Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52014XC0701(01)

Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020

OJ C 204, 1.7.2014, p. 1–97 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force

1.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/1


Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020

2014/C 204/01

SISÄLTÖ

I OSA.

YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku.

Johdanto

2 luku.

Soveltamisala ja määritelmät

2.1

YMP:n ja maaseudun kehittämispolitiikan vaikutus soveltamisalaan

2.2

Soveltamisala

2.3

Horisontaaliset säännöt ja tukivälineet, joita sovelletaan maa- ja metsätalousalaan ja maaseutualueisiin

2.4

Määritelmät

2.5

Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva tuki

3 luku.

Yhteiset arviointiperiaatteet

3.1

Vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen

3.2

Valtion toteuttamien toimien tarve

3.3

Tuen tarkoituksenmukaisuus

3.4

Kannustava vaikutus ja tuen tarve

3.5

Tuen oikeasuhteisuus

3.6

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

3.7

Läpinäkyvyys

II OSA.

TUKIMUODOT

1 luku.

Maatalouden alkutuotannon ja maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivien yritysten hyväksi myönnettävä tuki

1.1

Maaseudun kehittämistoimenpiteet

1.1.1

Investointituki

1.1.1.1

Maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

1.1.1.2

Maatiloilla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

1.1.1.3

Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtävään investointiin tarkoitettu tuki

1.1.1.4

Maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvä investointituki

1.1.2

Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi

1.1.3

Tuki maatilan siirtämiseksi toiselle viljelijälle

1.1.4

Maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

1.1.5

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin ja eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin myönnettävä tuki

1.1.5.1

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin myönnettävä tuki

1.1.5.2

Eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin tarkoitettu tuki

1.1.6

Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki

1.1.7

Tuki alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

1.1.8

Luonnonmukaisen maatalouden tuki

1.1.9

Maataloustuotteiden tuottajien laatujärjestelmiin osallistumista varten myönnettävä tuki

1.1.10

Tuki teknisen avun antamiseksi maatalousalalla

1.1.10.1

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki

1.1.10.2

Tuki neuvontapalveluihin

1.1.10.3

Tuki maatilojen lomituspalveluihin

1.1.11

Tuki maatalousalan yhteistyöhön

1.2

Riskin- ja kriisinhallinta

1.2.1

Maataloustuotannolle tai maatalouden tuotantovälineille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen ja ehkäisemiseen tarkoitetut tuet

1.2.1.1

Luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

1.2.1.2

Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

1.2.1.3

Eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin tarkoitettu tuki sekä eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

1.2.1.4

Kuolleita eläimiä koskeva tuki

1.2.1.5

Suojeltujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

1.2.1.6

Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen

1.2.1.7

Tuki keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin

1.2.2

Tuki tuotantokapasiteetin poistamiseen

1.2.2.1

Kapasiteetin poistaminen eläinten, kasvien tai ihmisten terveyteen, hygieniaan tai ympäristöön liittyvistä tai eettisistä syistä

1.2.2.2

Kapasiteetin poistaminen muista syistä

1.3

Muuntyyppinen maatalousalan tuki

1.3.1

Kotieläintuotannon tuki

1.3.2

Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki

1.3.3

Syrjäisimpien alueiden ja Egeanmeren pienten saarten tuki

1.3.4

Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki

1.3.5

Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustuki

1.3.6

Maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki

2 luku.

Metsätalousalan tuki, jota maaseuturahasto osarahoittaa ja joka myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin tai puhtaasti valtiontukena

2.1

Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

2.1.1

Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettu tuki

2.1.2

Peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen myönnettävä tuki

2.1.3

Metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen tarkoitettu tuki

2.1.4

Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa

2.1.5

Metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

2.1.6

Metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

2.2

Natura 2000 -metsäalueisiin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki

2.3

Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki

2.4

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla tarkoitettu tuki

2.5

Neuvontapalveluihin metsätalousalalla tarkoitettu tuki

2.6

Metsätalousalan yhteistyöhön tarkoitettu tuki

2.7

Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

2.8

Muu metsätalousalan tuki, jolla on ekologisia taikka metsien suojaaviin tehtäviin ja virkistyskäytön liittyvä tavoitteita

2.8.1

Tuki sellaisiin erityisiin metsäalan toimiin ja toimenpiteisiin, joiden ensisijaisena tavoitteena on edistää metsäekosysteemien, luonnon monimuotoisuuden ja perinteisten maisemien säilyttämistä tai ennallistamista

2.8.2

Maaperän laadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi ja puiden tasapainoisen ja terveen kasvun varmistamiseksi metsätalousalalla myönnettävä tuki

2.8.3

Luonnonpolkujen, maisematekijöiden ja maiseman ominaispiirteiden sekä eläinten luonnollisen elinympäristön kunnostaminen ja säilyttäminen metsätalousalalla

2.8.4

Tuki teiden ylläpitämiseksi, jotta voidaan ennalta ehkäistä metsäpaloja

2.8.5

Lainsäädännöllä säänneltyjen eläinten metsissä aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävä tuki

2.8.6

Tuki metsäsuunnitelmien laatimiseksi

2.9

Metsätalousalan tuki, joka on yhtenäinen maatalousalan tukitoimenpiteiden kanssa

2.9.1

Metsäalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki

2.9.2

Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki

3 luku.

Maaseutualueiden tuet, joita maaseuturahasto osarahoittaa tai jotka myönnetään tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin tarkoitettuna kansallisena lisärahoituksena

3.1

Maataloustuotteiden jalostukseen muiksi kuin maataloustuotteiksi tehtäviin investointeihin, puuvillan tuotantoon tai muun kuin maataloustoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

3.2

Peruspalveluihin ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla tarkoitettu tuki

3.3

Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla

3.4

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin muille maankäyttäjille ja maaseutualueilla muualla kuin maatalouden parissa toimiville yrityksille myönnettävä tuki

3.5

Muille maankäyttäjille Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin myönnettävä tuki

3.6

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin maaseutualueilla tarkoitettu tuki

3.7

Neuvontapalveluihin maaseutualueilla tarkoitettu tuki

3.8

Aktiiviviljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin maksettava tuki

3.9

Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai kuuluvia elintarvikkeita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki

3.10

Maaseutualueiden yhteistyöhön tarkoitettu tuki

3.11

Keskinäisten rahastojen perustamiseen tarkoitettu tuki

III OSA.

MENETTELYÄ KOSKEVAT KYSYMYKSET

1

Tukijärjestelmien kesto ja arviointi

2

Tarkistuslauseke

3

Kertomukset ja seuranta

4

Näiden suuntaviivojen soveltaminen

5

Ehdotukset aiheellisiksi toimenpiteiksi

6

Voimassaolon päättyminen

I OSA. YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku. Johdanto

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(2)

Kyseisestä yleisestä kiellosta huolimatta valtiontuki saattaa olla tarpeen markkinoiden toimintahäiriöihin puuttumiseksi ja sen varmistamiseksi, että talous toimii hyvin ja tasapuolisesti. Sen vuoksi perussopimus mahdollistaa valtiontuen myöntämisen useisiin politiikan tavoitteisiin. Maa- ja metsätalousalan kannalta on erityisen merkityksellistä, että ensinnäkin perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi soveltuu sisämarkkinoille. Toiseksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella komissio voi katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi tuen, joka on tarkoitettu maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden taloudellisen toiminnan edistämiseen, edellyttäen ettei se haittaa kaupankäynnin edellytyksiä.

(3)

Maatalousalan ominaispiirteiden vuoksi perussopimuksen 42 artiklassa määrätään myös, että maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät.

(4)

Komissio esittää näissä suuntaviivoissa edellytykset ja perusteet, joiden täyttyessä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille, ja vahvistaa perusteet niiden alueiden määrittämiseksi, jotka täyttävät perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset. Perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti myönnetyn tuen osalta komissio vahvistaa näissä suuntaviivoissa edellytykset, jotka tarkastetaan sen määrittelemiseksi, onko toimenpide tukea luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi ja kuuluuko poikkeuksellinen tapahtuma todellakin mainitun artiklan soveltamisalaan.

(5)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden taloudellisen toiminnan edistämiseen myönnettävä valtiontuki on olennainen osa laajempaa yhteistä maatalouspolitiikkaa, jäljempänä ’YMP’. YMP:n puitteissa unioni myöntää taloudellista tukea maa- ja metsätalousalalle ja maaseutualueille. Koska valtiontuen taloudelliset vaikutukset eivät ole riippuvaisia siitä, osallistuuko unioni (edes osittain) tuen rahoittamiseen vai rahoittaako jäsenvaltio sen kokonaan itse, komissio katsoo, että periaatteessa on varmistettava komission valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan yhtenäisyys ja johdonmukaisuus niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Näin ollen valtiontuen käyttö on perusteltua ainoastaan, jos samalla toimitaan tämän politiikan tavoitteiden mukaisesti ja erityisesti pyritään saavuttamaan vuoteen 2020 tähtäävän YMP:n uudistuksen tavoitteet (1). Kun komissio soveltaa ja tulkitsee näiden suuntaviivojen sääntöjä erityisten tukijärjestelmien osalta, se ottaa näin ollen huomioon YMP:aa koskevat säännöt ja politiikat.

(6)

YMP:aan liittyvien valtiontukea koskevien näkökohtien kannalta erityisen merkityksellisiä ovat seuraavat unionin säädökset:

a)

Maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa 17 päivänä joulukuuta 2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 3/2008 (2) tai sen mahdollisesti korvaava asetus, joka kattaa maataloustuotteita ja niiden tuotantotapaa sekä maataloustuotteisiin perustuvia elintarvikkeita koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa.

b)

Unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013 (3) ja Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1405/2006 kumoamisesta 13 päivänä maaliskuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 229/2013 (4). Mainittujen asetusten nojalla voidaan laatia tukiohjelmia kyseisten alueiden maantieteellisten ja taloudellisten erityisvaikeuksien huomioon ottamiseksi.

c)

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013 (5).

d)

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013 (6), jolla pyritään edistämään maaseudun kestävää kehittämistä koko unionissa täydentämällä muita YMP:n välineitä (kuten suorat tuet ja markkinatoimenpiteet). Asetuksella edistetään unionin maatalousalan kehittymistä alueiden käytön ja ympäristön kannalta tasapainoisemmaksi, ilmastoystävällisemmäksi ja ilmastonmuutoksen paremmin kestäväksi, kilpailukykyisemmäksi sekä innovatiivisemmaksi ja edistetään maaseudun kehittymistä.

e)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (7).

f)

Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013 (8), jossa vahvistetaan viljelijöille tietyissä tukijärjestelmissä suoraan perustulotuen muodossa myönnettäviä suoria tukia koskevat säännöt.

g)

Maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013 (9), jossa vahvistetaan maatalousmarkkinoita koskevat yhteiset säännöt. Kyseiset säännöt koskevat erityisesti julkisia markkinainterventioita, kiintiö- ja tukijärjestelmiä, kaupan pitämiseen ja tuotantoon liittyviä vaatimuksia sekä kauppaa kolmansien maiden kanssa.

(7)

YMP perustuu kahteen pilariin: ensimmäisen pilarin sisältämät välineet liittyvät maatalousmarkkinoiden toimintaan ja elintarvikkeiden toimitusketjuun (asetus (EU) N:o 1308/2013, asetus (EY) N:o 3/2008, asetus (EU) N:o 228/2013 ja asetus (EU) N:o 229/2013) sekä suoriin tukiin (asetus (EU) N:o 1307/2013), joiden saamisen edellytyksenä ovat lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvä maatalous- ja ympäristökunto. Nämä toimenpiteet muodostavat yhdessä perustan viljelijöille unionissa maksettaville tuille ja kestävälle maataloudelle koko unionissa. Ensimmäisen pilarin toimenpiteet ovat kaikille jäsenvaltioille pakollisia, eikä niitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta osarahoiteta. Näin varmistetaan, että sisämarkkinoilla sovelletaan yhteistä politiikkaa. YMP:n toinen pilari koostuu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan kuuluvasta maaseudun kehittämispolitiikasta, jolla pyritään edistämään maatalouden kilpailukykyä, luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia sekä maaseudun tasapainoista aluekehitystä. Maaseudun kehittämistoimenpiteet ovat pitkälti vapaaehtoisia, luonteeltaan sopimusoikeudellisia ja yhteisrahoitettuja. Ne perustuvat strategiseen kehykseen, ja ne toteutetaan sellaisten maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä, jotka ovat unionilla maaseudun kehittämisen osalta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla asetettujen prioriteettien mukaisia.

(8)

Perussopimuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan YMP:n tavoitteena on oltava maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullisen elintason takaaminen, markkinoiden vakauttaminen ja sen varmistaminen, että kuluttajat saavat tarvikkeita kohtuullisin hinnoin. Perussopimuksen 39 artiklan 2 kohdan mukaan suunniteltaessa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen soveltamisessa käytettäviä erityismenetelmiä on otettava huomioon maatalouselinkeinon erityisluonne, joka johtuu maatalouden yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä eri maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista, tarve toteuttaa aiheelliset mukautukset asteittain ja se, että maatalous on ala, joka liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan.

(9)

Maatalouden on mukauduttava uusiin tilanteisiin ja selvittävä elintarviketurvan, ympäristön, ilmastonmuutoksen ja maaseudun taloudellisen elinvoimaisuuden säilyttämisen osalta ilmenevistä haasteista. Näistä keskeisistä haasteista selviämiseksi komissio on hahmotellut tiedonannossaan ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020” (10) vuosien 2014–2020 YMP:aa varten seuraavat tavoitteet: 1) elinkelpoinen ruoan tuotanto; 2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet; ja 3) tasapainoinen aluekehitys.

(10)

Olennaisena osana YMP:aa vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämispolitiikalla pyritään edistämään seuraavien tavoitteiden saavuttamista: 1) maatalouden kilpailukyvyn edistäminen; 2) luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet; ja 3) maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen, mukaan lukien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen. Kyseiset maaseudun kehittämistavoitteet pyritään saavuttamaan seuraavien maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien avulla: 1) tietämyksen siirron ja innovoinnin edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla; 2) maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja kestävän metsänhoidon edistäminen; 3) elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta; 4) maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen; 5) resurssitehokkuuden edistäminen sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen siirtymisen tukeminen maatalous-, elintarvike- ja metsätaloussektoreilla; ja 6) sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla (11).

(11)

YMP:n tavoitteet kuuluvat myös 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (12) ja siihen liittyvässä resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaiva-aloitteessa (13) vahvistettujen, muun muassa kilpailukyvyn, ilmaston, energian ja luonnon monimuotoisuuden alalla asetettujen tavoitteiden piiriin.

(12)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukipolitiikan on myös oltava osa valtiontukiuudistuksesta tehtyä komission yleistä aloitetta. Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossaan (14) komissio esitteli kolme tavoitetta, joihin valtiontukien valvonnan uudistamisella pyritään: 1) kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun edistäminen kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla; 2) komission ennakkoarvioinnin keskittäminen tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja yhteistyön tiivistäminen jäsenvaltioiden kanssa valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa; ja 3) sääntöjen sujuvoittaminen ja päätöksenteon nopeuttaminen. Tiedonannossa kehotettiin erityisesti omaksumaan eri suuntaviivojen ja puitteiden tarkistusta koskeva yhteinen lähestymistapa, joka perustuisi sisämarkkinoiden lujittamiseen, julkisten menojen vaikuttavuuden parantamiseen kanavoimalla valtiontuki paremmin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kannustavan vaikutuksen suurempaan valvontaan, tuen rajoittamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään sekä kilpailuun ja kauppaan mahdollisesti kohdistuvien tuen kielteisten vaikutusten arviointiin. Näissä suuntaviivoissa esitetyt soveltuvuusedellytykset perustuvat näihin yhteisiin arviointiperiaatteisiin, ja niitä sovelletaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluviin tukijärjestelmiin ja yksittäiseen tukeen.

2 luku. Soveltamisala ja määritelmät

2.1   YMP:n ja maaseudun kehittämispolitiikan vaikutus soveltamisalaan

(13)

Perussopimuksen 42 artiklan mukaisesti ja sikäli kuin kyseessä ovat perussopimuksen liitteessä I luetellut maataloustuotteet, perussopimuksen 107–109 artiklassa vahvistettuja valtiontukisääntöjä sovelletaan vain siltä osin, kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 1 kohdan nojalla valtiontukisääntöjä sovelletaan pääsääntöisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan. Vahvistettuun yleisperiaatteeseen on kuitenkin erilaisia poikkeuksia, joista säädetään muun muassa seuraavissa: asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 2 kohta, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 13 artikla, asetuksen (EY) N:o 3/2008 13 artiklan 6 kohta, asetuksen (EU) N:o 228/2013 23 artikla ja asetuksen (EU) N:o 229/2013 17 artikla.

(15)

Kun kyseessä on maaseudun kehittämistuki, yleisperiaate valtiontukisääntöjen sovellettavuudesta vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 81 artiklan 1 kohdassa. Mainitun asetuksen 81 artiklan 2 kohdassa ja 82 artiklassa säädetään, ettei valtiontukisääntöjä sovelleta jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1305/2013 nojalla ja mukaisesti maksamaan tukeen eikä kansalliseen lisärahoitukseen, kun kyseessä on perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan kuuluva tuki.

(16)

Valtiontukisääntöjä ei näin ollen sovelleta maaseudun kehittämistuen osarahoitukseen (ei maaseuturahaston osuuteen eikä kansalliseen osuuteen) eikä kyseisen tuen lisänä maksettavaan kansalliseen lisärahoitukseen, edellyttäen että kyseinen toimenpide liittyy perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan kuuluvaan maataloustoimintaan ja on osa maaseudun kehittämisohjelmaa.

(17)

Valtiontukisääntöjä sovelletaan kuitenkin täysimääräisesti kaikkiin osarahoitettuihin tukitoimenpiteisiin (niin maaseuturahaston osuuteen kuin kansalliseen osuuteen) sekä kansalliseen lisärahoitukseen tällaisille toimenpiteille perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolella. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaan kyseeseen tulevat seuraavanlaiset tapaukset: a) toimenpiteet, joilla tuetaan toimintaa maaseutualueilla, ja b) metsätaloustoimenpiteet.

(18)

Jos jäsenvaltio aikoo rahoittaa yksinomaisesti kansallisista varoistaan (eli ilman maaseuturahaston myöntämää osarahoitusta) toimenpiteen, joka on pääpiirteissään suunniteltu tietyn maaseudun kehittämistoimenpiteen edellytysten mukaisesti (”maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltainen toimenpide”), valtiontukisääntöjä sovelletaan täysimääräisesti riippumatta siitä, kuuluuko toimenpide perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan tai sen ulkopuolelle.

2.2   Soveltamisala

(19)

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja tukijärjestelmiin ja yksittäisiin tukiin.

(20)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan valtiontukeen, jota myönnetään maatalouden alkutuotantoon, toiseen maataloustuotteeseen johtavaan maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

(21)

Näiden suuntaviivojen I osan 2.1 jaksossa kuvattujen yleisten näkökohtien pohjalta ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus maaseudun kehittämispolitiikan kanssa ja yksinkertaistettaisiin valtiontukisääntöjen noudattamista, on tarkoituksenmukaista sisällyttää näihin suuntaviivoihin myös tietyt maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka eivät kuulu perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan, riippumatta siitä, rahoitetaanko niitä maaseuturahastosta tai kansallisella lisärahoituksella, sekä yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaiset toimenpiteet. Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan sen vuoksi maatalousalan lisäksi sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet metsätalousalan valtiontuelle ja maaseutualueilla toimiville yrityksille maksettavalle tuelle, joihin perussopimuksen 42 artiklaa ei muutoin sovelleta.

(22)

Valtiontukea ja sen sisämarkkinoille soveltuvuutta arvioidessaan komissio ottaa mahdollisimman pitkälti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 ja sen täytäntöönpanosäännöksissä ja delegoiduissa säädöksissä vahvistetut edellytykset.

(23)

Edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen nämä suuntaviivat kattavat seuraavat tukimuodot:

a)

maatalousalan toimenpiteet, jotka rahoitetaan yksinomaisesti kansallisista varoista ja jotka koostuvat seuraavista:

i)

maaseudun kehittämistoimenpiteiden kaltaiset toimenpiteet, jotka eivät kuulu maaseudun kehittämisohjelmien piiriin (näiden suuntaviivojen II osan 1.1 jakso);

ii)

muut kuin i alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan, kuten tietyt riskin- ja kriisinhallintatoimenpiteet, kotieläintuotannon tuki ja tietyt menekinedistämistoimenpiteet (näiden suuntaviivojen II osan 1.2 ja 1.3 jakso);

b)

metsätalousalan tuki, joka voidaan

i)

myöntää osana maaseudun kehittämisohjelmaa tai tällaisen maaseudun kehittämistoimenpiteen kansallisena lisärahoituksena (näiden suuntaviivojen II osan 2.1–2.7 jakso);

ii)

rahoittaa yksinomaan kansallisista varoista seuraavanmuotoisena:

näiden suuntaviivojen edellytysten mukaisesti myönnettävä asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 vahvistettu maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltainen metsätaloustoimenpide (näiden suuntaviivojen II osan 2.1–2.7 jakso),

muu metsätalousalan tuki, jolla on ekologisia tai metsien suojaaviin tehtäviin ja virkistyskäytön liittyvä tavoitteita (näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jakso),

metsätalousalan tuki, joka on yhtenäinen maatalousalan tukitoimenpiteiden kanssa (näiden suuntaviivojen II osan 2.9 jakso);

c)

maaseutualueiden yrityksille suunnattu tuki, joka voidaan myöntää

i)

maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvänä tukitoimenpiteenä, jota maaseuturahasto osarahoittaa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 nojalla ja sen mukaisesti, jos ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva valtiontukitoimenpide on samanlainen kuin maaseudun kehittämisohjelman toimenpide (näiden suuntaviivojen II osan 3 luku); tai

ii)

kansallisena lisärahoituksena, joka liittyy maaseudun kehittämisohjelman piiriin kuuluvaan toimenpiteeseen (näiden suuntaviivojen II osan 3 luku).

(24)

Näitä suuntaviivoja voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 42–45 artiklassa tarkoitettuun Leaderin paikallisen kehittämisen tukeen, joka koskee yksilöllisiä paikallisyhteisöjen kumppanuuksien suunnittelemia ja toteuttamia hankkeita erityisten paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi, sikäli kuin näissä suuntaviivoissa vahvistetut asiaan liittyvät maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat edellytykset täyttyvät.

(25)

Periaatteessa näitä suuntaviivoja sovelletaan pk-yritysten ja suurten yritysten tukeen. Markkinoiden toimintahäiriöt eivät vaikuta niin paljon suuriin yrityksiin kuin pk-yrityksiin. Maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimivat suuret yritykset ovat lisäksi todennäköisemmin merkittäviä markkinatoimijoita, ja sen vuoksi suurille yrityksille myönnettävä tuki voi tietyissä tapauksissa erityisesti vääristää kilpailua ja kauppaa sisämarkkinoilla. Koska maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimiville suurille yrityksille ja muille suurille yrityksille myönnetty tuki voi vääristää kilpailua samalla tavalla, suuria yrityksiä koskevat valtiontukisäännöt olisi näissä suuntaviivoissa yhdenmukaistettava yleisten valtiontukisääntöjen kanssa ja näiden suuntaviivojen I osan 3 luvussa vahvistettuja yhteisiä arviointiperiaatteita olisi sovellettava. Kun kyseessä ovat maaseudun kehittämistoimenpiteet, suuria yrityksiä koskevat valtiontukisäännöt olisi yhtenäistettävä asetuksen (EU) N:o 1305/2013 asiaa koskevien sääntöjen kanssa, jotta varmistettaisiin yhtenäisyys ja johdonmukaisuus maaseudun kehittämispolitiikan kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisiä arviointiperiaatteita. Kun kyseessä ovat kotieläintuotannon tukitoimenpiteet, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan, komissio pitäytyy aiemmassa toimintapolitiikassaan, jonka mukaan suurten yritysten pitäisi pystyä rahoittamaan kyseiset toimenpiteet itse. Kotieläintuotannon tuki olisi sen vuoksi rajoitettava pk-yrityksiin.

(26)

Näitä suuntaviivoja ei periaatteessa sovelleta vaikeuksissa oleviin yrityksiin (15). Komissio katsoo, että jos yritys on taloudellisissa vaikeuksissa, sitä ei voida pitää sopivana välineenä edistämään muita julkisen politiikan tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu, sillä tällaisen yrityksen koko olemassaolo on vaarassa. Niinpä jos tuensaajalla on 35 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettuja taloudellisia vaikeuksia, tuki arvioidaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (16), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, mukaisesti. Tätä periaatetta ei sovelleta näiden suuntaviivojen II osan 1.2.1.1 ja 2.1.3 jaksossa tarkoitettuun luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävään tukeen, joka soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jos maa- tai metsätalousalan yrityksen taloudellisten vaikeuksien aiheuttajana on näiden suuntaviivojen II osan 1.2.1.2, 1.2.1.3, 1.2.1.5, 2.1.3 tai 2.8.5 jaksossa tarkoitettu riskitapahtuma, tällaisten riskitapahtumien aiheuttamien menetysten tai vahinkojen korvaamiseen tai korjaamiseen tarkoitettua tukea ja kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää näiden suuntaviivojen mukaisesti ja tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kun kyseessä ovat 1.2.1.4 jakson mukainen tuki kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen ja 1.2.1.3 jakson 375 kohdan c alakohdan mukainen tuki hävittämistoimenpiteisiin eläintautien tapauksessa, yrityksen taloudellisen tilanteen osalta ei tietyin edellytyksin myöskään pitäisi kansanterveyden suojelemiseen liittyvistä syistä tehdä hätätilanteessa eroa.

(27)

Arvioidessaan tukea, jota myönnetään yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ottaa huomioon vielä perimättä oleman tukimäärän (17). Tämä ei koske perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää tukea.

(28)

Komissio ei salli kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin liittyvien toimien tukea, joka liittyy suoraan vientimääriin, tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, eikä tukea, joka liittyy jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai jolla katetaan vientitoimintaan liittyviä muita menoja. Messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää tukea, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille, ei periaatteessa katsota vientitueksi.

(29)

Jäsenvaltioille muistutetaan, että rahoitusjärjestelmä, esimerkiksi veronluonteiset maksut, olisi ilmoitettava, jos tällainen järjestelmä on olennainen osa tukitoimenpidettä (ks. asia T-275/11, 41–44 kohta) (18).

(30)

Komissio arvioi tapauskohtaisesti kaikki tukitoimenpiteet, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen tai muiden asiaan liittyvien valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, suoraan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla ottaen huomioon perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklassa vahvistetut säännöt, YMP:n ja soveltuvin osin mahdollisuuksien mukaan nämä suuntaviivat. Jäsenvaltioiden, jotka ilmoittavat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuulumattomasta valtiontuesta, on osoitettava, että kyseinen valtiontuki on näiden suuntaviivojen I osan 3 luvussa vahvistettujen yhteisten arviointiperiaatteiden mukainen. Komissio hyväksyy tällaiset toimenpiteet vain, jos myönteinen vaikutus alan kehitykseen on selvästi suurempi kuin sisämarkkinoilla tapahtuvan kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten riskit.

2.3   Horisontaaliset säännöt ja tukivälineet, joita sovelletaan maa- ja metsätalousalaan ja maaseutualueisiin

(31)

Jotta valtiontukisääntöjä voidaan sujuvoittaa ja koska maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimivien yritysten ja muiden yritysten välillä on samankaltaisuuksia, yleisiä valtiontukisääntöjä, joissa vahvistetaan tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet, sovelletaan periaatteessa näiden suuntaviivojen kattamiin aloihin. Tämä koskee erityisesti valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettuja yhteisön suuntaviivoja, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevia puitteita (19), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annettuja suuntaviivoja (20), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, EU:n suuntaviivoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen nopean käyttöönoton yhteydessä (21), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi annettuja suuntaviivoja (22), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, komission tiedonantoa ”Perusteista koulutukseen myönnettävän, yksittäistä ilmoitusta edellyttävän valtiontuen soveltuvuuden arvioimiseksi” (23), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, komission tiedonantoa ”Perusteista epäedullisessa asemassa oleville ja alentuneesti työkykyisille työntekijöille työllistämiseen myönnettävän yksittäistä ilmoitusta edellyttävän valtiontuen soveltuvuuden arvioimiseksi” (24), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, ja välineitä, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja (25).

(32)

Edellä mainittuja horisontaalisia välineitä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen, jollei näissä suuntaviivoissa vahvisteta erityisiä sääntöjä. Näissä suuntaviivoissa säädetään erityisistä ympäristöalan tukitoimenpiteistä, kuten maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin ja eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin myönnettävä tuki (II osan 1.1.5 jakso), Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki (26) (II osan 1.1.6 jakso) ja luonnonmukaisen maatalouden tuki (II osan 1.1.8 jakso). Ympäristötavoitteisiin tehtäviin investointeihin maatalouden alkutuotannon alalla myönnettäviä tukia arvioidaan näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Maataloustuotteiden jalostusta ja maataloustuotteiden kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille ympäristönsuojelua varten myönnettävä tuki katsotaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Energiansäästöä, biopolttoaineita ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin investointeihin myönnettävä tuki suljetaan pois näiden suuntaviivojen II osan 2 ja 3 luvun soveltamisalasta, sillä kyseisen tuen olisi oltava ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen mukaista, jollei tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Sellaisiin maatalouden alkutuotantoon yhteydessä oleviin investointeihin myönnettävä tuki, jotka liittyvät energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä tai biopolttoaineiden tuotantoon maatiloilla, voi kuitenkin kuulua näiden suuntaviivojen soveltamisalaan edellyttäen, ettei tällainen tuotanto ylitä kyseisen maatilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta (1.1.1.1 jakso).

(33)

Aluetukia koskevia vuosien 2014–2020 suuntaviivoja (27) ei sovelleta maatalouden perustuotteiden tuotantoon alan erityispiirteiden vuoksi. Niitä sovelletaan kuitenkin maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen näissä suuntaviivoissa esitetyn mukaisesti.

(34)

Metsätalousalalla tai maaseutualueilla toimiviin yrityksiin saatetaan soveltaa sekä yleisiä valtiontukisääntöjä että näiden suuntaviivojen erityisempiä säännöksiä. Metsätalousalalla tai maaseutualueilla toimivien yritysten tuki voidaan tapauksen mukaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi myös valtiontukea koskevien yleisten unionin sääntöjen nojalla ja niiden mukaisesti (erityisesti alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2014–2020, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevat puitteet sekä ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetut suuntaviivat).

2.4   Määritelmät

(35)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

1.

’tuella’ toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt perusteet;

2.

’maatalousalalla’ kaikkia maatalouden alkutuotannon sekä maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivia yrityksiä;

3.

’maataloustuotteella’ perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (28) liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelyalan tuotteita;

4.

’tukijärjestelmällä’ säädöstä, jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan muita täytäntöönpanotoimenpiteitä vaatimatta myöntää yrityksille, jotka määritellään säädöksessä yleisesti ja käsitteellisesti, sekä säädöstä, jonka perusteella tiettyyn hankkeeseen liittymätöntä tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle yritykselle toistaiseksi ja rajoittamaton määrä;

5.

’syrjäisimmillä alueilla’ perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja alueita;

6.

’Egeanmeren pienillä saarilla’ asetuksen (EU) N:o 229/2013 (29) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja pieniä saaria;

7.

’maaseudun kehittämisohjelmalla’ asetuksen (EU) N:o 1305/2013 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua maaseudun kehittämisohjelmaa;

8.

’maataloustoiminnalla’ maataloustuotteiden tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä;

9.

’metsällä’ yli 0,5 hehtaarin laajuista maa-aluetta, jolla puut ovat yli 5 metriä korkeita ja jolla latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia, tai puita, jotka yltävät näihin raja-arvoihin in situ. Ilmaisu ei sisällä maata, joka on pääasiallisesti maatalouskäytössä tai kaupunkialuetta. Jäsenvaltio tai alue voi päättää soveltaa muuta, olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön tai inventaariojärjestelmään perustuvaa metsän määritelmää. Jäsenvaltion tai alueiden on esitettävä kyseinen määritelmä ilmoituksessa, ja jos määritelmä liittyy maaseudun kehittämistoimenpiteeseen, se olisi esitettävä maaseudun kehittämisohjelmassa;

10.

’maatalouden alkutuotannolla’ perussopimuksen liitteessä I lueteltujen maaperän ja kotieläintuotannon tuotteiden tuotantoa toteuttamatta muita näiden tuotteiden luonnetta muuttavia toimia;

11.

’maataloustuotteiden jalostuksella’ maataloustuotteen käsittelyä niin, että käsittelyn tuloksena saatava tuote on myös maataloustuote, lukuun ottamatta maatilatoimintaa, joka on tarpeen eläin- tai kasvituotteen valmistamiseksi ensimyyntiä varten;

12.

’maataloustuotteiden kaupan pitämisellä’ tavaran pitämistä tai esille panemista myyntiä varten, myytäväksi tarjoamista, toimittamista tai muulla tavoin markkinoille saattamista lukuun ottamatta ensimyyntiä jälleenmyyjille tai jatkojalostajille alkutuottajan toimesta tai tuotteen valmistamista tällaista ensimyyntiä varten; alkutuottajan suorittama tuotteen myynti loppukuluttajille katsotaan maataloustuotteen kaupan pitämiseksi, jos se tapahtuu erillisissä, kyseiseen tarkoitukseen varatuissa tiloissa;

13.

’pk-yrityksillä’ tai ’mikroyrityksillä, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka täyttävät komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 (30) liitteen I mukaiset perusteet;

14.

’suurilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 702/2014 liitteen I mukaisia perusteita;

15.

’vaikeuksissa olevalla yrityksellä’ yritystä, jonka tapauksessa vähintään yksi seuraavista olosuhteista on olemassa:

a)

on kyse yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu (ja joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys) ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Näin on silloin, kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista (ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä) johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta. Tässä säännöksessä ’yhtiöllä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu’ tarkoitetaan erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (31) liitteessä I mainittuja yritysmuotoja ja ’osakepääoma’ sisältää tarvittaessa emissiovoitot;

b)

on kyse yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu (ja joka ei ole alle kolme vuotta olemassa ollut pk-yritys) ja joka on menettänyt yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Tässä säännöksessä ’yhtiöllä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu’ tarkoitetaan erityisesti direktiivin 2013/34/EU liitteessä II mainittuja yritysmuotoja;

c)

yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä;

d)

yritys on saanut pelastamistukea eikä ole vielä maksanut lainaa takaisin tai lopettanut takausta, tai on saanut rakenneuudistustukea ja on vielä rakenneuudistussuunnitelman kohteena;

e)

on kyse yrityksestä, joka ei ole pk-yritys, ja kahden viime vuoden ajan:

i)

yrityksen velkaantumisaste on ollut yli 7,5 ja

ii)

yrityksen käyttökatteen (EBITDA) suhde nettorahoituskuluihin on ollut alle 1,0;

16.

