EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 20.12.2017

COM(2017) 791 final

2017/0358(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2013/36/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SWD(2017) 481 final}

PERUSTELUT

1.    EHDOTUKSEN TAUSTA

•    Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

EU tarvitsee vahvemmat pääomamarkkinat, jotka antavat mahdollisuuden edistää investointeja, avata yrityksille uusia rahoituslähteitä, tarjota kotitalouksille parempia mahdollisuuksia ja lujittaa talous- ja rahaliittoa. Komissio on sitoutunut ottamaan käyttöön kaikki rakenneosat, jotka tarvitaan vielä, jotta pääomamarkkinaunioni voidaan toteuttaa vuoteen 2019 mennessä 1 .

Sijoituspalveluyritykset tarjoavat monenlaisia palveluja (kuten sijoitusneuvontaa, salkunhoitoa, välitystoimintaa ja toimeksiantojen toteuttamista), jotka antavat sijoittajille mahdollisuuden päästä arvopaperi- ja johdannaismarkkinoille. Sijoituspalveluyritykset ja niiden tarjoamat palvelut ovat olennainen osa hyvin toimivaa pääomamarkkinaunionia. Niiden tärkeänä tehtävänä on helpottaa säästö- ja sijoitusvirtojen kulkua EU:ssa tarjoamalla erilaisia palveluja, joilla tuetaan tehokasta pääoman kohdentamista ja riskienhallintaa.

Sijoituspalveluyrityksiä on kaikissa jäsenvaltioissa. Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) keräämien tietojen mukaan Euroopan talousalueella (ETA) oli vuoden 2015 lopussa 6 051 sijoituspalveluyritystä 2 . Niihin kuuluu yrityksiä, jotka tarjoavat suppeaa palveluvalikoimaa vähittäisasiakkaille sekä yrityksiä, jotka tarjoavat useita palveluja monenlaisille vähittäisasiakkaille, ammattimaisille asiakkaille ja yritysasiakkaille.

EPV:ltä saatujen tietojen perusteella noin 85 prosenttia ETA-alueen sijoituspalveluyrityksistä rajoittaa toimintansa

·sijoitusneuvonnan tarjoamiseen

·toimeksiantojen vastaanottamiseen ja välittämiseen

·sijoitussalkkujen hoitamiseen ja

·toimeksiantojen toteuttamiseen.

Yhdistyneellä kuningaskunnalla, joka on tärkeä pääomamarkkinoiden ja sijoitustoiminnan keskus, on eniten ETA-alueen sijoitusyrityksiä, sillä noin puolet näistä yrityksistä on sijoittautunut Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jonka jälkeen niitä on eniten Saksassa, Ranskassa, Alankomaissa ja Espanjassa. Useimmat ETA-alueen sijoituspalveluyrityksistä ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset). EPV:n arvion mukaan noin kahdeksalla sijoituspalveluyrityksellä, jotka ovat keskittyneet pääasiassa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on hallinnassaan noin 80 prosenttia kaikkien sijoituspalveluyritysten varoista ETA-alueella.

Tämän perusteella komissio ilmoitti pääomamarkkinaunionia koskevasta toimintasuunnitelmasta laatimassaan väliarvioinnissa 3 , että se ehdottaisi yhtenä uutena pääomamarkkinoita vahvistavana ja pääomamarkkinaunionia edistävänä ensisijaisena toimena tehokkaampaa sijoituspalveluyritysten vakavaraisuus- ja valvontakehystä, joka mukautettaisiin yritysten kokoon ja luonteeseen. Toimen tavoitteena olisi edistää kilpailua sekä tarjota sijoittajille uusia mahdollisuuksia ja parempia keinoja hallita riskejään. Koska Yhdistyneen kuningaskunnan sijoituspalveluyritykset ovat olleet keskeisessä asemassa tällä alalla, Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota EU:sta tekee vielä tarpeellisemmaksi päivittää EU:n sääntelykehystä, jotta voidaan tukea tätä kehitystä.

Ehdotukset, joihin kuuluvat tämä direktiivi ja siihen liittyvä asetus, on sisällytetty komission vuoden 2017 työohjelmaan sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-ohjelman toimena. Näiden ehdotusten tavoitteena on varmistaa, että sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan sellaisia pääoma-, maksuvalmius- ja muita keskeisiä vakavaraisuusvaatimuksia ja vastaavia valvontajärjestelyjä, jotka on mukautettu niiden liiketoimintaan mutta riittävät kuitenkin kattamaan sijoituspalveluyritysten riskit vakavaraisuuden kannalta terveellä tavalla, jotta voidaan turvata rahoitusjärjestelmän vakaus EU:n rahoitusmarkkinoilla. Ehdotukset perustuvat uudelleentarkasteluun, joka on tehty asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 (vakavaraisuusasetus) 493 artiklan 2 kohdan, 498 kohdan 2 kohdan sekä 508 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla. Vakavaraisuusasetus muodostaa yhdessä direktiivin 2013/36/EU 5 (vakavaraisuusdirektiivi) kanssa sijoituspalveluyritysten nykyisen vakavaraisuuskehyksen. Hyväksyessään näitä säädöstekstejä lainsäädäntövallan käyttäjät päättivät, että sijoituspalveluyrityksiin sovellettua kehystä tarkastellaan uudelleen, koska sen säännöt on suurelta osin tarkoitettu luottolaitoksille.

Toisin kuin luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset eivät ota vastaan talletuksia tai myönnä lainoja. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat paljon vähemmän alttiina luottoriskille ja riskille, että tallettajat nostavat varojaan lyhyellä varoitusajalla. Sijoituspalveluyritykset keskittyvät palveluissaan rahoitusvälineisiin, ja toisin kuin talletukset, niitä ei makseta nimellisarvon mukaisesti vaan niiden arvo seuraa markkinakehitystä. Sijoituspalveluyritykset kuitenkin kilpailevat luottolaitosten kanssa sijoituspalvelujen tarjoamisessa, sillä luottolaitokset voivat tarjota asiakkailleen sijoituspalveluja pankkitoimilupansa turvin. Sen vuoksi luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset ovat kaksi laadullisesti erilaista laitostyyppiä, joilla on erilaiset ensisijaiset liiketoimintamallit, mutta jonkin verran päällekkäisyyttä palveluissa, joita ne voivat tarjota.

Sijoituspalveluyrityksiin on luottolaitosten tavoin sovellettu EU:n vakavaraisuussääntöjä vuodesta 1993, jolloin ensimmäinen EU:n kehys, jolla säännellään sijoituspalveluyritysten toimintaa, tuli voimaan. Kyseinen kehys on korvattu rahoitusvälineiden markkinoista annetulla direktiivillä 6 (MiFID-direktiivi), ja tammikuusta 2018 alkaen se korvataan MiFID II direktiivin ja rahoitusmarkkina-asetuksen 7 (MiFIR-asetus) muodostamalla kehyksellä. Tässä kehyksessä vahvistetaan toimiluvan myöntämistä koskevat edellytykset, organisaatiota ja liiketoiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset, joiden mukaisesti sijoituspalveluja voidaan tarjota sijoittajille, sekä muut vaatimukset, joilla säännellään rahoitusmarkkinoiden asianmukaista toimintaa.

Sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan MiFID-direktiivin ohella vakavaraisuusasetuksessa ja direktiivissä sijoituspalveluyrityksille vahvistettua vakavaraisuuskehystä. Yleensä rahoituslaitosten vakavaraisuusvaatimusten tarkoituksena on i) varmistaa, että laitoksilla on riittävät resurssit pysyä taloudellisesti elinkelpoisina ja tarjota palvelujaan taloussuhdanteista riippumatta, tai ii) mahdollistaa laitosten toiminnan hallittu alasajo aiheuttamatta aiheetonta taloudellista vahinkoa laitosten asiakkaille tai niiden markkinoiden vakaudelle, joilla laitokset toimivat. Näin ollen vakavaraisuusvaatimuksissa olisi huomioitava riskit, joille eri rahoituslaitokset altistuvat ja joita ne aiheuttavat, vaatimusten olisi oltava oikeassa suhteessa riskien toteutumisen todennäköisyyteen, ja niissä olisi yleisesti ottaen löydettävä tasapaino eri rahoituslaitosten turvallisuuden ja vakauden varmistamisen ja liiallisten kustannusten välttämisen välillä, sillä korkeat kustannukset voisivat estää laitoksia harjoittamasta liiketoimintaansa taloudellisesti kannattavalla tavalla.

Järjestelmän kannalta merkittäviin sijoituspalveluyrityksiin, joista tietyt määritellään maailmanlaajuisiksi ja muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi vakavaraisuusdirektiivin 131 artiklan mukaisesti, olisi edelleen sovellettava vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostamaa kehystä, mukaan luettuina komission 23. marraskuuta 2016 ehdottamat muutokset 8 , ehdotuksiin sisältyvän, laitosten määrittämistä koskevan tarkistetun lähestymistavan mukaisesti. Tämä sen vuoksi, että näille yrityksille on tyypillistä se, että ne merkittävässä määrin aiheuttavat riskejä ja ottavat vastatakseen riskeistä kaikkialla sisämarkkinoilla. Tällaisiin sijoituspalveluyrityksiin kohdistuu niiden toiminnan vuoksi luottoriski, joka on pääasiassa vastapuolen luottoriskin muodossa, sekä markkinariski sellaisten positioiden osalta, joita ne ottavat omaan lukuunsa asiakkaidensa puolesta tai omasta puolestaan. Tällaisten yritysten koon ja sidosten vuoksi niistä aiheutuu suurempi riski rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Nämä riskit huomioon ottaen ja jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, tällaisia järjestelmän kannalta merkittäviä sijoituspalveluyrityksiä olisi pidettävä luottolaitoksina.

Kuten syyskuussa 2017 annetussa komission tiedonannossa Euroopan valvontaviranomaisten uudelleentarkastelusta 9 todetaan, tämä tarkoittaisi myös muun muassa sitä, että järjestelmän kannalta merkityksellisten sijoituspalveluyritysten toiminnot ovat pankkiunioniin osallistuvissa jäsenvaltioissa EKP:n suorassa valvonnassa yhteisessä valvontamekanismissa. Tällä hetkellä nämä yritykset sijaitsevat pääasiassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta ne harkitsevat parhaillaan siirtää osan toiminnoistaan EU-27:n jäsenvaltioihin, erityisesti pankkiunioniin osallistuviin jäsenvaltioihin. Vaikka kyse on vain pienestä määrästä yrityksiä, niiden osuus on kuitenkin merkittävä EU:n kaikkien sijoituspalveluyritysten varojen kokonaisarvosta ja liiketoiminnan volyymista.

Muille sijoituspalveluyrityksille on ongelmallisempaa se, että nykyisessä vakavaraisuuskehyksessä keskitytään luottolaitoksiin ja niille aiheutuviin ja niiden aiheuttamiin riskeihin sijoituspalveluyritysten sijaan. Nykyisissä säännöissä ei pääsääntöisesti käsitellä nimenomaisesti näiden yritysten tarjoamia palveluja ja riskejä, joita ne saattavat aiheuttaa. Kahdeksasta sijoituspalvelusta, joita sijoituspalveluyrityksillä on lupa suorittaa MiFID-direktiivin 10 nojalla, vakavaraisuusasetuksessa säädetään selkeästi vastaavista vaatimuksista vain seuraavien osalta: i) omaan lukuun tapahtuva kaupankäynti ja ii) merkintäsitoumusten antaminen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun toteuttaminen kiinteän sitoumuksen pohjalta. Tällaiset vaatimukset puuttuvat muiden sijoituspalvelujen (toimeksiantojen vastaanottaminen ja välittäminen, toimeksiantojen toteutus, salkunhoito, sijoitusneuvonta, rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestäminen ilman merkintätakausta ja monenkeskisen kaupankäyntijärjestelmän ylläpito) osalta, minkä vuoksi näihin toimintoihin liittyvät riskit on katettu vain likimääräisesti. Vaikka riskit ovatkin joissakin tapauksissa vähäisiä, riskejä joita näistä toiminnoista aiheutuu yritykselle ja näin ollen myös yrityksen asiakkaille ja laajemmin markkinoille, ei ole katettu kohdennetusti.

Tästä seuraa kolme pääongelmaa, joita arvioidaan ehdotuksiin liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa.

Ensinnäkin, vaikka kehyksessä on poikkeuksista säätämällä otettu jossain määrin huomioon sijoituspalveluyritysten erilaiset liiketoimintaprofiilit, kehyksen nojalla tapahtuva sääntely on yleisesti ottaen huomattavan monimutkaista monille yrityksille. Toiseksi kehyksen yksityiskohtaiset vaatimukset ja poikkeukset muodostavan karkean ja riskit huomiotta jättävän arvion sijoituspalveluyritykselle aiheutuvista ja sen aiheuttamista todellisista riskeistä, jotka eroavat pankkeihin liittyvistä riskeistä. Kolmanneksi kehykselle ominaisen monimutkaisuuden ja riskiherkkyyden puuttumisen vuoksi kehyksen täytäntöönpano jäsenvaltioissa luo hajanaisuutta sijoituspalveluyritysten yleisessä sääntely-ympäristössä ja mahdollistaa vahingollisen toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön. Tämä voi uhata sisämarkkinoiden eheyttä ja toimintaa.

Ehdotusten tavoitteina on puuttua nykyisen kehyksen ongelmiin ja samalla helpottaa mahdollisuuksien mukaan sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan aloittamista ja harjoittamista. Niissä säädetään vakavaraisuuskehyksestä, joka on paremmin mukautettu sijoituspalveluyritysten liiketoimintamalleihin. Kehys koostuu sijoituspalveluyrityksiin sovellettavista asianmukaisemmista ja riskiherkemmistä vaatimuksista, jotka kohdistuvat paremmin sijoituspalveluyritykselle eri liiketoimintamalleissa aiheutuviin ja sen aiheuttamiin riskeihin. Lisäksi ne muodostavat yksinkertaisemman sääntelyvälineistön, jonka avulla vakavaraisuusvalvonnasta vastaavat viranomaiset voivat suorittaa valvontaa tehokkaasti.

MiFID II direktiivi ja MiFIR-asetus annettiin finanssikriisin jälkeen sovellettaviksi arvopaperimarkkinoihin, sijoituspalvelujen välittäjiin ja kauppapaikkoihin. Uudella kehyksellä vahvistetaan nykyistä MIFID I kehystä ja korvataan se. EU:n sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskehyksen uudelleentarkastelun yhteydessä on todettu, että jäsenvaltioissa sivuliikkeiden kautta toimiviin kolmannen maan yrityksiin ei sovelleta pakollista ilmoitusvelvollisuutta. Tämä on selvä puute. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty säännöllisesti arvioimaan kolmansien maiden yritysten sivuliikkeiden niiden alueella toteuttamien finanssipalvelujen volyymia. Tällä ehdotuksella annettaisiin toimivaltaisille viranomaisille asianmukaiset välineet näiden toimien seurantaan.

Vakavaraisuusasetuksen artikloissa annetun toimeksiannon mukaisesti sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskehyksen uudelleentarkastelu on toteutettu kuullen EPV:tä, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (EAMV) ja näissä Euroopan valvontaviranomaisissa edustettuina olevia kansallisia toimivaltaisia viranomaisia. Komission ensimmäisen joulukuussa 2014 esitetyn neuvontapyynnön jälkeen EPV julkaisi joulukuussa 2015 ensimmäisen sijoituspalveluyritysten nykyistä vakavaraisuuskehystä käsittelevän kertomuksensa 11 , jossa se kehotti tekemään muutoksia nykyiseen, kaikkiin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavaan lähestymistapaan, lukuun ottamatta suurimpia ja järjestelmän kannalta merkittävimpiä sijoituspalveluyrityksiä. Komission toisen kesäkuussa 2016 esitetyn neuvontapyynnön jälkeen EPV julkaisi marraskuussa 2016 kuulemista varten keskusteluasiakirjan 12 , jossa keskityttiin valtaosaan sijoituspalveluyrityksistä sovellettavaan mahdolliseen uuteen vakavaraisuusjärjestelmään. Ottaen huomioon saamansa palautteen ja täydentävät tiedot, jotka EPV oli kerännyt sijoituspalveluyrityksiltä yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa, EPV julkaisi lopulliset suosituksensa 13 syyskuussa 2017. Ehdotukset perustuvat näin suosituksiin kaikilta keskeisiltä osiltaan, lukuun ottamatta järjestelmän kannalta merkittävien sijoituspalveluyritysten määrittämistä. Tätä selitetään tarkemmin ehdotuksiin liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ja yhteenvetona jäljempänä kohdassa ”Vaikutusten arviointi”.

•    Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Tämä ehdotus täydentää käynnissä olevaa vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin mukaisen luottolaitoksiin sovellettavan järjestelmän uudelleentarkastelua, joka on seurausta komission 23. marraskuuta 2016 hyväksymistä ehdotuksista 14 , joissa kaikille muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille annetaan mahdollisuus jättäytyä järjestelmän tarkistettujen säännösten ulkopuolelle. Tämä vaihtoehto esitettiin tunnustaen, että tarkistettuja säännöksiä ei ole laadittu sovellettaviksi useimpiin sijoituspalveluyrityksiin ja että ne aiheuttaisivat lisää monimutkaisuutta nykyiseen säännöstöön. Myös tässä ehdotuksessa eteenpäin viedyn useimpia sijoituspalveluyrityksiä koskevan vakavaraisuusjärjestelyn uudelleentarkastelu oli jo tuolloin käynnissä, joten katsottiin suhteettomaksi soveltaa jopa entistä monimutkaisempaa järjestelmää kyseisiin yrityksiin lyhyen aikaa siihen asti, kun uuden järjestelmän soveltaminen alkaa. Tällä ehdotuksella luodaan uusi järjestelmä useimmille sijoituspalveluyrityksille siirtämällä ne kokonaan pois vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostamasta kehyksestä. Vain järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset jätetään mainitun sääntelykehyksen soveltamisalaan, mukaan luettuina sen tarkistetut säännökset, tässä ehdotuksessa esitetyn, näiden laitosten määrittämistä koskevan tarkistetun lähestymistavan mukaisesti.

Ehdotus on linjassa myös MiFID-direktiivin sekä MiFID II direktiivin ja MiFIR-asetuksen muodostaman kehyksen kanssa. Ehdotuksessa vahvistetaan vakavaraisuusvaatimukset, jotka on mukautettu sijoituspalveluyritysten liiketoimintaan ja riskeihin, ja siinä selvennetään, milloin ja miksi kyseisiä vaatimuksia sovelletaan. Sen avulla voidaan välttää jotkin tapaukset, joissa vakavaraisuusvaatimuksia on sovellettu mielivaltaisesti nykyisessä kehyksessä ja jotka johtuvat siitä, että vaatimukset on asetettu ennen kaikkea MiFID-direktiivissä lueteltuja sijoituspalveluja silmällä pitäen sen sijaan, että huomioitaisiin sijoituspalveluyritysten harjoittaman liiketoiminnan tyypistä ja volyymista tosiasiallisesti aiheutuvat riskit.

•    Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Sijoituspalveluyrityksillä on tärkeä tehtävä sijoitusvirtojen helpottamisessa kaikkialla EU:ssa. Näin ollen uudelleentarkastelu on myös osa komission aloitteita, joilla varmistetaan vahvat ja oikeudenmukaiset sisämarkkinat, joihin liittyy hyvin toimiva rahoitusjärjestelmä ja pääomamarkkinaunioni. Tämän kaiken tavoitteena on sijoitusten saaminen liikkeelle sekä kasvun ja työllisyyden edistäminen 15 . Sopivammalla vakavaraisuus- ja valvontakehyksellä, jossa sijoituspalveluyrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat alhaisempia, i) parannettaisiin yritysten yleisiä toimintaedellytyksiä, ii) edistettäisiin markkinoille tuloa ja kilpailua ja iii) tarjottaisiin sijoittajille uusia mahdollisuuksia ja parempia tapoja hallinnoida riskejään.

Tarkistetussa lähestymistavassa, jonka avulla määritetään järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset, joiden olisi säilyttävä vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostaman kehyksen alaisuudessa, noudatetaan myös tavoitetta välttää pankkiunionin toiminnassa ilmeneviä porsaanreikiä. Viimeaikainen markkinoiden rakenteessa tapahtunut kehitys osoittaa, että kolmansien maiden pankkiryhmillä on yhä monimutkaisempia rakenteita EU:ssa. Ne toimivat hyödyntäen yksikköjä, jotka välttyvät EKP:n harjoittamalta valvonnalta yhteisen valvontamekanismin puitteissa. Kuten lokakuussa 2017 annetussa komission tiedonannossa pankkiunionin valmiiksi saamisesta 16 todetaan, varmistamalla että järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset pysyvät vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostaman sääntelykehyksen alaisuudessa tässä ehdotuksessa esitetyn, niiden määrittämistä koskevan lähestymistavan mukaisesti, kyseiset sijoituspalveluyritykset saatetaan EKP:n vakavaraisuusvalvonnan alaisuudessa myös pankkivalvontaviranomaisten vakavaraisuusvalvonnan alaisuuteen sellaisten toimintojensa osalta, jotka ne suorittavat pankkiunioniin osallistuvissa jäsenvaltioissa.

2.    OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•    Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT-sopimus) annetaan unionin toimielimille toimivalta antaa tarvittavat säännökset direktiiveinä tarkoituksena helpottaa henkilöiden ryhtymistä kaupalliseen toimintaan ja kaupallisen toiminnan harjoittamista eri puolilla EU:ta (SEUT-sopimuksen 53 artikla). Tämä pätee myös lainsäädäntöön, joka koskee finanssipalvelujen tarjoajien, tässä tapauksessa sijoituspalveluyritysten, vakavaraisuusvalvontaa. Ehdotetun direktiivin säännökset korvaavat vakavaraisuusdirektiivin säännökset, jotka myös perustuvat SEUT-sopimuksen 53 artiklaan, siltä osin kuin ne koskevat sijoituspalveluyrityksiä.

•    Toissijaisuusperiaate

Ehdotuksessa tarkistetaan ja yksinkertaistetaan nykyisiä EU:n sääntöjä, joilla säännellään sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskohtelua, jotta voidaan i) paremmin ottaa huomioon ja hallita sijoituspalveluyritysten liiketoimintamalleihin liittyvät riskit, ii) parantaa yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja iii) lähentää valvontakäytäntöjä. Tämän saavuttamiseksi uudella EU:n kehyksellä olisi korvattava nykyinen kehys sen sijaan, että nämä valinnat sisällytettäisiin jäsenvaltioiden sääntelykehyksiin. Tämä on tarpeen sen vuoksi, että MiFID-direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset tarjoavat nykyään vakiintuneesti palvelujaan asiakkaille eri puolilla EU:ta. Jäsenvaltioihin sääntöihin tekemät erilliset ja irralliset muutokset saattaisivat vääristää kilpailua ja aiheuttaa syrjintää, mikä voisi pirstaloida sisämarkkinoita. Tämä saattaa lisätä vahingollista toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöä, jolla voi olla rahoitusvakauteen ja sijoittajansuojaan kohdistuvia kerrannaisvaikutuksia muissa jäsenvaltioissa, jos ongelmia ilmenee. Se voisi myös vääristää tietyssä jäsenvaltiossa käytettävissä olevien sijoituspalvelujen valikoimaa ja tyyppiä, mistä saattaisi olla haittaa markkinoiden yleiselle tehokkuudelle ja sijoittajien valinnanvaralle. Tarkistetuissa säännöissä olisi vältettävä perusteettomia sääntelyn eroja ja varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille toimiluvan saaneille yrityksille kaikkialla sisämarkkinoilla.

