kriisin syyt

Nykyinen kriisi vaikuttaa kaikkiin kolmeen WTO:n tehtävään: neuvotteluilla ei ole onnistuttu nykyaikaistamaan sääntöjä, riitojenratkaisujärjestelmä on tosiasiallisesti taantunut GATT-sopimuksen aikaiselle tasolle, jolloin paneeliraportit voitiin estää, ja kauppapolitiikan seuranta on tehotonta. Lisäksi Yhdysvaltojen ja Kiinan, jotka ovat kaksi kolmesta suurimmasta WTO:n jäsenestä, väliset kauppasuhteet hoidetaan tällä hetkellä suurelta osin WTO:n sääntöjä noudattamatta.

Yksi kriisin keskeisistä syistä on se, että Kiinan liittyminen WTO:hon ei ole muuttanut sitä markkinataloudeksi. Kiina on avannut markkinoitaan niin vähän, ettei se vastaa maan painoarvoa maailmantaloudessa. Valtiolla on edelleen ratkaiseva vaikutus Kiinan taloudelliseen ympäristöön, minkä aiheuttamia kilpailun vääristymiä ei voida riittävällä tavalla poistaa WTO:n nykyisillä säännöillä. WTO ei kuitenkaan ole pystynyt neuvottelemaan uusia sääntöjä tämän tai muiden kiireellisten kysymysten (esim. sähköinen kauppa tai kestävyys) ratkaisemiseksi. Yhteisymmärryksen saavuttaminen 164 jäsenen kesken on erittäin vaikeaa nykyisen hajanaisen maailmanlaajuisen valtatasapainon vallitessa. Neuvotteluja hidastavat myös kehitysmaille myönnettäviä joustoja koskevat erimielisyydet. Pidemmän päälle ei ole kestävää, että kaksi kolmasosaa jäsenistä – joiden joukossa on eräitä maailman merkittävimpiä kauppamahteja – haluavat erityis- ja erilliskohtelua. Lisäksi jäsenten kauppalainsäädännön ja -käytäntöjen riittämätön avoimuus ja se, että ympäristön tilan heikkenemisen, ilmastonmuutoksen tai ihmisarvoisen työn kaltaisia aiheita pidetään tabuina, häiritsevät vakavalla tavalla WTO:n seuranta- ja keskustelutehtävien hoitamista. Viimeisenä mutta ei varmastikaan vähäisimpänä syynä on se, että riitojenratkaisujärjestelmä lamautui käytännössä vuoden 2019 lopussa, koska Yhdysvallat esti valituselimen jäsenten nimittämisen.

1.3Uudistuksen kiireellisyys

Vakaa kauppaympäristö, jonka keskiössä on WTO, on tärkeämpi kuin koskaan, jotta voisimme puuttua edessämme oleviin haasteisiin ja ennen kaikkea elvyttää talous pandemian jälkeen. Tämä on vaikea tehtävä järjestössä, joka näyttää menettäneen yhteisvastuun tunteen. WTO:n vaikutusvallan varmistaminen on kuitenkin EU:n strategisen edun mukaista, sillä kauppa on elintärkeä osa talouttamme ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen yhteistyön edistäminen on koko Eurooppa-hankkeen ytimessä. Sen vuoksi EU:n olisi toimittava suunnannäyttäjänä WTO:n uudistuksen edistämisessä.



2.Luottamuksen ja yhteisvastuun palauttaminen: WTO:n panos kestävään kehitykseen

Dohan kehitysohjelman kariutuminen vuonna 2008 on osoitus siitä, että WTO:n jäseniltä puuttuu yhteisvastuun tunne. Vaikka sopimus kaupan helpottamisesta onnistuttiin tekemään Balilla järjestetyssä WTO:n 9. ministerikokouksessa ja päätös maataloustuotteiden vientikilpailusta saatiin tehtyä Nairobissa järjestetyssä WTO:n 10. ministerikokouksessa, WTO:n jäsenten mielipiteet ovat jakautuneet yhä enemmän sen suhteen, mitä ne WTO:lta odottavat. Osa jäsenistä on väittänyt, että koska kehitysyhteistyö on yksi WTO:n keskeisistä tavoitteista, toiminnassa olisi keskityttävä myöntämään poikkeuksia ja joustoja sovittuihin ja tuleviin sitoumuksiin. Jotkut jäsenet ovat puolestaan yhä turhautuneempia WTO-neuvottelujen epäonnistumiseen ja siirtäneet huomionsa kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Ilman yhteisvastuun tunnetta on ollut äärimmäisen vaikeaa löytää etenemistapaa millekään aloitteelle ja varmistaa, että WTO kehittyy maailmankaupan muutosten tahdissa.

Valtaosa jäsenistä on kuitenkin edelleen sitoutunut monenvälisyyteen, jossa otetaan täysin huomioon sääntöihin perustuvan järjestelmän edut maailmankaupassa ja kehitysyhteistyössä. Viime vuosien epävakaus, ilmasto- ja ympäristökriisi, yksipuolisten toimenpiteiden lisääntyminen ja nyt covid-19-pandemia ovat saaneet meidät käsittämään, että WTO on olennainen osa tervettä maailmantalouden hallintaa. Sitä on kuitenkin pakko uudistaa. G20-maiden johtajien Riadissa antamassa julkilausumassa 4 annettiin tähän mennessä vahvin sitoutuminen uudistuksiin korkeimmalla poliittisella tasolla.

Maailmanlaajuisten haasteiden kasvaessa WTO:n jäsenten pitäisi yhdessä pyrkiä kaikkein kiireellisimpien ongelmien ratkaisemiseen eli talouden elvyttämiseen ja kehittämiseen ilman kilpailun vääristymiä sekä ympäristön ja yhteiskunnan kestävyyteen siirryttäessä kohti vihreää taloutta. Näihin ongelmiin puuttuminen vastaisi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, joihin kaikki WTO:n jäsenet ovat sitoutuneet. Se voi myös lisätä yhteisvastuun tunnetta, joka on ollut hukassa WTO:ssa viime vuosikymmeninä, ja palauttaa jäsenten luottamuksen. Tällaista luottamusta tarvitaan, jotta WTO:n sääntöjä voitaisiin nykyaikaistaa ottamalla huomioon digitalisaation ja viherryttämisen asettamat haasteet sekä estää ja lieventää niitä konflikteja, joita kauppaa vääristävä valtion väliintulo aiheuttaa.

