1.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 212/1

1.

2.

3.

4.

4.1

4.2

4.3

4.4

4.5

4.6

4.7

4.8

4.9

4.10

4.11

4.12

4.13

4.14

—

mikrobilääkkeiden saatavuuden ja käytön sääntely

—

mikrobilääkkeiden määrääminen ja hallinta

—

terveysalan ammattilaisten koulutus.

—

Varmistetaan kliinisissä ohjeissa suositeltujen mikrobilääkkeiden saatavuus suorittamalla saatavuutta kansallisilla markkinoilla koskeva tutkimus, toteuttamalla toimenpiteitä sekä innovatiivisten että rinnakkaislääkkeiden jatkuvan saatavuuden tukemiseksi ja helpottamalla mikrobilääkepulaa; samalla olisi rajoitettava viimeisenä hoitokeinona käytettävien mikrobilääkkeiden käyttöä niiden tehokkuuden turvaamiseksi käyttöä rajoittavilla toimenpiteillä.

—

Varmistetaan, että tiedot mikrobilääkeresistenssin ja mikrobilääkkeiden epäasianmukaisen käytön riskeistä sisällytetään valmisteyhteenvetoihin ja pakkausselosteisiin.

—

Tarkastellaan uudelleen säännöksiä mikrobilääkkeiden saatavuudesta internetin kautta, tai jos sellaisia ei ole, säädetään niitä.

—

Varmistetaan, että apteekit noudattavat säännöksiä, jotka koskevat mikrobilääkkeiden toimittamista ilman lääkemääräystä.

—

Tutkitaan mikrobilääkkeiden yksikkökohtaista annostelua ottaen huomioon asiaa koskevat ohjeet ja säännökset.

—

Harkitaan erityisen lisämerkinnän käyttöönottoa mikrobilääkkeiden pakkauksissa sen painottamiseksi, että perusteeton käyttö lisää mikrobilääkeresistenssin kasvamisen riskiä.

—

Tarjotaan ohjeita ja välineitä avohuollon, pitkäaikaishoitolaitokset ja sairaalat kattavien mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmien täytäntöönpanoa varten.

—

Varmistetaan mikrobilääkkeiden käytön hallinnan asiantuntijoiden riittävä määrä kouluttamalla riittävästi infektiotautien ja kliinisen mikrobiologian asiantuntijoita ja muita ammattilaisia.

—

Seurataan ja tarkastetaan mikrobilääkkeiden asianmukaista käyttöä muun muassa ottamalla käyttöön merkityksellisiä määrä- ja laatuindikaattoreita ja järjestelmiä näiden indikaattorien seuraamiseksi; varmistetaan, että lääkemääräysten antajat saavat säännöllistä palauteta tuloksista.

—

Varmistetaan sellaisten sähköisten mikrobilääkkeiden määräysjärjestelmien käyttöönotto ja seuranta, jotka mieluiten kykenevät yhdistämään kliinistä käyttöaihetta koskevat, mikrobiologiset ja kulutusta koskevat tiedot.

—

Varmistetaan asianmukaisten mikrobiologisten palvelujen ja diagnostiikkamenetelmien, muun muassa nopeiden ja hoitopaikalla tehtävien diagnosointitestien, saatavuus.

—

Harkitaan ja tarvittaessa otetaan käyttöön kannustinjärjestelmiä asianmukaisia lääkemääräyksiä varten.

—

Rahoitetaan, suunnitellaan ja toteutetaan kansallisia mikrobilääkkeiden käyttöä koskevia valistus- ja koulutuskampanjoita, jotka kohdennetaan terveysalan ammattilaisille ja suurelle yleisölle (muun muassa lapsille, teini-ikäisille, opiskelijoille, ikääntyneille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille) sekä arvioitava niiden tuloksia.

—

Edistetään käyttäytymiseen kohdistuvia toimia epäasianmukaisten mikrobilääkemääräysten vähentämiseksi.

—

Tutkitaan motivoivia ja järjestelmää muuttavia lähestymistapoja mikrobilääkkeiden määräämisen optimoimiseksi.

—

Yksilöidään yhteistyössä lääketeollisuuden kanssa mikrobilääkkeiden myynninedistämistoimien parhaat käytännöt, jotta varmistetaan, että myös niillä edistetään asianmukaista mikrobilääkkeiden määräämistä ja toimittamista.