•    Suhteellisuusperiaate

Koska kyse on REFIT-ohjelmaan kuuluvasta toimesta, sen keskeisenä tavoitteena on tehdä uudesta kehyksestä sopivampi, relevantimpi ja oikeasuhteisempi sijoituspalveluyritysten nykyiseen kehykseen verrattuna. Tällä ehdotuksella saavutetaan tasapaino sen varmistamisessa, että vaatimukset ovat samalla

·kattavia ja riittävän tehokkaita puuttumaan sijoituspalveluyritysten riskeihin vakavaraisuuden kannalta terveellä tavalla ja

·riittävän joustavia sovellettaviksi erilaisiin liiketoimintamalleihin haittaamatta sijoituspalveluyritysten kykyä toimia liiketaloudellisesti kannattavalla tavalla.

Ehdotuksessa pyritään tämän tasapainon saavuttamiseksi varmistamaan, että järjestelmän kustannukset pidetään mahdollisimman pieninä. Kustannuksia aiheutuu niin pääomavaatimuksista kuin säännösten noudattamisesta ja hallinnoinnista johtuen tarpeesta hallinnoida henkilöstöä ja järjestelmiä, jotta voidaan noudattaa uusia vaatimuksia ja raportoida säännösten noudattamisesta valvontaviranomaisille.

Kuten tähän ehdotukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa todetaan, näiden kustannusten odotetaan pienenevän jatkuvasti, mutta järjestelmästä aiheutuu alussa joitakin uusia kertaluonteisia kustannuksia. Pääoman osalta kokonaisvaltainen poliittinen valinta, joka on toiminut perustana uudelleentarkastelussa ja vaikuttaa ehdotukseen, on tavoite varmistaa, että sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat EU:n pääomavaatimukset eivät kasva liikaa. Tästä seuraa tietyntyyppisten yritysten kannalta erilaisia jakautumisvaikutuksia. Näitä tasataan ehdotuksen säännöksillä siten, että suurimmat vaikutukset toteutetaan asteittain ja niille asetetaan yläraja.

•    Sääntelytavan valinta

Sääntelytavaksi on valittu direktiivi, koska sen säännöksillä korvataan sijoituspalveluyrityksiä koskevat vakavaraisuusdirektiivin säännökset. Näin varmistetaan, että sen säännökset voidaan saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä noudattaen asiaan liittyviä kansallisia hallinnollisia järjestelyjä yhdenmukaisesti nykyisen käytännön kanssa.

3.    JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•    Voimassa olevan lainsäädännön jälkiarviointi

Tähän ehdotukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa esitetään yhteenveto vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostaman nykyisen kehyksen arvioinnista, joka perustuu erityisesti EPV:n ja EAMV:n vuoden 2015 kertomuksessaan 17 tekemään analyysiin sekä komission yksiköiden samanaikaiseen työhön ja analyysiin.

Siinä todetaan, että voimassa olevia säännöillä, jotka perustuvat suuriin pankkiryhmiin sovellettaviin kansainvälisiin sääntelystandardeihin ja keskittyvät pankkien riskeihin, saavutetaan vain osittain niiden tavoitteet i) varmistaa riittävä pääoma useimpien sijoituspalveluyritysten riskeille, ii) pitää säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset kurissa, iii) turvata yhtäläiset toimintaedellytykset kaikkialla EU:n alueella ja iv) varmistaa tehokas vakavaraisuusvalvonta. Monia sen säännöksiä pidetään näiden tavoitteiden osalta tehottomina ja vaikutuksiltaan riittämättöminä. Poikkeuksena ovat suuret järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset, jotka ovat kokonsa, riskiprofiilinsa ja muihin rahoitusmarkkinoiden osapuoliin liittyvien sidostensa kannalta luonteeltaan pankin kaltaisia.

Muiden sijoituspalveluyritysten osalta säännösten ennallaan säilyttämisen arvioitiin aiheuttavan i) liiallista monimutkaisuutta ja suhteetonta säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitusta etenkin monille pk-yrityksille, ii) puutteellisesti räätälöityjä ja riskit huomiotta jättäviä vakavaraisuusmittareita ja vaatimuksia, jotta sijoituspalveluyritysten riskit voitaisiin kattaa asianmukaisesti ja iii) sääntöjen toisistaan eroavan kansallisen täytäntöönpanon ja sääntelyn pirstaleisuuden EU:ssa.

•    Sidosryhmien kuuleminen

Sidosryhmiä kuultiin useaan otteeseen uudelleentarkastelun aikana. Keskeisenä virstanpylväänä EPV julkaisi komission joulukuussa 2014 esittämän ensimmäisen ehdotuspyynnön jälkeen joulukuussa 2015 kertomuksen nykyisestä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskehyksestä sekä muutosehdotukset. Kyseessä on kattava ja julkisesti saatavilla oleva arviointi vallitsevasta tilanteesta, ja siinä esitetään tietoja sijoituspalveluyritysten lukumääristä ja tyypeistä jäsenvaltioissa. Tämän analyysin avulla uudelleentarkastelua pystyttiin laajentamaan sidosryhmiin, joihin säännöt eivät saata vaikuttaa suoraan, ja kannustamaan sidosryhmiä osallistumaan analyysia seuranneeseen keskusteluun.

EPV julkaisi 4. marraskuuta 2016 kuulemista varten keskusteluasiakirjan, jossa keskitytään mahdolliseen uuteen sijoituspalveluyrityksiä koskevaan vakavaraisuusjärjestelmään. Keskusteluasiakirjaa oli mahdollista kommentoida kolmen kuukauden ajan. EPV julkaisi 3. heinäkuuta 2017 luonnokset suosituksiksi ja pyysi sidosryhmiltä kommentteja. EPV:n työtä tuki myös yksityiskohtainen tietojenkeruu sijoituspalveluyrityksiltä. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset keräsivät tiedot EPV:n puolesta kahdessa vaiheessa vuosina 2016 ja 2017.

Koska EPV oli toteuttanut yksityiskohtaisen julkisen kuulemisen ja tietojenkeruun, komissio piti tarpeettomana järjestää rinnakkaista yleistä julkista kuulemista. Sen sijaan komission yksiköt kuulivat sidosryhmiä kohdennetusti kerätäkseen näkemyksiä uudelleentarkastelun pääkohdista. Tässä yhteydessä järjestettiin

·pyöreän pöydän kokous toimialan sidosryhmien (sijoituspalveluyritykset, sijoittajat, lakiasiaintoimistot, konsultit) kanssa 27. tammikuuta 2017 tulevaa järjestelmää koskevista EPV:n ehdotusluonnoksista

·työpaja nykyisen järjestelmän kustannuksista 30. toukokuuta 2017 ja

·työpaja EPV:n lopullisten suositusten luonnoksista 17. heinäkuuta 2017.

Uudelleentarkastelusta keskusteltiin jäsenvaltioiden kanssa rahoituspalvelukomiteassa maalis- ja lokakuussa 2017 ja pankki-, maksu- ja vakuutusasioita käsittelevässä asiantuntijaryhmässä kesä- ja syyskuussa 2017. Sidosryhmien kommentit komission maaliskuussa 2017 julkaistuun alustavaan vaikutustenarviointiin 18 otettiin myös huomioon. Lisäksi komissio tarkasteli EU:n yleisen finanssipalvelujen sääntelykehyksen tehokkuutta, yhdenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta koskeneen laaja-alaisen kannanottopyynnön yhteydessä aiemmin saatuja kommentteja, sillä useat vastaajat toivat esiin useita uudelleentarkastelun kannalta merkityksellisiä kysymyksiä 19 .

Sijoituspalveluyritykset edustavat erilaisia liiketoimintamalleja, ja ne näyttävät keskittyvän ehdotuksia koskevissa näkemyksissään niille merkityksellisiin näkökohtiin. Tämä vaikeuttaa sidosryhmien kantojen suhteellista painoarvoa koskevien läpileikkaavien vertailujen tekemistä. Yleisesti ottaen suurin osa sidosryhmistä suhtautui myönteisesti niiden liiketoimintamalleihin paremmin sovitettuun vakavaraisuuskehykseen. Kyseiset sidosryhmät korostavat, että niiden merkitys on järjestelmän kannalta vähäinen ja että pääomavaatimuksissa olisi keskityttävä varmistamaan, että niiden toiminta voidaan lopettaa hallitusti. Kun on kyse erityisistä vaatimuksista, joita sovelletaan sellaisten sijoituspalveluyritysten erityiseen liiketoimintamalliin, jotka tarjoavat yksinomaan asiamiespalveluja eivätkä suorita liiketoimia rahoitusvälineillä käyttäen oman taseensa varoja, kyseiset sijoituspalveluyritykset arvostelevat yleensä ehdotuksia siitä, että niissä pääomavaatimukset yhdistetään lineaarisesti yritysten hoitamien asiakassalkkujen kokoon. Vaikka monet yritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa, myöntävät että markkinariskin kattamiseksi sovellettavassa nykyisessä kehyksessä on tiettyjä hyviä puolia kyseisille yrityksille aiheutuvien ja niiden aiheuttamien riskien suhteen, toiset kaupankäyntiä harjoittavat yritykset huomauttavat, että kehyksessä liioitellaan yritysten käyttämiin menetelmiin ja tuotteisiin sisältyviä riskejä. Nämä näkemykset on otettu huomioon ehdotettujen uusien riskimittareiden kalibroinnissa (K-tekijät – ks. jäljempänä) ja mahdollisuudessa ottaa asteittain käyttöön suurempia vaatimuksia ja asettaa vaatimuksille enimmäistasot.

•    Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Uudelleentarkastelu toteutettiin EPV:n antaman kattavan neuvonnan perusteella EAMV:tä kuullen, kuten edellytetään vakavaraisuusasetuksen asiaa koskevissa artikloissa, jotka muodostavat oikeusperustan uudelleentarkastelulle (erityisesti 508 artiklan 2 ja 3 kohta). EPV:n keskeiset julkiset tuotokset olivat seuraavat:

·joulukuussa 2015 annettu kertomus, jossa esitetään kattava arvio nykytilanteesta ja alustavat suositukset muutoksiksi

·marraskuussa 2016 julkaistu keskusteluasiakirja, jossa hahmotellaan mahdollista uutta järjestelmää ja

·syyskuussa 2017 annettu loppukertomus yksityiskohtaisine suosituksineen.

Uusia pääomavaatimuksia koskevien suositusten tarkassa kalibroinnissa hyödynnettiin sijoituspalveluyrityksiltä kerättyjä yksityiskohtaisia tietoja. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset keräsivät tiedot EPV:n puolesta kahdessa vaiheessa vuosina 2016 ja 2017. Komissio on ollut koko ajan mukana, ja se on voinut hyödyntää keskusteluja, joissa arvioitiin yksityiskohtaisten toimintapoliittisten suositusten etuja ja haittoja.

•    Vaikutustenarviointi

Paremman sääntelyn välineistön (väline nro 9) mukaan komission suorittamaa vaikutustenarviointia ei tarvita, jos EU:n virasto on valtuutettu suorittamaan politiikan suunnittelua ja siihen liittyvää analyysia ja edellyttäen että komission ehdotuksessa ei poiketa huomattavasti viraston suosituksista ja komission yksiköt katsovat viraston arvioinnin olevan laadultaan riittävä.

Vaikka sääntelyntarkastelulautakunta tarkasteli tämän aloitteen vaikutustenarvioinnin luonnosta, komission yksiköiden valmisteluasiakirja katsottiin asianmukaisemmaksi, kun otetaan huomioon, että uudelleentarkastelua koskeva erityinen toimeksianto perustuu Euroopan valvontaviranomaisten antamiin neuvoihin, suorittamaan sidosryhmien kuulemiseen ja tekniseen työhön. Ehdotuksiin liitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan tavoitteena on selittää Euroopan valvontaviranomaisten antamia neuvoja, mukaan luettuina niiden suorittamien analyysin ja kuulemisen tulokset, ja samalla esittää komission yksiköiden näkemykset päätelmistä. Tämän kaiken tarkoituksena on ohjata komission päätöksentekoa.

Pääomavaatimusten osalta EPV arvioi, että sen esittämät neuvot korottaisivat vaatimuksia EU:n kaikkien muiden kuin järjestelmän kannalta merkityksellisten sijoituspalveluyritysten tapauksessa yhteensä 10 prosenttia nykyisiin pilari 1:n vaatimuksiin verrattuna ja alentaisivat niitä 16 prosenttia pilari 2:n korotusten johdosta sovellettujen vaatimusten kokonaismäärään verrattuna. Se, miten nämä vaikutukset jakautuisivat eri sijoituspalveluyritysten välillä, riippuu niiden koosta, niiden tarjoamista sijoituspalveluista ja siitä, miten niihin sovelletaan uusia pääomavaatimuksia. Kuten ehdotuksiin liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, mukaan luettuna sen liite II, yksityiskohtaisesti esitetään, pilari 1:n pääomavaatimusten 10 prosentin yhteenlaskettu lisäys on summa, joka muodostuu joihinkin yrityksiin sovellettavista huomattavasti alhaisemmista pääomavaatimuksista ja toisiin yrityksiin sovellettavista pääomavaatimusten yli 10 prosentin korotuksista. Käytettävissä olevien omien varojen osalta EPV katsoo, että vain harvat yritykset epäonnistuisivat riittävän pääoman hankkimisessa uusien vaatimusten täyttämiseksi. Tässä on kyse vain pienestä määrästä sijoitusneuvojia, kaupankäyntiä harjoittavia yrityksiä ja monipalveluyrityksiä. Tähän ryhmään kuuluviin yrityksiin, joiden vakavaraisuusvaatimus olisi yli kaksi kertaa nykyistä suurempi, sovellettaisiin kuitenkin ylärajaa useita vuosia.

Tähän ehdotukseen liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa todetaan, että kokonaisuutena tarkasteltuna EPV:n suosituksia pidetään tarkoituksenmukaisena ja oikeasuhteisena keinona saavuttaa uudelleentarkastelun tavoitteet tehokkaasti ja tuloksekkaasti nykytilanteeseen verrattuna. Yleisesti ottaen EPV:n neuvot ovat selkeä myönteinen askel kohti sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskehystä, jolla voidaan varmistaa, että yritykset toimivat vakaalla taloudellisella pohjalla, mutta ei estetä niiden kaupallisia näkymiä. Näin vakavaraisuuskehys tukisi uudelleentarkastelun tavoitteita tasapainoisella tavalla. Toisaalta sen avulla olisi voitava varmistaa, että sijoituspalveluyrityksistä asiakkaille ja markkinoille koituvia riskejä käsitellään kohdennetummin sekä yritysten meneillään olevissa toimissa että tilanteissa, joissa niiden toiminta on ajettava alas. Toisaalta vakavaraisuuskehyksellä olisi voitava varmistaa, että sijoituspalveluyritykset voivat kaikin puolin toteuttaa tehtävänsä sijoitusvirtojen edistämisessä kaikkialla EU:ssa, mikä on sopusoinnussa pääomamarkkinaunionin tavoitteiden kanssa, joilla pyritään saamaan säästöt ja sijoitukset liikkeelle kasvun ja työllisyyden edistämiseksi.

Vakavaraisuuskehys poikkeaa EPV:n suosituksista ainoastaan järjestelmän kannalta merkittävien sijoituspalveluyritysten määrittämisen osalta. Sen sijaan että asiaa lykättäisiin siten, että kehystä selvennettäisiin EPV:n suositusten mukaisilla perusteilla ehdotusten täytäntöönpanoa koskevissa teknisissä standardeissa, on asianmukaisempaa vahvistaa kehys itse ehdotuksissa, jotta voidaan varmistaa yhtäläiset sääntelylliset toimintaedellytykset luottolaitoksille ja järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille. Tältä osin ehdotukset menevät pidemmälle kuin mitä EPV esitti sijoituspalveluyritysten uudelleentarkastelua koskevassa lausunnossaan. Ehdotukset kuitenkin noudattavat EPV:n lausuntoa asioista, jotka liittyvät Yhdistyneen kuningaskunnan päätökseen erota EU:sta 20 .

•    Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Kuten tähän asiakirjaan liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa todetaan, sen että vakavaraisuussääntöjä yksinkertaistetaan useimpien sijoituspalveluyritysten osalta, odotetaan vähentävän huomattavasti näiden yritysten hallinnollista ja säännösten noudattamisesta johtuvaa rasitusta. Useat turhat sääntely- ja raportointivaatimukset voitaisiin poistaa, mikä mahdollistaisi sääntelytarkoituksiin varatun pääoman suuntaamisen tuottavampiin kohteisiin. Ehdotuksissa asetetaan pääoma- ja muita vakavaraisuusvaatimuksia, mukaan luettuina palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevat vaatimukset, jotka ovat oikeasuhteisia sijoituspalveluyritysten kannalta. Näin ehdotuksilla kevennetään ensimmäistä kertaa merkittäviä kustannuksia, joita yrityksille aiheutuu nykyisen järjestelmän pankkikeskeisistä vaatimuksista. Näin päästäisiin eroon monimutkaisesta tehtävästä yhteensovittaa ja sopeuttaa liiketoimintatiedot huonosti sopivaan sääntelykehykseen ja raportointijärjestelmään.

Uusista säännöistä on eniten hyötyä sellaisille sijoituspalveluyrityksille, jotka ovat kooltaan pk-yrityksiä 21 . Niiden kannalta oikeasuhteisempi ja tarkoituksenmukaisempi vakavaraisuuskehys parantaisi niiden liiketoiminnan edellytyksiä, ja markkinoille tulon esteet vähenisivät. Esimerkiksi raskasta raportointikehystä yksinkertaistamalla vähennettäisiin hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, joita aiheutuu pk-yrityksille, mukaan luettuina innovatiiviset yritykset, jotka pyrkivät kasvamaan digitaalisten ratkaisujen avulla. Vastaavasti vapauttamalla pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset nykyisistä palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevista säännöistä, jotka on annettu vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin muodostaman kehyksen nojalla, ehdotuksilla vähennettäisiin näiden yritysten hallinnollisia ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Uuteen järjestelmään siirtymisestä aiheutuvia kertaluonteisia kustannuksia on odotettavissa jonkin verran, koska yritysten olisi tarkistettava riskienhallintajärjestelmät, saatettava sääntöjenmukaisuutta valvovat osastot ajan tasalle, tarkistettava asianajotoimistojen ja muiden palveluntarjoajien kanssa tehdyt sellaiset sopimukset, joita käytetään tällä hetkellä säännösten noudattamisen helpottamiseksi. Sääntöjen noudattamisesta aiheutuvissa kustannuksissa saavutettavat säästöt kuitenkin tukisivat pääomamarkkinaunionin yleisiä tavoitteita auttamalla sijoituspalveluyrityksiä täyttämään tehtävänsä sijoittajien säästöjen saamisessa tuottavaan käyttöön.

Yritysten arvioidaan säästävän sääntöjen noudattamisesta aiheutuvissa kustannuksissa kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin riippuen yrityksen tyypistä ja koosta. Se, miten nämä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten säästöt liittyvät ja ovat verrattavissa erityyppisten yritysten pääomavaatimusten muutoksiin, ei ole vielä tässä vaiheessa tiedossa, mutta se pitäisi sisällyttää kehyksen tulevaan seurantaan ja arviointiin.

•    Perusoikeudet

Tällä ehdotuksella lujitetaan eri sijoituspalveluyritysten oikeutta harjoittaa liiketoimintaansa ilman haittaa säännöistä, jotka on suunniteltu ensisijaisesti muun tyyppisiä finanssimarkkinoiden toimijoita varten. Ehdotusten lainsäädännöllisissä toimenpiteissä, joissa vahvistetaan palkitsemista koskevat säännöt sijoituspalveluyrityksille, noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti vapautta harjoittaa liiketoimintaa sekä neuvotteluoikeutta ja oikeutta työtaistelutoimiin.

4.    TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

5.    LISÄTIEDOT

•    Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Ehdotuksissa esitettyjä muutoksia olisi arvioitava sen määrittämiseksi, missä määrin seuraavat tavoitteet on saavutettu:

·sijoituspalveluyritysten yksinkertaisempi luokittelu siten, että otetaan huomioon niiden erilaiset riskiprofiilit;

·vakavaraisuussäännöt, erityisesti pääomaa, likviditeettiä, palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevat vaatimukset, jotka ovat asianmukaisia, oikeasuhteisia ja joissa huomioidaan erityiset riskit, joille sijoituspalveluyritykset altistuvat, ja joilla varmistetaan, että pääomaa on kohdennettu sinne, missä sitä tarvitaan;

·kehys, jossa huomioidaan sijoituspalveluyritysten toimintojen luonteeseen ja laajuuteen liittyvät riskit suoraan ja selvästi havaittavasti ja tuetaan liiketoiminnan käynnistämistä; ja

·yksinkertaistettu valvontavälineistö, joka mahdollistaa liiketoimintakäytäntöjen ja niihin liittyvien riskien täysimääräisen ja tarkan valvonnan.

Tätä varten joitakin seuraavista tiedoista voitaisiin kerätä osana tulevaa uudelleentarkastelua, jotta niitä voitaisiin käyttää indikaattoreina arvioitaessa ehdotettujen muutosten vaikutuksia: i) säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset henkilöstön, oikeudellisen neuvonannon ja lakisääteisen raportoinnin osalta, ii) pääomavaatimusten tasot, iii) muut uudet kustannukset, esimerkiksi likviditeettisäännöistä johtuvat, iv) yritysten lukumäärän kehitys eri luokissa, v) muutokset toimivaltaisten viranomaisten toimesta tapahtuvassa pilarin 2 korotusten käytössä, vi) uuden järjestelmän aikana tapahtuneet sijoituspalveluyritysten kaatumiset ja niiden vaikutukset ja vii) sijoituspalveluyritysten koon kehitys niiden varojen ja asiakastoimeksiantojen määrän osalta.

•    Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Kohde ja soveltamisala

Ehdotuksessa esitetään vaatimukset, jotka koskevat vakavaraisuusvalvontaviranomaisten nimeämistä, sijoituspalveluyritysten perustamispääomaa, toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia ja välineitä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa varten sekä toimivaltaisia viranomaisia koskevia julkistamisvaatimuksia vakavaraisuussääntelyn ja valvonnan alalla. Direktiiviä sovelletaan kaikkiin MiFID II direktiivin soveltamisalaan kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin. MiFID II direktiiviä on määrä soveltaa tammikuusta 2018 alkaen.