2.1    Yhteisvastuun palauttaminen WTO:hon: keskittyminen kestävään kehitykseen

Yhteisvastuun palauttamiseksi toteutettavien toimien on edettävä asteittain alkaen luottamusta lisäävistä lyhyen aikavälin toimista. Kalastusalan tukia koskevien neuvottelujen loppuun saattaminen olisi tärkeä askel WTO:n panostuksessa kestävään kehitykseen. Kyseinen sopimus on tärkeä, koska se olisi ensimmäinen moniin vuosiin tehty monenvälinen sopimus, ja ensimmäinen sopimus, jonka keskeisenä tavoitteena on kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpano (tavoite 14.6). Sopimukseen pääseminen ei ole helppoa, kun otetaan huomioon WTO:n jäsenten kantojen väliset erot ja vaikeudet löytää yhteisymmärrys monenvälisissä neuvotteluissa (mikä johtuu suurelta osin edellä mainitusta erityis- ja erilliskohtelusta), mutta neuvotteluissa on nyt kuitenkin edetty pidemmälle kuin koskaan aiemmin. Jos poliittista tahtoa on riittävästi, sopimukseen on mahdollista päästä ennen WTO:n 12. ministerikokousta.

EU laati yhdessä Ottawa-ryhmän 5 kanssa kauppa- ja terveysaloitteen, jossa esitetään vientirajoituksia koskevia sääntöjä, useita kauppaa helpottavia toimenpiteitä ja avoimuutta laajentavia toimia. EU jatkaa yhteistyötä kumppaniensa ja uuden pääjohtajan kanssa varmistaakseen, että kauppajärjestelmä vastaa pandemian aiheuttamiin haasteisiin, mukaan lukien TRIPS-sopimuksessa määrättyjen joustojen täytäntöönpano.

Monet kestävän kehityksen tavoitteista liittyvät ympäristönsuojeluun. Ympäristönsuojelun keskeinen merkitys tunnustettiin jo WTO:n perustamisen aikaan, kun uuden kauppa- ja ympäristökomitean tehtäväksi annettiin keskustelujen ja yhteisten toimien edistäminen. Kauppapolitiikassa on aiempaakin enemmän otettava huomioon ilmasto- ja ympäristöhaasteet, mitä monet WTO:n jäsenet tukevat. Mikään maa ei ole joutunut alentamaan haluamaansa terveyden tai ympäristön suojelun tasoa WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän päätöksen vuoksi, vaikka WTO:n perustamisen yhteydessä tätä pelättiin. Jatkossa EU tukee kauppaa ja ympäristöä koskevissa kansainvälisissä keskusteluissa sellaisten asiaankuuluvien WTO:n määräysten tulkintaa, joissa tunnustetaan jäsenten oikeus puuttua tosiasiallisesti maailmanlaajuisiin ympäristöhaasteisiin ja etenkin ilmastonmuutokseen ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun.

Euroopan unioni katsoo, että kestävyys on osa tarpeellista siirtymistä vihreään talouteen ja että se on otettava huomioon WTO:n työssä kaikilla aloilla. Esittelemme WTO:ssa pian kauppaa ja ilmastoa koskevan aloitteen. WTO:n jäsenille ja sidosryhmille jaetussa epävirallisessa asiakirjassa 6 olevat alustavat pohdinnat koskevat useita kysymyksiä. Niitä ovat esim. tiettyjen tavaroiden ja palvelujen kaupan vapauttaminen, avoimuus (myös hiilitullitoimenpiteiden osalta), tietojen vaihtaminen ja analysointi fossiilisten polttoaineiden tukia koskevien sääntöjen alkuvalmistelujen aikana, kaupan viherryttämistuki sekä kauppaa ja ympäristöä koskevien WTO:n institutionaalisten puitteiden vahvistaminen. Lisäksi EU tekee yhteistyötä muiden WTO:n jäsenten kanssa kiertotalouteen (myös muoveihin) liittyvien rinnakkaisten ympäristöaloitteiden toteuttamiseksi.

WTO:n tehtävänä on myös auttaa panemaan täytäntöön ihmisarvoista työtä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat kestävän kehityksen tavoitteet, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Ihmisarvoisen työn osalta WTO:n olisi edistettävä analysointia ja kokemusten vaihtoa siitä, miten kauppapolitiikalla voidaan edistää sosiaalista kehitystä, miten työntekijöiden oikeuksien vahvistaminen edistää kasvua ja kehitystä ja miten varmistetaan, että kaupan vapauttamisesta hyötyvät kaikki työntekijät ja heikossa asemassa olevat yhteisöt sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Tätä toimintaa voitaisiin tukea tiivistämällä WTO:n ja Kansainvälisen työjärjestön välistä yhteistyötä. EU:n olisi tehtävä yhteistyötä kumppaneidensa kanssa tällaisen globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttämiseksi WTO:n työhön. Sukupuolten tasa-arvon osalta EU:n olisi toimittava suunnannäyttäjänä lisätäkseen tietoisuutta siitä, että sukupuolinäkökulma on tärkeä osa kauppapolitiikkaa. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi Buenos Airesissa annetun kauppaa ja naisten taloudellista voimaannuttamista koskevan yhteisen julkilausuman kaltaisilla aloitteilla.

2.2    Miten kauppa voi vaikuttaa kehitykseen: tarve soveltaa erityis- ja erilliskohteluun tulevaisuuteen katsovaa lähestymistapaa.

Yksi WTO:n perustavoitteista on varmistaa, että kehitysmaat ja etenkin kaikkein vähiten kehittyneet maat saavat kansainvälisen kaupan eduista niiden taloudellisen kehityksen tarpeita vastaavan osuuden. ”Erityis- ja erilliskohtelun” tarkoituksena on antaa kehitysmaille mahdollisuus hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla WTO-jäsenyyden tarjoamia kehitysmahdollisuuksia.

EU puoltaa voimakkaasti erityis- ja erilliskohtelua, mutta katsoo, että sitä käytettäessä on otettava huomioon taustalla oleva taloudellinen todellisuus eli se, että kauppa on pikemminkin kehityksen liikkeellepaneva voima kuin uhka. Kasvu on ollut yhtenäisintä niissä kehittyvissä talouksissa, jotka ovat keskittäneet ponnistelunsa maailmantalouteen integroitumiseen ja avanneet markkinoitaan asteittain kilpailulle. WTO:n suuri kehityshaaste on se, miten järjestö voi tosiasiallisesti auttaa niitä kehitysmaita, jotka eivät vielä ole riittävästi integroituneet maailmantalouteen.

Jotta WTO:sta tulisi uudelleen uskottava neuvottelufoorumi, erityis- ja erilliskohteluun on vahvistettava uusi lähestymistapa. Tällaisessa lähestymistavassa olisi keskityttävä kohdennetummin siihen, miten integroitumista kauppajärjestelmään tuetaan, ja eriytettävä kehitysmaat tarkemmin niiden tarpeiden perusteella. Tässä yhteydessä on muun muassa panostettava pienten julkishallintojen kapasiteetin lisäämiseen. WTO voi edistää kehitystä vaikuttavalla tavalla vain jos se keskittyy siihen, miten se voi parantaa maiden valmiutta omaksua sitoumuksia, jotka edistävät yhdentymistä maailmantalouteen.

