EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52017DC0196

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE arvio Italian komissiolle ja neuvostolle raportoimasta edistymisestään sen määrän takaisinperinnässä, jonka maidontuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/1996–2001/2002 koskevan lisämaksun perusteella (neuvoston päätöksen 2003/530/EY mukaisesti)

COM/2017/0196 final

Bryssel 26.4.2017

COM(2017) 196 final

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

arvio Italian komissiolle ja neuvostolle raportoimasta edistymisestään sen määrän takaisinperinnässä, jonka maidontuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/1996–2001/2002 koskevan lisämaksun perusteella

(neuvoston päätöksen 2003/530/EY mukaisesti)


KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

arvio Italian komissiolle ja neuvostolle raportoimasta edistymisestään sen määrän takaisinperinnässä, jonka maidontuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/1996–2001/2002 koskevan lisämaksun perusteella

(neuvoston päätöksen 2003/530/EY 3 artiklan mukaisesti)

Tämä arviointikertomus on laadittu tuen, jota Italian tasavalta aikoo myöntää maidontuottajilleen, soveltuvuudesta yhteismarkkinoille 16 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen 2003/530/EY, jäljempänä ’neuvoston päätös’, 3 artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan mukaan Italian toimivaltaisten viranomaisten on vuosittain raportoitava neuvostolle ja komissiolle edistymisestään sen määrän takaisinperinnässä, jonka tuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/1996–2001/2002 koskevan lisämaksun perusteella.

Italian tasavalta on myöntänyt maidontuottajille tukea maksamalla niiden puolesta Euroopan unionin talousarvioon määrän, jonka tuottajat ovat Euroopan unionille velkaa maidolle ja maitotuotteille markkinointivuosien 1995/1996–2001/2002 osalta asetetun lisämaksun perusteella, ja sallimalla tuottajien maksaa takaisin velkansa osamaksulla korotta usean vuoden aikana. Neuvoston päätöksen 1 artiklan mukaan tukea pidetään poikkeuksellisesti yhteismarkkinoille soveltuvana edellyttäen, että

takaisinmaksu tapahtuu täysimääräisesti saman suuruisina vuotuisina erinä ja

takaisinmaksuaika on enintään 14 vuotta 1. tammikuuta 2004 alkaen.

Neuvoston päätöksen 2 artiklan mukaan tuen myöntämisen edellytyksenä on, että Italia ilmoittaa asianomaisia ajanjaksoja koskevan lisämaksun kokonaismäärän Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastolle (EMOTR) ja vähentää maksamattoman velan kolmena saman suuruisena vuotuisena eränä marraskuun 2003, marraskuun 2004 ja marraskuun 2005 osalta EMOTR:sta rahoitettavista menoista. Italia ilmoitti kyseisiä markkinointivuosia koskevan lisämaksun kokonaismäärän asianmukaisesti 26. elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä. Maksamattomat velat vähennettiin asianmukaisesti marraskuun 2003, marraskuun 2004 ja marraskuun 2005 osalta EMOTR:sta rahoitettavista menoista.

Neuvoston päätöksen 3 artiklassa velvoitetaan Italian toimivaltaiset viranomaiset raportoimaan vuosittain neuvostolle ja komissiolle edistymisestään sen määrän takaisinperinnässä, jonka tuottajat ovat velkaa markkinointivuosia 1995/1996–2001/2002 koskevan lisämaksun perusteella.

Italian viranomaiset toimittivat edellä mainitun säännöksen mukaisesti vuoden 2015 maksuerää (eli kahdettatoista erää) koskevan yhdennentoista kertomuksensa komissiolle 4. marraskuuta 2016 päivätyllä AGEAn (Agenzia per le Erogazioni in Agricoltura) kirjeellä.

Tässä kertomuksessa komissio arvioi Italian viranomaisten vuodelta 2015 raportoimaa edistymistä lisämaksun takaisinperinnässä neuvoston päätöksen soveltamisalaan kuuluvien seitsemän markkinointivuoden ja mainitun päätöksen soveltamisalaan kuulumattomien markkinointivuosien osalta.