—

Otetaan käyttöön riittäviä hävittämisjärjestelmiä avohuollossa ja tiedotettava yleisölle mikrobilääkkeiden asianmukaisista hävittämismenetelmistä.

—

Varmistetaan ennalta ehkäisevää hoitoa ja infektioiden hallintaa koskevien, kunkin valtion mikrobilääkeresistenssiin perustuvien kansallisten kliinisten ohjeiden saatavuus avohuollossa, pitkäaikaishoitolaitoksissa ja sairaaloissa.

—

Laaditaan hoitopolkuja ja tarjottava päätöksentekoa tukevia välineitä asianmukaisen testauksen ja hallinnoinnin kannustamiseksi.

—

Varmistetaan, että kansallisia kliinisiä ohjeita tarkastellaan uudelleen ja tarkistetaan, kun mikrobilääkeresistenssissä tapahtuu merkittävä muutos tai kun saadaan uutta infektioiden hallintaa koskevaa näyttöä, tai säännöllisin väliajoin (esimerkiksi 2–3 vuoden välein); kansallisissa kliinisissä ohjeissa olisi otettava huomioon lääkkeen viimeisin voimassa oleva valmisteyhteenveto.

—

Varmistetaan laajan jakelun, koulutuksen ja tunnetuksi tekemisen avulla, että ohjeet ovat kaikkien lääkemääräysten antajien saatavilla.

—

Varmistetaan, että hoitoon ja profylaksiin liittyvää mikrobilääkkeiden määräämistä koskevat ohjeet ovat saatavilla erityisissä kliinisissä ympäristöissä, kuten hammaslääkärien vastaanotoilla.

—

Varmistetaan, että kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten pätevyys taataan asianmukaista mikrobilääkkeiden käyttöä koskevilla ammatillisilla jatkokoulutustoimilla.

—

Varmistetaan, että mikrobilääkkeiden käytön hallinta sisältyy kaikkiin kliinisten erikoisalojen koulutusohjelmiin.

—

Sisällytetään maltillista mikrobilääkkeiden käyttöä koskeva koulutus lääkäreiden, sairaanhoitajien, farmaseuttien, hammaslääkäreiden ja kätilöiden koulutukseen. Tässä koulutuksessa olisi oltava mukana vahva käytännön osuus osana moniammatillista lähestymistapaa.

—

Annetaan opetusta mikrobilääkkeiden maltillisesta käytöstä, mikrobilääkeresistenssistä, rokotuksista ja hygieniasta perusasteen ja toisen asteen koulutuksessa.

—

Määritetään ja annetaan tarvittava rahoitus ja resurssit kunkin terveydenhuoltolaitoksen mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmille, jotka liittyvät infektioiden ehkäisy- ja hallintaohjelmaan ja/tai potilasturvallisuusohjelmaan.

—

Varmistetaan mahdollisuus käyttää kliinisiä mikrobiologialaboratoriopalveluja ja saada tulokset nopeasti.

—

Edistetään nopean diagnosoinnin välineiden käyttöönottoa.

—

Käytetään validoituja nopeita ja/tai hoitopaikalla toteutettavia diagnostiikkamenetelmiä ennalta määritettyihin potilasryhmiin kliinisen arvioinnin täydentämiseksi ja mikrobilääkehoidon optimoimiseksi.

—

Varmistetaan tietotekninen tuki, muun muassa sähköiset lääkemääräykset, mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimille ja otetaan käyttöön päätöksentekoa tukevia sähköisiä järjestelmiä mikrobilääkkeiden määräämistä parantavina välineinä.

—

Edistetään mikrobilääkeresistenssiä ja mikrobilääkkeiden kulutusta koskevia laitoskohtaisia, kansallisia ja alueellisia valvontajärjestelmiä, tutkimuksia ja esiintyvyysselvityksiä molekulaari-epidemiologiset tutkimukset mukaan lukien.

—

Varmistetaan, että käytössä on mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia, joita näissä ympäristöissä toimivat terveydenhuollon ammattilaiset koordinoivat ja joihin he osallistuvat aktiivisesti, hoidon tason, havaittujen mikrobilääkkeiden liika- ja väärinkäyttöalojen sekä kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan.

