EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52017XC0701(01)

Komission tiedote – EU:n ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä

C/2017/4326

EUVL C 212, 1.7.2017, p. 1–12 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

1.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 212/1


KOMISSION TIEDOTE

EU:n ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä

(2017/C 212/01)

Sisällys

1.

Johdanto 1

2.

Määritelmät 2

3.

Soveltamisala ja tarkoitus 3

4.

Ohjeet ja tehtävät 3

4.1

Kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallinnot 3

4.2

Terveydenhuoltolaitokset (resurssit, järjestelmät ja prosessit) 5

4.3

Kliiniset mikrobiologit 7

4.4

Infektiotautien erikoislääkärit 7

4.5

Lääkemääräysten antajat 7

4.6

Farmaseutit 9

4.7

Sairaanhoitajat 9

4.8

Sairaalahygieenikot 9

4.9

Kansalaiset/potilaat 10

4.10

Ammatilliset järjestöt ja tieteelliset yhdistykset 10

4.11

Tutkimuksen rahoittajat 10

4.12

Lääketeollisuus 11

4.13

Diagnostiikkateollisuus 11

4.14

Kansainvälinen yhteistyö 11

1.   JOHDANTO

Mikrobilääkeresistenssi on yksi komission prioriteeteista, ja se hyväksyi vuonna 2011 toimintasuunnitelman mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi. Toimintasuunnitelman keskeisenä tavoitteena oli edetä kohti mikrobilääkkeiden maltillisempaa käyttöä sekä ihmisillä että eläimillä. Ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä eläinlääketieteessä julkaistiin vuonna 2015 (1). Vuonna 2016 annetuissa neuvoston päätelmissä yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisista seuraavista toimista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi kehotettiin komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan Euroopan unionin ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä kansallisten ohjeiden ja suositusten tukemiseksi (2).

Nämä ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä perustuvat tekniseen raporttiin, jonka Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) on laatinut jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ja sidosryhmien antaman palautteen avulla ja joka sisältää lähempiä tietoja ohjeiden laatimisessa käytetyistä menetelmistä sekä täydentäviä viitteitä (3).

Nämä ohjeet perustuvat muiden lähteiden ohella mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä ihmislääketieteessä 15 päivänä marraskuuta 2001 annettuun neuvoston suositukseen 2002/77/EY (4) ja WHO:n mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevaan maailmanlaajuiseen toimintasuunnitelmaan (5).

2.   MÄÄRITELMÄT

Mikrobilääke on mikä tahansa luonnonmukainen, puolisynteettinen tai synteettinen aine, joka estää in vivo -pitoisuuksina mikro-organismien kasvua tai tuhoaa niitä vaikuttamalla erityiseen kohteeseen (6). Bakteereihin tehoavia mikrobilääkkeitä kutsutaan bakteerilääkkeiksi.

Antibiootti on aine, joka on tuotettu tai johdettu (kemiallisesti tuotettu) mikro-organismista, joka tuhoaa valikoivasti muita mikro-organismeja tai estää niiden kasvua (7). Termillä ”antibiootti” viitataan usein bakteerilääkkeisiin.

Mikrobilääkeresistenssi tarkoittaa mikro-organismin vastustuskykyä mikrobilääkkeelle, joka oli alun perin tehokas kyseisen mikro-organismin aiheuttamien infektioiden hoidossa.

Moniresistentti organismi on mikro-organismi, joka ei ole herkkä vähintään yhdelle aineelle kussakin kolmesta tai useammasta mikrobilääkeryhmästä (8) (tai kahdesta tai useammasta mikrobilääkeryhmästä, kun kyseessä on Mycobacterium tuberculosis -bakteeri).

Mikrobilääkehoito: empiirinen mikrobilääkehoito perustuu tietoon perustuvaan järkevään kliiniseen päättelyyn todennäköisimmästä tulehduksen aiheuttaneesta organismista; kohdennetussa mikrobilääkehoidossa tulehduksen aiheuttanut organismi ja sen herkkyys mikrobilääkkeille tunnetaan asianmukaisen diagnostiikkamenetelmän tai vertailutestin tuloksena.

Mikrobilääkeprofylaksi on mikrobilääkkeiden käyttöä infektioiden ennaltaehkäisemiseksi.

Maltillinen mikrobilääkkeiden käyttö on käyttöä, joka hyödyttää potilasta ja minimoi samalla haittavaikutusten (muun muassa toksisuuden ja patogeenisten organismien, kuten Clostridium difficile -bakteerin valinnan) sekä mikrobilääkeresistenssin syntymisen tai leviämisen todennäköisyyden (9). Muita samassa merkityksessä käytettyjä termejä ovat ”järkevä”, ”järkiperäinen”, ”asianmukainen”, ”oikea” tai ”optimaalinen” käyttö.

Mikrobilääkkeiden käytön hallinta on organisaation tai terveydenhuoltojärjestelmän laajuinen lähestymistapa, jolla pyritään edistämään ja seuraamaan mikrobilääkkeiden järkevää käyttöä niiden tehokkuuden säilyttämiseksi (10).

Mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmat ovat koordinoituja ohjelmia, joilla toteutetaan toimia mikrobilääkemääräysten asianmukaisen antamisen varmistamiseksi (11).

Lääkemääräyksen antajia ovat kaikki terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on oikeus määrätä mikrobilääkkeitä. Kaikkien erikoisalojen lääkärien ja hammaslääkärien lisäksi termillä voidaan viitata lääkemääräyksiä antaviin sairaanhoitajiin, farmaseutteihin, kliinisiin mikrobiologeihin, kätilöihin ja muihin terveydenhuollon ammattilaisiin paikallisten säännösten mukaan.

3.   SOVELTAMISALA JA TARKOITUS

Mikro-organismien altistuminen mikrobilääkkeille aiheuttaa valikoivaa painetta, joka voi johtaa vastustuskyvyn kehittymiseen. Mikrobilääkkeiden epäasianmukainen käyttö kiihdyttää vastustuskyvyn syntymistä ja leviämistä.

Mikrobilääkeresistenssin hallinnan tavoite voidaan saavuttaa vain yhdistämällä tehokas infektioiden ehkäisy ja hallinta ja mikrobilääkkeiden maltillinen käyttö. Infektioiden ehkäisy ja hallinta, rokotukset mukaan lukien, auttaa osaltaan vähentämään infektioiden määrää, mikä johtaa pienempään mikrobilääkkeiden kulutukseen ja harvempiin väärinkäytön mahdollisuuksiin.