Lisämaksun suorittaminen vuoden 2003 maksueräjärjestelmässä

Neuvoston päätös, jolla sallitaan Italian maksaa itse maidontuottajien maksettavaksi kuuluva lisämaksu Euroopan unionin talousarvioon, koski 25 123:a tuottajaa vuonna 2005, jolloin ensimmäinen kertomus neuvostolle laadittiin. Vuonna 2015 luku on laskenut 21 189 tuottajaan.

Kaikista niistä tuottajista, joita kertomus ja neuvoston päätöksessä tarkoitettu seitsemää markkinointivuotta koskeva lisämaksu koskee, alun perin 15 431 tuottajaa valitsi vuoden 2003 maksueräjärjestelmän. Maksueräjärjestelmään osallistuneiden 15 431 tuottajan velka oli vuonna 2004 ennen ensimmäisen vuosierän maksua yhteensä 345 miljoonaa euroa eli noin neljännes kokonaisvelasta, joka maksamatta olevasta lisämaksusta aiheutui maksueräjärjestelmän ulkopuolelle jättäytyneille tuottajille. Näyttää siis siltä, että järjestelmän valitsivat etupäässä tuottajat, joiden tilakohtaiset liikatoimitukset ovat olleet pienimmät. Maksueräjärjestelmään eivät sitä vastoin ole halunneet osallistua tuottajat, joiden tilakohtaiset liikatoimitukset olivat merkittävämmät (noin 8 000 tuottajaa, joiden velka seitsemää markkinointivuotta koskevan lisämaksun perusteella on noin 1 miljardi euroa). Täsmennetään kuitenkin, että Italian viranomaiset saavat joka vuosi uusia hakemuksia maksueräjärjestelmään liittymiseksi. Vuonna 2015 esitettiin 22 uutta hakemusta, yhteensä 3,4 miljoonan euron edestä. Vuoden 2003 maksueräjärjestelmän kattama kokonaismäärä on 372,33 miljoonaa euroa.

Ennen 31. joulukuuta 2015 maksettava kahdestoista maksuerä oli yhteensä 25 390 665,74 euroa, josta vastasi 10 540 tuottajaa. Italian viranomaisten tekemien tarkastusten mukaan 10 282 tuottajaa on maksanut ajallaan yhteensä 24 300 792,83 euroa vuonna 2015. Näin ollen 97,55 prosenttia tuottajista on maksanut 95,7 prosenttia kahdennentoista erän maksuista määräajassa. Yhdessätoista aiemmassa maksuerässä määräaikaan mennessä oli suoritettu 99,6 prosenttia, 97,9 prosenttia, 99,5 prosenttia, 99,7 prosenttia, 96,4 prosenttia, 96,2 prosenttia, 90,5 prosenttia, 98,3 prosenttia, 96,9 prosenttia, 98,2 prosenttia ja 95,9 prosenttia erääntyneistä määristä. Kahdessatoista maksuerässä on näin ollen kerätty yhteensä 333 357 062 euroa eli noin 97 prosenttia vuotuisten maksuerien perusteella maksettavasta kokonaismäärästä.

Edellä mainitut prosenttiosuudet osoittavat epäilemättä, että maksueräjärjestelmään osallistuvat tuottajat ovat valmiita täyttämään velvollisuutensa. Komissio pitää kuitenkin eräpäivään mennessä suorittamattomien maksujen seurantaa keskeisenä indikaattorina, joka osoittaa, miten sitoutuneita Italian viranomaiset ovat varmistamaan maksujärjestelmän edellytysten asianmukaisen noudattamisen ja sitä myötä velan perimisen kokonaisuudessaan.

Vielä ei ole tietoa siitä, miten loput 258 tuottajaa ovat suorittaneet kahdennentoista maksuerän maksut (1 089 857 euroa). Italian viranomaiset selvittävät nämä maksut seuraavassa vuosikertomuksessa.

