Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52016IP0441

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (2016/2030(INI))

    EUVL C 224, 27.6.2018, p. 58–67 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    27.6.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    C 224/58


    P8_TA(2016)0441

    EU:n strateginen viestintä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi

    Euroopan parlamentin päätöslauselma 23. marraskuuta 2016 EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (2016/2030(INI))

    (2018/C 224/08)

    Euroopan parlamentti, joka

    ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta omastatunnosta ja totalitarismista (1),

    ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2009 Strasbourgissa/Kehlissä Naton 60-vuotispäivän yhteydessä annetun julkilausuman,

    ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (2),

    ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 kokoontuneen ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta,

    ottaa huomioon 19. ja 20. maaliskuuta 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

    ottaa huomioon Syyriaa ja Irakia sekä Isisin/Da’eshin muodostamaa uhkaa koskevasta EU:n alueellisesta strategiasta 16. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät, jotka ulkoasiainneuvosto vahvisti 23. toukokuuta 2016,

    ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. toukokuuta 2015 antaman selvityksen ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma” sekä uutta EU:n turvallisuuspoliittista globaalistrategiaa koskevan meneillään olevan työn,

    ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän suhteiden tilasta (3),

    ottaa huomioon EU:n strategista viestintää koskevan toimintasuunnitelman (Ares(2015)2608242, 22.6.2015),

    ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta (4),

    ottaa huomioon Walesissa 5. syyskuuta 2014 pidetyn Naton huippukokouksen yhteydessä annetun julkilausuman,

    ottaa huomioon 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman radikalisoitumisen ja terroristijärjestöjen harjoittaman unionin kansalaisten värväyksen ennaltaehkäisemisestä (5),

    ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

    ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Yhteinen kehys hybridiuhkien torjumiseksi: Euroopan unionin toimet” (JOIN(2016)0018),

    ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle aiheesta ”Euroopan turvallisuusagendan valjastaminen terrorismin torjuntaan ja toimivan ja todellisen turvallisuusunionin perustamisen valmisteluun” (COM(2016)0230),

    ottaa huomioon venäjänkielisistä media-aloitteista itäisen kumppanuuden maissa ja muualla tehdyn eurooppalaisen demokratiarahaston toteutettavuustutkimuksen ”Bringing Plurality and Balance to the Russian Language Media Space”,

    ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan selvityksen (A/HRC/31/65),

    ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleishuomion nro 34 (CCPR/C/GC/34),

    ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

    ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0290/2016),

    A.

    toteaa, että unioni on sitoutunut noudattamaan kansainvälisellä tasolla toteuttamissaan toimissa sellaisia periaatteita kuin demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä tiedotusvälineiden vapaus, tiedon saatavuus, sananvapaus ja tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joista viime mainittua voidaan kuitenkin rajoittaa tietyssä määrin kansainvälisen oikeuden, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksen, mukaisesti; ottaa huomioon, että kolmansien maiden toimijat, jotka pyrkivät heikentämään unionin uskottavuutta, eivät jaa samoja arvoja;

    B.

    toteaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla ja kansalaisilla on jatkuva ja kasvava tarve vastata tiedotuskampanjoihin sekä väärää ja vääristeltyä tietoa levittäviin kampanjoihin ja propagandaan, joita tulee valtioilta ja valtiosta riippumattomilta toimijoilta, kuten unionin naapurialueilla toimivilta ylikansallisilta terroristi- ja rikollisjärjestöiltä, joiden tarkoituksena on murentaa objektiivisen tiedottamisen tai eettisen journalismin peruskäsitteitä ja tehdä kaikesta tiedosta puolueellista tai poliittisen vallan väline, ja toteaa, että tämä kohdistetaan myös demokraattisia arvoja ja etuja vastaan;

    C.

    ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, tiedon saatavuus ja sananvapaus ovat peruspilareita demokraattisessa järjestelmässä, jossa tiedotusvälineiden omistusta ja rahoituslähteitä koskeva avoimuus on erittäin tärkeää; toteaa, että strategiat journalismin laadun, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja tosiasioiden paikkansapitävyyden varmistamiseksi voivat olla tehokkaita ainoastaan sikäli kuin tiedon antajia pidetään luotettavina ja uskottavina; katsoo, että samalla olisi arvioitava kriittisesti tapaa, jolla suhtaudutaan sellaisiin medialähteisiin, jotka ovat todistetusti ja toistuvasti levittäneet harhaanjohtavaa ja vääristelevää tietoa erityisesti niin sanotussa uudessa mediassa, sosiaalisissa verkostoissa ja digitaalisilla foorumeilla;

    D.

    ottaa huomioon, että informaatiosota on historiallisena ilmiönä yhtä vanha kuin sota itse; toteaa, että kylmän sodan aikana käytettiin laajamittaisesti kohdennettua informaatiosotaa ja siitä lähtien se on ollut kiinteä osa nykyaikaista hybridisodankäyntiä, joka on avointen ja peiteltyjen sotilaallisten ja ei-sotilaallisten toimien yhdistelmä, jolla pyritään horjuttamaan hyökkäyksen kohteena olevan maan poliittista, taloudellista ja sosiaalista tilannetta ilman muodollista sodanjulistusta, ja huomauttaa, että tämä ei kohdistu pelkästään unionin kumppaneihin vaan myös unioniin itseensä, sen toimielimiin ja kaikkiin jäsenvaltioihin ja kansalaisiin kansallisuudesta ja uskonnosta riippumatta;

    E.

    toteaa, että Krimin liittäminen Venäjään ja Venäjän johtama hybridisota Donetsin altaan alueella ovat kiihdyttäneet Venäjän hallinnon vastakkainasettelua EU:n kanssa; toteaa, että Venäjän hallinto on tehostanut propagandaansa, mikä on antanut Venäjälle vahvemman roolin unionin mediaympäristössä, ja että propagandalla pyritään synnyttämään unionin julkisessa mielipiteessä poliittista tukea Venäjän toimille ja heikentämään unionin ulkopolitiikan johdonmukaisuutta;

