EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 26.4.2018

COM(2018) 236 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Eurooppalainen lähestymistapa disinformaation torjuntaan verkossa

1.Johdanto

Kansalaisten altistuminen laajamittaiselle disinformaatiolle, niin harhaanjohtavalle kuin suorastaan väärälle tiedolle, on suuri haaste Euroopalle.

Euroopan avointen demokraattisten yhteiskuntien perusta on julkinen keskustelu, jossa hyvin asioista perillä olevat kansalaiset voivat ilmaista mielipiteensä vapaiden ja oikeudenmukaisten poliittisten prosessien mukaisesti. Tiedotusvälineiden keskeisenä tehtävänä on perinteisesti ollut valvoa viranomaisvastuuta ja tarjota tietoa, jonka avulla kansalaiset voivat muodostaa omat näkemyksensä yhteiskunnallisista kysymyksistä ja osallistua demokraattiseen elämään aktiivisesti ja tuloksellisesti. Euroopassa perinteisten tiedotusvälineiden on noudatettava useita erilaisia sääntöjä, jotka koskevat puolueettomuutta, moniarvoisuutta, kulttuurista monimuotoisuutta, haitallista sisältöä, mainontaa ja sponsoroitua sisältöä. Demokratia perustuu Euroopan unionissa vapaisiin ja riippumattomiin tiedotusvälineisiin 1 .

Internet on kuitenkin paitsi lisännyt huomattavasti kansalaisten saatavilla olevien uutisten määrää ja kirjoa myös muuttanut perusteellisesti tapoja tutustua uutisiin ja reagoida niihin. Verkkomedia on erityisesti nuorten pääasiallinen tietolähde. Erilaisten tietojen helppo saatavuus voi tehdä demokraattisista prosesseista osallistavampia.

Uusia teknologioita voidaan kuitenkin käyttää varsinkin sosiaalisessa mediassa myös disinformaation levittämiseen ennennäkemättömän laajasti, nopeasti ja tarkasti. Niiden avulla voidaan luoda personoituja infosfäärejä, jotka antavat vahvaa vastakaikua disinformaatiokampanjoille.

Disinformaatio heikentää luottamusta instituutioihin sekä digitaalisiin ja perinteisiin tiedotusvälineisiin. Se myös nakertaa eurooppalaisia demokratioita, koska se estää kansalaisia tekemästä tietoon perustuvia päätöksiä. Lisäksi disinformaatio usein tukee radikalismille ja ääriliikkeille ominaista ajattelua ja toimintaa. Disinformaatio rajoittaa sananvapautta, joka on Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (jäljempänä ’perusoikeuskirja’) kirjattu perusoikeus. 2 Sananvapaus kattaa tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittamisen sekä kansalaisten oikeuden olla jotakin mieltä ja vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia ”viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta”.

Valtiollisten toimijoiden ensisijainen velvoite sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden alalla on pidättäytyä vaikuttamisesta ja sensuurista sekä taata suotuisa ympäristö osallistavalle ja pluralistiselle julkiselle keskustelulle. Laillinen sisältö, myös sellainen, jonka epäillään olevan haitallista, nauttii yleensä sananvapauden suojaa. Sitä on käsiteltävä eri tavalla kuin laitonta sisältöä, jonka poistaminen voi olla perusteltua. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, tämä on erityisen tärkeää vaalien yhteydessä 3 .

Erilaiset kotimaiset ja ulkomaiset toimijat käyttävät disinformaatiokampanjoita verkossa laajalti kylvääkseen epäluottamusta ja luodakseen yhteiskunnallisia jännitteitä. Tällä saattaa olla vakavia seurauksia turvallisuudelle. Kolmansien maiden harjoittamat disinformaatiokampanjat voivat olla osa sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia hybridiuhkia, muun muassa vaalimenettelyiden yhteydessä ja varsinkin, kun niihin liittyy kyberhyökkäyksiä. Esimerkiksi Venäjän sotilasdoktriinissa informaatiosodankäynti tunnustetaan nimenomaisesti yhdeksi sen osa-alueista 4 .

Disinformaation levittäminen vaikuttaa myös päätöksentekoon, koska se vääristää yleistä mielipidettä. Kotimaiset ja ulkomaiset toimijat saattavat disinformaation avulla manipuloida politiikkaa sekä yhteiskunnallista keskustelua ja toimintaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen, maahanmuuton, turvallisuuden, terveyden 5 ja rahoituksen alalla. Disinformaatio saattaa myös heikentää ihmisten luottamusta tieteeseen ja empiiriseen näyttöön.

Sisältöä jakavilla verkkoalustoilla, erityisesti sosiaalisella medialla, videonjakopalveluilla ja hakukoneilla, on keskeinen rooli verkossa olevan disinformaation leviämisen ja vahvistamisen kannalta. Verkkoalustat eivät tähän mennessä ole onnistuneet reagoimaan oikeasuhteisesti disinformaation tuomiin haasteisiin ja alustainfrastruktuurien manipuloivaan käyttöön. Jotkin niistä ovat toteuttaneet rajallisia aloitteita verkossa olevan disinformaation leviämisen vähentämiseksi, mutta ainoastaan muutamissa maissa ja siten, että monet käyttäjistä jäivät niiden ulkopuolelle. Lisäksi on erittäin kyseenalaista, kykenevätkö verkkoalustat suojelemaan käyttäjiään riittävästi niin, etteivät kolmannet osapuolet pysty käyttämään näiden henkilötietoja laittomasti. Tuorein esimerkkitapaus tästä ovat yhtiöitä Facebook ja Cambridge Analytica koskevat paljastukset miljoonien sosiaalisen median käyttäjien henkilötietojen keräämisestä EU:ssa ja käyttämisestä vaaliyhteyksissä. Tapaus on tietosuojaviranomaisten tutkinnassa.

