52017AR0831

Language
- My EUR-Lex
- Sign in
- Register
- My recent searches (0)

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52017AR0831 - EN

Document 52017AR0831

Help

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Energiatehokkuus ja rakennukset”

OJ C 342, 12.10.2017, p. 119–129 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

12.10.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/119

Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Energiatehokkuus ja rakennukset”

(2017/C 342/14)

Esittelijä:

Michiel Rijsberman (NL, ALDE), Flevolandin lääninvaltuuston johtokunnan jäsen

Viiteasiakirjat:

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta,

COM(2016) 761 final

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU muuttamisesta,

COM(2016) 765 final

I MUUTOSEHDOTUKSET

Muutosehdotus 1

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin johdanto-osan 4 kappale

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
– – Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 30 prosentin tavoitteen muodossa.	– – Olisi tuotava selvästi esiin unionin tarve saavuttaa EU:n tason energiatehokkuustavoitteet, jotka on ilmaistu primääri- ja loppuenergian kulutuksena vuosina 2020 ja 2030 sitovan 40 prosentin tavoitteen muodossa.

Perustelu

40 prosentin tavoitetason avulla saadaan vahvistettua talouskasvua, lisättyä työpaikkoja ja vähennettyä fossiilisten polttoaineiden tuontia enemmän kuin 30 prosentin säästötavoitteen avulla. Tämä vastaa Euroopan parlamentin tähänastista kantaa. Muutosehdotus liittyy muutosehdotukseen 2 ja poliittisten suositusten kohtaan 5.

Muutosehdotus 2

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin johdanto-osan 7 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 1,5 prosenttia vuosittain myydystä energiasta. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana.

Jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan koko velvoitekaudelta kumulatiivinen loppukäytön energiansäästötavoite, joka vastaa ”uusia” säästöjä, jotka olisivat 2 prosenttia vuosittain myydystä energiasta. Tämä vaatimus voidaan saavuttaa uusilla politiikkatoimilla, jotka hyväksytään 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välisen uuden velvoitekauden aikana, tai uusilla yksittäisillä toimilla, jotka ovat tulosta edeltävällä kaudella tai ennen sitä hyväksytyistä politiikkatoimista, joiden osalta energiasäästöihin johtavat yksittäiset toimet kuitenkin otetaan tosiasiallisesti käyttöön tämän uuden kauden aikana.

Perustelu

Muutosehdotus on seurausta muutosehdotuksesta 3 ja liittyy poliittisten suositusten kohtiin 5 ja 7. 40 prosentin tavoitetason saavuttaminen edellyttää vuosittain vähintään 2 prosentin säästöjä.

Muutosehdotus 3

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin 1 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 30 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, – –	Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettamat energiatehokkuutta koskevat 20 prosentin yleistavoitteet ja vuodeksi 2030 asettamat 40 prosentin sitovat yleistavoitteet saavutetaan, – –

Perustelu

Muutosehdotus liittyy muutosehdotukseen 1 ja poliittisten suositusten kohtaan 5.

Muutosehdotus 4

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin 7 artiklan 1 kohta

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.	kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2030 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 2 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2019 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta.
Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 1,5 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.	Jäsenvaltioiden on edelleen saavutettava 2 prosentin vuotuiset uudet säästöt kymmenen vuoden ajan vuoden 2030 jälkeen, ellei komission vuoteen 2027 mennessä ja joka kymmenes vuosi sen jälkeen tekemissä tarkasteluissa päätellä, että tämä ei ole tarpeen, jotta saavutetaan unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastotavoitteet vuoteen 2050 mennessä.

Perustelu

Muutosehdotus perustuu muutosehdotukseen 3 ja liittyy poliittisten suositusten kohtiin 5, 7 ja 8.

Muutosehdotus 5

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin 7 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Energiansäästövelvoitteet

1. Jäsenvaltioiden on saavutettava kumulatiiviset loppukäytön energiansäästöt, jotka vastaavat vähintään

a)	kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 1,5 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

a)	kunakin vuonna 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välillä saavutettuja uusia säästöjä, joiden määrä on 2,0 prosenttia vuosittain loppukäyttäjille myydystä energian määrästä laskettuna 1 päivää tammikuuta 2013 edeltäneen viimeisimmän kolmivuotiskauden keskiarvosta;

– –

Sovellettaessa b alakohtaa ja rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat laskea mukaan vain ne energiasäästöt, jotka johtuvat 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen käyttöön otetuista uusista politiikkatoimista tai 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana käyttöön otetuista politiikkatoimista, jos voidaan osoittaa, että kyseiset toimet saavat aikaan 31 päivän joulukuuta 2020 jälkeen toteutettavia yksittäisiä toimia ja tuottavat säästöjä.

