18.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/28

1.

pitää elintarvikejätettä ja ruuan tuotanto-, jalostus-, jakelu- ja kulutusvaiheessa syntyvää hävikkiä vakavana globaalina ongelmana, joka haittaa merkittävästi taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Ongelmaan voidaan vaikuttaa vain eri hallintotasoja ja politiikkasektoreita yhdistävällä laajalla ja määrätietoisella yhteistyöllä. Kansalaisyhteiskunta ja yritykset on saatava kattavasti mukaan toimenpiteisiin.

2.

pitää kestämättömänä vallitsevaa tilannetta (1), jossa

3.

haluaa oma-aloitteisella lausunnollaan tukea ja vahvistaa koko kansainvälisen yhteisön sekä YK:n ja sen toimialajärjestöjen pyrkimyksiä vallitsevan tilanteen parantamiseen, nimittäin kestävän kehityksen tavoitteiden 2 ja 12 (”Nälän poistaminen” ja ”Vastuullinen tuotanto ja kulutus”) saavuttamiseen. Näin on tarkoitus vähentää elintarvikejätteen määrä puoleen vuoteen 2030 mennessä (2).

4.

katsoo, että Euroopan komission resurssitehokkuutta ja kiertotaloutta koskevat aloitteet tarjoavat hyvän mahdollisuuden myös elintarviketuotannon ja -kulutuksen kestävyyttä parantaviin aloitteisiin ja lainsäädäntöön.

5.

pyytää Euroopan komissiolta toimia yhteisen terminologian ja yhtenäisten määritelmien luomiseksi alalle Euroopan tasolla ja kannustaa osallistumaan ja vaikuttamaan kansainväliseen vuoropuheluun sekä tuomaan kansainvälisen havainnot ja suositukset osaksi EU:n toimintaa. Tämä helpottaisi ongelmien tunnistamista ja vertailua sekä niiden ottamista huomioon EU:n omassa lainsäädännössä ja yhteistyössä kauppa- ja kehityskumppanien kanssa (3). EU mm. muodostaa sisämarkkina-alueen ja sillä on yhteinen maatalouspolitiikka. Niinpä tarvitaan myös yhteiset käsitteet, menetelmät ja vertailukelpoiset mittarit. Näin voitaisiin luoda elintarvikejätteen vähentämiselle ja sen syntymisen estämiselle vertailukelpoiset perusteet aluetasolla ja alueiden välillä.

6.

Ehdotus jätedirektiivin (2008/98/EY) muuttamiseksi viittaa pyrkimykseen edelleen vähentää jätteen, myös elintarvikejätteen, syntymistä.

7.

Yhteisen maatalouspolitiikan osalta tulisi vahvemmin pyrkiä siihen, että resurssitehokas elintarvikkeiden tuottaminen ja toisaalta luonnon- ja ympäristönhoitoon tähtäävä toiminta ymmärretään omiksi toimialoikseen. Näennäisviljely ja heikosti panostettu tuotanto johtavat alhaisiin satotasoihin ja korjaamatta jätettyihin satoihin, jolloin sekä lopputulos että kaikki tuotantopanokset hukataan.

8.

Kauppa- ja kuluttajapolitiikassa tulisi sekä sisämarkkinoilla että ulkomaankaupassa edistää sellaisia sopimuskäytäntöjä ja menettelyjä, jotka vähentävät hävikkiä. Esimerkiksi vähittäiskaupan omaksumien pakkauskokojen ja elintarvikkeiden muoto- ja kokostandardien vuoksi hukataan merkittävästi käyttökelpoisia elintarvikkeita. Kotitalouksien omiin kierrätettäviin astioihin pakattavien irtotuotteiden myynnin edistäminen, jonka myötä kuluttajalle koituu pienemmät kustannukset, voi osaltaan auttaa siinä, että tuotteita opitaan ostamaan vain tarvittava määrä usein kooltaan liian suuren tai hintaedun takia houkuttelevan valmispakkauksen sijaan.

9.