    F.

    ottaa huomioon, että kaikki propaganda sodan puolesta ja kaikki kansallisen, rotu- tai uskonnollisen vihan puoltaminen, joka merkitsee yllytystä syrjintään, vihollisuuksiin tai väkivaltaan, on kielletty lailla kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 20 artiklan mukaisesti;

    G.

    toteaa, että rahoituskriisi ja digitaalisen median uusien muotojen eteneminen ovat asettaneet vakavia haasteita laatujournalismille ja johtaneet kriittisen ajattelun vähenemiseen yleisön keskuudessa ja tehneet sen samalla alttiimmaksi disinformaatiolle ja manipuloinnille;

    H.

    toteaa, että propaganda ja Venäjän median tunkeutuminen ovat erityisen voimakkaita ja usein vailla vastapainoa itäisissä naapurimaissa; ottaa huomioon, että näiden maiden kansalliset tiedotusvälineet ovat usein heikkoja eivätkä kykene torjumaan venäläisten tiedotusvälineiden voimaa ja valtaa;

    I.

    toteaa, että informaatio- ja viestintäsodan teknologiaa käytetään legitimoimaan toimia, jotka uhkaavat unionin jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja poliittista riippumattomuutta, niiden kansalaisten turvallisuutta ja niiden alueellista koskemattomuutta;

    J.

    ottaa huomioon, että unioni ei tunnusta Isisiä/Da’eshia valtioksi tai valtion kaltaiseksi organisaatioksi;

    K.

    ottaa huomioon, että Isis/Da’esh, al-Qaida ja monet muut väkivaltaiset jihadistiterroristiryhmät käyttävät järjestelmällisesti viestintästrategiaa ja suoraa propagandaa sekä verkossa että verkon ulkopuolella ja että ne pyrkivät niillä osaltaan perustelemaan toimiaan unionia ja jäsenvaltioita sekä eurooppalaisia arvoja vastaan ja myös edistämään nuorten eurooppalaisten värväystä;

    L.

    ottaa huomioon, että Strasbourgissa/Kehlissä pidetyn Naton huippukokouksen julkilausumassa korostettiin, että on yhä tärkeämpää, että Nato tiedottaa asianmukaisesti, hyvissä ajoin, täsmällisesti ja vastuullisesti kehittyvistä tehtävistään, tavoitteistaan ja operaatioistaan, ja että sen jälkeen vuonna 2014 Latviaan perustettiin Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus, mitä pidettiin myönteisenä Walesissa pidetyn Naton huippukokouksen julkilausumassa;

    EU:n strateginen viestintä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi

    1.

    painottaa, että unionille vihamielisellä propagandalla on monia muotoja ja useita eri välineitä, jotka on usein mukautettu unionin jäsenvaltioiden profiilin mukaan, ja että sen tavoitteena on vääristää totuutta, synnyttää epäilyä, jakaa jäsenvaltioita, luoda strategista kahtiajakoa unionin ja sen Pohjois-Amerikan kumppanien välille, lamauttaa päätöksentekoa, heikentää unionin toimielinten ja unionissa turvallisuus- ja talouspoliittisesti merkittävien transatlanttisten kumppanuuksien arvostusta unionin kansalaisten ja sen naapurivaltioiden kansalaisten silmissä ja mielissä sekä horjuttaa ja heikentää eurooppalaista narratiivia, jossa keskeisiä ovat demokraattiset arvot, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate; muistuttaa, että yksi tärkeimmistä käytetyistä välineistä on pelon ja epävarmuuden lietsominen unionin kansalaisten keskuudessa sekä vihamielisten valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden esittäminen paljon vahvempina kuin ne todellisuudessa ovat;

    2.

    kehottaa unionin toimielimiä tunnustamaan, että strateginen viestintä ja informaatiosota eivät ole vain unionin ulkoinen ongelma vaan myös sisäinen, ja toteaa olevansa huolissaan siitä, että unionissa on monia tahoja, jotka levittävät vihamielistä propagandaa eteenpäin; on huolissaan, että eräät jäsenvaltiot ovat huonosti perillä siitä, että ne ovat propagandan ja disinformaation kohderyhmiä ja kanavia; kehottaa siksi unionin toimijoita puuttumaan siihen, että nykyisin ei ole selvyyttä ja yhteisymmärrystä siitä, mitä pidetään propagandana ja disinformaationa, kehittämään yhteistyössä unionin jäsenvaltioiden tiedotusvälineiden edustajien ja asiantuntijoiden kanssa yhteiset määritelmät ja keräämään tietoja ja faktoja propagandan kulutuksesta;

    3.

    panee merkille, että disinformaatio ja propaganda ovat osa hybridisodankäyntiä; korostaa siksi, että institutionaalisella tai poliittisella viestinnällä, ajatushautomojen ja korkeakoulujen tutkimuksilla, sosiaalisen median kampanjoilla, kansalaisyhteiskunnan aloitteilla, medialukutaidolla ja muilla hyödyllisillä toimilla on lisättävä tietoisuutta ja osoitettava vakuuttavuutta;

    4.

    korostaa, että kolmansien maiden unionia vastaan kohdistama propaganda- ja disinformaatiostrategia voi saada eri muotoja ja että siihen voivat liittyä erityisesti perinteiset tiedotusvälineet, sosiaaliset verkostot, opetusohjelmat ja puolueet unionissa ja sen ulkopuolella;

    5.