Näillä ohjeilla pyritään vähentämään mikrobilääkkeiden epäasianmukaista käyttöä ja edistämään niiden maltillista käyttöä. Ohjeet täydentävät mahdollisia kansallisella tasolla annettuja infektioiden ehkäisy- ja hallintaohjeita.

Näitä ohjeita on tarkoitus käyttää tietopohjana ja apuna toimissa, joilla edistetään mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä ihmisillä. Ne on osoitettu kaikille toimijoille, jotka vastaavat mikrobilääkkeiden käytöstä tai osallistuvat siihen ja joiden panosta tarvitaan sen varmistamiseksi, että mikrobilääkkeitä käytetään asianmukaisesti. Näissä ohjeissa esitetään toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat harkita laatiessaan ja toteuttaessaan kansallisia strategioita mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi, sekä hyviä käytäntöjä, joita terveydenhuollon ammattilaisten olisi noudatettava. Niitä ovat muun muassa hyvä kliininen tutkimustapa sekä resurssit, järjestelmät ja prosessit, jotka viranomaisten ja toimijoiden olisi otettava huomioon laatiessaan ja toteuttaessaan mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä edistäviä strategioita. Ohjeissa myös yksilöidään toimia, joita kansainväliset organisaatiot ja virastot voivat toteuttaa kansallisten strategioiden laadinnan ja täytäntöönpanon tukemiseksi.

Nämä ohjeet koskevat mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä ihmisillä, ja niissä keskitytään erityisesti bakteerilääkkeisiin. Monet niissä mainitut seikat pätevät myös muihin mikrobilääkkeiden luokkiin, kuten viruslääkkeisiin ja sienilääkkeisiin.

Näissä ohjeissa ei käsitellä erityisiä sairauksia tai erityisiä mikrobilääkkeitä.

Nämä ohjeet eivät rajoita kansallisen tai EU:n lainsäädännön säännösten soveltamista eivätkä sido jäsenvaltioita tai muita osapuolia. Niillä edistetään mikrobilääkeresistenssiä koskevaa komission kokonaisstrategiaa.

4.   OHJEET

4.1   Kansalliset, alueelliset ja paikalliset hallinnot

Kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla hallinnoilla on viime kädessä vastuu mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edellyttämien toimintalinjojen, toimien ja rakenteiden kehittämisestä, toteuttamisesta ja tukemisesta. Niiden tehtäviin kuuluvat lainsäädäntö, sääntely ja oikeudellisten, poliittisten ja ammatillisten normien noudattamisen tarkastaminen. Yhteistyö hallinnon ja muiden organisaatioiden, muun muassa terveydenhuollon tarjoamisesta vastaavien organisaatioiden, sääntelijöiden, terveydenhuollon maksujen hallinnoinnista vastaavien organisaatioiden sekä ammattikoulutuksesta vastaavien organisaatioiden, välillä on oleellista näiden toimintalinjojen laatimiseksi ja toteuttamiseksi.

Mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi olisi laadittava kansallisia strategioita, joiden olisi oltava WHO:n mikrobilääkeresistenssin torjuntaa koskevan maailmanlaajuisen toimintasuunnitelman (12) mukaisia.

Kansallisten strategioiden olisi sisällettävä seuraavat keskeiset osatekijät mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämiseksi ihmislääketieteessä osana paikallisiin olosuhteisiin mukautettuja monitahoisia toimia:

mikrobilääkkeiden saatavuuden ja käytön sääntely

mikrobilääkkeiden määrääminen ja hallinta

mikrobilääkkeiden hallintaohjelmat kaikilla hoidon tasoilla (avohuolto, sairaalahoito, pitkäaikaishoito);

kansallisten mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimien yhdentäminen infektioiden ennaltaehkäisyyn/hallintaan ja rokotusohjelmiin; kaikkien toimien olisi perustuttava monialaisen yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti laadittuihin kansallisiin mikrobilääkeresistenssiä koskeviin suunnitelmiin (13);

mikrobilääkkeiden määräämisen parantamista koskevat laadulliset ja määrälliset tavoitteet;

saatavilla on mikrobilääkkeiden kulutusta koskevaa standardoitua avointa dataa oikea-aikaisesti vertailuanalyyseja varten sekä vastaavaa dataa mikrobilääkeresistenssistä avohuollon ja sairaaloiden kliinisiä ohjeita varten;

mekanismi (esimerkiksi kansallinen komitea tai foorumi) infektioita koskevien kliinisten ohjeiden laadintaa, täytäntöönpanoa ja seurantaa varten; tällaisen mekanismin olisi katettava diagnostiikkamenetelmät, hoito/hallinnointi sekä infektioiden ennaltaehkäisy ja hallinta.

terveysalan ammattilaisten koulutus.

Keskeiset osatekijät ja täytäntöönpanotoimenpiteet:

Mikrobilääkkeiden sääntely:

Varmistetaan kliinisissä ohjeissa suositeltujen mikrobilääkkeiden saatavuus suorittamalla saatavuutta kansallisilla markkinoilla koskeva tutkimus, toteuttamalla toimenpiteitä sekä innovatiivisten että rinnakkaislääkkeiden jatkuvan saatavuuden tukemiseksi ja helpottamalla mikrobilääkepulaa; samalla olisi rajoitettava viimeisenä hoitokeinona käytettävien mikrobilääkkeiden käyttöä niiden tehokkuuden turvaamiseksi käyttöä rajoittavilla toimenpiteillä.

Varmistetaan, että tiedot mikrobilääkeresistenssin ja mikrobilääkkeiden epäasianmukaisen käytön riskeistä sisällytetään valmisteyhteenvetoihin ja pakkausselosteisiin.

Tarkastellaan uudelleen säännöksiä mikrobilääkkeiden saatavuudesta internetin kautta, tai jos sellaisia ei ole, säädetään niitä.

Varmistetaan, että apteekit noudattavat säännöksiä, jotka koskevat mikrobilääkkeiden toimittamista ilman lääkemääräystä.

Tutkitaan mikrobilääkkeiden yksikkökohtaista annostelua ottaen huomioon asiaa koskevat ohjeet ja säännökset.

Harkitaan erityisen lisämerkinnän käyttöönottoa mikrobilääkkeiden pakkauksissa sen painottamiseksi, että perusteeton käyttö lisää mikrobilääkeresistenssin kasvamisen riskiä.

Mikrobilääkkeiden määrääminen ja käytön hallinta:

Tarjotaan ohjeita ja välineitä avohuollon, pitkäaikaishoitolaitokset ja sairaalat kattavien mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmien täytäntöönpanoa varten.