Disinformaation kasvu ja siihen liittyvän uhan vakavuus ovat lisänneet tietoisuutta ja huolta tästä aihealueesta kansalaisyhteiskunnassa sekä EU:n jäsenvaltioissa että kansainvälisellä tasolla. Maaliskuussa 2015 Eurooppa-neuvosto pyysi korkeaa edustajaa laatimaan toimintasuunnitelman, jolla voidaan vastata Venäjän käynnissä oleviin disinformaatiokampanjoihin 10 . Tältä pohjalta perustettiin East Stratcom -työryhmä, joka on suunnitellusti ollut toiminnassa syyskuusta 2015 lähtien. Euroopan parlamentti hyväksyi kesäkuussa 2017 päätöslauselman, jossa komissiota kehotettiin ”tutkimaan perusteellisesti nykytilannetta ja oikeuskehystä valeuutisten osalta sekä varmistamaan mahdollisuuden lainsäädäntötoimiin valheellisen sisällön levittämisen ja leviämisen rajoittamiseksi” 11 . Maaliskuussa 2018 Eurooppa-neuvosto totesi, että ”sosiaalisten verkostojen ja digitaalisten alustojen on taattava läpinäkyvät käytännöt ja kansalaisten yksityisyyden ja henkilötietojen täydellinen suoja” 12 . Kansainvälisten organisaatioiden nimeämien erityisraportoijien vuonna 2017 hyväksymässä yhteisessä julistuksessa sananvapaudesta ja valeuutisista, disinformaatiosta ja propagandasta (Joint Declaration on Freedom of Expression and ”Fake News”, Disinformation and Propaganda) 13   analysoidaan fokusoidusti kansainvälisten ihmisoikeusnormien soveltamista tähän ilmiöön.

Useat jäsenvaltiot tutkivat parhaillaan, miten turvata vaalimenettelyjen koskemattomuus verkossa olevalta disinformaatiolta ja miten taata poliittisen verkkomainonnan läpinäkyvyys 14 .

Vaikka vaalimenettelyjen suojeleminen kuuluu etupäässä jäsenvaltioiden toimivaltaan, on kuitenkin selvää, että verkossa olevan disinformaation leviäminen yli rajojen edellyttää eurooppalaista strategiaa, jotta voidaan taata tehokas ja koordinoitu toiminta ja suojella EU:ta ja sen kansalaisia, toimintalinjoja ja instituutioita.

Tässä tiedonannossa otetaan huomioon kansalaisten ja sidosryhmien kanssa käydyt laajat kuulemiset. Komissio perusti vuoden 2017 lopulla korkean tason asiantuntijaryhmän antamaan neuvoja tällä aihealueella. Ryhmä toimitti raporttinsa 12. maaliskuuta 2018 15 . Lisäksi komissio käynnisti laajan julkisen kuulemisen (verkkokysely), johon saatiin 2 986 vastausta 16 , jäsenneltyjä vuoropuheluita merkityksellisten sidosryhmien kanssa 17 sekä Eurobarometrikyselyn kaikissa 28 jäsenvaltiossa 18 .

Tässä tiedonannossa esitetään komission näkemys verkossa olevaan disinformaatioon liittyvistä haasteista. Siinä esitetään myös tärkeimmät yleisperiaatteet ja -tavoitteet, jotka muodostavat pohjan toimille, joilla lisätään yleistä tietoisuutta disinformaatiosta ja torjutaan disinformaatiota tehokkaasti, sekä erityiset toimenpiteet, jotka komissio aikoo toteuttaa tässä yhteydessä.

2.Verkossa olevan disinformaation laajuus ja syyt

2.1.Laajuus

Disinformaatiolla tarkoitetaan todennettavasti väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jota luodaan, esitetään tai levitetään taloudellisen hyödyn saamiseksi tai suuren yleisön johtamiseksi harhaan tarkoituksella ja joka saattaa aiheuttaa vahinkoa yleiselle edulle. Yleiselle edulle aiheutuvalla vahingolla tarkoitetaan muun muassa uhkia, jotka kohdistuvat demokraattisiin poliittisiin menettelyihin ja päätöksentekoprosesseihin sekä julkishyödykkeisiin, kuten EU:n kansalaisten terveyteen, ympäristöön tai turvallisuuteen. Disinformaatioksi ei luokitella raportointivirheitä, satiiria ja parodiaa eikä selkeästi yksilöityjä puolueellisia uutisia ja kommentteja. Tämä tiedonanto ei vaikuta sovellettaviin oikeudellisiin sääntöihin unionin tai jäsenvaltion tasolla keskusteltavana olevien kysymysten alalla, mukaan lukien disinformaatio, joka sisältää laitonta sisältöä 19 . Se ei vaikuta myöskään käynnissä oleviin strategioihin ja toimiin laittoman sisällön alalla, mukaan lukien terrorismiin liittyvä verkkosisältö ja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvä aineisto.

2.2.Disinformaation tausta ja pääasialliset syyt

Disinformaation leviämisen taustalla on toisiinsa liittyviä taloudellisia, teknologisia, poliittisia ja ideologisia syitä.

Ensinnäkin disinformaation leviäminen on oire laajemmista ilmiöistä, jotka vaikuttavat nopean muutoksen keskellä oleviin yhteiskuntiin. Taloudellinen epävarmuus, ääriajattelun nousu ja kulttuurinmuutokset aiheuttavat epävarmuutta ja luovat otollisen maaperän disinformaatiokampanjoille, jotka lisäävät yhteiskunnallisia jännitteitä, polarisoitumista ja epäluottamusta. Vaikutusvaltaiset organisaatiot ja tahot (jotka voivat olla yrityksiä, valtioita tai valtiosta riippumattomia järjestöjä, joilla on intressiä keskusteltaessa toimintalinjoista, mukaan lukien EU:n ulkopuoliset lähteet) saattavat käyttää disinformaatiota manipuloidakseen poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Disinformaation vaikutukset vaihtelevat yhteiskunnittain. Niiden teho riippuu koulutustasosta sekä siitä, vallitseeko demokraattinen kulttuuri, luotetaanko instituutioihin, ovatko vaalijärjestelmät osallistavia, mikä on rahan merkitys poliittisissa prosesseissa ja onko sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoa.

Pitkällä aikavälillä disinformaation torjunta on tehokasta vain, jos on olemassa selkeää poliittista tahtoa vahvistaa kollektiivista resilienssiä demokraattisten ja eurooppalaisten arvojen tukemiseksi.