    panee merkille unionin nykyisen strategisen viestinnän monitasoisen luonteen eri tasoilla, kuten unionin toimielimissä, jäsenvaltioissa, erilaisissa Naton ja YK:n elimissä, valtioista riippumattomissa järjestöissä ja kansalaisjärjestöissä, ja kehottaa mahdollisimman tehokkaaseen koordinointiin ja tiedonvaihtoon näiden osapuolten välillä; kehottaa lisäämään yhteistyötä ja tiedonvaihtoa niiden eri osapuolten välillä, jotka ovat ilmaisseet olevansa huolissaan näistä propagandatoimista ja jotka haluavat laatia strategioita disinformaation torjumiseksi; katsoo, että unionin tasolla tällainen koordinointi olisi annettava unionin toimielinten tehtäväksi;

    6.

    katsoo, että unionin on pidettävä strategisia viestintätoimiaan painopistealueena, jolle olisi annettava asianmukaiset resurssit; painottaa, että unioni on yhdentymisen onnistunut malli, joka kriisienkin keskellä houkuttelee maita, jotka haluavat jäljitellä tätä mallia ja tulla sen osaksi; korostaa siksi, että unionin olisi päättäväisesti ja rohkeasti välitettävä myönteinen viesti menestyksestään, arvoistaan ja periaatteistaan ja oltava pikemminkin hyökkäys- kuin puolustuskannalla narratiivinsa esittämisessä;

    Venäjän disinformaatio- ja propagandasodan tunnistaminen ja paljastaminen

    7.

    pitää valitettavana, että Venäjä käyttää kontakteja ja tapaamisia EU-osapuolten kanssa propagandatarkoituksiin ja unionin yhteisen kannan julkiseen heikentämiseen sen sijaan, että se pyrkisi luomaan todellista vuoropuhelua;

    8.

    toteaa, että Venäjän hallitus käyttää monenlaisia välineitä ja kanavia, kuten ajatushautomoja ja erityissäätiöitä (esim. Russkij Mir), erityisviranomaisia (Rossotrudnitšestvo), monikielisiä televisiokanavia (esim. RT), näennäisuutistoimistoja ja -multimediapalveluja (esim. Sputnik), rajatylittäviä yhteiskunnallisia ja uskonnollisia ryhmiä hallinnon halutessa esittää itsensä ainoana perinteisten kristillisten arvojen puolustajana, sekä sosiaalista mediaa ja internetin trolleja, ja että se pyrkii niiden avulla kyseenalaistamaan demokraattisia arvoja, jakamaan Eurooppaa, kokoamaan sisäistä tukea ja luomaan mielikuvaa toimintakykynsä menettäneistä valtioista unionin itäisessä naapurustossa; korostaa, että Venäjä sijoittaa disinformaatio- ja propagandavälineisiinsä merkittäviä taloudellisia resursseja ja että niitä käyttävät joko valtio suoraan tai Venäjän hallinnon määräysvallassa olevat yritykset ja organisaatiot; painottaa, että toisaalta Venäjän hallinto rahoittaa puolueita ja muita organisaatioita unionin sisällä pyrkien siten heikentämään poliittista yhteenkuuluvuutta ja että toisaalta sen propaganda kohdistuu suoraan tiettyihin toimittajiin, poliitikkoihin ja yksityishenkilöihin unionissa;

    9.

    muistuttaa, että turvallisuus- ja tiedustelupalvelut ovat päätelleet, että Venäjällä on kyky ja aikomus toteuttaa operaatioita, joilla pyritään horjuttamaan muiden maiden vakautta; panee merkille, että tämä tapahtuu usein tukemalla poliittisia ääriryhmiä sekä laajamittaisilla disinformaatio- ja joukkoviestintäkampanjoilla; panee lisäksi merkille, että tällaiset mediayhtiöt ovat läsnä unionissa ja toimivat siellä aktiivisesti;

    10.

    panee merkille, että Venäjän hallinnon tiedotusstrategia täydentää sen toimintalinjaa, jolla tehostetaan kahdenvälisiä suhteita, taloudellista yhteistyötä ja yhteisiä hankkeita unionin yksittäisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan heikentää unionin yhtenäisyyttä ja sen toimintapolitiikkoja;

    11.

    väittää, että Venäjän strateginen viestintä on osa laajempaa, kumouksellista kampanjaa EU-yhteistyön sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden, poliittisen riippumattomuuden ja alueellisen koskemattomuuden heikentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia seuraamaan tarkasti Venäjän tiedotusoperaatioita unionin alueella sekä parantamaan valmiuksien jakamista ja vastatiedustelua kyseisten operaatioiden torjumiseksi;

    12.

    arvostelee voimakkaasti Venäjän pyrkimyksiä häiritä unionin yhdentymisprosessia ja pitää tässä yhteydessä valitettavana tukea, jota Venäjä antaa unionin vastaisille voimille unionin sisällä ja erityisesti äärioikeistolaisille puolueille sekä populistisille voimille ja liikkeille, jotka kieltävät liberaalien demokratioiden perusarvot;

    13.

    on erittäin huolissaan Venäjän hallinnon edistämän toiminnan nopeasta laajenemisesta Euroopassa ja mainitsee tästä esimerkkinä disinformaation ja propagandan, joilla pyritään ylläpitämään ja lisäämään Venäjän vaikutusvaltaa ja siten heikentämään ja jakamaan unionia; korostaa, että suuri osa Venäjän hallinnon propagandasta keskittyy joidenkin Euroopan maiden kuvaamiseen osana ”Venäjän perinteistä vaikutuspiiriä”; panee merkille, että yksi Venäjän päästrategioista on levittää ja syöttää muille vaihtoehtoista narratiivia, joka usein perustuu historiallisten tapahtumien vääristeltyyn tulkintaan ja jolla pyritään perustelemaan Venäjän ulkoisia toimia ja geopoliittisia etuja; toteaa, että historian vääristely on yksi Venäjän päästrategioista; toteaa tässä yhteydessä, että Venäjän hallinnon narratiivin torjumiseksi olisi lisättävä tietoisuutta kommunistihallintojen rikoksista julkisten kampanjoiden ja koulutusjärjestelmien avulla ja tuettava tutkimus- ja dokumentointitoimia erityisesti entisissä itäblokin maissa;