’maatilalla’ yksikköä, joka koostuu maasta, toimitiloista ja välineistä, joita käytetään maatalouden alkutuotannossa;

17.

’tuki-intensiteetillä’ tuen bruttomäärää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

18.

’yksittäisellä tuella’ tapauskohtaista tukea ja tietyille tuensaajille tukijärjestelmän perusteella myönnettävää tukea;

19.

’tapauskohtaisella tuella’ tukea, jota ei myönnetä tukijärjestelmän perusteella;

20.

’bruttoavustusekvivalentilla’ tuen määrää, jos se olisi myönnetty tuensaajalle avustuksena, ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä;

21.

’tuen myöntämispäivällä’ päivää, jolloin tuensaajalle myönnetään laillinen oikeus tuensaantiin asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

22.

’tuottajaryhmällä tai -organisaatiolla’ ryhmää tai organisaatiota, joka perustetaan seuraavia varten:

a)

tällaisten tuottajaryhmien tai -organisaatioiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon ja tuotoksen mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin; tai

b)

tuotteiden yhteinen markkinoille saattaminen, myös valmistelu myyntiä varten, myynnin keskittäminen ja toimitukset tukkuostajille; tai

c)

tuotantotietoja koskevien yhteisten sääntöjen vahvistaminen ottaen erityisesti huomioon sadonkorjuu ja saatavuus; tai

d)

muut toimet, joita tuottajaryhmät tai -organisaatiot voivat toteuttaa, kuten liiketoimintaa ja markkinointia koskevan osaamisen kehittäminen sekä innovoinnin organisointi ja helpottaminen;

23.

’takaisinmaksettavalla ennakolla’ hankkeeseen myönnettyä lainaa, joka maksetaan yhdessä tai useammassa erässä ja jonka takaisinmaksuehdot riippuvat hankkeen tuloksista;

24.

’kasvintuhoojalla’ neuvoston direktiivin 2000/29/EY (32) 2 artiklan 1 kohdan e alakohdassa määriteltyjä haitallisia organismeja;

25.

’hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamisella’ joko toiminnan tai investointiin liittyvien rakennustöiden aloittamista tai ensimmäistä laillisesti velvoittavaa sitoumusta tilata laitteita tai käyttää palveluja taikka muuta sitoumusta, joka tekee hankkeesta tai toiminnasta peruuttamattoman; maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden tai toiminnan alkamiseksi. Jäljempänä 144 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä, 502 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä ja 635 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maan hankinta katsotaan hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamiseksi, jos maan hankinnan tukikelpoiset kustannukset ovat 100 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista;

26.

’myöhemmin käyttöön otettavalla verojärjestelmällä’ järjestelmää, joka on aikaisemman veroetuuksiin perustuvan järjestelmän muutettu versio ja jolla korvataan se;

27.

’kuolleilla eläimillä’ eläimiä, jotka on lopetettu ja joiden osalta on tehty tai ei ole tehty lopullista diagnoosia tai jotka ovat kuolleet (myös kuolleina syntyneet ja syntymättömät eläimet) maatilalla tai missä tahansa tiloissa tai kuljetuksen aikana, mutta joita ei ole teurastettu käytettäväksi ihmisravinnoksi;

28.

’suojelulla eläimellä’ joko unionin tai kansallisessa lainsäädännössä suojeltuja eläimiä;

29.

’nuorella viljelijällä’ henkilöä, joka on enintään 40-vuotias tukihakemuksen jättämispäivänä, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa asianomaisen tilan tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi;

30.

’suurella investointihankkeella’ näiden suuntaviivojen II osan 3 luvussa tarkoitettua maaseutualueilla tehtävää investointia, jonka tukikelpoiset kustannukset ovat yli 50 miljoonaa euroa laskettuina tuen myöntämispäivän hintojen ja valuuttakurssien mukaan;

31.

’mukautetulla tuen määrällä’ suuren investointihankkeen saaman tuen sallittua enimmäismäärää, joka määritetään seuraavan laskentakaavan avulla: tuen enimmäismäärä = R × (50 + 0,50 × B + 0,34 × C), jossa R on kyseiseen alueeseen sovellettava tuen enimmäisintensiteetti, lukuun ottamatta pk-yritysten tuki-intensiteetin lisäystä. B on tukikelpoisten kustannusten 50–100 miljoonan euron välinen osa. C on tukikelpoisten kustannusten 100 miljoonan euron ylittävä osa;

32.

’aineellisella omaisuudella’ maa-alueita, rakennuksia ja laitoksia sekä koneita ja laitteita;

33.

’aineettomalla omaisuudella’ omaisuutta, jolla ei ole fyysistä tai taloudellista ilmentymää, kuten patentteja, lisenssejä, taitotietoa tai muuta henkistä omaisuutta;

34.

’luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla’ sellaisia epäsuotuisia sääoloja kuin hallaa, myrskyjä ja rakeita, jäätä, rankkasadetta tai jatkuvia sateita tai kovaa kuivuutta, jotka tuhoavat yli 30 prosenttia edellisen kolmivuotiskauden perusteella lasketusta keskimääräisestä tuotannosta tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää;

35.

’muilla epäsuotuisilla sääoloilla’ epäsuotuisia sääoloja, jotka eivät täytä näiden suuntaviivojen 35 kohdan 34 alakohdan vaatimuksia;

36.

’ympäristövahingolla’ ympäristön erityistä pilaantumista, kontaminaatiota tai sen laadun heikkenemistä, joka liittyy erityiseen tapahtumaan ja esiintyy maantieteellisesti rajoitetulla alueella ja joka tuhoaa yli 30 prosenttia maatalousalalla toimivan yrityksen edellisen kolmivuotiskauden keskimääräisestä vuosituotannosta tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvasta kolmen vuoden keskiarvosta laskettuna ilman korkeinta ja alinta määrää. Määritelmä ei kata yleisiä ympäristöriskejä, jotka eivät liity erityiseen tapahtumaan, esimerkiksi ilmastonmuutosta tai ilman pilaantumista;

37.

’muulla katastrofilla’ ennakoimatonta bioottista tai abioottista ihmisen toiminnan aiheuttamaa ilmiötä, josta aiheutuu merkittävää häiriötä metsätalouden rakenteille ja joka aiheuttaa lopulta huomattavaa taloudellista haittaa metsätalousalalle;

38.

’unionin vaatimuksella’ unionin lainsäädännössä vahvistettua pakollista vaatimusta, jossa vahvistetaan se taso, joka yksittäisten yritysten on saavutettava, erityisesti ympäristön, hygienian ja eläinten hyvinvoinnin osalta; näin ollen unionin tasolla vahvistettuja vaatimuksia tai tavoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita mutta eivät yksittäisiä yrityksiä, ei katsota unionin vaatimuksiksi;

39.

’ei-tuotannollisilla investoinneilla’ investointeja, jotka eivät lisää merkittävästi tilan arvoa tai tuottavuutta;

40.

’investoinneilla, jotka on tehty unionin vaatimuksen noudattamiseksi’ investointeja, jotka on tehty jonkin unionin vaatimuksen noudattamiseksi unionin lainsäädännössä vahvistetun siirtymäkauden jälkeen;

41.

’neuvonnalla’ yhden ja saman sopimuksen puitteissa annettua kokonaisvaltaista neuvontaa;

42.

’kantakirjalla’ kirjaa, rekisteriä, tiedostoa tai tietovälinettä,

a)

jota ylläpitää jalostajien järjestö tai yhteenliittymä, joka on virallisesti tunnustettu siinä jäsenvaltiossa, jossa jalostajien järjestö tai yhteenliittymä on perustettu; ja

b)

johon merkitään tai rekisteröidään tietyn rodun puhdasrotuiset jalostuseläimet ja maininta niiden polveutumisesta;

43.

’aktiiviviljelijällä’ asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklassa tarkoitettua aktiiviviljelijää;

44.

’vähemmän kehittyneillä alueilla’ alueita, joiden asukasta kohti laskettu bruttokansantuote (BKT) on alle 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta;

45.

’EU-25:llä’ niitä unionin 25:tä jäsenvaltiota, jotka olivat unionin jäsenvaltioita toukokuussa 2005;

46.

’EU-27:llä’ niitä unionin 27:tä jäsenvaltiota, jotka olivat unionin jäsenvaltioita tammikuussa 2007;

47.

’käyttöomaisuushankkeella’ viljelijän itsensä tai hänen työntekijöidensä toteuttamia töitä, joiden tuloksena on omaisuuserä;

48.

’pieninfrastruktuureilla’ infrastruktuuria, jonka tukikelpoiset kustannukset ovat enintään 2 miljoonaa euroa;

49.

’ravintokasveista tuotetulla biopolttoaineella’ biopolttoainetta, joka on tuotettu viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä viljelykasveista, sokerikasveista ja öljykasveista, sellaisina kuin ne määritellään komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (33);

50.

’maatalousmaalla’ asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklassa määriteltyä pellon, pysyvien nurmien ja pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa;

51.

’muulla maankäyttäjällä’ yritystä, joka hoitaa maata, ei kuitenkaan maatalousalalla toimivaa yritystä;

52.

’transaktiokustannuksilla’ sitoumuksen täyttämiseen liittyviä lisäkustannuksia, jotka eivät ole välitöntä seurausta sen toteuttamisesta tai jotka eivät sisälly kustannuksiin tai tulonmenetyksiin, jotka korvataan välittömästi ja jotka voidaan laskea vakiokustannusten perusteella;

53.

maa- ja metsätalouden geenivarojen säilyttämisessä

a)

in situ -säilyttämisellä’ maataloudessa geenivarojen säilyttämistä ekosysteemeissä ja luontaisissa elinympäristöissä sekä lajien tai luonnonvaraisten rotujen elinkykyisten populaatioiden säilyttämistä ja elvyttämistä niiden luonnollisessa ympäristössä sekä kotieläinlajien ja viljelykasvilajien osalta siinä maatilaympäristössä, jossa ne ovat kehittäneet erityisominaisuutensa;

b)

in situ -säilyttämisellä’ metsätaloudessa geenivarojen säilyttämistä ekosysteemeissä ja luontaisissa elinympäristöissä sekä lajien elinkykyisten populaatioiden säilyttämistä ja elvyttämistä niiden luonnollisessa ympäristössä;

c)

’säilyttämisellä maa- tai metsätilalla’in situ -säilyttämistä ja -kehittämistä maa- tai metsätilan tasolla;

d)

ex situ -säilyttämisellä’ maa- tai metsätalouden geenivarojen säilyttämistä muussa kuin niiden luonnollisessa ympäristössä;

e)

ex situ -kokoelmalla’ maa- tai metsätalouden geenivarojen kokoelmaa, jota säilytetään muualla kuin geenivarojen luonnollisessa ympäristössä;

54.

’elintarvikkeilla’ elintarvikkeita, jotka eivät ole maataloustuotteita ja jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (34) liitteessä I;

55.

’laatujärjestelmään osallistumisesta aiheutuvilla kiinteillä kustannuksilla’ tuettuun laatujärjestelmään liittymisestä aiheutuvia kustannuksia ja tällaiseen laatujärjestelmään osallistumisesta maksettavaa vuosimaksua, tarvittaessa laatujärjestelmän eritelmän noudattamiseen liittyvät valvontakustannukset mukaan luettuina;

56.

’lyhyellä toimitusketjulla’ toimitusketjua, johon osallistuu vain joitakin talouden toimijoita, jotka ovat sitoutuneet yhteistyöhön, paikalliseen talouskehitykseen sekä tiiviisiin maantieteellisiin ja yhteiskunnallisiin suhteisiin tuottajien, jalostajien ja kuluttajien välillä;

57.

’maatilakotitalouden jäsenellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden muodostamaa ryhmää, maataloustyöntekijöitä lukuun ottamatta, siitä riippumatta, millaisen oikeudellisen aseman kansallinen lainsäädäntö ryhmälle ja sen jäsenille antaa. Jos oikeushenkilöä tai tällaisten henkilöiden muodostamaa ryhmää pidetään maatilakotitalouden jäsenenä, kyseisen jäsenen on harjoitettava tilalla maataloutta tukihakemuksen esittämishetkellä;

58.

’klusterilla’ riippumattomien yritysten ryhmittymää, johon osallistuu vastaperustettuja yrityksiä, pk-yrityksiä ja suuria yrityksiä sekä neuvoa-antavia yksiköitä ja/tai tutkimusorganisaatioita ja jonka tarkoituksena on kannustaa taloudellista tai innovatiivista toimintaa edistämällä intensiivistä vuorovaikutusta, tilojen yhteiskäyttöä ja osaamisen ja asiantuntemuksen vaihtoa sekä osallistumalla tehokkaasti osaamisen siirtoon, verkostoitumiseen ja tietojen levittämiseen klusteriin kuuluvien yritysten keskuudessa;

59.

’pienellä toimijalla’ komission suosituksessa 2003/361 (35) määriteltyä mikroyritystä taikka luonnollista henkilöä, joka ei harjoita taloudellista toimintaa tuen hakuhetkellä;

60.

’paikallisilla markkinoilla’

a)

markkinoita, jotka sijaitsevat tuotteen alkuperätilasta 75 kilometrin säteellä, jonka sisäpuolella jalostustoimintojen ja myynnin loppukuluttajalle on tapahduttava; tai

b)

markkinoita, joiden osalta asianomaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa vahvistetaan tuotteen alkuperätilaa ympäröivä kilometreissä ilmaistu säde, jonka sisäpuolella jalostustoimintojen ja myynnin loppukuluttajalle on tapahduttava; tai

c)

markkinoita, joiden osalta asianomaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa vahvistetaan vakuuttava vaihtoehtoinen määritelmä;

61.

’tarttuvaa spongiformista enkefalopatiaa (TSE) ja naudan spongiformista enkefalopatiaa (BSE) koskevien testien kustannuksilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (36) liitteessä X olevan C luvun mukaisesti tehdyistä testeistä aiheutuvia kaikkia kustannuksia, mukaan luettuina testausvälineiden, näytteenoton sekä näytteiden kuljetuksen, testaamisen, varastoinnin ja hävittämisen kustannukset;

62.

’tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolla’ sellaista yhteisöä (kuten korkeakoulut tai tutkimuslaitokset, teknologiansiirtoelimet, innovaatioiden välittäjät, tutkimussuuntautuneet fyysiset ja/tai virtuaaliset yhteistyöyhteisöt) sen oikeusasemasta (julkis- tai yksityisoikeudellinen) tai rahoitustavasta riippumatta, jonka päätavoitteena on harjoittaa riippumattomasti tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevissa puitteissa määriteltyä perustutkimusta, teollista tutkimusta tai kokeellista kehittämistä tai levittää tällaisen toiminnan tuloksia koulutuksen, julkaisujen tai tiedonsiirron kautta. Kun tällainen yhteisö harjoittaa myös taloudellista toimintaa, taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa. Tällaisessa yhteisössä vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta yhteisön tutkimuskapasiteetin käyttöön tai yhteisön saavuttamiin tuloksiin;

63.

’markkinaehtoisuudella’ sitä, että sopimuspuolten välisen liiketoimen ehdot eivät poikkea ehdoista, joista olisi sovittu riippumattomien yritysten välillä, eikä niihin sisälly kilpailunvastaista yhteistyötä. Kaikkien transaktioiden, jotka ovat seurausta avoimesta, läpinäkyvästä ja ehtoja sisältämättömästä menettelystä, katsotaan täyttävän markkinaehtoperiaatteen;

64.

’metsien kestävällä hoidolla ja käytöllä’ metsien ja metsäisten maiden käyttöä sellaisella tavalla ja tehokkuudella, että ne säilyttävät monimuotoisuutensa, tuottavuutensa, uusiutumiskykynsä, elinvoimansa ja kykynsä täyttää nyt ja tulevaisuudessa ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset tehtävänsä paikallisella, kansallisella ja maailmanlaajuisella tasolla aiheuttamatta haittaa muille ekosysteemeille;

65.

’peltometsätalousjärjestelmillä’ maankäyttöjärjestelmiä, joissa kasvatetaan puita ja harjoitetaan maataloutta samalla maalla;

66.

’nopeakasvuisilla puilla’ sellaisten puiden viljelyä, joiden hakkuuta edeltäväksi vähimmäisajaksi on vahvistettu 8 vuotta ja enimmäisajaksi 20 vuotta;

67.

’lyhytkiertoisella energiapuulla’ jäsenvaltioiden määrittelemiä CN-koodin 0602 90 41 puulajeja, joita ovat puuvartiset monivuotiset kasvit, perusrungot tai korjuun jälkeen maahan jääneet kannot, joihin tulee seuraavalla kasvukaudella uusia versoja, ja joiden enimmäiskasvukauden jäsenvaltio määrittää, kuten asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan k alakohdassa säädetään;

68.

’harvaan asutuilla alueilla’ alueita, jotka komissio on hyväksynyt harvaan asutuiksi 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajanjaksoksi aluetukikarttoja koskevissa yksittäisissä päätöksissä;

69.

’a-alueilla’ perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan määräyksiä soveltaen hyväksytyssä aluetukikartassa 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajanjaksoksi nimettyjä alueita;

70.

’c-alueilla’ perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräyksiä soveltaen hyväksytyssä aluetukikartassa 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajanjaksoksi nimettyjä alueita;

71.

’NUTS 3 -alueella’ aluetta, joka on täsmennetty yhteisen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön tasolle 3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 (37) mukaisesti;

72.

’ennalta määrittelemättömillä c-alueilla’ alueita, jotka jäsenvaltio oman harkintansa mukaan nimeää c-alueiksi, edellyttäen että se osoittaa kyseisten alueiden täyttävän tietyt sosioekonomiset perusteet ja että kyseiset alueet on nimetty perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräyksiä soveltaen hyväksytyssä aluetukikartassa 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajanjaksoksi;

73.

’entisillä a-alueilla’ hyväksytyssä aluetukikartassa 1 päivän tammikuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 väliseksi ajanjaksoksi a-alueiksi nimettyjä alueita;

74.

’aluetukikartalla’ luetteloa alueista, jotka jäsenvaltio on nimennyt vuosien 2014–2020 alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen edellytysten mukaisesti ja jotka komissio on hyväksynyt;

75.

’maataloustuotteiden jalostuksella muiksi kuin maataloustuotteiksi’ mitä tahansa maataloustuotteen käsittelyä niin, että käsittelyn tuloksena saatava tuote ei ole maataloustuote.

76.

’arviointisuunnitelmalla’ asiakirjaa, joka sisältää vähintään seuraavat vähimmäisosat: arvioitavan tukijärjestelmän tavoitteet, arviointikysymykset; tulosindikaattorit; arvioinnin suunniteltu suorittamismenetelmä; tiedonkeruuta koskevat vaatimukset; arvioinnin ehdotettu ajoitus, mukaan lukien lopullisen arviointikertomuksen jättämispäivä; arvioinnin suorittavan riippumattoman elimen kuvaus tai kriteerit, joita käytetään sen valinnassa, ja yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan arvioinnin julkistaminen.

2.5   Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva tuki

(36)

Jos perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden yritysten tuesta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eivätkä ne saa toteuttaa ehdotettua toimenpidettä ennen kuin menettelyssä on tehty lopullinen päätös, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka ovat ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia.

(37)

Tukijärjestelmän nojalla myönnettyyn yksittäiseen tukeen sovelletaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos tuki ylittää seuraavat ilmoituskynnysarvot:

a)

yksittäinen investointituki, joka myönnetään maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.4 jakson mukaisesti: tukikelpoiset kustannukset, jotka ylittävät 25 miljoonaa euroa, tai bruttoavustusekvivalentti, joka ylittää 12 miljoonaa euroa;

b)

näiden suuntaviivojen II osan 1.3.2 jakson mukainen menekinedistämiskampanjoihin tarkoitettu tuki: menekinedistämiskampanjat, joiden vuotuinen talousarvio on yli 5 miljoonaa euroa;

c)

yksittäinen investointituki, joka myönnetään näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun 3.1, 3.2, 3.6 ja 3.10 jakson mukaisesti:

Tuki-intensiteetti

Ilmoituskynnysarvo

10 %

7,5 milj. euroa

15 %

11,25 milj. euroa

25 %

18,75 milj. euroa

35 %

26,25 milj. euroa

50 % ja enemmän

37,5 milj. euroa

3 luku. Yhteiset arviointiperiaatteet

(38)

Arvioidessaan, voidaanko ilmoitetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio analysoi yleensä, varmistaako toimenpidesuunnitelma, että tuen myönteinen vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun.

(39)

Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa kehotettiin yksilöimään ja määrittelemään yhteiset periaatteet, joita komissio soveltaa aina arvioidessaan, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Tässä tarkoituksessa komissio katsoo, että tukitoimenpide on perussopimuksen mukainen, jos se täyttää seuraavat kriteerit:

a)

vaikutus hyvin määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen: valtiontukitoimenpiteen tavoitteena on oltava yhteisen edun mukainen tavoite perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)

valtion toteuttamien toimien tarve: valtiontukitoimenpide on kohdennettava tilanteeseen, jossa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin, esimerkiksi korjaamalla tarkoin määritelty markkinoiden toimintahäiriö;

c)

toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus: ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen soveltuva politiikan väline;

d)

kannustava vaikutus: tuen on muutettava yrityksen käyttäytymistä niin, että se harjoittaa sellaista ylimääräistä toimintaa, jota se ei harjoittaisi ilman tukea tai harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla;

e)

tuen oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen välttämättömään): tuen määrä on rajattava vähimmäismäärään, joka tarvitaan toimintojen lisäämiseksi kyseisellä alalla;

f)

kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen: tuen kielteisten vaikutusten on oltava riittävän rajoitettuja niin, että toimenpiteen kokonaisvaikutus on myönteinen;

g)

tuen läpinäkyvyys: jäsenvaltioilla, komissiolla, talouden toimijoilla ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus saada helposti käyttöönsä kaikki tarvittavat säädökset ja muut tuen myöntämistä koskevat tarpeelliset tiedot.

(40)

Eräiden tukijärjestelmämuotojen yleisen tasapainon osalta voidaan lisäksi edellyttää 720–723 kohdan mukaista jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa järjestelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen), ja myöhemmin voidaan tehdä uusi ilmoitus järjestelmän voimassaolon jatkamiseksi.

(41)

Jos valtiontukitoimenpide tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen) rikkovat erottamattomasti unionin lainsäädäntöä, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana (38). Erityisesti seuraavan tuen katsotaan rikkovan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä erottamattomasti:

a)

tuki, jossa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajalla on päätoimipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa tai että se on pääasiallisesti sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon;

b)

tuki, jossa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajan on käytettävä kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja;

c)

tuki, jossa rajoitetaan tuensaajien mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tuloksia toisissa jäsenvaltioissa.

(42)

Yhteiset arviointiperusteet on nähtävä erityisesti YMP:n kannalta. Kyseisiä kilpailupolitiikkaan liittyviä yleisiä näkökohtia sovelletaan sen vuoksi kaikkiin näiden suuntaviivojen mukaisiin tukiin, jollei näiden suuntaviivojen I osan 3.1–3.7 jaksossa ole vahvistettu poikkeuksia maatalousalaan sovellettavien erityisnäkökohtien vuoksi.

3.1   Vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen

(43)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen tarkoituksena on varmistaa elinkelpoinen ruoan tuotanto ja edistää resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä, jotta päästäisiin älykkääseen ja kestävään kasvuun.

(44)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen olisi oltava läheisessä yhteydessä YMP:aan, sen olisi oltava näiden suuntaviivojen 10 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukaista ja sen olisi oltava linjassa maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen kanssa.

Maaseudun kehittämistavoitteet

(45)

Maaseudun kehittämistavoitteet otetaan yhdessä valtiontukea koskevien yleisten periaatteiden kanssa huomioon arvioitaessa tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(46)

Komissio katsoo, että toimenpiteet, jotka on toteutettu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 ja sen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten nojalla ja niiden mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman puitteissa, ovat sinällään maaseudun kehittämistavoitteiden mukaisia ja edistävät niitä.

(47)

Kun kyseessä ovat yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut maaseudun kehittämistoimenpiteiden kaltaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, miten tarkasteltavana oleva valtiontuki vastaa asianomaisten maaseudun kehittämisohjelmien vaatimuksia ja on näiden ohjelmien mukainen, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus maaseuturahastosta maaseudun kehittämisohjelmissa osarahoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden kanssa. Jokaisen ilmoituksen mukana on oltava tällaiset asiakirjat.

(48)

Komissio katsoo, että periaate, jonka mukaan olisi edistettävä maaseudun kehittämistavoitteita, täyttyy näiden suuntaviivojen II osan 1.2, 1.3, 2.8 ja 2.9 jaksossa tarkoitettujen, maaseudun kehittämisen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien tukitoimenpiteiden osalta, sillä komissio on saanut riittävästi kokemusta sen suhteen, että kyseisillä toimenpiteillä edistetään maaseudun kehittämistavoitteita.

Lisäedellytykset, joita sovelletaan johonkin järjestelmään perustuvaan erikseen ilmoitettavaan tukeen

(49)

Myöntäessään tukea järjestelmään perustuviin erikseen ilmoitettaviin investointihankkeisiin tuen myöntävän viranomaisen on osoitettava, että valittu hanke edistää järjestelmän tavoitetta ja siten maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla myönnettävän tuen tavoitteita. Jäsenvaltio voi tässä tarkoituksessa käyttää tukihakemuksen esittäjän antamia tietoja, joissa on kuvattava investoinnin myönteisiä vaikutuksia.

Maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevat säännöt

(50)

Vaikka valtiontukisääntöjä on yleisesti ottaen sovellettava maatalousalaan, maatalousalan erityispiirteiden vuoksi (39) valtiontukisääntöjen soveltamisen edelle kuitenkin menevät YMP:n ensimmäiseen pilariin kuuluvissa asetuksissa vahvistetut säännökset. Toisin sanoen jäsenvaltion turvautumista valtiontukitoimenpiteisiin ei voida asettaa etusijalle asetukseen (EU) N:o 1308/2013 (40) nähden. Komissio ei sen vuoksi salli valtiontukea, joka on ristiriidassa yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten kanssa tai joka häiritsisi yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaista toimintaa.

(51)

Maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn periaatteiden noudattamista koskevia muita erityisiä edellytyksiä vahvistetaan näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jaksossa (maatalouden alkutuotantoon liittyvä investointituki maatiloilla), 1.1.4 jaksossa (tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki) ja 1.2.2 jaksossa (tuki tuotantokapasiteetin poistamiseen).

Ympäristötavoitteet

(52)

Perussopimuksen 11 artiklan mukaan ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”. YMP:n ensimmäiseen ja toiseen pilariin sisältyvien tuntuvien ympäristötoimenpiteiden oikeusperusta on perussopimuksen 11 artikla. Maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja olisi kyseisen vaatimuksen mukaisesti tavoiteltava kestävään kehitykseen pyrkien. Kun unioni pyrkii edistämään ympäristön suojelemista perussopimuksen 11 artiklan mukaisesti, otetaan myös huomioon saastuttaja maksaa -periaate (41). Sen vuoksi tulevissa valtiontuki-ilmoituksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristöseikkoihin. Kaikkiin valtiontuki-ilmoituksiin olisi vastaisuudessa lisättävä arvio siitä, odotetaanko tuetulla toiminnalla olevan mahdollisia ympäristövaikutuksia. Jos ympäristövaikutuksia aiheutuu, valtiontuki-ilmoituksessa olisi esitettävä tiedot, jotka osoittavat, ettei tukitoimenpide johda voimassa olevan unionin ympäristölainsäädännön rikkomiseen. Esimerkiksi sellaisten tuotannon lisäämiseen tähtäävien investointitukien kohdalla, joihin liittyy niukkojen voimavarojen käytön kasvu tai saasteiden lisääntyminen, on tarpeen osoittaa, ettei kyseinen järjestelmä riko sovellettavaa unionin lainsäädäntöä, ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö (42) mukaan lukien, eikä ole asetukseen (EU) N:o 1307/2013 perustuvien täydentävien ehtojen mukaisen hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vastainen. Jos ilmoitetaan valtiontuesta, joka muodostaa osan maaseudun kehittämisohjelmaa, tällaiseen valtiontukitoimenpiteeseen liittyvien ympäristövaatimusten olisi oltava samat kuin maaseudun kehittämistoimenpiteeseen liittyvien ympäristövaatimusten.

3.2   Valtion toteuttamien toimien tarve

(53)

Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tarpeen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, on ensin tarkasteltava ratkaistavana olevaa ongelmaa. Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa sillä saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin.

(54)

Valtiontukitoimenpiteillä voidaan tietyin edellytyksin korjata markkinoiden toimintapuutteita ja siten parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä oikeudenmukaisuuden tai koheesion kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi.

(55)

Näiden suuntaviivojen soveltamiseksi komissio katsoo, että markkinoilla ei päästä odotettuihin tavoitteisiin ilman valtion toimia, jos tukitoimenpiteet täyttävät näiden suuntaviivojen II osassa vahvistetut erityiset edellytykset. Sen vuoksi tällainen tuki olisi katsottava tarpeelliseksi, jotta saavutettaisiin näiden suuntaviivojen I osan 3.1 jaksossa täsmennetty yhteisen edun mukaiset tavoitteet.

3.3   Tuen tarkoituksenmukaisuus

(56)

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava kyseisen politiikan tavoitteen saavuttamiseen soveltuva väline. Tukitoimenpiteen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille, jos sama YMP:n tavoitteisiin ja erityisesti maaseudun kehittämiseen kohdistuva myönteinen vaikutus saadaan aikaan vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muunlaisella vähemmän vääristävällä tuella. On tärkeää muistaa, että kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä voi olla muita paremmin soveltuvia välineitä, kuten sääntely, markkinapohjaiset välineet, infrastruktuurin kehittäminen ja liiketoimintaympäristön parantaminen.

Tarkoituksenmukaisuus verrattuna vaihtoehtoisiin politiikan välineisiin

(57)

Kun kyseessä on maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla myönnettävä tuki, joka täyttää näiden suuntaviivojen II osan asianomaisissa jaksoissa vahvistetut erityiset edellytykset, komissio katsoo, että tuki on tarkoituksenmukainen politiikan väline.

(58)

Jos jäsenvaltio päättää ottaa käyttöön maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaisen tukitoimenpiteen, joka rahoitetaan yksinomaan kansallisista varoista, ja samaan aikaan samasta toimenpiteestä määrätään asianomaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa, jäsenvaltion olisi osoitettava tällaisen kansallisen tukivälineen edut verrattuna kyseessä olevaan maaseudun kehittämisohjelmassa esitettyyn toimenpiteeseen.

Tarkoituksenmukaisuus verrattuna muihin tukivälineisiin

(59)

Tukea voidaan myöntää eri muodoissa. Jäsenvaltion olisi kuitenkin varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, josta todennäköisesti aiheutuu vähiten kaupan ja kilpailun vääristymiä.

(60)

Jos näiden suuntaviivojen II osassa kuvattua tukitoimenpidettä varten halutaan ottaa käyttöön erityinen muoto, kyseinen muoto katsotaan tarkoituksenmukaiseksi tukivälineeksi näiden suuntaviivojen soveltamiseksi.

(61)

Komissio katsoo myös, että kyseessä on tarkoituksenmukainen tukiväline, kun kyseessä ovat maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka ovat maaseuturahaston osarahoittamia tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, ja jos tuki myönnetään asianomaisessa maaseudun kehittämistoimenpiteessä määrätyssä muodossa.

(62)

Kun kyseessä on investointituki, joka ei kuulu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan osana maaseudun kehittämisohjelmaa tai tällaisen maaseudun kehittämistoimenpiteen lisärahoituksena, ja jos tuki myönnetään muodoissa, jotka tarjoavat suoran rahallisen edun (esimerkiksi suorat avustukset, vapautukset veroista, sosiaaliturvamaksuista tai muista pakollisista maksuista tai niiden alennukset), jäsenvaltion on osoitettava, miksi muut kilpailua tai kauppaa mahdollisesti vähemmän vääristävät tukimuodot, kuten takaisinmaksettavat ennakot tai velka- tai pääomainstrumentteihin perustuvat tukimuodot (esimerkiksi matalakorkoiset lainat tai korkotuet, valtion takaukset tai jokin vaihtoehtoinen tapa tarjota pääomaa suotuisin ehdoin), eivät ole yhtä tarkoituksenmukaisia.

(63)

Kun kyseessä ovat näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jakson mukaiset metsätaloustoimenpiteet, jäsenvaltioiden on osoitettava, ettei ekologisia ja suojaavia tehtäviä ja virkistyskäyttöä koskevia tavoitteita, joihin ne pyrkivät, voida saavuttaa näiden suuntaviivojen II osan 2.1–2.7 jaksossa tarkoitetuilla maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaisilla metsätaloustoimenpiteillä.

(64)

Useissa tukimuodoissa tuki on myönnettävä lopullisille edunsaajille välillisesti luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa. Tällaisia tukimuotoja ovat esimerkiksi tuki markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta aiheutuviin kustannuksiin, tuki laatujärjestelmien hyväksymishakemusten valmisteluun, tuki tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, tuki neuvontapalveluihin, tuki maatilojen lomituspalveluihin, tuki menekinedistämistoimiin, tuki eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sekä kotieläintuotannon tuki. Tällöin tuki maksetaan kyseisen palvelun tai toiminnan tarjoajalle.

(65)

Sen arvioiminen, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille, ei rajoita asianomaisten julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamista eikä periaatteita, jotka liittyvät läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja syrjintäkieltoon palveluntarjoajan valintamenettelyssä.

3.4   Kannustava vaikutus ja tuen tarve

(66)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustava vaikutus on kyseessä silloin, kun tuki muuttaa yrityksen toimintaa siten, että yritys harjoittaa sellaista alan kehitystä edistävää ylimääräistä toimintaa, jota se ei olisi ryhtynyt harjoittamaan ilman tukea tai harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla. Tuella ei kuitenkaan saa kattaa yritykselle toiminnasta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia, eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä.