Toisekseen disinformaation leviämistä tapahtuu media-alalla, joka on syvällisten muutosten kourissa. Media-alalla toimivien alustojen nousu on ollut kova pala toimittajille ja ammattimaisille uutismediakanaville, jotka edelleen pyrkivät mukauttamaan liiketoimintamallejaan ja löytämään uusia tapoja monetisoida sisältöä. Lisäksi jotkin alustat ovat omaksuneet tehtäviä, jotka on perinteisesti yhdistetty mediakanaviin. Ne ovat ottaneet jalansijaa uutisten alalla sisällön koostajina ja jakelijoina noudattamatta välttämättä mediakanavien editoriaalisia puitteita ja valmiuksia. Taloudellisen edun saamiseksi ne keräävät suuren käyttäjäpohjan hyödyntämällä verkostovaikutuksia ja maksimoivat ajan, jonka käyttäjät käyttävät niiden palveluihin, priorisoimalla määrää laadun sijaan – seurauksista riippumatta.

Kolmanneksi sosiaalisten verkostojen teknologioita manipuloidaan siten, että disinformaatio leviää niissä vaihe vaiheelta: ensin (i) luodaan disinformaatio, minkä jälkeen (ii) disinformaatiota vahvistetaan sosiaalisen median ja muiden verkkoalustojen välityksellä, kunnes (iii) käyttäjät itse levittävät disinformaatiota.

(i) Disinformaation luominen

Disinformaatio on tehokas ja edullinen – usein myös taloudellisesti kannattava – vaikutuksen väline. Disinformaatiota on tähän saakka tavattu useimmiten kirjallisissa artikkeleissa, joita on saatettu täydentää aidolla kuvamateriaalilla tai audiovisuaalisella sisällöllä, joka on irrotettu asiayhteydestään. Nykyään on saatavilla myös uutta, kohtuuhintaista ja helppokäyttöistä teknologiaa, jolla voidaan luoda epäaitoa kuvamateriaalia ja audiovisuaalista sisältöä (”deep fake” -kuvat ja -videot). Tämä lisää mahdollisuuksia manipuloida yleistä mielipidettä.

(ii) Vahvistaminen sosiaalisen median ja muiden verkkoalustojen välityksellä

Useat eri tekijät tarjoavat otollisen maaperän disinformaation leviämiselle verkossa. Disinformaation leviämismekanismit ovat seuraavat:

–Algoritmeihin perustuva mekanismi – kriteerit, joiden avulla algoritmit priorisoivat, millaista tietoa näytetään, perustuvat alustojen liiketoimintamalliin ja siihen, missä määrin ja miten se suosii personoitua ja tunteisiin vetoavaa sisältöä, joka tavallisesti kaikkein todennäköisimmin herättää mielenkiinnon ja tulee jaetuksi käyttäjien keskuudessa. Koska algoritmit helpottavat personoidun sisällön jakamista samoin ajattelevien käyttäjien keskuudessa, ne lisäävät välillisesti polarisaatiota ja vahvistavat disinformaation vaikutuksia.

–Mainosvetoinen mekanismi – digitaalitaloudessa käytetään nykyään usein mainonnan mallia, joka perustuu klikkausten lukumäärään. Tämä suosii tunteisiin vetoavaa ja viraalia sisältöä. Tämä malli on riippuvainen toimistojen ylläpitämistä mainosverkostoista. Näin voidaan varmistaa mainosten reaaliaikainen sijoittelu algoritmien perusteella. Tämä helpottaa mainosten sijoittelua verkkosivuille, jotka julkaisevat käyttäjien tunteisiin vetoavaa sensaatiohakuista sisältöä, myös disinformaatiota.

–Teknologian mahdollistama mekanismi – verkkoteknologiat, kuten automatisoidut palvelut (niin sanotut botit) vahvistavat keinotekoisesti disinformaation leviämistä. Näitä mekanismeja voidaan helpottaa simuloiduilla profiileilla (valetilit), joilla ei ole todellisia käyttäjiä ja joita saatetaan organisoida massiivisessa mittakaavassa (”trollitehtaat”).

 (iii) Käyttäjät disinformaation levittäjinä

Myös käyttäjät itse saattavat osallistua disinformaation leviämiseen. Disinformaatiolla on tapana levitä nopeammin sosiaalisessa mediassa, koska käyttäjät levittävät sisältöä usein tarkistamatta sen alkuperää. Se, että verkossa on yhä enemmän sisältöä, jota voidaan siirtää nopeasti, lisää disinformaation tahattoman jakamisen riskiä.

3.Eurooppalainen strategia verkossa olevan disinformaation torjumiseksi

Koska tämä aihealue on monitahoinen ja koska digitaalinen ympäristö kehittyy nopeasti, komissio katsoo, että tarvitaan kattavia poliittisia vastatoimia. Tässä yhteydessä disinformaatioilmiötä olisi arvioitava jatkuvasti, jotta toimenpidetavoitteita voidaan mukauttaa kehityksen tahdissa.

Ei voida olettaa, että olisi olemassa yksi ainoa ratkaisu, jolla voitaisiin vastata kaikkiin disinformaatioon liittyviin haasteisiin. Samoin on selvää, ettei passiivisuus ole vaihtoehto.

Komissio on sitä mieltä, että disinformaation torjunnan olisi pohjauduttava seuraaviin yleisperiaatteisiin ja -tavoitteisiin:

·Ensinnäkin olisi lisättävä läpinäkyvyyttä sen suhteen, mistä tieto on peräisin ja miten sitä tuotetaan, sponsoroidaan, levitetään ja kohdennetaan, jotta kuluttajilla on valmiudet arvioida sisältöä, johon he tutustuvat verkossa, ja jotta voidaan paljastaa mahdolliset yritykset manipuloida mielipidettä.

·Toisekseen olisi edistettävä tiedon monimuotoisuutta, jotta kuluttajilla on valmiudet tehdä tietoon ja kriittiseen ajatteluun perustuvia päätöksiä. Tässä yhteydessä olisi tuettava laadukasta journalismia, medialukutaitoa ja tasapainon uudelleenluomista tiedon luojien ja jakelijoiden välille.

·Kolmanneksi olisi lisättävä tiedon uskottavuutta. Tässä yhteydessä olisi osoitettava tiedon luotettavuus, erityisesti käyttämällä luotettavia ilmoittajia, ja parannettava tiedon jäljitettävyyttä sekä vaikutusvaltaisten tiedontarjoajien tunnistamista.