Prosessin osalta ”sopimustoimikohtainen” lähestymistapa näyttää todennäköisimmin johtavan todelliseen edistymiseen erityis- ja erilliskohtelussa. Vaikka olisi toivottavaa, että kaikki WTO:n jäsenet vahvistaisivat erityis- ja erilliskohtelulle monialaiset kriteerit, on realistisempaa pyrkiä kantojen lähentämiseen erillisissä neuvotteluissa. Eräät yleiset näkökohdat ohjaavat kuitenkin jatkossakin EU:n lähestymistapaa. EU tukisi voimakkaasti sellaisia erityis- ja erilliskohtelua koskevia määräyksiä, joilla puututtaisiin tehokkaasti useimpien kehitysmaiden kapasiteettirajoituksiin. Samalla EU odottaa käynnissä olevissa neuvotteluissa ja tulevissa sopimuksissa täyttä sitoutumista a) OECD:n jäseniltä (myös OECD:n jäsenehdokkailta), b) Maailmanpankin suurituloiksi luokittelemilta mailta ja c) mailta, joiden osuus koko maailman viennistä on riittävän suuri joko yleisesti tai niillä aloilla, joita asianomaiset neuvottelut koskevat. Kiinan olisi painoarvonsa vuoksi näytettävä esimerkkiä ja olla vaatimatta erityis- ja erilliskohtelua missään meneillään olevissa neuvotteluissa.

3.WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän palauttaminen täysin toimivaksi ja valituselimen uudistaminen

Sitova riitojenratkaisu ei ole välttämätöntä ainoastaan WTO:n jäsenten etujen suojaamiseksi markkinoille pääsyä rajoittavia toimenpiteitä vastaan, vaan se tarjoaa myös vakaan perustan yrityksille, jotka voivat investoida ja harjoittaa vientiä tietäen, että sääntöjä noudatetaan ja että korjaavia toimia voidaan toteuttaa rikkomistapauksissa. Se suojaa sekä suuria että pieniä WTO:n jäseniä yksipuolisilta toimilta ja estää kauppakiistojen kärjistymistä poliittisiksi konflikteiksi. Vaikka tiettyjä valituselimen toimintaan ja oikeuskäytäntöön liittyviä näkökohtia on arvosteltu, on myös tärkeää tunnustaa, että valituselin on lisännyt huomattavasti riitojenratkaisujärjestelmän legitimiteettiä ja ennustettavuutta, muun muassa kiinnittämällä erityistä huomiota WTO:n jäsenten oikeuteen antaa sääntelyä terveyteen, ympäristöön tai muihin oikeutettuihin poliittisiin tavoitteisiin liittyvistä syistä.

Kaikkein kipeimmin WTO:ssa kaivataan yhteisesti sovittua perustaa, jonka varaan täysin toimiva riitojenratkaisujärjestelmä rakentuu, sekä mahdollisuutta jatkaa valituselimen jäsenten nimittämistä. Tätä tehtävää olisi käsiteltävä ensisijaisena tavoitteena, eikä sitä tulisi kytkeä muihin WTO:n uudistustarpeisiin. Toimivan riitojenratkaisujärjestelmän puuttuessa on vaikea nähdä, mikä voisi motivoida maita nykyaikaistamaan ja korjaamaan sääntöjen puutteita.

Yhdysvallat on tuonut esiin useita aiheellisia epäilyjä valituselimen lähestymistavasta riitojenratkaisuun sekä tietyissä tapauksissa tehdyistä päätöksistä. Euroopan unioni on sitä mieltä, että välimiesten olisi käytettävä ohjenuoranaan prosessiekonomiaa ja otettava huomioon aikaisemmat tuomiot vain siltä osin, kuin ne pitävät niitä merkityksellisinä kulloinkin käsittelemässään riita-asiassa. WTO:n riitojenratkaisujärjestelmässä paneelit ovat toteennäyttäjiä, minkä vuoksi valituselimen tulisi käsitellä vain valituksessa esiin otettuja oikeudellisia kysymyksiä siinä määrin kuin se on tarpeen riidan ratkaisemiseksi. Paneelien ja valituselimen riippumattomuus on olennaisen tärkeää, jotta tapaukset voidaan ratkaista yksinomaan niiden meriitin perusteella. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että valituselimen vastuuvelvollisuutta WTO:n jäseniä kohtaan tiukennetaan. Oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu, minkä vuoksi pakollisia määräaikoja olisi noudatettava tiukasti, kun riita-asiaa käsitellään paneelissa ja valituselimessä. Tämän mahdollistamiseksi olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Näin ollen Euroopan unioni on yhtä mieltä siitä, että merkittävä uudistus on tarpeen. Uudistuksessa olisi säilytettävä negatiivinen konsensus, valituselimen riippumattomuus ja riitojenratkaisun keskeinen rooli monenvälisen kauppajärjestelmän turvallisuuden ja ennustettavuuden varmistamisessa.

Vaikka monet edellä mainituista kysymyksistä on otettu huomioon epävirallisessa prosessissa kehitetyissä periaatteissa, jotka koskevat riitojenratkaisuelimen puheenjohtajan johtaman valituselimen toimintaan liittyviä seikkoja, EU on valmis harkitsemaan, miten kyseisille periaatteille voitaisiin antaa vahvempi oikeudellinen muoto, ja pohtimaan uusia parannuksia. Jos Yhdysvallat ilmoittaisi jo varhaisessa vaiheessa olevansa halukas käynnistämään vilpittömässä mielessä neuvottelut monenvälisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi riitojenratkaisu-uudistuksista, tämä lisäisi huomattavasti luottamusta ja mahdollistaisi sopimukseen pääsemisen sitovan riitojenratkaisun ja toimivan valituselimen palauttamiseksi.

4.Kohti tehokkaampaa neuvottelutoimintaa

WTO:n kriisin ytimessä on sen neuvottelutoiminnan epäonnistuminen. WTO:n uudistuksella olisi pyrittävä palauttamaan WTO:n vaikutusvalta ja uskottavuus foorumina, jolla neuvotellaan kauppasäännöistä ja laajemmasta kaupan vapauttamisesta. WTO:n säännöt on mukautettava 2000-luvun taloudellisiin ja kaupallisiin realiteetteihin. Sisällön osalta ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sähköistä kaupankäyntiä, investointien helpottamista, palvelujen kotimaista sääntelyä ja valtion roolia taloudessa koskevien WTO:n sääntöjen nykyaikaistaminen, mukaan lukien tukia koskevat säännöt. Kun säännöt on nykyaikaistettu, myös tavaroiden ja palvelujen laajempaa vapauttamista voitaisiin harkita tavalla, jolla varmistetaan sitoumusten parempi tasapaino. Neuvottelumenetelmän osalta yhtenäissitoumuksen periaate ei ole tuottanut tulosta, joten paras tapa edetä on käyttää erilaisia prosesseja ja etenkin laatia avoimia useammankeskisiä sopimuksia. Asiakysymyksiä koskevien neuvottelujen ohella WTO:n jäsenten olisi pohdittava keinoja, miten useammankeskiset sopimukset saataisiin integroitua paremmin WTO:n puitteisiin.