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja niiden valtuudet

Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä viranomainen, jolla on toimivalta käyttää vakavaraisuusvalvontaa koskevia valtuuksia tämän direktiivin nojalla, ja ehdotuksessa siirretään sovellettavat säännökset vakavaraisuusdirektiivistä tähän direktiiviin. Jäsenvaltiot voivat antaa nämä valtuudet jo olemassa olevalle viranomaiselle vakavaraisuusdirektiivin nojalla myönnettyjen tehtävän ja valtuuksien muodossa tai antaa ne uudelle viranomaiselle.

Perustamispääoma

Perustamispääoman määrät, jotka perustuvat palveluihin ja toimintoihin, joita sijoituspalveluyrityksillä on lupa tarjota MiFID-direktiivin mukaisesti, tarkistetaan ja yhdenmukaistetaan EU:n tasolla vakavaraisuusdirektiivissä säädetyistä määristä, jotta voidaan ottaa huomioon määrien vahvistamisen jälkeen toteutunut inflaatio. Säädetään siirtymäjärjestelyistä, jotta erityisesti pienemmät yritykset pystyvät tarvittaessa lisäämään perustamispääoman määrää.

Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten toimivalta

Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa koskeva toimivalta annetaan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti. Viranomaisten välillä olisi vahvistettava asianmukaiset yhteistyöjärjestelyt.

Tietojenvaihto ja salassapitovelvollisuus

Säännökset, jotka koskevat vakavaraisuusvalvontaan liittyvää toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja salassapitovelvollisuutta, annetaan vakavaraisuusdirektiivin perusteella, ja ne täydentävät MiFID II direktiiviä.

Seuraamukset

Vakavaraisuusdirektiivin mukaisesti jäsenvaltioiden on vahvistettava hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta voidaan määrätä säännösten rikkomisesta seuraamuksia tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--] säännösten mukaisesti.

Sisäisen pääoman riittävyyden ja vakavaraisuuden arviointi

Sijoituspalveluyrityksille ja toimivaltaisille viranomaisille otetaan käyttöön yksinkertaistetut vaatimukset, jotka perustuvat vakavaraisuusdirektiivin vaatimuksiin. Näillä vaatimuksilla arvioidaan järjestelyjen ja menettelyjen riittävyyttä, jotta voidaan varmistaa, että yritykset noudattavat tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--] säännöksiä.

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet tarkastella uudelleen ja arvioida sijoituspalveluyritysten vakavaraisuustilannetta ja tarvittaessa käyttää valtuuksia vaatiakseen muutoksia esimerkiksi sisäiseen hallinnointiin, ohjaukseen ja valvontaan, riskienhallintaprosesseihin ja menettelyihin sekä tarvittaessa asettaakseen lisävaatimuksia, mukaan luettuina erityisesti pääoma- ja likviditeettivaatimukset.

Hallinnointi ja ohjaus sekä palkitseminen

EPV:n neuvoissaan 22 esittämän arvioinnin ja komission yksiköiden tästä EPV:n arvioinnista ehdotuksiin liittyvässä valmisteluasiakirjassaan esittämän evaluoinnin mukaisesti palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevia sääntöjä tarkistetaan, jotta varmistetaan sijoituspalveluyritysten asianmukainen toiminta ja estetään niiden henkilöstön liiallinen riskinotto.

Samalla näissä säännöissä pyritään huomioimaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten aiheuttamien riskien erot. Tämän direktiivin vaatimusten soveltamisen pienten ja ilman sidossuhteita olevien sijoituspalveluyritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelyihin sekä palkitsemisjärjestelmiin ja käytäntöihin ei katsota olevan oikeassa suhteessa. Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa palkitsemis- sekä hallinnointi- ja ohjaussääntöjen johdonmukaisuus eri säädöksissä, kuten vakavaraisuusdirektiivissä sekä direktiiveissä 2009/65/EY (yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivi) ja 2011/61/EU (vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva direktiivi).

Vaikka ehdotuksessa ei vahvisteta erityistä raja-arvoa muuttuvien palkkioiden muuttuvien ja kiinteiden osien väliselle suhteelle, siinä edellytetään, että sijoituspalveluyritykset vahvistavat asianmukaiset suhdeluvut itse. Tässä otetaan huomioon se mahdollinen vaikutus, joka yhdellä yhteisellä suhdeluvulla voisi olla joidenkin sijoituspalveluyritysten kustannusten joustavuuteen ja kannattavuuteen.

Komission kertomuksessa COM(2016) 510 esitettyjen havaintojen mukaan palkkioiden lykkäämistä ja maksamista rahoitusvälineinä koskevat vaatimukset eivät ole pääsääntöisesti tehokkaita pienten ja rakenteeltaan yksinkertaisten sijoituspalveluyritysten eikä pieniä muuttuvia palkkioita saavan henkilöstön osalta. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että yritys- ja henkilöstötasoille vahvistetaan raja-arvo, jonka alittuessa sijoituspalveluyritykset ja/tai henkilöstön jäsenet hyötyvät poikkeuksista palkkioiden lykkäämistä ja maksamista rahoitusvälineinä koskevien sääntöjen soveltamisesta.

Kolmannet maat

Unioni voi tehdä kolmansien maiden kanssa sopimuksia, jotka koskevat keinoja valvoa ryhmän pääomavaatimuksen noudattamista. Jäsenvaltiot ja EPV voivat sopia hallinnollisen yhteistyön järjestelyistä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa tietojenvaihdon helpottamiseksi.

Järjestelmän kannalta merkittävät sijoituspalveluyritykset

Tähän direktiiviehdotukseen liittyvässä asetusehdotuksessa on säännös, jolla muutetaan luottolaitosten määritelmää siten, että siihen sisällytetään yritykset, joiden liiketoiminta sisältää kaupankäyntiä omaan lukuun taikka rahoitusvälineiden merkintää tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskun järjestämistä merkintätakauksen perusteella, kun yrityksen varojen kokonaisarvo on vähintään 30 miljardia euroa. Tämä direktiiviehdotus sisältää täydentäviä säännöksiä prosessista, jolla haetaan lupaa toimia luotolaitoksena.

2017/0358 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2013/36/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon 23 ,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 24 ,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Vankka vakavaraisuusvalvonta on olennainen osa sääntelyllisiä edellytyksiä, joiden mukaisesti rahoituslaitokset voivat tarjota palveluja unionissa. Sijoituspalveluyrityksiin, kuten myös luottolaitoksiin, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/36/EU 25 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 575/2013 26 niiden vakavaraisuuskohtelun ja valvonnan osalta, kun taas niiden toimilupa- ja muista organisaatiota ja toimintaa koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY 27 .

(2)Nykyiset asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset vakavaraisuusjärjestelmät perustuvat suurelta osin Baselin pankkivalvontakomitean suuria pankkiryhmiä varten laatimiin peräkkäin julkaistuihin kansainvälisiin sääntelystandardeihin, ja niillä puututaan vain osittain sijoituspalveluyritysten erilaisiin toimintoihin liittyviin erityisriskeihin. Sijoituspalveluyrityksille ominaisiin erityisiin heikkouksiin ja riskeihin olisi sen vuoksi puututtava asianmukaisilla ja oikeasuhteisilla unionin tason vakavaraisuusjärjestelyillä.

(3)Vankalla vakavaraisuusvalvonnalla olisi varmistettava, että sijoituspalveluyrityksiä hoidetaan hallitusti ja niiden asiakkaiden etujen mukaisesti. Vakavaraisuusjärjestelyissä olisi otettava huomioon sijoituspalveluyritysten ja niiden asiakkaiden mahdollisuudet ryhtyä liialliseen riskinottoon ja sijoituspalveluyritysten ottamien ja niiden aiheuttamien riskien eri asteet. Tällaisella vakavaraisuusvalvonnalla olisi myös pyrittävä välttämään sijoituspalveluyrityksille aiheutuva kohtuuton hallinnollinen rasitus.

(4)Monet asetukseen (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviin 2013/36/EU perustuvat vaatimukset on suunniteltu käsittelemään luottolaitoksiin kohdistuvia yleisiä riskejä. Näin ollen nykyiset vaatimukset on suurelta osin mitoitettu säilyttämään luottolaitosten luotonantokapasiteetti taloussuhdanteista riippumatta ja suojaamaan tallettajat ja veronmaksajat luottolaitosten mahdolliselta kaatumiselta. Niitä ei niitä ole suunniteltu käsittelemään sijoituspalveluyritysten erilaisia riski-profiileja. Sijoituspalveluyrityksillä ei ole suuria vähittäis- ja yrityslainasalkkuja, eivätkä ne ota vastaan talletuksia. Todennäköisyys, että niiden kaatumisella voi olla haitallisia vaikutuksia yleiseen rahoitusvakauteen, on pienempi kuin luottolaitosten tapauksessa. Sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvat ja niiden aiheuttamat riskit poikkeavat näin ollen olennaisesti luottolaitoksiin kohdistuvista ja niiden aiheuttamista riskeistä, ja tällainen ero olisi otettava huomioon selvästi unionin vakavaraisuuskehyksessä.

(5)Erot nykyisen kehyksen soveltamisessa eri jäsenvaltioissa uhkaavat sijoituspalveluyritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa. Erot johtuvat yleisestä monimutkaisuudesta soveltaa kehystä eri sijoituspalveluyrityksiin niiden tarjoamien palvelujen perusteella, kun jotkin kansalliset viranomaiset mukauttavat tai yksinkertaistavat tällaista soveltamista kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä. Koska nykyisessä vakavaraisuuskehyksessä ei käsitellä kaikkia tietyntyyppisiin sijoituspalveluyrityksiin kohdistuvia ja niiden aiheuttamia riskejä, eräissä jäsenvaltioissa on sovellettu suuria pääomavaatimuksen korotuksia tiettyihin sijoituspalveluyrityksiin. Olisi vahvistettava näitä riskejä koskevat yhdenmukaiset säännökset, jotta voidaan varmistaa sijoituspalveluyritysten yhdenmukainen vakavaraisuusvalvonta kaikkialla unionissa.

(6)Sen vuoksi tarvitaan erityistä vakavaraisuusjärjestelmää, jota sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, jotka eivät ole kokonsa eivätkä muihin rahoitusalan ja talouden toimijoihin liittyviin sidoksiinsa nähden järjestelmän kannalta merkittäviä. Järjestelmän kannalta merkittäviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin edelleen sovellettava nykyistä direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 muodostamaa vakavaraisuuskehystä. Tällaiset sijoituspalveluyritykset ovat sijoituspalveluyritysten alaryhmä, jotka kuuluvat nykyään direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 muodostaman kehyksen soveltamisalaan. Niihin ei sovelleta erityisiä poikkeuksia mistään kehyksen tärkeimmistä vaatimuksista. Suurimmilla ja kaikkein kiinteimmässä sidossuhteessa olevilla yrityksillä on liiketoimintamallit ja riskiprofiilit, jotka ovat samankaltaiset kuin merkittävillä luottolaitoksilla. Ne tarjoavat pankkien kaltaisia palveluja ja ottavat vastatakseen riskeistä merkittävissä määrin. Lisäksi järjestelmän kannalta merkittävillä sijoituspalveluyrityksillä on riittävän suuri koko sekä liiketoimintamallit ja riskiprofiilit, jotka muodostavat uhan rahoitusmarkkinoiden vakaalle ja asianmukaiselle toiminnalle suurten luottolaitosten tavoin. Sen vuoksi on asianmukaista, että tällaisiin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan edelleen direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännöksiä.

(7)Joissain jäsenvaltioissa viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa sijoituspalveluyritysten vakavaraisuutta, ovat eri viranomaisia kuin viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa markkinakäyttäytymistä. Sen vuoksi on tarpeen luoda yhteistyö- ja tietojenvaihtomekanismi kyseisten viranomaisten välille.

(8)Jotta edistettäisiin valvontastandardien ja käytäntöjen yhdenmukaistamista unionissa, Euroopan pankkiviranomaisen, jäljempänä ’EPV’, olisi tiiviissä yhteistyössä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä ’EAMV’, kanssa säilytettävä ensisijainen toimivalta valvontakäytäntöjen koordinoinnissa ja lähentämisessä sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnan alalla Euroopan finanssivalvontajärjestelmässä, jäljempänä ’EFVJ’.

(9)Sijoituspalveluyrityksen vaadittavan perustamispääoman tason olisi määräydyttävä niiden palvelujen ja toimintojen perusteella, joita kyseisellä sijoituspalveluyrityksellä on lupa tarjota ja suorittaa direktiivin 2004/39/EY mukaisesti. Jäsenvaltioiden mahdollisuus alentaa vaadittavaa perustamispääoman tasoa erityisissä tilanteissa, joista säädetään direktiivissä 2013/36/EU, ja mainitun direktiivin epäyhdenmukainen täytäntöönpano ovat johtaneet tilanteeseen, jossa vaadittavat perustamispääoman tasot eroavat toisistaan unionissa. Tämän pirstaloitumisen lopettamiseksi vaadittavan perustamispääoman taso olisi yhdenmukaistettava.

(10)Vaikka sijoituspalveluyritykset poistetaan direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 soveltamisalasta, tietyt direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 yhteydessä käytetyt käsitteet säilyttävät vakiintuneen merkityksensä. Jotta tällaisten käsitteiden johdonmukainen tulkinta olisi mahdollista ja helpompaa, kun niitä käytetään unionin oikeuden säädöksissä sijoituspalveluyrityksiin liittyvissä yhteyksissä, viittaukset tällaisissa unionin säädöksissä sijoituspalveluyritysten perustamispääomaan, sijoituspalveluyritysten osalta toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksiin, sijoituspalveluyritysten sisäiseen pääoman riittävyyden arviointiprosessiin, toimivaltaisten viranomaisten sijoituspalveluyritysten osalta soveltamaan vakavaraisuuden arviointiprosessiin ja sijoituspalveluyrityksiin sovellettaviin palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskeviin säännöksiin on katsottava viittaavan tämän direktiivin vastaaviin säännöksiin.

Kun kyseessä ovat viittaukset perustamispääoman määrään, sovelletaan seuraavaa vastaavuutta. Tämän direktiivin 8 artiklassa säädettyjen perustamispääoman tasojen olisi tämän direktiivin soveltamispäivästä alkaen katsottava korvaavan viittaukset direktiivissä 2013/36/EU säädettyihin perustamispääoman tasoihin seuraavasti: direktiivin 2013/36/EU 28 artiklassa tarkoitetun sijoituspalveluyritysten perustamispääoman olisi katsottava viittaavan 8 artiklan 1 kohtaan; direktiivin 2013/36/EU 29 tai 31 artiklassa tarkoitetun sijoituspalveluyritysten perustamispääoman olisi katsottava viittaavan 8 artiklan 2 tai 3 kohtaan riippuen sijoituspalveluyrityksen sijoituspalvelun ja toimintojen tyypistä; direktiivin 2013/36/EU 30 artiklassa tarkoitetun perustamispääoman olisi katsottava viittaavan 8 artiklan 1 kohtaan;

(11)Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää, että vastuu sijoituspalveluyrityksen taloudellisen vakauden ja erityisesti vakavaraisuuden valvonnasta kuuluu sen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jotta sijoituspalveluyrityksiä voitaisiin valvoa tehokkaasti myös muissa jäsenvaltioissa, joissa ne tarjoavat palveluja tai joissa niillä on sivuliike, olisi varmistettava tiivis yhteistyö näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(12)Vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava toteuttaa tiedonsaanti- ja valvontatarkoituksiin sekä erityisesti rahoitusjärjestelmän vakauden varmistamiseksi tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia, tarkastaa sijoituspalveluyritysten sivuliikkeiden toiminta alueellaan ja vaatia kyseisten sivuliikkeiden toimintaa koskevia tietoja. Näitä sivuliikkeitä koskevat valvontatoimenpiteet olisi kuitenkin säilytettävä kotijäsenvaltion vastuulla.

(13)Kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi noudatettava salassapitovelvollisuutta valvontatehtäviä suorittaessaan ja luottamuksellisia tietoja vaihtaessaan.

(14)Sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnan ja niiden asiakkaiden suojan vahvistamiseksi tilintarkastajien olisi ilmoitettava viipymättä toimivaltaisille viranomaisille seikoista, jotka voivat vaikuttaa vakavasti sijoituspalveluyrityksen taloudelliseen asemaan tai sen hallinto- ja kirjanpitojärjestelmään.

(15)Tätä direktiiviä sovellettaessa henkilötietojen käsittely olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 28 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 45/2001 29 mukaisesti. Erityisesti silloin, kun tässä direktiivissä sallitaan henkilötietojen vaihto kolmansien maiden kanssa, olisi sovellettava asetuksen (EU) 2016/679 V luvun asiaankuuluvia säännöksiä ja asetuksen (EU) N:o 45/2001 9 artiklaa.

(16)Tässä direktiivissä ja [asetuksessa (EU) ----/--- [IFR]] säädettyjen velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Sen varmistamiseksi, että hallinnollisilla seuraamuksilla on varoittava vaikutus, ne olisi julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Jotta asiakkaat ja sijoittajat voisivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen sijoitusvaihtoehdoistaan, kyseisillä asiakkailla ja sijoittajilla olisi oltava mahdollisuus saada tietoja sijoituspalveluyrityksille määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä.

(17)Jotta havaitaan sellaisten kansallisten säännösten rikkomisia, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, tai [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] rikkomisia, jäsenvaltioilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, joilla ilmoitetaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista.

(18)Sijoituspalveluyrityksillä olisi oltava sisäinen pääoma, joka riittää määränsä, laatunsa ja jakautumisensa puolesta kattamaan riskit, joille ne altistuvat tai voivat altistua. Toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että sijoituspalveluyrityksillä on riittävät strategiat ja prosessit sisäisen pääomansa riittävyyden arvioimiseksi ja ylläpitämiseksi.

(19)Vakavaraisuuden arviointivaltuuksien olisi edelleen oltava tärkeä sääntelyväline, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida laadullisia tekijöitä, mukaan luettuina sisäinen hallinnointi, ohjaus ja valvonta sekä riskienhallintaprosessit ja menettelyt, sekä tarvittaessa asettaa lisävaatimuksia, mukaan luettuina erityisesti pääoma- ja likviditeettivaatimukset.

(20)Jotta palkitseminen saataisiin vastaamaan sijoituspalveluyritysten riskiprofiilia ja voitaisiin varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, sijoituspalveluyrityksiin olisi sovellettava hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevia selkeitä periaatteita ja palkitsemissääntöjä, joissa huomioidaan luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten väliset erot. Pienet ja ilman sidossuhteita olevat sijoituspalveluyritykset olisi kuitenkin vapautettava näistä säännöistä, koska direktiivin 2014/65/EU mukaiset palkitsemista sekä hallinnointia ja ohjausta koskevat säännökset ovat riittävän kattavat tämäntyyppisten yritysten osalta.

(21)Komission kertomuksessa COM(2016) 510 30 esitettyjen havaintojen mukaan direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset palkkioiden lykkäämisestä ja maksamisesta rahoitusvälineinä eivät ole asianmukaisia pienille ja rakenteeltaan yksinkertaisille sijoituspalveluyrityksille tai pieniä muuttuvia palkkioita saavalle henkilöstölle. Tarvitaan selkeät, johdonmukaiset ja yhdenmukaistetut perusteet, joiden avulla voidaan määrittää sijoituspalveluyritykset ja henkilöt, jotka on vapautettu kyseisistä vaatimuksista, jotta voidaan varmistaa valvontakäytäntöjen lähentyminen ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Samalla on kuitenkin aiheellista tarjota toimivaltaisille viranomaisille jonkin verran joustovaraa ottaa käyttöön tiukempi lähestymistapa, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi.

(22)On asianmukaista antaa sijoituspalveluyrityksille jonkin verran joustovaraa sen suhteen, kuinka ne käyttävät muita kuin käteisinstrumentteja, kun ne maksavat muuttuvia palkkioita, kunhan tällaiset instrumentit saavuttavat tehokkaasti tavoitteen, jonka mukaan henkilöstön edut on sovitettava yhteen eri sidosryhmien, kuten osakkeenomistajien ja velkojien, etujen kanssa, ja edistävät muuttuvien palkkioiden mukauttamista sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin.

(23)Sijoituspalveluyritysten tulot, joita se saa maksujen, palkkioiden ja muiden tulojen muodossa erilaisten sijoituspalvelujen tarjoamisesta, vaihtelevat erittäin voimakkaasti. Palkitsemisen muuttuva osan rajaamisella osuudeksi palkan kiinteästä osasta vaikutettaisiin yrityksen kykyyn vähentää palkitsemista silloin, kun tulot pienenevät, mikä voisi johtaa yrityksen kiinteiden kustannusten kasvuun, mikä puolestaan voisi aiheuttaa riskejä yrityksen kyvylle kestää talouden taantumaa tai tulojen vähenemistä. Näiden riskien välttämiseksi muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille ei tulisi asettaa yhtä ainoaa korkeinta mahdollista tasoa palkitsemisen muuttuvan ja kiinteän osan suhteelle. Sen sijaan kyseisten sijoituspalveluyritysten olisi itse vahvistettava asianmukaiset suhdeluvut.

(24)Vastauksena kasvavaan yleiseen vaatimukseen verotuksen avoimuudesta ja jotta voidaan edistää sijoituspalveluyritysten yritysvastuuta, on aiheellista edellyttää, että sijoituspalveluyritykset julkistavat tietyt tiedot, mukaan luettuina tiedot saaduista voitoista, maksetuista veroista ja saaduista julkisista tuista.

(25)Jotta voitaisiin käsitellä riskejä yksinomaan sijoituspalveluyrityksistä muodostuvan ryhmän tasolla, asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetty varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidoinnin menetelmä olisi yksinomaan sijoituspalveluyrityksistä muodostuvien ryhmien tapauksessa korvattava ryhmän pääomavaatimuksella. Ryhmävalvojan määrittämisen olisi kuitenkin perustuttava samoihin periaatteisiin, joita sovelletaan konsolidoidun valvonnan tapauksessa. Asianmukaisen yhteistyön varmistamiseksi koordinointitoimenpiteiden keskeisten osien ja erityisesti kriisitilanteissa sovellettavien tietovaatimusten tai yhteistyö- ja koordinointijärjestelyjen olisi oltava samanlaiset kuin luottolaitoksia koskevan yhteisen sääntökirjan yhteydessä sovellettavan koordinoinnin keskeiset osat.

(26)Toisaalta komission olisi voitava antaa neuvostolle suosituksia sellaisten sopimusten neuvottelemisesta unionin ja kolmansien maiden välillä, jotka koskevat ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen käytännön valvontaa, kun kyseessä ovat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, ja kolmansissa maissa toimivat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritys on sijoittautunut unioniin. Toisaalta jäsenvaltioiden ja EPV:n olisi voitava ottaa käyttöön hallinnollisista järjestelyjä kolmansien maiden kanssa valvontatehtäviensä hoitamiseksi.

(27)Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin sovellettavan nykyisen vakavaraisuuskehyksen ja tämän direktiivin välillä, asetusta (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviä 2013/36/EU muutetaan sijoituspalveluyritysten poistamiseksi niiden soveltamisalasta. Pankkiryhmään kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin sovellettava edelleen pankkiryhmää koskevia asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä, kuten direktiivin 2013/36/EU [21 b artiklassa] tarkoitettua väliyhtiönä toimivaa EU-emoyritystä koskevia säännöksiä, sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan 2 osaston 2 luvussa annettuja sääntöjä varovaisuusperiaatteen mukaisesta konsolidoinnista.