·Neljänneksi olisi edistettävä osallistavia ratkaisuja. Toimivat pitkän aikavälin ratkaisut edellyttävät tietoisuuden lisäämistä, parempaa medialukutaitoa ja laajaa sidosryhmien mukanaoloa ja yhteistyötä viranomaisten, verkkoalustojen, mainostajien, luotettavien ilmoittajien, toimittajien ja mediakonsernien välillä.

Kaikki kerätty aineisto huomioon ottaen komissio aikoo toteuttaa jäljempänä esitetyt toimet. Niillä täydennetään yleistä tietosuoja-asetusta, jota sovelletaan koko EU:n alueella 25. toukokuuta 2018 alkaen ja joka vahvistaa verkkoalustoja käyttävien henkilöiden henkilötietojen suojaa 26 . Yleisessä tietosuoja-asetuksessa selvennetään suostumuksen käsitettä ja esitetään keskeinen tietojenkäsittelyn läpinäkyvyyden konsepti. Siinä myös selkeytetään ja yhdenmukaistetaan edellytyksiä, joiden mukaisesti henkilötietoja voidaan jakaa edelleen (”käsitellä myöhemmin”).

3.1.Läpinäkyvämpi, luotettavampi ja vastuullisempi internet-ekosysteemi

Mekanismit, jotka mahdollistavat disinformaation luomisen, vahvistamisen ja leviämisen, rakentuvat olemassa olevan alustaekosysteemin puutteelliselle läpinäkyvyydelle ja jäljitettävyydelle sekä algoritmien ja verkkomainonnan mallien vaikutuksiin. Siksi on tarpeen edistää asianmukaisten muutosten tekemistä alustojen käyttäytymiseen, vastuullisempaa tietoekosysteemiä, faktantarkastusvalmiuksia, kollektiivista tietämystä disinformaatiosta sekä uusien teknologioiden käyttöä, jotta voidaan parantaa tapaa, jolla tietoa tuotetaan ja levitetään verkossa.

3.1.1.Verkkoalustojen olisi reagoitava nopeammin ja tehokkaammin käyttäjien suojelemiseksi disinformaatiolta

Verkkoalustoilta odotetaan yhä enemmän, että ne paitsi noudattavat EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä myös kantavat keskeisen roolinsa mukaisen vastuun, jotta voidaan taata turvallinen internet-ympäristö, suojella käyttäjiä disinformaatiolta ja tarjota käyttäjille erilaisia poliittisia näkökantoja.

Yleensä ottaen alustat eivät ole tarjonneet riittävästi läpinäkyvyyttä poliittisen mainonnan ja sponsoroidun sisällön suhteen. Ne eivät myöskään ole asettaneet saataville riittävästi tietoa strategisten levittämismenetelmien käytöstä. Näitä ovat esimerkiksi mielipidevaikuttajien palkkaaminen ja robottien käyttö markkinoinnissa. Tästä syystä jotkin jäsenvaltiot ja kolmannet maat ovat hyväksyneet toimenpiteitä poliittisen verkkomainonnan läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Komissio kehottaa kaikkia alustoja tehostamaan huomattavasti pyrkimyksiään torjua verkossa olevaa disinformaatiota. Komissio katsoo, että näitä pyrkimyksiä voidaan edistää itsesääntelyllä, jonka täytäntöönpano ja valvonta on tehokasta.

Tästä syystä komissio aikoo tukea määrätietoisten käytännesääntöjen laatimista korkean tason asiantuntijaryhmän ehdottamien keskeisten periaatteiden 27 pohjalta ja siten sitouttaa verkkoalustat ja mainosalan pyrkimään seuraaviin tavoitteisiin:

–parannetaan huomattavasti mainossijoittelun valvontaa, erityisesti disinformaation tarjoajien tulojen vähentämiseksi, ja rajoitetaan mahdollisuuksia kohdentaa poliittista mainontaa,

–varmistetaan sponsoroidun sisällön, erityisesti poliittisen ja aihekohtaisen mainonnan, läpinäkyvyys. Tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön tietorekistereitä, jotka sisältävät kattavaa tietoa sponsoroidusta sisällöstä, kuten todellisen sponsorin henkilöllisyydestä, maksetuista määristä ja käytetyistä kohdennuskriteereistä. Samankaltaisia mekanismeja olisi otettava käyttöön myös käyttäjiä silmällä pitäen, jotta he ymmärtävät, miksi jokin mainos on kohdennettu juuri heihin,

–tehostetaan toimia valetilien sulkemiseksi ja demonstroidaan, missä määrin tässä on onnistuttu,

–helpotetaan käyttäjien mahdollisuuksia arvioida sisältöä sisältölähteiden luotettavuutta mittaavilla indikaattoreilla, jotka perustuvat objektiivisiin kriteereihin ja ovat uutismediayhdistysten hyväksymiä. Tässä yhteydessä on noudatettava journalistisia periaatteita ja prosesseja sekä läpinäkyvyyttä mediaomistuksen ja tarkistetun henkilöllisyyden suhteen,

–vaimennetaan disinformaation näkyvyyttä helpottamalla luotettavan sisällön löytämistä,

–otetaan käyttöön selkeitä merkintäjärjestelmiä ja sääntöjä botteja varten ja varmistetaan, ettei niiden toiminta ole sekoitettavissa ihmisen interaktioihin,

–tarjotaan käyttäjille työkaluja, jotka mahdollistavat räätälöidyn ja vuorovaikutteisen internet-kokemuksen, joka helpottaa sisällön löytämistä ja pääsyä eriäviä näkemyksiä edustaviin uutislähteisiin, ja tarjotaan käyttäjille helposti saatavilla olevia työkaluja disinformaatiosta raportoimiseksi,

–varmistetaan, että verkkopalveluissa on sisäänrakennettuja disinformaation vastaisia suojatoimia. Näitä voivat olla esimerkiksi yksityiskohtaiset tiedot algoritmien – jotka priorisoivat, millaista sisältöä näytetään – käyttäytymisestä ja testimenetelmien kehittämisestä,

–tarjotaan luotettaville faktantarkistusorganisaatioille ja tiedeyhteisöille pääsy verkkoalustan dataan (erityisesti sovellusrajapintojen kautta) kunnioittaen kuitenkin käyttäjien yksityisyyttä, liikesalaisuuksia ja immateriaalioikeuksia. Tällä tavoin niillä on paremmat valmiudet ymmärtää asiaankuuluvien algoritmien toimintaa sekä analysoida ja valvoa disinformaation dynamiikkaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaan.

