52015DC0140

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

sääntelyelinten välisestä yhteistyöstä direktiivin 2012/34/EU 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti

1. JOHDANTO

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 21. marraskuuta 2012 direktiivin 2012/34/EU yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (uudelleenlaadittu)[1].

Direktiiviin 2012/34/EU on otettu direktiivissä 2001/14/EY[2] ollut jäsenvaltioita koskeva velvoite perustaa sääntelyelimiä, joiden vastuulla on seurata kilpailutilannetta rautatieliikenteen markkinoilla. Tavoitteena on ehkäistä hakijoiden syrjintä ja varmistaa yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen moitteeton toiminta.

Direktiivin 2012/34/EU 55 ja 56 artiklassa on tiukennettu entisestään sääntelyelinten riippumattomuutta koskevia vaatimuksia ja laajennettu niiden vastuuta ja toimivaltaa. Sääntelyelinten välisen ja Euroopan tasolla komission kanssa tehtävän yhteistyön rakenne ja säännöt on määritelty 57 artiklassa, jotta päätöksentekoa eri puolilla EU:ta saataisiin yhdenmukaistettua.

Direktiivillä 2012/34/EU on perustettu Euroopan rautatieliikenteen sääntelyviranomaisten verkosto, jäljempänä ’verkosto’, joka kokoontuu säännöllisin väliajoin. Verkosto toimii foorumina, jolla sääntelyelimet voivat vaihtaa tietoja työstään, päätöksentekoperiaatteistaan ja ‑käytännöistään, keskeisistä menettelyihin liittyvistä kysymyksistä sekä osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä siirretyn unionin rautatielainsäädännön tulkintaongelmista. Lisäksi verkoston toiminnan olisi tarjottava perusta lukuisille tämän direktiivin nojalla annettaville täytäntöönpanosäädöksille.[3]

Verkosto tarjoaa viralliset puitteet monenlaiselle yhteistyötoiminnalle, ja se korvaa sääntelyelinten työryhmän, joka oli perustettu aiemmin sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä varten. Direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio on verkoston jäsen, ja se sovittaa yhteen ja tukee verkoston toimintaa.

Verkostossa tehtävän yhteistyön lisäksi sääntelyelinten on avustettava toisiaan markkinoiden seurantatehtävissä sekä valitusten ja tutkimusten käsittelyssä, myös ottamalla käyttöön erityisiä työjärjestelyjä, kuten direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Tällaisen yhteistyön varmistamiseksi 57 artiklan 3 kohdassa vaaditaan, että kansainväliseen reittiin liittyvää käyttöoikeutta tai hinnoittelua koskevassa tapauksessa sääntelyelimen on kuultava kaikkien muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyelimiä, joiden kautta kyseinen reitti kulkee, ja pyydettävä niiltä kaikki tarvittavat tiedot ennen päätöksensä tekemistä. Vastaavasti 57 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että kaikki sääntelyelimet, joita kuullaan, toimittavat pyydetyt tiedot.

Säännösten tosiasiallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi direktiivissä 2012/34/EU edellytetään lisäksi, että sääntelyelimet siirtävät tiedot vastaanotetuista valituksista ja omasta aloitteesta tehdyistä tutkimuksista sille sääntelyelimelle, joka vastaa asianomaisia osapuolia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta (57 artiklan 5 kohta).

Sääntelyelimet voivat pyytää, että komissio osallistuu kaikkiin yhteistyötoimiin niiden helpottamiseksi (57 artiklan 7 kohta).

Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta annetussa asetuksessa EU N:o 913/2010[4], jäljempänä ’tavaraliikennekäytäväasetus’, vahvistetaan erikseen vaatimukset, jotka koskevat sääntelyelinten yhteistyötä niiden seuratessa kilpailua tavaraliikennekäytävillä. Tavaraliikennekäytäväasetuksen 20 artiklaan sisältyy – samalla tavalla kuin sääntelyelinten välistä yhteistyötä koskeviin direktiivin 2012/34/EU säännöksiin – pakollinen kuulemismekanismi ja säännöt tietojen antamisesta ja siirtämisestä rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevissa tapauksissa. Kyseiset säännöt ovat erityisen tärkeitä valvottaessa tavaraliikennekäytävän keskitetyn palvelupisteen[5] toimintaa (esim. kansainvälisten ennalta määrättyjen reittien jakamista).