Kuluttajansuojan ja kansanterveyden edistämiseksi luodut tuotteiden vanhentumiskäytännöt ja -merkinnät eivät kaikkien tuotteiden osalta ole tarkoituksenmukaisia, ja niistä johtuen käyttökelpoista ruokaa heitetään tarpeettomasti hukkaan. Komissiolla on keskeinen rooli selvittää, voitaisiinko resurssien paremmalle käytölle laatia suuntaviivat, esimerkiksi kun on kyse elintarvikkeiden lahjoittamisesta hyväntekeväisyysjärjestöille ja ruokapankeille ja vanhentuvan elintarvikkeen rehukäytöstä, ottaen huomioon elintarviketurvallisuuden vaatimukset. On tarpeen valistaa kaikkia sidosryhmiä, tuottajia, vähittäismyyjiä ja kuluttajia, jotta vanhentumispäivämäärien merkintöjä ymmärretään paremmin. On esimerkiksi selvennettävä ”parasta ennen” -päivämäärän merkitystä: se ei tarkoita, että elintarvikkeet olisivat kyseisen päivämäärän jälkeen myrkyllisiä.

10.

Kehityspolitiikassa Euroopan pitää yhdessä muiden suurten kehitysrahoittajien kanssa panostaa alueellisten talous- ja kauppayhteistyösopimusten luomiseen, tuotannon ja kuluttajat paremmin yhdistäviin menetelmiin, infrastruktuuriin ja teknologiaan sekä erityisesti luonnonvara- ja maataloussektorien kehittämiseen kestävästi. Reilun kaupan ohjelmat, varsinkin paikallis- ja alueviranomaisten tukemat ohjelmat, voivat olla tässä tärkeä väline. Paikallisten markkinoiden toimivuuden ja paikallistuotteiden markkinoillepääsyn edistäminen etenkin sisällyttämällä ulkoiset kustannukset (esim. elintarvikkeiden kuljetuskustannukset) hintoihin on tärkeää.

11.

Vähävaraisten kansalaisten avustamiseen tarkoitetuissa toimissa tulee jatkossakin säilyttää ruoka-apuelementti ja parantaa yhteyttä avustusorganisaatioiden ja paikallisten tuottajien, kaupan ja ravitsemispalvelujen tuottajien välillä. Lisäksi tulee järjestää viimeistä käyttöpäiväänsä lähestyvien elintarvikkeiden suoramyyntiä symboliseen hintaan siten, että taataan tällaista apua saavien tai tällaisia ostoksia tekevien ihmisarvo ja henkilöllisyyden suoja. Kolmannen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön pitäisi perustua läheisyysperiaatteeseen, ja siinä olisi panostettava paikallisiin verkostoihin, lahjoituksiin ja kotiintoimituksiin, jotka toteutetaan saman kunnan tai kuntaverkoston sisällä välttäen mahdollisimman pitkälti avustustuotteiden varastointia ja laajalla maantieteellisellä alueella tapahtuvaa jakelua. Elintarvikkeiden monipuolistaminen ja paikallisten ja sesonkituotteiden sisällyttäminen ohjelmiin vähentävät hukkaan joutuvan ruoan määrää (4).

12.

Julkisten hankintojen säännöstö voisi sisältää elementtejä, joilla tähdätään elintarvikejätteen vähentämiseen ja sen synnyn ehkäisemiseen.

13.

muistuttaa Euroopan komissiota aiemmin esittämästään pyynnöstä konkreettisemmasta tavoitteiden asettamisesta elintarvikejätteen vähentämiseksi 30 prosentilla vuoteen 2025 mennessä (5). Komitea kehottaa komissiota kehittämään yhtenäisiä menetelmiä elintarvikejätteen vähentämistavoitteiden seurantaa varten;

14.

pitää tervetulleena Euroopan komission sitoumusta tukea kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista asianmukaisilla toimilla, sidosryhmien osallistumisella, arvokkaan ja onnistuneen innovoinnin jakamisella sekä sopivilla vertailuarvoilla (6);

15.

kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisuutta asettaa erilliset vähennystavoitteet elintarvikeketjun kaikkiin vaiheisiin: tuotantoon, jalostukseen, kauppaan ja jakeluun, ateriapalveluihin, kotitalouksiin ja jätteiden käsittelyyn. Tavoitteet voisivat muodostua EU:n yhteisestä kokonaistavoitteesta, jonka saavuttamiseksi laadittaisiin maakohtaiset ohjelmat ja tavoitteet kunkin maan erityispiirteiden pohjalta ketjun kussakin vaiheessa, kuten on menetelty mm. ilmastopolitiikassa. Jotta tekniset, taloudelliset ja ympäristöolosuhteet voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon, maakohtaisten ohjelmien ja suunnitelmien laadinta tehtäisiin kaikkien hallintotasojen yhteistyönä;