—

Luodaan monitahoinen lähestymistapa, joka sisältää muun muassa klinikoilla annettavan koulutuksen, potilastiedotuslehtisten ja -julisteiden, farmaseuttien potilaille antaman mikrobilääkehoitoa koskevan neuvonnan, lääkemääräysten antajille annettavan palautteen ja kliinikoiden viestintätaitokoulutuksen kaltaisia elementtejä.

—

Varmistetaan, että lääkärikäynteihin varataan riittävästi aikaa, jotta mahdollistetaan asianmukainen arviointi ja potilaan neuvonta.

—

mikrobilääkekomitea tai vastaava muodollinen organisaatiorakenne, jolla on ylimmän johdon tuki;

—

mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmä, johon kuuluu ihannetapauksessa kliinikko, jolla on koulutus, kokemusta ja ammatillista osaamista infektioiden diagnosoinnista, ehkäisystä ja hoidosta (mahdollisuuksien mukaan infektiotautien erikoislääkäri), sairaalafarmaseutti ja mikrobiologi (mahdollisuuksien mukaan kliininen mikrobiologi); ryhmän kokoonpano määräytyy sairaalan koon ja hoidon tason sekä kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan;

—

mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimiin annettava palkallinen tuki ja niihin osoitettava aika;

—

ohjeet infektioiden diagnosointia ja hallintaa ja perioperatiivista mikrobilääkeprofylaksia varten;

—

käyttöaiheen, valitun lääkkeen, annostuksen, antoreitin ja hoidon keston kirjaaminen potilastietoihin;

—

toimintapolitiikka, joka edellyttää ennakkohyväksyntää ja valikoitujen mikrobilääkemääräysten jälkitarkastuksia;

—

akuuttihoitoa antavien sairaaloiden mikrobiologialaboratoriopalvelut, joita olisi oltava tarjolla ympärivuorokautisesti kriittisiä näytteitä varten;

—

laitoskohtaiset raportit yleisten bakteeripatogeenien kumulatiivisesta herkkyydestä asianomaisissa hoito-ohjeissa suositelluille antibiooteille;

—

perioperatiivisen mikrobilääkeprofylaksin käyttöaiheen, valinnan, ajoituksen ja keston tarkastus;

—

johdolle annettava vuosikertomus mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimista, joka sisältää arvioinnin tehokkuudesta;

—

mikrobilääkkeiden käyttöä koskevien laatuindikaattorien ja määrällisten mittarien seuranta ja palaute lääkemääräysten antajille sekä sovitut lääkemääräysten antajien toimet.

—

Varmistetaan, että käytössä on kansallisten ja paikallisten määräysten mukaan mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia, joita näissä ympäristöissä toimivat terveydenhuollon ammattilaiset koordinoivat ja joihin he osallistuvat aktiivisesti, ja että näille toimille annetaan aikaa ja johdon tuki.

—

Luodaan monitahoinen lähestymistapa, joka sisältää muun muassa hoitohenkilöstön ja lääkäreiden koulutuksen, mikrobilääkkeiden käytön tarkastusten, lääkemääräysten antajille annettavan palautteen sekä havaittujen mikrobilääkkeiden liika- ja väärinkäyttöalojen kohdentamisen kaltaisia elementtejä.

—

varmistettava, että herkkyystestit ja raportointi suoritetaan hoito-ohjeiden (valikoiva raportointi) ja EU:n tason (esimerkiksi EUCAST) ja kansallisten normien mukaisesti, ja varmistettava diagnoosin ja kriittisten tulosten oikea-aikainen ilmoittaminen (esimerkiksi veriviljelyt);

—

annettava laitoskohtaisia raportteja yleisten bakteeripatogeenien kumulatiivisesta herkkyydestä ohjeissa suositelluille antibiooteille;

—

annettava kliinikoille neuvontaa infektiotautien diagnosoinnista, muun muassa asianmukaisesta näytteenotosta ja testitulosten tulkinnasta, vaikeasti hoidettavista patogeeneista ja vaikeista tulehduksista;

—

hoidettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmän täysivaltaisina jäseninä muun muassa koordinointiin, suunnitteluun, lääkemääräysten jälkitarkastuksiin ja palautteeseen liittyviä tehtäviä.