Edellä mainittujen yhteistyömekanismien lisäksi direktiiviin 2012/34/EU sisältyy komissiolle asetettu velvollisuus tukea tietojenvaihtoa sääntelyelinten verkoston jäsenten välillä. Sitä varten komissio voi kehittää sähköisiä välineitä (57 artiklan 1 kohta).

Direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 8 kohdassa säädetään, että sääntelyelinten on vahvistettava yhteiset päätöksentekoperiaatteet ja -käytännöt, ja annetaan komissiolle mahdollisuus hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään tällaisista yhteisistä periaatteista ja käytännöistä.

Velvollisuus perustaa sääntelyelin ja osallistua sääntelyelinten yhteistyötoimintaan ei koske Kyprosta eikä Maltaa niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää (64 artiklan 2 kohta).

Direktiivin 2012/34/EU 63 artiklan 2 kohdan mukaan komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen sääntelyelinten välisestä yhteistyöstä sääntelyelinten verkoston kautta saatujen kokemusten perusteella. Saman säännöksen mukaan komission olisi tarvittaessa ehdotettava täydentäviä toimia, joilla varmistetaan Euroopan rautatiemarkkinoiden sääntelyn yhdennetympi valvonta erityisesti kansainvälisten palvelujen osalta. Sitä varten olisi harkittava tarvittaessa myös lainsäädäntötoimia.

Komissio täyttää tämän velvoitteen esittämällä tämän kertomuksen edellä mainituille toimielimille ja elimille.

Kertomuksesta käy ilmi, että uudelleenlaaditun direktiivin voimaantulosta alkaen sääntelyelinten välillä on ollut säännöllistä yhteistyötä, jossa on ollut kyse pääasiassa päätöksentekokäytäntöjä ja markkinoiden seurantaa koskevien tietojen vaihtamisesta. Konkreettisia tapauksia koskeva yhteistyö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, ja sääntelyelimille on ilmoitettu toistaiseksi vain muutamista tapauksista, jotka liittyvät kansainvälisiin palveluihin ja edellyttävät sääntelyviranomaisten välistä yhteydenpitoa ja tietojen vaihtoa. Kertomuksessa arvioidaan tätä kehitystä ja määritetään alat, joilla sääntelyviranomaisten välistä yhteistyötä olisi parannettava.

2. SÄÄNTELYELINTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

Direktiivi 2012/34/EU, mukaan luettuina sen säännökset sääntelyelinten vastuualueista ja organisaatiorakenteesta, on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä vasta 16. kesäkuuta 2015 mennessä. Sääntelyelinten välistä yhteistyötä koskevat säännökset, jota ei tarvitse siirtää kansalliseen lainsäädäntöön, pantiin kuitenkin täytäntöön välittömästi direktiivin voimaantulon jälkeen.

Sääntelyelinten verkosto

Euroopan rautatieliikenteen sääntelyviranomaisten verkoston ensimmäinen kokous pidettiin 13. ja 14. maaliskuuta 2013 Brysselissä. Verkosto on kokoontunut perustamisestaan lähtien säännöllisesti kolme kertaa vuodessa; kaksi kokousta järjestetään Brysselissä ja yksi jossakin jäsenvaltiossa. Maaliskuussa ja marraskuussa 2013 ja 2014 pidettiin kokoukset Brysselissä. Heinäkuussa 2013 pidetyn kokouksen järjesti ranskalainen sääntelyelin Le Mansissa ja heinäkuun 2014 kokouksen saksalainen sääntelyelin Bonnissa.

Lukuun ottamatta Liettuaa ja Irlantia[6] kaikkien niiden jäsenvaltioiden sääntelyelimet, joilla on velvollisuus perustaa riippumaton sääntelyelin, ovat osallistuneet säännöllisesti verkoston kokouksiin. Lisäksi Sveitsin, Norjan ja entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian sääntelyelimet ovat osallistuneet kokouksiin tarkkailijoina.