    14.

    korostaa, että Venäjä käyttää hyväkseen kansainvälisen oikeuskehyksen puuttumista esimerkiksi kyberturvallisuuden alalla ja vastuuvelvollisuuden puuttumista media-alan sääntelyssä ja että se kääntää edukseen kaikenlaisen monitulkintaisuuden näissä asioissa; korostaa, että Venäjän aggressiiviset toimet tietoverkkoalalla edistävät informaatiosodankäyntiä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kiinnittämään huomiota internetin yhdysliikennepisteisiin kriittisenä infrastruktuurina unionin turvallisuusstrategiassa; painottaa, että on ehdottoman tärkeää varmistaa tietojärjestelmien kestävyys unionin ja jäsenvaltioiden tasolla erityisesti palvelunestoja ja keskeytyksiä vastaan, jotka voivat olla merkittävässä asemassa hybridikonfliktissa ja propagandan torjumisessa, ja toimia tässä asiassa tiiviissä yhteistyössä Naton ja erityisesti Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksen kanssa;

    15.

    kehottaa jäsenvaltioita kehittämään koordinoituja strategisen viestinnän mekanismeja disinformaation ja propagandan arvioimiseksi ja torjumiseksi niin, että hybridiuhkat saadaan paljastettua;

    Isisin/Da’eshin informaatiosodankäynnin, disinformaation ja radikalisointimenetelmien ymmärtäminen ja torjuminen

    16.

    on tietoinen siitä, että Isis/Da’esh käyttää monia strategioita sekä alueellisesti että maailmanlaajuisesti ja pyrkii niiden avulla levittämään poliittista, uskonnollista, sosiaalista, vihaa lietsovaa ja väkivaltaista narratiiviaan; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita kehittämään Isisille/Da’eshille vastanarratiivin, jonka laatimiseen koulutusjärjestelmä osallistuu ja jossa lisätään valtavirtaan kuuluvien muslimioppineiden vaikutusmahdollisuuksia ja näkyvyyttä, sillä heillä on tarvittava uskottavuus Isisin/Da’eshin propagandan uskottavuuden heikentämiseen; pitää myönteisinä Isisin/Da’eshin vastaisen maailmanlaajuisen liittoutuman toimia ja tukee tässä yhteydessä Syyriaa ja Irakia koskevaa EU:n alueellista strategiaa; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita kehittämään jihadistipropagandalle vastanarratiivin ja levittämään sitä ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota koulutukseen sekä osoittamaan, että radikaalin islamin edistäminen on teologisesti väärin;

    17.

    panee merkille, että islamistiterroristijärjestöt, erityisesti Isis/Da’esh ja al-Qaida, toteuttavat aktiivisia tiedotuskampanjoita, joiden tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja ja etuja ja lietsoa vihaa niitä kohtaan; on huolissaan siitä, että Isis/Da’esh käyttää laajasti sosiaalisen median välineitä ja erityisesti Twitteriä ja Facebookia propagandansa ja värväystavoitteidensa edistämiseksi erityisesti nuorten keskuudessa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää Isisin/Da’eshin vastainen vastapropagandastrategia laajempaan, kattavaan alueelliseen strategiaan, johon sisältyy diplomaattisia, sosioekonomisia sekä kehityksen ja konfliktineston välineitä; pitää myönteisenä, että on perustettu eteläisiin maihin keskittyvä strategisen viestinnän työryhmä, jolla on mahdollisuuksia tehokkaasti osallistua Isisin/Da’eshin ääripropagandan ja vaikutusvallan purkamiseen ja torjumiseen;

    18.

    painottaa, että unioni ja eurooppalaiset ovat Isisin/Da’eshin tärkeä kohderyhmä, ja kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita tekemään tiiviimpää yhteistyötä yhteiskunnan ja erityisesti nuorison suojelemiseksi värväykseltä ja siten parantamaan heidän kykyään vastustaa radikalisoitumista; korostaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota unionin välineiden ja menetelmien parantamiseen erityisesti tietoverkoissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita työskentelemään tiiviissä yhteistyössä lokakuussa 2015 perustetun radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskuksen kanssa, tutkimaan radikalisoitumiselle altistumisen taustalla olevia sosiodemografisia tekijöitä ja puuttumaan niihin tehokkaasti sekä luomaan monialaisia institutionaalisia järjestelyjä (joilla yhdistetään korkeakoulututkimus, vankilahallinnot, poliisi, tuomioistuimet, sosiaalipalvelut ja koulutusjärjestelmät) radikalisoitumisen torjumiseksi; korostaa, että neuvosto on kehottanut edistämään rikosoikeudellisia toimia terrorismiin ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen torjumiseksi;

    19.

    kehottaa jäsenvaltioita toimiin, joilla estetään Isisin/Da’eshin mahdollisuudet saada rahoitusta; kehottaa edistämään tätä periaatetta unionin ulkoisessa toiminnassa ja korostaa, että on paljastettava Isisin/Da’eshin todellinen luonne ja torjuttava sen ideologinen oikeutus;

    20.

    kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan johdonmukaisia, unionin laajuisia toimia vihapuheen torjumiseksi; toteaa, että tällaista puhetta edistävät järjestelmällisesti suvaitsemattomat, radikaalit saarnaajat saarnoissa, kirjoissa, tv-ohjelmissa, internetissä ja monilla muilla viestinnän keinoilla ja että he luovat niiden avulla otollisen maaperän terroristijärjestöjen, kuten Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan, leviämiselle;