(28)On tarpeen täsmentää toimenpiteet, jotka yritysten on toteutettava tarkistaakseen, kuuluvatko ne asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyn luottolaitoksen määritelmän soveltamisalaan, jolloin ne tarvitsevat luvan toimia luottolaitoksena. Koska tietyt sijoituspalveluyritykset harjoittavat jo direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa tarkoitettuja toimintoja, on myös tarpeen varmistaa selvyys siitä, että kyseisiä toimintoja koskeva lupa säilyy voimassa.

(29)Tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on tärkeää, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävät yritykset hakevat lupaa toimia luottolaitoksena. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus soveltaa seuraamuksia yrityksiin, jotka eivät hae tällaista toimilupaa.

(30)Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevaan luottolaitoksen määritelmään asetuksella [asetus (EU) ----/--- [IFR]] tehtävän muutoksen voimaantulon myötä määritelmän soveltamisalaan voidaan lukea sijoituspalveluyritykset, jotka jo toimivat direktiivin 2014/65/EU mukaisesti annetun toimiluvan perusteella. Tällaisten yritysten olisi sallittava jatkaa toimintaansa sijoituspalveluyrityksenä toimimista koskevan lupansa turvin, kunnes luottolaitosta koskeva toimilupa myönnetään. Tällaisten sijoituspalveluyritysten olisi esitettävä lupahakemus toimia luottolaitoksena viimeistään silloin, kun niiden kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo ylittää jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista kahdentoista peräkkäisen kuukauden aikana. Jos sijoituspalveluyritys ylittää jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista tämän direktiivin voimaantulopäivänä, niiden kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo olisi laskettava ottaen huomioon kyseistä päivämäärää edeltävät kaksitoista peräkkäistä kuukautta. Kyseisten sijoituspalveluyritysten olisi haettava lupaa toimia luottolaitoksena viimeistään yhden vuoden ja yhden päivän kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

(31)Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 olevaan luottolaitoksen määritelmään asetuksella [asetus (EU) ----/--- [IFR]] tehtävä muutos voi vaikuttaa myös yrityksiin, jotka ovat jo hakeneet lupaa toimia sijoituspalveluyrityksenä direktiivin 2014/65/EU nojalla ja joiden osalta hakemus on vielä vireillä. Tällaiset hakemukset olisi siirrettävä direktiivin 2013/36/EU nojalla toimivaltaisille viranomaisille, ja niitä olisi käsiteltävä mainitussa direktiivissä säädettyjen toimilupasäännösten mukaisesti, jos yrityksen suunnitellut kokonaisvarat täyttävät jonkin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyistä kynnysarvoista.

(32)Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin olisi myös sovellettava kaikkia direktiivin 2013/36/EU III osastossa säädettyjä luottolaitosten toiminnan harjoittamista koskevia vaatimuksia, mukaan luettuina säännökset toimiluvan peruuttamisesta mainitun direktiivin 18 artiklan nojalla. Mainitun direktiivin 18 artiklaa olisi kuitenkin muutettava sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset voivat myös peruuttaa luottolaitokselle myönnetyn toimiluvan, jos kyseinen luottolaitos käyttää toimilupaansa yksinomaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin toimintoihin ja jonka kokonaisvarojen keskiarvo on viitenä peräkkäisenä vuotena alhaisempi kuin kyseisessä 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa säädetyt kynnysarvot.

(33)Direktiivin 2014/65/EU 39 artiklan mukaan rahoituspalveluja EU:ssa tarjoaviin kolmansien maiden yrityksiin sovelletaan kansallisia järjestelmiä, jotka saattavat edellyttää sivuliikkeen perustamista jäsenvaltioon. Jotta voidaan helpottaa kolmansien maiden yritysten unionissa sijaitsevien sivuliikkeidensä kautta suorittamien toimintojen säännöllistä seurantaa ja arviointia, toimivaltaisille viranomaisille olisi ilmoitettava niiden alueella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta suoritettujen palvelujen ja toimintojen laajuudesta ja volyymista.

(34)EPV on yhteistyössä EAMV:n kanssa antanut kertomuksen, joka perustuu perusteelliseen tausta-analyysiin, tietojenkeruuseen ja kuulemiseen kaikille muille kuin järjestelmän kannalta merkittäville sijoituspalveluyrityksille räätälöidystä vakavaraisuusjärjestelmästä, joka toimii sijoituspalveluyritysten tarkistetun vakavaraisuuskehyksen perustana.

(35)Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen, EPV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia tekniset standardit, joissa täsmennetään tiedot, joita kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisen olisi vaihdettava valvonnan yhteydessä. Näissä standardeissa säädettäisiin siitä, kuinka sijoituspalveluyritysten olisi arvioitava toimintojensa laajuutta sisäistä hallinnointia ja ohjausta koskevien vaatimusten kannalta ja erityisesti sen arvioimiseksi, muodostavatko ne pienen ja ilman sidossuhteita olevan yrityksen. Teknisissä standardeissa olisi myös täsmennettävä, millä henkilöstön jäsenillä on olennainen vaikutus yritysten riskiprofiiliin palkitsemista koskevien säännösten soveltamiseksi ja täsmennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka luokitellaan muuttuviksi palkkioiksi. Teknisissä standardeissa olisi myös täsmennettävä osatekijät, joiden avulla arvioidaan seuraavia seikkoja koskevien vaatimusten soveltamisala: sisäinen hallinnointi ja ohjaus, avoimuus, riskien käsittely ja palkitseminen, pääoman lisävaatimusten soveltaminen toimivaltaisten viranomaisten toimesta ja valvontakollegioiden toiminta.

(36)Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joissa annetaan täsmentäviä säännöksiä tässä direktiivissä annetuista määritelmistä, sijoituspalveluyritysten sisäisestä pääomasta ja riskien arvioinnista sekä vakavaraisuuden arvioimista koskevista toimivaltaisten viranomaisten valtuuksista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(37)Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän direktiivin täytäntöönpanolle ja erityisesti hyväksyä EPV:n laatimat luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevia vaatimuksia, ja – jotta voidaan ottaa huomioon talouden ja rahapolitiikan kehitys – luonnokset, jotka liittyvät sijoituspalveluyritysten perustamispääoman tasoa koskeviin vaatimuksiin. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 31 mukaisesti.

(38)Tämän direktiivin tavoitteena on luoda toimiva ja oikeasuhteinen vakavaraisuuskehys, jonka avulla varmistetaan, että unionissa toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset toimivat vakaalla taloudellisella pohjalla ja että niitä hoidetaan hallitusti, mukaan lukien niiden asiakkaiden etujen mukaisesti. Tavoitteiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitteita vaan ne voitaisiin saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(39)Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman 32 mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat

a)sijoituspalveluyritysten perustamispääomaa;

b)valvontavaltuuksia ja välineitä toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa varten;

c)toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvontaa [asetuksessa (EU) ----/--- [IFR]] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

d)toimivaltaisia viranomaisia koskevia julkistamisvaatimuksia sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnan alalla.

2 artikla

Soveltamisala

1.Tätä direktiiviä sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, joille on myönnetty toimilupa ja joita valvotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU 33 nojalla.

3 artikla

Määritelmät

1.    Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)’oheispalveluyrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyä oheispalveluyritystä;

2)’toimiluvalla’ direktiivin 2014/65/EU II osaston mukaista sijoituspalveluyrityksen toimilupaa;

3)’sivuliikkeellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 30 alakohdassa määriteltyä sivuliikettä;

4)’läheisillä sidoksilla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 35 alakohdassa määriteltyjä läheisiä sidoksia;

5)’toimivaltaisella viranomaisella’ jäsenvaltion viranomaista tai elintä, joka on virallisesti tunnustettu ja jolla on kansallisen oikeuden nojalla valtuudet valvoa sijoituspalveluyrityksiä tämän direktiivin mukaisesti osana kyseisessä jäsenvaltiossa käytössä olevaa valvontajärjestelmää;

6)’hyödykemarkkinoilla toimivilla välittäjillä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 145 alakohdassa määriteltyjä hyödykemarkkinoilla toimivia välittäjiä;

7)’määräysvallalla' emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä sidosta, siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin tai neuvoston direktiivin 2013/34/EU 34 22 artiklassa tai tilinpäätösstandardeissa, joita sijoituspalveluyritykseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 35 nojalla, taikka samankaltaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä sidosta;

8)’ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisella’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 7 artiklan vaatimusten noudattamista sijoituspalveluyritysryhmän emoyrityksen toimesta;

9)’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

10)’johdannaisilla’ asetuksen (EU) N:o 600/2014 36 2 artiklan 1 kohdan 29 alakohdassa määriteltyjä johdannaisia;

11)’rahoituslaitoksella’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 13 alakohdassa määriteltyä rahoituslaitosta;

12)’ryhmällä’ direktiivin 2013/34/EU 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä konsernia;

13)’ryhmän valvojalla’ toimivaltaista viranomaista, joka vastaa unionissa emoyrityksenä toimivien sijoituspalveluyritysten sekä unionissa emoyrityksenä toimivien sijoitusalan holdingyhtiöiden tai unionissa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvallassa olevien sijoituspalveluyritysten ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvonnasta;

14)’kotijäsenvaltiolla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 55 alakohdan a alakohdassa määriteltyä kotijäsenvaltiota;

15)’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 56 alakohdassa määriteltyä vastaanottavaa jäsenvaltiota;

16)’perustamispääomalla’ pääomaa, joka tarvitaan sijoituspalveluyrityksen toimiluvan myöntämistä varten;

17)’sijoituspalveluyrityksellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä;

18)’sijoituspalveluyritysryhmällä’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 23 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritysryhmää;

19)’sijoitusalan holdingyhtiöllä’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä sijoitusalan holdingyhtiötä;

20)’sijoituspalveluilla ja toiminnalla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluja ja toimintaa;

21)’ylimmällä hallintoelimellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa määriteltyä ylintä hallintoelintä;

22)’valvontatehtäväänsä hoitavalla ylimmällä hallintoelimellä’ ylintä hallintoelintä, joka hoitaa tehtäväänsä valvoa ja seurata johdon päätöksentekoa;

23)’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EU 37 2 artiklan 15 alakohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

24)’toimivalla johdolla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 37 alakohdassa määriteltyä toimivaa johtoa;

25)’emoyrityksellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 32 alakohdassa määriteltyä emoyritystä;

26)’tytäryrityksellä’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 33 alakohdassa määriteltyä tytäryritystä;

27)’järjestelmäriskillä’ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määriteltyä järjestelmäriskiä.

28)’unionissa emoyrityksenä toimivalla sijoituspalveluyrityksellä’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 49 alakohdassa määriteltyä unionissa emoyrityksenä toimivaa sijoituspalveluyritystä;

29)’unionissa emoyrityksenä toimivalla sijoitusalan holdingyhtiöllä’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 50 alakohdassa määriteltyä unionissa emoyrityksenä toimivaa sijoitusalan holdingyhtiötä;

30)’unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 4 artiklan 1 kohdan 51 alakohdassa määriteltyä unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

2.Siirretään komissiolle valta antaa 54 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään

a)1 kohdassa annettuja määritelmiä sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä sovelletaan yhdenmukaisesti;

b)1 kohdassa annettuja määritelmiä rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi tätä direktiiviä sovellettaessa.

II OSASTO

TOIMIVALTAISET VIRANOMAISET

4 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen ja valtuudet

1.Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset, joka tai jotka hoitavat tässä direktiivissä säädettyjä toimintoja ja tehtäviä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle nimeämisestä, ja jos toimivaltaisia viranomaisia on useampi kuin yksi, kunkin toimivaltaisen viranomaisen toiminnot ja tehtävät.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat sijoituspalveluyritysten ja tarvittaessa sijoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden toimintaa sen arvioimiseksi, noudatetaanko tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] vaatimuksia.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet, mukaan luettuina valtuudet suorittaa 12 artiklan mukaisia paikalla tehtäviä tarkastuksia, hankkia tietoja, joita tarvitaan sijoituspalveluyritysten ja tapauksen mukaan sijoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden vaatimustenmukaisuuden arvioimiseksi tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] vaatimusten mukaisesti, sekä tutkia näiden vaatimusten mahdollisia rikkomisia.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tässä direktiivissä säädettyjen vakavaraisuusvalvontaan, tutkintaan ja seuraamuksiin liittyvien tehtävien hoitamiseen tarvittava asiantuntemus, resurssit, toimintavalmiudet, toimivaltuudet ja riippumattomuus.

5.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset toimittavat toimivaltaisille viranomaisilleen kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, noudattavatko sijoituspalveluyritykset kansallisia sääntöjä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja [asetusta (EU) ----/--- [IFR]]. Sijoituspalveluyritysten sisäisen valvonnan mekanismeilla sekä hallinto- ja kirjanpitomenettelyillä on mahdollistettava se, että toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa tarkastaa näiden sääntöjen noudattamisen.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset rekisteröivät kaikki liiketoimensa ja dokumentoivat järjestelmänsä ja prosessinsa, jotka kuuluvat tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] soveltamisalaan, siten että toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa arvioida, noudattavatko sijoituspalveluyritykset kansallisia sääntöjä, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja [asetusta (EU) ----/--- [IFR]].

5 artikla
Jäsenvaltion sisäinen yhteistyö

1.Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltionsa niiden viranomaisten tai elinten kanssa, jotka vastaavat luottolaitosten ja rahoituslaitosten valvonnasta. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kyseiset toimivaltaiset viranomaiset ja kyseiset viranomaiset tai elimet vaihtavat keskenään tietoja, jotka ovat olennaisia tai merkityksellisiä niille kuuluvien toimintojen ja tehtävien hoitamiseksi.

2.Toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat muita kuin direktiivin 2014/65/EU 67 artiklan mukaisesti nimettyjä viranomaisia, on luotava mekanismi kyseisten viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä varten sekä kaikkien kunkin viranomaisen toimintojen ja tehtävien hoitamiseksi tarvittavien tietojen vaihtoa varten.

6 artikla

Yhteistyö Euroopan finanssivalvontajärjestelmän puitteissa

Hoitaessaan tehtäviään toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon valvontavälineiden ja käytäntöjen lähentäminen tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] nojalla annettujen oikeudellisten säännösten soveltamisessa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)toimivaltaiset viranomaiset tekevät EFVJ:n osapuolina luottamukseen ja kaikenpuoliseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaessaan, että ne toimittavat toisilleen ja muille EFVJ:n osapuolille tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja;

b)toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat EPV:n toimintaan ja tarvittaessa direktiivin 2013/36/EU 44 artiklassa ja 116 artiklassa tarkoitettujen valvontaviranomaisten kollegioiden toimintaan;

c)toimivaltaiset viranomaiset pyrkivät kaikin tavoin noudattamaan EPV:n ohjeita ja suosituksia, jotka se on antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 38 16 artiklan mukaisesti, sekä Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ’EJRK’, varoituksia ja suosituksia, jotka se on antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 39 16 artiklan nojalla;

d)toimivaltaiset viranomaiset toimivat läheisessä yhteistyössä EJRK:n kanssa;

e)toimivaltaisille viranomaisille annetut tehtävät ja valtuudet eivät estä niitä hoitamasta tehtäviään EPV:n tai EJRK:n jäseninä taikka tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] mukaisesti.

7 artikla
Valvonnan unioniulottuvuus

Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on yleisten tehtäviensä hoitamisen yhteydessä otettava asianmukaisesti huomioon tekemiensä päätösten mahdollinen vaikutus rahoitusjärjestelmän vakauteen muissa asianomaisissa jäsenvaltioissa ja erityisesti kriisitilanteissa kyseisenä ajankohtana saatavissa olevien tietojen perusteella.

III OSASTO
PERUSTAMISPÄÄOMA

8 artikla
Perustamispääoma

1.Direktiivin 2014/65/EU 15 artiklan nojalla sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma toimiluvan saamiseksi direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3, 6, 8 tai 9 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen on 750 000 euroa.

2.Direktiivin 2014/65/EU 15 artiklan nojalla sijoituspalveluyritykseltä, jolla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita, vaadittava perustamispääoma toimiluvan saamiseksi direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 1, 2, 4, 5 tai 7 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen tarjoamiseen tai sijoitustoiminnan harjoittamiseen on 75 000 euroa.

3.Direktiivin 2014/65/EU 15 artiklan nojalla muulta sijoituspalveluyritykseltä kuin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulta sijoituspalveluyritykseltä vaadittava perustamispääoma on 150 000 euroa.

4.Komissio saattaa täytäntöönpanosäädöksillä ajan tasalle tämän artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetun perustamispääoman määrän talouden ja rahapolitiikan alan kehityksen huomioon ottamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla
Perustamispääoman koostumus

Sijoituspalveluyritysten perustamispääoma muodostuu ainoastaan yhdestä tai useammasta [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 9 artiklassa tarkoitetusta erästä.

IV OSASTO
VAKAVARAISUUSVALVONTA 

1 LUKU
Vakavaraisuusvalvonnan periaatteet

1 jakso
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta ja tehtävät

10 artikla
Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimivalta

Sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuuden valvonta on kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

11 artikla
Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö

1.Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi erityisesti vaihtamalla keskenään viipymättä sijoituspalveluyrityksiä koskevia tietoja, muun muassa seuraavia tietoja:

a)tiedot sijoituspalveluyrityksen liikkeenjohto- ja omistusrakenteesta;

b)tiedot siitä, miten sijoituspalveluyritys noudattaa pääomavaatimuksia;

c)tiedot sijoituspalveluyrityksen keskittymäriskistä ja likviditeetistä;

d)tiedot sijoituspalveluyrityksen hallinto- ja kirjanpitomenettelyistä ja sisäisen valvonnan mekanismeista;

e)muut merkitykselliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen aiheuttamaan riskiin.

2.Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on välittömästi toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikki tiedot ja havainnot sijoituspalveluyrityksen toimintaa valvoessaan toteamistaan mahdollisista ongelmista ja riskeistä, joita sijoituspalveluyrityksestä aiheutuu sen asiakkaiden suojelulle tai rahoitusjärjestelmän vakaudelle vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

3.Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla vältetään tai korjataan 2 kohdassa tarkoitetut mahdolliset ongelmat ja riskit. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, miten ne ovat ottaneet huomioon kyseisten viranomaisten toimittamat tiedot ja havainnot.

4.Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja havaintojen ilmoittamisen jälkeen, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet 3 kohdassa tarkoitettuja tarvittavia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet suojatakseen asiakkaita, joille palveluja tarjotaan, ja suojatakseen rahoitusjärjestelmän vakautta.

5.Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toimenpiteistä, ne voivat saattaa asian EPV:lle, joka käsittelee asian asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Toimiessaan mainitun artiklan mukaisesti EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

6.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen tyyppiä ja luonnetta koskevat vaatimukset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritellään tiedonantovelvollisuuksia varten vakiomuotoiset lomakkeet, mallit ja menettelyt, jotka ovat omiaan helpottamaan sijoituspalveluyritysten valvontaa.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

8.EPV toimittaa 6 ja 7 kohdassa tarkoitetut teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

12 artikla
Paikalla tehtävä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivuliikkeiden tarkastus ja todentaminen

1.Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut sijoituspalveluyritys harjoittaa toimintaansa sivuliikkeen kautta, vastaanottavien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, tarkastaa itse paikalla 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja sivuliikkeen.

2.Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on valvonnan kannalta ja silloin, kun ne katsovat sen olevan tarpeen rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa, valtuudet suorittaa tapauskohtaisesti paikalla tehtäviä tarkastuksia ja todentamisia, jotka koskevat sijoituspalveluyritysten sivuliikkeiden toimintaa niiden alueella, ja vaatia sivuliikkeeltä tietoja sen toiminnasta.

Ennen tarkastusten ja todentamisten suorittamista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuultava kotijäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia.

Tällaisten tarkastusten ja todentamisten päätökseen saattamisen jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot, jotka ovat merkityksellisiä asianomaisen sijoituspalveluyrityksen riskinarvioinnin kannalta.

2 jakso

Salassapito- ja raportointivelvollisuus

13 artikla
Salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisten tietojen vaihto

1.Tätä direktiiviä ja [asetusta (EU) ----/--- [IFR]] sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja kaikki näitä viranomaisia lähellä olevat henkilöt, mukaan luettuina direktiivin 2014/65/EU 76 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt, ovat salassapitovelvollisia.

Tällaiset viranomaiset ja henkilöt saavat ilmaista tehtävissään saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tiivistetysti tai kootusti edellyttäen, ettei niistä voida tunnistaa yksittäisiä sijoituspalveluyrityksiä tai henkilöitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä.

Kun sijoituspalveluyritys on asetettu konkurssiin tai pakolliseen selvitystilaan, luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kolmansia osapuolia, voidaan ilmaista siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä, jos se on tarpeen kyseisten menettelyjen toteuttamiseksi.

2.Toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttää tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] nojalla kerättyjä, vaihdettuja tai toimitettuja tietoja ainoastaan tehtäviensä hoitamiseen ja erityisesti seuraaviin tarkoituksiin:

a)tässä direktiivissä ja [asetuksessa (EU) ----/--- [IFR]] vahvistettujen vakavaraisuussääntöjen seuranta;

b)seuraamusten määrääminen;

c)haettaessa muutosta toimivaltaisten viranomaisten päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa;

d)tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille 21 artiklan mukaisesti.

3.Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt tai elimet, jotka eivät ole toimivaltaisia viranomaisia ja jotka saavat luottamuksellisia tietoja tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] nojalla, saavat käyttää näitä tietoja ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten toimivaltainen viranomainen ne nimenomaisesti luovuttaa tai kansallisen oikeuden mukaisesti.

4.Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa luottamuksellisia tietoja 2 kohdan soveltamiseksi; ne voivat nimenomaisesti ilmoittaa, miten kyseisiä tietoja on käsiteltävä, ja ne voivat nimenomaisesti rajoittaa tietojen toimittamista edelleen.

5.Edellä 1 kohdassa tarkoitettu velvoite ei estä toimivaltaisia viranomaisia toimittamasta luottamuksellisia tietoja Euroopan komissiolle, jos nämä tiedot ovat tarpeen komission toimivallan käyttämiseksi.

6.Toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa EPV:lle, EAMV:lle, EJRK:lle, jäsenvaltioiden keskuspankeille, Euroopan keskuspankkijärjestelmälle, jäljempänä ’EKPJ’, ja EKP:lle, kun nämä toimivat rahapoliittisina viranomaisina, sekä tarvittaessa maksu- ja toimitusjärjestelmien valvonnasta vastaaville viranomaisille luottamuksellisia tietoja, jos nämä tiedot ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi.