Varmistetaan mikrobilääkkeiden käytön hallinnan asiantuntijoiden riittävä määrä kouluttamalla riittävästi infektiotautien ja kliinisen mikrobiologian asiantuntijoita ja muita ammattilaisia.

Seurataan ja tarkastetaan mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä muun muassa ottamalla käyttöön merkityksellisiä määrä- ja laatuindikaattoreita ja järjestelmiä näiden indikaattorien seuraamiseksi; varmistetaan, että lääkemääräysten antajat saavat säännöllistä palauteta tuloksista.

Varmistetaan sellaisten sähköisten mikrobilääkkeiden määräysjärjestelmien käyttöönotto ja seuranta, jotka mieluiten kykenevät yhdistämään kliinistä käyttöaihetta koskevat, mikrobiologiset ja kulutusta koskevat tiedot.

Varmistetaan asianmukaisten mikrobiologisten palvelujen ja diagnostiikkamenetelmien, muun muassa nopeiden ja hoitopaikalla tehtävien diagnosointitestien, saatavuus.

Harkitaan ja tarvittaessa otetaan käyttöön kannustinjärjestelmiä asianmukaisia lääkemääräyksiä varten.

Rahoitetaan, suunnitellaan ja toteutetaan kansallisia mikrobilääkkeiden käyttöä koskevia valistus- ja koulutuskampanjoita, jotka kohdennetaan terveysalan ammattilaisille ja suurelle yleisölle (muun muassa lapsille, teini-ikäisille, opiskelijoille, ikääntyneille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille) sekä arvioitava niiden tuloksia.

Edistetään käyttäytymiseen kohdistuvia toimia epäasianmukaisten mikrobilääkemääräysten vähentämiseksi.

Tutkitaan motivoivia ja järjestelmää muuttavia lähestymistapoja mikrobilääkkeiden määräämisen optimoimiseksi.

Yksilöidään yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa mikrobilääkkeiden myynninedistämistoimien parhaat käytännöt, jotta varmistetaan, että myös niillä edistetään asianmukaista mikrobilääkkeiden määräämistä ja toimittamista.

Otetaan käyttöön riittäviä hävittämisjärjestelmiä avohuollossa ja tiedotettava yleisölle mikrobilääkkeiden asianmukaisista hävittämismenetelmistä.

Varmistetaan ennalta ehkäisevää hoitoa ja infektioiden hallintaa koskevien, kunkin valtion mikrobilääkeresistenssiin perustuvien kansallisten kliinisten ohjeiden saatavuus avohuollossa, pitkäaikaishoitolaitoksissa ja sairaaloissa.

Laaditaan hoitopolkuja ja tarjottava päätöksentekoa tukevia välineitä asianmukaisen testauksen ja hallinnoinnin kannustamiseksi.

Varmistetaan, että kansallisia kliinisiä ohjeita tarkastellaan uudelleen ja tarkistetaan, kun mikrobilääkeresistenssissä tapahtuu merkittävä muutos tai kun saadaan uutta infektioiden hallintaa koskevaa näyttöä, tai säännöllisin väliajoin (esimerkiksi 2–3 vuoden välein); kansallisissa kliinisissä ohjeissa olisi otettava huomioon lääkkeen viimeisin voimassa oleva valmisteyhteenveto.

Varmistetaan laajan jakelun, koulutuksen ja tunnetuksi tekemisen avulla, että ohjeet ovat kaikkien lääkemääräysten antajien saatavilla.

Varmistetaan, että hoitoon ja profylaksiin liittyvää mikrobilääkkeiden määräämistä koskevat ohjeet ovat saatavilla erityisissä kliinisissä ympäristöissä, kuten hammaslääkärien vastaanotoilla.

Koulutustoimet:

Varmistetaan, että kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten pätevyys taataan asianmukaista mikrobilääkkeiden käyttöä koskevilla ammatillisilla jatkokoulutustoimilla.

Varmistetaan, että mikrobilääkkeiden käytön hallinta sisältyy kaikkiin kliinisten erikoisalojen koulutusohjelmiin.

Sisällytetään maltillista mikrobilääkkeiden käyttöä koskeva koulutus lääkäreiden, sairaanhoitajien, farmaseuttien, hammaslääkäreiden ja kätilöiden koulutukseen. Tässä koulutuksessa olisi oltava mukana vahva käytännön osuus osana moniammatillista lähestymistapaa.

Annetaan opetusta mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä, mikrobilääkeresistenssistä, rokotuksista ja hygieniasta perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa.

4.2   Terveydenhuoltolaitokset (resurssit, järjestelmät ja prosessit)

Terveydenhuoltolaitokset ovat toimintalinjojen ja menettelyjen täytäntöönpanon sekä maltillisen mikrobilääkkeiden käytön varmistamiseksi välttämättömien valvonta- ja seurantatietojen toimittamisen kannalta ensisijaisia toimijoita. Ne toimivat myös yhteyspisteenä tarkastuksissa, joissa tutkitaan, noudattaako laitos toimintapoliittisia ja ammatillisia normeja.

Terveydenhuoltolaitosten olisi keskityttävä seuraaviin seikkoihin:

Määritetään ja annetaan tarvittava rahoitus ja resurssit kunkin terveydenhuoltolaitoksen mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmille, jotka liittyvät infektioiden ehkäisy- ja hallintaohjelmaan ja/tai potilasturvallisuusohjelmaan.

Varmistetaan mahdollisuus käyttää kliinisiä mikrobiologialaboratoriopalveluja ja saada tulokset nopeasti.

Edistetään nopean diagnosoinnin välineiden käyttöönottoa.

Käytetään validoituja nopeita ja/tai hoitopaikalla toteutettavia diagnostiikkamenetelmiä ennalta määritettyihin potilasryhmiin kliinisen arvioinnin täydentämiseksi ja mikrobilääkehoidon optimoimiseksi.

Varmistetaan tietotekninen tuki, muun muassa sähköiset lääkemääräykset, mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimille ja otetaan käyttöön päätöksentekoa tukevia sähköisiä järjestelmiä mikrobilääkkeiden määräämistä parantavina välineinä.

Edistetään mikrobilääkeresistenssiä ja mikrobilääkkeiden kulutusta koskevia laitoskohtaisia, kansallisia ja alueellisia valvontajärjestelmiä, tutkimuksia ja esiintyvyysselvityksiä molekulaari-epidemiologiset tutkimukset mukaan lukien.

