52018AE0464

Language
- My EUR-Lex
- Sign in
- Register
- My recent searches (0)

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52018AE0464 - EN

Document 52018AE0464

Help

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kiertotalouden seurantakehyksestä” (COM(2018) 29 final)

EESC 2018/00464

OJ C 367, 10.10.2018, p. 97–102 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

10.10.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 367/97

(COM(2018) 29 final)

(2018/C 367/19)

Esittelijä:	Cillian LOHAN
Toinen esittelijä:	Tellervo KYLÄ-HARAKKA-RUONALA

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 12.2.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Komitean täysistunnon päätös	19.9.2017
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	26.6.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	11.7.2018
Täysistunnon numero	536
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	172/0/1

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti kiertotalouden seurantakehyksen täytäntöönpanoa käsittelevään tiedonantoon, koska se on tärkeä jatko kiertotalouden toimintasuunnitelmalle ja sitä suositeltiin asiakokonaisuuden NAT/676 yhteydessä.

1.2

Tiedonanto on hyvä lähtökohta, mutta siitä puuttuu useita oleellisia asiaankuuluvia indikaattoreita:

—	ekologinen suunnittelu

—	(uusien) liiketoimintamallien kehittäminen

—	yhteistyötalous

—	sosiaaliset indikaattorit

—	päästöjä koskevat tiedot.

1.3

ETSK panee merkille, että vaikka komitea on EU:n toimielimien neuvoa-antava elin, sitä ei kuultu näiden indikaattorien kehittämistä käsitelleessä kuulemismenettelyssä.

1.4

Kiertotalous liittyy vähähiiliseen talouteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja tämä tulisi ottaa huomioon seurantaindikaattorien yhteydessä.

1.5

Seurannassa ei pitäisi kiinnittää huomiota pelkästään jätteeseen.

1.6

Kiertotalouden osatekijöiden määritelmä on kapea ja sitä olisi kehitettävä edelleen, koska sillä on merkitystä useita indikaattoreita ajatellen.

1.7

Tiedon puuttuminen joltain erityisalalta ei saisi olla perusteena sen poissulkemiselle. Tietojen puuttuminen olisi tuotava esiin, ja samalla on yksilöitävä strategiat, joilla varmistetaan niiden täydentäminen. Jos jatkossakin rajoitutaan perinteiseen vanhaan tietoon, siirtymistä uuteen talousmalliin ei pystytä mittaamaan täsmällisesti.

1.8

Toimintapolitiikoissa ja säännöissä on epäjohdonmukaisuuksia, jotka estävät elinkeinoelämän siirtymistä kertotalousmalliin. Tällaiset epäjohdonmukaisuudet olisi kartoitettava osana seurantakehystä.

1.9

Julkisten varojen käyttöä olisi seurattava omalla indikaattorillaan. Erityisesti kiertotalouteen liittyviin aloitteisiin tehdyissä investoinneissa tulisi olla sisäänrakennettuna tiedot, joita voidaan käyttää indikaattorin kehittämiseksi. Investoitujen varojen lisäksi on myös tärkeää seurata käytettyjä varoja.

1.10

Euroopan kiertotalouden sidosryhmäfoorumia olisi hyödynnettävä välineenä, jolla varmistetaan aktiivisten sidosryhmien sitoutuminen. Lisäksi tavoitteiden saavuttamiseksi olisi laadittava ja pantava täytäntöön viestintästrategia, jolla on konkreettiset tavoitteet.

1.11

Olisi seurattava tiedotusta ja valistusta kuluttaja- ja käyttäjätasolla, jotta kuluttajan rooli kiertotaloudessa ja materiaalivirrassa ymmärrettäisiin entistä paremmin. Lisäksi olisi edistettävä ja mitattava infrastruktuuriin liittyvää tukea, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden parantaa käyttäytymistään resurssitehokkuutta ajatellen, samoin kuin toimia, jotka tukevat siirtymistä ”kuluttajasta””käyttäjäksi”.

2. Yleistä

2.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon. Edistyminen kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteiden toteuttamisessa ja sen seuraaminen on tärkeä osa prosessia.

