10.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 242/24

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9 artiklan, jossa velvoitetaan Euroopan unioni edistämään korkeaa työllisyystasoa, takaamaan riittävä sosiaalinen suojelu, torjumaan sosiaalista syrjäytymistä sekä ylläpitämään korkeatasoista koulutusta ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 151–156 artiklan,

—

ottaa huomioon 9. toukokuuta 1950 annetun julistuksen, jossa vaadittiin työntekijöiden olojen yhtenäistämistä;

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sen lisäpöytäkirjan ja sen 1. heinäkuuta 1999 voimaan tulleen uudistetun version ja erityisesti uudistetun peruskirjan I ja II osan ja 2, 4 ja 16 artiklan sekä 27 artiklan perheellisten työntekijöiden oikeudesta tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka EU ratifioi vuonna 2010,

—

ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista, joka tuli voimaan vuonna 1990,

—

ottaa huomioon työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan, joka hyväksyttiin 9. joulukuuta 1989,

—

ottaa huomioon YK:n vuonna 2015 hyväksymät vuodelle 2030 asetetut kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koskevat koko maailmaa Euroopan unioni mukaan luettuna,

—

ottaa huomioon BusinessEuropen, UEAPMEn, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 96/34/EY kumoamisesta 8. maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/18/EU (1),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja suositukset,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston sosiaaliturvakoodin ja sen pöytäkirjan, joka on Euroopan keskeinen sosiaaliturvajärjestelmien vähimmäistason yhdenmukaistamisväline, jossa määrätään vähimmäisnormeista ja sallitaan sopimuspuolten ylittää normit,

—

ottaa huomioon YK:n itsenäisen asiantuntijan raportin ikääntyneiden ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutumisesta,

—

ottaa huomioon voimassa olevan unionin lainsäädännön, politiikan koordinointimekanismit ja rahoitusvälineet työllisyyden, sosiaalipolitiikan, talous- ja rahapolitiikan, sisämarkkinoiden, tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden, Euroopan sosiaalirahaston sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden aloilla,

—

ottaa huomioon 25.–26. maaliskuuta 2010 ja 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon neuvoston suositukset ja päätelmät romanien integraatiosta,

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2),

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (3),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät yhteisötalouden edistämisestä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen veturina,

—

ottaa huomioon työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin (4),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi äitiyslomaa koskevan direktiivin muuttamisesta (COM(2008)0637),

—

ottaa huomioon kirjallista ilmoitusta koskevan direktiivin (5),

—

ottaa huomioon määräaikaista työtä koskevan direktiivin (6),

—

ottaa huomioon vuokratyötä koskevan direktiivin (7),

—

ottaa huomioon osa-aikatyötä koskevan direktiivin (8),

—

ottaa huomioon rodusta riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin (9),

—

ottaa huomioon Jean-Claude Junckerin 15. heinäkuuta 2014 esittämät komission poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma”,

—

ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, euroryhmän puheenjohtajan, EKP:n pääjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä,

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan kuulemisen käynnistäminen” (COM(2016)0127) ja sen liitteet,

—

ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

—

ottaa huomioon komission tiedonannot romanien integraatiosta (COM(2010)0133, COM(2011)0173, COM(2012)0226, COM(2013)0454, COM(2015)0299, COM(2016)0424),

—

ottaa huomioon 4. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon nuorisotakuusta ja nuorisotyöllisyysaloitteesta kolmen vuoden kuluttua (COM(2016)0646),

—

ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2014 annetun komission kertomuksen vuokratyöstä annetun direktiivin 2008/104/EY soveltamisesta (COM(2014)0176),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. syyskuuta 2015 antaman lausunnon aiheesta ”Tehokkaiden ja luotettavien sosiaaliturvajärjestelmien periaatteita” (10),

—

ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman komission työohjelmaa vuodeksi 2017 koskevista Euroopan parlamentin ensisijaisista tavoitteista (11),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta (12),