Edellisessä kertomuksessa todettiin, että 268 tuottajalta oli 31. joulukuuta 2014 edelleen maksamatta 1 035 351 euroa yhdennestätoista maksuerästä. Italian viranomaisilta saatujen tietojen mukaan keskusviranomaiset ilmoittivat kaikki tällaiset tapaukset toimivaltaisille alueviranomaisille, jotta nämä vaativat maksettavaksi kaikki erääntyneet maksut sekä maksueräjärjestelmän ulkopuolisen koron. Aluksi 268 tuottajan luultiin laiminlyöneen maksunsa, mutta myöhemmin ilmeni, että 143 tuottajaa olikin tosiasiassa suorittanut maksunsa. Yhdennentoista maksueränsä tosiasiallisesti laiminlyöneet 125 tuottajaa sitä vastoin menettivät oikeutensa maksaa erissä, ja pakkoperintämenettelyjä on pantu vireille kyseisiä tuottajia vastaan.

Tilat, joilta on poistettu mahdollisuus suorittaa maksut erissä

Tuottaja suljetaan maksueräjärjestelmän ulkopuolelle, jos yksikin vuotuinen maksuerä jää maksamatta, ja koko erääntynyt määrä voidaan sen jälkeen ulosmitata korkoineen.

Oikeus suorittaa maksut erissä on maksueräjärjestelmän käyttöönotosta vuonna 2003 kuluneiden 12 vuoden aikana poistettu yhteensä 855 tilalta, joiden maksueriin jaetun velan kokonaismäärä oli 30 073 846,37 euroa.

Tästä määrästä on kuitenkin maksettu 12 338 942,12 euroa ennen oikeuden menetystä ja peritty takaisin 4 596 600,31 euroa oikeuden menetyksen jälkeen, joten 238 tilan velka on kokonaan suoritettu. Maksamatta olevan velan määrä on siten yhteensä 13 149 255,86 euroa, joka on 617 tilan vastuulla.

Luvut osoittavat, etteivät Italian viranomaiset ole läheskään tyydyttävällä tavalla hoitaneet velvoitettaan periä maksut maksueräjärjestelmän ulkopuolelle maksulaiminlyönnin vuoksi joutuneilta tuottajilta. Lisäksi maidontuottajien on ollut luovuttava vaatimuksistaan Italian tuomioistuimissa voidakseen osallistua maksueräjärjestelmään. Näin ollen näyttää siltä, ettei takaisinperinnän riittämättömyys johdu niinkään tuomioistuinkäsittelyjen kestosta vaan pikemminkin siitä, että takaisinperintä Italian viranomaisten toimesta on ollut tehotonta.

Maksun lykkääminen kuudella kuukaudella ja sen seuraukset valtiontukien kannalta

Italia antoi 29. joulukuuta 2010 asetuksen nro 225, josta muutosten jälkeen tuli 26. helmikuuta 2011 annettu laki nro 10 ja jonka 2 §:n 12 momentin k kohdan mukaan vuoden 2003 maksueräjärjestelmässä, sellaisena kuin se on hyväksyttynä neuvoston päätöksellä 2003/530/EY, periaatteessa 31. joulukuuta 2010 maksettavaksi erääntyvä vuoden 2010 maksuerä lykättiin 30. kesäkuuta 2011 asti.

Komissio teki 17. heinäkuuta 2013 päätöksen C(2013) 4046 final, jossa todettiin, että 31. joulukuuta 2010 erääntyneen maidon lisämaksuerän lykkääminen oli sisämarkkinoille soveltumatonta tukea. Lisäksi komissio katsoi, että tuki oli neuvoston päätöksessä 2003/530/EY vahvistettujen edellytysten vastaista ja että sillä oli luotu täten neuvoston vahvistaman kehyksen ulkopuolelle jääville edunsaajille asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta uutta valtiontukea.

Komissio määräsi päätöksellä C(2013) 4046 final, että Italian on perittävä sisämarkkinoille soveltumattomat tuet korkoineen takaisin maksulykkäyksen saajilta.