Liikenteessä käytetyn energian myynnin määrä voidaan jättää osittain tai kokonaan ottamatta huomioon näissä laskelmissa.

Jäsenvaltioiden on päätettävä, miten uusien säästöjen laskettu määrä jaetaan kullekin a ja b alakohdassa tarkoitetulle kaudelle, kunhan vaaditut kumulatiiviset kokonaissäästöt on saavutettu kunkin kauden lopussa.

2. Jollei 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kukin jäsenvaltio voi:

a)	toteuttaa 1 kohdan a alakohdassa edellytetyt laskelmat käyttämällä 1 prosentin arvoa vuosina 2014 ja 2015 ja 1,25 prosentin arvoa vuosina 2016 ja 2017 ja 1,5 prosentin arvoa vuosina 2018, 2019 ja 2020;

b)	jättää laskelmien ulkopuolelle sen energian myynnin koko määrän tai osan siitä, joka on käytetty direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa;

sallia sen, että energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut energiansäästöt, mukaan lukien tehokas kaukolämpö- ja -jäähdytysinfrastruktuuri, jotka ovat tulosta 14 artiklan 4 kohdan, 14 artiklan 5 kohdan b alakohdan sekä 15 artiklan 1–6 kohdan ja 9 kohdan vaatimusten täytäntöönpanosta, otetaan huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä;

d)	ottaa huomioon 1 kohdan nojalla vaaditussa energiansäästöjen määrässä energiansäästöt, jotka ovat tulosta 31 päivästä joulukuuta 2008 alkaen toteutetuista yksittäisistä toimista, joilla on edelleen vaikutusta vuonna 2020 ja sen jälkeen ja jotka voidaan mitata ja todentaa; ja

e)	jättää 1 kohdan nojalla vaadittujen energiansäästöjen määrän laskelmista pois rakennuksessa omaa käyttöä varten tuotetun energian todennettavissa olevan määrän, joka on tulosta politiikkatoimista, joilla edistetään uusiutuvan energian teknologian uusia asennuksia.

Perustelu

Huomattava osa energiatehokkuushyödystä on tarkoitus saada aikaan energiansäästövelvoitteiden kautta. Tämän vuoksi on tärkeää välttää liian monia poikkeuksia, mikä myös edistää sääntelyn selkeyttä.

Muutosehdotus 6

Energiatehokkuutta koskevan direktiivin 9 a artikla

Komission ehdotus	AK:n muutosehdotus
2. Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta.	2. Moniasuntoisiin ja moneen eri tarkoitukseen käytettäviin rakennuksiin, joissa on keskuslämmitys tai -jäähdytys tai jotka käyttävät kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmää, on asennettava käyttäjäkohtaiset kulutusmittarit, jotka mittaavat lämmityksen tai jäähdytyksen tai kuuman veden kulutusta kunkin yksikön osalta , jos tämä on teknisesti mahdollista ja kustannustehokasta sekä oikeasuhtaista, kun otetaan huomioon direktiivissä 2010/31/EU määritellyn rakennuksen energiatehokkuuden yleinen paraneminen .
Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista tai kustannustehokasta lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta. Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi ei ole teknisesti mahdollinen tai kustannustehokas.	Jos käyttäjäkohtaisten kulutusmittareiden käyttö ei ole teknisesti mahdollista, kustannustehokasta tai oikeasuhtaista lämmityksen tai jäähdytyksen mittaamiseksi kussakin yksikössä, on käytettävä käyttäjäkohtaisia lämmityskustannusten jakolaitteita mittaamaan lämmönkulutusta kussakin lämpöpatterissa, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tällaisten lämmityskustannusten jakolaitteiden asentaminen ei olisi kustannustehokasta tai oikeasuhtaista . Tällaisissa tapauksissa voidaan harkita vaihtoehtoisten kustannustehokkaiden menetelmien käyttöä lämmönkulutuksen mittaamisessa. Kunkin jäsenvaltion on esitettävä selvästi ja julkaistava ehdot, jotka liittyvät siihen, että toimi on teknisesti mahdollinen, kustannustehokas ja oikeasuhtainen .
Kun kyseessä ovat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut uudet rakennukset tai kun rakennukselle tehdään direktiivin 2010/31/EU mukainen laajamittainen korjaus, käyttäjäkohtaiset mittarit on asennettava aina.
– –	– –
4. Tätä artiklaa sovellettaessa mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita.	4. Tätä artiklaa sovellettaessa uusien mittareiden ja kustannusten jakolaitteiden on oltava 1 päivästä tammikuuta 2020 lähtien etäluettavia laitteita.
Mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka on jo asennettu mutta jotka eivät ole etäluettavia, on varustettava tällä ominaisuudella tai korvattava etäluettavilla laitteilla 1 päivästä tammikuuta 2027 lähtien, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio osoittaa, että tämä ei ole kustannustehokasta.