14 artikla
Kolmansien maiden kanssa sovittavat hallinnolliset järjestelyt tietojen vaihtamiseksi

Jäsenvaltiot ja EPV voivat asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti sopia tämän direktiivin tai [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] mukaisten valvontatehtävien suorittamiseksi kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa hallinnollisia järjestelyjä tietojen vaihtamiseksi, mukaan luettuina tiedot

a)rahoituslaitosten ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta;

b)sijoituspalveluyritysten selvitys- ja konkurssimenettelyistä sekä muista samankaltaisista menettelyistä;

c)sijoituspalveluyritysten selvitys- ja konkurssimenettelyihin sekä muihin samankaltaisiin menettelyihin osallistuvien elinten valvonnasta;

d)rahoituslaitosten tai korvausjärjestelmiä hallinnoivien laitosten lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta;

e)rahoituslaitosten lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien henkilöiden valvonnasta;

f)päästöoikeuksien markkinoilla toimivien henkilöiden valvonnasta kokonaiskuvan saamiseksi rahoitus- ja spot-markkinoista;

g)maatalousalan hyödykejohdannaisten markkinoilla toimivien henkilöiden valvonnasta kokonaiskuvan saamiseksi rahoitus- ja spot-markkinoista.

Näihin järjestelyihin on sisällyttävä salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset, jotka vastaavat tämän direktiivin 13 artiklassa säädettyjä säännöksiä.

15 artikla
Tilinpäätöksen ja konsolidoidun tilinpäätöksen tarkastuksesta vastuussa olevien henkilöiden velvollisuudet

40 41 Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikilla direktiivin 2006/43/EY mukaisesti toimiluvan saaneilla henkilöillä, jotka hoitavat sijoituspalveluyrityksessä direktiivin 2009/65/EY 73 artiklassa tai direktiivin 2013/34/EU 34 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä tai muita lakisääteisiä tehtäviä, on velvollisuus ilmoittaa viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikista kyseistä sijoituspalveluyritystä tai yritystä, jolla on läheiset sidokset kyseiseen yritykseen, koskevista tosiseikoista tai päätöksistä, jotka

a)olennaisesti rikkovat tämän direktiivin nojalla annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä;

b)saattavat vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen toiminnan jatkuvuuteen; tai

c)saattavat johtaa tilien vahvistamatta jättämiseen tai varaumien esittämiseen.

3 jakso
Seuraamukset, tutkintavaltuudet ja muutoksenhakuoikeus

16 artikla
Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joita sovelletaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] rikkomisiin, mukaan luettuina seuraavat tapaukset:

a)sijoituspalveluyrityksellä ei ole 24 artiklassa säädettyjä sisäisiä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä;

b)sijoituspalveluyritys ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille tietoja siitä, miten se täyttää [asetuksen (EU) ---/--- [IFR]] 11 artiklassa säädetyt pääomavaatimukset tai antaa tästä epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja, rikkoen siten mainitun asetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohtaa;

c)sijoituspalveluyritys ei ilmoita toimivaltaisille viranomaisille tietoja keskittymäriskistä taikka antaa siitä epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja, rikkoen siten [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 34 artiklaa;

d)sijoituspalveluyrityksellä on [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 36 artiklassa säädetyt rajat ylittävä keskittymäriski, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 37 ja 38 artiklan soveltamista;

e)sijoituspalveluyrityksellä ei toistuvasti tai pysyvästi ole likvidejä varoja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] 42 artiklan vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 43 artiklan soveltamista;

f)sijoituspalveluyritys ei julkista tietoja taikka antaa epätäydellisiä tai epätarkkoja tietoja, rikkoen siten [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] kuudennessa osassa säädettyjä säännöksiä;

g)sijoituspalveluyritys suorittaa maksun sen omiin varoihin sisältyvien välineiden haltijoille tapauksissa, joissa asetuksen (EU) N:o 575/2013 28, 52 tai 63 artiklassa kielletään tällaiset maksut omiin varoihin sisältyvien välineiden haltijoille;

h)sijoituspalveluyrityksen todetaan rikkoneen vakavalla tavalla direktiivin (EU) 2015/849 42 nojalla annettuja kansallisia säännöksiä;

i)sijoituspalveluyritys sallii, että yksi tai useampi henkilö ei noudata direktiivin 2013/36/EU 91 artiklan säännöksiä ylimmän hallintoelimen jäseneksi tulemisesta tai jäsenenä pysymisestä.

Jäsenvaltioiden, jotka eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevista säännöistä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset.

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.    Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin kuuluvat seuraavat:

a)julkinen ilmoitus, jossa yksilöidään vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, sijoituspalveluyritys, sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja rikkomisen luonne;

b)määräys, jossa vastuussa olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c)väliaikainen kielto, joka estää sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen jäseniä tai muita luonnollisia henkilöitä hoitamasta tehtäviä sijoituspalveluyrityksissä;

d)oikeushenkilön tapauksessa hallinnolliset taloudelliset seuraamukset 10 prosenttiin saakka yrityksen koko edellisen tilikauden kokonaisnettoliikevaihdosta, joka sisältää bruttotulot, jotka koostuvat korkotuotoista ja vastaavista tuloista, tuotoista osakkeista ja muista vaihtuva- tai kiinteätuottoisista arvopapereista ja saaduista palkkioista;

e)oikeushenkilön tapauksessa hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomisesta saatu taloudellinen hyöty tai vältetyt tappiot, jos kyseinen hyöty tai kyseiset vältetyt tappiot voidaan määrittää;

f)kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana [tämän direktiivin voimaantulopäivänä].

Jos d alakohdassa tarkoitettu yritys on tytäryritys, bruttotuloksi katsotaan perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen bruttotulo edellisenä tilikautena.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos sijoituspalveluyritys rikkoo tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia säännöksiä tai [asetusta (EU) ----/--- [IFR]], seuraamuksia voidaan soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen oikeuden mukaan vastuussa rikkomisesta.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään 1 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten tai hallinnollisten toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan luettuina tarpeen mukaan seuraavat:

a)rikkomisen vakavuus ja kesto;

b)rikkomisesta vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vastuun aste;

c)rikkomisesta vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden taloudellinen vahvuus, mukaan luettuna oikeushenkilöiden kokonaisliikevaihto tai luonnollisten henkilöiden vuosiansiot;

d)rikkomisesta vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus;

e)kolmansille osapuolille rikkomisesta aiheutuneet tappiot;

f)asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdyn yhteistyön laajuus;

g)rikkomisesta vastuussa olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden aiemmat rikkomiset;

h)rikkomisen mahdolliset järjestelmää koskevat seuraukset.

17 artikla
Tutkintavaltuudet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tietojenkeruu- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi, mukaan luettuina

a)valtuudet vaatia tietoja seuraavilta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä:

i)asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet sijoituspalveluyritykset;

ii)asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet sijoitusalan holdingyhtiöt;

iii)asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet rahoitusalan sekaholdingyhtiöt;

iv)asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet monialan holdingyhtiöt;

v)edellä i–iv alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin kuuluvat henkilöt;

vi)kolmannet osapuolet, joille i–iv alakohdassa tarkoitetut yhteisöt ovat ulkoistaneet operatiivisia toimintoja tai tehtäviä;

b)valtuudet suorittaa kaikki tarpeelliset a alakohdassa tarkoitettuja, asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita tai siellä olevia henkilöitä koskevat tutkimukset, mukaan luettuna oikeus

i)vaatia, että a alakohdassa tarkoitetut henkilöt toimittavat asiakirjat;

ii)tutkia a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden kirjanpitoaineisto ja ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisestä kirjanpitoaineistosta;

iii)saada kirjalliset tai suulliset selvitykset a alakohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä tai niiden edustajilta tai henkilöstöltä;

iv)haastatella ketä tahansa muuta haastatteluun suostuvaa tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi;

c)valtuudet suorittaa kaikki tarvittavat tarkastukset a alakohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden ja muiden sellaisten yritysten toimitiloissa, jotka kuuluvat ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvonnan alaisuuteen, jos toimivaltainen viranomainen on ryhmävalvoja, edellyttäen, että asiasta ilmoitetaan etukäteen muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

18 artikla
Hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden julkistaminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat ilman aiheetonta viivytystä virallisella verkkosivustollaan 16 artiklan mukaisesti määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet, joihin ei ole haettu tai ei enää voi hakea muutosta. Julkistamisen on sisällettävä tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyys, jolle seuraamus on määrätty tai jota vastaan toimenpide toteutetaan. Tiedot saa julkistaa vasta sen jälkeen, kun kyseiselle henkilölle on ilmoitettu kyseisistä seuraamuksista tai toimenpiteistä ja siinä laajuudessa kuin julkistaminen on tarpeen ja oikeasuhteista.

2.Jos jäsenvaltiot sallivat sellaisten 16 artiklan nojalla määrättyjen hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden julkaisemisen, joihin on haettu muutosta, toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava virallisella verkkosivustollaan myös tiedot muutoksenhaun tilasta ja tuloksesta.

3.Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava 16 artiklan mukaisesti määrätyt hallinnolliset seuraamukset tai toimenpiteet nimettöminä seuraavissa tapauksissa:

a)seuraamus on määrätty luonnolliselle henkilölle, ja kyseisen henkilön henkilötietojen julkistamista pidetään suhteettomana;

b)julkistaminen vaarantaisi meneillään olevan rikostutkinnan tai rahoitusmarkkinoiden vakauden;

c)julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa asianomaisille sijoituspalveluyrityksille tai luonnollisille henkilöille.

4.Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkistetut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viisi vuotta. Henkilötiedot voidaan säilyttää toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan, jos sovellettavissa tietosuojasäännöissä niin sallitaan.

19 artikla
Seuraamusten ilmoittaminen EPV:lle

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle 16 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä, näihin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin mahdollisesti kohdistuvista muutoksenhauista ja niiden tuloksista. EPV ylläpitää sille ilmoitetuista hallinnollisista seuraamuksista ja toimenpiteistä keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa varten. Tietokannan on oltava ainoastaan toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä, ja sitä on päivitettävä säännöllisesti.

EPV ylläpitää verkkosivustoa, jossa on linkit verkkosivustoille, joilla kukin toimivaltainen viranomainen julkistaa hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet 16 artiklan mukaisesti, ja ilmoittaa, kuinka pitkäksi ajaksi kukin jäsenvaltio julkistaa hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet.

20 artikla
Rikkomisista ilmoittaminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla ilmoitetaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten ja [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista, mukaan luettuina seuraavat:

a)erityismenettelyt rikkomisia koskevien ilmoitusten vastaanottamista ja käsittelyä varten;

b)sijoituspalveluyritysten sellaisten työntekijöiden asianmukainen suojelu sijoituspalveluyrityksen toteuttamilta kostotoimilta, syrjinnältä tai muuntyyppiseltä epäoikeudenmukaiselta kohtelulta, jotka ilmoittavat sijoituspalveluyrityksessä tehdyistä rikkomisista;

c)rikkomisesta ilmoittavan henkilön henkilötietojen suojaaminen ja sen luonnollisen henkilön henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta, asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti;

d)selkeät säännöt, joilla varmistetaan, että sen henkilön osalta, joka ilmoittaa sijoituspalveluyrityksessä tehdyistä rikkomisista, taataan luottamuksellisuus kaikissa tapauksissa, jollei tietojen ilmaisemista edellytetä kansallisessa oikeudessa jatkotutkimusten tai myöhempien oikeuskäsittelyjen yhteydessä.

2.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyrityksillä on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta he voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman kanavan kautta. Työmarkkinaosapuolet voivat tarjota näitä menettelyjä edellyttäen, että kyseiset menettelyt tarjoavat samantasoisen suojan kuin mitä tarkoitetaan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa.

21 artikla
Muutoksenhakuoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että [asetuksen (EU) ----/--- [IFR]] nojalla tai tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten nojalla tehtyihin päätöksiin ja toimenpiteisiin voidaan hakea muutosta.

2 LUKU
Arviointiprosessi 

1 jakso
Sisäisen pääoman riittävyyden arviointiprosessi

22 artikla
Sisäinen pääoma

1.Sijoituspalveluyrityksillä on oltava hyvin perustellut, tehokkaat ja kattavat strategiat ja prosessit, joiden avulla ne arvioivat ja jatkuvasti ylläpitävät tarvittavan sisäisen pääoman määrää, laatua ja jakautumista tasolla, joka riittää kattamaan senluonteiset ja -tasoiset riskit, joita sijoituspalveluyrityksiin kohdistuu tai saattaa kohdistua.

2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen strategioiden ja prosessien on oltava säännöllisen sisäisen arvioinnin kohteena sen varmistamiseksi, että ne pysyvät kattavina ja oikeasuhteisina kyseessä olevan sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

2 jakso

Sisäinen hallinnointi ja ohjaus, avoimuus, riskien käsittely ja palkitseminen

23 artikla
Arviointi tätä jaksoa sovellettaessa

1.Tätä jaksoa sovellettaessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset arvioivat vuosittain a ja b alakohdan mukaisesti, täyttävätkö ne [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset seuraavasti:

a)sijoituspalveluyrityksen on määritettävä, täyttääkö se [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdan c–g alakohdassa säädetyt edellytykset tiettyä tilikautta edeltävän kahden vuoden jakson lukujen perusteella;

b)sijoituspalveluyrityksen on määritettävä, ylittääkö se keskimäärin [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdan a, b, h ja i alakohdassa asetetut rajat samaa ajanjaksoa koskevien lukujen perusteella.

2.Tätä jaksoa ei sovelleta, jos sijoituspalveluyritys toteaa 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella täyttävänsä kaikki [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

3.Jos sijoituspalveluyritys toteaa 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että se ei täytä kaikkia [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, sen on noudatettava tämän jakson säännöksiä siitä tilikaudesta lähtien, joka seuraa sitä tilikautta, jolloin kyseinen arviointi suoritettiin.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä jaksoa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin yksittäisinä yrityksinä ja ryhmien tasolla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän jakson soveltamisalaan kuuluvat sijoituspalveluyritykset panevat jakson vaatimukset täytäntöön tytäryrityksissään, jotka ovat rahoituslaitoksia siten kuin ne on määritelty [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 4 artiklan 13 kohdassa, mukaan lukien kolmansiin maihin sijoittautuneet tytäryritykset, jollei unionissa toimiva emoyritys pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että tämän jakson soveltaminen on laitonta sen kolmannen maan lainsäädännön mukaan, johon tytäryhtiöt ovat sijoittautuneet.

5.Toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää lyhyemmästä ajanjaksosta kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kaksi vuotta, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)sijoituspalveluyrityksen liiketoiminta on muuttunut merkittävästi ja

b)a alakohdan seurauksena sijoituspalveluyritys täyttää [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

6.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun keskimäärän laskennassa sovellettava menetelmä. EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [tämän direktiivin voimaantulopäivä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

24 artikla
Sisäinen hallinnointi ja ohjaus

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyrityksillä on luotettavat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät, jotka muodostuvat kaikista seuraavista tekijöistä:

a)selkeä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, avoimesti ja johdonmukaisesti;

b)tehokkaat prosessit sellaisten riskien tunnistamiseksi, hallitsemiseksi ja seuraamiseksi, joita sijoituspalveluyrityksiin kohdistuu tai saattaa kohdistua, ja niistä raportoimiseksi;

c)riittävät sisäisen valvonnan mekanismit, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja laskentamenettelyt;

d)palkitsemisjärjestelmät ja -käytännöt, jotka ovat yhdenmukaisia hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä.

2.Vahvistettaessa 1 kohdassa tarkoitettuja järjestelmiä on otettava huomioon tämän direktiivin 26–31 artiklassa ja direktiivin 2014/65/EU 9 artiklassa säädetyt arviointiperusteet.

3.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien on oltava kattavia ja suhteutettuja sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.

4.EPV antaa EAMV:tä kuultuaan ohjeet, joissa täsmennetään 1 kohdassa tarkoitettujen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien soveltaminen.

25 artikla
Maakohtainen raportointi

1.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset julkistavat kunkin sellaisen jäsenvaltion ja kolmannen maan osalta, jossa sijoituspalveluyrityksellä on sivuliike tai tytäryritys, joka on rahoituslaitos sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa, vuosittain seuraavat tiedot:

a)kaikkien tytäryritysten ja sivuliikkeiden nimi, toiminnan luonne ja sijainti;

b)liikevaihto;

c)palkatun henkilöstön lukumäärä kokopäivätyötä vastaavana;

d)tulos ennen veroja;

e)verot tuloksesta;

f)saatu valtiontuki.

2.Edellä 1 kohdassa mainitut tiedot tarkastetaan direktiivin 2006/43/EY mukaisesti ja liitetään, mikäli mahdollista, kyseisen sijoituspalveluyrityksen vuositilinpäätöksiin tai, tapauksen mukaan, konsolidoituihin tilinpäätöksiin.

26 artikla
Riskien käsittely

1.Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyrityksen ylin hallintoelin hyväksyy ja arvioi säännöllisesti strategiat ja periaatteet, joita sovelletaan sijoituspalveluyrityksen riskinottohaluun ja sijoituspalveluyritykseen kohdistuvien tai mahdollisesti kohdistuvien riskien hallintaan, valvontaan ja vähentämiseen, ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen makrotaloudellinen toimintaympäristö ja suhdannevaihe.

2.Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ylin hallintoelin käyttää riittävästi aikaa varmistaakseen, että 1 kohdassa tarkoitetut riskit otetaan huomioon ja että se osoittaa riittävästi resursseja kaikkien sijoituspalveluyritykseen kohdistuvien olennaisten riskien hallitsemiseksi.

3.Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritykset luovat ylimpään hallintoelimeen raportointisuhteet, jotka koskevat kaikkia olennaisia riskejä ja riskinhallintapolitiikkoja sekä niiden mahdollisia muutoksia.

4.Jäsenvaltioiden on määritettävä, mitkä sijoituspalveluyritykset ovat kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden vuoksi merkittäviä. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kyseiset yritykset perustavat riskikomitean, joka koostuu ylimmän hallintoelimen sellaisista jäsenistä, jotka eivät toimi liikkeenjohdollisessa tehtävässä asianomaisessa sijoituspalveluyrityksessä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun riskikomitean jäsenillä on oltava riittävät tiedot, taidot ja asiantuntemus, jotta he voivat täysimääräisesti ymmärtää sijoituspalveluyrityksen riskistrategian ja riskinottohalun sekä hallita ja valvoa niitä. Heidän on varmistettava, että riskikomitea antaa ylimmälle hallintoelimelle neuvoja sijoituspalveluyrityksen senhetkisestä ja tulevasta kokonaisriskinottohalusta ja strategiasta ja avustaa ylintä hallintoelintä sen valvoessa, että toimiva johto panee tämän strategian täytäntöön. Kokonaisvastuu yrityksen riskistrategioista ja politiikoista säilyy ylimmällä hallintoelimellä.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että sijoituspalveluyritys, jota ei pidetä merkittävänä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla, sallii direktiivin 2006/43/EY 39 artiklassa tarkoitetun tarkastusvaliokunnan, jos sellainen on perustettu, suorittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun riskikomitean tehtävät. Mainitun valiokunnan jäsenillä on oltava toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot, taidot ja asiantuntemus.

5.Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että valvontatehtäväänsä hoitava ylin hallintoelin ja sen riskikomitea, jos sellainen on perustettu, saavat tietoa riskeistä, joille yritys altistuu tai voi altistua.

27 artikla
Asiakkaisiin kohdistuva riski, markkinaan kohdistuva riski ja yritykseen kohdistuva riski

1.Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritysten käytössä on tehokkaat strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät, joilla tunnistetaan, mitataan, hallitaan ja valvotaan seuraavia seikkoja:

a)asiakkaisiin kohdistuvan riskin kaikki merkittävät aiheuttajat sekä niiden vaikutukset;

b)markkinaan kohdistuvan riskin kaikki merkittävät aiheuttajat sekä niiden vaikutukset;

c)sijoituspalveluyritykseen kohdistuvat riskit, erityisesti riskit, jotka johtuvat sen kaupankäyntitoiminnoista, kun se käy kauppaa omaan lukuunsa, ja riskit, jotka liittyvät asiakaskohtaisista tai asiakaskokonaisuuskohtaisista vastuista johtuvaan keskittymäriskiin;

d)likviditeettiriski tarkoituksenmukaisten ajanjaksojen ajan, myös päivänsisäisesti, sen varmistamiseksi, että sijoituspalveluyritys ylläpitää riittäväntasoisesti likviditeettiä.

Strategioiden, toimintatapojen, prosessien ja järjestelmien on oltava oikeassa suhteessa sijoituspalveluyrityksen monimuotoisuuteen, riskiprofiiliin ja toiminnan laajuuteen sekä ylimmän hallintoelimen vahvistamaan riskien sietorajaan, ja niissä on otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen merkityksellisyys järjestelmän kannalta jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa.

2.Poiketen siitä, mitä 23 artiklassa säädetään, 1 kohdan a ja c alakohtaa, kun on kyse keskittymäriskistä, ja d alakohtaa sovelletaan sijoituspalveluyrityksiin, jotka täyttävät [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

3.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 54 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä sellaisten tietojen täsmentämiseksi, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritysten strategiat, toimintatavat, prosessit ja järjestelmät ovat tehokkaita. Komissio ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden ja erityisesti uusien rahoitustuotteiden ja tilinpäätösstandardien kehityksen sekä kehityksen, jolla helpotetaan valvontakäytäntöjen lähentymistä.

28 artikla
Palkitsemisjärjestelmät

1.Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritykset noudattavat laatiessaan ja soveltaessaan palkitsemisjärjestelmää, joka koskee toimivaa johtoa, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivia henkilöitä, valvontatoiminnoissa työskenteleviä henkilöitä sekä kaikkia henkilöstön jäseniä, joiden palkitsemisen kokonaismäärä on vähintään yhtä suuri kuin toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden pienimmän palkitsemisen määrä, sekä joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin, seuraavia periaatteita:

a)palkitsemisjärjestelmä on selkeä ja dokumentoitu;

b)palkitsemisjärjestelmä on yhdenmukainen hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistää sitä;

c)palkitsemisjärjestelmään sisältyy toimia, joilla vältetään eturistiriidat, kannustetaan vastuulliseen liiketoimintaan ja edistetään riskitietoisuutta ja varovaisuutta riskinotossa;

d)valvontatehtäväänsä hoitava ylin hallintoelin hyväksyy ja säännöllisesti arvioi palkitsemisjärjestelmän ja vastaa yleisesti sen täytäntöönpanosta;

e)valvontatoiminnot tarkastavat palkitsemisjärjestelmän täytäntöönpanon keskitetysti, riippumattomasti ja sisäisesti;

f)valvontatoiminnoissa työskentelevät henkilöt ovat riippumattomia valvonnassaan olevista liiketoimintayksiköistä, heillä on asianmukainen toimivalta ja heidän palkitsemisensa perustuu heidän tehtäviinsä liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen riippumatta siitä, millainen on heidän valvonnassaan olevien liiketoiminta-alueiden tulos;

g)jäljempänä 31 artiklassa tarkoitettu palkitsemiskomitea tai, jos tällaista komiteaa ei ole perustettu, valvontatehtäväänsä hoitava ylin hallintoelin valvoo riskienhallinnasta ja valvontatoiminnoista vastaavien ylimpien toimihenkilöiden palkitsemista suoraan;

h)palkitsemisjärjestelmässä erotetaan, ottaen huomioon kansalliset palkan määräytymissäännöt, selvästi toisistaan perusteet, joilla määritetään seuraavat seikat:

i) palkitseminen kiinteälle perusmäärälle (kiinteä palkkio), jossa ensisijaisesti otetaan huomioon merkityksellinen työkokemus ja organisaatiovastuu sellaisina kuin ne vahvistetaan työntekijän toimenkuvassa osana työsuhteen ehtoja;

ii) palkitsemisen muuttuvalle osalle (muuttuva palkkio), jossa otetaan huomioon työntekijän kestävä ja riskien kannalta tarkoituksenmukainen suorituskyky sekä työntekijän toimenkuvassa vaadittujen tavoitteiden ylittyminen.

i)riittävän suuri osuus palkitsemisen kokonaismäärästä säilytetään kiinteänä, jotta pystytään noudattamaan täysin joustavaa muuttuvan palkitsemisen politiikkaa, jonka mukaisesti muuttuva palkkio voidaan myös jättää maksamatta.

