Back to EUR-Lex homepage

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Use quotation marks to search for an "exact phrase". Append an asterisk (*) to a search term to find variations of it (transp*, 32019R*). Use a question mark (?) instead of a single character in your search term to find variations of it (ca?e finds case, cane, care).
Search tips
Need more search options? Use the Advanced search
You are here

Document 52019IP0220

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 vuotuisesta strategisesta mietinnöstä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista (2018/2279(INI))

OJ C 23, 21.1.2021, p. 130–145 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

21.1.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 23/130

P8_TA(2019)0220

Vuotuinen strateginen mietintö kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. maaliskuuta 2019 vuotuisesta strategisesta mietinnöstä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista (2018/2279(INI))

(2021/C 23/22)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, joka hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa 25. syyskuuta 2015,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen sekä Latvian ja Euroopan komission 6. maaliskuuta 2015 ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset (INDC),

—

ottaa huomioon Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015 pidetyn kolmannen kansainvälisen kehitysyhteistyön rahoitusta koskevan konferenssin,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7 artiklan, jonka mukaan ”unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen”,

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2017 hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman ”Uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus – meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” (1),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739),

—

ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 julkaistun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”,

—

ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa käsittelevän korkean tason monisidosryhmäfoorumin ja sen 11. lokakuuta 2018 esittämän yhteisen kannanoton, jossa suositellaan, että EU laatii ja toteuttaa kokonaisvaltaisen, visionäärisen ja muutoksia aikaan saavan Kestävä Eurooppa 2030 -strategian, joka ohjaa kaikkia EU:n politiikkoja ja ohjelmia, myös välitavoitteita ja pitkän aikavälin tavoitteita, ja esittää Euroopan vision kestävästä Euroopasta Agenda 2030:n jälkeen,

—

ottaa huomioon 28. tammikuuta 2019 julkaistun EU:n vuoden 2019 kertomuksen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta,

—

ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvan yleisen unionin ympäristöalan toimintaohjelman ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (2),

—

ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta (3),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman Agenda 2030:n seurannasta ja arvioinnista (4),

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (5),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta (6),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävistä EU:n toimista (7),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuotuinen kasvuselvitys 2018” (8),

—

ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaus mukaan lukien (9),

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n vastaus kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een” (10502/17),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018)0382),

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2018 julkaistun Maailman terveysjärjestön ja Euroopan parlamentin yhteisen julkilausuman ”United to accelerate progress to health related Sustainable Development Goals – leaving no one behind” (vauhditetaan yhdessä etenemistä kohti terveyteen liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista – ketään unohtamatta),

—

ottaa huomioon Eurostatin vuoden 2018 seurantakertomuksen edistymisestä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa EU:n puitteissa,

—

ottaa huomioon Eurooppa 2020 -strategian,

—

ottaa huomioon 19. syyskuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumisen arviointiin paremmin sopivat indikaattorit – kansalaisyhteiskunnan panos”,

—

ottaa huomioon 18. lokakuuta 2018 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 13/18), joiden mukaan EU ja sen jäsenvaltiot ovat täysin sitoutuneita kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja sen toteutukseen ja joissa Eurooppa-neuvosto panee tyytyväisenä merkille komission aikomuksen julkaista vuonna 2018 pohdinta-asiakirjansa, jolla on tarkoitus valmistella toimintaohjelman kattavaa toteuttamisstrategiaa vuonna 2019,

—

ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2018 hyväksymät EU:n painopisteet Yhdistyneissä kansakunnissa ja Yhdistyneiden kansakuntien 73. yleiskokouksessa (syyskuu 2018–syyskuu 2019),

—

ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin panoksen 12. lokakuuta 2018 julkaistuun komission pohdinta-asiakirjaan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”,

—

ottaa huomioon vuonna 2018 julkistetut muuttoliikettä ja pakolaisia koskevat Global Compact -aloitteet,

—

ottaa huomioon katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030, jonka YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät 18. maaliskuuta 2015 järjestetyssä katastrofiriskien vähentämistä käsitelleessä kolmannessa YK:n maailmankonferenssissa,

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2018 annetun Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien yhteisen tiedonannon uudistetusta kehityskumppanuudesta ”A renewed partnership in development” (10),

—

ottaa huomioon New Yorkissa 23. syyskuuta 2018 järjestetyn Afrikan unionin, Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien kolmannen kolmenvälisen kokouksen päätteeksi annetun yhteisen tiedonannon (11),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2018 annetun EU:n ja YK:n yhteisen lehdistötiedotteen (12),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0160/2019),

A.

katsoo, että Agenda 2030:llä voidaan saada aikaan muutoksia, ja toteaa, että se sisältää köyhyyden poistamista, syrjinnän ja kasvavan eriarvoisuuden torjuntaa, vaurauden edistämistä, kestävyyttä, ympäristövastuullisuutta, sosiaalista osallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamista sekä rauhan ja turvallisuuden vahvistamista koskevia yleisiä, kunnianhimoisia, kokonaisvaltaisia, jakamattomia ja toisiinsa liittyviä tavoitteita; katsoo Euroopan unionin välittömien ja kaikilla tasoilla toteutettavien toimien ja tehokkaan täytäntöönpanostrategian sekä seuranta- ja arviointimekanismien olevan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä;

B.

ottaa huomioon, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat kunnianhimoinen visio vauraammasta, osallistavammasta ja kestävämmästä maailmasta; ottaa huomioon, että Agenda 2030 perustuu unionin keskeisiin arvoihin eli demokratiaan ja osallistumiseen, hyvään hallintoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, yhteisvastuuseen ja kestävyyteen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen niin Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa kuin muuallakin maailmassa; katsoo, että pyrkiminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen on näin ollen luonnollinen seuraus Euroopan unionin suunnitelmista luoda Euroopalle parempi, terveempi ja kestävämpi tulevaisuus, ja katsoo, että kyseisten suunnitelmien olisi kuuluttava EU:n strategisiin painopisteisiin;

C.

ottaa huomioon, että Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ovat haaste; katsoo, että nämä 17 päämäärää ja 169 tavoitetta edellyttävät EU:n ja sen jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä koordinointia sekä monitasoista hallintoa, jotka perustuvat myös julkisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin aktiiviseen ja laajaan osallistumiseen;

D.

toteaa, että työmarkkinaosapuolet ovat alusta lähtien osallistuneet keskeisellä tavalla Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen ja pitäneet esillä sellaisia painopisteitä kuin ihmisarvoinen työ, eriarvoisuuden torjunta, oikeudenmukainen siirtymä ja kansalaisyhteiskunnan osallistaminen; katsoo, että niiden aktiivinen osallistuminen edistymisen arviointiprosessiin ja Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon on avainasemassa;

E.

ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä laatinut sellaista kattavaa strategiaa Agenda 2030:n täytäntöön panemiseksi, joka kattaisi EU:n sisäiset ja ulkoiset politiikanalat ja jolle määriteltäisiin tarkka aikaraja vuoteen 2030 mennessä, tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet, kuten Euroopan parlamentti, neuvosto ja Eurooppa-neuvosto ovat vaatineet, ja että komissio ei ole myöskään sisällyttänyt kestävän kehityksen tavoitteita kokonaisvaltaisena kehyksenä vuonna 2017 julkaistuihin tarkistettuihin paremman sääntelyn suuntaviivoihin; katsoo, että tarvitaan yhteisiä indikaattoreita ja vertailuarvoja strategian täytäntöönpanon arvioimiseksi ja seuraamiseksi järjestelmällisesti ja puutteiden tunnistamiseksi sekä nyt että vastaisuudessa;

F.

katsoo, että kestävyys ja siirtyminen ilmastoneutraaliin, sosiaalisesti osallistavaan kiertotalouteen on ratkaisevaa, jotta voidaan varmistaa pitkän aikavälin kasvu ja kilpailukyky EU:ssa, ja se on mahdollista vain, jos pysytään kaikilta osin maapallon sietokyvyn rajoissa;

G.

ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa tunnustetaan, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on olennainen osa EU:n pyrkimystä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet ja että kestävä kehitys edellyttää kokonaisvaltaista ja monialaista politiikkaa, koska se on viime kädessä hallintoasia, jota on tavoiteltava yhteistyöllä kaikkien sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla; katsoo, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan periaatteen tehokas toteuttaminen on Agenda 2030:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeää;

H.

katsoo, että EU:n politiikka- ja hallintokehykseen kuuluu jo tietty määrä sitovia ja ei-sitovia poliittisia tavoitteita, vertailuarvoja ja indikaattoreita esimerkiksi talousarvioon liittyvillä, sosiaalisia kysymyksiä koskevilla sekä energiaan ja ympäristöön liittyvillä osa-alueilla ilman, että ne perustuisivat kattavaan, johdonmukaiseen ja yhtenäiseen poliittiseen strategiaan;

I.

katsoo, että kestävän kehityksen Agenda 2030 -ohjelman täytäntöönpano edellyttää kansalaisten tietoisuuden lisäämistä;

J.

toteaa, että ennakko- ja jälkiarvioinnit ovat ratkaisevan tärkeitä välineitä sen varmistamiseksi, että EU:n toimintapolitiikat eivät vaikuta kielteisesti kestävään kehitykseen erityisesti kehitysmaissa, sekä sen varmistamiseksi, että niiden myönteiset vaikutukset ovat mahdollisimman suuret; katsoo, että arvioinnit olisi julkaistava, jotta varmistetaan täysimääräinen avoimuus ja vastuuvelvollisuus;

K.

toteaa, että Agenda 2030 on yleismaailmallinen toimintaohjelma, joka olisi pantava täytäntöön kaikissa maissa; katsoo, että yleismaailmallisuuden periaate edellyttää sitä, että jokainen maa ottaa huomioon toimintansa vaikutukset muihin, jotta varmistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus, mikä on unionille suuri haaste EU:n politiikan monitahoisuuden ja hajanaisuuden vuoksi;

L.

toteaa, että komission on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaan arvioitava elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden kulutuksesta unionissa aiheutuvia ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti;

M.

katsoo, että kehitysyhteistyön tehostamista koskevalla maailmanlaajuisella kumppanuudella GPEDC:llä voisi olla merkittävä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista koskeviin tehokkuusperiaatteisiin liittyvän valvonnan ja vastuuvelvollisuuden näyttöön perustuvissa kysymyksissä sekä kyseisten periaatteiden täytäntöönpanon edistämisessä kaikkien toimijoiden keskuudessa kansallisella tasolla; toteaa, että GPEDC:n on määritettävä selkeästi tavat tehdä yhteistyötä sellaisten yksittäisten OECD:n ulkopuolisten kehitysyhteistyön toimijoiden kanssa, kuten nousevat avunantajamaat, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, yksityiset lahjoittajat, rahoituslaitokset ja yksityisyritykset;

N.

katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittaminen on valtava haaste, joka ei vain edellytä vahvaa poliittista sitoutumista EU:lta ja sen jäsenvaltioilta vaan myös vahvaa maailmanlaajuista kumppanuutta sekä kaikkien rahoitusmuotojen (kotimaisten, kansainvälisten, julkisten, yksityisten sekä innovatiivisten lähteiden) käyttöä; katsoo, että yksityinen rahoitus on olennaista muttei saisi korvata julkista rahoitusta;

O.

katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole kiinni pelkästään riittävästä rahoituksesta vaan myös muista kuin rahoitukseen liittyvistä toimista, kuten Agenda 2030:ssa todetaan;

P.

katsoo, että kotimaisten resurssien käyttöönotto on välttämätön tekijä Agenda 2030:n päämäärien saavuttamisen kannalta; toteaa, että yritysten verovilppi ja veronkierto vaikuttavat erityisesti kehitysmaihin;

Q.

toteaa, että SEUT:n 208 artiklassa vahvistetaan, että kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen;

R.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi kokoontuu huippukokoustasolla YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 luomaan katsauksen Agenda 2030:n täytäntöönpanoon kokonaisuudessaan tarkistaen edistymisen kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa kattavasti ja ministeritasolla heinäkuussa 2019 arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden 4 (laadukas koulutus), 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen), 13 (ilmastotoimet), 16 (rauha, oikeus ja vahvat instituutiot) ja 17 (kumppanuus tavoitteiden saavuttamiseksi) saavuttamisessa sekä tämän jälkeen vuosittain arvioimaan, miten on edistytty niiden päämäärien osalta, jotka eivät sisältyneet vuoden 2019 aihekohtaiseen arviointiin;

S.

ottaa huomioon, että YK:n yleiskokouksen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevä korkean tason kokous on EU:lle ja sen jäsenvaltioille sopiva tilaisuus korostaa edistymistään Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä kattavasti;

T.

toteaa, että Agenda 2030:n seuranta- ja arviointiprosessissa YK:ssa EU ei ole aina äänestänyt yhtenäisesti varsinkaan silloin, kun on ollut kyse seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja siihen liittyvistä oikeuksista;

U.

ottaa huomioon, että korkean tason poliittinen foorumi on EU:lle ja sen jäsenvaltioille oiva tilaisuus arvioida edistymistään Agenda 2030:n edistämisessä vapaaehtoisten kansallisten selvitysten avulla ja toimia johtoasemassa virallisen kehitysavun suurimpana antajana sekä kestävyys- ja ympäristöpolitiikan kärkijoukkona; toteaa, että näiden valmiiksi saatettujen vapaaehtoisten kansallisten selvitysten avulla pystytään arvioimaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja tunnistaa tämänhetkiset puutteet ja haasteet;

V.

katsoo, että julkisella kehitysavulla on ratkaiseva merkitys kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) toteuttamisessa etenkin alhaisen tulotason maissa sekä äärimmäisen köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden torjunnassa, jos siinä noudatetaan tehokkaan kehitysyhteistyön periaatteita, joita ovat esimerkiksi edunsaajamaiden omavastuullisuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus, tulosperusteisuus ja osallistavuus;

W.

ottaa huomioon, että ”ketään unohtamatta” -periaate on Agenda 2030:n ydin; ottaa huomioon, että vuonna 2017 noin 22,5 prosenttia EU:n väestöstä oli köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja 6,9 prosenttia eurooppalaisista kärsi yhä vaikeasta aineellisesta puutteesta (13); katsoo, että eriarvoisuudella on lukuisia sosiaalisia seurauksia, kuten suuret erot hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa, myös ammatillisten mahdollisuuksien ja terveydenhuollon osalta;

X.

toteaa, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on unionissa edelleen yleistä (26,4 prosenttia vuonna 2017); ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, jonka mukaan lapsilla on oikeus suojeluun köyhyyttä vastaan ja heikoista lähtökohdista tulevilla lapsilla on oikeus yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin erityistoimenpiteisiin; katsoo, että lapsiin varhaisessa vaiheessa tehtävillä investoinneilla saadaan merkittäviä hyötyjä näille lapsille ja koko yhteiskunnalle ja ne ovat ratkaisevan tärkeitä huono-osaisuuden kierteen katkaisemiseksi jo lasten ensimmäisinä elinvuosina;

Y.

ottaa huomioon, että viimeisten viiden vuoden aikana EU on edistynyt liki kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden kohdalla ja että 27 jäsenvaltiosta 7 on 10 parhaiten suoriutuneen maan joukossa maailmanlaajuisella kestävän kehityksen indeksillä mitattuna ja kaikki 27 ovat 50 parhaiten suoriutuneen maan joukossa (yht. 156 maasta) (14); toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat jo johtoasemassa kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa; toteaa, että EU:lla ei ole kuitenkaan vieläkään kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategiaa;

Z.

katsoo, että maiden välisen ja sisäisen suuren ja lisääntyvän eriarvoisuuden sosiaaliset ja taloudelliset kustannukset voivat olla merkittävät; toteaa, että eriarvoisuus on selvästi kestävän kehityksen tavoitteen vastaista;

AA.

ottaa huomioon, että sääntelyn parantaminen oli nimenomaisesti mainittu komission tiedonannossa yhtenä keinona varmistaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamisessa edistytään kaikilla EU:n politiikka-aloilla (15);

AB.

toteaa, että 19. heinäkuuta 2018 julkaistussa HI-viruksen/aidsin, virushepatiitin ja tuberkuloosin torjuntaa Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2018)0387) korostetaan virushepatiitin seurantatietojen aukkoja ja puutteita, minkä vuoksi on vaikea arvioida, miten kaukana EU:n jäsenvaltiot ovat kestävän kehityksen tavoitteesta;

AC.

ottaa huomioon, että komission 1. maaliskuuta 2017 julkaisema ”Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta” (COM(2017)2025) ei sisältänyt kestävää kehitystä tai Agenda 2030:tä EU:n tulevaisuuden visiona tai narratiivina;

