EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 14.3.2018

COM(2018) 133 final

KOMISSION TIEDONANTO

Toinen seurantaraportti järjestämättömien lainojen vähentämisestä Euroopassa

{SWD(2018) 72 final}

KOMISSION TIEDONANTO KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN KESKUSPANKILLE

Toinen seurantaraportti järjestämättömien lainojen vähentämisestä Euroopassa

1.Johdanto

Euroopan unionin ja sen talouden selvästi elpyessä tulee EU:n hyödyntää nostetta talous- ja rahaliiton (EMU) vahvistamiseksi. Komission 6. joulukuuta 2017 esittämän Euroopan talous- ja rahaliiton syventämistä koskevan etenemissuunnitelman 1 sekä EU-johtajien asialistan 2 mukaisesti yksi välittömiä prioriteetteja on pankkiunionin täydentäminen ja pääomamarkkinaunionin 3 rakenneosien valmiiksi saattaminen. Yhdennetty rahoitusjärjestelmä lisää talous- ja rahaliiton häiriönsietokykyä mahdollistamalla yksityisen riskinjaon yli rajojen ja vähentämällä samalla julkisen riskinjaon tarvetta.

Lisäksi komission 11. päivänä lokakuuta 2017 antaman tiedonannon 4 mukaan pankkiunionin valmiiksi saattamisessa olisi edettävä siten, että riskien vähentämistä ja jakamista edistetään samanaikaisesti neuvoston kesäkuussa 2016 esittämän etenemissuunnitelman 5 mukaisesti.

Rahoituskriisin jälkeiset riskinvähentämistoimenpiteet ovat johtaneet pankkien vakavaraisuus-, vipu- ja maksuvalmiusaseman merkittävään parannukseen, kuten todetaan 18. päivänä tammikuuta 2018 julkaistussa komission ensimmäisessä seurantaraportissa järjestämättömien lainojen vähentämisestä Euroopassa 6 . Lähes kaikissa jäsenvaltiossa on edistytty näiden keskeisten riskimittareiden mukaan, ja sen lisäksi voidaan havaita myös jäsenmaiden keskiarvon parantamiseen tähtäävää lähentymistä. Tätä kehitystä edistävät erityisesti merkittävät parannukset niissä kansallisissa pankkijärjestelmissä, joihin kriisi ja sitä seurannut taloudellinen taantuma eniten vaikutti. Ensisijaisen pääoman (Tier 1) osuudet ovat parantuneet kaikissa Euroopan keskuspankin (EKP) otokseen valituissa euroalueen pankeissa vuoden 2016 kolmannen vuosineljänneksen 14,6 prosentista 15,3 prosenttiin vuoden 2017 kolmannella vuosineljänneksellä. Euroalueen pankkien pääomapositioiden vahvistuminen näkyy myös niiden vahvistuneissa vähimmäisomavaraisuusasteissa. Keskimääräinen vähimmäisomavaraisuusaste 7 kasvoi edelleen vuoden 2016 kolmannen vuosineljänneksen 5 prosentista 5,2 prosenttiin vuoden 2017 kolmannella vuosineljänneksellä. Euroalueen pankit paransivat myös likviditeettihäiriöiden sietokykyään maksuvalmiusasteen noustessa vuoden 2016 kolmannen vuosineljänneksen 138 prosentista 140 prosenttiin vuoden 2017 kolmannella vuosineljänneksellä. Riskinvähentämistä koskevien määrätietoisten toimenpiteiden seurauksena jäljellä olevat riskit on käsitelty euroalueella tehokkaammin ja tasaisemmin kuin kolme vuotta sitten.

Komissio on esittänyt myös useita muita merkittäviä toimenpiteitä riskien vähentämiseksi ja EU:n pankkisektorin joustavuuden lisäämiseksi. Komissio ehdotti esimerkiksi marraskuussa 2016 merkittävää pankkisektorin riskien vähentämiseen tähtäävää lainsäädäntöpakettia pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin, yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen, vakavaraisuusdirektiivin sekä -asetuksen uudelleentarkastamiseksi 8 . Komissio antoi samana vuonna myös ehdotuksen direktiiviksi ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista menettelyistä, uudesta mahdollisuudesta yrittäjille ja maksukyvyttömyyssääntöjen tehokkuudesta 9 . Tehokkaat uudelleenjärjestely- ja maksukyvyttömyyssäännöt ovat välttämättömiä järjestämättömien lainojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi ja hyvin toimivan pääomamarkkinaunionin toteuttamiseksi. Komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa osoittamaan päättäväisyyttä näiden tärkeiden asiakirjojen suhteen niiden nopean hyväksymisen helpottamiseksi.

Toimenpiteet, joilla puututaan järjestämättömien lainojen 10 suureen määrään ja estetään tällaisten lainojen tulevat kertymät, ovat ratkaisevan tärkeitä pankkiunionin toteuttamisen kannalta. Järjestämättömät lainat ovat lainoja, joissa luotonottajalla on vaikeuksia suoriutua maksuaikataulun mukaisista korkokuluista ja/tai lainan lyhennyksestä. Laina luokitellaan järjestämättömäksi, kun maksut ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää tai kun on todennäköistä, että luotonottaja jättää lainan maksamatta. Finanssikriisi ja sitä seuranneet taantumat johtivat luotonottajien aiempaa laajempaan takaisinmaksukyvyttömyyteen, kun yhä useammat yritykset ja yksityishenkilöt kohtasivat maksuvaikeuksia tai päätyivät jopa konkurssiin. Näin tapahtui etenkin jäsenvaltioissa, joissa taantuma oli erityisen pitkä tai syvä. Tämän seurauksena monien pankkien kirjanpitoon kerääntyi järjestämättömiä lainoja.

Järjestämättömien lainojen suuri määrä voi heikentää pankin tuloksia kahdella tavalla:

1.Pankki saa järjestämättömistä lainoista vähemmän tuloa kuin hoidetuista lainoista. Tämä heikentää pankin kannattavuutta ja saattaa aiheuttaa tappioita, jotka vähentävät sen pääomaa. Vakavimmissa tapauksissa nämä vaikutukset saattavat kyseenalaistaa pankin elinkelpoisuuden ja niillä saattaa näin olla vaikutuksia myös rahoitusvakauteen.

