Haagissa 25. lokakuuta 1980 tehdyllä, yksityisoikeuden alaa koskevalla yleissopimuksella kansainvälisestä lapsikaappauksesta (jäljempänä ’vuoden 1980 yleissopimus’) pyritään palauttamaan ennalleen aiemmin vallinnut tilanne eli varmistamaan, että lapsi, joka on luvattomasti viety toiseen valtioon tai jätetty palauttamatta toisesta valtiosta, palautetaan pikaisesti asuinvaltioonsa. Yleissopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 93 maata, joiden joukossa ovat myös kaikki EU:n jäsenvaltiot, ja sen toiminta perustuu sopimuspuolten nimeämien keskusviranomaisten väliseen yhteistyöhön.

Lapsikaappauksien estäminen on olennainen osa EU:n politiikkaa, jonka tavoitteena on edistää lapsen oikeuksia. Sen vuoksi Euroopan unioni pyrkii kansainvälisellä tasolla aktiivisesti parantamaan vuoden 1980 yleissopimuksen soveltamista ja kannustaa kolmansia valtioita liittymään siihen.

Korean tasavalta talletti vuoden 1980 yleissopimusta koskevan liittymiskirjan 13. joulukuuta 2012. Yleissopimus tuli Korean tasavallassa voimaan 1. maaliskuuta 2013.

Vuoden 1980 yleissopimuksen 38 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että yleissopimusta sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

Euroopan unionilla on yksinomainen ulkoinen toimivalta kansainvälisissä lapsikaappausasioissa, joten päätös siitä, hyväksytäänkö Korean tasavallan liittyminen yleissopimukseen, on tehtävä EU:n tasolla neuvoston päätöksellä. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi Euroopan unionin edun mukaisesti annettava selitys Korean tasavallan liittymisen hyväksymisestä.

Komissio pyysi asiasta lausuntoa Euroopan unionin tuomioistuimelta, joka vahvisti EU:n yksinomaisen toimivallan hyväksyä kolmannen valtion liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen.

Euroopan unionin tuomioistuimen 14. lokakuuta 2014 antamassa lausunnossa 1/13 vahvistetaan, että sen hyväksyminen, että kolmas valtio liittyy Haagissa vuonna 1980 tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta, kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Tuomioistuimen mukaan on erityisesti tarpeen vahvistaa, että asiassa sovelletaan yhtenäisiä sääntöjä EU:ssa ja vältetään tilanne, jossa jäsenvaltiot toimivat eri tavoin (eriytetty yhdentyminen). Tämän päätöksen tarkoituksena on saattaa vuoden 1980 yleissopimus voimaan Korean tasavallan ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Vuoden 1980 yleissopimus vastaa kansainvälisten lapsikaappausten osalta neuvoston asetusta N:o 2201/2003 1 (joka tunnetaan Bryssel II a asetuksena), joka on EU:n oikeudellisen yhteistyön kulmakivi avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa.

Yksi asetuksen tärkeimmistä tavoitteista on estää lapsikaappaukset jäsenvaltioiden välillä ottamalla käyttöön menettelyjä, joilla varmistetaan lapsen pikainen palauttaminen tämän asuinjäsenvaltioon. Sen vuoksi Bryssel II a asetuksen 11 artiklaan on sisällytetty vuoden 1980 yleissopimuksessa vahvistettu menettely. Asetuksella myös täydennetään yleissopimusta. Lisäksi asetuksessa selvennetään joitakin seikkoja, muun muassa lapsen kuulemista, tuomion antamisen määräaikaa palauttamispyynnön jättämisen jälkeen ja lapsen palauttamatta jättämisen perusteita. Asetus sisältää myös säännöksiä, jotka koskevat eri jäsenvaltioissa annettuja ristiriitaisia palauttamista ja palauttamatta jättämistä koskevia tuomioita.

EU tukee kansainvälisesti kolmansien valtioiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen, jotta jäsenvaltiot voivat luottaa, että kansainvälisiin lapsikaappauksiin sovelletaan yhteistä sääntelykehystä.

Komissio antoi 21. joulukuuta 2011 kahdeksan ehdotusta neuvoston päätöksiksi, joilla hyväksytään kahdeksan maan (Albania, Andorra, Armenia, Gabon, Marokko, Seychellit, Singapore ja Venäjän federaatio) liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen kansainvälisestä lapsikaappauksesta. 2

Euroopan unionin neuvosto hyväksyi näistä ehdotuksista seitsemän kesä- ja joulukuun 2015 välisenä aikana. 3

Tässä päätöksessä otetaan huomioon se, että yksi EU:n ulkopuolinen maa (Korean tasavalta) on liittynyt vuoden 1980 yleissopimukseen vuoden 2011 ehdotusten hyväksymisen jälkeen.

Ehdotuksen yleisenä tavoitteena on kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti. Lisäksi tavoitteena on suojella lapsen oikeuksia Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti. Vuoden 1980 yleissopimus luotiin suojelemaan lasta kaappausten haitallisilta vaikutuksilta ja varmistamaan, että lapsi pystyy ylläpitämään yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa esimerkiksi turvaamalla tapaamisoikeuden käyttäminen.