—

ottaa huomioon 20. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman äitiysvapaasta (13),

—

ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta (14),

—

ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (15),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta (16),

—

ottaa huomioon komission strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi (2016–2019),

—

ottaa huomioon Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

—

ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä (17),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta EU:n strategiakehyksestä kaudelle 2014–2020 (18),

—

ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman köyhyyden torjuntaa koskevan tavoitteen saavuttamisesta kotitalouksien kasvavat menot huomioon ottaen (19),

—

ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (CRPD) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n CRPD-komitean päätelmiin (20),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta polkumyynnistä Euroopan unionissa (21),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (22),

—

ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (23),

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman kilpailukykyisten unionin työmarkkinoiden luomisesta 2000-lukua varten: taitojen ja pätevyyksien sovittaminen kysyntään ja työmahdollisuuksiin keinona toipua kriisistä (24),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman osaamisen edistämistä koskevasta politiikasta nuorisotyöttömyyden torjumiseksi (25),

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin (26) sekä komission 20. helmikuuta 2013 julkaiseman sosiaalisia investointeja koskevan paketin, johon sisältyy komission suositus ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”,

—

ottaa huomioon aiemmat romaneja koskevat päätöslauselmansa (27),

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) laatiman työmarkkinasuhteisiin liittyviä määritelmiä koskevan Industrial Relations Dictionary -asiakirjan,

—

ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Palkat 2000-luvun Euroopassa”,

—

ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2014 julkaiseman raportin ”Terveydenhuollon palveluiden saanti kriisiaikoina”,

—

ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Sosiaalietuuksien saanti: käyttöasteen lisääminen”,

—

ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2015 julkaiseman raportin ”Työn tekemisen uudet muodot”,

—

ottaa huomioon Eurofoundin vuonna 2016 julkaiseman raportin ”Puutteelliset asumisolosuhteet Euroopassa: kustannukset ja seuraukset”,

—

ottaa huomioon Eurofoundin tulevan vuoden 2016 raportin kuudennesta työolotutkimuksesta,

—

ottaa huomioon ILO:n vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen, joka koskee sosiaalisen pilarin kehittämistä Euroopan lähentymistä varten (”Building a social pillar for European convergence”),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) tekemän työn ja erityisesti sen kyselytutkimukset maahanmuuttajista ja vähemmistöistä sekä raportit työvoiman vakavasta hyväksikäytöstä, lastensuojelujärjestelmistä ja vammaisten henkilöiden oikeudesta itsenäiseen elämään,

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen asiassa C-266/14 10. syyskuuta 2015 antaman tuomion työajan järjestämisestä sellaisten työntekijöiden osalta, joilla ei ole kiinteää tai tavanomaista työn suorittamispaikkaa,

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen tuomion yhdistetyissä asioissa C-8/15 P–C-10/15 P (Ledra Advertising ja muut) 20. syyskuuta 2016 antaman tuomion, jossa vahvistetaan kansalaisten perusoikeuksia komission ja Euroopan keskuspankin suhteen Euroopan vakausmekanismin (EVM) puolesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan osalta,

—

ottaa huomioon Euroopan tason työmarkkinaosapuolten, BusinessEuropen, CEEP:n, EAY:n ja UEAPME:n lokakuussa 2007 esittämän yhteisen analyysin Euroopan työmarkkinoiden kohtaamista keskeisistä haasteista (”Key challenges facing European labour markets”) ja heinäkuussa 2015 esittämän syvällisen analyysin työllisyydestä (”In-depth employment analysis by the European social partners”),

—

ottaa huomioon työllisyyskomitean ja sosiaalisen suojelun komitean Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista antaman yhteisen lausunnon, jonka neuvosto hyväksyi 13. lokakuuta 2016,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0391/2016),

A.