4.1WTO:n sääntöjen nykyaikaistaminen

A.Uudet säännöt digitaaliselle kaupalle, palveluille ja investoinneille

Palvelujen kotimaisesta sääntelystä, sähköisestä kaupasta ja investointien helpottamisesta käydään parhaillaan neuvotteluja, joihin osallistuu edustajia laajalti. Kaikki kolme neuvottelua ovat olennaisen tärkeitä, jotta kansainvälisen kaupan säännöt vastaisivat talouden digitalisaatiota, palvelujen kasvavaa merkitystä ja tarvetta helpottaa investointeja kehityksen avaintekijänä.

EU on täysin sitoutunut näihin neuvotteluihin. WTO:n 12. ministerikokous olisi hyvä tilaisuus edetä sähköistä kaupankäyntiä ja investointien helpottamista koskevissa aloitteissa ja tehdä sopimus palvelujen kotimaisesta sääntelystä. Kunnianhimoisia ja osallistavia sopimuksia koskevien neuvottelujen loppuun saattaminen näillä kolmella alalla osoittaisi merkittävimmille kauppaa ja investointeja edistäville tahoille, että WTO on 2000-luvun merkittävä talousmahti. Lisäksi se helpottaisi kehitysmaiden integroitumista globaaleihin arvoketjuihin. Myös maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän pirstoutuneisuudelta vältyttäisiin, jos tällaisia kysymyksiä voidaan käsitellä ainoastaan WTO:n ulkopuolella tehdyissä kahdenvälisissä tai useammanvälisissä sopimuksissa.

B.Valtion väliintulosta aiheutuvien kilpailuvääristymien välttäminen uusien sääntöjen avulla – kilpailuneutraliteetti

WTO:n säännöt eivät ole riittävän tehokkaita, jotta valtion väliintulosta aiheutuviin kielteisiin heijastusvaikutuksiin voitaisiin puuttua. Tämä pätee erityisesti silloin, kun valtion väliintulo vääristää kilpailua kotimarkkinoilla tai jopa maailmanmarkkinoilla. Ongelmaa pahentaa entisestään se, ettei tällaisia toimia yleensä toteuteta avoimesti. Ongelmana ei sinällään ole valtion rooli, sillä julkisen sektorin väliintulo voi joskus olla tarpeen oikeutettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, minkä vuoksi WTO:n olisi otettava huomioon se, että julkinen omistajuus on eri tasolla eri maissa. Ongelmassa on pikemminkin kyse siitä, miten voidaan tehokkaasti torjumia sellaista kielteisiä heijastusvaikutuksia aiheuttavaa väliintuloa, joka vääristää kilpailua suosimalla kotimaisia yrityksiä, tavaroita tai palveluja ulkomaisiin yrityksiin nähden taikka rajoittaa markkinoille pääsyä tai vaikuttaa maailmanmarkkinoihin.

Teollisuustukia koskevat uudet säännöt ovat välttämättömiä, jotta kilpailua sekä perinteisillä aloilla että uusilla teknologia-aloilla mahdollisesti vääristävien runsaiden tukien kielteiset vaikutukset kansainväliseen kauppaan voitaisiin estää. Tuet voivat myös johtaa ylikapasiteettiin. Sääntöjen tiukentamisen tärkeänä tavoitteena olisi lisätä avoimuutta huomattavasti ja yksilöidä uusia kiellettyjen tukien luokkia sekä oletettavasti vahingollisten tukien luokkia. Samanaikaisesti tällaisista ”punaisista” ja ”oransseista” laatikoista käytävien keskustelujen kanssa olisi harkittava myös ”vihreää laatikkoa”, johon sisältyisivät tuet, jotka tukevat oikeutettuja julkisia tavoitteita mutta vääristävät kauppaa vain vähän. Tämä koskee erityisesti tietyntyyppisiä ympäristö- sekä tutkimus- ja kehittämistukia, edellyttäen että niihin sovelletaan täyttä avoimuutta ja sovittuja sääntöjä.

Valtio voi useissa maissa vaikuttaa omistamiensa yritysten kautta ratkaisevalla tavalla talouteen, millä on toisinaan markkinoita vääristäviä vaikutuksia. Valtion omistamien yritysten merkitykseen ei kuitenkaan ole vielä puututtu riittävillä säännöillä markkinoita vääristävän käyttäytymisen estämiseksi. Valtion omistamia yrityksiä koskevissa uusissa kansainvälisissä säännöissä olisi keskityttävä valtion omistamien yritysten kaupalliseen toimintaan useissa vapaakauppa- ja investointisopimuksissa jo sovittujen määräysten mukaisesti.

Teollisuustukien ja valtion omistamia yrityksiä koskevien sääntöjen lisäksi on pohdittava, millä muilla aloilla WTO voisi antaa uusia sääntöjä ”kilpailuneutraliteetin” periaatteen noudattamisen varmistamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten edistämiseksi. Tähän olisi sisällyttävä esimerkiksi tiukat säännöt sellaisia käytäntöjä vastaan, jotka pakottavat yritykset siirtämään innovaatioita ja teknologiaa valtiolle tai kilpailijoilleen (pakollinen teknologian siirto), sekä säännöt, joilla varmistetaan, että kotimainen sääntely on avointa ja kilpailua edistävää. Perimmäisenä tavoitteena pitäisi olla, että valtion väliintulo tapahtuu täysin avoimesti ja että se ei vääristä kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä. EU aikoo jatkaa keskustelua näistä kysymyksistä ensin Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa käymänsä kolmenvälisen yhteistyön kautta, mutta sen jälkeen myös kaikkien asiasta kiinnostuneiden WTO:n jäsenten kanssa. Tarkoituksena on kehittää WTO-sääntöjä, joilla kilpailun vääristymiin voidaan puuttua tehokkaasti.

C.Markkinoille pääsyä koskevien jäsenvaltioiden sitoumusten välisen epätasapainon korjaaminen

Markkinoille pääsyä koskevia sitoumuksia ei ole päivitetty Uruguayn kierroksen päättymisen jälkeen, joten ne ovat yhä etäämpänä 2000-luvun taloudellisesta todellisuudesta. Tavaroiden ja palvelujen markkinoillepääsyä koskevien WTO:n sitoumusten nykyinen rakenne ei vastaa monien maiden markkinoiden todellista avoimuutta eikä tiettyjen suurten kauppamaiden (esim. Kiinan) painoarvon merkittäviä muutoksia maailmantaloudessa.