(67)

Jollei unionin lainsäädännössä tai näissä suuntaviivoissa ole erityisesti säädetty poikkeuksista, yksinomaan yritysten taloudellisen aseman parantamiseen tarkoitetut yksipuoliset valtiontukitoimenpiteet, jotka eivät millään tavoin edistä alan kehitystä, ja erityisesti pelkästään hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella myönnettävät tuet katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu sisämarkkinoille. Lisäksi jo kyseisen tuen luonteeseen kuuluu, että tuki todennäköisesti vaikuttaa myös yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin.

(68)

Näistä samoista syistä komissio hyväksyy pakollisten vaatimusten noudattamista helpottavan tuen ainoastaan sikäli kuin se täyttää maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteet.

(69)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.2. ja 2.8.5 jakson mukaisesti myönnettävä tuki olisi samojen perustelujen vuoksi rajoitettava auttamaan ainoastaan maa- tai metsätalousalalla toimivia yrityksiä, joilla on erilaisia ongelmia huolimatta siitä, että ne ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet minimoimaan tällaiset riskit. Valtiontuki ei saisi kannustaa yrityksiä ottamaan tarpeettomia riskejä. Maa- ja metsätalousalalla toimivien yritysten olisi itse vastattava tuotantomenetelmien tai tuotteiden harkitsemattomista valinnoista aiheutuvista seurauksista.

(70)

Komissio katsoo samoista syistä, että tuella ei ole kannustavaa vaikutusta tuensaajaan sellaisissa tapauksissa, joissa asianomaiseen hankkeeseen tai toimintaan liittyvät työt on aloitettu jo ennen kuin tuensaaja jättää tukihakemuksen kansallisille viranomaisille.

(71)

Hakemuslomakkeessa on ilmoitettava vähintään hakijayrityksen nimi ja koko, hankkeen tai toiminnan kuvaus, mukaan lukien sijaintipaikka sekä aloitus- ja lopetusaika, hankkeen toteuttamiseksi tarvittavan tuen määrä ja tukikelpoiset kustannukset.

(72)

Suurten yritysten on lisäksi kuvailtava hakemuslomakkeessa tilannetta ilman tukea. Tätä tilannetta kutsutaan vaihtoehtoiseksi skenaarioksi taikka vaihtoehtoiseksi hankkeeksi tai toiminnaksi. Suurten yritysten on todistettava asiakirjoin hakemuslomakkeessa esitetyt vaihtoehtoista skenaariota koskevat tiedot.

(73)

Saadessaan hakemuksen tuen myöntävän viranomaisen on tarkistettava vaihtoehtoisen skenaarion uskottavuus ja vahvistettava, että tuella on vaadittu kannustava vaikutus. Vaihtoehtoinen tilanne on uskottava, jos se on todellinen ja liittyy päätöksenteossa huomioon otettaviin tekijöihin ajankohtana, jolloin tuensaaja tekee asianomaista hanketta tai toimintaa koskevan päätöksen.

(74)

Poiketen siitä, mitä 70–73 kohdassa säädetään, veroetuuksien muodossa olevalla pk-yrityksille myönnettävällä tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tukijärjestelmässä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion muuta harkintavaltaa ja jos tukijärjestelmä oli hyväksytty ja voimassa ennen tuettuun hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamista. Viimeksi mainittua vaatimusta ei sovelleta myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

(75)

Poiketen siitä, mitä 70–74 kohdassa säädetään, seuraavilla näiden suuntaviivojen tukimuodoilla ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta tai niillä katsotaan olevan kannustava vaikutus:

a)

II osan 1.3.4 ja 2.9.2 jakson mukaiset tilusjärjestelyihin tarkoitetut tukijärjestelmät ja 2.8 jakson mukaiset tukijärjestelmät, joilla on ekologisia tai suojaaviin tehtäviin ja virkistyskäytön liittyviä tavoitteita, ja jos:

i)

tukijärjestelmällä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa;

ii)

tukijärjestelmä on hyväksytty ja voimassa ennen kuin tuensaajalle aiheutuu 1.3.4, 2.9.2 ja 2.8 jakson mukaisia tukikelpoisia kustannuksia; ja

iii)

tukijärjestelmä koskee ainoastaan pk-yrityksiä;

b)

II osan 1.1.6 jakson mukaisesti pk-yrityksille Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin myönnettävä tuki;

c)

II osan 1.1.7 jakson mukainen tuki alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita;

d)

II osan 1.2.1.1 jakson mukainen luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki;

e)

II osan 1.2.1.2 jakson mukainen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki;

f)

II osan 1.2.1.3 jakson mukainen eläintautien tai kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen ja kyseisten eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki;

g)

II osan 1.2.1.4 jakson mukainen kuolleiden eläinten poistamisesta ja hävittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseen tarkoitettu tuki;

h)

II osan 1.2.1.5 jakson mukainen suojeltujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki;

i)

II osan 2.8.5 jakson mukainen lainsäädännöllä säänneltyjen eläinten metsissä aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki;

j)

148 kohdan a ja b alakohdan mukainen vaatimusten täyttämiseen tähtäävä investointituki;

k)

148 kohdan c alakohdan mukainen pk-yrityksille myönnettävä vaatimusten täyttämiseen tähtäävä investointituki; 148 kohdan c alakohdan mukaisella suurille yrityksille myönnettävällä vaatimusten täyttämiseen tähtäävällä investointituella voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus, jos asianomainen yritys pystyy osoittamaan, että ilman tukea yrityksen toiminta on vaarassa loppua;

l)

II osan 1.1.1.2 jakson mukainen maatiloilla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki, lukuun ottamatta yksittäistä tukea, joka on yli 500 000 euroa yritystä ja investointihanketta kohden;

m)

464 kohdan b ja c alakohdan mukainen menekinedistämistuki ja 464 kohdan d alakohdan mukainen luonteeltaan yleisiin menekinedistämiskampanjoihin tarkoitettu tuki;

n)

II osan 1.3.6 ja 2.9.1 jakson mukainen maa- ja metsätalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki;

o)

644 kohdan e alakohdan mukainen kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen ja kohentamiseen tarkoitettu tuki; tätä poikkeusta ei sovelleta kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen liittyvään investointitukeen, joka ylittää 37 kohdan c alakohdassa vahvistetut ilmoituskynnysarvot;

p)

644 kohdan a alakohdan mukainen maaseutualueiden kuntien ja kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien sekä Natura 2000 -alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatimiseen ja päivittämiseen tarkoitettu tuki;

q)

II osan 2.1.3 jakson mukainen metsäpaloista, luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, eläintaudeista, muista katastrofeista tai ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä metsille aiheutuvien vahinkojen korjaamiseen tarkoitettu tuki.

Erikseen ilmoitettavaa investointitukea koskevat lisäedellytykset

(76)

Edellä esitettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltion on erikseen ilmoitettavan yksittäisen investointituen osalta toimitettava selkeät todisteet siitä, että tuella on todella vaikutusta investoinnin valintaan. Kokonaisvaltaisen arvioinnin suorittamiseksi jäsenvaltion on toimitettava sekä tuettavaa hanketta koskevat tiedot että kattava kuvaus vaihtoehtoisesta skenaariosta, jossa mikään viranomainen ei myönnä tuensaajalle tukea.

(77)

Jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti hyödyntämään asiakirjoja, esimerkiksi yritysten hallintoelinten virallisia asiakirjoja, riskiarviointeja, mukaan lukien sijaintipaikkaan liittyvien riskien arviointi, tilinpäätöksiä, sisäisiä liiketoimintasuunnitelmia, asiantuntijalausuntoja ja muita arvioitavaan investointihankkeeseen liittyviä selvityksiä. Asiakirjat, jotka sisältävät tietoja kysyntä-, kustannus- ja talousennusteista, ja asiakirjat, jotka toimitetaan investointikomitealle ja joissa kuvaillaan erilaisia investointiskenaarioita, tai asiakirjat, jotka on tarkoitettu rahoituslaitoksille, voivat auttaa jäsenvaltioita osoittamaan hankkeen kannustavan vaikutuksen.

(78)

Tässä yhteydessä kannattavuustaso voidaan arvioida käyttämällä menetelmiä, jotka ovat yleisesti käytössä kyseisellä alalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi menetelmät, joiden avulla arvioidaan hankkeen nettonykyarvo (43), sisäinen tuottoprosentti (44) tai sijoitetun pääoman keskimääräinen tuotto. Hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen muihin samantapaisiin investointihankkeisiin soveltamiin tavanomaisiin tuottoprosentteihin. Jos näitä tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen pääomakustannuksiin kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleisiin tuottoprosentteihin.

(79)

Kun tiedossa ei ole mitään tiettyä vaihtoehtoista tilannetta, kannustavan vaikutuksen voidaan olettaa syntyvän, kun on olemassa rahoitusvaje, toisin sanoen kun investointikustannukset ylittävät etukäteen laaditun liiketoimintasuunnitelman perusteella investoinnista odotettavissa olevan liikevoiton nettonykyarvon (NPV).

(80)

Jos tuki ei muuta tuensaajan käyttäytymistä johtamalla lisätoimiin, sillä ei ole kannustavaa vaikutusta asianomaisen alan kehitykseen. Sen vuoksi tukea ei hyväksytä tapauksissa, joissa näyttää siltä, että sama investointi toteutettaisiin ilman tukeakin.

3.5   Tuen oikeasuhteisuus

(81)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukea pidetään oikeasuhteisena, jos tuen määrä tuensaajaa kohden rajoittuu vähimmäismäärään, joka tarvitaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Tuen enimmäisintensiteetit ja tuen enimmäismäärät

(82)

Jotta tuki olisi oikeasuhteista, komissio katsoo periaatteessa, että tuen määrä ei saisi ylittää tukikelpoisia kustannuksia. Tällä ei rajoiteta näiden suuntaviivojen II osan 1.1.3 ja 1.2.2 jaksossa esitettäviä nimenomaisia sääntöjä, jotka koskevat ympäristöön liittyviä tai muita julkisia kannustimia.

(83)

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa myös tuen enimmäisintensiteettejä ennustettavuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Jos tuen enimmäisintensiteettiä ei voida määrittää esimerkiksi nuorten viljelijöiden aloitustuen ja pientilojen kehittämistuen tapauksessa, määritetään enimmäismäärien nimellisarvot tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi.

(84)

Oikeasuhteisuuden perusteen katsotaan täyttyvän, jos tukikelpoiset kustannukset lasketaan oikein ja näiden suuntaviivojen II osassa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä tai tuen enimmäismääriä noudatetaan.

(85)

Tukea myöntävän viranomaisen on tukea myöntäessään laskettava enimmäisintensiteetti ja tukimäärä. Tukikelpoiset kustannukset on osoitettava asiakirjoilla, joiden olisi oltava selkeitä, eriteltyjä ja ajantasaisia. Kaikki tuki-intensiteetin ja tukikelpoisten kustannusten laskemisessa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä.

(86)

Arvonlisävero (alv) ei ole tukikelpoista, paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

(87)

Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

(88)

Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttokorko.

(89)

Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien eri voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella.

(90)

Kun kyseessä on investointituki maaseutualueilla, suuriin investointihankkeisiin myönnettävän tuen enimmäisintensiteettiä on alennettava käyttäen 35 kohdan 31 alakohdassa määriteltyä menetelmää. Suuriin investointihankkeisiin ei myöskään voida soveltaa pk-yrityksiin sovellettavia korotettuja tuki-intensiteettejä.

(91)

Jos näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.8, 2.3 ja 3.4 jakson mukaiset sitoumukset ilmaistaan muina yksikköinä kuin asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteessä II vahvistettuina yksikköinä, jäsenvaltiot voivat määrittää maksut kyseisten muiden yksiköiden perusteella. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuotuisia enimmäismääriä noudatetaan.

(92)

Lukuun ottamatta 1.1.5.1 jaksossa tarkoitettua tukea sitoumuksiin, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen, näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.8, 2.3 ja 3.4 jaksossa tarkoitettua tukea ei voida myöntää nautayksikköä kohti. Muuntokertoimet eri eläinryhmien muuntamiseksi nautayksiköiksi vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täytäntöönpanosäädöksen liitteessä II.

(93)

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tuen määrän näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5, 1.1.6, 1.1.7, 1.1.8, 2.3, 3.4 ja 3.5 jaksossa tarkoitettujen toimenpiteiden tai toimintatyyppien osalta lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletusten perusteella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava laskelmien ja vastaavan tuen osalta seuraavat seikat: a) ne sisältävät ainoastaan osatekijöitä, jotka ovat todennettavissa; b) ne perustuvat asianmukaisella asiantuntemuksella vahvistettuihin lukuihin; c) lähde, josta käytetyt luvut ovat peräisin, ilmoitetaan selkeästi; d) ne on eritelty tapauksen mukaan paikallisten tai alueellisten olosuhteiden ja tosiasiallisen maankäytön ottamiseksi huomioon; ja e) ne eivät sisällä investointikustannuksiin liittyviä osatekijöitä.

(94)

Tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta arvioidessaan komissio ottaa huomioon vakuutuksen, jonka tuensaaja on mahdollisesti ottanut tai olisi voinut ottaa. Kun kyseessä on luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien menetysten korvaamiseen tarkoitettu tuki, tukea olisi kilpailun vääristymisen riskin välttämiseksi myönnettävä enimmäisintensiteetin tasolla vain sellaiselle yritykselle, joka ei voi ottaa vakuutusta tällaisten vahinkojen varalta. Riskinhallinnan parantamiseksi tuensaajia olisi tästä syystä kannustettava ottamaan vakuutus mahdollisuuksien mukaan.

Lisäedellytykset, joita sovelletaan erikseen ilmoitettavaan investointitukeen sekä ilmoitetuissa järjestelmissä myönnettyyn suurten yritysten investointitukeen

(95)

Erikseen ilmoitettavan investointituen katsotaan yleensä rajoittuvan vähimmäismäärään, jos tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnettäisi. Samoin kun on kyse ilmoitettujen tukijärjestelmien puitteissa suurille yrityksille myönnetystä investointituesta, jäsenvaltioiden on ylimääräisiä nettokustannuksia koskevaa lähestymistapaa soveltamalla huolehdittava siitä, että tuen määrä rajoittuu välttämättömään vähimmäismäärään.

(96)

Tuen määrän ei tulisi ylittää vähimmäismäärää, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi: sen ei esimerkiksi pitäisi johtaa hankkeen sisäisen tuottoprosentin kasvamiseen niin, että sisäinen tuottoprosentti ylittää ne tavanomaiset tuottoprosentit, joita kyseinen yritys soveltaa muissa samankaltaisissa investointihankkeissa, tai jos näitä tavanomaisia tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, niin, että sisäinen tuottoprosentti ylittää yrityksen pääomakustannukset kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleiset tuottoprosentit.

(97)

Jäsenvaltion on varmistettava ilmoitetuissa järjestelmissä suurille yrityksille myönnettävän investointituen osalta, että tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnettäisi. Edellä 96 kohdassa selitettyä menetelmää on käytettävä yhdessä ylärajana toimivien tuen enimmäisintensiteettien kanssa.

(98)

Erikseen ilmoitettavan investointituen osalta komissio tarkastaa käyttämällä 96 kohdassa esitettyä menetelmää, ylittääkö tuen määrä vähimmäismäärän, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi. Kannustavan vaikutuksen arvioinnissa käytettäviä laskelmia voidaan käyttää myös arvioitaessa tuen oikeasuhteisuutta. Jäsenvaltion on osoitettava tuen oikeasuhteisuus esimerkiksi 77 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen perusteella. Tätä vaatimusta ei sovelleta maatalouden alkutuotantoon liittyvään investointitukeen.

Tuen kasautuminen

(99)

Tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista järjestelmistä tai se voi kasautua tapauskohtaisen tuen kanssa edellyttäen, että toiminnalle tai hankkeelle myönnettävän valtiontuen kokonaismäärä ei ylitä näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tuen enimmäismääriä.

(100)

Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, kun kyseiset tuet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, joka liittyy samoihin, osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda kyseisenlaiseen tukeen näiden suuntaviivojen nojalla sovellettavan tuen enimmäisintensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

(101)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.2 ja 3.3 jakson mukainen tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia. Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua muun valtiontuen kanssa, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, siihen korkeimpaan kokonaisrahoituksen kynnysarvoon asti, joka on vahvistettu kunkin tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen näissä tai joissakin muissa valtiontuen suuntaviivoissa tai jossakin komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä.

(102)

Maatalousalan valtiontuki ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 81 artiklan 2 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettujen maksujen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi näissä suuntaviivoissa vahvistettujen tuki-intensiteettien tai tukimäärien ylittymiseen.

(103)

Kun unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoimaa unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, ainoastaan valtiontuki on otettava huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä tai enimmäismääriä noudatettu, edellyttäen että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä sovellettavissa unionin lainsäädännön säännöissä vahvistettua suurinta mahdollista rahoitusasetta / vahvistettuja suurimpia mahdollisia rahoitusasteita.

(104)

Näiden suuntaviivojen nojalla hyväksytty tuki ei saisi kasautua samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseen myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi näiden suuntaviivojen mukaisen tuki-intensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

(105)

Jäljempänä 143 kohdan e alakohdassa tarkoitettu maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävä investointituki ei saisi kasautua näiden suuntaviivojen 1.2.1.1, 1.2.1.2 ja 1.2.1.3 jaksossa tarkoitetun aineellisten vahinkojen korvaamiseen maksettavan tuen kanssa.

(106)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.6, 1.1.8 ja 3.5 jaksossa tarkoitettujen ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklassa tarkoitettujen vastaavien käytäntöjen kaksinkertainen rahoitus olisi suljettava pois. Näiden suuntaviivojen 724 kohdassa vahvistetun tarkistuslausekkeen on myös tarkoitus varmistaa, että kaksinkertainen rahoitus vältetään.

(107)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.4 jaksossa tarkoitettu maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklassa säädetyn maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamiseen tarkoitetun tuen kanssa. Näiden suuntaviivojen 1.1.2 jaksossa tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki ja aloitustuki pientilojen kehittämiseksi ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetun nuorten viljelijöiden aloitustuen tai pientilojen kehitystuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi näissä suuntaviivoissa vahvistettujen tukimäärien ylittymiseen.

3.6   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

(108)

Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava suuremmat.

Yleisiä näkökohtia

(109)

Tukitoimenpiteen kielteisiä vaikutuksia arvioidessaan komissio keskittyy kilpailun vääristymistä koskevassa analyysissään maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen ennakoituun vaikutukseen yritysten väliseen kilpailuun tuotemarkkinoilla, joihin tuki vaikuttaa (45).

(110)

Ensiksi on todettava, että jos tuki on hyvin kohdennettua, oikeasuhteista ja rajoitettu ylimääräisiin nettokustannuksiin, sen kielteiset vaikutukset lieventyvät ja riski, että tuki vääristää kohtuuttomasti kilpailua, on rajallisempi. Toiseksi komissio vahvistaa tuen enimmäisintensiteetit. Nämä muodostavat sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen, jonka tavoitteena on estää valtiontuen käyttö hankkeissa, joissa tuen määrän ja tukikelpoisten kustannusten välinen suhde katsotaan hyvin suureksi ja erittäin mahdollisesti vääristäväksi. Yleensä voidaan todeta, että mitä suuremmat tuetun hankkeen myönteiset vaikutukset todennäköisesti ovat ja mitä suurempi tuen tarve on, sitä korkeampi on tuki-intensiteetin yläraja.

(111)

Vaikka tuki olisi välttämätöntä ja oikeasuhteista, se voi kuitenkin johtaa tuensaajien käyttäytymisen muuttumiseen tavalla, joka vääristää kilpailua. Tämä on todennäköisempää maatalousalalla, joka eroaa muista markkinoista maatalouden alkutuotannon erityisen luonteen vuoksi, sillä alkutuotannossa on mukana paljon pieniä yrityksiä. Tällaisilla markkinoilla kilpailun vääristymisen riski on suuri silloinkin, kun tukea myönnetään ainoastaan pieniä määriä.

(112)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuki voi aiheuttaa ensi sijassa kahdenlaisia kilpailun ja kaupan vääristymiä. Näitä ovat tuotemarkkinavääristymät ja sijaintipaikkaa koskevat vaikutukset. Molemmat voivat johtaa allokatiiviseen tehottomuuteen, joka haittaa sisämarkkinoiden taloudellista suorituskykyä, ja jakautumisongelmiin sikäli, että tuki vaikuttaa taloudellisen toiminnan jakautumiseen eri alueille.

(113)

Periaatteessa komissio katsoo tuen alan kehitykseen aikaansaamien myönteisten vaikutusten vuoksi, että jos tuki täyttää näiden suuntaviivojen II osan sovellettavissa jaksoissa vahvistetut edellytykset eikä ylitä asianomaisia tuen enimmäisintensiteettejä, kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

(114)

Koska maataloustuotteiden jalostuksessa ja maataloustuotteiden kaupan pitämisessä toimiville yrityksille myönnettävällä investointituella ja muilla aloilla, esimerkiksi elintarvikkeiden jalostuksessa toimiville yrityksille myönnettävällä investointituella (46), on kuitenkin yleensä samanlaisia kilpailua ja kauppaa vääristäviä vaikutuksia, kilpailuun ja kauppaan aiheutuvia vaikutuksia koskevia yleisiä kilpailupolitiikkaan liittyviä näkökohtia olisi sovellettava tasapuolisesti kaikkiin näihin aloihin. Sen vuoksi 115–127 kohdassa kuvattuja edellytyksiä on noudatettava, kun kyseessä on maataloustuotteiden jalostukseen, maataloustuotteiden kaupan pitämiseen, metsätalousalalle ja maaseutualueille suunnattu investointituki.

Maataloustuotteiden jalostukseen, maataloustuotteiden kaupan pitämiseen, metsätalousalalle ja maaseutualueille suunnatut investointitukijärjestelmät

(115)

Tukijärjestelmät eivät saa johtaa merkittäviin kilpailun ja kaupan vääristymiin. Vaikka vääristymien voidaan katsoa olevan rajoitettuja yksittäisellä tasolla (jos kaikki investointituelle asetetut edellytykset täyttyvät), investointitukijärjestelmät voivat silti johtaa suuriin vääristymiin kasautumisen vuoksi. Tällaiset vääristymät voivat koskea tuotosmarkkinoita luomalla tai pahentamalla liikakapasiteettia tai johtamalla eräiden tuensaajien huomattavan markkinavoiman syntymiseen, lisääntymiseen tai säilymiseen tavalla, jolla on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin. Investointitukijärjestelmien puitteissa myönnetty tuki voi myös johtaa merkittävään taloudellisen toiminnan menetykseen muilla Euroopan talousalueen (ETA) alueilla. Tietyille aloille keskittyvän investointitukijärjestelmän tapauksessa tällaisten vääristymien riski on vielä suurempi.

(116)

Sen vuoksi asianomaisen jäsenvaltion on osoitettava, että mahdolliset kielteiset vaikutukset rajoittuvat vähimmäismäärään ottaen huomioon esimerkiksi kyseisten hankkeiden koko, yksittäiset ja kumulatiiviset tukimäärät, oletetut tuensaajat ja kohdealojen ominaispiirteet. Jotta komissio voi arvioida todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltiota kannustetaan toimittamaan mahdolliset käytettävissään olevat vaikutustenarvioinnit ja samanlaisista aikaisemmista tukijärjestelmistä jälkikäteen tehdyt arvioinnit.

Maataloustuotteiden jalostukseen, maataloustuotteiden kaupan pitämiseen ja maaseutualueille suunnattu erikseen ilmoitettava investointituki

(117)

Arvioidessaan yksittäisen investointituen kielteisiä vaikutuksia komissio keskittyy erityisesti kielteisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät taantuvien markkinoiden liikakapasiteetin kasvuun, markkinoilta poistumisen ehkäisemiseen ja huomattavan markkinavoiman käsitteeseen. Näitä kielteisiä vaikutuksia kuvaillaan 118–127 kohdassa, ja ne on tasapainotettava tuen myönteisten vaikutusten kanssa.

(118)

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien mahdollisten vääristymien kartoittamiseksi ja arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava todisteita, joiden perusteella komissio voi määrittää kyseiset tuotemarkkinat (toisin sanoen tuotteet, joihin tuensaajan toiminnan muuttuminen vaikuttaa) ja vaikutuksen piiriin kuuluvat kilpailijat ja asiakkaat/kuluttajat.

(119)

Arvioidessaan näitä mahdollisia vääristymiä komissio soveltaa erilaisia perusteita, kuten kyseisten tuotemarkkinoiden rakenne, markkinoiden toiminta (taantuvat vai kasvavat markkinat), tuensaajan valintaprosessi, markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet sekä tuotteiden erilaistaminen.

(120)

Jos yritys järjestelmällisesti tukeutuu valtiontukeen, se voi olla osoitus siitä, että yritys ei kestä kilpailua omin voimin tai että se saa kohtuutonta etua kilpailijoihin verrattuna.

(121)

Komissio erottaa kaksi pääasiallista tuotemarkkinoihin kohdistuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten lähdettä:

a)

tapaukset, joissa merkittävä kapasiteetin lisäys johtaa liikakapasiteettiin tai pahentaa jo olemassa olevaa liikakapasiteettia erityisesti taantuvilla markkinoilla; ja

b)

tapaukset, joissa tuensaajalla on huomattava markkinavoima.

(122)

Arvioidessaan, voidaanko tuen avulla luoda tai säilyttää tehottomia markkinarakenteita, komissio ottaa huomioon hankkeesta johtuvan tuotantokapasiteetin lisäyksen ja sen, onko kyse tehottomista markkinoista.

(123)

Kun kyseessä ovat kasvavat markkinat, on yleensä vähemmän syytä huoleen siitä, että tuella on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin tai että se kohtuuttomasti estää markkinoilta poistumista tai markkinoille tuloa.

(124)

Enemmän huolta aiheuttaa tilanne, jossa on kyse taantuvista markkinoista. Tältä osin komissio erottaa toisistaan tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat pitkällä aikavälillä rakenteellisesti taantuvat (toisin sanoen niiden kasvu on negatiivinen), ja tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat suhteellisesti taantuvat (toisin sanoen kasvu on positiivinen mutta ei ylitä vertailukohteena olevaa kasvua).

(125)

Markkinoiden tehottomuutta mitataan yleensä ottamalla vertailukohdaksi ETA:n BKT kolmen edellisen vuoden ajalta ennen hankkeen aloittamista (vertailuarvo). Se voidaan määrittää myös seuraavien 3–5 vuoden ennustetun kasvun perusteella. Tähän liittyviä indikaattoreita voivat olla kyseisten markkinoiden ennustettu kasvu ja odotettu kapasiteetin käyttöaste sekä kapasiteetin lisäyksen todennäköinen vaikutus kilpailijoihin hintojen ja voittomarginaalien välityksellä.

(126)

Eräissä tapauksissa kyseisten tuotemarkkinoiden kasvu ETA:ssa ei ehkä ole asianmukainen vertailukohde tarkasteltaessa tuen vaikutuksia kokonaisuudessaan, erityisesti silloin, kun maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset. Tällaisissa tapauksissa komissio tarkastelee tuen vaikutusta kyseisiin markkinarakenteisiin, erityisesti sitä, voiko tuen myöntäminen johtaa ETA:ssa toimivien tuottajien syrjäytymiseen markkinoilta.

(127)

Arvioidessaan huomattavan markkinavoiman olemassaoloa komissio ottaa huomioon tuensaajan aseman tietyn ajanjakson aikana ennen tuen saantia ja oletetun markkina-aseman investoinnin toteuttamisen jälkeen. Komissio ottaa huomioon sekä tuensaajan että sen kilpailijoiden markkinaosuudet ja myös muita asiaankuuluvia tekijöitä, esimerkiksi markkinarakenteen, tarkastelemalla markkinoiden keskittymistä, markkinoille tulon mahdollisia esteitä (47), neuvotteluvoimaa (48) sekä laajentumisen tai markkinoilta poistumisen esteitä.

3.7   Läpinäkyvyys

(128)

Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen internetissä kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

a)

tukijärjestelmän ja sen täytäntöönpanosäännösten koko teksti tai yksittäisen tuen oikeusperusta tai linkki siihen;

b)

tuen myöntävän viranomaisen (myöntävien viranomaisten) nimi;

c)

yksittäisten tuensaajien nimet, kullekin tuensaajalle myönnetyn tuen muoto ja määrä, myöntämispäivä, yrityslaji (pk-yritys, suuri yritys), alue, jolla tuensaaja sijaitsee (NUTS II -tasolla) ja yrityksen harjoittaman toiminnan pääasiallinen toimiala (NACE:n kolminumerotasolla). Tästä vaatimuksesta voidaan luopua, kun kyseessä on yksittäinen tuki, joka ei ylitä seuraavia kynnysarvoja:

i)

60 000 euroa, kun kyseessä ovat maatalouden alkutuotannon tuensaajat;

ii)

500 000 euroa, kun kyseessä ovat tuensaajat maataloustuotteiden jalostuksen ja maataloustuotteiden kaupan pitämisen alalla, metsätalousalalla tai perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävissä toiminnoissa.

(129)

Kun kyseessä ovat veroetuuksien muodossa olevat tukijärjestelmät, tiedot yksittäisistä tukimääristä voidaan antaa seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa): 0,06–0,5 ainoastaan kun kyseessä on maatalouden alkutuotanto; 0,5–1; 1–2; 2–5; 5–10; 10–30; ja 30 ja enemmän.

(130)

Jos myönnettävä yksittäinen tuki kuuluu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan ja on joko maaseuturahaston osarahoittamaa tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, asianomaiset jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan jättää tiedot julkaisematta 128 kohdassa tarkoitetulla valtiontukien verkkosivustolla edellyttäen, että tieto yksittäisen tuen myöntämisestä on julkaistu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111, 112 ja 113 artiklan mukaisesti. Tässä tapauksessa jäsenvaltion olisi julkaistava 128 kohdassa tarkoitetulla valtiontuen verkkosivustolla viite asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111 artiklassa tarkoitetulle verkkosivustolle.

(131)

Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden on oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (49). Jäsenvaltioita ei vaadita toimittamaan edellä mainittuja tietoja ennen 1 päivää heinäkuuta 2016 (50).

(132)

Jäsenvaltioiden on läpinäkyvyyden vuoksi suoritettava raportointi ja tarkistus näiden suuntaviivojen III osan 2 luvun vaatimusten mukaisesti.

II OSA. TUKIMUODOT

1 luku. Maatalouden alkutuotannon ja maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan pitämisen alalla toimivien yritysten hyväksi myönnettävä tuki

1.1   Maaseudun kehittämistoimenpiteet

1.1.1   Investointituki

(133)

Tätä jaksoa sovelletaan maatiloilla maatalouden alkutuotantoon tehtäviin investointeihin, maataloustuotteiden jalostukseen tehtäviin investointeihin ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin.

(134)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1, 1.1.1.2, 1.1.1.3 ja 1.1.1.4 jakson mukaisen investointituen on täytettävä seuraava edellytys: jos Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahastosta) rahoitetussa yhteisessä markkinajärjestelyssä, myös suorien tukien järjestelmässä, rajoitetaan tuotantoa tai rajataan unionin tukea yksittäisten yritysten, maatilojen tai jalostuslaitosten tasolla, valtiontukea ei voida myöntää investointeihin, jotka kasvattaisivat tuotannon yli näiden rajoitusten tai rajoitteiden.

1.1.1.1   Maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

(135)

Komissio katsoo maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(136)

Tätä jaksoa sovelletaan maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitettuun tukeen. Investointi on yhden tai useamman tuensaajan tekemä tai sen kohteena on yhden tai useamman tuensaajan käyttämä aineellinen tai aineeton omaisuuserä.

(137)

Tätä jaksoa sovelletaan myös aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin, jotka liittyvät biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

jos investointi tehdään direktiivissä 2009/28/EY (51) tarkoitettujen biopolttoaineiden tuottamiseksi maatiloilla, uusiutuvan energian tuotantolaitteet ovat tukikelpoiset ainoastaan, jos niiden tuotantokapasiteetti vastaa enintään liikennepolttoaineiden keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla. Tuotettua biopolttoainetta ei tulisi myydä markkinoilla;

b)

jos investointi tehdään lämpöenergian ja/tai sähkön tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, uusiutuvan energian tuotantolaitteet ovat tukikelpoiset ainoastaan, jos tavoitteena on oman energiantarpeen täyttäminen ja tuotantokapasiteetti vastaa enintään lämpöenergian ja sähkön yhdistettyä keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla, mukaan lukien maatilakotitalous. Sähkön myynti verkkoon sallitaan sikäli kuin vuotuista oman kulutuksen rajaa noudatetaan.

(138)

Jos investointi energian tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä on useamman kuin yhden maatilan tekemä ja tehdään maatilojen oman energiantarpeen täyttämiseksi tai biopolttoaineiden tuottamiseksi kyseisillä maatiloilla, keskimääräinen vuosikulutus lasketaan siten, että se vastaa kaikkien tuensaajien keskimääräistä vuosikulutusta.

(139)

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että energiaa kuluttavissa tai tuottavissa investoinneissa, jotka tehdään uusiutuvaan energiaan liittyvään infrastruktuuriin, noudatetaan energiatehokkuutta koskevia vähimmäisstandardeja, jos tällaisia standardeja on kansallisella tasolla.

(140)

Investoinnit järjestelmiin, joiden päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, eivät ole tukikelpoisia, jollei lämpöenergiaa käytetä tietty vähimmäisprosentti, jonka jäsenvaltio määrittelee.

(141)

Jäsenvaltion on vahvistettava eri järjestelmätyyppien osalta bioenergian, biopolttoaineet mukaan lukien, tuotannossa käytettävien viljakasvien ja muiden paljon tärkkelystä sisältävien viljelykasvien, sokerikasvien ja öljykasvien enimmäisosuuksille kynnykset. Tuki bioenergiahankkeisiin on rajoitettava sellaiseen bioenergiaan, joka on unionin lainsäädännössä, muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 17 artiklan 2–6 kohdassa säädettyjen sovellettavien kestävyyskriteerien mukaista.

(142)

Jos järjestelmän tuotantokapasiteetti ylittää näiden suuntaviivojen 137 ja 138 kohdassa tarkoitetun tuensaajien keskimääräisen vuotuisen kulutuksen, jäsenvaltioiden on noudatettava ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, jollei kyseistä tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta.