toteaa, että unionin on vastattava nopeasti ja näkyvästi monien ihmisten lisääntyvään turhautumiseen ja huoleen etenkin nuorten epävarmoista tulevaisuudennäkymistä, työttömyydestä, lisääntyvästä eriarvoisuudesta ja mahdollisuuksien puutteesta; toteaa, että komission toteuttama julkinen kuuleminen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tuotti joulukuuhun 2016 mennessä perusteellisen arvion voimassa olevasta sosiaalisesta säännöstöstä ja johti siihen, että työmarkkinaosapuolet, kansalliset hallitukset ja parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja unionin toimielimet kävivät laajoja keskusteluja Euroopan sosiaalisen mallin tulevaisuudesta ja rakenteesta; katsoo näiden keskustelujen auttavan muistuttamaan unionin perusarvoista ja siitä, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Euroopassa sovelletaan edistyneitä työnormeja ja sosiaalinormeja ja sosiaalisturvajärjestelmiä; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista käytävä keskustelu ja asiassa tarvittavat jatkotoimet voivat myös auttaa eurooppalaisen hankkeen perustan vahvistamisessa ja saada ihmiset kokemaan Euroopan yhdentymisprosessin selvemmin omakseen;

B.

toteaa, että unionissa on jatkettava sellaisen eurooppalaisen sosiaalisen mallin kehittämistä, joka on osa sosiaalista markkinataloutta, lisää ihmisten vaikutusmahdollisuuksia, mahdollistaa kestävän vaurauden ja korkean tuottavuuden ja joka perustuu solidaarisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin, vaurauden oikeudenmukaiseen jakautumiseen, sukupolvien väliseen solidaarisuuteen, oikeusvaltioperiaatteeseen, syrjimättömyyteen, sukupuolten tasa-arvoon, kaikkien saatavilla oleviin laadukkaisiin koulutusjärjestelmiin, laadukkaisiin työpaikkoihin ja kestävään, työpaikkoja luovaan ja osallistavaan kasvuun pitkällä ajanjaksolla maailmanlaajuisten kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisesti; toteaa, että tämän mallin avulla pyritään aidosti täystyöllisyyteen, varmistetaan riittävä sosiaaliturva ja laadukkaat keskeiset palvelut kaikille, torjutaan taloudellista eriarvoisuutta, lisätään haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksia, torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, parannetaan osallistumista kansalaistoimintaan ja poliittiseen toimintaan, kohennetaan kaikkien unionissa olevien elintasoa ja edistetään unionin perussopimuksiin, perusoikeuskirjaan ja Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan kirjattujen tavoitteiden saavuttamista ja oikeuksien toteutumista;

C.

ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut siihen, että unioni pääsee ”parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon” ja että komission odotetaan antavan keväällä 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan ehdotuksen, jolla edistetään mukana olevien jäsenvaltioiden hyvin toimivia ja osallistavia työmarkkinoita ja sosiaalihuoltojärjestelmiä ja joka toimii uudistetun ylöspäin tapahtuvan lähentymisen kompassina siten, että i) päivitetään unionin nykyistä lainsäädäntöä, ii) parannetaan unionin talous- ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamisen järjestelmää muun muassa kansallisten uudistusten sosiaalisen vertailuanalyysin avulla luomatta tehottomia rinnakkaisrakenteita ja iii) varmistetaan asianmukainen rahoitustuki kansallisella tasolla ja unionin tasolla; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin määrittäminen ja hyväksyminen on unionin kansalaisten suorilla vaaleilla valitseman Euroopan parlamentin perustavaa laatua oleva vastuu ja tehtävä;

D.

toteaa, että talous- ja sosiaalipolitiikan on tarkoitus palvella ihmisiä, myös siten, että edistetään yhdenvertaisista lähtökohdista harjoitettavaa kestävää ja sosiaalisesti vastuullista taloudellista toimintaa; toteaa, että ihmiset ovat yrityksen kilpailukyvyn ja koko talouden moitteettoman toiminnan kannalta tärkein tekijä;