2.Järjestämättömät lainat sitovat huomattavan osan pankin henkilö- ja rahoitusresursseista. Tämä heikentää pankin kykyä antaa lainaa, myös sen mahdollisuuksia antaa lainaa pienille ja keskisuurille yrityksille.

Päävastuu järjestämättömien lainojen suurten osuuksien vähentämisestä on niillä pankeilla ja jäsenvaltioilla, joita ongelma koskee. Komissio on toistuvasti muistuttanut asianomaisia jäsenvaltioita tästä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä. Järjestämättömien lainojen tämänhetkisten suurten osuuksien vähentämiseen ja tällaisten lainojen liiallisten tulevien kertymien ehkäisemiseen liittyy samalla myös selkeä EU:n tason ulottuvuus, kun otetaan huomioon pankkijärjestelmän sisäiset sidokset EU:ssa ja etenkin euroalueella. Jäsenvaltioista, joissa järjestämättömien lainojen osuus on suuri, voi levitä merkittäviä heijastusvaikutuksia koko EU:n talouteen. Nämä vaikutukset kohdistuvat sekä talouskasvuun että rahoitusvakauteen.

Tämä EU:n tason ulottuvuus on otettu huomioon neuvoston heinäkuussa 2017 hyväksymässä järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa, joka perustuu suureen yksimielisyyteen siitä, että komission aloittamia toimia on tarpeen jatkaa ja laajentaa. Toimintasuunnitelmassa kehotetaan komissiota ja muita toimielimiä toteuttamaan toimia, joita tarvitaan järjestämättömien lainojen suuriin osuuksiin Euroopassa edelleen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Järjestämättömien lainojen vähentämistä koskevassa ensimmäisessä seurantaraportissa komissio sitoutui raportoimaan uudelleen maaliskuussa saavutetusta edistyksestä näiden toimien täytäntöönpanossa.

Yhteistoimien ja taloudellisen elpymisen seurauksena järjestämättömien lainojen määrä erityisesti joissakin pankeissa ja jäsenvaltioissa on supistumassa. Järjestämättömien lainojen keskimääräinen osuus pienenee edelleen tasaisesti, ja se on supistunut yli kolmanneksella vuodesta 2014 11 . Kuten jäljempänä selitetään, edistys järjestämättömien lainojen vähentämisessä on jatkunut edelleen viime kuukausien aikana.

Nyt on tärkeää vahvistaa päättäväisesti pyrkimyksiä järjestämättömien lainojen vähentämiseksi ja tulevien kertymien estämiseksi.

Rakentaen sille vakaalle pohjalle, joka on luotu aiempien unionissa toteutettujen riskiä vähentävien toimenpiteiden avulla, komissio esittää tämän seurantaraportin ohella kattavan toimenpidepaketin järjestämättömistä lainoista aiheutuvan ongelman ratkaisemiseksi sekä tulevien kertymien estämiseksi. Toimenpidepaketti koostuu kahdesta lainsäädäntöehdotuksesta, joiden tarkoituksena on luoda unionin laajuinen oikeuskehys järjestämättömien lainojen muodostaman ongelman ratkaisemiseksi, sekä yksiköiden valmisteluasiakirjasta, joka sisältää ei-sitovia teknisiä ohjeita kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamistavasta. Nämä ehdotukset yhdessä

·parantavat vakauteen tähtääviä välineitä järjestämättömien lainojen tehokkaaseen vähentämiseen,

·rohkaisevat järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehitystä,

·helpottavat velkojen perintää parantamalla vakuusvelkojien suojaa tuomioistuinten ulkopuolisessa menettelyssä ennalta ehkäiseviä uudelleenjärjestelymenettelyjä, uutta mahdollisuutta yrittäjille ja maksukyvyttömyysmenettelyjen tehokkuutta koskevaa marraskuussa vuonna 2016 annettua direktiiviehdotusta täydentävällä tavalla sekä

·antavat jäsenvaltioille, jotka niin haluavat, neuvoja pankkiensa rakenneuudistuksessa perustamalla omaisuudenhoitoyhtiöitä tai ryhtymään muihin järjestämättömien lainojen käsittelyä koskeviin toimiin.

2.Järjestämättömien lainojen suhteen saavutettu edistys

Komissio on vuosina 2008 ja 2009 puhjenneen finanssikriisin alusta alkaen kiinnittänyt runsaasti huomiota järjestämättömien lainojen muodostaman ongelman ratkaisemiseen. Tukeakseen pankkeja, joiden elinkelpoisuutta järjestämättömät lainat uhkasivat, komissio on auttanut jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tilapäisiä ja koko järjestelmän laajuisia, valtiontukisääntöjen mukaisia toimenpiteitä järjestämättömien lainojen määrän vähentämiseksi 12 . Näillä toimilla on pystytty merkittävästi vähentämään järjestämättömien lainojen määrää pankkisektorilla. Komissio on tarjonnut pankeille kannustimia, jotta ne hallinnoisivat ja vähentäisivät järjestämättömiä lainojaan käyttämällä markkinamekanismeja. Se on samalla suojannut veronmaksajia kustannuksilta edellyttämällä asianmukaista vastuunjakoa ja perusteellista uudelleenjärjestelyä. Osana valtiontukisääntöjen mukaisia vaatimuksia pankkeja on lisäksi velvoitettu uudistamaan liiketoimintaansa niiden elinkelpoisuuden takaamiseksi pitkällä aikavälillä. Jos elinkelpoisuudesta ei ole ollut varmuutta, pankit on asetettu selvitystilaan tai ne on sulautettu elinkelpoisiin pankkeihin. Nämä toimenpiteet ovat edistäneet joustavamman ja vakaamman pankkijärjestelmän luomista. Saadakseen valtiontukea lähellä kaatumista olevan pankin tulee myös tulevaisuudessa joko toteutettava rakenneuudistuksia tai se on asetettava selvitystilaan, mikä siten vahvistaa pankkijärjestelmää.