Yleisten tullisitoumusten rakenteen parantamisen ohella WTO:n uudistuspyrkimyksissä olisi keskityttävä ensisijaisesti kilpailuneutraliteettia koskevien sääntöjen (tuet, valtion omistamat yritykset, pakolliset teknologian siirrot ja kotimainen sääntely) nykyaikaistamiseen. Tullien alentaminen ei korjaa jäsenten välistä epätasapainoa silloin, kun tuet alentavat keinotekoisesti tavaroiden hintoja, valtion omistamat yritykset käyttävät väärin määräävää asemaansa markkinoilla tai yritykset pakotetaan jakamaan teknologiaansa kilpailijoidensa kanssa. Järjestelmään kohdistuvan luottamuksen lisäämiseksi EU tukee kuitenkin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä aloitteita aloilla, joilla vapauttamisella on laajempia etuja. Esimerkkeinä tästä mainittakoon terveysalan tuotteiden ja tiettyjen ilmastonmuutosta hillitsevien tuotteiden tullien poistaminen tai ympäristöpalveluilla käytävän kaupan vapauttaminen.

Palvelukaupan osalta ensisijaisena tavoitteena olisi oltava digitaalitaloutta koskevista säännöistä käytävien neuvottelujen loppuun saattaminen. Kun kyseiset neuvottelut on saatu päätökseen, palveluja koskevien neuvottelujen käynnistämistä voitaisiin harkittava. Tällaisten neuvottelujen olisi oltava avoimia kaikille WTO:n jäsenille, ja ne olisi ankkuroitava WTO:n puitteisiin samalla kun ne perustuvat palvelukauppasopimusneuvotteluissa saavutettuun edistymiseen.

D.Maatalouden rooli

WTO:n uskottavuuden palauttaminen neuvottelufoorumina edellyttäisi myös, että jäsenet kävisivät maatalousneuvotteluja. Nämä neuvottelut ovat pitkälti pysähdyksissä Nairobissa pidetyssä ministerikokouksessa saavutetusta myönteisestä tuloksesta huolimatta. Maatalous on edelleen tärkeä – jopa keskeinen – ala monille WTO:n jäsenille, minkä vuoksi edistymisen puute uhkaa vaikuttaa kielteisesti WTO:n laajempaan uudistusohjelmaan.

Kauppaa vääristävien politiikkojen ja toimenpiteiden yleistymisen vuoksi neuvottelujen painopisteenä olisi oltava maatalousalan kotimaisia tukia koskevat sitoumukset. Neuvottelujen onnistuminen edellyttäisi kuitenkin kaikkien jäsenten tai ainakin kaikkein tärkeimpien jäsenten osallistumista. EU kannattaa kauppaa vääristävän kotimaisen tuen huomattavaa vähentämistä. EU on uudistanut maatalouspolitiikkaansa viimeisten 30 vuoden aikana ja poistanut kauppaa vääristävät tuet. Muut WTO:n jäsenet eivät ole vielä ryhtyneet vastaaviin uudistuksiin.

Maatalousmarkkinoille pääsyä koskevien neuvottelujen elvyttäminen ei tällä hetkellä vaikuta todennäköiseltä, olipa kyse tullinalennuksista tai muista kysymyksistä. Ne ovat osa laajempia markkinoillepääsyä koskevia neuvotteluja, joissa käsitellään muun muassa teollisuustuotteita ja joiden osalta tasapainon edellytykset näyttävät puuttuvan.

Lyhyen aikavälin neuvotteluissa olisi näin ollen keskityttävä kysymyksiin, jotka ovat muuttuneet tärkeämmiksi pandemian aikana ja joilla on jonkin verran mahdollisuuksia kantojen lähenemiseen. EU keskittyy 12. ministerikokouksessa vientirajoituksiin ja avoimuuden lisäämiseen.

Lopuksi todettakoon, että ekologinen kestävyys on otettava mukaan maatalousneuvotteluihin, sillä se on tärkeä osa siirtymisessä kohti vihreää taloutta.

4.2 Avoimet useammankeskiset sopimukset WTO:ssa

Vaikka WTO ei voi palauttaa uskottavuuttaan ja vaikutusvaltaansa uudistamatta sääntöjään, 25 vuoden jälkeen on täysin selvää, ettei tällaista nykyaikaistamista voida saavuttaa yhtenäissitoumukseen perustuvilla monenvälisillä sopimuksilla. Neuvotteluja käydään samanaikaisesti lukuisista kahdenvälisistä ja alueellisista kauppasopimuksista, jotka koskevat muun muassa kysymyksiä, joiden osalta WTO ei ole tähän mennessä onnistunut saavuttamaan monenvälisiä tuloksia, kuten sähköinen kauppa ja valtion omistamat yritykset. Viime vuosina on ollut erityisen myönteistä se, että yhä useampi maa on kiinnostunut kehittämään tällaisia sääntöjä WTO:n puitteissa avointen useammankeskisten neuvottelujen kautta. Jos tehokasta tapaa useammankeskisten sopimusten sisällyttämiseksi WTO:hon ei löydetä, ainoa mahdollisuus on kehittää tällaisia sääntöjä WTO:n ulkopuolella.

WTO-sopimuksen artiklan X kohdassa 9 määrätään useammankeskisten sopimusten sisällyttämisestä WTO:n oikeudelliseen rakenteeseen. Kyseisen kohdan mukaan ministerikokous voi yhteisymmärryksessä päättää lisätä WTO:n jäsenten ryhmän tekemät kauppasopimukset liitteessä 4 olevaan useammankeskisten sopimusten luetteloon. Sopimuksen artiklan X kohtaa 9 ei kuitenkaan ole käytetty WTO:n perustamisen jälkeen. Yhteisymmärryksen saavuttamista useammankeskisen aloitteen lisäämisestä liitteeseen 4 on pidetty ylitsepääsemättömänä vaikeana, vaikka WTO:n jäsenten ryhmän antamat useammankeskiset sitoumukset eivät heikentäisikään sitoumuksiin osallistumattomien osapuolten oikeuksia. Useammankeskisten sopimusten sisällyttämisessä WTO:n rakenteeseen on tähän asti käytetty menetelmää, jossa jokainen osallistuja on yksipuolisesti sisällyttänyt lisäsitoumukset sitoumusluetteloonsa. Näin tehtiin esimerkiksi rahoituspalvelusitoumuksista tehdyn sopimuksen ja televiestintää koskevan viiteasiakirjan osalta. Tähän liittyy kuitenkin vaaroja, sillä kaikki lisäsitoumukset eivät sovi hyvin sitoumusluetteloon. Lisäksi sitoumuksiin osallistumattomat osapuolet voisivat aloittaa riitojenratkaisumenettelyn jotakin osallistujaa vastaan näiden lisäsitoumusten rikkomisen vuoksi, vaikka ne eivät sido niihin osallistumattomia osapuolia.