2.2

Seurantakehystä käsitelleessä kuulemismenettelyssä keskityttiin sidosryhmiin. ETSK olisi pitänyt kutsua mukaan, koska sen rooli neuvoa-antavana elimenä on vahvistettu perussopimuksissa ja koska sen jäsenistöön kuuluu monia asianomaisista sidosryhmistä.

2.3

On tärkeää, että minkä tahansa toimivan seurantajärjestelmän mittarit perustuvat luotettaviin tietoihin, jotka ovat vertailukelpoisia eri jäsenvaltioissa.

2.4

Kiertotalouden edistymisen seuranta on selvästikin haastava tehtävä. On ratkaisevan tärkeää mitata kaikkia kiertotalouteen siirtymisen osatekijöitä ja varmistaa, että puutteet tiedoissa kartoitetaan hyvin.

2.5

Olisi myönnettävä resursseja, joilla varmistetaan, että tietojen puutteet korjataan määrittämällä tarvittavat kriteerit kiireellisesti ja keräämällä tietoa perustason lukujen muodostamiseksi. Kriteerien, mittausten ja indikaattorien jatkuva tutkiminen ja seuranta on suositeltavaa.

2.6

Kiertotalouden osatekijöiden määritelmä on kapea ja sitä olisi perusteltua kehittää edelleen. Määritelmä puolestaan rajoittaa mittareita, joita käytetään arvioimaan taloudellista toimintaa, työpaikkojen luomista, innovointia ja muita indikaattoreita.

Kaavio 1 – Talouden materiaalivirrat (28 jäsenvaltion EU, 2014)

Kaavio1: saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/web/circular-economy/material-flow-diagram

2.7

Yleistarkastelu materiaalivirroista osoittaa, että EU:ssa jalostetaan vuosittain 8 miljardia tonnia materiaaleja energiaksi ja tuotteiksi. Vaikka 0,6 miljardia tonnia tästä suunnataan vientiin, suurin osa virrasta pysyy EU:ssa operoivien toimijoiden valvonnassa. Tämä analyysi on kuitenkin valikoiva siihen sisällytettyihin materiaaleihin nähden, ja siitä puuttuvat esimerkiksi elintarvikkeiden ja tekstiilien kaltaiset merkitykselliset virrat. Olisi otettava huomioon tuotannon vaikutus verrattuna kulutuksen vaikutukseen ja tarkasteltava kuinka ja mitä tuotetaan, viedään ja tuodaan.

2.8

Tiedonannossa olisi otettava huomioon tutkimuksen tekijöiden näkemys, jonka mukaan kierrätystä koskevat lukemat ovat optimistisia ja että sen osuus esitetään todennäköisesti todellisuutta suuremmaksi.

2.9

On tärkeää yhdistää kiertotalous vähähiiliseen talouteen. Seurantakehyksessä olisi otettava tämä yhteys huomioon toimien vahvistamiseksi ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Samalla vauhditettaisiin siirtymää.

2.10

Tiedonannossa tarkastellaan lähinnä jätettä. Tämä selittyy osaksi sillä, että jätettä koskevaa tietoa on paljon ja se on johdonmukaista ja vertailukelpoista. Tulevaisuudessa seurannassa on kuitenkin mentävä jäte- ja kierrätyskysymyksiä pidemmälle ja painotettava suunnittelua, tuotantoa ja kulutusta.

2.11

Olisi seurattava tiedotusta ja valistusta kuluttaja- ja käyttäjätasolla, jotta kuluttajan rooli kiertotaloudessa ja materiaalivirrassa ymmärrettäisiin entistä paremmin. Lisäksi olisi otettava käyttöön tietopohjaisia ja käytännöllisiä ratkaisuja. Kansalaisyhteiskunnan sitoutumisella on merkittävä rooli, ja arvojen muokkaamiseen ja nykyisten kulutustottumusten muuttamiseen perustuva kierrätyskulttuuri on erittäin tärkeä asia.