—

annettava neuvontaa infektiotautien, muun muassa vaikeasti hoidettavien patogeenien ja vaikeiden infektioiden, diagnostisesta arvioinnista ha hoidosta sekä asianmukaisesta mikrobilääkkeiden käytöstä;

—

hoidettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaryhmän täysivaltaisina jäseninä muun muassa koordinointiin, suunnitteluun, lääkemääräysten jälkitarkastuksiin ja palautteeseen liittyviä tehtäviä.

—

varmistettava, että he tuntevat asiaan kuuluvat ohjeet, viimeisimmän voimassa olevan valmisteyhteenvedon ja lääkemääräyksiä koskevat ohjeet, ennen kuin he antavat mikrobilääkemääräyksen;

—

pysyttävä ajan tasalla mikrobilääkkeiden määräämisen suhteen; tämä voidaan saavuttaa osallistumalla koulutukseen, olemalla tietoinen ohjeista sekä noudattamalla niitä;

—

etsittävä ja otettava vastaan neuvoja mikrobilääkkeiden määräämisestä asiantuntijoilta.

—

tehtävä diagnoosi potilaan henkilökohtaisen lääkärikäynnin aikana ennen antibioottien määräämistä, paitsi poikkeustilanteissa;

—

varmistettava, että ennen mikrobilääkehoidon aloittamista otetaan tarvittavat mikrobiologiset näytteet;

—

vältettävä bakteerilääkehoitoa, jos näyttöä on vain virusinfektiosta tai itsestään rajoittuvasta bakteerin aiheuttamasta infektiosta;

—

vältettävä kolonisaation hoitoa ilman asiaan kuuluvasta kliinisestä tutkimuksesta ja diagnostisesta testauksesta saatua näyttöä infektiosta, ellei tätä mainita ohjeissa selkeästi;

—

käytettävä mikrobilääkeprofylaksia vain, jos tämä mainitaan asianomaisissa ohjeissa;

—

vältettävä mikrobilääkkeiden yhdistelmiä, ellei niille esitetä selvää käyttöaihetta ohjeissa.

—

Jos mikrobilääkehoitoa ei katsota tarpeelliseksi, heidän olisi annettava potilaalle tietoja sairauden odotetusta luonnollisesta kulusta, mikrobilääkehoidon rajallisista hyödyistä tai hyödyttömyydestä sekä mikrobilääkkeiden mahdollisista ei-toivotuista sivuvaikutuksista, kuten ripulista ja ihottumasta, suosituksia oireiden käsittelyä varten sekä neuvoja toimista siinä tapauksessa, että kliininen tila huononee (turvaverkko).

—

valittava mikrobilääke asiaa koskevien ohjeiden mukaisesti ja määrättävä oikea annostus, hoidon mahdollisimman lyhyt tehokas kesto ja asianmukainen antoreitti (mieluiten suun kautta, jos mahdollista);

—

otettava huomioon merkitykselliset isäntätekijät: ikä, liitännäisoireet (esimerkiksi immuunikato), munuaisten ja maksan toiminta, raskaus, imetys, allergiat, proteesimateriaalien läsnäolo, mahdolliset lääkkeiden yhteisvaikutukset, painoindeksi ja mikrobilääkeresistenssin riskitekijät (esimerkiksi äskettäinen mikrobilääkkeiden käyttö, äskettäin tehty matka);

—

edistettävä allergiatestausta sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat potilastietojen mukaan saaneet allergisen reaktion beetalaktaameista, ja edistettävä näin ensisijaisten mikrobilääkkeiden käyttöä allergiattomilla potilailla;

—

valittava mikrobilääke, jonka vaikutusala on mahdollisimman kapea ja varmistettava, että vakavista infektioista kärsivien potilaiden mikrobilääkehoito annetaan oikea-aikaisesti. Esimerkkejä: sepsis, vakava kotisyntyinen keuhkokuume;

—

Jos mahdollista, heidän olisi tiedotettava potilaalle ja/tai vastuussa olevalle hoitajalle mikrobilääkehoidon syystä ja mahdollisista sivuvaikutuksista ja varmistettava, että potilas ymmärtää hoidon annostuksen ja keston; tämä parantaa hoidon noudattamista ja lisää sen onnistumismahdollisuuksia;

—

käsiteltävä potilaan odotuksia, kysymyksiä ja mieltymyksiä potilaskeskeisen hoidon oleellisena osatekijänä ja tehokkaana mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä edistävänä toimenpiteenä;

—

arvioitava mikrobilääkehoitoa uudelleen ja harkittava muutoksia (esimerkiksi hoidon vaihtaminen kapeakirjoisempaan, sen keskeyttäminen tai siirtyminen oraaliseen hoitoon) 48–72 tunnin kuluttua sairaaloissa ja erityisissä olosuhteissa myös muissa ympäristöissä ohjeiden mukaisesti.