(143)

Investoinneilla on pyrittävä vähintään yhteen seuraavista tavoitteista:

a)

maatilan kokonaistehokkuuden ja kestävyyden parantaminen, erityisesti tuotantokustannuksia alentamalla tai tuotantoa parantamalla ja uudelleensuuntaamalla;

b)

luonnonympäristöä, hygieniaa tai eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamisen parantaminen edellyttäen, että investointi ylittää unionin voimassa olevan vaatimuksen;

c)

maatalouden kehittämiseen, nykyaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvän infrastruktuurin luominen ja kehittäminen, mukaan lukien maatalousmaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä energia- ja vesihuolto ja energian ja veden säästö;

d)

maatalouden ympäristö- ja ilmastotavoitteiden toteuttaminen, mukaan lukien lajien ja luontotyyppien monimuotoisuuden suojelun taso sekä Natura 2000 ‐alueen tai muiden luonnonarvoltaan merkittävien alueiden yleishyödyllisen arvon parantaminen, kunhan investoinnit ovat ei-tuotannollisia;

e)

luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien tai kasvintuhoojien tai suojeltujen eläinten vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen sekä edellä mainittujen tapahtumien ja tekijöiden aiheuttamien vahinkojen ehkäiseminen ja niihin liittyvien riskien lieventäminen;

f)

vaatimusten noudattaminen jäljempänä 148 kohdassa täsmennetyissä olosuhteissa.

Tukikelpoiset kustannukset

(144)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; ostettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista; asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan ympäristön säilyttämistä koskevissa toimissa hyväksyä suurempi prosenttiosuus;

b)

koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserien markkina-arvoon asti;

c)

a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset ovat tukikelpoisia silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)

tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)

edellä 143 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyvistä ei-tuotannollisista investoinneista aiheutuvat menot;

f)

kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien tai kasvintuhoojien tai suojeltujen eläinten vahingoittamien maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävät investoinnit, tukikelpoisia kustannuksia voivat olla kustannukset, jotka aiheutuvat tuotantomahdollisuuksien palauttamisesta tasolle, jolla ne olivat ennen asianomaista tapahtumaa;

g)

kun kyseessä ovat luonnonmullistusten, poikkeuksellisten tapahtumien, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien tai kasvintuhoojien tai suojeltujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tähtäävät investoinnit, tukikelpoiset kustannukset voivat sisältää kustannukset toimista, joiden tarkoituksena on vähentää tällaisten todennäköisten tapahtumien seurauksia.

(145)

Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a)

tuotanto-oikeuksien, tukioikeuksien ja yksivuotisten kasvien hankinta;

b)

yksivuotisten kasvien istutus;

c)

eläinten hankinta;

d)

unionin voimassa olevien vaatimusten täyttämiseksi tehtävät investoinnit;

e)

muut kuin 144 kohdassa tarkoitetut leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut.

f)

käyttöpääoma.

(146)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan c alakohdassa säädetään, tukea voidaan myöntää eläinten hankintaan näiden suuntaviivojen 143 kohdan e alakohdan tarkoituksessa.

(147)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan c alakohdassa säädetään, tukea voidaan myöntää jalostuseläinten hankintaan karjan perimän laadun parantamiseksi edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

komissio katsoo, että karjan perimän laatua voidaan yleensä parantaa keinosiemennyksellä, jossa käytetään korkealaatuisten eläinten perintöainesta. Komissio kuitenkin katsoo, että hoitokäytännöt asettavat tiettyjä rajoitteita keinosiemennykseen käyttöön nautakarjan, lampaiden ja vuohien osalta. Sen vuoksi tukea voidaan myöntää ainoastaan jalostuseläinten hankintaan nauta-, lammas- tai vuohikarjan perimän laadun parantamiseksi;

b)

tukea voidaan myöntää ainoastaan investointeihin, joiden tarkoituksena on parantaa kannan perimän laatua hankkimalla kantakirjoihin kirjattuja korkealaatuisia jalostuseläimiä, jotka voivat olla uros- tai naaraspuolisia. Jos kyseessä on nykyisten jalostuseläinten korvaaminen uusilla, tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisten eläinten korvaamiseen, joita ei ole kirjattu kantakirjaan;

c)

tukea voidaan maksaa ainoastaan aktiiviviljelijöille;

d)

olisi hankittava ainoastaan sellaisia eläimiä, joilla varmistetaan optimaalinen lisääntymiskyky tietyn aikaa. Sen vuoksi tukikelpoisia ovat ainoastaan naaraspuoliset eläimet, jotka eivät ole vielä poikineet;

e)

hankitut eläimet on pidettävä karjassa vähintään neljän vuoden ajan.

(148)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan d alakohdassa säädetään, tukea vaatimusten täyttämiseksi voidaan myöntää seuraavin edellytyksin:

a)

nuorille viljelijöille, jotka ryhtyvät ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaaviksi maatalousyrittäjiksi, investointeihin, joiden tarkoituksena on maataloustuotantoon, myös työturvallisuuteen, sovellettavien unionin vaatimusten täyttäminen. Tällaista tukea voidaan myöntää enintään 24 kuukauden ajan toiminnan aloittamispäivästä;

b)

Kroatia voi myöntää tukea nitraattidirektiivin (52) täytäntöön panemiseksi enintään neljän vuoden ajan liittymispäivästä mainitun direktiivin 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

jos unionin lainsäädännössä asetetaan maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille uusia vaatimuksia, tukea voidaan myöntää vaatimusten täyttämiseksi tarvittavia investointeja varten enintään 12 kuukauden ajan päivästä, jolloin vaatimuksista tulee kyseiselle yritykselle pakollisia.

(149)

Uusien ja olemassa olevien kasteltujen alueiden kastelun osalta tukikelpoisiksi kustannuksiksi katsotaan ainoastaan investoinnit, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

komissiolle on annettu tiedoksi vesipuitedirektiivissä vaadittu vesipiirin hoitosuunnitelma, joka koskee investoinnin koko kohdealuetta sekä mahdollisia muita alueita, joiden ympäristöön investointi voi vaikuttaa; mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisen vesipiirin hoitosuunnitelman nojalla toteutettavat ja maatalousalan kannalta tärkeät toimenpiteet on täsmennetty etukäteen asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa;

b)

tuetun investoinnin vedenkäytön mittaamiseksi käytössä on vesimittarit, tai sellaiset on otettava käyttöön investoinnin osana;

c)

investointi olemassa olevan kastelujärjestelmän tai kasteluinfrastruktuurin osan parantamiseen on tukikelpoinen vain, jos ennakkoarvioinnissa oletetaan sen johtavan vähintään 5–25 prosentin mahdolliseen vedensäästöön mitattuna olemassa olevien järjestelmien tai infrastruktuurin teknisillä parametreilla; jos investointi vaikuttaa pinta- tai pohjavesistöihin, joiden tila ei veden määrään liittyvistä syistä saavuta luokittelua ”hyvä” asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa;

i)

investoinnilla on varmistettava investoinnin tasolla tosiasiallinen vedenkäytön vähennys, joka on vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä;

ii)

jos on kyse investoinnista yhteen maatilaan, sen tuloksena on myös oltava maatilan kokonaisvedenkäytön vähennys, joka on investoinnin tasolla vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä; maatilan kokonaisvedenkäyttöön on sisällytettävä tilan myymä vesi.

Mitään c alakohdan edellytyksistä ei sovelleta olemassa olevaan järjestelmään tehtävään investointiin, joka vaikuttaa ainoastaan energiatehokkuuteen, eikä vesisäiliön rakentamiseen johtavaan investointiin tai kierrätysveden käyttöön johtavaan investointiin, joka ei vaikuta pinta- tai pohjavesistöön;

d)

investointi, joka johtaa tiettyyn pohja- tai pintavesistöön vaikuttavan kastellun alueen nettolaajentumiseen, on tukikelpoinen vain, jos

i)

vesistön tila on veden määrään liittyvistä syistä saavuttanut luokittelun ”hyvä” asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa; ja

ii)

ympäristöanalyysistä käy ilmi, ettei investoinnilla ole merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia. Tällaisen ympäristöanalyysin on oltava joko toimivaltaisen viranomaisen suorittama tai sen hyväksymä, ja se voi koskea myös maatilojen ryhmiä;

e)

poiketen siitä, mitä d alakohdan i alakohdassa säädetään, investoinnit, jotka johtavat kastellun alueen nettolaajentumiseen, voivat kuitenkin olla tukikelpoisia, jos

i)

investointi yhdistetään olemassa olevaan kastelujärjestelmään tai kasteluinfrastruktuurin osaan tehtävään investointiin, jonka arvioidaan ennakkoarvioinnissa johtavan vähintään 5–25 prosentin mahdolliseen vedensäästöön mitattuna olemassa olevan järjestelmän tai infrastruktuurin teknisillä parametreilla; ja

ii)

investoinnilla varmistetaan tosiasiallinen vedenkäytön vähennys, joka on kokonaisinvestoinnin tasolla vähintään 50 prosenttia investoinnin mahdollistamasta vedensäästöstä olemassa olevassa kastelujärjestelmässä tai kasteluinfrastruktuurin osassa;

f)

edellä olevasta d alakohdan i alakohdasta poiketen kyseisessä alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä ei sovelleta uuden kastelujärjestelmän perustamista koskeviin investointeihin, joissa järjestelmä käyttää toimivaltaisen viranomaisen ennen 31 päivää lokakuuta 2013 hyväksymästä olemassa olevasta vesisäiliöstä tulevaa vettä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)

kyseinen vesisäiliö mainitaan asiaankuuluvassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa ja siihen sovelletaan vesipuitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyjä valvontavaatimuksia;

ii)

31 päivänä lokakuuta 2013 oli voimassa joko vesisäiliöstä tapahtuvaa kokonaisvedenottoa koskeva enimmäisrajoitus tai pakollinen vähimmäisvirtaustaso vesisäiliön vaikutuspiirissä olevissa vesistöissä;

iii)

tämä enimmäisrajoitus tai pakollinen vähimmäisvirtaustaso on vesipuitedirektiivin 4 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen; ja

iv)

kyseinen investointi ei johda 31 päivänä lokakuuta 2013 voimassa olleen enimmäisrajan ylittävään vedenottoon tai vesisäiliön vaikutuspiirissä olevien vesistöjen 31 päivänä lokakuuta 2013 voimassa olleen vähimmäisvirtaustason vähenemiseen.

(150)

Kastellun alueen nettolaajentumista määritettäessä voidaan kastelluiksi alueiksi katsoa alueet, joita ei kastella mutta joilla on lähimenneisyydessä ollut toiminnassa kastelujärjestelmä, mikä on jäsenvaltioiden mainittava ja perusteltava.

(151)

Tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen keinokastelun osalta tukea voivat maksaa vain ne jäsenvaltiot, jotka varmistavat investoinnin kohteena olevan vesipiirin osalta, että veden käytön eri sektorit osallistuvat vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen maatalousalalla direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, ottaen tarvittaessa huomioon osallistumisen sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutuksen kohteena olevan alueen tai kohteina olevien alueiden maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet.

Tuki-intensiteetti

(152)

Tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla;

b)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista Egeanmeren pienillä saarilla;

c)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista Kroatiassa, kun kyseessä on nitraattidirektiivin täytäntöönpano näiden suuntaviivojen 148 kohdan b alakohdan mukaisesti;

d)

50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT) 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisellä ajanjaksolla oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

e)

40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla;

f)

30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista hankittaessa 147 kohdassa tarkoitettuja jalostuseläimiä.

(153)

Edellä 152 kohdassa tarkoitettuja tuki-intensiteetin prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä edellyttäen, ettei yhdistetty enimmäistuki ylitä 90:tä prosenttia seuraavien osalta:

a)

nuoret viljelijät tai viljelijät, jotka ovat aloittaneet tilanpidon tukihakemuksen esittämispäivää edeltäneiden viiden vuoden aikana;

b)

yhteiset investoinnit, esimerkiksi viljelijäryhmän käyttämä varastotila tai tila, jossa maataloustuotteita valmistellaan kaupan pitämistä varten; ja yhdennetyt hankkeet, jotka kattavat useita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen liittyvät;

c)

investoinnit alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan mukaisesti;

d)

eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP) yhteydessä rahoitetut toimet, esimerkiksi uuteen eläinsuojaan tehtävät investoinnit, joiden ansiosta voidaan testata uusia eläinsuojiin liittyviä käytäntöjä, kun nämä käytännöt on kehitetty toimijaryhmässä, jossa on mukana viljelijöitä, tutkijoita ja eläinten hyvinvointia edistäviä kansalaisjärjestöjä;

e)

edellä 143 kohdan b alakohdassa tarkoitetut investoinnit, joiden tavoitteena on parantaa luonnonympäristön, hygienian tai eläinten hyvinvoinnin tasoa; tässä kohdassa tarkoitettua korotettua tuki-intensiteettiä sovelletaan tällöin ainoastaan lisäkustannuksiin, jotka ovat tarpeen unionin voimassa olevissa vaatimuksissa edellytettyä tasoa korkeamman tason saavuttamiseksi ja jotka eivät johda tuotantokapasiteetin kasvuun;

f)

edellä 143 kohdan a alakohdassa tarkoitetut maatilan kestävyyden parantamiseksi tehtävät investoinnit, jotka liittyvät II osan 1.1.5.1 ja 1.1.8 jakson mukaisiin maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin ja luonnonmukaiseen maatalouteen.

(154)

Kun kyseessä ovat 143 kohdan d alakohdassa tarkoitetut ei-tuotannolliset investoinnit ja 143 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tuotantokapasiteetin palauttamiseen tehtävät investoinnit, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(155)

Kun kyseessä ovat 143 kohdan e alakohdassa tarkoitetut investoinnit ennalta ehkäiseviin tavoitteisiin, tuen enimmäisintensiteetti on 80 prosenttia. Se voidaan kuitenkin korottaa 100 prosenttiin, jos kyseessä on useamman kuin yhden tuensaajan yhdessä toteuttama investointi.

1.1.1.2   Maatiloilla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

(156)

Komissio katsoo maatiloilla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(157)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(158)

Tukea olisi myönnettävä luonnonmaisemien ja rakennusten muodossa olevaan kulttuuri- ja luonnonperintöön, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi.

Tukikelpoiset kustannukset

(159)

Seuraavat kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)

aineelliseen omaisuuteen tehtyjen investointien kustannukset;

b)

käyttöomaisuushankkeet.

Tuki-intensiteetti

(160)

Seuraavia tuki-intensiteettejä sovelletaan:

a)

jos investoinnin tarkoituksena on tuotannolliseen toimintaan liittyvän kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttäminen maatiloilla ja edellyttäen, että investointi ei lisää tuotantokapasiteettia, tuen enimmäisintensiteetti on

i)

80 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan mukaisesti;

ii)

70 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla;

iii)

60 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista muilla alueilla;

b)

jos tuotantokapasiteetti kasvaa, sovelletaan 152 ja 153 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä;

c)

lisätukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ylimääräisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat maatiloilla oleviin rakennuksiin kuuluvan kulttuuriperinnön säilyttämistä varten tarvittavien perinteisten materiaalien käytöstä;

d)

sen estämättä, mitä a, b ja c alakohdassa säädetään, tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos investointi koskee pieninfrastruktuureja;

e)

jos investoinnin tarkoituksena on tuotannolliseen toimintaan liittymättömän kulttuuri- ja luonnonperinnön, kuten arkeologisten tai historiallisten piirteiden, säilyttäminen maatiloilla, tuki-intensiteetti voi olla 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista;

f)

käyttöomaisuushankkeisiin maksettava tuki saa olla enintään 10 000 euroa vuodessa.

1.1.1.3   Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtävään investointiin tarkoitettu tuki

(161)

Komissio katsoo maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(162)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(163)

Maatilarakennuksen siirtämisen on oltava yleisen edun mukaista. Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä kyseisen jäsenvaltion asiaa koskevissa säännöksissä.

Tukikelpoisiin kustannuksiin liittyvät tuki-intensiteetit

(164)

Seuraavia tuki-intensiteettejä sovelletaan:

a)

jos maatilarakennuksen siirtäminen merkitsee nykyisten tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä, tuki-intensiteetti voi olla 100 prosenttia tällaisista toimista aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista;

b)

jos maatilarakennuksen siirtäminen johtaa edellä olevan a alakohdan lisäksi kyseisten tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvien kustannusten osalta sovelletaan 152 ja 153 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä. Tämän kohdan soveltamiseksi uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti;

c)

jos kyseessä on maaseudun taajamien lähellä sijaitsevien toimintojen siirtäminen uuteen paikkaan maaseudun taajaman elämänlaadun parantamiseksi tai sen ympäristönsuojelun tason lisäämiseksi ja jos siirtäminen koskee pieninfrastruktuureja, tuki-intensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.1.1.4   Maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvä investointituki

(165)

Komissio katsoo maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvän investointituen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(166)

Tämän jakson nojalla ei tulisi myöntää tukea ravintokasveista tuotetuille biopolttoaineille, jotta kannustettaisiin siirtymistä kehittyneempien biopolttoaineiden tuotantoon horisontaalisten ympäristö- ja energia-alan valtiontukisääntöjen mukaisesti.

(167)

Tätä jaksoa sovelletaan aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin maksettavaan tukeen, jos investoinnit liittyvät näiden suuntaviivojen 35 kohdan 11 alakohdassa tarkoitettuun maataloustuotteiden jalostukseen ja 35 kohdan 12 alakohdassa tarkoitettuun maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

(168)

Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen, jos tuki täyttää kaikki edellytykset, joista säädetään jossakin seuraavista välineistä:

a)

komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (53); tai

b)

alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2014–2020; tai

c)

näiden suuntaviivojen tässä jaksossa vahvistetut edellytykset.

Tukikelpoiset kustannukset

(169)

Edellä 168 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin:

a)

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; ostettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

b)

koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

c)

a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)

tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen.

(170)

Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

a)

muut kuin 169 kohdassa tarkoitetut leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut;

b)

käyttöpääoma;

c)

kustannukset, jotka liittyvät unionin voimassa olevien vaatimusten täyttämiseksi tehtäviin investointeihin.

Tuki-intensiteetti

(171)

Näiden suuntaviivojen mukainen tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla;

b)

75 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista Egeanmeren pienillä saarilla;

c)

50 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisellä ajanjaksolla oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

d)

40 prosenttia tukikelpoisista investointikustannuksista muilla alueilla.

(172)

Edellä 171 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä edellyttäen, ettei tuen enimmäisintensiteetti ylitä 90:tä prosenttia, kun kyseessä ovat toimet,

a)

jotka liittyvät tuottajaorganisaatioiden sulautumiseen; tai

b)

joita tuetaan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yhteydessä.

(173)

Yksittäinen tuki, joka ylittää 37 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituskynnysarvon, on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

1.1.2   Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi

(174)

Komissio katsoo nuorten viljelijöiden aloitustuen ja yrityksen perustamistuen pientilojen kehittämiseksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(175)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(176)

Tuki myönnetään näiden suuntaviivojen 35 kohdan 29 alakohdassa määritellyille nuorille viljelijöille, jotka ovat mikro- tai pienyrityksiä, tai pientiloille. Jäsenvaltioiden on määriteltävä pientila objektiivisin perustein, ja määritelmän on rajoituttava mikro- ja pienyrityksiin.

(177)

Jäsenvaltioiden on määritettävä ylä- ja alarajat suhteessa maatilan tuotantopotentiaaliin, jota mitataan komission asetuksen (EY) N:o 1242/2008 (54) 5 artiklassa määriteltynä standardituotoksena tai vastaavana nuorten viljelijöiden aloitustuen ja pientilojen kehittämistuen saamiseksi. Alarajan nuorten viljelijöiden aloitustuen saamiseksi on oltava korkeampi kuin ylärajan pientilojen kehittämistuen saamiseksi.

(178)

Kun tuki myönnetään nuorelle viljelijälle, joka aloittaa tilanpidon oikeushenkilönä, tällä on oltava tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä toiminnan johtamiseen, etuihin ja taloudellisiin riskeihin liittyvien päätösten osalta. Jos oikeushenkilön pääomaan tai hallinnointiin osallistuu useita luonnollisia henkilöitä, mukaan lukien henkilöt, jotka eivät ole nuoria viljelijöitä, nuoren viljelijän on pystyttävä harjoittamaan tällaista tosiasiallista ja jatkuvaa päätäntävaltaa joko yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa. Jos oikeushenkilö on yksin tai yhdessä toisen oikeushenkilön määräysvallassa, kyseisiä vaatimuksia sovelletaan jokaiseen luonnolliseen henkilöön, jolla on määräysvaltaa kyseisessä toisessa oikeushenkilössä.

(179)

Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja kyseisen suunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

(180)

Nuorten viljelijöiden osalta liiketoimintasuunnitelmassa on todettava, että tuensaajan on oltava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklassa vahvistetun aktiiviviljelijän määritelmän mukainen 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä.

(181)

Nuorille viljelijöille, joilla ei ole riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä, voidaan myöntää tukea edellyttäen, että he sitoutuvat hankkimaan kyseisen ammattitaidon ja pätevyyden 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Kyseinen sitoumus on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelmaan.

(182)

Liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattava vähintään seuraavia:

a)

Kun kyseessä on nuorten viljelijöiden aloitustuki:

i)

maatilan lähtötilanne;

ii)

maatilan toimintojen kehittämisen välietapit ja tavoitteet;

iii)

yksityiskohtaiset tiedot tilan toimintojen kehittämiseksi tarvittavista toimista, kuten investoinneista, koulutuksesta tai neuvonnasta ja mahdollisista muista toimista, mukaan lukien ympäristön kestävyyteen ja resurssitehokkuuteen liittyvät toimet.

b)

Kun kyseessä on yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi:

i)

maatilan lähtötilanne; ja

ii)

yksityiskohtaiset tiedot toimista, joilla voidaan edistää taloudellisen elinkelpoisuuden saavuttamista, kuten investoinneista, koulutuksesta tai yhteistyöstä ja mahdollisista muista toimista, mukaan lukien ympäristön kestävyyteen ja resurssitehokkuuteen liittyvät toimet.

(183)

Tuki on maksettava vähintään kahdessa osassa tai erässä enintään viiden vuoden aikana. Nuorten viljelijöiden osalta viimeisen erän tai osan maksamisen edellytyksenä on, että 179 kohdassa tarkoitettu liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön.

Tuki-intensiteetti

(184)

Tuen enimmäismäärä on 70 000 euroa nuorta viljelijää kohti ja 15 000 euroa pientilaa kohti. Jäsenvaltioiden on nuorille viljelijöille maksettavan tuen määrää määritellessään otettava huomioon kyseisen alueen sosioekonominen tilanne.

1.1.3   Tuki maatilan siirtämiseksi toiselle viljelijälle

(185)

Komissio katsoo tuen maatilan siirtämiseksi toiselle viljelijälle perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(186)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin, jotka siirtävät maatilansa pysyvästi toiselle maatalouden alkutuotannossa toimivalle yritykselle.

(187)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka tukihakemuksen jättämispäivänä ovat oikeutettuja osallistumaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 V osastossa perustettuun pienviljelijäjärjestelmään, joilla on ollut tämä oikeus vähintään yhden vuoden ajan ja jotka sitoutuvat siirtämään koko maatilansa ja vastaavat tukioikeudet pysyvästi toiselle yritykselle.

(188)

Tuki maksetaan joko vuotuisena tukena tai kertaluonteisena maksuna.

(189)

Tukea on maksettava maatilan siirtopäivästä 31 päivään joulukuuta 2020 asti.

Tuki-intensiteetti

(190)

Tuki on suuruudeltaan 120 prosenttia vuotuisesta tuesta, jonka tuensaaja voi saada pienviljelijäjärjestelmässä.

1.1.4   Maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

(191)

Komissio suhtautuu myönteisesti tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistukeen, koska se luo kannustimen saattaa viljelijät yhteen. Sen vuoksi se katsoo tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(192)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (55).

(193)

Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt liiketoimintasuunnitelman perusteella.

(194)

Perustamistuen myöntäminen velvoittaa jäsenvaltiot todentamaan, että liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai -organisaation virallisesta hyväksymisestä.

(195)

Tuottajaryhmän tai -organisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen on oltava kilpailusäännösten mukaisia, sillä kyseisiä säännöksiä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 artiklan nojalla.

(196)

Tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävän perustamistuen asemasta sama kokonaistuki voidaan myöntää suoraan tuottajille, kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän tai organisaation toimintakustannuksista ryhmän tai organisaation perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana.

(197)

Jäsenvaltiot voivat jatkaa perustamistuen maksamista tuottajaryhmille myös sen jälkeen, kun ne on tunnustettu tuottajaorganisaatioiksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisin edellytyksin.

(198)

Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka ovat pk-yritysten määritelmän (56) mukaisia. Komissio ei salli tämän jakson soveltamisalaan kuuluvan valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille (57).

(199)

Tämän jakson mukaisesti hyväksyttyihin tukijärjestelmiin sovelletaan ehtoa, jonka mukaan niitä on mukautettava yhteisistä markkinajärjestelyistä annettuihin asetuksiin tehtävien muutosten perusteella.

Tukikelpoiset kustannukset

(200)

Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla asianmukaisten tilojen vuokraaminen, toimistolaitteiden hankinta, tietokoneet ja niiden ohjelmistot mukaan luettuina, hallinnollisesta henkilöstöstä aiheutuvat kulut, yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista. Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi hyväksytään enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

(201)

Tukea ei saa myöntää seuraaville:

a)

tuotanto-organisaatiot, yhteisöt tai yksiköt, kuten yritykset tai osuuskunnat, joiden tarkoituksena on hoitaa yhtä tai useampaa maatilaa ja jotka ovat näin ollen käytännössä yksittäisiä tuottajia;

b)

maatalousalan yhteenliittymät, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon, lomituspalveluun sekä tilanhoitopalveluihin liittyviä tehtäviä jäsenten maatiloilla ilman, että yhteenliittymät osallistuvat yhteistoiminnassa tapahtuvaan tuotannon mukauttamiseen markkinoiden vaatimuksiin;

c)

tuottajaryhmät, tuottajaorganisaatiot tai yhteenliittymät, joiden tavoitteet eivät ole asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan ja 156 artiklan mukaisia.

(202)

Tuki on maksettava kiinteämääräisenä tukena vuotuisina erinä viiden vuoden ajan siitä päivämäärästä alkaen, jona toimivaltainen viranomainen virallisesti hyväksyi tuottajaryhmän tai -organisaation sen liiketoimintasuunnitelman perusteella. Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

(203)

Tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävät tuet, jotka on tarkoitettu toiminnan käynnistämiseen liittymättömiin kustannuksiin, kuten investointeihin tai menekinedistämistoimintaan, arvioidaan kyseisiä tukia koskevien sääntöjen mukaisesti.

Tuki-intensiteetti

(204)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(205)

Tuen enimmäismäärä on 500 000 euroa. Tuen on oltava asteittain alenevaa.

1.1.5   Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin ja eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin myönnettävä tuki

(206)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

1.1.5.1   Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin myönnettävä tuki

(207)

Komissio katsoo maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(208)

Tätä jaksoa sovelletaan maksettaessa tukea sellaisille yrityksille ja niiden ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi jäsenvaltioiden määrittelemä maatalousmaata koskeva maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumus, joka koskee muun muassa näiden suuntaviivojen 35 kohdan 50 alakohdassa määriteltyä maatalousmaata.

(209)

Toimenpiteellä on pyrittävä sellaisten maanviljelykäytäntöjen säilyttämiseen ja näitä käytäntöjä koskevien tarvittavien muutosten edistämiseen, joiden vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on myönteinen.

(210)

Tukea maksetaan ainoastaan vapaaehtoisiin sitoumuksiin, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(211)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että tämän toimenpiteen mukaisten toimien toteuttamiseen sitoutuville yrityksille tarjotaan toimien toteuttamisen vaatima osaaminen ja tieto, esimerkiksi antamalla sitoumukseen liittyvää asiantuntija-apua ja/tai asettamalla asiaankuuluva koulutus tämän toimenpiteen mukaisen tuen saamisen edellytykseksi.

(212)

Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen (58). Jäsenvaltiot voivat määritellä lyhyemmän kestoajan uusille sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

(213)

Tapauksen mukaan olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 artiklassa ja kyseisen säännöksen nojalla hyväksytyssä mahdollisessa delegoidussa säädöksessä pinta-alatukien osalta vahvistettuja sääntöjä.

(214)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettua tukea voidaan myöntää muille maankäyttäjille ja muille tuensaajien ryhmille kuin maatalousalalla toimiville yrityksille näiden suuntaviivojen II osan 3.4 jakson mukaisesti.

(215)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisten sitoumusten, jotka liittyvät kotieläintuotannon laajaperäistämiseen, on noudatettava vähintään seuraavia edellytyksiä:

a)

maatilan koko laidunalaa hoidetaan ja pidetään yllä yli- tai alilaiduntamisen estämiseksi;

b)

eläintiheys määritellään ottamalla huomioon maatilan koko laiduntava karja tai ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseen tähtäävän sitoumuksen osalta kyseisen sitoumuksen kannalta tarkoituksenmukainen karjan määrä maatilalla.

(216)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisissa sitoumuksissa, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen tai sellaisten kasvien geenivarojen säilyttämiseen, joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, edellytetään seuraavaa:

a)

kasvatetaan paikallista rotua olevia eläimiä, jotka ovat geneettisesti sopeutuneet jäsenvaltion yhteen tai useampaan perinteiseen tuotantojärjestelmään ja jotka ovat uhanalaisia kasvatuksesta luopumisen vuoksi; tai

b)

säilytetään sellaisten kasvien geenivaroja, jotka ovat luonnostaan sopeutuneet paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja joita uhkaa geneettinen köyhtyminen.

(217)

Tukea voidaan myöntää seuraaville kotieläinlajeille: nautakarja, lampaat, vuohet, hevoseläimet sekä siat ja linnut.

(218)

Paikallisten rotujen katsotaan olevan uhanalaisia kasvatuksesta luopumisen vuoksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät ja jos ne myös sisällytetään komissiolle tehtävään ilmoitukseen ja niitä kuvataan siinä:

a)

asianomaisten siitosnaaraiden lukumäärä kansallisella tasolla on mainittu;

b)

asianmukaisesti tunnustettu asiaankuuluva tieteellinen elin on varmistanut lueteltujen rotujen lukumäärän ja uhanalaisuuden;

c)

asianmukaisesti tunnustettu asiaankuuluva tekninen elin on rekisteröinyt rodun kantakirjan ja pitää sen ajan tasalla;

d)

asianomaisilla elimillä on uhanalaisten rotujen eläinten tunnistamiseen tarvittava pätevyys ja tietotaito.

(219)

Kasvien geenivaroja katsotaan uhkaavan geneettinen köyhtyminen, jos komissiolle tehtävään ilmoitukseen sisällytetään maatiaiskantojen tai alkuperäisten paikallisten lajien esiintymisen harvinaisuutta, kantojen monimuotoisuutta ja tapauksen mukaan paikallisella tasolla käytettävien viljelymenetelmien muutoksia koskevien tieteellisten tulosten ja indikaattorien tukemat todisteet geneettisestä köyhtymisestä ja niitä kuvataan ilmoituksessa.

(220)

Tukea voidaan myöntää maatalouden geenivarojen säilyttämistä sekä kestävää kehittämistä ja käyttöä varten sellaisiin toimiin, jotka eivät kuulu tämän jakson 208–219 kohdassa vahvistettujen säännösten soveltamisalaan.

Tukikelpoiset kustannukset

(221)

Edellä 220 kohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea lukuun ottamatta tukea voi saada tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin kokonaan tai osittain. Tuki on myönnettävä vuosittain.

(222)

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kun toimet koskevat ympäristönsuojelua, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai kertaluonteisena maksuna yksikköä kohti sitoumuksista, jotka koskevat alueiden kaupallisesta käytöstä luopumista, ja se lasketaan koituneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

(223)

Tarvittaessa tuki voi myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat yritysryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia.

(224)

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät aiempien sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(225)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

(226)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksiin, jotka kuuluvat näiden suuntaviivojen II osan 1.1.8 jaksossa määritellyn luonnonmukaista maataloutta koskevan toimenpiteen soveltamisalaan.

(227)

Maatalouden geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea voi saada seuraaviin toimiin:

a)

kohdennetut toimet: toimet, joilla edistetään maatalouden geenivarojen in situ- ja ex situ -säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä, mukaan lukien tällä hetkellä in situ -säilytettyjen geenivarojen internetissä olevat tietokannat, joihin sisältyy säilyttäminen in situ / maatilalla, sekä internetissä olevat ex situ ‐kokoelmat ja tietokannat;

b)

yhteensovitetut toimet: toimet, joilla edistetään tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken unionin maatalouden geenivarojen säilyttämisestä, kuvaamisesta, keräämisestä ja käytöstä;

c)

liitännäistoimet: tiedotus-, levittämis- ja neuvontatoimet valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, koulutuskurssit ja teknisten kertomusten laatiminen.

Tukimäärä ja tuki-intensiteetti

(228)

Edellä 220 kohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea lukuun ottamatta tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: 600 euroa hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta; 900 euroa hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta; 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta; 200 euroa nautayksikköä kohti vuodessa sellaisten paikallisten rotujen osalta, jotka ovat uhanalaisia kasvatuksesta luopumisen vuoksi.

(229)

Enimmäismääriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon komissiolle tehtävässä ilmoituksessa perusteltavat erityisolosuhteet.

(230)

Kun kyseessä on metsien geenivarojen säilyttäminen maatalousalalla, tuki saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.1.5.2   Eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin tarkoitettu tuki

(231)

Komissio katsoo eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(232)

Tätä jaksoa sovelletaan maksettaessa tukea maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus, ja jotka ovat aktiiviviljelijöitä.

(233)

Tukea voi saada ainoastaan sitoumuksiin, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun nojalla vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset ja muut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kyseiset asiaan liittyvät vaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(234)

Eläinten hyvinvointia edistävissä tukikelpoisissa sitoumuksissa on tiukennettava tuotantomenetelmiä koskevia vaatimuksia seuraavilla aloilla:

a)

vesi, rehu ja eläinten hoito kotieläinten luonnollisten tarpeiden mukaisesti;

b)

olot eläinsuojissa, kuten eläinten käytössä oleva lisääntynyt tila, lattiapinnat, virikemateriaalit, luonnonvalo;

c)

ulkotiloihin pääsy;

d)

käytännöt, joissa vältetään ruumiinjäsenten typistämistä ja/tai eläinten kastrointia, tai puudutusaineiden ja tulehduskipulääkkeiden käyttö tai immunokastraatio, jos typistäminen tai kastrointi katsotaan tietyissä tapauksissa tarpeelliseksi.

(235)

Eläinten hyvinvointia edistävät sitoumukset on tehtävä kaudeksi, joka kestää 1–7 vuotta ja joka voidaan uusia.