Avohuolto/perusterveydenhuolto:

Varmistetaan, että käytössä on mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia, joita näissä ympäristöissä toimivat terveydenhuollon ammattilaiset koordinoivat ja joihin he osallistuvat aktiivisesti, hoidon tason, havaittujen mikrobilääkkeiden liika- ja väärinkäyttöalojen sekä kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan.

Luodaan monitahoinen lähestymistapa, joka sisältää muun muassa klinikoilla annettavan koulutuksen, potilastiedotuslehtisten ja -julisteiden, farmaseuttien potilaille antaman mikrobilääkehoitoa koskevan neuvonnan, lääkemääräysten antajille annettavan palautteen ja kliinikoiden viestintätaitokoulutuksen kaltaisia elementtejä.

Varmistetaan, että lääkärikäynteihin varataan riittävästi aikaa, jotta mahdollistetaan asianmukainen arviointi ja potilaan neuvonta.

Sairaaloissa mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmien olisi sisällettävä muun muassa seuraavaa:

mikrobilääkekomitea tai vastaava muodollinen organisaatiorakenne, jolla on ylimmän johdon tuki;

mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmä, johon kuuluu ihannetapauksessa kliinikko, jolla on koulutus, kokemusta ja ammatillista osaamista infektioiden diagnosoinnista, ehkäisystä ja hoidosta (mahdollisuuksien mukaan infektiotautien erikoislääkäri), sairaalafarmaseutti ja mikrobiologi (mahdollisuuksien mukaan kliininen mikrobiologi); ryhmän kokoonpano määräytyy sairaalan koon ja hoidon tason sekä kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan;

mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimiin annettava palkallinen tuki ja niihin osoitettava aika;

ohjeet infektioiden diagnosointia ja hallintaa ja perioperatiivista mikrobilääkeprofylaksia varten;

käyttöaiheen, valitun lääkkeen, annostuksen, antoreitin ja hoidon keston kirjaaminen potilastietoihin;

toimintapolitiikka, joka edellyttää ennakkohyväksyntää ja valikoitujen mikrobilääkemääräysten jälkitarkastuksia;

akuuttihoitoa antavien sairaaloiden mikrobiologialaboratoriopalvelut, joita olisi oltava tarjolla ympärivuorokautisesti kriittisiä näytteitä varten;

laitoskohtaiset raportit yleisten bakteeripatogeenien kumulatiivisesta herkkyydestä asianomaisissa hoito-ohjeissa suositelluille antibiooteille;

perioperatiivisen mikrobilääkeprofylaksin käyttöaiheen, valinnan, ajoituksen ja keston tarkastus;

johdolle annettava vuosikertomus mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimista, joka sisältää arvioinnin tehokkuudesta;

mikrobilääkkeiden käyttöä koskevien laatuindikaattorien ja määrällisten mittarien seuranta ja palaute lääkemääräysten antajille sekä sovitut lääkemääräysten antajien toimet.

Pitkäaikaishoito:

Varmistetaan, että käytössä on kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia, joita näissä ympäristöissä toimivat terveydenhuollon ammattilaiset koordinoivat ja joihin he osallistuvat aktiivisesti, ja että näille toimille annetaan aikaa ja johdon tuki.

Luodaan monitahoinen lähestymistapa, joka sisältää muun muassa hoitohenkilöstön ja lääkäreiden koulutuksen, mikrobilääkkeiden käytön tarkastusten, lääkemääräysten antajille annettavan palautteen sekä havaittujen mikrobilääkkeiden liika- ja väärinkäyttöalojen kohdentamisen kaltaisia elementtejä.

4.3   Kliiniset mikrobiologit

Kliinisillä mikrobiologeilla on keskeinen rooli diagnostisten tietojen tuottamisessa. Samalla heillä on tarvittava asiantuntemus suorittaa tehokasta infektioiden hallintaa, toteuttaa toimia mikrobilääkeresistenssin ehkäisemiseksi ja hoitaa infektioita asianmukaisesti. Lisäksi he antavat neuvoja ja ohjeita infektioita koskevista optimaalisista diagnosointistrategioista. Kliiniset tehtävät riippuvat ympäristöstä, kliinisestä koulutuksesta ja kansallisista määräyksistä. Tässä jaksossa hahmotellut tehtävät saattavat olla päällekkäisiä infektiotautien erikoislääkärien jäljempänä hahmoteltujen tehtävien kanssa.

Kliinisten mikrobiologien olisi

varmistettava, että herkkyystestit ja raportointi suoritetaan hoito-ohjeiden (valikoiva raportointi) ja EU:n tason (esimerkiksi EUCAST) ja kansallisten normien mukaisesti, ja varmistettava diagnoosin ja kriittisten tulosten oikea-aikainen ilmoittaminen (esimerkiksi veriviljelyt);

annettava laitoskohtaisia raportteja yleisten bakteeripatogeenien kumulatiivisesta herkkyydestä ohjeissa suositelluille antibiooteille;

annettava kliinikoille neuvontaa infektiotautien diagnosoinnista, muun muassa asianmukaisesta näytteenotosta ja testitulosten tulkinnasta, vaikeasti hoidettavista patogeeneista ja vaikeista tulehduksista;

hoidettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmän täysivaltaisina jäseninä muun muassa koordinointiin, suunnitteluun, lääkemääräysten jälkitarkastuksiin ja palautteeseen liittyviä tehtäviä.

4.4   Infektiotautien erikoislääkärit

Infektiotautien erikoislääkärit osallistuvat kliiniseen arviointiin, tutkimuksiin, diagnosointiin ja infektiopotilaiden hoitoon, johon sisältyy myös mikrobilääkkeiden optimaalinen käyttö. He antavat myös neuvontaa terveydenhuoltoon liittyvien infektioiden, esimerkiksi teho-osastoilla ja leikkaussaleissa esiintyvien infektioiden, ehkäisystä ja hoidosta, ja siten heillä voi olla keskeinen tehtävä mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämisessä sairaaloissa.

Ympäristöstä, koulutuksesta ja kansallisista määräyksistä riippuen tässä jaksossa hahmotellut tehtävät saattavat olla jossain määrin päällekkäisiä edellä hahmoteltujen kliinisten mikrobiologien tehtävien kanssa.

Infektiotautien erikoislääkäreiden olisi

annettava neuvontaa infektiotautien, muun muassa vaikeasti hoidettavien patogeenien ja vaikeiden infektioiden, diagnostisesta arvioinnista ha hoidosta sekä asianmukaisesta mikrobilääkkeiden käytöstä;

hoidettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmän täysivaltaisina jäseninä muun muassa koordinointiin, suunnitteluun, lääkemääräysten jälkitarkastuksiin ja palautteeseen liittyviä tehtäviä.