2.12

Olisi laadittava EU:n hyväksymä sanasto kiertotalouteen liittyvistä määritelmistä. Nykyisin kiertotalouden osa-alueiden seuranta on lähtökohtaisesti liian kapea-alaista, jotta se pystyisi kuvaamaan tehokkaasti kiertotalouden toimintasuunnitelmassa kaavailtua ja yhteiskunnan toivomaa systeemistä muutosta. On myös määriteltävä uudelleen, mitä jätteellä tarkoitetaan.

3. Kymmenen indikaattoria

3.1

Tiedonannossa luetellaan kymmenen indikaattoria tuotantoa ja kulutusta, jätehuoltoa, uusioraaka-aineita sekä kilpailukykyä ja innovointia käsittelevien otsikoiden alla.

3.2

Tähän ei sisälly indikaattoreita, joilla tarkasteltaisiin ilmaan joutuvia päästöjä, mukaan lukien kasvihuonekaasut, jotka liittyvät nykyiseen lineaariseen malliin. Tämä olisi erittäin tärkeää, jotta voidaan yhdistää kiertotalous vähähiiliseen talouteen, EU:n ilmasto- ja energiatavoitteisiin sekä Pariisin sopimukseen.

3.3

Mainitut kymmenen indikaattoria keskittyvät vahvasti jätteeseen. Olisi laadittava laajempi analyysi, jossa otetaan huomioon tuotteiden ja materiaalien koko arvoketju mukaan lukien ekologinen suunnittelu, uudet liiketoimintamallit, liiketoimintajärjestelmien ja teollisen symbioosin muutokset sekä uudenlaiset kulutusmallit.

3.4

Indikaattoreilla olisi yhtäältä mitattava kiertotalouden tuloksia ja hyötyjä ja toisaalta tarkasteltava resurssien kiertoa.

3.5

Vaikka lyhyet ja pienet ketjut ovat suositeltavia kiertotaloudessa, omavaraisuuden painottaminen erillään muista indikaattoreista ei ole kierrätettävyyden indikaattori. Raaka-aineiden talteenottoaste ja uusioraaka-aineiden käyttö voi lisätä omavaraisuutta. Keskittyminen omavaraisuuteen indikaattorina voi aiheuttaa riskin sen muodostumisesta itsetarkoitukseksi, mikä ei ole haluttavaa. Se voi johtaa painopisteen tahattomaan siirtymiseen pois raaka-aineiden ja tuotteiden tehokkaimmasta mahdollisesta käytöstä. Tarvitaan järjestelmätason ajattelua.

3.6

On ymmärrettävää, että kymmentä indikaattoria valittaessa on otettu huomioon tiedon saatavuus. Puutteet tiedoissa olisi kuitenkin kartoitettava selkeästi ja johdonmukaisesti. Olisi kiireellisesti laadittava suunnitelma puutteiden korjaamisesta osana seurantakehystä.

3.7

Nykyisessä suunnitelmassa tietopohjan parantamiseksi keskitytään edelleen paljolti jätteeseen, ja tarkastelua olisi laajennettava siten, että otettaisiin huomioon muutkin kiertotalouden osatekijät.

3.8

Euroopan kiertotalouden sidosryhmäfoorumia, joka on Euroopan komission ja ETSK:n yhteinen aloite, olisi hyödynnettävä resurssina tietopohjan puutteiden kartoittamiseksi, sidosryhmien piirissä esiintyvien virtausten ymmärtämiseksi ja siirtymän esteiden yksilöimiseksi.

4. Alustavat havainnot

4.1 Tuotanto ja kulutus

4.1.1

Tuotantoa ja kulutusta koskevissa indikaattoreissa keskitytään liikaa pelkästään jätteeseen.

4.1.2

Asiaankuuluvien tietojen puuttuessa mitataan omavaraisuutta raaka-aineiden saatavuudessa. Omavaraisuus ei sinänsä ole kiertotalouden indikaattori (ks. kohta 3.4). Jakoa ensiöraaka-aineiden ja uusioraaka-aineiden tai muiden ei-alkuperäisten raaka-aineiden välillä olisi selvennettävä. Olisi myös hyödyllistä seurata kehitystä eritellymmin esimerkiksi mittaamalla uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä uusiutumattomiin varoihin verrattuna, kriittisten raaka-aineiden, kuten harvinaisten metallien, talteenottoa sekä tuotannon, tuonnin ja viennin vaikutuksia (ks. kohta 2.8).