Italian viranomaiset käynnistivät tarvittavat hallinnolliset menettelyt tukien takaisin perimiseksi. Italia nosti kuitenkin komission päätöksestä kanteen unionin yleisessä tuomioistuimessa 8. marraskuuta 2013 (asia T-527/13). Unionin yleinen tuomioistuin antoi 24. kesäkuuta 2015 tuomion, jolla komission päätös kumotaan osittain: kyseinen tuomioistuin vahvisti komission näkemyksen tuesta, joka sisältyi 31. joulukuuta 2010 erääntyneen maidon lisämaksuerän lykkäämiseen, mutta hylkäsi komission päätelmät uudesta tuesta niille, jotka tästä lykkäyksestä hyötyivät ja jäivät siis neuvoston päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio on valittanut unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta unionin tuomioistuimeen, joka ei ole vielä antanut ratkaisua (asia C-467/15 P).

Markkinointivuotta 2002/2003 koskeva lisämaksu

Italia maksoi Euroopan unionin talousarvioon markkinointivuosia 1995–2002 koskevan lisämaksun tuottajien puolesta neuvoston päätöksen 2003/530/EY nojalla.

Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2004 alkaen maksaneet lisämaksun suoraan unionin talousarvioon 29. syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 nojalla.

Neuvoston antama päätös ja vuonna 2004 käyttöön otettu uusi järjestelmä eivät sitä vastoin kumpikaan koske markkinointivuotta 2002/2003. Koska Italialle myönnetty kansallinen kiintiö oli ylitetty, kiintiön ylityksestä vastaavien italialaisten maidontuottajien oli maksettava unionin talousarvioon 227,76 miljoonaa euroa markkinointivuodelta 2002/2003.

Tästä määrästä

– 16,58 miljoonaa euroa on kumottu tuomioistuimen päätöksellä

– 5,67 miljoonaa euroa kuuluu vuoden 2009 takaisinmaksujärjestelmään (ja siitä on jo maksettu 2,12 miljoonaa euroa)

– 60,70 miljoonaa euroa on peritty maksueräjärjestelmän ulkopuolella

– 24,39:ää miljoonaa euroa ei voida enää periä takaisin.

Lisämaksua on siis markkinointivuoden 2002/2003 osalta vielä maksamatta Euroopan unionin talousarvioon 120,42 miljoonaa euroa sellaisten maidontuottajien osalta, jotka eivät ole liittyneet vuoden 2009 maksueräjärjestelmään.

Markkinointivuosien 1995/1996–2008/2009 lisämaksu, jota ei ole sisällytetty vuoden 2003 maksueräjärjestelmään eikä vuoden 2009 takaisinmaksujärjestelmään

Jo aiemmissa kertomuksissa on korostettu, että vuoden 2003 maksueräjärjestelmä ja vuoden 2009 takaisinmaksujärjestelmä (jossa korkokanta vastaa unionin viitekorkoa lisättynä usealla prosenttiyksiköllä) kattavat todellisuudessa vain pienen osan takaisinperittävästä maksusta.

Markkinointivuosilta 1995/1996–2008/2009 takaisin perittävä kokonaismäärä on nimittäin Italian ilmoituksen mukaan 2,303 miljardia euroa. Italia on vuosina 2003–2015 perinyt tästä määrästä takaisin 671,8 miljoonaa euroa, josta 333 357 062 euroa vuoden 2003 maksueräjärjestelmän mukaisesti, 6,81 miljoonaa euroa vuoden 2009 takaisinmaksujärjestelmän mukaisesti ja 331,65 miljoonaa euroa maksueräjärjestelmien ulkopuolella.