Perustelu

9 a artiklan 2 kohdassa säädetty ehdoton asuntokohtaisten mittarien käyttöönotto uusissa rakennuksissa ja laajamittaisten korjausten kohteena olevissa rakennuksissa vaikuttaisi huomattavan kielteisesti sosiaali- ja energiatehokkuuspolitiikkaan eräissä jäsenvaltioissa.

Tietyissä jäsenvaltioissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa, käytetään bruttovuokramallia, jossa vuokranantajalla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia vuokralaisen kaikista energiakustannuksista. Tällaisen vuokralainsäädännön tarkoituksena on suojella kansalaisia energiaköyhyydeltä. Sillä on myös erittäin myönteinen vaikutus energiatehokkuuden kannalta, sillä bruttovuokramallissa vuokralaisella ei ole kannustimia energiansäästöön, joten omistajan toteuttama energiatehokkuutta parantava rakennusten kunnostaminen on ainoa keino alentaa vuokralaisen energiankulutusta. Nyt laaditussa direktiivissä velvoitettaisiin Suomen ja Ruotsin kaltaiset maat

—	joko säätämään asuntokohtaisten mittarien asentamisesta ja säilyttämään bruttovuokramalli, mikä tarkoittaa, että mittarit asennettaisiin suurin kustannuksin täysin tarpeettomasti

—	tai säätämään asuntokohtaisten mittarien asentamisesta ja siirtymään nettovuokramalliin, jossa vuokralainen maksaisi itse energiankulutuksensa.

Bruttovuokramallin lopettaminen tarkoittaisi energiaköyhyyteen liittyvän sosiaalisen suojelun huomattavaa alenemista, sillä bruttovuokramalli varmistaa optimaalisen ja jatkuvan lämmityksen energiaköyhyyden uhkaamille kansalaisille.

Jäsenvaltioiden, joissa ei ole bruttovuokramallia mutta joissa on kiireellisesti kunnostettava suuri osa asuntokannasta, olisi voitava asettaa etusijalle asuntojen kunnostaminen asuntokohtaisten mittarien asentamisen sijaan etenkin silloin, kun ehdoton mittarien asentamisvelvoite luo mittausvelvoitteen välttämiseksi kannustimia kunnostustoimiin, jotka alittavat ”laajamittaisten korjausten” rajan. Asuntokohtaista lämmönkulutuksen mittausta ja laskutusta ei tule erottaa rakennusten energiatehokkuuden parantamisen kokonaiskysymykseen liittyvistä jäsenvaltioiden päätöksistä.

9 a artiklan 4 kohdan toinen alakohta tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tammikuun 1 päivään 2027 mennessä kaikki jo asennetut tai vuoteen 2020 mennessä asennettavat asuntokohtaiset mittarit ja kustannusten jakolaitteet, jotka eivät ole vielä etäluettavia, on korvattava tai varustettava tällä ominaisuudella. Tämä koskee suurinta osaa lämmityksen, jäähdytyksen ja lämpimän veden mittareista. Kun otetaan huomioon jo tehty tai vielä tehtävä valtava työ ja taloudelliset investoinnit tällaisten asuntokohtaisten mittarien asentamiseksi moniasuntoisiin ja/tai liikerakennuksiin, tällaisen toimenpiteen oikeasuhtaisuutta verrattuna rajalliseen ennakoituun lisähyötyyn – etäluettavien ja muiden kuin etäluettavien mittarien välillä – ei selvästikään ole osoitettu. Näin ollen etäluettavia laitteita tulisi oikeasuhtaisuuden perusteella edellyttää vain silloin, kun mittari tai kustannusten jakolaite korvataan, mitä 9 a artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa jo vaaditaan vuodesta 2020 lähtien.