Pankkiunionin perustamisella ja etenkin kahdella siihen kuuluvalla pilarilla, jotka ovat yhteinen valvontamekanismi ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, on ratkaisevasti tehostettu unionin ja etenkin euroalueen pankkien valvontaan ja kriisinratkaisuun liittyviä institutionaalisia järjestelyjä. 13 Lisäksi asianomaisille jäsenvaltioille eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä osoitetuissa suosituksissa on korostettu tarvetta toteuttaa päättäväisiä toimia järjestämättömien lainojen suurten osuuksien supistamiseksi. Komission rakenneuudistusten tukipalvelu tarjoaa jäsenvaltioille teknistä apua järjestämättömiin lainoihin liittyvissä projekteissa. 14 Lisäksi EKP:n valvonnalla, yhteisellä valvontamekanismilla, kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla ja Euroopan pankkiviranomaisella (EPV) on ollut tärkeä merkitys järjestämättömiin lainoihin liittyvän valvonnan ja raportoinnin parantamisessa Euroopassa. EKP on lisäksi osallistunut tiiviisti rahoitusvakauden turvaamiseen EU:ssa. Näiden yhteistoimien seurauksena järjestämättömien lainojen kokonaismäärä ja osuus EU:n pankeissa on supistunut merkittävästi viime vuosina.

Erityisesti viimeisimmät, vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tiedot, vahvistavat järjestämättömien lainojen osuuden EU:ssa olevan laskussa. Osuus laski 4,4 prosenttiin, noin 1 prosenttiyksikön vuoden takaisesta (katso kaavio 1) ja 0,2 prosenttiyksikköä eli 40 miljardia euroa verrattuna edelliseen vuosineljännekseen. Tämä merkitsi myös sitä, että osuus oli pienimmillään sitten vuoden 2014 viimeisen neljänneksen. Tulokseen vaikuttaa sekä järjestämättömien lainojen kokonaismäärän pieneneminen että lainojen kokonaismäärän kasvu EU:ssa. Luottotappiovarausten suhde ongelmaluottojen bruttomäärään 15 pysyi vakaana. Niiden määrä on 50,7 prosenttia. Myönteisestä kehityksestä huolimatta päättäväisiä toimia on jatkettava ja nopeutettava.

Järjestämättömien lainojen osuudet ovat viime aikoina supistuneet lähes kaikissa jäsenvaltioissa, joskin jäsenvaltioiden välillä 16 on merkittäviä eroja (katso taulukko 1). Jäsenvaltioissa, joissa on edelleen suuri määrä järjestämättömiä lainoja, on kuitenkin saavutettu rohkaisevaa edistystä, mikä on tulosta politiikkatoimien ja talouskasvun yhteisvaikutuksesta.

Taulukko 1: Järjestämättömät lainat ja varaukset jäsenvaltioittain  17

Lähde: EKP, pankkisektorin konsolidoidut tiedot. Komission yksiköiden laskelmat (rahoitusvakauden, rahoituspalvelujen ja pääomamarkkinaunionin pääosasto).

Tästä huomattavasta kehityksestä huolimatta järjestämättömät lainat muodostavat yhä riskin talouskasvulle ja rahoitusvakaudelle. Järjestämättömien lainojen kokonaismäärä EU:ssa on edelleen noin 910 miljardia euroa, joten se on selkeästi suurempi kuin ennen kriisiä 18 . Rakenteelliset esteet haittaavat yhä järjestämättömien lainojen vähentämisen nopeuttamista. Luottotappiovaraukset tehdään usein myöhään, ja ne ovat riittämättömiä järjestämättömien lainojen ratkaisemiseksi ja tulevien kertymien estämiseksi. Järjestämättömien lainojen jälkimarkkinat eivät vielä toimi riittävällä tavalla, jotta ne auttaisivat merkittävästi vähentämään näiden lainojen määrää, vaikka kiinnostus näitä lainoja kohtaan on lisääntynyt tietyissä sijoittajaryhmissä ja niihin liittyvien transaktioiden volyymi on kasvanut. Lisäksi lainojen uudelleenjärjestelyyn, maksukyvyttömyyteen ja velkojen perintään liittyvät menettelyt, jotka eivät ole edenneet komission jo esittämien ehdotusten mukaisesti, ovat edelleen joissakin tapauksissa liian hitaita ja vaikeasti ennakoitavia.

3.Kattava toimenpidepaketti järjestämättömien lainojen vähentämiseksi ja tulevien kertymien estämiseksi

Tähänastisesta edistyksestä huolimatta uudet lainsäädäntötoimet vaikuttavat olevan tarpeen järjestämättömien lainojen suureen määrään liittyviin ongelmiin puuttumiseksi. Tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa olisi keskityttävä neljällä osa-alueella toteutettavien toisiaan täydentävien politiikkatoimien yhdistelmään: i) pankkivalvonta ja -sääntely, ii) kansallisten uudelleenjärjestely-, maksukyvyttömyys- ja velanperintäpuitteiden uudistaminen edelleen, iii) jälkimarkkinoiden kehittäminen ongelmasaamisille ja iv) pankkien uudelleenjärjestelyn tukeminen tarvittaessa. Näillä neljällä osa-alueella olisi toteutettava toimia kansallisella ja tarvittaessa unionin tasolla. Komissio on sitoutunut toteuttamaan ne järjestämättömiä lainoja koskevan toimintasuunnitelman osat, joista se on suoraan vastuussa.

Komissio hyväksyy tänään kattavan toimenpidepaketin, jossa käsitellään yllä esitettyjä neljää osa-aluetta ja jotka parantavat EU:n rahoitusvakautta (katso kaaviosta 2, kuinka komission toimenpidepaketti sopii osaksi yleistä toimintasuunnitelmaa). Ehdotetut toimet auttavat pankkeja ja jäsenvaltioita puuttumaan järjestämättömien lainojen muodostamaan ongelmaan entistä päättäväisemmin ja välttämään niiden liialliset kertymät tulevaisuudessa.

Pankeilta vaaditaan, että ne laittavat sivuun riittävästi varoja silloin kun uusista lainoista tulee järjestämättömiä lainoja. Tämä vaatimus on samalla asianmukainen kannustin sille, että järjestämättömiin lainoihin puututaan aikaisessa vaiheessa ja ettei niiden kertymien anneta muodostua liian suuriksi.

Jos lainoista kuitenkin tulee järjestämättömiä lainoja, pankit pystyvät vakuudellisiin lainoihin sovellettavien tehokkaampien täytäntöönpanomekanismien ansiosta puuttumaan järjestämättömiin lainoihin. Mekanismien yhteydessä varmistetaan kuitenkin, että velallista suojataan asianmukaisesti, eivätkä ne koske kuluttajille myönnettyjä lainoja.