4.5   Lääkemääräysten antajat

Lääkemääräysten antajat ovat viime kädessä vastuussa päätöksestä käyttää mikrobilääkkeitä potilaan hoidossa. He myös valitsevat hoidossa käytettävien mikrobilääkkeiden tyypin. Tästä syystä lääkemääräysten antajille olisi annettava koulutusta, ohjeita ja tietoja, jotta he voivat noudattaa varovaisuutta määrätessään mikrobilääkkeitä. Heille olisi myös annettava tietoa siitä, miten he voivat arvioida ja hallita potilaiden odotuksia. Avohuollossa, sairaaloissa, hammaslääkärien vastaanotoilla tai muissa ympäristöissä työskentelevien lääkemääräysten antajien olisi tunnettava kyseisiin työolosuhteisiin sovellettavat mahdolliset erityisohjeet.

Lääkemääräysten antajien olisi

varmistettava, että he tuntevat asiaan kuuluvat ohjeet, viimeisimmän voimassa olevan valmisteyhteenvedon ja lääkemääräyksiä koskevat ohjeet, ennen kuin he antavat mikrobilääkemääräyksen;

pysyttävä ajan tasalla mikrobilääkkeiden määräämisen suhteen; tämä voidaan saavuttaa osallistumalla koulutukseen, olemalla tietoinen ohjeista sekä noudattamalla niitä;

etsittävä ja otettava vastaan neuvoja mikrobilääkkeiden määräämisestä asiantuntijoilta.

Tehdessään päätöstä mikrobilääkkeen määräämisestä lääkemääräysten antajien olisi toimittava seuraavasti:

tehtävä diagnoosi potilaan henkilökohtaisen lääkärikäynnin aikana ennen antibioottien määräämistä, paitsi poikkeustilanteissa;

varmistettava, että ennen mikrobilääkehoidon aloittamista otetaan tarvittavat mikrobiologiset näytteet;

vältettävä bakteerilääkehoitoa, jos näyttöä on vain virusinfektiosta tai itsestään rajoittuvasta bakteerin aiheuttamasta infektiosta;

vältettävä kolonisaation hoitoa ilman asiaan kuuluvasta kliinisestä tutkimuksesta ja diagnostisesta testauksesta saatua näyttöä infektiosta, ellei tätä mainita ohjeissa selkeästi;

käytettävä mikrobilääkeprofylaksia vain, jos tämä mainitaan asianomaisissa ohjeissa;

vältettävä mikrobilääkkeiden yhdistelmiä, ellei niille esitetä selvää käyttöaihetta ohjeissa.

Jos mikrobilääkehoitoa ei katsota tarpeelliseksi, heidän olisi annettava potilaalle tietoja sairauden odotetusta luonnollisesta kulusta, mikrobilääkehoidon rajallisista hyödyistä tai hyödyttömyydestä sekä mikrobilääkkeiden mahdollisista ei-toivotuista sivuvaikutuksista, kuten ripulista ja ihottumasta, suosituksia oireiden käsittelyä varten sekä neuvoja toimista siinä tapauksessa, että kliininen tila huononee (turvaverkko).

Määrätessään mikrobilääkettä lääkemääräysten antajien olisi toimittava seuraavasti:

valittava mikrobilääke asiaa koskevien ohjeiden mukaisesti ja määrättävä oikea annostus, hoidon mahdollisimman lyhyt tehokas kesto ja asianmukainen antoreitti (mieluiten suun kautta, jos mahdollista);

otettava huomioon merkitykselliset isäntätekijät: ikä, liitännäisoireet (esimerkiksi immuunikato), munuaisten ja maksan toiminta, raskaus, imetys, allergiat, proteesimateriaalien läsnäolo, mahdolliset lääkkeiden yhteisvaikutukset, painoindeksi ja mikrobilääkeresistenssin riskitekijät (esimerkiksi äskettäinen mikrobilääkkeiden käyttö, äskettäin tehty matka);

edistettävä allergiatestausta sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat potilastietojen mukaan saaneet allergisen reaktion beetalaktaameista, ja edistettävä näin ensisijaisten mikrobilääkkeiden käyttöä allergiattomilla potilailla;

valittava mikrobilääke, jonka vaikutusala on mahdollisimman kapea ja varmistettava, että vakavista infektioista kärsivien potilaiden mikrobilääkehoito annetaan oikea-aikaisesti. Esimerkkejä: sepsis, vakava kotisyntyinen keuhkokuume;

Jos mahdollista, heidän olisi tiedotettava potilaalle ja/tai vastuussa olevalle hoitajalle mikrobilääkehoidon syystä ja mahdollisista sivuvaikutuksista ja varmistettava, että potilas ymmärtää hoidon annostuksen ja keston; tämä parantaa hoidon noudattamista ja lisää sen onnistumismahdollisuuksia;

käsiteltävä potilaan odotuksia, kysymyksiä ja mieltymyksiä potilaskeskeisen hoidon oleellisena osatekijänä ja tehokkaana mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä edistävänä toimenpiteenä;

arvioitava mikrobilääkehoitoa uudelleen ja harkittava muutoksia (esimerkiksi hoidon vaihtaminen kapeakirjoisempaan, sen keskeyttäminen tai siirtyminen oraaliseen hoitoon) 48–72 tunnin kuluttua sairaaloissa ja erityisissä olosuhteissa myös muissa ympäristöissä ohjeiden mukaisesti.

Avohuollossa lääkemääräysten antajien olisi

pidättäydyttävä bakteerilääkkeiden määräämisestä virusinfektioihin tai itsestään rajoittuviin bakteerin aiheuttamiin infektioihin;

harkittava mikrobilääkkeiden määräämisen lykkäämistä ja asianmukaisten turvaverkko-ohjeiden antamista aikuisten tai erityisissä olosuhteissa lasten kohdalla ohjeiden mukaisesti. Esimerkki: Mikrobilääkemääräyksen lykkääminen, kun kyseessä on akuutti välikorvatulehdus tai akuutti poskiontelotulehdus.

arvioitava oireet ja käytettävä pisteytysjärjestelmiä tai oireiden tarkistuslistoja diagnostisen testauksen, mikrobilääkehoidon ja kiireellisen hoitoonohjauksen tarpeen määrittämiseksi.