AD.

ottaa huomioon, että maaliskuussa 2018 julkistetussa Unicefin raportissa ”Progress for Every Child in the SDG Era” havaittiin, että hälyttävästi 64 maan tiedot puuttuivat ja 37 maan eteneminen kohti kestävän kehityksen tavoitteita oli riittämätöntä; toteaa, että maissa, jotka eivät ole kyenneet mittaamaan edistymistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, elää yli puoli miljardia lasta;

AE.

katsoo, että ihmisarvoinen työ on oikeudenmukaisen ja osallistavan kasvun perusta sekä kehityksen ja sosiaalisen edistymisen kannalta keskeinen tekijä; toteaa, että yhdessä työttömille tai työkyvyttömille tarjottavan sosiaalisen suojelun kanssa se voi torjua eriarvoisuutta ja vaikuttaa merkittävästi sosiaaliseen ja taloudelliseen edistykseen;

Euroopan johtajuus universaalien arvojen ajamisessa monenvälisissä puitteissa ihmisten, planeetan ja vaurauden hyväksi

1.

 painottaa, että maailman edessä olevat monimutkaiset maailmanlaajuiset haasteet edellyttävät kokonaisvaltaista ja kohdennettua vastausta, joka voidaan saavuttaa kestävän kehityksen Agenda 2030:n avulla;

2.

 korostaa, että Agenda 2030:n tavoitteena on parantaa kaikkien hyvinvointia maapallon resurssien rajoissa ja luoda oikeudenmukainen maailma ketään unohtamatta ja että kestävän kehityksen neljää olennaista pilaria (sosiaalinen, taloudellinen sekä hallintoon ja ympäristöön liittyvä kehitys) on käsiteltävä kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; painottaa, että kestävä kehitys on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohdassa vahvistettu perustavoite ja että sen olisi oltava keskeisessä asemassa Euroopan tulevaisuutta koskevassa keskustelussa ja narratiivissa; korostaa lisäksi, että kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon olisi johdettava ajattelutavan muutokseen ja siitä olisi tultava EU:n kokonaisvaltainen pitkän aikavälin taloudellinen malli, joka korvaa nykyisen Eurooppa 2020 -strategian;

3.

 korostaa, että Agenda 2030:n täytäntöönpano liittyy tiiviisti unionin arvoihin ja intresseihin ja on merkittävä innovaatio, jonka avulla on mahdollista elvyttää monenvälisyyteen ja kansainväliseen yhteistyöhön perustuva maailmanjärjestys;

4.

 palauttaa mieliin, että tarvitaan järjestelmällisesti sukupuolen ja muiden ominaisuuksien mukaan eriteltyjä tietoja kaikista kaikkia tavoitteita koskevista asiaankuuluvista indikaattoreista;

5.

 painottaa, että EU:n olisi uudistettava sitoutumisensa rooliinsa Agenda 2030:n ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon maailmanlaajuisena edelläkävijänä yhdessä jäsenvaltioidensa ja niiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidensa kanssa; muistuttaa, että EU:n poliittinen sitoutuminen tulisi ottaa huomioon vuosien 2021–2017 monivuotisessa rahoituskehyksessä; korostaa, että Agenda 2030:n on edelleen tehostettava koordinoitua lähestymistapaa EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien ja sen muiden toimintapolitiikkojen välillä sekä EU:n rahoitusvälineiden johdonmukaisuutta maailmanlaajuisen reagoinnin mahdollistamiseksi ja kestävään kasvuun ja kehitykseen sitoutumiseksi;

6.

 painottaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen edellyttää EU:n, kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason tehokasta yhteistyötä, jossa noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita; korostaa ympäristön ja kestävän kehityksen neuvoa-antavien toimikuntien tärkeää tehtävää tässä yhteistyössä ja katsoo, että niiden osallistumista olisi vahvistettava kaikilla hallinnon tasoilla;

7.

 pitää myönteisenä sitä, että monet jäsenvaltiot ja EU:n ulkopuoliset kumppanimaat ovat tehneet lujasti töitä luodakseen mekanismeja ja strategioita kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöön panemiseksi ja niiden sisällyttämiseksi toimintapolitiikkoihinsa ja hallintopuitteisiinsa; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole luoneet tällaisia mekanismeja, tekemään sen; korostaa, että auttamalla ja kannustamalla kolmansia maita toteuttamaan vastaavia toimia EU edistää tasapuolisen toimintaympäristön luomista; toteaa, että EU:n tasolla tarvitaan silti lisää parannuksia;

8.

 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ne soveltavat toimintapolitiikoissaan horisontaalista lähestymistapaa kestävän kehityksen tavoitteisiin;

9.

 ottaa huomioon, että vuonna 2015 kaikki Euroopan maat, niin EU:n jäsenvaltiot kuin EU:hun kuulumattomat maatkin, sitoutuivat Agenda 2030:een; katsoo, että Euroopan tulevaisuudesta käytävien keskustelujen yhteydessä olisi otettava huomioon yleiseurooppalaisen kehyksen kehittäminen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle EU:n jäsenvaltioiden, ETA-maiden, EU:n assosiaatiosopimusten osapuolten, ehdokasmaiden ja unionista eroamisen jälkeen myös Yhdistyneen kuningaskunnan kesken; painottaa kaikilla tasoilla käytävien parlamentaaristen keskustelujen edistämisen merkitystä;

10.

 on tyytyväinen komission pohdinta-asiakirjaan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”, jossa esitetään kolme skenaariota siitä, miten EU voisi edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; pitää parhaana skenaariota 1, jossa ehdotetaan kokonaisvaltaista strategiaa ohjaamaan EU:n ja jäsenvaltioiden toimia kestävän kehityksen tavoitteiden panemiseksi täytäntöön; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta tarkasteltaessa kestävä Eurooppa on ainoa tie sen kansalaisten ja maapallon hyvinvoinnin ja vaurauden varmistamiseksi;

11.

 pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä laatinut integroitua ja kokonaisvaltaista kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategiaa;

12.

 korostaa julkisen kehitysavun tärkeyttä keskeisenä välineenä pyrkimyksissä poistaa köyhyys ja palauttaa mieliin EU:n ja jäsenvaltioiden virallista kehitysapua koskevat sitoumukset, kuten sitoumuksen nostaa sen määrä 0,7 prosentin tavoiteosuuteen bruttokansantulosta ja vähiten kehittyneiden maiden kehitysavun määrä 0,15–0,20 prosenttiin bruttokansantulosta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan viipymättä uudelleen tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kohdennetaan julkiseen kehitysapuun, ja lisäämään asteittain julkista kehitysapua, jotta saavutetaan kyseinen taso selkeän aikataulun mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan todennettavissa olevat vuotuiset toimintasuunnitelmat yksilöllisten virallisen kehitysavun tavoitteidensa saavuttamiseksi; korostaa, että koska sekä EU että jäsenvaltiot ovat vastuussa kehitysapua koskevan tavoitteen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, saavuttamisesta, jäsenvaltiot ovat vastuuvelvollisia sekä kansallisille parlamenteilleen että Euroopan parlamentille;

13.

 on tietoinen siitä, että terveyshyötyjä on suojeltava ja edistymistä on vauhditettava, jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan; toteaa, että vaikka maailma on edistynyt huomattavasti useilla terveyden osa-alueilla, jäljellä on vielä paljon haasteita, joihin kuuluvat vakaiden maiden kansalaisten terveyden ja hauraissa ja haavoittuvassa asemassa olevissa elinympäristöissä elävien ihmisten terveyden erojen sekä maiden välisten terveyserojen pienentäminen;

14.

 on tietoinen siitä, että kestävän kehityksen Agenda 2030 on vahvistanut maailmanlaajuista terveyttä yhtenä poliittisena painopisteenä; toteaa, että terve väestö on kestävän kehityksen kannalta ratkaisevaa, jotta voidaan poistaa köyhyys, edistää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia ja suojella ympäristöä; painottaa, että terveys on myös edistyksen tulos ja indikaattori, joka kuvaa monien tavoitteiden ja koko Agenda 2030:n onnistumista;

15.

 painottaa, että EU on kaiken kaikkiaan onnistunut vähentämään omia kasvihuonekaasupäästöjään ja irrottamaan ne talouskasvusta ja edistämään siten maailmanlaajuisia vähennystoimia ottaen myös huomioon EU:n tuontiin ja vientiin liittyvät päästöt (16); panee kuitenkin merkille, että tarvitaan lisätoimia sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti;