Toimissa, joilla näihin tavoitteisiin pyritään, on noudatettava sananvapautta. Niihin olisi myös sisällyttävä suojatoimia, jotka estävät väärinkäytön, esimerkiksi kriittisen, satiirisen, eri mieltä olevan tai shokeeraavan puheen sensuroimisen 28 . Toimien on myös noudatettava tiukasti komission sitoumusta avoimeen, turvalliseen ja luotettavaan internetiin.

3.1.2.Faktantarkistamisen, kollektiivisen tietämyksen ja disinformaation seurantavalmiuden tehostaminen

Faktanarkistajista, jotka tarkistavat sisällön uskottavuuden ja arvioivat sitä tosiseikkojen ja näytön perusteella, on tullut olennainen osa median arvoketjua. Ne myös analysoivat tiedon lähteitä ja prosesseja tiedon luomisen ja levittämisen taustalla. Faktantarkistajien uskottavuuden kannalta on oleellista, että ne ovat riippumattomia ja noudattavat tiukkoja etiikka- ja avoimuussääntöjä.

Vahvojen ja riippumattomien faktantarkistajien tiheä verkosto on välttämätön edellytys terveelle digitaaliselle ekosysteemille. Faktantarkistajien on noudatettava työssään korkeita standardeja. Tällaisia ovat muun muassa kansainvälisen faktantarkistusverkoston (IFCN) periaatteet 29 .

Lisäksi monia disinformaatioon liittyviä näkökohtia ei edelleenkään ole analysoitu riittävästi, ja pääsy verkkoalustojen dataan on edelleen rajallista. Tähän voidaan vastata tehokkaasti luomalla vankka fakta- ja näyttöpohja disinformaation leviämisestä ja vaikutuksista. Faktantarkistajien ja akateemisten tutkijoiden olisi kerättävä lisää tietoa ja analysoitava sitä. Niiden olisi tässä yhteydessä

–seurattava jatkuvasti disinformaation laajuutta, tekniikoita ja välineitä sekä disinformaation täsmällistä luonnetta ja mahdollisia vaikutuksia,

–yksilöitävä ja kartoitettava disinformaatiomekanismit, jotka edistävät osaltaan digitaalista vahvistamista,

–edistettävä oikeudenmukaisten, objektiivisten ja luotettavien indikaattorien kehittämistä lähteiden läpinäkyvyyden alalla, ja lisäksi

–jaettava tietämystä uutismedian, alustojen ja viranomaisten kanssa, jotta voidaan lisätä suuren yleisön tietoisuutta disinformaatiosta.

Keskeisiä edellytyksiä tässä yhteydessä ovat parempi pääsy verkkoalustojen dataan ja suojattu tila tiedon analysoimista ja vaihtamista varten.

3.1.3.Edistetään vastuullisuutta verkossa

Vastuullisuuden kannalta on olennaisen tärkeää, että disinformaation lähde voidaan tunnistaa varmistamalla sen jäljitettävyys koko levitysketjussa. Olennaisen tärkeää on myös lisätä luottamusta tunnistettavissa oleviin tiedontarjoajiin ja kannustaa vastuullisempaan verkkokäyttäytymiseen. Esimerkiksi käyttäjä voisi päättää olla verkkoalustoilla yhteydessä ainoastaan sellaisiin käyttäjiin, jotka ovat tunnistautuneet.

Sähköistä tunnistamista koskevalla asetuksella 30 luodaan tätä varten ennakoitava sääntely-ympäristö, joka koskee sähköisten tunnistus-, todennus- ja luottamuspalvelujen verkkopohjaista rajatylittävää käyttöä, tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Kyseisellä sääntely-ympäristöllä pyritään edistämään sellaisten järjestelmien kehittämistä ja vapaaehtoista käyttöä, jotka mahdollistavat tiedontarjoajien varman tunnistamisen noudattaen korkeimpia turvallisuus- ja yksityisyysnormeja, mukaan lukien tarkistettujen salanimien mahdollinen käyttö.

Haitallisen verkkokäyttäytymisen tutkimisen helpottamiseksi komissio aikoo – kuten syyskuussa 2017 hyväksytyssä kyberturvallisuutta koskevassa yhteisessä tiedonannossa jo todetaan – jatkossakin edistää kuutosversion (IPv6) käyttöönottoa, sillä se mahdollistaa yhden IP-osoitteen osoittamisen kullekin käyttäjälle. Se aikoo myös jatkaa pyrkimyksiään parantaa verkkotunnuksia ja IP-osoitteita koskevien WHOIS-järjestelmien 31 toimintaa ja näissä järjestelmissä olevien tietojen saatavuutta ja paikkansapitävyyttä yhdenmukaisesti ICANN:n (Internet Corporation for Assigned Names and Numbers) toteuttaman työn kanssa ja noudattaen täysimääräisesti tietosuojasääntöjä.

Näillä toimilla voitaisiin myös rajoittaa osaltaan kyberhyökkäyksiä, joihin liittyy usein disinformaatiokampanjoita hybridiuhkien yhteydessä.

3.1.4.Hyödynnetään uusia teknologioita

Uudet teknologiat muuttavat tapaa, jolla tietoa tuotetaan ja levitetään. Ne voivat myös olla keskeinen disinformaation torjunnan väline pitkällä aikavälillä. Esimerkkejä:

–keinoäly tulee olemaan ratkaisevan tärkeä disinformaation tarkistamisen, tunnistamisen ja merkitsemisen kannalta edellyttäen, että ihmiset valvovat sen käyttöä asianmukaisesti,

–teknologiat, joiden avulla media voi tarjota räätälöitäviä ja interaktiivisia verkkokokemuksia, voivat auttaa kuluttajia löytämään sisältöä ja tunnistamaan disinformaatiota,

–innovatiiviset teknologiat, kuten lohkoketjut, voivat auttaa säilyttämään sisällön luotettavuuden, validoimaan tiedon ja/tai sen lähteiden luotettavuuden, mahdollistamaan läpinäkyvyyden ja jäljitettävyyden sekä lisäämään luottamusta internetissä näytettäviin uutisiin. Tässä yhteydessä voitaisiin käyttää luotettavaa sähköistä tunnistamista ja tarkistettuja salanimiä, ja

–kognitiiviset algoritmit, jotka käsittelevät kontekstin kannalta merkityksellistä tietoa, mukaan lukien datalähteiden paikkansapitävyys ja laatu, parantavat hakutulosten merkityksellisyyttä ja luotettavuutta.