Sairaaloissa lääkemääräysten antajien olisi

kirjattava käyttöaihe, valittu lääke, annostus, antoreitti ja hoidon kesto potilastietoihin, noudatettava perioperatiivista mikrobilääkeprofylaksia koskevia ohjeita ja parannettava oikea-aikaista ja riittävää leikkausalueen infektioiden lähteiden valvontaa ja pyrittävä estämään pelkkä mikrobilääkkeiden käyttö kirurgisen hoidon sijasta, kun kirurgiselle hoidolle on selvä peruste;

arvioitava parenteraalisten mikrobilääkkeiden tarvetta ja siirryttävä mahdollisuuksien mukaan oraalisten mikrobilääkkeiden käyttöön, aina kuitenkin käytettävissä olevien kliinisten kriteerien mukaisesti.

Hoidossa käytettävien lääkkeiden seuranta on suositeltavaa annostelun mukauttamiseksi ohjeiden ja kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti.

4.6   Farmaseutit

Avohuollossa ja sairaaloissa toimivilla farmaseuteilla on lääkkeitä koskevaa asiantuntemusta, ja he toimivat mikrobilääkkeiden käytön portinvartijoina. Näin ollen farmaseutit voivat antaa potilaille ja lääkemääräysten antajille tärkeitä neuvoja ja tietoja mikrobilääkkeiden turvallisesta, järkevästä ja tehokkaasta käytöstä (muun muassa sivuvaikutuksista, hoidon noudattamisesta, lääkkeiden haittavaikutuksista, varoituksista ja vasta-aiheista, yhteisvaikutuksista, varastoinnista ja hävittämisestä sekä hoidon perusteista). Tätä varten heille olisi annettava asianmukaista koulutusta, ohjeita ja tietoja, jotta he voivat noudattaa varovaisuutta määrätessään mikrobilääkkeitä ja hallita potilaiden odotuksia. Sairaalaympäristössä farmaseutin olisi oltava mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmän jäsen ja osallistuttava aktiivisesti mikrobilääkkeiden hallinnointiin moniammatillisessa hoitotiimissä. Farmaseutin tehtäviin kuuluu lääkemääräyksen arviointi paikallisten mikrobilääkkeiden käyttöä koskevien toimintaperiaatteiden mukaisesti; mikrobilääkehoidon keston arviointi; rajoitettujen mikrobilääkkeiden käyttöä koskeva neuvonta; annostusta, valmistusta ja antoa koskeva neuvonta (varsinkin lasten kaltaisten erityisten potilaskohorttien kohdalla); sekä potilaiden neuvominen mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä. Farmaseuttien olisi myös osallistuttava mikrobilääkkeiden käytön seurantaan.

Farmaseuttien olisi

luovutettava mikrobilääkkeitä vain lääkemääräyksen perusteella, ellei erityisissä määräyksissä sallita säänneltyä luovutusta erityisolosuhteissa;

varmistettava, että potilas ja/tai hoitaja ymmärtää annostuksen ja hoidon keston, koska tämä voi parantaa hoidon noudattamista ja lisätä sen onnistumismahdollisuuksia;

edistettävä yli jääneiden mikrobilääkkeiden asianmukaista hävittämistä;

ilmoitettava mikrobilääkkeisiin liittyvistä haittatapahtumista säännösten mukaisesti;

osallistuttava paikallisiin, alueellisiin tai kansallisiin kansanterveyskampanjoihin, joilla edistetään mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä;

annettava potilaille ja terveysalan ammattilaisille neuvontaa vasta-aiheista, lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä elintarvikkeiden ja lääkkeiden yhteysvaikutuksista.

4.7   Sairaanhoitajat

Sairaanhoitajien rooli kliinisessä tiimissä on ratkaisevan tärkeä heidän säännöllisen potilaskontaktinsa ja lääkkeiden antotehtävänsä vuoksi. Sairaanhoitajat huolehtivat siitä, että mikrobilääkkeitä otetaan lääkemääräyksen mukaisesti, ja he myös seuraavat vastetta mikrobilääkkeisiin (mahdolliset haittavaikutukset mukaan lukien). Yleisesti ottaen sairaanhoitajat vastaavat mikrobilääkkeiden antamisesta ja potilaan ja potilasturvallisuuden seuraamisesta.

Myös lääkemääräyksiä antavien sairaanhoitajien rooli on erittäin tärkeä (ks. edellinen jakso).

Sairaanhoitajien olisi

osallistuttava aktiivisesti mikrobilääkkeiden hallinnointiin moniammatillisessa hoitotiimissä;

huolehdittava mikrobilääkkeiden oikea-aikaisesta antamisesta lääkemääräyksen mukaisesti;

neuvottava ja valistettava potilaita mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä;

hyödynnettävä protokollia ja välineitä, joiden avulla voidaan riippumattomasti havaita vakavista infektioista kärsivät potilaat ja käynnistää sitten diagnoosi- ja hoitoalgoritmit;

muistutettava kliinikkoa mikrobilääkehoidon uudelleenarvioinnista 48–72 tunnin jälkeen.

4.8   Sairaalahygieenikot

Sairaalahygieenikoilla on merkittävä rooli ehkäistäessä ja hallittaessa infektioita, joista monet liittyvät mikrobilääkkeiden epäasianmukaiseen käyttöön. Näin ollen sairaalahygieenikot voivat tukea mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä antamalla neuvontaa ja vertaisarvioita.

Sairaalahygieenikkojen olisi

varmistettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmien ja infektioiden ehkäisy- ja hallintaohjelmien välinen koordinointi ja yhteistyö korostamalla mikrobilääkkeiden asianmukaisen käytön keskeisiä näkökohtia terveydenhuoltoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä ja hallinnassa.

4.9   Kansalaiset/potilaat

Kansalaisten ja potilaiden tietämys, asenteet ja käyttäytyminen voivat olla erittäin tärkeitä mikrobilääkkeiden maltillisen käytön aikaansaamisessa ja varmistamisessa sekä odotusten että niiden normipaineiden kautta, joita he voivat kohdistaa terveydenhuollon ammattilaisiin ja muihin kansalaisiin ja potilaisiin, samoin kuin lääkintäohjelmien noudattamisen välityksellä.

Kansalaisten ja potilaiden olisi

otettava selvää ja tarvittaessa pyydettävä terveydenhuoltopalvelujen tarjoajilta tietoa mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä, mikrobilääkeresistenssistä ja mikrobilääkkeiden haittavaikutuksista;

käytettävä mikrobilääkkeitä ainoastaan lääkemääräyksen perusteella;

pidättäydyttävä käyttämästä mikrobilääkkeitä, joista ei ole annettu lääkemääräystä, kuten yli jääneitä, toiselle henkilölle määrättyjä tai ilman lääkemääräystä saatuja mikrobilääkkeitä;

palautettava yli jääneet mikrobilääkkeet apteekkeihin ja paikallisiin keräyspisteisiin paikallisten hävittämistä koskevien määräysten mukaisesti.