Muutosehdotus 7

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin johdanto-osan 9 kappale

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Jotta voidaan mukauttaa tätä direktiiviä teknisen edistyksen perusteella, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti asetuksen täydentämiseksi määrittelemällä älykkäitä ratkaisuja koskeva indikaattori ja mahdollistamalla sen täytäntöönpano. Älykkäitä ratkaisuja koskevaa indikaattoria olisi käytettävä mittaamaan rakennusten kykyä hyödyntää tietotekniikka- ja sähköjärjestelmiä toiminnan optimoimiseksi ja sähköverkossa toimimiseksi. Älykkäitä ratkaisuja koskeva indikaattori lisää rakennusten omistajien ja asukkaiden parissa tietoisuutta rakennusten teknisten järjestelmien automatisoinnin ja sähköisen valvonnan arvosta ja lisää asukkaiden luottamusta siihen, että uusilla toiminnoilla saadaan tosiasiallisia säästöjä.

Perustelu

Säännös on tarpeeton ja se olisi poistettava, sillä keskustelu siitä, mitä rakennuksen tai asunnon ”älykkyys” käsittää, on vielä kesken. Tällaista välinettä käyttöön otettaessa on kuultava laajasti eri sidosryhmiä. Säännös myös lisäisi yritysten ja kotitalouksien hallinnollista taakkaa tarpeettomasti. Näin ollen sen lisäarvo ja kustannustehokkuus tulisi osoittaa ja välinettä olisi arvioitava. Älykkäitä ratkaisuja koskeva indikaattori ei toissijaisuusperiaatteen toteutumisen arvioinnin perusteella ole periaatteen mukainen. Muutosehdotus liittyy muutosehdotukseen 6 ja poliittisten suositusten kohtaan 17.

Muutosehdotus 8

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 1 artiklan 2 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Lisätään 2 artiklan jälkeen 2 a artikla ”Pitkän aikavälin peruskorjausstrategia”, joka on toimitettava [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX nojalla laadittavien yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti:

Lisätään 2 artiklan jälkeen 2 a artikla ” Tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa laadittu pitkän aikavälin peruskorjausstrategia”, joka on toimitettava [energiaunionin hallinnasta] annetun asetuksen (EU) XX/20XX nojalla laadittavien yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti:

a)	Artiklan 1 kohdan muodostaa rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU 4 artikla, sen viimeistä alakohtaa lukuun ottamatta;

a)	Artiklan 1 kohdan muodostaa rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU 4 artikla, sen viimeistä alakohtaa lukuun ottamatta;

b)	Lisätään 2 ja 3 kohta seuraavasti:

b)	Lisätään 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”2. ”Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa pitkän aikavälin peruskorjausstrategiassaan jäsenvaltioiden on esitettävä suunnitelma, jossa on selkeät välitavoitteet ja toimenpiteet, jotta ne saavuttavat vuoteen 2050 ulottuvan vähähiilistä kansallista rakennuskantaa koskevan pitkän aikavälin tavoitteen ja vuodeksi 2030 asetetut erityiset välitavoitteet.

Pitkän aikavälin peruskorjausstrategialla on myös edistettävä energiaköyhyyden lieventämistä.

Kyseisissä kansallisissa strategioissa on sekä niiden laadinnan että seurannan yhteydessä huolehdittava tarvittavista mekanismeista monitasoisen hallintojärjestelmän luomiseksi, jotta voidaan varmistaa peruskorjaustoimien alueellinen vaikutus.

3. Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen investointipäätösten ohjaamiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mekanismeja, joilla

a)	liitetään hankkeita yhteen, jotta investoijien on helpompi rahoittaa 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja peruskorjauksia;

a)	liitetään hankkeita yhteen, jotta investoijien on helpompi rahoittaa 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja peruskorjauksia;

b)	vähennetään energiatehokkuuteen liittyvän toiminnan riskejä investoijien ja yksityisen sektorin kannalta; ja

b)	vähennetään energiatehokkuuteen liittyvän toiminnan riskejä investoijien ja yksityisen sektorin kannalta; ja

c)	hyödynnetään julkista rahoitusta, jotta houkuteltaisiin täydentäviä yksityisen sektorin investointeja tai voitaisiin puuttua tiettyihin markkinoiden toimintapuutteisiin.”;

c)	hyödynnetään julkista rahoitusta, jotta houkuteltaisiin täydentäviä yksityisen sektorin investointeja tai voitaisiin puuttua tiettyihin markkinoiden toimintapuutteisiin.”;

4. Energiatehokkuutta kohentavien peruskorjausten jatkokehittämiseksi jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mekanismeja, joilla

a)	edistetään pk-yritysten ryhmittymä- ja konsortiomuotoista yhteistyötä, jotta ne voivat tarjota potentiaalisille asiakkaille yhteispaketteja;

b)	tuetaan uudenlaisten koulutus- ja pätevöitymismahdollisuuksien tarjoamista sekä olemassa olevan koulutustarjonnan rakenteellista parantamista;

c)	lisätään mahdollisuuksia hyödyntää arkioppimista;

d)	varataan Euroopan sosiaalirahastosta määrärahoja rakennusalan työntekijöiden kouluttamiseen energiatehokkuusasioissa

e)	annetaan rakennusten hallinnoijille ja käyttäjille valistusta ja koulutusta rakennusten kunnostustarpeesta .