(236)

Sopimuksen uusiminen voi myös tapahtua ilman eri toimenpiteitä, jos asiaa liittyvät yksityiskohdat kuvataan sopimuksessa. Jäsenvaltioiden on vahvistettava eläinten hyvinvointia edistävien sitoumusten uusimista koskeva järjestelmä asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Tällaisesta järjestelmästä on ilmoitettava komissiolle tämän jakson mukaista valtiontukea koskevan ilmoituksen osana. Uusimisen edellytyksenä on aina se, että noudatetaan komission tuen osalta tämän jakson mukaisesti hyväksymiä edellytyksiä.

Tukikelpoiset kustannukset

(237)

Tuki on myönnettävä vuosittain, ja sillä voidaan korvata tehdystä sitoumuksesta maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

(238)

Tarvittaessa tuet voivat kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti eläinten hyvinvointia edistävästä sitoumuksesta maksetusta palkkiosta. Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata eläinten hyvinvointia edistävien sitoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia eläinten hyvinvointia edistäviä sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät eläinten hyvinvointia edistävien aiemmin tehtyjen sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että tällaisia kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(239)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

Tuen määrä

(240)

Tuki on enintään 500 euroa nautayksikköä kohti.

1.1.6   Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki

(241)

Komissio katsoo Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(242)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(243)

Tukea voidaan myöntää muille maankäyttäjille kuin maatalousalalla toimiville yrityksille asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa näiden suuntaviivojen II osan 3.5 jakson mukaisesti.

Tukikelpoiset kustannukset

(244)

Tukea voi saada tuensaajille aiheutuneisiin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin, jotka johtuvat luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja vesipuitedirektiivin (59) täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

(245)

Luontotyyppidirektiiviin ja lintudirektiiviin liittyvää tukea voidaan myöntää vain, kun kyseessä ovat haitat, jotka johtuvat neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 94 artiklassa ja liitteessä II vahvistetut hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet ylittävien vaatimusten noudattamisesta.

(246)

Vesipuitedirektiiviin liittyvää tukea voidaan myöntää viljelijöille vain, kun kyseessä ovat erityisvaatimukset, jotka

a)

otettiin käyttöön vesipuitedirektiivillä ja jotka ovat mainitun direktiivin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi laadittuihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin liittyvien toimenpideohjelmien mukaisia ja tiukempia kuin muun unionin vesiensuojelulainsäädännön täytäntöönpanemiseksi edellytetyt toimenpiteet;

b)

ovat tiukempia kuin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvussa säädetyt lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vaatimukset ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet;

c)

ylittävät vesipuitedirektiivin hyväksymisen aikaan olemassa olleen unionin lainsäädännön mukaisen suojelun tason, josta säädetään mainitun direktiivin 4 artiklan 9 kohdassa; ja

d)

muuttavat huomattavasti maankäyttöä ja/tai rajoittavat huomattavasti maatalouskäytäntöä, mistä seuraa huomattavia tulonmenetyksiä.

(247)

Edellä 245 ja 246 kohdassa tarkoitetut vaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(248)

Tukea voivat saada seuraavat alueet:

a)

luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin nojalla nimetyt Natura 2000 ‐maatalousalueet;

b)

muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maataloutta koskevia ympäristörajoitteita ja jotka vaikuttavat luontotyyppidirektiivin 10 artiklan täytäntöönpanoon. Näiden alueiden osuus ei saa ylittää viittä prosenttia asianomaisen maaseudun kehittämisohjelman maantieteellisellä soveltamisalalla sijaitsevista nimetyistä Natura 2000 -alueista;

c)

vesipuitedirektiivin mukaisesti vesipiirin hoitosuunnitelmiin sisältyvät maatalousalueet.

Tuen määrä

(249)

Tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: aluksi 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen on oltava vähintään 50 euroa hehtaaria kohti vuodessa.

(250)

Enimmäismääriä (500 ja 200 euroa) voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet. Vesipuitedirektiivin liittyvän tuen vähimmäismäärää eli 50 euroa voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pienentää ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet.

1.1.7   Tuki alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita

(251)

Komissio katsoo vuoristoalueilla ja muilla sellaisilla alueilla myönnetyn tuen, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(252)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(253)

Tukea voidaan myöntää yrityksille, jotka sitoutuvat jatkamaan maataloustoimintaansa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan mukaisesti nimetyillä alueilla ja ovat aktiiviviljelijöitä.

Tukikelpoiset kustannukset

(254)

Tukea voi saada maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille aiheutuneisiin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin, jotka johtuvat maataloustuotannon rajoitteista kyseisillä alueilla, kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on osoitettava kyseisten rajoitteiden olemassaolo ja esitettävä todisteet siitä, ettei maksettavan korvauksen määrä ylitä näiden rajoitteiden vuoksi aiheutuvia tulonmenetyksiä ja lisäkustannuksia.

(255)

Lisäkustannukset ja tulonmenetykset on laskettava verrattuna alueisiin, joilla ei ole luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 3 luvun mukaiset tuet.

(256)

Jäsenvaltiot voivat lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä laskettaessa eriyttää tuen tason asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa siten, että otetaan huomioon

a)

maataloustoiminnalle aiheutuvan havaitun pysyvän haitan vakavuus;

b)

viljelyjärjestelmä.

(257)

Tuki myönnetään hehtaarilta maatalousmaata vuosittain.

Tuen määrä

(258)

Tukia vahvistettaessa on noudatettava seuraavia vähimmäis- ja enimmäismääriä: vähintään 25 euroa hehtaaria kohti vuodessa tuensaajan keskimääräisen pinta-alan mukaan ja enintään 250 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Tuki voi kuitenkin olla enintään 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 2 kohdassa määritellyillä vuoristoalueilla.

(259)

Enimmäismääriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon komissiolle tehtävässä ilmoituksessa perusteltavat erityisolosuhteet.

(260)

Jäsenvaltioiden on säädettävä tukien asteittaisesta alenemisesta määriteltävän tilakohtaisen enimmäispinta-alan ylittävältä osalta, paitsi jos tuki koskee ainoastaan näiden suuntaviivojen 258 kohdan mukaista vuotuista hehtaarikohtaista vähimmäismäärää. Tästä syystä ilmoituksissa olisi mainittava tällaista tukea saavien tilojen koko.

(261)

Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa tuen alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

(262)

Jäsenvaltiot voivat 253 kohdassa tarkoitettujen tukien lisäksi myöntää tämän toimenpiteen mukaisia tukia vuosien 2014–2020 välisenä aikana tuensaajille alueilla, jotka olivat maaseudun kehittämisen ohjelmakaudella 2007–2013 tukikelpoisia asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (60) 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Kun kyseessä ovat tuensaajat niillä alueilla, jotka eivät ole enää tukikelpoisia asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uuden aluemäärittelyn jälkeen, tuen on oltava enintään neljän vuoden ajanjakson ajan asteittain alenevaa alkaen päivästä, jona asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu aluemäärittely on saatettu päätökseen, ja viimeistään vuonna 2018. Näiden tukien on oltava alussa enintään 80 prosenttia ja lopussa viimeistään vuonna 2020 enintään 20 prosenttia ohjelmakaudeksi 2007–2013 asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti maaseudun kehittämisohjelmassa – tai jos toimenpide myönnettiin yksinomaan kansallisista varoista, asianomaisessa valtiontukipäätöksessä – vahvistetusta keskituesta. Kun tuen määrä saavuttaa asteittaisen alenemisen soveltamisen johdosta 25 euroa, jäsenvaltio voi jatkaa samansuuruisen tuen maksamista kunnes siirtymäkausi on päättynyt.

(263)

Kun aluemäärittely saadaan päätökseen, edelleen tukikelpoisina säilyvien alueiden tuensaajat saavat tämän toimenpiteen mukaista täyttä tukea.

1.1.8   Luonnonmukaisen maatalouden tuki

(264)

Komissio katsoo luonnonmukaisen maatalouden tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(265)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(266)

Tukea myönnetään hehtaarilta maatalousmaata yrityksille tai yritysten ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 (61) määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä ja jotka ovat aktiiviviljelijöitä.

(267)

Tukea myönnetään sitoumuksiin vain, jos ne ylittävät seuraavat toimenpide- ja hoitovaatimukset, jotka on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa:

a)

asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset;

b)

asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet;

c)

lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset; ja

d)

muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset.

(268)

Sitoumukset on tehtävä aluksi 5–7 vuoden ajaksi. Jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat määritellä lyhyemmän kestoajan uusille ylläpitämistä koskeville sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

(269)

Tapauksen mukaan olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 artiklassa ja kyseisen säännöksen nojalla hyväksytyssä mahdollisessa delegoidussa säädöksessä pinta-alatukien osalta vahvistettuja sääntöjä.

Tukikelpoiset kustannukset

(270)

Tukea voi saada tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin kokonaan tai osittain.

(271)

Tarvittaessa tuki voi myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti sitoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat yritysten ryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia. Tuki myönnetään vuosittain.

(272)

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata luonnonmukaista maataloutta koskevien sitoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät luonnonmukaista maataloutta koskevien, aiemmin tehtyjen sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että tällaisia kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(273)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

(274)

Tämän jakson nojalla tukea ei voida myöntää maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisiin sitoumuksiin eikä kustannuksiin, jotka kuuluvat maataloustuotteiden tuottajien osallistumiseksi laatujärjestelmiin maksettavaa tukea koskevan jakson soveltamisalaan.

(275)

Luonnonmukaisten tuotteiden alkutuotantoon ja jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävään investointitukeen sovelletaan investointitukea koskevien jaksojen säännöksiä.

Tuen määrä

(276)

Tuen enimmäismäärä on seuraava: 600 euroa hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta; 900 euroa hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta; 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta.

(277)

Näitä enimmäismääriä voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet.

1.1.9   Maataloustuotteiden tuottajien laatujärjestelmiin osallistumista varten myönnettävä tuki

(278)

Komissio katsoo maataloustuotteiden tuottajien ja tällaisten tuottajien ryhmien laatujärjestelmiin osallistumista varten myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(279)

Tätä jaksoa sovelletaan ainoastaan maataloustuotteiden tuottajiin. Jäljempänä 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea voivat saada vain aktiiviviljelijät.

Tukikelpoiset kustannukset

(280)

Tukea voi saada näiden suuntaviivojen 282 kohdassa tarkoitettuihin laatujärjestelmiin liittyviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

liittymisestä ensimmäisen kerran laatujärjestelmiin aiheutuvat kustannukset;

b)

laatujärjestelmiin liittyvien pakollisten valvontatoimenpiteiden kustannukset, kun kyseiset valvontatoimenpiteet toteutetaan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tai kun toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat ne tai ne toteutetaan kyseisten viranomaisten puolesta;

c)

markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta aiheutuvat kustannukset ja laatujärjestelmien hyväksymishakemusten valmistelusta aiheutuvat kustannukset.

(281)

Edellä 280 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää tuensaajien itsensä harjoittaman valvonnan kustannuksiin eikä silloin, kun unionin lainsäädännössä säädetään, että maataloustuotteiden tuottajien tai tuottajaryhmien on vastattava valvontakustannuksista, muttei tarkenneta kustannusten varsinaista tasoa.

(282)

Näiden suuntaviivojen 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laatujärjestelmien on oltava seuraavanlaisia:

a)

laatujärjestelmä, joka on perustettu seuraavien asetusten ja säännösten nojalla:

i)

asetuksen (EU) N:o 1308/2013 II osan II osaston I luvun 2 jakso viinin osalta;

ii)

asetus (EU) N:o 1151/2012;

iii)

asetus (EY) N:o 834/2007 (62);

iv)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008 (63);

v)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 251/2014 (64);

b)

jäsenvaltioiden hyväksymät maataloustuotteiden laatujärjestelmät, maatilojen sertifiointiohjelmat mukaan luettuina, jotka täyttävät seuraavat perusteet:

i)

tällaisten laatujärjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyyden on johduttava selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata

tuotteen erityiset ominaisuudet, tai

erityinen viljely- tai tuotantomenetelmä, tai

kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

ii)

laatujärjestelmän on oltava avoin kaikille tuottajille;

iii)

laatujärjestelmän on sisällettävä sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, ja viranomaisten tai riippumattoman tarkastuselimen on todennettava kyseisten eritelmien täyttyminen;

iv)

laatujärjestelmän oltava läpinäkyvä ja varmistettava maataloustuotteiden täydellinen jäljitettävyys;

c)

maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden asianomainen jäsenvaltio on tunnustanut olevan komission tiedonannossa ”EU:n suuntaviivat maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä” (65) vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

(283)

Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

(284)

Näiden suuntaviivojen 280 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, ja tuki on maksettava valvontatoimenpiteistä vastaavalle yksikölle, tutkimuslaitokselle tai konsulttipalvelun tarjoajalle.

Tuen määrä

(285)

Edellä 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea saa myöntää enintään viisi vuotta, ja sen enimmäismäärä on 3 000 euroa tuensaajaa kohti vuodessa. Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

(286)

Edellä 280 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu tuki saa olla enintään 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

1.1.10   Tuki teknisen avun antamiseksi maatalousalalla

(287)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalousalalla annettavaan tekniseen apuun, lukuun ottamatta lomituspalveluihin tarkoitettua tukea, jota voidaan myöntää ainoastaan sellaisille yrityksille, jotka toimivat maatalouden alkutuotannossa.

(288)

Teknistä apua alkutuottajille voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

(289)

Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos teknisen tuen toimittajat ovat tuottajaryhmiä tai -organisaatioita, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmän tai organisaation jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

1.1.10.1   Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki

(290)

Komissio katsoo tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(291)

Tukea voi saada ammatillisen koulutuksen ja taitojen hankkimiseen, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus, esittelytoiminta ja tiedotustoimet.

(292)

Tuki voi kattaa myös lyhytaikaisen tilanhoitoa koskevan vaihdon ja tilavierailut.

Tukikelpoiset kustannukset

(293)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista koskevien toimien, esittelytoiminnan ja tiedotustoimien järjestämisestä aiheutuvat kustannukset;

b)

osallistujien matka- ja majoituskulut sekä päivärahat;

c)

osallistujien poissaolon aikana lomituspalveluista aiheutuneet kustannukset;

d)

kun kyseessä ovat esittelyhankkeet, myös seuraavat investointikustannukset ovat tukikelpoisia:

i)

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista;

ii)

koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

iii)

i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

iv)

tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

v)

asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voidaan myöntää tukea pienimuotoisiin esittelyhankkeisiin niistä aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin.

(294)

Edellä 293 kohdan d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty esittelyhankkeessa. Tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat esittelyhankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan.

(295)

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevia palveluja tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

(296)

Edellä 293 kohdan a ja c alakohdassa ja d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, ja tuki on maksettava tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevan toimen tarjoajalle. Edellä 293 kohdan d alakohdan v alakohdassa tarkoitettu tuki on maksettava suoraan edunsaajille. Edellä 293 kohdan d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettu pienimuotoisten esittelyhankkeiden tuki voidaan maksaa suoraan edunsaajille.

Tuki-intensiteetti

(297)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(298)

Kun kyseessä ovat 293 kohdan d alakohdan v alakohdassa tarkoitetut tukikelpoiset kustannukset, tuen määrä saa olla enintään 100 000 euroa kolmen verovuoden aikana.

1.1.10.2   Tuki neuvontapalveluihin

(299)

Komissio katsoo neuvontapalvelujen tarjoamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(300)

Tuella olisi autettava maatalousalalla toimivia yrityksiä ja nuoria viljelijöitä hyödyntämään neuvontapalveluja yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa.

(301)

Neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin, ja sen on katettava vähintään yksi seuraavista:

a)

asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvussa säädetystä lakisääteisestä hoitovaatimuksesta ja/tai hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevasta toimenpidevaatimuksesta johtuvat velvoitteet;

b)

tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 3 luvun mukaiset ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisat maatalouskäytännöt ja mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maatalousmaan säilyttäminen;

c)

toimenpiteet, joilla pyritään maatilojen nykyaikaistamiseen, kilpailukyvyn kasvattamiseen, alakohtaiseen yhdentämiseen, innovointiin, markkinasuuntautuneisuuteen sekä yrittäjyyden edistämiseen;

d)

jäsenvaltioiden vesipuitedirektiivin 11 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanemiseksi määrittelemät vaatimukset;

e)

vaatimukset, jotka jäsenvaltiot ovat määrittäneet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (66) 55 artiklan täytäntöönpanemiseksi, ja erityisesti torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan direktiivin (67) 14 artiklassa tarkoitetun integroidun torjunnan yleisten periaatteiden noudattaminen;

f)

tarvittaessa työturvallisuusvaatimukset ja maatilaan liittyvät turvallisuusvaatimukset;

g)

ensimmäistä kertaa alalle ryhtyville nuorille viljelijöille annettava erityisneuvonta, mukaan lukien taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä koskeva neuvonta.

(302)

Neuvonta voi myös kattaa muita seikkoja ja erityisesti tietojen antamisen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuudesta sekä vesien suojelusta, siten kuin siitä säädetään asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I tai maatilan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja, kilpailukykynäkökohdat mukaan luettuna. Siihen voi sisältyä neuvonta lyhyiden toimitusketjujen, luonnonmukaisen maatalouden ja kotieläintalouden terveysnäkökohtien kehittämiseksi.

(303)

Tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Tuki on maksettava neuvontapalvelujen tarjoajalle.

(304)

Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

(305)

Neuvoja antaessaan neuvontapalvelujen tarjoajien on noudatettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia.

(306)

Asianmukaisesti perustelluissa ja asiaankuuluvissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanne.

Tuen määrä

(307)

Tuki saa olla enintään 1 500 euroa annettua neuvontaa kohti.

1.1.10.3   Tuki maatilojen lomituspalveluihin

(308)

Komissio katsoo maatilojen lomituspalveluihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(309)

Tukeen ei saa liittyä suoria maksuja viljelijälle. Tuki on maksettava maatilojen lomituspalvelun tarjoajalle.

Tukikelpoiset kustannukset

(310)

Tukea voi saada varsinaisiin lomituskustannuksiin, jotka aiheutuvat viljelijän, maatilakotitalouden jäsenen, joka on luonnollinen henkilö, tai maataloustyöntekijän poissaolosta sairauden (lapsen sairaus mukaan lukien), loman tai äitiys- tai hoitovapaan vuoksi tai kuolemantapauksessa.

(311)

Tukea saavan lomituksen kokonaiskesto voi olla tuensaajaa kohden enintään kolme kuukautta vuodessa, lukuun ottamatta äitiys- ja hoitovapaata, joka on kussakin tapauksessa rajattu kuuteen kuukauteen. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi kuitenkin sallia pidemmän ajanjakson.

Tuki-intensiteetti

(312)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.1.11   Tuki maatalousalan yhteistyöhön

(313)

Komissio katsoo maatalousalan yhteistyöhön tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(314)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (68).

(315)

Tukea olisi myönnettävä edistämään yhteistyömuotoja, joihin osallistuu vähintään kaksi yhteisöä riippumatta siitä, toimivatko ne maatalousalalla, mutta edellyttäen, että yhteistyö hyödyttää ainoastaan maatalousalaa, ja erityisesti seuraavia:

a)

yhteistyöhön perustuvat toimintamallit maatalousalalla ja elintarvikeketjussa (ainoastaan jos jalostuksen tuloksena on maataloustuote) toimivien yritysten ja muiden sellaisten maatalousalan toimijoiden välillä, jotka edistävät maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteiden ja prioriteettien täyttämistä, tuottajaryhmät, osuuskunnat ja toimialakohtaiset organisaatiot mukaan luettuina;

b)

klusterien ja verkostojen perustaminen;

c)

asetuksen (EU) N:o 1305/2013 56 artiklassa tarkoitettujen maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden mukaisten toimijaryhmien perustaminen ja toiminta.

(316)

Tukea myönnetään erityisesti seuraaviin toimintoihin liittyvään yhteistyöhön:

a)

pilottihankkeet;

b)

uusien tuotteiden, käytäntöjen, menetelmien ja tekniikoiden kehittäminen maatalous- ja elintarvikealoilla ainoastaan sikäli kuin kyseessä ovat maataloustuotteet;

c)

yhteistyö maatalousalan pienten toimijoiden välillä yhteisten työprosessien järjestämisessä sekä tilojen ja resurssien jakamisessa;

d)

horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden perustamiseksi ja kehittämiseksi;

e)

paikalliset menekinedistämistoimet lyhyiden toimitusketjujen ja paikallisten markkinoiden kehittämiseksi;

f)

yhteiset toimet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi;

g)

ympäristöhankkeita ja nykyisiä ympäristökäytäntöjä koskevat yhteiset lähestymistavat, mukaan luettuina tehokas vesihuolto, uusiutuvien energialähteiden käyttö (69) sekä maatalousmaiseman säilyttäminen;

h)

horisontaalinen ja vertikaalinen yhteistyö toimitusketjun toimijoiden välillä elintarviketuotannossa käytettävän biomassan toimittamiseksi kestävällä tavalla, jos tuloksena on maataloustuote, ja energiantuotannossa käytettävän biomassan tuottamiseksi kestävällä tavalla omaan kulutukseen;

i)

yhteen tai useampaan maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin liittyvien, muiden kuin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 2 artiklan 19 kohdassa määriteltyjen paikallisten kehittämisstrategioiden täytäntöönpano varsinkin muiden kuin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 32 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määriteltyjen julkisten ja yksityisten kumppanien ryhmien toimesta.

(317)

Tukea klustereiden ja verkostojen perustamiseen myönnetään vain vastaperustetuille klustereille ja verkostoille sekä sellaisille klustereille ja verkostoille, jotka käynnistävät itselleen uuden toiminnan.

(318)

Edellä 316 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tukea voidaan myöntää myös yksittäisille toimijoille. Jos tukea myönnetään yksittäisille toimijoille, tuetun hankkeen tai toiminnon tulokset on levitettävä.

(319)

Edellä 316 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu lyhyiden toimitusketjujen perustamiseen ja kehittämiseen myönnettävä tuki saa kattaa ainoastaan sellaiset toimitusketjut, joissa viljelijän ja kuluttajan välillä on enintään yksi väliporras.

(320)

Tämän jakson mukaisen tuen olisi oltava kilpailulain asiaan liittyvien säännösten, erityisesti perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaista, sillä kyseisiä säännöksiä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 artiklan nojalla.

Tukikelpoiset kustannukset

(321)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin sikäli kuin ne koskevat maataloustoimintoja:

a)

kyseistä alaa koskevien tutkimusten ja toteutettavuustutkimusten kustannukset sekä liiketoimintasuunnitelman tai muun kuin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 33 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian laatimisen kustannukset;

b)

kyseisen alan toiminnan edistämisen kustannukset yhteisen alueellisen hankkeen tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 56 artiklassa tarkoitetun maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmän toteuttaman hankkeen toteutuksen mahdollistamiseksi. Klusterien tapauksessa toiminnan edistäminen voi koskea myös koulutuksen järjestämistä, jäsenten välistä verkostoitumista ja uusien jäsenten hankintaa;

c)

yhteistyöstä aiheutuvat toimintakustannukset, kuten koordinaattorin palkkakustannukset;

d)

liiketoimintasuunnitelman, ympäristösuunnitelman, muun kuin asetuksen (EU) N:o 1303/2013 33 artiklassa tarkoitetun paikallisen kehittämisstrategian tai innovointia tukevien muiden toimien, mukaan lukien testaus, toteuttamiseen liittyvien erityishankkeiden suorat kustannukset; suorat kustannukset rajoitetaan investointitukea koskevassa näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jaksossa täsmennettyihin investointituen tukikelpoisiin kustannuksiin;

e)

menekinedistämistoimien kustannukset.

(322)

Tukea voidaan myöntää enintään seitsemän vuoden ajan, lukuun ottamatta ympäristöä koskevia yhteisiä toimia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

Tuki-intensiteetti

(323)

Tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(324)

Edellä 321 kohdan d alakohdassa tarkoitetut suorat kustannukset rajoitetaan investointitukea koskevassa jaksossa täsmennettyyn investointituen enimmäisintensiteettiin.

1.2   Riskin- ja kriisinhallinta

(325)

Tietyntyyppisten maatalousalan riskien tapauksessa valtiontukea voidaan pitää asianmukaisena tukikeinona, sillä maataloustoiminta on kokonaisuudessaan erityisen riski- ja kriisialtista. Maatalouden alkutuotannossa toimivien yritysten ja maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavien yritysten välillä on kuitenkin eroja, sillä viimeksi mainituilla yrityksillä on yleensä parempia keinoja suojautua riskeiltä. Sen vuoksi eräät tämän jakson tukimuodot ovat ainoastaan maatalouden alkutuotannossa toimivien yritysten käytettävissä.

(326)

Kun kyseessä on valtiontuen myöntäminen toimintoihin, joihin nämä riskit ja kriisit vaikuttavat, komissio ottaa huomioon tarpeen välttää kilpailun aiheetonta vääristymistä edellyttämällä, että tuottajat osallistuvat tietyllä vähimmäisosuudella menetysten tai tällaisten tukitoimenpiteiden rahoitukseen, tai edellyttämällä muita riittäviä toimenpiteitä, joilla vähennetään kilpailun vääristymisen riskiä ja varmistetaan, että valtiontuki on oikeassa suhteessa kärsittyihin menetyksiin. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon, että tuensaajan on tarpeen toteuttaa riittäviä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta myönnettävän tuen kokonaismäärä voidaan vähentää mahdollisimman pieneksi.

1.2.1   Maataloustuotannolle tai maatalouden tuotantovälineille aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen ja ehkäisemiseen tarkoitetut tuet

1.2.1.1   Luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

(327)

Komissio katsoo luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset.

(328)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalousalaan (70).

(329)

Koska perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan ilmaisut ”luonnonmullistus” ja ”poikkeuksellinen tapahtuma” ovat poikkeuksia 107 artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisperiaatteesta, jonka mukaan sisämarkkinoilla ei saa myöntää valtiontukea, komissio on johdonmukaisesti katsonut, että niitä on tulkittava rajoittavasti. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan (71).

(330)

Komissio on tähän mennessä hyväksynyt maanjäristykset, lumivyöryt, maanvyöryt ja tulvat luonnonmullistuksiksi. Lisäksi se ottaa huomioon valtiontukiuudistusta koskevan aloitteen mukanaan tuoman kehityksen, jonka myötä ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa seuraaviin luonnonmullistusten ryhmiin: pyörremyrskyt, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset sekä luonnollisesti syttyneet metsä- ja maastopalot. Tähän mennessä komissio on pitänyt poikkeuksellisina tapahtumina sotaa, sisäisiä levottomuuksia ja lakkoja sekä tietyin varauksin ja tapahtuman laajuudesta riippuen myös vakavia ydin- ja teollisuusonnettomuuksia sekä tulipaloja, jotka aiheuttavat laajoja vahinkoja (72). Komissio arvioi perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myönnettäviä valtiontukia koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön.

(331)

Tämän jakson nojalla myönnettävään tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)

jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että tapahtuma on luonteeltaan luonnonmullistus tai poikkeuksellinen tapahtuma;

ja

b)

luonnonmullistuksen tai poikkeuksellisen tapahtuman ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

(332)

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella 331 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

(333)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai ‐organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

(334)

Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa tapahtuman päivämäärästä, ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivämäärästä.

(335)

Nopean kriisinhallinnan helpottamiseksi komissio sallii ennalta varautuvat puitejärjestelmät, joiden tavoitteena on korvata maanjäristyksistä, lumivyöryistä, maanvyöryistä ja tulvista sekä pyörremyrskyistä, hurrikaaneista, tulivuorenpurkauksista sekä luonnollisesti syttyneistä metsä- ja maastopaloista aiheutuneet vahingot, edellyttäen että kuvataan selkeästi edellytykset, joilla tukea voidaan tällaisten luonnonmullistusten tapahtuessa myöntää (73). Ennalta varautuvien puitejärjestelmien tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava 728 kohdassa vahvistettua raportointivelvoitetta.

(336)

Komissiolle on erikseen ilmoitettava kaikista tuista, jotka myönnetään muuntyyppisten luonnonmullistusten, joita ei mainita 330 kohdassa, aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ja poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

Tukikelpoiset kustannukset

(337)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistuksen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

(338)

Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)

rakennusten, laitteiden, koneiden, varastojen ja tuotantovälineiden kaltaisen omaisuuden kärsimät aineelliset vahingot;

b)

tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet maataloustuotannon ja maatalouden tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain.

(339)

Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

(340)

Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän taloudelliseen arvoon ennen luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistuksen tai poikkeuksellisen tapahtuman aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuudella välittömästi ennen luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(341)

Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

a)

sinä vuonna, jona luonnonmullistus tai poikkeuksellinen tapahtuma esiintyi, tai kunakin seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa, tuotettujen maataloustuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla

vähennetään

b)

maataloustuotteiden keskimääräisestä vuosituotannosta, joka on tuotettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa, tai luonnonmullistusta tai poikkeuksellista tapahtumaa edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä tuotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

(342)

Kyseiseen määrään voidaan lisätä muut kustannukset, jotka ovat aiheutuneet luonnonmullistuksesta tai poikkeuksellisesta tapahtumasta, ja siitä on vähennettävä mahdolliset kustannukset, jotka eivät johdu luonnonmullistuksesta tai poikkeuksellisesta tapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

(343)

Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määrittää kunkin yksittäisen tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

(344)

Komissio hyväksyy muita vahinkojen laskentatapoja edellyttäen, että ne ovat edustavia, eivät perustu epätavallisen suuriin satoihin ja eivätkä johda tuensaajien saamiin liiallisiin korvauksiin. Aiheutuneiden vahinkojen laajuuden arviointia voidaan mukauttaa kunkin tuotantolajin erityispiirteisiin hyödyntäen

a)

biologisia indeksejä (menetetyn biomassan määrä) tai vastaavia sadonmenetysindeksejä, jotka vahvistetaan maatilan, paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla; tai

b)

sääindeksejä (mukaan lukien sademäärä ja lämpötila), jotka vahvistetaan paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Tuki-intensiteetti

(345)

Tuki ja muut maksut, joita on saatu vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.2.1.2   Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

(346)

Komissio katsoo luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää yhteiset arviointiperusteet ja seuraavat edellytykset.

(347)

Tätä jaksoa sovelletaan näiden suuntaviivojen 35 kohdan 31 alakohdassa määriteltyjen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettuun tukeen. Sitä sovelletaan ainoastaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(348)

Tämän jakson nojalla myönnettävään tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)

asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti tunnustanut, että tapahtuman luonne on luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevat epäsuotuisat sääolot;

ja

b)

luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen ja yrityksen kärsimien vahinkojen välillä on suora syy-seuraussuhde.

(349)

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella 348 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

(350)

Ennalta varautuvien puitejärjestelmien tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava 728 kohdassa vahvistettua raportointivelvoitetta.

(351)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai ‐organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

(352)

Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

Tukikelpoiset kustannukset

(353)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

(354)

Tällaisia vahinkoja ovat esimerkiksi seuraavat:

a)

maatilan rakennusten, laitteiden, koneiden, varastojen ja tuotantovälineiden kaltaisen omaisuuden kärsimät aineelliset vahingot;

b)

tulonmenetykset, jotka ovat aiheutuneet maataloustuotannon ja tuotantovälineiden tuhoutumisesta kokonaan tai osittain.

(355)

Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat vahingot on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

(356)

Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen omaisuuserille aiheuttamat vahingot on laskettava korjauskustannusten tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia epäsuotuisia sääoloja olleen taloudellisen arvon perusteella. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuudella välittömästi ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumista olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(357)

Jos 354 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tuensaajan tulonvähennys määritellään sadon tai kotieläinten määrän perusteella, huomioon olisi otettava ainoastaan aineelliset vahingot, jotka liittyvät satoon tai kotieläimiin.

(358)

Tulonmenetys on laskettava joko maatilan vuosituotannon tasolla taikka sadon tai kotieläinten tasolla vähentämällä

a)

sinä vuonna, jona luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttama tapahtuma esiintyi, tai kunakin seuraavana vuonna, johon tuotantovälineiden osittainen tai täydellinen tuhoutuminen vaikuttaa, tuotettujen maataloustuotteiden määrä kerrottuna kyseisen vuoden aikana saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla

vähennetään

b)

maataloustuotteiden keskimääräisestä vuosituotannosta, joka on tuotettu kolmen vuoden ajanjaksolla ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä, tai luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen esiintymistä edeltävään viisivuotiskauteen perustuvan kolmen vuoden keskimääräisestä tuotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää, kumpikin kerrottuna saadulla keskimääräisellä myyntihinnalla.

(359)

Kyseiseen määrään voidaan lisätä muut kustannukset, jotka ovat aiheutuneet tuensaajalle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vuoksi. Kyseisestä määrästä on vähennettävä kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

(360)

Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määrittää kunkin yksittäisen tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

(361)

Komissio hyväksyy muita vahinkojen laskentatapoja edellyttäen, että ne ovat edustavia, eivät perustu epätavallisen suuriin satoihin ja eivätkä johda tuensaajien saamiin liiallisiin korvauksiin. Aiheutuneiden vahinkojen laajuuden arviointia voidaan mukauttaa kunkin tuotantolajin erityispiirteisiin hyödyntäen

a)

biologisia indeksejä (menetetyn biomassan määrä) tai vastaavia sadonmenetysindeksejä, jotka vahvistetaan maatilan, paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla; tai

b)

sääindeksejä (mukaan lukien sademäärä ja lämpötila), jotka vahvistetaan paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Tuki-intensiteetti

(362)

Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien tuen kohteena olevaan vahinkoon kansallisen tai unionin toimenpiteen tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuen enimmäisintensiteetti voidaan nostaa 90 prosenttiin alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita.

(363)

Tämän jakson mukaista tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan. Tästä edellytyksestä voidaan poiketa ainoastaan, jos jäsenvaltio pystyy vakuuttavasti osoittamaan, että huolimatta kaikista kohtuullisista ponnisteluista kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella ei vahingon syntymisen aikaan ollut saatavilla kohtuuhintaista vakuutusta tilastollisesti yleisimpien sääoloihin liittyvien riskien kattamiseksi.

1.2.1.3   Eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin tarkoitettu tuki sekä eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

(364)

Komissio katsoo eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuviin kustannuksiin tarkoitetun tuen ja eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi maksettavan tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset täyttyvät.

(365)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille maksettavaan tukeen.