2.Sovellettaessa 1 kohdan i alakohtaa jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että sijoituspalveluyritykset määrittelevät palkitsemisjärjestelmiensä kokonaismäärän kiinteiden ja muuttuvien osien asianmukaiset suhteet ottaen huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan ja siihen liittyvät riskit sekä 1 kohdassa tarkoitettujen eri henkilöstöryhmien vaikutuksen sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset soveltavat 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita tavalla, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.

4.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään asianmukaiset perusteet sellaisten henkilöstöryhmien yksilöimiseksi, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Poikkeuksellista julkista rahoitustukea saavat sijoituspalveluyritykset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun sijoituspalveluyritys saa poikkeuksellista julkista rahoitustukea, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 28 alakohdassa, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)jos muuttuvan palkkion määrä olisi ristiriidassa sijoituspalveluyrityksen terveen pääomapohjan säilyttämisen ja sijoituspalveluyrityksen oikea-aikaisen poikkeuksellisesta julkisesta rahoitustuesta luopumisen kanssa, koko henkilöstön muuttuvan palkkion on rajoituttava osuuteen nettotuotoista;

b)sijoituspalveluyritysten on otettava käyttöön rajoituksia, jotka koskevat sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenten palkitsemista;

c)sijoituspalveluyritys voi maksaa muuttuvia palkkioita sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenille vain, jos toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sellaisen palkkion.

Sovellettaessa c alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä muuttuvien palkkioiden maksaminen sijoituspalveluyrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenille vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.

30 artikla
Muuttuva palkkio

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyrityksen myöntämä ja maksama muuttuva palkkio täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)jos muuttuva palkkio perustuu työsuoritukseen, sen kokonaismäärän on perustuttava kokonaisarvioon asianomaisen henkilön ja asianomaisen liiketoimintayksikön suorituksesta ja sijoituspalveluyrityksen kokonaistuloksesta;

b)kun arvioidaan yksittäistä työsuoritusta, on otettava huomioon taloudelliset ja muut perusteet;

c)a alakohdassa tarkoitetun työsuorituksen arvioinnin on perustuttava monivuotiseen ajanjaksoon, ja siinä otetaan huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan perussykli ja sen liiketoimintariskit;

d)muuttuva palkkio ei saa vaikuttaa sijoituspalveluyrityksen kykyyn varmistaa terve pääomapohja;

e)muuttuvaa palkkiota ei saa taata muille kuin uusille henkilöstön jäsenille ja heillekin vain heidän ensimmäisenä työskentelyvuotenaan;

f)työsopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen perustuvien maksujen perustuttava henkilön pitkän aikavälin tulokseen eikä niillä saa palkita epäonnistumista tai väärinkäytöstä;

g)palkitsemispakettien, jotka liittyvät korvauksiin tai ulosostoihin aiemmista työsopimuksista, on oltava sijoituspalveluyrityksen pitkän aikavälin etujen mukaisia;

h)suoritusarvioinnissa, jota käytetään muuttuvien palkkioiden poolien laskemisen perustana, on otettava huomioon kaikentyyppiset nykyiset ja tulevat riskit ja pääomakustannukset sekä maksuvalmius, joita edellytetään asetuksessa (EU) ---/---- [IFR];

i)muuttuvien palkkioiden jakautumisessa sijoituspalveluyrityksen sisällä on otettava myös huomioon kaikentyyppiset nykyiset ja tulevat riskit;

j)vähintään 50 prosenttia muuttuvan palkkion määrästä on koostuttava seuraavista instrumenteista:

1)osakkeet tai vastaavat omistusosuudet kyseisen sijoituspalveluyrityksen oikeudellisen rakenteen mukaan;

2)osakesidonnaiset välineet tai vastaavat muut kuin käteisinstrumentit kyseisen sijoituspalveluyrityksen oikeudellisen rakenteen mukaan;

3)ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit tai toissijaiset (T2) instrumentit tai muut instrumentit, jotka voidaan muuttaa täysin ydinpääomaksi (CET1) tai joiden pääoman määrän kirjanpitoarvoa voidaan alentaa ja joissa otetaan asianmukaisella tavalla huomioon kyseisen sijoituspalveluyrityksen luottokelpoisuus toimintaa jatkavana yksikkönä;

k)vähintään 40 prosenttia muuttuvasta palkkiosta on lykättävä 3–5 vuoden ajalle tapauksen mukaan riippuen sijoituspalveluyrityksen liiketoimintasyklistä, sen liiketoiminnan luonteesta, sen riskeistä ja kyseisen henkilön tehtävistä, paitsi silloin jos muuttuva palkkio on erityisen suuri, jolloin myöhemmin maksettavaksi lykättävä määrä on vähintään 60 prosenttia;

l)muuttuvaa palkkiota on supistettava 100 prosenttiin saakka, jos sijoituspalveluyrityksen taloudellinen tulos on heikko tai tappiollinen, myös käyttäen riskiperusteista alennusta ja takaisinperintää, jos sijoituspalveluyritysten asettamat sellaiset perusteet täyttyvät, jotka erityisesti kattavat seuraavat tilanteet:

i) kyseinen henkilö on osallistunut tai on ollut vastuussa menettelystä, josta on koitunut merkittäviä tappioita sijoituspalveluyritykselle;

ii) kyseistä henkilöä ei enää pidetä soveliaana ja luotettavana;

m)lisäeläke-etuuksien on oltava sopusoinnussa sijoituspalveluyrityksen liiketoimintastrategian, tavoitteiden, arvojen ja pitkän aikavälin etujen kanssa.

2.Sovellettaessa 1 kohtaa toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava seuraavat seikat:

a)28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt eivät saa käyttää henkilökohtaisia suojausstrategioita tai palkitsemiseen ja vahinkovastuuseen liittyvää vakuuttamista 1 kohdassa tarkoitettujen periaatteiden heikentämiseksi;

b)muuttuvaa palkkiota ei saa maksaa rahoitusjärjestelyin tai menetelmin, jotka helpottavat tämän direktiivin tai asetuksen (EU) ---/---- [IFR] noudattamatta jättämistä.

3.Kun sovelletaan 1 kohdan j alakohtaa, siinä tarkoitettuihin välineisiin on sovellettava asianmukaista yhtiössä säilytettävää voittoa koskevaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on saada yksityishenkilön kannustimet vastaamaan sijoituspalveluyrityksen, sen velkojien ja asiakkaiden pitkän aikavälin etuja. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa asettaa näiden välineiden tyyppiä ja rakennetta koskevia rajoituksia tai kieltää tiettyjen muuttuvien palkkioiden välineiden käyttö.

Sovellettaessa 1 kohdan k alakohtaa oikeus saada muuttuva palkkio syntyy portaittain suhteessa lykkäysajan kulumiseen.

Sovellettaessa 1 kohdan m alakohtaa, jos työntekijä lähtee sijoituspalveluyrityksen palveluksesta ennen eläkeikää, sijoituspalveluyrityksen on pidätettävä lisäeläke-etuudet viiden vuoden ajan j alakohdassa tarkoitettuina välineinä. Jos työntekijä saavuttaa eläkeiän, lisäeläke-etuudet on maksettava työtekijälle j alakohdassa tarkoitettuina välineinä, edellyttäen että työntekijä säilyttää etuuksia sijoituspalveluyrityksessä viiden vuoden ajan.

4.Edellä olevan 1 kohdan j ja k alakohdan ja 3 kohdan kolmannen alakohdan säännöksiä ei sovelleta

a)sijoituspalveluyritykseen, jonka varojen arvo on keskimäärin enintään 100 miljoonaa euroa tiettyä tilikautta edeltävällä neljän vuoden jaksolla;

b)yksityishenkilöön, jonka muuttuva palkkio on enintään 50 000 euroa, eikä palkkio vastaa yli neljännestä henkilön vuotuisesta kokonaispalkasta.

Poiketen siitä, mitä a alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että sijoituspalveluyrityksiin, joiden varojen arvo on alle a alakohdassa tarkoitetun kynnysarvon, ei sovelleta poikkeusta niiden toiminnan luonteen ja laajuuden, sisäisen organisaation tai tapauksen mukaan sen ryhmän ominaisuuksien vuoksi, johon ne kuuluvat.

Poiketen siitä, mitä b alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että henkilöihin, joiden vuotuinen muuttuva palkkio on alle b alakohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen, ei sovelleta poikkeusta kansallisten markkinoiden palkitsemiskäytäntöjen erityispiirteiden tai kyseisten henkilöiden työtehtävien ja toimenkuvan luonteen vuoksi.

5.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset soveltavat tämän artiklan säännöksiä palkkioihin, jotka myönnetään palveluista tai työsuorituksesta 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua arviointia seuraavana tilikautena.

6.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään sellaiset välineluokat, jotka täyttävät 1 kohdan j alakohdan 3 alakohdassa säädetyt edellytykset.

EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

7.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan ohjeita helpottamaan 4 kohdan täytäntöönpanoa ja varmistamaan sen yhdenmukaisen soveltamisen.

31 artikla
Palkitsemiskomitea

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet sen varmistamiseksi, että 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti merkittäväksi määritetyt sijoituspalveluyritykset perustavat palkitsemiskomitean. Palkitsemiskomitean on pätevästi ja itsenäisesti arvioitava palkitsemisjärjestelmää ja -käytäntöjä sekä riskienhallintaa ja pääomien ja maksuvalmiuden hoitoa varten luotuja kannustimia.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet sen varmistamiseksi, että palkitsemiskomitea vastaa palkitsemista koskevien päätösten valmistelusta, mukaan luettuina ne ylimmän hallintoelimen tekemät päätökset, joilla on vaikutuksia kyseisen sijoituspalveluyrityksen riskeihin ja niiden hallintaan. Palkitsemiskomitean puheenjohtajan sekä jäsenten on oltava sellaisia ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät vastaa sijoituspalveluyrityksen päivittäisestä johtamisesta. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään työntekijöiden edustuksesta ylimmässä hallintoelimessä, palkitsemiskomiteaan on kuuluttava yksi tai useampia työtekijöiden edustajia.

3.Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä valmistellessaan palkitsemiskomitean on otettava huomioon yleinen etu sekä sijoituspalveluyrityksen osakkeenomistajien, sijoittajien ja muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut.

32 artikla
Palkitsemisjärjestelmän valvonta

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset keräävät [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 51 artiklan c, d ja f alakohdan mukaisesti julkistettuja tietoja ja käyttävät niitä palkitsemisjärjestelmien kehityssuuntien ja käytäntöjen vertailemiseen. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot EPV:lle.

2.EPV vertailee toimivaltaisten viranomaisten 1 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella palkitsemiskehitystä ja -käytäntöjä unionin tasolla.

3.EPV antaa EAMV:tä kuultuaan ohjeet, joissa täsmennetään moitteettomien palkitsemisjärjestelmien soveltaminen. Näissä ohjeissa on otettava huomioon ainakin 28–31 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja komission suosituksessa 2009/384/EY 43 esitetyt moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset toimittavat toimivaltaisille viranomaisille pyynnöstä tiedot kunkin sijoituspalveluyrityksen luonnollisten henkilöiden määrästä, joiden palkkiot ovat miljoona euroa tai enemmän tilikautta kohden, mukaan lukien tiedot näiden henkilöiden tehtävien kuvauksesta, liiketoiminta-alueesta sekä palkan, tulospalkkioiden, pitkän aikavälin palkkioiden ja eläkemaksujen keskeisistä perusteista; tiedot on toimitettava miljoonan euron palkkaryhmittäin. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EPV:lle, joka julkaisee ne kotijäsenvaltioiden osalta koostetusti käyttäen yhteistä raportointikaavaa. EPV voi EAMV:tä kuultuaan laatia ohjeita helpottamaan tämän kohdan täytäntöönpanoa ja varmistamaan kerättyjen tietojen yhdenmukaisuuden.

3 Jakso

Vakavaraisuuden arviointiprosessi

33 artikla
Vakavaraisuuden arviointi

1.Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava sijoituspalveluyritysten tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] noudattamiseksi käyttöön ottamia järjestelyjä, strategioita, prosesseja ja mekanismeja ja arvioitava kaikki seuraavat seikat sijoituspalveluyritysten riskien hyvän hallinnan ja kattamisen varmistamiseksi:

a)edellä 27 artiklassa tarkoitetut riskit;

b)sijoituspalveluyrityksen vastuiden maantieteellinen sijaintipaikka;

c)sijoituspalveluyrityksen liiketoimintamalli;

d)järjestelmäriskin arviointi ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 23 artiklan mukainen järjestelmäriskin tunnistaminen ja mittaaminen tai EJRK:n antamat suositukset;

e)kohdistuuko sijoituspalveluyritykseen kaupankäyntivarastoon kuulumattomista toimista syntyvä korkoriski;

f)sijoituspalveluyritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmät sekä ylimmän hallintoelimen jäsenten kyky hoitaa tehtäviään.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset päättävät 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin toteuttamistiheyden ja tarkastelujen syvyyden ja soveltavat siinä suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon kyseessä olevien sijoituspalveluyritysten toiminnan suuruuden ja merkityksen koko rahoitusjärjestelmälle sekä toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos arviointi osoittaa, että sijoituspalveluyritys voi aiheuttaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 23 artiklassa tarkoitetun järjestelmäriskin, toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EPV:lle viipymättä arvioinnin tuloksista.

4.Toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, jos 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu arviointi on osoittanut, että sijoituspalveluyrityksen oman pääoman taloudellinen arvo on laskenut yli 15 prosenttia sen ensisijaisen pääoman arvosta, ja lasku johtuu yllättävästä ja odottamattomasta korkomuutoksesta, joka on vahvistettu yhtenä [direktiivin 2013/36/EU 98 artiklan 5 kohdan mukaisesti annetussa komission delegoidussa asetuksessa] täsmennetystä kuudesta korkoihin sovellettavasta valvonnallisesta häiriöskenaariosta.

5.Toimivaltaisten viranomaisten on 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua arviointia tehdessään saatava tutustua ylimmän hallintoelimen ja sen komiteoiden kokousten esityslistoihin, pöytäkirjoihin ja liiteasiakirjoihin sekä ylimmän hallintoelimen toiminnan sisäisen ja ulkoisen arvioinnin tuloksiin.

6.Siirretään komissiolle valta hyväksyä 54 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä sellaisten tietojen täsmentämiseksi, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritysten järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit varmistavat kyseisten yritysten riskien hyvän hallinnan ja kattamisen. Komissio ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden ja erityisesti uusien rahoitustuotteiden ja tilinpäätösstandardien kehityksen sekä kehityksen, jolla helpotetaan valvontakäytäntöjen lähentymistä.

34 artikla
Sisäisten mallien käyttöä koskevan luvan jatkuva tarkastelu 

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat jatkuvasti ja vähintään joka kolmas vuosi, täyttävätkö sijoituspalveluyritykset [asetuksen (EU) ---/----] 22 artiklassa tarkoitetut sisäisten mallien käyttöä koskevan luvan edellytykset. Toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti otettava huomioon sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnan muutokset ja kyseisten mallien soveltaminen uusiin tuotteisiin sekä tarkasteltava ja arvioitava sitä, soveltaako sijoituspalveluyritys kehittyneitä ja ajan tasalla olevia tekniikoita ja käytäntöjä näissä malleissaan. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että olennaiset puutteet, joita havaitaan riskien kattamisessa sijoituspalveluyrityksen sisäisillä malleilla, korjataan, tai toteutettava toimia puutteiden vaikutusten lieventämiseksi esimerkiksi määräämällä pääomavaatimuksen korotuksia tai korottamalla kertoimia.

2.Jos markkinaan kohdistuvan riskin sisäisen mallin tapauksessa useat asetuksen (EU) N:o 575/2013 366 artiklassa tarkoitetut ylitykset osoittavat, etteivät mallit ole tai ole enää tarkkoja, toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava lupa sisäisten mallien käyttöön tai toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että malleja parannetaan viipymättä.

3.Jos sijoituspalveluyritys, jolle on myönnetty lupa käyttää sisäisiä malleja, ei enää täytä kyseisten mallien soveltamista koskevia vaatimuksia, toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava joko osoitusta siitä, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen, tai vaatimusten täyttämistä koskevan suunnitelman ja määräajan esittämistä. Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava parannuksia esitettyyn suunnitelmaan, jos on epätodennäköistä, että sen tuloksena on täydellinen vaatimustenmukaisuus tai jos määräaika ei ole asianmukainen.

Jos on epätodennäköistä, että sijoituspalveluyritys noudattaa vaatimuksia asetetussa määräajassa, tai se ei ole tyydyttävällä tavalla osoittanut, että noudattamatta jättämisen vaikutus on vähäinen, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat luvan käyttää sisäisiä malleja tai rajoittavat sen koskemaan aloja, joilla vaatimukset täyttyvät, tai aloja, joilla vaatimustenmukaisuus voidaan saavuttaa asianmukaisessa määräajassa.

4.EPV analysoi eri sijoituspalveluyritysten sisäisiä malleja ja sitä, miten sisäisiä malleja käyttävät sijoituspalveluyritykset käsittelevät samanlaisia riskejä tai vastuita.

Johdonmukaisten, tehokkaiden ja vaikuttavien valvontakäytäntöjen edistämiseksi EPV laatii kyseisen analyysin pohjalta ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita viitearvoineen siitä, miten sijoituspalveluyritysten olisi käytettävä sisäisiä malleja ja miten näiden sisäisten mallien olisi käsiteltävä samanlaisia riskejä tai vastuita.

Jäsenvaltioiden on kannustettava toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon kyseisen analyysin ja kyseiset ohjeet 1 kohdassa tarkoitettua tarkastelua varten.

4 jakso

Valvontatoimenpiteet ja -valtuudet

35 artikla
Valvontatoimenpiteet

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava sijoituspalveluyrityksiä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varhaisessa vaiheessa seuraaviin merkityksellisiin ongelmiin puuttumiseksi:

a)sijoituspalveluyritys ei täytä tämän direktiivin tai [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] vaatimuksia;

b)toimivaltaisilla viranomaisilla on näyttöä siitä, että sijoituspalveluyritys ei todennäköisesti noudata [asetusta (EU) ---/----[IFR]] tai tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä seuraavan 12 kuukauden aikana.

36 artikla
Valvontavaltuudet

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on sellaiset valvontavaltuudet puuttua sijoituspalveluyritysten toimintaan, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi.

2.Sovellettaessa 33 artiklaa, 34 artiklan 3 kohtaa ja 35 artiklaa sekä [asetusta (EU) ---/----[IFR]] toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet

a)vaatia, että sijoituspalveluyrityksillä on lisää pääomaa [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 11 artiklassa säädettyjen vaatimuksen lisäksi tämän direktiivin 37 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti tai että vaaditun pääoman määrää mukautetaan näiden sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan olennaisten muutosten yhteydessä;

b)vaatia tehostamaan 22 ja 24 artiklan mukaisesti käyttöön otettuja järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita;

c)vaatia sijoituspalveluyrityksiä esittämään suunnitelma tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] mukaisten valvontavaatimusten noudattamiseksi sekä asettaa määräaika sen täytäntöönpanolle ja vaatia parannuksia suunnitelmaan sen soveltamisalan ja aikataulun osalta;

d)vaatia sijoituspalveluyrityksiä soveltamaan erityistä politiikkaa varausten tekemiseksi tai erityistä varojen käsittelyä pääomavaatimusten osalta;

e)rajoittaa tai supistaa sijoituspalveluyritysten liiketoimintaa, toimintoja tai verkostoa tai kehottaa sijoituspalveluyritystä päättämään sellainen toiminta, josta aiheutuu liian suuria riskejä sijoituspalveluyrityksen taloudelliselle vakaudelle;

f)vaatia sijoituspalveluyrityksiä vähentämään niiden toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin, myös ulkoistettuihin toimintoihin, sisältyvää riskiä;

g)vaatia sijoituspalveluyrityksiä rajoittamaan muuttuvan palkkion määrä tietyksi prosenttiosuudeksi nettotuloista, jos palkkion määrä on ristiriidassa terveen pääomapohjan säilyttämisen kanssa;

h)vaatia sijoituspalveluyrityksiä käyttämään nettovoittoja omien varojen vahvistamiseen;

i)rajoittaa sijoituspalveluyrityksen osakkeenomistajille, jäsenille tai ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien haltijoille tapahtuvaa voitonjakoa tai koronmaksua tai kieltää se edellyttäen, että kieltoa ei voida katsoa sijoituspalveluyrityksen maksulaiminlyönniksi;

j)asettaa lisäraportointia tai useammin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä ja [asetuksessa (EU) ---/----[IFR]] säädetyt vaatimukset, mukaan luettuna pääoma- ja maksuvalmiuspositioita koskeva raportointi;

k)asettaa erityisiä maksuvalmiusvaatimuksia;

l)vaatia antamaan lisätietoja tapauskohtaisesti.

Sovellettaessa j alakohtaa toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa lisäraportointia tai useammin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia sijoituspalveluyrityksille vain, jos ilmoitettavat tiedot eivät ole päällekkäisiä muiden tietojen kanssa ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)jompikumpi 35 artiklan a tai b alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä on täyttynyt;

b)toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi kerätä 35 artiklan b alakohdassa tarkoitettua näyttöä.

Tietojen katsotaan olevan päällekkäisiä, jos toimivaltaisella viranomaisella on jo hallussaan samat tai olennaisilta osin samat tiedot, toimivaltainen viranomainen voi tuottaa ne tai sama toimivaltainen viranomainen voi saada ne muilla keinoilla kuin vaatimalla sijoituspalveluyritystä ilmoittamaan ne. Toimivaltainen viranomainen ei saa vaatia näitä lisätietoja, jos tiedot ovat toimivaltaisen viranomaisen saatavilla eri muodossa tai tarkkuustasolla kuin ilmoitettavat lisätiedot eikä eri muoto tai tarkkuustaso estä sitä tuottamasta olennaisilta osin vastaavia tietoja.