EU:n strategisten ja yhtenäisten toimien tehostaminen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamiseksi

16.

 kehottaa komissiota tekemään perusteellisen puuteanalyysin nykyisistä toimintapolitiikoista ja niiden täytäntöönpanosta synergioita ja epäjohdonmukaisuuksia sisältävien kriittisten osa-alueiden tunnistamiseksi; pyytää komissiota viipymättä määrittelemään selvästi toimet, jotka on toteutettava vuoteen 2030 mennessä EU:n toimintapolitiikkojen, lainsäädännön, tilastojen ja eriteltyjen tietojen keruun, hallinnon ja toimeenpanon osalta Agenda 2030:n toteuttamista koskevan kattavan strategian laatimiseksi vuoden 2019 loppuun mennessä;

17.

 kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen, kokonaisvaltaisen ja kaikenkattavan strategian Agenda 2030:n toteuttamiseksi niin, että kaikki kestävän kehityksen tavoitteet sisällytetään EU:n kaikkiin toimintapolitiikkoihin ja hallintoon ja EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille annetaan ohjeita Agenda 2030:n täytäntöönpanosta, seurannasta ja arvioinnista sekä laaditaan selkeitä etenemissuunnitelmia ja asetetaan konkreettisia tavoitteita ja määräaikoja; kehottaa komissiota varmistamaan, että tämä strategia koskee kestävän kehityksen tavoitteiden välisiä yhteyksiä;

18.

 kehottaa komissiota tiivistämään yhteistyötään YK:n kanssa ja EU:n jäsenvaltioita tukemaan YK:n meneillään olevaa uudistusta Agenda 2030:n tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi;

19.

 muistuttaa, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta olennaisia; painottaa, että on tärkeää toteuttaa EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi EU:n ulkosuhteiden yhteydessä, kehottaa komissiota seuraamaan lapsen oikeuksien edistymistä EU:n ulkoisissa ohjelmissa ja raportoimaan siitä;

20.

 kehottaa komissiota johtamaan elintarvikkeiden sellaisen kestävän tuotanto- ja kulutusmallin kehittämistä, joka suojelee elintarvikejärjestelmiä ja poistaa niiltä terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia paineita ja tuottaa taloudellisia etuja viljelijöille, yrityksille ja kansalaisille, koska se on keskeinen perusta kestävän Euroopan rakentamisessa;

21.

 kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla kaiken ikäisten ihmisten terveellisen elämän turvaamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi tarjoamalla erityisesti terveydenhuoltoa paremmin saataville kohtuuhintaisesti, tehokkaasti ja kestävästi, torjumalla tartuntatautien riskitekijöitä kokonaisvaltaisemmin, vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja vahvistamalla valmiuksia ehkäistä ja hallita maailmanlaajuisia terveysuhkia, kuten mikrobilääkeresistenssiä;

22.

 kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan ohjelma-, rahoitus- ja toimintapolitiikkoja, lähestymistapoja ja menetelmiä, joiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta se voi parantaa, YK:n ja sen kumppanien kanssa, jotta voidaan parantaa useiden yhteisten painopisteiden, kuten sukupuolten tasa-arvon sekä lisääntymis- ja äitiysterveyden ja vastasyntyneiden, lasten ja nuorten terveyden, ilmastonmuutoksen ja ympäristön, eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumisen, vaikuttavuutta;

23.

 painottaa, että verotuksen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden varmistaminen, veronkierron ja veropetosten torjuminen, lainvastaisten rahoitusvirtojen ja veroparatiisien kitkeminen sekä kotimaisten resurssien hyödyntämisen lisääminen on Agenda 2030:n rahoituksen kannalta ratkaisevaa; toistaa kehotuksensa arvioida kansallisten ja EU:n veropolitiikkojen heijastusvaikutuksia kehitysmaihin, millä varmistetaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus;

24.

 painottaa sosiaalisen ja taloudellisen eriarvoisuuden poistamisen ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen merkitystä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti; muistuttaa Agenda 2030:n perustana olevasta ”ketään ei jätetä” -periaatteesta; kehottaa siksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpiin ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja varmistamaan niiden täysimääräisen osallistamisen;

25.

 kehottaa komissiota edistämään kestäviä globaaleja arvoketjuja perustamalla yritysten koko toimitusketjuun keskittyviä due diligence -järjestelmiä, joilla kannustetaan yrityksiä investoimaan vastuullisemmin ja edistetään vapaakauppasopimusten kestävyyttä koskevien lukujen tehokkaampaa täytäntöönpanoa, johon kuuluvat korruption torjunta, avoimuus, veronkierron torjunta ja vastuullinen yritystoiminta;

26.

 katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden olisi oltava kestävää kehitystä ja osallistavaa kasvua koskevan EU:n strategian keskiössä; korostaa, että on tarpeen vahvistaa selkeästi yhteiset indikaattorit, vertailuarvot ja tavoitteet, selvitettävä tavoitteiden saavuttamiseen jäljellä oleva matka sekä vaadittavat toimet ja täytäntöönpanovälineet; korostaa, että EU:n 2030-strategiassa olisi niin ikään vahvistettava, milloin ja miten unioni arvioi kestävään kehitykseen kohdistuvia vaikutuksia olemassa olevien puutteiden korjaamiseksi, nykyisten toimintapolitiikkojen kohdentamiseksi uudelleen ja uusien lainsäädäntöehdotusten laatimiseksi tai EU:n lainsäädännön tarkistamiseksi, ja varmistettava samalla johdonmukaisuus ja koordinointitoimet sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; kehottaakin komissiota ja neuvostoa kaikissa kokoonpanoissaan pyrkimään tähän viipymättä;

27.

 katsoo, että parlamentin olisi osallistuttava talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, että se olisi yhdenmukaistettava Agenda 2030:n kanssa ja että prosessiin olisi sisällytettävä kestävyystarkastus; kehottaa siksi komissiota jatkamaan nykyisen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson mukauttamista; korostaa tämän edellyttävän erityisesti sitä, että ohjausjaksossa otetaan kattavasti huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden kaikki ulottuvuudet;

28.

 kehottaa komissiota laatimaan kattavan strategian, jolla tuetaan ympäristön kestävyyttä lisääviä investointeja, ja varmistamaan, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson välillä on asianmukainen yhteys;

29.

 korostaa tarvetta määritellä selkeästi kullakin hallinnon tasolla tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta; kehottaa laatimaan selkeitä ja johdonmukaisia kestävää kehitystä koskevia suunnitelmia asianmukaisella tasolla (kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla) niissä jäsenvaltioissa, joissa tätä ei vielä ole tehty; painottaa, että komission olisi ohjattava tätä prosessia johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi; vaatii soveltamaan monitasoista lähestymistapaa ymmärryksen, sitoutumisen ja jaetun vastuun lisäämiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa;

30.

 pitää myönteisenä, että Eurostat on julkaissut toisen EU:n kestävää kehitystä koskevan seurantakertomuksen, joka on askel kohti täysivaltaisen EU:n seurantamekanismin luomista;

31.

 korostaa, että komission on kehitettävä kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda 2030:n täytäntöönpanoa ja valtavirtaistamista varten yhdennetyt, vaikuttavat ja osallistavat seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointipuitteet, jotka ovat yhdenmukaiset YK:n maailmanlaajuisen indikaattorikehyksen kanssa ja joilla kerätään tietoa ja asiaan liittyviä eriteltyjä tilastotietoja kansallisella ja valtiotasoa alemmalla tasolla, mutta toteaa samalla, että Eurostat ei yksin pysty kattavasti ilmentämään kaikkia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen ulottuvuuksia; korostaa, että on otettava huomioon heijastusvaikutukset ja tavoitteiden toisiinsa liittyvä ja jakamaton luonne, ja pyytää, että Eurostatille annetaan tehtäväksi myös raportoida järjestelmällisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisesta kussakin jäsenvaltiossa yhdenmukaisten indikaattorien perusteella;

32.

 korostaa tarvetta kehittää monenlaisia indikaattoreita, jotka eivät ole luonteeltaan puhtaasti taloudellisia ja jotka ilmentävät kestävän kehityksen tavoitteiden muutoksen aikaansaavaa luonnetta erityisesti köyhyyden kaikkien muotojen torjunnassa, ja katsoo, että indikaattoreita mitattaessa olisi käytettävä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkityksellisiä eriytettyjä tietoja; korostaa, että Eurostatin on laadittava erityiset EU:ssa sisäisesti asianomaisilla hallintotasoilla sovellettavat indikaattorit, jotka kuvaavat etenemistä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa;