—

pidättäydyttävä bakteerilääkkeiden määräämisestä virusinfektioihin tai itsestään rajoittuviin bakteerin aiheuttamiin infektioihin;

—

harkittava mikrobilääkkeiden määräämisen lykkäämistä ja asianmukaisten turvaverkko-ohjeiden antamista aikuisten tai erityisissä olosuhteissa lasten kohdalla ohjeiden mukaisesti. Esimerkki: Mikrobilääkemääräyksen lykkääminen, kun kyseessä on akuutti välikorvatulehdus tai akuutti poskiontelotulehdus.

—

arvioitava oireet ja käytettävä pisteytysjärjestelmiä tai oireiden tarkistuslistoja diagnostisen testauksen, mikrobilääkehoidon ja kiireellisen hoitoonohjauksen tarpeen määrittämiseksi.

—

kirjattava käyttöaihe, valittu lääke, annostus, antoreitti ja hoidon kesto potilastietoihin, noudatettava perioperatiivista mikrobilääkeprofylaksia koskevia ohjeita ja parannettava oikea-aikaista ja riittävää leikkausalueen infektioiden lähteiden valvontaa ja pyrittävä estämään pelkkä mikrobilääkkeiden käyttö kirurgisen hoidon sijasta, kun kirurgiselle hoidolle on selvä peruste;

—

arvioitava parenteraalisten mikrobilääkkeiden tarvetta ja siirryttävä mahdollisuuksien mukaan oraalisten mikrobilääkkeiden käyttöön, aina kuitenkin käytettävissä olevien kliinisten kriteerien mukaisesti.

—

Hoidossa käytettävien lääkkeiden seuranta on suositeltavaa annostelun mukauttamiseksi ohjeiden ja kulloistenkin olosuhteiden mukaisesti.

—

luovutettava mikrobilääkkeitä vain lääkemääräyksen perusteella, ellei erityisissä määräyksissä sallita säänneltyä luovutusta erityisolosuhteissa;

—

varmistettava, että potilas ja/tai hoitaja ymmärtää annostuksen ja hoidon keston, koska tämä voi parantaa hoidon noudattamista ja lisätä sen onnistumismahdollisuuksia;

—

edistettävä yli jääneiden mikrobilääkkeiden asianmukaista hävittämistä;

—

ilmoitettava mikrobilääkkeisiin liittyvistä haittatapahtumista säännösten mukaisesti;

—

osallistuttava paikallisiin, alueellisiin tai kansallisiin kansanterveyskampanjoihin, joilla edistetään mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä;

—

annettava potilaille ja terveysalan ammattilaisille neuvontaa vasta-aiheista, lääkkeiden yhteisvaikutuksista sekä elintarvikkeiden ja lääkkeiden yhteysvaikutuksista.

—

osallistuttava aktiivisesti mikrobilääkkeiden hallinnointiin moniammatillisessa hoitotiimissä;

—

huolehdittava mikrobilääkkeiden oikea-aikaisesta antamisesta lääkemääräyksen mukaisesti;

—

neuvottava ja valistettava potilaita mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä;

—

hyödynnettävä protokollia ja välineitä, joiden avulla voidaan riippumattomasti havaita vakavista infektioista kärsivät potilaat ja käynnistää sitten diagnoosi- ja hoitoalgoritmit;

—

muistutettava kliinikkoa mikrobilääkehoidon uudelleenarvioinnista 48–72 tunnin jälkeen.

—

varmistettava mikrobilääkkeiden käytön hallintaohjelmien ja infektioiden ehkäisy- ja hallintaohjelmien välinen koordinointi ja yhteistyö korostamalla mikrobilääkkeiden asianmukaisen käytön keskeisiä näkökohtia terveydenhuoltoon liittyvien infektioiden ehkäisyssä ja hallinnassa.