Jäljellä olevasta 1,63 miljardista eurosta

– vain pieni osa (71,77 miljoonaa euroa) kuuluu Italian vuosina 2003 ja 2009 käyttöön ottamiin maksueräjärjestelmiin, joihin eräät maksuvelvolliset maidontuottajat ovat liittyneet

– 276,46 miljoonan euron määrää ei viranomaisten ilmoituksen mukaan voida periä takaisin, koska tuottaja on joutunut konkurssiin tai tuomioistuin on kumonnut maksun

– edelleen noin 1,28 miljardia euroa on niiden tuottajien maksettavana, jotka eivät ole halunneet liittyä maksueräjärjestelmiin ja joista suurin osa on riitauttanut lisämaksun Italian tuomioistuimissa.

Komissio pitää myönteisenä Italian viranomaisten kahdettatoista maksuerää koskevassa kertomuksessa toimittamia tietoja, jotka koskevat lisämaksun takaisinperinnän tämänhetkistä kokonaistilannetta vuonna 2003 käyttöön otetussa maksueräjärjestelmässä.

Toisaalta Italian viranomaisten toimittamat luvut osoittavat, ettei maksueräjärjestelmän ulkopuolisten määrien perimisessä ole juurikaan edistytty. Kyseessä on 1,28 miljardia euroa eli 94,7 prosenttia ajanjaksolta 1995/1996–2008/2009 vielä maksamatta olevasta kokonaismäärästä (1,35 miljardia euroa). Edistymistä ei ole tapahtunut varsinkaan sellaisten määrien takaisinperinnässä, jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia, koska niitä ei ole riitautettu tai koska ne on riitautettu, mutta tuomioistuin on vahvistanut ne, taikka koska niitä koskevat menettelyt ovat kesken, mutta määräystä perinnän keskeyttämiseksi ei ole annettu.

Täytäntöönpanokelpoisia määriä oli – maksueräjärjestelmän ulkopuolella – peritty 31. joulukuuta 2015 mennessä 331,65 miljoonaa euroa ja täytäntöönpanokelpoinen perimättä oleva määrä on 799,38 miljoonaa euroa. Komissio toteaa vielä, että ajanjaksolta 1995/1996–2008/2009 maksueräjärjestelmän ulkopuolella maksettavaksi kuuluvasta 1,28 miljardista eurosta 484 miljoonaa euroa ei ole vielä täytäntöönpanokelpoista, koska maksut on riitautettu ja takaisinperintä on keskeytetty tuomioistuimen määräyksestä. Määrä on kuitenkin perittävä takaisin, kun hallintoviranomaiset ovat saaneet tuomioistuimelta myönteiset päätökset.

Kun tarkastellaan edelleen maksueräjärjestelmän ulkopuolella maksamatta olevien määrien kehitystä erityisesti neuvoston päätöksen kattamalla ajanjaksolla (1995/1996–2001/2002), täytäntöönpanokelpoisista määristä 34 prosenttia on tähän mennessä peritty takaisin (110,37 miljoonaa euroa 324,17 miljoonasta eurosta). Kaikista ajanjaksolta 1995/1996–2008/2009 maksettaviksi kuuluvista täytäntöönpanokelpoisista määristä on tosiasiallisesti saatu perittyä vain 25,8 prosenttia (278,04 miljoonaa euroa 1,077 miljardista eurosta).

Koko ajanjakson täytäntöönpanokelpoisissa määrissä on tehtävä ero seuraavien määrien välillä:

– Määrät, joita ei ole riitautettu: täytäntöönpanokelpoisista 168,66 miljoonasta eurosta on peritty takaisin 96,05 miljoonaa euroa, mikä vastaa 57 prosentin takaisinperintäastetta.

– Määrät, joita koskeva riita-asia on käsiteltävänä mutta joiden takaisinperintää ei ole määrätty keskeytettäväksi: täytäntöönpanokelpoisista 178,57 miljoonasta eurosta ainoastaan 19,29 miljoonaa euroa (eli 10,8 prosenttia) on peritty takaisin.

– Määrät, jotka tuomioistuin on vahvistanut: täytäntöönpanokelpoisista 730,20 miljoonasta eurosta 162,71 miljoonaa euroa (eli 22,3 prosenttia) on peritty takaisin.