33.

 muistuttaa, että EU on avainasemassa globaalien arvoketjujen avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja kestävyyden lisäämisessä; painottaa, että EU:lla on normatiivista ja taloudellista voimaa, ja siksi sen on asettauduttava johtoasemaan hyvien käytäntöjen noudattamisessa ja maailmanlaajuisten sääntöjen laatimisessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan neuvotteluja YK:n sitovasta kansainvälisestä monikansallisia yhtiöitä ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta;

34.

 kehottaa EU:n jäsenvaltioita antamaan Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen vahvistamien indikaattorien mukaisia tietoja virushepatiitin tehokasta seurantaa varten ja kehottaa komissiota seuraamaan tätä prosessia tiiviisti marraskuussa 2016 julkaistussa tiedonannossaan ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi” antamansa sitoumuksen mukaisesti;

35.

 korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta kestävän kehityksen Agenda 2030:n muutospotentiaalista ja sen tavoitteista; muistuttaa, että on välttämätöntä ottaa mukaan kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä koko täytäntöönpano- ja seurantaprosessin ajan; painottaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien tärkeää roolia;

36.

 painottaa avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden merkitystä seurattaessa EU:n edistymistä Agenda 2030:n toteuttamisessa ja painottaa tämän vuoksi myös lainsäädäntövallan käyttäjien asemaa tässä prosessissa; katsoo, että SEUT-sopimuksen 295 artiklan mukaisen sitovan toimielinten välisen sopimuksen tekeminen mahdollistaisi asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt tämän osalta;

37.

 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan entisestään Agenda 2030:n toteuttamisen välttämättömyyttä koskevien tietojen saatavuutta sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta siitä;

38.

 painottaa, että monivuotinen rahoituskehys on suunnattava Agenda 2030:n mukaisesti ja että on varmistettava kestävän kehityksen aiempaa kattavampi valtavirtaistaminen kaikkiin rahoitusmekanismeihin ja budjettikohtiin; kehottaakin komissiota lisäämään vastuuvelvollisuutta yhteisten tulosten tuottamiseksi monivuotisen rahoituskehyksen kautta; toistaa tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä esittämänsä kannan, jossa vaaditaan monivuotisen rahoituskehyksen toiminnan tarkistuksen jälkeen suoritettavaa pakollista välitarkistusta, jossa otetaan huomioon kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistyksen arviointi; korostaa, että on varmistettava, että olemassa olevien politiikkojen suunnitellut kokonaismäärärahat ovat yhdenmukaisia kestävän kehityksen kanssa;

39.

 katsoo, että EU:ssa on vauhditettava vihreitä investointeja, innovaatioita ja kasvua huomattavasti, jotta Agenda 2030:n täytäntöönpano voi tapahtua oikea-aikaisesti ja menestyksekkäästi, ja korostaa, että on otettava laajemmin käyttöön innovatiivisia olemassa olevia rahoitusvälineitä, kuten ympäristöä säästävät julkiset hankinnat, ja on sovellettava pikaisesti erilaisia lähestymistapoja nykyiseen investointipolitiikkaan, erityisesti ympäristölle haitallisten tukien asteittaista poistamista;

40.

 pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen osoitetun instituutioiden ja yksityisen pääoman kasvua ja korostaa vakaan ja kestävän rahoituskehyksen merkitystä, myös pankkien pääomavaatimusten kalibrointia, runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien resurssien vakavaraisuuskohtelua, vakuutusyhtiöihin sovellettavia vakavaraisuussääntöjä ja institutionaalisten sijoittajien ja varainhoitajien tehtävien päivitystä;

Politiikan johdonmukaisuus ja kestävän kehityksen tavoitteiden koordinointi ja sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan

41.

 tähdentää päätöksentekoelinten, erilaisten järjestöjen ja asiaan liittyvien sidosryhmien, myös paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välisen sekä niiden sisäisen paremman koordinoinnin ja yhteistyön merkitystä Agenda 2030:n täytäntöönpanossa ja kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden parantamisessa;

42.

 pitää myönteisenä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan komission kertomuksen hyväksymistä ja pyrkimystä integroida kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa vuonna 2019 koskevaan EU:n lähestymistapaan; muistuttaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on periaate, joka on vahvistettu SEUT-sopimuksessa (208 artiklassa) ja on samalla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen perusta;

43.

 toteaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden välineillä on saatu aikaan edistystä vaikuttamalla EU:n päätöksentekoon; kehottaa ryhtymään lisätoimiin, jotta varmistetaan, että muussa kuin kehityspolitiikassa otetaan kehitystavoitteet huomioon politiikkojen johdonmukaisuuden mekanismien tuloksena;

44.

 korostaa, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden keskeinen osatekijä ja vaikuttaa siihen olennaisesti; suosittelee painokkaasti, että parhaita käytäntöjä ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta saatuja kokemuksia sovelletaan kestävää kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuuden edelleen kehittämiseen ja käyttöön ottamiseen;

45.

 kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan uudelleen sitoumuksensa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, joka on tärkeä askel tavoiteltaessa laajempaa kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta Agenda 2030:n täytäntöönpanoa koskevassa toiminnassa; korostaa, että kestävää kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta koskevia mekanismeja on kehitettävä kaikissa unionin toimielimissä ja kaikissa päätöksentekoprosesseissa ja on varmistettava, että tätä periaatetta noudatetaan asianmukaisesti säännöllisillä etukäteen tehtävillä vaikutustenarvioinneilla ja ottamalla käyttöön asianmukaisia vastuuvelvollisuus- ja lieventämismekanismeja;

46.

 katsoo, että kestävää kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus tarkoittaa, että kaikki asiaankuuluvat politiikat ja kaikki EU:n tason rahoitus- ja muut välineet on tulevaisuudessa suunniteltava ja pantava täytäntöön ja niitä on seurattava kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen mielessä pitäen ja että komission olisi siksi pikaisesti kehitettävä tarvittavat poliittiset valmiudet kaikilla tasoilla;

47.

 kehottaa komissiota hyväksymään jatkotoimia koskevan toimintasuunnitelman ja noudattamaan siten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ulkoisen arvioinnin suositusta, jossa vaaditaan hyväksymään tämän konseptin täytäntöönpanoa koskevat selvät säännöt; toistaa kehotuksensa määritellä selvästi EU:n kunkin toimielimen vastuut kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevien sitoumusten saavuttamisessa;

48.

 toistaa vaatimuksensa siitä, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta keskustellaan Eurooppa-neuvoston tasolla, jotta saadaan vauhtia sen mekanismien täytäntöönpanolle pyrittäessä saavuttamaan kestävän kehityksen Agenda 2030:n päämäärät; katsoo, että kuten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden ulkopuolisessa arvioinnissa tuotiin esiin, vain EU:n poliittisella tahdolla on merkittävä vaikutus kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan lähestymistavan edistämiseen ja vaikuttavuuteen;

49.

 painottaa, että koska EU on sitoutunut oikeudellisesti edistämään kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti, sen on käytävä kehitysmaiden ja -alueiden kanssa ennakoivaa vuoropuhelua, jossa keskustellaan niihin mahdollisesti vaikuttavista merkittävistä toimintapoliittisista aloitteista ja jossa kyseiset aloitteet otetaan huomioon;

50.

 korostaa, että EU:n ympäristönormit kuuluvat maailman tiukimpiin ja sen yritykset ovat jo edellä globaaleja kilpailijoitaan, minkä vuoksi EU:ta pidetään myös vapauden ja demokratian tukikohtana, jolla on vakaat, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvat instituutiot ja voimakas kansalaisyhteiskunta; katsoo, että EU:n voisi siten päättää edistää nykyisiä yhteiskunnallisia ja ilmasto- ja hallintonormejaan aiempaa tehokkaammin;

51.