Ehdotus on linjassa myös sen kanssa, että sovittelun käyttöä perheasioita koskevien rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemisessa pyritään edistämään. Tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettua direktiiviä 4 sovelletaan muun muassa perheoikeuden alalla Euroopan yhteisellä oikeudenkäyttöalueella. Myös vuoden 1980 yleissopimuksella kannustetaan ratkaisemaan perheasioita koskevat riita-asiat sovintoteitse. Yksi vuoden 1980 yleissopimukseen perustuvista, kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin julkaisemista hyvien toimintatapojen oppaista käsittelee sovittelua lasta koskevien perhesuhteisiin liittyvien kansainvälisten riitojen ratkaisemisessa silloin, kun asia kuuluu yleissopimuksen soveltamisalaan. Opas on käännetty Euroopan komission aloitteesta kaikille EU:n virallisille kielille (englantia ja ranskaa lukuun ottamatta) sekä arabiaksi tarkoituksena tukea vuoropuhelua sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät vielä ole ratifioineet yleissopimusta, ja löytää konkreettisia tapoja ratkaista kansainvälisistä lapsikaappauksista aiheutuvat ongelmat silloin, kun on kyse maista, jotka eivät ole ratifioineet yleissopimusta. 5

Päätös koskee kansainvälistä sopimusta, joten sovellettava oikeusperusta on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artikla yhdessä 81 artiklan 3 kohdan kanssa. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan.

Asetus (EY) N:o 2201/2003 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat näin ollen tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

•    Toissijaisuusperiaate

Ehdotuksen laatimisessa on noudatettu samaa asiaa koskevissa, jo hyväksytyissä neuvoston päätöksissä noudatettuja suuntaviivoja eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen yhtenäisen EU:n toiminnan tavoitteen saavuttamiseksi kansainvälisissä lapsikaappauksissa, koska sillä varmistetaan, että kaikki EU:n jäsenvaltiot hyväksyvät tietyssä määräajassa Korean tasavallan liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen.

On tarpeen tehdä asianmukaisia valmisteluja, jotta EU voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen, jolla hyväksytään tietyn kolmannen maan liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen.

Komissio ja EU:n jäsenvaltiot sopivat 20. tammikuuta 2015 pidetyssä asiantuntijakokouksessa tietyistä kolmannen maan tilanteen arviointia koskevista arviointiperusteista. Arviointiperusteiden ohjeellinen luettelo esitetään kyselylomakkeessa, minkä tarkoituksena on auttaa arvioimaan yleissopimukseen liittynyttä kolmatta maata. Jäsenvaltioiden kanssa järjestetyissä kuulemisissa ja asiantuntijakokouksessa 15. tammikuuta 2016 käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että jäsenvaltiot eivät – tässä vaiheessa – vastusta Korean tasavallan liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen.

Tiedot yleissopimuksen täytäntöönpanosta Koreassa on kerätty useista lähteistä. Tietoja keräsi unionin Korean tasavallan edustusto, joka kiinnitti erityisesti huomiota täytäntöönpanolainsäädännön vahvistamiseen, lapsikaappaustapausten selvittelyä koskevan tuomiovallan keskittämiseen ja ulkomaalaisten mahdollisuuteen saada oikeusapua. Selvityksen tulokset olivat tyydyttävät, ja vaikka oikeusalan ammattilaisten vielä vähäiset tiedot yleissopimuksesta sekä sen täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuminen herättivätkin jossain määrin huolta, ne eivät estä Korean tasavallan liittymisen hyväksymistä.

Myös jäsenvaltiot keräsivät tietoja Korean tasavallan tilanteesta, ja niistä keskusteltiin asiantuntijakokouksessa 15. tammikuuta 2016.

Tietoja saatiin niinikään kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin pysyvältä toimistolta. Korean tasavalta täytti sekä uusia sopimusvaltioita koskevan vakiomuotoisen lomakkeen että maaprofiililomakkeen 6 . Korean tasavalta on myös nimennyt kaksi tuomaria Haagin kansainväliseen tuomariverkostoon. Sen lisäksi tuomarit, jotka Korean tasavalta on aikaisemmin lähettänyt pysyvään toimistoon (vuodeksi kerrallaan), ovat olleet kotimaassaan keskeisessä asemassa vuoden 1980 yleissopimuksen täytäntöönpanossa.

Ehdotuksella ei ole merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia, jotka edellyttäisivät vaikutustenarviointia Euroopan komission paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti. Ehdotuksesta ei sen luonteen vuoksi tarvitse tehdä vaikutustenarviointia, kuten ei tarvinnut niistä seitsemästä vastaavasta jo vuonna 2015 hyväksytystä neuvoston päätöksestä, jotka koskevat tiettyjen kolmansien valtioiden liittymistä vuoden 1980 yleissopimukseen. Muita vaihtoehtoja ei olekaan kuin se, että kolmannen valtion liittyminen vuoden 1980 yleissopimukseen hyväksytään neuvoston päätöksellä.

Komissio ja jäsenvaltiot tekivät kuitenkin edellä esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti yksityiskohtaisen arvioinnin Korean tasavallan tilanteesta sen varmistamiseksi, pystyykö se panemaan vuoden 1980 yleissopimuksen tyydyttävästi täytäntöön.

Ehdotus koskee pelkästään luvan antamista jäsenvaltiolle, jotta ne voivat hyväksyä Korean tasavallan liittymisen vuoden 1980 yleissopimukseen. Sen täytäntöönpanon valvonta rajoittuu siihen, että jäsenvaltiot noudattavat selityksen sanamuotoa ja selityksen tallettamisen määräaikaa sekä ilmoittavat selityksen tallettamisesta komissiolle kyseisen neuvoston päätöksen mukaisesti.