4.1.3

Ympäristöystävälliset julkiset hankinnat ovat hyvä indikaattori julkisten varojen käytössä ja ne saattavat toimia kiertotalouden vauhdittajana. Ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevien suunnitelmien toteuttamista jäsenvaltioissa voitaisiin helpottaa selkeällä viestinnällä ja myöntämällä varoja ympäristöystävällisten julkisten hankintojen sekä kiertotalouden, kestävän kehityksen tavoitteiden ja vähähiilistä taloutta koskevien Pariisin sopimuksen tavoitteiden välisiä yhteyksiä käsittelevään koulutukseen.

4.1.4

Arvioitaessa ympäristöystävällisiä julkisia hankintoja koskevia alueellisia ja kansallisia suunnitelmia olisi seurattava julkisille ostajille suunnattuja koulutusohjelmia ja jaettava tietoa. On pyrittävä puuttumaan kiertotaloutta edistävien tai ympäristöystävällisten julkisten hankintojen ja sisämarkkinoiden sääntöjen välisiin ilmeisiin ristiriitaisuuksiin.

4.1.5

Erityisen tärkeitä ovat elintarvikehävikkiä mittaavat välineet, joilla pyritään selvittämään monimutkaista ongelmaa, joka koskee elintarvikehävikin syntymiskohtaa toimitusketjussa. Ei riitä, että elintarvikehävikki rekisteröidään ainoastaan kuluttajatasolla, koska tämän valtavan ongelman ratkaiseminen edellyttää systeemistä muutosta.

4.1.6

Elintarvikehävikki on kuitenkin vain yksi näkökulma kierrettävyyden hyödyntämiseen maatalouselintarvikealalla. Selkeät määritelmät ovat tarpeen, jotta voidaan kartoittaa kiertoajattelun mukaisia maatalouskäytäntöjä. Näitä on kehitettävä kiireellisesti yhteistuumin sidosryhmien kanssa (ks. kohta 2.13). Elintarvikehävikkiä olisi seurattava osana järjestelmää ottaen huomioon elintarviketuotannon, ruokahävikin ja muiden alojen, kuten energian, liikkuvuuden ja vesienhoidon, väliset riippuvuudet.

4.1.7

Kiertotalouteen siirtymiseen liittyy keskeisiä näkökohtia, joita ei ole käsitelty tiedonannossa. Niiden tulisi olla seurantakehyksessä osa tuotantoa ja kulutusta käsittelevää osuutta. Näihin kuuluvat ekologinen suunnittelu, uudet omistusmallit, vapaaehtoiset sopimukset, kuluttajille suunnattu tieto, kuluttajien käyttäytyminen, infrastruktuuriratkaisujen tukeminen, kiertoajattelun vastaisia toimia mahdollisesti edistävien tukien kartoittaminen sekä yhteydet vähähiiliseen talouteen ja kestävän kehityksen tavoitteisiin.

4.2 Jätehuolto

4.2.1

Kiertotalouden kannalta on keskeisen tärkeää määritellä uudelleen jätehuollon ja jätteen käsitteet, edistää kierrätystä, uusia liiketoimintamalleja ja arvoketjuja koskevaa tutkimusta ja innovointia sekä ajatella kierrätystä pidemmälle. Samalla olisi siirryttävä jätehuollosta resurssien hallintaan.

4.2.2

Tärkein yhdyskuntajätteen seurantaan ja sen kierrätysprosentteihin liittyvä kysymys on se, tapahtuuko mittaus ennen lajittelua vai sen jälkeen. Tähän viitataan valmisteluasiakirjassa mutta ei varsinaisesti tiedonannossa. ETSK on johdonmukaisesti esittänyt näkemyksenään, että mittauksen tekeminen lajittelun jälkeen antaa täsmällisimmät tulokset.

4.2.3

Yhdyskuntajätteen seurannassa olisi otettava huomioon myös jätevedet. Käymäläjätevedet ovat kannattava energianlähde, jos ne käsitellään anaerobisissa mädättämöissä. Niiden käyttö voi myös vähentää muista energialähteistä aiheutuvia päästöjä.