(366)

Tukea voidaan maksaa ainoastaan

a)

eläintaudeista tai kasvintuhoojista, joita varten on olemassa unionin tai kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten toimenpiteiden muodossa vahvistetut säännökset; ja

b)

osana

i)

unionin, kansallisen tai alueellisen tason julkista ohjelmaa, joka koskee kyseisen eläintaudin tai kasvintuhoojan ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä; tai

ii)

toimivaltaisen viranomaisen määräämiä kiireellisiä toimenpiteitä; tai

iii)

kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (74) mukaisia kasvintuhoojan hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

(367)

Edellä 366 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden on sisällettävä kuvaus asianomaisista ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista toimenpiteistä.

(368)

Tuki ei saa koskea toimenpiteitä, joiden osalta unionin lainsäädännössä säädetään, että kyseisten toimenpiteiden kustannuksista vastaa tuensaaja, jollei kyseisten tukitoimenpiteiden kustannuksia voida korvata kokonaan tuensaajilta perittävillä pakollisilla maksuilla.

(369)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai ‐organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

(370)

Yksittäistä tukea ei saa myöntää, jos todetaan, että tuensaajan tahalliset toimet tai laiminlyönti aiheuttivat taudin tai kasvintuhoojan esiintymisen.

(371)

Eläintautien osalta tukea voidaan myöntää ainoastaan Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa eläintautien luettelossa mainittujen tautien tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 652/2014 (75) liitteessä I ja II lueteltujen eläintautien tai zoonoosien osalta.

(372)

Tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa kustannukset tai vahingon aiheuttaneen eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymispäivästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

(373)

Ennalta varautuvien puitejärjestelmien tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava 728 kohdassa vahvistettua raportointivelvoitetta.

Tukikelpoiset kustannukset

(374)

Kun kyseessä ovat ennalta ehkäisevät toimenpiteet, tuen on katettava seuraavat tukikelpoiset kustannukset:

a)

terveystarkastukset;

b)

määritykset, in-vitro-diagnostiikka mukaan lukien;

c)

testit ja muut seulontatoimet, mukaan lukien TSE- ja BSE-testit;

d)

rokotteiden, lääkkeiden, eläinten hoidossa tarvittavien aineiden ja kasvinsuojeluaineiden hankinta, varastointi, annostelu ja jakelu;

e)

eläinten ennalta ehkäisevä teurastus tai tappaminen tai eläintuotteiden ja kasvien tuhoaminen sekä tilan ja laitteiden puhdistus ja desinfiointi.

(375)

Kun kyseessä ovat valvonta- ja hävittämistoimenpiteet, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

testit ja eläintautien tapauksessa muut seulontatoimet, mukaan lukien TSE- ja BSE-testit;

b)

rokotteiden, lääkkeiden, eläinten hoidossa tarvittavien aineiden ja kasvinsuojeluaineiden hankinta, varastointi, annostelu ja jakelu;

c)

eläinten teurastus tai tappaminen ja hävittäminen sekä eläimiin liittyvien tuotteiden taikka kasvien tuhoaminen, mukaan lukien kuoleminen tai tuhoutuminen rokotusten tai muiden toimivaltaisten viranomaisten määräämien toimenpiteiden vuoksi, sekä tilan ja laitteiden puhdistus ja desinfiointi.

(376)

Edellä 374 ja 375 kohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin maksettava tuki on myönnettävä luontoissuorituksena ja maksettava ennalta ehkäisevien toimenpiteiden tai hävittämistoimenpiteiden tarjoajalle, lukuun ottamatta 374 kohdan d alakohdassa ja 375 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia ja kasvintuhoojien osalta 374 kohdan e alakohdassa ja 375 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia, sekä tilan ja laitteiden puhdistukseen ja desinfiointiin.

(377)

Kun kyseessä on eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi maksettava tuki, korvaukset on laskettava suhteessa

a)

teurastettujen, tapettujen tai kuolleiden eläinten tai niihin liittyvien tuotteiden taikka tuhottujen kasvien markkina-arvoon, kun teurastaminen, kuolema tai tuhoaminen tapahtui

i)

eläintaudin tai kasvintuhoojan vuoksi;

ii)

osana näiden suuntaviivojen 366 kohdan b alakohdassa tarkoitettua julkista ohjelmaa tai toimenpidettä;

b)

tulonmenetyksiin, jotka ovat aiheutuneet karanteenivelvollisuuksista, uusien eläinten hankintaan tai kasvien uudelleen istuttamiseen liittyvistä vaikeuksista tai pakollisesta viljelykierrosta osana 366 kohdan b alakohdassa tarkoitettua julkista ohjelmaa tai toimenpidettä.

(378)

Kyseisestä määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan eläintaudista tai kasvintuhoojasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

(379)

Edellä 377 kohdan a alakohdassa tarkoitettu markkina-arvo on määritettävä sen arvon perusteella, joka eläimillä, tuotteilla ja kasveilla oli juuri ennen kun heräsi tai vahvistettiin epäily eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymisestä.

(380)

Edellä 377 kohdassa tarkoitetun tuen on rajoituttava eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamiin kustannuksiin ja vahinkoihin, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on

a)

virallisesti tunnustanut eläintaudin esiintymän, tai

b)

virallisesti tunnustanut kasvintuhoojan esiintymän.

(381)

Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi hyväksyä muutkin tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisessa aiheutuvat kustannukset kuin tässä jaksossa tarkoitetut kustannukset.

Tuki-intensiteetti

(382)

Tuensaajan saamat tuki ja muut mahdolliset maksut, mukaan lukien samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin kansallisten tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.2.1.4   Kuolleita eläimiä koskeva tuki

(383)

Komissio katsoo kuolleita eläimiä koskevan tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(384)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

Tukikelpoisiin kustannuksiin liittyvä tuki-intensiteetti:

(385)

Seuraavassa lueteltujen tukikelpoisten kustannusten osalta sovelletaan seuraavia tuki-intensiteettejä:

a)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamisesta aiheutuneista kustannuksista ja 75 prosenttia kuolleiden eläinten hävittämisestä; tukea voidaan myöntää kuolleiden eläinten poistamisen ja hävittämisen kattavan vakuutuksen kustannuksiin näiden suuntaviivojen II osan 1.2.1.6 jakson säännösten mukaisesti;

b)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksista, jos tuki rahoitetaan kyseisten kuolleiden eläinten poistamisen ja hävittämisen rahoittamiseen tarkoitetuilla maksuilla tai pakollisilla rahoitusosuuksilla, edellyttäen että kyseiset maksut tai rahoitusosuudet koskevat vain liha-alaa, jolta ne peritään suoraan;

c)

tuki, joka on enintään 100 prosenttia kuolleiden eläinten poistamis- ja hävittämiskustannuksista, jos kyseisten kuolleiden eläinten TSE-testaus on pakollista tai jokin näiden suuntaviivojen 371 kohdassa tarkoitettu eläintauti puhkeaa;

(386)

Tuki edellyttää yhdenmukaista seurantaohjelmaa, jolla varmistetaan kuolleiden eläinten turvallinen hävittäminen asianomaisessa jäsenvaltiossa.

(387)

Tuki on myönnettävä luontoissuorituksena, eikä siihen saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, paitsi jos tuki myönnetään karjankasvattajalle, joka toimii myös palveluntarjoajana.

(388)

Jotta helpotettaisiin tuen hallintoa, tuki voidaan maksaa talouden toimijoille tai yksiköille, jotka

a)

toimivat tuotantoketjussa kotieläintuotannon alalla toimivan yrityksen jälkeen; ja

b)

tarjoavat kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen liittyviä palveluja.

(389)

Kuolleiden eläinten ja teurastamojätteen osalta komissio pitäytyy aiemmassa toimintapolitiikassaan, jonka mukaan se ei salli maataloustuotteiden jalostuksen ja maataloustuotteiden kaupan pitämisen alan toimijoille myönnettävää kuolleita eläimiä koskevaa tukea eikä teurasjätteen hävittämiskustannuksiin myönnettävää tukea. Teurasjätteiden hävittämiseen liittyviin investointeihin myönnettävää valtiontukea tarkastellaan investointitukeen sovellettavien asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

1.2.1.5   Suojeltujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki

(390)

Suojeltujen eläinten laitteille, infrastruktuurille, eläimille ja kasveille aiheuttamat vahingot ovat kasvava ongelma. Osittain unionin suojelupolitiikan onnistuminen riippuu suojeltujen eläinten ja viljelijöiden välisten konfliktien tehokkaasta hoidosta. Tämän seurauksena ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen komissio katsoo suojeltujen eläinten aiheuttamiin vahinkoihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(391)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(392)

Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski ja kannustettaisiin riskien minimointiin, tuensaajilta edellytetään vähimmäisosuutta. Tällä osuudella tarkoitetaan kohtuullisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä (kuten turva-aidat, jos mahdollista, ja paimenkoirat) jotka ovat oikeassa suhteessa suojeltujen eläinten kyseisellä alueella aiheuttamien vahinkojen riskiin. Jos kohtuullisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa, asianomaisen jäsenvaltion olisi osoitettava tämä, jotta tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(393)

Jäsenvaltion on osoitettava suora syy-seuraussuhde kärsittyjen vahinkojen ja suojeltujen eläinten käyttäytymisen välillä.

(394)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai ‐organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

(395)

Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa vahinkotapahtuman päivämäärästä. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

Tukikelpoiset kustannukset

(396)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat vahinkotapahtuman suorana seurauksena aiheutuneiden vahinkojen kustannukset, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

(397)

Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)

tapettuina eläiminä tai tuhoutuneina kasveina aiheutunut vahinko: tukikelpoiset kustannukset perustuvat suojeltujen eläinten tappamien eläinten tai tuhoamien kasvien markkina-arvoon;

b)

välilliset kustannukset: loukkaantuneiden eläinten hoidosta aiheutuneet eläinlääkintäkustannukset sekä kadonneiden eläinten etsintään liittyvät työvoimakustannukset;

c)

seuraaville omaisuuserille aiheutuvat aineelliset kustannukset: maatilan laitteet, koneet, rakennukset ja varastot. aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisen omaisuuserän arvoon ennen vahinkotapahtumaa; vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai vahinkotapahtuman aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuudella välittömästi ennen tapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(398)

Kyseisestä määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan vahinkotapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

(399)

Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

(400)

Investointeihin, jotka liittyvät suojeltujen eläinten aiheuttamia vahinkoja ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, voidaan maksaa tukea maatilojen investointitukea koskevan näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jakson edellytysten mukaisesti.

Tuki-intensiteetti

(401)

Korvausta voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(402)

Välillisistä kustannuksista maksettavan korvauksen on oltava oikeassa suhteessa suoriin kustannuksiin, eikä korvaus saa ylittää 80:tä prosenttia välillisten tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärästä.

(403)

Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahinkojen korvaamiseksi, mukaan lukien tuen kohteena olevaan vahinkoon kansallisten tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia suorista tukikelpoisista kustannuksista ja 80 prosenttia välillisistä tukikelpoisista kustannuksista.

1.2.1.6   Tuki vakuutusmaksujen suorittamiseen

(404)

Vakuutus on monissa tapauksissa hyvän riskin- ja kriisinhallinnan paras väline. Tästä syystä ja viljelijöillä usein olevien vähäisten rahoitusmahdollisuuksien vuoksi komissio suhtautuu myönteisesti vakuutusmaksuihin myönnettävään valtiontukeen, jos vakuutus koskee maatalouden alkutuotantoa.

(405)

Komissio katsoo vakuutusmaksujen suorittamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(406)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(407)

Tuki ei saa estää vakuutuspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa. Tuki ei saa varsinkaan rajoittua vain yhden vakuutusyhtiön tai -yhtiöryhmän tarjoamaan vakuutukseen, eikä sen edellytyksenä saa olla vakuutuksen ottaminen kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta vakuutusyhtiöstä.

(408)

Jälleenvakuutusjärjestelmät tutkitaan tapauskohtaisesti.

Tukikelpoiset kustannukset

(409)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat vakuutusmaksujen kustannukset, kun vakuutuksilla on tarkoitus kattaa 1.2.1.1, 1.2.1.2, 1.2.1.3, 1.2.1.4. ja 1.2.1.5 jaksossa täsmennettyjen luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien tai kasvintuhoojien, kuolleiden eläinten poistamisen ja hävittämisen ja suojeltujen eläinten aiheuttamat vahingot sekä muiden epäsuotuisien sääolojen ja/tai ympäristövahinkojen aiheuttamat menetykset.

(410)

Vakuutus ei saa korvata enempää kuin edellä 409 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamisesta aiheutuvat kustannukset, eikä siihen saa liittyä mitään tulevan tuotannon tyyppiä tai määrää koskevia ehtoja tai määräyksiä.

(411)

Kun kyseessä on vakuutusmaksuihin maksettava tuki ja vakuutuksilla on tarkoitus kattaa ympäristövahinkojen aiheuttamat menetykset, seuraavien lisäedellytysten on täytyttävä: kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on todettava virallisesti ympäristövahingon esiintyminen. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella kyseinen virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi. Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon ja menetysten laajuuden laskennassa voidaan käyttää 360 ja 361 kohdassa tarkoitettuja indeksejä.

Tuki-intensiteetti

(412)

Tuen bruttointensiteetti on enintään 65 prosenttia vakuutusmaksusta, lukuun ottamatta kuolleiden eläinten poistamiseksi ja hävittämiseksi maksettavaa tukea, jonka osalta tuki-intensiteetti ei saa ylittää 100:aa prosenttia kuolleiden eläinten poistamisen kattavien vakuutusmaksujen kustannuksista eikä 75:tä prosenttia tällaisten kuolleiden eläinten tuhoamisen kattavien vakuutusmaksujen kustannuksista.

(413)

Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, jolle tukea voidaan myöntää.

1.2.1.7   Tuki keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin

(414)

Kun tarkoituksena on korvata viljelijöille 1.2.1.2 ja 1.2.1.3 jaksossa täsmennettyjen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamat vahingot ja/tai ympäristövahinkojen aiheuttamat menetykset, komissio katsoo keskinäisiin rahastoihin maksettaviin rahoitusosuuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(415)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(416)

Asianomaisen keskinäisen rahaston on oltava seuraavien edellytysten mukainen:

a)

sillä on toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

b)

sillä on avoin politiikka rahastoon suoritettavien maksujen ja sieltä tehtävien nostojen suhteen;

c)

sillä on selkeät säännöt mahdollisesti syntynyttä velkaa koskevan vastuun osalta.

(417)

Jäsenvaltioiden on vahvistettava keskinäisten rahastojen perustamista ja hallintoa koskevat säännöt erityisesti siltä osin kuin ne liittyvät korvausten myöntämiseen sekä näiden sääntöjen hallinnointiin ja niiden noudattamisen seurantaan. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahastojärjestelyissä määrätään seuraamuksista, jos kyseessä on yrityksen laiminlyönti.

Tukikelpoiset kustannukset

(418)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat keskinäisiin rahastoihin maksettavista rahoitusosuuksista aiheutuvat kustannukset, kun kyseisistä rahastoista maksetaan viljelijöille korvauksia 1.2.1.2 ja 1.2.1.3 jaksossa täsmennettyjen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamiin vahinkoihin ja/tai ympäristövahinkojen aiheuttamiin menetyksiin. Rahoitusosuudet voivat liittyä ainoastaan määriin, jotka keskinäinen rahasto maksaa taloudellisena korvauksena maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille.

(419)

Kun kyseessä on keskinäisille rahastoille maksettava tuki korvauksiin, joita ne maksavat ympäristövahinkojen aiheuttamista menetyksistä, seuraavan edellytyksen on täytyttävä: kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on todettava virallisesti ympäristövahingon esiintyminen. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella edellä tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi. Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon ja menetysten laajuuden laskennassa voidaan käyttää 360 ja 361 kohdassa tarkoitettuja indeksejä.

Tuki-intensiteetti

(420)

Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(421)

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tukikelpoisia kustannuksia soveltamalla

a)

rahastokohtaisia enimmäismääriä;

b)

rahastokohtaisiin enimmäismääriin tarkoituksenmukaisia jäsenkohtaisia enimmäismääriä.

1.2.2   Tuki tuotantokapasiteetin poistamiseen

(422)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (76).

1.2.2.1   Kapasiteetin poistaminen eläinten, kasvien tai ihmisten terveyteen, hygieniaan tai ympäristöön liittyvistä tai eettisistä syistä

(423)

Komissio katsoo kapasiteetin poistamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(424)

Kapasiteetti poistetaan eläinten, kasvien tai ihmisten terveyteen, hygieniaan tai ympäristöön liittyvistä tai eettisistä syistä, esimerkiksi eläintiheyden vähentämiseksi.

(425)

Tuensaajalta edellytetään riittävää vastasuoritusta. Tämä vastasuoritus sisältää lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen kyseisen tuotantokapasiteetin poistamisesta. Se merkitsee joko kyseisen yrityksen kapasiteetin täydellistä poistamista tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kapasiteetin osittaista poistamista. Tuensaajalta on saatava oikeudellisesti pätevät sitoumukset siitä, että asianomaisen tuotantokapasiteetin poistaminen on lopullista ja peruuttamatonta ja ettei tuensaaja aloita samaa toimintaa jossain muualla. Näiden sitoumusten on oltava myös kyseisen maa-alan tai laitoksen mahdollisia tulevia ostajia sitovia.

(426)

Tukea voidaan myöntää vain yrityksille, jotka ovat tosiasiallisesti harjoittaneet tuotantoa, ja vain tuotantokapasiteettiin, joka on tosiasiallisesti ollut jatkuvassa käytössä viiden vuoden ajan ennen kapasiteetin poistamista. Jos kuitenkin tuotantokapasiteetti on jo poistettu lopullisesti tai tällainen poisto näyttää väistämättömältä, tuensaaja ei anna vastasuoritusta eikä tukea voida myöntää.

(427)

Komissiolla on oikeus asettaa tuen myöntämiselle lisäehtoja.

(428)

Tukea voidaan maksaa ainoastaan yrityksille, jotka täyttävät unionin vaatimukset. Yritykset, jotka eivät täytä unionin vaatimuksia ja joiden olisi pakko lopettaa tuotanto joka tapauksessa, suljetaan tuen ulkopuolelle.

(429)

Eroosion ja muiden kielteisten ympäristövaikutusten välttämiseksi tuotannosta poistettu avoin viljelymaa on periaatteessa metsitettävä tai muutettava luontoalueeksi kahden vuoden kuluessa siten, että kielteiset ympäristövaikutukset varmasti vältetään. Avoin viljelymaa voidaan vaihtoehtoisesti ottaa uudelleen käyttöön 20 vuoden kuluttua tuotannon tosiasiallisesta lakkauttamisesta. Siihen asti tällainen viljelymaa on säilytettävä viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun ja asiaankuuluvien soveltamissääntöjen mukaisesti. Suljettaessa laitoksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (77) mukaisesti on noudatettava mainitun direktiivin 11 ja 22 artiklaa, joiden mukaan on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta pilaantumisvaara vältettäisiin ja tuotantoalue saatettaisiin tyydyttävään tilaan.

(430)

Tukijärjestelmästä myönnettävän tuen on oltava kaikkien tukikelpoisten yritysten haettavissa.

Tukikelpoiset kustannukset

(431)

Tukea voi saada omaisuuden arvonalennukseen, jota mitataan omaisuuden käyvällä myyntihinnalla.

(432)

Omaisuuden arvonalennuksen korvaamisen lisäksi voidaan maksaa kannustinmaksu, joka saa olla enintään 20 prosenttia omaisuuden arvosta, jos kapasiteetti poistetaan ympäristösyistä.

(433)

Korvausta voidaan myöntää myös tuotantokapasiteetin poistamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

(434)

Tukea voidaan myöntää myös kapasiteetin poistamisesta tehdyn päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvien pakollisten sosiaaliturvamaksujen korvaamiseen.

(435)

Metsitykseen ja luontoalueeksi muuttamiseen tarkoitettu tuki on myönnettävä näiden suuntaviivojen II osan 2.1.1 ja 2.1.2 jaksossa vahvistettujen sääntöjen ja II osan 1.1.1.1 jaksossa vahvistettujen ei-tuotannollisia investointeja koskevien sääntöjen mukaisesti.

Tuki-intensiteetti

(436)

Tuen enimmäismäärät ovat seuraavat:

a)

enintään 100 prosenttia omaisuuden arvonalennuksen korvaamiseen, tuotantokapasiteetin poistamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen ja kapasiteetin poistamisesta tehdyn päätöksen täytäntöönpanosta aiheutuvien pakollisten sosiaaliturvamaksujen korvaamiseen;

b)

enintään 120 prosenttia omaisuuden arvonalennuksen korvaamiseen, jos tuotantokapasiteetti poistetaan ympäristösyistä.

1.2.2.2   Kapasiteetin poistaminen muista syistä

(437)

Komissio katsoo sellaiseen kapasiteetin poistamiseen tarkoitetun tuen, joka tehdään muista syistä kuin 1.2.2.1 jaksossa esitetyistä syistä, perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(438)

Kapasiteetti on poistettava alan rakenneuudistuksen, monipuolistamisen tai varhaiseläkkeen vuoksi.

(439)

Edellä 425–429 kohdassa esitettyjen edellytysten on täytyttävä.

(440)

Tukea ei saa myöntää, jos se vaikuttaisi maataloustuotteiden yhteisten markkinajärjestelyjen mekanismeihin. Sellaisille aloille tarkoitetut tukijärjestelmät, joihin sovelletaan tuotantorajoituksia tai kiintiöitä, arvioidaan tapauskohtaisesti.

(441)

Tuki on osa ohjelmaa, jolla on määritellyt tavoitteet ja erityinen aikataulu ja jonka tarkoituksena on alan rakenneuudistus, monipuolistaminen tai varhaiseläke.

(442)

Jotta vaikutukset ilmenisivät markkinoilla nopeasti, kapasiteetin poistamiseen tarkoitettujen järjestelmien kesto olisi rajoitettava enintään kuuteen kuukauteen osallistumishakemusten jättämisen osalta ja tämän jälkeen 12 kuukauteen kapasiteetin varsinaisen poistamisen osalta. Komissio ei hyväksy tukijärjestelmiä, joiden kesto on yli kolme vuotta, sillä kokemuksen perusteella ne saattavat lykätä tarvittavien muutosten tekemistä.

(443)

Kyseisen alan kaikilla talouden toimijoilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet turvautua tukijärjestelmään. Mahdollisimman suuren vaikutuksen aikaansaamiseksi jäsenvaltion olisi käytettävä avoimia kiinnostuksenilmaisupyyntöjä, joihin kaikkia asiasta kiinnostuneita yrityksiä pyydetään osallistumaan. Samaan aikaan tukijärjestelmä olisi organisoitava siten, ettei se edellytä tai helpota kilpailunvastaisia sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja kyseisten yritysten välillä.

Tukikelpoiset kustannukset ja tuki-intensiteetti

(444)

Tukikelpoisia kustannuksia ja tuki-intensiteettiä koskevia näiden suuntaviivojen II osan 1.2.2.1 kohdassa vahvistettuja säännöksiä sovelletaan, lukuun ottamatta 432 kohdassa mainittuja kustannuksia.

1.3   Muuntyyppinen maatalousalan tuki

1.3.1   Kotieläintuotannon tuki

(445)

Komissio suhtautuu myönteisesti tukeen, jolla pyritään edistämään kotieläinten perimän laadun säilyttämistä ja parantamista unionissa. Sen vuoksi se katsoo kotieläintuotannon tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(446)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin pk-yrityksiin. Komissio ei salli tämän jakson soveltamisalaan kuuluvan valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(447)

Tuki olisi myönnettävä luontoissuorituksena, eikä siihen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Tukikelpoiset kustannukset

(448)

Tukea voi saada kantakirjojen perustamiseen ja ylläpitämiseen sekä kolmansien osapuolien toteuttamiin tai niiden puolesta toteutettuihin kokeisiin, joilla määritellään kotieläinten perimän laatu tai kotieläinten tuotos, lukuun ottamatta kotieläinten omistajan tekemiä tarkastuksia ja maidon laatua koskevia rutiinitarkastuksia.

(449)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat

a)

edellä 448 kohdassa tarkoitettuun kantakirjojen perustamiseen ja ylläpitämiseen liittyvät seuraavat hallinnolliset kustannukset:

i)

eläimiä koskevien tietojen keruu ja hallinnointi, esimerkiksi eläimen alkuperä, syntymäaika, keinosiemennyspäivä, kuolinpäivä ja kuolinsyyt, ja asiantuntijan arvio sekä kantakirjojen perustamiseen ja ylläpitämiseen tarvittavien tietojen saattaminen ajan tasalle ja käsittely;

ii)

eläimiä koskevien merkityksellisten tietojen kirjaamiseen kantakirjoihin liittyvät hallinnolliset työt;

iii)

kantakirjoihin kirjattujen tietojen hallinnoinnissa käytettävän ohjelmiston päivitys;

iv)

kantakirjoja koskevien tietojen ja kantakirjoista saatujen tietojen julkaiseminen internetissä; tai

v)

muut asiaan liittyvät hallinnolliset kustannukset;

b)

seuraavat kustannukset, jotka aiheutuvat 448 kohdassa tarkoitetuista kotieläinten perimän laadun tai niiden tuoton määrittämiseksi tehtävistä testeistä:

i)

testien tai tarkastusten kustannukset;

ii)

kustannukset, joita aiheutuu kerättäessä ja arvioitaessa tällaisista testeistä ja tarkastuksista saatavia tietoja tavoitteena eläinten terveyden ja ympäristönsuojelun tason parantaminen;

iii)

kustannukset, joita aiheutuu kerättäessä ja arvioitaessa tällaisista testeistä ja tarkastuksista saatavia tietoja tavoitteena eläinten perimän laadun arvioiminen kehittyneiden jalostustekniikoiden soveltamiseksi ja perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi; tai

iv)

muut asiaan liittyvät kustannukset.

Tuki-intensiteetti

(450)

Tuki saa olla enintään 100 prosenttia kantakirjojen hallinnollisista perustamis- ja ylläpitokustannuksista.

(451)

Tukea voidaan maksaa enintään 70 prosenttia kolmansien osapuolien toteuttamiin tai niiden puolesta toteutettuihin kokeisiin, joilla määritellään kotieläinten perimän laatu tai kotieläinten tuotos.

1.3.2   Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki

(452)

Komissio katsoo maataloustuotteiden menekinedistämiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(453)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (78). Jäljempänä 464 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kilpailujen, messujen tai näyttelyiden järjestämiseksi maksettavan tuen saajina voi olla vain pk-yrityksiä.

(454)

Menekinedistämistoimien tarkoituksena on joko tiedottaa suurelle yleisölle maataloustuotteiden ominaispiirteistä esimerkiksi järjestämällä kilpailuja, osallistumalla messuihin ja tiedotus- ja suhdetoimintaan, jakamalla tieteellistä tietoa, julkaisemalla asiatietoja tai kannustaa menekinedistämiskampanjoilla talouden toimijoita tai kuluttajia ostamaan kyseistä maataloustuotetta.

(455)

Menekinedistämiskampanjassa on keskityttävä 282 kohdassa tarkoitettujen laatujärjestelmien kattamiin tuotteisiin, tai sen on oltava luonteeltaan yleinen ja hyödytettävä kaikkia asianomaisen tuotetyypin tuottajia.

(456)

Menekinedistämiskampanjan on oltava direktiivin 2000/13/EY (79) 2 artiklan ja tarvittaessa merkintöjä koskevien erityissääntöjen mukainen.

(457)

Kun jäsenvaltiot ilmoittavat tuesta tai tukijärjestelmästä, joka koskee menekinedistämiskampanjaa, niiden on toimitettava edustavia otteita menekinedistämismateriaalista. Jos niillä ei ole ilmoitusta jättäessään tätä materiaalia, niiden on annettava sitoumus toimittaa se myöhemmin ja joka tapauksessa ennen kuin menekinedistämiskampanja käynnistetään.

(458)

Menekinedistämiskampanjoista, jotka ylittävät 37 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituskynnysarvon, on ilmoitettava erikseen.

(459)

Menekinedistämistoimia voivat järjestää kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot. Jos menekinedistämistoimen järjestää tuottajaryhmä tai muu organisaatio, osallistumisen edellytyksenä ei voi olla näiden ryhmien tai organisaatioiden jäsenyys, ja järjestölle tai organisaatiolle maksettujen mahdollisten hallinnollisten maksujen on rajoituttava menekinedistämistoimen tarjoamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin.

(460)

Kyseinen tuki on myönnettävä

a)

luontoissuorituksena; tai

b)

tuensaajalle aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista maksettavina korvauksina.

(461)

Poiketen siitä, mitä 460 kohdassa säädetään, menekinedistämiskampanjoiden tuki on myönnettävä luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa.

(462)

Jos tuki myönnetään luontoissuorituksena, siihen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, vaan se on maksettava menekinedistämistoimien tarjoajalle.

(463)

Jäljempänä 464 kohdan a alakohdan v alakohdassa tarkoitettuihin vertauskuvauksellisiin palkkioihin myönnettävä tuki maksetaan menekinedistämistoimien tarjoajalle vain, jos palkkio on tosiasiallisesti myönnetty ja tästä edistetään todistus.

Tukikelpoiset kustannukset

(464)

Maataloustuotteiden menekinedistämiseen unionissa myönnettävän tuen yhteydessä tukikelpoisia kustannuksia ovat seuraavat:

a)

kun kyseessä on kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestäminen ja niihin osallistuminen ja edellyttäen, että kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella:

i)

osallistumismaksut;

ii)

matkakulut ja eläinten kuljetuskustannukset;

iii)

tilaisuudesta ilmoittavien julkaisujen ja verkkosivustojen kustannukset;

iv)

tilojen ja näyttelykojujen vuokra sekä pystytys- ja purkamiskustannukset;

v)

vertauskuvalliset palkinnot, joiden arvo on enintään 1 000 euroa kilpailun palkintoa ja voittajaa kohti;

b)

sellaisten painettujen ja sähköisten julkaisujen, verkkosivustojen ja media-, radio- tai televisiomainosten kustannukset, joissa esitellään jonkin tietyn alueen tuottajia tai tietyn tuotteen tuottajia koskevia asiatietoja, edellyttäen että tiedot ovat puolueettomia ja että kaikilla asianomaisilla tuottajilla on tasavertaiset mahdollisuudet olla edustettuina julkaisussa;

c)

kustannukset, joita aiheutuu levitettäessä tieteellisiä tietoja ja asiatietoja seuraavista:

i)

edellä 282 kohdassa tarkoitetut laatujärjestelmät, jotka ovat avoinna muiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden maataloustuotteille;

ii)

geneeriset maataloustuotteet sekä niiden ravintohyödyt ja suositeltavat käyttötavat.

d)

kustannukset, joita aiheutuu kuluttajiin kohdennetuista menekinedistämiskampanjoista tiedotusvälineissä tai vähittäismyyntipisteissä, ja kaikesta menekinedistämismateriaalista, joka jaetaan suoraan kuluttajille.

Viittaus tiettyyn yritykseen, tavaramerkkiin tai alkuperään

(465)

Edellä 464 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa menekinedistämistoimissa ja 464 kohdan d alakohdassa tarkoitetuissa menekinedistämiskampanjoissa ja erityisesti menekinedistämistoimissa, jotka ovat luonteeltaan yleisiä ja hyödyttävät kaikkia asianomaisen tuotetyypin tuottajia, ei saa mainita tiettyä yritystä, tavaramerkkiä tai alkuperää. Edellä 464 kohdan d alakohdassa tarkoitetut menekinedistämiskampanjat eivät saa koskea yhden tai useamman tietyn yrityksen tuotteita.

(466)

Kielto viitata alkuperään ei kuitenkaan koske 464 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja menekinedistämistoimia ja menekinedistämiskampanjoita, joissa keskitytään 282 kohdassa tarkoitettujen laatujärjestelmien kattamiin tuotteisiin, edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kun menekinedistämistoimessa keskitytään unionin tunnustamiin nimityksiin, voidaan viitata tuotteiden alkuperään, edellyttäen että viittaus vastaa täysin unionin rekisteröimää alkuperää;

b)

jos toimi koskee tuotteita, jotka kuuluvat jonkin muun laatujärjestelmän kuin unionin tunnustamia nimityksiä koskevien laatujärjestelmien piiriin, tuotteiden alkuperä voidaan mainita, jos se on viestissä toissijainen. Arvioidessaan, onko alkuperään tehty viittaus toissijainen viesti, komissio ottaa huomioon tekstin kokonaismäärän ja/tai tunnuksen, myös kuvien, koon sekä alkuperään viittaavan yleisesittelyn verrattuna tekstiin ja/tai tunnukseen, jossa viitataan keskeiseen myyntisanomaan eli siihen osaan menekinedistämistoimesta, jossa ei keskitytä tuotteen alkuperään.

Tuki-intensiteetti

(467)

Edellä 464 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten kustannusten enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(468)

Edellä 464 kohdan d alakohdassa yhdessä 455 kohdan kanssa tarkoitettujen laatutuotteisiin keskittyvien menekinedistämiskampanjoiden tuki-intensiteetti ei saa ylittää 50:tä prosenttia kampanjan tukikelpoisista kustannuksista. Jos ala maksaa millä tahansa tavalla vähintään 50 prosenttia kustannuksista, esimerkiksi erityisinä veroina, tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia (80).

(469)

Edellä 464 kohdan d alakohdassa yhdessä 455 kohdan kanssa tarkoitettujen yleisluonteisten menekinedistämiskampanjoiden enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Menekinedistäminen kolmansissa maissa

(470)

Komissio tarkastelee kolmansissa maissa toteutettavaa menekinedistämistä varten myönnettävää valtiontukea ja katsoo sen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki on asetuksessa (EY) N:o 3/2008 vahvistettujen edellytysten mukaista. Komissio ei kuitenkaan katso sisämarkkinoille soveltuvaksi menekinedistämiseen tarkoitettua valtiontukea, joka

a)

myönnetään tietyille yrityksille tai kaupallisille merkeille;

b)

voi vaarantaa toisesta jäsenvaltiosta tuotavien tuotteiden myynnin tai vähättelee näitä tuotteita.

1.3.3   Syrjäisimpien alueiden ja Egeanmeren pienten saarten tuki

(471)

Komissio katsoo syrjäisimpien alueiden ja Egeanmeren pienten saarten tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(472)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (81).