Jos järjestämättömien lainojen määrä edellä esitetyistä toimenpiteistä huolimatta kasvaa liian suureksi, kuten on tällä hetkellä tilanne eräissä jäsenvaltioissa, pankit voivat myydä järjestämättömät lainansa muille toimijoille tehokkailla, kilpailukykyisillä ja avoimilla jälkimarkkinoilla. Pankkeja ohjaavat näissä pyrkimyksissä valvontaviranomaiset, joiden asema perustuu niillä vakavaraisuusasetuksen 19 nojalla oleviin pankkikohtaisiin toimivaltuuksiin, joita kutsutaan myös pilarin 2 mukaisiksi valtuuksiksi.

Jäsenvaltiot, joissa järjestämättömät lainat muodostavat merkittävän ja laajan ongelman, voivat halutessaan perustaa kansallisia omaisuudenhoitoyhtiöitä tai toteuttaa muita toimenpiteitä, jotka ovat valtiontukisääntöjen ja pankkien kriisinratkaisusääntöjen mukaisia.

Kaavio 2: Neuvoston järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevan toimintasuunnitelman osat 20

4.Pankkien riittävä luottotappiovaraus järjestämättömien lainojen varalle

Vakavaraisuusasetusta 21 muuttava asetus edellyttää pankeilta riittäviä luottotappiovarauksia uusille lainoille, jos ne myöhemmin muuttuvat järjestämättömiksi saamisiksi. Asetuksessa otetaan käyttöön lakisääteiset varautumisjärjestelyt, joiden tarkoituksena on poistaa riski siitä, että tulevien järjestämättömien lainojen luottotappiovaraukset eivät ole riittäviä. Tällaisen varautumisjärjestelyn suuruus vastaa sellaisten omista varoista tehtävien varausten ja vähennysten vähimmäismäärää, joka pankeilla on oltava aiheutuneiden ja odotettavissa olevien myöhemmin järjestämättömiksi muuttuvien lainojen tappioiden kattamiseksi. Pankin omista varoista tehdään vähennyksiä, jos pankin varat eivät yllä vähimmäistasolle.

Varmistaakseen vakavaraisuutta koskevan kehyksen johdonmukaisuuden komissio ottaa myös käyttöön järjestämättömien vastuiden yhteisen määritelmän. Tämä määritelmä vastaa valvontaan liittyvässä raportoinnissa jo käytössä olevaa määritelmää. Varautumisjärjestelyllä vähennetään riittämättömin varauksin katettujen järjestämättömien vastuiden suurista määristä aiheutuvia rahoitusvakausriskejä estämällä tällaisten vastuiden kertyminen tai niiden määrän lisääntyminen, millä voisi olla potentiaalisia heijastusvaikutuksia markkinoiden stressitilanteissa. Sillä myös varmistetaan, että laitoksilla on riittävästi varoja järjestämättömistä vastuista aiheutuvien tappioiden kattamiseen, jotta ne voivat suojata kannattavuuttaan ja pääomaansa ja hillitä rahoituskustannuksiaan stressikausina. Tällä puolestaan varmistettaisiin, että kotitalouksille ja yrityksille on tarjolla vakaata ja luonteeltaan vähemmän myötäsyklistä rahoitusta.

5.Direktiivi luoton hallinnoijista, luoton ostajista ja vakuuksien realisoimisesta

Direktiivin ansiosta pankit voivat käsitellä paremmin lainoja, jotka muuttuvat järjestämättömiksi lainoiksi, kun niille annetaan paremmat edellytykset panna luoton vakuudet täytäntöön tai myydä luotto kolmansille osapuolille. Tuomioistuinten ulkopuolinen nopeutettu vakuuksien täytäntöönpano sujuvana takaisinperintämekanismina laskisi järjestämättömistä vastuista aiheutuvia kustannuksia ja tukisi siten pankkeja takaisinperinnässä. Kun pankeille kertyy suuri määrä järjestämättömiä lainoja eikä niillä ole riittävästi henkilöstöä tai asiantuntemusta tällaisten lainojen asianmukaiseen hallinnoimiseen, direktiivillä helpotetaan näiden lainojen hallinnoimisen ulkoistamista erikoistuneelle luotonhallinnoijalle tai luottosopimusten myymistä luoton ostajalle, jolla on tarvittava riskinottohalu ja asiantuntemus sen hallinnoimiseksi.

Tällä direktiivillä edistetään näitä kahta toisiaan vahvistavaa toimintamahdollisuutta pankkien järjestämättömien lainojen käsittelyyn. Lyhyempi selvitysaika ja tuomioistuimen ulkopuolisesta nopeutetusta vakuuksien täytäntöönpanosta seuraava parempi takaisinperintä kasvattavat järjestämättömien lainojen arvoa sekä mahdollisten järjestämättömiin lainoihin liittyvien transaktioiden tarjoushintoja. Vakuudelliselle järjestämättömälle lainalle on helpompi määrittää hinta jälkimarkkinoilla kuin vakuudettomalle järjestämättömälle lainalle, koska järjestämättömän lainan vähimmäisarvo määräytyy vakuuden arvon perusteella. Luoton ostajat suosivatkin järjestämättömiä lainoja, joissa on mahdollisuus tuomioistuimen ulkopuoliseen nopeutettuun vakuuksien täytäntöönpanoon. Tämä puolestaan antaa luottolaitoksille lisäkannustimen tämän ominaisuuden käyttämiseen uusia lainoja myönnettäessä. Tuomioistuinten ulkopuolisen nopeutetun vakuuksien täytäntöönpanon avulla saavutettava yhdenmukaistaminen edistäisi lisäksi yleiseurooppalaisten järjestämättömiin lainoihin erikoistuneen sijoittajakunnan muodostumista, mikä parantaisi edelleen markkinoiden likviditeettiä.

5.1.Järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittäminen edelleen

Direktiivi auttaa järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittämisessä poistamalla kolmansien osapuolten harjoittamaan lainanhoitoon ja lainojen siirtoon luoton ostajille liittyviä kohtuuttomia esteitä, mutta noudattaa samalla unionin siviililainsäädäntöä ja jäsenvaltioiden kuluttajansuojaa koskevia sääntöjä.