Yleiset huomiot

Verkostossa käyty tietojenvaihto sääntelyelinten välillä on osoittanut, että sääntelyviranomaisten aktiivisuustaso vaihtelee suuresti ja riippuu useista tekijöistä. Niitä ovat muun muassa maan koko, käsiteltyjen tapausten lukumäärä ja sääntelyelimen kokemus, hallinnolliset valmiudet sekä riippumattomuuden aste. Joillakin sääntelyelimillä on jo huomattavasti kokemusta (esim. Alankomaat, Itävalta, Ranska, Saksa, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta), mutta joillakin käsiteltyjä tapauksia on vain muutama tai ei yhtään (esim. Kreikka, Liettua, Luxemburg, Suomi). Joissakin jäsenvaltioissa tämä johtuu vähäisestä kilpailusta kansallisilla markkinoilla tai siitä, että mahdollisia kantelun tekijöitä on vain vähän tai ei lainkaan tai että sääntelyviranomaisella ei ole tarpeeksi henkilöstöä tai se ei ole vielä riittävän itsenäinen päätöksenteossaan.

Lisäksi sääntelyviranomaisten vastuulle kuuluvat tehtävät vaihtelevat edelleen eri puolilla EU:ta. Joissakin jäsenvaltioissa ne kattavat jo useita direktiivin 2012/34/EU mukaisia aloja ja täytäntöönpanovaltuuksia, mutta eräissä jäsenvaltioissa toimivalta on edelleen hyvin rajallinen.

Eroja on vielä jäljellä, mutta parhaiden käytäntöjen jakaminen ja keskustelut verkostossa ovat kannustaneet vähemmän kokeneita sääntelyelimiä käyttämään toimivaltaansa tehokkaammin niin valitusten käsittelyssä kuin markkinoiden kilpailutilanteen oma-aloitteisessa valvonnassa.

Tärkeimpiä verkostossa käsiteltyjä kysymyksiä

Sääntelyelimet vaihtoivat useimmiten tietoja tehtävistään ja kokemuksia päätöksenteosta ja täytäntöönpanosta, markkinoiden kehityksestä, markkinoiden seurantatoimista ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta omassa jäsenvaltiossaan. Käsiteltyjä aiheita olivat muun muassa tutkimukset ja päätökset, jotka koskevat erityisesti rautateiden infrastruktuurin ja palvelupaikkojen käyttöoikeuksia, rautatieliikenteeseen liittyviä palveluja sekä hinnoittelua.

Verkostossa käytyjen keskustelujen perusteella voitiin yksilöidä ne alat, joilla sääntelyviranomaisilla on ollut vaikeuksia tulkita ja soveltaa direktiiviä 2012/34/EU. Kyse on erityisesti niistä aloista, joilla direktiivillä 2012/34/EU muutettiin tai täydennettiin olemassa ollutta sääntelykehystä tai annettiin komissiolle valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla yhdenmukaistetaan täytäntöönpanoa. Niihin kuuluvat esimerkiksi infrastruktuurin käyttömaksujen vahvistaminen, erityisesti vähimmäiskäyttömahdollisuuksista perittävien maksujen perusteena olevien suoraan aiheutuvien kustannusten laskeminen (31 artiklan 3 kohta) ja lisähintojen soveltaminen, sekä palvelupaikkojen käyttöoikeuksiin ja hinnoitteluun (erityisesti asemamaksuihin) ja rautatieliikenteen palveluihin liittyvät kysymykset.

Komission tehtävät

Komissio on helpottanut sääntelyelinten välistä yhteistyötä järjestämällä ja johtamalla verkoston kokouksia. Näissä kokouksissa komission edustajat ovat selostaneet komission politiikkaehdotuksia, esitelleet Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita, jotka koskevat ensimmäisen rautatiepaketin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, ja antaneet suosituksia direktiivin 2012/34/EU soveltamisesta.

Lisäksi komissio on sääntelyelinten näkemysten huomioon ottamista varten ilmoittanut verkostolle useista direktiivin 2012/34/EU nojalla hyväksyttävistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka koskevat muun muassa seuraavia seikkoja:

· uudet rautateiden henkilöliikenteen palvelut (10 artiklan 3 kohdan mukainen päätarkoitusta koskeva testi ja 11 artiklan 2 kohdan mukainen julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudellisen tasapainon testi);

· yksityiskohtaiset säännöt niiden kustannusten laskemiseksi, jotka aiheutuvat suoraan junaliikenteen harjoittamisesta (31 artiklan 3 kohta);

· puitesopimusten osalta noudatettavat menettelyt ja perusteet (42 artiklan 8 kohta);

· rautatiemarkkinoiden seuranta (15 artiklan 6 kohta);

· infrastruktuurimaksujen eriyttäminen, jotta annetaan kannustimia varustaa junat eurooppalaisella junankulunvalvontajärjestelmällä (32 artiklan 4 kohta);

· meluvaikutusten kustannusten hinnoittelussa sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt (31 artiklan 5 kohta);

· ratakapasiteetin hakijoihin sovellettavat perusteet (41 artiklan 3 kohta);

· rautatieyritysten toimilupiin liittyvien menettelyjen tietyt näkökohdat (17 artiklan 5 kohta);

· rautatieliikenteen palvelujen osalta noudatettavat menettelyt ja perusteet (13 artiklan 9 kohta). 