4.10   Ammatilliset järjestöt ja tieteelliset yhdistykset

Ammatilliset järjestöt ja tieteelliset yhdistykset edustavat terveydenhuollon ammattilaisia ja edistävät jäsentensä ammatillista ja tieteellistä kehittymistä, mikä vaikuttaa kliinisiin ja laboratorioiden käytäntöihin.

Ammatillisten järjestöjen ja tieteellisten yhdistysten olisi

tehtävä tiivistä yhteistyötä sääntelyviranomaisten kanssa kaikilla merkityksellisillä aloilla sen varmistamiseksi, että mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämiseksi ehdotetut toimenpiteet ovat tieteelliseen näyttöön perustuvia ja toteuttamiskelpoisia;

edistettävä mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä jäsentensä keskuudessa muun muassa ohjeiden laatimisen ja koulutuksen kaltaisilla toimilla;

tuettava mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämiseksi toteutettavia tiedotus- ja valitustoimia;

vältettävä eturistiriitoja ja kaupallisia näkökohtia;

edistettävä ja suoritettava asiaa koskevaa tutkimusta.

4.11   Tutkimuksen rahoittajat

Tutkimus on erittäin tärkeää mikrobilääkeresistenssin nykytason vähentämiseksi ja sen lisääntymissuuntauksen kääntämiseksi. Erityisesti tarvitaan translaatiotutkimusta, jotta tunnistetaan vaihtoehdot nykyisten mikrobilääkkeiden käyttötapojen parantamiseksi. Samoin tarvitaan tutkimusta siitä, miten mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riskiä voidaan vähentää.

Tutkimuksen rahoittajien ja tutkimuspolitiikasta vastaavien olisi

edistettävä tutkimusta, jossa arvioidaan ja vertaillaan käyttäytymistä muuttavia toimia mikrobilääkkeiden määräämisen osalta kulttuurierot huomioon ottaen, jotta parannetaan ymmärrystä siitä, miten voidaan saada aikaan järkiperäisiä mikrobilääkkeiden määräämiskäytäntöjä;

edistettävä mikrobilääkkeiden määräämistä koskevia interventiotutkimuksia;

edistettävä tutkimusta tiettyjen mikrobilääkkeiden ja mikrobilääkeluokkien potentiaalista luoda valikoivaa painetta kohti mikrobilääkeresistenssin syntymistä mikrofloorassa;

edistettävä nykyisiä mikrobilääkkeitä koskevia kliinisiä tutkimuksia, muun muassa farmakokineettisiä/farmakodynaamisia tutkimuksia, ja varmistettava, että tutkimuksissa otetaan riittävästi huomioon sukupuoleen ja ikään liittyvät tekijät koko elinkaaren ajan;

edistettävä diagnostiikkavälineiden, muun muassa nopeiden ja hoitopaikalla käytettävien diagnostiikkamenetelmien, tutkimusta, jotta tuetaan tietoon perustuvia ohjeita diagnostiikkamenetelmien roolista mikrobilääkkeiden asianmukaisessa määräämisessä;

edistettävä tutkimuksia hoidossa käytettävien mikrobilääkkeiden seurannasta erityisissä ryhmissä (esimerkiksi vaikeasti sairaat potilaat, palovammapotilaat, lapsipotilaat, jatkuvaa munuaisten korvaushoitoa saavat potilaat);

edistettävä tutkimusta suureen yleisöön ja potilaisiin kohdennettavista koulutus- ja valistustoimista;

tuettava toimia, joilla mahdollistetaan tutkimustulosten siirtäminen käytäntöön, järjestelmälliset katsaukset ja meta-analyysit, ja tutkimustulosten hyödyntäminen hoito-ohjeiden laadinnassa ja päätöksenteossa.

4.12   Lääketeollisuus

Lääketeollisuus on keskeinen kumppani yleisessä pyrkimyksessä varmistaa mikrobilääkkeiden maltillinen käyttö.

Lääketeollisuuden olisi

varmistettava, että terveydenhuollon ammattilaisille osoitetut markkinointi- ja myynninedistämistoimet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia eli että lääkkeen mainostamisessa terveydenhuollon ammattilaisille noudatetaan valmisteyhteenvedossa lueteltuja tietoja ja kannustetaan lääkkeen järkiperäiseen käyttöön;

varmistettava, että yritysten sisäiset taloudelliset kannustimet ovat edellä esitettyjen mikrobilääkkeiden käytön hallinnan periaatteiden mukaisia;

varmistettava vastustuskyvyn ja hyväksytyn valmisteyhteenvedon vastaisen käytön seuranta uusien yhdisteiden markkinoille saattamisen jälkeen markkinoille saattamisen jälkeisten velvoitteiden mukaisesti;

tehtävä yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten poliittisten päättäjien ja sääntelijöiden kanssa sellaisten toimien laatimiseksi, joilla edistetään asianmukaista mikrobilääkkeiden määräämistä; tällaisia toimia ovat muun muassa uusien korvausjärjestelmien suunnittelu, pakkauskokojen mukauttaminen sekä muut prosessit, jotka edistävät saatavuuden ja säilyttämisen tavoitteiden saavuttamista.

4.13   Diagnostiikkateollisuus

Diagnosointitestaus, muun muassa mikrobiologisissa laboratorioissa tehtävät testit mutta myös hoitopaikalla toteutettavat ja uudet diagnostiikkamenetelmät, antavat tärkeää tietoa mikrobilääkkeiden tarpeettoman käytön välttämiseksi ja niiden valinnan optimoimiseksi.

Diagnostiikkateollisuuden olisi

otettava huomioon diagnostiikan eri tarpeet mukaan luettuna hoitopaikalla toteutettavat testit ja valvonta;

tehtävä yhteistyötä tieteellisten yhdistysten ja kansanterveyden alan toimijoiden kanssa laadittaessa tieteelliseen näyttöön perustuvia ohjeita testien, myös uusien diagnostiikkavälineiden ja hoitopaikalla tehtävien testien, käytöstä infektioiden diagnosoinnissa;

tuettava tutkimuksia uusien diagnostiikkavälineiden vaikutuksesta mikrobilääkkeiden maltilliseen käyttöön ja diagnostiikan kustannustehokkuudesta.