E.

toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu voi edistää myönteisesti kasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä; toteaa, että unionilla on velvoite tunnustaa työmarkkinaosapuolten rooli ja edistää sitä, helpottaa niiden keskinäistä vuoropuhelua ja kunnioittaa niiden itsemääräämisoikeutta, mukaan lukien palkkatason määrittäminen, oikeus neuvotella työehtosopimuksista sekä tehdä niitä ja saattaa ne voimaan ja oikeus toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden mukaisesti; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi kannustettava työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön normeja, jotka ovat tiukempia kuin Euroopan tasolla sovitut normit; ottaa huomioon, että komissio kuulee työmarkkinaosapuolia unionin toiminnan mahdollisesta suunnasta sosiaalipolitiikan alalla; toteaa, että työmarkkinavuoropuhelua on tuettava jatkuvasti kaikilla tasoilla;

F.

pitää ratkaisevana, että yritysten toiminta on sosiaalisesti vastuullista sekä aidosti kestävää ja yhteiskunnan etujen mukaista; pitää hyödyllisenä, että työntekijät otetaan mukaan päätöksentekoon; toteaa, että yhteisötalouden yritykset, kuten osuuskunnat, antavat hyvän esimerkin laadukkaiden työpaikkojen luomisesta, sosiaalisen osallisuuden tukemisesta ja osallistavan talouden edistämisestä;

G.

toteaa, että perustavaa laatua olevat sosiaaliset oikeudet kuuluvat unionissa kaikille henkilöille ja että unionin nykyistä työmarkkinoita ja tuote- ja palvelumarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa taloudellisen yhdentymisen tekevän jäsenvaltioista toisistaan riippuvaisia, kun on kyse valmiuksista varmistaa säälliset työolot ja huolehtia sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta; ottaa huomioon, että sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää työntekijöiden keskeisiä sosiaalisia oikeuksia, joilla estetään työoloihin perustuva kilpailu; toteaa, että perussopimuksiin kirjattu toissijaisuusperiaate oikeuttaa unionin toiminnan, kun tavoitteet voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla; toteaa, että unionin sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen on riippuvainen myös kansallisesta lainsäädännöstä sekä kehittyneistä kansallisista sosiaaliturvajärjestelmistä; toteaa, että palkkatasojen ja sosiaaliturvajärjestelmien alueelliset erot ovat jossain määrin vääjäämättömiä mutta olisi huolehdittava siitä, että niillä ei luoda paineita työ- ja elinolojen heikentämiseen; toteaa, että ylöspäin tapahtuva sosiaalinen ja taloudellinen lähentyminen on hyvin tärkeää unionin moitteettomalle toimivuudelle; toteaa, että unioni ei yhdenmukaista kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä vaan koordinoi niitä, edistää niiden kehittämistä ja edesauttaa vapaan liikkuvuuden oikeutta hyödyntävien ihmisten tehokasta sosiaaliturvaa; toteaa, että sääntelykehityksen on pysyttävä teknologisten ja muiden innovointien vauhdissa, jotta voidaan luoda oikeusvarmuutta sekä edistää reiluun kilpailuun perustuvaa talouskehitystä; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano edellyttää monitasoista toimintaa, monialaisia lähestymistapoja sekä sidosryhmien kokonaisvaltaista osallistumista; toteaa, että työntekijöiden lepoaikoja koskevissa säännöksissä ja määräyksissä olisi soveltuvin osin otettava huomioon maassa tai alueella perinteisesti tai tavanmukaisesti tunnustettu viikoittainen yleinen lepopäivä;

H.