16.

suosittelee Euroopan komissiolle eri hallintotasoja ja alan toimijoita yhdistävän eurooppalaisen foorumin perustamista ruokajätteen syntymisen estämiseksi, vähentämiseksi ja jätteen käsittelytapojen parantamiseksi ja ilmaisee kiinnostuksensa olla mukana toiminnassa käytännön toimenpiteiden vertailemisessa ja parhaiden käytäntöjen levittämisessä;

17.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään sopimusten tekemistä vähittäismyyntialan ja hyväntekeväisyysjärjestöjen välillä EU:n jäsenvaltioissa ja kannustamaan siihen (esimerkkinä mainittakoon Ranskassa äskettäin säädetty laki, joka estää suuria kauppoja heittämästä pois hyvälaatuisia elintarvikkeita, joiden ”parasta ennen” -päivämäärä lähestyy, ja tuhoamasta myymättä jääneitä käyttökelpoisia elintarvikkeita). Elintarvikkeiden lahjoittamista koskevat suuntaviivat ovat tarpeellisia myös teollisuudelle ja hyväntekeväisyysjärjestöille, jotta vastuukysymyksiä saadaan selkiytettyä ja yrityksiä voidaan kannustaa sisällyttämään uudelleenjakomekanismeja toimitusketjujensa prosesseihin. Vastaavat menettelyt tulisi luoda myös muualle ruokasektoriin, kuten ateria- ja matkailupalveluihin. Turvallisuus- ja kansanterveysnäkökohdat tulee arvioida kullakin soveltamisalalla niille soveltuvin kriteerein;

18.

kehottaa alue- ja paikallisviranomaisia luomaan tehokkaita toissijaisia jakeluketjuja ensisijaisesta jakeluketjusta poisvedettyjä tai poistettuja elintarvikkeita varten (esimerkiksi sosiaalisten ruokakauppojen mallin mukaisesti) ja varmistamaan, että muita heikommassa asemassa olevilla on mahdollisuus saada tällaisia vielä käyttökelpoisia elintarvikkeita. Komitea suosittaa, että hyväntekeväisyysjärjestöille ja ruokapankeille annetaan taloudellista tukea niiden toimintakapasiteetin lisäämiseksi;

19.

kiinnittää huomiota poisheitettyihin kalansaaliisiin, jotka ovat yksi keskeinen elintarvikejätteen lähde. Komitea kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kattavan suunnitelman (suosituksia/suuntaviivoja) sivusaaliista valmistettavien kalatuotteiden käsittelylle ja markkinoinnille. Suunnitelma voisi sisältää suosituksia elintarvikkeeksi kelpaavien tahattomien saaliiden käytöstä;

20.

kehottaa ateriapalveluja tuottavia paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan omat ohjelmansa ruokajätteen synnyn estämiseksi sekä syntyvän ruokajätteen tehokkaaksi käyttämiseksi. Komitea kehottaa edellyttämään samoja toimenpiteitä ateriapalveluja viranomaisille toimittavilta yrityksiltä (7);

21.

korostaa, että hyvien käytäntöjen vaihtoa tulee edistää laajamittaisesti. Tässä yhteydessä pitäisi ensisijaisesti edistää ohjelmia, joiden tavoitteena on kehittää paikallisten tuottajien markkinoille saattamien tuotteiden paikallista kulutusta lyhyissä jakeluketjuissa – myös lahjoitustoiminnassa. Turvautumalla hyvien käytäntöjen menetelmään voidaan edistää kertyneen kokemuksen avulla asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista ja tarjota paikallishallinnolle riittävää tietoa tällaisen kehittämisohjelman käynnistämiseksi sekä kannustaa niitä tahoja, jotka eivät ole vielä ryhtyneet tämänsuuntaisiin toimiin;

22.