 pitää myönteisenä Agenda 2030:tä käsittelevän työryhmän perustamista yleisten asioiden neuvoston puitteissa; kehottaa luomaan parlamentin, neuvoston ja komission välille sekä toimielinten sisälle kestävän kehityksen tavoitteiden koordinointi- ja yhteistyömekanismeja politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi; korostaa, että kyseiset mekanismit olisi selvästi muotoiltava ja vahvistettava kestävän Euroopan saavuttamista vuoteen 2030 mennessä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa, koska kolmen toimielimen väliset johdonmukaiset poliittiset prosessit ovat ratkaisevia Agenda 2030:n täytäntöönpanon onnistumisen kannalta; kehottaa kaikkia kolmea toimielintä osallistumaan tulevan kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin työhön ja korostaa, että on tärkeää, että kaikki asiaan liittyvät toimijat ovat mukana tässä foorumissa, kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina;

52.

 katsoo, että kumppanuuksia koskevan kestävän kehityksen tavoitteen 17 mukaisesti nykyisen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän monisidosryhmäfoorumin tehtävä olisi päivitettävä ja sisällytettävä viralliseen ja toimielinten väliseen kuulemiskehykseen;

53.

 painottaa kehitysyhteistyön osuutta Agenda 2030:n täytäntöönpanon tukemisessa kehitysmaissa; pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamista uuteen kehityspolitiikkaa koskevaan eurooppalaiseen konsensukseen; muistuttaa, että köyhyyden poistamisen (kestävän kehityksen tavoite 1) on pysyttävä EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena tavoitteena; muistuttaa, että tavoitteet 1 ja 2 liittyvät olennaisesti toisiinsa; muistuttaa jälleen, että edistyksestä huolimatta täytäntöönpanon nykyinen vauhti ja laajuus eivät todennäköisesti edistä perusteellisia muutoksia, joita tarvitaan tavoitteen 2 toteuttamiseksi; vaatii lisäämään toimia vuonna 2017 korkean tason poliittisessa foorumissa tehdyn kestävän kehityksen tavoitteen 2 aihekohtaisen arvioinnin suositusten noudattamiseksi;

54.

 toistaa vaatimuksensa kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisen valtavirtaistamisesta kaikkiin politiikanaloihin; pitää myönteisenä komission sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteiden valtavirtaistamiseen sen paremman sääntelyn agendaan ja painottaa, että paremman sääntelyn välineitä voidaan käyttää strategisesti komission tekemiin EU:n toimintapolitiikan johdonmukaisuuden riippumattomiin arviointeihin Agenda 2030:n ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan osalta; kehottaa komissiota tarkistamaan pikaisesti paremman sääntelyn agendaa koskevat suuntaviivat ja vahvistamaan edelleen ja seuraamaan säännöllisiä jälkiarviointejaan politiikan täyden johdonmukaisuuden varmistamiseksi kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanossa siten, että samalla edistetään synergioita, saadaan oheishyötyjä ja vältetään kompromisseja sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

55.

 kehottaa ottamaan käyttöön parlamenttiin valiokuntien välisen koordinoinnin, jotta voidaan seurata ja valvoa Agenda 2030:ä koskevien EU:n sitoumusten täytäntöönpanoa;

56.

 kehottaa Euroopan parlamentin puheenjohtajakokousta ja valiokuntien puheenjohtajia arvioimaan parlamentin nykyisen rakenteen tarkoituksenmukaisuuden silloin, kun halutaan varmistaa sen kyky seurata tehokkaasti ja kattavasti EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa kaikilla politiikanaloilla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä;

57.

 kehottaa parlamenttia, komissiota ja neuvostoa laatimaan yhteisen kestävyyttä koskevan julkilausuman, jossa kestävän kehityksen tavoitteet ankkuroidaan monivuotisiin toimielinten välisiin painopisteisiin seuraavalla vaalikaudella;

58.

 korostaa säännöllisten ja asianmukaisten ennakkoon ja jälkikäteen tehtävien vaikutustenarviointien merkitystä Agenda 2030:n paremman valtavirtaistamisen varmistamisessa ja asianmukaisten tulosten varmistamisessa; korostaa, että on tärkeää arvioida, mitä lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia politiikoilla on ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat kestävään kehitykseen; palauttaa mieliin perussopimuksiin perustuvan velvoitteen ottaa huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet kaikkien sellaisten politiikkojen täytäntöönpanossa, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

59.

 palauttaa mieliin, että kehitysmaiden kansallisten varojen käyttöönotto on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeää; painottaa, että Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) raportissa ”World Investment Report 2015 – Reforming International Investment Governance” (17) arvioidaan, että kehitysmaat menettävät vähintään 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa yhteisöverotuloja suurten yhtiöiden harjoittaman veronkierron vuoksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä 15. lokakuuta 2015 julkistettua komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa ”Collect More – Spend Better: Achieving Development in an Inclusive and Sustainable Way” (SWD(2015)0198), jolla pyritään torjumaan tätä ilmiötä; pitää kuitenkin valitettavana, että edellä mainitun komission strategian toteuttamiseksi ei ole ryhdytty mihinkään konkreettisiin toimiin; kehottaa komissiota ehdottamaan kansallisten varojen käyttöönottoa koskevaa lippulaivaohjelmaa sen varmistamiseksi, että saadaan kerättyä entistä enemmän verotuloja ja mahdollistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitus;

60.

 painottaa, että on vahvistettava paikallisia toimijoita kestävän kehityksen välittäjinä, ja vaatii kansallisia parlamentteja ja alue- ja paikallisviranomaisia osallistumaan tiiviimmin kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin suunnittelusta ja ohjelmasuunnittelusta arviointiin ja seurantaan; kehottaa lisäksi komissiota tehostamaan tukeaan kaupungeille ja paikallisviranomaisille kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien tehokkaiden poliittisten aloitteiden ja strategioiden kehittämiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja seuraamiseksi;

61.

 pitää myönteisenä yksityissektorin lisääntyvää osallistumista kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi; painottaa, että on tärkeää luoda ympäristö, joka helpottaa uusien aloitteiden ja kumppanuuksien luomista julkisen ja yksityisen sektorin välille, ja kannustaa yrityksiä mukauttamaan liiketoimintastrategiansa kestävän kehityksen tavoitteisiin;

62.

 muistuttaa, että YK:n arvion mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on investoitava 5–7 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa; vaatii siksi kerryttämään investointeja ja pitää EU:n ulkoista investointiohjelmaa tässä suhteessa myönteisenä;

Vapaaehtoiset kansalliset selvitykset ja EU:n raportointi YK:n yleiskokouksen vuoden 2019 korkean tason poliittiselle foorumille

63.

 kannustaa jäsenvaltioita arvioimaan edistymistä säännöllisesti ja osallistavasti ja kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole sitoutuneet vapaaehtoisen kansallisen selvityksen laatimiseen, tekemään niin Agenda 2030:n mukaisesti, ja niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo esittäneet vapaaehtoisen kansallisen selvityksen, laatimaan aikataulun säännöllisiä tulevia vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä varten;

64.

 kehottaa komissiota analysoimaan säännöllisesti jäsenvaltioiden vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä edistymisen ja hyvien käytäntöjen arvioimiseksi; kehottaa myös analysoimaan vähiten kehittyneiden maiden vapaaehtoisia kansallisia selvityksiä tarpeiden yksilöimiseksi, puutteiden korjaamiseksi ja tuen ja yhteistyön tehostamiseksi sekä tekemään tiivistä yhteistyötä OECD:n kanssa vertaisarviointimenettelyjen kehittämiseksi menestyksekkäitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanostrategioita ja sisä- ja ulkopolitiikan toimia varten, ja kehottaa parantamaan parhaiden käytäntöjen vaihtamista ja seuraamaan kielteisiä ulkoisia heijastusvaikutuksia;

65.

 kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laajentamaan yhteistä ohjelmasuunnittelua ja kehitysyhteistyön toteuttamista kumppanimaiden kanssa käytävien kestävän kehityksen tavoitteita koskevien politiikkakeskustelujen, kansallisten kehityssuunnitelmien ja vapaaehtoisten kansallisten selvitysten perusteella ottaen asianmukaisesti huomioon edunsaajamaiden omavastuullisuuden ja muut kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevat periaatteet;

66.

 painottaa korkean tason poliittisen foorumin roolia kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa ja arvioinnissa; tukee voimakkaasti unionin sitoutumista vapaaehtoisen selvityksen toteuttamiseen korkean tason poliittisen foorumin puitteissa; kehottaa komissiota kunnioittamaan EU:n johtavaa roolia Agenda 2030:n suunnittelussa ja täytäntöönpanossa ja esittämään kattavan yhtenäisen kertomuksen kaikista kestävän kehityksen tavoitteista; korostaa, että EU:n raportointiin, tuleva EU:n kehitysmaille antamaa tukea koskeva yhteinen yhteenveto mukaan luettuna, olisi sisällyttävä tämänhetkisen tilanteen sekä nykyisten puutteiden analyysi;