Lisäksi komissio on järjestänyt erillisiä verkoston alaryhmien kokouksia sekä verkoston ja direktiivin 2012/34/EU 62 artiklalla perustetun komitean (SERAC) yhteisen työryhmän kokouksia, joissa sääntelyelinten kanssa on keskusteltu yksityiskohtaisesti tiettyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden sisällöstä.

Komissio on myös perustanut järjestelmän, jonka avulla verkoston jäsenten on helpompi vaihtaa täsmällisiä tietoja työstään, päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään sekä menettelytapakysymyksistä ja ongelmista, joita liittyy osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun unionin lainsäädännön tulkintaan. Kukin sääntelyelin täyttää kyselylomakkeen kolme kertaa vuodessa, aina ennen verkoston kokoontumisia. Kyselylomakkeet jaetaan kaikille sääntelyelimille, ja tärkeimpiä kyselyn esiin tuomia aiheita käsitellään verkoston kokouksissa.

Rautateiden tavaraliikennekäytäviin liittyvä yhteistyö

Rautateiden tavaraliikennekäytävien perustamisen yhteydessä sääntelyelimet ovat yhteistyössä kehittäneet järjestelmiä ja työjärjestelyjä tavaraliikennekäytäviin liittyviä kysymyksiä koskevien tapausten käsittelyä varten. Tällöin ovat kyseessä erityisesti kantelut, jotka koskevat kansainvälisiä ennalta määrättyjä reittejä, jotka keskitetty palvelupiste jakaa tavaraliikennekäytäväasetuksen 13 artiklan nojalla.

Yhteistyösopimuksissa, joita tavaraliikennekäytävällä sijaitsevat sääntelyelimet tekevät täyttääkseen tavaraliikennekäytäväasetuksen 20 artiklan mukaiset yhteistyövaatimukset, määritellään yksi yhteinen sääntelyviranomainen, joka vastaa tavaraliikennekäytävän keskitetyn palvelupisteen tekemiä päätöksiä koskevien valitusten käsittelystä. Sopimuksissa määrätään myös järjestelyistä tietojenvaihtoa ja keskinäistä avunantoa varten tapauksissa, jotka koskevat tavaraliikennekäytäviin liittyvää päätöksentekoa.

Sääntelyelimet ovat jo allekirjoittaneet yhteistyösopimuksia Rein–Alpit-käytävän, Pohjanmeri–Välimeri-käytävän, Atlantin käytävän, Välimeren käytävän ja idän/itäisen Välimeren käytävän osalta. Kyseiset rautateiden tavaraliikennekäytävät otettiin käyttöön marraskuussa 2013.[7] Skandinavia–Välimeri-käytävää, Itämeri–Adrianmeri-käytävää ja Pohjanmeri–Itämeri-käytävää, jotka saadaan käyttöön vasta marraskuussa 2015, koskevia sopimuksia valmistellaan parhaillaan.

Monet sääntelyelimet pitävät säännöllistä yhteyttä tavaraliikennekäytävän kollegoihinsa vaihtaakseen tietoja ja keskustellakseen käytävään liittyvistä kysymyksistä. Niitä ovat muun muassa käytävän keskitetyn palvelupisteen seuranta, kapasiteetin jakoa koskevat puitteet ja tavaraliikennekäytävää koskeva informaatioasiakirja. Lisäksi sääntelyelimet tutkivat yhdessä käytävän keskitetyn palvelupisteen käsittelemiä hakemuksia, jotka koskevat kansainvälisiä ennalta määrättyjä reittejä.