Tällä hetkellä pankit eivät aina pysty hoitamaan järjestämättömiä lainojaan vaikuttavasti ja tehokkaasti. Tällaisissa tapauksissa pankit hyötyvät lainoistaan vähemmän kuin muutoin olisi mahdollista. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun pankeilla on suuri määrä järjestämättömiä lainoja eivätkä ne kykene hallinnoimaan järjestämättömiä lainojansa asianmukaisesti. Pankit saattavat myös joutua tilanteeseen, jossa niillä on valikoima järjestämättömiä lainoja, joiden perinnän luonne ei kuulu pankin ydinosaamiseen. Näissä tapauksissa paras vaihtoehto voi olla joko näiden lainojen hallinnoinnin ulkoistaminen erikoistuneelle luoton hallinnoijalle tai luottosopimuksen myyminen.

Näistä syistä ehdotuksella luodaan yhteiset säännöt, joita luoton hallinnoijien tulee noudattaa toimiessaan unionissa rajat ylittävällä tavalla. Siinä luodaan unionin laajuiset yhteiset standardit, joilla varmistetaan lainan ostajien ja luoton hallinnoijien asianmukainen toiminta ja valvonta. Samalla lisätään kilpailua yhdenmukaistamalla markkinoille pääsyä koskevia sääntöjä jäsenvaltioissa. Tämä laskee potentiaalisten lainan ostajien markkinoille tulon kustannuksia lisäämällä luoton hallinnan saatavuutta ja pienentämällä sen kustannuksia. Markkinoilla toimivien ostajien suurempi määrä merkitsee kilpailukykyisempiä markkinoita, mikä johtaa kysynnän kasvuun ja korkeampiin transaktioiden hintoihin.

Ehdotukseen sisältyy selkeitä sääntöjä, joiden tarkoituksena on kuluttajien oikeuksien ja etujen suojaaminen, vakaiden järjestämättömien lainojen markkinoiden luominen ja luotettavat puitteet luoton hallinnoijille. Ehdotus sisältää oikeudelliset suojatoimet ja avoimuussäännöt, jotta voidaan varmistaa, ettei lainan siirtäminen vaikuta kuluttajansuojan tasoon. Erityistä huomiota kiinnitetään kaikkein haavoittuvimpiin ja ylivelkaantuneisiin kuluttajiin. Luoton hallinnoijilla tulisi esimerkiksi olla asianmukaiset käytännöt kanssakäymiseen luotonottajien kanssa, ja luoton hallinnoijien tulisi tarvittaessa ohjata kuluttaja lainaneuvontaan tai sosiaalipalveluihin.

Jotta voitaisiin estää mahdollisten uusien kulutusluottojen muuttuminen järjestämättömiksi lainoiksi, jäsenvaltioita pyydetään myös laatimaan säännöt kuluttajan maksukyvyn arvioimiseksi. Kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskevassa toimintasuunnitelmassa 22 esitetty luottokelpoisuuden arviointia koskeva valmistelutyö jatkuu, ja komissio aikoo jatkaa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa parhaiden käytäntöjen ja ohjaavien periaatteiden määrittämiseksi luottolaitoksille kuluttajien luottokelpoisuutta arvioitaessa.

5.2.Vakuudellisten lainojen tehokkaampi takaisinperintä

Direktiivi tarjoaa vakuusvelkojille tehokkaamman takaisinperintämenetelmän vakuudellisten lainojen yhteydessä käyttämällä tuomioistuinten ulkopuolista nopeutettua vakuuksien täytäntöönpanoa. Tässä on kyse nopeutetusta ja tehokkaasta tuomioistuinten ulkopuolisesta täytäntöönpanomekanismista, jonka ansiosta vakuusvelkoja voi saada takaisin arvoa vakuudesta, jonka yritys tai yrittäjä on antanut lainansa vakuudeksi. Tällaisia mekanismeja on jo 25 jäsenvaltiossa, vaikka puolessa niistä näiden mekanismien soveltaminen rajoittuu joko irtaimistoon tai kiinteään omaisuuteen.

Ehdotuksella autetaan pankkeja parantamaan nykyisiä järjestelymenetelmiään ja hallinnoimaan järjestämättömiä lainoja tehostamalla perintämenettelyjä tuomioistuinten ulkopuolisen nopeutetun vakuuden täytäntöönpanon avulla. Useimmissa tapauksissa pankit käsittelevät järjestämättömät lainansa itse takaisinperintäjärjestelyn avulla. Suuri osa järjestämättömiksi lainoiksi muuttuvista lainoista on vakuudellisia. Pankit voivat panna rahoitusvakuuden täytäntöön kansallisten maksukyvyttömyys- ja velanperintäpuitteiden mukaisesti, mutta menettely on usein hidas ja oikeudellisesti epävarma. Tällä välin järjestämättömät lainat pysyvät pankkien taseissa, mikä altistaa pankit pitkäaikaiselle epävarmuudelle ja sitoo resursseja. Tämä estää pankkia keskittymästä uusien lainojen myöntämiseen elinkelpoisille asiakkaille. Tämän vuoksi ehdotus sisältää tehokkaan menetelmän, jonka avulla pankit ja muut yritykset, joilla on lupa myöntää lainoja, voivat saada vakuudellisten yrityslainojen varojaan takaisin luotonottajayrityksiltä tuomioistuinten ulkopuolisen menettelyn avulla. Tämä tehokas tuomioistuinten ulkopuolinen menettely olisi käytettävissä, jos siitä on etukäteen sovittu lainasopimuksessa lainanantajan ja luotonottajan välillä. Menettelyä ei voida käyttää kulutusluottoihin, ja se on suunniteltu siten, ettei sillä ole vaikutusta aikaisiin uudelleenjärjestely- ja maksukyvyttömyysmenettelyihin. Se ei vaikuta jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädäntöön sellaisissa asioissa kuten luotonantajien hierarkia maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Uudelleenjärjestely- ja maksukyvyttömyysmenettelyt ovat etusijalla tässä ehdotuksessa esitettyyn tuomioistuinten ulkopuoliseen nopeutettuun vakuuden täytäntöönpanoon nähden. Jotta voidaan varmistaa täysi johdonmukaisuus ja täydentävyys suhteessa uudelleenjärjestelyehdotukseen, noudatetaan seuraavaa periaatetta: tuomioistuimen ulkopuolinen vakuuden täytäntöönpano olisi mahdollista vain silloin, kun yksittäisten täytäntöönpanokanteiden keskeyttämistä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ei voida soveltaa. Uudelleenjärjestelyehdotuksessa ennakoidaan, että luotonantajat, myös uudelleenjärjestelymenettelyssä olevan yrityksen tai yrittäjän vakuusvelkojat, kuuluvat täytäntöönpanotoimien keskeyttämisen piiriin. Tässä tapauksessa maksuvaikeuksissa oleva velallinen voi neuvotella uudelleenjärjestelysuunnitelmasta velkojien kanssa ja välttää maksukyvyttömyyden.