toteaa, että eurooppalaisia hyvinvointivaltioita on ajantasaistettava ja vahvistettava, jotta voidaan tukea siirtymisiä ylöspäin työmarkkinoille ja työmarkkinoilla ja säilyttää taloudellinen turva ihmisten koko elämän ajan; katsoo, että työmarkkinoiden monimutkaistuessa on luonnollista, että myös hyvinvointivaltion on mukautettava mekanismejaan ja välineitään erilaisten ilmaantuvien sosiaalisten riskien hallitsemiseksi oikealla tavalla; toteaa, että ajan tasalle saattamisessa olisi myös parannettava ihmisten mahdollisuuksia hyödyntää hyvinvointivaltiota ja olla vuorovaikutuksessa sen kanssa sekä helpotettava asiaa koskevien sääntöjen soveltamista etenkin pk-yritysten kannalta; toteaa kuitenkin, että hyvinvointivaltioiden rooli ulottuu työmarkkinoita laajemmalle; toteaa, että tähän rooliin kuuluvat muun muassa sosiaaliturvajärjestelmien toiminta, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen sekä koulutukseen, lastenhoitoon, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja muihin olennaisiin palveluihin tehtävät investoinnit; toteaa, että sosiaalisilla investoinneilla tuetaan ihmisten kehitystä varhaislapsuudesta vanhuuteen ja että näillä investoinneilla on ratkaiseva rooli, kun ihmisille tarjotaan mahdollisuudet osallistua täysipainoisesti 2000-luvun yhteiskuntaan ja talouteen; toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen köyhyyden vähentämistä ja sosiaalista osallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paljon työtä; toteaa, että asumisasiat ovat monessa jäsenvaltiossa kiireellinen kysymys ja että monet kotitaloudet käyttävät suuren osan tuloistaan asumis- ja energiakustannuksiin;

I.

toteaa, että ILO:n suosituksessa nro 202 edellytetään, että sosiaalisen suojelun vähimmäistasojen tulisi kattaa vähintään seuraavat perustason sosiaaliturvaa koskevat takuut: a) pääseminen osalliseksi kansallisesti määritellyistä etenkin perusterveydenhuoltoon kuuluvista hyödykkeistä ja palveluista, mukaan lukien äitiyshuolto, jotka vastaavat saatavuuden, saavutettavuuden, hyväksyttävyyden ja laadun vaatimuksia, b) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava lasten perustoimeentuloturva, joka kattaa ravinnon, koulutuksen, hoidon ja muut tarvittavat hyödykkeet ja palvelut, c) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava perustoimeentuloturva työikäisille, jotka eivät kykene ansaitsemaan riittävää toimeentuloa erityisesti sairauden, työttömyyden, äitiyden tai vammaisuuden takia, ja d) vähintään kansallisesti määritellyllä vähimmäistasolla tarjottava perustoimeentuloturva ikääntyneille henkilöille; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa olisi otettava huomioon kyseinen määritelmä ja pyrittävä varmistamaan, että tällaiset sosiaaliturvaa koskevat perusvaatimukset täytetään kokonaisuudessaan ja toivon mukaan ylitetään kaikissa jäsenvaltioissa; toteaa, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on edistänyt hyödyllisellä tavalla tätä asiaa sopimalla periaatteista, jotka koskevat tehokkaita ja luotettavia sosiaalihuoltojärjestelmiä;

J.

toteaa, että unionin kaikilla jäsenvaltioilla on tiettyjä työllisyyshaasteita ja sosiaalisia haasteita; toteaa, että sosiaalisten oikeuksien toteutuminen on riippuvainen myös toimintapolitiikoista ja välineistä, joilla tuetaan alueellista yhteenkuuluvuutta, etenkin alueilla, joilla on vakavia ja pysyviä luonnonhaittoja ja väestöä koskevia tai rakenteellisia taloudellisia haittoja, mukaan lukien alhaisen väestötiheyden alueet, harvaanasutut alueet ja syrjäisimmät alueet; toteaa, että epäsuotuisilla alueilla tarvitaan lisää strategisia investointeja ja tukea yhteenkuuluvuuteen, jotta niistä tehtäisiin kilpailukykyisempiä ja niiden sosioekonomista rakennetta parannettaisiin, samalla kun estetään väestön vähenemisen jatkuminen; toteaa, että euroalue kohtaa nykyisessä makrotaloudellisessa kehyksessään erityisiä haasteita perussopimuksissa asetettujen työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamisessa; toteaa, että sisäisen joustavuuden lisääntymisen kompensoimiseksi on palautettava riittävä sosioekonominen turvallisuus, mikä saattaa edellyttää, että euroalueen tasolla on asetettava erityisiä sosiaalisia tavoitteita ja otettava käyttöön sosiaalisia normeja ja/tai rahoitusvälineitä;