Jotta voidaan vastata tavaraliikennekäytävien väliseen yhteistyötarpeeseen ja käsitellä eri käytävien sääntelyelimille tärkeitä yhteisiä kysymyksiä, sääntelyelinten verkoston kokouksissa ja SERAC-työryhmän kokouksissa käydään säännöllisesti keskusteluja rautateiden tavaraliikennekäytävistä. Kokouksia järjestetään kahdesti vuodessa, ja niihin osallistuu sääntelyelinten, jäsenvaltioiden, rataverkon haltijoiden ja muiden sidosryhmien edustajia. Käsiteltäviä asioita ovat muun muassa ennalta määrättyjen reittien tarjoamista koskevat kysymykset (esimerkiksi mahdollisuus sisällyttää niihin terminaalikapasiteetti tai määritellä joustavia ennalta määrättyjä reittejä), yhteisten puitteiden laatiminen kaikkien käytävien kapasiteetin jakamista varten, tulosten seuranta, täytäntöönpanosuunnitelmat, käytävän keskitetyn palvelupisteen ja kansallisten rataverkon haltijoiden välinen vastuunjako ja sääntelyelinten vastuualueet.

Kahdenvälinen yhteistyö ja kuuleminen

Tähän mennessä on ollut vasta muutamia tapauksia, joissa sääntelyelimet ovat käsitelleet yhdessä valituksia ja oma-aloitteisia tutkimuksia ja vaihtaneet tietoja direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tällaisia tapauksia ovat olleet muun muassa taloudellisen tasapainon ja pääasiallisen tarkoituksen testien suorittamiseen liittyvät kuulemiset kansainvälisiä henkilöliikennepalvelureittejä koskevien hakemusten yhteydessä sekä naapureina olevien jäsenvaltioiden sääntelyelinten suorittamaa kansainvälisten reittien jakamista koskevat yhteiset tutkimukset.

Riippumatta siitä, millaista yhteistyötä tietyissä yksittäisissä tapauksissa on tarvittu, jotkin sääntelyelimet ovat järjestäneet kahdenvälisiä kokouksia, joissa on keskusteltu direktiivin 2012/34/EU täytäntöönpanosta ja sääntelyelinten organisaatiosta, rahoituksesta ja toimivallasta ja vaihdettu kokemuksia päätöksenteosta.

Muut yhteistyömuodot

Direktiivissä 2012/34/EU hahmoteltujen erilaisten yhteistyömuotojen lisäksi 21 jäsenvaltion ja neljän EU:n ulkopuolisen maan sääntelyelimet tekevät tällä hetkellä yhteistyötä myös IRG-Rail-ryhmässä (”Independent Regulators’ Group – Rail”). Se on riippumattomien sääntelyviranomaisten yksityinen aloite, jolla ei ole direktiivissä määriteltyä virallista asemaa.

Ryhmän jäsenet ovat vaihtaneet näkemyksiä tietyistä vastuualueisiinsa liittyvistä näkökohdista ja julkaisseet useita asiakirjoja, esimerkiksi tarkastelun hinnoittelukäytännöistä sekä markkinaseurantaraportteja, joissa vertaillaan kilpailutilannetta rautatiemarkkinoilla eri jäsenvaltioissa. Ne ovat myös kehittäneet joukon yhteisiä indikaattoreita markkinaseurantatoimien yhdenmukaistamiseksi.[8]

3. TULEVA KEHITYS

Tässä kertomuksessa esitetty analyysi osoittaa, että sääntelyelinten yhteistyö on ollut tiivistä tietyillä aloilla, kuten parhaiden käytäntöjen ja päätöksentekoa koskevien kokemusten vaihtamisessa verkoston kautta (direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla). Yksittäisiä tapauksia koskevaa yhteistyötä, jota edellytetään 57 artiklan 2–6 kohdassa, on kuitenkin tehty vain muutamassa tapauksessa.

Yksi syy tähän on se, että sääntelyelinten tietoon on saatettu vain harvoja sellaisia tapauksia, joilla on valtioiden rajat ylittävä ulottuvuus, kuten kansainvälisiä junareittejä koskevia valituksia. Tämä johtuu kansainvälisiä junareittejä hakevien liikenteenharjoittajien määrästä, joka on pysynyt pienenä siitä syystä, että kansalliset rautatieyritykset liikennöivät edelleen yhteistyössä huomattavan suuren määrän kansainvälisestä junaliikenteestä. Tapausten, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus ja jotka edellyttävät vahvempaa yhteistyötä sääntelyelinten välillä, odotetaan lisääntyvän, kun perustetut rautateiden tavaraliikennekäytävät otettiin käyttöön vuoden 2013 lopussa ja käytävien keskitetyt palvelupisteet jakoivat ensimmäisen kerran kansainvälisiä ennalta määrättyjä reittejä vuonna 2014. Myös yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen kehittämisen eteneminen lisää yhteistyön tarvetta.

Rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskeva viimeaikainen kehitys on osoittanut, että hakijat pyytävät yhä enemmän kapasiteettia eri käytäviltä; tämä kehityssuuntaus viittaa siihen, että sääntelyviranomaisten on tarpeen tehdä yhä enemmän yhteistyötä ei ainoastaan yhden käytävän osalta vaan useita käytäviä koskien. Niiden olisi esimerkiksi seurattava eri käytävien keskitettyjen palvelupisteiden tekemiä reittien jakamista koskevia päätöksiä.

Analysoitaessa sääntelyelinten välisen yhteistyön tasoa ja direktiivin 2012/34/EU yhteistyötä koskevien säännösten tehokkuutta, on otettava huomioon myös se, että direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä varattuna määräaikana (16. kesäkuuta 2015 asti) jäsenvaltioiden lainsäädäntökehykset poikkeavat edelleen toisistaan siltä osin kuin on kyse sääntelyelinten vastuualueista ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon etenemisestä esimerkiksi hinnoittelun tai palvelupaikkojen käyttöoikeuksien alalla.

Sen jälkeen, kun direktiivi 2012/34/EU on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sääntelyelinten vastuulle on annettu kaikki 56 artiklassa määritellyt tehtävät, monien sääntelyelinten toiminnan odotetaan vilkastuvan. Mainitun direktiivin nojalla hyväksytyillä ja myöhemmin hyväksyttävillä täytäntöönpanosäädöksillä luodaan yhdenmukaistetut säännöt sellaisia keskeisiä aloja varten, joilla direktiivin täytäntöönpanossa on havaittu vaikeuksia myös sääntelyelinten verkoston tasolla.

Kun lainsäädäntökehykset ja sääntelyelinten vastuualueet saadaan yhdenmukaisemmiksi kaikissa jäsenvaltioissa, myös sääntelyelinten yhteisten päätöksentekoperiaatteiden ja ‑käytäntöjen kehittämisen, jota direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 8 kohdassa edellytetään, odotetaan helpottuvan. Täytäntöönpanosäädöksillä, joissa vahvistetaan tällaiset yhteiset periaatteet ja käytännöt, olisi edistettävä kyseisen direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava sääntelyelinten päätöksenteon johdonmukaisuus esimerkiksi sellaisissa hinnoittelukysymyksissä, joissa ei ole kyse vähimmäiskäyttömahdollisuuksiin sovellettavien suorien kustannusten laskemista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.

Komissio kehittää parhaillaan sovellusta (sähköistä välinettä), jonka avulla sääntelyelimet voivat vaihtaa tietoja päätöksistä, käsiteltävänä olevista tapauksista ja muihin tehtäviinsä liittyvistä kysymyksistä sähköisellä foorumilla ja joka helpottaa koordinointia (direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan 1 kohta). Sovelluksen on määrä olla sääntelyelinten käytettävissä vuonna 2015.

Sääntelyelinten verkostossa tehtävän säännöllisen yhteistyön ja parhaiden käytäntöjen vaihdon odotetaan edistävän myös puitteiden kehittämistä kansallisten turvallisuus- ja toimilupaviranomaisten kanssa toteutettavaa tietojenvaihtoa ja yhteistyötä varten, mikä kuuluu pakollisena kaikille sääntelyelimille direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Markkinoiden seurantaa koskevat direktiivin mukaiset komission raportointivelvoitteet menevät osittain päällekkäin sääntelyelinten seurantatoimien ja erityisesti IRG-Rail-ryhmän puitteissa toteutettavan seurannan kanssa. Lisäämällä kyseisen alan yhteistyötä sääntelyelinten ja komission välillä helpotettaisiin toimintatapojen lähentämistä ja raportointi- ja seurantatoimien yhdenmukaistamista. Olisi muun maussa yhtenäistettävä määritelmiä, määritettävä yhteisiä indikaattoreita ja tehtävä yhteistyötä tietojen keräämiseksi.

4. PÄÄTELMÄT

Direktiivin 2012/34/EU 63 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että komissio ehdottaa tarvittaessa täydentäviä toimia varmistaakseen Euroopan rautatiemarkkinoiden sääntelyn yhdennetymmän valvonnan erityisesti kansainvälisten palvelujen osalta.