6.Tekninen suunnitelma kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden perustamiseksi

Osana pakettia jäsenvaltioille annetaan myös ei-sitovia ohjeita siitä, miten ne voivat halutessaan perustaa EU:n pankki- ja valtiontukisääntöjen mukaisia kansallisia omaisuudenhoitoyhtiöitä. Omaisuudenhoitoyhtiöitä koskevassa suunnitelmassa annetaan käytännönläheisiä neuvoja kansallisten omaisuudenhoitoyhtiöiden rakenteesta ja perustamisesta. Suositukset perustuvat jäsenvaltioiden aikaisemmista kokemuksista johdettuihin parhaisiin käytänteisiin siinä määrin kuin ne ovat sovellettavissa. Omaisuudenhoitoyhtiöt voivat olla yksityisiä tai (osittain) julkisesti tuettuja ilman valtiontuen tarvetta, jos voidaan katsoa, että asianomainen jäsenvaltio toimii samalla tavalla kuin muut taloudelliset toimijat. Omaisuudenhoitoyhtiön mahdollisuutta saada valtiontukea ei tulisi pitää oletusratkaisuna. Kun valtiontukea saava omaisuudenhoitoyhtiö on poikkeuksellinen ratkaisu, suunnitelmassa pyritään selventämään tällaisille omaisuudenhoitoyhtiöille sallittua rakennetta, joka olisi kaikilta osin EU:n oikeudellisen kehyksen, erityisesti elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin, yhteistä kriisinratkaisumekanismia koskevan asetuksen ja valtiontukisääntöjen mukainen.

Suunnitelmassa ehdotetaan useita yleisiä periaatteita, joita ovat mm. omaisuuseräjoukon rajaaminen, osallistujajoukon rajaaminen, omaisuuserien koon raja-arvon harkitseminen, omaisuuserien arvostussäännöt, asianmukainen pääomarakenne sekä omaisuudenhoitoyhtiön hallinto ja toiminta. Lisäksi suunnitelmassa kuvataan eräitä vaihtoehtoisia arvonalentamismenetelmiä, jotka eivät sisälly valtiontukeen, kuten markkinaehtoiset valtion takaukset, jotka mahdollistavat vakuuksien saamisen järjestämättömille lainoille. Komissio on viime vuosina arvioinut myös muita jäsenvaltioiden ehdottamia toimenpiteitä, jotka koskevat kansallisia järjestämättömiä lainoja, ja jatkaa arviointia edelleen yksittäisissä tapauksissa sen varmistamiseksi, että nämä toimenpiteet noudattavat täysin elvytys- ja kriisinratkaisudirektiiviä, yhteistä kriisinratkaisumekanismia ja valtiontukisääntöjä.

7.Vahva toisiaan vahvistavien toimenpiteiden paketti

Tässä toimenpidepaketissa ehdotetut toimet vahvistavat toisiaan, eikä niillä saavuteta samaa tehoa, jos ne toteutetaan erikseen. Lakisääteinen varautumisjärjestely takaa sen, että tulevista järjestämättömistä lainoista aiheutuvat luottotappiot on riittävästi katettu, jolloin niiden selvitys tai myynti helpottuu. Näitä vaikutuksia vahvistetaan toimilla, joilla kannustetaan kehittämään järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoita. Tällaiset jälkimarkkinat lisäisivät järjestämättömien lainojen kysyntään liittyvää kilpailua ja nostaisivat näiden lainojen markkina-arvoa. Lisäksi tuomioistuinten ulkopuolisella nopeutetulla vakuuksien täytäntöönpanolla, jonka ansiosta vakuuden arvo saadaan nopeasti perittyä, vähennetään järjestämättömien lainojen muodostaman ongelman ratkaisemisesta aiheutuvia kustannuksia.

Toimenpidepaketti sisältää suurimman osan neuvoston toimintasuunnitelmasta. Yhdistämällä useita elementtejä toimenpidepaketilla kokonaisuudessaan luodaan tarkoituksenmukainen ympäristö järjestämättömien lainojen käsittelyyn pankkien taseissa ja vähennetään riskiä tällaisten lainojen tulevista kertymistä. Toimenpiteiden vaikutuksen odotetaan olevan erilainen eri jäsenvaltioissa ja asianomaisissa laitoksissa. Joillakin toimenpiteillä tulee olemaan melko suuri vaikutus pankkien lainan alullepanon yhteydessä tekemään riskinarviointiin, kun taas toisilla edesautetaan järjestämättömien lainojen nopeaa kirjaamista ja parempaa hallinnointia. Lisäksi on tarkoitus ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla parannetaan järjestämättömien lainojen markkina-arvoa.

Erityisesti:

·Ehdotus varautumisjärjestelyistä varmistaa, että tulevista järjestämättömistä lainoista aiheutuvat luottotappiot on riittävästi katettu, jolloin niiden selvitys ja/tai niistä luopuminen on helpompaa. Näitä vaikutuksia täydentäisivät kehittyneemmät järjestämättömien lainojen jälkimarkkinat, jotka vahvistaisivat tällaisten lainojen kysyntää ja nostaisivat niiden markkina-arvoa. Tämän ansiosta pankit voivat myydä järjestämättömiä lainoja helpommin, kun otetaan huomioon tiukemmat rahoitussäännöt.

·Omaisuudenhoitoyhtiöt ovat aiemmin osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi oikeissa olosuhteissa, ja ne ovat edelleen hyödyllinen osa työkalupakkia, vaikka asiaankuuluva EU:n lainsäädäntökehys onkin kehittynyt viime vuosina. Omaisuudenhoitoyhtiöiden hyödyllisyys kuitenkin heikkenee, jos järjestämättömien lainojen jälkimarkkinat ovat alikehittyneet, sillä yksi omaisuudenhoitoyhtiön tärkeä työväline on lainojen myynti kolmannen osapuolen sijoittajille. Omaisuudenhoitoyhtiö ja monet muut mahdolliset luoton ostajat ovat erittäin riippuvaisia itsenäisten yritysten saatavuudesta hallinnoimaan ja hoitamaan lainoja niiden puolesta. Siksi omaisuudenhoitoyhtiöt ovat tehokkaampia, jos niitä tuetaan komission tässä toimenpidepaketissa esittämien oikeudellisten ehdotusten avulla. Toisaalta omaisuudenhoitoyhtiöllä saattaa olla vaikeuksia tavoitteidensa saavuttamisessa ilman parannuksia järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden toimintaan.