Komissio toimii aktiivisesti uusien teknologioiden alalla, erityisesti seuraavan sukupolven internet -aloitteen 32 kautta.

3.2.Suojatut ja häiriönsietokykyiset vaalimenettelyt

Demokratian kulmakiven eli vaalimenettelyn suojaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Disinformaatio on nykyään yksi niistä monista välineistä, joilla vaalimenettelyjä manipuloidaan. Verkkosivuja hakkeroidaan ja turmellaan, ja poliitikkojen henkilötietoihin yritetään päästä käsiksi, jotta niitä voidaan vuotaa. Tällaisilla kyberpohjaisilla toimilla voidaan horjuttaa julkisten tietojen luotettavuutta ja estää disinformaation lähteiden tunnistaminen. Erityisesti vaalikampanjoiden yhteydessä on huomattava, että tiukat aikataulut saattavat estää disinformaation oikea-aikaisen paljastumisen ja siten myös vastatoimet.

Euroopan parlamentin vaalit pidetään seuraavan kerran vuonna 2019. Komissio on kannustanut 34 toimivaltaisia kansallisia viranomaisia yksilöimään parhaat tavat tunnistaa, lieventää ja hallita vaalimenettelyyn liittyviä riskejä, jotka johtuvat kyberhyökkäyksistä ja disinformaation levittämisestä. Jäsenvaltiot ovat verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuudesta annetun direktiivin nojalla perustetussa yhteistyöryhmässä ryhtyneet kartoittamaan olemassa olevia eurooppalaisia aloitteita, jotka koskevat vaalimenettelyissä käytettävien verkko- ja tietojärjestelmien kyberturvallisuutta. Tavoitteena on kehittää vapaaehtoista alan ohjeistusta.

3.3.Parannetaan koulutusta ja medialukutaitoa

Ratkaisevan tärkeiden ja digitaalisten taitojen elinikäinen kehittäminen on erityisesti nuorten keskuudessa välttämätöntä, jotta voidaan vahvistaa yhteiskuntien resilienssiä disinformaatiota kohtaan.

Komission tammikuussa 2018 hyväksymässä digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmassa 35 korostetaan, että disinformaatio aiheuttaa riskejä koulutushenkilöstölle ja opiskelijoille ja että on tarpeen kehittää kaikkien oppijoiden digitaitoja ja -osaamista niin virallisessa kuin epävirallisessa koulutuksessa. Komission laatimassa kansalaisille tarkoitetussa eurooppalaisessa digitaalisten taitojen puitekehyksessä esitetään laaja valikoima taitoja, joita kaikki oppijat tarvitsevat. Näitä ovat muun muassa informaatiolukutaito ja digitaalisen sisällön luominen sekä verkkoturvallisuuteen ja -hyvinvointiin liittyvät taidot. 36  

Koska disinformaatio ei rajoja kumarra, EU:n tehtävänä on tukea hyvien käytäntöjen levittämistä jäsenvaltioissa kansalaisten valmiuksien parantamiseksi. Komissio voi tehostaa EU:n toimia, jotka on suunnattu nuorille ja aikuisille.

·Komissio ohjaa medialukutaitoa käsittelevää asiantuntijaryhmää ja tukee Medialukutaito kaikille -hankkeen 38 kaltaisia pilottihankkeita. 

·Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä tunnustetaan medialukutaidon merkitys 39 . Mainitun direktiivin tarkistamisella pyritään lujittamaan jäsenvaltioiden viranomaisten toteuttamien medialukutaitoa koskevien toimien seurantaa 40 . 

·Komissio tukee muun muassa Erasmus+-ohjelman kautta useita erilaisia aloitteita, jotka koskevat internetin turvallisuutta, digitaalista hyvinvointia ja digitaitoja ja joilla pyritään lisäämään kansalaisten ja eritoten nuorten kriittistä tietoisuutta digitaalisesta ympäristöstä. Tämä puolestaan auttaa parantamaan digitaalista medialukutaitoa.

·Jäsenvaltiot, työmarkkinaosapuolet ja koulutusalan organisaatiot jakavat digitaalisen koulutuksen alan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä digitaalisia taitoja ja osaamista käsittelevässä EU:n työryhmässä 41 .

·Komissio kannustaa jäsenvaltioita mobilisoimaan resursseja ja sisällyttämään koulutuspolitiikkaansa toimia seuraavilla aloilla: digitaalinen kansalaisuus, medialukutaito, kriittisen ajattelun taidot verkkoympäristössä sekä tietoisuuden lisääminen disinformaatiosta ja vahvistustekniikoista verkossa. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää antaa opettajille tukea esimerkiksi koulutuksen ja hyvien käytäntöjen muodossa.

3.4.Tuetaan laadukasta journalismia olennaisena osana demokraattista yhteiskuntaa

Laadukkaalla uutismedialla – kuten julkisilla tiedotusvälineillä – ja journalismilla on tärkeä rooli: ne tarjoavat kansalaisille laadukasta ja monipuolista tietoa. Ne varmistavat moniarvoisen ja kirjoltaan laajan mediaympäristön, jossa kansalaiset voivat havaita, vastapainottaa ja vaimentaa disinformaatiota.

Muuttuvassa digitaalisessa ympäristössä on tarpeen investoida korkealaatuiseen journalismiin, lisätä luottamusta laadukkaan journalismin keskeiseen yhteiskunnalliseen ja demokraattiseen rooliin sekä verkossa että sen ulkopuolella ja kannustaa laadukasta uutismediaa tutkimaan innovatiivisia journalismin muotoja.