    21.

    korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on tärkeää toimia yhteistyössä sosiaalisen median palveluntarjoajien kanssa, jotta voidaan estää Isisin/Da’eshin propagandan levittäminen sosiaalisen median kanavien kautta;

    22.

    korostaa, että islamistiterroristijärjestöt, erityisesti Isis/Da’esh ja al-Qaida, toteuttavat aktiivisia disinformaatiokampanjoita, joiden tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja ja etuja; pitää tässä yhteydessä tärkeänä erityisstrategiaa, jolla torjutaan EU:n vastaista islamistista propagandaa ja disinformaatiota;

    23.

    korostaa, että puolueeton, luotettava ja objektiivinen viestintä ja tiedonkulku, jotka perustuvat tosiseikkoihin kehityksestä EU:n jäsenvaltioissa, estäisivät kolmansien osapuolten ruokkiman propagandan leviämisen;

    EU:n strategia propagandan torjumiseksi

    24.

    pitää myönteisenä strategista viestintää koskevaa toimintasuunnitelmaa; pitää myönteisenä yhteisestä kehyksestä hybridiuhkien torjumiseksi annettua yhteistä tiedonantoa ja kehottaa tukemaan sen suosituksia ja panemaan ne viipymättä täytäntöön; korostaa, että ehdotetut toimet edellyttävät kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että vain kattava lähestymistapa voi johtaa unionin toimien onnistumiseen; kehottaa unionin kiertävää puheenjohtajuutta hoitavia jäsenvaltioita sisällyttämään strategisen viestinnän aina osaksi ohjelmaansa, jotta varmistetaan tätä asiaa koskevan työn jatkuvuus; suhtautuu myönteisesti puheenjohtajavaltio Latvian aloitteisiin ja saavutuksiin tässä asiassa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan poliittisen tason säännöllisen viestinnän jäsenvaltioiden kanssa, jotta unionin toimia voidaan koordinoida paremmin; korostaa, että olisi merkittävästi vahvistettava unionin ja Naton välistä yhteistyötä strategisen viestinnän alalla; pitää myönteisenä, että puheenjohtajavaltio Slovakia aikoo järjestää totalitarismia käsittelevän konferenssin totalitaaristen hallintojen uhrien eurooppalaisena muistopäivänä;

    25.

    pyytää toimivaltaisia unionin toimielimiä ja viranomaisia seuraamaan tarkasti unionin vastaisen propagandan rahoituslähteitä;

    26.

    korostaa, että tarvitaan lisää rahoitusta tiedotusvälineiden vapauden tukemiseksi Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistuvissa maissa demokratiaa koskevien EU:n välineiden puitteissa; kehottaa komissiota varmistamaan tässä yhteydessä, että nykyisiä välineitä, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, Euroopan naapuruuspolitiikkaa, itäisen kumppanuuden tiedotusvälineiden vapautta koskevaa välinettä ja eurooppalaista demokratiarahastoa, hyödynnetään täysimääräisesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi;

    27.

    toteaa, että Venäjä käyttää propagandatoimiin valtavasti resursseja ja että vihamielinen propaganda saattaa vaikuttaa kielteisesti unionin päätöksentekoon ja heikentää yleisön luottamusta, avoimuutta ja demokratiaa; kiittää unionin strategisen viestinnän työryhmää sen tekemästä merkittävästä työstä; kehottaa siksi vahvistamaan unionin strategisen viestinnän työryhmää muuttamalla se ulkosuhdehallinnon täysivaltaiseksi yksiköksi, joka vastaa sekä itäisistä että eteläisistä naapurialueista ja jolla on asianmukainen henkilöstö ja riittävät määrärahat, jotka mahdollisesti saadaan erillisestä uudesta budjettikohdasta; kehottaa tiivistämään jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen yhteistyötä, jotta voidaan arvioida niiden kolmansien maiden vaikutus, jotka pyrkivät heikentämään unionin demokraattista perustaa ja arvoja; kehottaa tiivistämään Euroopan parlamentin ja ulkosuhdehallinnon yhteistyötä strategisen viestinnän alalla esimerkiksi hyödyntämällä parlamentin analyyttisia valmiuksia ja jäsenvaltioissa sijaitsevia tiedotustoimistoja;

    28.

    pitää erittäin tärkeänä, että unioni jatkaa perusoikeuksien ja -vapauksien aktiivista edistämistä ulkoisten toimiensa kautta; katsoo, että sananvapauden, kokoontumisvapauden, tiedonsaantioikeuden ja tiedotusvälineiden riippumattomuuden tukemisella naapurimaissa olisi tuettava unionin toimia propagandan torjumiseksi;

    29.

    korostaa tarvetta vahvistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja objektiivisuutta, puolueettomuutta ja riippumattomuutta unionissa ja sen naapurimaissa, myös valtiosta riippumattomien toimijoiden keskuudessa, muun muassa tukemalla toimittajia ja kehittämällä valmiuksia lisääviä ohjelmia media-alan toimijoille, tukemalla tiedonvaihtokumppanuuksia ja -verkostoja, kuten sisällön jakamiseen tarkoitettuja alustoja, mediatutkimusta, toimittajien liikkuvuutta ja koulutusmahdollisuuksia sekä työskentelyjaksoja EU:n tiedotusvälineissä parhaiden käytäntöjen vaihdon mahdollistamiseksi;

    30.