K.

toteaa, että Euroopan työmarkkinat kehittyvät yhä useammin kohti ”epätyypillisiä” työn muotoja, kuten vuokratyö, vastentahtoinen osa-aikatyö, tilapäinen työ, kausityö, tarpeen mukaan tehtävä työ, riippuvainen itsenäinen ammatinharjoittaminen tai digitaalisilla alustoilla välitetty työ; toteaa kuitenkin, että suurin osa työllisyyden kasvusta johtuu edelleen pysyvistä työpaikoista, joiden määrä on kasvanut viime kahden ja puolen vuoden aikana nopeammin kuin vuokratyön osuus (28); toteaa, että työvoiman kysynnästä tulee todennäköisesti aiempaa moninaisempaa; katsoo, että tämä saattaa eräissä tapauksissa hyödyttää tuottavuutta, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja työmarkkinoille siirtymistä ja lisätä uranvaihtomahdollisuuksia niitä tarvitseville; toteaa kuitenkin, että eräisiin työn epätyypillisiin muotoihin liittyy pitkittynyt taloudellinen turvattomuus ja huonot työolot erityisesti pienempien ja epävarmojen tulojen vuoksi, koska omia oikeuksia ei voi puolustaa, koska sosiaali- ja terveysvakuutus puuttuvat, koska ammatti-identiteettiä ei muodostu ja urakehitysmahdollisuuksia ei ole ja koska tarpeen mukaan tehtävää työtä on vaikea sovittaa yhteen yksityis- ja perhe-elämän kanssa; katsoo, että dynaamisilla työmarkkinoilla olisi varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus käyttää työelämässä taitojaan ja valmiuksiaan siten, että perustana ovat muun muassa terveelliset ja turvalliset työolot, aktiivinen työmarkkinapolitiikka sekä valmiuksien ajan tasalla pitäminen koko elämän ajan säännöllisen ja elinikäisen oppimisen avulla; toteaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennetään ”työsuhteen” ja ”työntekijän” käsitteitä unionin oikeutta sovellettaessa mutta se ei vaikuta ”työntekijän” kansallisten määritelmien soveltamiseen kansallisessa lainsäädännössä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

L.

toteaa, että aktiivinen työmarkkinapolitiikka, yksilönvastuu ja elinikäiseen oppimiseen osallistuminen ovat tärkeitä työmarkkinoita koskevan osallisuuden kannalta, vaikka työttömyys johtuu useimmissa tapauksissa avointen työpaikkojen puutteesta tai muista olosuhteista, jotka eivät ole yksilön hallittavissa;

M.

toteaa, että haavoittuvassa asemassa olevat tai muita useammin syrjityiksi joutuvat henkilöt, kuten naiset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, pitkäaikaistyöttömät, seniorikansalaiset ja vammaiset henkilöt, voivat tarvita lisätoimenpiteitä heidän työmarkkinoille osallistumisensa edistämiseksi ja ihmisarvoisten elinolojen takaamiseksi koko elämän ajan; ottaa huomioon, että unioni on sitoutunut kehittämään esteettömän Euroopan vammaisille henkilöille, joita arvioidaan olevan unionissa 80 miljoonaa, ja toteaa, että köyhyyden vähentämistä ja työllisyyttä koskevia unionin tavoitteita ei kyetä saavuttamaan, jos vammaisia henkilöitä ei integroida talouteen ja yhteiskuntaan täysipainoisesti; toteaa, että unioni on ratifioinut vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka periaatteet olisi siten sisällytettävä sosiaalisten oikeuksien pilariin; toteaa, että kriisin kielteiset vaikutukset terveydenhuoltoon pääsyssä ovat usein ilmenneet viipeellä ja monilla ei ole ollut pääsyä terveydenhuoltoon, vaikka se virallisesti onkin tarjolla, erityisesti koska heillä ei ole varaa maksuihin tai he joutuvat jonoihin;