Perustelu

Pitkän aikavälin peruskorjausstrategia on laadittava tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, koska asia koskee eniten juuri niitä. Lisäksi rakennusalan työntekijöiden tieto- ja taitopääoma on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä parantamaan rakennusten energiatehokkuutta. Rakennusurakoitsijoiden yhteistyön myötä potentiaalisille asiakkaille voidaan tarjota kattavampi toimenpidepaketti. Lisäksi olisi kohdistettava valistus- ja koulutustoimenpiteitä etupäässä hallinnoijiin ja käyttäjiin, jotta nämä tiedostaisivat paremmin rakennusten kunnostamisen hyödyt.

Muutosehdotus 9

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 8 artiklan 6 kohta

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi vahvistamalla määritelmä älykkäitä ratkaisuja koskevasta indikaattorista ja edellytykset, joiden vallitessa älykkäitä ratkaisuja koskeva indikaattori tarjottaisiin lisätietona mahdollisille uusille vuokralaisille tai ostajille.

Älykkäitä ratkaisuja koskevan indikaattorin on katettava joustavuuteen liittyvät ominaisuudet ja vahvistetut toiminnot ja toimintakyvyt, jotka ovat tulosta paremmin toisiinsa yhteydessä olevista ja sisäänrakennetuista älykkäistä laitteista, jotka on integroitu rakennusten perinteisiin teknisiin järjestelmiin. Näiden ominaisuuksien on parannettava asukkaiden ja itse rakennuksen kykyä reagoida asumismukavuuteen tai toiminnallisuuteen liittyviin vaatimuksiin, ottaa osaa kysynnänohjaukseen ja edistää erilaisten energiajärjestelmien ja kaukoinfrastruktuurien, joihin rakennus on liitetty, optimaalista, jouhevaa ja turvallista toimintaa.

Perustelu

Säännös on tarpeeton, ja se olisi poistettava. Muutosehdotus on seurausta muutosehdotuksesta 7 ja liittyy toissijaisuusperiaatetta käsittelevään poliittisten suositusten kohtaan 17.

Muutosehdotus 10

Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 10 artikla

Komission ehdotus

AK:n muutosehdotus

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)	Korvataan 6 kohta seuraavasti:

a)	Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Jäsenvaltioiden on linkitettävä rakennusten peruskorjausta johtuviin energiatehokkuuden parannuksiin liittyvät taloudelliset toimenpiteet tällaisesta peruskorjauksesta saavutettaviin energiansäästöihin. Nämä säästöt on määritettävä vertaamalla ennen peruskorjausta ja sen jälkeen myönnettyjä energiatehokkuustodistuksia.”;

b)	Lisätään 6 a ja 6 b kohta seuraavasti:

b)	Lisätään 6 a, 6 b ja 7 kohta seuraavasti:

”6 a) Kun jäsenvaltiossa otetaan käyttöön tietokanta energiatehokkuustodistusten rekisteröimiseksi, sen avulla on voitava seurata rakennusten todellista energiankulutusta, niiden koosta ja luokasta riippumatta. Tietokannan on sisällettävä todelliseen energiankulutukseen liittyvät säännöllisesti päivitettävät tiedot rakennuksista, jotka ovat kansalaisten toistuvien käyntien kohteena ja joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2.

6 b) Pyynnöstä on asetettava saataville aggregoidussa ja anonymisoidussa muodossa olevat tiedot, jotka ovat EU:n tietosuojavaatimusten mukaisia, vähintään viranomaisille tilasto- ja tutkimustarkoituksiin.”;

7. Komissio huolehtii tietämyksen levittämisestä julkisiin ja yksityisiin rahoitusjärjestelyihin sekä pienten energiaperuskorjaushankkeiden niputtamiseen liittyvistä parhaista käytänteistä. Komissio pitää niin ikään huolta siitä, että peruskorjauksiin saatavilla olevista taloudellisista kannustimista jaetaan tietoa. ”

Perustelu

Parhaita käytänteitä koskevan tiedon jakamiselle on tarvetta. Alueilla ja jäsenvaltioissa on viime vuosina kehitelty monia innostavia esimerkkejä.

II POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA (AK)

Yleiset suositukset

antaa arvoa Euroopan komission yleiskonseptissaan ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” omaksumalle näkemykselle alueiden ja kuntien roolista. Energiasiirtymä toteutetaan käytännössä juuri alueilla ja kunnissa. Alueiden komitea kehottaa työstämään näkemystä vielä täsmentämällä, miten Euroopan komissio tukee alueita energiasiirtymän yhteydessä.

kannattaa ja arvostaa Euroopan komission esittämiä säädösehdotuksia, joiden avulla pyritään saavuttamaan tavoitteet älykkäämmän ja puhtaamman energian tarjoamisesta kaikille, toteuttamaan Pariisin sopimuksen mukaiset tavoitteet, tukemaan talouskasvua, edistämään investointeja ja teknologiajohtajuutta, luomaan uusia työllistymismahdollisuuksia ja parantamaan kansalaisten hyvinvointia. Ehdotetut säädökset vaikuttavat alueiden politiikkaan, ja alueiden komitea katsoo, että alueilla on oma roolinsa niiden täytäntöönpanossa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita kutsumaan paikallis- ja alueviranomaiset mukaan yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadintaan.

kannattaa ja arvostaa Euroopan komission perusteita asettaa energiatehokkuus etusijalle. Käyttämätön energia on edullisinta energiaa, ja energiatehokkuutta voidaan itsessään pitää ehtymättömänä ja kaikkialla saatavissa olevana energialähteenä. Energiatehokkuus on ratkaisevan tärkeää ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi, ja se on kustannustehokkain tapa päästä energiaunionin tavoitteisiin.

muistuttaa, että energiaköyhyyden torjuminen on keskeinen haaste Euroopan energiapolitiikalle ja että sen ratkaiseminen edellyttää monitasoista toimintaa. Komitea kehottaa siksi laatimaan yhteisen energiapoliittisen määritelmän sekä kohdennettuja toimenpiteitä ongelmaan puuttumiseksi. Komitea ehdottaa tässä yhteydessä, että tietty osa (ainakin 10 prosenttia) energiansäästövelvoitteesta olisi toteutettava toimenpiteillä tai toimintapolitiikoilla, jotka on kohdennettu heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin, ja että suunnitellaan erityisiä rahoitusvälineitä, joiden avulla heikoimmassa asemassa olevat kuluttajat voivat osallistua energiatehokkuustoimenpiteisiin ja hyötyä niistä.

panee merkille, että mahdollisuudessa valita energialähteiden yhdistelmä vapaasti piilee se vaara, ettei vuoteen 2030 ulottuvia ja sen jälkeisiä energiapoliittisia tavoitteita pystytä saavuttamaan. Tämän vuoksi direktiiveistä olisi tehtävä sitovia EU:n tasolla, ja niitä olisi tuettava kansallisin toimenpitein.

Energiatehokkuusdirektiiviä koskevat suositukset

toteaa, että Pariisin sopimuksen mukaisten tavoitteiden saavuttaminen on unionille suuri haaste. Jotta niihin päästään, EU:n olisi asetettava energiatehokkuustavoite nykyistä korkeammaksi (40 prosenttia vuonna 2030). Jatkaminen entiseen malliin 1,5 prosentin vuotuisin energiasäästöin ei riitä. Energiansäästötavoitteen nostaminen 2 prosenttiin vuodessa johtaa talouskasvun vahvistumiseen, työpaikkojen lisääntymiseen ja energiantuonnin vähenemiseen. Tässä yhteydessä on myös mukautettava tarkistetun direktiivin liitettä V sen varmistamiseksi, että energiansäästövelvoitteissa voidaan ottaa huomioon vain ne energiansäästötoimet, jotka eivät vaaranna EU:n ilmastopolitiikan muita tavoitteita (kuten hiilidioksidipäästöjen vähentämistä), ja että edistetään pitkäjänteisiä kestäväpohjaisia ratkaisuja.

toteaa tehtävän olevan joillekin alueille ja jäsenvaltioille vaikeampi kuin toisille, mutta energian säästäminen ja energiatehokkuus luovat uusia työpaikkoja ja vahvistavat talouskasvua kaikkialla.

ymmärtää monimutkaisen käytännön tilanteen, jossa Euroopan komissio on, mutta kannattaa Euroopan parlamentin esittämää 40 prosentin tavoitetta vuodeksi 2030.