On myös tarpeen uudelleentasapainottaa median ja verkkoalustojen välistä suhdetta. Tarkoitus on hyväksyä nopeassa tahdissa EU:n tekijänoikeusuudistus, joka parantaa kustantajien asemaa ja takaa tulojen oikeudenmukaisemman jakautumisen oikeudenhaltijoiden ja verkkoalustojen välillä. Tällöin erityisesti uutismediakanavien ja toimittajien on helpompi monetisoida sisältöään.

Toimittajien ja media-alan ammattilaisten olisi hyödynnettävä enemmän uusien teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia ja hankittavat tarvittavat digitaidot, jotta he osaavat käyttää data-analyysejä ja sosiaalisen median analyysejä. Näin voidaan parantaa faktojen selvittämistä ja tarkistamista.

Lisäksi on erittäin tärkeää, että media ja julkisen palvelun tehtävää hoitavat tiedotusvälineet saavat taakseen julkisen tuen. Näin voidaan taata laadukkaan tiedon saatavuus ja suojella journalismia yleisen edun mukaisesti. Jäsenvaltioiden tukitoimien, joilla pyritään EU:n yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kuten median vapauteen ja moniarvoisuuteen, on katsottu olevan EU:n valtiontukisääntöjen mukaisia tiedotusvälineiden tukea koskevissa komission päätöksissä 47 .

3.5.Torjutaan sisäisiä ja ulkoisia disinformaatiouhkia strategisen viestinnän avulla

Viranomaisten toteuttamat viestintä- ja valistustoimet ovat olennainen osa disinformaation torjuntaa. Strateginen viestintä edellyttää disinformaation havaitsemisen ja analysoinnin lisäksi soveltuvia tiedotustoimia perättömien väitteiden torjumiseksi. Kohdassa 3.1 esitetyt toimenpiteet tekevät verkossa olevan disinformaation havaitsemisesta ja analysoinnista tarkempaa ja oikea-aikaisempaa. Ne helpottavat strategista viestintää Euroopasta ja EU:n toimintalinjoista.

Tämä on erityisen tärkeää, koska EU on usein sellaisten disinformaatiokampanjoiden kohde, joilla pyritään heikentämään EU:n instituutioita, toimintalinjoja, toimia ja arvoja. Tällaisen heikentämistoiminnan lähteet voivat sijaita EU:ssa tai sen ulkopuolella. Asianomaiset toimijat voivat olla yksityisen tai julkisen sektorin toimijoita ja harjoittaa toimintaansa sekä EU:n alueella että kolmansissa maissa. Kuten edellä on todettu, vuonna 2015 perustettiin Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen East Stratcom työryhmä, jonka tehtävänä on käsitellä Venäjän meneillään olevia disinformaatiokampanjoita, jotka ovat yksi tärkeä ulottuvuus tässä haasteessa. Vuonna 2016 perustettiin EU:n hybridianalyysikeskus EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen yhteyteen. Sen tehtävänä on seurata ja käsitellä ulkomaisten toimijoiden aiheuttamia hybridiuhkia, kuten disinformaatiota, joilla pyritään vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon EU:ssa ja sen naapurimaissa. Nämä elimet yhdessä vastikään perustetun Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen kanssa muodostavat perustan vahvemmille eurooppalaisille vastatoimille. 50 Ne ovat tärkeitä tekijöitä EU:n ja Pohjois-Atlantin puolustusliiton välisessä yhteistyössä, jolla pyritään parantamaan Euroopan resilienssiä, koordinointitoimia ja valmiuksia hybridivaikuttamisen torjumiseksi.

4.Päätelmä

Hyvin toimiva, vapaa ja pluralistinen tietoekosysteemi, joka perustuu korkeisiin ammatillisiin normeihin, on välttämätön terveen demokraattisen keskustelun kannalta. Komissio ottaa huomioon uhat, joita disinformaatio voi aiheuttaa avoimille ja demokraattisille yhteiskunnille. Tässä tiedonannossa esitetään kattava strategia mainittuihin vakaviin uhkiin reagoimiseksi. Pyrkimyksenä on edistää avoimuuteen perustuvia digitaalisia ekosysteemejä, suosia laadukasta tietoa, lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia disinformaatiota vastaan ja suojella eurooppalaisia demokratioita ja päätöksentekoprosesseja. Komissio kehottaa kaikkia merkityksellisiä toimijoita tehostamaan toimiaan huomattavasti, jotta tämä ongelma voidaan ratkaista asianmukaisesti. Se katsoo, että edellä esitetyillä toimilla voidaan torjua disinformaatiota verkossa olennaisella tavalla, jos ne pannaan täytäntöön tehokkaasti. Komissio jatkaa silti työtään tällä alalla.

Komissio aikoo raportoida viimeistään joulukuussa 2018 edistyksestä, jota tällä alalla on saatu aikaan. Komission tulevassa kertomuksessa tarkastellaan myös, tarvitaanko lisätoimia edellä esitettyjen toimien jatkuvan seurannan ja arvioinnin varmistamiseksi.

(1) http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/image/document/2016-50/2016-fundamental-colloquium-conclusions_40602.pdf

(2) Perusoikeuskirjan 11 artikla. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa perusoikeuskirja tunnustetaan sitovaksi ja todetaan, että sillä on ”sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”.

(3) Ks. esimerkiksi asia Bowman v. Yhdistynyt kuningaskunta (141/1996/760/961) http://hudoc.echr.coe.int/eng?i=001-58134 .

(4) https://www.rusemb.org.uk/press/2029

(5) Rokotusvastaisuuden osalta komissio esittää ehdotuksen neuvoston suositukseksi, joka koskee erityisiä toimenpiteitä disinformaation valvomiseksi ja torjumiseksi rokotusalalla. Ks. COM (2018)245/2.

(6) http://reports.weforum.org/outlook-14/top-ten-trends-category-page/10-the-rapid-spread-of-misinformation-online/ .  

(7) https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/eurobarometer-internet-users-preferences-accessing-content-online .

(8) Digital News Report 2017, Reuters Institute, https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/risj-review/2017-digital-news-report-now-available .

(9) http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/survey/getsurveydetail/instruments/flash/ surveyky/ 2183 .

(10) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/03/20/conclusions-european-council/  

(11) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//NONSGML+TA+P8-TA-2017-0272+0+DOC+PDF+V0//FI .  