suosittelee mahdollisuuksien mukaan paikallisten ja alueellisten tuotteiden ja sesonkituotteiden käyttöä ateriapalveluiden (mukaan lukien julkiset ateriapalvelut, matkailuinfrastruktuuri sekä majoituksen tarjoajat, ravintolat ja muut vastaavan toiminnan harjoittajat) raaka-aineina ja kehottaa kampanjoimaan lähiruoan puolesta tuotanto- ja kulutusketjun lyhentämiseksi, mikä vähentää käsittelytasoja ja siten myös eri vaiheissa syntyvää jätettä;

23.

suosittelee, että elintarvike-, ravintola- ja hotellialan yrityksissä otetaan käyttöön käytännesäännöt, joilla pyritään tuotteiden mahdollisimman tehokkaaseen hyödyntämiseen siten, että ylijäämäelintarvikkeet jaetaan sosiaalisiin tarkoituksiin tehokkaiden ja turvallisten jakeluverkostojen välityksellä, jotta sosiaalialan tahot ja muita heikommassa asemassa olevat perheet voivat käyttää ne;

24.

kehottaa perusopetusta ja muita koulutuspalveluita järjestäviä kuntia ja alueviranomaisia ottamaan ruokajäteongelman ja sen helpottamisen osaksi opetusohjelmaansa esimerkiksi teemapäivien, tutustumiskäyntien ja oman oppilaitoksen ruokahuoltoon tutustumisen avulla sekä mm. oppilaiden ja muiden ateriapalvelujen asiakkaiden osallistamisella ateriapalvelujen kehittämiseen. Olisi tärkeää, että mahdollisimman monet koululaiset ja opiskelijat saisivat osana opintojaan kokonaiskuvan ruoan tuotannon ja kulutuksen vaikutuksesta talouteen, ympäristöön sekä yhteiskunnallisesti ja eettisesti kestävään kuluttajakäyttäytymiseen.

Lisäksi olisi toteutettava ei pelkästään koululaisille vaan kaikille kuluttajille suunnattuja vastuullista kuluttamista käsitteleviä tiedotus- ja koulutuskampanjoita, joissa kiinnitetään huomiota erityisesti todellisten tarpeiden mukaiseen tuotteiden hankintaan sekä tuotteiden säilyttämiseen;

25.

kannustaa ottamaan ruokajätteen syntymisen ehkäisyn ja vähentämisen osaksi myös elinikäisen oppimisen ohjelmia, joissa voidaan kehittää eri ikäkausiin ja elämänvaiheisiin liittyviä oppimis- ja toimintatapoja;

26.

kehottaa kuntia ja alueviranomaisia yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa toteuttamaan valistuskampanjoita kotitalouksien ateriasuunnittelun merkityksestä;

27.

korostaa elintarvikejätteeksi joutumassa olevien elintarvikkeiden keräämisestä ja uudelleenjaosta huolehtivien alueellisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden tärkeää roolia ja panosta. Komitea katsoo lisäksi, että yhteistyötä alue- ja paikallisviranomaisten ja elintarvikejätteeksi joutumassa olevien elintarvikkeiden keräämisestä ja jakelusta vastaavien kolmannen sektorin organisaatioiden välillä on syytä tiivistää toissijaisuusperiaatteen mukaisesti;

28.

suosittelee jätehuollosta vastaaville alue- ja paikallisviranomaisille jätteiden erilliskeräyksen ja hyötykäytön muotojen kehittämistä, ruokajätteen osuuden selkeämpää esittämistä ja kerättyjen tietojen avaamista kaikkien saataville. Näin voidaan päästä ruokajätteen korkeampaan hyödyntämisasteeseen esimerkiksi biokaasuna ja kompostina. Tällä voi myös olla aluetaloutta, työllisyyttä ja paikallisia innovaatioita vahvistava vaikutus;

29.

kehottaa kaikkia jäseniä omissa paikallishallinnoissaan tekemään tunnetuksi tämän lausunnon tavoitteita ja toimeenpanemaan omia ohjelmia elintarvikejätteen synnyn estämiseksi ja vähentämiseksi. Kyseessä on eräs tehokkaimmista ja nopeimmin vaikuttavista paikallis- ja aluehallinnon välittömästi käytettävissä olevista keinoista ekologisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen aikaansaamiseksi.