(473)

Kun kyseessä ovat syrjäisimmät alueet, asetuksen (EU) N:o 228/2013 23 artiklan 4 kohdan mukaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden mainitun asetuksen mukaisesti myöntämiin seuraaviin tukiin:

a)

mainitun asetuksen IV luvun mukaiset paikallista maataloustuotantoa suosivat toimenpiteet;

b)

tuet, jotka Ranska myöntää sokerialalle mainitun asetuksen 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c)

mainitun asetuksen 24 artiklan mukaisiin kasvien terveyttä koskeviin ohjelmiin myönnettävät tuet; ja

d)

tuet, jotka Espanja myöntää Kanariansaarten tupakantuotantoon mainitun asetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(474)

Kyseisiä tapauksia lukuun ottamatta valtiontukisääntöjä sovelletaan syrjäisimpiä alueita koskeviin toimenpiteisiin seuraavin erityispiirtein: asetuksen (EU) N:o 228/2013 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio voi hyväksyä perussopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden, joihin sovelletaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa, tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimintatukia, joilla pyritään vähentämään syrjäisimpien alueiden maataloustuotannolle eristyneisyydestä, saaristoluonteesta ja erittäin syrjäisestä sijainnista aiheutuvia erityisrajoitteita.

(475)

Egeanmeren pienten saarten osalta asetuksen (EU) N:o 229/2013 17 artiklan 3 kohdan mukaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta Kreikan mainitun asetuksen III ja IV luvun nojalla mainitun asetuksen mukaisesti suorittamiin maksuihin.

(476)

Kyseisiä tapauksia lukuun ottamatta valtiontukisääntöjä sovelletaan Egeanmeren pieniä saaria koskeviin toimenpiteisiin seuraavin erityispiirtein: asetuksen (EU) N:o 229/2013 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio voi hyväksyä perussopimuksen liitteeseen I kuuluvien maataloustuotteiden, joihin sovelletaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan määräyksiä, tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen aloilla toimintatukia, joilla pyritään vähentämään Egeanmeren pienten saarten maataloustuotannon erityisrajoitteita, jotka johtuvat saaristoluonteesta, pienestä koosta, vuoristoisesta pinnanmuodostuksesta ja ilmastosta, niiden taloudellisesta riippuvuudesta vähäisestä määrästä tuotteita sekä etäisyydestä markkina-alueisiin.

Tukikelpoiset kustannukset

(477)

Syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren pienillä saarilla tuotettujen maataloustuotteiden lisäkuljetuskustannukset ovat korvauskelpoisia seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)

tuensaajat harjoittavat tuotantotoimintaa syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla;

b)

tuen määrä voidaan arvioida objektiivisesti ennakolta kiinteän summan perusteella tai tonnia/ajokilometriä kohden tai muun tarkoituksenmukaisen yksikön perusteella;

c)

lisäkuljetuskustannukset on laskettu tuotteiden kyseisen jäsenvaltion kansallisten rajojen sisällä kulkeman matkan perusteella käyttäen tuensaajalle vähiten kustannuksia aiheuttavaa kuljetusvälinettä ja ottaen huomioon ympäristöön kohdistuvat ulkoiset kustannukset;

d)

syrjäisimmillä alueilla jatkojalostettujen tuotteiden lisäkuljetuskustannuksiin voivat sisältyä kustannukset, joita aiheutuu tuotteiden kuljettamisesta mistä tahansa tuotantopaikasta näille alueille.

(478)

Komissio tutkii valtiontuen myöntämistä muihin kustannuksiin kuin lisäkuljetuskustannuksiin syrjäisimpien alueiden ja Egeanmeren pienten saarten tarpeiden täyttämiseksi koskevat ehdotukset tapauskohtaisesti yhteisten arviointiperusteiden ja kyseisiin alueisiin sovellettavien erityisten säännösten perusteella ottaen tarvittaessa huomioon, ovatko kyseiset toimenpiteet kyseisiä alueita koskevien maaseudun kehittämisohjelmien mukaisia, ja niiden vaikutuksen kilpailuun niin kyseisillä alueilla kuin unionin muissa osissa.

1.3.4   Maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki

(479)

Komissio katsoo maatalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tukikelpoiset kustannukset

(480)

Tukikelpoiset kustannukset rajoittuvat tilusjärjestelyihin liittyviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin ja maanmittauskustannuksiin.

Tuki-intensiteetti

(481)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

1.3.5   Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustuki

(482)

Vaikeuksissa olevien maatalousalan yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustukea arvioidaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (82), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, mukaisesti.

(483)

Kun kyseessä on maatalouden alkutuotannossa toimivien yritysten pelastamis- ja rakenneuudistustuki, sovelletaan kuitenkin seuraavia poikkeuksia:

a)

poiketen siitä, mitä säädetään valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 79 kohdassa, komissio myöntää myös pk-yritysten tuen osalta vapautuksen velvollisuudesta tehdä erillinen ilmoitus, jos kyseinen pk-yritys ei täytä yhtäkään valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 10 kohdassa esitetyistä perusteista;

b)

periaatetta, jonka mukaan pelastamis- ja rakenneuudistustukea voidaan myöntää ainoastaan kerran, sovelletaan myös maatalousalan alkutuotantoon; valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 3.3 jaksossa vahvistetun kymmenen vuoden ajanjakson sijasta sovelletaan kuitenkin viiden vuoden ajanjaksoa.

1.3.6   Maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki

(484)

Komissio katsoo maatalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(485)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (83).

(486)

Tuetun hankkeen on oltava kyseisen maatalousalan tai maatalouden osa-alan kaikkien yritysten edun mukainen.

(487)

Ennen tuetun hankkeen aloituspäivää internetissä on julkaistava seuraavat tiedot:

a)

tieto siitä, että tuettua hanketta toteutetaan;

b)

tuetun hankkeen tavoitteet;

c)

tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupäivä;

d)

tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupaikka internetissä;

e)

tieto siitä, että tulokset ovat kyseisen maatalousalan tai maatalouden osa-alan kaikkien yritysten saatavilla ilmaiseksi.

(488)

Tuetun hankkeen tulosten on oltava saatavilla internetissä tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen tai siitä päivästä alkaen, jona kyseisiä tuloksia koskevia tietoja annetaan tietyn organisaation jäsenille, riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Tulosten on oltava saatavilla internetissä vähintään viiden vuoden ajan tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen.

(489)

Tuki on myönnettävä suoraan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolle. Toimenpiteeseen ei saa liittyä maataloustuotteiden hintaan perustuvaa tukea maatalousalalla toimiville yrityksille.

Tukikelpoiset kustannukset

(490)

Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)

seuraaviin liittyvät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin henkilöstö toimii hankkeen parissa;

b)

välineiden ja laitteiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa. Jos tällaisia välineitä ja laitteita ei käytetä hankkeen tarpeisiin koko niiden käyttöikää, tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

c)

rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa. Rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan. Maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)

ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten;

e)

muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

Tuki-intensiteetti

(491)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(492)

Jos maatalousalan tutkimus- ja kehitystuki ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, sitä arvioidaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien puitteiden (84) mukaisesti.

2 luku. Metsätalousalan tuki, jota maaseuturahasto osarahoittaa ja joka myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin tai puhtaasti valtiontukena

(493)

Metsätalousala ei kuulu perussopimuksen 42 artiklan ja perussopimuksen liitteen I soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden metsätalousalalle myöntämään tukeen sovelletaan perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa. Siitä seikasta huolimatta, että CN-nimikkeen 4501 luonnonkorkin (luonnonkorkki, raaka tai yksinkertaisesti valmistettu; korkkijätteet; rouhittu, rakeistettu tai jauhettu korkki) tuotanto ja CN-koodin 0802 41 00 kastanjoiden tuotanto kuuluvat perussopimuksen liitteen I soveltamisalaan, kyseisiin puihin liittyviin metsätaloustoimintoihin tarkoitettu tuki voi kuulua näiden suuntaviivojen tämän luvun soveltamisalaan.

(494)

Kestävän ja ilmastoystävällisen maankäytön tuki sisältää asetuksen (EU) N:o 1305/2013 johdanto-osan 20 kappaleeseen ja 4 ja 5 artiklaan sisältyvän unionin tavoitteen mukaisesti metsäalueiden kehittämisen sekä metsien kestävän hoidon ja käytön. Näiden suuntaviivojen tarkoituksena on varmistaa johdonmukaisuus asetuksen (EU) N:o 1305/2013 ja sen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten sekä yleisten valtiontukiperiaatteiden kanssa. Kyseiset periaatteet vaikuttavat tukikelpoisiin kustannuksiin ja tuki-intensiteetteihin näissä suuntaviivoissa.

(495)

Näiden suuntaviivojen 2 luvun säännökset eivät rajoita mahdollisuutta myöntää metsätalousalalle valtiontukea joko kaikilla aloilla sovellettavien tai kaupan ja teollisuuden aloilla sovellettavien unionin sääntöjen mukaisesti, kuten näiden suuntaviivojen 34 kohdassa tarkoitetaan. Energiansäästöä ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin investointeihin myönnettävä tuki suljetaan pois näiden suuntaviivojen II osan 2 luvun soveltamisalasta, sillä kyseisen tuen olisi oltava ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen mukaista, jollei tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 5 artiklan 5 kohdan c alakohdan, 21 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 26 artiklan mukaisesti nämä suuntaviivat kuitenkin kattavat investoinnit, jotka liittyvät puun käyttöön raaka-aineena tai energialähteenä ja jotka rajoittuvat teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin. Näitä suuntaviivoja ei sovelleta puunjalostusteollisuuteen.

(496)

Tässä luvussa komissio katsoo metsätalousalan valtiontuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja jäljempänä 2.1–2.9 jaksossa vahvistetut erityiset vaatimukset.

(497)

Tämä luku kattaa näiden suuntaviivojen 23 kohdan b alakohdassa tarkoitetun metsätalousalan tuen.

(498)

Metsien omistusrakenteessa ja hoidossa on unionissa eroja. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 22–26 ja 34 artiklassa vahvistetaan erityisiä rajoituksia, jotka koskevat maaseuturahastosta osarahoitettujen toimenpiteiden mahdollisia tuensaajia metsätalousalalla. Jos kyseessä ovat metsätaloustoimenpiteet, jotka ovat osa maaseudun kehittämisohjelmaa ja jotka saavat maaseuturahaston rahoitusta, sovelletaan tuensaajien osalta asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 vahvistettuja rajoituksia, paitsi jos kyseessä ovat näiden suuntaviivojen II osan 2.1.1–2.1.5 jakson mukaiset trooppiset tai subtrooppiset metsät tai Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, asetuksessa (EU) N:o 229/2013 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten tai Ranskan merentakaisten departementtien puustoiset maat. Maaseudun kehittämistä koskevan EU:n politiikan täydentämiseksi mahdollisia tuensaajia koskevia rajoituksia ei sovelleta maaseudun kehittämistoimenpiteiden kaltaisiin metsätaloustoimenpiteisiin, jotka rahoitetaan yksinomaisesti kansallisista varoista, eikä näiden suuntaviivojen II osan 2.8 ja 2.9 jaksossa tarkoitettuihin erityisiin tukitoimenpiteisiin. Jos kyseessä kuitenkin ovat näiden suuntaviivojen 2.1.5 ja 2.7 jaksossa tarkoitetut metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtävät investoinnit, olisi aina sovellettava tukikelpoisten tuensaajien kokoa koskevia rajoituksia asetuksen (EU) N:o 1305/2013 26 ja 27 artiklan mukaisesti.

2.1   Investoinnit metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen

(499)

Komissio katsoo metsäalueiden kehittämiseen ja metsien elinkelpoisuuden parantamiseen tehtäviin investointeihin maksettavan tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(500)

Tämä jakso koskee tukea, joka on tarkoitettu metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen, peltometsätalousjärjestelmien käyttöönottoon, metsäpaloista, luonnonmullistuksista, epäsuotuisista sääoloista, muista katastrofeista, ilmastoon liittyvistä uhista, tuholaisista ja taudeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen, investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa sekä metsäekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, sekä investointeihin metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen.

(501)

Toukokuun 3 päivänä 2011 esitetyssä luonnon monimuotoisuutta koskevassa EU:n strategiassa vuoteen 2020 (85) kannustetaan laatimaan metsäsuunnitelmia, kun unionin rahoitusta on saatavilla, jotta varmistettaisiin, että metsätalous on ympäristöä säästävää. Jos asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 niin edellytetään tietyn sellaisen metsätaloustoimenpiteen osalta, joka on osa maaseudun kehittämisohjelmaa, kun kyseessä ovat tiettyä, jäsenvaltioiden joko maaseudun kehittämisohjelmissaan tai muutoin määrittelemää tilakokoa suuremmat metsätilat, tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa (86). Tätä vaatimusta ei sovelleta näiden suuntaviivojen mukaiseen metsätalouden tukeen, joka rahoitetaan yksinomaan kansallisesta talousarviosta.

Tukikelpoiset kustannukset

(502)

Käyttöpääomaa ei tulisi katsoa tukikelpoiseksi kustannukseksi metsätalousalan investoinneissa. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 45 artiklassa vahvistetaan investointien osalta seuraavat yleiset tukikelpoiset kustannukset:

a)

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; ostettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista; enimmäismäärää voidaan korottaa asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa ympäristön säilyttämistä koskevissa toimissa;

b)

koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

c)

a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)

tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen;

e)

metsäsuunnitelmien ja vastaavien välineiden laatimiskustannukset;

f)

muut leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

(503)

Lisäksi asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 vahvistetut metsätaloustoimenpiteiden tavoitteet ja luonne määrittävät, mihin toimiin, mukaan lukien kertaluonteiset toimenpiteet, voi saada tukea. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 kanssa metsätaloustoimenpiteiden tukikelpoiset kustannukset ovat näissä suuntaviivoissa samat kuin kunkin erityisen metsätaloustoimenpiteen tukikelpoiset kustannukset asetuksessa (EU) N:o 1305/2013.

2.1.1   Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettu tuki

(504)

Komissio katsoo metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tuensaajat

(505)

Muodostamiskustannuksiin maksettava tuki ja vuosipalkkio voidaan myöntää julkisille ja yksityisille maankäyttäjille ja näiden yhteenliittymille.

(506)

Julkisessa omistuksessa olevan maan metsitykseen tai nopeakasvuisiin puihin myönnettävää tukea voi saada ainoastaan perustamiskustannuksiin. Maan kuuluessa valtiolle tukea voidaan myöntää vain, jos kyseistä maata käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta.

Tukikelpoiset kustannukset

(507)

Tukea voi saada metsityksestä ja puustoisen maan muodostamisesta maatalousmaalla ja muulla kuin maatalousmaalla aiheutuviin kustannuksiin. Lisäksi tukea voidaan myöntää enintään 12 vuoden ajaksi hehtaaria kohti maksettavana vuosipalkkiona maatalouden tulonmenetyksiin ja hoitokustannuksiin, mukaan lukien esi- ja jälkiraivaukset.

(508)

Tukea ei saa myöntää lyhytkiertoisen energiapuun, joulukuusien eikä energiantuotantoon tarkoitettujen nopeakasvuisten puiden istutukseen. Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä noudatettava ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(509)

Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen sovelletaan seuraavia ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia:

a)

istutettavien lajien, alojen ja menetelmien valinnassa on vältettävä epäasianmukaiset metsitykset herkissä elinympäristöissä, kuten soilla ja kosteikoissa, sekä negatiiviset vaikutukset ekologisesti arvokkailla alueilla, mukaan lukien alueet, joilla harjoitetaan luonnonarvoltaan merkittävää maataloutta. Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (87) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (88) mukaisesti Natura 2000 -alueiksi nimetyillä alueilla sallitaan vain asianomaisten alueiden hoitotavoitteiden mukainen, Natura 2000:n täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten kanssa sovittu metsitys.

b)

Puiden lajeja, lajikkeita, ekotyyppejä ja lähtöisyyttä valittaessa on otettava huomioon kyky sietää ilmastonmuutosta ja luonnonmullistuksia sekä asianomaisen alueen pedologiset ja hydrologiset olosuhteet, kuten myös jäsenvaltioiden määrittelemä lajien mahdollinen haitallisuus paikallisissa olosuhteissa. Tuensaajan on suojeltava metsää ja huolehdittava siitä vähintään niin kauan kuin palkkiota maatalouden tulonmenetysten ja hoitokustannusten korvaamiseksi maksetaan. Tähän kuuluvat tapauksen mukaan puuston hoito ja harvennus sekä laiduntaminen metsän tulevaa kehitystä silmällä pitäen, ruohokasvillisuuden hillitseminen ja tulenaran aluskasvillisuuden kasvun estäminen. Jäsenvaltioiden on nopeakasvuisten lajien osalta määritettävä hakkuuta edeltävä vähimmäis- ja enimmäisaika. Vähimmäisajan on oltava 8 vuotta ja enimmäisajan 20 vuotta.

c)

Jos monivuotisten puumaisten lajien istutuksen ei voida ankarien ympäristö- tai ilmasto-olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien ympäristön pilaantuminen, odottaa johtavan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä määritellyn metsäpeitteen syntymiseen, jäsenvaltio voi sallia, että tuensaaja perustaa muun puumaisen kasvuston. Tuensaajan on sovellettava samaa huolenpidon ja suojelun tasoa kuin metsiin.

d)

Jos metsitystoimet johtavat sen suuruisen metsän luomiseen, joka ylittää jäsenvaltion vahvistaman kynnyksen, toimessa on joko

i)

istutettava ainoastaan ekologisesti sopeutuneita lajeja ja/tai ilmastonmuutosta asianomaisella biomaantieteellisellä alueella sietäviä lajeja, joiden ei ole vaikutusten analyysissä havaittu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta tai ekosysteemipalveluja tai vaikuttavan negatiivisesti ihmisten terveyteen; tai

ii)

käytettävä puulajien sekoitusta, jossa on joko vähintään 10 prosenttia lehtipuita alaa kohden tai vähintään kolme puulajia tai -lajiketta, joista vähiten esiintyvä kattaa vähintään 10 prosenttia alasta.

(510)

Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää muiden monivuotisten puumaisten lajien, kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden, istutukseen.

(511)

Komissiolle tehtävässä ilmoituksessa olisi kuvattava tarkkaan sitä, miten edellä 509 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan, ja perusteltava mahdolliset poikkeukset.

Tuki-intensiteetti

(512)

Tuki saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.1.2   Peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen myönnettävä tuki

(513)

Komissio katsoo peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(514)

Tukea voidaan myöntää sellaisten näiden suuntaviivojen 35 kohdan 65 alakohdassa määriteltyjen maankäyttöjärjestelmien perustamiseen, joissa kasvatetaan puita ja harjoitetaan maataloutta samalla maalla.

Tuensaajat

(515)

Tukea voidaan myöntää yksityisille maankäyttäjille, kunnille ja näiden yhteenliittymille.

Tukikelpoiset kustannukset

(516)

Tukea voi saada perustamiskustannuksiin, ja hehtaaria kohti maksettava vuosipalkkio voidaan myöntää hoitokustannusten korvaamiseksi enintään viiden vuoden ajan.

(517)

Jäsenvaltioiden on määriteltävä puiden vähimmäis- ja enimmäismäärä hehtaaria kohti ottaen huomioon paikalliset maaperä-, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet, puulajit ja tarve varmistaa maan kestävä maatalouskäyttö.

Tuki-intensiteetti

(518)

Tuki saa olla enintään 80 prosenttia peltometsätalousjärjestelmien perustamiseen liittyvistä tukikelpoisista investointikustannuksista ja enintään 100 prosenttia vuosipalkkion määrästä.

2.1.3   Metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen tarkoitettu tuki

(519)

Komissio katsoo metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan tai tapauksen mukaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tuensaajat

(520)

Tukea voidaan myöntää yksityisille ja julkisille metsän haltijoille sekä muille yksityisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille.

Tukikelpoiset kustannukset

(521)

Tukea voi saada kustannuksiin, jotka aiheutuvat seuraavista:

a)

suojaavan infrastruktuurin perustaminen; palonkatkaisulinjojen osalta tuki voi kattaa myös hoitokustannuksia; tukea ei myönnetä maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksia;

b)

tulipalojen ja muiden luonnononnettomuuksien ennalta ehkäisemiseksi paikallisesti toteutettavat pienimuotoiset toimet, laiduntavat eläimet mukaan luettuina;

c)

metsäpalojen, tuholaisten ja tautien valvontamahdollisuuksien ja tietoliikennelaitteiden käyttöönotto ja parantaminen;

d)

metsäpalojen, luonnonmullistusten, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen, muiden epäsuotuisien sääolojen, kasvintuhoojien, muiden katastrofien ja ilmastonmuutokseen liittyvien ilmiöiden vahingoittamien metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen.

(522)

Jos kyseessä on 521 kohdan d alakohdassa tarkoitettu metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteavat virallisesti edellä mainitun tapahtuman esiintymisen ja sen, että tämä tapahtuma tai direktiivin 2000/29/EY mukaisesti haitallisten organismien torjumiseksi, hävittämiseksi tai leviämisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet ovat tuhonneet vähintään 20 prosenttia asianomaisista metsätalouden tuotantomahdollisuuksista.

(523)

Kun kyseessä on kasvintuhoojien metsälle aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarkoitettu tuki, kasvintuhoojan esiintymisriskin tueksi on esitettävä tieteellistä näyttöä ja tieteellisten julkisten organisaatioiden on tunnustettava riski. Tapauksen mukaan ilmoitukseen on liitettävä luettelo haitallisista organismeista, jotka voivat aiheuttaa kasvintuhoojan esiintymisen.

(524)

Tukikelpoisten kustannusten on oltava jäsenvaltioiden laatimien metsänsuojelusuunnitelmien mukaisia. Tiettyä, jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmassa – jos toimenpidettä osarahoitetaan maaseuturahastosta – määrittelemää tilakokoa suurempien tilojen osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa ja jossa ennalta ehkäisevien toimien tavoitteet esitetään yksityiskohtaisesti.

(525)

Tukea metsäpalojen ennalta ehkäisemiseksi olisi myönnettävä ainoastaan metsäalueille, jotka on luokiteltu asianomaisen jäsenvaltion metsänsuojelusuunnitelmissa keskisuuren tai suuren metsäpaloriskin alueiksi.

(526)

Tukea ei saa myöntää tulipaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista tai ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä aiheutuvien tulonmenetysten korvaamiseen.

Tuki-intensiteetti

(527)

Tukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(528)

Edellä 521 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä tuki ja muut mahdolliset tuensaajan saamat maksut, mukaan lukien samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin kansallisten tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.1.4   Tuki investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa

(529)

Komissio katsoo investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa, myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tuensaajat

(530)

Tukea voidaan myöntää luonnollisille henkilöille, yksityisille ja julkisille metsän haltijoille sekä muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille.

Tukikelpoiset kustannukset

(531)

Investoinnit olisi kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen tai ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen ja/tai toimiin, joilla lisätään kyseisen alueen metsien ja puustoisen maan yleishyödyllistä arvoa tai parannetaan ekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ottaen huomioon myös pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty.

Tuki-intensiteetti

(532)

Tukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.1.5   Metsätalouden tekniikoihin sekä metsätuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

(533)

Komissio katsoo investointeihin, joilla parannetaan metsätalouden tuotantomahdollisuuksia tai jotka liittyvät metsätuotteiden arvoa lisäävään jalostukseen, käyttöönottoon tai kaupan pitämiseen, tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(534)

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tuetuissa, energiaa kuluttavissa tai tuottavissa investoinneissa, jotka tehdään uusiutuvaan energiaan liittyvään infrastruktuuriin, noudatetaan energiatehokkuutta koskevia vähimmäisstandardeja, jos tällaisia standardeja on kansallisella tasolla.

(535)

Investoinnit järjestelmiin, joiden päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, eivät ole tukikelpoisia, jollei lämpöenergiaa käytetä tietty vähimmäisprosentti, jonka jäsenvaltio määrittelee.

(536)

Tuki bioenergiahankkeisiin rajoitetaan sellaiseen bioenergiaan, joka on unionin lainsäädännössä, muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 17 artiklan 2–6 kohdassa säädettyjen sovellettavien kestävyyskriteerien mukaista.

Tuensaajat

(537)

Tukea voidaan myöntää yksityisille metsän haltijoille, kunnille ja näiden yhteenliittymille sekä pk-yrityksille investointeihin. Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 tarkoitettujen Egeanmeren pienten saarten ja Ranskan merentakaisten departementtien alueilla tukea voidaan myöntää myös muille yrityksille kuin pk-yrityksille.

Tukikelpoiset kustannukset

(538)

Tukea voidaan myöntää investointeihin, joilla parannetaan metsätalouden tuotantomahdollisuuksia tai jotka liittyvät metsätuotteiden arvoa lisäävään jalostukseen, käyttöönottoon tai kaupan pitämiseen.

(539)

Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on perusteltava yhdellä tai useammalla tilalla odotettavissa olevilla metsän parannuksilla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin.

(540)

Investoinnit, jotka liittyvät puun käyttöön raaka-aineena tai energialähteenä, on rajoitettava teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin.

Tuki-intensiteetti

(541)

Tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla;

b)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista Egeanmeren pienillä saarilla;

c)

50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisellä ajanjaksolla oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

d)

40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla.

2.1.6   Metsätalouden kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

(542)

Komissio katsoo metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tukikelpoiset kustannukset

(543)

Tukea voi saada aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin, jotka koskevat metsien kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvää infrastruktuuria, mukaan lukien metsämaalle pääsy, tilusjärjestelyt ja maanparannus, energia- ja vesihuolto sekä energian ja veden säästö.

Tuki-intensiteetti

(544)

Kun kyseessä ovat ei-tuotannolliset investoinnit, investoinnit, joiden yksinomaisena tarkoituksena on metsien ympäristöarvon parantaminen, tai investoinnit, jotka tehdään metsäteihin, joilla liikkuminen on ilmaista ja jotka palvelevat metsien monitoiminnallisuuteen liittyviä näkökohtia, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(545)

Jos investoinneilla parannetaan metsien lyhyen tai pitkän aikavälin taloudellista potentiaalia, tuen enimmäisintensiteetti on

a)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista syrjäisimmillä alueilla;

b)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista Egeanmeren pienillä saarilla;

c)

50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja kaikilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisellä ajanjaksolla oli alle 75 prosenttia EU-25:n kyseisen viitekauden keskiarvosta, mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

d)

40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista muilla alueilla.

2.2   Natura 2000 -metsäalueisiin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki

(546)

Komissio katsoo Natura 2000 -metsäalueisiin liittyvän valtiontuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

Tuensaajat

(547)

Tukea voidaan myöntää yksityisille metsän haltijoille ja näiden yhteenliittymille.

Tukikelpoiset kustannukset

(548)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

(549)

Tukea voivat saada seuraavat alueet:

a)

luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin nojalla nimetyt Natura 2000 ‐metsäalueet;

b)

muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on metsätaloutta koskevia ympäristörajoitteita ja jotka vaikuttavat luontotyyppidirektiivin 10 artiklan täytäntöönpanoon. Jos maaseuturahasto osarahoittaa toimenpidettä maaseudun kehittämistoimenpiteenä, edellytyksenä on, etteivät nämä alueet saa kutakin maaseudun kehittämisohjelmaa kohden ylittää viittä prosenttia ohjelman maantieteelliseen soveltamisalaan kuuluvista nimetyistä Natura 2000 -alueista. Jos tukitoimenpiteet rahoitetaan yksinomaan kansallisista varoista, viimeksi mainittua alueellista rajoitusta ei sovelleta.

Tuen määrä

(550)

Tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: aluksi enintään 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Näitä enimmäismääriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa tai muutoin – jos toimenpide rahoitetaan yksinomaan kansallisista varoista – perusteltavat erityisolosuhteet.

2.3   Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki

(551)

Komissio katsoo metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(552)

Tämän toimenpiteen mukainen tuki myönnetään hehtaarilta metsää. Tiettyä, jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmissaan määrittelemää tilakokoa suurempien metsätilojen osalta tuen saamisen edellytyksenä on sellaiseen metsäsuunnitelmaan tai vastaavaan välineeseen perustuvien asiaankuuluvien tietojen esittäminen, joka noudattaa metsien kestävää hoitoa ja käyttöä sellaisena kuin se määriteltiin vuonna 1993 pidetyssä Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa.

(553)

Tukea voi saada vapaaehtoisiin sitoumuksiin, jotka ylittävät kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut pakolliset hoitovaatimukset. Jos kyseessä on maaseuturahaston osarahoittama maaseudun kehittämistoimenpide, asianomainen pakollinen hoitovaatimus olisi selkeästi yksilöitävä ja kuvattava maaseudun kehittämisohjelmassa. Jos kyseessä ovat yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut tukitoimenpiteet, asianomainen pakollinen hoitovaatimus olisi yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä valtiontuki-ilmoituksessa.

(554)

Sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan. Jos kyseessä on maaseuturahaston osarahoittama maaseudun kehittämistoimenpide, se olisi täsmennettävä maaseudun kehittämisohjelmassa. Jos kyseessä ovat yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut tukitoimenpiteet, ne olisi yksilöitävä valtiontuki-ilmoituksessa.

(555)

Tapauksen mukaan on noudatettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 artiklassa ja sen delegoidun säädöksen asiaan liittyvissä säännöksissä pinta-alatukien osalta vahvistettuja sääntöjä.

Tuensaajat

(556)

Tukea voidaan myöntää julkisille ja yksityisille metsän haltijoille sekä muille yksityisoikeudellisille ja julkisille elimille ja näiden yhteenliittymille. Metsän kuuluessa valtiolle tukea voidaan myöntää vain, jos kyseistä metsää käyttävä elin on yksityinen elin tai kunta.

(557)

Julkiset ja yksityiset yhteisöt voivat saada metsien geenivarojen säilyttämistä ja edistämistä varten tukea sellaisiin toimiin, jotka eivät muutoin kuulu tämän jakson soveltamisalaan.

Tukikelpoiset kustannukset ja tukia koskevat yksityiskohtaiset säännöt

(558)

Tuella korvataan tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain. Tarvittaessa se voi kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti metsätalouden ympäristösitoumuksesta maksetusta tukipalkkiosta.

(559)

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa toimet koskevat ympäristön säilyttämistä, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai yksikkökohtaisena kertakorvauksena sitouduttaessa luopumaan puiden ja metsien kaupallisesta käytöstä, ja se lasketaan aiheutuneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

(560)

Tukea voidaan myöntää metsien geenivarojen säilyttämistä ja edistämistä varten sellaisiin toimiin, jotka eivät kuulu edellä olevissa tämän jakson kohdissa vahvistettujen säännösten soveltamisalaan.

(561)

Metsätalouden geenivarojen säilyttämistä koskevien toimien on sisällettävä seuraavat:

a)

kohdennetut toimet: toimet, joilla edistetään metsätalouden geenivarojen in situ- ja ex situ -säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä, mukaan lukien tällä hetkellä in situ -säilytettyjen geenivarojen internetissä olevat tietokannat, joihin sisältyy säilyttäminen metsätilalla, sekä internetissä olevat ex situ ‐kokoelmat ja tietokannat;

b)

yhteensovitetut toimet: toimet, joilla edistetään tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken unionin metsätalouden geenivarojen säilyttämisestä, kuvaamisesta, keräämisestä ja käytöstä;

c)

liitännäistoimet: tiedotus-, levittämis- ja neuvontatoimet valtiosta riippumattomien järjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, koulutuskurssit ja teknisten kertomusten laatiminen.

Tuen määrä

(562)

Edellä 560 kohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea lukuun ottamatta tuen enimmäismäärä on 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Tätä määrää voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon maaseudun kehittämisohjelmissa tai muussa tapauksessa komissiolle tehtävässä ilmoituksessa perusteltavat erityisolosuhteet.

(563)

Kun kyseessä on metsien geenivarojen säilyttäminen, tuki saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.4   Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla tarkoitettu tuki

(564)

Komissio katsoo tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalalla tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(565)

Metsätalousalalla toimiville henkilöille suunnattuihin tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitetun tuen olisi oltava näiden suuntaviivojen II osan 1.1.10.1 jaksossa täsmennettyjen sovellettavien asiaan liittyvien edellytysten mukaista, lukuun ottamatta 294 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä, 298 kohdassa vahvistettua tuen enimmäismäärää ja 296 kohdassa vahvistettua mahdollisuutta maksaa tuki suoraan edunsaajalle.

(566)

Tuki voi kattaa lyhytaikaisen metsänhoitoa koskevan vaihdon ja metsävierailut.

(567)

Lyhytaikaisten metsänhoitoa koskevien vaihtojen ja metsävierailujen kesto ja sisältö on määriteltävä joko maaseudun kehittämisohjelmassa, jos kyseessä on maaseuturahastosta osarahoitettava toimenpide, tai komissiolle tehtävässä ilmoituksessa, jos kyseessä on kansallisesti rahoitettu järjestelmä. Tällaisissa vaihtojärjestelmissä ja vierailuissa on keskityttävä erityisesti kestäviin metsätalousmenetelmiin ja/tai -tekniikoihin, uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja uusien tekniikoiden kehittämiseen sekä metsien häiriönsietokyvyn parantamiseen.

2.5   Neuvontapalveluihin metsätalousalalla tarkoitettu tuki

(568)

Komissio katsoo metsätalousalan neuvontapalveluihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(569)

Metsätalousalan neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki, joka myönnetään metsän haltijoille, on myönnettävä näiden suuntaviivojen II osan 1.1.10.2 jaksossa täsmennettyjen asiaan liittyvien edellytysten ja seuraavien metsätalousalaa koskevia lisäsäännösten mukaisesti.

Tukikelpoiset kustannukset

(570)

Tuella autetaan metsän haltijoita hyödyntämään neuvontapalveluja tilansa, yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa.

(571)

Metsän haltijoille annettavan neuvonnan on katettava vähintään luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja vesipuitedirektiivin mukaiset asiaa koskevat velvollisuudet. Siinä voidaan myös käsitellä metsätilan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja.

2.6   Metsätalousalan yhteistyöhön tarkoitettu tuki

(572)

Komissio katsoo metsätalousalan yhteistyöhön tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(573)

Tuki yhteistyöhön, jossa on mukana vähintään kaksi yhteisöä metsätalousalalta tai metsä- ja maatalousalalta, on myönnettävä näiden suuntaviivojen II osan 1.1.11 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

(574)

Metsätalousalalla sovelletaan seuraavia lisäsäännöksiä.

Tukikelpoiset kustannukset ja tuki-intensiteetit

(575)

Metsätalousalan yhteistyöhön myönnettävä tuki voi myös liittyä metsäsuunnitelmien tai vastaavien välineiden laatimiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden suuntaviivojen II osan 1.1.11 jaksossa tarkoitettuja kustannuksia.

(576)

Edellä 321 kohdan d alakohdassa tarkoitetut suorat kustannukset ja metsäsuunnitelman tai vastaavan toteuttamiseen liittyvien erityisten hankkeiden suorat kustannukset on rajoitettava investointitukea koskevassa näiden suuntaviivojen II osan 2.1 jaksossa täsmennettyihin investointituen tukikelpoisiin kustannuksiin ja tuen enimmäisintensiteetteihin.