Velvoitteet

toteaa energiatehokkuusvelvoitteen olevan tärkein väline energiatehokkuuden toteuttamiseksi. Yhä useammat jäsenvaltiot ovat ottaneet velvoitejärjestelmän käyttöön, ja välinettä soveltavien jäsenvaltioiden määrä on viidessä vuodessa noussut 5:stä 15:een. Kyseisten jäsenvaltioiden alueet ovat tyytyväisiä välineeseen. Alueiden komitea suosittaa, että loputkin jäsenvaltiot ottavat sen käyttöön.

10.

neuvoo tarkastelemaan direktiivin 8 artiklan tarkistamisen yhteydessä kriittisesti kysymystä säännöksen piiriin kuuluvien yritysten koosta, sillä pienehköissäkin yrityksissä on paljon säästöpotentiaalia.

Katselmukset

11.

toteaa, että direktiivin 8 artiklan mukaan tietyissä yrityksissä on tehtävä energiakatselmuksia. Euroopan komissio ei muuta kyseistä artiklaa. Alueiden komitea ehdottaa kuitenkin artiklan tarkistamista, jotta samanlaiset yritykset kuuluisivat direktiivin soveltamisalaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tällä tavoin luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioihin ja yhdenmukaistetaan lainsäädäntöä. Velvoitteeseen toteuttaa energiakatselmuksia suuremmissa yrityksissä olisi sisällyttävä valintakriteerinä myös energiankulutuksen määrä. Tämä olisi tarkoituksenmukaisempaa kuin vain liikevaihdon ja työntekijöiden määrän käyttäminen kriteereinä. Kaksinkertaisen sääntelyn välttämiseksi 8 artiklassa olisi voitava sulkea energiakatselmuksesta energiankulutus, joka on jo otettu huomioon rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä säädetyissä energiatehokkuustodistuksissa.

12.

kehottaa yhdistämään energiakatselmuksiin velvoitteen toteuttaa kaikki sellaiset energiatoimenpiteet, jotka maksavat itsensä takaisin viidessä vuodessa. Tällainen velvoite on esimerkiksi Alankomaissa, toimialoittain vahvistettujen toimenpidepakettien muodossa. Tämä parantaa toimenpiteiden toteutettavuutta.

Kulutuksen mittaaminen

13.

panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan komissio ehdottaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä energiamarkkinoilla siten, että lämmityksen ja jäähdytyksen kulutusta koskevien tietojen toimittamista parannetaan ja kuluttajien oikeuksia lämpöenergian mittauksen ja laskutuksen alalla vahvistetaan, etenkin kun kyseessä ovat monen asunnon rakennukset. Asuntokohtaisen lämpöenergian kulutuksen mittaus- ja laskutusvelvoitteen edellytykseksi olisi kuitenkin asetettava kustannustehokkuus ja tekninen toteutettavuus. Kun lisäksi otetaan huomioon jo tehty valtava työ ja taloudelliset investoinnit asuntokohtaisten mittareiden asentamiseksi, mittareiden etäluettavuusvaatimuksen oikeasuhtaisuus verrattuna siitä odotettavasti saatavaan rajalliseen lisähyötyyn on kyseenalainen. Jotta tietojen toimittamisen tiheyttä voitaisiin parantaa, otetaan käyttöön lämpömittareiden etäluettavuutta koskeva velvoite. Tämä velvoite saatetaan kokea yksityisyyden loukkauksena. Alueiden komitea kehottaakin jäsenvaltioita toteuttamaan toimia yksityisyyden suojan turvaamiseksi ja asianmukaisen tietosuojan varmistamiseksi ja huolehtimaan siitä, ettei tällaisten mittareiden asentaminen ole pakollista vaan perustuu vapaaehtoisuuteen.

14.

kannattaa näiden toimenpiteiden käyttöönottoa edellyttäen, että niiden kustannustehokkuus ja tekninen toteutettavuus arvioidaan. Tämä on tärkeä suojatoimi jäsenvaltioissa käytössä olevia erilaisia vuokrajärjestelmiä ajatellen.

Rahastot

15.

kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan myös vuoden 2020 jälkeen varoja puhtaan energian tarjoamiseen kaikille eurooppalaisille paitsi rakennerahastoista myös suoraan hallinnoitujen rahastojen ja rahoitusjärjestelyvälineiden kautta. Alueiden komitea tukee Euroopan komission ponnisteluja energiaköyhyyden vähentämiseksi ja suosittaa, että rakennerahastoista (sosiaalirahasto, aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto) myönnetään vuoden 2020 jälkeen varoja paikallis- ja alueviranomaisille energiaköyhyyden torjuntatoimiin.