·Tuomioistuinten ulkopuolinen nopeutettu vakuuksien täytäntöönpano sujuvana vakuuden täytäntöönpanomekanismina laskisi lisäksi järjestämättömistä lainoista aiheutuvia kustannuksia ja tukisi siten pankkeja ja näiden lainojen ostajia takaisinperinnässä. Tällainen ennaltaehkäisevän uudelleenjärjestely- tai maksukyvyttömyysmenettelyn ulkopuolella käytettävissä oleva mekanismi täydentäisi marraskuussa 2016 annettua direktiiviehdotusta, joka koskee uudelleenjärjestelyjä, uutta mahdollisuutta ja maksukyvyttömyysmenettelyä.

Kaavio 3: Toimenpidepaketti järjestämättömien lainojen vähentämiseksi: Toimenpiteiden toisiaan vahvistavat vaikutukset

Komissio tutkii lisäksi yhdessä EKP:n ja EPV:n kanssa tapoja edistää järjestämättömien lainojen ja niiden markkinoiden läpinäkyvyyttä. Tämän saavuttamiseksi on parannettava järjestämättömien lainojen tietojen saatavuutta ja vertailtavuutta. Yksi ajatus tässä yhteydessä on tukea järjestämättömiin lainoihin liittyvien tietojärjestelmien tai luottorekisterien kehittämistä. Selvitystyö valmistuu pian, ja komission, EKP:n ja EPV:n yhteistyön tulos esitetään teknisessä asiakirjassa.  23

Komission tänään esittämät ehdotukset täydentävät neuvoston toimintasuunnitelman muita osia, myös jäsenvaltioille, valvontaviranomaisille ja muille EU:n toimielimille ehdotettuja toimenpiteitä. Tarkemmin ilmaistuna seuraavat toimenpiteet täydentävät komission esittämiä ehdotuksia:

·yleiset suuntaviivat kaikille EU:n pankeille järjestämättömien lainojen hallinnoimiseen,

·yksityiskohtaiset suuntaviivat pankkien lainanantoon ja -valvontaan sekä sisäiseen hallintaan siten, että huomio kohdistetaan erityisesti läpinäkyvyyteen ja luotonottajan takaisinmaksukyvyn arviointiin,

·koko järjestelmän laajuisten järjestämättömistä lainoista aiheutuvien ongelmien estämiseen ja makrotason vakauteen tähtäävät lähestymistavat, jotka ottavat huomioon järjestämättömien lainojen politiikkatoimenpiteiden mahdollisen myötäsyklisyyden ja seuraukset rahoitusvakaudelle sekä

·omaisuuserien laatua ja järjestämättömiä lainoja koskevat julkistamisvaatimukset.

Komission, EKP:n, EPV:n ja Euroopan järjestelmäriskikomitean toimenpiteet luovat merkittäviä synergiaetuja. Ehdotetut lakisääteiset vähimmäisvakuusvaatimukset tarjoaisivat pankkien johdolle vahvat kannustimet tulevien järjestämättömien lainojen kertymien estämiseen hallinnoimalla paremmin näitä lainoja ja vahvistamalla lainanantomenettelyjä. Tämä vahvistaa EKP:n ja EPV:n meneillään olevaa pankkien lainanantoa, järjestämättömien lainojen käsittelyä, valvontaa ja sisäisen hallinnon menettelyjä koskevaa työtä. Työ, joka koskee järjestämättömien lainojen tietoja ja markkinarakennetta, parantaisi entisestään näiden lainojen jälkimarkkinoiden toimintaa.

8.Päätelmät

EU:n pankkisektorin riskejä on kokonaisuutena saatu vähennettyä merkittävästi. Tämän seurauksena myös järjestämättömien lainojen määrä supistuu jatkuvasti. Myönteisestä kehityksestä huolimatta järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri useissa jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa haasteita näille jäsenvaltioille ja koko EU:lle.

Järjestämättömien lainojen määrän vähenemisen nykyisen suuntauksen nopeuttaminen ja uusien tällaisten lainojen kertymien estäminen on tärkeä askel kohti pankkiunionin viimeistelyä. Vaikka EKP valvoo jo suuria ja järjestelmän kannalta merkittäviä pankkeja (yhteinen valvontamekanismi) ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on jo toiminnassa, pankkiunioni ei ole vielä valmis. Kriisin jälkeisten vakavaraisuus- ja kriisinratkaisupuitteiden tärkeimmät rakennusosat ovat valmiit tai lähestyvät valmistumista, ja euroalueen pankkisektorin riskit vähenevät merkittävästi. Tämä merkitsee sitä, että nyt on aika panna täytäntöön pankkiunionin kaksi puuttuvaa osatekijää: yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteinen varautumisjärjestely ja eurooppalainen talletussuojajärjestelmä. Viimeistelemättömän pankkiunionin sisällä pankkisektori pysyy jakautuneena kansallisten rajojen mukaisesti eikä siten tarjoa yhtenäisemmän sektorin taloudellisia etuja ja suurempaa vakautta.

Tänään esitetty kattava paketti on iso askel tähän haasteeseen vastaamisessa. Kaavailtujen toimenpiteiden toteuttamisessa on tulevina kuukausina ja vuosina edistyttävä nykyiseen tahtiin, jotta järjestämättömien lainojen aiheuttama ongelma voidaan ratkaista. Tämä edellyttää, että näiden lainojen määrä saadaan vähennettyä kestävälle tasolle ja että niiden tulevat kertymät estetään.