Euroopan parlamentti antoi 26. helmikuuta 2014 lainsäädäntöpäätöslauselman[9] ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta. Päätöslauselmassaan parlamentti hyväksyi direktiivin 57 artiklaan tehtävän muutoksen, jonka mukaan komissio antaa viimeistään 31. joulukuuta 2019 lainsäädäntöehdotuksen sääntelyelinten verkoston korvaamiseksi eurooppalaisella sääntelyelimellä, joka käsittelee valtioiden rajat ylittäviä tapauksia ja kansallisten sääntelyelinten päätöksistä tehtyjä valituksia.

Tässä kertomuksessa esitetystä analyysistä käy ilmi, että sääntelyelimet ovat tehneet tiivistä yhteistyötä jakaakseen tietoja työstään, parhaista käytännöistä ja päätöksenteosta etenkin Euroopan rautatieliikenteen sääntelyviranomaisten verkoston puitteissa ja tietyissä tapauksissa omasta aloitteestaan. Useiden alojen osalta sääntelyelinten välistä koordinointia on kuitenkin tarpeen parantaa edelleen. Nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä säädetään monenlaisista mahdollisuuksista parannusten tekemiseen. Voidaan esimerkiksi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset päätöksentekoperiaatteet ja -käytännöt, tai kehittää sähköinen työkalu sääntelyelinten käsittelemiä tapauksia koskevaa tiedonvaihtoa ja niistä keskustelemista varten.

Koska sääntelyelinten tietoon on toistaiseksi saatettu vain vähän sellaisia tapauksia, joilla on rajat ylittävä ulottuvuus, ei ole vielä olemassa riittävästi näyttöä sääntelyelinten perustamien ja direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan säännösten mukaisten yhteistyöjärjestelyjen tehokkuudesta. Erityisesti tavaraliikennekäytävien viimeaikainen kehitys (yhä useammat reitit kulkevat useiden käytävien kautta) osoittaa kuitenkin, että sääntelyn nykyistä integroidumpi ja tehokkaampi valvonta saattaa olla tarpeen, kun rautateiden tavaraliikennekäytävien ja yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttaminen etenee.  Sen vuoksi komissio aikoo edelleen seurata sääntelyelinten välisen yhteistyön kehittymistä ja tarvittaessa arvioida, tarvitaanko toimenpiteitä sääntelyn yhdennetyn valvonnan tehostamiseksi.

[1] EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32.

[2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29).

[3] Direktiivin 2012/34/EU 11 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 5 kohdassa, 13 artiklan 9 kohdassa ja 42 artiklan 8 kohdassa edellytetään, että täytäntöönpanosäädökset hyväksytään sääntelyelinten kokemusten ja verkoston toiminnan perusteella.

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta, EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22.

[5] Asetuksen (EU) N:o 913/2010 13 artiklan mukaan kutakin rautateiden tavaraliikennekäytävää varten olisi nimettävä tai perustettava yhteinen elin, jonka avulla hakijat voivat yhdessä paikassa ja yhdellä kertaa pyytää ja saada vastauksia, jotka koskevat infrastruktuurikapasiteettia tavaraliikennekäytävällä vähintään yhden rajan ylittäville tavarajunille. Tätä elintä kutsutaan ”keskitetyksi palvelupisteeksi”.

[6]              Irlannille myönnettiin 15. maaliskuuta 2013 asti vapautus velvoitteesta perustaa riippumaton sääntelyelin direktiivin 2012/34/EU 59 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vaikka vapautusta ei ole uusittu, Irlanti ei ole vielä osallistunut direktiivin 2012/34/EU 57 artiklan mukaisesti edellytettävään sääntelyelinten väliseen yhteistyöhön.

[7] Nämä yhteistyösopimukset on julkaistu osoitteissa http://bit.ly/1vX0wSH (Rein–Alpit-käytävä), http://bit.ly/1Lbkqec (Pohjanmeri–Välimeri-käytävä), http://bit.ly/17gsg9p (Atlantin käytävä), http://bit.ly/1AFQyXK (Välimeren käytävä) ja http://bit.ly/1AQOBYF (idän/itäisen Välimeren käytävä).

[8] Lisätietoja kyseisistä asiakirjoista on saatavissa osoitteesta http://www.irg-rail.eu/public-documents/.

[9] Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. helmikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikennemarkkinoiden avaamisen ja rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin osalta (COM(2013)0029).