37 artikla
Pääoman lisävaatimus

1.Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava 36 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pääoman lisävaatimus ainoastaan silloin, kun ne toteavat 35 ja 36 artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastelujen perusteella, että sijoituspalveluyritys on jossakin seuraavista tilanteista:

a)sijoituspalveluyritykseen kohdistuu riskejä tai riskitekijöitä, joita ei ole lainkaan tai riittävästi katettu [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa säädetyllä pääomavaatimuksella;

b)sijoituspalveluyritys ei vastaa 22 ja 24 artiklassa asetettuja vaatimuksia ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden soveltaminen ei todennäköisesti riittävästi paranna järjestelyjä, prosesseja, mekanismeja ja strategioita niin nopeasti kuin olisi tarpeen;

c)kaupankäyntivarastoon sovellettava varovainen arvostaminen ei riitä siihen, että sijoituspalveluyrityksellä olisi mahdollisuus myydä tai suojata positionsa lyhyen ajan kuluessa ilman merkittäviä tappioita normaaleissa markkinaolosuhteissa;

d)34 artiklassa tarkoitetussa arvioinnissa ilmenee, että sallittujen sisäisten mallien soveltamista koskevat vaatimukset eivät täyty, ja se todennäköisesti johtaa riittämättömiin pääoman tasoihin;

e)sijoituspalveluyritys ei toistuvasti kykene saavuttamaan tai ylläpitämään 38 artiklan 1 kohdassa säädettyä pääoman lisäyksen riittävää tasoa.

2.Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa katsotaan, ettei riskejä tai riskitekijöitä ole lainkaan tai riittävästi katettu [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa säädetyllä pääomavaatimuksella vain, jos sellaisen pääoman määrä, tyyppi ja jakautuminen, jota toimivaltainen viranomainen pitää riittävänä suoritettuaan vakavaraisuuden arvioinnin sijoituspalveluyritysten 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttaman arvioinnin perusteella, ovat suuremmat kuin [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa säädetyt sijoituspalveluyrityksen pääomavaatimukset.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa riittävänä pidetyn pääoman on katettava kaikki olennaiset riskit tai riskitekijät, joihin ei sovelleta erityistä pääomavaatimusta. Näihin voivat kuulua riskit tai riskitekijät, jotka on nimenomaisesti jätetty [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa säädettyjen pääomavaatimusten ulkopuolelle.

3.Toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä 36 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen pääoman lisävaatimuksen taso tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävänä pidetyn pääoman ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa säädetyn pääomavaatimuksen erotuksena.

4.Toimivaltaisten viranomaisten on edellytettävä, että sijoituspalveluyritykset täyttävät 36 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun pääoman lisävaatimuksen omilla varoilla seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)vähintään kolme neljäsosaa pääoman lisävaatimuksesta on täytettävä ensisijaisella pääomalla (T1);

b)vähintään kolmen neljäsosan ensisijaisesta pääomasta (T1) on muodostuttava ydinpääomasta (CET1);

c)kyseisiä omia varoja ei saa käyttää [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 11 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistettujen pääomavaatimusten täyttämiseen.

5.Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava kirjallisesti päätös asettaa pääoman lisävaatimus 36 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla antamalla selkeä selvitys tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettuja seikkoja koskevasta täysimääräisestä arvioinnista. Tähän sisältyvät tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa erityiset perustelut siitä, miksi 38 artiklan 1 kohdan mukaan vahvistetun pääoman tason ei enää katsota riittävän.

6.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, kuinka 2 kohdassa tarkoitetut riskit ja riskitekijät on mitattava. EPV:n on varmistettava, että teknisten sääntelystandardien luonnokset ovat oikeasuhteisia ottaen huomioon

a)sijoituspalveluyrityksille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuva täytäntöönpanorasitus;

b)se mahdollisuus, että korkeammat pääomavaatimukset, joita sovelletaan, kun sijoituspalveluyritykset eivät käytä sisäisiä malleja, voivat oikeuttaa alempien pääomavaatimusten käyttöönoton, kun riskejä ja riskitekijöitä arvioidaan 2 kohdan mukaisesti.

EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

38 artikla
Pääoman riittävyyttä koskevat ohjeet

1.Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että sijoituspalveluyritysten pääoman taso ylittää 22 artiklan perusteella riittävästi [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] kolmannessa osassa ja tässä direktiivissä asetetut vaatimukset, myös 36 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut pääoman lisävaatimukset, sen varmistamiseksi, että

a)suhdannevaihtelut eivät johda kyseisten vaatimusten rikkomiseen;

b)sijoituspalveluyrityksen pääoma voi kattaa vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä havaitut mahdolliset tappiot ja riskit.

2.Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti kunkin sijoituspalveluyrityksen 1 kohdan mukaisesti asettaman pääoman tasoa ja tarpeen mukaan ilmoitettava kyseiselle sijoituspalveluyritykselle tämän tarkastelun päätelmistä ja myös 1 kohdan mukaisista pääoman tason mukauttamista koskevista odotuksista.

39 artikla
Yhteistyö kriisinratkaisuviranomaisten kanssa

1.Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava kriisinratkaisuviranomaisia ennen kuin ne asettavat 36 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun pääoman lisävaatimuksen ja ennen kuin ne ilmoittavat sijoituspalveluyrityksille 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti pääoman tason mukauttamisesta koskevista odotuksista. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuviranomaisille kaikki käytettävissä olevat tiedot tähän tarkoitukseen.

2.Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asianomaisille kriisinratkaisuviranomaisille 36 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesta pääoman lisävaatimuksesta ja mahdollisista 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista mukauttamista koskevista odotuksista.

40 artikla
Julkistamisvaatimukset

Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet

a)vaatia sijoituspalveluyrityksiä julkistamaan [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 45 artiklassa tarkoitetut tiedot useammin kuin kerran vuodessa ja asettamaan julkistamiselle määräajat;

b)vaatia sijoituspalveluyrityksiä käyttämään julkistamiseen tiettyjä muita viestintäkanavia ja paikkoja kuin tilinpäätösasiakirjoja;

c)vaatia emoyrityksiä julkistamaan vuosittain kuvaus sijoituspalveluyritysten ryhmän oikeudellisesta rakenteesta, hallintorakenteesta ja organisaatiosta tämän direktiivin 24 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2014/65/EU 10 artiklan mukaisesti joko kokonaisuudessaan tai esittämällä viittaukset vastaaviin tietoihin.

41 artikla
Velvollisuus ilmoittaa EPV:lle

1.Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle

a)33 artiklassa tarkoitetusta vakavaraisuuden arviointiprosessista;

b)36–38 artiklassa tarkoitettujen päätösten tekemiseksi käytettävästä menetelmästä.

2.EPV arvioi toimivaltaisten viranomaisten toimittamia tietoja vakavaraisuuden arviointiprosessin johdonmukaistamiseksi. Se voi pyytää toimivaltaisilta viranomaisilta lisätietoja saattaakseen arviointinsa päätökseen suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti.

EPV raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, missä määrin jäsenvaltiot ovat lähentyneet toisiaan tämän luvun soveltamisessa. EPV tekee tarvittaessa vertaisarviointeja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 30 artiklan mukaisesti.

EPV antaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa sijoituspalveluyritysten koko, rakenne ja sisäinen organisaatio sekä kyseisten yritysten toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus huomioon ottaen määritellään tarkemmin yhteiset menettelyt ja menetelmät, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuuden arviointiprosessia ja 27 artiklassa tarkoitettujen riskien käsittelyn arviointia.

3 LUKU

Ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvonta

1 jakso
Ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvonta 

42 artikla
Ryhmän valvojan määrittäminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos sijoituspalveluyritysryhmän toimintaa johtaa unionissa emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys, ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa kyseiselle unionissa emoyrityksenä toimivalle sijoituspalveluyritykselle toimiluvan myöntänyt toimivaltainen viranomainen.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos sijoituspalveluyrityksen emoyritys on unionissa emoyrityksenä toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa kyseiselle sijoituspalveluyritykselle toimiluvan myöntänyt toimivaltainen viranomainen.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kahdella tai useammalla sijoituspalveluyrityksellä, jotka ovat saaneet toimiluvan kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, on emoyrityksenä sama unionissa emoyrityksenä toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai sama unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa sen sijoituspalveluyrityksen osalta toimivaltainen viranomainen, jolla on toimilupa jäsenvaltiossa, jossa sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneiden kahden tai useamman sijoituspalveluyrityksen emoyritykset muodostuvat useammista sijoitusalan holdingyhtiöistä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöistä, joiden pääkonttorit ovat eri jäsenvaltioissa, ja jos jokaisessa näistä jäsenvaltioista on sijoituspalveluyritys, ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa sen sijoituspalveluyrityksen osalta toimivaltainen viranomainen, jonka taseen loppusumma on suurin.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kahdella tai useammalla sijoituspalveluyrityksellä, jotka ovat saaneet toimiluvan unionissa, on emoyrityksenä sama unionissa toimiva sijoitusalan holdingyhtiö tai sama unionissa toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö eikä mikään näistä sijoituspalveluyrityksistä ole saanut toimilupaa jäsenvaltiossa, jossa sijoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on perustettu, ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaa harjoittaa sille sijoituspalveluyritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin, toimiluvan myöntänyt toimivaltainen viranomainen.

6.Toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisellä sopimuksella olla soveltamatta 3–5 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jos niiden soveltaminen olisi epätarkoituksenmukaista ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen tehokkaan valvonnan kannalta ottaen huomioon kyseessä olevat sijoituspalveluyritykset ja niiden toimintojen merkitys asianomaisissa jäsenvaltioissa, ja nimetä jonkin muun toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan pääomavaatimuksen noudattamisen valvonnan. Toimivaltaisten viranomaisten on tällaisissa tapauksissa ennen päätöksensä tekemistä annettava unionissa emoyrityksenä toimivalle sijoitusalan holdingyhtiölle tai unionissa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle tai sille sijoituspalveluyritykselle, jonka taseen loppusumma on suurin, mahdollisuus esittää kantansa kyseisestä päätöksestä. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kaikista päätöksistään.

43 artikla
Tietovaatimukset kriisitilanteissa

Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa kuvattu tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa sijoituspalveluyritysryhmään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa, 42 artiklan mukaisesti määritetyn ryhmän valvojan, jollei tämän osaston 1 luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä, EJRK:ta sekä kaikkia asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot.

44 artikla
Valvontakollegiot

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 42 artiklan mukaisesti määritetty ryhmän valvoja perustaa valvontakollegioita, jotta voidaan helpottaa tässä artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoitamista ja varmistaa yhteensovittaminen ja yhteistyö asiaankuuluvien kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa.

2.Valvontakollegiot muodostavat puitteet, joiden avulla ryhmän valvoja, EPV ja toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat seuraavista tehtävistä:

a)edellä 43 artiklassa tarkoitetut tehtävät;

b)tietojenvaihto kaikkien toimivaltaisten viranomaisten ja EPV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 21 artiklan mukaisesti sekä EAMV:n kanssa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 21 artiklan mukaisesti;

c)sopimuksen tekeminen vapaaehtoisesta tehtävien ja velvollisuuksien siirrosta toimivaltaisten viranomaisten välillä;

d)valvonnan tehostaminen pyrkimällä poistamaan tarpeettomat päällekkäiset valvontavaatimukset.

3.Valvontakollegioita on perustettava myös, jos unionissa toimivan sijoituspalveluyrityksen, unionissa emoyrityksenä toimivan sijoitusalan holdingyhtiön tai unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman sijoituspalveluyritysryhmän kaikki tytäryritykset sijaitsevat kolmannessa maassa.

4.EPV osallistuu asetuksen (EU) N:o 1093/2010 21 artiklan mukaisesti valvontakollegioiden kokouksiin.

5.Seuraavat viranomaiset ovat valvontakollegion jäseniä:

a)unionissa toimivan sijoituspalveluyrityksen, unionissa emoyrityksenä toimivan sijoitusalan holdingyhtiön tai unionissa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön johtaman sijoituspalveluyritysryhmän tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset;

b)kolmansien maiden valvontaviranomaiset tapauksen mukaan ja jos luottamuksellisuusvaatimuksista, jotka kaikkien toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan vastaavat tämän osaston 1 luvun 2 jakson mukaisia vaatimuksia, ei muuta johdu.

6.Edellä 42 artiklan mukaisesti määritetty ryhmän valvoja toimii kollegion kokousten puheenjohtajana ja tekee päätökset. Ryhmän valvojan on toimitettava kaikille kollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot tällaisten kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä sekä suunnitelluista toimista. Ryhmän valvojan on myös toimitettava kaikille kollegion jäsenille riittävän ajoissa täydelliset tiedot päätöksistä, joita kyseisissä kokouksissa on tehty, tai toteutetuista toimenpiteistä.

Ryhmän valvojan on otettava huomioon 5 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten suunnitteleman tai yhteensovittaman valvontatoiminnan merkitys, kun se tekee päätöksiä.

Kollegioiden perustaminen ja toiminta virallistetaan kirjallisin järjestelyin.

7.Jos ryhmän valvojan tekemästä valvontakollegioiden toimintaa koskevasta päätöksestä on erimielisyyttä, mikä tahansa kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää EPV:n apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti.

EPV voi myös avustaa toimivaltaisia viranomaisia omasta aloitteestaan, jos tämän artiklan mukaisesta valvontakollegioiden toiminnasta on erimielisyyttä, mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

8.EPV laatii EAMV:tä kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, jotta voidaan täsmentää olosuhteet, joissa valvontakollegiot suorittavat 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviään.

EPV toimittaa kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

45 artikla
Yhteistyövaatimukset

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhmän valvoja ja 44 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset antavat toisilleen vaatimusten mukaisesti kaikki merkitykselliset tiedot, kuten

a)selvitys sijoituspalveluyritysryhmän oikeudellisesta rakenteesta, ohjaus- ja hallintorakenteesta, organisaatiorakenne mukaan lukien (kattaen kaikki säännellyt ja sääntelemättömät yritykset, sääntelemättömät tytäryritykset ja emoyritykset) ja sijoituspalveluyritysryhmän säänneltyjen yritysten toimivaltaisista viranomaisista;

b)menettelyt tietojen keräämiseksi sijoituspalveluyritysryhmän sijoituspalveluyrityksiltä ja menettelyt kyseisten tietojen tarkastamiseksi;

c)sellaiset epäsuotuisat muutokset sijoituspalveluyrityksissä tai sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvissa muissa yrityksissä, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti näihin sijoituspalveluyrityksiin;

d)merkittävimmät seuraamukset ja poikkeustoimenpiteet, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mukaisesti;

e)erityisen pääomavaatimuksen asettaminen tämän direktiivin 36 artiklan nojalla.

2.Toimivaltaiset viranomaiset ja ryhmän valvoja voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos asiaa koskevia tietoja ei ole toimitettu 1 kohdan mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä tai jos yhteistyöpyyntö, erityisesti kun on kysymys merkityksellisten tietojen vaihdosta, on hylätty tai siihen ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa.

EPV voi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ja omasta aloitteestaan avustaa toimivaltaisia viranomaisia yhdenmukaisten yhteistyömenettelyjen kehittämisessä.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset kuulevat toisiaan ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka voi olla merkittävä toisten toimivaltaisten viranomaisten valvontatehtävien kannalta, seuraavista seikoista:

a)sellaiset muutokset sijoituspalveluyritysryhmään kuuluvien sijoituspalveluyritysten osakkeenomistaja-, organisaatio- tai johtorakenteessa, jotka edellyttävät toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää;

b)toimivaltaisten viranomaisten sijoituspalveluyrityksille määräämät huomattavat seuraamukset tai kyseisten viranomaisten toteuttamat muut poikkeukselliset toimenpiteet;

c)36 artiklan mukaisesti asetetut erityiset pääomavaatimukset.

4.Ryhmän valvojaa on kuultava, kun toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä huomattavia seuraamuksia tai toteutettava muita poikkeuksellisia toimenpiteitä 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5.Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltaisen viranomaisen ei tarvitse kuulla muita toimivaltaisia viranomaisia kiireellisissä tapauksissa tai jos kuuleminen voisi vaarantaa sen päätöksen tehokkuuden, jolloin toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille päätöksestään olla kuulematta.

46 artikla
Muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia yrityksiä koskevien tietojen tarkastus

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun jonkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevia sijoituspalveluyrityksiä, sijoitusalan holdingyhtiöitä, rahoitusalan sekaholdingyhtiöitä, rahoituslaitoksia, oheispalveluyrityksiä, monialan holdingyhtiöitä tai tytäryhtiöitä, myös vakuutusyhtiöiden tytäryhtiöitä, koskevia tietoja, kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tarkastuksen 2 kohdan mukaisesti.

2.Toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat vastaanottaneet 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön, on toimittava jollakin seuraavalla tavalla:

a)toimivaltansa rajoissa suoritettava tarkastus itse;

b)sallittava toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat esittäneet pyynnön, suorittaa tämä tarkastus;

c)pyydettävä tilintarkastajaa tai asiantuntijaa suorittamaan tarkastus.

A tai c alakohtaa sovellettaessa pyynnön esittäneiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava osallistua tarkastukseen.

2 jakso
Sijoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja monialan holdingyhtiöt

47 artikla
Holdingyhtiöiden sisällyttäminen ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaan

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt sisällytetään ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvontaan.

48 artikla
Johdon pätevyys

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsenet ovat riittävän hyvämaineisia ja että heillä on tehtäviensä tehokkaaseen suorittamiseen riittävä tietämys, taidot ja kokemus.

49 artikla
Monialan holdingyhtiöt

1.Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos monialan holdingyhtiö johtaa sijoituspalveluyritysryhmää, sijoituspalveluyrityksen valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset voivat

a)vaatia, että monialan holdingyhtiö toimittaa niille kaikki tiedot, joilla voi olla merkitystä kyseisen sijoituspalveluyrityksen valvonnassa;

b)valvoa sijoituspalveluyrityksen ja monialan holdingyhtiön ja sen tytäryritysten välisiä liiketoimia ja vaatia, että sijoituspalveluyrityksellä on riittävät riskienhallintaprosessit ja sisäisen valvonnan mekanismit, luotettavat raportointi- ja laskentamenettelyt mukaan luettuina, kyseisten liiketoimien yksilöimiseksi, mittaamiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi.

2.Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia tai antaa ulkopuolisille tarkastajille tehtäväksi tehdä tarkastuksia paikalla monialan holdingyhtiöiltä tai niiden tytäryrityksiltä saatujen tietojen tarkastamiseksi.

50 artikla
Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on tämän osaston 2 luvun 3 jakson mukaisesti varmistettava, että sellaisille sijoitusalan holdingyhtiöille, rahoitusalan sekaholdingyhtiöille ja monialan holdingyhtiöille tai niiden tosiasiallisille johtajille, jotka rikkovat tämän luvun saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, voidaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on lopettaa todetut rikkomukset tai lieventää niiden vaikutuksia tai poistaa niiden syyt.

51 artikla
Kolmansien maiden valvonnan ja muiden valvontatekniikoiden arviointi

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos sijoituspalveluyritys, jonka emoyrityksen pääkonttori on kolmannessa maassa, ei kuulu tehokkaan valvonnan piiriin ryhmän tasolla, toimivaltaiset viranomaiset arvioivat, onko sijoituspalveluyritys kolmannen maan valvontaviranomaisen valvonnassa, joka vastaa tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] ensimmäisen osan mukaista valvontaa.

2.Jos 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa todetaan, ettei vastaavaa valvontaa sovelleta, jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] säännöksiä sijoituspalveluyritykseen tai sallittava asianmukaisten valvontatekniikoiden käyttö, joilla saavutetaan [asetuksessa (EU) ---/----[IFR]] säädetyt ryhmän pääomavaatimuksen noudattamisen valvonnan tavoitteet. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka olisi ryhmän valvoja, jos emoyritys olisi sijoittautunut unioniin, on päätettävä näistä valvontatekniikoista kuultuaan muita asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia. Kaikista tämän kohdan nojalla toteutettavista toimista on ilmoitettava muille asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille, EPV:lle ja komissiolle.

3.Se toimivaltainen viranomainen, joka olisi ryhmän valvoja, jos emoyritys olisi sijoittautunut unioniin, voi erityisesti vaatia sijoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön perustamista unionissa ja soveltaa [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] 7 artiklaa kyseiseen sijoitusalan holdingyhtiöön tai kyseiseen rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.

52 artikla
Yhteistyö kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa

Komissio voi antaa neuvostolle suosituksia sellaisten sopimusten neuvottelemisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa, jotka koskevat sitä, miten valvotaan, että seuraavat sijoituspalveluyritykset noudattavat ryhmän pääomavaatimusta:

a)sijoituspalveluyritykset, joiden emoyrityksen pääkonttori on kolmannessa maassa;

b)kolmansissa maissa sijaitsevat sijoituspalveluyritykset, joiden emoyritysten pääkonttori on unionissa.

V OSASTO
TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN JULKISTAMISVELVOLLISUUS 

53 artikla
Julkistamisvaatimukset

1.Toimivaltaisen viranomaisen on julkistettava kaikki seuraavat tiedot:

a)jäsenvaltiossa tämän direktiivin nojalla annetut lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet;

b)tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa;

c)33 artiklan mukaisen vakavaraisuuden arvioinnin toteuttamisessa noudatetut yleiset kriteerit ja menetelmät;

d)koostetut tilastotiedot tämän direktiivin ja [asetuksen (EU) ---/----[IFR]] täytäntöönpanosta jäsenvaltioissaan, mukaan lukien 36 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti toteutettujen valvontatoimenpiteiden ja 16 artiklan mukaisesti määrättyjen hallinnollisten seuraamusten lukumäärä ja luonne.

2.Kohdan 1 mukaisesti julkistettavien tietojen on oltava riittävän kattavia ja täsmällisiä, jotta eri jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vertailla 1 kohdan b, c ja d alakohdan soveltamista tarkoituksenmukaisesti.

3.Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa, ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Niiden on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa.

VI OSASTO
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

54 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.Siirretään komissiolle [tämän direktiivin voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 3 artiklan 2 kohdassa, 27 artiklan 3 kohdassa ja 33 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa, 27 artiklan 3 kohdassa ja 33 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.Edellä olevien 3 artiklan 2 kohdan, 27 artiklan 3 kohdan ja 33 artiklan 6 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole [kahden kuukauden] kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan [kahdella kuukaudella].

55 artikla
Täytäntöönpanosäädökset

Edellä 8 artiklassa ja 11 artiklan 7 kohdassa säädetyn perustamispääoman määrän muuttaminen talouden ja rahapolitiikan alan kehityksen mukaisesti hyväksytään täytäntöönpanosäädöksinä 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

56 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komission päätöksellä 2004/10/EY 44 perustettu Euroopan pankkikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VII OSASTO
MUUTOKSET MUIHIN DIREKTIIVEIHIN

57 artikla
Muutokset direktiiviin 2013/36/EU

Muutetaan direktiivi 2013/36/EU seuraavasti:

1)Poistetaan nimestä ilmaisu ”ja sijoituspalveluyritysten”.

2)Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat:

a)oikeutta harjoittaa toimintaa luottolaitoksina;

b)valvontavaltuuksia ja -välineitä toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa varten;

c)toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

d)toimivaltaisia viranomaisia koskevia julkistamisvaatimuksia luottolaitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla.”

3) Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a)Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.Tätä direktiiviä sovelletaan luottolaitoksiin.”

b)Kumotaan 2 ja 3 kohta.

c)Kumotaan 5 kohdan 1 alakohta.

d)Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.Tämän artiklan 5 kohdan 3–24 alakohdassa ja 5 a ja 5 b kohdan mukaisesti annetuissa delegoiduissa säädöksissä tarkoitettuja yhteisöjä pidetään 34 artiklaa ja VII osaston 3 lukua sovellettaessa rahoituslaitoksina.”

4)Muutetaan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)Korvataan 3 alakohta seuraavasti:

”3)’laitoksella’ asetuksen (EU) ----/----*[IFR] 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettua laitosta.”

b)Kumotaan 4 alakohta.

5)Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla
Koordinointi jäsenvaltioissa

Jäsenvaltioiden, joissa on enemmän kuin yksi luottolaitosten ja rahoituslaitosten vakavaraisuutta valvova toimivaltainen viranomainen, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen näiden viranomaisten välisen koordinoinnin.”

6) Lisätään 8 a artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja luottolaitoksia koskevan toimiluvan myöntämiseen liittyvät erityiset vaatimukset

1.    Jäsenvaltioiden on vaadittava, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetut yritykset, jotka ovat jo saaneet toimiluvan direktiivin 2014/65/EU II osaston nojalla, esittävät toimilupahakemuksen 8 artiklan mukaisesti viimeistään seuraavina päivinä:

a)    kun kahdentoista peräkkäisen kuukauden jaksolta laskettu kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo ylittää 30 miljardia euroa; tai

b)    kun kahdentoista peräkkäisen kuukauden jaksolta laskettu kuukausittaisten kokonaisvarojen keskiarvo on alle 30 miljardia euroa, ja yhtiö kuuluu ryhmään, jonka kaikkien sellaisten yritysten varojen yhteenlaskettu kokonaisarvo kahdentoista peräkkäisen kuukauden jaksolta keskiarvona laskettuna on yli 30 miljardia euroa, jotka harjoittavat jotakin direktiivin 2014/65/EU liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa tarkoitettua toimintaa ja joiden kokonaisvarat ovat alle 30 miljardia euroa.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut yritykset voivat jatkaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun toiminnan harjoittamista siihen asti, kun ne saavat mainitussa kohdassa tarkoitetun toimiluvan.

3.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetut yritykset, jotka [ direktiivin (EU) ---/---- [IFD] voimaantulopäivänä – 1 päivä] harjoittavat toimintaa direktiivin 2014/65/EU nojalla toimiluvan saaneina sijoituspalveluyrityksinä, on haettava toimilupaa 8 artiklan mukaisesti [1 vuoden + 1 päivän kuluessa direktiivin (EU) ---/---- [IFD] voimaantulosta].

4.     Jos toimivaltainen viranomainen, sen jälkeen kun se on saanut tiedot direktiivin 2014/65/EU [95 a] artiklan mukaisesti, toteaa, että yritykselle on tämän direktiivin 8 artiklan mukaisesti annettava luottolaitoksen toimilupa, sen on ilmoitettava tästä yritykselle ja direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määritellylle toimivaltaiselle viranomaiselle ja otettava lupamenettely hoitaakseen mainitun ilmoituksen päivämäärästä lähtien.

5.    EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritetään

a)    toimivaltaisille viranomaisille yrityksen toimilupahakemuksessa toimitettavat tiedot, mukaan luettuna 10 artiklassa tarkoitettu toimintasuunnitelma;

b)    1 kohdassa tarkoitettujen kynnysarvojen laskentamenetelmä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä a ja b alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

EPV toimittaa nämä teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään [1 päivänä tammikuuta 2019].”

7)    Lisätään 18 artiklaan aa alakohta seuraavasti:

”aa) käyttää toimilupaansa yksinomaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun toimintaan, ja sen kokonaisvarojen keskiarvo on 5 peräkkäisen vuoden ajan kyseisessä artiklassa vahvistettuja kynnysarvoja alhaisempi;”

8)Kumotaan IV osasto.

9)Korvataan 51 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää konsolidointiryhmän valvojalta, kun 112 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, tai kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, että luottolaitoksen sivuliike katsotaan merkittäväksi.”

10)Korvataan 53 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.    Se, mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta tietoja toisilleen tai toimittamasta niitä EJRK:lle, EPV:lle tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) (EAMV) tämän direktiivin, asetuksen (EU) N:o 575/2013, [sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun direktiivin (EU) ---/----[IFD]], muiden luottolaitoksiin sovellettavien direktiivien, asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31, 35 ja 36 artiklan sekä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 31 ja 36 artiklan mukaisesti. Näihin tietoihin sovelletaan 1 kohtaa.”

______________________________________________________________

*     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

11) Lisätään 66 artiklan 1 kohtaan aa alakohta seuraavasti:

”aa)vähintään yhden asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista toimista toteuttaminen ja kyseisessä artiklassa mainitun kynnysarvon ylittäminen ilman luottolaitoksen toimilupaa.”

12) Poistetaan 76 artiklan 5 kohdan viimeinen virke.

13) Korvataan 86 artiklan 11 kohta seuraavasti:

”11.    Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitoksilla on käytössä maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat, joissa esitetään – myös toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivuliikkeiden osalta – riittävät strategiat ja asianmukaiset täytäntöönpanotoimenpiteet mahdollisista maksuvalmiusvaikeuksista selviämiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava siitä, että laitokset testaavat näitä suunnitelmia vähintään vuosittain, että ne saatetaan ajan tasalle 8 kohdassa tarkoitettujen vaihtoehtoisten skenaarioiden tulosten perusteella ja esitetään toimivalle johdolle, jonka on ne hyväksyttävä, jotta sisäisiä toimintapolitiikkoja ja prosesseja voidaan mukauttaa vastaavasti. Laitosten on toteutettava tarvittavat operatiiviset toimet ennakolta sen varmistamiseksi, että maksuvalmiuden palauttamista koskevat suunnitelmat voidaan panna täytäntöön välittömästi. Tällaisiin operatiivisiin toimiin on sisällyttävä keskuspankkirahoitusta varten tarvittavien vakuuksien välittömästä käytettävyydestä huolehtiminen. Tämä tarkoittaa, että vakuus pidetään toisen jäsenvaltion valuuttana tarvittaessa, tai sen kolmannen maan valuuttana, jossa luottolaitoksella on vastuita, ja jos se on operatiivisesti välttämätöntä, sen vastaanottavan jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella, jonka valuutan määräisestä vastuusta on kyse.”

14)Kumotaan 110 artiklan 2 kohta.

15)Korvataan 114 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.    Kun ilmenee kriisitilanne, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1093/2010 18 artiklassa kuvattu tilanne tai tilanne, jossa markkinoiden muutokset ovat epäsuotuisia, joka mahdollisesti vaarantaa markkinoiden likviditeetin ja rahoitusjärjestelmän vakauden jossakin niistä jäsenvaltioista, joissa ryhmittymään kuuluville yrityksille on myönnetty toimilupa tai joihin 51 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivuliikkeitä on sijoittautunut, konsolidointiryhmän valvojan, jollei 1 luvun 2 jaksosta ja soveltuvin osin [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) ---/----[IFD]]* IV osaston I luvun 2 jaksosta muuta johdu, on varoitettava asiasta mahdollisimman pian EPV:tä ja 58 artiklan 4 kohdassa ja 59 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja ilmoitettava niille kaikki niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaiset tiedot. Kyseisiä velvoitteita sovelletaan kaikkiin toimivaltaisiin viranomaisiin.

__________________________________________________________________

*    [Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) ---/---- , annettu...... päivänä... kuuta....];”

16)Muutetaan 116 artikla seuraavasti:

a)Korvataan 2 kohta seuraavasti:

2.    Valvontakollegioihin osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset ja EPV tekevät tiivistä yhteistyötä. Tämän direktiivin VII osaston 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin [direktiivin (EU) ---/----[IFD]] IV osaston I luvun 2 jakson mukaiset salassapitovaatimukset eivät estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta luottamuksellisia tietoja valvontakollegioissa. Valvontakollegioiden perustaminen ja toiminta eivät saa vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten tämän direktiivin ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.”

b)    Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.    Valvontakollegioihin voivat osallistua EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen tytäryritysten, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tytäryritysten tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon on sijoittunut 51 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivuliikkeitä, EKPJ:hin kuuluvat keskuspankit tapauksen mukaan sekä kolmansien maiden valvontaviranomaiset tapauksen mukaan ja jos luottamuksellisuusvaatimuksista, jotka kaikkien toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan vastaavat tämän direktiivin VII osaston 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin [direktiivin (EU) ---/---[IFD] direktiivin 20xx/xx/EU IV osaston I luvun 2 jakson mukaisia vaatimuksia, ei muuta johdu.”

c)    Korvataan 9 kohta seuraavasti:

”9.    Jollei tämän direktiivin VII osaston 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin [direktiivin (EU) ---/---[IFD] IV osaston I luvun 2 jakson mukaisista luottamuksellisuusvaatimuksista muuta johdu, konsolidointiryhmän valvojan on tiedotettava EPV:lle valvontakollegion toiminnasta, myös kriisitilanteissa, ja toimitettava sille kaikki tiedot, jotka ovat erityisen merkityksellisiä valvontakäytäntöjen lähentämiseksi.”

17)Korvataan 125 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.Konsolidoidun valvonnan yhteydessä saatuja tietoja ja erityisesti tässä direktiivissä säädettyä toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä tietojen luovuttamista koskee luottolaitosten osalta vähintään tämän direktiivin 53 artiklan 1 kohdassa ja sijoituspalveluyritysten osalta [direktiivin (EU) ---/----[IFD] 13 artiklassa säädettyjä salassapitovaatimuksia vastaavat vaatimukset.”

18)Kumotaan 128 artiklan toinen kohta.

19)Kumotaan 129 artiklan 2, 3 ja 4 kohta.

20)Kumotaan 130 artiklan 2, 3 ja 4 kohta.

21)Korvataan 143 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

”d)    koostetut tilastotiedot vakavaraisuuskehikon tärkeimpien osien täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa, mukaan lukien 102 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toteutettujen valvontatoimenpiteiden ja 65 artiklan mukaisesti määrättyjen hallinnollisten seuraamusten lukumäärä ja luonne, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin VII osaston 1 luvun II jakson ja soveltuvin osin [direktiivin (EU) ---/----[IFD] IV osaston 1 luvun 2 jakson säännösten soveltamista.”

58 artikla
Muutokset direktiiviin 2014/65/EU 

Muutetaan direktiivi 2014/65/EU seuraavasti:

1)Korvataan 8 artiklan a alakohta seuraavasti:

”a)ei enää täytä niitä edellytyksiä, joiden perusteella toimilupa on myönnetty, kuten [asetuksessa (EU) ---/----[IFR]] säädettyjä edellytyksiä;”.

2) Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla
Perustamispääoma

Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät toimivaltaiset viranomaiset myönnä toimilupaa, jos sijoituspalveluyrityksellä ei ole [direktiivin (EU) ---/----[IFD] 8 artiklan vaatimusten mukaista kulloisenkin sijoituspalvelun tai -toiminnan edellyttämää riittävää perustamispääomaa.”

3)Korvataan 41 artikla seuraavasti:

41 artikla

Toimiluvan myöntäminen

”1.  Sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, johon kolmannen maan yritys on perustanut tai aikoo perustaa sivuliikkeensä, saa myöntää toimiluvan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että

a)edellä olevan 39 artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät; ja

b)kolmannen maan yrityksen sivuliike pystyy noudattamaan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kolmannen maan yritykselle kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko toimilupa myönnetty.

2.  Kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen, jolle on myönnetty toimilupa 1 kohdan mukaisesti, on noudatettava velvoitteita, jotka sisältyvät tämän direktiivin 16–20, 23, 24, 25 ja 27 artiklaan, 28 artiklan 1 kohtaan sekä 30, 31 ja 32 artiklaan ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 3–26 artiklaan sekä niiden nojalla hyväksyttyihin toimenpiteisiin, ja kyseinen sivuliike on toimiluvan myöntäneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen valvonnan alainen.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa sivuliikkeen toiminnan järjestämiselle ja toiminnalle muita lisävaatimuksia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta, eivätkä ne saa kohdella kolmansien maiden yritysten sivuliikkeitä suotuisammin kuin unionin yrityksiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat arvopaperimarkkinaviranomaiselle vuosittain niiden alueella toimivien kolmansien maiden yritysten sivuliikkeiden lukumäärän.

3. Edellä 1 kohdan mukaisesti toimiluvan saaneen kolmannen maan yrityksen sivuliikkeen on ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain seuraavat tiedot:

a)sivuliikkeen kyseisessä jäsenvaltiossa suorittaminen palvelujen ja toiminnan laajuus ja kattavuus;

b)a alakohdassa tarkoitettuja palveluja ja toimintaa vastaava liikevaihto ja niitä vastaavien varojen yhteenlaskettu arvo;

c)yksityiskohtainen kuvaus sivuliikkeen asiakkaiden käytettävissä olevista sijoittajansuojajärjestelyistä, mukaan lukien 39 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetusta sijoittajien korvausjärjestelmästä johtuvat kyseisten asiakkaiden oikeudet;

d)niiden riskienhallintaperiaatteet ja järjestelyt, joita sivuliike soveltaa a alakohdassa tarkoitettuihin palveluihin ja toimiin.

   4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset, 1 kohdan mukaisesti toimiluvan saaneiden kolmansien maiden yritysten sivuliikkeiden kanssa samaan ryhmään kuuluvien yritysten toimivaltaiset viranomaiset sekä arvopaperimarkkinaviranomainen ja pankkiviranomainen tekevät tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että kaikkiin kyseisen ryhmän toimintoihin unionissa sovelletaan kattavaa, johdonmukaista ja tehokasta valvontaa tämän direktiivin, asetuksen 600/2014, direktiivin 2013/36/EU, asetuksen (EU) N:o 575/2013, direktiivin [direktiivi (EU) ---/----* [IFD] ja asetuksen [asetus (EU) ---/----* [IFR]] mukaisesti.

5. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 3 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [lisätään päivämäärä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

6. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi sen määrittämiseksi, missä muodossa 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään [lisätään päivämäärä].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.”

4)Korvataan 81 artiklan 3 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)    tutkiakseen, täyttyvätkö sijoituspalveluyritysten liiketoiminnan aloittamista koskevat edellytykset, ja helpottaakseen tämän toiminnan harjoittamisen valvontaa hallinto- ja kirjanpitomenettelyjen sekä sisäisen tarkastuksen mekanismien osalta;”.

5)        Lisätään 95 a artikla seuraavasti:

”95 a artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettua luottolaitosta koskevan toimiluvan myöntämiseen liittyvä siirtymäsäännös

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava direktiivin 2013/36/EU 8 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle, jos sellaisen yrityksen arvioidut kokonaisvarat, joka on hakenut tämän direktiivin II osaston nojalla toimilupaa ennen [direktiivin (EU) ---/--- [IFD] voimaantulopäivä] liitteessä I olevan A jakson 3 ja 6 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseksi, ylittävät 30 miljardia euroa, ja ilmoitettava tästä hakijalle.”

VIII OSASTO
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

59 artikla
Siirtymäsäännökset

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset, jotka olivat olemassa 1 päivänä tammikuuta 20xx [tämän direktiivin voimaantulopäivä] tai sitä ennen ja joiden perustamispääoma ei yllä 8 artiklassa tarkoitetuille tasoille, ovat kyseisen artiklan mukaisia viimeistään [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä] niin, että niiden perustamispääomaa korotetaan vuosittain 5 000 euroa.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vuotuinen korotus ei riitä siihen, että sijoituspalveluyritys saavuttaa vaaditun perustamispääoman viisivuotiskauden lopussa, jäsenvaltioiden on sallittava enintään viiden vuoden ylimääräinen siirtymäkausi. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava kyseisen ylimääräisen siirtymäkauden aikana sovellettavat vuotuiset määrät.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyödykemarkkinoilla toimivat välittäjät noudattavat 8 artiklan säännöksiä viimeistään [viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

60 artikla
Uudelleentarkastelu

Komissio, joka toimii tiiviissä yhteistyössä EPV:n ja EAMV:n kanssa, antaa kertomuksen mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin ja asetuksen (EU) ---/---- [IFR] voimaantulosta] seuraavista seikoista:

a)tässä direktiivissä ja asetuksessa (EU) ---/---- [IFR] säädetyt palkitsemista koskevat säännökset;

b)tämän direktiivin mukaisten tietojenvaihtojärjestelyjen tehokkuus;

c)unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyö kolmansien maiden kanssa tämän direktiivin ja asetuksen (EU) ---/---- [IFR] soveltamisessa;

d)tämän direktiivin ja asetuksen (EU) ---/---- [IFR] soveltaminen sijoituspalveluyrityksiin ottaen huomioon kyseisten yritysten oikeudellinen rakenne tai omistajuusmalli.

61 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

2.Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [asetuksen (EU) ---/----[IFR] soveltamisen alkamispäivästä] lähtien.

3.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle ja EPV:lle.

Jos jäsenvaltioiden vahvistamia saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia toimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole riittäviä siihen, että voitaisiin arvioida kaikilta osin, ovatko saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevat säännökset tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EPV:n pyynnöstä suorittaakseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaiset tehtävänsä tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä kyseessä olevien säännösten ja tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti.

62 artikla
Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sijoituspalveluyritysten valvontaa ja kriisinratkaisua varten muissa unionin säädöksissä olevia viittauksia direktiiviin 2013/36/EU pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

63 artikla
Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

(1)    Ks. tiedonanto pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista, COM(2017) 292 final, 8. kesäkuuta 2017, ja tiedonanto yhdennetyn valvonnan lisäämisestä pääomamarkkinaunionin ja finanssimarkkinoiden yhdentymisen vahvistamiseksi muuttuvassa ympäristössä, COM(2017) 542 final, 20. syyskuuta 2017.

(2)    EPV:n kertomus sijoituspalveluyrityksistä, vastaus komission joulukuussa 2014 esittämään neuvontapyyntöön (EBA/Op/2015/20), taulukko 12: ”Population of investment firms, by category, by country”, s. 96. https://www.eba.europa.eu/documents/10180/983359/EBA-Op-2015-20+Report+on+investment+firms.pdf

(3)    COM(2017) 292 final.

(4)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(5)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(6)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(7)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349–496) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).

(8)    EPV:n lokakuussa 2016 antaman toisen lausuntokokonaisuuden (”Opinion of the European Banking Authority on the First Part of the Call for Advice on Investment Firms”, https://www.eba.europa.eu/documents/10180/1639033/Opinion+of+the+European+Banking+Authority+on+the+First+Part+of+the+Call+for+Advice+on+Investment+Firms+%28EBA-Op-2016-16%29.pdf) mukaisesti komissio ehdotti marraskuussa 2016, että vakavaraisuusdirektiivin 131 artiklan mukaisesti maailmanlaajuisiksi tai muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII- tai O-SII-laitokset) määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin olisi edelleen sovellettava tarkistettua vakavaraisuusasetusta. Maaliskuussa 2017 tässä ryhmässä oli kahdeksan sijoituspalveluyritystä, jotka kaikki sijaitsevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komissio ehdotti myös, että näillä muutoksilla ei olisi vaikutusta muihin sijoituspalveluyrityksiin. Ks. komission ehdotukset vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin tarkistamiseksi, 23. marraskuuta 2016, https://ec.europa.eu/info/law/banking-prudential-requirements-directive-2013-36-eu/upcoming_en

(9)    COM(2017) 542 final.

(10)    MiFID II direktiivillä tähän luetteloon lisätään sijoituspalvelu ”organisoidun kaupankäyntijärjestelmän ylläpito”.

(11)    EPV:n kertomus sijoituspalveluyrityksistä, vastaus komission joulukuussa 2014 esittämään neuvontapyyntöön (EBA/Op/2015/20), http://www.eba.europa.eu/documents/10180/983359/EBA-Op-2015-20+Report+on+investment+firms.pdf

(12)    ”Designing a new prudential regime for investment firms” (EBA/DP/2016/02), https://www.eba.europa.eu/documents/10180/1647446/Discussion+Paper+on+a+new+prudential+regime+for+Investment+Firms+%28EBA-DP-2016-02 %29.pdf/cf75b87e-2db3-47a3-b1f3-8a30fa6962da

(13)    EPV:n lausunto sijoituspalveluyrityksiä koskevasta uudesta vakavaraisuuskehyksestä (EBA/Op/2017/11), http://www.eba.europa.eu/documents/10180/1976637/EBA+Advice+on+New+Prudential+Framework+on+Investment+Firms+%28EBA-Op-2017-11 %29.pdf

(14)    komission ehdotukset vakavaraisuusasetuksen ja direktiivin tarkistamiseksi, 23. marraskuuta 2016, https://ec.europa.eu/info/law/banking-prudential-requirements-directive-2013-36-eu/upcoming_en

(15)    Tiedonanto ”Väliarviointi pääomamarkkinaunionia koskeva toimintasuunnitelma”, kesäkuu 2017, COM(2017) 292 final, https://ec.europa.eu/info/publications/mid-term-review-capital-markets-union-action-plan_en

(16)    COM(2017) 592 final.

(17)    EPV:n kertomus sijoituspalveluyrityksistä, vastaus komission joulukuussa 2014 esittämään neuvontapyyntöön (EBA/Op/2015/20), https://www.eba.europa.eu/documents/10180/983359/EBA-Op-2015-20+Report+on+investment+firms.pdf

(18)     https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/initiatives/ares-2017-1546878_en

(19)    Ks. esim. komission vuonna 2015 esittämän kannanottopyynnön vastaukset http://ec.europa.eu/finance/consultations/2015/financial-regulatory-framework-review/index_en.htm .

(20)    ”Opinion of the European Banking Authority on issues related to the departure of the United Kingdom from the European Union” (EBA/Op/2017/12), 12. lokakuuta 2017, http://www.eba.europa.eu/documents/10180/1756362/EBA+Opinion+on+Brexit+Issues+%28EBA-Op-2017-12 %29.pdf

(21)    Mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36–41) mukaan pk-yrityksiksi määritellään yritykset, joiden palveluksessa on alle 250 työntekijää, joiden vuosiliikevaihto on enintään 50 miljoonaa euroa ja/tai joiden taseen loppusumma on enintään 43 miljoonaa euroa.

(22)    http://www.eba.europa.eu/documents/10180/1976637/EBA+Advice+on+New+Prudential+Framework+on+Investment+Firms+%28EBA-Op-2017-11 %29.pdf

(23)    EUVL C […], […], s. […].

(24)    EUVL C […], […], s. […].

(25)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(26)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(27)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).

(28)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(29)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(30)    Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisten palkitsemissäännösten arviointi (COM(2016) 510 final).

(31)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(32)    EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(33)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(36)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).

(37)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(39)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1).

(40)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/43/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta, direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 84/253/ETY kumoamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 87).

(41)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(42)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(43)    Komission suositus 2009/384/EY, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2009, rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22).

(44)    Komission päätös 2004/10/EY, tehty 5 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan pankkikomitean perustamisesta (EUVL L 3, 7.1.2004, s. 36).