    korostaa laatujournalismia koskevan koulutuksen tärkeää roolia unionissa ja sen ulkopuolella, jotta voidaan tuottaa laadukkaita journalistisia analyyseja ja täyttää korkeat toimitukselliset vaatimukset; katsoo, että lehdistönvapauden, sananvapauden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kaltaisten EU:n arvojen edistämiseen sisältyy vainottujen ja vangittujen toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien tukeminen kolmansissa maissa;

    31.

    kannattaa tiiviimpää yhteistyötä EU:n toimielinten, eurooppalaisen demokratiarahaston, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj), Euroopan neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan välttää päällekkäisyydet ja varmistaa synergia vastaavanlaisissa aloitteissa;

    32.

    ilmaisee huolensa niistä vakavista ongelmista, jotka liittyvät tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja vapauteen joissakin jäsenvaltioissa, kuten Toimittajat ilman rajoja -järjestön kaltaiset kansainväliset järjestöt ovat raportoineet; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimia tiedotusvälineiden alan nykyisen tilanteen parantamiseksi, jotta turvataan unionin ulkoisen toiminnan uskottavuus tiedotusvälineiden vapauden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden tukemisessa;

    33.

    kehottaa ehdotuksen mukaisesti näin vahvistettua strategisen viestinnän työryhmää luomaan Twitter-käyttäjänimellä @EUvsDisInfo verkkotilan, josta laajempi yleisö voi saada erilaisia välineitä disinformaation tunnistamiseksi ja ohjeita näiden välineiden käyttöön ja joka voi toimia linkkinä kansalaisyhteiskunnan tähän asiaan keskittyvien monien aloitteiden välillä;

    34.

    vahvistaa, että tehokkaassa viestintästrategiassa on sisällytettävä paikalliset yhteisöt keskusteluihin EU:n toimista, tuettava ihmisten välisiä yhteyksiä ja otettava riittävästi huomioon kulttuurinen ja sosiaalinen vaihto keskeisenä keinona paikallisen väestön ennakkoluulojen torjumiseksi; muistuttaa, että tältä osin EU:n edustustojen on oltava suorassa yhteydessä paikallisiin ruohonjuuritason toimijoihin ja kansalaisyhteiskunnan edustajiin;

    35.

    korostaa, että vihaan, väkivaltaan tai sotaan yllyttämistä ei voida harjoittaa sananvapauden varjolla; kehottaa tekemään tätä koskevia lainsäädäntöaloitteita, jotta disinformaatioon puututaan vastuullisemmin;

    36.

    pitää tärkeänä EU:n politiikkatoimia koskevaa johdonmukaista ja tehokasta viestintää sekä sisäisesti että ulkoisesti samoin kuin räätälöidyn viestinnän tarjoamista tietyille alueille, mihin sisältyy tiedonsaanti paikallisilla kielillä; pitää tässä yhteydessä myönteisenä ulkosuhdehallinnon venäjänkielisen sivuston käyttöönottoa, sillä se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, ja kannustaa kääntämään ulkosuhdehallinnon verkkosivuston useammalle kielelle, kuten arabiaksi ja turkiksi;

    37.

    korostaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa alueellaan harjoitetun tai niiden etuja vastaan kohdistetun vihamielisen tiedotustoiminnan torjumisesta aktiivisesti, ennaltaehkäisevästi ja yhteistyössä; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia kehittämään omia strategisen viestinnän valmiuksiaan;

    38.

    kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan kansalaistensa käyttöön unionin strategisen viestinnän työryhmän kaksi viikkotiedotetta, Disinformation Digest ja Disinformation Review, jotta yleisö tulisi tietoiseksi kolmansien osapuolten käyttämistä propagandan menetelmistä;

    39.

    korostaa propagandan ja kritiikin välistä eroa;

    40.

    painottaa, että kaikki EU:ta tai sen toimintapolitiikkaa vastaan etenkin poliittisten näkemysten ilmaisun yhteydessä esitetty kritiikki ei välttämättä ole propagandaa tai disinformaatiota, mutta mahdollinen manipulaatio tai tuki, joka liittyy kolmansiin maihin ja jolla pyritään lietsomaan tai kärjistämään tätä kritiikkiä, antaa aiheen kyseenalaistaa näiden viestien luotettavuus;

    41.

    korostaa, että kolmansien maiden unionia vastaan esittämää propagandaa ja disinformaatiota on torjuttava, mutta tämä ei saisi heikentää kolmansien maiden kanssa ylläpidettävien rakentavien suhteiden merkitystä ja strategisten kumppanuuksien muodostamista yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi;

    42.

    suhtautuu myönteisesti siihen, että on hyväksytty strategista viestintää koskeva toimintasuunnitelma ja perustettu Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen East StratCom -työryhmä, jonka avulla pyritään välittämään tietoa EU:n toimintapolitiikoista sekä torjumaan EU:n vastaista propagandaa ja disinformaatiota; kehottaa edelleen tehostamaan strategista viestintää; katsoo, että East StratCom -työryhmän työskentelyn tehokkuutta ja avoimuutta on edelleen parannettava; kehottaa ulkosuhdehallintoa laatimaan kriteerejä työryhmän työn tehokkuuden mittaamiseksi; korostaa, että on tärkeää varmistaa työryhmän riittävä rahoitus ja asianmukaiset henkilöresurssit;

    43.

    toteaa, että työryhmän julkaiseman Disinformation Review -katsauksen on täytettävä Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) toimittajien toimintaa koskevan periaatejulistuksen vaatimukset; korostaa, että katsaus on laadittava asianmukaisesti ilman loukkaavaa kieltä tai arvoasetelmia; kehottaa East StratCom -työryhmää tarkastelemaan uudelleen katsauksen laadinnassa käytettyjä kriteerejä;

    44.