Komissio korostaa kahden viimeksi mainitun ryhmän määrien takaisinperinnän olleen erittäin vähäistä. Lisäksi 168,66 miljoonan euron määrästä, jota ei ole koskaan riitautettu ja joka olisi sen vuoksi voitu periä takaisin välittömästi, on edelleen perimättä 72,62 miljoonaa euroa.

Komissio pitää erittäin valitettavana vuoden 2003 maksueräjärjestelmään ja vuoden 2009 takaisinmaksujärjestelmään kuulumattomien lisämaksujen perinnän hidasta edistymistä.

Komissio seuraa edelleen tarkkaan Italian perintäprosessia ja erityisesti maksueräjärjestelmän ulkopuolisten lisämaksujen perintää. Komission yksiköt ovat useaan otteeseen ilmoittaneet (myös kielteisistä) huomioistaan Italian viranomaisille ja pyytäneet yksityiskohtaisia tietoja maitotuotteille asetetun lisämaksun takaisinperintää koskevista eri näkökohdista.

Komission toistamiseen esittämistä pyynnöistä huolimatta Italian viranomaiset eivät ole edelleenkään perineet takaisin valtaosaa erääntyneistä maksuista.

Komissio lähetti Italialle asiaa koskevan virallisen ilmoituksen kesäkuussa 2013 ja sen jälkeen perustellun lausunnon heinäkuussa 2014. Koska Italian lähettämistä vastauksista ei ole käynyt ilmi minkäänlaista merkittävää edistymistä takaisinperinnässä, komissio päätti 26. helmikuuta 2015 nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen SEUT-sopimuksen 258 artiklan perusteella. Komissio nosti siis Italiaa vastaan 6. elokuuta 2015 kanteen, koska Italia ei ollut täyttänyt velvollisuuttaan toteuttaa riittäviä toimenpiteitä varmistaakseen, että vuosilta, joina Italia oli ylittänyt kansallisen maitokiintiönsä, liikatoimituksien vuoksi veloitettavat lisämaksut peritään tehokkaasti ja tuloksellisesti takaisin tilakohtaisen kiintiönsä tuolloin ylittäneiltä maidontuottajilta (asia C-433/15).



Päätelmät

Komissio katsoo, että siltä osin kuin neuvoston vuonna 2003 hyväksymän maksueräjärjestelmän soveltamisedellytykset täyttyvät, Italian viranomaisten edistyminen maksettavan määrän takaisinperinnässä markkinointivuosien 1995/1996–2001/2002 maksueräjärjestelmään osallistuvilta tuottajilta osoittaa, että järjestelmän hallinnointi on ollut tyydyttävää.

Neuvostolle vuodesta 2010 alkaen toimittamissaan peräkkäisissä arviointikertomuksissa sekä Italialle 20. kesäkuuta 2013 lähettämässään virallisessa ilmoituksessa ja 10. heinäkuuta 2014 antamassaan perustellussa lausunnossa komissio on ilmaissut tyytymättömyytensä siihen, ettei maitokiintiöihin liittyvän maksun takaisinperinnässä ole juurikaan edistytty maksueräjärjestelmään kuulumattomien määrien osalta.

Italian viranomaisten kahdettatoista vuotuista maksuerää koskevassa kertomuksessaan toimittamien tietojen mukaan maksueräjärjestelmiin kuulumattomien maksujen tosiasiallisessa perimisessä ei ole tapahtunut uutta merkittävää edistymistä. Koska maksamatta oleva määrä on huomattavan suuri ja se on ollut perimättä takaisin jo pitkään, on todettava, että unionin lainsäädännön tehokkuus ja vaikuttavuus eivät ole läheskään toteutuneet tai toteutumassa Italian viranomaisten toimesta.

Tästä syystä komissio nosti 6. elokuuta 2015 SEUT-sopimuksen 258 artiklan perusteella Euroopan unionin tuomioistuimessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen (asianC-433/15). Unionin tuomioistuin ei ole vielä ratkaissut asiaa.

Top