67.

 kehottaa komissiota tekemään itsestään roolimallin korkean tason poliittisen foorumin prosessissa; kehottaa komissiota tekemään kolmansien maiden kanssa yhteistyötä Agenda 2030:n toteuttamiseksi myös YK:n Euroopan talousneuvoston kautta;

68.

 vaatii järjestämään vuotuisen eurooppalaisen kestävän kehityksen tavoitteita käsittelevän foorumin korkean tason poliittista foorumia valmisteltaessa, jotta ulkopuoliset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt sekä parlamentin jäsenet voivat osallistua kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon ja käydä siitä vuoropuhelua;

69.

 pitää myönteisenä sitä, että korkean tason poliittisen foorumin huippukokoustason kokous, joka järjestetään YK:n yleiskokouksen yhteydessä syyskuussa 2019 ja sen jälkeen tulevien huippukokousten yhteydessä, tarjoaa tilaisuuden luoda katsaus kaikkien Agenda 2030:ssa asetettujen kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon, ja odottaa, että unioni on huippukokouksessa johtavassa roolissa; panee merkille, että jäsenvaltioiden edistyminen vaihtelee muiden tekijöiden lisäksi muun muassa kunkin kestävän kehityksen tavoitteen ja kansallisten ensisijaisten tavoitteiden mukaan; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa ja että niiden täytäntöönpanoon olisi sovellettava yhdennettyä ja kattavaa järjestelmällistä lähestymistapaa;

Kestävän kehityksen tavoitteet vuoden 2019 korkean tason poliittisen foorumin painopisteenä tulevissa syventävissä arvioinneissa

70.

 pitää myönteisenä pian tehtävää kestävän kehityksen tavoitteiden 4 (laadukas koulutus), 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu), 10 (eriarvoisuuden vähentäminen), 13 (ilmastotoimet), 16 (rauha, oikeus ja vahvat instituutiot) ja 17 (kumppanuus tavoitteiden saavuttamiseksi) syventävää arviointia ja odottaa EU:n antavan siihen täysipainoisen ja kattavan panoksensa; odottaa kiinnostuneena kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden syventäviä arviointeja tulevina vuosina, mutta korostaa samalla Agenda 2030:n jakamattomuutta ja päämäärien keskinäistä riippuvuutta;

71.

 toteaa jälleen, että laadukas koulutus ja pääsy perusopetukseen kaikille (kestävän kehityksen tavoite 4) on ratkaisevaa, jotta saavutetaan kestävä kehitys, yhteiskunnista tulee omavaraisia ja varmistetaan nuorten voimaannuttaminen ja työllistettävyys; toteaa, että laadukas koulutus on monissa jäsenvaltioissa korkean tason painopistealue, ja korostaa, että tekninen ja ammatillinen koulutus on keskeinen edellytys nuorten työllistettävyydelle ja pääsylle ammattitaitoa edellyttäviin työpaikkoihin; pitää kuitenkin valitettavana sitä, että EU:n sisällä ja sen ulkopuolella on kaupunkien ja maaseudun sekä sukupuolten välillä edelleen yleisesti eroja koulutuksessa; vaatii siksi lisää investointeja koulutuksen ja siihen liittyvän infrastruktuurin laadun parantamiseen siten, että painopiste on erityisesti sisäisesti vähemmän kehittyneillä alueilla ja ulkoisesti vähiten kehittyneissä maissa;

72.

 kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään järjestelmällisemmin saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteen 8 (kestävä kasvu ja työllisyys) kehitysyhteistyöpolitiikallaan ja yhteisellä ohjelmasuunnittelulla; vaatii tavoitteen 8 saavuttamiseksi lisää toimia, jotka liittyvät muun muassa tuotantokapasiteettien parantamiseen, tulonmuodostukseen, teollistamiseen, kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin, kauppaan, yksityisen sektorin kehittämiseen, liiketoimintaympäristöön, infrastruktuuriin ja matkailuun;

73.

 panee merkille mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten, osuuskuntien, osallistavien liiketoimintamallien sekä tutkimuslaitosten roolin kasvun, työllisyyden ja paikallisen innovoinnin moottoreina; kehottaa edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä kestävää investointitoimintaa, teollistamista, liiketoimintaa, vastuullinen yritystoiminta mukaan luettuna, rahoitusta ja verotusta, tieteen harjoittamista, teknologiaa sekä tutkimusta ja innovointia varten, jotta lisätään ja vauhditetaan kansallista talouskehitystä ja inhimillistä kehitystä sekä tuetaan pitkän aikavälin kestävää kasvua kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan uusien liiketoimintamallien luomiseen ja hyödyntämään uusia teknologioita, kuten tekoälyä;

74.

 korostaa yksityisen sektorin ratkaisevaa osuutta edistymisessä kohti kestävän kehityksen tavoitteita, erityisesti tekemällä vastuullisia ja kestäviä investointeja, tehostamalla osallistavaa kasvua ja edistämällä vastuullista liiketoimintaa ja sitoutumalla siihen; painottaa tässä yhteydessä tarvetta luoda investointiystävällisiä toimintapoliittisia kehyksiä, joihin sisältyy kestävyyttä mittaavia suorituskykyindikaattoreita ja vaatimuksia, jotka koskevat kestävyysriskien integroimista investointeja koskevaan päätöksentekoon ja oikeusjärjestykseen;

75.

 toteaa, että EU:n tutkimus-, kehitys- ja innovaatiokeskittymät ovat kestävän kehityksen rakenteiden tukemisen kannalta tärkeitä; kehottaakin komissiota ja jäsenvaltioita edistämään vahvempia yhteyksiä tutkijoiden ja yritysten välillä, jotta tutkijat ja yrittäjät voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä ja vauhdittaa innovointia; korostaa, että tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta on täydennettävä strategisella lähestymistavalla investointeihin innovatiivisten ratkaisujen saamiseksi markkinoille, koska ne vaativat usein pääomavaltaisia ja suuren riskin investointeja;

76.

 kehottaa neuvostoa pitämään mielessä kestävän kehityksen tavoitteet muodostaessaan kantansa tulevasta ESR+:sta ja tarvittavien määrärahojen kohdentamisesta; korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden onnistuminen unionissa on kiinni kunnianhimoisesta politiikasta, jota tuetaan riittävillä resursseilla;

77.

 pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen kestävän kehityksen tavoitteen 10 saavuttamisessa huomattavia eroja tuloista sekä iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisyydestä, alkuperästä, uskonnosta ja taloudellisesta asemasta johtuvan eriarvoisuuden vähentämisen suhteen sekä muiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta mahdollisesti lisäävien tekijöiden suhteen ja että eriarvoisuus säilyy ja lisääntyy maiden sisällä ja välillä sekä EU:n sisällä että ulkopuolella; vaatii vauhdittamaan edistymistä kohti kasvavien erojen pienentämistä ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä kaikille auttamalla suoraan haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ja eniten apua tarvitsevia ja edistämällä osallistavampaa ja kestävämpää kasvua ja inhimillistä kehitystä; kehottaa komissiota sisällyttämään kestävän kehityksen tavoitteen 10 arviointiinsa parannetut taloudellista eriarvoisuutta koskevat kriteerit;

78.

 on tietoinen siitä, että EU ja sen kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet Pariisin sopimuksen ja että useimmat jäsenvaltiot mainitsevat Pariisin sopimuksen keskeisenä pilarina kansainvälisissä yhteistyöpolitiikoissaan Agenda 2030:n lisäksi, kun taas jotkin niistä ovat asettaneet etusijalle ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumisen tavoitteen (kestävän kehityksen tavoite 13); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään viestintästrategioiden ja -toimien avulla ilmastotoimille annettavaa julkista ja poliittista tukea ja levittämään tietoa ilmastonmuutoksen torjunnan tuottamista eduista, kuten ilmanlaadun ja kansanterveyden paranemisesta, luonnonvarojen suojelusta, talouskasvusta ja paremmasta työllisyydestä, energiaturvallisuuden kasvusta ja energiantuontikustannusten vähenemisestä;

79.