    katsoo, että tehokas strategia EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi voisi olla sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla tarjotaan kohdeyleisölle asiaankuuluvaa ja kiinnostavaa tietoa EU:n toiminnasta, eurooppalaisista arvoista ja muista yleistä etua koskevista kysymyksistä, ja korostaa, että tätä varten voitaisiin käyttää nykytekniikkaa ja sosiaalisia verkostoja;

    45.

    kehottaa komissiota edistämään tiettyjä lainsäädäntöaloitteita, jotta disinformaatiota ja propagandaa voidaan käsitellä tehokkaammin ja vastuullisemmin, ja käyttämään Euroopan naapuruusvälineen väliarviointia tiedotusvälineiden kestävyyden vahvistamisen edistämiseen strategisena painopisteenä; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen arvioinnin unionin nykyisten rahoitusvälineiden tehokkuudesta ja esittämään ehdotuksen kattavasta ja joustavasta ratkaisusta, jolla voidaan antaa suoraa tukea riippumattomille tiedotusvälineille, ajatushautomoille ja kansalaisjärjestöille erityisesti kohderyhmän omalla kielellä ja kanavoida lisäresursseja organisaatioille, jotka kykenevät tällaista tukea antamaan, esimerkiksi eurooppalaiselle demokratiarahastolle, sekä samalla rajoittamaan rahoitusvirtoja sellaisten yksityishenkilöiden ja yhteisöjen rahoittamiseksi, jotka osallistuvat strategisen viestinnän toimiin yllyttääkseen väkivaltaan ja vihaan; kehottaa komissiota tekemään perusteellisen selvityksen tiettyjen unionin rahoittamien suurten mediahankkeiden, kuten Euronewsin, tehokkuudesta;

    46.

    korostaa tietoisuuden lisäämisen, koulutuksen sekä verkkomedia- ja informaatiolukutaidon merkitystä unionissa ja sen naapurimaissa, jotta lisätään kansalaisten valmiuksia analysoida kriittisesti mediasisältöä ja siten tunnistaa propaganda; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä tietämystä koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla; korostaa, että ihmisiä olisi kannustettava aktiiviseen kansalaisuuteen ja tietoisuutensa kehittämiseen median kuluttajina; korostaa verkkotyökalujen ja erityisesti sosiaalisen median keskeistä roolia, sillä niiden avulla väärän tiedon levittäminen ja disinformaatiokampanjoiden käynnistäminen on helpompaa ja usein esteetöntä; muistuttaa, että propagandan torjuminen propagandalla on vahingollista; katsoo siksi, että unioni kokonaisuutena ja jäsenvaltiot erikseen voivat torjua kolmansien osapuolten propagandaa ainoastaan osoittamalla vääriksi disinformaatiokampanjat ja käyttämällä positiivista viestintää ja tiedottamista, ja niiden olisi kehitettävä aidosti tehokas strategia, jota eriytetään ja mukautetaan propagandaa levittävien toimijoiden luonteen mukaan; toteaa, että rahoituskriisi ja digitaalisen median uusien muotojen eteneminen ovat asettaneet vakavia haasteita laatujournalismille;

    47.

    on huolissaan sosiaalisen median ja verkkoalustojen käytöstä rikolliseen vihapuheeseen ja väkivaltaan yllyttämiseen ja kannustaa jäsenvaltioita mukauttamaan ja päivittämään lainsäädäntöä nykyisen kehityksen perusteella tai panemaan täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee vihapuhetta verkossa ja sen ulkopuolella; katsoo, että tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä verkkoalustojen sekä johtavien internet- ja mediayhtiöiden kanssa;

    48.

    kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan ja varmistamaan laatujournalismille ja monipuolisille tietolähteille tarvittavan kehyksen torjumalla tiedotusvälineiden keskittymistä, jolla on kielteinen vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen;

    49.

    toteaa, että mediakasvatus antaa tietoja ja taitoja ja voimaannuttaa kansalaiset käyttämään oikeuttaan sananvapauteen, analysoimaan mediasisältöjä kriittisesti ja reagoimaan disinformaatioon; korostaa siksi tarvetta lisätä tietoisuutta disinformaation vaaroista medialukutaitoa koskevilla kaikentasoisilla toimilla, mukaan lukien eurooppalainen tiedotuskampanja median sekä toimittajien ja toimituskunnan eettisistä säännöistä, sekä vahvistamalla yhteistyötä sosiaalisten foorumien kanssa ja edistämällä yhteisiä aloitteita, joilla puututaan vihapuheeseen, väkivaltaan yllyttämiseen ja verkossa tapahtuvaan syrjintään;

    50.

    korostaa, ettei mikään pehmeään valtaan perustuva strategia voi menestyä ilman kulttuuridiplomatiaa ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämistä maiden välillä ja sisällä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella; kannustaa tästä syystä pitkän aikavälin julkisiin ja kulttuurisiin diplomaattisiin toimiin ja aloitteisiin, kuten opiskelijoiden ja nuorten ammattilaisten stipendejä ja vaihto-ohjelmia koskeviin aloitteisiin sekä aloitteisiin, joilla tuetaan kulttuurien välistä vuoropuhelua, vahvistetaan kulttuurisiteitä EU:ssa ja lujitetaan yhteisiä kulttuurisiteitä ja yhteistä kulttuuriperintöä, ja katsoo, että EU:n edustustojen ja ulkosuhdehallinnon henkilöstölle on annettava asianmukaista koulutusta, jotta varmistetaan, että heillä on riittävät kulttuurienväliset taidot;

    51.

    katsoo, että julkisten tiedotusvälineiden olisi oltava esimerkkinä siitä, miten voidaan tarjota puolueetonta ja objektiivista tietoa parhaiden käytäntöjen ja journalismin eettisten sääntöjen mukaisesti;

    52.