4.3 Uusioraaka-aineet

4.3.1

Elinvoimaisilla ja toimivilla uusioraaka-ainemarkkinoilla on keskeinen rooli osana kiertotaloutta.

4.3.2

Kiertotaloudessa materiaalivirtoihin liittyvien käsitteiden on mentävä kierrätystä pidemmälle ja niissä on otettava huomioon materiaalivirtojen seuranta korjaamisen ja uudelleenkäytön aloilla uudelleenvalmistus mukaan lukien. Määritelmät ovat tässäkin yhteydessä olennaisia, koska yhden sektorin jäte tulisi nähdä mahdollisena resurssina toisella sektorilla.

4.3.3

Olisi tiedostettava ero tuotteen elinkaaren päättymisen (millä tarkoitetaan tuotteen toiminnan loppua) sekä sen osien ja sen rakentamisessa käytettyjen materiaalien käyttöajan päättymisen välillä.

4.3.4

Kiertotalouden materiaalivirrassa olisi myös jäljitettävä omistajuuden muutos palvelupohjaisessa liiketoimintamallissa.

4.3.5

Uusioraaka-aineita käsittelevässä osassa keskitytään tuotetun jätteen hallintaan ja korostetaan mahdollisuutta luoda uusioraaka-aineita. Aloite on tervetullut. Se on kuitenkin rajoittunut, koska laajoja elintarvikkeiden ja tekstiilien kaltaisia materiaalivirtoja ei ole arvioitu tässä yhteydessä.

4.3.6

On tärkeää seurata ”yhteiskunnallisen varannon” (engl. societal stock) koostumusta, jotta voidaan varmistaa, että tässä yhteydessä käytetyt raaka-aineet ovat hyödynnettävissä tietyn varannon toiminnallisuuden tai kysynnän päätyttyä. Tämä lisäisi materiaalivirtojen hallinnan potentiaalin yli kaksinkertaiseksi. Digitalisaatio voi tällöin olla hyödyllinen tekijä seurannassa.

4.3.7

Tiedonannossa voitaisiin tuoda selvemmin esiin, mitä materiaaleja sisällytetään yhteiskunnalliseen varantoon ja kuinka tätä mitataan ja seurataan.

4.4 Kilpailukyky ja innovointi

4.4.1

Innovointi, investoinnit ja kauppa ovat tärkeimmät toiminnot, joilla yritykset edistävät siirtymistä kiertotalouteen. Koska kiertotalous on merkityksellinen asia kaikille liiketoiminta-aloille ja koska alojen välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää, on omaksuttava laajempi tarkastelutapa kiertotalouden osatekijöihin nähden.

4.4.2

Olisi seurattava erityistä kehitystä ekologisen suunnittelun alalla samoin kuin uusien palvelupohjaisten liiketoimintamallisen ja joustavien omistajuusvaihtoehtojen kehittämistä. Olisi seurattava esimerkiksi kiertotalouden kannalta olennaisten, ekologiseen suunnitteluun liittyvien normien kehittämistä ja hyväksymistä.

4.4.3

Eräät yritykset ovat siirtymässä uudelleenvalmistuksen alalle ja ne ovat vallanneet merkittäviä osia markkinoista. Näiden on oltava osa seurantakehystä.

4.4.4

Myös julkisten varojen käyttöä olisi seurattava omilla indikaattoreillaan. Erityisesti kiertotalouteen liittyviin aloitteisiin tehdyissä investoinneissa tulisi olla sisäänrakennettuina tiedot, joita voidaan käyttää indikaattorin kehittämiseksi, jotta käytettyjen varojen lisäksi voitaisiin mitata myös aikaansaatuja vaikutuksia.

4.4.5

Myös yksityisillä investoinneilla on ratkaisevan tärkeä rooli siirtymisessä vähähiiliseen kiertotalouteen. Sijoitus-, vakuutus- ja pankkialat ovat jo kehittäneet välineitä ja arviointimalleja. Sekä yksityisiä investointeja että julkista rahoitusta olisi mitattava seurantajärjestelmässä määrällisesti.

Bryssel 11. heinäkuuta 2018.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER

Top