16.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään tarkoituksenmukaisia välineitä ja toimenpiteitä, joilla mobilisoidaan julkisia varoja ja houkutellaan yksityisiä investointeja Euroopan tasolta sekä valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti energiatehokkuusalalle.

Rakennusten energiatehokkuutta käsittelevää direktiiviä koskevat suositukset

17.

arvostaa Euroopan komission ehdotusta rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi. Noin 75 prosenttia EU:ssa olevista rakennuksista on energiaominaisuuksiltaan tehottomia, ja vain 0,4–1,2 prosenttia rakennuskannasta peruskorjataan vuosittain. Rakennusten energiatehokkuuden lisääminen tarjoaa valtavia energiansäästömahdollisuuksia erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa.

18.

kehottaa viranomaistahoja ja markkinatoimijoita informoimaan asunnonomistajia nykyistä paremmin asuntojen energiaperuskorjaukseen liittyvistä mahdollisuuksista (mitä ja miten missäkin yhteydessä voidaan tehdä) esimerkiksi helppokäyttöisen verkkosivuston ja houkuttelevien järjestelyjen avulla. Alueiden komitea suosittaa lisäksi, että talojen ja rakennusten energiaperuskorjausten tuntemus sisällytetään rakennusalan pk-yrittäjiä ja työntekijöitä ajatellen pakollisena alan työntekijöiden koulutusohjelmaan.

Sähköajoneuvojen latauspisteet muissa kuin asuinrakennuksissa

19.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen siirtymisestä ekologisesti kestävään liikenteeseen (sähköajoneuvojen käyttö). AK kannattaa ehdotusta varustaa kaikki uudet ja nykyiset (laajamittaisten korjausten kohteena olevat) muut kuin asuinrakennukset sekä suuret uudet asuinrakennukset sähköisen liikkumisen edellyttämällä infrastruktuurilla. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kehittämään sähköajoneuvojen latauspisteitä koskevan eurooppalaisen standardin, jotta siirtymistä kestävyysperiaatteen mukaiseen liikenteeseen (sähköajoneuvojen käyttöön) saadaan nopeutettua.

20.

odottaa, että ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteen avulla saadaan liikkeelle ja onnistutaan houkuttelemaan laajamittaisia yksityisiä investointeja, ja kannattaa tätä direktiivin tueksi tarkoitettua aloitetta. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei rahoituskysymyksiä sälytetä alueille ja kunnille. Paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla aktiivinen rooli rahoitushakemusten koostamisessa.

Julkiset rakennukset

21.

kannattaa sitä, että rakennusten peruskorjausta käsittelevä energiatehokkuusdirektiivin 4 artikla siirretään rakennusten energiatehokkuutta koskevaan direktiiviin, mutta pitää valitettavana, ettei samaa tehdä energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklalle, joka koskee julkisten elinten rakennusten käyttämistä esimerkkinä. Alueiden komitea katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on niin ikään velvollisuus toimia esikuvana julkisten rakennusten energiatehokkaaseen käyttöön liittyvissä asioissa, ja kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia omaksumaan tämän roolin.

Toimivalta, toissijaisuusperiaate ja suhteellisuusperiaate

22.

pitää asianmukaisena oikeusperustaa, johon Euroopan komissio perustaa EU:n toimivallan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan nojalla unioni voi toteuttaa toimia mm. energiatehokkuuden edistämiseksi. Energiaköyhyyteen liittyvien toimien perustana tulee olla SEUTin 151 artikla. Toissijaisuusperiaatteen toteutumisen arvioinnin tulokset ovat osittain myönteisiä ja osittain kielteisiä. Alueiden komitean mielestä on perusteltua asettaa energiatehokkuutta koskeva EU-tason tavoite ja pitää siitä kiinni. Alueiden komitea suhtautuu kuitenkin torjuvasti ajatukseen ottaa käyttöön älykkäitä ratkaisuja koskeva indikaattori delegoidun säädöksen avulla, koska indikaattorista käytävää keskustelua ei ole vielä saatu päätökseen. Suhteellisuusperiaatteen toteutumisen arvioinnin tulokset ovat myönteisiä.

Bryssel 13. heinäkuuta 2017.

Euroopan alueiden komitean puheenjohtaja

Markku MARKKULA

Top