    korostaa, että huomiota olisi kiinnitettävä etenkin uuteen tekniikkaan, kuten digitaaliseen lähetystoimintaan, mobiiliviestintään, verkkomediaan ja sosiaalisiin verkostoihin, myös alueellisiin, ja toteaa, että ne helpottavat perussopimuksissa vahvistettuja eurooppalaisia arvoja koskevien tietojen välittämistä ja parantavat niitä koskevaa tietämystä; muistuttaa, että kyseisen viestinnän on oltava korkeatasoista, siihen on sisällyttävä konkreettisia parhaita käytäntöjä ja siinä on korostettava EU:n vaikuttavuutta kolmansissa maissa, mukaan lukien EU:n humanitaarinen apu, sekä mahdollisuuksia ja etuja, joita tiiviimpi yhteys ja yhteistyö EU:n kanssa tuovat kansalaisille ja erityisesti nuorille kolmansissa maissa, kuten viisumivapaa matkustaminen tai valmiuksien kehittäminen, liikkuvuus ja vaihto-ohjelmat;

    53.

    korostaa tarvetta varmistaa, että uuteen ENP-portaaliin, jota tällä hetkellä kehitetään OPEN Neighbourhood -ohjelmassa, ei kerätä pelkästään asiantuntijayhteisölle osoitettua sisältöä vaan että siihen sisällytetään myös suuremmalle yleisölle tarkoitettu osuus; katsoo, että portaaliin olisi sisällyttävä itäistä kumppanuutta koskeva osuus, jossa tuodaan yhteen tällä hetkellä usealla verkkosivustolla olevat tiedot aloitteista;

    54.

    huomauttaa, että populaarikulttuuria ja viihteellistä opetusta voidaan käyttää jaettujen inhimillisten arvojen välittämiseen ja EU:n toimintapolitiikasta tiedottamiseen;

    55.

    korostaa tukevansa sellaisia aloitteita kuin Baltic Centre for Media Excellence Riiassa, Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus tai radikalisoitumisen torjuntaverkoston osaamiskeskus; painottaa, että on hyödynnettävä näiden aloitteiden tuloksia ja analyyseja ja tehostettava unionin analyyttisia valmiuksia kaikilla tasoilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään samanlaisia hankkeita, osallistumaan toimittajien kouluttamiseen, tukemaan riippumattomia mediakeskuksia ja tiedotusvälineiden monimuotoisuutta, kannustamaan tiedotusvälineiden ja ajatushautomojen väliseen verkostoitumiseen ja yhteistyöhön ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tietoa näillä aloilla;

    56.

    tuomitsee jatkuvat hyökkäykset riippumattomia tiedotusvälineitä, toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja kohtaan Venäjällä ja miehitetyillä alueilla, myös Krimillä siitä lähtien kun se laittomasti liitettiin Venäjään; korostaa, että vuodesta 1999 Venäjällä on tapettu, kadonnut jäljettömiin tai pantu vankilaan kymmeniä toimittajia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimittajien suojelua Venäjällä ja unionin naapurimaissa, tukemaan Venäjän kansalaisyhteiskuntaa ja panostamaan ihmisten välisiin yhteyksiin; kehottaa välittömästi vapauttamaan toimittajat; panee merkille, että unioni on vahvistamassa suhteitaan itäisiin kumppaneihinsa ja muihin naapurimaihin ja pitää myös avoinna viestintäkanavia Venäjään; katsoo, että suurin este Venäjän disinformaatiokampanjoille olisi riippumattoman ja vapaan median olemassaolo itse Venäjällä; katsoo, että tämän saavuttamisen olisi oltava unionin tavoitteena; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota ja antamaan riittävästi resursseja tiedotusvälineiden monimuotoisuuteen, paikalliseen mediaan, tutkivaan journalismiin ja vieraskieliseen, erityisesti venäjän-, arabian-, farsin-, turkin- ja urdunkieliseen, mediaan sekä mediaan muilla kielillä, joita propagandalle alttiit väestönosat puhuvat;

    57.

    tukee Syyrian, Irakin ja koko alueen (myös vierastaistelijoiden alkuperämaiden) asiaankuuluvien toimijoiden toteuttamia viestintäkampanjoita Isisin/Da’eshin ideologian horjuttamiseksi, sen tekemien ihmisoikeusloukkausten tuomitsemiseksi ja muihin alueen ryhmiin liittyvien väkivaltaisten ääriliikkeiden ja vihapuheen torjumiseksi; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden kanssa käymässään vuoropuhelussa korostamaan, että hyvä hallintotapa, vastuuvelvollisuus, avoimuus, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat oleellisia edellytyksiä näiden yhteiskuntien suojelemiseksi Isisin/Da’eshin ja al-Qaidan kaltaisia terroristijärjestöjä innoittavien suvaitsemattomien ja väkivaltaisten ideologioiden leviämiseltä; painottaa, että Isisin/Da’eshin ja muiden kansainvälisten terroristijärjestöjen harjoittaman terrorismin uhkan kasvaessa on tarpeen vahvistaa turvallisuusalan yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joilla on pitkä kokemus terrorismin torjunnasta;

    58.

    kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa vahvistamaan unionin täyden tuen meneillään olevalle täytäntöönpanoprosessille ja osallistumaan taloudellisesti niiden suositusten toteuttamiseen, joita esitettiin eurooppalaisen demokratiarahaston vuonna 2015 tekemässä toteutettavuustutkimuksessa venäjänkielisistä media-aloitteista itäisen kumppanuuden puitteissa ja muualla;

    o

    o o

    59.

    pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja Natolle.

    (1)  EUVL C 137 E, 27.5.2010, s. 25.

    (2)  EUVL C 434, 23.12.2015, s. 24.

    (3)  EUVL C 407, 4.11.2016, s. 35.

    (4)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0272.

    (5)  Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0410.


    Top