4.14   Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälinen eri alojen, hallitusten ja organisaatioiden välinen yhteistyö ja koordinointi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on tarpeen, jotta voidaan laatia tarvittavat standardit, järjestelmät ja menetelmät mikrobilääkkeiden maltillisen käytön varmistamiseksi, parhaiden käytäntöjen jakamiseksi ja valmiuksien luomisen tukemiseksi.

Kansainvälisellä yhteistyöllä olisi edistettävä seuraavia seikkoja:

Helpotetaan mikrobilääkkeille resistentteihin organismeihin liittyvien rajatylittävien uhkin vastatoimien koordinointia.

Suunnitellaan, toteutetaan ja seurataan mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia ja -kampanjoita mikrobilääkkeiden asianmukaisen käytön tukemiseksi ja niiden epäasianmukaisen käytön vähentämiseksi.

Perustetaan mekanismeja mikrobilääkkeiden asianmukaiseen käyttöön liittyviä toimia koskevien parhaiden käytäntöjen sekä toimien vaikutusta merkityksellisiin laadullisiin ja määrällisiin tuloksiin koskevien tietojen jakamiseksi.

Mahdollistetaan mikrobilääkkeiden kulutuksen ja mikrobilääkeresistenssin valvontaa koskeva yhteistyö käyttämällä yhdenmukaistettuja menetelmiä, jotta voidaan antaa oikea-aikaista tietoa resistenttien organismien aiheuttamista rajatylittävistä uhista sekä päteviä ja kansainvälisesti vertailukelpoisia tietoja resistenssistä ja kulutuksesta.

Yhdenmukaistetaan kliiniset raja-arvot ja mikrobilääkeherkkyyden testausmenetelmät.

Tuetaan hyvää tieteelliseen näyttöön perustuvaa kliinistä tutkimustapaa koskevien ohjeiden laatimista, jotka kattavat yleisimmät infektiot ja jotka voidaan mukauttaa paikalliseen mikrobilääkeresistenssiin ja saatavilla oleviin luvanvaraisiin bakteerilääkkeisiin.

Helpotetaan keskeisten mikrobilääkkeiden ja diagnosointitestien saatavuutta tukemalla niiden saatavuutta markkinoilla ja puuttumalla niiden riittämättömyyteen.

Kannustetaan kansallisella tasolla normien laatimista ja mikrobiologisten tulosten valikoivan raportoinnin käyttöönottoa mikrobilääkkeiden määräämisen optimoimiseksi.

Tuetaan tieteelliseen näyttöön perustuvien ohjeiden laatimista nopeiden ja hoitopaikalla suoritettavien diagnostiikkamenetelmien käytöstä.

Edistetään ja tuetaan taloudellisesti uusien mikrobilääkkeiden ja uusien hoitopaikalla tehtävien testien tutkimusta ja kehittämistä.

Helpotetaan eri alojen välistä mikrobilääkkeiden käytön valvontaan ja sitä koskeviin toimintaperiaatteisiin liittyvää yhteistyötä eläinten terveyden, elintarviketuotannon ja terveydenhuollon aloilla.


(1)  Ohjeet mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä eläinlääketieteessä (EUVL C 299, 11.9.2015, s. 7).

(2)  Neuvoston päätelmät yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisista seuraavista toimista mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi, 17. kesäkuuta 2016.

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/17-epsco-conclusions-antimicrobial-resistance/

(3)  Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus. Proposals for EU guidelines on the prudent use of antimicrobials in humans. Tukholma: ECDC, 2017

http://ecdc.europa.eu/en/publications/_layouts/forms/Publication_DispForm.aspx?List=4f55ad51-4aed-4d32-b960-af70113dbb90&ID=1643

(4)  EYVL L 34, 5.2.2002, s. 13.

(5)  Maailman terveysjärjestö (WHO). Global action plan on antimicrobial resistance. Geneve: WHO, 2015. Saatavilla seuraavassa verkko-osoitteessa: http://www.wpro.who.int/entity/drug_resistance/resources/global_action_plan_eng.pdf

(6)  Maailman terveysjärjestö (WHO) / Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö. Elintarvikeperäisen mikrobilääkeresistenssin riskianalyysia koskevat ohjeet (Guidelines for risk analysis of foodborne antimicrobial resistance) (CAC/GL 77–2011). 2011. Saatavilla verkko-osoitteessa http://www.fao.org/input/download/standards/11776/CXG_077e.pdf

(7)  Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC), Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), Euroopan lääkevirasto (EMA), kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea (SCENIHR). Mikrobilääkeresistenssiä käsittelevä ja zoonoottisiin infektioihin keskittyvä yhteinen lausunto (Joint Opinion on antimicrobial resistance (AMR) focused on zoonotic infections) EFSA, 2009. Saatavilla verkko-osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/sites/default/files/scientific_output/files/main_documents/1372.pdf

(8)  Magiorakos AP, Srinivasan A, Carey RB, Carmeli Y, Falagas ME, Giske CG ym. Multidrug-resistant, extensively drug-resistant and pandrug-resistant bacteria: an international expert proposal for interim standard definitions for acquired resistance. Clin Microbiol Infect. 2012, 18: 268–281. doi: 10.1111/j.1469–0691.2011.03570.x

(9)  Dellit TH, Owens RC, McGowan JE, Jr., Gerding DN, Weinstein RA, Burke JP ym. Infectious Diseases Society of America and the Society for Healthcare Epidemiology of America guidelines for developing an institutional program to enhance antimicrobial stewardship. Clin Infect Dis. 2007, 44: 159–177. doi: 10,1086/510393

(10)  National institute for Health and Care Excellence (NICE). Antimicrobial stewardship: systems and processes for effective antimicrobial medicine use. 2015. Saatavilla verkko-osoitteessa https://www.nice.org.uk/guidance/ng15?unlid=5776159082016524134857

(11)  Mikrobilääkeresistenssiä käsittelevä transatlanttinen erityistyöryhmä (TATFAR). Summary of the modified Delphi process for common structure and process indicators for hospital antimicrobial stewardship indicators. 2015. Saatavilla verkko-osoitteessa https://www.cdc.gov/drugresistance/pdf/summary_of_tatfar_recommendation_1.pdf

(12)  Maailman terveysjärjestö (WHO). Global action plan on antimicrobial resistance. Geneve: WHO, 2015. Saatavilla seuraavassa verkko-osoitteessa: http://www.wpro.who.int/entity/drug_resistance/resources/global_action_plan_eng.pdf

(13)  Council Conclusions on the next steps under a One Health approach to combat antimicrobial resistance 17 June 2016

http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2016/06/17-epsco-conclusions-antimicrobial-resistance/


Top