(577)

Metsätalousalan yhteistyöhön myönnettävä tuki voi myös koskea horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä toimitusketjun toimijoiden välillä energiantuotannossa ja teollisissa prosesseissa käytettävän biomassan tuottamiseksi kestävällä tavalla näiden suuntaviivojen II osan 3.10 luvun mukaisesti.

2.7   Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki

(578)

Komissio katsoo metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(579)

Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt liiketoimintasuunnitelman perusteella. Tuen myöntäminen velvoittaa jäsenvaltiot todentamaan, että liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai -organisaation hyväksymispäivästä.

(580)

Tuottajaryhmän tai -organisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen on oltava kilpailulain asiaan liittyvien säännösten, erityisesti perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisia.

(581)

Tukea ei saa myöntää seuraaville:

a)

tuotanto-organisaatiot, yhteisöt tai yksiköt, kuten yritykset tai osuuskunnat, joiden tarkoituksena on hoitaa yhtä tai useampaa metsätilaa ja jotka ovat näin ollen käytännössä yksittäisiä tuottajia;

b)

muut metsätalousalan yhteenliittymät, jotka suorittavat esimerkiksi keskinäiseen avunantoon ja tilanhoitopalveluihin liittyviä tehtäviä jäsenten metsätiloilla ilman, että yhteenliittymät osallistuvat yhteistoiminnassa tapahtuvaan tuotannon mukauttamiseen markkinoiden vaatimuksiin;

Tuensaajat

(582)

Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka ovat pk-yrityksiä. Komissio ei salli tämän jakson soveltamisalaan kuuluvan valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille.

(583)

Tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävän tuen asemasta sama kokonaistuki voidaan myöntää suoraan tuottajille, kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän tai organisaation toimintakustannuksista ryhmän tai organisaation perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana.

Tukikelpoiset kustannukset

(584)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat asianmukaisten tilojen vuokraaminen, toimistolaitteiden hankinta, tietokoneet ja niiden ohjelmistot mukaan luettuina, hallinnollisesta henkilöstöstä aiheutuvat kulut, yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista. Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi hyväksytään enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

(585)

Tuki on maksettava kiinteämääräisenä tukena vuotuisina erinä viiden vuoden ajan siitä päivämäärästä alkaen, jona toimivaltainen viranomainen virallisesti hyväksyi tuottajaryhmän tai -organisaation sen liiketoimintasuunnitelman perusteella.

(586)

Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

Tuki-intensiteetti

(587)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(588)

Tuen enimmäismäärä on 500 000 euroa. Tuen on oltava asteittain alenevaa.

2.8   Muu metsätalousalan tuki, jolla on ekologisia taikka metsien suojaaviin tehtäviin ja virkistyskäytön liittyvä tavoitteita

(589)

Jotta myötävaikutetaan metsien säilyttämiseen ja parantamiseen sekä edistetään metsien ekologisia ja suojaavia tehtäviä ja virkistyskäyttöä, komissio katsoo noudattaen sitä vakiintunutta politiikkaa, jota se sovelsi 1 päivän tammikuuta 2007 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisellä ajanjaksolla, seuraavaa: valtiontukitoimenpiteet, joiden pääasiallisena tavoitteena on säilyttää, parantaa tai palauttaa metsien ekologisia ja suojaavia tehtäviä ja virkistyskäyttöä, metsäluonnon monimuotoisuutta ja metsien ekosysteemien terveyttä, soveltuvat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille, jos seuraavat edellytykset täyttyvät.

(590)

Jäsenvaltioiden olisi osoitettava, että toimenpiteillä myötävaikutetaan suoraan metsien ekologisten ja suojaavien tehtävien ja virkistyskäytön, metsäluonnon monimuotoisuuden ja metsien ekosysteemien terveyden säilyttämiseen tai palauttamiseen.

(591)

Tämän jakson nojalla tukea ei voida myöntää metsäteollisuudelle, kaupallisesti kannattavaan puunajoon tai -kuljetukseen, puun tai muiden metsävarojen jalostamiseen tuotteiksi eikä sähköntuotantoon. Tukea ei saa myöntää hakkuuseen, jonka päätarkoituksena on kaupallisesti kannattava puunajo, eikä uudelleenistutukseen, jossa kaadetut puut korvataan vastaavilla puilla.

Tuki-intensiteetti

(592)

Tukea voidaan myöntää tässä jaksossa kuvattuihin toimenpiteisiin enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tuensaajat

(593)

Tukea voidaan myöntää metsätalousalalla toimiville yrityksille.

2.8.1   Tuki sellaisiin erityisiin metsäalan toimiin ja toimenpiteisiin, joiden ensisijaisena tavoitteena on edistää metsäekosysteemien, luonnon monimuotoisuuden ja perinteisten maisemien säilyttämistä tai ennallistamista

(594)

Komissio katsoo taimien istuttamiseen olemassa oleviin metsiin ja tällaisissa metsissä olevien puiden ja muun kasvillisuuden karsimiseen, harventamiseen ja kaatamiseen, kaatuneiden puiden poistamiseen ja tällaisten toimenpiteiden suunnittelukustannuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja jos tällaisten toimenpiteiden ensisijaisena tavoitteena on edistää metsäekosysteemien, luonnon monimuotoisuuden ja perinteisten maisemien säilyttämistä tai ennallistamista.

2.8.2   Maaperän laadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi ja puiden tasapainoisen ja terveen kasvun varmistamiseksi metsätalousalalla myönnettävä tuki

(595)

Komissio katsoo maaperän laadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi ja puiden tasapainoisen ja terveen kasvun varmistamiseksi metsätalousalalla myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(596)

Tukea voidaan myöntää metsien maaperän laadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi ja puiden tasapainoisen ja terveen kasvun varmistamiseksi.

(597)

Toimenpiteisiin voi sisältyä maanparannus lannoittamalla tai muilla käsittelyillä maaperän luonnollisen tasapainon säilyttämiseksi, liian tiheän kasvillisuuden harventaminen sekä riittävän vedensitomiskyvyn ja asianmukaisen kuivatuksen varmistaminen. Jäsenvaltioiden olisi osoitettava, etteivät toimenpiteet vähennä luonnon monimuotoisuutta, aiheuta ravinteiden huuhtoutumista tai vaikuta kielteisesti vesien luonnollisiin ekosysteemeihin tai vesien suojelualueisiin.

(598)

Tuki voi kattaa tällaisten toimenpiteiden suunnittelukustannukset.

2.8.3   Luonnonpolkujen, maisematekijöiden ja maiseman ominaispiirteiden sekä eläinten luonnollisen elinympäristön kunnostaminen ja säilyttäminen metsätalousalalla

(599)

Komissio katsoo luonnonpolkujen, maisematekijöiden ja maiseman ominaispiirteiden sekä eläinten luonnollisen elinympäristön kunnostamiseen ja säilyttämiseen metsätalousalalla tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(600)

Tukea voidaan myöntää luonnonpolkujen, maisematekijöiden ja maiseman ominaispiirteiden sekä eläinten luonnollisen elinympäristön kunnostamiseen ja säilyttämiseen, suunnittelukustannukset mukaan luettuina.

(601)

Toimenpiteet, joiden tavoitteena on luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin täytäntöönpano, suljetaan tämäntyyppisen tuen ulkopuolelle, sillä ne olisi toteutettava näiden suuntaviivojen II osan 2.2 jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.8.4   Tuki teiden ylläpitämiseksi, jotta voidaan ennalta ehkäistä metsäpaloja

(602)

Komissio katsoo teiden ylläpitämiseksi myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(603)

Teiden ylläpitämiseksi tarkoitetun tuen tavoitteena tulisi olla metsäpalojen ennalta ehkäiseminen. Tuen tarkoituksen ja teiden ylläpitämisen välinen yhteys olisi osoitettava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

2.8.5   Lainsäädännöllä säänneltyjen eläinten metsissä aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävä tuki

(604)

Komissio katsoo lainsäädännöllä säänneltyjen eläinten metsissä aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(605)

Lainsäädännöllä säännellyt eläimet kattavat metsätalousalalla 35 kohdan 28 alakohdassa määritellyt suojellut eläimet ja lajit, joihin sovelletaan erityistä kansallista lainsäädäntöä, jos osoitetaan lajin kannan säilyttämistarve.

(606)

Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski ja kannustettaisiin riskien minimointiin, tuensaajilta edellytetään vähimmäisosuutta. Tämä osuus on toteutettava kohtuullisina ennalta ehkäisevinä toimenpiteinä, kuten mahdollisina turva-aitoina, jotka ovat oikeassa suhteessa säänneltyjen eläinten kyseisellä metsäalueella aiheuttamien vahinkojen riskiin. Jos kohtuullisia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa, jäsenvaltion olisi osoitettava tämä komissiolle tehtävässä ilmoituksessa, jotta tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(607)

Suora syy-seuraussuhde kärsittyjen vahinkojen ja eläinten käyttäytymisen välillä on osoitettava.

(608)

Tiettyyn vahinkotapahtumaan liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa kyseisestä tapahtumasta. Tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivästä.

(609)

Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

Tukikelpoiset kustannukset

(610)

Tukikelpoisia kustannuksia ovat vahinkotapahtuman suorana seurauksena aiheutuneiden vahinkojen kustannukset, jotka joko viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

(611)

Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)

eläville puille aiheutuneet vahingot. Tukea voidaan myöntää kannan tuhoutumisesta tai uusimisesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sen kannan markkina-arvoon saakka, jonka säännellyt eläimet ovat tuhonneet. Kasvunmenetyksen markkina-arvoa laskettaessa voidaan ottaa huomioon tuhoutuneen kannan potentiaalinen kasvu tavanomaiseen kaatoikään asti;

b)

muut tuensaajalle vahinkotapahtumasta aiheutuneet kustannukset, kuten käsittelykustannukset, mukaan lukien maaperän valmistelu uudelleenistutusta varten ja tällaisten toimien edellyttämät tuotteet, laitteet ja materiaalit;

c)

seuraaville omaisuuserille aiheutuneet aineelliset vahingot: metsätalouden laitteet, koneet ja rakennukset. Aineellisten vahinkojen laskennan on perustuttava korjauskustannuksiin tai kyseisellä omaisuuserällä ennen vahinkotapahtumaa olleeseen taloudelliseen arvoon. Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai vahinkotapahtuman aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuudella välittömästi ennen vahinkotapahtumaa olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

(612)

Kyseisestä määrästä on vähennettävä kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan vahinkotapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

(613)

Eläinten metsissä aiheuttamia vahinkoja ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin voidaan maksaa tukea näiden suuntaviivojen II osan 2.1.4 jakson nojalla elinympäristöjä suojelevina ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvinä toimina.

(614)

Kansallisella lainsäädännöllä säänneltyjen eläinten metsissä aiheuttamien vahinkojen ennallistamiseen voidaan myöntää tukea, jos noudatetaan 2.1.3 jaksossa vahvistettuja edellytyksiä.

Tuki-intensiteetti

(615)

Korvaus saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(616)

Tuki ja muut maksut, joita on saatu vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien kansallisten tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.8.6   Tuki metsäsuunnitelmien laatimiseksi

(617)

Komissio katsoo metsäsuunnitelmiin myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jaksoon sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(618)

Koska vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämispolitiikassa tehdään metsäsuunnitelmista tai vastaavista välineistä tukikelpoisuuden ennakkoedellytys useissa toimenpiteissä, jotta edistettäisiin maaseudun kehittämiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista, komissio pitäytyy nykyisessä politiikassaan, jonka mukaan tukea voidaan myöntää metsäsuunnitelmien laatimiseen.

(619)

Tuen on noudatettava II osan 288, 289 ja 299 kohdassa sekä 303–306 kohdassa vahvistettuja metsätalousalan neuvontapalveluihin tarkoitetun tuen edellytyksiä.

2.9   Metsätalousalan tuki, joka on yhtenäinen maatalousalan tukitoimenpiteiden kanssa

(620)

Aiemmin komission politiikkana on ollut, että maatalouden ja metsätalouden osalta sovelletaan samoja sääntöjä, kun kyseessä ovat erityiset vähemmän vääristymiä aiheuttavat tukitoimenpiteet.

(621)

Koska pyrkimyksenä on yhtenäistää maatalouspolitiikka ja metsätalouspolitiikka, jos tukea pidetään vähemmän vääristymiä aiheuttavana, komissio katsoo metsätalousalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitetun tuen ja metsämaan tilusjärjestelyihin tarkoitetun tuen sisämarkkinoille soveltuviksi, jos näissä jaksoissa vahvistetut erityiset edellytykset täyttyvät.

(622)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

2.9.1   Metsäalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettu tuki

(623)

Komissio katsoo metsäalan tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 2.9 jaksossa vahvistetun edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(624)

Tuetun hankkeen olisi oltava kyseisen metsätalousalan tai metsätalouden osa-alan kaikkien yritysten edun mukainen.

(625)

Ennen tuetun hankkeen aloituspäivää internetissä on julkaistava seuraavat tiedot:

a)

tieto siitä, että tuettu hanke on tarkoitus toteuttaa;

b)

tuetun hankkeen tavoitteet;

c)

tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupäivä;

d)

tuetun hankkeen tulosten ennakoitu julkaisupaikka internetissä;

e)

tieto siitä, että tuetun hankkeen tulokset ovat kyseisen metsätalousalan tai metsätalouden osa-alan kaikkien yritysten saatavilla ilmaiseksi.

(626)

Tuetun hankkeen tulosten on oltava saatavilla internetissä tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen tai siitä päivästä alkaen, jona kyseisiä tuloksia koskevia tietoja annetaan tietyn organisaation jäsenille, riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Tulosten on oltava saatavilla internetissä vähintään viiden vuoden ajan tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen.

(627)

Tuki olisi myönnettävä suoraan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolle, eikä siihen saisi liittyä metsätaloustuotteiden hintaan perustuvaa tukea metsätalousalalla toimiville yrityksille.

Tukikelpoiset kustannukset

(628)

Tukea voidaan myöntää seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

seuraaviin liittyvät henkilöstökustannukset: tutkijat, teknikot ja muu tutkimustoimintaa avustava henkilöstö siltä osin kuin henkilöstö toimii hankkeen parissa;

b)

välineiden ja laitteiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa. Jos tällaisia välineitä ja laitteita ei käytetä hankkeen tarpeisiin koko niiden käyttöikää, tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan;

c)

rakennusten ja maa-alueiden kustannukset siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty hankkeessa. Rakennusten osalta tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat hankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan. Maa-alueiden osalta tukikelpoisiksi katsotaan liiketaloudellisin ehdoin toteutetun luovutuksen kustannukset tai toteutuneet pääomakustannukset;

d)

ulkopuolisista lähteistä markkinaehdoin ostetun tai käyttöluvalla hankitun sopimukseen perustuvan tutkimuksen, tietämyksen ja patenttien kustannukset sekä konsultoinnin ja vastaavien palveluiden kustannukset, kun niitä on käytetty yksinomaan hanketta varten;

e)

muut yleiskustannukset ja toimintakustannukset, mukaan lukien suoraan hankkeesta aiheutuvat materiaalien, tarvikkeiden ja vastaavien tuotteiden kustannukset.

2.9.2   Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki

(629)

Komissio katsoo metsämaan tilusjärjestelyihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 2.9 jaksossa vahvistetun edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

Tukikelpoiset kustannukset

(630)

Tukikelpoiset kustannukset rajoittuvat tilusjärjestelyihin liittyviin aiheutuneisiin tosiasiallisiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin ja maanmittauskustannuksiin.

3 luku. Maaseutualueiden tuet, joita maaseuturahasto osarahoittaa tai jotka myönnetään tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin tarkoitettuna kansallisena lisärahoituksena

Näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset

(631)

Näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun mukaisen tuen olisi täytettävä seuraava yleinen edellytys: tuki on myönnettävä maaseudun kehittämisohjelman puitteissa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 nojalla ja sen mukaisesti joko maaseuturahaston osarahoittamana tukena tai kyseisen tuen kansallisena lisärahoituksena.

(632)

Näiden suuntaviivojen 3 luvun säännökset eivät rajoita mahdollisuutta myöntää maaseutualueille valtiontukea joko kaikilla aloilla sovellettavien tai kaupan ja teollisuuden aloilla sovellettavien unionin sääntöjen mukaisesti.

(633)

Kun kyseessä ovat näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun 3.1, 3.2, 3.6 ja 3.10 jaksossa tarkoitetut investoinnit, tuen on täytettävä 634–639 kohdassa vahvistetut seuraavat yhteiset säännökset.

(634)

Energiansäästöä ja uusiutuvia energialähteitä koskevat investoinnit suljetaan pois näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun soveltamisalasta. Tällaisen tuen on oltava valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettujen suuntaviivojen mukaista, jollei sitä ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta.

Näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun soveltamisalaan kuuluvien investointien tukikelpoiset kustannukset

(635)

Näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun soveltamisalaan kuuluvissa investointeja koskevissa tukitoimenpiteissä tukikelpoisia kustannuksia voivat olla vain seuraavat:

a)

kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen, leasingvuokraus mukaan luettuna, tai kunnostaminen; ostettu maa on tukikelpoista ainoastaan, jos määrä on enintään 10 prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaiskustannuksista; asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin ympäristön säilyttämistä koskevissa toimissa hyväksyä suurempi prosenttiosuus;

b)

koneiden ja laitteiden hankkiminen tai ostoleasing enintään omaisuuserän markkina-arvoon asti;

c)

635 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin liittyvät yleiskulut, kuten arkkitehtien, insinöörien ja konsulttien palkkiot, ekologista ja taloudellista kestävyyttä koskevaan neuvontaan liittyvät palkkiot, mukaan lukien toteutettavuustutkimukset; toteutettavuustutkimusten kustannukset säilyvät tukikelpoisina silloinkin, kun niiden tulosten perusteella 635 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja menoja ei aiheudu;

d)

investoinnit seuraavaan aineettomaan omaisuuteen: tietokoneohjelmistojen hankkiminen tai kehittäminen ja patenttien, käyttölupien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien hankkiminen.

(636)

Muut kuin 635 kohdassa tarkoitetut leasingsopimuksiin liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

(637)

Käyttöpääoma ei ole tukikelpoista II osan 3 luvun nojalla.

Näiden suuntaviivojen II osan 3 luvun soveltamisalaan kuuluvien investointitoimenpiteiden tuki-intensiteetti

(638)

Tuki-intensiteetti saa olla enintään

a)

vähemmän kehittyneillä alueilla:

i)

50 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on alle 45 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

ii)

35 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on 45–60 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

iii)

25 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on yli 60 prosenttia EU-27:n keskiarvosta;

b)

syrjäisimmillä alueilla: a alakohdassa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa joko enintään 20 prosenttiyksikköä syrjäisimmillä alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on enintään 75 prosenttia EU-27:n keskiarvosta, tai enintään 10 prosenttiyksikköä muilla syrjäisimmillä alueilla;

c)

c-alueilla:

i)

15 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista harvaan asutuilla alueilla ja niillä NUTS 3 -alueilla tai NUTS 3 -alueiden osilla, jotka jakavat maarajan Euroopan talousalueen (ETA) tai Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) ulkopuolisen maan kanssa;

ii)

10 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista ennalta määrittelemättömillä c-alueilla;

iii)

entisillä a-alueilla tuki-intensiteettejä voidaan korottaa enintään viisi prosenttiyksikköä 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisellä ajanjaksolla;

iv)

jos c-alue on a-alueen vieressä, niillä c-alueella olevilla NUTS 3 -alueilla tai NUTS 3 -alueiden osilla, jotka ovat a-alueen vieressä, sallittua tuen enimmäisintensiteettiä voidaan korottaa tarvittaessa niin, että näiden alueiden tuki-intensiteettien erotus ei ylitä 15:tä prosenttiyksikköä;

d)

edellä a–c alakohdassa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa enintään 10 prosenttiyksikköä keskikokoisten yritysten osalta ja enintään 20 prosenttiyksikköä mikro- ja pienyritysten osalta, lukuun ottamatta suurille investointihankkeille myönnettyä tukea;

e)

kaikilla muilla alueilla: 10 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista keskikokoisten yritysten osalta ja 20 prosenttia investoinnin tukikelpoisista kustannuksista mikro- ja pienyritysten osalta;

f)

suuriin investointihankkeisiin myönnettävän tuen enimmäisintensiteetti on alennettava näiden suuntaviivojen 35 kohdassa määriteltyyn mukautettuun tukimäärään.

(639)

Ilmoitetussa tukijärjestelmässä myönnettyyn yksittäiseen investointitukeen sovelletaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos tuki kaikki lähteet huomioon otettuna ylittää 37 kohdan c alakohdassa täsmennetyn ilmoituskynnysarvon.

3.1   Maataloustuotteiden jalostukseen muiksi kuin maataloustuotteiksi tehtäviin investointeihin, puuvillan tuotantoon tai muun kuin maataloustoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki

(640)

Komissio katsoo maataloustuotteiden jalostukseen muiksi kuin maataloustuotteiksi tehtäviin investointeihin, puuvillan tuotantoon tai muun kuin maataloustoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(641)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voi saada aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin.

(642)

Tätä jaksoa sovelletaan tukeen, jota myönnetään

a)

maataloustuotteiden jalostukseen, kun tuotantoprosessin tuotos on muu kuin maataloustuote;

b)

puuvillan tuotantoon, mukaan lukien siementen poistaminen;

c)

maatalouden ulkopuoliseen toimintaan tehtäviin investointeihin, kun tuki myönnetään viljelijöille tai maatilakotitalouden jäsenille, jotka laajentavat toimintaansa maatalouden ulkopuolelle, tai mikro- ja pienyrityksille ja luonnollisille henkilöille maaseutualueilla.

3.2   Peruspalveluihin ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla tarkoitettu tuki

(643)

Komissio katsoo peruspalveluihin (89) ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(644)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voi saada seuraaviin:

a)

maaseutualueiden kuntien ja kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien sekä Natura 2000 -alueita ja muita luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien suojelu- ja hoitosuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen;

b)

investoinnit kaikenlaisten 35 kohdan 48 alakohdassa määriteltyjen pieninfrastruktuurien luomiseksi, parantamiseksi tai laajentamiseksi, pois lukien uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä sekä laajakaistainfrastruktuuria koskevat investoinnit;

c)

investoinnit maaseutuväestölle suunnattujen paikallisten peruspalvelujen, vapaa-aika ja kulttuuri mukaan luettuina, ja niihin liittyvän infrastruktuurin perustamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen;

d)

investoinnit vapaa-ajan infrastruktuurin julkiseen käyttöön, matkailuneuvontaan ja pienimuotoiseen matkailuinfrastruktuuriin;

e)

kylien, maaseutumaiseman ja luonnonarvoltaan merkittävien alueiden kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseen, ennallistamiseen ja kohentamiseen liittyvät tutkimukset ja investoinnit, niihin liittyvät sosioekonomiset näkökohdat mukaan luettuina, sekä ympäristöalan tiedotustoimet;

f)

toimintojen siirtämiseen sekä maaseudun taajamissa tai niiden lähellä sijaitsevien rakennusten ja muiden tilojen muutostöihin tarkoitetut investoinnit, joilla pyritään parantamaan taajaman elämänlaatua tai lisäämään sen ympäristönsuojelun tasoa.

(645)

Tämän toimenpiteen mukaiset investoinnit ovat tukikelpoisia, jos niihin liittyvät toimet toteutetaan maaseutukuntien ja -kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos sellaisia on olemassa, ja kyseiset investoinnit ovat asiaan liittyvän paikallisen kehittämisstrategian mukaisia.

(646)

Edellä 644 kohdan e alakohdassa tarkoitettua tukea olisi myönnettävä kulttuuri- tai luonnonperintöön, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi.

Tukikelpoiset kustannukset

(647)

Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)

maaseutualueita ja niiden peruspalveluja sekä luonnonarvoltaan merkittäviä alueita koskevien kehittämis- ja hoitosuunnitelmien laatimis- ja päivittämiskustannukset;

b)

aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtävien investointien kustannukset;

c)

kulttuuri- ja luonnonperintöön, maaseutumaisemiin ja luonnonarvoltaan merkittäviin alueisiin liittyvien tutkimusten valmistelukustannukset; ympäristöalan tiedotustoimiin liittyvät kustannukset;

d)

käyttöomaisuushankkeisiin voidaan myös maksaa 644 kohdan e alakohdassa tarkoitettua tukea.

Tuki-intensiteetti

(648)

Edellä 644 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(649)

Edellä 644 kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Nettotulot on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista etukäteen tai takaisinperintämenettelyllä.

(650)

Edellä 644 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tuki-intensiteetti ei saa ylittää seuraavia:

a)

jos toimintojen siirtäminen taikka rakennusten tai muiden tilojen muunnostyöt merkitsevät nykyisten tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä, tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tällaisista toiminnoista aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista;

b)

jos 650 kohdan a alakohdassa tarkoitetun nykyisten tilojen purkamisen, siirron toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämisen lisäksi toimintojen siirtäminen taikka rakennusten ja tilojen muunnostyöt johtavat kyseisten tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, kyseisten tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvien kustannusten osalta olisi sovellettava 638 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä.

(651)

Edellä olevan 650 kohdan b alakohdan soveltamiseksi uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti.

3.3   Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla

(652)

Komissio katsoo yrityksen perustamistuen muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(653)

Tuki voidaan myöntää viljelijöille tai maatilakotitalouden jäsenille, jotka laajentavat taloudellista toimintaansa maatalouden ulkopuolelle, mikro- ja pienyrityksille ja maaseutualueilla toimiville luonnollisille henkilöille. Tukea voidaan myöntää myös maaseutualueiden keskisuurille ja suurille yrityksille tilanhoito- ja lomituspalvelujen sekä maatalouden neuvontapalvelujen ja metsätalouden neuvontapalvelujen perustamiseen, asetuksen (EU) N:o 1306/2013 12–14 artiklassa tarkoitettu maatilojen neuvontajärjestelmä mukaan luettuna.

(654)

Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

(655)

Liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattava vähintään seuraavia:

a)

tuenhakijan taloudellinen lähtötilanne;

b)

tuensaajan uusien toimintojen kehittämisen välietapit ja tavoitteet;

c)

yksityiskohtaiset tiedot tuensaajan toimintojen kehittämiseksi tarvittavista toimista, kuten investoinneista, koulutuksesta, neuvonnasta tai muista toimista.

(656)

Tuki maksetaan vähintään kahdessa erässä enintään viiden vuoden aikana. Erät voivat olla asteittain alenevia. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön.

(657)

Jäsenvaltioiden on tukimäärää määritellessään otettava huomioon myös ohjelma-alueen sosioekonominen tilanne.

Tuen määrä

(658)

Tukimäärä saa olla enintään 70 000 euroa yritystä kohti. Jäsenvaltioiden on tuen määrää määritellessään otettava huomioon kyseisen alueen sosioekonominen tilanne.

3.4   Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin muille maankäyttäjille ja maaseutualueilla muualla kuin maatalouden parissa toimiville yrityksille myönnettävä tuki

(659)

Komissio katsoo maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin muille maankäyttäjille ja maaseutualueilla muualla kuin maatalouden parissa toimiville yrityksille myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(660)

Tuki on myönnettävä näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1 jaksossa vahvistettujen asiaan liittyvien edellytysten ja seuraavien muita maankäyttäjiä koskevia lisäsäännösten mukaisesti.

(661)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettua tukea myönnetään maatalousalalla toimivien yritysten ryhmille ja muille maankäyttäjille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi jäsenvaltioiden määrittelemä maatalousmaata koskeva maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumus, joka koskee muun muassa näiden suuntaviivojen 35 kohdan 50 alakohdassa määriteltyä maatalousmaata.

(662)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettua tukea voidaan myöntää myös muille maankäyttäjille tai muiden maankäyttäjien ryhmille, jos se on asianmukaisesti perusteltua ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

(663)

Tukea voidaan myöntää maaseutualueiden yrityksille, jotka eivät toimi maatalousalalla, maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kehittämistä ja kestävää käyttöä varten sellaisiin toimiin, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1 jakson 208–219 kohdassa vahvistettujen säännösten soveltamisalaan.

3.5   Muille maankäyttäjille Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin myönnettävä tuki

(664)

Komissio katsoo Natura 2000 -alueisiin liittyviin haittoihin muille maankäyttäjille myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(665)

Tukea voidaan myöntää muille maankäyttäjille ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

Tukikelpoiset kustannukset

(666)

Tukea voidaan myöntää korvaamaan maankäyttäjille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, jotka johtuvat luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

(667)

Tukea maksetaan ainoastaan seuraavilla alueilla toteutettaville toimenpiteille:

a)

luontotyyppidirektiivin ja lintudirektiivin nojalla nimetyt Natura 2000 ‐maatalousalueet;

b)

muut rajatut luonnonsuojelualueet, joilla on maataloutta koskevia ympäristörajoitteita ja jotka vaikuttavat luontotyyppidirektiivin 10 artiklan täytäntöönpanoon.

Tuen määrä

(668)

Tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: aluksi 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa enintään viiden vuoden ajan sen jälkeen enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Enimmäismääriä (500 ja 200 euroa) voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet.

3.6   Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin maaseutualueilla tarkoitettu tuki

(669)

Komissio katsoo tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin maaseutualueilla tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(670)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voi saada ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista (mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus) koskeviin toimiin, esittelytoimintaan ja tiedotustoimiin. Tukea voidaan myöntää myös neuvonantajien koulutukseen, joka liittyy II osan 1.1.10.2, 2.5 ja 3.7 jaksossa tarkoitettuihin neuvontapalveluihin.

(671)

Tukea voidaan myöntää elintarvikealalla toimivien henkilöiden, muiden maankäyttäjien kuin maatalousalalla toimivien yritysten ja pk-yritysten hyväksi maaseutualueilla. Tukea neuvonantajien koulutukseen voidaan myöntää myös suurille yrityksille maaseutualueilla.

(672)

Tukea voidaan myöntää seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

a)

tietämyksen siirtoa tai tiedotusta koskevan toimen järjestämisestä ja toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset;

b)

kun kyseessä ovat esittelyhankkeet, tuki voi kattaa myös niihin liittyvät investointikustannukset;

c)

osallistujien matka- ja majoituskulut sekä päivärahat.

(673)

Edellä 672 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Tuki on maksettava koulutustoimen tai muun tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevan toimien tarjoajalle.

(674)

Kaikilla kyseisellä maaseutualueella toimivilla tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

(675)

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevia palveluja tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta tehtävien hoitamiseen.

Tuki-intensiteetti

(676)

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista suurten yritysten osalta, 60 prosenttia keskisuurten yritysten osalta ja 70 prosenttia mikro- ja pienyritysten osalta. Neuvonantajien koulutukseen myönnettävän tuen määrä saa olla enintään 200 000 euroa kolmen vuoden aikana.

3.7   Neuvontapalveluihin maaseutualueilla tarkoitettu tuki

(677)

Komissio katsoo neuvontapalveluihin maaseutualueilla tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(678)

Tuella olisi autettava muita maankäyttäjiä ja pk-yrityksiä maaseutualueilla hyödyntämään neuvontapalveluja yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa.

(679)

Maaseutualueiden pk-yrityksille annettavassa neuvonnassa voidaan käsitellä tuensaajan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja.

(680)

Muille maankäyttäjille maaseutualueilla annettavan neuvonnan olisi katettava vähintään yksi näiden suuntaviivojen II osan 1.1.10.2 jakson 301 kohdassa vahvistetuista osatekijöistä. Neuvonta voi kattaa myös muita 302 kohdassa tarkoitettuja seikkoja.

(681)

Tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Tuki on maksettava neuvontapalvelujen tarjoajalle.

(682)

Neuvoja antaessaan neuvontapalvelujen tarjoajien on noudatettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia.

(683)

Perustelluissa ja asianmukaisissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanteet.

Tuki-intensiteetti

(684)

Tuki saa olla enintään 1 500 euroa annettua neuvontaa kohti.

3.8   Aktiiviviljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin maksettava tuki

(685)

Komissio katsoo aktiiviviljelijöiden liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin maksettavan tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

(686)

Tuki koskee aktiiviviljelijöiden liittymistä ensimmäisen kerran johonkin seuraavista laatujärjestelmien ryhmästä:

a)

unionin lainsäädännöllä käyttöön otetut puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmät;

b)

jäsenvaltioiden hyväksymät puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmät, jotka täyttävät seuraavat perusteet:

i)

tällaisten laatujärjestelmien mukaisesti valmistettavien lopputuotteiden erityisyyden on johduttava selkeistä velvoitteista, joiden avulla voidaan taata

tuotteen erityiset ominaisuudet, tai

erityinen viljely- tai tuotantomenetelmä, tai

kansanterveyden, eläinten tai kasvien terveyden, eläinten hyvinvoinnin tai ympäristönsuojelun kannalta huomattavasti laadukkaampi lopputuote kuin mitä kaupallista hyödykettä koskevissa standardeissa vaaditaan;

ii)

laatujärjestelmän on oltava avoin kaikille tuottajille;

iii)

laatujärjestelmän on sisällettävä sitovat lopputuotteiden tuote-eritelmät, ja viranomaisten tai riippumattoman tarkastuselimen on todennettava kyseisten eritelmien täyttyminen;

iv)

laatujärjestelmän oltava läpinäkyvä ja varmistettava maataloustuotteiden täydellinen jäljitettävyys;

c)

maataloustuotteiden vapaaehtoiset sertifiointiohjelmat, joiden jäsenvaltiot ovat tunnustaneet olevan maataloustuotteiden vapaaehtoisia sertifiointiohjelmia koskevista parhaista käytännöistä annettujen EU:n suuntaviivojen mukaisia.

Tukikelpoiset kustannukset

(687)

Tuki on myönnettävä vuotuisena kannustinpalkkiona, joka määritellään laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

(688)

Tuki myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi.

Tuen määrä

(689)

Tuen enimmäismäärä on 3 000 euroa tuensaajaa kohti vuodessa.

3.9   Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai kuuluvia elintarvikkeita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki

(690)

Komissio katsoo laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai kuuluvia elintarvikkeita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen II osan 3 lukuun sovellettavat yhteiset säännökset ja seuraavat edellytykset.

Tukikelpoiset kustannukset

(691)

Tukea voidaan myöntää näiden suuntaviivojen II osan 3.8 jakson nojalla tukea saavan laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai kuuluvia elintarvikkeita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin.

(692)

Tukea voidaan myöntää tiedotus