WTO voidaan uudistaa mielekkäällä tavalla vain tunnustamalla tämä todellisuus. Komissio kehottaakin pohtimaan, miten monenväliset sopimukset voitaisiin helpommin sisällyttää monenväliseen arkkitehtuuriin. EU puoltaa osallistavaa lähestymistapaa avoimiin, useammankeskisiin sopimuksiin siten, että kehitysmaiden osallistuminen helpottuu antamalla niille mahdollisuus päättää itse, haluavatko ne liittyä sopimukseen, ja jättämällä niille mahdollisuus liittyä sopimukseen myöhemmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että WTO:hon olisi sisällytettävä kaikki useammankeskiset sopimukset. Keskusteluissa voitaisiin yksilöidä tiettyjä periaatteita, joita useammankeskisissä sopimuksissa olisi noudatettava, jotta ne voitaisiin sisällyttää WTO:n puitteisiin. Tällaisia periaatteita voisivat olla esimerkiksi se, voivatko kaikki WTO:n jäsenet osallistua sopimukseen ja halutessaan liittyä siihen myöhemmin ja helpotetaanko kehitysmaiden osallistumista sekä miten avoin neuvotteluprosessi on ja miten osallistumattomien osapuolten nykyisiä oikeuksia suojataan vapaamatkustajuutta sallimatta.

 5. WTO-järjestelmän toiminnan parantaminen

5.1    WTO:n seuranta- ja keskustelutehtävien lujittaminen

WTO:n säännöllisissä neuvostoissa ja komiteoissa tehtävällä työllä on keskeinen rooli sääntöihin perustuvan monenvälisen kauppajärjestelmän turvaamisessa. Niissä muun muassa harjoitetaan päivittäistä teknistä liiketoimintaa, seurataan jäsenten kauppapolitiikkaa, käsitellään kauppaan liittyviä kysymyksiä ja annetaan jäsenille mahdollisuus keskustella kaupan kehityksestä. Koska viime vuosina ei ole juurikaan saavutettu tuloksia sääntöjen laatimisessa ja koska riitojenratkaisujärjestelmä on lamaantunut, tehokas seuranta ja poliittiset keskustelut ovat yhä tärkeämpiä, jotta WTO säilyisi uskottavana kauppasuhteiden foorumina. Valitettavasti monet tehottomat menettelyt, puutteet avoimuusvelvoitteiden noudattamisessa ja laajalle levinnyt epäluottamus vaikeuttavat usein tiukkaa sitoutumista.

EU on viime vuosina pyrkinyt parannuksiin erityisesti avoimuuden ja kauppaan liittyvien kysymysten osalta. EU teki yhdessä Yhdysvaltojen, Japanin ja muiden jäsenten kanssa ehdotuksen avoimuuden ja ilmoitusvelvoitteiden noudattamisen parantamisesta tavarakaupassa. Huomattavat viivästykset ilmoitusten toimittamisessa ovat jo pitkään olleet avoimuuteen vaikuttava ongelma, minkä vuoksi ehdotuksessa esitetään kannustimia ja hallinnollisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Toivomme, että tämä horisontaalinen panos käynnistää myös tarvittavat keskustelut avoimuuden lisäämisestä tietyillä aloilla, kuten maataloudessa. EU esitti eräiden muiden jäsenten kanssa ehdotuksen, jolla parannettaisiin kauppaan liittyviä kysymyksiä käsittelevissä WTO:n säännöllisissä elimissä tehtävää työtä. Kyseisen ehdotuksen tarkoituksena on helpottaa kauppaa koskevien huolenaiheiden ratkaisemista jäsenten kesken ennen kuin ne kärjistyvät riitojenratkaisua edellyttäviksi kiistoksi tai tukkivat esityslistat vuosikausiksi. Tavoitteena on, että kyseiset ehdotukset hyväksytään 12. ministerikokouksessa.

Näiden ehdotusten lisäksi työtä on tehtävä enemmän WTO:n seuranta- ja keskustelutehtävien parantamiseksi. Ilmoitusvelvoitteiden oikea-aikainen noudattaminen ja toimitettujen tietojen laatu ovat avoimuuden osa-alueita. Kaiken kaikkiaan on perusteltua tehostaa jäsenten kauppapolitiikan seurantaa komiteatasolla. WTO:n komiteat voitaisiin esimerkiksi valtuuttaa tutkimaan, miten ilmoitusten tarkastusta voitaisiin tehostaa. Lisäksi voitaisiin harkita, mistä kysymyksistä sihteeristön olisi voitava laatia seurantaraportteja erilaisten julkisesti saatavilla olevien tietolähteiden pohjalta.

Olisi myös hyödyllistä kartoittaa WTO:n elimissä toteutettuja toimia, jotta voitaisiin määrittää, mitkä toimet tarvitsevat enemmän resursseja/huomiota sekä mitä toimia olisi supistettava ja mitkä deaktivoitava. WTO voisi sitten keskittää resursseja niihin komiteoihin, joita jäsenet käyttävät aktiivisemmin ja tehokkaammin, kun taas muut komiteat voitaisiin keskeyttää siihen asti, kun jokin jäsen nimenomaisesti pyytää niiden kutsumista koolle (näin tehdään jo useimpien palvelukauppaneuvoston apuelinten osalta). Tiettyjä komiteoita, kuten kauppa- ja ympäristökomiteaa, voitaisiin elvyttää esimerkiksi laajentamalla niiden osallisuutta poliittisiin keskusteluihin. Lisäksi voitaisiin vahvistaa yleisneuvoston roolia. Sen tehtäviin kuuluvat muun muassa kauppajärjestelmään vaikuttavan kehityksen tarkasteleminen sekä keskusteleminen selvityksistä, joita pääjohtaja on laatinut yhdessä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

5.2    Pääjohtajan ja WTO:n sihteeristön rooli

Uuden pääjohtajan nimittäminen olisi mahdollisuus uuteen alkuun. Jotta WTO:n uudistus onnistuisi, pääjohtajan on osallistuttava sen toimintaan ennakoivasti ja näkyvästi. Jäsenten olisi voitava luottaa siihen, että pääjohtaja tukee niitä WTO:n keskeisten haasteiden ratkaisemisessa. Toisaalta jäsenten olisi myös kannustettava pääjohtajaa tähän ja tuettava häntä aktiivisesti aloitteiden tekemisessä WTO:n tavoitteiden edistämiseksi ja ratkaisujen ehdottamiseksi jäsenten välillä käytäviä keskusteluja varten. Vaikka usein korostetaan, että WTO:ssa tehtävästä työstä ovat vastuussa sen jäsenet, tällainen pääjohtajalla oleva yhteistyötä edistävä rooli sopii yhteen järjestön jäsenlähtöisen luonteen kanssa.

WTO:n seuranta- ja keskustelutehtäviä voivat tehostaa sen pääjohtaja ja erityisesti sen sihteeristö. Jotta sihteeristö voisi osallistua tehokkaasti jäsenten käymiin keskusteluihin, sen olisi oltava varma siitä, että jäsenet luottavat sen valmiuteen laatia asiaankuuluvia aiheita koskevia analyyttisia raportteja ja syventää yhteistyötä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa ilman tarvetta tehdä jäsenten kanssa ennakkoselvitystä. Lisäksi sihteeristön valvontatoimien tehostaminen laajentaisi jäsenten kauppapolitiikan avoimuutta.