N.

ottaa huomioon, että naisia syrjitään edelleen monin tavoin unionissa ja että naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteon kaikilla aloilla;

O.

ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on vahvistettu unionin perussopimuksissa ja unionin perusoikeuskirjassa ja se kuuluu unionin perusarvoihin; toteaa, että naiset ovat silti edelleen aliedustettuina työmarkkinoilla miesten työllisyysasteen ollessa 75,6 prosenttia ja naisten 64,5 prosenttia ja yliedustettuina osa-aikatyössä ja pienipalkkaisimmilla aloilla, minkä lisäksi naisten tuntipalkat ovat pienempiä, mikä on johtanut siihen, että naisten palkat ovat 16 prosenttia pienempiä, ja osaksi myös siihen, että heidän eläkkeensä ovat 39 prosenttia pienempiä kuin miesten, missä kuitenkin on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että sukupuoliperusteinen syrjintä on edelleen yleistä työhönottomenettelyissä jäsenvaltioissa, vaikka naisilla on miehiä korkeampi koulutustaso;

P.

toteaa, että sosiaaliset oikeudet, palvelut ja riittävä toimeentulo ovat sukupuolisidonnaisia kysymyksiä, sillä naisia on enemmän matalapalkkaisessa työssä, he ovat suuremmassa köyhyysvaarassa ja riippuvaisempia sekä julkisista että yksityisistä sosiaalipalveluista, minkä lisäksi he ovat perinteisesti huolehtineet sekä perheen lapsista että vanhuksista ja ovat ensisijaisesti vastuussa kotitalouksien tarpeista, ja näin ollen naisten eläke yleensä jää pienemmäksi;

Q.

huomauttaa, että Barcelonassa vuonna 2002 asetettuja tavoitteita ei ole läheskään saavutettu ja että perusoikeuskirjassa todetaan, että lapsilla on oikeus suojeluun ja huolenpitoon, ja toteaa, että tällä on erittäin suuri vaikutus naisten työmarkkinoille osallistumiseen, sukupuolten tasa-arvoon, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja naisten köyhyyteen;

R.

huomauttaa, että Eurooppa voi edetä paljon pidemmälle sellaisten alojen keskittymän kehittämisessä, joilla keskitytään tukemaan ihmisten terveyttä, tietämystä ja kykyä osallistua talouteen; korostaa, että ihmisiin keskittyvissä palveluissa, kuten koulutuksessa, terveydenhuollossa, lastenhoidossa, muissa hoitopalveluissa sekä urheilussa, on huomattavat mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen ja että niitä ei pitäisi katsoa kustannuksiksi taloudelle vaan pikemminkin kestävää vaurautta edistäviksi tekijöiksi;

S.

katsoo, että tarvitaan strategista lähestymistapaa haasteisiin, jotka aiheutuvat unionin työikäisen väestön ikääntymisestä ja pienenemisestä ja jotka koskevat etenkin tulevaa osaamisvajetta ja työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta unionin työmarkkinoilla ja huoltosuhteen ennakoitua kehitystä, kun otetaan huomioon myös unionissa laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset; toteaa, että on tärkeää edistää ammatillisen liikkuvuuden mahdollisuuksia etenkin nuorten parissa, mukaan lukien nuoret, jotka ovat oppisopimuskoulutuksessa;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.