—

otettava selvää ja tarvittaessa pyydettävä terveydenhuoltopalvelujen tarjoajilta tietoa mikrobilääkkeiden asianmukaisesta käytöstä, mikrobilääkeresistenssistä ja mikrobilääkkeiden haittavaikutuksista;

—

käytettävä mikrobilääkkeitä ainoastaan lääkemääräyksen perusteella;

—

pidättäydyttävä käyttämästä mikrobilääkkeitä, joista ei ole annettu lääkemääräystä, kuten yli jääneitä, toiselle henkilölle määrättyjä tai ilman lääkemääräystä saatuja mikrobilääkkeitä;

—

palautettava yli jääneet mikrobilääkkeet apteekkeihin ja paikallisiin keräyspisteisiin paikallisten hävittämistä koskevien määräysten mukaisesti.

—

tehtävä tiivistä yhteistyötä sääntelyviranomaisten kanssa kaikilla merkityksellisillä aloilla sen varmistamiseksi, että mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämiseksi ehdotetut toimenpiteet ovat tieteelliseen näyttöön perustuvia ja toteuttamiskelpoisia;

—

edistettävä mikrobilääkkeiden maltillista käyttöä jäsentensä keskuudessa muun muassa ohjeiden laatimisen ja koulutuksen kaltaisilla toimilla;

—

tuettava mikrobilääkkeiden maltillisen käytön edistämiseksi toteutettavia tiedotus- ja valitustoimia;

—

vältettävä eturistiriitoja ja kaupallisia näkökohtia;

—

edistettävä ja suoritettava asiaa koskevaa tutkimusta.

—

edistettävä tutkimusta, jossa arvioidaan ja vertaillaan käyttäytymistä muuttavia toimia mikrobilääkkeiden määräämisen osalta kulttuurierot huomioon ottaen, jotta parannetaan ymmärrystä siitä, miten voidaan saada aikaan järkiperäisiä mikrobilääkkeiden määräämiskäytäntöjä;

—

edistettävä mikrobilääkkeiden määräämistä koskevia interventiotutkimuksia;

—

edistettävä tutkimusta tiettyjen mikrobilääkkeiden ja mikrobilääkeluokkien potentiaalista luoda valikoivaa painetta kohti mikrobilääkeresistenssin syntymistä mikrofloorassa;

—

edistettävä nykyisiä mikrobilääkkeitä koskevia kliinisiä tutkimuksia, muun muassa farmakokineettisiä/farmakodynaamisia tutkimuksia, ja varmistettava, että tutkimuksissa otetaan riittävästi huomioon sukupuoleen ja ikään liittyvät tekijät koko elinkaaren ajan;

—

edistettävä diagnostiikkavälineiden, muun muassa nopeiden ja hoitopaikalla käytettävien diagnostiikkamenetelmien, tutkimusta, jotta tuetaan tietoon perustuvia ohjeita diagnostiikkamenetelmien roolista mikrobilääkkeiden asianmukaisessa määräämisessä;

—

edistettävä tutkimuksia hoidossa käytettävien mikrobilääkkeiden seurannasta erityisissä ryhmissä (esimerkiksi vaikeasti sairaat potilaat, palovammapotilaat, lapsipotilaat, jatkuvaa munuaisten korvaushoitoa saavat potilaat);

—

edistettävä tutkimusta suureen yleisöön ja potilaisiin kohdennettavista koulutus- ja valistustoimista;

—

tuettava toimia, joilla mahdollistetaan tutkimustulosten siirtäminen käytäntöön, järjestelmälliset katsaukset ja meta-analyysit, ja tutkimustulosten hyödyntäminen hoito-ohjeiden laadinnassa ja päätöksenteossa.