Vaikka WTO:n tekemä yhteistyö YK:n elinten kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa toimii yleisesti ottaen hyvin, pääjohtajan olisi pyrittävä kohdennetumpaan yhteistyöhön, jonka tavoitteena on edistää yhdessä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

5.3    Sidosryhmien vaikuttavampi osallistuminen: liike-elämä ja kansalaisyhteiskunta

WTO:n jäsenet tunnustivat jo vuonna 1996, millainen rooli kansalaisjärjestöillä voi olla yleisön tietoisuuden lisäämisessä WTO:n toiminnasta. Ne sopivat tässä yhteydessä lisäävänsä avoimuutta ja kehittävänsä viestintää kansalaisjärjestöjen kanssa antamalla WTO:n sihteeristön tehtäväksi hoitaa suorat yhteydet kansalaisyhteiskuntaan. Kansalaisyhteiskunnan tärkeimpiä vaikutuskanavia ovat osallistuminen vuosittaiseen julkiseen foorumiin, ministerikokouksiin ja sihteeristön tiedotustilaisuuksiin sekä mahdollisuus esittää kannanottoja ja ehdottaa aiheita teemakohtaisia keskustelutapahtumia varten. Liike-elämän edustajat ovat myös osallistuneet teemakohtaisiin keskustelutapahtumiin ja kauppaa koskeviin vuoropuheluihin vuodesta 2016 lähtien. Lisäksi WTO:n verkkosivuille on koottu tietoja, jotka on räätälöity yritysten tarpeiden mukaisesti.

Yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kuulemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä saattaa olla mahdollista nykyaikaistaa ja kehittää edelleen, jotta näiden sidosryhmien osallistumista kaupasta käytävään keskusteluun voitaisiin elvyttää. Ensinnäkin sihteeristön kansalaisjärjestöille järjestämät tiedotustilaisuudet on tällä hetkellä varattu rekisteröidyille kansalaisjärjestöille, joiden kotipaikka on Genevessä tai sen ympäristössä, mutta sähköiset ja virtuaaliset alustat mahdollistaisivat akkreditoitujen kansalaisjärjestöjen osallistumisen niiden kotipaikasta riippumatta, jolloin erityisesti kehitysmaiden vähäresurssiset kansalaisjärjestöt voisivat osallistua niihin. Toiseksi voitaisiin perustaa konsultatiivinen tai neuvoa-antava komitea, jossa olisi tasapuolinen valikoima edustajia liike-elämästä ja kansalaisyhteiskunnasta ja joka keräisi sidosryhmiltä näkemyksiä monenväliseen kauppajärjestelmään vaikuttavista tärkeistä kehityskuluista aiheiksi meneillään oleviin neuvotteluihin ja keskusteluihin. Kolmanneksi osallistumista konkreettisiin teemoihin voitaisiin lujittaa järjestämällä keskustelutilaisuuksia esimerkiksi kestävän kehityksen näkökohtiin tai alueellisiin kauppasopimuksiin liittyvistä monialaisista kysymyksistä. Neljänneksi jäsenten olisi tutkittava, miten avoimuutta voitaisiin lisätä antamalla yleisölle mahdollisuus osallistua kokouksiin tai niiden osin virtuaalisesti.

6.WTO:n uudistuksen toteuttaminen

6.1Liittoutumien luominen WTO:n uudistuksen toteuttamiseksi

Tässä liitteessä esitettyjen WTO:n uudistuksen osatekijöiden toteuttaminen edellyttää useiden jäsenten osallistumista ja sitoutumista. Uudistuksen toteuttaminen edellyttää liittoutumien luomista polarisoitumisen välttämiseksi ja jäsenten halukkuutta osallistua asteittaiseen prosessiin, joka johtaa lopulta kompromissiin. Koska EU on merkittävä talousmahti, joka uskoo vakaasti sääntöihin perustuvaan monenväliseen kauppaan, sen on jälleen kerran osoitettava johtajuutta.

Esimerkkinä EU:n yhteistyöstä muiden samanmielisten kumppanien kanssa on Ottawa-ryhmän laatima kauppaa ja terveyttä koskeva aloite. EU on myös tehnyt yhteistyötä kestävää kauppaa käsittelevän epävirallisen jäsenryhmän ”Friends of Advancing Sustainable Trade” (FAST-ryhmä) kanssa elvyttääkseen WTO:n kauppaa ja ympäristöä koskevaa työtä 7 .

Vaikka Ottawa-ryhmän ja FAST-ryhmän kaltaiset samanmielisten maiden ryhmät ovat alkuvaiheessa tärkeitä tuen saamiseksi muilta WTO:n jäseniltä, WTO:n uudistamisen edellytyksenä on se, että Yhdysvaltojen ja EU:n kannat uudistusohjelmasta lähenevät huomattavasti toisiaan. EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyö on aina ollut tärkein liikkeellepaneva voima GATT- ja WTO-neuvotteluissa saavutetun edistyksen kannalta. EU tekee yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa myös EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen kolmenvälisen aloitteen puitteissa. Monenvälisiin instituutioihin sitoutuneen Yhdysvaltain uuden presidentin valinta tarjoaa mahdollisuuden tehdä tiivistä transatlanttista yhteistyötä kaikilla WTO:n uudistuksen osa-alueilla, myös WTO:n riitojenratkaisun uudistamisessa. Tätä helpottaisi suuresti se, jos Yhdysvaltojen uusi hallinto ilmoittaisi jo varhaisessa vaiheessa aikeestaan osallistua täysimääräisesti neuvotteluihin yhteisymmärrykseen pääsemiseksi riitojenratkaisun uudistamisesta ja jos se ei enää estäisi valituselimen jäsenten nimittämistä. Ennen 12. ministerikokousta EU ja Yhdysvallat voisivat tiivistää sitoutumistaan kaikkiin WTO:n uudistuksen osa-alueisiin pyrkiäkseen lähentämään omia kantojaan mahdollisimman pitkälle, mukaan lukien mahdolliset yhteiset ehdotukset. EU:n, Japanin ja Yhdysvaltojen muodostaman kolmenvälisen ryhmän työskentelyä olisi myös tiivistettävä. Ryhmän tarkoituksena on esittää yhteinen ehdotus siitä, miten WTO:n sääntöjä voitaisiin kehittää, jotta valtion väliintulosta aiheutuviin kilpailun vääristymiin voitaisiin puuttua paremmin.

EU aikoo myös asettaa etusijalle vuoropuhelun käynnistämisen WTO:n uudistusohjelmasta Afrikan maiden kanssa. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita, miten kestävän kehityksen tavoitteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon WTO:ssa ja miten voitaisiin varmistaa, että kaikki avoimet useammankeskiset aloitteet ovat osallistavia ja että niissä otetaan huomioon kehitysmaiden kapasiteettirajoitukset. Keskusteluissa voitaisiin käsitellä myös erityis- ja erilliskohtelua ja sitä, miten WTO voi tukea yhdentymistä Afrikan mantereen vapaakauppa-alueen kautta. Tässä yhteydessä EU tukee edelleen sitä, että Afrikan unioni saa tarkkailijan aseman asiaankuuluvissa WTO:n elimissä.