 kehottaa panemaan Agenda 2030:n täytäntöön kokonaisuudessaan koordinoidusti ja johdonmukaisesti Pariisin ilmastosopimuksen kanssa ja ottamaan huomioon myös tarpeen tehostaa kiireesti toimia ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi sekä lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämää työtä ja rahoitusta; muistuttaa EU:n sitoumuksesta kohdentaa 20 prosenttia sen vuosien 2014–2020 talousarviosta (noin 180 miljardia euroa) ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä unionin ulkoisten toimien että kehitysyhteistyön kautta;

80.

 pitää valitettavana sitä, että vaikka 1,5 celsiusastetta koskevassa IPCC:n erityiskertomuksessa tällaisen lämpötilan nousun haitallisista vaikutuksista ja merkittävästä erosta 2 celsiusasteeseen liittyviin vaikutuksiin verrattuna esitetään asiasta selvää ja kattavaa tieteellistä näyttöä, eräät Pariisin sopimuksen osapuolet eivät ole tähän mennessä kiristäneet ilmastoon liittyviä tavoitteitaan; pitää myönteisenä päästökauppaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä ja kolmansien maiden ja alueellisten hiilimarkkinoiden yhdistämistä toisiinsa; kehottaa unionia kannustamaan markkinaperusteisten päästövähennysjärjestelmien perustamiseen kehittyvissä talouksissa ja kehitysmaissa; panee merkille, että tämä auttaa vähentämään päästöjä maailmanlaajuisesti, tuottamaan kustannussäästöjä ja tehostamaan toimintaa sekä pienentämään hiilivuotoriskiä luomalla tasapuolisen toimintaympäristön;

81.

 painottaa tarvetta toteuttaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja korostaa kehitysmaiden perustavaa laatua olevaa osuutta Pariisin sopimuksen, kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja Addis Abeban toimintaohjelman tavoitteiden täyttämisessä sekä pikaista tarvetta auttaa näitä maita saavuttamaan niiden kansallisesti määrittelemät panokset; pitää tässä suhteessa myönteisenä, että ilmastonmuutoksen torjunta on hiljattain perustetun Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) ensisijainen tavoite, ja toteaa, että rahaston tarkoituksena on saada liikkeelle julkisen ja yksityisen sektorin investointeja kumppanimaihin Afrikassa ja EU:n naapurialueilla;

82.

 korostaa, että EU:n olisi jatkettava tiellään siirtymisessä vähähiiliseen, ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja biologisesti monimuotoiseen talouteen noudattaen täysimääräisesti YK:n Agenda 2030:tä ja 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotta heikennetään kestämättömiä suuntauksia, jotka perustuvat luonnonvarojen liikakäyttöön sekä biologisen monimuotoisuuden heikkenemiseen kestämättömän kulutuksen ja kestämättömien tuotantotapojen seurauksena; korostaa, että EU:n on vauhditettava aloitteitaan, joilla pyritään edistämään vastuullista ja kestävää kulutusta ja tuotantoa, ja pidettävä samalla kiinni johtoasemastaan kiertotalouden edistämisessä;

83.

 muistuttaa jälleen, että demokratian, hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien yleismaailmalliset arvot ovat kestävän kehityksen tavoitteessa 16 (rauhanomaiset ja osallistavat yhteiskunnat) määritellyn kestävän kehityksen perusedellytyksiä; pitää kuitenkin erittäin valitettavana, että aseelliset selkkaukset ja väkivalta ovat yhä maailmanlaajuisesti yleisiä; on huolestunut siitä, että oikeusvaltioperiaatteen ja oikeussuojan edistämisessä ei monissa maissa ole edistytty; muistuttaa, että EU ja jäsenvaltiot ovat sitoutuneet kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan konflikteihin ja kriiseihin painottaen epävakautta ja ihmisten turvallisuutta, ja tunnustaa samalla kestävän kehityksen, humanitaarisen toiminnan, rauhan ja turvallisuuden välisen yhteyden ja kiinnittää erityistä huomiota epävakaisiin ja konfliktien koettelemiin valtioihin; korostaa, että tavoite rauhallisista ja osallistavista yhteiskunnista, joissa muun muassa oikeussuoja on kaikkien saatavilla, olisi sisällytettävä EU:n ulkoiseen toimintaan, jonka avulla voidaan paikallisia sidosryhmiä tukemalla parantaa selviytymiskykyä, lisätä ihmisten turvallisuutta, vahvistaa oikeusvaltiota ja puuttua turvattomuuteen, haavoittuvuuteen ja demokratiaan siirtymiseen liittyviin monimutkaisiin haasteisiin;

84.

 korostaa, että maiden sisäisen ja välisen eriarvoisuuden, syrjinnän torjumisen ja rauhan edistämisen, osallistavan demokratian, hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien on oltava kaiken EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita;

85.

 pitää myönteisenä EU:n pyrkimyksiä mahdollisimman suureen yhtenäisyyteen ja synergioiden muodostamiseen eri politiikkojen välille kestävää kehitystä edistävän maailmanlaajuisen kumppanuuden toteutus- ja elvyttämiskeinojen vahvistamiseksi;

86.

 painottaa, että osallistava ja tasapuolinen koulutus, tiede, tekniikka ja innovointi ovat erityisen tärkeitä välineitä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanon kannalta ja toteaa, että hallintoa on parannettava tällä sektorilla; pitää valitettavana, että mahdollista tiedeyhteisön osallistumista ei ole toistaiseksi tehostettu; korostaa, että kestävän kehityksen käsite ja yhteiskunnalliset haasteet on integroitava paremmin Horisontti 2020 -ohjelmaan ja tuleviin tutkimuksen puiteohjelmiin; muistuttaa, että on helpotettava teknologian mielekästä siirtämistä kehitysmaihin koskevien mekanismien käyttöä;

87.

 kehottaa komissiota lisäämään kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä tietoja korkean lisäarvon tietoaineistoihin avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevista tiedoista annetun direktiivin määritelmän mukaisesti ja kannustamaan jäsenvaltioita julkaisemaan kaikki kestävän kehityksen tavoitteita koskevat raportit maksuttomalla lisenssillä;

88.

 korostaa, että on tärkeää hyödyntää täysimääräisesti olemassa olevia ja tulevia EU:n ohjelmia ja välineitä, kuten Horisontti- ja Life-ohjelmia, jotka mahdollistavat kolmansien maiden osallistumisen energian, ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen aloilla;

89.

 vaatii, että EU:n talousarviossa annetaan kestävälle kehitykselle ensisijaisen tavoitteen asema; muistuttaa, että petosten ja veronkierron torjuminen on solidaarisuuden kehittymiseen liittyvä asia;

90.

 korostaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen elintarvikkeiden, maatalouden, energian, raaka-aineiden, kaupunkien sekä terveyden ja hyvinvoinnin aloilla voisi avata yli 10 biljoonan euron arvoiset mahdollisuudet (18); korostaa kuitenkin, että EU:n resurssitehokasta taloutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi EU:n ja sen jäsenvaltioiden on oltava johtoasemassa tieteessä, teknologiassa ja nykyaikaisissa infrastruktuureissa;

91.

 korostaa, että koska toimitusketjujen monimutkaisuus ja maailmanlaajuisuus lisääntyvät, on tärkeää edistää korkeiden kestävyyttä koskevien normien soveltamista myös kolmansissa maissa;

o

o o

92.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, OECD:lle sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1)  EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, 20. marraskuuta 2013 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).

(3)  EUVL C 353, 27.9.2016, s. 2.

(4)  EUVL C 76, 28.2.2018, s. 45.

(5)  EUVL C 86, 6.3.2018, s. 2.

(6)  EUVL C 224, 27.6.2018, s. 36.

(7)  EUVL C 334, 19.9.2018, s. 151.

(8)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0077.

(9)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0279.

(10)  http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5927_en.htm

(11)  http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5882_en.htm

(12)  http://europa.eu/rapid/press-release_STATEMENT-18-5870_en.htm

(13)  Eurostat 2017, tiedot päivätty 16. lokakuuta 2018.

(14)  Pohdinta-asiakirja ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä”, sivu 7 (https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/rp_sustainable_europe_fi_v2_web.pdf).

(15)  Komission tiedonanto ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi – Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” (COM(2016)0739).

(16)  Komission tiedonantoa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773) tukeva perusteellinen analyysi.

(17)  http://unctad.org/en/PublicationChapters/wir2015ch0_KeyMessage_en.pdf

(18)  Komission kertomus liiketoiminnasta ja kestävästä kehityksestä ”Better Business, Better World”, tammikuu 2017.

Top