—

varmistettava, että terveydenhuollon ammattilaisille osoitetut markkinointi- ja myynninedistämistoimet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia eli että lääkkeen mainostamisessa terveydenhuollon ammattilaisille noudatetaan valmisteyhteenvedossa lueteltuja tietoja ja kannustetaan lääkkeen järkiperäiseen käyttöön;

—

varmistettava, että yritysten sisäiset taloudelliset kannustimet ovat edellä esitettyjen mikrobilääkkeiden käytön hallinnan periaatteiden mukaisia;

—

varmistettava vastustuskyvyn ja hyväksytyn valmisteyhteenvedon vastaisen käytön seuranta uusien yhdisteiden markkinoille saattamisen jälkeen markkinoille saattamisen jälkeisten velvoitteiden mukaisesti;

—

tehtävä yhteistyötä kansallisten ja kansainvälisten poliittisten päättäjien ja sääntelijöiden kanssa sellaisten toimien laatimiseksi, joilla edistetään asianmukaista mikrobilääkkeiden määräämistä; tällaisia toimia ovat muun muassa uusien korvausjärjestelmien suunnittelu, pakkauskokojen mukauttaminen sekä muut prosessit, jotka edistävät saatavuuden ja säilyttämisen tavoitteiden saavuttamista.

—

otettava huomioon diagnostiikan eri tarpeet mukaan luettuna hoitopaikalla toteutettavat testit ja valvonta;

—

tehtävä yhteistyötä tieteellisten yhdistysten ja kansanterveyden alan toimijoiden kanssa laadittaessa tieteelliseen näyttöön perustuvia ohjeita testien, myös uusien diagnostiikkavälineiden ja hoitopaikalla tehtävien testien, käytöstä infektioiden diagnosoinnissa;

—

tuettava tutkimuksia uusien diagnostiikkavälineiden vaikutuksesta mikrobilääkkeiden maltilliseen käyttöön ja diagnostiikan kustannustehokkuudesta.

—

Helpotetaan mikrobilääkkeille resistentteihin organismeihin liittyvien rajatylittävien uhkin vastatoimien koordinointia.

—

Suunnitellaan, toteutetaan ja seurataan mikrobilääkkeiden käytön hallintatoimia ja -kampanjoita mikrobilääkkeiden asianmukaisen käytön tukemiseksi ja niiden epäasianmukaisen käytön vähentämiseksi.

—

Perustetaan mekanismeja mikrobilääkkeiden asianmukaiseen käyttöön liittyviä toimia koskevien parhaiden käytäntöjen sekä toimien vaikutusta merkityksellisiin laadullisiin ja määrällisiin tuloksiin koskevien tietojen jakamiseksi.

—

Mahdollistetaan mikrobilääkkeiden kulutuksen ja mikrobilääkeresistenssin valvontaa koskeva yhteistyö käyttämällä yhdenmukaistettuja menetelmiä, jotta voidaan antaa oikea-aikaista tietoa resistenttien organismien aiheuttamista rajatylittävistä uhista sekä päteviä ja kansainvälisesti vertailukelpoisia tietoja resistenssistä ja kulutuksesta.

—

Yhdenmukaistetaan kliiniset raja-arvot ja mikrobilääkeherkkyyden testausmenetelmät.

—

Tuetaan hyvää tieteelliseen näyttöön perustuvaa kliinistä tutkimustapaa koskevien ohjeiden laatimista, jotka kattavat yleisimmät infektiot ja jotka voidaan mukauttaa paikalliseen mikrobilääkeresistenssiin ja saatavilla oleviin luvanvaraisiin bakteerilääkkeisiin.

—

Helpotetaan keskeisten mikrobilääkkeiden ja diagnosointitestien saatavuutta tukemalla niiden saatavuutta markkinoilla ja puuttumalla niiden riittämättömyyteen.

—

Kannustetaan kansallisella tasolla normien laatimista ja mikrobiologisten tulosten valikoivan raportoinnin käyttöönottoa mikrobilääkkeiden määräämisen optimoimiseksi.

—

Tuetaan tieteelliseen näyttöön perustuvien ohjeiden laatimista nopeiden ja hoitopaikalla suoritettavien diagnostiikkamenetelmien käytöstä.

—

Edistetään ja tuetaan taloudellisesti uusien mikrobilääkkeiden ja uusien hoitopaikalla tehtävien testien tutkimusta ja kehittämistä.

—

Helpotetaan eri alojen välistä mikrobilääkkeiden käytön valvontaan ja sitä koskeviin toimintaperiaatteisiin liittyvää yhteistyötä eläinten terveyden, elintarviketuotannon ja terveydenhuollon aloilla.