(12) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/03/23/european-council-conclusions-22-march-2018/ .  

(13)  Joint Declaration on Freedom of Expression and "Fake News," Disinformation and Propaganda , http://www.osce.org/fom/302796?download=true .

(14) Muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet tai aikovat ottaa käyttöön toimenpiteitä poliittisen mainonnan alalla. Esimerkiksi Ranskassa annettiin vastikään lakiesitys väärästä tiedosta ja Italiassa sääntelyviranomainen on esittänyt ehdotuksen asiaa koskeviksi ei-sitoviksi suuntaviivoiksi.

(15)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/final-report-high-level-expert-group-fake-news-and-online-disinformation .

(16)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/summary-report-public-consultation-fake-news-and-online-disinformation .

(17)   https://ec.europa.eu/epsc/events/high-level-hearing-preserving-democracy-digital-age_en ja https :// ec.europa.eu/digital-single-market/en/fake-news .

(18)   http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/survey/getsurveydetail/instruments/flash/ surveyky/2183 .

(19)  Komission suositus, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2018, tehokkaista toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi (C(2018) 1177 final), https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32018H0334 .

(20)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/first-findings-eurobarometer-fake-news-and-online-disinformation .

(21)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/summary-report-public-consultation-fake-news-and-online-disinformation .

(22)   http://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=17211 .

(23)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/public-consultation-role-publishers-copyright-value-chain-and-panorama-exception .

(24) Measuring the reach of ”fake news” and online disinformation in Europe, Reuters Institute https://reutersinstitute.politics.ox.ac.uk/our-research/measuring-reach-fake-news-and-online-disinformation-europe .

(25)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/summary-report-public-consultation-fake-news-and-online-disinformation .  

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta. 

(27)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/final-report-high-level-expert-group-fake-news-and-online-disinformation , korkean tason asiantuntijaryhmän raportin sivu 32 .

(28) Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, shokeeraavat tai huolestuttavat. Handyside v. Yhdistynyt kuningaskunta, valitus nro 5493/72 (7. joulukuuta 1976), § 49.

(29)  IFCN:n (International Fact-Checking Network) periaatteet (Code of Principles) on tarkoitettu organisaatioille, jotka julkaisevat säännöllisin väliajoin puolueettomia raportteja julkisuuden henkilöiden ja keskeisten instituutioiden lausuntojen sekä muiden laajalle levinneiden yhteiskunnan etua koskevien väitteiden paikkansapitävyydestä, https://www.poynter.org/international-fact-checking-network-fact-checkers-code-principles .

(30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta.

(31) https://whois.icann.org/en

(32)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/next-generation-internet-initiative .

(33)  Freedom on the net 2017 report, Freedom house, https://freedomhouse.org/report/freedom-net/freedom-net-2017 . 

(34)  Komission suositus, annettu 14 päivänä helmikuuta 2018, vuonna 2019 pidettävien Euroopan parlamentin vaalien eurooppalaisen luonteen korostamisesta ja vaalimenettelyn tehostamisesta, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=OJ%3AL%3A2018%3A045%3ATOC

(35)   http://ec.europa.eu/transparency/regdoc/rep/1/2018/FI/COM-2018-22-F1-FI-MAIN-PART-1.PDF

(36)   https://ec.europa.eu/jrc/en/digcomp/digital-competence-framework .

(37)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/summary-report-public-consultation-fake-news-and-online-disinformation .

(38)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/2016-call-proposals-pilot-project-media-literacy-all  

(39) Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä todetaan, että ”medialukutaidon kehittämistä kaikilla yhteiskunnan aloilla olisi sen vuoksi edistettävä ja edistymistä olisi seurattava tiiviisti” (johdanto-osan 47 kappale).

(40) Neuvosto on vahvistamassaan yleisnäkemyksessä sisällyttänyt jäsenvaltioille velvoitteen edistää medialukutaitoa ja toteuttaa toimenpiteitä sen kehittämiseksi. Lainsäätäjät keskustelevat parhaillaan tästä vaatimuksesta mainitun direktiivin tarkistamisen yhteydessä.

(41)   https://ec.europa.eu/education/policy/strategic-framework/expert-groups/digital-skills-competences_en  

(42)   https://www.betterinternetforkids.eu/web/portal/saferinternet4eu .

(43)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/digital-skills-jobs-coalition .

(44)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/specific-actions-digital-education-action-plan .

(45)   https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/digital-opportunity-traineeships-boosting-digital-skills-job .

(46)   http://ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/index.cfm/survey/getsurveydetail/instruments/flash/ surveyky/2183 .

(47) Komissio on erityisesti hyväksynyt tuen uutistoimistoille (esimerkiksi SA.30481, toimistolle Agence France-Press (AFP) annettu valtiontuki, Ranska, http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=3_SA_30481 ), yleiset lehdistötukiohjelmat (esimerkiksi SA.36366, lehdistölle myönnettävä tuotanto- ja innovaatiotuki, Tanska, http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=3_SA_36366 ) ja sellaisia julkaisuja koskevat ohjelmat, joiden mainostulot ovat vähäiset (esimerkiksi SA.47973, vuonna 2015 annettu Ranskan lehdistötukiasetus, Ranska, http://ec.europa.eu/competition/elojade/isef/case_details.cfm?proc_code=3_SA_47973 ).

(48) Julkisen palvelun yleisradiotoimintaan sovelletaan erityisiä yksityiskohtaisia ohjeita (komission tiedonanto valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan, EUVL C 257, 27.10.2009, s. 1). Suunnitellun tuen tyypistä riippuen merkityksellisiä voivat tältä osin olla myös T&K&I-tukeen sovellettavat ohjeet (komission tiedonanto – Puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle, EUVL C 198, 27.6.2014, s. 1) ja yleinen ryhmäpoikkeusasetus (komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti, EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) 2017/1084, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, EUVL L 156, 20.6.2017, s. 1).

(49) Valtiontukien avoimuusmoduulin julkinen hakusivusto on osoitteessa https://webgate.ec.europa.eu/competition/transparency/public/search/home?lang=en .

(50)  Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet, yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 6. huhtikuuta 2016, JOIN(2016) 18 final, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52016JC0018&from=en .