Yksittäisten pankkien ja asianomaisten jäsenvaltioiden on edelleen tehtävä tähän liittyvää työtään tasaiseen tahtiin. Lisäksi komission ja muiden EU:n toimielinten, myös Euroopan keskuspankin, yhteisten toimien tulee jatkua. Tärkeä osa tätä työtä on tänään esitetty lainsäädännöllisten ja muiden toimien toimenpidepaketti yhdessä tämän tiedonannon kanssa. Sen vuoksi komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa etenemään nopeasti tässä tärkeässä asiassa, jotta voidaan tukea jatkuvia yhteisiä pyrkimyksiä vähentää Euroopan pankkisektorin riskejä. Samaan aikaan tulee antaa etusija vireillä oleville lainsäädäntötoimenpiteille, jotka koskevat riskien vähentämistä (marraskuussa 2016 annettu pankkialaa koskeva paketti 24 ), liiketoiminnan uudelleenjärjestelyjä ja maksukyvyttömyyslainsäädäntöä, ja ne tulee hyväksyä mahdollisimman nopeasti. Komissio on valmis tekemään tässä asiassa yhteistyötä lainsäädäntövallan käyttäjien kanssa.

(1) COM(2017) 821.

(2) https://www.consilium.europa.eu/media/21579/leadersagenda_fi.pdf

(3) Komissio antoi 7. päivänä maaliskuuta tiedonannon [COM(2018)] ”Toimien vauhdittaminen pääomamarkkinaunionin toteuttamiseksi vuoteen 2019 mennessä”.

(4)   https://ec.europa.eu/info/publications/171011-communication-banking-union_en

(5)   http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/17-conclusions-on-banking-union/

(6) COM(2018) 37.

(7) Toisin sanoen täysimääräisten vaatimusten mukainen vähimmäisomavaraisuusaste, joka lasketaan tiukemmin ehdoin ja esitellään ennen vuotta 2019, jolloin siirtymäaika päättyy. Siirtymäkauden pehmentävä vaikutus jää huomioimatta.

(8) http://europa.eu/rapid/press-release_IP-16-3731_fi.htm

(9) COM(2016) 0723 - 2016/0359 (COD)

(10) Järjestämättömät lainat tarkoittavat lainoja, joissa luotonottaja ei kykene suoriutumaan maksuaikataulun mukaisista korkokuluista tai lainan lyhennyksistä. Laina luokitellaan järjestämättömäksi, kun maksut ovat olleet erääntyneinä yli 90 päivää tai kun on todennäköistä, ettei luotonottaja kykene takaisinmaksuun (komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/227).

(11) Tarkastelu kohdassa 2.

(12) Joissain tapauksissa osana rahoitustukiohjelmaa.

(13) Pankkiunionin kolmantena pilarina on eurooppalainen talletussuojajärjestelmä, jota koskevan ehdotuksen komissio esitti marraskuussa 2015. Komissio antoi lokakuussa 2017 esittämässään pankkiunionin valmiiksi saamista koskevassa tiedonannossa [COM(2017) 592] uuden sysäyksen eurooppalaista talletussuojajärjestelmää koskeville neuvotteluille.

(14) (EU) 2017/825.

(15) Lähde: EKP. Koska tietoja lainoihin liittyvistä luottotappiovarauksista ei ollut saatavilla, luottotappiovarausten suhde ongelmaluottojen bruttomäärään EU:n tasolla perustuu tietoihin, jotka koskevat kaikkiin velkainstrumentteihin (lainat ja velkapaperit) liittyviä arvonalentumisia ja järjestämättömiä lainoja.

(16) Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen lopulla järjestämättömien lainojen osuus oli alhainen useissa jäsenvaltioissa. Kymmenessä jäsenvaltiossa järjestämättömien lainojen osuus oli alle 3 prosenttia. Joissakin jäsenvaltioissa järjestämättömien lainojen osuus on suuri. Kahdeksassa jäsenvaltiossa osuus oli yli 10 prosenttia.

(17)  Huomautukset: Luvut vastaavat kotimaisten luottolaitosten ja ulkomaisten pankkien tytäryhtiöiden ja sivukonttoreiden tietoja. * Portugalin ja koko EU:n sektorikohtaisia ​​tietoja ei ole saatavilla. Luvut vastaavat kaikkien sektoreiden lainoja ja ennakkomaksuja. Sektorikohtaiset tiedot, ts. kotitalouksien ja finanssialan ulkopuolisten yritysten kokonaisaltistuma, Bulgarian, Saksan, Espanjan ja Unkarin osalta ovat saatavissa ainoastaan kirjanpitoarvoina. ** Tietoja lainoihin liittyvistä luottotappiovarauksista ei ole saatavilla Bulgarian, Saksan, Espanjan, Unkarin ja koko EU:n osalta. Näissä tapauksissa luvut perustuvat tietoihin, jotka koskevat kaikkiin velkainstrumentteihin (ts. lainat ja velkapaperit) liittyviä arvonalentumisia ja järjestämättömiä lainoja. Vuoden 2016 toisen ja kolmannen vuosineljänneksen EU:n tason yhdistelmätietoja ei ollut saatavilla. Taulukossa oleva vuoden 2016 luku vastaa vuoden 2016 ensimmäisen vuosineljänneksen arvoa.

(18) Lähde: EKP.

(19) Asetus (EU) N:o 575/2013 (vakavaraisuusasetus)

(20) Huomautus lyhenteistä: [Ei koske suomenkielistä toisintoa.]

(21) Asetus (EU) N:o 575/2013.

(22) COM(2017) 139.

(23) Tehokkaammat ja paremmin ennustettavissa olevat lainojen perintäjärjestelyt ja maksukyvyttömyysmenettelyt helpottaisivat järjestämättömien lainojen hallinnointia. Komissio tekee sen vuoksi lainojen perintäjärjestelyjä koskevan vertailuanalyysin saadakseen luotettavan kuvan niistä viivästyksiin ja varojen takaisinperintään liittyvistä ongelmista, joita pankit kohtaavat luotonottajien maksulaiminlyöntien yhteydessä. Se kehottaa jäsenvaltioita ja valvontaviranomaisia tiiviiseen yhteistyöhön luotettavan vertailuanalyysimenetelmän kehittämiseksi. Yritysten maksukyvyttömyyttä, uudelleenjärjestelyjä ja uutta mahdollisuutta koskevassa komission ehdottamassa direktiivissä säädetään tämän vuoksi jäsenvaltioiden velvollisuudesta kerätä vertailukelpoista tietoa maksukyvyttömyys- ja uudelleenjärjestelymenettelyistä ja ilmoittaa nämä tiedot komissiolle. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan osoittaa maksukyvyttömiä velallisia koskevien sääntelypuitteiden tehokkuus jäsenvaltiossa.

(24) http://europa.eu/rapid/press-release_IP-16-3731_en.htm