EU jatkaa keskusteluja Kiinan ja Intian kanssa WTO:n uudistusohjelman eri näkökohdista. Kiinan BKT asukasta kohti on kasvanut kymmenkertaiseksi sen liityttyä WTO:hon, ja siitä on tullut WTO:n suurin viejä vain kahdessa vuosikymmenessä. Monet WTO:n jäsenet katsovat, että Kiinan markkinoille pääsy ja muut sen antamat sitoumukset eivät heijasta riittävästi Kiinan kasvua ja että jos Kiina vapauttaisi markkinoitaan nykyistä enemmän, se antaisi sille suuremman legitimiteetin järjestössä. Intian talous on erittäin dynaaminen, ja se on johtava toimija G20-ryhmässä, vaikka sen yleistä kehitys- ja kilpailukykytasoa ei voida verrata Kiinaan. Molemmat maat ovat välttämättömiä kumppaneita WTO:n uudistuksesta käytävissä keskusteluissa. Kiinan ja Intian kanssa käytävien keskustelujen pitäisi auttaa ymmärtämään paremmin toistemme näkökantoja, kuten niissä kysymyksissä, joissa olisi edistyttävä 12. ministerikokouksessa ja sen jälkeen.

6.2 Mitä 12. ministerikokouksessa voidaan saavuttaa – seuraavat vaiheet

WTO:n uudistamisohjelman on oltava kunnianhimoinen, mutta samalla sen on oltava myös realistinen. WTO:n uudistamisen eri tehtävät on jaksotettava asianmukaisesti. Kaikkia osia ei voida tai ei tulisi ottaa käyttöön samanaikaisesti, vaan niissä olisi noudatettava erilaisia prosesseja ja niitä olisi käsiteltävä eri kokoonpanoissa (joko monenvälisesti tai useammankeskisesti) ja eri jäsenryhmissä. WTO:n uudistusprosessin avainasemassa on WTO:n seuraava ministerikokous, jonka tavoitteena on saada aikaan tulospaketti ja panna alulle sellaiset prosessit ja työskentelyalat, jotka voivat toimia uudistusohjelman liikkeellepanevana voimana.

Kauppaa ja terveyttä, kalastustukia ja riitojenratkaisujärjestelmän uudistamista koskevaa työtä olisi tehostettava ennen 12. ministerikokousta.

Lisäksi 12. ministerikokouksessa toivotaan saavutettavan seuraavat tavoitteet:

1.Sopimus WTO:n kauppaa ja ympäristöä koskevan työn elvyttämisestä, jotta kestävyyteen liittyvät kysymykset valtavirtaistettaisiin WTO:n työssä. Ihannetilanteessa tämä tapahtuisi monenvälisesti, vaikka asiasta kiinnostuneiden WTO:n jäsenten alaryhmillä voi olla tiettyjä omia tavoitteitaan, kuten valikoitujen ilmastonmuutosta hillitsevien tuotteiden ja ympäristöpalvelujen vapauttaminen.

2.Kilpailuneutraliteettia koskevien sääntöjen laatiminen olisi aloitettava asiasta kiinnostuneiden maiden kesken, mukaan lukien teollisuustukia koskevat nykyaikaistetut säännöt.

3.Sähköistä kaupankäyntiä ja investointien helpottamista koskevissa useammankeskisissä aloitteissa olisi edistyttävä merkittävästi. Palvelujen kotimaista sääntelyä koskeva yhteinen julkilausuma-aloite voidaan ehkä saada päätökseen 12. ministerikokouksessa.

4.Sähköisen kaupankäynnin ja TRIPS-sopimuksen monenvälisten moratorioiden uusiminen olisi varmistettava 12. ministerikokouksessa.

5.WTO:n säännöllistä työskentelytehtävää olisi parannettava tekemällä sopimukset ilmoitusten ja kaupan horisontaalista avoimuutta koskevista ehdotuksista.

6.Maatalouden osalta 12. ministerikokouksessa voitaisiin sopia avoimuuden yleistä lisäämistä koskevasta paketista ja vientirajoituksista. Maailman elintarvikeohjelman humanitaaristen hankintojen vapauttamista vientirajoituksista koskeva aloite voisi olla yhtenä tällaisena tavoitteena. EU on valmis keskustelemaan siitä, miten 12. ministerikokouksen jälkeen voidaan edistyä neuvottelujen pääkysymyksissä ja etenkin kauppaa vääristävän kotimaisen tuen osalta.

Näiden tulosten lisäksi ministerikokouksen julkilausuma, jossa ilmaistaan poliittinen sitoutuminen uudistuksiin, olisi merkittävä tulevaa työtä tukeva tekijä. Kyseisessä julkilausumassa voitaisiin keskittyä muun muassa WTO:n neuvottelu-, seuranta- ja keskustelutehtävien parantamiseen ja tarkastella järjestön toimintaa koskevia institutionaalisia parannuksia. Ministerikokouksen julkilausumalla voitaisiin perustaa WTO:n uudistamista käsittelevä työryhmä tarkastelemaan näitä kysymyksiä ja ohjaamaan jäseniä kohti tulosten saavuttamista. Näin ollen 12. ministerikokouksessa olisi laadittava suunnitelma keskipitkän ja pitkän aikavälin uudistusalojen jatkotyöskentelylle, ja osa niistä olisi saatava päätökseen ennen seuraavaa 13. ministerikokousta.

(1)

   Kun mukaan lasketaan WTO:n edeltäjä eli tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT).

(2)

   Jakubik, A. ja Piermartini, R. (2019). ”How WTO commitments tame uncertainty!”, WTO:n yksiköiden valmisteluasiakirjat ERSD-2019-06, Maailman kauppajärjestö (WTO).

(3)

     Maailmanpankkiryhmä ja Maailman kauppajärjestö (2015). The Role of Trade in Ending Poverty. Maailman kauppajärjestö: Geneve. Ks. myös kasvu- ja kehitysvaliokunnan vuonna 2018 laatima raportti ”The Growth Report: Strategies for Sustained Growth and Inclusive Development”.

(4)

G–20-maiden johtajien julkilausuma Riadin huippukokouksessa 21. ja 22. marraskuuta 2020.

(5)

Ottawa-ryhmään kuuluvat Australia, Brasilia, Chile, Etelä-Korea, Euroopan unioni, Japani, Kanada, Kenia, Meksiko, Norja, Singapore, Sveitsi ja Uusi-Seelanti

(6)

  https://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2020/november/tradoc_159117.pdf  

(7)

Aloitteella on 23 tukijaa – Australia, Chile, Costa Rica, Euroopan unioni, Gambia, Fidži, Islanti, Japani, Kanada, Korea, Liechtenstein, Malediivit, Meksiko, Moldova, Montenegro, Norja, Pohjois-Makedonia, Senegal, Sveitsi, Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun erillinen tullialue, Tšad, Uusi-Seelanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Top